Voiko kirkko olla väärässä?

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Helsinki_July_2013-27a.jpg

Facebookissa eräs ystävä ihmetteli suureen ääneen, miten jotkut ovat luopumassa kristillisestä uskosta ja kuvittelevat, että kirkko olisi 2000 vuotta ollut väärässä. Miten olisi mahdollista, että kirkko olisi väärässä?

Itsehän olen sitä mieltä, että kirkko on käsittänyt asiat väärin jo viimeiset 2000 vuotta. Joten saanen vastata tähän lyhyesti.

Raamattu on juutalainen kirja. Raamattu kannesta kanteen on juutalaisten kirjoittama teos. En usko niitä kristittyjä, jotka sanovat Luukkaan olleen pakana – mikään Luukkaan kirjoituksissa ei viittaa siihen, etteikö hän olisi läpikotaisin tuntenut juutalaisuutta, eikä mikään hänen kirjoituksissaan viittaa siihen, että hänen olisi täytynyt olla pakana.

Jeesus oli juutalainen, opetuslapset olivat juutalaisia, apostolit olivat juutalaisia ja Paavali oli juutalainen. Kaikkien näiden Pyhä Raamattu oli Vanha testamentti – he eivät tienneet Uudesta testamentista yhtään mitään, eivätkä kenties edes olleet tietoisia, että tällainen teos nyt oli tekeillä.

Uuden testamentin apostolien usko lepäsi tukevasti Tooran varassa. Kun nyt sitten synagooga virallisena laitoksena ei lähtenyt seuraamaan Jeesusta, kun he rukouksiinsa ottivat kirouksen kristittyjä vastaan, ei kristityillä enää ollut mitään asiaa synagoogaan. Apostolien teoissa tärkeä päätös ympärileikkauksesta tehtiin Jerusalemissa. Kun valta siirtyi apostoleilta pakanakirkkoisille, niin pian kirkkoisät opettivat, että meillä ei tule olla mitään yhteistä noiden kirottujen juutalaisten kanssa ja että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Kirkko jo varhain luopui sapatista, ruokasäädöksistä ja kaikista juutalaisista tavoista, Herran pyhien juhlien sijaan kirkkoisät keksivät omasta päästään juhlia ja kirkko erkaantui täysin synagoogasta ja juutalaisesta uskosta.

Mitä siitä seurasi? Kirkkoisien kädet olivat vapaat. Nyt sai omasta päästään veistellä aivan millaista teologiaa tahansa. Juutalaiset juuret oli katkaistu, synagoogalaitos oli asetettu kirkon kiroukseen ja juutalainen, joka halusi seurata Jeesusta, pakotettiin ottamaan kaste ja liittymään Rooman kirkkoon.

Eli siis kirkko, varhainen katolinen kirkko, omaksui hellenistisiä tapoja, kreikkalaista filosofiaa ja rakensi koko oppinsa kaiken muun kuin pyhien juutalaisten Kirjoitusten varaan.

Tämän surullisen kehityksen hedelmää kantaa kirkko edelleen.

Tässä siis syy, miksi on mahdollista, että kirkko on ollut väärässä 2000 vuotta.

Vanha ja Uusi testamentti

“Vanha testamentti” ja “Uusi testamentti”. Minun kirkkoraamatussani on komea välilehti, joka erottaa “Vanhan testamentin” “Uudesta testamentista”, jossa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla, että “Uusi testamentti”. Samassa Raamatussa viimeinen sivu niin kutsutussa Vanhassa testamentissa ennen niin kutsuttua Uutta testamenttia käskee meidän muistaa Jumalan palvelijan Mooseksen lain (Mal. 4:4). Mitä tapahtuu kun kristitty kääntää sivua? Nyt alkaa Uusi testamentti, uusi liitto, jossa Mooseksen laki on kumottu, emme ole enää vanhassa liitossa, emme tule vanhurskaiksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta, me olemme kuolleet irti laista emmekä enää ole lain alla, Jeesus on vapauttanut meidät hirvittävästä lakihenkisyydestä ja Mooseksen lain orjuudesta.

Mutta tässä Uuden maailman käännöksessä, jota nykyään eniten luen, ei ole välilehtiä, jossa kerrottaisiin “Vanhasta testamentista” ja “Uudesta testamentista”. Se välilehti puuttuu minun Raamatustani, joka erottaa Uuden testamentin Vanhasta. Sen sijaan siinä Vanhaa testamenttia kutsutaan heprealaisiksi kirjoituksiksi ja Uuden testamentin tekstejä yksinkertaisesti kreikkalaisiksi kirjoituksiksi.

Termit Vanha ja Uusi testamnetti on ladattu dynamiitilla. Miksi lukea Vanhaa, kun meillä on Uusi? Eikö Uusi ole aina parempi kuin Vanha? Markion yritti poistaa Vanhan testamentin Raamatusta, mutta hänet aivan oikein tuomittiin harhaoppiseksi. Mutta tästä huolimatta kristityt lukevat Uutta testamenttia ennen Vanhaa ja Gideonit jakavat kadulla pelkkää Uutta testamenttia. Ilmeisesti kuvitellaan, että pelastuksen voi saavuttaa pelkkää Uutta testamenttia lukemalla. Paavali kirjoittaa Timoteukselle (2. Tim. 3:15-16) että juuri Vanhan testamentin kirjoitukset voivat tehdä viisaaksi, niin että pelastuu uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Sitten kristityt lukevat Vanhaa testamenttia Uudesta käsin, Kristuksesta käsin. Tämä on kehäpäätelmä, joka ei vakuuta juutalaisia – jos luemme Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin – onko mikään ihme jos joka toinen jae kertoo jotakin Kristuksesta?

Vanha testamentti latinassa tarkoittaa oikeastaan vanhaa liittoa ja Uusi testamentti tietenkin uutta liittoa. Monella saattaa tulla yllätyksenä, että Raamatussa termi vanha liitto esiintyy tasan yhden kerran:

“Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.” (2. Kor. 3:14)

Joten apostolit Raamatussa ja Paavali eivät juurikaan painota vanhan liiton ja uuden liiton eroja, eikä niitä aseteta missään kohtaa toisiaan vastaan. On Aabrahamin kanssa tehty liitto, joka vahvistettiin Iisakille ja Jaakobille, jota seurasi Siinailla tehty liitto Mooseksen ja kansan kanssa, jossa kansa sitoutui noudattamaan Jumalan palvelijan Mooseksen lakia. Toki voimme tätä liittoa kutsua vanhaksi liitoksi jos haluamme välttämättä niin tehdä, mutta Raamatun selvä sana on, että tämä liitto on ikuinen. Samoin Aabrahamin kanssa tehty liitto oli ikuinen. Kumosiko Mooseksen kautta tehty liitto Aabrahamin liiton? Ei kumonnut, vaan se vahvistettiin. Paavali itse kirjoittaa, että Mooseksen kanssa tehty liitto ei voinut kumota aiemmin tehtyä liittoa (Gal. 3:17).

Sitten on uusi liitto. Uudessa testamentissa uusi liitto mainitaan yllättävän harvoin, ottaen huomioon, kuinka paljon kristityt siitä opettavat. Omien laskujeni mukaan uusi liitto mainitaan Uudessa testamentissa vain kuusi kertaa. En nyt tässä käy kaikkia näitä läpi. Jeesus mainitsee asettaessaan ehtoollisen, että tämä on uusi liitto minun veressäni. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa uudesta liitosta ja Paavali mainitsee Korinttolaiskirjeissään uuden liiton pari kertaa.

Mikä on uusi liitto? Kumoaako se vanhan liiton? Olemmeko jo nyt uudessa liitossa? Uuden testamentin kirjoittajien käsitys uudesta liitosta perustuu Jeremian profetiaan Jer. 31:31-34. Tässä on kaikkein tarkin määritelmä uudesta liitosta. Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa ja siinä Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Joten Jeremian selvän sanan mukaan uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Kristittyjen on vaikea selittää, miten he voivat olla uudessa liitossa, jos he kuuluvat kirkkoon, eivätkä ole oksastettuja Israeliin.

Kaiken kaikkiaan Raamattu ei missään kohtaa puhu sanaakaan uudesta liitosta, jossa on voimassa jokin toinen laki kuin Toora. Profeetat eivät tienneet siitä mitään, eivätkä apostolit Uudessa testamentissa. Siinä missä Mooseksen kanssa tety liitto ei kumonnut Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa vaan täydensi sen, samoin uusi liitto Herramme Jeesuksen Kristuksen veressä ei kumoa Mooseksen kanssa tehtyä liittoa, eikä lisää siihen yhtään mitään eikä ota mitään pois. Uudessa liitossa uskon perusta on edelleen Toora.

Täten pidän erikoisena kaikkea puhetta uudesta liitosta, joka asetetaan vastaan Mooseksen kanssa tehtyä liittoa, jonka sanotaan korvanneen Mooseksen kanssa tehdyn liiton. Täten samoin termit Vanha ja Uusi testamentti ovat tehneet kirkossa tehtävänsä ja niiden käyttämiselle ei ole mitään perusteita Raamatussa. Meillä on vain yksi Raamattu, eikä Uusi testamentti ole vastoin Vanhan testamentin sanomaa, Uusi testamentti ei kumoa Vanhaa testamenttia, ei lisää siihen mitään eikä ota siitä mitään pois.

Esitän pienen haasteen, voitko näyttää sen kohdan profeetoista, jossa kerrotaan uudesta liitosta, jossa on voimassa jokin toinen laki? Voitko näyttää Uudesta testamentista, missä kohtaa apostolit kertovat uuden liiton korvanneen vanhan liiton?

Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?

Jehovan todistajat lukevat Joh. 1:1, että Sana oli Jumala, että sana oli jumalallinen. Näin he lukevat kreikan Theoksen adjektiivina.

https://biblehub.com/greek/2316.htm

Huomaa NASB käännökset divinely ja godly. “Θεός is used of whatever can in any respect be likened to God, or resembles him in any way: Hebraistically, equivalent to God’s representative or vicegerent, of magistrates and judges” Joten tarkoittaako kreikan Theos aina varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Miksi Joh. 1:1 Theos on ilman määräistä artikkelia? Määräisen artikkelin kanssa Theos useimmiten tarkoittaa kaikkivaltias Jumalaa Jehovaa, mutta ei silloinkaan aina.

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34) – Tässä kreikan Theosta käytetään ihmisistä, käännetty jumaliksi pienellä j:llä.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2. Kor. 4:4)

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Joten päättelemme tästä, että kreikan Θεός ei yksiselitteisesti ja varmasti aina tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa, varsinkaan ilman määräistä artikkelia. Joten miksi jakeessa Joh. 1:1 se tarkoittaisi varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Missä Athanasius menee pieleen

Facebookissa eräs veli totesi, että Athanasiuksen uskontunnustusta on mielenkiintoista verrata Raamatun sanomaan. Olen samaa mieltä. Se on mielenkiintoista. Athanasiuksen uskontunnustuksessa on niin monta kohtaa, jotka suorastaan huutavat perusteluja Raamatusta, että on syytä käydä ne kaikki läpi tässä. Huomaa, että Athanasiuksen uskontunnustus on luterilaisen kirkon virallinen uskontunnustus, ja Athanasiuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko tähän tunnustukseen tismalleen, kuten Athanasius sen muotoilee.

Laitetaan muutama kohta Athanasiuksen uskontunnustuksesta, jotka kaipaavat perusteluja Raamatusta.

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että joudumme iankaikkiseen kadotukseen, jos emme usko kirkkoisien omasta päästään veistelemiä opinkohtia tismalleen kuten he ne muotoilevat?

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala”

Kuten olen noin miljoona ja yksi kertaa täällä jo aiemmin todennut, yksikään profeetoista Raamatussa ei osaa kertoa sanaakaan Jumalasta, joka on kolmiyhteinen, eikä yksikään apostoleista Uudessa testamentissa osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta.

“Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.”

Voin uskoa sen, että Isä on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton, mutta Raamattu kertoo, että Jeesus sikisi ihmeellisellä tavalla Pyhästä Hengestä, hän syntyi neitsyt Mariasta, mutta oliko hänet luotu ennen aikojen alkua? Joten se jae puuttuu, missä sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ENNEN aikojen alkua, se on, ikuisesti. Kol. 1:15 sanoo, kuten olen täällä jo aiemmin monta kertaa sanonut, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento, täten luotu. Joten niitä jakeita kaipaisin, joissa sanotaan, että Poika on luomaton.

“Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.”

Voin uskoa helposti, että Isä ja Pyhä Henki ovat äärettömiä, mutta kaipaisin Raamatusta selvän jakeen, joka sanoo, että Poika on ääretön.

“Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen”

Ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, voin tämän tunnustaa. Te tiedätte, kuinka en tykkää mysteereistä ja paradokseista, mutta tämä on todella sellainen. Miten Jumala voi olla ikuinen? Jos Jumala on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista, miten me olemme päässeet tähän pisteeseen? Jos jotakin on ollut olemassa ikuisesti, silloin juuri kun kuvittelemme päässeemme tähän hetkeen, sitä ennen on ollut jo aikaa… ikuisesti. Joten Jumalan ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, joka meidän vain on hyväksyttävä.

Mutta nyt pitäisi uskoa, että Poika on ikuinen? Toki Jeesus itse sanoo, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, mutta se selittyy, kuten olen jo sanonut, sillä faktalla, että Kol. 1:15 mukaan hän on koko luomakunnan esikoinen. Joten kaipaisin Athanasiukselta selvitystä, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista? Luku ja jae kiitos.

Sitten tullaan tähän, että ei ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen. Palataanpa takaisin alakoulun penkille ja mietitään tarkkaan, jos Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, montako ikuista meillä on? Joten kaipaisin selvän Raamatun jakeen mielellään profeetoista, jossa tämä Jumalan kolminaisuus väännettäisiin rautalangasta, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki eivät ole kolme, vaan he ovat yksi. Mutta paremman puutteessa jae Uudesta testamentista kelpaa sekin.

“Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala”

Että Isä on Jumala on selvää, voimme uskoa, että myös Pyhä Henki on Jumala, mutta että Poika olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova, sitä on vaikea uskoa. Kaipaan ensinnäkin sen profeettojen tekstin, jossa kerrotaan Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, Messiaasta, joka on itse Jumala eikä ihminen, Jeesuksen oman ilmoituksen asiasta ja Uuden testamentin apostoleilta edes pienen vihjeen, että Jeesus on itse Jumala.

“samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta”

Mitä on tämä yhteinen kristillinen usko? Uskoa, joka määriteltiin 300-luvulla kirkolliskokouksissa? Jos palaamme takaisin yksin Raamatun sanaan, kaipaisin sitä jaetta, jossa väännetään meille rautalangasta, että kolme on yksi. Siihen asti minä menen sen mukaan, mitä opin jo alakoulussa, että yksi plus yksi plus yksi on kolme, ei yksi.

“Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.”

Jälleen vetoan jakeeseen Kol. 1:15, jonka mukaan Jeesus on luotu olento. Näyttäkää mulle kiitos se jae, jossa sanotaan, että Jeesusta ei ole luotu, vaan hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista. Se ei vielä riitä, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, koska kuten sanottu, hän on koko luomakunnan esikoinen.

“Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia”

Tätä minä jo lainasin. Athanasiuksen mukaan kaikki kolme persoona ovat samanarvoisia, mutta Jeesus itse sanoo, että Isä on minua suurempi. Joten kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että Poika ja Isä ovat keskenään samanarvoisia, jumaluudessa, ihmisyydessä, persoonissa ja olemuksissa.

“Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.”

Kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että meidän tulee uskoa kirkkoisän muutaman sadan vuoden päästää rustailemaa uskontunnustusta, jotta voimme pelastua.

“Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.”

Tullaan kaksiluonto-oppiin. Raamattu sanoo monta kertaa, että Jeesus on ihminen. Että hän on Jumala, se ei ole yhtä selvää. Kaipaan sitä Raamatun jaetta, jossa meille selitetään, miten ihminen Jeesus Kristus voi olla samaan aikaan 100% ihminen ja 100% Jumala.

“Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

Vihdoin! Tämän minä voin allekirjoittaa täysin.

“Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Tätä jo käsittelin. Athanasius toivottaa hyvää matkaa helvettiin jokaiselle, joka ei usko kolminaisuudesta tismalleen kuten Athanasius sen on muotoillut. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Lopuksi sanon vain, että pidän täysin mahdottomana, että meidän tulisi uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, Jeesukseen, joka on itse Jumala, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, jotta voimme pelastua. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Kirkon virallisen opin mukaan et voi pelastua, jos et usko kolmiyhteiseen Jumalaan tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Kiitos kirkko, mutta itse uskon, että kirkon ulkopuolella on pelastus.

Lutherin parhaat

Sain Facebookista bannia, koska siteerasin suoraan Lutheria. Facebookin tiukat yhteisönormit näköjään eivät salli vihapuhetta siteerattavan edes kritiikkiä varten. Tässä täten muutama suora lainaus Lutherin teoksesta juutalaisista ja heidän valheistaan. Tästä näemme, että Luther ei ollut mikään Jumalan mies, yksikään Jehovan palvelija ei kirjoita 200 sivua vihapuhetta juutalaista kansaa vastaan.

Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, emmekä iske heitä kuoliaiksi.

Niin on myös tästäkin (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saapa niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Amen.

Sen vuoksi tästä vihaisesta teosta huomataan, että Jumala on varmasti hyljännyt juutalaiset ja etteivät he enää ole Hänen kansaansa eikä myöskään Hän enää heidän Jumalansa.

Sen vuoksi kristitty olkoon tyytyväinen älköönkä kinastelko juutalaisten kanssa.
Vielä vähemmin on aikomuksenani, että tahtoisin käännyttää juutalaisia. Sillä se on mahdotonta!

Ja on osoittautunut, että he ovat tahrittu morsian, niin, auttamaton huora ja iljettävä lutka.

Sen vuoksi tiedä, rakas kristitty, äläkä epäile, että sinulla perkeleen jälkeen ei ole yhtään katkerampaa, myrkyllisempää, kiivaampaa vihollista kuin oikea juutalainen, joka todella tahtoo olla juutalainen.

Ja näiden juutalaisuuden surkeiden jätteiden, tämän niljakkaan roskaväen, turmeltuneen vaahdon, homehtuneen pohjasakan ja iljettävän likalätäkön pitäisi omalla parannuksen teollaan ja vanhurskaudellaan ansaita koko maailman valtakunta.

Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maanäärestä toiseen tuopillisen kristitystä vuodatettua verta; samoin eräälle kristitylle tynnyrillisen viiniä, ja kun viini oli juotu, tynnyristä löydettiin kuollut juutalainen, ja paljon samantapaista; ja lastenvarkautta he ovat usein (kuten edellä on sanottu) harjoittaneet, polttaneet ja peloitelleet heitä kuoliaiksi. Minä tiedän hyvin, että he sellaisen ja kaiken kieltävät, mutta kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään.

“Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?Näin:

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.
2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.
3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.
4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.
5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.
6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltäotettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.
7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Pekka Luukkala, Kirjoitukset todistavat minusta

Facebookissa esitin kristityille ystäville haasteen – missä kohtaa Raamattua profeetat kertovat meille Messiaasta, joka on itse Jumala? Kyselin uskovaisten ryhmässä suosituksia teoksista, joissa todistetaan Jumalan olevan kolmiyhteinen. Pekka Luukkalan kirjaa “Kirjoitukset todistavat minusta” suositeltiin, jota myy Luominen.fi. Tässä kirjassa kuulemma todistetaan Vanhan testamentin profetioiden pohjalta, että Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tilasin kirjan, luin sen ja totesin, että Jeesusta missään kohtaa kirjoituksia ei kutsuta itse Jumalaksi. Tämän kirjan perusteella ei ole varmaa sekään, onko Jeesus luvattu Messias vai ei. Minä uskon, että hän on, mutta en tämän kirjan todistelujen perusteella. Uskon, että Luukkalan tarkoitus on ollut vilpitön ja mieli kohdallaan, mutta valitettavasti Vanhan testamentin profetioita hän ei tulkitse Tooran valossa, vaan menee komeasti takamus edellä puuhun, eli siis tulkitsee Vanhaa testamenttia Uuden valossa, mikä on vakava kehäpäätelmä, eikä varmastikaan vakuuta juutalaisia. Juutalaisia lähteitä, Talmudia, Targumeja ja Midrasheja Luukkala toki siteeraa – mutta valitettavasti nämä lähteet ovat juutalaisten myyttejä ja legendoja, joista Paavali meitä varoittaa (Tiit. 1:14; 3:9).

“Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” (Joh. 5:39,45-47)

Luukkala aloittaa kirjansa kysymällä, näemmekö me Mooseksen kirjoissa Jeesuksen? Jeesuksen omien sanojensa mukaanhan Mooses kirjoittaa hänestä. Tämä on keskeinen kysymys. Paavali aloitti saarnansa sapattina synagoogassa aina lähtien Mooseksen laista ja profeetoista.

“Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.” (Apt. 28:23)

Missä valossa kristityt lukevat Vanhaa testamenttia? Olen lukuisilta kristityiltä arvostetuilta opettajilta kuullut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksen valossa. Eikö tällöin mennä takamus edellä puuhun? Eikö Vanhaa testamenttia ole luettava Tooran valossa? Juutalaisia tällainen kehäpäätelmä ei vakuuta, että luetaan profeettoja Kristuksen valossa ja mikä yllätys, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Katsotaan täten, löytääkö Luukkala Mooseksen laista ja profeetoista Jeesuksen? Sen pitäisi olla helppoa, sillä Jeesuksen itsensä mukaan Mooses on kirjoittanut hänestä.

