Jumala on yksi – heprean Echad ja Jachid tarkastelussa

Myönnän, olen hyökännyt olkiukkoja vastaan, olen väärinymmärtänyt trinitaarien pointin, olen kärjistänyt ja oikonut mutkia suoraksi. Olen väittänyt, että kolminaisuuden mukaan jumalia on kolme, kun taas Athanasiuksen mukaan Jumala on yksi, jumalia on tasan yksi, vaikka Isä, Poika ja Pyhä Henki ovatkin kukin Jumala.

Joten mitä tähän voi sanoa? Jumalia on laskuopin mukaan kolme, mutta silti vain yksi kolminaisuusopin mukaan. Tässä se kolminaisuuden mysteeri ja paradoksi, pliis korjatkaa jos olen tämänkin asian ymmärtänyt väärin.

Mutta sitten itse aiheeseen, heprean Echad vs. Jachid.

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi (Echad).” (5. Moos. 6:4)

Miksi Jumala käyttää itsestään heprean sanaa Echad, yksi? Moni on selittänyt minulle, kuinka heprean Echad tarkoittaa monesta osasta koostuvaa ykseyttä, ei jakamatonta ykseyttä.

Tarkastelkaamme tätä väitettä. Heprean sana Echad esiintyy Raamatussa 967 kertaa ja se tarkoittaa tasan yhtä, ei koskaan kahta tai kolmea. Ensimmäisen kerran Raamatussa tämä sana esiintyy jakeessa 1. Moos. 1:5, jossa sanotaan, että tuli ensimmäinen päivä, kirjaimellisesti yksi, Echad, päivä. Olkoonkin, että päivä koostuu illasta ja aamusta, 24 tunnista ja 1440 minuutista ja 86400 sekunnista, sana Echad itsessään tarkoittaa tasan yhtä, tässä oli luomisviikolla kyseessä tasan yksi päivä, ei kaksi tai kolme päivää.

  1. Moos. 1:9 sanoo, että Jumala kokosi vedet yhteen (Echad) paikkaan. 1. Moos. 2:21 sanoo, että Jumala otti Aatamilta yhden (Echad) kylkiluun. Montako luuta hän otti? Teksti sanoo, että tasan yhden.

Voisin jatkaa loputtomasti. Heprean Echad, yksi, tarkoittaa tekstissä aina yhtä, ei koskaa kahta tai kolmea tai mitään muuta.

Totta, joskus sanalla Echad voidaan tarkoittaa monista osista koostuvaa ykseyttä, kuten yhtä kansaa (1. Moos. 11:6; 34:22; 49:16), mutta näissä tapauksissa heprean Echad tarkoittaa tismalleen sitä mitä sanakirja sanoo – tasan yhtä, ei koskaan kahta, kolmea tai useampaa.

On kristittyjen keksimä myytti, että heprean Echad tarkoittaisi monista osista koostuvaa ykseyttä, kun taas heprean Jachid tarkoittaisi jakamatonta ykseyttä. Raamatussa sanotaan:

“Ja hän sanoi: “Ota Iisak, ainokainen (Jachid) poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”.” (1. Moos. 22:2)

Totta, heprean Jachid tarkoittaa ensinnäkin yhtä ja ainoaa yhtä, mutta sillä on myös muita merkityksiä.

Tällainen kristittyjen väite siitä, että Jumala olisi jakamaton yksi, Jachid, ei pidä paikkaansa. Jumalaa ei kertaakaan Raamatussa kutsuta sanalla Jachid. Heprean Echad tarkoittaa yhtä ja tasan yhtä. Heprean sanalla Jachid on myös merkitys yksinäinen, siksi sitä ei käytetä Jumalasta. Psalmeissa sanotaan:

“Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen (Jachid) ja kurja.” (Ps. 25:16)

“Jumala, joka antaa hyljätyille (Jachid) kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.” (Ps. 68:7)

Täten ymmärrämme, miksi Raamatussa Jumalasta koskaan ei käytetä termiä Jachid, koska Jumala ei ole yksinäinen ja hyljätty, mutta sen sijaan sanotaan noin tuhat kertaa, että Jumala on yksi, Echad. Joten Jumala on yksi, siitä olemme me unitaarit ja trinitaarit samaa mieltä, mutta olemme eri mieltä siitä, onko jumalia kolme yhdessä, ovatko Isä ja Poika ja Pyhä Henki kaikki jumalia, mutta silti Jumala on vain yksi.

Mitä jos vain uskoisi sen mitä Raamattu sanoo, että Jumala on tasan yksi, ei koskaan kaksi tai kolme?

He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet

“Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10 33/38)

“וְהִבִּ֥יטוּ אֵלַ֖י אֵ֣ת אֲשֶׁר־ דָּקָ֑רוּ”

“when they look on me, on him whom they have pierced, they shall mourn for him…” (ESV)

“and they shall look upon me whom they have pierced” (KJV)

“καὶ ἐκχεῶ ἐπὶ τὸν οἶκον Δαυὶδ καὶ ἐπὶ τοὺς κατοικοῦντας ῾Ιερουσαλὴμ πνεῦμα χάριτος καὶ οἰκτιρμοῦ, καὶ ἐπιβλέψονται πρός με ἀνθ᾿ ὧν κατωρχήσαντο καὶ κόψονται ἐπ᾿ αὐτὸν κοπετόν, ὡς ἐπ᾿ ἀγαπητῷ, καὶ ὀδυνηθήσονται ὀδύνην ὡς ἐπὶ τῷ πρωτοτόκῳ” (LXX)

“And I will pour out a spirit of grace and compassion on the house of Dauid and on the in-habitants of Ierousalem, and they shall look to me because they have danced triumphantly, and they shall mourn for him with a mourning as for aloved one, and they shall be pained with pain asfor a firstborn.” (NETS)

“They will look toward me because of those whom they have stabbed;” (Stone edition Tanakh)

“And they shall look unto Me because they have thrust him through” (JPS)

“He katsovat häneen, jonka he lävistivät” (Uuden maailman käännös)

“Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: “He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”.” (Joh. 19:37)

Tässä trinitaareille tärkeä jae, he katsovat Jumalaan, jonka he ovat lävistäneet. Toisin sanoen, he lävistivät Jumalan, täten Jeesus on Jumala. Näytin tätä jaetta heprean opettajalleni. Hän ihmetteli missä kohtaa sanotaan, että he lävistivät Jumalan. Hän esitti oikeaksi käännökseksi “He katsovat minuun lävitäessään hänet.” Kaikissa kristittyjen käännöksissä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty. Mutta katsokaa juutalaisten käännöksiä, JPS ja Stone edition, jotka sanovat, että he katsovat minuun, lävistäessään hänet. Pitäisikö antaa kristittyjen vai juutalaisten kääntää Vanhan testamentin juutalaiset tekstit?

Jos tässä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty, miten tekstiin ilmestyy heti seuraavassa virkkeessä yhtäkkiä “hän”? “Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” Jos Jumala lävistettiin, eikö tässä pitäisi lukea, että he valittavat minua?

Jehovan todistajien Uuden maailman käännös pyrkii selvästi harmonisoimaan tämän Vanhan testamentin jakeen Johanneksen mukaan. On varsin erikoista, että Johanneksen profeettatekstin lainauksessa puhutaan hänestä, jonka he ovat lävistäneet, ei minusta. Mistä tämä voisi johtua ja mistä se voisi kertoa? Ainakaan Johanneksen mukaan Jumalaa ei lävistetty. Juutalaisen Johanneksen tuntemassa Raamatussa ei puhuttu Jumalasta, joka on lävistetty. Mutta selvästi heprean teksteissä puhutaan Jumalasta, johon he katsovat, ja erikseen hänestä, joka lävistettiin.

Septuaginta menee aivan omia polkujaan, mutta huomionarvoista on, että siinkäkään ei puhuta Jumalasta, joka on lävistetty. Joten mikä on totuus, lävistivätkö he Jumalan, vai Jeesuksen? Katsoivatko he Jumalaan, vai häneen, joka lävistettiin? Raamatun tutkiminen on mielenkiintoista, kun ei tuijota yksin suomenkielisiä käännöksiämme, joissa kääntäjät ovat seuranneet kirkkoisien ja Lutherin näkemyksiä ja antaneet omien ennakkokäsitystensä värittää pyhää tekstiä. Ehkä viisainta on antaa juutalaisten kääntää ja tulkita heidän omat pyhät tekstinsä, ja antaa kristittyjen kääntää kaikki ne tekstit, jotka kristityt ovat kirjoittaneet.

Eikä Poika

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36 33/38)

“Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan ihminen tiedä, eivätkä taivasten enkelit, vaan isä yksin.” (Mt. 24:36 Tuomas Levänen arameasta)

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36 Shem Tov Matteus, käännös Tuomas Levänen)

“But of that day and hour knoweth no man, no, not the angels of heaven, but my Father only.” (Mt. 24:36 KJV)

Tässä jakeessa huomaamme kirkkoraamatussamme trinitaareja suuresti häiritsevän virkkeen, siitä hetkestä ei tiedä Poika, vaan Isä yksin. Onkin huomattavaa, että kreikankielisistä käsikirjoituksista noin puolet jättävät virkeen “eikä Poika” pois. Kuitenkin kriittisen laitoksen (NA28) laatijat ovat tämän kiistanalaisen virkkeen päättäneet sisällyttää tekstiin, joten heidän mielestään se on alkuperäinen. Mutta tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä – kuka voi päättää, poistivatko ilkeät ortodoksikirjurit tämän virkkeen Raamatun tekstistä, vai lisäsivätkö pahat areiolaiset sen? Yksin käsikirjojen perusteella emme voi tehdä päätöksiä, mutta kumpi on helpompaa ja todennäköisempää, vahingossa tai tahallaan jättää tekstistä kaksi sanaa pois, vai lisätä kaksi sanaa tarkoituksellisesti? Eiköhän jakeen poistaminen ole luonnollisempaa. Kirjassaa The Orthodox Corruption of Scripture Bart Ehrman osoittaa Uuden testamentin teksteistä lukuisia jakeita, joita ilkeät ortodoksikirjurit ovat ujuttaneet Raamattuun, välillä onnistuen, välillä ei.

Ehkä tämä asia yksin Matteusta tarkastelemalla ei selviä, mutta katsokaamme rinnaistekstiä Markuksen evankeliumista.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32 33/38)

“Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan tiedä, eivät edes taivasten enkelit, eikä poika, paitsi isä.” (Mk. 13:32 Tuomas Levänen arameasta)

“But of that day and that hour knoweth no man, no, not the angels which are in heaven, neither the Son, but the Father.” (Mk. 13:32)

Nyt kreikankielisissä käsikirjoituksissa todistus on harvinaisen vahva. Ainoastaan kaksi vähäpätöistä käsikirjoitusta tuhansista jättää mainitsematta, että Poika ei tiedä siitä hetkestä. Arameassa ja Kuningas Jaakon käännöksessä mainitaan Poika. Joten jos ilkeät ortodoksikirjurit näkivät vaivaa poistaakseen virkkeen Matteuksesta, he unohtivat poistaa sen myös Markuksesta.

Täten, jos Jeesus on 100% Jumala ja 100% ihminen, niin hän ei ollut kaikkitietävä, koska ei tiedä siitä hetkestä. Täten hän ei voi olla Jumala. Trinitaarit yrittivät poistaa heille kiusallisen jakeen Raamatusta, mutta epäonnistuivat siinä. Meillä on runsaasti todisteita ortodoksikirjurien peukalointiyrityksistä, mutta ei mitään todisteita, että areiolaiset tai gnostilaiset olisivat yrittäneet muokata kirjoituksia. Onneksi meillä on runsaasti käsikirjoituksia ja kriittinen laitos, joka vaikka ei olekaan Jumalan sanaa, on tutkijoiden tarkkaan kokoon laatima. Ja nyt kaikissa suomenkielisissä käännöksissämme sanotaan aivan oikein, että Poika ei tiedä siitä hetkestä.

Trinitaarit pyrkivät osoittamaan Raamatusta runsaasti jakeita, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Käyn ne läpi kaikki tässä. Huomaamme, että Jeesuksen jumaluudesta ei ole mitään todisteita Raamatussa, eikä kolmiyhteisestä Jumalasta tienneet profeetat, Jeesus itse, opetuslapset, apostolit tai Paavali. Raamattu ei opeta Jeesuksen jumaluutta, eikä Jumala kolminaisuutta missään kohtaa. Näistä olen jauhanut tarpeeksi, ja Messias, Toora ja Sapatti ovat jääneet viimeaikoina vähemmälle huomiolle, joten keskityn seuraavaksi niihin. Shalom!

Naamioitunut Jumala

The Holy Trinity

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi.” (5. Moos. 6:4)

“niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jehova on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole.” (5. Moos. 4:39)

“Te olette minun todistajani, sanoo Jehova, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.” (Jes. 43:10)

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

“Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.” (Gal. 3:20)

Raamatun todistus on harvinaisen selvä. Jumala on yksi. Jumalan lisäksi ei ole mitään muuta jumalaa. Profeettojen todistus on selvä – Jumala yksin pelastaa, armahtaa ja antaa synnit anteeksi. Hänen lisäkseen ei ole ketään toista.

Sitten tullaan kristittyjen näkemykseen Evankeliumeista. Jeesus itse ei kertaakaan sano olevansa itse kaikkivaltias Jumala Jehova, vaan hän kutsuu itseään aina Ihmisen Pojaksi. Kysyttäessä hän myöntää olevansa Israelin Messias. Kysymykseen juutalaisen kansan kuninkuudesta hän vastaa, että hänen kuningaskuntansa ei ole tästä maailmasta. Mutta Jeesuksen jumaluus – kertaakaan Jeesus itse ei sano olevansa itse kaikkivaltias Jumala Jehova, Herra Sebaot. Mutta se ei estä kristittyjä pitämästä Jeesusta Jumalana.

Mitä oikein tapahtui? Profeettojen mukaan Messias on asemaansa voideltu ja korotettu ihminen, ei koskaan Jumala. Mutta kristittyjen mukaan Jeesus on Jumala?

Leikitellään ajatuksella hetki. Jumala itse syntyi ihmiseksi, mitä yksikään profeetoista ei osannut kertoa ennalta. Jumala itse käveli maan päällä, opetti, paransi sairaita, karkoitti riivaajia, kärsi, kuoli, haudattiin ja nousi ylös kuolleista. Kaikki tämä naamion takana. Hän itse kertaakaan ei sanonut olevansa Jumala, hän sanoi opettavansa vain sen, minkä Isä hänelle antaa, hän vaelsi kaikessa Isän teitä, ei koskaan korottanut itseään, vaan ainoastaan Taivaan Isää. Mutta meidän tulisi uskoa, että hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova?

Miksi Jumala kätkeytyisi naamion taakse? Jos hän on itse Jumala, miksi hän ei tehnyt asiaansa täysin selväksi? Miksi kukaan profeetoista ei osannut kertoa Messiaasta, joka on itse kaikkivaltias Jumala Jehova? Miksi Jumala itse kuoli ristillä? Miten Jumala voi kuolla? Toki hän nousi ylös kuolleista, mutta niin nousi Elian henkiin herättämä lesken poikakin, sekä mies, jonka ruumis kosketti Elisan luita. Jeesus itse herätti kuolleita. Joten Jeesuksen ylösnousemus ei ollut mikään ainutlaatuinen tapahtuma historiassa. Kuolleita oli herätetty aiemminkin. Joten kristittyjen todistelut siitä, että Jeesuksen ylösnousemus todisti hänen jumaluudestaan, ovat täyttä puppua. Jos Jeesus on Jumala, tämä asia on meiltä Raamatussa kätketty. On vain kasa jakeita, jotka on käännetty väärin, tai tulkittu kieroon, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Olen nämä jakeet käynyt läpi tässä.

Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko kolminaisuuteen tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Wikipedian mukaan kristinuskon ulkopuolella ovat kaikki, jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Jos meidän pelastuksemme ja statuksemme kristittynä edellyttää, että uskomme Jeesuksen jumaluuteen ja kolminaisuusoppiin, miksi Raamatussa tätä oppia ei tehdä täysin selväksi? Miksi kukaan profeetoista ei osaa kertoa sanaakaan kolminaisuusopista? Miksi Uudessa testamentissa kukaan apostoleista ei osaa kertoa sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta, miksi Jeesus itse ei puhu tästä aiheesta sanaakaan? Ja kuitenkin meidän pelastuksemme riippuu kirkon virallisen uskontunnustuksen mukaan uskostamme kolmiyhteiseen Jumalaan?

