Vaskikäärme

“Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: “Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme.” Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon”. Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.” (4. Moos. 21:6-9)

Israelin kansa kapinoi jälleen Jumalaa vastaan. Jumala lähetti heidän kimppuunsa myrkkykäärmeitä, alkukieli kertoo myrkkykäärmeistä, jotka aiheuttivat polttavaa tuskaa. Kun kansa katui ja halusi päästä eroon käärmeistä, Jumala käski Mooseksen tehdä vaskikäärmeen, nosta se tangon päähän ja jokainen, joka katsoi käärmeeseen, parani tästä tappavasta vitsauksesta. Kyse oli Jumalan armonvälineestä. Ihmisen ei tarvinnut tehdä muuta kuin katsoa tangon päässä kohotettuun käärmeeseen, niin hän parani. Ihmeellinen on Jumala. Kristityt sanovat, että vaskikäärme oli esikuva Kristuksesta. Jeesus itse sanoo:

“Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän” (Joh. 3:14)

Jeesus itse vertaa itseään vaskikäärmeeseen, joten voimme pitää vaskikäärmettä Jeesuksen esikuvana. Niin kuin Mooses kohotti vaskikäärmeen tikun nokkaan, niin Jeesus korotettiin paalussa. Käärmeenpuremista parannuttiin vain katsomalla vaskikäärmeeseen, samoin me parannumme vain katsomalla Jeesusta. Kyse on Jumalan lähettämästä armonvälineestä, Jumala yksin pelastaa, mutta käyttää pelastukseen välillä erikoisia keinoja. Toinen esimerkki on pääsiäislammas, jonka veri pelasti tuhoajalta, joka sekin on esikuva Jeesuksesta. Toki Jumala olisi voinut pelastaa kansansa suoraan ilman mitään symboleita tai merkkejä, mutta jostain syystä Jumala päätti käyttää tällaisia konkreettisia kuvia hänen armostaan. Mutta mitä tapahtui vaskikäärmeelle?

“Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.” (2. Kun. 18:4)

Juutalaiset siis antoivan vaskikäärmeelle nimen Nehustan ja palvoivat sitä jumalana. Onko vaara, että Jeesukselle on käynyt samoin? Kristityt tekivät Jeesuksesta Jumalan ja palvoivat häntä jumalana, aivan kuten vaskikäärmettä. Näin he palvovat luotua Luojan sijaan. Eikö vaskikäärmeen tapaus osoita, että meidän ei tule palvoa Jumalan meille antamia armonvälineitä, kuten Jeesusta, vaan yksin Jumalaa? Palvoivatko israelilaiset ja kumarsivat pääsiäislammasta, joka pelasti heidät tuhoajalta? Eivät tietenkään, vaan he palvoivat yksin Jumalaa, joka heidät pelasti. Samoin kun Jumala lähetti ainoan Poikansa, Jeesuksen, pelastamaan kansansa sen synneistä, kuolemaan ristillä meidän puolestamme, tuleeko meidän kumartaa ja palvoa Jeesusta, armonvälinettä, vai Jehovaa? Eikö vaskikäärmeen tapaus osoita selvästi, että Jumala pelasti meidät Jeesuksen kautta, mutta kaikki kunnia ja ylistys kuuluu yksin Jehovalle? Vaskikäärme ei pelastanut juutalaisia, vaan yksin Jumala. Missä kohtaa Jeesus käskee meidän rukoilla itseään, palvoa itseään ja ylistää itseään? Eikö Jeesus opeta meitä rukoilemaan yksin Isää ja antamaan kaiken kunnian yksin Isälle?

He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet

“Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10 33/38)

“וְהִבִּ֥יטוּ אֵלַ֖י אֵ֣ת אֲשֶׁר־ דָּקָ֑רוּ”

“when they look on me, on him whom they have pierced, they shall mourn for him…” (ESV)

“and they shall look upon me whom they have pierced” (KJV)

“καὶ ἐκχεῶ ἐπὶ τὸν οἶκον Δαυὶδ καὶ ἐπὶ τοὺς κατοικοῦντας ῾Ιερουσαλὴμ πνεῦμα χάριτος καὶ οἰκτιρμοῦ, καὶ ἐπιβλέψονται πρός με ἀνθ᾿ ὧν κατωρχήσαντο καὶ κόψονται ἐπ᾿ αὐτὸν κοπετόν, ὡς ἐπ᾿ ἀγαπητῷ, καὶ ὀδυνηθήσονται ὀδύνην ὡς ἐπὶ τῷ πρωτοτόκῳ” (LXX)