Luukkala varoittaa meitä sellaisesta tavasta lukea Raamattua, jossa uusi korvaa vanhan, jossa Uusi testamentti korvaa Vanhan ja laki on vaihtunut armoon ja vapauteen. Luukkala hämmästelee sitä, että kristityt ovat hylkäämässä kymmenen käskyä. Onko Luukkalalla mielessä sapatti? Juuri sapattikäskyä kymmenestä käskystä rikkovat lähes kaikki kristityt. Luukkala lainaa Jeesuksen sanoja vuorisaarnasta:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

“Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Mt. 7:21-23)

Luukkala varoittaa meitä väärästä vapaudesta ja esittää, että jos tahdomme elää Jumalan tahdon mukaan, silloin noudatamme hänen sanaansa. Tämä kuulosta hienolta, mutta jään pohtimaan, onko Luukkala valmis opettamaan, että koko Mooseksen laki kuulu meille annettuihin käskyihin, vai onko hän sittenkin kristitty, joka opettaa, että laki on kumottu ja sapatti ja ruokasäädökset eivät kuulu meille pakanakristityille? Vastauksen samme kirjan viimeisistä luvuista.

“Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 10:4)

Luukkala huomauttaa asiallisesti, että tämä jae on käännetty pahasti väärin. Alkukielessä siinä sanotaan, että Kristus on lain päämärä, telos, eikä suinkaan loppu. Hän esittää, että Paavali ei koskaan vastustanut Mooseksen lakia. Tämä kuulostaa oikein hyvältä. Jo kirjan alkuluvuilta syntyy vaikutelma, että Luukkala saattaa olla kaltaiseni judaisti, joka uskoo Mooseksen lain koskevan meitä kaikkia.

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen Toorani heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Luukkala kirjoittaa: “Uusi litto Jeesuksessa kirjoitetaan Jeesuksen omien sydämiin.” Mutta jos luemme Jeremian profetian tarkkaan, sen mukaan uusi liitto solmitaan Juudan heimon ja Israelin heimon kanssa, ja uudessa liitossa Toora, eli Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Emme voi mitenkään tulkita tämän tärkeän profetian uudesta liitosta tarkoittavan, että uudessa liitossa jokin toinen laki kirjoitetaan meidän sydämiimme. On myös selitettävä, miten me pakanat voimme olla osallisia uudesta liitosta, kun se kerran solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa.

Luukkala omistaa muutaman luvun evoluutioteorian ja teistisen evoluution kritisoimiseen. Hänen mukaansa teistinen evoluutio ei ole sovitettavissa yhteen Raamatun sanoman kanssa. Hän perustelee näkymystään esittämällä, että Jeesus itse, samoin kuin kaikki Uuden testamentin kirjoittajat, pitävät Raamatun ensimmäisiä lukuja luotettavina tosikertomuksina. Jos me vesitämme Raamatun ensimmäiset luvut myytteinä ja legendoina, vesitämme koko Raamatun totuuden. En ihmettele, miksi Luominen.fi myy tätä kirjaa. Olen Luukkalan kanssa tismalleen samaa mieltä. Jeesus itse piti Raamatun ensimmäisiä lukuja tosiasioina. Jos ne ovat vain myyttejä ja legendoja, Jeesus itse valehtelee meille kertoessaan, että alussa Jumala loi miehen ja naisen. Evoluutio on myrkkyä, jota meidän tulee vastustaa. Emme saa niellä teistisen evoluution kannattajien raamatunvastaisia näkemyksiä, joita varsinkin Eero Junkkaala omasta kuplastaan käsin ja omalla arvovallallaan pönkittää. Matti Leisola on tekniikan tohtori, bioprosessitekniikan professori, joka on julkaissut yli sata vertaisarvioitua tutkimusta, joihin on viitattu yli tuhat kertaa. Silti tai ehkä juuri siksi, Leisola on kreationisti. Elääkö Matti Leisola omassa kuplassaan, josta käsin hän ei ole kosketuksissa tieteellisiin julkaisuihin? Kuinka paljon Eero Junkkaala, teologi, tietää tieteestä, sen menetelmistä ja tuloksista? Taitaa olla niin, että tiede ja Raamattu on kreationisten puolella, Eero Junkkaala omasta pienestä kuplastaan käsin on täysin irrallaan tieteestä ja sen viimeaikaisista tuloksista.

Luukkala otsikoi kirjan kahdeksannen luvun “Jeesus on Vanhan testamentin Herra – Jahve (YHWH)”. Ei nyt takerruta siihen, että Jumalan nimi on Jehova, eikä Jahve. Luukkala lainaa Jeremian profetiaa:

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘Herra on meidän vanhurskautemme’.” (Jer. 23:5-6)

Luukkala tekee johtopäätöksen, että Jeesuksen nimi on “Herra meidän vanhurskautemme”, täten hänen nimensä on Jahve. Tämä ei pidä paikkaansa. Messiaan nimi on “Jehova meidän vanhurskautemme”. Messiaan nimi ei ole Jehova. Raamatussa missään kohdassa ei Messiasta kutsuta Jehovaksi. Siinä ei ole mitään erikoista, että Raamatussa useilla henkilöillä on Jumalan nimi, ns. teoforinen nimi. Näitä nimiä on useita, Jehoshua, Daniel, Elijahu jne. Jos Messiaan nimi on Jehova, miksi Jeremia ei kirjoita, että häntä kutsutaan Jehovaksi? Luukkala kirjoittaa, että “Hän on se puoli Jumalan olemusta, joka on sitoutunut meidän kohtaloomme.” Lähestymme kolminaisuusopin mysteereitä ja sitä, miten kolmiyhteisen Jumalan eri persoonat ovat sidoksissa toisiinsa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kirjoitukset kertovat meille kolmiyhteisestä Jumalasta.

Luukkala kertoo, että Talmudissa ja Midrasheissa kerrotaan Messiaan olevan Jehova, täten on vahvat perusteet uskoa, että Jeesus on Vanhassa testamentissa esiintyvä Jehova. Luukkala lainaa Jeesusta “Minä ja isä olemme yhtä” (Joh.10:30) Jeesus voi sanoa olevansa yhtä Isän kanssa, koska hänet on luotu Jumalan kuvaksi (Kol. 1:15), koska hän on voideltu Messias, joka toteuttaa aina Isän tahdon, hän on Isän maailmaan lähettämä Vapahtaja ja Jumalan Poika. Mutta ajatus siitä, että Jeesus on Jehova on täysin mahdoton. Jeesus itse sanoo: “Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Jeesus julistaa, että on vain yksi Jumala, Isä. Tässä olisi ollut oiva tilaisuus Jeesuksen esittää, että minä olen by the way itse Jehova. Mutta Jeesus ei kertaakaan kutsu itseään Jehovaksi, eikä Jeesusta missään kohtaa Uutta testamenttia kutsuta Jehovaksi. Minua kiinnostaa yksin Raamatun totuus, ja jos joku pystyy osoittamaan minulle, missä kohtaa Raamattua profeetat kutsuvat Messiasta Jehovaksi, käännyn oitis takaisin trinitaariksi, jollainen oli 33 vuotta elämästäni. Se että juutalaisissa lähteissä Targumeissa tai Midrasheissa kutsutaan Messiasta Jumalaksi ei vakuuta – juutalaisilla oli ja on paljon perättömiä myyttejä ja legendoja, joista Paavali meitä varoittaa. Vaadin, että Jeesuksen jumaluus osoitetaan meille suoraan profeettojen teksteistä, ei mistään myöhemmistä juutalaisista lähteistä.

Luukkala esittää, että Jeesuksella on Jumalan nimi:

“Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.” (Joh. 17:11)

Jos katsomme saman jakeen Bibliasta, se sanoo “Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niinkuin mekin!” Tässä on käsikirjoituksissa eroja, riittä että toteamme, että kaikissa käsikirjoituksissa ei sanota Jeesuksella olevan Isänsä nimi.

Jos Jeesuksen nimi on Jehova, miksi häntä ei kertaakaan Uudessa testamentissa kutsuta Jehovaksi? Miksi Jeesus itse ei kerro kertaakaan olevansa itse Jehova?

Luukkala vetoaa Raamatun kertomukseen Sodoman ja Gomorran tuhosta, josta sanotaan, että Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta Jehovan tyköä taivaasta. (1. Moos. 19:24) Tässä Luukkalan mukaan on kaksi eri Jehovaa, toinen on Jehova taivaassa ja toinen on Messias Jeesus. Itse luen tekstistä, että tässä kutsutaan Jumalaa kaksi kertaa Jehovaksi, jos Messias olisi tässä toiminut, lukisimme Raamatustamme, että Messias tuhosi Sodoman ja Gomorran lähettämällä Isänsä luota tulta ja tulikiveä taivaasta. Jumalan nimi Jehova esiintyy Raamatussa yli 6800 kertaa, eikä se kertaakaan tarkoita mitään muuta, kuin Jumalaa kaikkivaltiasta. On täysin Luukkalan omaa mielikuvitusta, että Jumalan nimi Jehova tarkoittaisi Messiasta Jeesusta.

Luukkala viittaa Psalmiin 110:1 “Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” ja esittää, että tässä on toiminnassa kaksi Herraa – Jehova ja Messias Jeesus. Mt. 22:41-45 pohjalta Luukkala väittää, että ongelman ydin tässä olisi, että Daavid kutsuu Messiasta Jehovaksi. Raamatun käännöksissämme lukee Herra. Jumalan nimi Jehova on Vanhan testamentin käännöksissä käännetty Herraksi. Kun luemme tämän jakeen hepreasta, paljastuu, että Jehova puhuu Daavidin herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealla puolelleni. Tässä siis esiintyy Jumalan nimi Jehova, ja sitten taas Messiasta kutsutaan Daavidin herraksi. Tässä ei Messiasta kutsuta Jehovaksi, toisin kuin Luukkala väittää. Heprean Adon voi tarkoittaa toki kaikkivaltiasta Jumalaa, mutta sanakirjan mukaan se tarkoittaa ketä tahansa korkea-arvoista henkilöä, oli sitten kyseessä ihminen tai enkeli tai muu olento. Herra ei ole synonyymi Jehovalle, toisin kuin Raamatun käännöksistämme ja kristillisestä tulkintatraditiosta saatamme väärin ymmärtää. Psalmissa 110 täten Jehova puhuu Daavidin herralle, eli siis Messiaalle, eikä tässäkään Raamatun jakeessa Messiasta kutsuta Jehovaksi, kuten ei missään muuallakaan Raamatussa.

Luukkala jatkaa termin “Herra” väärinkäyttöä ja esittää pokkana, että enkelit, jotka ilmestyivät paimenille, eivät puhuneet kreikkaa, vaan julistivat taivaasta “Teille on syntynyt Jeesus, joka on Messias, Herra (Jahve).” (Lk. 2:11) Mikä valtava sekaannus yhdestä sanasta! Voit tutkia sanakirjasta heprean sanaa Adon ja kreikan sanaa Kyrios, eikä kumpikaan tarkoita kiistatta Jehovaa, vaikka Jehovaan viitataankin usein Herrana. Herralla on näissä kielissä tismalleen sama merkitys kuin äidinkielessämmekin, se voi tarkoitta Jehovaa, tai se voi tarkoittaa ketä tahansa korkea-arvoista ihmistä (tai enkeliä). Nyt kun Luukkala antaa ymmärtää, että Herra mukamas tarkoittaa Jehovaa, löydämme Uudesta testamentista satoja kertoja viittaukseen Jeesuksen Herrana, jonka voi tulkita väärin tarkoittamaan Jehovaa. Jeesus on meidän Herramme, mutta hän ei ole Jehova. Esitän haasteeni uudelleen – näyttäkää minulle missä kohtaa Raamattua profeetat kutsuvat kertaakaan Messiasta Jehovaksi?

“Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” (Sak. 14:5)

Luukkala esittää, että tässä Jeesusta kutsutaan Jahveksi, Jeesuksen nimi on Jahve ja Jeesus on itse Jumala. Itse luen, että tässä puhutaan Jehovasta Jumalasta, eikä Jeesuksesta. Muutama jae myöhemmin Sakarja mainitsee “Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” (Sak. 14:9) Tässä olisi ollut loistava tilaisuus profeetan julistaa, että Jehova on kolme, ei yksi. Raamatun kiistaton todistus on, että Jumala on yksi, eikä yksikään profeetoista osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta. Luukkala lainaa Paavalia “ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:11) Luukkala lisää sanan Herra perään sulkuihin selityksen “Kyrios – Jahve”. Hän kirjoittaa, että Uuden testamentin Kyrios on sama kuin Vanhan testamentin Jahve. Näin siis Luukkala on päättänyt, että kreikan Kyrios tarkoittaa Jehovaa. Miten voi jatkaa keskustelua, kun toinen osapuoli on päättänyt keksiä kreikan ja heprean sanoille aivan omia merkityksiä?

Kirjansa luvun yhdeksän Luukkala on otsikoinut “Kolmiykseydestä”. Hän kertoo, että kristittyjen puhe kolmiyhteisestä Jumalasta herättää Jumalan omaisuuskansassa helposti väärinkäsityksiä ja esittää, että sanan “kolminaisuus” sijaan käytettäisiin termiä “kolmiykseys”. Luukkala myöntää, että Raamatussa termiä “kolminaisuus” ei mitenkään selitetä. Tämä on tärkeä huomio. Raamatussa yksikään Uuden testamentin kirjoittajista ei sanallakaan kerro meille Jumalan kolminaisuudesta. Paavali kirjeissään ei vaivaudu avaamaan meille kolminaisuuden mysteeriä. Ottaen huomioon, kuinka tiukasti juutalaiset pitivät ja pitävät kiinni Jumalan ehdottomasta ykseydestä, miten on mahdollista, että alkuseurakunta hyväksyi opin kolmiyhteisestä Jumalasta ilman, että luemme aiheesta ainuttakaan vastaväitettä Raamatustamme? Hyväksyikö juutalainen Paavali mukisematta, samoin kuin kaikki muut juutalaiset apostolit, että Jumala on kolmiyhteinen? Luukkala kirjoittaa:

“Se, miten tämä kaikki on samaan aikaan mahdollista, ei mahdu meidän rajoittuneeseen järkeemme. Teologien puhe kolminaisuudesta ja kolminaisuuden eri osien tarkka erittely on jotakin sellaista, jota Raamatusta ei löydy. Se on yritystä ymmärtää näitä asioita järjellisesti. Jumala on kuitenkin suurempi kuin meidän järkemme. Antakaamme Hänelle kunnia.”

Luukkala siis myöntää kaksi tärkeää seikkaa, että kolminaisuusoppi on järjenvastaista ja että sitä ei löydy Raamatustamme. Miksi meidän pitäisi uskoa järjenvastaiseen oppiin, josta Raamattu ei puhu sanaakaan? Miksi emme palaisi juutalaiseen ja apostoliseen uskontunnustukseen, jonka mukaan Jumala on yksi (5. Moos. 6:4, Joh. 17:3, Gal. 3:20)?

Luukkala torjuu ajatuksen siitä, että kristinusko opettaisi oppia kolmesta eri Jumalasta. Näin kuulemma helposti tapahtuu, jos keskittyy liikaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonien eroavaisuuksiin. Sen sijaan tulisi Luukkalan mukaan pikemminkin puhua Jumalasta, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. Luukkala ei ymmärrä, että tällöin on sorruttu sabellianismiin eli modalismiin, joka on kirkon taholta niin vakava harhaoppi, että Luukkala olisi keskiajalla poltettu roviolla. Ihmettelen suuresti, miksi Luukkala ei ole perehtynyt kristilliseen kolminaisuusoppiin, vaan sortuu näin vakavaan harhaan.

Luukkala esittää, että 1. Moos. 3:22 kolmiyhteinen Jumala keskustelee itsensä kanssa ja sanoo “ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä”. Vai puhuuko Jumala tässä enkeleilleen? Seuraavaksi Luukkala väittää, että heprean Adonai on monikkomuoto ja tarkoittaa “Herrat”. Hän on tietenkin oikeassa. Samoin heprean Elohim, Jumala, on monikkomuoto. Tässä on molemmissa kyse majesteetillisesta monikosta, ei siitä, että Jehova olisi kolmiyhteinen. Niissä tuhansissa ja taas tuhansissa jakeissa Raamatussamme, jossa Jumala toimii, verbi on (lähes) aina yksikössä.

Luukkala onnistuu hämmästyttämään minut todella suuresti. Hän viittaa juutalaisten uskontunnustukseen:

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Luukkala esittää, että Jumala tässä mainitaan kolme kertaa, viitaten Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Eli siis kun Raamattu sanoo, että Jehova on meidän Jumalamme, Jehova on yksi, meidän tulisi laskea montako kertaa Jumalan nimi on mainittu tässä jakeessa ja päätellä, että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki? Seuraavaksi Luukkala valaisee meitä kertomalla, että heprean sana Echad tässä jakeessa tarkoittaa osista koostuvaa ykseyttä, kun taas Jachid tarkoittaisi absoluuttista jakamatonta ykseyttä. Tässä kohtaa on todettava, että Luukkala valehtelee meille päin naamaa kirkkain silmin. Echad sanakirjan mukaan tarkoittaa yhtä, se on heprean numero yksi, eikä tarkoita mitään muuta kuin yhtä. On totta, että Raamatussa perhettä kutsutaan yhdeksi, samoin rypeläterttua ja kokonaista kansaa, mutta tällöin on otettava huomioon, että näissä ilmaisuissa sana Echad tarkoittaa aina yhtä, eikä milloinkaan mitään muuta. Sanaa Jachid ei käytetä tässä jakeessa siitä syystä, että sillä on myös merkitys “yksinäinen”, joten se ei sopisi kuvaamaan Jumalan ykseyttä. Jachid esiintyy psalmissa 25:16 “Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.” Jehova ei ole yksinäinen ja kurja, siitä syystä 5. Moos. 6:4 ei käytetä sanaa Jachid. Heprean sana Echad kuitenkin sopii täysin tähän jakeeseen, sillä se tarkoittaa yhtä, eikä milloinkaan kahta tai kolmea tai mitään muuta numeroa. Juutalaisten uskontunnustus on, että Jehova on yksi, ei koskaan kaksi tai kolme. Tämä oli uskontunnustus, josta Jeesus itse (Joh. 17:3), apostolit ja Paavali (Gal. 3:20) pitivät kiinni. Anthony Buzzard teoksessaan “Jesus was not a trinitarian” kirjoittaa:

“Echad esiintyy noin 960 kertaa Raamatussa, eikä sana itsessään koskaan vihjaa moninaisuudesta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti yhtä, ei kahta tai kolmea. Echad on numeerinen adjektiivi ja totta – joskus sillä kuvataan moninaisuutta tarkoittavaa sanaa, kuten laumaa tai perhettä. Mutta meidän tulee olla tarkkoja, että sana echad ei koskaan itsessään tarkoita moninaisuutta.”

Luukkala esittää kirjansa erikoisessa luvussa kymmenen, että nykyjuutalaisuudessa juutalaisilla ei ole Isää, koska heillä ei ole Poikaakaan. Vanha testamentti kuulemma pysyy heille suljettuna. Mutta jos kerran peite poistuu juutalaisten silmiltä vasta kun he tuntevat Jeesuksen, miten tuo peite voi koskaan poistua? Judaismi kuulemma on vain käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle jne. Judaismi Luukkalan mukaan on vanginnut jäsenensä isen perinnäissääntöihin ja lain kahleisiin. Luukkala ei kerro, miten Jumalan pyhän, vanhurskaan, hyvän, (Room. 7:12) täydellisen (Ps. 19) ja ikuisen (Ps. 119) lain noudattaminen voi olla vankeutta. Luukkala lainailee profeettoja, joiden mukaan juutalaiset ovat uppiniskainen ja niskoitteleva kansa, jotka levittävät valheita ja uskovat valheita. Luvunsa lopuksi Luukkala väittää, että Vanha testamentti puhuu “kirkkaasti” Jeesuksen syntymästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Toistaiseksi kirjassaan Luukkala ei ole osoittanut, missä kohtaa profeetat tietävät mistään näistä asioista sanaakaan. Luukkala olisi voinut puhua juutalaisista kauniimmin, nyt teksti lähentelee antisemitismia. Olen tästä surullisesta luvusta aistivinani, että Luukkala on juutalaistyössään turhautunut tähän uppiniskaiseen kansaan, joka ei näe Raamatustaan mitään tarvetta Jeesukselle, joka ei voi kääntyä kristityksi, koska heillä on peite silmillä. Luukkala kertoo juutalaisesta rabbista, joka moitti oppilastaan siitä, että tämä luki Vanhaa testamenttia ilman kommentaaria. Hän tokaisi oppilaalleen, että sinusta tulee kristitty, jos luet Raamattu ilman kommentaaria! Luukkala esittää, että asia on juuri näin, jos luemme tekstiä suoraan, meistä tulee kristittyjä. Pohdin vain, onko Luukkala itse koskaan lukenut Vanhaa testamenttia ilman kristittyjen kommentaareja? Voisiko asia olla päinvastoin – kun hylkäämme Luther-lasit ja kirkkoisien kommentaarit, meistä tulee Raamatun tekstin äärellä juutalaisia? Näin kävi minulle.