Paavali aloitti saarnansa synagoogassa sapattina aina Mooseksen laista, Profeetoista ja Kirjoituksista (Apt. 13:43; 14:1; 17:1-3; 17:17; 18:4; 28:23). Mooseksen todistus on harvinaisen vahva, Jumala on yksi (5. Moos. 6:4). Profeettojen todistus samoin on harvinaisen selkeä – Jumala on yksi, eikä koskaan kaksi tai kolme. Kirjoituksista luemme montaa sanaa Jumalasta, mutta emme sanaakaan siitä, että hän olisi kolmiyhteinen.

Joten jos perustamme uskomme yksin Raamatun sanan varaan, sen sijaan, että seuraisimme Lutheria ja kirkkoisiä, niin päädymme varmasti siihen tulokseen, että Jumala on yksi, ei koskaan kaksi tai kolme. Emme löydä Raamatustamme ainuttakaan todistusta, jonka mukaan Jumala olisi kolmiyhteinen. Joten miksi emme palvoisi Jehovaa, joka on yksi Raamatun mukaan? Miksi palvoa kolminaisuutta, käsitettä, joka esiintyy Raamatussa tasan nolla kertaa? Baruch haShem, palvokaamme Jumalaa, joka on yksi!

Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?

Jehovan todistajat lukevat Joh. 1:1, että Sana oli Jumala, että sana oli jumalallinen. Näin he lukevat kreikan Theoksen adjektiivina.

https://biblehub.com/greek/2316.htm

Huomaa NASB käännökset divinely ja godly. “Θεός is used of whatever can in any respect be likened to God, or resembles him in any way: Hebraistically, equivalent to God’s representative or vicegerent, of magistrates and judges” Joten tarkoittaako kreikan Theos aina varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Miksi Joh. 1:1 Theos on ilman määräistä artikkelia? Määräisen artikkelin kanssa Theos useimmiten tarkoittaa kaikkivaltias Jumalaa Jehovaa, mutta ei silloinkaan aina.

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34) – Tässä kreikan Theosta käytetään ihmisistä, käännetty jumaliksi pienellä j:llä.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2. Kor. 4:4)

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Joten päättelemme tästä, että kreikan Θεός ei yksiselitteisesti ja varmasti aina tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa, varsinkaan ilman määräistä artikkelia. Joten miksi jakeessa Joh. 1:1 se tarkoittaisi varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Missä Athanasius menee pieleen

Facebookissa eräs veli totesi, että Athanasiuksen uskontunnustusta on mielenkiintoista verrata Raamatun sanomaan. Olen samaa mieltä. Se on mielenkiintoista. Athanasiuksen uskontunnustuksessa on niin monta kohtaa, jotka suorastaan huutavat perusteluja Raamatusta, että on syytä käydä ne kaikki läpi tässä. Huomaa, että Athanasiuksen uskontunnustus on luterilaisen kirkon virallinen uskontunnustus, ja Athanasiuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko tähän tunnustukseen tismalleen, kuten Athanasius sen muotoilee.

Laitetaan muutama kohta Athanasiuksen uskontunnustuksesta, jotka kaipaavat perusteluja Raamatusta.

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että joudumme iankaikkiseen kadotukseen, jos emme usko kirkkoisien omasta päästään veistelemiä opinkohtia tismalleen kuten he ne muotoilevat?

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala”

Kuten olen noin miljoona ja yksi kertaa täällä jo aiemmin todennut, yksikään profeetoista Raamatussa ei osaa kertoa sanaakaan Jumalasta, joka on kolmiyhteinen, eikä yksikään apostoleista Uudessa testamentissa osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta.

“Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.”

Voin uskoa sen, että Isä on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton, mutta Raamattu kertoo, että Jeesus sikisi ihmeellisellä tavalla Pyhästä Hengestä, hän syntyi neitsyt Mariasta, mutta oliko hänet luotu ennen aikojen alkua? Joten se jae puuttuu, missä sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ENNEN aikojen alkua, se on, ikuisesti. Kol. 1:15 sanoo, kuten olen täällä jo aiemmin monta kertaa sanonut, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento, täten luotu. Joten niitä jakeita kaipaisin, joissa sanotaan, että Poika on luomaton.

“Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.”

Voin uskoa helposti, että Isä ja Pyhä Henki ovat äärettömiä, mutta kaipaisin Raamatusta selvän jakeen, joka sanoo, että Poika on ääretön.

“Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen”

Ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, voin tämän tunnustaa. Te tiedätte, kuinka en tykkää mysteereistä ja paradokseista, mutta tämä on todella sellainen. Miten Jumala voi olla ikuinen? Jos Jumala on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista, miten me olemme päässeet tähän pisteeseen? Jos jotakin on ollut olemassa ikuisesti, silloin juuri kun kuvittelemme päässeemme tähän hetkeen, sitä ennen on ollut jo aikaa… ikuisesti. Joten Jumalan ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, joka meidän vain on hyväksyttävä.

Mutta nyt pitäisi uskoa, että Poika on ikuinen? Toki Jeesus itse sanoo, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, mutta se selittyy, kuten olen jo sanonut, sillä faktalla, että Kol. 1:15 mukaan hän on koko luomakunnan esikoinen. Joten kaipaisin Athanasiukselta selvitystä, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista? Luku ja jae kiitos.

Sitten tullaan tähän, että ei ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen. Palataanpa takaisin alakoulun penkille ja mietitään tarkkaan, jos Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, montako ikuista meillä on? Joten kaipaisin selvän Raamatun jakeen mielellään profeetoista, jossa tämä Jumalan kolminaisuus väännettäisiin rautalangasta, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki eivät ole kolme, vaan he ovat yksi. Mutta paremman puutteessa jae Uudesta testamentista kelpaa sekin.

“Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala”

Että Isä on Jumala on selvää, voimme uskoa, että myös Pyhä Henki on Jumala, mutta että Poika olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova, sitä on vaikea uskoa. Kaipaan ensinnäkin sen profeettojen tekstin, jossa kerrotaan Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, Messiaasta, joka on itse Jumala eikä ihminen, Jeesuksen oman ilmoituksen asiasta ja Uuden testamentin apostoleilta edes pienen vihjeen, että Jeesus on itse Jumala.

“samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta”

Mitä on tämä yhteinen kristillinen usko? Uskoa, joka määriteltiin 300-luvulla kirkolliskokouksissa? Jos palaamme takaisin yksin Raamatun sanaan, kaipaisin sitä jaetta, jossa väännetään meille rautalangasta, että kolme on yksi. Siihen asti minä menen sen mukaan, mitä opin jo alakoulussa, että yksi plus yksi plus yksi on kolme, ei yksi.

“Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.”

Jälleen vetoan jakeeseen Kol. 1:15, jonka mukaan Jeesus on luotu olento. Näyttäkää mulle kiitos se jae, jossa sanotaan, että Jeesusta ei ole luotu, vaan hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista. Se ei vielä riitä, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, koska kuten sanottu, hän on koko luomakunnan esikoinen.

“Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia”

Tätä minä jo lainasin. Athanasiuksen mukaan kaikki kolme persoona ovat samanarvoisia, mutta Jeesus itse sanoo, että Isä on minua suurempi. Joten kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että Poika ja Isä ovat keskenään samanarvoisia, jumaluudessa, ihmisyydessä, persoonissa ja olemuksissa.

“Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.”

Kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että meidän tulee uskoa kirkkoisän muutaman sadan vuoden päästää rustailemaa uskontunnustusta, jotta voimme pelastua.

“Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.”

Tullaan kaksiluonto-oppiin. Raamattu sanoo monta kertaa, että Jeesus on ihminen. Että hän on Jumala, se ei ole yhtä selvää. Kaipaan sitä Raamatun jaetta, jossa meille selitetään, miten ihminen Jeesus Kristus voi olla samaan aikaan 100% ihminen ja 100% Jumala.

“Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

Vihdoin! Tämän minä voin allekirjoittaa täysin.

“Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Tätä jo käsittelin. Athanasius toivottaa hyvää matkaa helvettiin jokaiselle, joka ei usko kolminaisuudesta tismalleen kuten Athanasius sen on muotoillut. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Lopuksi sanon vain, että pidän täysin mahdottomana, että meidän tulisi uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, Jeesukseen, joka on itse Jumala, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, jotta voimme pelastua. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Kirkon virallisen opin mukaan et voi pelastua, jos et usko kolmiyhteiseen Jumalaan tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Kiitos kirkko, mutta itse uskon, että kirkon ulkopuolella on pelastus.

Pekka Luukkala, Kirjoitukset todistavat minusta

Facebookissa esitin kristityille ystäville haasteen – missä kohtaa Raamattua profeetat kertovat meille Messiaasta, joka on itse Jumala? Kyselin uskovaisten ryhmässä suosituksia teoksista, joissa todistetaan Jumalan olevan kolmiyhteinen. Pekka Luukkalan kirjaa “Kirjoitukset todistavat minusta” suositeltiin, jota myy Luominen.fi. Tässä kirjassa kuulemma todistetaan Vanhan testamentin profetioiden pohjalta, että Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tilasin kirjan, luin sen ja totesin, että Jeesusta missään kohtaa kirjoituksia ei kutsuta itse Jumalaksi. Tämän kirjan perusteella ei ole varmaa sekään, onko Jeesus luvattu Messias vai ei. Minä uskon, että hän on, mutta en tämän kirjan todistelujen perusteella. Uskon, että Luukkalan tarkoitus on ollut vilpitön ja mieli kohdallaan, mutta valitettavasti Vanhan testamentin profetioita hän ei tulkitse Tooran valossa, vaan menee komeasti takamus edellä puuhun, eli siis tulkitsee Vanhaa testamenttia Uuden valossa, mikä on vakava kehäpäätelmä, eikä varmastikaan vakuuta juutalaisia. Juutalaisia lähteitä, Talmudia, Targumeja ja Midrasheja Luukkala toki siteeraa – mutta valitettavasti nämä lähteet ovat juutalaisten myyttejä ja legendoja, joista Paavali meitä varoittaa (Tiit. 1:14; 3:9).

“Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” (Joh. 5:39,45-47)

Luukkala aloittaa kirjansa kysymällä, näemmekö me Mooseksen kirjoissa Jeesuksen? Jeesuksen omien sanojensa mukaanhan Mooses kirjoittaa hänestä. Tämä on keskeinen kysymys. Paavali aloitti saarnansa sapattina synagoogassa aina lähtien Mooseksen laista ja profeetoista.

“Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.” (Apt. 28:23)

Missä valossa kristityt lukevat Vanhaa testamenttia? Olen lukuisilta kristityiltä arvostetuilta opettajilta kuullut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksen valossa. Eikö tällöin mennä takamus edellä puuhun? Eikö Vanhaa testamenttia ole luettava Tooran valossa? Juutalaisia tällainen kehäpäätelmä ei vakuuta, että luetaan profeettoja Kristuksen valossa ja mikä yllätys, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Katsotaan täten, löytääkö Luukkala Mooseksen laista ja profeetoista Jeesuksen? Sen pitäisi olla helppoa, sillä Jeesuksen itsensä mukaan Mooses on kirjoittanut hänestä.

Luukkala varoittaa meitä sellaisesta tavasta lukea Raamattua, jossa uusi korvaa vanhan, jossa Uusi testamentti korvaa Vanhan ja laki on vaihtunut armoon ja vapauteen. Luukkala hämmästelee sitä, että kristityt ovat hylkäämässä kymmenen käskyä. Onko Luukkalalla mielessä sapatti? Juuri sapattikäskyä kymmenestä käskystä rikkovat lähes kaikki kristityt. Luukkala lainaa Jeesuksen sanoja vuorisaarnasta:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

“Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Mt. 7:21-23)

Luukkala varoittaa meitä väärästä vapaudesta ja esittää, että jos tahdomme elää Jumalan tahdon mukaan, silloin noudatamme hänen sanaansa. Tämä kuulosta hienolta, mutta jään pohtimaan, onko Luukkala valmis opettamaan, että koko Mooseksen laki kuulu meille annettuihin käskyihin, vai onko hän sittenkin kristitty, joka opettaa, että laki on kumottu ja sapatti ja ruokasäädökset eivät kuulu meille pakanakristityille? Vastauksen samme kirjan viimeisistä luvuista.

“Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 10:4)

Luukkala huomauttaa asiallisesti, että tämä jae on käännetty pahasti väärin. Alkukielessä siinä sanotaan, että Kristus on lain päämärä, telos, eikä suinkaan loppu. Hän esittää, että Paavali ei koskaan vastustanut Mooseksen lakia. Tämä kuulostaa oikein hyvältä. Jo kirjan alkuluvuilta syntyy vaikutelma, että Luukkala saattaa olla kaltaiseni judaisti, joka uskoo Mooseksen lain koskevan meitä kaikkia.

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen Toorani heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Luukkala kirjoittaa: “Uusi litto Jeesuksessa kirjoitetaan Jeesuksen omien sydämiin.” Mutta jos luemme Jeremian profetian tarkkaan, sen mukaan uusi liitto solmitaan Juudan heimon ja Israelin heimon kanssa, ja uudessa liitossa Toora, eli Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Emme voi mitenkään tulkita tämän tärkeän profetian uudesta liitosta tarkoittavan, että uudessa liitossa jokin toinen laki kirjoitetaan meidän sydämiimme. On myös selitettävä, miten me pakanat voimme olla osallisia uudesta liitosta, kun se kerran solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa.

Luukkala omistaa muutaman luvun evoluutioteorian ja teistisen evoluution kritisoimiseen. Hänen mukaansa teistinen evoluutio ei ole sovitettavissa yhteen Raamatun sanoman kanssa. Hän perustelee näkymystään esittämällä, että Jeesus itse, samoin kuin kaikki Uuden testamentin kirjoittajat, pitävät Raamatun ensimmäisiä lukuja luotettavina tosikertomuksina. Jos me vesitämme Raamatun ensimmäiset luvut myytteinä ja legendoina, vesitämme koko Raamatun totuuden. En ihmettele, miksi Luominen.fi myy tätä kirjaa. Olen Luukkalan kanssa tismalleen samaa mieltä. Jeesus itse piti Raamatun ensimmäisiä lukuja tosiasioina. Jos ne ovat vain myyttejä ja legendoja, Jeesus itse valehtelee meille kertoessaan, että alussa Jumala loi miehen ja naisen. Evoluutio on myrkkyä, jota meidän tulee vastustaa. Emme saa niellä teistisen evoluution kannattajien raamatunvastaisia näkemyksiä, joita varsinkin Eero Junkkaala omasta kuplastaan käsin ja omalla arvovallallaan pönkittää. Matti Leisola on tekniikan tohtori, bioprosessitekniikan professori, joka on julkaissut yli sata vertaisarvioitua tutkimusta, joihin on viitattu yli tuhat kertaa. Silti tai ehkä juuri siksi, Leisola on kreationisti. Elääkö Matti Leisola omassa kuplassaan, josta käsin hän ei ole kosketuksissa tieteellisiin julkaisuihin? Kuinka paljon Eero Junkkaala, teologi, tietää tieteestä, sen menetelmistä ja tuloksista? Taitaa olla niin, että tiede ja Raamattu on kreationisten puolella, Eero Junkkaala omasta pienestä kuplastaan käsin on täysin irrallaan tieteestä ja sen viimeaikaisista tuloksista.

Luukkala otsikoi kirjan kahdeksannen luvun “Jeesus on Vanhan testamentin Herra – Jahve (YHWH)”. Ei nyt takerruta siihen, että Jumalan nimi on Jehova, eikä Jahve. Luukkala lainaa Jeremian profetiaa:

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘Herra on meidän vanhurskautemme’.” (Jer. 23:5-6)

Luukkala tekee johtopäätöksen, että Jeesuksen nimi on “Herra meidän vanhurskautemme”, täten hänen nimensä on Jahve. Tämä ei pidä paikkaansa. Messiaan nimi on “Jehova meidän vanhurskautemme”. Messiaan nimi ei ole Jehova. Raamatussa missään kohdassa ei Messiasta kutsuta Jehovaksi. Siinä ei ole mitään erikoista, että Raamatussa useilla henkilöillä on Jumalan nimi, ns. teoforinen nimi. Näitä nimiä on useita, Jehoshua, Daniel, Elijahu jne. Jos Messiaan nimi on Jehova, miksi Jeremia ei kirjoita, että häntä kutsutaan Jehovaksi? Luukkala kirjoittaa, että “Hän on se puoli Jumalan olemusta, joka on sitoutunut meidän kohtaloomme.” Lähestymme kolminaisuusopin mysteereitä ja sitä, miten kolmiyhteisen Jumalan eri persoonat ovat sidoksissa toisiinsa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kirjoitukset kertovat meille kolmiyhteisestä Jumalasta.

