Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?

Jehovan todistajat lukevat Joh. 1:1, että Sana oli Jumala, että sana oli jumalallinen. Näin he lukevat kreikan Theoksen adjektiivina.

https://biblehub.com/greek/2316.htm

Huomaa NASB käännökset divinely ja godly. “Θεός is used of whatever can in any respect be likened to God, or resembles him in any way: Hebraistically, equivalent to God’s representative or vicegerent, of magistrates and judges” Joten tarkoittaako kreikan Theos aina varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Miksi Joh. 1:1 Theos on ilman määräistä artikkelia? Määräisen artikkelin kanssa Theos useimmiten tarkoittaa kaikkivaltias Jumalaa Jehovaa, mutta ei silloinkaan aina.

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34) – Tässä kreikan Theosta käytetään ihmisistä, käännetty jumaliksi pienellä j:llä.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2. Kor. 4:4)

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Joten päättelemme tästä, että kreikan Θεός ei yksiselitteisesti ja varmasti aina tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa, varsinkaan ilman määräistä artikkelia. Joten miksi jakeessa Joh. 1:1 se tarkoittaisi varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Missä Athanasius menee pieleen

Facebookissa eräs veli totesi, että Athanasiuksen uskontunnustusta on mielenkiintoista verrata Raamatun sanomaan. Olen samaa mieltä. Se on mielenkiintoista. Athanasiuksen uskontunnustuksessa on niin monta kohtaa, jotka suorastaan huutavat perusteluja Raamatusta, että on syytä käydä ne kaikki läpi tässä. Huomaa, että Athanasiuksen uskontunnustus on luterilaisen kirkon virallinen uskontunnustus, ja Athanasiuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko tähän tunnustukseen tismalleen, kuten Athanasius sen muotoilee.

Laitetaan muutama kohta Athanasiuksen uskontunnustuksesta, jotka kaipaavat perusteluja Raamatusta.

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että joudumme iankaikkiseen kadotukseen, jos emme usko kirkkoisien omasta päästään veistelemiä opinkohtia tismalleen kuten he ne muotoilevat?

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala”

Kuten olen noin miljoona ja yksi kertaa täällä jo aiemmin todennut, yksikään profeetoista Raamatussa ei osaa kertoa sanaakaan Jumalasta, joka on kolmiyhteinen, eikä yksikään apostoleista Uudessa testamentissa osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta.

“Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.”

Voin uskoa sen, että Isä on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton, mutta Raamattu kertoo, että Jeesus sikisi ihmeellisellä tavalla Pyhästä Hengestä, hän syntyi neitsyt Mariasta, mutta oliko hänet luotu ennen aikojen alkua? Joten se jae puuttuu, missä sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ENNEN aikojen alkua, se on, ikuisesti. Kol. 1:15 sanoo, kuten olen täällä jo aiemmin monta kertaa sanonut, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento, täten luotu. Joten niitä jakeita kaipaisin, joissa sanotaan, että Poika on luomaton.

“Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.”

Voin uskoa helposti, että Isä ja Pyhä Henki ovat äärettömiä, mutta kaipaisin Raamatusta selvän jakeen, joka sanoo, että Poika on ääretön.

“Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen”

Ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, voin tämän tunnustaa. Te tiedätte, kuinka en tykkää mysteereistä ja paradokseista, mutta tämä on todella sellainen. Miten Jumala voi olla ikuinen? Jos Jumala on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista, miten me olemme päässeet tähän pisteeseen? Jos jotakin on ollut olemassa ikuisesti, silloin juuri kun kuvittelemme päässeemme tähän hetkeen, sitä ennen on ollut jo aikaa… ikuisesti. Joten Jumalan ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, joka meidän vain on hyväksyttävä.

Mutta nyt pitäisi uskoa, että Poika on ikuinen? Toki Jeesus itse sanoo, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, mutta se selittyy, kuten olen jo sanonut, sillä faktalla, että Kol. 1:15 mukaan hän on koko luomakunnan esikoinen. Joten kaipaisin Athanasiukselta selvitystä, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista? Luku ja jae kiitos.

Sitten tullaan tähän, että ei ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen. Palataanpa takaisin alakoulun penkille ja mietitään tarkkaan, jos Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, montako ikuista meillä on? Joten kaipaisin selvän Raamatun jakeen mielellään profeetoista, jossa tämä Jumalan kolminaisuus väännettäisiin rautalangasta, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki eivät ole kolme, vaan he ovat yksi. Mutta paremman puutteessa jae Uudesta testamentista kelpaa sekin.

“Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala”

Että Isä on Jumala on selvää, voimme uskoa, että myös Pyhä Henki on Jumala, mutta että Poika olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova, sitä on vaikea uskoa. Kaipaan ensinnäkin sen profeettojen tekstin, jossa kerrotaan Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, Messiaasta, joka on itse Jumala eikä ihminen, Jeesuksen oman ilmoituksen asiasta ja Uuden testamentin apostoleilta edes pienen vihjeen, että Jeesus on itse Jumala.

“samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta”

Mitä on tämä yhteinen kristillinen usko? Uskoa, joka määriteltiin 300-luvulla kirkolliskokouksissa? Jos palaamme takaisin yksin Raamatun sanaan, kaipaisin sitä jaetta, jossa väännetään meille rautalangasta, että kolme on yksi. Siihen asti minä menen sen mukaan, mitä opin jo alakoulussa, että yksi plus yksi plus yksi on kolme, ei yksi.

“Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.”

Jälleen vetoan jakeeseen Kol. 1:15, jonka mukaan Jeesus on luotu olento. Näyttäkää mulle kiitos se jae, jossa sanotaan, että Jeesusta ei ole luotu, vaan hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista. Se ei vielä riitä, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, koska kuten sanottu, hän on koko luomakunnan esikoinen.

“Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia”

Tätä minä jo lainasin. Athanasiuksen mukaan kaikki kolme persoona ovat samanarvoisia, mutta Jeesus itse sanoo, että Isä on minua suurempi. Joten kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että Poika ja Isä ovat keskenään samanarvoisia, jumaluudessa, ihmisyydessä, persoonissa ja olemuksissa.

“Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.”

Kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että meidän tulee uskoa kirkkoisän muutaman sadan vuoden päästää rustailemaa uskontunnustusta, jotta voimme pelastua.

“Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.”

Tullaan kaksiluonto-oppiin. Raamattu sanoo monta kertaa, että Jeesus on ihminen. Että hän on Jumala, se ei ole yhtä selvää. Kaipaan sitä Raamatun jaetta, jossa meille selitetään, miten ihminen Jeesus Kristus voi olla samaan aikaan 100% ihminen ja 100% Jumala.

“Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

Vihdoin! Tämän minä voin allekirjoittaa täysin.

“Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Tätä jo käsittelin. Athanasius toivottaa hyvää matkaa helvettiin jokaiselle, joka ei usko kolminaisuudesta tismalleen kuten Athanasius sen on muotoillut. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Lopuksi sanon vain, että pidän täysin mahdottomana, että meidän tulisi uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, Jeesukseen, joka on itse Jumala, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, jotta voimme pelastua. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Kirkon virallisen opin mukaan et voi pelastua, jos et usko kolmiyhteiseen Jumalaan tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Kiitos kirkko, mutta itse uskon, että kirkon ulkopuolella on pelastus.

Nabeel Qureshi, Yksi Jumala – Allah vai Jeesus?

Luin muutama vuosi sitten Nabeel Qureshin kirjan “Etsin Allahia, löysin Jeesuksen“. Se oli pysäyttävä kokemus. Qureshi avaa länsimaiselle lukijalle monia islamin uskon asioita, sekä perustelee vankasti, kuinka kristinuskoa voi puolustaa järkiargumentein. Tässä teoksessaan Qureshi paneutuu vähemmän omaan elämäänsä ja keskittyy enemmän teologisiin kysymyksiin. Kuten otsikosta saattaa päätellä, Jeesuksen jumaluus on Qureshin teologiassa aivan keskeisessä osassa, koko kristinusko hänen mukaansaa kaatuu tai seisoo tämän kysymyksen valossa. Joko Jeesus on Jumala, tai sitten koko kristinusko on suurta huijausta. Jos Pasi Turusen teos “Kolmiyhteinen Jumala” kutitteli aivonystyröitä, niin tämä Qureshin teos puhuu suoraan sydämelle. Hän perustelee Jumalan olevan rakkaus, koska Jumala itse astui alas taivaasta ja syntyi ihmiseksi, kärsi ristillä ja nousi ylös kuolleista. Kommentoin tässä kirjoituksessani niitä kohtia, joista herää mieleeni kysymyksiä. En kommentoi joka ikistä jaetta, jonka Qureshi tarjoilee kolminaisuusopin puolustukseksi, koska olen suurinta osaa niistä käsitellyt jo aiemmin tässä ja tässä. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka haluaa pikakurssin islamin uskosta, tai haluaa syventyä kristinuskon juuriin. Vaikka en olekaan trinitaari, pidän kirjan kiihkottomasta tyylistä. On harmi, että Qureshi ei enää ole keskuudessamme, minulla olisi ollut häneltä paljon kysyttävää.

“Onko Jeesus siis oman itsensä Poika?”

Qureshi esittelee islamin tauhid opin, jonka mukaan Allah on absoluuttisesti yksi. Tästä opista on seurannut kriisi islamin sisällä – onko Koraani ikuinen? Jos Koraani on ikuinen, Allah ei ole absoluuttisesti yksi. Miksi samaa kysymystä ei ole esitetty juutalaisuudessa? Raamattu sanoo moneen otteeseen, että Toora on ikuinen, eikä yksikään juutalainen ole koskaan kokenut sen uhkaavan Jehovan ehdotonta ykseyttä. Ehkä tämä johtuu siitä, mitä me ymmärrämme sanalla ikuinen. Kenties Toora on ikuinen siinä mielessä, että se on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat (Mt. 5:18), mutta se ei ole Jumalan rinnalla ollut olemassa ikuisesti ennen aikojen alkua. Kenties Jumala loi Tooran?

Puolustaakseen kolminaisuusoppia Qureshi esittää viisi teesiä:

  1. On vain yksi Jumala (Room. 3:30)
  2. Isä on Jumala (Joh. 6:27)
  3. Jeesus on Jumala (Joh. 20:28, Room. 9:5, 2. Piet. 1:1)
  4. Pyhä Henki on Jumala (Apt. 5:3-5)
  5. Nämä kolme ovat erillisiä persoonia (Joh. 14:16-17)

Lisäksi hän esittää, että Jumalan kolminaisuus on läsnä jo Vanhan testamentin ensimmäisessä jakeessa, jossa heprean Elohim, Jumala, on monikkomuodossa, vaikka verbi onkin yksikössä.

Qureshi todistelee, että kolmiyhteinen kristinuskon Jumala on sitoutunut suhteeseen ja voi olla rakastava Jumala, koska hänen kolme persoonaansa ovat sitoutuneet toisiinsa ja näin Jumalan voidaan sanoa olevan ikuisesti rakkaus. Qureshi todistelee, että islamissa Allahin ei voida osoittaa olevan rakkaus. Jos Allah on ikuinen ja absoluuttisesti yksi, hän ei ole rakkaus. Hän on toki luonut maailman ja jokaisen meistä, mutta ei missään kohtaa Koraania kerro rakastavansa meitä jumalallisella agape rakkaudella.

Qureshi esittää kysymyksen, eikö juutalaisten monoteismi kumpua Raamatusta ja eikö se kumoa kolminaisuuden?

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Qureshi todistelee, että tämän jakeen voi kääntää myös “Herra yksin”. Sitten hän esittää, kuinka halki Vanhan testamentin heprean sanalla echad viitataan moniin asioihin, jotka ovat echad, yksi, vaikka koostuvatkin monesta eri osasta, kuten rypäleterttu, tai kaksi sauvaa Mooseksen kädessä tai mies ja nainen avioliitossa.

Qureshi väittää monien juutalaisten uskoneen Jumalan olevan binitaarinen tai jopa trinitaarinen jo Jeesuksen aikaan. Juutalaiset hylkäsivät nämä näkemykset vasta siinä vaiheessa, kun juutalaisuus erkani kristinuskosta.

“Ihmiskunta on luotu kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi, joten rakkaus on osa syvintä olemustamme. Kolminaisuusoppi on kaikkein johdonmukaisin ja vahvin peruste itsensä uhraamiselle ja altruistiselle käytökselle.”

Qureshi esittää, että Jeesuksen jumaluudesta ei päätetty Nikean kirkolliskokouksessa. Kokoukseen osallistuneet piispat, joista monet olivat uskonsa takia amputoituja tai rampoja, olivat yhtä mieltä Jeesuksen jumaluudesta. Kokouksessa Areios esitti oman näkemyksensä ja hänet tuomittiin harhoppiseksi. Qureshi ei lähde valitettavasti osoittamaan kirkkoisien trinitaarisia näkemyksiä ajalta ennen Nikean kokousta. Pasi Turunen tekee näin ansioituneesti teoksessaan “Kolmiyhteinen Jumala“.

“Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)

Qureshin mukaan tässä kohtaa profeetta Jesaja kertoo Jumalan syntyvän ihmiseksi. Niin tässä kuitenkaan ei sanota. Tässä sanotaan, että poika on syntyvä maailmaan, jonka hartioilla toki on herraus, mikä välttämättä ei ole pelkästään Jumalalle kuuluva ominaisuus. Sitten hänelle annetaan yleviä titteleitä – Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Huomatkaamme tarkkaan, että kyse on nimistä, ei ominaisuuksista. Vanhassa testamentissa lukuisilla ihmisillä on Jehovan nimi – Jehoshua, Jehoadah, Jehoahaz, Jehoash, Jehohanan jne. eikä yksikään näistä ollut itse Jumala. Kolminaisuusopin kannalta on vakava ongelma, että syntyvän pojan yhtenä nimenä on Iankaikkinen Isä, sillä aivan keskeistä kolminaisuusopille on, että Poika ei ole Isä. Jumala sanoo, että hän ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Minä kaipaa edelleen sitä profetiaa Vanhasta testamentissa, jossa kerrotaan Jumalan syntyvän ihmiseksi, jossa Messias kuvataan Jumalaksi, jossa kerrotaan tai edes vihjataan, että kaikkivaltias Jumala Jehova olisi kolme, eikä yksi.

Qureshi todistelee Joh. 1:1-3,14 valossa, että Jeesus on Sana, logos, joka oli toisaalta Jumalan luona, toisaalta oli tosi Jumala, mutta varmasti syntyi ihmiseksi. Täten Qureshi pitää tiukasti kiinni kristinuskon puhdasoppisesti kolminaisuusopista.

“Allah verhoutuu piiloon ja lähettää sanansaattajia, kun taas Jahve tulee meitä lähelle ja kulkee keskuudessamme.”

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.” (1. Joh. 4:12)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18)

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Qureshi kirjoittaa, että “Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt”, tarkoittaa, että kukaan ei ole koskaan nähnyt Isää. Jeesus, joka on Jumala ja istuu Isän rinnalla, on opettanut meidät näkemään hänet. Koska Jeesus on itse Jumala, hän voi sanoa, että “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ensin siis Qureshi esittää, että kukaan ei voi nähdä Isää, mutta sitten väittää, että Jeesuksen näkemällä voimme kuitenkin nähdä Isän. Qureshi ei ole ainoa trinitaari, joka on näiden jakeiden edessä rähmällään.

Valoittaakseen Koraanin ja Raamatun eroa, Qureshi kertoo Koraanin julkisesta polttamisesta seuranneista väkivaltaisuuksista. Hän toteaa, että medialle, hallituksille ja jokaiselle on selvää, että Koraanin polttamisesta seuraa levottomuuksia, mutta Raamattuja saa vapaasti polttaa. Miksi näin on? Qureshi kirjoittaa: “Muslimeille Koraani on Allahin itsensä ikuinen Sana. Sen lähemmäksi lihaksi tullutta Jumalaa he eivät pääse. Kristityille Jahven ikuinen Sana on Jeesus. Koraanilla on islamissa vastaava asema kuin Jeesuksella Kristinuskossa. Kun kaikki tämä huomioidaan, kristityn pitäisi kuvitella jonkun polttavan Jeesuksen, jotta hän ymmärtäisi, millainen loukkaus Koraanin polttaminen on.”