Luukkala todistelee Targumien valossa, että juutalaisten käyttämät termit Mimra ja Metatron tarkoittavat Vanhassa testamentissa esiintyvää Herran enkeliä, joka on itse Jeesus. Kristityt syyttävät Jehovan todistajia siitä, että nämä pitävät Jeesusta ylienkelinä. Mitä tämä sitten on? Jeesus on itse Herran enkeli? Miksi Uudessa testamentissa Jeesusta ei kertaakaan kutsuta enkeliksi? Voisiko olla, että Herran enkelillä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa? Juutalaiset siis uskovat omista lähteistään, ei Vanhasta testamentista, vaan myöhemmistä kirjoituksista, että Herran enkeli on itse Messias. Luukkala päättä sekavan luvun Herran enkelistä sanoihin “Kuinka lähelle nämä vanhat juutalaiset lähteet tulevatkaan tässäkin asiassa Uuden testamentin sanomaa Jeesuksesta! Miltei malttamattomina voimme odottaa sen peitteen poistumista juutalaisten kansan silmiltä, joka nyt vielä pimentää ymmärrystä.” Luukkala ei vaivaudu kertomaan meille, missä kohtaa Uutta testamenttia Jeesusta kutsutaan enkeliksi. Meidän siis pitäisi uskoa enkeli-Jeesukseen? Kenellä on peite silmillä?

Saamme jälleen kuulla, että Jeesus ei puhunut kreikkaa, vaan hepreaa. Sanoessaan kreikaksi “Ego eimi”, “minä olen”, Jeesus todennäköisesti sanoi hepreaksi “Ani hu”, joka on viittaus Jumalan nimeen, ehjee asher ehjee. Tämän argumentin olen kuullut monta kertaa, sanoessaan “minä olen”, Jeesus julistaa olevansa itse Jehova. Entä Paavali sitten? Paavali kirjoittaa 1. Kor. 15:10, että “Jumalan armosta minä olen se mikä olen” – joka on vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen. Julistiko Paavali olevansa itse Jehova? Jos Jeesus oli itse Jehova, miksi hän ei kertaakaan sano niin suoraan? Miksi käyttää kiertoilmauksia? Mitä Jeesuksen olisi pitänyt sanoa kreikaksi, kun hän sanoo olevansa se hyvä paimen, ilman että hän olisi käyttänyt termiä “minä olen”? Kommunikointi käy hyvin vaikeaksi, jos ei saa sanoa “minä olen”.

Seuraavaksi Luukkala esittää, kuinka Herran Enkeli, eli siis Jeesus itse, kohtasi Aabrahamin Moorian maassa ja Mamren tammistossa, kuinka punaruskea hieho on Jeesuksen esikuva, kuinka Jeesus ilmestyy Haagarille ja miten Jaakob painii Jeesuksen kanssa. Sitten on vuorossa Herran Sana, Davar-Jehova, joka on tietenkin Joh. 1:1 valossa itse Jeesus. Näin siis tässä Luukkalan nyt jo lähes mystisessä tulkinnassa Jeesus on läsnä lähes joka ikisessä tapahtumassa Vanhassa testamentissa. Tästä herää kysymys, kuka lukee Vanhaa testamenttia kommentaarien valossa ja kenellä on peite silmillä?

Luukkala siteeraa jaetta Kol. 1:15 ja korostaa sanat “esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”. Tässä hän siteeraa jaetta, joka on väärin käännetty. Alkukielen mukaan tämän jakeen kääntävät sekä Raamattu Kansalle että Uuden maailman käännös:

“Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen.”

Tässä siis sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, eli siis ensimmäinen luotu olento. Kaikki muut Luukkalan lainaamat Raamatun kohdat selkeytyvät tämän jakeen valossa, Jeesus ei ollut Jumala, joka oli olemassa ikuisuudessa ennen maailman luomista, hän on luomakunnan esikoinen. Raamatussa missään kohtaa ei kerrota Jeesuksen olleen olemassa ikuisesti ennen maailman luomista, läsnä Jumalan rinnalla luomistyössä kuitenkin esikoisena. Luukkala avaa Raamatun ensimmäistä jaetta, jonka sana “alussa”, Bereishit, voidaan lukea tarkoittavan myös “esikoisessaan”. Täten on selvää, että Jeesus on ollut läsnä maailmaa luotaessa, mutta missään kohtaa ei anneta ymmärtää, että hän olisi ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

Heprean lauseessa objektia merkitsevä sana “Et”, Aleph-Tav, merkitsee Luukkalan mukaan itse Messiasta, joka on ensimmäinen ja viimeinen. Samoin Raamatun ensimmäinen kirjain Bet viittaa Messiaaseen, Poikaan, joka on hepreaksi Ben. Jumalan henki Raamatun ensimmäisessä jakeessa on tietenkin Pyhä Henki, kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona ja valkeus seuraavissa jakeissa on itse Messias Jeesus. Miksi juutalaiset eivät ole vakuuttuneita?

Luukkala on Malakian kirjan Messias profetiasta tehnyt saman havainnon kuin minä (Mal. 4:2). Luukkala kirjoittaa “Malakia puhuu edellä mainitussa jakeessa “parantumisesta Messiaan siipien alla”. “Siipeä” tarkoittava sana on hepreassa “kanaph”, joka voi tarkoittaa myös vaatekappaleen reunaa. Silloin se voisi viitata myös rukousviitan reunaan tai tupsuihin. Näin ollen verenvuotoa sairastunut nainen koskettaessaan takaapäin Jeesuksen viitan tupsuun sai samalla kokea Malakian lupaaman parantumisen “Vanhurskauden Auringon” siipien alla.”

Luukkaala ehdottaa, että Jumala jakeessa 1. Moos. 1:26-27 sanoessaan monikossa “tehkäämme ihminen kuvaksemme” puhuu Messiaalle. Mutta koska heti seuraavassa jakeessa sanotaan yksikössä, että Jumala loi, olemme jälleen kolminaisuuden salaisuuden äärellä. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko Jumala puhui enkeleilleen, tai sitten hän puhui Jeesukselle, joka oli koko luomakunnan esikoinen. Meidän ei tarvitse olettaa, että kolmiyhteinen Jumala tässä puhuu itselleen. Miksi kolmiyhteisen Jumalan eri persoonien pitäisi puhua keskenään, jos heistä jokainen on kaikkitietävä Jumala?

Luukkala löytää Messiaan monesta ihmeellisetä paikasta Vanhasta testamentista. Hän on Shekina kirkkaus (jota termiä ei käytetä Raamatussa) ilmestysmajan yläpuolella, hän oli läsnä kalliona erämaavaelluksella, hän oli mukana Jerikon valloituksessa ja Jordanin ylityksessä ja melkeinpä missä tahansa. Jesaja 7:14 Jeesuksen nimi on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Heprean sana “merkki” tässä jakeessa on Alpeh-Vav-Tav, eli siis ensimmäinen ja viimeinen, jonka keskellä on heprean kirjain Vav, joka on kuva naulasta – täten tässä sanassa on piilotettuna kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta.

En yhtään epäile, että Luukkalan motiivi on vilpitön. Mutta itse ihmettelen, miksi Jeesus pitäisi löytyä Vanhasta testamentista myös sieltä, missä hän ei ole? Miksi emme pysyisi niissä asioissa, jotka voimme varmaksi tietää? Juutalaisia lähteitä on niin paljon ja niin moneen eri lähtöön, että voimme niitä sopivasti valikoida ja keskittyä niihin juutalaisten lähteisiin, jotka näyttäisivät kertovan meille jotakin Messiaasta. Ne lähteet taas, jotka eivät kerro Messiaasta, me voimme hylätä. Minun haasteeni – Raamatun profetia, joka kertoo Messiaasta, joka on itse Jumala, Jumalasta, joka syntyi ihmiseksi ja Jumalasta, joka on kolmiyhteinen, odottaa edelleen vastausta. Luukkaala ei kykene Vanhan testamentin kirjoituksista osoittamaan, että Messias on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Luukkaala lainaa Jesajan profetiaa Jes. 9:5, jossa Messiaan nimi on Väkevä Jumala ja Iankakkinen Isä. Tässä ei sanota, että hän on itse Väkevä Jumala, vaan että hänen nimensä on Väkevä Jumala. Myös kolminaisuusopin kannalta tämä jae on haastava, sillä Poika ei ole Isä, mutta tässä hänen nimensä on Iankaikkinen Isä. Sitten Luukkaala kertoo rabbista, joka ilmeisesti ei osannut hepreaa, sillä hän ei kyennyt selittämään Sakarjan profetiaa Jumalasta, joka lävistetään (Sak. 12:10). Tässä profetiassa sanotaan käännöksemme mukaan “He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet.” Oma heprean opettajani kääntää tämän jakeen “He katsovat minuun lävistäessään hänet”. Myös Johannes lainaa tätä jaetta, mutta muodossa “He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Joh. 19:37) Eikö Johannes osannut hepreaa?

Kirjansa luvussa 46, “Jeesus on Jumala”, Luukkala lainaa muutamaa Raamatun jaetta Uudesta testamentissa, joissa sanotaan, että Jeesus on Jumala, kuten Joh. 14:11, 1. Joh. 5:20, Room. 9:5, Hepr. 1:8, Joh. 16:28, Hepr. 1:5. Olen näihin kaikkiin vastannut kattavasti tässä. Missään näissä jakeissa ei Jeesusta kuvata Jehovaksi. Luukkala esittää, että yksin Jumala voi kantaa meidän syntimme, mikä ei pidä Jes. 53 valossa paikkaansa. Ihminen, Jeesus, joka oli virheetön ja synnitön, saattoi kärsiä rangaistuksen meidän puolestamme. Mikään Vanhan testamentin teksti ei edellytä, että Herran kärsivän palvelijan pitää olla itse Jehova. Luukkalan kirjan otsikko on “Kirjoitukset todistavat minusta”. Kirjan otsikko ja kansikuva antavat ymmärtää, että kirjoituksilla tarkoitetaan Vanhan testamentin kirjoituksia. Haasteeni odottaa yhä vastausta – missä kohtaa profeetat kertovat meille Messiaasta, joka on itse Jumala?

Luukkala osoittaa juutalaisista lähteistä, että monet rabbit pitivät Jesaja 53 profetiaa Herran kärsivästä palvelijasta kuvana Messiaasta, joka kantaa meidän syntimme ja sovittaa ne. Nykyjuutalaisuudessa tätä Herran kärsivää palvelijaa pidetään Israelin kansana, joka kärsii kansansa, eli siis itsensä puolesta. Mutta tässäkään tärkeässä Messias-profetiassa ei missään kohtaa Messiasta kuvata itse Jumalaksi.

Ristin hahmon Luukkala näkee heprean Tav-kirjaimessa ja tangossa, jonka varaan Mooses ripusti käärmeen, kiinan kielen sanamerkeissä, juutalaisten lulav-kimpun heiluttamisessa ja rukousmuodossa, jossa heilutaan ristin muodossa. Luukkala unohtaa mainita, että Israelin kansa eräämavaelluksellaan vaelsi ristin muotoisessa muodostelmassa. Kun meillä on kristinuskon värittämät lasit nenällämme, näemme ristin kaikkialla.

Juutalaisten omasta päästään keksimät termit, Mimra ja Metatron ja Shekina, joita ei löydy Raamatusta, kiinan sanamerkkien todistus, raamattukoodit, Jeesus Herran enkelinä ja koko sepustus siitä, että Jeesus = Sana = Herra = Jehova ei vakuuta kriittistä lukijaa. Tämä kirja ei vastaa haasteeseeni. Luukkala ei pysty osoittamaan ainuttakaan profetiaa Raamatusta, jossa Messias olisi itse Jehova. Yritys on hyvä ja vilpitön, mutta epäonnistuu pahasti. Tätä kirjaa ei oikein hyvin voi suositella kenellekään, sillä se epäonnistuu pahasti tavoitteessaan – osoittaa Vanhan testamentin kirjoituksista, että Jeesus olisi Messias.

Luukkaala omistaa yhden kokonaisen luvun ruokasäädöksille. Hän toteaa, että kielto syödä verta annettiin jo Nooalle ja vahvistettiin apostolien kokouksessa (Apt. 15). Luukkala huomauttaa, että jo Nooa tiesi eron puhtaiden ja saastaisten eläinten välillä. Hän todistaa, että Mk. 7:19 “Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi” on Raamatun kääntäjien tekemä lisäys. Pietarin näyn (Apt. 10) Luukkala tulkitsee aivan oikein, kyse ei ollut saastaisten eläinten syömisestä, vaan siitä, että ketään ihmistä ei saanut kutsua saastaiseksi, vaan evankeliumi oli nyt julistettava kaikille kansoille. Luukkala huomioi aivan oikein, että Pietari tässä julistaa, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. Joten jos Jeesus olisi opettanut opetuslapsiaan syömään saastaista, eikö Pietari tiennyt tästä? On hieno lukea populaarista teoksesta näitä ajatuksia, Luukkala on tismalleen samalla linjalla tämän asian suhteen kuin minä. Jos haluat perusteellisemmin tutustua ruokasäädöksiin, katso tämä kirjoitukseni.

Luukkala esittää, että Jeesus täytti kevään juhlat, mutta syksyn juhlat tulevat saamaan täyttymyksensä Jeesuksen toisessa tulemisessa. Minua ilahduttaa, että Luukkala rohkeasti esittää Jeesuksen ristiinnaulitsemisen perjantaina ja ylösnousemuksen sunnuntaina olevan mahdoton, sillä Jeesus omien sanojensa mukaan olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Luukkala käy hienosti kaikki juhlat läpi ja todistaa, kuinka valtava sanoma näihin juhliin, Herran sanassaan määräämiin (3. Moos. 23) juhlapyhiin liittyy. Tämä on oikein hienoa, mutta kuka uskaltaisi populaarissa teoksessa kertoa myös sapatista?

Kirjansa loppusanoissa Luukkala toteaa, että Jeesus on läsnä Vanhassa testamentissa joka sivulla, kun muistamme, että Jumalan nimi Jehova tarkoittaa Jeesusta. Todellakin, jos Jeesus on itse Jehova, silloin pakosti Jeesus on läsnä jokaisessa jakeessa, jossa kerrotaan jotakin Jehovasta, eli Israelin Jumalasta. Tämä kirja ei vakuuta minua siitä, että Jeesus on Israelin luvattu ja kauan odotettu Messias, se ei vakuuta minua siitä, että Jeesus on itse Jehova. On sanottu, että missä kaksi juutalaista on koolla, siellä on kolme eri mielipidettä. Voi olla, että juutalaiset näkevät Mimran ja Metatronin ja Jehovan enkelin olevan itse Messias, mutta kun koitamme löytää Messiaan Vanhan testamentin profetioista, emme etsimälläkään löydä sieltä ajatusta Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, joka kuolee ristillä ja nousee ylös kuolleista. Luukkala tulkitsee Vanhaa testamenttia kuten kristityt yleensä, Kristuksesta käsin. Näin kun on päätetty vastoin Raamatun ilmoitusta, että Jehova tarkoittaa Jeesusta, on Jeesus läsnä jokaisessa jakeessa. Olen pahoillani, mutta minua tämä kirja ei vakuuta.

Nabeel Qureshi, Yksi Jumala – Allah vai Jeesus?

Luin muutama vuosi sitten Nabeel Qureshin kirjan “Etsin Allahia, löysin Jeesuksen“. Se oli pysäyttävä kokemus. Qureshi avaa länsimaiselle lukijalle monia islamin uskon asioita, sekä perustelee vankasti, kuinka kristinuskoa voi puolustaa järkiargumentein. Tässä teoksessaan Qureshi paneutuu vähemmän omaan elämäänsä ja keskittyy enemmän teologisiin kysymyksiin. Kuten otsikosta saattaa päätellä, Jeesuksen jumaluus on Qureshin teologiassa aivan keskeisessä osassa, koko kristinusko hänen mukaansaa kaatuu tai seisoo tämän kysymyksen valossa. Joko Jeesus on Jumala, tai sitten koko kristinusko on suurta huijausta. Jos Pasi Turusen teos “Kolmiyhteinen Jumala” kutitteli aivonystyröitä, niin tämä Qureshin teos puhuu suoraan sydämelle. Hän perustelee Jumalan olevan rakkaus, koska Jumala itse astui alas taivaasta ja syntyi ihmiseksi, kärsi ristillä ja nousi ylös kuolleista. Kommentoin tässä kirjoituksessani niitä kohtia, joista herää mieleeni kysymyksiä. En kommentoi joka ikistä jaetta, jonka Qureshi tarjoilee kolminaisuusopin puolustukseksi, koska olen suurinta osaa niistä käsitellyt jo aiemmin tässä ja tässä. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka haluaa pikakurssin islamin uskosta, tai haluaa syventyä kristinuskon juuriin. Vaikka en olekaan trinitaari, pidän kirjan kiihkottomasta tyylistä. On harmi, että Qureshi ei enää ole keskuudessamme, minulla olisi ollut häneltä paljon kysyttävää.

“Onko Jeesus siis oman itsensä Poika?”

Qureshi esittelee islamin tauhid opin, jonka mukaan Allah on absoluuttisesti yksi. Tästä opista on seurannut kriisi islamin sisällä – onko Koraani ikuinen? Jos Koraani on ikuinen, Allah ei ole absoluuttisesti yksi. Miksi samaa kysymystä ei ole esitetty juutalaisuudessa? Raamattu sanoo moneen otteeseen, että Toora on ikuinen, eikä yksikään juutalainen ole koskaan kokenut sen uhkaavan Jehovan ehdotonta ykseyttä. Ehkä tämä johtuu siitä, mitä me ymmärrämme sanalla ikuinen. Kenties Toora on ikuinen siinä mielessä, että se on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat (Mt. 5:18), mutta se ei ole Jumalan rinnalla ollut olemassa ikuisesti ennen aikojen alkua. Kenties Jumala loi Tooran?

Puolustaakseen kolminaisuusoppia Qureshi esittää viisi teesiä:

  1. On vain yksi Jumala (Room. 3:30)
  2. Isä on Jumala (Joh. 6:27)
  3. Jeesus on Jumala (Joh. 20:28, Room. 9:5, 2. Piet. 1:1)
  4. Pyhä Henki on Jumala (Apt. 5:3-5)
  5. Nämä kolme ovat erillisiä persoonia (Joh. 14:16-17)

Lisäksi hän esittää, että Jumalan kolminaisuus on läsnä jo Vanhan testamentin ensimmäisessä jakeessa, jossa heprean Elohim, Jumala, on monikkomuodossa, vaikka verbi onkin yksikössä.

Qureshi todistelee, että kolmiyhteinen kristinuskon Jumala on sitoutunut suhteeseen ja voi olla rakastava Jumala, koska hänen kolme persoonaansa ovat sitoutuneet toisiinsa ja näin Jumalan voidaan sanoa olevan ikuisesti rakkaus. Qureshi todistelee, että islamissa Allahin ei voida osoittaa olevan rakkaus. Jos Allah on ikuinen ja absoluuttisesti yksi, hän ei ole rakkaus. Hän on toki luonut maailman ja jokaisen meistä, mutta ei missään kohtaa Koraania kerro rakastavansa meitä jumalallisella agape rakkaudella.

Qureshi esittää kysymyksen, eikö juutalaisten monoteismi kumpua Raamatusta ja eikö se kumoa kolminaisuuden?

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Qureshi todistelee, että tämän jakeen voi kääntää myös “Herra yksin”. Sitten hän esittää, kuinka halki Vanhan testamentin heprean sanalla echad viitataan moniin asioihin, jotka ovat echad, yksi, vaikka koostuvatkin monesta eri osasta, kuten rypäleterttu, tai kaksi sauvaa Mooseksen kädessä tai mies ja nainen avioliitossa.

Qureshi väittää monien juutalaisten uskoneen Jumalan olevan binitaarinen tai jopa trinitaarinen jo Jeesuksen aikaan. Juutalaiset hylkäsivät nämä näkemykset vasta siinä vaiheessa, kun juutalaisuus erkani kristinuskosta.

“Ihmiskunta on luotu kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi, joten rakkaus on osa syvintä olemustamme. Kolminaisuusoppi on kaikkein johdonmukaisin ja vahvin peruste itsensä uhraamiselle ja altruistiselle käytökselle.”

Qureshi esittää, että Jeesuksen jumaluudesta ei päätetty Nikean kirkolliskokouksessa. Kokoukseen osallistuneet piispat, joista monet olivat uskonsa takia amputoituja tai rampoja, olivat yhtä mieltä Jeesuksen jumaluudesta. Kokouksessa Areios esitti oman näkemyksensä ja hänet tuomittiin harhoppiseksi. Qureshi ei lähde valitettavasti osoittamaan kirkkoisien trinitaarisia näkemyksiä ajalta ennen Nikean kokousta. Pasi Turunen tekee näin ansioituneesti teoksessaan “Kolmiyhteinen Jumala“.

“Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)

Qureshin mukaan tässä kohtaa profeetta Jesaja kertoo Jumalan syntyvän ihmiseksi. Niin tässä kuitenkaan ei sanota. Tässä sanotaan, että poika on syntyvä maailmaan, jonka hartioilla toki on herraus, mikä välttämättä ei ole pelkästään Jumalalle kuuluva ominaisuus. Sitten hänelle annetaan yleviä titteleitä – Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Huomatkaamme tarkkaan, että kyse on nimistä, ei ominaisuuksista. Vanhassa testamentissa lukuisilla ihmisillä on Jehovan nimi – Jehoshua, Jehoadah, Jehoahaz, Jehoash, Jehohanan jne. eikä yksikään näistä ollut itse Jumala. Kolminaisuusopin kannalta on vakava ongelma, että syntyvän pojan yhtenä nimenä on Iankaikkinen Isä, sillä aivan keskeistä kolminaisuusopille on, että Poika ei ole Isä. Jumala sanoo, että hän ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Minä kaipaa edelleen sitä profetiaa Vanhasta testamentissa, jossa kerrotaan Jumalan syntyvän ihmiseksi, jossa Messias kuvataan Jumalaksi, jossa kerrotaan tai edes vihjataan, että kaikkivaltias Jumala Jehova olisi kolme, eikä yksi.