Luukkala kertoo, että Talmudissa ja Midrasheissa kerrotaan Messiaan olevan Jehova, täten on vahvat perusteet uskoa, että Jeesus on Vanhassa testamentissa esiintyvä Jehova. Luukkala lainaa Jeesusta “Minä ja isä olemme yhtä” (Joh.10:30) Jeesus voi sanoa olevansa yhtä Isän kanssa, koska hänet on luotu Jumalan kuvaksi (Kol. 1:15), koska hän on voideltu Messias, joka toteuttaa aina Isän tahdon, hän on Isän maailmaan lähettämä Vapahtaja ja Jumalan Poika. Mutta ajatus siitä, että Jeesus on Jehova on täysin mahdoton. Jeesus itse sanoo: “Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Jeesus julistaa, että on vain yksi Jumala, Isä. Tässä olisi ollut oiva tilaisuus Jeesuksen esittää, että minä olen by the way itse Jehova. Mutta Jeesus ei kertaakaan kutsu itseään Jehovaksi, eikä Jeesusta missään kohtaa Uutta testamenttia kutsuta Jehovaksi. Minua kiinnostaa yksin Raamatun totuus, ja jos joku pystyy osoittamaan minulle, missä kohtaa Raamattua profeetat kutsuvat Messiasta Jehovaksi, käännyn oitis takaisin trinitaariksi, jollainen oli 33 vuotta elämästäni. Se että juutalaisissa lähteissä Targumeissa tai Midrasheissa kutsutaan Messiasta Jumalaksi ei vakuuta – juutalaisilla oli ja on paljon perättömiä myyttejä ja legendoja, joista Paavali meitä varoittaa. Vaadin, että Jeesuksen jumaluus osoitetaan meille suoraan profeettojen teksteistä, ei mistään myöhemmistä juutalaisista lähteistä.

Luukkala esittää, että Jeesuksella on Jumalan nimi:

“Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.” (Joh. 17:11)

Jos katsomme saman jakeen Bibliasta, se sanoo “Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niinkuin mekin!” Tässä on käsikirjoituksissa eroja, riittä että toteamme, että kaikissa käsikirjoituksissa ei sanota Jeesuksella olevan Isänsä nimi.

Jos Jeesuksen nimi on Jehova, miksi häntä ei kertaakaan Uudessa testamentissa kutsuta Jehovaksi? Miksi Jeesus itse ei kerro kertaakaan olevansa itse Jehova?

Luukkala vetoaa Raamatun kertomukseen Sodoman ja Gomorran tuhosta, josta sanotaan, että Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta Jehovan tyköä taivaasta. (1. Moos. 19:24) Tässä Luukkalan mukaan on kaksi eri Jehovaa, toinen on Jehova taivaassa ja toinen on Messias Jeesus. Itse luen tekstistä, että tässä kutsutaan Jumalaa kaksi kertaa Jehovaksi, jos Messias olisi tässä toiminut, lukisimme Raamatustamme, että Messias tuhosi Sodoman ja Gomorran lähettämällä Isänsä luota tulta ja tulikiveä taivaasta. Jumalan nimi Jehova esiintyy Raamatussa yli 6800 kertaa, eikä se kertaakaan tarkoita mitään muuta, kuin Jumalaa kaikkivaltiasta. On täysin Luukkalan omaa mielikuvitusta, että Jumalan nimi Jehova tarkoittaisi Messiasta Jeesusta.

Luukkala viittaa Psalmiin 110:1 “Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” ja esittää, että tässä on toiminnassa kaksi Herraa – Jehova ja Messias Jeesus. Mt. 22:41-45 pohjalta Luukkala väittää, että ongelman ydin tässä olisi, että Daavid kutsuu Messiasta Jehovaksi. Raamatun käännöksissämme lukee Herra. Jumalan nimi Jehova on Vanhan testamentin käännöksissä käännetty Herraksi. Kun luemme tämän jakeen hepreasta, paljastuu, että Jehova puhuu Daavidin herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealla puolelleni. Tässä siis esiintyy Jumalan nimi Jehova, ja sitten taas Messiasta kutsutaan Daavidin herraksi. Tässä ei Messiasta kutsuta Jehovaksi, toisin kuin Luukkala väittää. Heprean Adon voi tarkoittaa toki kaikkivaltiasta Jumalaa, mutta sanakirjan mukaan se tarkoittaa ketä tahansa korkea-arvoista henkilöä, oli sitten kyseessä ihminen tai enkeli tai muu olento. Herra ei ole synonyymi Jehovalle, toisin kuin Raamatun käännöksistämme ja kristillisestä tulkintatraditiosta saatamme väärin ymmärtää. Psalmissa 110 täten Jehova puhuu Daavidin herralle, eli siis Messiaalle, eikä tässäkään Raamatun jakeessa Messiasta kutsuta Jehovaksi, kuten ei missään muuallakaan Raamatussa.

Luukkala jatkaa termin “Herra” väärinkäyttöä ja esittää pokkana, että enkelit, jotka ilmestyivät paimenille, eivät puhuneet kreikkaa, vaan julistivat taivaasta “Teille on syntynyt Jeesus, joka on Messias, Herra (Jahve).” (Lk. 2:11) Mikä valtava sekaannus yhdestä sanasta! Voit tutkia sanakirjasta heprean sanaa Adon ja kreikan sanaa Kyrios, eikä kumpikaan tarkoita kiistatta Jehovaa, vaikka Jehovaan viitataankin usein Herrana. Herralla on näissä kielissä tismalleen sama merkitys kuin äidinkielessämmekin, se voi tarkoitta Jehovaa, tai se voi tarkoittaa ketä tahansa korkea-arvoista ihmistä (tai enkeliä). Nyt kun Luukkala antaa ymmärtää, että Herra mukamas tarkoittaa Jehovaa, löydämme Uudesta testamentista satoja kertoja viittaukseen Jeesuksen Herrana, jonka voi tulkita väärin tarkoittamaan Jehovaa. Jeesus on meidän Herramme, mutta hän ei ole Jehova. Esitän haasteeni uudelleen – näyttäkää minulle missä kohtaa Raamattua profeetat kutsuvat kertaakaan Messiasta Jehovaksi?

“Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” (Sak. 14:5)

Luukkala esittää, että tässä Jeesusta kutsutaan Jahveksi, Jeesuksen nimi on Jahve ja Jeesus on itse Jumala. Itse luen, että tässä puhutaan Jehovasta Jumalasta, eikä Jeesuksesta. Muutama jae myöhemmin Sakarja mainitsee “Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” (Sak. 14:9) Tässä olisi ollut loistava tilaisuus profeetan julistaa, että Jehova on kolme, ei yksi. Raamatun kiistaton todistus on, että Jumala on yksi, eikä yksikään profeetoista osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta. Luukkala lainaa Paavalia “ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:11) Luukkala lisää sanan Herra perään sulkuihin selityksen “Kyrios – Jahve”. Hän kirjoittaa, että Uuden testamentin Kyrios on sama kuin Vanhan testamentin Jahve. Näin siis Luukkala on päättänyt, että kreikan Kyrios tarkoittaa Jehovaa. Miten voi jatkaa keskustelua, kun toinen osapuoli on päättänyt keksiä kreikan ja heprean sanoille aivan omia merkityksiä?

Kirjansa luvun yhdeksän Luukkala on otsikoinut “Kolmiykseydestä”. Hän kertoo, että kristittyjen puhe kolmiyhteisestä Jumalasta herättää Jumalan omaisuuskansassa helposti väärinkäsityksiä ja esittää, että sanan “kolminaisuus” sijaan käytettäisiin termiä “kolmiykseys”. Luukkala myöntää, että Raamatussa termiä “kolminaisuus” ei mitenkään selitetä. Tämä on tärkeä huomio. Raamatussa yksikään Uuden testamentin kirjoittajista ei sanallakaan kerro meille Jumalan kolminaisuudesta. Paavali kirjeissään ei vaivaudu avaamaan meille kolminaisuuden mysteeriä. Ottaen huomioon, kuinka tiukasti juutalaiset pitivät ja pitävät kiinni Jumalan ehdottomasta ykseydestä, miten on mahdollista, että alkuseurakunta hyväksyi opin kolmiyhteisestä Jumalasta ilman, että luemme aiheesta ainuttakaan vastaväitettä Raamatustamme? Hyväksyikö juutalainen Paavali mukisematta, samoin kuin kaikki muut juutalaiset apostolit, että Jumala on kolmiyhteinen? Luukkala kirjoittaa:

“Se, miten tämä kaikki on samaan aikaan mahdollista, ei mahdu meidän rajoittuneeseen järkeemme. Teologien puhe kolminaisuudesta ja kolminaisuuden eri osien tarkka erittely on jotakin sellaista, jota Raamatusta ei löydy. Se on yritystä ymmärtää näitä asioita järjellisesti. Jumala on kuitenkin suurempi kuin meidän järkemme. Antakaamme Hänelle kunnia.”

Luukkala siis myöntää kaksi tärkeää seikkaa, että kolminaisuusoppi on järjenvastaista ja että sitä ei löydy Raamatustamme. Miksi meidän pitäisi uskoa järjenvastaiseen oppiin, josta Raamattu ei puhu sanaakaan? Miksi emme palaisi juutalaiseen ja apostoliseen uskontunnustukseen, jonka mukaan Jumala on yksi (5. Moos. 6:4, Joh. 17:3, Gal. 3:20)?

Luukkala torjuu ajatuksen siitä, että kristinusko opettaisi oppia kolmesta eri Jumalasta. Näin kuulemma helposti tapahtuu, jos keskittyy liikaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonien eroavaisuuksiin. Sen sijaan tulisi Luukkalan mukaan pikemminkin puhua Jumalasta, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. Luukkala ei ymmärrä, että tällöin on sorruttu sabellianismiin eli modalismiin, joka on kirkon taholta niin vakava harhaoppi, että Luukkala olisi keskiajalla poltettu roviolla. Ihmettelen suuresti, miksi Luukkala ei ole perehtynyt kristilliseen kolminaisuusoppiin, vaan sortuu näin vakavaan harhaan.

Luukkala esittää, että 1. Moos. 3:22 kolmiyhteinen Jumala keskustelee itsensä kanssa ja sanoo “ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä”. Vai puhuuko Jumala tässä enkeleilleen? Seuraavaksi Luukkala väittää, että heprean Adonai on monikkomuoto ja tarkoittaa “Herrat”. Hän on tietenkin oikeassa. Samoin heprean Elohim, Jumala, on monikkomuoto. Tässä on molemmissa kyse majesteetillisesta monikosta, ei siitä, että Jehova olisi kolmiyhteinen. Niissä tuhansissa ja taas tuhansissa jakeissa Raamatussamme, jossa Jumala toimii, verbi on (lähes) aina yksikössä.

Luukkala onnistuu hämmästyttämään minut todella suuresti. Hän viittaa juutalaisten uskontunnustukseen:

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Luukkala esittää, että Jumala tässä mainitaan kolme kertaa, viitaten Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Eli siis kun Raamattu sanoo, että Jehova on meidän Jumalamme, Jehova on yksi, meidän tulisi laskea montako kertaa Jumalan nimi on mainittu tässä jakeessa ja päätellä, että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki? Seuraavaksi Luukkala valaisee meitä kertomalla, että heprean sana Echad tässä jakeessa tarkoittaa osista koostuvaa ykseyttä, kun taas Jachid tarkoittaisi absoluuttista jakamatonta ykseyttä. Tässä kohtaa on todettava, että Luukkala valehtelee meille päin naamaa kirkkain silmin. Echad sanakirjan mukaan tarkoittaa yhtä, se on heprean numero yksi, eikä tarkoita mitään muuta kuin yhtä. On totta, että Raamatussa perhettä kutsutaan yhdeksi, samoin rypeläterttua ja kokonaista kansaa, mutta tällöin on otettava huomioon, että näissä ilmaisuissa sana Echad tarkoittaa aina yhtä, eikä milloinkaan mitään muuta. Sanaa Jachid ei käytetä tässä jakeessa siitä syystä, että sillä on myös merkitys “yksinäinen”, joten se ei sopisi kuvaamaan Jumalan ykseyttä. Jachid esiintyy psalmissa 25:16 “Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.” Jehova ei ole yksinäinen ja kurja, siitä syystä 5. Moos. 6:4 ei käytetä sanaa Jachid. Heprean sana Echad kuitenkin sopii täysin tähän jakeeseen, sillä se tarkoittaa yhtä, eikä milloinkaan kahta tai kolmea tai mitään muuta numeroa. Juutalaisten uskontunnustus on, että Jehova on yksi, ei koskaan kaksi tai kolme. Tämä oli uskontunnustus, josta Jeesus itse (Joh. 17:3), apostolit ja Paavali (Gal. 3:20) pitivät kiinni. Anthony Buzzard teoksessaan “Jesus was not a trinitarian” kirjoittaa:

“Echad esiintyy noin 960 kertaa Raamatussa, eikä sana itsessään koskaan vihjaa moninaisuudesta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti yhtä, ei kahta tai kolmea. Echad on numeerinen adjektiivi ja totta – joskus sillä kuvataan moninaisuutta tarkoittavaa sanaa, kuten laumaa tai perhettä. Mutta meidän tulee olla tarkkoja, että sana echad ei koskaan itsessään tarkoita moninaisuutta.”

Luukkala esittää kirjansa erikoisessa luvussa kymmenen, että nykyjuutalaisuudessa juutalaisilla ei ole Isää, koska heillä ei ole Poikaakaan. Vanha testamentti kuulemma pysyy heille suljettuna. Mutta jos kerran peite poistuu juutalaisten silmiltä vasta kun he tuntevat Jeesuksen, miten tuo peite voi koskaan poistua? Judaismi kuulemma on vain käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle jne. Judaismi Luukkalan mukaan on vanginnut jäsenensä isen perinnäissääntöihin ja lain kahleisiin. Luukkala ei kerro, miten Jumalan pyhän, vanhurskaan, hyvän, (Room. 7:12) täydellisen (Ps. 19) ja ikuisen (Ps. 119) lain noudattaminen voi olla vankeutta. Luukkala lainailee profeettoja, joiden mukaan juutalaiset ovat uppiniskainen ja niskoitteleva kansa, jotka levittävät valheita ja uskovat valheita. Luvunsa lopuksi Luukkala väittää, että Vanha testamentti puhuu “kirkkaasti” Jeesuksen syntymästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Toistaiseksi kirjassaan Luukkala ei ole osoittanut, missä kohtaa profeetat tietävät mistään näistä asioista sanaakaan. Luukkala olisi voinut puhua juutalaisista kauniimmin, nyt teksti lähentelee antisemitismia. Olen tästä surullisesta luvusta aistivinani, että Luukkala on juutalaistyössään turhautunut tähän uppiniskaiseen kansaan, joka ei näe Raamatustaan mitään tarvetta Jeesukselle, joka ei voi kääntyä kristityksi, koska heillä on peite silmillä. Luukkala kertoo juutalaisesta rabbista, joka moitti oppilastaan siitä, että tämä luki Vanhaa testamenttia ilman kommentaaria. Hän tokaisi oppilaalleen, että sinusta tulee kristitty, jos luet Raamattu ilman kommentaaria! Luukkala esittää, että asia on juuri näin, jos luemme tekstiä suoraan, meistä tulee kristittyjä. Pohdin vain, onko Luukkala itse koskaan lukenut Vanhaa testamenttia ilman kristittyjen kommentaareja? Voisiko asia olla päinvastoin – kun hylkäämme Luther-lasit ja kirkkoisien kommentaarit, meistä tulee Raamatun tekstin äärellä juutalaisia? Näin kävi minulle.

