Tuonpuoleinen elämä

“Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.” (Dan. 12:2)

“Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.” (Jes. 26:19)

Mitä Raamattu opettaa tuonpuoleisesta elämästä, taivaasta ja helvetistä? Yllä on Vanhan testamentin ainoat kaksi jaetta, joissa tuonpuoleinen elämä suoraan mainitaan. Johtopäätös tästä on, että kuolleet heräävät, toiset mukavaan paikkaan, toiset vähemmän mukavaan. Mutta miksi koko Vanhassa testamentissa tästä asiasta puhutaan niin vähän? Miksi profeetat eivät kirjoita yhtään enempää taivaasta ja helvetistä, tuonpuoleisesta elämästä? Toorassa, eli Mooseksen laissa, ei ole ainuttakaan mainintaa tuonpuoleisesta elämästä. Sheol, tuonela, mainitaan 66 kertaa Raamatussa, mutta missään kohtaa ei kerrota, onko ihmisen sielu tuonelassa tietoinen, mitä tuonela merkitsee, pääseekö tuonelasta pois ja siirtyykö ihmisen sielu kuoleman jälkeen suoraan taivaaseen tai helvettiin.

“Ja he suistuivat kaikkinensa elävältä tuonelaan (Sheol), ja maa peitti heidät; ja niin heidät hävitettiin seurakunnan keskeltä.” (4. Moos. 16:33)

Uudessa testamentissakin tuonpuoleisesta elämästä puhutaan sangen vähän. Paavali kirjoittaa:

“Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.” (1. Kor. 15:19)

Fokus täten Uudessa testamentissa näyttäisi olevan tuonpuoleisessa elämässä. Ilmestyskirjassa kerrotaan Uudesta Jerusalemista, uudesta taivaasta ja uudesta maasta, jotka laskeutuvat taivaasta maan päälle. Tässä paikassa ei ole enää itkua eikä kyyneleitä. Dan. 12 valossa ymmärrämme, että kuoltuaan ihmiset herätetään kuolleista, he saavat ylösnousemusruumiin. Mutta taivas, paikka johon ihmisen sielu vilahtaa kuoltuaan, siitä Raamattu yllättäen ei puhu sanaakaan. Jeesus sanoo ristillä:

“Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Lk. 23:43)

Raamatun alkukielessä kreikassa ei ole välimerkkejä, ei pisteitä eikä pilkkuja. Joten on epäselvää, sanooko Jeesus, että tänään sanon sinulle, tulet olemaan kanssani paratiisissa, vai että tulet olemaan kanssani paratiisissa jo tänään. Mutta se on varmaa, että ristinryöväri pääsee paratiisiin. Mutta missä kohtaa Raamattu puhutaan sanaakaan taivaasta ja helvetistä, tuonpuoleisesta elämästä, johon sielu ihmisen kuoltua singahtaa? Jeesus itse kertoo meille tuonpuoleisest elämästä Matteuksen evankeliumissa:

“Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ‘Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ‘Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon-sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ‘Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ‘Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ‘Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.” (Lk. 16:19-31)

On siis selvää, että toiset joutuvat paikkaan, jossa sielua piinataan ikuisesti, toiset paratiisiin Aabrahamin helmaan, jossa saadaan apua ja lohdutusta. Mutta taivas ja helvetti, Raamattu puhuu näistä kristinuskolle keskeisistä konsepteista yllättävän vähän.

Ottaen huomioon, kuinka vähän Raamatussa puhutaan tuonpuoleisesta elämästä, näyttää siltä, että Raamatun fokus on tässä elämässä, kuinka elää Jumalaa miellyttävää, moraalista ja eettistä elämää jo nyt tässä ajassa. Sielun kuolemattomuus, oppi, jonka mukaan sielu jatkaa elämää tietoisessa tilassa kuoleman jälkeen, ei varsinaisesti löydy Raamatusta. Raamatun mukaan kaikki ihmiset kuoltuaan päätyvät Sheoliin, eli Tuonelaan. Mutta viimeisen pasuunan soidessa kaikki kuolleet nousevat eloon, toiset paratiisiin, toiset helvettiin. Tämä on varma Raamatun opetus. Raamattu ei opeta taivaasta, johon sielumme kuoleman jälkeen vilahtaa, vaan kuolleiden ylösnousemuksesta, siitä, että kuolleet nousevat eloon ja elävät ikuisesti Uudessa Jerusalemissa.

Joten tuonpuoleinen elämä, onko se asia, josta meidän tulisi olla huolissaan? Eikö Raamatun painopiste ole tässä elämässä, miten noudattaa Jumalan käskyjä ja elää pyhää elämää jo nyt tässä ajassa? Tuonpuoleinen elämä on mitä on, sen me näemme kuoltuamme. Mutta taivas ja helvetti, niistä Raamattu ei puhu sanaakaan. Noudattamalla Jumalan käskyjä saamme siunauksen jo nyt tässä ajassa. Joten jos Vanhan testamentin kirjoittajat eivät olleet huolissaan tuonpuoleisesta elämästä, miksi meidän pitäisi olla?