“Koraanin asema muslimien sydämessä johtuu islamin käsityksestä, jonka mukaan Koraani on ikuinen. Kristinuskossa näin ei ajatella Raamatusta, vaan Jeesuksesta.”

Qureshi todistaa, että muslimin elämässä Koraani ei ole ylin auktoriteettin, vaan sharia laki nojaa vahvasti hadith-kirjallisuuteen. Sitten hän esittää, että kristityillä Raamattu on ylin auktoriteetti, eikä sitä selittämään ja kristinuskon oppeja selkeyttämään tarvita mitään muuta kirjallisuutta tai traditiota. Tästä ortodoksijuutalaiset ovat varmasti eri mieltä, tutkivathan he kovasti Talmudiaan. Myös katoliset ovat vahvasti eri mieltä, ja nojaavat vahvasti suulliseen katolisen kirkon traditioon. Myös jokainen kristitty voi tahollaan pohtia, perustuuko hänen uskonsa todellakin yksin Raamatun ilmoitukseen. Kolminaisuusoppia ei esiinny Raamatussa ja täten trinitaarit, kuten Pasi Turunen joutuvat siteeraamaan kirkkoisien tekstejä. Sola Scriptura luterilaiset viettäessään sapatin sijaan sunnuntaita pohjaavat oppinsa katolisen kirkon traditioon. Voimme jokainen pohtia vakavasti, onko Raamattu todellakin meidän ylin auktoriteettimme jokapäiväisessä elämässämme?

“Ajatellaanpa esimerkiksi Raamatun Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Opetuslapsi Pietari kirjoitti kirjeensä ja lähetti sen vastaanottajille. He puolestaan tekivät siitä kopioita ja lähettivät sen muiden kaupunkien seurakunnille. Kuvitellaanpa nyt, että seurakunta, johon Pietari kirjeensä lähetti, teki siitä viisi kopiota ja jokainen vastaanottanut seurakunta teki puolestaan viisi kopiota lisää. Jopa näin varhaisessa vaiheessa kirjeen elämää siitä olisi olemassa jo 31 kopiota. Jos joku haluaisi muuttaa tekstiä merkittävästi, hänen pitäisi saada käsiinsä kaikki 31 kopiota. Kukaan ei olisi pystynyt tähän. Ennen neljättä vuosisataa, eli kolmesataa vuotta Jeesuksen ajan jälkeen ei ollut ketään, jolla olisi ollut valta koko kristikunnassa. Siihen mennessä Raamatun teksteistä oli olemassa jo tuhansia kopioita eikä edes kellään auktoriteettiasemassa olevalla olisi ollut mahdollisuutta saada niitä kaikkia käsiinsä.”

Tämä tulisi jokaisen kristityn huomata ja oivaltaa, varsinkin niiden, jotka väittävät Matteuksen evankeliumin kastekäskyn trinitaarisen kaavan olevan katolisen kirkon lisäys. Kenelläkään kristikunnassa yksinkertaisesti ei missään vaiheessa ollut valtaa muuttaa ainuttakaan pyhää tekstiä.

Qureshi kertoo islamin väkivaltaisuudesta rehellisesti. Monet hartaat muslimit aidosti uskovat islamin olevan rauhan uskonto ja uskovat pystyvänsä elämään länsimaisissa yhteiskunnissa rauhanomaisesti. He pohjaavat uskonsa enemmän Koraaniin. Suurin enemmistö taas ottaa mallia Muhammadista ja hänestä kertovast hadith-kirjallisuudesta. Muhammadin oman esimerkin mukaan on selvää, että muslimin tulee surmata ei-uskova. Muhammad oikeutti jihadin. Muhammadin mukaan jihadiin osallistuminen on jokaisen muslimin pyhä velvollisuus ja suurin mahdollinen hyve.

Entä Jeesus sitten? Qureshi valaisee, että Jeesus ei koskaan toiminut väkivaltaisesti, ei koskaan käskenyt opetuslapsiaan sotimaan vääräuskoisia vastaan ja milloin opetuslapset sortuivat väkivaltaan, Jeesus moitti heitä siitä (Mt. 26:52). Kristinusko täten on täysin pasifistinen uskonto Qureshin mukaan, mutta hän myöntää, että ei osaa vastata, onko sorrettujen puolustaminen aseellisesti sallittua, vaan jättää kysymyksen avoimeksi.

Qureshi kertoo muslimien usein pyrkivän osoittamaan, että kristinusko on aivan yhtä väkivaltainen uskonto kuin islam, vetoamalla Raamatun jakeisiin kuten
“Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Mt. 10:34) Välitön konteksti kuitenkin paljastaa mistä on kyse: “Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan” (Mt. 10:35) Tässä siis Jeesus ei suinkaan sano, että hän on tullut tuomaan maan päälle pyhää sotaa, vaan että perheet tulevat hajaantumaan ja jakaantumaan hänen nimensä vuoksi, jota miekka osuvasti kuvaa.

Toinen jae, johon muslimit vetoavat on “Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” (Lk. 19:27) Toki tämä kuulostaa pahalta, mutta on otettava huomioon jälleen Raamatun tyylilaji, Jeesus toki itse puhuu tässä, mutta tämä on suoraan hänen kertomastaan vertauksesta kuninkaasta, joka jakaa palvelijoilleen leivisköitä. Jeesus täten ei itse kehoita ketään väkivaltaan, vaan maalaa meille värikkään kuvan kuninkaasta.

“Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan” (Mt. 22:36)

Tästä jakeesta Qureshi esittää, että kreikan sana μάχαιρα, miekka, voidaan kääntää myös suureksi veitseksi, joka on hyödyllinen työkalu pitkällä matkalla. Kyse välttämättä ei ole pelkästä miekasta, eli siis aseesta, jota käytettäisiin itsepuolustukseen tai sodankäyntiin. Qureshi huomauttaa, että opetuslapset sanovat heillä olevan jo kaksi miekkaa ja se Jeesuksen mukaan riittää. Olisiko opetuslasten joukolle riittänyt sodankäyntiin kaksi miekkaa? Ei, mutta matkalle tarpeellisena työkaluna kaksi suurta veistä olisi ollut tarpeeksi.

Qureshi käsittelee myös ristiretkiä ja myöntää, että ne ovat häpeätahra kristittyjen omassatunnossa, mutta myös niiden historiaan on perehdyttävä. Qureshi esittää, että ristiretket olivat itseasiassa puolustussotia. Muslimit olivat teloittaneet ja surmanneet tuhansia kristittyjä Idässä, joita puolustamaan nyt kutsuttiin hartaita kristittyjä. Mutta tätä sotaansa ristiretkeläiset eivät pysty yhdelläkään Raamatun jakeella puolustamaan. On myös huomioitava, että ensimmäisten vuosisatojen ajan alkukirkko oli täysin pasifistinen, eikä käynyt mitään sotia, eikä yllyttänyt ketään väkivaltaisiin toimiin. Muhammadin elämä taas osoittaa, että Muhammad osallistui lukuisiin väkivaltaisuuksiin ja hän on jokaisen hartaan muslimin esikuva.

Kirjansa kuudennessa osassa Qureshi paneutuu kristinuskon keskeisiin väittämiin, joista ensimmäisenä hän käsittelee Kristuksen ristinkuolemaa. Kuoliko Jeesus ristillä? Muslimit esittävät Koraanin pohjalta, että Jeesus vain näytti kuolevan ristillä, mutta ei oikeasti kuollut. Toiset sanovat, että joku toinen naulittiin ristille Jeesuksen sijaan. Qureshi kertoo nuorena muslimina vakuuttuneensa siitä, että kaikki tutkijat, myös ei-kristityt tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus todella kuoli ristillä. Qureshi murskaa tämän islamin näkemyksen sijaiskärsijästä.

Qureshi paneutuu seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemukseen ja esittää, että ainoa looginen selitys evankeliumin kuvaukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta on, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista. Valehtelijat ovat huonoja marttyyreja. Kristityt kuolemanuhan edessä pitivät kiinni siitä, että olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen. Koko kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen ylösnousemuksen mukana. Evankeliumeista luemme, että Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijöitä oli satoja.

Qureshi kertoo, että islamissa usein todetaan Jeesuksen olleen Allahin lähettämä profeetta ja hänen opetuslastensa olleen Allahin siunaamia. Mutta sitten kuvaan astui juutalainen Paavali, joka keksi Jeesuksesta uuden tulkinnan, keksi omasta päästään, että hän on Jumalan Poika ja itse Jumala, opetti vastoin Jeesuksen omaa opetusta, että laki on kumottu, toisin sanoen Paavali keksi kristinuskon, lisäilemällä Jeesuksen oppiin aivan omiaan.

Qureshilla on surullisen yleinen virheellinen tulkinta Jeesuksen sanoista vuorisaarnassa. Lainataan ne koko kontekstissa:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Qureshi esittää, että lain täyttäminen tarkoittaa lain saattaamista loppuun, kun laki on täytetty, se ei enää sido meitä. Qureshi ei monien muiden tavoin havaitse, mihin ongelmiin tällainen tulkinta johtaa. Saako tappaa, varastaa, tehdä huorin tai valehdella, kun laki kerran on kumottu? Toiseksi Qureshi lainaa vain ensimmäistä jaetta kirjassaan, eikä ollenkaan ota huomioon, että heti seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo, että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei oikein kuulosta siltä, että laki on täytetty siten, että se on saatettu loppuunsa. Eikä myöskään jae 19, jossa Jeesus sanoo, että niitä kutsutaan suureksi taivaassa, jotka noudattavat pienimpiäkin käskyjä, oikein kuulosta siltä, että nyt saa syödä sikaa ja pyhittää sunnuntain sapatin sijaan. Mitä sitten täyttäminen tarkoittaa? Juutalaisessa ajattelussa se tarkoittaa asian vahvistamista, tai oikean tulkinnan antamista. Täten Jeesus täyttäessään lain vahvistaa sen ja antaa sille oikean tulkinnan, jumalallisen tulkinnan, jota meidän on seurattava. Koska Jeesus selvästi sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, täyttäminen täten ei voi tarkoittaa kumoamista.

Qureshi todistaa kiistattomasti, että Paavalilla ei ollut mitään motiivia tai tilaisuutta syrjäyttää opetuslapsia. Hänellä oli vankka ja korkea asema fariseusten keskuudessa, miksi hän olisi luopunut siitä, jos häntä houkutteli ainoastaan maine ja kunnia? Nyt hän joutui Jeesuksen vuoksi pahoinpidellyksi, loukatuksi, herjatuksi ja lopulta teloitetuksi oppinsa vuoksi. Joten Paavalilla ei ollut mitään motiivia perustaa uutta uskontoa. Eikä hänellä ollut siihen mitään tilaisuutta. Jos Jumala oli luvannut Jeesuksen ja opetuslasten kautta välittävänsä evankeliumin koko maailmaan, jonka myös muslimit myöntävät Koraanin pohjalta, tällöin on muslimilla edessään teologinen ongelma – miten Paavali saattoi kumota opetuslasten opin niin nopeasti, jos kerran Allah itse oli luvannut olla opetuslasten kanssa? Qureshi kertoo, että Paavalia ei mainita Koraanissa, miksi, jos hän kerran muslimien mukaan perusti kristinuskon, eikä Jeesus?

Kirjansa kahdeksannen osan Qureshi otsikoi “Väittikö Jeesus olevansa Jumala?” ja aloittaa argumenttinsa toteamalla, että usko Jeesuksen jumaluuteen on pelastuksen edellytys ja laittaa tämän väitteen perään sulkuihin jakeen Room. 10:9. joka kuuluu kirkkoraamatun mukaan “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Tässä sanotaan, että jos sinä tunnustat Jeesuksen Herraksi, sinä pelastut. Ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan Jumala, vaan Herra. Herra halki Raamatun, heprean Adonai ja kreikan Kyrios, tarkoittavat molemmat ketä tahansa korkeassa asemassa olevaa henkilöä. Kummassakaan kielessä tämä sana ei kiistattomasti tarkoita yhtä ainoaa Jumalaa Jehovaa, vaikka se voi toki tarkoittaa myös sitä. Sekaannus tulee siitä, että Raamatussamme on heprean Jehova käännetty lähes 7000 kertaa Vanhassa testamentissa Herraksi ja täten Uuden testamentin puolella ei ole selvää, milloin “Herra” tarkoittaa vain korkeassa asemassa olevaa henkilöä ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Täten tässä jakeessa ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan itse Jumala, se riittää, että uskot hänen olevan Herra ja että Jehova on hänet herättänyt kuolleista. Pelastuaksemme meidän kiitos Jumalan ei tarvitse uskoa Athanasiuksen uskontunnustukseen.

Qureshi esittää, että Uusi testamentti kiistatta kertoo Jeesuksen olevan Jumala jakeissa 2. Piet. 1:1 samoin kuin Tiit. 2:13. Hän ei avaa näitä jakeita meille, ei siteeraa niitä eikä kommentoi millään tasolla. Qureshi antaa vaikutelman, että tässä kiistatta ja täysin vastaansanomatta esitetään Jeesuksen olevan itse Jumala. Olen molempiin jakeisiin vastannut aiemmin tässä ja tässä. Lainaan omaa tekstiäni:

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta “ja” sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

“Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.” (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako “ja” Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikö hän olisi kirjoittanut “Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”?

Seuraavaksi hän esittää, että Johanneksen evankeliumissa “Jeesus esitetään yksiselitteisesti Jumalana”. Hän tarjoaa jakeita Joh. 1:1-3 ja Joh. 1:18. Olen molemmista kirjoittanut jo aiemmin.

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:18 1992)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18 1938)

Qureshi ei vaivaudu kertomaan yleisölleen, että ainoastaan joissakin käsikirjoituksissa Jeesuksen sanotaan olevan itse Jumala. Tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä, enkä käy asiaa purkamaan tässä sen enempää. Riittää tietää, että läheskään kaikissa käännöksissä ei sanota, että Jeesus on itse Jumala. Qureshi esittä kasan jakeita, joita olen kyllin selvästi kommentoinut ja aiemmin mainitsemissani kahdessa blogikirjoituksessani, joten en lähde toistamaan itseäni tässä enempää. Mitään uutta Jeesuksen jumaluutta puoltavaa argumenttia ei Qureshi kykene esittämään, mutta hänet itsensä entisenä muslimina nämä jakeet pysäyttivät ja saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että Uudessa testamentissa Jeesuksen kerrotaan olevan itse Jumala.

Qureshi onnistuu yllättämään ainoastaan pari kertaa, ensimmäiseksi tarjoamalla Markuksen evankeliumista jakeen, johon en ole törmännyt tässä polemiikissa aiemmin. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Qureshi esittää Jeesuksen olevan kymmenen käskyn Herra, eli siis itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Mutta eikös Qureshin mukaan laki kumottu ristillä? Miksi siis Jeesus julistaisi olevansa lakkautetun lain Herra? Jos Qureshi olisi vielä elossa, tiedustelisin häneltä, pyhittääkö hän täten sapatin, onhan hänen Jumalansa, Jeesus, itse sapatin Herra. Itse en näe ongelmaa siinä, että Jeesus on Jumalan ainoa Poika, luotu ennen kaikkea muuta, jolle Jumala on antanut vallan antaa syntejä anteeksi, joka korottaa aina Isää, ei koskaan itseään, joka opettaa meille Tooraa ja julistaa olevansa sapatin Herra. Hän voi olla sapatin Herra, koska hän on ainoa synnitön koskaan elänyt ihminen ja ainoa, joka koskaan on läpi koko elämänsä pitänyt sapatin pyhänä. Me kaikki muut olemme tätä käskyä rikkoneet ja tarvitsemme siksi Jeesusta syntiemme Vapahtajaksi. Mutta tarvitseeko meidän uskoa, että hän itse Jumala pelastuaksemme?