Luukkala todistelee Targumien valossa, että juutalaisten käyttämät termit Mimra ja Metatron tarkoittavat Vanhassa testamentissa esiintyvää Herran enkeliä, joka on itse Jeesus. Kristityt syyttävät Jehovan todistajia siitä, että nämä pitävät Jeesusta ylienkelinä. Mitä tämä sitten on? Jeesus on itse Herran enkeli? Miksi Uudessa testamentissa Jeesusta ei kertaakaan kutsuta enkeliksi? Voisiko olla, että Herran enkelillä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa? Juutalaiset siis uskovat omista lähteistään, ei Vanhasta testamentista, vaan myöhemmistä kirjoituksista, että Herran enkeli on itse Messias. Luukkala päättä sekavan luvun Herran enkelistä sanoihin “Kuinka lähelle nämä vanhat juutalaiset lähteet tulevatkaan tässäkin asiassa Uuden testamentin sanomaa Jeesuksesta! Miltei malttamattomina voimme odottaa sen peitteen poistumista juutalaisten kansan silmiltä, joka nyt vielä pimentää ymmärrystä.” Luukkala ei vaivaudu kertomaan meille, missä kohtaa Uutta testamenttia Jeesusta kutsutaan enkeliksi. Meidän siis pitäisi uskoa enkeli-Jeesukseen? Kenellä on peite silmillä?

Saamme jälleen kuulla, että Jeesus ei puhunut kreikkaa, vaan hepreaa. Sanoessaan kreikaksi “Ego eimi”, “minä olen”, Jeesus todennäköisesti sanoi hepreaksi “Ani hu”, joka on viittaus Jumalan nimeen, ehjee asher ehjee. Tämän argumentin olen kuullut monta kertaa, sanoessaan “minä olen”, Jeesus julistaa olevansa itse Jehova. Entä Paavali sitten? Paavali kirjoittaa 1. Kor. 15:10, että “Jumalan armosta minä olen se mikä olen” – joka on vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen. Julistiko Paavali olevansa itse Jehova? Jos Jeesus oli itse Jehova, miksi hän ei kertaakaan sano niin suoraan? Miksi käyttää kiertoilmauksia? Mitä Jeesuksen olisi pitänyt sanoa kreikaksi, kun hän sanoo olevansa se hyvä paimen, ilman että hän olisi käyttänyt termiä “minä olen”? Kommunikointi käy hyvin vaikeaksi, jos ei saa sanoa “minä olen”.

Seuraavaksi Luukkala esittää, kuinka Herran Enkeli, eli siis Jeesus itse, kohtasi Aabrahamin Moorian maassa ja Mamren tammistossa, kuinka punaruskea hieho on Jeesuksen esikuva, kuinka Jeesus ilmestyy Haagarille ja miten Jaakob painii Jeesuksen kanssa. Sitten on vuorossa Herran Sana, Davar-Jehova, joka on tietenkin Joh. 1:1 valossa itse Jeesus. Näin siis tässä Luukkalan nyt jo lähes mystisessä tulkinnassa Jeesus on läsnä lähes joka ikisessä tapahtumassa Vanhassa testamentissa. Tästä herää kysymys, kuka lukee Vanhaa testamenttia kommentaarien valossa ja kenellä on peite silmillä?

Luukkala siteeraa jaetta Kol. 1:15 ja korostaa sanat “esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”. Tässä hän siteeraa jaetta, joka on väärin käännetty. Alkukielen mukaan tämän jakeen kääntävät sekä Raamattu Kansalle että Uuden maailman käännös:

“Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen.”

Tässä siis sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, eli siis ensimmäinen luotu olento. Kaikki muut Luukkalan lainaamat Raamatun kohdat selkeytyvät tämän jakeen valossa, Jeesus ei ollut Jumala, joka oli olemassa ikuisuudessa ennen maailman luomista, hän on luomakunnan esikoinen. Raamatussa missään kohtaa ei kerrota Jeesuksen olleen olemassa ikuisesti ennen maailman luomista, läsnä Jumalan rinnalla luomistyössä kuitenkin esikoisena. Luukkala avaa Raamatun ensimmäistä jaetta, jonka sana “alussa”, Bereishit, voidaan lukea tarkoittavan myös “esikoisessaan”. Täten on selvää, että Jeesus on ollut läsnä maailmaa luotaessa, mutta missään kohtaa ei anneta ymmärtää, että hän olisi ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

Heprean lauseessa objektia merkitsevä sana “Et”, Aleph-Tav, merkitsee Luukkalan mukaan itse Messiasta, joka on ensimmäinen ja viimeinen. Samoin Raamatun ensimmäinen kirjain Bet viittaa Messiaaseen, Poikaan, joka on hepreaksi Ben. Jumalan henki Raamatun ensimmäisessä jakeessa on tietenkin Pyhä Henki, kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona ja valkeus seuraavissa jakeissa on itse Messias Jeesus. Miksi juutalaiset eivät ole vakuuttuneita?

Luukkala on Malakian kirjan Messias profetiasta tehnyt saman havainnon kuin minä (Mal. 4:2). Luukkala kirjoittaa “Malakia puhuu edellä mainitussa jakeessa “parantumisesta Messiaan siipien alla”. “Siipeä” tarkoittava sana on hepreassa “kanaph”, joka voi tarkoittaa myös vaatekappaleen reunaa. Silloin se voisi viitata myös rukousviitan reunaan tai tupsuihin. Näin ollen verenvuotoa sairastunut nainen koskettaessaan takaapäin Jeesuksen viitan tupsuun sai samalla kokea Malakian lupaaman parantumisen “Vanhurskauden Auringon” siipien alla.”

Luukkaala ehdottaa, että Jumala jakeessa 1. Moos. 1:26-27 sanoessaan monikossa “tehkäämme ihminen kuvaksemme” puhuu Messiaalle. Mutta koska heti seuraavassa jakeessa sanotaan yksikössä, että Jumala loi, olemme jälleen kolminaisuuden salaisuuden äärellä. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko Jumala puhui enkeleilleen, tai sitten hän puhui Jeesukselle, joka oli koko luomakunnan esikoinen. Meidän ei tarvitse olettaa, että kolmiyhteinen Jumala tässä puhuu itselleen. Miksi kolmiyhteisen Jumalan eri persoonien pitäisi puhua keskenään, jos heistä jokainen on kaikkitietävä Jumala?

Luukkala löytää Messiaan monesta ihmeellisetä paikasta Vanhasta testamentista. Hän on Shekina kirkkaus (jota termiä ei käytetä Raamatussa) ilmestysmajan yläpuolella, hän oli läsnä kalliona erämaavaelluksella, hän oli mukana Jerikon valloituksessa ja Jordanin ylityksessä ja melkeinpä missä tahansa. Jesaja 7:14 Jeesuksen nimi on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Heprean sana “merkki” tässä jakeessa on Alpeh-Vav-Tav, eli siis ensimmäinen ja viimeinen, jonka keskellä on heprean kirjain Vav, joka on kuva naulasta – täten tässä sanassa on piilotettuna kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta.

En yhtään epäile, että Luukkalan motiivi on vilpitön. Mutta itse ihmettelen, miksi Jeesus pitäisi löytyä Vanhasta testamentista myös sieltä, missä hän ei ole? Miksi emme pysyisi niissä asioissa, jotka voimme varmaksi tietää? Juutalaisia lähteitä on niin paljon ja niin moneen eri lähtöön, että voimme niitä sopivasti valikoida ja keskittyä niihin juutalaisten lähteisiin, jotka näyttäisivät kertovan meille jotakin Messiaasta. Ne lähteet taas, jotka eivät kerro Messiaasta, me voimme hylätä. Minun haasteeni – Raamatun profetia, joka kertoo Messiaasta, joka on itse Jumala, Jumalasta, joka syntyi ihmiseksi ja Jumalasta, joka on kolmiyhteinen, odottaa edelleen vastausta. Luukkaala ei kykene Vanhan testamentin kirjoituksista osoittamaan, että Messias on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Luukkaala lainaa Jesajan profetiaa Jes. 9:5, jossa Messiaan nimi on Väkevä Jumala ja Iankakkinen Isä. Tässä ei sanota, että hän on itse Väkevä Jumala, vaan että hänen nimensä on Väkevä Jumala. Myös kolminaisuusopin kannalta tämä jae on haastava, sillä Poika ei ole Isä, mutta tässä hänen nimensä on Iankaikkinen Isä. Sitten Luukkaala kertoo rabbista, joka ilmeisesti ei osannut hepreaa, sillä hän ei kyennyt selittämään Sakarjan profetiaa Jumalasta, joka lävistetään (Sak. 12:10). Tässä profetiassa sanotaan käännöksemme mukaan “He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet.” Oma heprean opettajani kääntää tämän jakeen “He katsovat minuun lävistäessään hänet”. Myös Johannes lainaa tätä jaetta, mutta muodossa “He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Joh. 19:37) Eikö Johannes osannut hepreaa?

Kirjansa luvussa 46, “Jeesus on Jumala”, Luukkala lainaa muutamaa Raamatun jaetta Uudesta testamentissa, joissa sanotaan, että Jeesus on Jumala, kuten Joh. 14:11, 1. Joh. 5:20, Room. 9:5, Hepr. 1:8, Joh. 16:28, Hepr. 1:5. Olen näihin kaikkiin vastannut kattavasti tässä. Missään näissä jakeissa ei Jeesusta kuvata Jehovaksi. Luukkala esittää, että yksin Jumala voi kantaa meidän syntimme, mikä ei pidä Jes. 53 valossa paikkaansa. Ihminen, Jeesus, joka oli virheetön ja synnitön, saattoi kärsiä rangaistuksen meidän puolestamme. Mikään Vanhan testamentin teksti ei edellytä, että Herran kärsivän palvelijan pitää olla itse Jehova. Luukkalan kirjan otsikko on “Kirjoitukset todistavat minusta”. Kirjan otsikko ja kansikuva antavat ymmärtää, että kirjoituksilla tarkoitetaan Vanhan testamentin kirjoituksia. Haasteeni odottaa yhä vastausta – missä kohtaa profeetat kertovat meille Messiaasta, joka on itse Jumala?

Luukkala osoittaa juutalaisista lähteistä, että monet rabbit pitivät Jesaja 53 profetiaa Herran kärsivästä palvelijasta kuvana Messiaasta, joka kantaa meidän syntimme ja sovittaa ne. Nykyjuutalaisuudessa tätä Herran kärsivää palvelijaa pidetään Israelin kansana, joka kärsii kansansa, eli siis itsensä puolesta. Mutta tässäkään tärkeässä Messias-profetiassa ei missään kohtaa Messiasta kuvata itse Jumalaksi.

Ristin hahmon Luukkala näkee heprean Tav-kirjaimessa ja tangossa, jonka varaan Mooses ripusti käärmeen, kiinan kielen sanamerkeissä, juutalaisten lulav-kimpun heiluttamisessa ja rukousmuodossa, jossa heilutaan ristin muodossa. Luukkala unohtaa mainita, että Israelin kansa eräämavaelluksellaan vaelsi ristin muotoisessa muodostelmassa. Kun meillä on kristinuskon värittämät lasit nenällämme, näemme ristin kaikkialla.

Juutalaisten omasta päästään keksimät termit, Mimra ja Metatron ja Shekina, joita ei löydy Raamatusta, kiinan sanamerkkien todistus, raamattukoodit, Jeesus Herran enkelinä ja koko sepustus siitä, että Jeesus = Sana = Herra = Jehova ei vakuuta kriittistä lukijaa. Tämä kirja ei vastaa haasteeseeni. Luukkala ei pysty osoittamaan ainuttakaan profetiaa Raamatusta, jossa Messias olisi itse Jehova. Yritys on hyvä ja vilpitön, mutta epäonnistuu pahasti. Tätä kirjaa ei oikein hyvin voi suositella kenellekään, sillä se epäonnistuu pahasti tavoitteessaan – osoittaa Vanhan testamentin kirjoituksista, että Jeesus olisi Messias.

Luukkaala omistaa yhden kokonaisen luvun ruokasäädöksille. Hän toteaa, että kielto syödä verta annettiin jo Nooalle ja vahvistettiin apostolien kokouksessa (Apt. 15). Luukkala huomauttaa, että jo Nooa tiesi eron puhtaiden ja saastaisten eläinten välillä. Hän todistaa, että Mk. 7:19 “Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi” on Raamatun kääntäjien tekemä lisäys. Pietarin näyn (Apt. 10) Luukkala tulkitsee aivan oikein, kyse ei ollut saastaisten eläinten syömisestä, vaan siitä, että ketään ihmistä ei saanut kutsua saastaiseksi, vaan evankeliumi oli nyt julistettava kaikille kansoille. Luukkala huomioi aivan oikein, että Pietari tässä julistaa, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. Joten jos Jeesus olisi opettanut opetuslapsiaan syömään saastaista, eikö Pietari tiennyt tästä? On hieno lukea populaarista teoksesta näitä ajatuksia, Luukkala on tismalleen samalla linjalla tämän asian suhteen kuin minä. Jos haluat perusteellisemmin tutustua ruokasäädöksiin, katso tämä kirjoitukseni.

Luukkala esittää, että Jeesus täytti kevään juhlat, mutta syksyn juhlat tulevat saamaan täyttymyksensä Jeesuksen toisessa tulemisessa. Minua ilahduttaa, että Luukkala rohkeasti esittää Jeesuksen ristiinnaulitsemisen perjantaina ja ylösnousemuksen sunnuntaina olevan mahdoton, sillä Jeesus omien sanojensa mukaan olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Luukkala käy hienosti kaikki juhlat läpi ja todistaa, kuinka valtava sanoma näihin juhliin, Herran sanassaan määräämiin (3. Moos. 23) juhlapyhiin liittyy. Tämä on oikein hienoa, mutta kuka uskaltaisi populaarissa teoksessa kertoa myös sapatista?

Kirjansa loppusanoissa Luukkala toteaa, että Jeesus on läsnä Vanhassa testamentissa joka sivulla, kun muistamme, että Jumalan nimi Jehova tarkoittaa Jeesusta. Todellakin, jos Jeesus on itse Jehova, silloin pakosti Jeesus on läsnä jokaisessa jakeessa, jossa kerrotaan jotakin Jehovasta, eli Israelin Jumalasta. Tämä kirja ei vakuuta minua siitä, että Jeesus on Israelin luvattu ja kauan odotettu Messias, se ei vakuuta minua siitä, että Jeesus on itse Jehova. On sanottu, että missä kaksi juutalaista on koolla, siellä on kolme eri mielipidettä. Voi olla, että juutalaiset näkevät Mimran ja Metatronin ja Jehovan enkelin olevan itse Messias, mutta kun koitamme löytää Messiaan Vanhan testamentin profetioista, emme etsimälläkään löydä sieltä ajatusta Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, joka kuolee ristillä ja nousee ylös kuolleista. Luukkala tulkitsee Vanhaa testamenttia kuten kristityt yleensä, Kristuksesta käsin. Näin kun on päätetty vastoin Raamatun ilmoitusta, että Jehova tarkoittaa Jeesusta, on Jeesus läsnä jokaisessa jakeessa. Olen pahoillani, mutta minua tämä kirja ei vakuuta.

Nabeel Qureshi, Yksi Jumala – Allah vai Jeesus?

Luin muutama vuosi sitten Nabeel Qureshin kirjan “Etsin Allahia, löysin Jeesuksen“. Se oli pysäyttävä kokemus. Qureshi avaa länsimaiselle lukijalle monia islamin uskon asioita, sekä perustelee vankasti, kuinka kristinuskoa voi puolustaa järkiargumentein. Tässä teoksessaan Qureshi paneutuu vähemmän omaan elämäänsä ja keskittyy enemmän teologisiin kysymyksiin. Kuten otsikosta saattaa päätellä, Jeesuksen jumaluus on Qureshin teologiassa aivan keskeisessä osassa, koko kristinusko hänen mukaansaa kaatuu tai seisoo tämän kysymyksen valossa. Joko Jeesus on Jumala, tai sitten koko kristinusko on suurta huijausta. Jos Pasi Turusen teos “Kolmiyhteinen Jumala” kutitteli aivonystyröitä, niin tämä Qureshin teos puhuu suoraan sydämelle. Hän perustelee Jumalan olevan rakkaus, koska Jumala itse astui alas taivaasta ja syntyi ihmiseksi, kärsi ristillä ja nousi ylös kuolleista. Kommentoin tässä kirjoituksessani niitä kohtia, joista herää mieleeni kysymyksiä. En kommentoi joka ikistä jaetta, jonka Qureshi tarjoilee kolminaisuusopin puolustukseksi, koska olen suurinta osaa niistä käsitellyt jo aiemmin tässä ja tässä. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka haluaa pikakurssin islamin uskosta, tai haluaa syventyä kristinuskon juuriin. Vaikka en olekaan trinitaari, pidän kirjan kiihkottomasta tyylistä. On harmi, että Qureshi ei enää ole keskuudessamme, minulla olisi ollut häneltä paljon kysyttävää.