“And I will pour out a spirit of grace and compassion on the house of Dauid and on the in-habitants of Ierousalem, and they shall look to me because they have danced triumphantly, and they shall mourn for him with a mourning as for aloved one, and they shall be pained with pain asfor a firstborn.” (NETS)

“They will look toward me because of those whom they have stabbed;” (Stone edition Tanakh)

“And they shall look unto Me because they have thrust him through” (JPS)

“He katsovat häneen, jonka he lävistivät” (Uuden maailman käännös)

“Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: “He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”.” (Joh. 19:37)

Tässä trinitaareille tärkeä jae, he katsovat Jumalaan, jonka he ovat lävistäneet. Toisin sanoen, he lävistivät Jumalan, täten Jeesus on Jumala. Näytin tätä jaetta heprean opettajalleni. Hän ihmetteli missä kohtaa sanotaan, että he lävistivät Jumalan. Hän esitti oikeaksi käännökseksi “He katsovat minuun lävitäessään hänet.” Kaikissa kristittyjen käännöksissä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty. Mutta katsokaa juutalaisten käännöksiä, JPS ja Stone edition, jotka sanovat, että he katsovat minuun, lävistäessään hänet. Pitäisikö antaa kristittyjen vai juutalaisten kääntää Vanhan testamentin juutalaiset tekstit?

Jos tässä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty, miten tekstiin ilmestyy heti seuraavassa virkkeessä yhtäkkiä “hän”? “Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” Jos Jumala lävistettiin, eikö tässä pitäisi lukea, että he valittavat minua?

Jehovan todistajien Uuden maailman käännös pyrkii selvästi harmonisoimaan tämän Vanhan testamentin jakeen Johanneksen mukaan. On varsin erikoista, että Johanneksen profeettatekstin lainauksessa puhutaan hänestä, jonka he ovat lävistäneet, ei minusta. Mistä tämä voisi johtua ja mistä se voisi kertoa? Ainakaan Johanneksen mukaan Jumalaa ei lävistetty. Juutalaisen Johanneksen tuntemassa Raamatussa ei puhuttu Jumalasta, joka on lävistetty. Mutta selvästi heprean teksteissä puhutaan Jumalasta, johon he katsovat, ja erikseen hänestä, joka lävistettiin.

Septuaginta menee aivan omia polkujaan, mutta huomionarvoista on, että siinkäkään ei puhuta Jumalasta, joka on lävistetty. Joten mikä on totuus, lävistivätkö he Jumalan, vai Jeesuksen? Katsoivatko he Jumalaan, vai häneen, joka lävistettiin? Raamatun tutkiminen on mielenkiintoista, kun ei tuijota yksin suomenkielisiä käännöksiämme, joissa kääntäjät ovat seuranneet kirkkoisien ja Lutherin näkemyksiä ja antaneet omien ennakkokäsitystensä värittää pyhää tekstiä. Ehkä viisainta on antaa juutalaisten kääntää ja tulkita heidän omat pyhät tekstinsä, ja antaa kristittyjen kääntää kaikki ne tekstit, jotka kristityt ovat kirjoittaneet.

Eikä Poika

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36 33/38)

“Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan ihminen tiedä, eivätkä taivasten enkelit, vaan isä yksin.” (Mt. 24:36 Tuomas Levänen arameasta)

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36 Shem Tov Matteus, käännös Tuomas Levänen)

“But of that day and hour knoweth no man, no, not the angels of heaven, but my Father only.” (Mt. 24:36 KJV)

Tässä jakeessa huomaamme kirkkoraamatussamme trinitaareja suuresti häiritsevän virkkeen, siitä hetkestä ei tiedä Poika, vaan Isä yksin. Onkin huomattavaa, että kreikankielisistä käsikirjoituksista noin puolet jättävät virkeen “eikä Poika” pois. Kuitenkin kriittisen laitoksen (NA28) laatijat ovat tämän kiistanalaisen virkkeen päättäneet sisällyttää tekstiin, joten heidän mielestään se on alkuperäinen. Mutta tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä – kuka voi päättää, poistivatko ilkeät ortodoksikirjurit tämän virkkeen Raamatun tekstistä, vai lisäsivätkö pahat areiolaiset sen? Yksin käsikirjojen perusteella emme voi tehdä päätöksiä, mutta kumpi on helpompaa ja todennäköisempää, vahingossa tai tahallaan jättää tekstistä kaksi sanaa pois, vai lisätä kaksi sanaa tarkoituksellisesti? Eiköhän jakeen poistaminen ole luonnollisempaa. Kirjassaa The Orthodox Corruption of Scripture Bart Ehrman osoittaa Uuden testamentin teksteistä lukuisia jakeita, joita ilkeät ortodoksikirjurit ovat ujuttaneet Raamattuun, välillä onnistuen, välillä ei.