Toinen yllätys on Markuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus on tuomittavana. Kun häneltä kysytään, onko hän Kristus, Jumalan Poika, Jeesus vastaa:

“Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (Mk. 14:62)

Qureshi esittää, että Jeesus tässä lainaa kahta Vanhan testamentin kohtaa:

“Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:13-14)

“Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” (Ps. 110:1)

On aivan oikea oletus, että Jeesus tässä siteeraa Vanhaa testamenttia. Danielin kirjassa toki kerrotaan Ihmisen Pojasta, joka saapuu pilvissä, mutta onko tämä Ihmisen Poika itse Jumala? Mikään Danielin kirjassa ei viittaisi siihen, että tämä on itse Jumala. Tässä sanotaan, että hänelle annettiin kaikki valta – jos Jeesus on itse Jumala, hänelle ei olisi tarvinnut antaa valtaa, hänhän olisi kaikkivaltias Jumala, jolla on ollut valta aina aikojen alusta asti. Qureshi ei huomioi, että tämän jakeen mukaan valta annettiin Jeesukselle. Jos Jumala antoi hänelle vallan, kuten vallan antaa syntejä anteeksi, vallan hallita koko luomakuntaa, silloin tämä on vahva todiste siitä, että hän ei ole itse Jumala.

Psalmissa 110 taas Jehova sanoo Daavidin Herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealle puolelleni. Että Messias, Jumalan Poika, istuu Jumalan oikealla puolella on kaikille selvää, mutta edellyttääkö se, että hän on itse Jumala? Tässäkin Jumala sanoo hänelle, että istu minun oikealle puolelleni. Se on käsky, joka edellyttää, että hän aiemmin ei istunut Jumalan oikealla puolella. Tämä ei ole saivartelua. Jos Jeesus on itse Jumala, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, silloin hänen olisi pitänyt istua Jumalan oikealla puolella aikojen alusta asti. Ei nyt takerruta siihen, että Jumala itse käskee Jumalan istui oikealle puolelleen, kolminaisuus saa pään sekaisin muutenkin.

Vakuutettuaan mahtipontisesti että Jeesus on Jumala, Qureshi käy läpi jakeita, joihin hän muslimina tarttui kumotakseen Jeesuksen Jumaluuden. Hän aloittaa Johanneksen evankeliumista:

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

Muslimit esittävät, että Jumala tässä on yksin Jumala, ja Jeesus on lähetetty. Jos hän on lähetetty, miten hän voi olla todellisuudessa itse lähettäjä? Olen vahvasti samaa mieltä.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Tässä Qureshi esittelee jakeen, joka on rakas niin minulle kuin Jehovan todistajillekin. Eikö kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ole jumaluudessa tasan yhtä suuria? Miten Jeesus voi sanoa, että Isä on minua suurempi?

Qureshi esittelee Raamatusa muslimien lempijakeita, joissa osoitetaan Jeesuksen rukoilevan Jumalaa (Mk. 1:35) ja joissa Jeesus kehottaa ihmisiä palvelemaan yksin Jumalaa (Mt. 4:10).

“Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19)

Tässä selvästi kerrotaan Pojan aina toteuttavan Isänsä tahdon, eikä hän tee mitään omin päin.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32)

Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala, itse Jehova, miten on mahdollista, että hän ei voi profetoida ilman Isää? Miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, mitä itse Jumala ei tiedä?

Qureshi esittää, että Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Näin hän siis julisti olevansa ihminen, ei Jumala.

Qureshi kertoo muslimina usein kysyneensä kristityiltä, miksi Jeesus ei kertaakaan sano olevansa itse Jumala, jos kerran halki Vanhan testamentin Jumala itse toistuvasti julistaa olevansa Jehova. Miksi Jeesus ei toimi samoin?

Vastauksena kaikkiin näihin muslimien esittämiin argumentteihin Qureshi toteaa, että ne on kaikki irroitettu irti kontekstista. Qureshi väittää, että kolminaisuusopin mukaan Isä on suurempi kuin Jeesus, mutta Jeesus on silti Jumala. Tässä Qureshi on sortunut todella pahaan harhaoppiin, niin pahaan, että hänet olisi keskiajalla poltettu roviolla. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki yhtä suuria. “yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa… Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia… Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” Miten on edes teoriassa mahdollista, että kolmiyhteisen Jumalan Poika olisi kolmiyhteisen Jumalan Isää pienempi? Siis miten Jumala voi olla pienempi kuin Jumala? Qureshi vastaa tähän esimerkin avulla, Yhdysvaltain presidentti on suurempi kuin Nabeel Qureshi, mutta silti molemmat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala itse ei voi olla Jumalaa pienempi ja kirkkoisät eivät koskaan opettaneet näin, vaan kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki samanarvoisia, joten Qureshi valitettavasti on pahasti harhaoppinen, mitä tulee kolminaisuusoppiin. Olisipa hän vielä elossa, tästä olisi saanut hyvän keskustelun aikaan! On myös huomattava, että Athanasiuksen uskontunnustus on lukuisten loogisten ongelmien lisäksi sisäisesti ristiriitainen esittäessään, että kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat samanarvoisia, mutta ihmisyydessään Poika on Isää pienempi. Jos Jumala on kolmiyhteinen, miksi Jeesus tai Paavali ei antanut meille Athanasiuksen uskontunnustusta? Miksi näin monimutkaista asiaa ei kukaan Raamatussa meille avaa, miksi sen avaaminen on jätetty kirkkoisien harteille? Varsinkin, kun emme voi pelastua, ellemme usko tismalleen kuten Athanasius uskonsa muotoilee.

Qureshi raottaa hieman kaksiluonto-oppia ja esittää, että monet muslimien esittämät argumentit raukeavat, kun ymmärretään, että Jeesus oli todellakin sekä ihminen että Jumala. Täten hän tunsi nälkää, hänen oli jano, hän itki jne. Qureshin mukaan Jeesus rajoitti vapaaehtoisesti omaa jumaluuttaan, niin että hän esimerkiksi ei tiennyt kaikkea.

Kysymykseen, miksi Jeesus ei suoraan julistanut olevansa Jumala, Qureshi vastaa yksinkertaisesti toteamalla, että Jeesus ei halunnut paljastaa itseään heti. Mutta minua ihmetyttää, miksi hän ei koskaan paljastanut itseään? Hänhän olisi voinut opetuslapsilleen aivan hyvin ylösnousemuksensa jälkeen kertoa suoraan, että minä olen kaikkivaltias Jumala Jehova, ja jos te ette tätä usko, te joudutte kadotukseen. Hän olisi voinut antaa meille Athanasiuksen uskontunnustuksen. Mutta Jeesus ei tehnyt niin. Koskaan.

Qureshi tiivistää ajatuksensa “Hän oli epäilyksettä jotain muuta kuin vain ihminen.” Olen samaa mieltä. Mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Kaikille on selvää, että Jeesus oli rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, Jumalan Karitsa, syntiemme sovittaja, Vapahtaja ja Jumalan Poika. Hän siis oli paljon enemmän kuin vain ihminen. Mutta Jumala? Toisin kuin Qureshi väittää, todellisuudessa kaikki ne jakeet, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala, on irroitettu irti kontekstista, ymmärretty väärin, käännetty väärin tai sitten ne ovat suoranaisesti lisätty Jumalan sanaan (kuten Joh. 1:18). Qureshi ei voi enää vastata minulle, kunnes kohtaamme kenties taivaassa, mutta osaisiko joku muu?

Johtopäätöksenä Qureshi kirjoittaa “Voisinko muka uskoa, että pelastaakseen Jeesuksen ristiltä Jumala (Allah) petti opetuslapset ja antoi heidän julistaa Jeesusta ylösnousseena Herrana lähettäen näin miljardeja ihmisiä helvettiin?”

Kirjansa lopuksi Qureshi käy läpi profeetta Muhammadin asemaa profeettana. Hän kertoo muslimien pitävän Viidennen Mooseksen kirjan profetiaa profetiana Muhammadista:

“Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15)

Qureshi todistaa, että tarkkaan ottaen tässä kerrotaan profeetan polveutuvan israelilaisista, joten se ei voi tarkoittaa ishmaelilaista Muhammadia. Toinen jae, johon muslimit viittaavat on Uuden testamentin pätkä:

“Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26)

Muslimit väittävät Puolustajan tässä tarkoittavan Muhammadia, kun jae selvästi kertoo, että kyse on Pyhästä Hengestä.

Qureshi esittää, että emme voi varmuudella tietää Muhammadista mitään varmaa. Muhammadista koottu hadith-kirjallisuus on koottu paljon Muhammadin kuoleman jälkeen. Ja se mitä hadith-kirjallisuudessa Muhammadista kerrotaan, ei ole imartelevaa. Muhammadin kerrotaan syyllistyneen hirvittäviin väkivaltaisuuksiin, hän nai 9-vuotiaan tytön, halveksui naisia ja yritti monta kertaa itsemurhaa. Qureshin mielestä nämä eivät ole profeetan ominaisuuksia. Näin ollen muslimin täytyy Qureshin mukaan joko kiistää hadith-kirjallisuuden luotettavuus, tai uskoa Muhammadin syyllistyneen lukuisiin väkivaltaisuuksiin.

Koraani merkitsee muslimille samaa kuin Jeesus kristinuskolle. Näin ollen Qureshi kertoo omasta kääntymisestään, että ollessaan muslimi, hän piti loppuun asti kiinni Koraanin jumalallisuudesta. Muslimien mielestä Koraanin jumaluudesta todistavat Koraanissa esiintyvät profetiat, ihmeelliset numeeriset koodit tekstissä, yliluonnollinen tieto luonnontieteestä, sekä uskomattoman kaunis arabiankieli ja tyyli. Qureshi murskaa kirjassaan näistä väitteistä jokaisen.

Qureshi teki rohkean päätöksen ja päätti seurata todisteita, yksin todisteita. Senkin uhalla, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa hylkäisivät hänet, hän päätti kääntyä kristityksi. Tämä siksi, että hän oli täysin vakuuttunut Jeesuksen jumaluudesta, siitä että Jeesus todella kuoli ristillä, todella nousi ylös haudasta ja että Uusi testamentti on luotettavaa Jumalan sanaa. Hän hylkäsi Koraaniin ja Muhammadin.

Kuten sanoin johdannossa, voin suositella kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän islamin ja kristinuskon välisistä eroista. Myös Qureshin omaelämäkerrallinen “Etsin Allahia ja löysin Jeesuksen” on edottomasti lukemisen arvoinen. Tässä arvostelussani en ole hyökännyt jokaisen sivun kimppuun, vaan esitän ajatuksia niistä kohdista kirjaa, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Koska Qureshi ei ole enää keskuudessamme, rukoilen, että edes joku kristitty jaksaisi minulle vastata minua askarruttaviin kysymyksiin. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Kuka ottaisi haasteen vastaan?

Jeesus on tosi Jumala?

Sivustolta Luterilainen.com löytyy Markku Särelän jo vuonna 1974 kirjoittama lyhyt tutkielma aiheesta “Jeesus on tosi Jumala”. Käyn sen kimppuun tässä pala palalta.

Särelä kirjoittaa johdannossaan mahtipontisesti: “Raamattu ilmoittaa syntiemme sovittajan, Jeesuksen, Jumalan Pojaksi, joka on jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.”

Kova väite. Jään odottamaan, missä kohtaa Raamattua julistetaan Jeesuksen olevan jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.

Hän varoittaa meitä aiheellisesti: “Jeesuksen persoonaa koskevia asioita me emme voi ratkaista oman järkemme varassa, vaan meidän on pitäydyttävä siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut meille. Monet ovat menneet harhaan sen vuoksi, että he ovat itse luoneet itselleen oppijärjestelmän tai filosofian.”

Katsotaan täten, kuka meistä pitäytyy Jumalan sanassa ja kuka on rakentanut aivan oman oppijärjestelmän.

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20 1938)

Särelä esittää, että “Jo yksistään tämä kohta riittää todistamaan, että Jeesus on tosi Jumala.”

Tämä jae siis kuulemma riittää. Mutta mitä tässä sanotaan? Että hän on tosi Jumala. Kuka “hän”? Viittaako “hän” tässä Jumalaan, vai Jeesukseen? Edellisessä virkkeessä “hän” tarkoittaa Jumalaa, miksi ei myös jälkimmäisessä? On mielenkiintoista, että Särelä avaa pelin jakeella, jonka voi tulkita kahdella eri tavalla. Onko tämä paras Raamatun todiste Jeesuksen jumaluudesta? Jehovan todistajat kääntävät tämän jakeen näin:

“Me kuitenkin tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille ymmärrystä, jotta oppisimme tuntemaan hänet, joka on tosi. Me olemme hänen yhteydessään, joka on tosi, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuisen elämän lähde.”

Uuden maailman käännös on tässä kohtaa uskollisempi alkutekstille kuin kirkkoraamattu. Kreikassa Jumalaa kutsutaan totiseksi kolme kertaa, kirkkoraamattu antaa ymmärtää virheellisesti, että Jeesusta kutsuttaisiin tässä totiseksi ja täten viimeinen virke saadaan kuulostamaan siltä, kuin Jeesus olisi se Totinen, eli siis itse Jumala.

“Tätä Jeesusta Paavali sanoo Jumalaksi: — Heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, J u m a l a, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:5)

On hyvä muistaa, että alkukielessä kreikassa ei ole välimerkkejä, ei pisteitä, ei pilkkuja, eikä suuria eikä pieniä alkukirjaimia, eikä edes sanojen välillä välilyöntiä erottamassa sanoja. Tämä jae täten, voidaan jäsentää monella eri tavalla. Jehovan todistajat tekevät sen näin:

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.”

Kuten sanoin, molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jos Jeesus on tosi Jumala, miksi tätä asiaa ei sanota Raamatussa suoraan, selvästi ja täysin yksiselitteisesti?

“Tuomas tunnusti Jeesuksesta: — Minun H e r r a n i ja minun J u m a l a n i. (Joh. 20:28)”

Tuomas nostaa katseensa ylös taivaaseen ja huudahtaa Jumalalleen, minun Herrani ja minun Jumalani! Miksi pitäisi olettaa, että hän tässä puhuttelee Jeesusta Jumalaksi?

“Pietari kirjoittaa hänestä: – Niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän J u m a l a m m e j a V a p a h t a j a n J e e s u k s e n K r i s t u k s e n vanhurskaudessa. (2 Piet. 1:1)”

Tämäkin on klassinen jae. Tämän jakeen pohjalta on jopa johdettu eräs kreikan kielioppisääntö, jonka hienoa nimeä en nyt muista, mutta sen perusteella kreikan “kai” tällaisessa lauseessa tarkoittaa, että ensimmäinen ja toinen sen avulla yhdistetty sana viittaavaat samaan asiaan, eli että Jeesus Kristus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, tässä ei puhuta toisaalta Jumalasta ja toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta. Näyttäkää minulle kiitos, kreikan ja Raamatun pohjalta, että Jeesus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, eikä tässä puhuta meidän vanhurskaudestamme, joka meillä on toisaalta Jumalassamme ja toisaalta Vapahtajassamme.

“Luukas kirjoittaa Johannes Kastajasta, Jeesuksen airuesta: — Ja hän kääntää monta Israelin lapsista H e r r a n, heidän J u m a l a n s a, tykö. ja hän käy h ä n e n edellään… (Luuk. 1:16,17)”

Ilmeiseti Särelä tulkitsee, että hän, eli Johannes Kastaja, kääntää lapsia Herran ja Jumalan tykö, ja Herra ja Jumala tässä tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Tai sitten luemme, että Johannes Kastaja kääntää lapsia Jumalan tykö ja Jeesus käy Johannes Kastajan edellä. Kaikki tämä on kovin tuttua. Jeesuksen jumaluus kun on asia, joka on meiltä selvästi Raamatussa kätketty, ja aina tarvitaan hitunen verbaalista akrobatiaa, jotta löydämme Raamatustamme Jeesuksen kätketyn jumaluuden.