“Onko Jeesus siis oman itsensä Poika?”

Qureshi esittelee islamin tauhid opin, jonka mukaan Allah on absoluuttisesti yksi. Tästä opista on seurannut kriisi islamin sisällä – onko Koraani ikuinen? Jos Koraani on ikuinen, Allah ei ole absoluuttisesti yksi. Miksi samaa kysymystä ei ole esitetty juutalaisuudessa? Raamattu sanoo moneen otteeseen, että Toora on ikuinen, eikä yksikään juutalainen ole koskaan kokenut sen uhkaavan Jehovan ehdotonta ykseyttä. Ehkä tämä johtuu siitä, mitä me ymmärrämme sanalla ikuinen. Kenties Toora on ikuinen siinä mielessä, että se on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat (Mt. 5:18), mutta se ei ole Jumalan rinnalla ollut olemassa ikuisesti ennen aikojen alkua. Kenties Jumala loi Tooran?

Puolustaakseen kolminaisuusoppia Qureshi esittää viisi teesiä:

  1. On vain yksi Jumala (Room. 3:30)
  2. Isä on Jumala (Joh. 6:27)
  3. Jeesus on Jumala (Joh. 20:28, Room. 9:5, 2. Piet. 1:1)
  4. Pyhä Henki on Jumala (Apt. 5:3-5)
  5. Nämä kolme ovat erillisiä persoonia (Joh. 14:16-17)

Lisäksi hän esittää, että Jumalan kolminaisuus on läsnä jo Vanhan testamentin ensimmäisessä jakeessa, jossa heprean Elohim, Jumala, on monikkomuodossa, vaikka verbi onkin yksikössä.

Qureshi todistelee, että kolmiyhteinen kristinuskon Jumala on sitoutunut suhteeseen ja voi olla rakastava Jumala, koska hänen kolme persoonaansa ovat sitoutuneet toisiinsa ja näin Jumalan voidaan sanoa olevan ikuisesti rakkaus. Qureshi todistelee, että islamissa Allahin ei voida osoittaa olevan rakkaus. Jos Allah on ikuinen ja absoluuttisesti yksi, hän ei ole rakkaus. Hän on toki luonut maailman ja jokaisen meistä, mutta ei missään kohtaa Koraania kerro rakastavansa meitä jumalallisella agape rakkaudella.

Qureshi esittää kysymyksen, eikö juutalaisten monoteismi kumpua Raamatusta ja eikö se kumoa kolminaisuuden?

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Qureshi todistelee, että tämän jakeen voi kääntää myös “Herra yksin”. Sitten hän esittää, kuinka halki Vanhan testamentin heprean sanalla echad viitataan moniin asioihin, jotka ovat echad, yksi, vaikka koostuvatkin monesta eri osasta, kuten rypäleterttu, tai kaksi sauvaa Mooseksen kädessä tai mies ja nainen avioliitossa.

Qureshi väittää monien juutalaisten uskoneen Jumalan olevan binitaarinen tai jopa trinitaarinen jo Jeesuksen aikaan. Juutalaiset hylkäsivät nämä näkemykset vasta siinä vaiheessa, kun juutalaisuus erkani kristinuskosta.

“Ihmiskunta on luotu kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi, joten rakkaus on osa syvintä olemustamme. Kolminaisuusoppi on kaikkein johdonmukaisin ja vahvin peruste itsensä uhraamiselle ja altruistiselle käytökselle.”

Qureshi esittää, että Jeesuksen jumaluudesta ei päätetty Nikean kirkolliskokouksessa. Kokoukseen osallistuneet piispat, joista monet olivat uskonsa takia amputoituja tai rampoja, olivat yhtä mieltä Jeesuksen jumaluudesta. Kokouksessa Areios esitti oman näkemyksensä ja hänet tuomittiin harhoppiseksi. Qureshi ei lähde valitettavasti osoittamaan kirkkoisien trinitaarisia näkemyksiä ajalta ennen Nikean kokousta. Pasi Turunen tekee näin ansioituneesti teoksessaan “Kolmiyhteinen Jumala“.

“Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)

Qureshin mukaan tässä kohtaa profeetta Jesaja kertoo Jumalan syntyvän ihmiseksi. Niin tässä kuitenkaan ei sanota. Tässä sanotaan, että poika on syntyvä maailmaan, jonka hartioilla toki on herraus, mikä välttämättä ei ole pelkästään Jumalalle kuuluva ominaisuus. Sitten hänelle annetaan yleviä titteleitä – Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Huomatkaamme tarkkaan, että kyse on nimistä, ei ominaisuuksista. Vanhassa testamentissa lukuisilla ihmisillä on Jehovan nimi – Jehoshua, Jehoadah, Jehoahaz, Jehoash, Jehohanan jne. eikä yksikään näistä ollut itse Jumala. Kolminaisuusopin kannalta on vakava ongelma, että syntyvän pojan yhtenä nimenä on Iankaikkinen Isä, sillä aivan keskeistä kolminaisuusopille on, että Poika ei ole Isä. Jumala sanoo, että hän ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Minä kaipaa edelleen sitä profetiaa Vanhasta testamentissa, jossa kerrotaan Jumalan syntyvän ihmiseksi, jossa Messias kuvataan Jumalaksi, jossa kerrotaan tai edes vihjataan, että kaikkivaltias Jumala Jehova olisi kolme, eikä yksi.

Qureshi todistelee Joh. 1:1-3,14 valossa, että Jeesus on Sana, logos, joka oli toisaalta Jumalan luona, toisaalta oli tosi Jumala, mutta varmasti syntyi ihmiseksi. Täten Qureshi pitää tiukasti kiinni kristinuskon puhdasoppisesti kolminaisuusopista.

“Allah verhoutuu piiloon ja lähettää sanansaattajia, kun taas Jahve tulee meitä lähelle ja kulkee keskuudessamme.”

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.” (1. Joh. 4:12)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18)

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Qureshi kirjoittaa, että “Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt”, tarkoittaa, että kukaan ei ole koskaan nähnyt Isää. Jeesus, joka on Jumala ja istuu Isän rinnalla, on opettanut meidät näkemään hänet. Koska Jeesus on itse Jumala, hän voi sanoa, että “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ensin siis Qureshi esittää, että kukaan ei voi nähdä Isää, mutta sitten väittää, että Jeesuksen näkemällä voimme kuitenkin nähdä Isän. Qureshi ei ole ainoa trinitaari, joka on näiden jakeiden edessä rähmällään.

Valoittaakseen Koraanin ja Raamatun eroa, Qureshi kertoo Koraanin julkisesta polttamisesta seuranneista väkivaltaisuuksista. Hän toteaa, että medialle, hallituksille ja jokaiselle on selvää, että Koraanin polttamisesta seuraa levottomuuksia, mutta Raamattuja saa vapaasti polttaa. Miksi näin on? Qureshi kirjoittaa: “Muslimeille Koraani on Allahin itsensä ikuinen Sana. Sen lähemmäksi lihaksi tullutta Jumalaa he eivät pääse. Kristityille Jahven ikuinen Sana on Jeesus. Koraanilla on islamissa vastaava asema kuin Jeesuksella Kristinuskossa. Kun kaikki tämä huomioidaan, kristityn pitäisi kuvitella jonkun polttavan Jeesuksen, jotta hän ymmärtäisi, millainen loukkaus Koraanin polttaminen on.”

“Koraanin asema muslimien sydämessä johtuu islamin käsityksestä, jonka mukaan Koraani on ikuinen. Kristinuskossa näin ei ajatella Raamatusta, vaan Jeesuksesta.”

Qureshi todistaa, että muslimin elämässä Koraani ei ole ylin auktoriteettin, vaan sharia laki nojaa vahvasti hadith-kirjallisuuteen. Sitten hän esittää, että kristityillä Raamattu on ylin auktoriteetti, eikä sitä selittämään ja kristinuskon oppeja selkeyttämään tarvita mitään muuta kirjallisuutta tai traditiota. Tästä ortodoksijuutalaiset ovat varmasti eri mieltä, tutkivathan he kovasti Talmudiaan. Myös katoliset ovat vahvasti eri mieltä, ja nojaavat vahvasti suulliseen katolisen kirkon traditioon. Myös jokainen kristitty voi tahollaan pohtia, perustuuko hänen uskonsa todellakin yksin Raamatun ilmoitukseen. Kolminaisuusoppia ei esiinny Raamatussa ja täten trinitaarit, kuten Pasi Turunen joutuvat siteeraamaan kirkkoisien tekstejä. Sola Scriptura luterilaiset viettäessään sapatin sijaan sunnuntaita pohjaavat oppinsa katolisen kirkon traditioon. Voimme jokainen pohtia vakavasti, onko Raamattu todellakin meidän ylin auktoriteettimme jokapäiväisessä elämässämme?

“Ajatellaanpa esimerkiksi Raamatun Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Opetuslapsi Pietari kirjoitti kirjeensä ja lähetti sen vastaanottajille. He puolestaan tekivät siitä kopioita ja lähettivät sen muiden kaupunkien seurakunnille. Kuvitellaanpa nyt, että seurakunta, johon Pietari kirjeensä lähetti, teki siitä viisi kopiota ja jokainen vastaanottanut seurakunta teki puolestaan viisi kopiota lisää. Jopa näin varhaisessa vaiheessa kirjeen elämää siitä olisi olemassa jo 31 kopiota. Jos joku haluaisi muuttaa tekstiä merkittävästi, hänen pitäisi saada käsiinsä kaikki 31 kopiota. Kukaan ei olisi pystynyt tähän. Ennen neljättä vuosisataa, eli kolmesataa vuotta Jeesuksen ajan jälkeen ei ollut ketään, jolla olisi ollut valta koko kristikunnassa. Siihen mennessä Raamatun teksteistä oli olemassa jo tuhansia kopioita eikä edes kellään auktoriteettiasemassa olevalla olisi ollut mahdollisuutta saada niitä kaikkia käsiinsä.”

Tämä tulisi jokaisen kristityn huomata ja oivaltaa, varsinkin niiden, jotka väittävät Matteuksen evankeliumin kastekäskyn trinitaarisen kaavan olevan katolisen kirkon lisäys. Kenelläkään kristikunnassa yksinkertaisesti ei missään vaiheessa ollut valtaa muuttaa ainuttakaan pyhää tekstiä.

Qureshi kertoo islamin väkivaltaisuudesta rehellisesti. Monet hartaat muslimit aidosti uskovat islamin olevan rauhan uskonto ja uskovat pystyvänsä elämään länsimaisissa yhteiskunnissa rauhanomaisesti. He pohjaavat uskonsa enemmän Koraaniin. Suurin enemmistö taas ottaa mallia Muhammadista ja hänestä kertovast hadith-kirjallisuudesta. Muhammadin oman esimerkin mukaan on selvää, että muslimin tulee surmata ei-uskova. Muhammad oikeutti jihadin. Muhammadin mukaan jihadiin osallistuminen on jokaisen muslimin pyhä velvollisuus ja suurin mahdollinen hyve.

Entä Jeesus sitten? Qureshi valaisee, että Jeesus ei koskaan toiminut väkivaltaisesti, ei koskaan käskenyt opetuslapsiaan sotimaan vääräuskoisia vastaan ja milloin opetuslapset sortuivat väkivaltaan, Jeesus moitti heitä siitä (Mt. 26:52). Kristinusko täten on täysin pasifistinen uskonto Qureshin mukaan, mutta hän myöntää, että ei osaa vastata, onko sorrettujen puolustaminen aseellisesti sallittua, vaan jättää kysymyksen avoimeksi.

Qureshi kertoo muslimien usein pyrkivän osoittamaan, että kristinusko on aivan yhtä väkivaltainen uskonto kuin islam, vetoamalla Raamatun jakeisiin kuten
“Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Mt. 10:34) Välitön konteksti kuitenkin paljastaa mistä on kyse: “Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan” (Mt. 10:35) Tässä siis Jeesus ei suinkaan sano, että hän on tullut tuomaan maan päälle pyhää sotaa, vaan että perheet tulevat hajaantumaan ja jakaantumaan hänen nimensä vuoksi, jota miekka osuvasti kuvaa.

Toinen jae, johon muslimit vetoavat on “Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” (Lk. 19:27) Toki tämä kuulostaa pahalta, mutta on otettava huomioon jälleen Raamatun tyylilaji, Jeesus toki itse puhuu tässä, mutta tämä on suoraan hänen kertomastaan vertauksesta kuninkaasta, joka jakaa palvelijoilleen leivisköitä. Jeesus täten ei itse kehoita ketään väkivaltaan, vaan maalaa meille värikkään kuvan kuninkaasta.

“Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan” (Mt. 22:36)

Tästä jakeesta Qureshi esittää, että kreikan sana μάχαιρα, miekka, voidaan kääntää myös suureksi veitseksi, joka on hyödyllinen työkalu pitkällä matkalla. Kyse välttämättä ei ole pelkästä miekasta, eli siis aseesta, jota käytettäisiin itsepuolustukseen tai sodankäyntiin. Qureshi huomauttaa, että opetuslapset sanovat heillä olevan jo kaksi miekkaa ja se Jeesuksen mukaan riittää. Olisiko opetuslasten joukolle riittänyt sodankäyntiin kaksi miekkaa? Ei, mutta matkalle tarpeellisena työkaluna kaksi suurta veistä olisi ollut tarpeeksi.

Qureshi käsittelee myös ristiretkiä ja myöntää, että ne ovat häpeätahra kristittyjen omassatunnossa, mutta myös niiden historiaan on perehdyttävä. Qureshi esittää, että ristiretket olivat itseasiassa puolustussotia. Muslimit olivat teloittaneet ja surmanneet tuhansia kristittyjä Idässä, joita puolustamaan nyt kutsuttiin hartaita kristittyjä. Mutta tätä sotaansa ristiretkeläiset eivät pysty yhdelläkään Raamatun jakeella puolustamaan. On myös huomioitava, että ensimmäisten vuosisatojen ajan alkukirkko oli täysin pasifistinen, eikä käynyt mitään sotia, eikä yllyttänyt ketään väkivaltaisiin toimiin. Muhammadin elämä taas osoittaa, että Muhammad osallistui lukuisiin väkivaltaisuuksiin ja hän on jokaisen hartaan muslimin esikuva.

Kirjansa kuudennessa osassa Qureshi paneutuu kristinuskon keskeisiin väittämiin, joista ensimmäisenä hän käsittelee Kristuksen ristinkuolemaa. Kuoliko Jeesus ristillä? Muslimit esittävät Koraanin pohjalta, että Jeesus vain näytti kuolevan ristillä, mutta ei oikeasti kuollut. Toiset sanovat, että joku toinen naulittiin ristille Jeesuksen sijaan. Qureshi kertoo nuorena muslimina vakuuttuneensa siitä, että kaikki tutkijat, myös ei-kristityt tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus todella kuoli ristillä. Qureshi murskaa tämän islamin näkemyksen sijaiskärsijästä.

Qureshi paneutuu seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemukseen ja esittää, että ainoa looginen selitys evankeliumin kuvaukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta on, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista. Valehtelijat ovat huonoja marttyyreja. Kristityt kuolemanuhan edessä pitivät kiinni siitä, että olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen. Koko kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen ylösnousemuksen mukana. Evankeliumeista luemme, että Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijöitä oli satoja.

Qureshi kertoo, että islamissa usein todetaan Jeesuksen olleen Allahin lähettämä profeetta ja hänen opetuslastensa olleen Allahin siunaamia. Mutta sitten kuvaan astui juutalainen Paavali, joka keksi Jeesuksesta uuden tulkinnan, keksi omasta päästään, että hän on Jumalan Poika ja itse Jumala, opetti vastoin Jeesuksen omaa opetusta, että laki on kumottu, toisin sanoen Paavali keksi kristinuskon, lisäilemällä Jeesuksen oppiin aivan omiaan.