Ehkä tämä asia yksin Matteusta tarkastelemalla ei selviä, mutta katsokaamme rinnaistekstiä Markuksen evankeliumista.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32 33/38)

“Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan tiedä, eivät edes taivasten enkelit, eikä poika, paitsi isä.” (Mk. 13:32 Tuomas Levänen arameasta)

“But of that day and that hour knoweth no man, no, not the angels which are in heaven, neither the Son, but the Father.” (Mk. 13:32)

Nyt kreikankielisissä käsikirjoituksissa todistus on harvinaisen vahva. Ainoastaan kaksi vähäpätöistä käsikirjoitusta tuhansista jättää mainitsematta, että Poika ei tiedä siitä hetkestä. Arameassa ja Kuningas Jaakon käännöksessä mainitaan Poika. Joten jos ilkeät ortodoksikirjurit näkivät vaivaa poistaakseen virkkeen Matteuksesta, he unohtivat poistaa sen myös Markuksesta.

Täten, jos Jeesus on 100% Jumala ja 100% ihminen, niin hän ei ollut kaikkitietävä, koska ei tiedä siitä hetkestä. Täten hän ei voi olla Jumala. Trinitaarit yrittivät poistaa heille kiusallisen jakeen Raamatusta, mutta epäonnistuivat siinä. Meillä on runsaasti todisteita ortodoksikirjurien peukalointiyrityksistä, mutta ei mitään todisteita, että areiolaiset tai gnostilaiset olisivat yrittäneet muokata kirjoituksia. Onneksi meillä on runsaasti käsikirjoituksia ja kriittinen laitos, joka vaikka ei olekaan Jumalan sanaa, on tutkijoiden tarkkaan kokoon laatima. Ja nyt kaikissa suomenkielisissä käännöksissämme sanotaan aivan oikein, että Poika ei tiedä siitä hetkestä.

Trinitaarit pyrkivät osoittamaan Raamatusta runsaasti jakeita, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Käyn ne läpi kaikki tässä. Huomaamme, että Jeesuksen jumaluudesta ei ole mitään todisteita Raamatussa, eikä kolmiyhteisestä Jumalasta tienneet profeetat, Jeesus itse, opetuslapset, apostolit tai Paavali. Raamattu ei opeta Jeesuksen jumaluutta, eikä Jumala kolminaisuutta missään kohtaa. Näistä olen jauhanut tarpeeksi, ja Messias, Toora ja Sapatti ovat jääneet viimeaikoina vähemmälle huomiolle, joten keskityn seuraavaksi niihin. Shalom!

Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?

Jehovan todistajat lukevat Joh. 1:1, että Sana oli Jumala, että sana oli jumalallinen. Näin he lukevat kreikan Theoksen adjektiivina.

https://biblehub.com/greek/2316.htm

Huomaa NASB käännökset divinely ja godly. “Θεός is used of whatever can in any respect be likened to God, or resembles him in any way: Hebraistically, equivalent to God’s representative or vicegerent, of magistrates and judges” Joten tarkoittaako kreikan Theos aina varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Miksi Joh. 1:1 Theos on ilman määräistä artikkelia? Määräisen artikkelin kanssa Theos useimmiten tarkoittaa kaikkivaltias Jumalaa Jehovaa, mutta ei silloinkaan aina.