“Sana oli Jumala. (Joh. 1:1) Tässä on puhe persoonallisesta Sanasta, joka tuli ihmiseksi maailmaan, eli Jeesuksesta.”

Sana oli Jumala. Kreikka on harvinaisen yksiselitteinen. Mutta kun Sana tuli lihaksi, kun Jeesus lapsi sikisi Marian neitseellisessä kohdussa Pyhästä Hengestä, oliko Jeesus enää Jumala?

“Vanhan Testamentin ennustukset lupaavat meille Vapahtajaksi itse Jumalan: Sillä lapsi on meille syntynyt, P o i k a on meille a n n e t t u, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä J u m a l a (Eel), I a n k a i k k i n e n I s ä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5).”

Särelä puhuu tässä Vanhan testamentin profetioista monikossa, mutta koko tutkielmassaan lainaa vain tätä yhtä jaetta. Tästä olen yrittänyt tiedustella Facebookissa oppineilta, saamatta mitään vastausta – missä kohtaa profeetat julistavat Messiaan olevan itse tosi Jumala, Jehova? Tässä Jesajan jakeessa ei sanota, että Messias on itse Jumala, tässä sanotaan, että hänen nimensä on muiden nimien ohella Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä. Siinä ei ole mitään erikoista tai poikkeuksellista, että Raamatun monilla henkilöillä on Jumalan nimi, kuten Jehoshua, Obadjah tai Daniel jne.

Särelä esittää, että Jesajan puhe Pojasta Isänä ei tarkoita Jeesuksen suhdetta Jumalaan, vaan hänen suhdettaan meihin – hän on meidän Isämme. Näin hänen täytyy sanoa, koska kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala, ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Minä olen Athanasiuksen uskontunnustuksen lukenut, oletko sinä, jos kutsut itseäsi luterilaiseksi? Athanasiuksen uskontunnustus on yksi kirkon kolmestä virallisesti uskontunnustuksesta, joten sinun on hyvä olla tietoinen mitä se opettaa, jos kuulut Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.

“Erittäin tärkeä todiste Jeesuksen jumaluudesta on hänen nimensä Herra, jota hepreassa vastaa Jahve eli Jehova ja kreikassa Kyrios.”

Juutalaiset tietävät oikein hyvin, että Jumalan nimi tulee lausua Jehova, ei Jahve. Jahve on kristittyjen tutkijoiden omasta päästään keksimä nimi, mutta ei nyt takerruta siihen.

“Paavali tunnustaa Jeesuksen VT:n Herraksi (Jahveksi): —Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut… Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room. (10:9,13).”

“Alkukirkon lyhyt uskontunnustus: “Jeesus Kristus on Herra” merkitsi ristiinnaulitun Marian pojan tunnustamista VT:n Jumalaksi eli Jahveksi.”

Logiikka tässä menee niin, että Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan Herraksi, Uudessa testamentissa on Vanhan testamentin tetragrammi JHWH käännetty Herraksi, kreikaksi Kyrios, joten Herran täytyy tarkoittaa Jehovaa, ja koska Jeesusta kutsutaan Herraksi muutaman sata kertaa Uudessa testamentissa, se ei voi tarkoittaa muuta kuin että Jeesus on Jehova. Pieleen tässä mennään vain siinä, että Jumalan oma pyhä, vanhurskas ja iankaikkinen nimi, Jehova, esiintyy Vanhassa testamentissa lähes 7000 kertaa. Septuagintan kääntäjät ovat tämän nimen jostain ihmeen syystä kääntäneet kreikan sanalla Kyrios, joka tarkoittaa Herraa. Uudessa testamentissa täten kreikassa Vanhan testamentin lainausten kohdalla lukee Kyrios. Huomaamme siis, että Herra tarkoittaa Jehovaa ainoastaan myöhemmissä käännöksissä. Missään kohtaa Raamattua ei Jeesusta kutsuta Jehovaksi, mutta monta kertaa Herraksi. Herra ei yksiselitteisesti tarkoita Jehovaa. Saara kutsuu Aabrahamia Herrakseen, eikä kukaan kuvittele, että Aabraham olisi Jehova.

“Ne, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden, osoittavat, ettei heillä ole Pyhää Henkeä. Jehovan todistajat eivät tunnusta Jeesusta Jehovaksi eli Jahveksi, vaan pitävät häntä vain eräänä alempana jumalana. Siten he ovat samalla langenneet pakanalliseen monijumalisuuteen eli, polyteismiin.”

Särelän mukaan siis Jehovan todistajat ovat sortuneet polyteismiin, kun pitävät Jeesusta alempana jumalana. Ensinnäkin, Jehovan todistajat eivät pidä Jeesusta alempana jumalana, vaan täysin ihmisenä, ensimmäisenä luotuna olentona ja Jumalan Poikana, meidän syntiemme sovittajana ja Vapahtajana. Särelän mielestä siis Isän palvominen Jumalana, Pojan palvominen Jumalana ja Pyhän Hengen palvominen Jumalana ei ole polyteismiä, mutta jos kiistät Jeesuksen tosi jumaluuden, silloin olet syyllistynyt polyteismiin?

“Minä olen” (Joh. 8:58)

Särelä esittää, että Jeesuksen monet “minä olen” ilmaisut tarkoittavat, että hän kutsuu itseään Jumalaksi, poimivathan juutalaiset kiviä kivittääkseen Jeesuksen jumalanpilkan takia kuultuaan tämän. Mutta jos Jeesus kutsuu itseään tässä Jumalaksi, onhan “minä olen” Vanhassa testamentissa yksi Jumalan nimistä, silloin myös Paavali kutsuu itseään Jumalaksi, sanoessaan “Jumalan armosta minä olen se joka olen” (1. Kor. 15:10) – vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen Toisessa Mooseksen kirjassa (2. Moos. 3:14).

Särelä esittää, että Kristus on kaikkialla, että hän on kaikkitietävä, mutta edes enkelitkään eivät tiedä kaikkea. Tämä on erikoista, Särelä ei ollenkaan ota huomioon, että Jeesus todellakaan ei tiedä kaikkea. Jeesus sanoo, että siitä hetkestä eivät tiedä Poika eivätkä enkelitkään, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on tosi Jumala, miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, jonka tietää ainoastaan Isä? Jeesus ei tiennyt, että viikunapuussa ei ollut hedelmiä, vaan hänen täytyi mennä katsomaan ja toteamaan asia itse. Jos hän olisi ollut kaikkitietävä, häneltä olisi tässä säästynyt aikaa, eikä hänen olisi tarvinnut kirota viikunapuuta. Särelä selittää, että tämä johtuu siitä, että Jeesus alensi itsensä ja otti ihmisen muodon ja että ollessaan ihminen hän ei käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan. Kovasti on selittelyn makua. Jeesus siis on tosi Jumala, mutta ollessaan tosi ihminen hän oli vähemmän kuin Jumala, eikä tiennyt kaikkea? Eikö Särelä tässä syyllisty tismalleen samaan kuin Jehovan todistajat (virheellisesti) hänen mukaansa, että Jeesusta pidetään alempana jumalana? Kuten on monta kertaa käynyt ilmi, kolminaisuusopissa ei ole järjen hiventäkään.

Särelä esittää, että Jeesuksen teot ovat Isän tekoja. Tietenkin ovat, koska Jeesus on näkymättömän Jumalan tarkka kuva (Kol. 1:15) ja koska hän toteutti tehtäväänsä – jonka sai Isältään, hän ei tehnyt mitään omin päin, vaan toteutti aina Isän tehtävän.

Särelä esittää, että Jeesus herätti kuolleita ja herätti myös itsensä kuolleista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään todiste jumaluudesta, sillä Elia ennen Jeesusta herätti kuolleita ja Paavali Jeesuksen jälkeen herätti kuolleita. Jumalan mies voi herättää kuolleita, ilman, että meidän täytyy olettaa hänen olevan itse tosi Jumala. Että Jeesus herätti itse itsensä kuolleista, tällaisesta emme lue missään kohtaa Raamattua, vaan Raamattu sanoo, että Isä Jumala, kaikkivaltias Jehova, herätti hänet kuolleista (Room. 10:9).

Särelä esittää, että vain Jumala itse voi antaa syntejä anteeksi. Särelä kertoo, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalallisella arvovallalla. Hän myöntää, että myös profeetat ennen Jeesusta antoivat syntejä anteeksi Jumalan valtuutuksella, samoin kuin Jumalan palvelijat Jeesuksen jälkeen, mutta Jeesus ei antanut syntejä anteeksi omalla vallallaan vaan Isän, koska hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tästä on helppo nähdä, että koska tavalliset ihmiset voivat antaa syntejä anteeksi, jos Jumala on heidät tähän valtuuttanut, Jeesuksen toimintaa tässä asiassa ei voi pitää todisteena hänen jumaluudestaan – miksi emme ennemmin päättelisi, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalan valtuudella, kuten ihmiset ennen häntä ja hänen jälkeen?

Särelä todistaa, että Mooseksen lain mukaan saamme palvoa ja kumartaa ainoastaan kaikkivaltiasta tosi Jumalaa, Jehovaa. Sitten hän esittää, että koska ihmiset kumarsivat ja palvoivat Jeesusta (Mt. 28:17), eikä Jeesus tätä kieltänyt, hänen täytyi olla itse Jumala. Muutenhan ihmiset olisivat syyllistyneet epäjumalanpalvontaan. Mitä tulee siihen, että yksin Jumalaa saa kumartaa ja palvoa, Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mooses sanoo:

“Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5. Moos. 18:18,19)

Tässä kerrotaan aivan poikkeuksellisesta profeetasta. Ensinnäkin hän on Mooseksen kaltainen, joten voimme odottaa, että hän noudattaa Mooseksen lakia ja opettaa sitä. Tähän sopii kovin huonosti kirkon Jeesus, joka nollasi ruokasäädökset ja häpäisi sapatin. Tässä sanotaan, että Jumala itse panee sanat hänen suuhunsa ja jokainen, joka ei kuule häntä, vaaditaan tilille. Toki historiassa oli monta profeettaa, jotka julistivat, että tämä on Jehovan sana. Mutta on vain yksi Poika, ei ole ketään muuta Jeesuksen kaltaista, joka olisi yhtä lähellä Isää. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), Jumalan ainoa Poika. Häntä me saamme kumartaa ja palvoa, koska hän on Jehovan kuva. Ketään muuta emme saa kumartaa tai palvoa. Hän on niin lähellä Isää, että hänen kumartaminen on sallittua. Mutta hän ei ole itse Jehova, vaan hänen ainokainen Poika.

Hieman yllättäen Särelä lainaa Viidettä Mooseksen kirjaa (5. Moos. 6:4) ja esittää, että Jumala on yksi. Hänen mukaan Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta silti ei ole kolmea Jumalaa, vaan on ainoastaan yksi Jumala. Tässä se on tiivistettynä Athanasiuksen uskontunnustus ja voimme kaikki todeta, että siinä ei ole mitään järkeä. Miten kolme eri Jumalaa muka ovat yksi? Termi kolmiyhteinen on ratkaisu tähän ongelmaan, on kolme eri Jumalaa, mutta silti vain yksi Jumala, koska Raamattu sanoo, että Jumala on yksi. Tästä emme pääse ikinä yksimielisyyteen, toisten mukaan Raamattu ja Jumala ovat täynnä paradokseja ja mysteerejä, toisten mielestä kaikki paradoksit ja mysteerit tulee hylätä. Ja koska olen vain kouluja käymätön duunari, sijoitan itseni jälkimmäiseen kategoriaan.

“Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)

Särelän mielessä ainoastaan kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, Jeesus, voi julistaa olevansa yhtä Jumalan kanssa. Mutta onhan Raamatun mukaan mies ja nainen avioliitossa aivan samalla tavalla yhtä, vaikka ovatkin edelleen kaksi eri persoonaa. Jeesus voi julistaa olevansa yhtä Isän kanssa, sillä hän on Jumalan tarkka kuva, lähetetty Isän luota maan päälle. Hän on lähempänä Jumalaa kuin enkelit, ja voi täten julistaa olevansa yhtä Isän kanssa. Tätä jaetta ei ole mikään pakko tulkita kirjaimellisesti.

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Särelän mukaan tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että Jeesus on itse Jehova. Mutta kuten olen todennut aikaisemmin (Kol. 1:15), Jeesus on Jumalan kuva, joten täten hän voi sanoa Filippukselle, että joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.

Särelä julistaa varmuudella, että “Jeesuksen neitseellinen syntymä vahvistaa Jeesuksen jumaluuden.” Tässä hän siteeraa jakeita Mt. 1:23, 20; Luuk. 1:34,35, mutta ei selitä, miksi ihmeessä neitseestä syntyminen todistaisi Jeesuksen jumaluudesta. Pikemminkin se todistaa ihmisyydestä – hän sikisi kohdussa, kasvoi lapsena ja varttui, hänellä oli ihmisen DNA, hän oli ihminen, vaikkakin yliluonnollisesti hedelmöitetty. Neitseestä syntyminen ei todista Jeesuksen jumaluudesta.

Särelä huomauttaa täysin aiheellisesti, että San. 8:22 on käänetty kirkkoraamatussa väärin, siinä ei sanota, että Herra “loi” minut töittensä esikoiseksi, vaan että Herra “hankki” minut. Tässä ei ole heprean verbiä bara, joka tarkoittasi luoda, vaan kanah, hankkia tai saada tai tulla omistamaan. Kuitenkin Kol. 1:15 todistaa, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento. Joten Raamatun todistus on vahva – Jeesus on luotu olento, hän ei ole itse tosi Jumala Jehova.

Särelän mukaan ainoastaan Jumalan Pojan veri voi sovittaa meidän syntimme. Olen samaa mieltä. Tämä ei edellytä, että Jumalan Pojan tulisi olla itse Jumala. Jehovan todistajatkin uskovat, että Jeesuksen veri on maksanut meidän lunnaamme, meidät on sovitettu ristillä Jeesuksen kuoleman ansiosta. Jeesus saattoi sovittaa meidän syntimme, koska hän oli täysin synnitön ihminen, täten sopiva uhriksi. Jotta Jeesus voisi sovittaa meidän syntimme, hänen ei tarvinnut olla itse Jumala. Miten Jumala voi kuolla? Miten Jumala voi vuotaa verta? Ei mitenkään, siihen tarvittiin ihminen, Jeesus Kristus, tai Jeshua Messias, kuten me seitsemännen päivän todistajat sanomme.

Särelä väittää, että Jeesuksen kastekäskyssä (Mt. 28:19) meidän käsketään kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, siihen yhteen nimeen, ei kolmeen, koska Jumala on kolmiyhteinen. Miksi Jeesus täten haaskaa sanojaan, eikä vain käske meidän kastaa suoraan lyhyesti ja ytimekkäästä Jehovan nimeen? Ei niin, vaan on erikseen Isän nimi, Pojan nimi ja Pyhän Hengen nimi. Tietenkään Pyhälle Hengelle ei ole kerrottu nimeä, mikä sekin todistaa, että Pyhä Henki ei ole Jumalasta erillään oleva persoona, sillä jos Pyhä Henki on persoona, miksi Raamattu ei kerro meille hänen nimeään? Voimme kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ilman, että meidän täytyisi uskoa, että Jumala on kolmiyhteinen. Tässäkään jakeessa ei todellisuudessa puhuta kolmiyhteisestä Jumalasta sanaakaan.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Särelä myöntää, että tämä jae kuulostaa pahalta kolminaisuusoppia ajatellen. Sitä se todellakin on. Selitys on vanha tuttu – alennustilassaan ihmisenä, juuri ennen kuolemaansa, Jeesus oli Jumalaa alempi. Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala Jehova, miten hän voi olla olemassa ihmisenä alempi kuin Jumala? Täten kolminaisuusopin kannattajat todellisuudessa uskovat paitsi polyteismiin, myös Jeesukseen alempana olentona kuin Jumala – mistä Särelä aiemmin moitti Jehovan todistajia! Joko Jeesus on itse Jumala tai sitten hän ei ole Jumala ollenkaan, ei ole mitenkään mahdollista, että Jumala itse hylkää omat jumalalliset ominaisuutensa ja syntyy alemmaksi jumaluudeksi. Eli siis, Särelä vastustaa niitä Jehovan todistajia ja muita harhaoppisia, jotka esittävät Jeesuksen olevan jokin alempi jumalaolento, mutta sitten itse opettaa Jeesuksen olleen ihmisenä Jumalaa alempi. Ota nyt sitten tästä opista selvää.