Qureshi todistelee Joh. 1:1-3,14 valossa, että Jeesus on Sana, logos, joka oli toisaalta Jumalan luona, toisaalta oli tosi Jumala, mutta varmasti syntyi ihmiseksi. Täten Qureshi pitää tiukasti kiinni kristinuskon puhdasoppisesti kolminaisuusopista.

“Allah verhoutuu piiloon ja lähettää sanansaattajia, kun taas Jahve tulee meitä lähelle ja kulkee keskuudessamme.”

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.” (1. Joh. 4:12)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18)

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Qureshi kirjoittaa, että “Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt”, tarkoittaa, että kukaan ei ole koskaan nähnyt Isää. Jeesus, joka on Jumala ja istuu Isän rinnalla, on opettanut meidät näkemään hänet. Koska Jeesus on itse Jumala, hän voi sanoa, että “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ensin siis Qureshi esittää, että kukaan ei voi nähdä Isää, mutta sitten väittää, että Jeesuksen näkemällä voimme kuitenkin nähdä Isän. Qureshi ei ole ainoa trinitaari, joka on näiden jakeiden edessä rähmällään.

Valoittaakseen Koraanin ja Raamatun eroa, Qureshi kertoo Koraanin julkisesta polttamisesta seuranneista väkivaltaisuuksista. Hän toteaa, että medialle, hallituksille ja jokaiselle on selvää, että Koraanin polttamisesta seuraa levottomuuksia, mutta Raamattuja saa vapaasti polttaa. Miksi näin on? Qureshi kirjoittaa: “Muslimeille Koraani on Allahin itsensä ikuinen Sana. Sen lähemmäksi lihaksi tullutta Jumalaa he eivät pääse. Kristityille Jahven ikuinen Sana on Jeesus. Koraanilla on islamissa vastaava asema kuin Jeesuksella Kristinuskossa. Kun kaikki tämä huomioidaan, kristityn pitäisi kuvitella jonkun polttavan Jeesuksen, jotta hän ymmärtäisi, millainen loukkaus Koraanin polttaminen on.”

“Koraanin asema muslimien sydämessä johtuu islamin käsityksestä, jonka mukaan Koraani on ikuinen. Kristinuskossa näin ei ajatella Raamatusta, vaan Jeesuksesta.”

Qureshi todistaa, että muslimin elämässä Koraani ei ole ylin auktoriteettin, vaan sharia laki nojaa vahvasti hadith-kirjallisuuteen. Sitten hän esittää, että kristityillä Raamattu on ylin auktoriteetti, eikä sitä selittämään ja kristinuskon oppeja selkeyttämään tarvita mitään muuta kirjallisuutta tai traditiota. Tästä ortodoksijuutalaiset ovat varmasti eri mieltä, tutkivathan he kovasti Talmudiaan. Myös katoliset ovat vahvasti eri mieltä, ja nojaavat vahvasti suulliseen katolisen kirkon traditioon. Myös jokainen kristitty voi tahollaan pohtia, perustuuko hänen uskonsa todellakin yksin Raamatun ilmoitukseen. Kolminaisuusoppia ei esiinny Raamatussa ja täten trinitaarit, kuten Pasi Turunen joutuvat siteeraamaan kirkkoisien tekstejä. Sola Scriptura luterilaiset viettäessään sapatin sijaan sunnuntaita pohjaavat oppinsa katolisen kirkon traditioon. Voimme jokainen pohtia vakavasti, onko Raamattu todellakin meidän ylin auktoriteettimme jokapäiväisessä elämässämme?

“Ajatellaanpa esimerkiksi Raamatun Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Opetuslapsi Pietari kirjoitti kirjeensä ja lähetti sen vastaanottajille. He puolestaan tekivät siitä kopioita ja lähettivät sen muiden kaupunkien seurakunnille. Kuvitellaanpa nyt, että seurakunta, johon Pietari kirjeensä lähetti, teki siitä viisi kopiota ja jokainen vastaanottanut seurakunta teki puolestaan viisi kopiota lisää. Jopa näin varhaisessa vaiheessa kirjeen elämää siitä olisi olemassa jo 31 kopiota. Jos joku haluaisi muuttaa tekstiä merkittävästi, hänen pitäisi saada käsiinsä kaikki 31 kopiota. Kukaan ei olisi pystynyt tähän. Ennen neljättä vuosisataa, eli kolmesataa vuotta Jeesuksen ajan jälkeen ei ollut ketään, jolla olisi ollut valta koko kristikunnassa. Siihen mennessä Raamatun teksteistä oli olemassa jo tuhansia kopioita eikä edes kellään auktoriteettiasemassa olevalla olisi ollut mahdollisuutta saada niitä kaikkia käsiinsä.”

Tämä tulisi jokaisen kristityn huomata ja oivaltaa, varsinkin niiden, jotka väittävät Matteuksen evankeliumin kastekäskyn trinitaarisen kaavan olevan katolisen kirkon lisäys. Kenelläkään kristikunnassa yksinkertaisesti ei missään vaiheessa ollut valtaa muuttaa ainuttakaan pyhää tekstiä.

Qureshi kertoo islamin väkivaltaisuudesta rehellisesti. Monet hartaat muslimit aidosti uskovat islamin olevan rauhan uskonto ja uskovat pystyvänsä elämään länsimaisissa yhteiskunnissa rauhanomaisesti. He pohjaavat uskonsa enemmän Koraaniin. Suurin enemmistö taas ottaa mallia Muhammadista ja hänestä kertovast hadith-kirjallisuudesta. Muhammadin oman esimerkin mukaan on selvää, että muslimin tulee surmata ei-uskova. Muhammad oikeutti jihadin. Muhammadin mukaan jihadiin osallistuminen on jokaisen muslimin pyhä velvollisuus ja suurin mahdollinen hyve.

Entä Jeesus sitten? Qureshi valaisee, että Jeesus ei koskaan toiminut väkivaltaisesti, ei koskaan käskenyt opetuslapsiaan sotimaan vääräuskoisia vastaan ja milloin opetuslapset sortuivat väkivaltaan, Jeesus moitti heitä siitä (Mt. 26:52). Kristinusko täten on täysin pasifistinen uskonto Qureshin mukaan, mutta hän myöntää, että ei osaa vastata, onko sorrettujen puolustaminen aseellisesti sallittua, vaan jättää kysymyksen avoimeksi.

Qureshi kertoo muslimien usein pyrkivän osoittamaan, että kristinusko on aivan yhtä väkivaltainen uskonto kuin islam, vetoamalla Raamatun jakeisiin kuten
“Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Mt. 10:34) Välitön konteksti kuitenkin paljastaa mistä on kyse: “Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan” (Mt. 10:35) Tässä siis Jeesus ei suinkaan sano, että hän on tullut tuomaan maan päälle pyhää sotaa, vaan että perheet tulevat hajaantumaan ja jakaantumaan hänen nimensä vuoksi, jota miekka osuvasti kuvaa.

Toinen jae, johon muslimit vetoavat on “Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” (Lk. 19:27) Toki tämä kuulostaa pahalta, mutta on otettava huomioon jälleen Raamatun tyylilaji, Jeesus toki itse puhuu tässä, mutta tämä on suoraan hänen kertomastaan vertauksesta kuninkaasta, joka jakaa palvelijoilleen leivisköitä. Jeesus täten ei itse kehoita ketään väkivaltaan, vaan maalaa meille värikkään kuvan kuninkaasta.

“Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan” (Mt. 22:36)

Tästä jakeesta Qureshi esittää, että kreikan sana μάχαιρα, miekka, voidaan kääntää myös suureksi veitseksi, joka on hyödyllinen työkalu pitkällä matkalla. Kyse välttämättä ei ole pelkästä miekasta, eli siis aseesta, jota käytettäisiin itsepuolustukseen tai sodankäyntiin. Qureshi huomauttaa, että opetuslapset sanovat heillä olevan jo kaksi miekkaa ja se Jeesuksen mukaan riittää. Olisiko opetuslasten joukolle riittänyt sodankäyntiin kaksi miekkaa? Ei, mutta matkalle tarpeellisena työkaluna kaksi suurta veistä olisi ollut tarpeeksi.

Qureshi käsittelee myös ristiretkiä ja myöntää, että ne ovat häpeätahra kristittyjen omassatunnossa, mutta myös niiden historiaan on perehdyttävä. Qureshi esittää, että ristiretket olivat itseasiassa puolustussotia. Muslimit olivat teloittaneet ja surmanneet tuhansia kristittyjä Idässä, joita puolustamaan nyt kutsuttiin hartaita kristittyjä. Mutta tätä sotaansa ristiretkeläiset eivät pysty yhdelläkään Raamatun jakeella puolustamaan. On myös huomioitava, että ensimmäisten vuosisatojen ajan alkukirkko oli täysin pasifistinen, eikä käynyt mitään sotia, eikä yllyttänyt ketään väkivaltaisiin toimiin. Muhammadin elämä taas osoittaa, että Muhammad osallistui lukuisiin väkivaltaisuuksiin ja hän on jokaisen hartaan muslimin esikuva.

Kirjansa kuudennessa osassa Qureshi paneutuu kristinuskon keskeisiin väittämiin, joista ensimmäisenä hän käsittelee Kristuksen ristinkuolemaa. Kuoliko Jeesus ristillä? Muslimit esittävät Koraanin pohjalta, että Jeesus vain näytti kuolevan ristillä, mutta ei oikeasti kuollut. Toiset sanovat, että joku toinen naulittiin ristille Jeesuksen sijaan. Qureshi kertoo nuorena muslimina vakuuttuneensa siitä, että kaikki tutkijat, myös ei-kristityt tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus todella kuoli ristillä. Qureshi murskaa tämän islamin näkemyksen sijaiskärsijästä.

Qureshi paneutuu seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemukseen ja esittää, että ainoa looginen selitys evankeliumin kuvaukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta on, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista. Valehtelijat ovat huonoja marttyyreja. Kristityt kuolemanuhan edessä pitivät kiinni siitä, että olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen. Koko kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen ylösnousemuksen mukana. Evankeliumeista luemme, että Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijöitä oli satoja.

Qureshi kertoo, että islamissa usein todetaan Jeesuksen olleen Allahin lähettämä profeetta ja hänen opetuslastensa olleen Allahin siunaamia. Mutta sitten kuvaan astui juutalainen Paavali, joka keksi Jeesuksesta uuden tulkinnan, keksi omasta päästään, että hän on Jumalan Poika ja itse Jumala, opetti vastoin Jeesuksen omaa opetusta, että laki on kumottu, toisin sanoen Paavali keksi kristinuskon, lisäilemällä Jeesuksen oppiin aivan omiaan.

Qureshilla on surullisen yleinen virheellinen tulkinta Jeesuksen sanoista vuorisaarnassa. Lainataan ne koko kontekstissa:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Qureshi esittää, että lain täyttäminen tarkoittaa lain saattaamista loppuun, kun laki on täytetty, se ei enää sido meitä. Qureshi ei monien muiden tavoin havaitse, mihin ongelmiin tällainen tulkinta johtaa. Saako tappaa, varastaa, tehdä huorin tai valehdella, kun laki kerran on kumottu? Toiseksi Qureshi lainaa vain ensimmäistä jaetta kirjassaan, eikä ollenkaan ota huomioon, että heti seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo, että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei oikein kuulosta siltä, että laki on täytetty siten, että se on saatettu loppuunsa. Eikä myöskään jae 19, jossa Jeesus sanoo, että niitä kutsutaan suureksi taivaassa, jotka noudattavat pienimpiäkin käskyjä, oikein kuulosta siltä, että nyt saa syödä sikaa ja pyhittää sunnuntain sapatin sijaan. Mitä sitten täyttäminen tarkoittaa? Juutalaisessa ajattelussa se tarkoittaa asian vahvistamista, tai oikean tulkinnan antamista. Täten Jeesus täyttäessään lain vahvistaa sen ja antaa sille oikean tulkinnan, jumalallisen tulkinnan, jota meidän on seurattava. Koska Jeesus selvästi sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, täyttäminen täten ei voi tarkoittaa kumoamista.

Qureshi todistaa kiistattomasti, että Paavalilla ei ollut mitään motiivia tai tilaisuutta syrjäyttää opetuslapsia. Hänellä oli vankka ja korkea asema fariseusten keskuudessa, miksi hän olisi luopunut siitä, jos häntä houkutteli ainoastaan maine ja kunnia? Nyt hän joutui Jeesuksen vuoksi pahoinpidellyksi, loukatuksi, herjatuksi ja lopulta teloitetuksi oppinsa vuoksi. Joten Paavalilla ei ollut mitään motiivia perustaa uutta uskontoa. Eikä hänellä ollut siihen mitään tilaisuutta. Jos Jumala oli luvannut Jeesuksen ja opetuslasten kautta välittävänsä evankeliumin koko maailmaan, jonka myös muslimit myöntävät Koraanin pohjalta, tällöin on muslimilla edessään teologinen ongelma – miten Paavali saattoi kumota opetuslasten opin niin nopeasti, jos kerran Allah itse oli luvannut olla opetuslasten kanssa? Qureshi kertoo, että Paavalia ei mainita Koraanissa, miksi, jos hän kerran muslimien mukaan perusti kristinuskon, eikä Jeesus?

Kirjansa kahdeksannen osan Qureshi otsikoi “Väittikö Jeesus olevansa Jumala?” ja aloittaa argumenttinsa toteamalla, että usko Jeesuksen jumaluuteen on pelastuksen edellytys ja laittaa tämän väitteen perään sulkuihin jakeen Room. 10:9. joka kuuluu kirkkoraamatun mukaan “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Tässä sanotaan, että jos sinä tunnustat Jeesuksen Herraksi, sinä pelastut. Ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan Jumala, vaan Herra. Herra halki Raamatun, heprean Adonai ja kreikan Kyrios, tarkoittavat molemmat ketä tahansa korkeassa asemassa olevaa henkilöä. Kummassakaan kielessä tämä sana ei kiistattomasti tarkoita yhtä ainoaa Jumalaa Jehovaa, vaikka se voi toki tarkoittaa myös sitä. Sekaannus tulee siitä, että Raamatussamme on heprean Jehova käännetty lähes 7000 kertaa Vanhassa testamentissa Herraksi ja täten Uuden testamentin puolella ei ole selvää, milloin “Herra” tarkoittaa vain korkeassa asemassa olevaa henkilöä ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Täten tässä jakeessa ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan itse Jumala, se riittää, että uskot hänen olevan Herra ja että Jehova on hänet herättänyt kuolleista. Pelastuaksemme meidän kiitos Jumalan ei tarvitse uskoa Athanasiuksen uskontunnustukseen.

Qureshi esittää, että Uusi testamentti kiistatta kertoo Jeesuksen olevan Jumala jakeissa 2. Piet. 1:1 samoin kuin Tiit. 2:13. Hän ei avaa näitä jakeita meille, ei siteeraa niitä eikä kommentoi millään tasolla. Qureshi antaa vaikutelman, että tässä kiistatta ja täysin vastaansanomatta esitetään Jeesuksen olevan itse Jumala. Olen molempiin jakeisiin vastannut aiemmin tässä ja tässä. Lainaan omaa tekstiäni:

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta “ja” sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

“Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.” (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako “ja” Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikö hän olisi kirjoittanut “Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”?

Seuraavaksi hän esittää, että Johanneksen evankeliumissa “Jeesus esitetään yksiselitteisesti Jumalana”. Hän tarjoaa jakeita Joh. 1:1-3 ja Joh. 1:18. Olen molemmista kirjoittanut jo aiemmin.

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:18 1992)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18 1938)

Qureshi ei vaivaudu kertomaan yleisölleen, että ainoastaan joissakin käsikirjoituksissa Jeesuksen sanotaan olevan itse Jumala. Tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä, enkä käy asiaa purkamaan tässä sen enempää. Riittää tietää, että läheskään kaikissa käännöksissä ei sanota, että Jeesus on itse Jumala. Qureshi esittä kasan jakeita, joita olen kyllin selvästi kommentoinut ja aiemmin mainitsemissani kahdessa blogikirjoituksessani, joten en lähde toistamaan itseäni tässä enempää. Mitään uutta Jeesuksen jumaluutta puoltavaa argumenttia ei Qureshi kykene esittämään, mutta hänet itsensä entisenä muslimina nämä jakeet pysäyttivät ja saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että Uudessa testamentissa Jeesuksen kerrotaan olevan itse Jumala.

Qureshi onnistuu yllättämään ainoastaan pari kertaa, ensimmäiseksi tarjoamalla Markuksen evankeliumista jakeen, johon en ole törmännyt tässä polemiikissa aiemmin. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Qureshi esittää Jeesuksen olevan kymmenen käskyn Herra, eli siis itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Mutta eikös Qureshin mukaan laki kumottu ristillä? Miksi siis Jeesus julistaisi olevansa lakkautetun lain Herra? Jos Qureshi olisi vielä elossa, tiedustelisin häneltä, pyhittääkö hän täten sapatin, onhan hänen Jumalansa, Jeesus, itse sapatin Herra. Itse en näe ongelmaa siinä, että Jeesus on Jumalan ainoa Poika, luotu ennen kaikkea muuta, jolle Jumala on antanut vallan antaa syntejä anteeksi, joka korottaa aina Isää, ei koskaan itseään, joka opettaa meille Tooraa ja julistaa olevansa sapatin Herra. Hän voi olla sapatin Herra, koska hän on ainoa synnitön koskaan elänyt ihminen ja ainoa, joka koskaan on läpi koko elämänsä pitänyt sapatin pyhänä. Me kaikki muut olemme tätä käskyä rikkoneet ja tarvitsemme siksi Jeesusta syntiemme Vapahtajaksi. Mutta tarvitseeko meidän uskoa, että hän itse Jumala pelastuaksemme?

Toinen yllätys on Markuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus on tuomittavana. Kun häneltä kysytään, onko hän Kristus, Jumalan Poika, Jeesus vastaa:

“Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (Mk. 14:62)

Qureshi esittää, että Jeesus tässä lainaa kahta Vanhan testamentin kohtaa:

“Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:13-14)

“Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” (Ps. 110:1)

On aivan oikea oletus, että Jeesus tässä siteeraa Vanhaa testamenttia. Danielin kirjassa toki kerrotaan Ihmisen Pojasta, joka saapuu pilvissä, mutta onko tämä Ihmisen Poika itse Jumala? Mikään Danielin kirjassa ei viittaisi siihen, että tämä on itse Jumala. Tässä sanotaan, että hänelle annettiin kaikki valta – jos Jeesus on itse Jumala, hänelle ei olisi tarvinnut antaa valtaa, hänhän olisi kaikkivaltias Jumala, jolla on ollut valta aina aikojen alusta asti. Qureshi ei huomioi, että tämän jakeen mukaan valta annettiin Jeesukselle. Jos Jumala antoi hänelle vallan, kuten vallan antaa syntejä anteeksi, vallan hallita koko luomakuntaa, silloin tämä on vahva todiste siitä, että hän ei ole itse Jumala.

Psalmissa 110 taas Jehova sanoo Daavidin Herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealle puolelleni. Että Messias, Jumalan Poika, istuu Jumalan oikealla puolella on kaikille selvää, mutta edellyttääkö se, että hän on itse Jumala? Tässäkin Jumala sanoo hänelle, että istu minun oikealle puolelleni. Se on käsky, joka edellyttää, että hän aiemmin ei istunut Jumalan oikealla puolella. Tämä ei ole saivartelua. Jos Jeesus on itse Jumala, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, silloin hänen olisi pitänyt istua Jumalan oikealla puolella aikojen alusta asti. Ei nyt takerruta siihen, että Jumala itse käskee Jumalan istui oikealle puolelleen, kolminaisuus saa pään sekaisin muutenkin.

Vakuutettuaan mahtipontisesti että Jeesus on Jumala, Qureshi käy läpi jakeita, joihin hän muslimina tarttui kumotakseen Jeesuksen Jumaluuden. Hän aloittaa Johanneksen evankeliumista:

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

Muslimit esittävät, että Jumala tässä on yksin Jumala, ja Jeesus on lähetetty. Jos hän on lähetetty, miten hän voi olla todellisuudessa itse lähettäjä? Olen vahvasti samaa mieltä.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Tässä Qureshi esittelee jakeen, joka on rakas niin minulle kuin Jehovan todistajillekin. Eikö kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ole jumaluudessa tasan yhtä suuria? Miten Jeesus voi sanoa, että Isä on minua suurempi?

Qureshi esittelee Raamatusa muslimien lempijakeita, joissa osoitetaan Jeesuksen rukoilevan Jumalaa (Mk. 1:35) ja joissa Jeesus kehottaa ihmisiä palvelemaan yksin Jumalaa (Mt. 4:10).

“Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19)

Tässä selvästi kerrotaan Pojan aina toteuttavan Isänsä tahdon, eikä hän tee mitään omin päin.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32)

Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala, itse Jehova, miten on mahdollista, että hän ei voi profetoida ilman Isää? Miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, mitä itse Jumala ei tiedä?

Qureshi esittää, että Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Näin hän siis julisti olevansa ihminen, ei Jumala.

Qureshi kertoo muslimina usein kysyneensä kristityiltä, miksi Jeesus ei kertaakaan sano olevansa itse Jumala, jos kerran halki Vanhan testamentin Jumala itse toistuvasti julistaa olevansa Jehova. Miksi Jeesus ei toimi samoin?