Qureshilla on surullisen yleinen virheellinen tulkinta Jeesuksen sanoista vuorisaarnassa. Lainataan ne koko kontekstissa:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Qureshi esittää, että lain täyttäminen tarkoittaa lain saattaamista loppuun, kun laki on täytetty, se ei enää sido meitä. Qureshi ei monien muiden tavoin havaitse, mihin ongelmiin tällainen tulkinta johtaa. Saako tappaa, varastaa, tehdä huorin tai valehdella, kun laki kerran on kumottu? Toiseksi Qureshi lainaa vain ensimmäistä jaetta kirjassaan, eikä ollenkaan ota huomioon, että heti seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo, että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei oikein kuulosta siltä, että laki on täytetty siten, että se on saatettu loppuunsa. Eikä myöskään jae 19, jossa Jeesus sanoo, että niitä kutsutaan suureksi taivaassa, jotka noudattavat pienimpiäkin käskyjä, oikein kuulosta siltä, että nyt saa syödä sikaa ja pyhittää sunnuntain sapatin sijaan. Mitä sitten täyttäminen tarkoittaa? Juutalaisessa ajattelussa se tarkoittaa asian vahvistamista, tai oikean tulkinnan antamista. Täten Jeesus täyttäessään lain vahvistaa sen ja antaa sille oikean tulkinnan, jumalallisen tulkinnan, jota meidän on seurattava. Koska Jeesus selvästi sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, täyttäminen täten ei voi tarkoittaa kumoamista.

Qureshi todistaa kiistattomasti, että Paavalilla ei ollut mitään motiivia tai tilaisuutta syrjäyttää opetuslapsia. Hänellä oli vankka ja korkea asema fariseusten keskuudessa, miksi hän olisi luopunut siitä, jos häntä houkutteli ainoastaan maine ja kunnia? Nyt hän joutui Jeesuksen vuoksi pahoinpidellyksi, loukatuksi, herjatuksi ja lopulta teloitetuksi oppinsa vuoksi. Joten Paavalilla ei ollut mitään motiivia perustaa uutta uskontoa. Eikä hänellä ollut siihen mitään tilaisuutta. Jos Jumala oli luvannut Jeesuksen ja opetuslasten kautta välittävänsä evankeliumin koko maailmaan, jonka myös muslimit myöntävät Koraanin pohjalta, tällöin on muslimilla edessään teologinen ongelma – miten Paavali saattoi kumota opetuslasten opin niin nopeasti, jos kerran Allah itse oli luvannut olla opetuslasten kanssa? Qureshi kertoo, että Paavalia ei mainita Koraanissa, miksi, jos hän kerran muslimien mukaan perusti kristinuskon, eikä Jeesus?

Kirjansa kahdeksannen osan Qureshi otsikoi “Väittikö Jeesus olevansa Jumala?” ja aloittaa argumenttinsa toteamalla, että usko Jeesuksen jumaluuteen on pelastuksen edellytys ja laittaa tämän väitteen perään sulkuihin jakeen Room. 10:9. joka kuuluu kirkkoraamatun mukaan “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Tässä sanotaan, että jos sinä tunnustat Jeesuksen Herraksi, sinä pelastut. Ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan Jumala, vaan Herra. Herra halki Raamatun, heprean Adonai ja kreikan Kyrios, tarkoittavat molemmat ketä tahansa korkeassa asemassa olevaa henkilöä. Kummassakaan kielessä tämä sana ei kiistattomasti tarkoita yhtä ainoaa Jumalaa Jehovaa, vaikka se voi toki tarkoittaa myös sitä. Sekaannus tulee siitä, että Raamatussamme on heprean Jehova käännetty lähes 7000 kertaa Vanhassa testamentissa Herraksi ja täten Uuden testamentin puolella ei ole selvää, milloin “Herra” tarkoittaa vain korkeassa asemassa olevaa henkilöä ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Täten tässä jakeessa ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan itse Jumala, se riittää, että uskot hänen olevan Herra ja että Jehova on hänet herättänyt kuolleista. Pelastuaksemme meidän kiitos Jumalan ei tarvitse uskoa Athanasiuksen uskontunnustukseen.

Qureshi esittää, että Uusi testamentti kiistatta kertoo Jeesuksen olevan Jumala jakeissa 2. Piet. 1:1 samoin kuin Tiit. 2:13. Hän ei avaa näitä jakeita meille, ei siteeraa niitä eikä kommentoi millään tasolla. Qureshi antaa vaikutelman, että tässä kiistatta ja täysin vastaansanomatta esitetään Jeesuksen olevan itse Jumala. Olen molempiin jakeisiin vastannut aiemmin tässä ja tässä. Lainaan omaa tekstiäni:

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta “ja” sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

“Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.” (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako “ja” Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikö hän olisi kirjoittanut “Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”?

Seuraavaksi hän esittää, että Johanneksen evankeliumissa “Jeesus esitetään yksiselitteisesti Jumalana”. Hän tarjoaa jakeita Joh. 1:1-3 ja Joh. 1:18. Olen molemmista kirjoittanut jo aiemmin.

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:18 1992)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18 1938)

Qureshi ei vaivaudu kertomaan yleisölleen, että ainoastaan joissakin käsikirjoituksissa Jeesuksen sanotaan olevan itse Jumala. Tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä, enkä käy asiaa purkamaan tässä sen enempää. Riittää tietää, että läheskään kaikissa käännöksissä ei sanota, että Jeesus on itse Jumala. Qureshi esittä kasan jakeita, joita olen kyllin selvästi kommentoinut ja aiemmin mainitsemissani kahdessa blogikirjoituksessani, joten en lähde toistamaan itseäni tässä enempää. Mitään uutta Jeesuksen jumaluutta puoltavaa argumenttia ei Qureshi kykene esittämään, mutta hänet itsensä entisenä muslimina nämä jakeet pysäyttivät ja saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että Uudessa testamentissa Jeesuksen kerrotaan olevan itse Jumala.

Qureshi onnistuu yllättämään ainoastaan pari kertaa, ensimmäiseksi tarjoamalla Markuksen evankeliumista jakeen, johon en ole törmännyt tässä polemiikissa aiemmin. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Qureshi esittää Jeesuksen olevan kymmenen käskyn Herra, eli siis itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Mutta eikös Qureshin mukaan laki kumottu ristillä? Miksi siis Jeesus julistaisi olevansa lakkautetun lain Herra? Jos Qureshi olisi vielä elossa, tiedustelisin häneltä, pyhittääkö hän täten sapatin, onhan hänen Jumalansa, Jeesus, itse sapatin Herra. Itse en näe ongelmaa siinä, että Jeesus on Jumalan ainoa Poika, luotu ennen kaikkea muuta, jolle Jumala on antanut vallan antaa syntejä anteeksi, joka korottaa aina Isää, ei koskaan itseään, joka opettaa meille Tooraa ja julistaa olevansa sapatin Herra. Hän voi olla sapatin Herra, koska hän on ainoa synnitön koskaan elänyt ihminen ja ainoa, joka koskaan on läpi koko elämänsä pitänyt sapatin pyhänä. Me kaikki muut olemme tätä käskyä rikkoneet ja tarvitsemme siksi Jeesusta syntiemme Vapahtajaksi. Mutta tarvitseeko meidän uskoa, että hän itse Jumala pelastuaksemme?

Toinen yllätys on Markuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus on tuomittavana. Kun häneltä kysytään, onko hän Kristus, Jumalan Poika, Jeesus vastaa:

“Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (Mk. 14:62)

Qureshi esittää, että Jeesus tässä lainaa kahta Vanhan testamentin kohtaa:

“Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:13-14)

“Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” (Ps. 110:1)

On aivan oikea oletus, että Jeesus tässä siteeraa Vanhaa testamenttia. Danielin kirjassa toki kerrotaan Ihmisen Pojasta, joka saapuu pilvissä, mutta onko tämä Ihmisen Poika itse Jumala? Mikään Danielin kirjassa ei viittaisi siihen, että tämä on itse Jumala. Tässä sanotaan, että hänelle annettiin kaikki valta – jos Jeesus on itse Jumala, hänelle ei olisi tarvinnut antaa valtaa, hänhän olisi kaikkivaltias Jumala, jolla on ollut valta aina aikojen alusta asti. Qureshi ei huomioi, että tämän jakeen mukaan valta annettiin Jeesukselle. Jos Jumala antoi hänelle vallan, kuten vallan antaa syntejä anteeksi, vallan hallita koko luomakuntaa, silloin tämä on vahva todiste siitä, että hän ei ole itse Jumala.

Psalmissa 110 taas Jehova sanoo Daavidin Herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealle puolelleni. Että Messias, Jumalan Poika, istuu Jumalan oikealla puolella on kaikille selvää, mutta edellyttääkö se, että hän on itse Jumala? Tässäkin Jumala sanoo hänelle, että istu minun oikealle puolelleni. Se on käsky, joka edellyttää, että hän aiemmin ei istunut Jumalan oikealla puolella. Tämä ei ole saivartelua. Jos Jeesus on itse Jumala, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, silloin hänen olisi pitänyt istua Jumalan oikealla puolella aikojen alusta asti. Ei nyt takerruta siihen, että Jumala itse käskee Jumalan istui oikealle puolelleen, kolminaisuus saa pään sekaisin muutenkin.

Vakuutettuaan mahtipontisesti että Jeesus on Jumala, Qureshi käy läpi jakeita, joihin hän muslimina tarttui kumotakseen Jeesuksen Jumaluuden. Hän aloittaa Johanneksen evankeliumista:

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

Muslimit esittävät, että Jumala tässä on yksin Jumala, ja Jeesus on lähetetty. Jos hän on lähetetty, miten hän voi olla todellisuudessa itse lähettäjä? Olen vahvasti samaa mieltä.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Tässä Qureshi esittelee jakeen, joka on rakas niin minulle kuin Jehovan todistajillekin. Eikö kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ole jumaluudessa tasan yhtä suuria? Miten Jeesus voi sanoa, että Isä on minua suurempi?

Qureshi esittelee Raamatusa muslimien lempijakeita, joissa osoitetaan Jeesuksen rukoilevan Jumalaa (Mk. 1:35) ja joissa Jeesus kehottaa ihmisiä palvelemaan yksin Jumalaa (Mt. 4:10).

“Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19)

Tässä selvästi kerrotaan Pojan aina toteuttavan Isänsä tahdon, eikä hän tee mitään omin päin.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32)

Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala, itse Jehova, miten on mahdollista, että hän ei voi profetoida ilman Isää? Miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, mitä itse Jumala ei tiedä?

Qureshi esittää, että Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Näin hän siis julisti olevansa ihminen, ei Jumala.

Qureshi kertoo muslimina usein kysyneensä kristityiltä, miksi Jeesus ei kertaakaan sano olevansa itse Jumala, jos kerran halki Vanhan testamentin Jumala itse toistuvasti julistaa olevansa Jehova. Miksi Jeesus ei toimi samoin?

Vastauksena kaikkiin näihin muslimien esittämiin argumentteihin Qureshi toteaa, että ne on kaikki irroitettu irti kontekstista. Qureshi väittää, että kolminaisuusopin mukaan Isä on suurempi kuin Jeesus, mutta Jeesus on silti Jumala. Tässä Qureshi on sortunut todella pahaan harhaoppiin, niin pahaan, että hänet olisi keskiajalla poltettu roviolla. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki yhtä suuria. “yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa… Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia… Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” Miten on edes teoriassa mahdollista, että kolmiyhteisen Jumalan Poika olisi kolmiyhteisen Jumalan Isää pienempi? Siis miten Jumala voi olla pienempi kuin Jumala? Qureshi vastaa tähän esimerkin avulla, Yhdysvaltain presidentti on suurempi kuin Nabeel Qureshi, mutta silti molemmat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala itse ei voi olla Jumalaa pienempi ja kirkkoisät eivät koskaan opettaneet näin, vaan kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki samanarvoisia, joten Qureshi valitettavasti on pahasti harhaoppinen, mitä tulee kolminaisuusoppiin. Olisipa hän vielä elossa, tästä olisi saanut hyvän keskustelun aikaan! On myös huomattava, että Athanasiuksen uskontunnustus on lukuisten loogisten ongelmien lisäksi sisäisesti ristiriitainen esittäessään, että kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat samanarvoisia, mutta ihmisyydessään Poika on Isää pienempi. Jos Jumala on kolmiyhteinen, miksi Jeesus tai Paavali ei antanut meille Athanasiuksen uskontunnustusta? Miksi näin monimutkaista asiaa ei kukaan Raamatussa meille avaa, miksi sen avaaminen on jätetty kirkkoisien harteille? Varsinkin, kun emme voi pelastua, ellemme usko tismalleen kuten Athanasius uskonsa muotoilee.

Qureshi raottaa hieman kaksiluonto-oppia ja esittää, että monet muslimien esittämät argumentit raukeavat, kun ymmärretään, että Jeesus oli todellakin sekä ihminen että Jumala. Täten hän tunsi nälkää, hänen oli jano, hän itki jne. Qureshin mukaan Jeesus rajoitti vapaaehtoisesti omaa jumaluuttaan, niin että hän esimerkiksi ei tiennyt kaikkea.

Kysymykseen, miksi Jeesus ei suoraan julistanut olevansa Jumala, Qureshi vastaa yksinkertaisesti toteamalla, että Jeesus ei halunnut paljastaa itseään heti. Mutta minua ihmetyttää, miksi hän ei koskaan paljastanut itseään? Hänhän olisi voinut opetuslapsilleen aivan hyvin ylösnousemuksensa jälkeen kertoa suoraan, että minä olen kaikkivaltias Jumala Jehova, ja jos te ette tätä usko, te joudutte kadotukseen. Hän olisi voinut antaa meille Athanasiuksen uskontunnustuksen. Mutta Jeesus ei tehnyt niin. Koskaan.

Qureshi tiivistää ajatuksensa “Hän oli epäilyksettä jotain muuta kuin vain ihminen.” Olen samaa mieltä. Mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Kaikille on selvää, että Jeesus oli rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, Jumalan Karitsa, syntiemme sovittaja, Vapahtaja ja Jumalan Poika. Hän siis oli paljon enemmän kuin vain ihminen. Mutta Jumala? Toisin kuin Qureshi väittää, todellisuudessa kaikki ne jakeet, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala, on irroitettu irti kontekstista, ymmärretty väärin, käännetty väärin tai sitten ne ovat suoranaisesti lisätty Jumalan sanaan (kuten Joh. 1:18). Qureshi ei voi enää vastata minulle, kunnes kohtaamme kenties taivaassa, mutta osaisiko joku muu?

Johtopäätöksenä Qureshi kirjoittaa “Voisinko muka uskoa, että pelastaakseen Jeesuksen ristiltä Jumala (Allah) petti opetuslapset ja antoi heidän julistaa Jeesusta ylösnousseena Herrana lähettäen näin miljardeja ihmisiä helvettiin?”

Kirjansa lopuksi Qureshi käy läpi profeetta Muhammadin asemaa profeettana. Hän kertoo muslimien pitävän Viidennen Mooseksen kirjan profetiaa profetiana Muhammadista:

“Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15)

Qureshi todistaa, että tarkkaan ottaen tässä kerrotaan profeetan polveutuvan israelilaisista, joten se ei voi tarkoittaa ishmaelilaista Muhammadia. Toinen jae, johon muslimit viittaavat on Uuden testamentin pätkä:

“Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26)

Muslimit väittävät Puolustajan tässä tarkoittavan Muhammadia, kun jae selvästi kertoo, että kyse on Pyhästä Hengestä.

Qureshi esittää, että emme voi varmuudella tietää Muhammadista mitään varmaa. Muhammadista koottu hadith-kirjallisuus on koottu paljon Muhammadin kuoleman jälkeen. Ja se mitä hadith-kirjallisuudessa Muhammadista kerrotaan, ei ole imartelevaa. Muhammadin kerrotaan syyllistyneen hirvittäviin väkivaltaisuuksiin, hän nai 9-vuotiaan tytön, halveksui naisia ja yritti monta kertaa itsemurhaa. Qureshin mielestä nämä eivät ole profeetan ominaisuuksia. Näin ollen muslimin täytyy Qureshin mukaan joko kiistää hadith-kirjallisuuden luotettavuus, tai uskoa Muhammadin syyllistyneen lukuisiin väkivaltaisuuksiin.

Koraani merkitsee muslimille samaa kuin Jeesus kristinuskolle. Näin ollen Qureshi kertoo omasta kääntymisestään, että ollessaan muslimi, hän piti loppuun asti kiinni Koraanin jumalallisuudesta. Muslimien mielestä Koraanin jumaluudesta todistavat Koraanissa esiintyvät profetiat, ihmeelliset numeeriset koodit tekstissä, yliluonnollinen tieto luonnontieteestä, sekä uskomattoman kaunis arabiankieli ja tyyli. Qureshi murskaa kirjassaan näistä väitteistä jokaisen.