Paavali varoittaa meitä laittomuuden ihmisestä (2. Tess. 2:4), joka julistaa olevansa itse Jumala. Danielin mukaan Antikristus (Dan. 7:25) muuttaa ajat ja lait. Tämä kirkon Jeesus, joka julistaa olevansa itse tosi Jumala, joka kumosi ruokasäädökset ja muutti sapatin sunnuntaille, täytyy täten Raamatun ilmoituksen mukaan olla itse Antikristus. Mutta onneksi tiedämme, että Jeesus ei kumonnut Toorasta pienintäkään piirtoa, eikä hän siirtänyt sapatin pyhyyttä sunnuntaille, eikä hän ole itse Jumala. Olen tästä kirjoittanut kattavasti tässä. Kirkon Jeesus on Antikristus, mutta historian Jeshua on Messias ja Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme.

Minun suurin ihmetyksen aihe on, että jos Jeesus on itse tosi Jumala, miksi ihmeessä Jeesus ei selvästi ja toistuvasti itse kerro tätä asiaa ihmisille? Miksi profeetat eivät osaa sanoa sanaakaan Messiaasta, joka on itse Jumala? Miksi profeetat eivät osaa kertoa meille Jumalasta, joka astuu alas taivaasta ja alentaa itsensä ja ottaa ihmisen muodon? Tämä ja sitten se, että kolminaisuusopissa ei ole päätä eikä häntää, saa minut vakuuttuneeksi siitä, että Jumala ei ole kolmiyhteinen, Jeesus ei ole itse Jumala ja me voimme pelastua, vaikka emme uskoisikaan tähän kirkon luomaan kolmiyhteiseen hirvitykseen. Riittää, että tunnustamme suullamme, että Jeesus on Herra ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, niin me pelastumme (Room. 10:9). Hyvästit siis kolmiyhteinen Jumala, tervetuloa sydämeeni kaikkivaltias Jehova, joka olet luonut taivaan ja maan ja antanut meille Poikasi Jeshuan Messiaan, jonka ristinkuoleman kautta olet antanut meille kaikille kaikki syntimme anteeksi!

Päivitys 17.4.2021 Tässä kirjoituksessani esitän, että Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön, eli että häntä saa palvoa. Jätän tekstin ennalleen. Tässä blogissa huomaat ajatuksieni kehittyvän jatkuvasti, enkä käy korjailemaan yleensä vanhoja tekstejäni. Jehovan todistajat ovat sitä mieltä, että Jeesus on luotu olento, joten häntä ei saa palvoa. Olen nykyään heidän kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Koska Jumala on ainoa, jota saa palvoa, Jeesuksen palvominen olisi epäjumalan palvontaa. En ole vakuuttunut, että Raamatussa kukaan koskaan palvoisi Jeesusta. Opettiko Jeesus meitä palvomaan itseään, vai aina Isää? Vakuutun, että Jeesusta saa palvoa ainoastaan, jos pystyt näyttämään minulle, missä kohtaa Jeesus itse käskee meitä palvomaan itseään. Luku ja jae kiitos.

Jeesuksen jumaluus puntarissa

Olen aiemmin tässä blogissa pohtinut, että Jumala välttämättä ei ole kolmiyhteinen. Jätin kysymyksen Jeesuksen jumaluudesta kuitenkin avoimeksi. Tähän vaikeaan teemaan palaan nyt ja toivottavasti osaan jotain vastata. Olen tässä kallistunut siis Jehovan todistajien kanssa samalle linjalle, Jumala ei ole kolmiyhteinen, vaan hän on yksi (5. Moos. 6:4), ja Jeesus ei ole itse kaikkivaltias Jumala. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, herää kysymys, kuka tai mitä hän on? Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi. Hän siis oli varmasti ihminen. Tämän Jeesuksen kaksiluonto-opin allekirjoittajat pitävät varmana – Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todella oli ihminen. Mutta oliko hän enemmän kuin vain ihminen? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todellakin oli enemmän kuin vain ihminen. Kaikki ihmeet, joita Jeesus teki, osoittavat, että hän oli varmasti todella lähellä Jumalaa. Toki Raamatussa tavalliset ihmiset kuten Mooses ja Elia tekivät Jumalan voimalla paljon suuria ihmeitä, mutta Jeesuksen ihmeet ovat vertaansa vailla. Ne harhaoppiset, jotka pitävät kiinni Jeesuksen ihmisyydestä, mutta kiistävät hänen jumaluutensa, uskovat että Jeesus pystyi tekemään niin paljon ihmeitä siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala toimi hänen kauttaan, kuten Jumala toimi Mooseksen tai Elian kautta, eikä kumpikaan näistä kuitenkaan ollut itse Jumala. Jeesuksen ihmeet täten yksin eivät todista, että Jeesus olisi ollut itse Jumala. Mutta jokainen, joka rehellisesti pohtii Jeesuksen tekemien ihmeiden mittaluokkaa, joutuu vakavasti pohtimaan, oliko Jeesus todellakin vain tavallinen ihminen Nasaretista, profeetta kenties, vai jotakin enemmän?

Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta nousi ylös haudasta kolmantena päivänä. Todistaako ylösnousemus, että Jeesus oli itse Jumala? Ei valitettavasti todista, sillä Jumala voi herättää kuolleista kenet tahtoo. Elia herätti kuolleista lesken pojan, eikä tämän ylösnousemusihmeen vuoksi kukaan väitä, että lesken poika olisi ollut itse Jumala. Ylösnuosemus on todiste Jumalan voimasta, mutta ei Jeesuksen jumaluudesta. Joten mitä konkreettisia todisteita meillä on Jeesuksen jumaluudesta?

Pohditaan seuraavaksi mitä Jeesus itse sanoi itsestään ja mitä muut sanoivat hänestä. Jeesus sanoo, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt isän (Joh. 14:9). Tämä kuulostaisi siltä, kuin Jeesus olisi itse Isä, mutta kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Henki ja Henki ei ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusoppiin uskoville. Kol. 1:15 sanotaan, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva. Tämä sopii täysin siihen, mitä Jeesus sanoo itsestään. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, tosin turmeltunut sellainen. Jeesus on Jumalan kuva, mutta turmeltumaton sellainen, täten jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Täydellistä! Jos Jeesus on Jumalan kuva, hän ei voi olla itse Jumala. Samassa jakeessa sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, täten hän on luotu olento. Kirkkoraamatun kääntäjät ovat omasta päästään lisänneet tähän jakeeseen sanat “ennen kaikkea luomakuntaa”. Näin siis oppi Jeesuksen pre-eksistenssistä on päässyt vaikuttamaan Raamatun kääntämiseen.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että Jeesusta muutamaan otteeseen kutsutaan Raamatussa Jumalaksi. Epäilevä Tuomas vastaa Jeesukselle “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28). Skeptikko voisi sanoa, että kenties Tuomas tässä puhuttelee Jeesusta Herraksi mutta Taivaan Isää Jumalaksi. Onko “Jumalani” pakko viitata Jeesukseen? Jos olemme rehellisiä, kaikkein todennäköisintä on, että Tuomas todellakin kutsuu Jeesusta Jumalaksi. Mutta jos Jeesus oli taivaallisen Isän kuva, onko mikään ihme, jos häntä joku erehdyksessä pitää itse Jumalana? Tai kenties Petri Paavola on oikeassa ja Jeesus on itse Jumala, mutta ei Isä?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja näyttäisi kutsuvan Jeesusta Jumalaksi: “mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8) Sitten on tietenkin Johanneksen evankeliumin ensimmäinen jae, jossa sanotaan, että Sana oli Jumala. Jumala on kuitenkin kreikassa ilman määräistä artikkelia ja siksi Jehovan todistajat kääntävät, että “a god” tai suomeksi pienellä alkukirjaimella “jumala”. Tässä siis on peräti kolme jaetta Raamatussa, jossa Jeesusta kiistatta kutsutaan Jumalaksi. Kovin yleinen titteli se ei ole. Jos Jeesus todella oli itse Jumala, miksi Jeesus itse ei sano olevansa Jumala ja sillä siisti? Miksi Jeesus sanoo, että Isä on minua suurempi (Joh. 14:28)? Tuntuu todella omituiselta, että jos Jeesus oli itse Jumala, miksi hän ei sano sitä suoraan? Miksi kaikki se kiemurtelu tämän asian ympärillä?

Jesaja profetoi tulevasta lapsesta “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5) Kolminaisuusopin puolustajat sanovat, että katsokaahan, tässä Jeesusta kutsutaan Jumalaksi. He eivät huomio, että tässä kohtaa, mikäli tässä puhutaan Jeesuksesta, häntä kutsutaan myös Iankaikkiseksi Isäksi, mutta kun kolminaisuusopin mukaan Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Pyhä Henki, vaan nämä kolme ovat kolme eri persoonaa toisiinsa sekoittumatta. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusopin puolustajille. Itse näen, että nämä kaikki ovat titteleitä, melko korkeita sellaisia. Koska Jeesus on itse Jumalan kuva, häntä voidaan kenties kutsua Jumalaksi, kuten tässä jakeessa, mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Jos luet tämän jakeen kirjaimellisesti, joudut uskomaan, että Jeesus oli itse Isä, mikä ei sovi kenenkään oppiin, ei unitaarien, ei areiolaisten eikä kirkon ortodoksien oppiin.

Raamattu kutsuu Jeesusta monta kertaa Jumalan Pojaksi. Onko Jumalan Pojan pakko olla itse Jumala? Jos otamme tämän kirjaimellisesti, Jeesuksella pitäisi olla sekä äiti että isä taivaassa, mikä olisi jo vakavaa harhaoppia kaikkien mielestä. Jumalan Poika selvästikään ei ole kirjaimellinen ilmaisu. Näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), voi olla Jumalan Poika, vaikka ei olisikaan itse Jumala. Jos hän on ollut Jumalan rinnalla luomisesta asti, hän varmasti tuntee Jumalan todella hyvin, tietää hänen tahtonsa, osaa toimia hänen ohjeiden mukaan ja voi sanoa, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Toki Jeesus sanoo, että hän on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30). Tämäkään ei kuitenkaan vaadi, että Jeesus olisi itse Jumala. Jumalan Poika voi olla yhtä isän kanssa, echad, kuten mies ja nainen ovat avioliitossa yksi, olematta kuitenkaan samaa substanssia. Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmoittaa, ettei kukaan muu tunne Isää kuin Poika (Lk. 10:22). Jälleen, tämäkään ei edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala. Jeesus voi olla yhtä Isän kanssa, jos hän on ollut tämän rinnalaa maailman luomisesta asti. Hän on lähempänä Jumalaa kuin yksikään luotu olento.

Jeesus sanoo, että sitä hetkeä eivät tiedä enkelit, eikä Poika, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on itse Jumala, on varsin erikoista, että Isä tietää jotakin, mitä Poika ei tiedä. Ottaen huomioon, mitä Jeesus puhuu Isästä, rukoilee Isää ja vetoaa aina Isän tahtoon, on varsin erikoista, jos Jeesus on itse Jumala ja yhtä Isän kanssa. Kaikki Jeesuksen ylevät puheet Isästä ovat varsin skitsofrenista tekstiä, jos Jeesus on itse Jumala.

Raamatun mukaan pelastuu, jos uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus on Herra ja että Jumala on herättänyt hänet kuolleista (Room. 10:9). En löydä Raamatustani sitä kohtaa, jossa sanottaisiin, että joudut palamaan ikuisesti Helvetin tulessa, jos et usko, että Jeesus on itse Jumala. En löydä sitä kohtaa, missä sanotaan, että pelastuaksesi sinun on uskottava kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan. Uskon, että pelastun tunnustamalla Jeesuksen Herraksi. Minun ei ole pakko tietää kaikkia Jumalan salaisuuksia ja ymmärtää kaikkia mysteerejä. Pelkkä usko riittää.

Seitsemännen päivän todistajat

Mihin me seitsemännen päivän todistajat uskomme?