Vastauksena kaikkiin näihin muslimien esittämiin argumentteihin Qureshi toteaa, että ne on kaikki irroitettu irti kontekstista. Qureshi väittää, että kolminaisuusopin mukaan Isä on suurempi kuin Jeesus, mutta Jeesus on silti Jumala. Tässä Qureshi on sortunut todella pahaan harhaoppiin, niin pahaan, että hänet olisi keskiajalla poltettu roviolla. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki yhtä suuria. “yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa… Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia… Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” Miten on edes teoriassa mahdollista, että kolmiyhteisen Jumalan Poika olisi kolmiyhteisen Jumalan Isää pienempi? Siis miten Jumala voi olla pienempi kuin Jumala? Qureshi vastaa tähän esimerkin avulla, Yhdysvaltain presidentti on suurempi kuin Nabeel Qureshi, mutta silti molemmat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala itse ei voi olla Jumalaa pienempi ja kirkkoisät eivät koskaan opettaneet näin, vaan kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki samanarvoisia, joten Qureshi valitettavasti on pahasti harhaoppinen, mitä tulee kolminaisuusoppiin. Olisipa hän vielä elossa, tästä olisi saanut hyvän keskustelun aikaan! On myös huomattava, että Athanasiuksen uskontunnustus on lukuisten loogisten ongelmien lisäksi sisäisesti ristiriitainen esittäessään, että kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat samanarvoisia, mutta ihmisyydessään Poika on Isää pienempi. Jos Jumala on kolmiyhteinen, miksi Jeesus tai Paavali ei antanut meille Athanasiuksen uskontunnustusta? Miksi näin monimutkaista asiaa ei kukaan Raamatussa meille avaa, miksi sen avaaminen on jätetty kirkkoisien harteille? Varsinkin, kun emme voi pelastua, ellemme usko tismalleen kuten Athanasius uskonsa muotoilee.

Qureshi raottaa hieman kaksiluonto-oppia ja esittää, että monet muslimien esittämät argumentit raukeavat, kun ymmärretään, että Jeesus oli todellakin sekä ihminen että Jumala. Täten hän tunsi nälkää, hänen oli jano, hän itki jne. Qureshin mukaan Jeesus rajoitti vapaaehtoisesti omaa jumaluuttaan, niin että hän esimerkiksi ei tiennyt kaikkea.

Kysymykseen, miksi Jeesus ei suoraan julistanut olevansa Jumala, Qureshi vastaa yksinkertaisesti toteamalla, että Jeesus ei halunnut paljastaa itseään heti. Mutta minua ihmetyttää, miksi hän ei koskaan paljastanut itseään? Hänhän olisi voinut opetuslapsilleen aivan hyvin ylösnousemuksensa jälkeen kertoa suoraan, että minä olen kaikkivaltias Jumala Jehova, ja jos te ette tätä usko, te joudutte kadotukseen. Hän olisi voinut antaa meille Athanasiuksen uskontunnustuksen. Mutta Jeesus ei tehnyt niin. Koskaan.

Qureshi tiivistää ajatuksensa “Hän oli epäilyksettä jotain muuta kuin vain ihminen.” Olen samaa mieltä. Mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Kaikille on selvää, että Jeesus oli rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, Jumalan Karitsa, syntiemme sovittaja, Vapahtaja ja Jumalan Poika. Hän siis oli paljon enemmän kuin vain ihminen. Mutta Jumala? Toisin kuin Qureshi väittää, todellisuudessa kaikki ne jakeet, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala, on irroitettu irti kontekstista, ymmärretty väärin, käännetty väärin tai sitten ne ovat suoranaisesti lisätty Jumalan sanaan (kuten Joh. 1:18). Qureshi ei voi enää vastata minulle, kunnes kohtaamme kenties taivaassa, mutta osaisiko joku muu?

Johtopäätöksenä Qureshi kirjoittaa “Voisinko muka uskoa, että pelastaakseen Jeesuksen ristiltä Jumala (Allah) petti opetuslapset ja antoi heidän julistaa Jeesusta ylösnousseena Herrana lähettäen näin miljardeja ihmisiä helvettiin?”

Kirjansa lopuksi Qureshi käy läpi profeetta Muhammadin asemaa profeettana. Hän kertoo muslimien pitävän Viidennen Mooseksen kirjan profetiaa profetiana Muhammadista:

“Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15)

Qureshi todistaa, että tarkkaan ottaen tässä kerrotaan profeetan polveutuvan israelilaisista, joten se ei voi tarkoittaa ishmaelilaista Muhammadia. Toinen jae, johon muslimit viittaavat on Uuden testamentin pätkä:

“Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26)

Muslimit väittävät Puolustajan tässä tarkoittavan Muhammadia, kun jae selvästi kertoo, että kyse on Pyhästä Hengestä.

Qureshi esittää, että emme voi varmuudella tietää Muhammadista mitään varmaa. Muhammadista koottu hadith-kirjallisuus on koottu paljon Muhammadin kuoleman jälkeen. Ja se mitä hadith-kirjallisuudessa Muhammadista kerrotaan, ei ole imartelevaa. Muhammadin kerrotaan syyllistyneen hirvittäviin väkivaltaisuuksiin, hän nai 9-vuotiaan tytön, halveksui naisia ja yritti monta kertaa itsemurhaa. Qureshin mielestä nämä eivät ole profeetan ominaisuuksia. Näin ollen muslimin täytyy Qureshin mukaan joko kiistää hadith-kirjallisuuden luotettavuus, tai uskoa Muhammadin syyllistyneen lukuisiin väkivaltaisuuksiin.

Koraani merkitsee muslimille samaa kuin Jeesus kristinuskolle. Näin ollen Qureshi kertoo omasta kääntymisestään, että ollessaan muslimi, hän piti loppuun asti kiinni Koraanin jumalallisuudesta. Muslimien mielestä Koraanin jumaluudesta todistavat Koraanissa esiintyvät profetiat, ihmeelliset numeeriset koodit tekstissä, yliluonnollinen tieto luonnontieteestä, sekä uskomattoman kaunis arabiankieli ja tyyli. Qureshi murskaa kirjassaan näistä väitteistä jokaisen.

Qureshi teki rohkean päätöksen ja päätti seurata todisteita, yksin todisteita. Senkin uhalla, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa hylkäisivät hänet, hän päätti kääntyä kristityksi. Tämä siksi, että hän oli täysin vakuuttunut Jeesuksen jumaluudesta, siitä että Jeesus todella kuoli ristillä, todella nousi ylös haudasta ja että Uusi testamentti on luotettavaa Jumalan sanaa. Hän hylkäsi Koraaniin ja Muhammadin.

Kuten sanoin johdannossa, voin suositella kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän islamin ja kristinuskon välisistä eroista. Myös Qureshin omaelämäkerrallinen “Etsin Allahia ja löysin Jeesuksen” on edottomasti lukemisen arvoinen. Tässä arvostelussani en ole hyökännyt jokaisen sivun kimppuun, vaan esitän ajatuksia niistä kohdista kirjaa, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Koska Qureshi ei ole enää keskuudessamme, rukoilen, että edes joku kristitty jaksaisi minulle vastata minua askarruttaviin kysymyksiin. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Kuka ottaisi haasteen vastaan?

Pasi Turunen, Kolmiyhteinen Jumala

Sain joulun alla luettavaksi Pasi Turusen teoksen Kolmiyhteinen Jumala – kolminaisuus ymmärrettävästi. Kirja on otsikkonsa arvoinen, lukijaa ei puuduteta teologisella jargonilla ja missä sitä käytetään, Turunen avaa nämä termit lukijalle. Tämä on kattava ja helppolukuinen esitys kolminaisuusopista, jota voi suositella lämmöllä jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle. Kirjan heikkoutena pidän sitä, että Turunen roiskaisee Raamatustaan kasan jakeita, joiden hän väittää todistavan, että Jeesus on itse tosi Jumala, avaamatta näitä jakeita millään tasolla. Kuten tästä minun toivottavasti ei liian poleemisesta arviosta käy ilmi, Raamatun lähempi tarkastelu paljastaa, että yhdessäkään Turusen esittämässä jakeessa ei Jeesusta todellisuudessa kuvata tosi Jumalana. Pidän myös lukua 9, kolminaisuusopin haasteita, liian suppeana. Keskustelemalla Jehovan todistajien ja muiden areiolaisten kanssa Turunen olisi varmasti löytänyt roppakaupalla enemmän haasteita. Nyt käsitellään vain muutamaa jaetta. Tämä minun kirjoittamani arvostelu on oikeammin kommentaari, jokaisesta luvusta löytyy paljon sanottavaa. Olen jakanut tämän lukuihin, jotta tämä olisi netissä helpommin luettavana luku luvulta ja lukija voi helpommin jatkaa siitä mihin jäi. Sanoja tuli yli 8000, eli siis tästä saisi melkein kirjan aikaan. Muutamiin Turusen esittämiin kysymyksiin en osaa vastata. En ole kaikkitietävä, vaan erehtyväinen. Niihin kysymyksiin täten, joihin en osaa antaa tyhjentävää vastausta, en ole rehellisyyden nimissä lähtenyt keksimään mielikuvituksellisia sepustuksia. Lainaan aina ns. vanhaa käännöstä, mutta selvyyden vuoksi olen tetragrammin kääntänyt aina Jehovaksi. Tämä siksi, että ero Herran ja Jehovan välillä olisi selvä. Missä olen käyttänyt muita käännöksiä, olen jakeen perään ilmoittanut käyttämäni käännöksen. Olen suuressa kiitollisuuden velassa Jehovan todistaja ystävilleni, jotka haluavat pysytellä vainojen vuoksi anonyymeinä. Tiedätte keitä olette.

LUKU 1 – Eihän sanaa “kolminaisuus” edes löydy Raamatusta
LUKU 2 – Kolmiyhteinen Jumala on rakkaus
LUKU 3 – Jumala on yksi
LUKU 4 – Kolme persoonaa – Isä ja Poika ja Pyhä Henki
LUKU 5 – Tunnista yleisimmät kolminaisuusopilliset harhaopit
LUKU 6 – Keksittiinkö kolminaisuusoppi vasta Nikeassa 300-luvulla?
LUKU 7 – Uskon säännöstä uskontunnustuksiin
LUKU 8 – Kuinka kuvailla Jumala kolmiyhteyttä?
LUKU 9 – Sananlaskut 8. luku – Jumalan viisaus ja muita kolminaisuusopin haasteita
LUKU 10 – Iloitse ja riemuitse kolmiyhteisestä Jumalasta

LUKU 1 – Eihän sanaa “kolminaisuus” edes löydy Raamatusta

Johdannossaan Turunen esittää, että kolminaisuusopin ymmärtäminen tyhjentävästi ei ole pelastuksen ehto, mutta sen kieltäminen merkitsee Kristuksen seurakunnan ulkopuolelle joutumista. Sitten hän kuitenkin siteeraa Athanasiusta, joka selvääkin selvemmin asettaa tunnustuksessaan kolminaisuusoppiin uskomisen pelastuksen ehdoksi. Turunen ei kommentoi tätä kirkon virallista tunnustusta millään tasolla. Jää siis mysteeriksi, onko se kolminaisuusoppiin uskominen pelastuksen ehto vai ei?

Turunen esittää, että kolminaisuusoppi on kirkossamme kriisissä, koska saarnoissa vain harvoin käsitellään kolminaisuutta, kristillisillä julkaisijoilla ei ole ainuttakaan kolminaisuusoppia käsiteltävää teosta ja hengellisessä musiikissa ei ole ainuttakaan laulua kolmiyhteisestä Jumalasta. Täten tälle Turusen kirjalle on suuri tarve.

Turunen myöntää heti kättelyssä, että Raamatusta ei löydy termejä “kolminaisuus” tai “kolmiyhteinen”. Hän argumentoi, että koska myöskään termiä “kristinusko” ei löydy Raamatustamme, voimme pitää tosina myös oppeja ja sanoja, joita Raamatusta ei suoraan löydy. Minulle tulee mieleen, että eihän Raamatussa esiinny termiä “syntiinlankeemus”, mutta silti tästä tapahtumasta kerrotaan meille kyllin selvästi Raamatussa. Joten Turunen on täysin oikeassa, teoriassa on mahdollista, että Jumala on kolmiyhteinen, vaikka itse sanaa ei olisikaan Raamatussa. Mutta jotain minun mielestäni kertoo se, että näitä termejä ei ole Raamatussa. Miksi Paavali ei käytä näitä termejä, tai yksikään Raamatun kirjoittajista, jos on Raamatun totuus, että Jumala on kolmiyhteinen ja tämä oppi on niin tärkeä kuin Turunen esittää? Miksi ihmeessä emme Paavalin kirjeistä lue pitkää perehdytystä kolminaisuusoppiin tai miksi profeetoista yksikään ei osaa kertoa meille kolmiyhteisestä Jumalasta?

Turunen myöntää, että kolmiyhteistä Jumalaa on vaikea käsittää maalaisjärjellä. Hän esittää, että vielä vaikeampi asia järjellä tavoittaa on Jumalan ikuisuus. Jos Jumala on ikuinen, hänellä ei ole alkua eikä loppua, eikö se ole aivan yhtä järjenvastaista kuin kolmiyhteinen Jumala? Tietyllä tapaa näin onkin, mutta samalla Turunen tulee myöntäneeksi, että usko kolmiyhteiseen Jumalaan todellakin on järjenvastaista. Turunen esittää, että uskomme Jumalaan tulisi perustua yksin Raamatun ilmoitukseen hänestä, eikä omaan järkeemme, ja olen tästä täysin samaa mieltä. Katsotaan täten, mitä Raamattu opettaa meille kolmiyhteisestä Jumalasta.

LUKU 2 – Kolmiyhteinen Jumala on rakkaus

Turunen esittää, että koska Jumala on rakkaus, hänen täytyy olla kolmiyhteinen. Jos Jumala olisi yksi, hän ei voisi olla rakkaus. Turunen kirjoittaa: “Sen sijaan kolmiyhteinen Jumala on rakkaus, koska Jumala jo ennen maailman luomista on aina ollut olemassa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonien keskinäisessä rakkaudessa.” Insertissä Turunen kirjoittaa “Jumala on rakkaus, koska Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki.” Itse en näe mitään ongelmaa siinä, että Jumala on yksi, joka rakastaa Poikaansa, jonka hän on luonut ennen maailman luomista, ja rakastaa maailmaa ja kaikkia ihmisiä, jotka hän on luonut. Jumala voi olla rakkaus, vaikka ei olisikaan kolmiyhteinen.

Turunen väittää, että kristinusko seisoo tai kaatuu kolminaisuusopin varassa. Hän kutsuu Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän Hengen suhteita kristillisen uskon ydintotuuksiksi. Hän kysyy, miten Jeesus voisi sovittaa meidän syntimme, jos hän on vain luotu olento? Vastaus on yksinkertainen. Luotu olento, joka oli täysin synnitön, kelpaa uhriksi, aivan kuten virheetön karitsa kelpasi temppelin aikaan uhriksi. Jeesus voi sovittaa meidän syntimme, koska hän on Jumalan ainoa Poika, vaikka onkin luotu olento. Onhan se kaunis ajatus, että Jumala itse tulee ihmiseksi ja itse kärsii ristillä rangaistuksen puolestamme, mutta kun Raamattu missään kohtaa ei opeta meille Jumalasta, joka itse syntyy ihmiseksi ja itse ihmisruumissaa kantaa meidän syntimme. Jesaja 53 luemme Jehovan kärsivästä palvelijasta, joka kantaa meidän syntimme, eikä Jesaja missään kohtaa kuvaa häntä itse Jumalaksi.

Turunen onnistuu hämmästyttämään minua väittämällä, että vanhurskautuminen uskon kautta on vaakalaudalla, jos emme usko Jeesuksen jumaluuteen. Hän väittää, että Jehovan todistajat eivät usko vanhurskautumiseen uskon kautta, mikä on suora valhe. Jehovan todistajat verkkosivuillaan kirjoittavat: “Me uskomme, että Jeesus tuli taivaasta maan päälle ja antoi täydellisen ihmiselämänsä lunastusuhriksi. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ansiosta häneen uskovilla on mahdollisuus saada ikuinen elämä.” Ihmettelen suuresti, miksi tällaisessa teoksessa on tarpeellista mustamaalata jo valmiiksi paljon parjattuja Jehovan todistajia?

Seuraavaksi Turunen esittää kaksi todella tärkeää ja painavaa kysymystä. Hän esittää, että jos Jeesus on luotu olento, eikö silloin hänen rukoilemisensa ja ylistämisensä ole epäjumalanpalvelusta? Toiseksi hän esittää, että Raamatun mukaan Jumala yksin on pelastaja. Jos joku väittää, että Jeesus on pelastaja, eikö silloin anneta ihmiselle sellainen ominaisuus, joka kuuluu yksin Jumalalle?

Turunen lupaa kirjansa kolmannessa luvussa perustella Raamatun tekstin valossa Jeesuksen ja Pyhän Hengen tosi jumaluuden. Tämä on juuri mitä minä kaipaan. Mitä sanoo Raamattu Jeesuksen jumaluudesta? Kaivetaan kirjakääröt esiin ja tutkitaan!

LUKU 3 – Jumala on yksi

Ennen kuin Turunen ehtii todistelemaan Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluudesta, hän käy läpi Athanasiuksen uskontunnustuksen valossa tarkemmin kolmiyhteisen Jumalan luonnetta. Tämä on tuttua tekstiä: Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala, ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan on ainoastaan yksi Jumala. Todistaakseen, että Jumala on yksi, Turunen lainaa Jesajaa:

“Minä olen Jehova, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani?” (Jes. 44:24)

Tämä on aika selvää tekstiä. Jumala on yksi. Hän on luonut maailman yksin, eikä tarvinnut siihen kenenkään apua. Turunen lainaa myös juutalaisten uskontunnustusta ja Paavalia:

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi.” (5. Moos. 6:4)

“Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1. Kor. 8:4-6)

Turunen väittää: “Kutsumalla Jeesusta Herraksi Paavali sijoittaa Pojan juutalaisen shema-tunnustuksen ytimeen Isän rinnalle.” Tässä on kyse kielipelistä. Heprealaisessa Raamatussa ja minun paljon käyttämässäni Uuden maailman käännöksessä Jumalaa kutsutaan Jehovaksi lähes 7000 kertaa. Jumalan nimi on YHWH – Jumalan nimi ei ole Herra. Täten 5. Moos. 6:4 sanoo, että meidän Jumalamme, Jehova on yksi. Alkukielessä ei sanota, että Herra on yksi. Myöhemmässä kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä Septuagintassa Jehova on käännetty Herraksi joka kerta. Uuden testamentin kirjoituksissa jää arvoitukseksi, milloin kreikan Kyrios tarkoittaa Herraa ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Paavali täten, ei rinnasta Jeesusta Jehovaan kutsumalla häntä Herraksi.

Turunen kääntää Jaakobin kirjeen jakeen päälaelleen:

“Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” (Jaak. 2:19)

Hän kirjoittaa: “Jaakobin mukaan monoteismiin sitoutuminen, vaikkakin oikein, ei sinänsä ole mikään erityinen Pyhän Hengen vaikutusta vaativa ponnistus.” Siis kun Jaakob kirjoittaa, että Jumala on yksi ja jopa riivaajat uskovat sen, Turusen mielestä se osoittaa, että monoteismiin voi uskoa ilman Pyhää Henkeä? Eikö pikemminkin se fakta, että jopa pahat henget uskovat Jumalan olevan yksi, todista vahvasti sen puolesta, että Jumala on yksi, eikä kolme?

Luvun kaksi lopussa Turunen lupasi seuraavassa luvussa todistaa Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluuden Raamatun valossa, mutta ei tehnyt niin. Hän ei osoittanut ainuttakaan jaetta, jonka valossa Jeesus tai Pyhä Henki olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tämä on pienoinen pettymys.

LUKU 4 – Kolme persoonaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki

Luvussa neljä Turunen lainaa Matteuksen evankeliumin lopun lähetyskäskyä:

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Mt. 28:19)

Turunen esittää, että tässä käsketään kastaa edellämainittujen nimeen, ei nimiin. Lisäksi tässä kuulemma Isä ja Poika ja Pyhä Henki kuvataan tasavertaisina toistensa rinnalla. Onko tämä paras Raamatun todiste Jumalan kolminaisuudesta?

Turusen mukaan Raamatun kuvaus Jeesuksesta Jumalan Poikana edellyttää, että Jeesuksella on Isä, mitä kukaan ei kiistä. Mutta Turunen ei pysty esittämään, miten Jeesus Jumalan Poikana osoittaa kiistatta, että Jeesus on itse Jumala.

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1:1-3)

Turunen lainaa Johanneksen evankeliumin alkulukua ja esittää, että Sana, joka oli Jumala, inkarnoitui ihmiseksi. Turunen esittää kovan väitteen “Jae 3 on lähes vedenpitävän varma todistus Jeesuksen tosi jumaluudesta, sillä Raamatun mukaan vain Jumala on luomaton kaikkeuden Luoja.” Turusen mukaan tämän kanssa pitää yhtää Paavalin sanat kolossalaisille:

“Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol. 1:16-17)

Turunen aivan tarkoituksella ei lainaa jaetta 15, joka kuuluu Uuden maailman käännöksen, Raamattu Kansalle käännöksen ja alkukielen mukaan:

“Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen”

Tässä sanotaan aivan suoraan alkukielessä, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen. Tässä siis Jeesusta kutsutaan suoraan luoduksi olennoksi. Kreikan taitajat voivat vahvistaa sinulle, että Uuden maailman käännös on lähempänä alkukieltä kuin kirkkoraamattu, joka lisää pyhään Jumalan sanaan sanat “ennen kaikkea” luomakuntaa.