Qureshi teki rohkean päätöksen ja päätti seurata todisteita, yksin todisteita. Senkin uhalla, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa hylkäisivät hänet, hän päätti kääntyä kristityksi. Tämä siksi, että hän oli täysin vakuuttunut Jeesuksen jumaluudesta, siitä että Jeesus todella kuoli ristillä, todella nousi ylös haudasta ja että Uusi testamentti on luotettavaa Jumalan sanaa. Hän hylkäsi Koraaniin ja Muhammadin.

Kuten sanoin johdannossa, voin suositella kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän islamin ja kristinuskon välisistä eroista. Myös Qureshin omaelämäkerrallinen “Etsin Allahia ja löysin Jeesuksen” on edottomasti lukemisen arvoinen. Tässä arvostelussani en ole hyökännyt jokaisen sivun kimppuun, vaan esitän ajatuksia niistä kohdista kirjaa, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Koska Qureshi ei ole enää keskuudessamme, rukoilen, että edes joku kristitty jaksaisi minulle vastata minua askarruttaviin kysymyksiin. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Kuka ottaisi haasteen vastaan?

Jeesus on tosi Jumala?

Sivustolta Luterilainen.com löytyy Markku Särelän jo vuonna 1974 kirjoittama lyhyt tutkielma aiheesta “Jeesus on tosi Jumala”. Käyn sen kimppuun tässä pala palalta.

Särelä kirjoittaa johdannossaan mahtipontisesti: “Raamattu ilmoittaa syntiemme sovittajan, Jeesuksen, Jumalan Pojaksi, joka on jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.”

Kova väite. Jään odottamaan, missä kohtaa Raamattua julistetaan Jeesuksen olevan jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.

Hän varoittaa meitä aiheellisesti: “Jeesuksen persoonaa koskevia asioita me emme voi ratkaista oman järkemme varassa, vaan meidän on pitäydyttävä siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut meille. Monet ovat menneet harhaan sen vuoksi, että he ovat itse luoneet itselleen oppijärjestelmän tai filosofian.”

Katsotaan täten, kuka meistä pitäytyy Jumalan sanassa ja kuka on rakentanut aivan oman oppijärjestelmän.

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20 1938)

Särelä esittää, että “Jo yksistään tämä kohta riittää todistamaan, että Jeesus on tosi Jumala.”

Tämä jae siis kuulemma riittää. Mutta mitä tässä sanotaan? Että hän on tosi Jumala. Kuka “hän”? Viittaako “hän” tässä Jumalaan, vai Jeesukseen? Edellisessä virkkeessä “hän” tarkoittaa Jumalaa, miksi ei myös jälkimmäisessä? On mielenkiintoista, että Särelä avaa pelin jakeella, jonka voi tulkita kahdella eri tavalla. Onko tämä paras Raamatun todiste Jeesuksen jumaluudesta? Jehovan todistajat kääntävät tämän jakeen näin:

“Me kuitenkin tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille ymmärrystä, jotta oppisimme tuntemaan hänet, joka on tosi. Me olemme hänen yhteydessään, joka on tosi, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuisen elämän lähde.”

Uuden maailman käännös on tässä kohtaa uskollisempi alkutekstille kuin kirkkoraamattu. Kreikassa Jumalaa kutsutaan totiseksi kolme kertaa, kirkkoraamattu antaa ymmärtää virheellisesti, että Jeesusta kutsuttaisiin tässä totiseksi ja täten viimeinen virke saadaan kuulostamaan siltä, kuin Jeesus olisi se Totinen, eli siis itse Jumala.

“Tätä Jeesusta Paavali sanoo Jumalaksi: — Heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, J u m a l a, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:5)

On hyvä muistaa, että alkukielessä kreikassa ei ole välimerkkejä, ei pisteitä, ei pilkkuja, eikä suuria eikä pieniä alkukirjaimia, eikä edes sanojen välillä välilyöntiä erottamassa sanoja. Tämä jae täten, voidaan jäsentää monella eri tavalla. Jehovan todistajat tekevät sen näin:

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.”

Kuten sanoin, molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jos Jeesus on tosi Jumala, miksi tätä asiaa ei sanota Raamatussa suoraan, selvästi ja täysin yksiselitteisesti?

“Tuomas tunnusti Jeesuksesta: — Minun H e r r a n i ja minun J u m a l a n i. (Joh. 20:28)”

Tuomas nostaa katseensa ylös taivaaseen ja huudahtaa Jumalalleen, minun Herrani ja minun Jumalani! Miksi pitäisi olettaa, että hän tässä puhuttelee Jeesusta Jumalaksi?

“Pietari kirjoittaa hänestä: – Niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän J u m a l a m m e j a V a p a h t a j a n J e e s u k s e n K r i s t u k s e n vanhurskaudessa. (2 Piet. 1:1)”

Tämäkin on klassinen jae. Tämän jakeen pohjalta on jopa johdettu eräs kreikan kielioppisääntö, jonka hienoa nimeä en nyt muista, mutta sen perusteella kreikan “kai” tällaisessa lauseessa tarkoittaa, että ensimmäinen ja toinen sen avulla yhdistetty sana viittaavaat samaan asiaan, eli että Jeesus Kristus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, tässä ei puhuta toisaalta Jumalasta ja toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta. Näyttäkää minulle kiitos, kreikan ja Raamatun pohjalta, että Jeesus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, eikä tässä puhuta meidän vanhurskaudestamme, joka meillä on toisaalta Jumalassamme ja toisaalta Vapahtajassamme.

“Luukas kirjoittaa Johannes Kastajasta, Jeesuksen airuesta: — Ja hän kääntää monta Israelin lapsista H e r r a n, heidän J u m a l a n s a, tykö. ja hän käy h ä n e n edellään… (Luuk. 1:16,17)”

Ilmeiseti Särelä tulkitsee, että hän, eli Johannes Kastaja, kääntää lapsia Herran ja Jumalan tykö, ja Herra ja Jumala tässä tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Tai sitten luemme, että Johannes Kastaja kääntää lapsia Jumalan tykö ja Jeesus käy Johannes Kastajan edellä. Kaikki tämä on kovin tuttua. Jeesuksen jumaluus kun on asia, joka on meiltä selvästi Raamatussa kätketty, ja aina tarvitaan hitunen verbaalista akrobatiaa, jotta löydämme Raamatustamme Jeesuksen kätketyn jumaluuden.

“Sana oli Jumala. (Joh. 1:1) Tässä on puhe persoonallisesta Sanasta, joka tuli ihmiseksi maailmaan, eli Jeesuksesta.”

Sana oli Jumala. Kreikka on harvinaisen yksiselitteinen. Mutta kun Sana tuli lihaksi, kun Jeesus lapsi sikisi Marian neitseellisessä kohdussa Pyhästä Hengestä, oliko Jeesus enää Jumala?

“Vanhan Testamentin ennustukset lupaavat meille Vapahtajaksi itse Jumalan: Sillä lapsi on meille syntynyt, P o i k a on meille a n n e t t u, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä J u m a l a (Eel), I a n k a i k k i n e n I s ä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5).”

Särelä puhuu tässä Vanhan testamentin profetioista monikossa, mutta koko tutkielmassaan lainaa vain tätä yhtä jaetta. Tästä olen yrittänyt tiedustella Facebookissa oppineilta, saamatta mitään vastausta – missä kohtaa profeetat julistavat Messiaan olevan itse tosi Jumala, Jehova? Tässä Jesajan jakeessa ei sanota, että Messias on itse Jumala, tässä sanotaan, että hänen nimensä on muiden nimien ohella Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä. Siinä ei ole mitään erikoista tai poikkeuksellista, että Raamatun monilla henkilöillä on Jumalan nimi, kuten Jehoshua, Obadjah tai Daniel jne.

Särelä esittää, että Jesajan puhe Pojasta Isänä ei tarkoita Jeesuksen suhdetta Jumalaan, vaan hänen suhdettaan meihin – hän on meidän Isämme. Näin hänen täytyy sanoa, koska kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala, ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Minä olen Athanasiuksen uskontunnustuksen lukenut, oletko sinä, jos kutsut itseäsi luterilaiseksi? Athanasiuksen uskontunnustus on yksi kirkon kolmestä virallisesti uskontunnustuksesta, joten sinun on hyvä olla tietoinen mitä se opettaa, jos kuulut Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.

“Erittäin tärkeä todiste Jeesuksen jumaluudesta on hänen nimensä Herra, jota hepreassa vastaa Jahve eli Jehova ja kreikassa Kyrios.”

Juutalaiset tietävät oikein hyvin, että Jumalan nimi tulee lausua Jehova, ei Jahve. Jahve on kristittyjen tutkijoiden omasta päästään keksimä nimi, mutta ei nyt takerruta siihen.

“Paavali tunnustaa Jeesuksen VT:n Herraksi (Jahveksi): —Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut… Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room. (10:9,13).”

“Alkukirkon lyhyt uskontunnustus: “Jeesus Kristus on Herra” merkitsi ristiinnaulitun Marian pojan tunnustamista VT:n Jumalaksi eli Jahveksi.”

Logiikka tässä menee niin, että Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan Herraksi, Uudessa testamentissa on Vanhan testamentin tetragrammi JHWH käännetty Herraksi, kreikaksi Kyrios, joten Herran täytyy tarkoittaa Jehovaa, ja koska Jeesusta kutsutaan Herraksi muutaman sata kertaa Uudessa testamentissa, se ei voi tarkoittaa muuta kuin että Jeesus on Jehova. Pieleen tässä mennään vain siinä, että Jumalan oma pyhä, vanhurskas ja iankaikkinen nimi, Jehova, esiintyy Vanhassa testamentissa lähes 7000 kertaa. Septuagintan kääntäjät ovat tämän nimen jostain ihmeen syystä kääntäneet kreikan sanalla Kyrios, joka tarkoittaa Herraa. Uudessa testamentissa täten kreikassa Vanhan testamentin lainausten kohdalla lukee Kyrios. Huomaamme siis, että Herra tarkoittaa Jehovaa ainoastaan myöhemmissä käännöksissä. Missään kohtaa Raamattua ei Jeesusta kutsuta Jehovaksi, mutta monta kertaa Herraksi. Herra ei yksiselitteisesti tarkoita Jehovaa. Saara kutsuu Aabrahamia Herrakseen, eikä kukaan kuvittele, että Aabraham olisi Jehova.

“Ne, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden, osoittavat, ettei heillä ole Pyhää Henkeä. Jehovan todistajat eivät tunnusta Jeesusta Jehovaksi eli Jahveksi, vaan pitävät häntä vain eräänä alempana jumalana. Siten he ovat samalla langenneet pakanalliseen monijumalisuuteen eli, polyteismiin.”

Särelän mukaan siis Jehovan todistajat ovat sortuneet polyteismiin, kun pitävät Jeesusta alempana jumalana. Ensinnäkin, Jehovan todistajat eivät pidä Jeesusta alempana jumalana, vaan täysin ihmisenä, ensimmäisenä luotuna olentona ja Jumalan Poikana, meidän syntiemme sovittajana ja Vapahtajana. Särelän mielestä siis Isän palvominen Jumalana, Pojan palvominen Jumalana ja Pyhän Hengen palvominen Jumalana ei ole polyteismiä, mutta jos kiistät Jeesuksen tosi jumaluuden, silloin olet syyllistynyt polyteismiin?

“Minä olen” (Joh. 8:58)

Särelä esittää, että Jeesuksen monet “minä olen” ilmaisut tarkoittavat, että hän kutsuu itseään Jumalaksi, poimivathan juutalaiset kiviä kivittääkseen Jeesuksen jumalanpilkan takia kuultuaan tämän. Mutta jos Jeesus kutsuu itseään tässä Jumalaksi, onhan “minä olen” Vanhassa testamentissa yksi Jumalan nimistä, silloin myös Paavali kutsuu itseään Jumalaksi, sanoessaan “Jumalan armosta minä olen se joka olen” (1. Kor. 15:10) – vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen Toisessa Mooseksen kirjassa (2. Moos. 3:14).

Särelä esittää, että Kristus on kaikkialla, että hän on kaikkitietävä, mutta edes enkelitkään eivät tiedä kaikkea. Tämä on erikoista, Särelä ei ollenkaan ota huomioon, että Jeesus todellakaan ei tiedä kaikkea. Jeesus sanoo, että siitä hetkestä eivät tiedä Poika eivätkä enkelitkään, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on tosi Jumala, miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, jonka tietää ainoastaan Isä? Jeesus ei tiennyt, että viikunapuussa ei ollut hedelmiä, vaan hänen täytyi mennä katsomaan ja toteamaan asia itse. Jos hän olisi ollut kaikkitietävä, häneltä olisi tässä säästynyt aikaa, eikä hänen olisi tarvinnut kirota viikunapuuta. Särelä selittää, että tämä johtuu siitä, että Jeesus alensi itsensä ja otti ihmisen muodon ja että ollessaan ihminen hän ei käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan. Kovasti on selittelyn makua. Jeesus siis on tosi Jumala, mutta ollessaan tosi ihminen hän oli vähemmän kuin Jumala, eikä tiennyt kaikkea? Eikö Särelä tässä syyllisty tismalleen samaan kuin Jehovan todistajat (virheellisesti) hänen mukaansa, että Jeesusta pidetään alempana jumalana? Kuten on monta kertaa käynyt ilmi, kolminaisuusopissa ei ole järjen hiventäkään.

Särelä esittää, että Jeesuksen teot ovat Isän tekoja. Tietenkin ovat, koska Jeesus on näkymättömän Jumalan tarkka kuva (Kol. 1:15) ja koska hän toteutti tehtäväänsä – jonka sai Isältään, hän ei tehnyt mitään omin päin, vaan toteutti aina Isän tehtävän.

Särelä esittää, että Jeesus herätti kuolleita ja herätti myös itsensä kuolleista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään todiste jumaluudesta, sillä Elia ennen Jeesusta herätti kuolleita ja Paavali Jeesuksen jälkeen herätti kuolleita. Jumalan mies voi herättää kuolleita, ilman, että meidän täytyy olettaa hänen olevan itse tosi Jumala. Että Jeesus herätti itse itsensä kuolleista, tällaisesta emme lue missään kohtaa Raamattua, vaan Raamattu sanoo, että Isä Jumala, kaikkivaltias Jehova, herätti hänet kuolleista (Room. 10:9).

Särelä esittää, että vain Jumala itse voi antaa syntejä anteeksi. Särelä kertoo, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalallisella arvovallalla. Hän myöntää, että myös profeetat ennen Jeesusta antoivat syntejä anteeksi Jumalan valtuutuksella, samoin kuin Jumalan palvelijat Jeesuksen jälkeen, mutta Jeesus ei antanut syntejä anteeksi omalla vallallaan vaan Isän, koska hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tästä on helppo nähdä, että koska tavalliset ihmiset voivat antaa syntejä anteeksi, jos Jumala on heidät tähän valtuuttanut, Jeesuksen toimintaa tässä asiassa ei voi pitää todisteena hänen jumaluudestaan – miksi emme ennemmin päättelisi, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalan valtuudella, kuten ihmiset ennen häntä ja hänen jälkeen?

Särelä todistaa, että Mooseksen lain mukaan saamme palvoa ja kumartaa ainoastaan kaikkivaltiasta tosi Jumalaa, Jehovaa. Sitten hän esittää, että koska ihmiset kumarsivat ja palvoivat Jeesusta (Mt. 28:17), eikä Jeesus tätä kieltänyt, hänen täytyi olla itse Jumala. Muutenhan ihmiset olisivat syyllistyneet epäjumalanpalvontaan. Mitä tulee siihen, että yksin Jumalaa saa kumartaa ja palvoa, Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mooses sanoo:

“Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5. Moos. 18:18,19)

Tässä kerrotaan aivan poikkeuksellisesta profeetasta. Ensinnäkin hän on Mooseksen kaltainen, joten voimme odottaa, että hän noudattaa Mooseksen lakia ja opettaa sitä. Tähän sopii kovin huonosti kirkon Jeesus, joka nollasi ruokasäädökset ja häpäisi sapatin. Tässä sanotaan, että Jumala itse panee sanat hänen suuhunsa ja jokainen, joka ei kuule häntä, vaaditaan tilille. Toki historiassa oli monta profeettaa, jotka julistivat, että tämä on Jehovan sana. Mutta on vain yksi Poika, ei ole ketään muuta Jeesuksen kaltaista, joka olisi yhtä lähellä Isää. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), Jumalan ainoa Poika. Häntä me saamme kumartaa ja palvoa, koska hän on Jehovan kuva. Ketään muuta emme saa kumartaa tai palvoa. Hän on niin lähellä Isää, että hänen kumartaminen on sallittua. Mutta hän ei ole itse Jehova, vaan hänen ainokainen Poika.