  1. Jumala. Me uskomme Jumalaan, taivaan ja maan luojaan (1. Moos. 1:1), jonka nimi on Jehova (2. Moos. 3:15). Hän on luonut maan ja taivaan ja kaiken mitä niissä on kuudessa päivässä (2. Moos. 20:11). Hän ei tarvinnut maailman luomiseen miljardeja vuosia. Emme usko evoluutioteoriaan, vaan uskomme, että Jumala loi kaikki eläimet kunkin lajinsa mukaan (1. Moos. 1:25), ja näiden lajien kohdalla on viimeisen 6000 vuoden aikana tapahtunut mikroevoluutiota, joka tarkoittaa lajin sisäistä muutosta.
  2. Raamattu. Me uskomme, että Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, on Jumalan sanaa. Koska Uuden testamentin kirjoitusten välittäminen annettiin juutalaisten sijaan pakanoiden käsiin, ymmärrämme kuitenkin, että tässä prosessissa on voinut sattua virheitä. Tästä huolimatta pidämme Raamattua uskon kannalta tarpeeksi luotettavana Jumalan ilmoituksena.
  3. Jeesus. Me seuraamme nasaretilaista Jeesusta, joka on rabbi, profeetta, ylipappi, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Vapahtaja, Herra ja Jumalan Poika. Me seuraamme hänen esimerkkiään ja noudatamme hänen opetustaan. Me uskomme, että pelastumme yksin Jeesuksen kalliin sovintoveren ansiosta, emme omien tekojen ja lain noudattamisen ansiosta (Room. 3:28).
  4. Kolmiyhteinen Jumala. Me emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, vaan me uskomme, että Jumala on yksi, echad, kuten Raamatussa sanotaan (5. Moos. 6:4). Jeesus täten, ei ole itse kaikkivaltias Jumala, vaan hän on Jumalan poika, koko luomakunnan esikoinen, täydellisen Jumalan turmeltumaton kuva (Kol. 1:15). Täten Jeesus voi sanoa, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Pidämme Jeesusta jumalallisena, mutta emme itse Jumalana. Jeesus itse sanoo, että Isä on häntä suurempi (Joh. 14:28).
  5. Taivas. Me emme usko, että kuoltuamme nousemme ylös taivaaseen, vaan meidät herätetään kuolleista viimeisenä päivänä ja me saamme ylösnousemusruumiin, jossa me elämme ikuisesti maan päällä Uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala valmistaa meitä varten ja jota Jeesus tulee hallitsemaan ikuisesti. Uskomme täten kuoleman jälkeiseen elämään, mutta emme usko, että me pääsemme taivaaseen, vaan maanpäälliseen paratiisiin.
  6. Pyhä Henki. Koska emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, emme pidä Pyhää Henkeä Jumalan kolmantena persoonana. Raamatussa Pyhä Henki ei koskaan ilmene persoonana, vaan aina Jumalan henkenä, joka vaikuttaa meissä. Uskomme kuitenkin, että uudessa liitossa me saamme Pyhän Hengen meitä johtamaan ja opastamaan ja seuraamme Pyhän Hengen ääntä vaelluksessamme.
  7. Sakramentit. Me emme usko, että pelastumme minkään sakramentin ansiosta. Emme usko, että ehtoollisaineet, leipä ja viini, ovat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Emme usko, että näiden aineiden ansiosta saisimme syntimme anteeksi. Samoin emme usko pelastuvamme kasteen ansiosta. Uskomme, että ehtoollinen, eli Messiaan ateria, on Jeesuksen sovitusuhrin muistoateria. Kaste taas on ulkoinen merkki uskonkuuliaisuudesta, mutta emme usko, että pelastuisimme kummankaan sakramentin ansiosta tai kautta.
  8. Sapatti. Me vietämme sapattia, viikon seitsemättä päivää, perjantaista auringonlaskusta launtain auringonlaskuun, koska kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), eikä kymmentä käskyä ole uudessa liitossa kumottu. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3), siksi sapatti on pyhä ikuisesti. Emme kuitenkaan usko pelastuvamme sapatin viettämisemme ansiosta, emmekä tuomitse ikuiseen helvetin tuleen niitä, jotka pyhittävät jonkin toisen päivän.
  9. Pyhät Juhlat. Me vietämme suurella ilolla kaikkia Herran juhlapyhiä, jotka on lueteltu 3. Moos. 23. Emme vietä joulua, juhannusta tai mitään muuta kristillisen kirkon pakanallista juhlaa.
  10. Toora. Me noudatamme Tooran pienimpiäkin käskyjä, kuten Herramme Jeesus meitä käski (Mt. 5:17-19), koska niiden rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165) ja niiden noudattamisesta suuren palkan (Ps. 19:11). Me nuodatamme Tooraa, koska Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas, hyvä (Room. 7:12), täydellinen (Ps. 19:7) ja ikuinen (Ps. 119:152) laki, annettu meidän noudatettavaksemme, jotta perisimme suuren siunauksen (5. Moos. 28). Emme kuitenkaan usko pelastuvamme Tooran noudattamisemme ansiosta.
  11. Perhe. Me uskomme, että mies on perheen pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää (1. Kor. 11:3). Mies toimittaa perheessä papinvirkaa ja on vastuussa perheen hengellisestä kasvattamisesta. Uskomme, että mies ja nainen ovat Kristuksen edessä samanarvoiset, mutta heillä on seurakunnassa eri tehtävät. Seuraamme Paavalin opetusta, jonka mukaan nainen ei saa opettaa seurakunnassa. Kokouksissamme naiset peittävät päänsä. Pidämme avioliittoa pyhänä ja uskomme, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Emme vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
  12. Seurakunta. Me emme usko kirkkoon, joka on yksi, pyhä, apostolinen, ja katolinen. Me uskomme, että kirkko on viimeiset lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta ja on täten Ilmestyskirjan suuri Babylon. Me uskomme seurakuntaan, joka on Israel. Me emme usko, että kirkko on uusi Israel. Me uskomme, että meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2). Me täten emme kuulu kirkkoon, vaan Israeliin. Täten kaikki Israelille annetut lait, käskyt, säädökset, siunaukset ja liitot kuuluvat myös meille.
  13. Heprea. Me uskomme, että heprea on pyhä kieli. Täten kutsumme Jeesusta mieluummin nimellä Jeshua, joka tarkoittaa pelastusta (Mt. 1:21). Sallimme kuitenkin seurakunnassa Jeesusta kutsuttavan myös tällä kreikkalaisella nimellä. Samoin myönnämme, että koska Jumalan nimen oikeasta ääntämisestä ei ole varmuutta, suvaitsemme niitä, jotka kutsuvat Jumalaa jollakin toisella nimellä kuin Jehova.
  14. Perinnäissäännöt. Suvaitsemme seurakunnassa niitä, jotka noudattavat juutalaisia isien perinnäissääntöjä. Mutta mielellään emme noudata niitä perinnäissääntöjä, joita Mestarimme Jeesus ei noudattanut, kuten käsien rituaalista pesemistä.
  15. Lähetystyö. Me uskomme, että juutalaistyön tulee olla seurakunnalle prioriteetti. Uskomme, että tulemme onnistumaan siinä, missä Luther epäonnistui, juutalaisen kansan voittamisessa Messiaalle.

Liity seitsemännen päivän todistajiin tästä!

Raamatussa on pieni virhe

Jos olet kristitty, sinun tulee uskoa, että Jeesus oli Daavidin poika, Juudan heimosta, juutalaisten kuningas ja Israelin Messias. Jeesus ei voisi olla mitään näistä asioista, jos hän ei ollut juutalainen. Luemme Luukkaan evankeliumista, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Samoin hänet lunastettiin temppelissä. Jeesuksen vanhemmat kävivät poikansa kanssa kolme kertaa vuodessa Jerusalemissa, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kukaan tutkija ei kiistä, etteikö Jeesus ollut juutalainen. Juutalaisten kuninkaan ja Israelin Messiaan täytyi olla juutalainen. Jos tässä asiassa olisi ollut pienintäkään epäilystä, juutalaiset olisivat vuoren varmasti syyttäneet Jeesusta tästä asiasta ja esittäneet todisteensa – katso, sinä et ole juutalainen, sinä et voi olla Messias!

Jeesuksen juutalaisuus on fakta, joka kyllä tiedetään, mutta jota ei opeteta jostain syystä pyhäkoulussa. Kristitty kuulee siitä vasta myöhemmin. Tämä asia kerrotaan kristityille mielenkiintoisena anekdoottina. “Jeesus oli juutalainen, satuitko tietämään?” Mikä todistaa, että Jeesus oli juutalainen? Kuten jo osoitin, se fakta, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, todistaa kiistatta, että Jeesus oli juutalainen. Mutta jos haluamme osoittaa, että Jeesus oli Daavidin poika Juudan heimosta, tarvitsemme enemmän todisteita. Messiaan täytyy olla Daavidin poika (1. Kun. 9:5), eikä hän voi olla mistään muusta heimoista kuin Juudan heimosta (1. Moos. 49:10).

“Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:32‭-‬33)

Uudessa testamentissa kerrotaan lukuisia kertoja, kuinka väkijoukot kutsuivat Jeesusta Daavidin pojaksi (Mt. 9:27; 12:23; 15:22; 20:30; Mk. 10:47; 12:35; Lk. 18:38). Jos Jeesuksen sukuluettelossa olisi ollut jotakin epäilyttävää, fariseukset ja muut Jeesuksen vastustajat olisivat varmuudella tuoneet tämän asian esille. Juutalaisille sukujuuret olivat ja ovat todella tärkeitä. On varmaa, että Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa hänen sukutaustaansa tutkittiin. Ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että tämä todella oli Daavidin poika. Fariseukset ja kirjanoppineet, jotka eivät olleet vakuuttuneet Jeesuksen messiaanisuudesta, eivät kertaakaan huomauttaneet Jeesuksen sukujuurista. Voimme päätellä, että kansalle Jeesuksen aikaan oli täysin selvää, että tämä todella oli Daavidin poika.

Uusi testamentti, kristittyjen pyhä kirja, alkaa Jeesuksen sukuluettelolla. Matteus 1:1 alkaa vakuuttavasti “Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, sukuluettelo.” Tässä Matteus kutsuu Jeesusta Kristukseksi, eli Messiaaksi, Daavidin pojaksi ja Aabrahamin pojaksi. Jos luemme koko sukuluettelon loppuun asti, huomaamme, että tässä annetaan Joosefin sukupuu. Tässä kohtaa on ongelma, jonka juutalaiset ovat huomanneet jo 2000 vuotta sitten. Toki tämä sukuluettelo osoittaa, että Joosef oli Daavidin poika, mutta Joosefhan ei ollut Jeesuksen fyysinen isä, sillä Maria sikisi Pyhästä Hengestä. Miten se siis todistaa, että Jeesus oli Daavidin poika? Onneksi meillä on myös Luukkaan antama sukuluettelo. Valitettavasti sekin kertoo meille Joosefin sukupuun. Jos kristityt vaivautuisivat lukemaan nämä sukuluettelot, he huomaisivat, että molemmat evankeliumit antavat Joosefille kaksi täysin eri sukupuuta. Matteuksen mukaan Joosefin isä oli Jaakob, kun taas Luukkaan mukaan Eeli. Kumpi näistä täten oli Joosefin isä? Miten on mahdollista, että Raamatussa annetaan Joosefille kaksi aivan eri sukuluetteloa? Huomaamme täten kaksi vakavaa ongelmaa, Joosefin sukupuu ei suoraan kerro meille Jeesuksen messiaanisuudesta ja Matteuksen ja Luukkaan kaksi eri sukupuuta ovat ristiriidassa keskenään. Tämä on vakava ongelma, jonka juutalaiset ovat esittäneet jo 2000 vuotta sitten, mutta johon kirkon viisailla teologeilla ei vieläkään ole vastausta. Hävetkää, te kirkon viisaat oppineet!

Lisäksi huomaamme, jos laskemme Matteuksen sukuluettelosta suvut tarkkaan, että Aabrahamista Daavidiin on neljätoista sukupolvea, kuten Matteus sanoo, Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen on neljätoista sukupolvea, mutta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen saamme vain kolmetoista sukupolvea, kun Matteus väittää niitäkin olevan neljätoista. Melkoinen sotku ja soppa täten yhdestä sukuluettelosta! Tämä kristittyjen pyhä kirja, Uusi testamentti, ei juutalaisen lukijan näkökulmasta ala ollenkaan vakuuttavasti.

Ovatko nämä ristiriidat ja ongelmat sovitettavissa? Kyllä ovat, mutta vastaus ei tule miellyttämään konservatiivisia fundamentalisti kristittyjä, jotka pitävät Raamattuaan erehtymättömänä Jumalan sanana. Vastaus tähän juutalaisten esittämään kysymykseen nimittäin vaatii, että me myönnämme, että näissä pyhissä kirjoituksissa on virhe. Virhe ei ole suuri, vain yksi sana, mutta se on silti vakava virhe tekstissä, joka kristittyjen mukaan on erehtymätön. Esitän seuraavaksi ratkaisun mysteeriin, joka on kirkkoa vaivannut viimeiset lähes 2000 vuotta.

Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun jae 16 sanoo “ja Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies.” Virhe on tässä kohtaa. Tämä Joosef ei ollut Marian mies, vaan isä. Marialla täten oli elämässään kaksi Joosefia, sekä Marian isä, että mies, olivat nimeltään Joosef. Täten on hyväntahtoinen ortodoksi kirjuri päättänyt hieman parannella Jumalan sanaa ja korjata tekstistä sanan, joka selvästi oli virhe – eihän Joosef ollut Marian isä, vaan mies! Juutalaiset osasivat kopioida pyhiä kirjoituksia, pakanakristityt eivät osanneet. Juutalaiset tiesivät, että pyhien tekstien joka ikinen pilkku ja piirto tuli kopioida sellaisenaan, yrittämättä parantaa tekstiä millään tavoin. Jos tekstissä oli selvä virhe, se tuli silti kopioida kirjaimellisesti. Jos sanasta puuttui pienikin piirto, se tuli kopioida sellaisenaan. Kristityillä ei tätä traditiota ollut, vaan he luulivat, että pyhiä tekstejä kopioidessa selvän virheen sai korjata. Niinpä tämä “virhe” korjattiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja täten joka ikisessä kreikankielisessä käsikirjoituksessa lukee, että Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Ratkaiseeko tämä sukuluetteloiden ristiriidan? Kyllä ratkaisee. Nyt huomaamme, että Matteus kertoo meille Marian sukupuun, Luukas Joosefin. Jeesuksen molemmat vanhemmat täten olivat kuningas Daavidin jälkeläisiä. Täten Jeesus voi olla Israelin Messias. Nyt sukupolvia Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen on neljätoista, kuten Matteus esittää. Kaikki ongelmat ratkeavat varsin pienellä korjauksella alkutekstiin.

Mutta onko tämä totta? Tämä saattaa olla nerokas ratkaisu, mutta mistä tiedämme, että se on totta? No jos sinä haluat pitää kiinni siitä, että Uusi testamentti on erehtymätöntä Jumalan sanaa, silloin joudut pitämään kiinni siitä, että Joosefilla oli kaksi isää, Eeli ja Jaakob. Jos myönnämme, että pyhissä kirjoituksissa saattaa olla pienen pieni virhe, silloin saamme nukuttua yömme rauhassa. Mutta olimme tästä asiasta mitä mieltä tahansa, on noloa myöntää juutalaisille, että meidän pyhissä kirjoituksissamme on virhe. Ja niissä on virhe, joko sukuluettelot ovat ristiriidassa, tai sitten kirjuri on aikaisessa vaiheessa tehnyt virheen kopioidessaan näitä tekstejä. Niin tai näin, olemme kusessa. Juutalaiset eivät ole innoissaan tästä pyhästä kirjasta. Voimme ainoastaan myöntää, että juutalaiset osasivat kopioida pyhiä kirjoituksia, kristityt eivät osanneet. Vakuuttaako tämä minun selitys juutalaisia? Aika näyttää, mutta meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tosiasiat.

Mihin tarvitsemme dogmaattista teologiaa?

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta anasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mk. 10:17-22)

Eräs katolilainen teologi kyseli minulta miksi meillä messiaanisilla ei ole omaa teologiaa. Miksi me Jeesukseen uskovat wannabe juutalaiset emme ole kirjoittaneet kahtatuhatta teosta messiaanista dogmaattista teologiaa? Vastaan tässä kirjoituksessa tähän kysymykseen. Yksi syy on se, että minä esimerkiksi en ole teologi, vaan tuotantotyöntekijä. En puhu samaa kieltä, en ymmärrä teologien saivartelusta ja jargonista sanaakaan. Suurin osa meistä on kouluja käymättömiä duunareita. Niinhän Jeesuksen opetuslapsetkin ja apostolit Paavalia lukuunottamatta olivat yksinkertaisia kalastajia Galileasta. Mutta myös Paavalia tarvitaan. Siksi olenkin rukoillut, että voisimme saada joukkoomme jonkun teologin, joka voisi nämä selkokieliset kirjoitukset kääntää kaanaan kielelle, teologien ymmärtämälle jargonille. Ei meitä varten, vaan teologeja varten.

Katsokaamme aluksi Athanasiuksen uskontunnustusta, joka on peräisin 400-luvulta, jota onneksi, Luojan kiitos, ei lueta kirkoissa:

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Toisin sanoen, jos et allekirjoita tätä uskontunnustusta, palat ikuisessa helvetin tulessa.

Athanasiuksen uskontunnustus jatkuu:

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala… näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus… Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin… Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Sinun tulee siis allekirjoittaa jokainen näistä dogmeista, tai joudut iankaikkiseen kadotukseen. Usko kristittyjen mielestä pelastaa. Siksi on tärkeää, että uskot oikein. Sinun on pelastuaksesi allekirjoitettava jokainen näistä dogmeista ja uskottava niin kuin kirkko opettaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Allekirjoitan apostolisen uskontunnustuksen täysin. Nikean uskontunnustuksesta allekirjoitan suurimman osan. Athanasiuksen sepustuksia kolminaisuudesta en allekirjoita, mutta se ei nyt ole minun viestini. Ihminen saa minun puolestani ajatella kolminaisuudesta mitä haluaa. Minun pointtini on tämä – oikeaoppinen uskoko pelastaa? Niinhän Athanasiuksen uskontunnustuksessa selvästi sanotaan. Jos haluat pelastua, sinun on allekirjoitettava nämä dogmit ja uskottava kolminaisuudesta ja Jeesuksen ihmisyydestä tismalleen niin kuin tässä tunnustuksessa sanotaan. Tätä oppia minä vastustan. Minun on mahdoton uskoa, että oikeaoppinen usko pelastaa. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesuksen mukaan ne pelastuvat, jotka ovat käyneet katsomassa sairaita, vaatettaneet köyhiä, ruokkineet nälkäisiä, käyneet katsomassa vankeja ja juottaneet janoisia (Mt. 25:34-36). Tässä ei sanota, että ne pelastuvat, jotka ovat allekirjoittaneet Athanasiuksen uskontunnustuksen kaikki dogmit! Jeesus ei sano, että hyvin tehty sinä uskollinen palvelija (Mt. 25:23), olet uskonut tismalleen oikein, oikeaoppinen ja puhdas uskosi on sinut pelastanut! Olet oikein ymmärtänyt kolminaisuuden salaisuuden, mene rauhassa, uskosi pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on sinut pelastanut!