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34) – Tässä kreikan Theosta käytetään ihmisistä, käännetty jumaliksi pienellä j:llä.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2. Kor. 4:4)

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Joten päättelemme tästä, että kreikan Θεός ei yksiselitteisesti ja varmasti aina tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa, varsinkaan ilman määräistä artikkelia. Joten miksi jakeessa Joh. 1:1 se tarkoittaisi varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Jeesuksen jumaluus puntarissa

Olen aiemmin tässä blogissa pohtinut, että Jumala välttämättä ei ole kolmiyhteinen. Jätin kysymyksen Jeesuksen jumaluudesta kuitenkin avoimeksi. Tähän vaikeaan teemaan palaan nyt ja toivottavasti osaan jotain vastata. Olen tässä kallistunut siis Jehovan todistajien kanssa samalle linjalle, Jumala ei ole kolmiyhteinen, vaan hän on yksi (5. Moos. 6:4), ja Jeesus ei ole itse kaikkivaltias Jumala. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, herää kysymys, kuka tai mitä hän on? Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi. Hän siis oli varmasti ihminen. Tämän Jeesuksen kaksiluonto-opin allekirjoittajat pitävät varmana – Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todella oli ihminen. Mutta oliko hän enemmän kuin vain ihminen? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todellakin oli enemmän kuin vain ihminen. Kaikki ihmeet, joita Jeesus teki, osoittavat, että hän oli varmasti todella lähellä Jumalaa. Toki Raamatussa tavalliset ihmiset kuten Mooses ja Elia tekivät Jumalan voimalla paljon suuria ihmeitä, mutta Jeesuksen ihmeet ovat vertaansa vailla. Ne harhaoppiset, jotka pitävät kiinni Jeesuksen ihmisyydestä, mutta kiistävät hänen jumaluutensa, uskovat että Jeesus pystyi tekemään niin paljon ihmeitä siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala toimi hänen kauttaan, kuten Jumala toimi Mooseksen tai Elian kautta, eikä kumpikaan näistä kuitenkaan ollut itse Jumala. Jeesuksen ihmeet täten yksin eivät todista, että Jeesus olisi ollut itse Jumala. Mutta jokainen, joka rehellisesti pohtii Jeesuksen tekemien ihmeiden mittaluokkaa, joutuu vakavasti pohtimaan, oliko Jeesus todellakin vain tavallinen ihminen Nasaretista, profeetta kenties, vai jotakin enemmän?

Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta nousi ylös haudasta kolmantena päivänä. Todistaako ylösnousemus, että Jeesus oli itse Jumala? Ei valitettavasti todista, sillä Jumala voi herättää kuolleista kenet tahtoo. Elia herätti kuolleista lesken pojan, eikä tämän ylösnousemusihmeen vuoksi kukaan väitä, että lesken poika olisi ollut itse Jumala. Ylösnuosemus on todiste Jumalan voimasta, mutta ei Jeesuksen jumaluudesta. Joten mitä konkreettisia todisteita meillä on Jeesuksen jumaluudesta?

Pohditaan seuraavaksi mitä Jeesus itse sanoi itsestään ja mitä muut sanoivat hänestä. Jeesus sanoo, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt isän (Joh. 14:9). Tämä kuulostaisi siltä, kuin Jeesus olisi itse Isä, mutta kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Henki ja Henki ei ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusoppiin uskoville. Kol. 1:15 sanotaan, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva. Tämä sopii täysin siihen, mitä Jeesus sanoo itsestään. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, tosin turmeltunut sellainen. Jeesus on Jumalan kuva, mutta turmeltumaton sellainen, täten jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Täydellistä! Jos Jeesus on Jumalan kuva, hän ei voi olla itse Jumala. Samassa jakeessa sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, täten hän on luotu olento. Kirkkoraamatun kääntäjät ovat omasta päästään lisänneet tähän jakeeseen sanat “ennen kaikkea luomakuntaa”. Näin siis oppi Jeesuksen pre-eksistenssistä on päässyt vaikuttamaan Raamatun kääntämiseen.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että Jeesusta muutamaan otteeseen kutsutaan Raamatussa Jumalaksi. Epäilevä Tuomas vastaa Jeesukselle “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28). Skeptikko voisi sanoa, että kenties Tuomas tässä puhuttelee Jeesusta Herraksi mutta Taivaan Isää Jumalaksi. Onko “Jumalani” pakko viitata Jeesukseen? Jos olemme rehellisiä, kaikkein todennäköisintä on, että Tuomas todellakin kutsuu Jeesusta Jumalaksi. Mutta jos Jeesus oli taivaallisen Isän kuva, onko mikään ihme, jos häntä joku erehdyksessä pitää itse Jumalana? Tai kenties Petri Paavola on oikeassa ja Jeesus on itse Jumala, mutta ei Isä?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja näyttäisi kutsuvan Jeesusta Jumalaksi: “mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8) Sitten on tietenkin Johanneksen evankeliumin ensimmäinen jae, jossa sanotaan, että Sana oli Jumala. Jumala on kuitenkin kreikassa ilman määräistä artikkelia ja siksi Jehovan todistajat kääntävät, että “a god” tai suomeksi pienellä alkukirjaimella “jumala”. Tässä siis on peräti kolme jaetta Raamatussa, jossa Jeesusta kiistatta kutsutaan Jumalaksi. Kovin yleinen titteli se ei ole. Jos Jeesus todella oli itse Jumala, miksi Jeesus itse ei sano olevansa Jumala ja sillä siisti? Miksi Jeesus sanoo, että Isä on minua suurempi (Joh. 14:28)? Tuntuu todella omituiselta, että jos Jeesus oli itse Jumala, miksi hän ei sano sitä suoraan? Miksi kaikki se kiemurtelu tämän asian ympärillä?