Turunen esittää, että Heprealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa jakeissa 5-13 Heprealaiskirjeen kirjoittaja esittää Jeesuksen olevan itse maan ja taivaan luoja, Jumala ja Herra (Jehova). Voimme itse lukea nämä sanat Raamatustamme kukin tahollamme ja pohtia, mitä tässä sanotaan Jeesuksesta. Itse en kerta kaikkiaan näe, että tässä missään kohtaa väitettäisiin Jeesuksen olevan itse Jumala. Kirkkoraamatussa kääntäjät ovat tehneet ovelan tempun. Näin he muotoilevat jakeen 8:

“mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti…” (Hepr. 1:8)

Näin on luotu vaikutelma, että Poikaa kutsutaan Jumalaksi. Uuden maailman käännöksestä luemme:

“Mutta Pojasta hän sanoo: ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti…”

Kreikan alkukieltä tutkimalla paljastuu, että kreikan Θεὸς ei tässä virkkeessä edes aloita lausetta, joten Jehovan todistajien paljon parjattu käännös on lähempänä totuutta. Tässähän lainataan psalmia 45, jossa toki puhutaan ihmislapsesta, kuninkaasta, joka on arvostettu sankari, jota kansat ylistävät. Mahdollisesti tämä on täten messiaaninen psalmi. Jakeessa 6 puhutaan tässä psalmissa kyseisen kuninkaan Jumalasta, tässä ei hepreassa missään kohtaa sanota, että psalmin päähenkilö olisi itse Jumala. Eikö meidän tulisi Vanhan testamentin siteerauksen ollessa kyseessä tutustua kyseisen Vanhan testamentin jakeen kontekstiin, eikä tehdä päätelmiä yksin Uuden testamentin tekstin pohjalta? Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei siteeraa tätä psalmia turhaan. Ja siinä sanotaan tismalleen samaa kuin muuallakin Raamatussa – Jumala on Messiaan Jumala, eikä tässä Vanhassa eikä Uudessakaan testamentissa Messiasta kuvata itse kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

Turunen esittää, että Hepr. 1:13 jakeessa lainattu Psalmi 110:1 kertoo meille Jeesuksesta. Siinähän sanotaan hepreassa, että Jehova sanoi minun Herralleni, eli siis että Jumala sanoi Daavidin Herralle, Messiaalle, “istu minun oikealle puolelleni”. Mitä tässä jakeessa siis sanotaan? Että Messias istuu Jumalan oikealla puolella. Tässä kuten missään muuallakaan Raamatussa, ei Messiasta kuvata itse kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

Turunen pamauttaa listan jakeita Vanhasta ja Uudesta testamentista, jossa kuulemma Jeesuksen ja Jehovan yhteys on ilmeinen. Turunen listaa jakeet, kommentoimatta tai avaamatta niitä millään tasolla. Käyn tässä ne kaikki läpi.

“Huutavan ääni kuuluu: “Valmistakaa Jehovalle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.” (Jes. 40:3)

“Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ‘Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'” (Mk. 1:3)

Tässä kohtaa näemme, että Uudessa testamentissa lainataan Vanhaa testamenttia, joka kertoo huutavan äänestä erämaassa, joka kutsuu valmistamaan tietä Herralle, eli Jehovalle, kaikkivaltiaalle Jumalalle. Missä kohtaa Jesaja antaa ymmärtää, että tämä Jehova olisikin Messias, Jeesus? Voimme sanoa tästä vain, että Markus asettaa Johannes kastajan Jesajan profetian täyttäjäksi.

“Katso, Herra, Jehova tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.” (Jes. 40:10)

“Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 22:12)

Vaatii mielikuvitusta, että Jeesus tässä Ilmestyskirjan kohdassa siteeraisi kyseistä Jesajan kohtaa ja sovittaisi sen itseensä. Molemmissa puhutaan toki palkasta, mutta mikään ei viittaa kiistatta siihen, että Jeesus tässä siteeraisi Jesajaa.

“Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Jehova, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.” (Jes. 41:4)

“Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: “Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen” (Ilm. 1:17)

Tässäkään ei ole kyseessä suora lainaus, Jesaja puhuu Jehovasta, joka on ensimmäinen ja on viimeisten kanssa sama, Jeesus puolestaan esittää olevansa ensimmäinen ja viimeinen. Tässäkin on suuri ero, eikä tämäkään jae Ilmestyskirjassa ole suora lainaus Jesajasta.

“Minä, minä olen Jehova, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.” (Jes. 43:11)

“Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:12)

Tämä on täysin aiheellinen kysymys. Jos Vanhan testamentin mukaan Jehova yksin on pelastaja, kuinka Jeesus voi olla pelastaja, jos hän ei ole itse Jumala?

“Näin sanoo Jehova, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Jehova Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” (Jes. 44:6)

“Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:” (Ilm. 2:8)

“Näin sanoo Jehova, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Jehova, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani?” (Jes. 44:24)

“Ja: “Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu”.” (Hepr. 1:10-12)

Tässä on selvää, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Jehovasta, eikä Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

“Ainoastaan Jehovassa-niin pitää minusta sanottaman-on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Jehovassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.” (Jes. 45:24-25)

“ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.” (Apt. 13:39)

“Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.” (Jes. 48:12)

“Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm. 22:13)

“kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Jehovaa. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.” (Ps. 102:23-29)

“Ja: “Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu” (Hepr. 1:10-12)

Kuten jo aiemmin kommentoin näitä jakeita, molemmissa kohdissa puhutaan Jehovasta, Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei tässä kohtaa väitä, että Jeesus olisi perustanut maan ja taivaan.

“Ja jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.” (Joel 2:32 – Turusen kirjassa virheellisesti Joel 2:23)

“Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.” (Room. 10:13)

Kuten myönsin aiemmin, tämä on hyvä pointti Turuselta, miten Jeesus voi olla pelastaja, jos Jumala yksin pelastaa?

“Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

“Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: “He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”.” (Joh. 19:37)

“Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (Ilm. 1:7)

Tässä Sakarjan kirjan jakeessa kääntäjät ovat tehneet vakavan virheen. Puhuja on itse Jumala Jehova, joka tässä sanoo, että he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet – eli siis Jumalaan, joka on lävistetty. Voitte tarkastella heprean alkutekstiä ja tulla samaan johtopäätökseen kuin minä. Tässä ei sanota, että he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Johannes siteeraa tätä jaetta toisin – he katsovat häneen, jonka he ovat lävistäneet. Siteeraako siis Johannes Vanhaa testamenttia väärin? Niin näyttäisi olevan. Alkukielessä hepreassa sanotaan minun heprean opettajani mukaan, että “He katsovat minuun lävistäessään hänet”. Missään tapauksessa hepreassa ei sanota, että he katsovat Jehovaan, jonka he lävistävät. Jakeen kolmas virke on omituinen, jos tässä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty. Mistä tekstiin yhtäkkiä ilmestyy “hän”? Oikea tulkinta on, että he katsovat Jehovaan lävistäessään Jeesuksen Messiaan. Suosittelen, että tarkistat tämän tärkeän jakeen heprean opettajaltasi, etkä usko yksin minun sanaani, olenhan vain alkukielten harrastelija.

“Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Jehova, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” (Sak. 14:5)

“vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.” (1. Tess. 3:13)

Seuraavaksi Turunen esittelee meille taulukon, jossa hän näyttää Jeesuksella ja Jumalalla olevan samoja ominaisuuksia, jumalallisia ominaisuuksia, joita voi olla vain Jumalalla. Muutamia näistä on käsitelty jo aiemmin. Ensimmäiseksi Turunen esittää Jeesuksen olevan ikuinen ja pre-eksistentti. Todisteeksi hän tarjoaa seuraavia jakeita:

“Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman” (5. Moos. 32:40)

“Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”.” (Joh. 8:58)

Tässä sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ennen Aabrahamia. Ei sanota, että hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

“Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.” (Joh. 17:5)

Tässä taas kerrotaan, että Jeesus on ollut olemassa Isän luona ennen maailman luomista. Mutta sanotaanko tässä, että hän on ollut olemassa ikuisesti ennen kaiken alkua? Kol. 1:15, jota olemme käsitelleet jo aiemmin, sanoo, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen. Täten Jeesus on ensimmäinen luotu olento ja on ollut olemassa Isän rinnalla ennen maailman luomista, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

“jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava-hän pysyy pappina ainaisesti.” (Hepr. 7:3)

On harmi, että Turunen ei kirjassaan avaa näitä jakeita meille, vaan jättää tämän tärkeän tehtävän lukijan vastuulle, ikään kuin kotiläksyksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Turunen tällä jakeella tarkoittaa. Tässähän puhutaan Melkisedekistä, joka on ylipappi ikuisesti, Jumalan Poikaan verrattava – ei sanota, että Melkisedek on itse Jeesus. Tässä siis sanotaan, että Melkisedek pysyy pappina ikuisesti, ei tarkkaan ottaen puhuta Jeesuksesta sanaakaan.

“Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8)

Tässä taas sanotaan suoraan, että Jeesus on elävä iankaikkisesti. Mutta niin Raamatun mukaan myös kaikki uskovat ihmiset, emmekä me ole jumalia, vaikka elämmekin ikuisesti. Se Raamatun kohtaa puuttuu kokonaan, jossa kerrotaan Jeesuksen olleen olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

Seuraavaksi taulukossaan Turunen esittää sekä Jumalan että Jeesuksen molempien olevan kaiken luojia ja luomakunnan ylläpitäjiä. Että Jumala on kaiken luoja on täysin selvää 1. Moos. 1:1 pohjalta. Jeesuksen kohdalla Turunen tarjoaa jakeita, joita jo olemme käsitelleet aiemmin, Joh. 1:1-3 ja Kol. 1:16-17. Kuten aiemmin sanoin, Turunen jättää ilmeisesti tarkoituksella pois aivan keskeisen jakeen, Kol. 1:15, joka alkukielen mukaan sanoo, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hän siis on ensimmäinen luotu olento, joka on yhdessä Jumalan kanssa luonut kaiken muun. Jeesus täten on todella lähellä Jumalaa, onhan hän näkymättömän Jumalan kuva, mutta näiden jakeiden pohjalta emme voi väittää, että Jeesus olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Jos hän on näkymättömän Jumalan kuva, kuinka hän voi olla itse Jumala? Jos hän on koko luomakunnan esikoinen, ensimmäinen luotu olento, kuinka hän voi olla itse Luoja?

Turunen esittää Jeesuksen olevan kaikkitietävä, kuten Jumalakin. Että Jumala on kaikkitietävä, on itsestäänselvää (1. Sam. 2:3). Jeesuksen kohdalla turunen tarjoaa seuraavia jakeita:

“Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:24-25)

“Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: “Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: “Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: “Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”. Jeesus sanoi hänelle: “Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:17)

Ensimmäisissä jakeissa Jeesus todellakin Johanneksen mukaan tietää, mitä on ihmisissä. Mutta tarkoittaako se, että Jeesus tietää aivan kaiken? Jos hän on itse Jehova, hänen tulisi tietää kaikki, ei vain joitakin asioita ihmisistä, vaan aivan kaiken mahdollisen ja mahdottoman taivaan ja maan alla. Pietarikin todistaa, että Jeesus tietää kaiken.

Mutta tietääkö Jeesus todella kaiken? Miksi hänen täytyi mennä katsomaan viikunapuuta, nähdäkseen, onko siinä hedelmiä (Mk. 11:13)?

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36)

Jos Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova, kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, miten on mahdollista, että siitä hetkestä (viimeisestä päivästä) ei tiedä Poika, vaan yksin Isä? Eikö kaiken järjen mukaan kolmiyhteisen Jumalan jokaisen persoonan tulisi olla aivan yhtä kaikkitietäviä?

Seuraavana Turusen taulukossa on kaikkivaltias Jumala. Että Jumala on kaikkivaltias, on Raamatusta täysin selvää (1. Moos. 17:1), mutta katsotaan nyt, onko Jeesus kaikkivaltias:

“Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Mt. 28:18)

Tässä sanotaan, että Jeesukselle on annettu kaikki valta kahdessa eri paikassa, taivaassa ja maan päällä. Huomaa, että tämä ominaisuus on hänelle annettu. Sen on hänelle antanut kaikkivaltias Jumala Jehova. Jos Jeesus olisi itse Jumala, hänen ei tarvitsisi sanoa, että kaikki valta on hänelle annettu.

“”Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” (Ilm. 1:8)

Tässä taas sanotaan, että Jumala on kaikkivaltias, ei puhuta sanaakaan Jeesuksesta.

Turusen taulukon seuraava sarake kertoo kaikkialla läsnäolevasta Jumalasta ja Jeesuksesta. Psalmissa 139 kerrotaan Jumalan olevan läsnä kaikkialla. Entä Jeesus? Onko Jeesus läsnä kaikkialla, maailmankaikkeuden pimeimmässäkin kolkassa?

“Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Mt. 18:20)

Tässä kerrotaan, että Jeesus on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme henkilöä on kokoontuneen hänen nimeensä, ei sanota, että Jeesus on läsnä maailmankaikkeuden tutkimattomimmissakin kolkissa.

“ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Mt. 28:20)

Tässä sanotaan samaa mitä edellisissä jakeissa, Jeesus lupaa olla meidän kanssamme, ei sanota, että hän on kaikkialla läsnäoleva.

“Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh. 14:23)

Jälleen evankelistan viesti on sama – Jeesus lupaa olla meidän kanssamme. Tässäkään ei valitettavasti sanota, että Jeesus on kaikkialla läsnäoleva.

Seuraavaksi Turunen kertoo sekä Jumalan että Jeesuksen molempien antavan syntejä anteeksi.

“Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?” (Mk. 2:7)

On hieman omituista, että Turunen lainaa tätä jaetta osoittaakseen Jumalan antavan syntejä anteeksi. Tämä on fariseusten lausuma ja oletus, että ainoastaan Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Mutta itse löydän omasta Raamatustani seuraavan jakeen:

“Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi.” (Ps. 103:3 RK)

Raamatussa todella sanotaan, että Jumala antaa syntimme anteeksi. Tämä on Jumalan sana. Katsotaan seuraavaksi, mitä Jeesus tekee.

“Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: “Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”.” (Mk. 2:5)

“Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-” (Mk. 2:10)

Tässä todellakin Jeesus antaa syntejä anteeksi. Mutta huomatkaa tarkkaan mitä tässä sanotaan – Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi. On selvää, että Jumala on Pojalleen antanut vallan antaa syntejä anteeksi. Onko tämä ominaisuus, joka on yksin Jumalalla? Fariseukset uskoivat, että yksin Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Mutta mihin Raamatun kohtaan he perustivat uskonsa? Turunen ei Raamatustaan kykene näyttämään sitä Vanhan testamentin kohtaa, jossa sanotaan, että vain ja ainoastaan Jumala itse saa antaa syntejä anteeksi.

“Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh. 20:23)

Meillä Jeesukseen uskovilla on valta antaa syntejä anteeksi! Tämä on Jumalan varma sana. Täten Turusen logiikalla meillä jokaisella on ominaisuus, joka on yksin Jumalalla. Olemmeko me täten jumalia? Emme tietenkään ole. On selvää, että Jumala on valtuuttanut Poikansa antamaan syntejä anteeksi ja tämä sama valta on annettu meille. Kyseessä täten ei ole ominaisuus, joka kuuluisi yksin Jumalalle ja todistaisi Jeesuksen olevan itse kaikkivaltias Jumala Jehova.

Turusen listan pitäisi olla lista asioita, joita yksin Jumala voi tehdä. Seuraavana listalla Turunen esittää, että sekä Jumala että Jeesus molemmat herättävät kaikki kuolleet viimeisenä päivänä ja tuomitsevat kuolleet.

“Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.” (Joh. 5:21)

Tässähän se on sanottu, sekä Isä että Poika molemmat tekevät eläviksi, missään kohtaa ei ole sanottu, että tämä ominaisuus kuuluisi yksin Jumalalle. Jos Jumala on valtuuttanut Poikansa antamaan synnit anteeksi, hän voi tälle antaa myös vallan herättää kuolleita. Lainataan nämä jakeet koko kontekstissa:

“Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:22-30)

Näissä jakeissa, joita Turunen ei lainaa, kerrotaan selvästi, että Jumala on antanut Pojalleen vallan tuomita eläviä ja kuolleita, herättää kuolleista ja antaa synnit anteeksi. Kyse on jumalallisista ominaisuuksista, jotka Jumala on antanut Pojalleen. Nämä ominaisuudet eivät todista, että Jeesus on itse Jumala, toisin kuin Turunen väittää. Jeesus on lähtenyt Isän luota ja Jumala on hänet valtuuttanut toimimaan maan päällä ominaisuuksilla, joita voi pitää jumalallisina. Tämä valtuutus ei tarkoita eikä edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala.

Listan toiseksi viimeisenä sarakkeessa on palvonnan kohde. Jumala on palvonnan kohde halki koko Vanhan testamentin, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Turunen listaa seuraavan jakeen:

“Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (2. Moos. 20:3)

Usko monoteistiseen Jumalaan edellyttää, että me emme palvo ketään toista Jumalan rinnalla. Jos nyt Jeesuksesta tehdään Jumala, eikö silloin syyllistytä epäjumalanpalvontaan, joka on Raamatussa ehdottomasti kielletty ja vakavimpien syntien joukossa? Trinitaarit asettavat koko tämän kuvan päälaelleen ja esittävät, että jos Jeesus ei ole Jumala, silloin palvomme epäjumalaa. Itse näen, että Paavali varoittaa meitä laittomuuden ihmisestä, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa itse Jumala (2. Tess. 2:3-12). Jos me teemme Jeesuksesta Jumalan ja palvomme häntä, silloin minun järkeni ja ymmärrykseni mukaan syyllistytään epäjumalanpalvontaan. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, vaan hän on ihminen, rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, syntiemme sovittaja ja Vapahtaja – saammeko palvoa häntä? Turusen mukaan seuraavissa jakeissa palvotaan Jeesusta:

“että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.” (Joh. 5:23)

Tässä puhutaan kunnioittamisesta, ei palvonnasta. Jeesus on todellakin kaiken kunnioituksen ansainnut, mutta ansaitseeko hän palvontaa, saammeko palvoa häntä?

“Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: “Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!”” (Ilm. 5:13)

Tämä kuulosta väkevältä Karitsan, eli Jeesuksen, ylistykseltä. Se lähentelee jo palvontaa. Jää epäselväksi, saammeko palvoa Jeesusta, jos hän ei ole itse Jumala. Onko Jeesus poikkeus, joka vahvistaa säännön? Hän on Jumalan kuva, Isä on hänet valtuuttanut antamaan syntejä anteeksi, jos palvomme häntä, emmekö palvo Isää? Näihin kysymyksiin en toistaiseksi osaa antaa tyhjentävää vastausta. Miten Jeesus opetti meitä rukoilemaan? Kehoittiko Jeesus koskaan ketään rukoilemaan itseään? Jeesus käsksi meidän rukoilla Isää, joka on taivaassa (Lk. 11:2-4). Hän käski meidän pyytää jokapäiväistä leipää ja syntejämme anteeksi Isältä. Jeesus kirkasti, ylisti, rukoili ja korotti aina Isää, ei koskaan varsinaisesti itseään. Joten kenties on epäjumalanpalvelusta palvoa Jeesusta?

Viimeisenä Turusen listalla on Jumala ja Jeesus ikuisen elämän antajana. Tätä käsittelimme jo aiemmin. Jumala voi valtuuttaa Poikansa antamaan ikuisen elämän, kyseessä on toki jumalallinen ominaisuus, mutta kuten luemme selvästi Raamatustamme, kyseessä on ominaisuus, jonka Jumala on antanut armossaan ainoalle Pojalleen.

Turusen molemmat listat täten eivät todista, että Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova.

Turunen kertoo, että monet kysyvät, miksi Jeesus ei kertaakaan suoraan sano olevansa Jehova? Tämä onkin hyvä kysymys. Turunen selittelee, että Jeesuksen todisteluissa hänen messiaanisuudesta oli kylliksi sulateltavaa juutalaisten joukossa. Mutta jos Jeesus oli todellakin itse Jumala, itse pidän merkittävänä sitä tosiasiaa, että Jeesus itse ei kertaakaan sano niin suoraan, eikä yksikään profeetta Vanhassa testamentissa kertaakaan kerro meille Messiaasta, joka on itse Jumala.

“Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Turunen väittää, että fariseukset ymmärsivät Jeesuksen julistavan olevansa itse Jumala ja siksi suuttuivat niin pahasti, että halusivat kivittää hänet. Turusen mukaan kun Jeesus kutsuu Jumalaa Isäkseen, hän tosiasiassa julistaa olevansa itse Jumala. Tämä on vähän erikoinen päättelytapa, minä kutsun Jumalaa Isäksi joka päivä rukouksessa, eikä se tee minusta Jumalaa. Jeesus voi olla Jumalan Poika olematta silti itse Jumala. Fariseukset eivät olleet kaikkitietäviä, eikä heidän todistustaan voi pitää puolueettomana tai edes kovinkaan luotettavana – täten kun fariseukset kuvittelivat Jeesuksen tekevän itsensä Jumalan vertaiseksi – mitä jos he erehtyivät? Eikä tässä edes sanota, että fariseukset olisivat luulleet Jeesuksen sanovan olevansa itse Jumala, vaan että hän teki itsensä Jumalan vertaiseksi. Jumalan kuvaksi luotu Jeesus varmasti monessa eri merkityksessä on hyvin lähellä Jumalaa, niin lähellä, että joku saattoi luulla hänen olevan itse Jumala.

“Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”. Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.” (Joh. 8:58)

Turunen esittää, että Jeesus tässä ei tarkkaan ottaen sano, että ennen kuin Aabraham oli, minä olen ollut, vaan hän sanoo kreikaksi “ego eimi”, “minä olen”, joka on yksi Jumalan nimistä. Näin Jeesus toisin sanoen väittää olevansa itse Jumala, mistä syystä juutalaiset jälleen poimivat kiviä kivittääkseen hänet. Tietenkään Jeesus ei puhunut kreikkaa. Mistä voimme täten olla varmoja, mitä hän tarkalleen ottaen sanoi? Kenties evankelista on tehnyt karkean kielioppivirheen, mikä ei ole ollenkaan harvinaista evankeliumien kohdalla. Jos Jeesus tässä sanoo olevansa itse Jumala, mitä sanoo Paavali itsestään? “Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen” (1. Kor. 15:10) Tämä on vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen “olen se joka olen” (2. Moos. 3:14). Julistaako Paavali olevansa itse Jumala?

“Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28)

Turunen kertoo epäilevän Tuomaan tässä vakuuttuneen Jeesuksen jumaluudesta. Onko todella näin? Vai huudahtaako Tuomas ylös taivaaseen ja kutsuu Jehovaa taivaassa Jumalaksi nähtyään ylösnousseen Jeesuksen?

Turunen antaa kourallisen jakeita ja kirjoittaa seuraavasti:

“Nämä jakeet, joissa Uuden testamentin kirjoittajat kiistattomasti kutsuvat Jeesusta Jumalaksi, tulee ottaa erittäin vakavasti.”

Olen suurimpaan osaan näistä jakeista törmännyt useasti aikaisemmin tutkimuksissani. Suurin osa näistä löytyy Markku Särelän tutkielmasta “Jeesus on tosi Jumala” kirjoittamastani vastineesta. Ei ole mitään uutta auringon alla.

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1)

Koska myöhemmin Johanneksen mukaan Sana tuli lihaksi, on selvää, että Sana tässä viittaa Jeesukseen. Onko todella näin? Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, trinitaarien mukaan Jumala itse syntyi ihmiseksi. On selvää, että Jeesuksen alkuperä on jumalallinen, Sana, joka tulee ihmiseksi, mutta tarkoittaako se aukottomasti ja kiistattomasti, että Jeesus on tosi Jumala? Oliko Sanan ja lihan liitosta syntynyt ihminen enää tosi Jumala? Itse väittäisin, että kun Sana tuli lihaksi ja syntyi ihmiseksi, se ei enää ollut Jumala. Jeesus on toki lähtenyt Isän luota ja hän on näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15) ja täten hyvin lähellä Jumalaa, lähempänä kuin yksikään ihminen, mutta hän ei ole itse Jumala.

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:18 1992)

Turunen lainaa kirjassaan aina johdonmukaisesti 1938 käännöstä, mutta tämän jakeen kohdalla hän lainaa 1992 käännöstä. Miksi näin? Koska vanhassa käännöksessä sanotaan:

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”

Biblia puolestaan sanoo:

“Ei ole kenkään koskaan Jumalaa nähnyt: ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, hän ilmoitti meille.”

Tarkempi tutkimus osoittaa, että ainoastaan muutamissa käsikirjoituksissa kerrotaan Jeesuksen olevan itse Jumala. En ole tekstikriitikko, mutta mitä olen tähän alaan vähän tutustunut, se on enemmän taidetta kuin tiedettä. Joissakin käsikirjoituksissa väitetään Jeesuksen olevan itse Jumala ja toisissa ei. Miten päätetään, mikä käsikirjoitus on alkuperäinen? Turunen olisi voinut nämä jakeet avata meille ja kertoa oman näkemyksensä, mutta hän ei sitä tee, vaan kuten aiemminkin, tyytyy vain listaamaan nämä jakeet kommentoimatta niitä millään tasolla. Joten jälleen eksegeettinen analyysi jää lukijan vastuulle.

“Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Tätäkin jaetta käsittelimme jo aiemmin, kyse oli juutalaisten omasta käsityksestä, he ymmärsivät Jeesuksen pitävän itseään Jumalana, mutta kuinka luotettavana voimme pitää juutalaisten todistusta?

“Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)

Tässä todellakin sanotaan, että Isä ja Poika ovat yhtä, aivan kuten mies ja nainen avioliitossa ovat yhtä, tai juutalaiset ja pakanat Kristuksen ruumiissa ovat yhtä.

“heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!” (Room. 9:5)

On huomioitava, että alkukielessä ei ole lainkaan välimerkkejä, ei ole pisteitä eikä pilkkuja. Voimme kreikasta lukea tämän jakeen monella eri tapaa. Tässä Uuden maailman käännös:

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.”

“joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2:6-7)

Tässä sanotaa samaa kuin Kol. 1:15, Jeesus oli luotu Jumalan kuvaksi, hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän “ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen”. Jälleen jae, jossa Jeesusta ei kutsuta tosi Jumalaksi.

“Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol. 2:9)

Jos Jeesus on itse tosi Jumala, miksi Paavali ei sano, että hän on kaikkivaltias Jumala Jehova? Tässä sanotaan vain, että Jumalan koko täyteys asuu hänessä ruumiillisesti, minkä jopa Jehovan todistajat myöntävät, ei sanota, että hän on itse Jumala.

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta “ja” sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

“Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.” (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako “ja” Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikö hän olisi kirjoittanut “Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”?

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20)

Viittaako “hän” toisessa virkkeessä edellisen virkkeen “häneen”, eli Jumalaan, vai hänen Poikaansa Jeesukseen?

On varsin ikävää, että Turunen roiskii menemään Raamatun jakeita, avaamatta niitä millään tasolla. Yksikään näistä jakeista ei avaudu ilman Raamatun kielen, kulttuurin ja kontekstin tutkimista. Siksi on valitettavaa, että Turunen vain listaa kasan jakeita ja esittää, että tässä kerrotaan Jeesuksen olevan Jumala. Lähempi tarkastelu osoittaa, että Raamatussa ei ole ainuttakaan jaetta, jossa Jeesuksen kerrottaisiin olevan itse kaikkivaltias Jumala Jehova.

Valitettavasti Turunen ei suo meille hengähdystaukoa, vaan jatkaa samassa luvussa Pyhästä Hengestä. Hän argumentoi, että Pyhän Hengen pettäminen on Jumalalle valehtelemista. Pyhä Henki täten on Jumala:

“Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Apt. 5:3-4)

Pyhä Henki on Jumalan henki, mutta onko se erottamaton osa pyhästä kolmiyhteisestä Jumalasta? Tässä näemme ainoastaan, että Pyhälle Hengelle valehteleminen on Jumalalle valehtelemista. Emme näe, että Pyhä Henki olisi yksi kolmiyhteisen Jumalan persoona. Kaipaisin Raamatusta todistusta, joka osoittaa Pyhän Hengen olevan persoona.

Turunen lainaa Matteusta, joka kertoo Pyhän Hengen pilkasta, että sitä ei anneta anteeksi (Mt. 12:31-32). Turunen esittää “Jos Pyhä Henki ei olisi Jumala tuntuisi käsittämättömältä, että persoonattoman voimavaikutuksen pikkaaminen olisi näin vakava asia.” On siis yksi persoona kolmiyhteisessä Jumalassa, jota ei saa pilkata. Ilmeisesti kahta muuta saa. Mitä järkeä tässä on? Poikaa saa pilkata, Isää saa pilkata, mutta Pyhän Hengen pilkkaamisesta joudut palamaan ikuisesit helvetin tulessa? Eivätkö kolmiyhteisen Jumalan kolme persoonaa kolminaisuusopin mukaan ole jumaluudessaan yhdenvertaisia?

Turunen lainaa Heprealaiskirjeen lukua 10, jossa kirjoittaja lainaa jakeita Jer. 31:33-34:

“Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Jehova: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Jehova’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Jehova; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Turunen esittää, että Pyhä Henki tässä on Herra Jehova. Alkutekstistä missään kohtaa emme lue sanaakaan Pyhästä Hengestä, emmekä Heprealaiskirjeestäkään.

Turunen on haastavan tehtävän äärellä. Toisaalta pitäisi löytää Raamatusta niitä kohtia, joissa Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksi, toisaalta pitäisi löytää kuvaus kolmesta erillään olevasta persoonasta. Turunen esittää, että Luuk. 10:21-22 on Jumalan kolme eri persoonaa selvästi toisista erillään. Turunen käy läpi muutamia trinitaarisia jakeita, joissa osoitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen toimivan yhdessä kolmena eri persoonana. Mutta sitten pitäisi löytää se kohta, missä sanotaan näiden kolmen olevan yksi. Se onkin haastavampaa, eikä Turunen sellaista jaetta löydä, paitsi Matteuksen evankeliumin trinitaarinen kastekaava (Mt. 28:19), jossa käsketään kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, eikä nimiin. Juutalaiset sanovat, että sapatti on vuori, joka roikkuu langan varassa. Samaa voisi sanoa kolminaisuusopista. Koko oppi ja kirkkoisien tuhannet teokset aiheesta nojaavat yhden tai kahden Raamatun jakeen, välillä jopa yksittäisen sanan varassa.

Minä haluaisin nähdä Vanhan testamentin profetian, jossa kerrotaan Messiaan olevan itse Jumala. Haluaisin nähdä profeettojen edes vihjaavan, että Jumala on kolme, eikä yksi. Tiedämme varmuudella, että Jumala on yksi (5. Moos. 6:4) – mutta pitäisi löytää se profetia, jossa kerrotaan Jumalan olevan kolme.

Turunen ei luonnollisesti löydä näitä kohtia Raamatusta, koska niitä ei ole olemassa.

Turunen kertoo säpsähtäneensä erään löydön äärellä. Hän ei muista kirjallisuudesta lukeneensa siitä, joten kyseessä on mahdollisesti Turusen oma löytö trinitaaristen tekstien äärellä. Turunen esittää, että Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kertomukset Puolustajasta, jonka Isä lähettää (Mt. 10:19-20, Mk. 13:11 ja Lk. 21:14-15), sisältävät mielenkiintoisen variaation – Matteus sanoo Isän puhuvan, Markus Pyhän Hengen ja Luukas Pojan. Näin siis sama teksti kolmessa eri synoptisessa evankeliumissa puhuu samasta asiasta kolmella eri termillä, Puolustajaa kuvataan sekä Isäksi, että Pojaksi, että Pyhäksi Hengeksi.

Turunen esittää, että Jesaja 6:1-10 Jesaja kertoo luonnollisesti Jehovasta, joka puhuu, mutta Johannes Jeesuksesta (Joh. 12:39-41) ja Paavali Pyhästä Hengestä (Apt. 28:24-26). Vanhan testamentin profetia, jossa Jesajan mukaan puhujana on luonnollisesti kaikkivaltias Jumala Jehova, Johanneksen mukaan onkin Jeesus ja Paavalin mukaan Pyhä Henki.

“Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3)

Turunen todistelee, että kolmiyhteisessä Jumalassa ei ole jumaluuksien välillä mitään eriarvoisuutta, vaan Poika on yhtä paljon Jumala kuin Isä, samoin kuin Pyhä Henki on tismalleen yhtä paljon Jumala kuin Isä ja Poikakin. Miten siis selittää tämä Raamatun jae? Turunen käyttää termiä jumalallinen järjestys, aivan kuten naisen ihmisyys ei ole yhtään vähempi kuin miehen, vaikka mies onkin naisen pää, samoin Kristus ei ole yhtään vähempi Jumala sen takia, että Isä on Pojan pää. Kyse Turusen mukaan on kolmiyhteisen Jumalan persoonien suhteesta toisiinsa, ei erosta jumaluudessa.

Turunen tarjoaa yhteenvedon neljännestä luvusta:

“Kolminaisuuden persoonien välillä vallitsee siis ikuisuudesta lähtien suhde, jonka vuoksi kyse on kolmesta eri persoonasta. Jumalallinen olemus säilyy silti yhtenä, samana ja jakamattomana. Tämän vuoksi Jumala on yksi: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kukin omassa persoonassaan on tosi Jumala, koska Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä samaa jumalallista olemusta. Tämän vuoksi Raamatussa samanaikaisesti korostetaan Jumalan ehdotonta ykseyttä (monoteismi) ja samalla löydämme tekstejä, joissa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä omissa persoonissaan puhutaan tosi Jumalana, luojana ja Herrana. Tämä Raamattuun perustuva havainto ja sen tunnustaminen tosiasiaksi on raamatullisen kolminaisuusopin perustus.”

LUKU 5 – Tunnista yleisimmät kolminaisuusopilliset harhaopit

Turusen mukaan kaikki mielipide-erot raamatullisissa kysymyksissä eivät ole harhaoppia, vaan meidän tulee suvaita eri näkemyksiä. Mutta silloin jos harha koskee kristinuskon ydintä, pelastusoppia tai kolminaisuusoppia, silloin kyseessä on vakava harhaoppi, ja harhaoppista tulee karttaa, ei suvaita. Saako täten kolminaisuusopista käydä keskustelua? Vai tulisiko meidät kolmiyhteisen Jumalan kieltäjät yksinkertaisesti sulkea pois keskustelusta?

Turusen mukaan on olemassa kaksi vaarallista tietä, toinen on Jumalan ykseyden korostaminen niin että jumaluuden kolme eri persoonaa häivytetään, toinen on persoonien korostaminen niin että ajaudutaan pois monoteismista kohti polyteismiä. Turunen todistelee Jumalan persoonien olevan erillisiä kuvaillessaan niitä kohtia evankeliumeissa, joissa Isä on lähettäjä ja Poika on lähetetty ja joissa Poika rukoilee Isää. Välttääksemme sitten taas sitä toista ojaa, Turunen esittää Raamatusta niitä kohtia, joissa Jumalan kerrotaan olevan ehdottomasti yksi, kuten 5. Moos. 6:4.

Turunen käy läpi historiasta yleisimmät harhaopit, joita ovat adaptionismi, jonka mukaan Jeesus oli tavallinen ihminen, jonka Jumala adoptoi Pojakseen, modalismi, jonka mukaan Jumala on vain yksi persoona, joka eri aikoina esiintyy eri hahmoissa, subordinationismi, jonka mukaan Poika ja Pyhä Henki ovat Isää alemmassa arvossa, ja areiolaisuus, joka opettaa Pojan olevan luotu jumalallinen olento, kuten Jehovan todistajat uskovat.

LUKU 6 – Keksittiinkö kolminaisuusoppi vasta Nikeassa 300-luvulla?

Turunen esittää kirkkoisien tekstien valossa, että ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen tosi jumaluudesta ja tosi ihmisyydestä oli tuttua alkuseurakunnalle ensimmäisiltä vuosisadoilta alkaen, eikä sitä täten kekstitty vasta 300-luvulla. Esimerkiksi Didakhee ensimmäiseltä vuosisadalta sisältää Matteukselta lainatun kastekaavan jo varhain. Ignatios Antiokialaisen tuotannossa on jo ensimmäisellä vuosisadalla vahvasti läsnä ajatus Jeesuksen tosi jumaluudesta ja tosi ihmisyydestä. “Tietämättömyys poistui ja vanha valtakunta kukistui, kun Jumala ilmaantui ihmishahmossa saaden aikaan uuden iankaikkisen elämän.” Turunen esittää, että vaikka kolminaisuusoppi sinänsä ei ollut vielä muotoutunut nykyiseen muotoonsa, ajatus Jeesuksen jumaluudesta oli läsnä jo varhain alkuseurakunnassa. Athenagoras kirjoittaa 130 vuotta ennen Nikean kirkolliskokousta: “Kuka siis ei ihmettelisi, kun kuulee kutsuttavan ateisteiksi niitä, jotka puhuvat Isästä Jumalasta, Pojasta Jumalasta ja Pyhästä Hengestä, ja jotka julistavat sekä heidän ykseyttään voimassa ja heidän eroavaisuuttaan mitä järjestykseen tulee.” Termi kolminaisuus esiintyy ensimmäisen kerran Teofilos Antiokialaisen tuotannossa: “Samaan tapaan nuo kolme päivää, jotka edelsivät valoja (aurinko, kuu, tähdet), ovat esikuvia Jumalan, Hänen sanansa ja Hänen viisautensa kolminaisuudesta.” Tertullianus ensimmäisenä esitteli Jumalan, joka on yksi, mutta kolme persoonaa. Hippolytos muotoilee ajatuksen kolmiyhteisestä Jumalasta todella selvästi jo sata vuotta ennen Nikean kokousta:

“Minä en tohdi puhua kahdesta Jumalasta, vaan yhdestä, kuitenkin kahdessa persoonassa ja kolmannessa, sillä tässä on myös Poika; ja sitten kolmantena Pyhä Henki. Isä säätää, Sana toimeenpanee ja Poika, jonka kautta Isään uskotaan, ilmisaatetaan. Tämän ekonomian harmonia palautuu takaisin yhteen Jumalaan, sillä Jumala on yksi. Isä on Hän, joka käskee, Poika tottelee, ja Pyhä Henki antaa ymmärryksen. Isä on yli kaiken, Poika kaiken kautta ja Henki on kaikessa. Emmekä voi muutoin yhdestä Jumalasta ajatella, kuin uskoa totuudessa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.”

LUKU 7 – Uskon säännöstä uskontunnustuksiin

Tässä luvussa Turunen osoitaa kiistatta, että 700-luvulla muotoiltu apostolinen uskontunnustus juontaa juurensa varhaisten kirkkoisien teksteihin aina 100-luvulta asti. Turunen kirjoittaa, että sitoutuminen kolminaisuusoppiin merkitsee sitoutumista kristinuskoon ja että kolminaisuusopin hylkääminen merkitsee kristinuskon hylkäämistä.

LUKU 8 – Kuinka kuvailla Jumalan kolmiyhteyttä?

Turunen ehdottaa, että kaikki yritykset kuvata kolmiyhteistä Jumalaa ontuvat, ja voivat olla jopa vaarallisia. Onko Jumala kuin vesi, joka esiintyy kolmessa eri olomuodossa? Tai kuten ihminen, joka on sielu, ruumis ja henki? Ensimmäinen olisi modalismia ja jälkimmäinen polyteismiä. Turunen esittää, että kysymys siitä, miten 1+1+1 voi olla 1 eikä 3, on väärä. Oikeammin tulisi esittää, että 1x1x1=1. Turunen tiivistää, että omasta kokemuspiiristämme on vaikea löytää mitään järkevää rinnastusta kolminaisuuden ymmärtämiseksi, joten meidän tulee pysyä Raamatun sanassa ja ilmoituksessa kolminaisuuden salaisuudesta.

LUKU 9 – Sananlaskut 8 – Jumalan viisaus ja muita kolminaisuusopin haasteita

“Jehova loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.” (San. 8:22)

Turunen osoittaa aivan oikein, että tässä on alkukielessä heprean sana qanah, joka ei tarkoita luomista (bara), vaan omistamista. Lisäksi kyse on runollisesta tyylilajista, jossa on paljon vertauskuvallista, jota ei tule tulkita aivan kirjaimellisesti. Täten Jeesuksen pre-eksistenssi ei ole uhattuna.

“Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen.” (Kol. 1:15-16 RK)

Turunen tarttuu sanaan esikoinen, todistellen, että esikoisia on Raamatussa monia, jotka eivät olleet syntyjärjestyksessä esikoisia, kuten Jaakob, joka anasti esikoisoikeuden, tai Daavid tai Efraim. Turunen ei anna mitään arvoa sille, että tässä sanotaan selvästi Jeesuksen olevan koko luomakunnan esikoinen, joka kuulostaa kovasti siltä, että Jeesus on luotu olento, ensimmäinen luotu olento, jonka kautta kaikki muu on luotu. Eikä Turunen kiinnitä huomiota siihen, että Raamattu Kansalle kääntää tämän jakeen kreikan pohjalta tismalleen sanasta sanaan kuten paljon parjattu Uuden maailman käännös. Kirkkoraamatussa on tähän jakeeseen lisätty sanat “ennen kaikkea” luomakuntaa. Huomaamme siis kirkkoraamatustamme, että siinä on monessa kohtaa Raamattua käännetty ja väännetty siten, että se sopisi paremmin ennakkokäsityksiin kolmiyhteisestä Jumalasta.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Turunen esittää, että Jeesus puhuu tässä tosi ihmisenä, ei tosi Jumalana. Eli siis Jeesus tosi ihmisenä oli Jumalaa alempiarvoinen – eikö tämä kuulosta aivan subordinationismilta? Tai mahdollisesti modalismilta, Jeesus inkarnoituneena ei enää ollutkaan täysin Isän veroinen tosi Jumala, vaan hän oli tosi ihminen? Koko Raamatun todistus on, että Jeesus rukoilee Isää, hän kirkastaa Isää, hän puhuu vain sen, minkä Isä on hänelle antanut. Ja hän kertoo suoraan Isän olevan häntä suurempi. Turunen ei ota tätä tärkeää jaetta kyllin vakavasti, vaan esittää oman köykäisen perustelunsa kovin heppoisesti.

LUKU 10 – Iloitse ja riemuitse kolmiyhteisestä Jumalasta

Tässä luvussa Turunen esittää, että ihmisessä Jumalan kuvana, miehessä ja naisessa, jotka avioliitossa ovat yksi, heijastuu jotakin Jumalan kolmiyhteisestä luonnosta.

Kirjansa lopuksi Turunen lainaa vielä virttä 134, esittelee kirkon viralliset kolme uskontunnustusta ja antaa suppean listan kirjallisuutta.