Juutalainen ajattelu poikkeaa kristillisestä ajattelusta melkoisesti. Kristillinen usko pohjautuu kreikkalaiseen filosofiaan ja pakanalliseen ajatteluun. Niinpä kirkko on keksinyt, että puhdas ja oikeaoppinen usko pelastaa. Jos uskot harhaoppeja, et voi pelastua. Juutalaiset eivät ajattele tällä tavalla. Kuten luimme Markuksen evankeliumista, juutalainen mies kysyi Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Jeesus vastaa, että käskyt tulee pitää ja luettelee muutaman käskyn kymmenestä käskystä. Tässä on selvää, vaikka Jeesus ei kaikkia käskyjä luettelekaan, että kaikkia kymmentä käskyä tulee noudattaa. Juutalaisessa retoriikassa riittää, että lainataan vain yhtä tai kahta jaetta ja kuulija, joka tuntee koko Tooran, ymmärtää mihin jaekokonaisuuteen viitataan. Tältä kyselijältä puuttui kuitenkin jotain. Hän oli noudattanut kymmentä käskyä, niin kuin juutalaisen tulee noudattaa. Mutta hän oli rikas, eikä ollut noudattanut Tooran käskyä köyhien auttamisesta (5. Moos. 15:7,8). Niinpä hän lähti pois murheellisena, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Tästä tapauksesta näemme, että juutalaiset eivät kysele, mitä minun on uskottava. Juutalaiset kysyvät, mitä minun on tehtävä. Tässä on kreikkalaisen ja juutalaisen ajattelun välillä suuri kuilu.

Mitä minun siis on tehtävä, jotta pelastuisin? No Raamattuhan sanoo, että sinun on uskottava Jeesukseen. Tämä on totta.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room. 10:9-10, 13-14)

Tämä on Jumalan sana. Usko Jeesukseen pelastaa. Suun tunnustus pelastaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka voi pelastua, jos ei tiedä mihin uskoo? Kristityt päättelevät, että koska usko pelastaa, meidän täytyy tarkkaan määritellä, mihin me uskomme. Ja tämä usko tulee tunnustaa ääneen sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Niinpä kirkko on rustaillut apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset, jotta me tietäisimme, mihin uskomme, jotta voisimme pelastua. Itse luen toisin. Luen, että usko siihen, että Jeesus on Messias, meidän pääsiäislampaamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi pääsiäisenä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä, riittää pelastukseen. Minun ei tarvitse ymmärtää kolminaisuuden salaisuutta, jotta pelastuisin. Minä en pelastuakseni tarvitse dogmaattista teologiaa, en tarvitse Athanasiuksen uskontunnustusta enkä katolisen, enkä luterilaisen kirkon teologisia saivarteluja. Minä kysyn, kuten juutalainen mies Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Ja Raamatun vastaus on täysin yksiselitteinen – seurata Jeesusta (Joh. 21:22). Paavali sanoo, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Jeesuksen seuraaja (1. Kor. 11:1).

Miten Jeesusta siis tulee seurata? Monella kristityllä on ranneke, jossa lukee WWJD, What Would Jesus Do? Tämä omasta päästä keksitty perinnäissääntö on kaunis ajatus. Me mietimme elämämme haasteiden edessä, mitä Jeesus tekisi. Tämä periaate on aivan oikein. Itse en käytä ranneketta, koska minulla on tätä tarkoitusta varten tupsut (4. Moos. 15:38). Näen tupsut ja muistan Tooran käskyt. Seuraan Jeesusta, joka noudatti Tooraa ja opetti Tooraa. Jos haluan seurata Jeesusta, noudatan Tooran käskyjä. Se on niin yksinkertaista. Jotta kukaan ei ylpistyisi, Raamattu sanoo noin miljoona kertaa, että me emme pelastu omien tekojemme kautta, vaan yksin Messiaan armosta (Ef. 2:8,9). Tämä on Jumalan sana. Jos emme pelastu tekojen kautta, miksi noudattaisimme käskyjä? Paavali tiesi, että ihmiset esittäisivät tämän kysymyksen. Siksi Paavali teroittaa ja tekee kristallin kirkkaaksi, että me emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä (Room. 6:15). Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4), tarkoittaa tämä asia yksinkertaisesti sitä, että meidän on noudatettava lakia, joka ei ole raskas taakka (5. Moos. 30:14, 1. Joh. 5:3). Emme täten noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Syntiselle naiselle Jeesus sanoi, että mene, äläkä enää tee syntiä (Joh. 8:11).

Tässä siis huomaamme suuren eron kreikkalaisen, kirkollisen filosofian ja juutalaisen ajattelun välillä. Juutalaisia ei kiinnosta usko, dogmit ja opinkappaleet. Toki juutalaisilla on teologiaa ja he ovat osittain pohtineet samoja kysymyksiä kuin kirkon teologit, mutta suurimman osan ajastaan juutalaiset rabbit ovat uhranneet käskyjen tutkimiseen. Juutalaisia kiinnostaa enemmän mitä me teemme, kuin se, mitä me uskomme. Niinpä voit lukea esim. Shulcahn Aruchista miljoonia ja miljoonia perinnäissääntöjä, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti auttaa juutalaista noudattamaan Tooran käskyjä. Mutta emmekö me ole lain alla, jos noudatamme käskyjä? Emmekö ole langenneet pois armosta, jos noudatamme näitä juutalaisia tapoja, Tooran käskyjä? Emmekö me ole hirvittävässä lain orjuudessa, jos noudatamme Tooraa? Emme ole. Raamattu puhuu lain taakasta tasan nolla sanaa. Raamattu puhuu lain orjuudesta tasan nolla jaetta. Kuten jo yllä lainasin, Toora sanoo, että tämä käsky ei ole liian vaikea täyttää, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Uudessa testamentissa Johannes sanoo, että Jumalan laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3). Joten Raamatun selvä todistus on, että Toora, eli Mooseksen laki, ei ole raskas taakka. Miksi kristityt eivät juuri muusta saarnaakaan, kuin lain orjuudesta? Miksi kristityt varoittavat meitä Tooran käskyjen noudattamisesta?

Paavali kertoo meille miksi. Koska kirkko on lähes 2000 vuotta vaeltanut laittomuuden orjuudessa. Laittomuuden salaisuus, josta Paavali kirjoittaa (2. Tess. 2:3-12), on vaikuttanut kirkossa jo lähes 2000 vuotta. Tämä turmiollinen harhaoppi – Toora on raskas taakka! – sai alkunsa jo hyvin varhain, viimeistään siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin ulos kirkosta, Messiaan ruumiista. Siksi kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Tämä oppi on vaikuttanut lähes 2000 vuotta hyvin vahvana kirkossa. Samaa valhetta on toistettu Saatanan vaikutuksesta kaikella valheen voimalla. Siksi ei ole mikään ihme, että kristityt uskovat, että Mooseksen laki on raskas taakka. Me juutalaiset tiedämme, että tämä on valhetta. Me noudatamme Tooraa ja huomaamme itse omassa elämässämme, että tämä laki ei ole liian vaikea, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Psalmissa 119 psalmista ylistää Jumalan pyhää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia 176 jakeen verran. Katso tästä, mitä Psalmit sanovat Tooran käskyistä. Jos psalmi 119 on mielestäsi liian pitkä, psalmissa 19 kuningas Daavid tiivistää samat ajatukset vain muutamaan jakeeseen. Daavidin mukaan Toora on täydellinen. Paavalin mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Kristityt ovat 2000 vuotta valehdelleet meille Toorasta. Tutki itse Raamattua ja katso, mitä Raamattu itse sanoo meille Mooseksen laista. Mooseksen laissa sanotaan noin miljoona kertaa, että tämä on ikuinen säädös. Toorassa sanotaan noin miljoona kertaa, että noudattakaa kaikkia näitä käskyjä. Kristittyjen Raamatun viimeinen kirja, Malakia, muistuttaa kristittyjä viimeisellä sivulla ennen Uutta testamenttia:

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. (Mal. 4:4)

Mitä tapahtuu, kun kristitty kääntää sivua? Hän ajattelee, että nyt olemme kääntäneet sivun Vanhasta testamentista Uuteen testamenttiin, nyt Mooseksen lain käskyt eivät enää koske meitä! Näin kristityt uskovat, koska näin heitä on pyhäkoulusta asti opetettu. Tähän asiaan ei tule muutosta, ennen kuin Pyhä Henki poistaa peitteen kristittyjen silmiltä. Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Mt. 5:17-19)

Nämä jakeet ovat peitossa kristityiltä. Heillä on peite silmillä, siksi he väittävät, että Mooseksen laki on kumottu, Mooseksen laki on raskas taakka, Mooseksen laki ei koske meitä kristittyjä. Kaikki saatanallisia, raamatunvastaisia valheita.

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. (Ps. 19:8-12)

Olemme osoittaneet täten, että juutalaiset eivät usko pelastuvansa uskomalla dogmeja ja oppeja. Juutalaiset tekevät, he eivät usko. Toki Raamattu sanoo, että usko Jeesukseen pelastaa, mutta me juutalaiset ajattelemme, että Jeesukseen uskominen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Jeesuksen seuraaminen taas tarkoittaa Tooran käskyjen noudattamista. Tooran käskyjä noudatamme Jeesuksen opetuksen ja tulkinnan valossa. Täten sapattina saa kantaa vuodetta, tehdä tahnan, pelastaa, parantaa, tehdä hyvää ja hätätilanteessa nostaa pojan tai härän kaivosta. Jos seuraamme Jeesuksen opetusta, ymmärrämme, että käsien rituaalinen peseminen on turhaa. Voit lukea lisää perinnäissäännöistä tästä. Kun me juutalaiset luemme Uutta testamenttia, me huomaamme, että Jeesus ei kumonnut ainuttakaan Tooran käskyä. Hän ei kumonnut ruokasäädöksiä eikä hän häpäissyt sapattia. Jeesus on lihaksi tullut Toora (Joh. 1:1). Jos seuraamme Jeesusta, noudatamme Tooraa. Se on niin yksinkertaista. Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, korostan, että me pelastumme yksin armosta. Toistan, me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Pelastukseen me emme tarvitse Augustinusta, kirkkoisiä, Athanasiusta, Lutheria tai Calvinia. Dogmaattinen teologia ei meitä pelasta. Emme tarvitse teologien saivartelua ja jargonia. Me seuraamme Jeesusta ja se riittää meille. Aamen.

Mitä Jeesus merkitsee minulle?

Jos olet lukenut kirjoitukseni “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi“, ymmärsit varmasti, että kirjoitukseni otsikko on provokaatio. Sen on tarkoituskin saada kristityt hereille. Se mitä sanon tässä teoksessa on kuitenkin täysin totta. Minä olen juutalainen, koska noudatan kaikkia juutalaisia tapoja, käyn juutalaisessa seurakunnassa ja ajattelen, elän ja toimin kuin juutalainen. Tässä kuitenkin suuri salaisuus – uskon edelleen Jeesukseen. Mitä tarkoittaa, että uskon Jeesukseen? Kaiken harrastamani lain saarnaamisen keskellä sinusta mahdollisesti on saattanut tuntua, että seuraako tämä Lauri ollenkaan Jeesusta?

Voin kertoa helpot asiat ensin. Uskon, että Jeesus käveli maan päällä 2000 vuotta sitten. Uskon, että hän opetti Tooraa, kertoi vertauksia, moitti fariseuksia ulkokultaisuudesta, paransi sairaita, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus oli Juudan heimosta, syntynyt neitsyt Mariasta, hän oli ja on Daavidin poika, siis varsin vakuuttava Messias-kandidaatti. Moni Vanhan testamentin profetia sopii hämmästyttävän hyvin juuri tähän historian Jeesukseen. Hänet ristiinnaulittiin kuulemma perjantaina ja hän nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Toisin kuin kristityt opettavat, Jeesusta ei ristiinnaulittu perjantaina, kuten olen aiemmin vakuuttavasti todistanut. Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan-kuun 14. päivä iltapäivällä, samaan aikaan, kun pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Täten Paavali voi sano, että Jeesus on meidän pääsiäislampaamme.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1. Kor. 5:7-8)

Jeesus toki nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, mutta hänen ylösnousemuksensa ei pyhittänyt sunnuntaita, vaan ensilyhteen heilutuksen päivän, jota juhlittiin ja juhlitaan Israelissa aina pääsiäisviikolla sapatin jälkeisenä päivänä. “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensihedelmänä kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Paavali tässä jakeessa viittaa ensihedelmällä juuri ensilyhteen heilutuksen päivään.

Huomaamme siis, että kirkko on pahasti vääristänyt Jeesuksen elämän kaksi suurinta tapahtumaa. Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kirkkoa ei ole 2000 vuoteen kiinnostanut, että Jeesus itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä (Mt. 12:40). Olen todella pettynyt siihen, että kirkko näistä kahdesta tapahtumasta ei ole kertonut totuutta – että Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan kuun 14. päivä ja hän nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Näistä juutalaisten suurista juhlista voi lukea kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 23, jossa jokainen juhla on tiiviisti selostettu. Huomaamme siis, että minä uskon edelleen Jeesukseen, Messiaaseen, Vapahtajaan, juutalaisten kuninkaaseen, mutta minä uskon eri Jeesukseen kuin kirkko.

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus kumosi ruokasäädökset, häpäisi sapatin, nollasi Tooran, kirosi oman kansansa ja tuhosi temppelin. Kuten olen kirjassani aiemmin perusteellisesti esittänyt, nämä ovat kaikki saatanallisia valheita. Minä uskon Jeesukseen, josta luen Raamatustani. Kun luen Raamatusta Jeesuksesta, en lue, että hän olisi kumonnut ruokasäädökset. En lue, että hän olisi kumonnut sapattia. En lue, että hän olisi kironnut omaa kansaansa. En lue, että hän olisi rikkonut tai kumonnut ainuttakaan käskyä Toorasta. Enkä lue, että hän puhdistaessaan temppelin rosvoista olisi tällä toiminnallaan millään tasolla kironnut temppeliä, jonka Jumala oli pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi. Huomaamme täten, että kirkko on 2000 vuotta valehdellut meille Jeesuksesta. Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Jos täten olet huolissasi minun sieluni tilasta, tiedä, että minä uskon edelleen Jeesukseen, joka kuoli ristillä minun syntieni tähden, joka ristinkuolemallaan on lunastanut minut vapaaksi synnin orjuudesta. Uskon edelleen Jeesukseen, joka on Juutalaisten Kuningas, Israelin Messias, Maailman Vapahtaja, Kansojen Valo ja meidän Pelastajamme. Mutta Jeesukseen, joka kumosi Tooran minä en usko. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa Messiaasta, joka kumoaa Toorasta ainuttakaan käskyä. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa sunnuntaista, joka olisi pyhäpäivä, en löydä ainuttakaan profetiaa sapatista, joka kumottaisiin ja jonka tilalle asetettaisiin jokin uusi päivä. Luen Raamatustani antikristuksesta, joka kumoaa ajat ja lain:

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Luen Raamatustani sapatista, joka tulee olemaan pyhä ikuisesti:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Luen Raamatustani Messiaasta, joka on Herran kärsivä palvelija (Jesaja 53). Hän kantaa meidän syntimme ja pesee meidät puhtaaksi kaikista rikoksistamme. Tämän pelastuksen hän antaa meille täysin ilmaiseksi. Me pelastumme yksin armosta. En lue Raamatustani sanaakaan armonvälineistä, jotka olisivat välttämättömiä pelastukseen. En lue Raamatustani sanaakaan sakramenteista. Luen Raamatustani, että pelastus on yksin armosta. Yksin armosta.