Jesaja profetoi tulevasta lapsesta “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5) Kolminaisuusopin puolustajat sanovat, että katsokaahan, tässä Jeesusta kutsutaan Jumalaksi. He eivät huomio, että tässä kohtaa, mikäli tässä puhutaan Jeesuksesta, häntä kutsutaan myös Iankaikkiseksi Isäksi, mutta kun kolminaisuusopin mukaan Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Pyhä Henki, vaan nämä kolme ovat kolme eri persoonaa toisiinsa sekoittumatta. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusopin puolustajille. Itse näen, että nämä kaikki ovat titteleitä, melko korkeita sellaisia. Koska Jeesus on itse Jumalan kuva, häntä voidaan kenties kutsua Jumalaksi, kuten tässä jakeessa, mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Jos luet tämän jakeen kirjaimellisesti, joudut uskomaan, että Jeesus oli itse Isä, mikä ei sovi kenenkään oppiin, ei unitaarien, ei areiolaisten eikä kirkon ortodoksien oppiin.

Raamattu kutsuu Jeesusta monta kertaa Jumalan Pojaksi. Onko Jumalan Pojan pakko olla itse Jumala? Jos otamme tämän kirjaimellisesti, Jeesuksella pitäisi olla sekä äiti että isä taivaassa, mikä olisi jo vakavaa harhaoppia kaikkien mielestä. Jumalan Poika selvästikään ei ole kirjaimellinen ilmaisu. Näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), voi olla Jumalan Poika, vaikka ei olisikaan itse Jumala. Jos hän on ollut Jumalan rinnalla luomisesta asti, hän varmasti tuntee Jumalan todella hyvin, tietää hänen tahtonsa, osaa toimia hänen ohjeiden mukaan ja voi sanoa, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Toki Jeesus sanoo, että hän on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30). Tämäkään ei kuitenkaan vaadi, että Jeesus olisi itse Jumala. Jumalan Poika voi olla yhtä isän kanssa, echad, kuten mies ja nainen ovat avioliitossa yksi, olematta kuitenkaan samaa substanssia. Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmoittaa, ettei kukaan muu tunne Isää kuin Poika (Lk. 10:22). Jälleen, tämäkään ei edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala. Jeesus voi olla yhtä Isän kanssa, jos hän on ollut tämän rinnalaa maailman luomisesta asti. Hän on lähempänä Jumalaa kuin yksikään luotu olento.

Jeesus sanoo, että sitä hetkeä eivät tiedä enkelit, eikä Poika, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on itse Jumala, on varsin erikoista, että Isä tietää jotakin, mitä Poika ei tiedä. Ottaen huomioon, mitä Jeesus puhuu Isästä, rukoilee Isää ja vetoaa aina Isän tahtoon, on varsin erikoista, jos Jeesus on itse Jumala ja yhtä Isän kanssa. Kaikki Jeesuksen ylevät puheet Isästä ovat varsin skitsofrenista tekstiä, jos Jeesus on itse Jumala.

Raamatun mukaan pelastuu, jos uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus on Herra ja että Jumala on herättänyt hänet kuolleista (Room. 10:9). En löydä Raamatustani sitä kohtaa, jossa sanottaisiin, että joudut palamaan ikuisesti Helvetin tulessa, jos et usko, että Jeesus on itse Jumala. En löydä sitä kohtaa, missä sanotaan, että pelastuaksesi sinun on uskottava kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan. Uskon, että pelastun tunnustamalla Jeesuksen Herraksi. Minun ei ole pakko tietää kaikkia Jumalan salaisuuksia ja ymmärtää kaikkia mysteerejä. Pelkkä usko riittää.