Hieman yllättäen Särelä lainaa Viidettä Mooseksen kirjaa (5. Moos. 6:4) ja esittää, että Jumala on yksi. Hänen mukaan Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta silti ei ole kolmea Jumalaa, vaan on ainoastaan yksi Jumala. Tässä se on tiivistettynä Athanasiuksen uskontunnustus ja voimme kaikki todeta, että siinä ei ole mitään järkeä. Miten kolme eri Jumalaa muka ovat yksi? Termi kolmiyhteinen on ratkaisu tähän ongelmaan, on kolme eri Jumalaa, mutta silti vain yksi Jumala, koska Raamattu sanoo, että Jumala on yksi. Tästä emme pääse ikinä yksimielisyyteen, toisten mukaan Raamattu ja Jumala ovat täynnä paradokseja ja mysteerejä, toisten mielestä kaikki paradoksit ja mysteerit tulee hylätä. Ja koska olen vain kouluja käymätön duunari, sijoitan itseni jälkimmäiseen kategoriaan.

“Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)

Särelän mielessä ainoastaan kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, Jeesus, voi julistaa olevansa yhtä Jumalan kanssa. Mutta onhan Raamatun mukaan mies ja nainen avioliitossa aivan samalla tavalla yhtä, vaikka ovatkin edelleen kaksi eri persoonaa. Jeesus voi julistaa olevansa yhtä Isän kanssa, sillä hän on Jumalan tarkka kuva, lähetetty Isän luota maan päälle. Hän on lähempänä Jumalaa kuin enkelit, ja voi täten julistaa olevansa yhtä Isän kanssa. Tätä jaetta ei ole mikään pakko tulkita kirjaimellisesti.

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Särelän mukaan tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että Jeesus on itse Jehova. Mutta kuten olen todennut aikaisemmin (Kol. 1:15), Jeesus on Jumalan kuva, joten täten hän voi sanoa Filippukselle, että joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.

Särelä julistaa varmuudella, että “Jeesuksen neitseellinen syntymä vahvistaa Jeesuksen jumaluuden.” Tässä hän siteeraa jakeita Mt. 1:23, 20; Luuk. 1:34,35, mutta ei selitä, miksi ihmeessä neitseestä syntyminen todistaisi Jeesuksen jumaluudesta. Pikemminkin se todistaa ihmisyydestä – hän sikisi kohdussa, kasvoi lapsena ja varttui, hänellä oli ihmisen DNA, hän oli ihminen, vaikkakin yliluonnollisesti hedelmöitetty. Neitseestä syntyminen ei todista Jeesuksen jumaluudesta.

Särelä huomauttaa täysin aiheellisesti, että San. 8:22 on käänetty kirkkoraamatussa väärin, siinä ei sanota, että Herra “loi” minut töittensä esikoiseksi, vaan että Herra “hankki” minut. Tässä ei ole heprean verbiä bara, joka tarkoittasi luoda, vaan kanah, hankkia tai saada tai tulla omistamaan. Kuitenkin Kol. 1:15 todistaa, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento. Joten Raamatun todistus on vahva – Jeesus on luotu olento, hän ei ole itse tosi Jumala Jehova.

Särelän mukaan ainoastaan Jumalan Pojan veri voi sovittaa meidän syntimme. Olen samaa mieltä. Tämä ei edellytä, että Jumalan Pojan tulisi olla itse Jumala. Jehovan todistajatkin uskovat, että Jeesuksen veri on maksanut meidän lunnaamme, meidät on sovitettu ristillä Jeesuksen kuoleman ansiosta. Jeesus saattoi sovittaa meidän syntimme, koska hän oli täysin synnitön ihminen, täten sopiva uhriksi. Jotta Jeesus voisi sovittaa meidän syntimme, hänen ei tarvinnut olla itse Jumala. Miten Jumala voi kuolla? Miten Jumala voi vuotaa verta? Ei mitenkään, siihen tarvittiin ihminen, Jeesus Kristus, tai Jeshua Messias, kuten me seitsemännen päivän todistajat sanomme.

Särelä väittää, että Jeesuksen kastekäskyssä (Mt. 28:19) meidän käsketään kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, siihen yhteen nimeen, ei kolmeen, koska Jumala on kolmiyhteinen. Miksi Jeesus täten haaskaa sanojaan, eikä vain käske meidän kastaa suoraan lyhyesti ja ytimekkäästä Jehovan nimeen? Ei niin, vaan on erikseen Isän nimi, Pojan nimi ja Pyhän Hengen nimi. Tietenkään Pyhälle Hengelle ei ole kerrottu nimeä, mikä sekin todistaa, että Pyhä Henki ei ole Jumalasta erillään oleva persoona, sillä jos Pyhä Henki on persoona, miksi Raamattu ei kerro meille hänen nimeään? Voimme kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ilman, että meidän täytyisi uskoa, että Jumala on kolmiyhteinen. Tässäkään jakeessa ei todellisuudessa puhuta kolmiyhteisestä Jumalasta sanaakaan.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Särelä myöntää, että tämä jae kuulostaa pahalta kolminaisuusoppia ajatellen. Sitä se todellakin on. Selitys on vanha tuttu – alennustilassaan ihmisenä, juuri ennen kuolemaansa, Jeesus oli Jumalaa alempi. Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala Jehova, miten hän voi olla olemassa ihmisenä alempi kuin Jumala? Täten kolminaisuusopin kannattajat todellisuudessa uskovat paitsi polyteismiin, myös Jeesukseen alempana olentona kuin Jumala – mistä Särelä aiemmin moitti Jehovan todistajia! Joko Jeesus on itse Jumala tai sitten hän ei ole Jumala ollenkaan, ei ole mitenkään mahdollista, että Jumala itse hylkää omat jumalalliset ominaisuutensa ja syntyy alemmaksi jumaluudeksi. Eli siis, Särelä vastustaa niitä Jehovan todistajia ja muita harhaoppisia, jotka esittävät Jeesuksen olevan jokin alempi jumalaolento, mutta sitten itse opettaa Jeesuksen olleen ihmisenä Jumalaa alempi. Ota nyt sitten tästä opista selvää.

Paavali varoittaa meitä laittomuuden ihmisestä (2. Tess. 2:4), joka julistaa olevansa itse Jumala. Danielin mukaan Antikristus (Dan. 7:25) muuttaa ajat ja lait. Tämä kirkon Jeesus, joka julistaa olevansa itse tosi Jumala, joka kumosi ruokasäädökset ja muutti sapatin sunnuntaille, täytyy täten Raamatun ilmoituksen mukaan olla itse Antikristus. Mutta onneksi tiedämme, että Jeesus ei kumonnut Toorasta pienintäkään piirtoa, eikä hän siirtänyt sapatin pyhyyttä sunnuntaille, eikä hän ole itse Jumala. Olen tästä kirjoittanut kattavasti tässä. Kirkon Jeesus on Antikristus, mutta historian Jeshua on Messias ja Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme.

Minun suurin ihmetyksen aihe on, että jos Jeesus on itse tosi Jumala, miksi ihmeessä Jeesus ei selvästi ja toistuvasti itse kerro tätä asiaa ihmisille? Miksi profeetat eivät osaa sanoa sanaakaan Messiaasta, joka on itse Jumala? Miksi profeetat eivät osaa kertoa meille Jumalasta, joka astuu alas taivaasta ja alentaa itsensä ja ottaa ihmisen muodon? Tämä ja sitten se, että kolminaisuusopissa ei ole päätä eikä häntää, saa minut vakuuttuneeksi siitä, että Jumala ei ole kolmiyhteinen, Jeesus ei ole itse Jumala ja me voimme pelastua, vaikka emme uskoisikaan tähän kirkon luomaan kolmiyhteiseen hirvitykseen. Riittää, että tunnustamme suullamme, että Jeesus on Herra ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, niin me pelastumme (Room. 10:9). Hyvästit siis kolmiyhteinen Jumala, tervetuloa sydämeeni kaikkivaltias Jehova, joka olet luonut taivaan ja maan ja antanut meille Poikasi Jeshuan Messiaan, jonka ristinkuoleman kautta olet antanut meille kaikille kaikki syntimme anteeksi!

Päivitys 17.4.2021 Tässä kirjoituksessani esitän, että Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön, eli että häntä saa palvoa. Jätän tekstin ennalleen. Tässä blogissa huomaat ajatuksieni kehittyvän jatkuvasti, enkä käy korjailemaan yleensä vanhoja tekstejäni. Jehovan todistajat ovat sitä mieltä, että Jeesus on luotu olento, joten häntä ei saa palvoa. Olen nykyään heidän kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Koska Jumala on ainoa, jota saa palvoa, Jeesuksen palvominen olisi epäjumalan palvontaa. En ole vakuuttunut, että Raamatussa kukaan koskaan palvoisi Jeesusta. Opettiko Jeesus meitä palvomaan itseään, vai aina Isää? Vakuutun, että Jeesusta saa palvoa ainoastaan, jos pystyt näyttämään minulle, missä kohtaa Jeesus itse käskee meitä palvomaan itseään. Luku ja jae kiitos.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala?

Kirjoitin aiemmin dogmaattisesta teologiasta, uskosta, joka on tarkkaan määritelty teologien jargonilla erilaisissa uskontunnustuksissa. Tässä yhteydessä lainasin Athanasiusta, joka kirjoittaa, että sinä palat ikuisesti helvetin tulessa, jos et usko kolmiyhteiseen Jumalaan tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Tämä Athanasiuksen uskontunnustus löytyy kirkon nettisivuilta ja on kirkon virallinen uskontunnustus. Joten jos kuulut vielä jostain syystä kirkkoon, lue tuo uskontunnustus ja pohdi, allekirjoitatko sen täysin. En kirjoituksessani ottanut enempää kantaa itse kolminaisuusoppiin, totesin vain, että minua häiritsee, että joku väittää, että sinun on uskottava tämä ja tämä dogmi, jotta pelastut. Nyt paneudun tässä kirjoituksessa syvemmin itse kolminaisuusoppiin. Tuleeko meidän uskoa pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, jotta voimme pelastua? Onko Jumala kolmiyhteinen? Jos Jumala ei ole kolmiyhteinen vaan hän on yksi, kuten Raamatussa sanotaan (5. Moos. 6:4; Jaak. 2:19), kuka on Jeesus ja mikä hänen suhde on Isään?

Mitä tarkoittaa, että Jumala on kolmiyhteinen? Kirkkoisät ovat kolminaisuuden tiivistäneet tähän kätevään kaavioon:

Eli siis Isä ei ole Poika, Poika ei ole Pyhä Henki, Pyhä Henki ei ole Isä, mutta jokainen näistä on Jumala. Monessa keskustelussa kolminaisuudesta tuodaan esiin esimerkki kananmunasta. Sehän koostuu kuoresta, valkuaisesta ja keltuaisesta, mutta on silti yksi kananmuna. No tämän me kaikki voimme ymmärtää ja allekirjoittaa. Koostuuhan ihmisen ruumiskin päästä, torsosta, käsistä ja jaloista, mutta on silti yksi ruumis. Mutta jos joku väittäisi, että kananmunan kuori on itse kananmuna, valkuainen on itse kananmuna ja keltuainen on itse kananmuna, kuitenkaan sekoittumatta toisiinsa, ollen yhtäsuuria keskenään, mutta silti on vain yksi kananmuna, me ymmärrämme, että tässä ei ole mitään järkeä. Aivan yhtä vähän on järkeä kolminaisuusopissa, joka opettaa, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa, jotka eivät sekoitu toisiinsa, jotka ovat yhtä suuria (tai Petri Paavolan mukaan Isä on kuitenkin Poikaa suurempi), ja jotenkin ihmeellisellä ja meiltä salatulta tavalla nämä kolme ovat yksi. Tämä ei ole mitään pilkunviilausta tai saivartelua. Kolminaisuus on vakava haaste niin muslimeille, juutalaisille kuin järkeville ateisteillekin. Moni näistä pitää evankeliumia hyvänä uutisena, mutta ei halua kääntyä kristityksi, koska ei voi allekirjoittaa kirkon oppeja, joissa ei ole mitään järkeä. Jeesus sanoi, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta (Mt. 18:3). Onko kolminaisuus jotain, minkä lapsikin voi ymmärtää? Ei, se ei ole sellaista, vaan siinä suoraan sanottuna ei ole päätä eikä häntää.

Monet rehelliset tutkijat ovat myöntäneet, että termejä kolminaisuus tai kolmiyhteinen ei löydy Raamatusta. Nämä termit ovat kirkkoisät lanseeranneet myöhemmin. Toki Jumala voi olla kolmiyhteinen, vaikka itse termiä ei Raamatusta löydykään, jos meillä on muita todisteita, että Jumala on kolmiyhteinen. Kuten jo mainitsin, Raamatun mukaan Jumala on yksi:

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

“Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” (Jaak. 2:19)

Sitten on kourallinen jakeita, joilla perustellaan kolminaisuusoppia. Ensimmäinen näistä on Jeesuksen kastekäsky:

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Mt. 28:19)

Kirjoituksessani Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen osoitan, että Jeesuksen kastekäsky Mt. 28:19 kuuluu varmuudella Raamattuun. Tämä jae ei kuitenkaan osoita, että Jumala olisi kolmiyhteinen. Siinä ei sanota sanaakaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteesta toisiinsa. Voimme siis huoletta hylätä kolminaisuusopin ja silti pitää kiinni tästä jakeesta.

Samoin Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat tukevasti läsnä Toisen korinttolaiskirjeen lopussa:

“Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2. Kor. 13:14)

Jälleen tässäkään ei sanota sanaakaan näiden kolmen suhteesta toisiinsa.

Petri Paavola käsittelee kattavasti tapausta Comma Johanneum, joten en itse tässä perehdy siihen sen syvemmin. Sanottakoon vain, että luotettavimmissa ja varhaisimmissa käsikirjoituksissa ei jakeessa 1. Joh. 5:7 sanota, että “Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat”. Jos sanottaisiin, tämä olisi hyvä peruste uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta valitettavasti tämä jae on myöhempi lisäys.

Juuri enempää ei Raamatusta löydy. Sitten on Elohim monikkomuodossa, kolme miestä Aabrahamin vieraana, me-muoto luomiskertomuksessa ja siinäpä se sitten suurin piirtein onkin. Kovinkaan vakuuttavia todisteita kolmiyhteisestä Jumalasta ei Raamatusta löydy. Painavin todiste on itse järkeily, jos kerran Jumala on yksi, kuten Raamattu kiistatta sanoo, mutta on olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, kuten Raamattu sanoo selvästi, niin täten Jumalan täytyy olla kolmiyhteinen. Miten niin täytyy? Kolmiyhteisessä Jumalassa on yhtä vähän järkeä kuin kolmiyhteisessä kananmunassa. Voimme huoletta jättää mysteeriksi, mikä on Isän suhde Poikaan, Pojan suhde Pyhään Henkeen ja Pyhän Hengen suhde Isään. Koska Raamattu ei missään kohtaa kerro meille, että nämä kolme ovat yksi, Jumala täten ei ole kolmiyhteinen. Raamattu todistaa kiistatta, että Jumala on yksi, ja tähän me voimme luottaa turvallisin mielin.

Mutta miten on, joudummeko kadotukseen, jos emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan? Suomen Evankelisluterilaisen kirkon mukaan joudumme. Mieti siis oma suhdettasi kirkkoon tässä valossa. Hartaat luterilaiset aloittavat rukouksensa “Pyhä kolmiyhteinen Jumala…” Meidän ei tarvitse näin rukoilla. Voimme rukoilla “Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra on yksi!” Voimme luottaa siihen, että pelastumme, jos turvaamme yksin Jeesukseen:

“Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:9,10)

Meidän ei onneksi tarvitse pelastuaksemme uskoa jokaikistä Athanasiuksen uskontunnustuksen opinkappaletta. Yksinkertainen usko riittää meille yksinkertaisille ihmisille. Kenties viisaat teologit saavat sydämelleen rohkaisua siitä, että uskovat oikein ja puhtaasti tiettyjä dogmeja? Meidän ei tarvitse etsiä kätkettyä ja salattua viisautta eikä ymmärtää kaikkia mysteerejä pelastuaksemme. Luojan kiitos.