On olemassa helppo Jeesus. On olemassa Jeesus, johon on helppo uskoa. On helppo uskoa Jeesukseen, joka paransi sairaita, aterioi syntisten parissa ja teki hämmästyttäviä ihmeitä. Tämähän on fantastinen tarina, miksi en uskoisi tällaiseen Jeesukseen? Moni maallistunut kristitty uskoo Jeesukseen, jonka eettiset opetukset ovat erinomaisia. Moni seuraa Jeesuksen eettisiä opetuksia. Moni seuraa niitä tietämättään. Moni ajattelee, että on oikein hyvä idea rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Moni kokee, että vihamiesten rakastaminen on hyvä idea. Monen mielestä laupias samarialainen on mahtava esimerkki meille. Näin meidän tulee rakastaa lähimmäistä, tehdä hyvää, auttaa köyhiä, parantaa sairaita, itkeä yhdessä itkevien kanssa ja nauraa iloisten seurassa. Moni uskoo tähän Jeesukseen. Tällaiseen Jeesukseen on helppo uskoa.

Mutta jos Jeesuksen opetuksesta poimitaan vain eettiset esimerkit ja mallit, silloin jää suurin sanoma huomaamatta. Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. “Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Nyt Jeesuksen opetukseen on huomattavasti vaikeampi uskoa. Tämä nimi, Jeesus, tämäkö olisi ainoa tie taivaan Isän luo? Huomaamme, että tähän Jeesukseen onkin paljon vaikeampi uskoa. Jopa juutalaiset pitävät Jeesuksen eettisiä opetuksia erinomaisina, koska juutalaisilla rabbeilla yleensä on loistavia eettisiä opetuksia. Moni ateisti tunnustaa, että nämä Jeesuksen moraaliohjeet ovat varsin järkeviä. Mutta tässä opetuksessaan Jeesus menee liian pitkälle. Hän julistaa olevansa ainoa tie pelastukseen, ainoa tie taivaaseen, ainoa tie Jumalan luo. Samassa yhteydessä Jeesus väittää olevansa yhtä Isän kanssa. Hän esittää, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Tämä ei ole loistavaa eettistä opetusta (sanotaan)! Tämä on täysin mielipuolista (sanoo joku)! Tämä mies esittää olevansa yhtä Jumalan kanssa. Hän väittää olevansa itse Jumala! Nyt huomaamme, että tämä Jeesus ei enää olekaan koko kansan rakastama Jeesus. Jos hänen eettiset opetuksensa olivatkin kuinka loistavia tahansa, nyt olemme tekemisissä täydellisen sekopään kanssa (sanoo kenties joku), jos hän väittää olevansa ainoa tie pelastukseen. Huomaamme, että olemme ratkaisevan tärkeän asian kanssa tekemisissä. Jos Jeesus ei ollut sitä mitä hän sanoo olevansa, hän on täydellinen valehtelija ja huijari. Tahdotko sinä seurata suuren valehtelijan eettisiä opetuksia?

Kuten esitin aiemmin, Jeesus kuoli pääsiäisenä meidän syntiemme edestä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Hän on meidän pääsiäislampaamme. Kuten lampaan veri pelasti Israelilaiset Egyptistä, samoin Karitsan veri pelastaa nyt meidät kaikista synneistämme. Jeesus on Jumalan Karitsa. Kaikki mitä hän esittää itsestään pitää paikkansa. Hän on ainoa tie. Hän on ovi. Hän on hyvä paimen. Hän on paimen, joka antaa oman henkensä meidän puolestamme. Yksin hänessä on pelastus. Tämä on sanoma, joka niin juutalaisen kuin kristitynkin tulee vakavasti punnita. Voiko tämä pitää paikkansa? Jos olet lukenut tähän asti, nyt on ratkaisun aika. Tahdotko seurata tätä Jeesusta? Seuraaminen ei maksa teoriassa mitään. Riippuen siitä, missä päin maailmaa asut, seuraaminen saattaa tosin käytännössä olla hyvin kallista. Saatat joutua luopumaan perheestäsi, työpaikastasi, rahoistasi, jopa hengestäsi, seuraamalla tätä nimeä. Onko se sen arvoista? Varmasti on, koska kyse on ikuisesta elämästä, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka turvaa Jeesuksen nimeen.

Tahdotko seurata Jeesusta? Miten voit tuntea Jeesuksen? Se on mahdollista ainoastaan lukemalla Raamattua. Lue Raamattu kannesta kanteen. Lue Vanha testamentti ensin. Jos et lue Vanhaa testamenttia, et voi mitenkään tietää, mitä Messias tarkoittaa, mitä pääsiäislammas, mikä ihme on ensilyhde, mitä tarkoittaa hyvä Paimen, kuka on Jumala, mitä käskyjä Jumala antoi meille seurattavaksi, et kertakaikkiaan voi ymmärtää puoliakaan Uudesta testamentista, jos et lue Vanhaa testamenttia ensin. Puolet Jeesuksen opetuksista menevät sinulta ohi, jos et tunne Vanhaa testamenttia. Kristityt lukevat Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin. Tämä on vakava virhe ja kehäpäätelmä. Vanha testamentti tulee lukea Toorasta käsin ja Uusi testamentti Toorasta käsin. Ilman Tooraa et voi ymmärtää mitä ihmettä Paavali selostaa happamattomuudesta, juhlasta ja pääsiäislampaasta. Jos luet neljä lukua päivässä, luet Raamatun noin vuodessa läpi. Jos sinulla on koko elämä aikaa, tämä on hyvä vauhti. Jos sinulla on kiire pelastumisesi kanssa, voit lukea Raamatun nopeammin. Ainoa keino tuntea Jeesus on tuntea Raamattu. Raamattu on hämmästyttävä kirja. Mitä enemmän luet sitä, sitä rakkaammaksi se tulee ja sitä enemmän haluat lukea sitä. Tartu siis Raamattuun ja seuraa Jeesusta!

Luterilaisuuden harhat

Luther

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen käynyt pyhäkoulut, rippikoulut, lastenleirit ja nuorten tapahtumat. Olen vuoden opiskellut Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa Nuorten Raamatun peruskurssilla. Kansanlähetysopistolla olen opiskellut vuoden Raamattulinjalla. Olen lukenut Perussanoman julkaisemia kirjoja, useampaa luterilaisten kustantamaa lehteä ja kuullut saarnoja ja opetuksia ja luentoja. Olen ahkerasti käynyt kirkossa ehtoollisella. Voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena on ollut moitteetonta. Vai onko? Olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun tulisi lukea? Onko jokin saarna, joka minulta on jäänyt kuulematta? Kaiken tämän viidesläisen opetuksen jälkeen olen päättänyt hylätä kristinuskon ja olen kääntynyt juutalaiseksi. Suosittelen kirjoitustani “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi” jos haluat tietää tarkemmin syistä, miksi käännyin juutalaiseksi. Tässä lyhyessä kirjoituksessa keskityn tutkimaan luterilaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Molempia nimittäin löytyy luterilaisuudesta.

Mikä luterilaisuudessa sitten on hyvää? Pidän positiivisena asiana sitä, että ainakin teoriassa Raamattua pidetään ylimpänä auktoriteettina. Tätä asiaa painostetaan luterilaisuudessa. Raamattu on elämän ylin ohje ja auktoriteetti. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Käytännössä luterilaisuudessa kirkon tunnustuskirjat ja Lutherin teokset ovat ylin ohje. Kirkon sisäisiä kiistoja ei ratkaista Raamattuun vetoamalla, vaan Lutherin ja tunnustuskirjojen kautta. Usein kiistat ratkaistaan siten, että Luther saa viimeisen puheenvuoron. Monessa saarnassa ja luennossa Lutheria siteerataan enemmän kuin Raamattua. Minä koen erittäin vakavana asiana sen, että kirkossa on yksi opettaja, joka on kirkkaasti yli muiden, jonka teoksia pidetään käytännössä elämän suurimpana auktoriteettina. Raamattu täten on luterilaisille vain teoriassa ylin ohje. Nyt kun kirkossa on vakava kriisi naispappeuden, abortin ja homokriisin kera, vastauksia ei etsitä Raamatusta, vaan tunnustuskirjoista. Koska Luther ei ota mitään kantaa naispappeuteen, aborttiin eikä homoseksuaalisuuteen, kirkon miehillä ja naisilla menee sormi suuhun. Mitä tehdä, kun suuri opettajamme Martti Luther ei sano näistä asioista sanaakaan?

Lutherin suuresta asemasta kertoo jo se, että kirkko itse kutsuu itseään luterilaiseksi kirkoksi suuren opettajansa mukaan. Onpa Helsingissä jopa Luther kirkkokin. Lutherin suosiota ei yhtään heikennä Lutherin pimeä puoli, Lutherin hirvittävät ajatukset juutalaisista, joista voit lukea enemmän tästä. Luterilaisia ei kiinnosta, että heidän ylin opettajansa kehoitti tappamaan juutalaisia. Tätä asiaa katsotaan läpi sormien. Ei tämä nyt niin vakava asia ole, sanovat luterilaiset, Lutherilla oli niin paljon hyvää opetusta, että meidän ei tarvitse murehtia Lutherin ajatuksista juutalaisista. Erityisesti Timo Junkkaala on ansioitunut Lutherin kiivaana puolustajana ja esittää aivan pokkana, että Luther todellisuudessa ei ollut mikään antisemitisti.

Aivan kuten adventisteilla on suuri profeetta Ellen White, luterilaisilla on Luther. Lutherin palvonnasta saa jokainen käsityksen vierailemalla näissä viidesläisten tapahtumissa ja kysymällä itse näiltä opettajilta, mitä mieltä he ovat Lutherista. Tulet huomaamaan, että he rakastavat Lutheria enemmän kuin Raamattua. He lukevat Lutheria, opettavat Lutheria, tutkivat Lutheria ja rakastavat Lutheria.

Mitä Luther opetti luterilaisille? Lutherin teokset käsittelevät kaikki samaa teemaa – vanhurskauttamista. Lutherin opetuksen ydin on aina, että me pelastumme yksin armosta ilman omia tekoja. No näinhän Paavali opettaa. Pelastus on yksin armosta. Me olemme kaikki syntisiä. Emme voi pelastua omilla teoillamme. Aamen. Asia on näin ja tämä asia on varsin yksinkertainen. Tarvitsemmeko todella Lutherin yli 200 teosta tämän yksinkertaisen asian esittämiseen? Ei, emme tarvitse. Tässä Lutherin vanhurskauttamisopissa on varjopuolensa. Luther nimittäin opettaa, että laki on erotettava mahdollisimman kauas evankeliumista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että laki on paha, julma ja hirmuinen. Laki ei saa asettua evankeliumin eteen. Kristityn ei tule olla missään tekemisissä lain kanssa. Tämä on vaarallista opetusta ja suoraa eksytystä. Raamatun mukaan laki, Toora, on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Miksi ihmeessä emme noudattaisi Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia? Luther selittää, että siksi, että silloin turvaamme lakiin emmekä evankeliumiin, ja evankeliumi on hyvä asia, laki on huono. Tämä on Lutherin ja luterilaisen kirkon suurin harhaoppi ja synti, julistaa, että lakia ei tarvitse noudattaa. Luterilaiset uskovat kuten muutkin kristityt, että kristitty ei saa olla missään tekemisissä Tooran kanssa. Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja, opettivat kirkkoisät.

Toinen vakava ongelma luterilaisessa kirkossa on käsitys kirkosta. Opetetaan, että kirkko on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Tähän kirkkoon tulee kuulua, sillä kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Armo ja totuus on kirkossa, kuten esim. Juho Sankamo on ansioituneesti esittänyt teoksessaan Alkukirkon salaisuus. Niinpä kirkkoon kuulutaan, vaikka kirkossa olisi naispappeja alttarilla, vaikka kirkossa vihittäisiin homoja, vaikka kirkko teksi mitä kauhistuttavia asioita tahansa, luterilainen ei voi erota kirkosta, koska kirkosta eroaminen tarkoittaa uskosta luopumista. Minä kutsutan tällaista ajattelua kirkkouskovaisuudeksi, englanniksi churchianity.

Kolmas vakava ongelma luterilaisessa kirkossa liittyy armonvälineisiin. Kuten kirkko opettaa, armonvälineisiin kuuluvat sana ja sakramentit. Sanaa on kaikki se, mitä kirkon opettajat saarnaavat saarnastuolista. Heidän sanansa kautta voimme tulla tuntemaan armon. Sakramentteja taas ovat luterilaisessa kirkossa kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla on enemmän sakramentteja. Kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, joiden kautta saamme vastaanottaa armon. Siksi niitä kutsutaankin osuvasti armonvälineiksi. Toisin sanoen kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen pelastavat. Kun sinut kastetaan, sinä pelastut, kun nautit ehtoollisen, sinä vastaanotat Jumalan armon ja sinä pelastut. Pelastus ei ole mahdollista ilman sakramentteja. Jos kerran pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme sakramentteja? Eihän pelastus silloin ole yksin armosta, vaan sakramenttien kautta. Pahoin pelkään, että luterilaiset eivät tule koskaan ymmärtämään tätä vakavaa ongelmaa. Ehtoollisessa on lisäksi se omituinen ongelma, että ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kirkkoon kastettu ja konfirmoitu henkilö, joka allekirjoittaa luterilaisen kirkon koko opin. Yksikään harhaoppinen tai toiseen kirkkokuntaan kuuluva ei saa osallistua ehtoolliselle. Missä mielessä tämä ehtoollinen täten on koko Kristuksen ruumiin yhteinen yhteysateria? Se ei ole sitä, vaan se on kirkon oman piirin rajattu mystinen ja maaginen sakramentti, johon ovat kelvollisia osallistumaan ainoastaan omaan kuppikuntaan kuuluvat seurakunnan jäsenet. Paljon kertoo se, että maailmalla kahden suurimman luterilaisen kirkkokunnan, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Luterilaiset täten jopa oman liikkeensä sisällä asettavat rajoituksia sille, kuka saa osallistua ehtoolliselle.

Suurin ongelma luterilaisessa kirkossa kuten muissakin kirkoissa on tietenkin sapatti. Joku on päättänyt, että kymmentä käskyä ei tarvitse noudattaa ja sapatin sijaan tulee pyhittää sunnuntai. Huolimatta siitä, että Raamattu missään kohtaa ei puhu sanaakaan sunnuntaista, kirkon viisaat teologit ovat nyt 2000 vuotta saarnanneet sunnuntain pyhyydestä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut väsyksiin asti. Lukekaa kymmenen käskyä. Siellä käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Etsi mitä Toora, profeetat ja kirjoitukset puhuvat sapatista ja mitä ne puhuvat sunnuntaista ja hämmästy. Kysy opettajiltasi, mitä he tietävät sunnuntaista ja hämmästy. Kenties tämä totuus paljastuu pian koko kristikunnalle, kenties se ei paljastu koskaan. Voimme vain rukoilla, että Jumala poistaisi peitteen kristittyjen silmiltä.

Tämä on vain lyhyt kirjoitus, tässä muutama suurin ongelma, jotka minä koen ongelmaksi luterilaisessa liikkeessä. Koen että entisenä luterilaisena minulla on oikeus kritisoida omaa liikettäni. En tuomitse tässä niitä hartaita ja vilpittömiä luterilaisia, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa. He ovat täysin syyttömiä siihen, että heitä kirkon johtajat ovat johdattaneet harhaan. Osoitan sormeni kirkon papiston suuntaan. Näiden viisaiden kirkon teologien tulisi olla asioista perillä. He eivät ole hoitaneet paimenen tehtäväänsä. Nyt kirkko kärsii monen eri kriisin keskellä ja kirkko on repeämässä palasiksi. Kirkon johtahat ovat tähän syyllisiä. Mitä tapahtuu laumalle? Kuka olisi kelvollinen astumaan paimenen virkaan ja johtamaan nämä lampaat vehreälle laitumelle?