Kuten sanoin aluksi, kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta olisin kaivannut syvällisempää eksegeettistä tutkimusta keskeisistä jakeista, joissa Jeesuksen väitetään olevan Jumala. On hyvä, että edes joku uskaltaa tänä aikana julkaista kirjan tästä aiheesta. Toivoisin, että kirja voisi toimia alustana keskustelulle, jonka pohjalta saisimme lisää luettavaa. Kaipaisin aineistoa, jossa areiolaisten painavat argumentit otettaisiin vakavasti. Kuka uskaltaisi käydä Jehovan todistajien kanssa rehellistä vuoropuhelua? Voit aloittaa ottamalla heihin yhteyttä ja kutsumalla heidät kotiisi keskustelemaan. Jehovan todistajat ovat ihmisiä kuten mekin ja tuntevat Raamattunsa todella hyvin. Jokainen kristitty voi oppia Jehovan todistajilta paljon. Kuka aloittaisi tämän vuoropuhelun, jota kipeästi tarvitsemme?

Jeesus on tosi Jumala?

Sivustolta Luterilainen.com löytyy Markku Särelän jo vuonna 1974 kirjoittama lyhyt tutkielma aiheesta “Jeesus on tosi Jumala”. Käyn sen kimppuun tässä pala palalta.

Särelä kirjoittaa johdannossaan mahtipontisesti: “Raamattu ilmoittaa syntiemme sovittajan, Jeesuksen, Jumalan Pojaksi, joka on jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.”

Kova väite. Jään odottamaan, missä kohtaa Raamattua julistetaan Jeesuksen olevan jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.

Hän varoittaa meitä aiheellisesti: “Jeesuksen persoonaa koskevia asioita me emme voi ratkaista oman järkemme varassa, vaan meidän on pitäydyttävä siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut meille. Monet ovat menneet harhaan sen vuoksi, että he ovat itse luoneet itselleen oppijärjestelmän tai filosofian.”

Katsotaan täten, kuka meistä pitäytyy Jumalan sanassa ja kuka on rakentanut aivan oman oppijärjestelmän.

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20 1938)

Särelä esittää, että “Jo yksistään tämä kohta riittää todistamaan, että Jeesus on tosi Jumala.”

Tämä jae siis kuulemma riittää. Mutta mitä tässä sanotaan? Että hän on tosi Jumala. Kuka “hän”? Viittaako “hän” tässä Jumalaan, vai Jeesukseen? Edellisessä virkkeessä “hän” tarkoittaa Jumalaa, miksi ei myös jälkimmäisessä? On mielenkiintoista, että Särelä avaa pelin jakeella, jonka voi tulkita kahdella eri tavalla. Onko tämä paras Raamatun todiste Jeesuksen jumaluudesta? Jehovan todistajat kääntävät tämän jakeen näin:

“Me kuitenkin tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille ymmärrystä, jotta oppisimme tuntemaan hänet, joka on tosi. Me olemme hänen yhteydessään, joka on tosi, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuisen elämän lähde.”

Uuden maailman käännös on tässä kohtaa uskollisempi alkutekstille kuin kirkkoraamattu. Kreikassa Jumalaa kutsutaan totiseksi kolme kertaa, kirkkoraamattu antaa ymmärtää virheellisesti, että Jeesusta kutsuttaisiin tässä totiseksi ja täten viimeinen virke saadaan kuulostamaan siltä, kuin Jeesus olisi se Totinen, eli siis itse Jumala.

“Tätä Jeesusta Paavali sanoo Jumalaksi: — Heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, J u m a l a, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:5)

On hyvä muistaa, että alkukielessä kreikassa ei ole välimerkkejä, ei pisteitä, ei pilkkuja, eikä suuria eikä pieniä alkukirjaimia, eikä edes sanojen välillä välilyöntiä erottamassa sanoja. Tämä jae täten, voidaan jäsentää monella eri tavalla. Jehovan todistajat tekevät sen näin:

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.”

Kuten sanoin, molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jos Jeesus on tosi Jumala, miksi tätä asiaa ei sanota Raamatussa suoraan, selvästi ja täysin yksiselitteisesti?

“Tuomas tunnusti Jeesuksesta: — Minun H e r r a n i ja minun J u m a l a n i. (Joh. 20:28)”

Tuomas nostaa katseensa ylös taivaaseen ja huudahtaa Jumalalleen, minun Herrani ja minun Jumalani! Miksi pitäisi olettaa, että hän tässä puhuttelee Jeesusta Jumalaksi?

“Pietari kirjoittaa hänestä: – Niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän J u m a l a m m e j a V a p a h t a j a n J e e s u k s e n K r i s t u k s e n vanhurskaudessa. (2 Piet. 1:1)”

Tämäkin on klassinen jae. Tämän jakeen pohjalta on jopa johdettu eräs kreikan kielioppisääntö, jonka hienoa nimeä en nyt muista, mutta sen perusteella kreikan “kai” tällaisessa lauseessa tarkoittaa, että ensimmäinen ja toinen sen avulla yhdistetty sana viittaavaat samaan asiaan, eli että Jeesus Kristus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, tässä ei puhuta toisaalta Jumalasta ja toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta. Näyttäkää minulle kiitos, kreikan ja Raamatun pohjalta, että Jeesus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, eikä tässä puhuta meidän vanhurskaudestamme, joka meillä on toisaalta Jumalassamme ja toisaalta Vapahtajassamme.

“Luukas kirjoittaa Johannes Kastajasta, Jeesuksen airuesta: — Ja hän kääntää monta Israelin lapsista H e r r a n, heidän J u m a l a n s a, tykö. ja hän käy h ä n e n edellään… (Luuk. 1:16,17)”

Ilmeiseti Särelä tulkitsee, että hän, eli Johannes Kastaja, kääntää lapsia Herran ja Jumalan tykö, ja Herra ja Jumala tässä tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Tai sitten luemme, että Johannes Kastaja kääntää lapsia Jumalan tykö ja Jeesus käy Johannes Kastajan edellä. Kaikki tämä on kovin tuttua. Jeesuksen jumaluus kun on asia, joka on meiltä selvästi Raamatussa kätketty, ja aina tarvitaan hitunen verbaalista akrobatiaa, jotta löydämme Raamatustamme Jeesuksen kätketyn jumaluuden.

“Sana oli Jumala. (Joh. 1:1) Tässä on puhe persoonallisesta Sanasta, joka tuli ihmiseksi maailmaan, eli Jeesuksesta.”

Sana oli Jumala. Kreikka on harvinaisen yksiselitteinen. Mutta kun Sana tuli lihaksi, kun Jeesus lapsi sikisi Marian neitseellisessä kohdussa Pyhästä Hengestä, oliko Jeesus enää Jumala?

“Vanhan Testamentin ennustukset lupaavat meille Vapahtajaksi itse Jumalan: Sillä lapsi on meille syntynyt, P o i k a on meille a n n e t t u, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä J u m a l a (Eel), I a n k a i k k i n e n I s ä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5).”

Särelä puhuu tässä Vanhan testamentin profetioista monikossa, mutta koko tutkielmassaan lainaa vain tätä yhtä jaetta. Tästä olen yrittänyt tiedustella Facebookissa oppineilta, saamatta mitään vastausta – missä kohtaa profeetat julistavat Messiaan olevan itse tosi Jumala, Jehova? Tässä Jesajan jakeessa ei sanota, että Messias on itse Jumala, tässä sanotaan, että hänen nimensä on muiden nimien ohella Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä. Siinä ei ole mitään erikoista tai poikkeuksellista, että Raamatun monilla henkilöillä on Jumalan nimi, kuten Jehoshua, Obadjah tai Daniel jne.

Särelä esittää, että Jesajan puhe Pojasta Isänä ei tarkoita Jeesuksen suhdetta Jumalaan, vaan hänen suhdettaan meihin – hän on meidän Isämme. Näin hänen täytyy sanoa, koska kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala, ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Minä olen Athanasiuksen uskontunnustuksen lukenut, oletko sinä, jos kutsut itseäsi luterilaiseksi? Athanasiuksen uskontunnustus on yksi kirkon kolmestä virallisesti uskontunnustuksesta, joten sinun on hyvä olla tietoinen mitä se opettaa, jos kuulut Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.

“Erittäin tärkeä todiste Jeesuksen jumaluudesta on hänen nimensä Herra, jota hepreassa vastaa Jahve eli Jehova ja kreikassa Kyrios.”

Juutalaiset tietävät oikein hyvin, että Jumalan nimi tulee lausua Jehova, ei Jahve. Jahve on kristittyjen tutkijoiden omasta päästään keksimä nimi, mutta ei nyt takerruta siihen.

“Paavali tunnustaa Jeesuksen VT:n Herraksi (Jahveksi): —Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut… Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room. (10:9,13).”

“Alkukirkon lyhyt uskontunnustus: “Jeesus Kristus on Herra” merkitsi ristiinnaulitun Marian pojan tunnustamista VT:n Jumalaksi eli Jahveksi.”

Logiikka tässä menee niin, että Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan Herraksi, Uudessa testamentissa on Vanhan testamentin tetragrammi JHWH käännetty Herraksi, kreikaksi Kyrios, joten Herran täytyy tarkoittaa Jehovaa, ja koska Jeesusta kutsutaan Herraksi muutaman sata kertaa Uudessa testamentissa, se ei voi tarkoittaa muuta kuin että Jeesus on Jehova. Pieleen tässä mennään vain siinä, että Jumalan oma pyhä, vanhurskas ja iankaikkinen nimi, Jehova, esiintyy Vanhassa testamentissa lähes 7000 kertaa. Septuagintan kääntäjät ovat tämän nimen jostain ihmeen syystä kääntäneet kreikan sanalla Kyrios, joka tarkoittaa Herraa. Uudessa testamentissa täten kreikassa Vanhan testamentin lainausten kohdalla lukee Kyrios. Huomaamme siis, että Herra tarkoittaa Jehovaa ainoastaan myöhemmissä käännöksissä. Missään kohtaa Raamattua ei Jeesusta kutsuta Jehovaksi, mutta monta kertaa Herraksi. Herra ei yksiselitteisesti tarkoita Jehovaa. Saara kutsuu Aabrahamia Herrakseen, eikä kukaan kuvittele, että Aabraham olisi Jehova.

“Ne, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden, osoittavat, ettei heillä ole Pyhää Henkeä. Jehovan todistajat eivät tunnusta Jeesusta Jehovaksi eli Jahveksi, vaan pitävät häntä vain eräänä alempana jumalana. Siten he ovat samalla langenneet pakanalliseen monijumalisuuteen eli, polyteismiin.”

Särelän mukaan siis Jehovan todistajat ovat sortuneet polyteismiin, kun pitävät Jeesusta alempana jumalana. Ensinnäkin, Jehovan todistajat eivät pidä Jeesusta alempana jumalana, vaan täysin ihmisenä, ensimmäisenä luotuna olentona ja Jumalan Poikana, meidän syntiemme sovittajana ja Vapahtajana. Särelän mielestä siis Isän palvominen Jumalana, Pojan palvominen Jumalana ja Pyhän Hengen palvominen Jumalana ei ole polyteismiä, mutta jos kiistät Jeesuksen tosi jumaluuden, silloin olet syyllistynyt polyteismiin?

“Minä olen” (Joh. 8:58)

Särelä esittää, että Jeesuksen monet “minä olen” ilmaisut tarkoittavat, että hän kutsuu itseään Jumalaksi, poimivathan juutalaiset kiviä kivittääkseen Jeesuksen jumalanpilkan takia kuultuaan tämän. Mutta jos Jeesus kutsuu itseään tässä Jumalaksi, onhan “minä olen” Vanhassa testamentissa yksi Jumalan nimistä, silloin myös Paavali kutsuu itseään Jumalaksi, sanoessaan “Jumalan armosta minä olen se joka olen” (1. Kor. 15:10) – vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen Toisessa Mooseksen kirjassa (2. Moos. 3:14).

Särelä esittää, että Kristus on kaikkialla, että hän on kaikkitietävä, mutta edes enkelitkään eivät tiedä kaikkea. Tämä on erikoista, Särelä ei ollenkaan ota huomioon, että Jeesus todellakaan ei tiedä kaikkea. Jeesus sanoo, että siitä hetkestä eivät tiedä Poika eivätkä enkelitkään, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on tosi Jumala, miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, jonka tietää ainoastaan Isä? Jeesus ei tiennyt, että viikunapuussa ei ollut hedelmiä, vaan hänen täytyi mennä katsomaan ja toteamaan asia itse. Jos hän olisi ollut kaikkitietävä, häneltä olisi tässä säästynyt aikaa, eikä hänen olisi tarvinnut kirota viikunapuuta. Särelä selittää, että tämä johtuu siitä, että Jeesus alensi itsensä ja otti ihmisen muodon ja että ollessaan ihminen hän ei käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan. Kovasti on selittelyn makua. Jeesus siis on tosi Jumala, mutta ollessaan tosi ihminen hän oli vähemmän kuin Jumala, eikä tiennyt kaikkea? Eikö Särelä tässä syyllisty tismalleen samaan kuin Jehovan todistajat (virheellisesti) hänen mukaansa, että Jeesusta pidetään alempana jumalana? Kuten on monta kertaa käynyt ilmi, kolminaisuusopissa ei ole järjen hiventäkään.

Särelä esittää, että Jeesuksen teot ovat Isän tekoja. Tietenkin ovat, koska Jeesus on näkymättömän Jumalan tarkka kuva (Kol. 1:15) ja koska hän toteutti tehtäväänsä – jonka sai Isältään, hän ei tehnyt mitään omin päin, vaan toteutti aina Isän tehtävän.

Särelä esittää, että Jeesus herätti kuolleita ja herätti myös itsensä kuolleista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään todiste jumaluudesta, sillä Elia ennen Jeesusta herätti kuolleita ja Paavali Jeesuksen jälkeen herätti kuolleita. Jumalan mies voi herättää kuolleita, ilman, että meidän täytyy olettaa hänen olevan itse tosi Jumala. Että Jeesus herätti itse itsensä kuolleista, tällaisesta emme lue missään kohtaa Raamattua, vaan Raamattu sanoo, että Isä Jumala, kaikkivaltias Jehova, herätti hänet kuolleista (Room. 10:9).

Särelä esittää, että vain Jumala itse voi antaa syntejä anteeksi. Särelä kertoo, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalallisella arvovallalla. Hän myöntää, että myös profeetat ennen Jeesusta antoivat syntejä anteeksi Jumalan valtuutuksella, samoin kuin Jumalan palvelijat Jeesuksen jälkeen, mutta Jeesus ei antanut syntejä anteeksi omalla vallallaan vaan Isän, koska hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tästä on helppo nähdä, että koska tavalliset ihmiset voivat antaa syntejä anteeksi, jos Jumala on heidät tähän valtuuttanut, Jeesuksen toimintaa tässä asiassa ei voi pitää todisteena hänen jumaluudestaan – miksi emme ennemmin päättelisi, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalan valtuudella, kuten ihmiset ennen häntä ja hänen jälkeen?

Särelä todistaa, että Mooseksen lain mukaan saamme palvoa ja kumartaa ainoastaan kaikkivaltiasta tosi Jumalaa, Jehovaa. Sitten hän esittää, että koska ihmiset kumarsivat ja palvoivat Jeesusta (Mt. 28:17), eikä Jeesus tätä kieltänyt, hänen täytyi olla itse Jumala. Muutenhan ihmiset olisivat syyllistyneet epäjumalanpalvontaan. Mitä tulee siihen, että yksin Jumalaa saa kumartaa ja palvoa, Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mooses sanoo:

“Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5. Moos. 18:18,19)

Tässä kerrotaan aivan poikkeuksellisesta profeetasta. Ensinnäkin hän on Mooseksen kaltainen, joten voimme odottaa, että hän noudattaa Mooseksen lakia ja opettaa sitä. Tähän sopii kovin huonosti kirkon Jeesus, joka nollasi ruokasäädökset ja häpäisi sapatin. Tässä sanotaan, että Jumala itse panee sanat hänen suuhunsa ja jokainen, joka ei kuule häntä, vaaditaan tilille. Toki historiassa oli monta profeettaa, jotka julistivat, että tämä on Jehovan sana. Mutta on vain yksi Poika, ei ole ketään muuta Jeesuksen kaltaista, joka olisi yhtä lähellä Isää. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), Jumalan ainoa Poika. Häntä me saamme kumartaa ja palvoa, koska hän on Jehovan kuva. Ketään muuta emme saa kumartaa tai palvoa. Hän on niin lähellä Isää, että hänen kumartaminen on sallittua. Mutta hän ei ole itse Jehova, vaan hänen ainokainen Poika.

Hieman yllättäen Särelä lainaa Viidettä Mooseksen kirjaa (5. Moos. 6:4) ja esittää, että Jumala on yksi. Hänen mukaan Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta silti ei ole kolmea Jumalaa, vaan on ainoastaan yksi Jumala. Tässä se on tiivistettynä Athanasiuksen uskontunnustus ja voimme kaikki todeta, että siinä ei ole mitään järkeä. Miten kolme eri Jumalaa muka ovat yksi? Termi kolmiyhteinen on ratkaisu tähän ongelmaan, on kolme eri Jumalaa, mutta silti vain yksi Jumala, koska Raamattu sanoo, että Jumala on yksi. Tästä emme pääse ikinä yksimielisyyteen, toisten mukaan Raamattu ja Jumala ovat täynnä paradokseja ja mysteerejä, toisten mielestä kaikki paradoksit ja mysteerit tulee hylätä. Ja koska olen vain kouluja käymätön duunari, sijoitan itseni jälkimmäiseen kategoriaan.

“Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)

Särelän mielessä ainoastaan kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, Jeesus, voi julistaa olevansa yhtä Jumalan kanssa. Mutta onhan Raamatun mukaan mies ja nainen avioliitossa aivan samalla tavalla yhtä, vaikka ovatkin edelleen kaksi eri persoonaa. Jeesus voi julistaa olevansa yhtä Isän kanssa, sillä hän on Jumalan tarkka kuva, lähetetty Isän luota maan päälle. Hän on lähempänä Jumalaa kuin enkelit, ja voi täten julistaa olevansa yhtä Isän kanssa. Tätä jaetta ei ole mikään pakko tulkita kirjaimellisesti.

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Särelän mukaan tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että Jeesus on itse Jehova. Mutta kuten olen todennut aikaisemmin (Kol. 1:15), Jeesus on Jumalan kuva, joten täten hän voi sanoa Filippukselle, että joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.

Särelä julistaa varmuudella, että “Jeesuksen neitseellinen syntymä vahvistaa Jeesuksen jumaluuden.” Tässä hän siteeraa jakeita Mt. 1:23, 20; Luuk. 1:34,35, mutta ei selitä, miksi ihmeessä neitseestä syntyminen todistaisi Jeesuksen jumaluudesta. Pikemminkin se todistaa ihmisyydestä – hän sikisi kohdussa, kasvoi lapsena ja varttui, hänellä oli ihmisen DNA, hän oli ihminen, vaikkakin yliluonnollisesti hedelmöitetty. Neitseestä syntyminen ei todista Jeesuksen jumaluudesta.

Särelä huomauttaa täysin aiheellisesti, että San. 8:22 on käänetty kirkkoraamatussa väärin, siinä ei sanota, että Herra “loi” minut töittensä esikoiseksi, vaan että Herra “hankki” minut. Tässä ei ole heprean verbiä bara, joka tarkoittasi luoda, vaan kanah, hankkia tai saada tai tulla omistamaan. Kuitenkin Kol. 1:15 todistaa, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento. Joten Raamatun todistus on vahva – Jeesus on luotu olento, hän ei ole itse tosi Jumala Jehova.

Särelän mukaan ainoastaan Jumalan Pojan veri voi sovittaa meidän syntimme. Olen samaa mieltä. Tämä ei edellytä, että Jumalan Pojan tulisi olla itse Jumala. Jehovan todistajatkin uskovat, että Jeesuksen veri on maksanut meidän lunnaamme, meidät on sovitettu ristillä Jeesuksen kuoleman ansiosta. Jeesus saattoi sovittaa meidän syntimme, koska hän oli täysin synnitön ihminen, täten sopiva uhriksi. Jotta Jeesus voisi sovittaa meidän syntimme, hänen ei tarvinnut olla itse Jumala. Miten Jumala voi kuolla? Miten Jumala voi vuotaa verta? Ei mitenkään, siihen tarvittiin ihminen, Jeesus Kristus, tai Jeshua Messias, kuten me seitsemännen päivän todistajat sanomme.

Särelä väittää, että Jeesuksen kastekäskyssä (Mt. 28:19) meidän käsketään kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, siihen yhteen nimeen, ei kolmeen, koska Jumala on kolmiyhteinen. Miksi Jeesus täten haaskaa sanojaan, eikä vain käske meidän kastaa suoraan lyhyesti ja ytimekkäästä Jehovan nimeen? Ei niin, vaan on erikseen Isän nimi, Pojan nimi ja Pyhän Hengen nimi. Tietenkään Pyhälle Hengelle ei ole kerrottu nimeä, mikä sekin todistaa, että Pyhä Henki ei ole Jumalasta erillään oleva persoona, sillä jos Pyhä Henki on persoona, miksi Raamattu ei kerro meille hänen nimeään? Voimme kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ilman, että meidän täytyisi uskoa, että Jumala on kolmiyhteinen. Tässäkään jakeessa ei todellisuudessa puhuta kolmiyhteisestä Jumalasta sanaakaan.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Särelä myöntää, että tämä jae kuulostaa pahalta kolminaisuusoppia ajatellen. Sitä se todellakin on. Selitys on vanha tuttu – alennustilassaan ihmisenä, juuri ennen kuolemaansa, Jeesus oli Jumalaa alempi. Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala Jehova, miten hän voi olla olemassa ihmisenä alempi kuin Jumala? Täten kolminaisuusopin kannattajat todellisuudessa uskovat paitsi polyteismiin, myös Jeesukseen alempana olentona kuin Jumala – mistä Särelä aiemmin moitti Jehovan todistajia! Joko Jeesus on itse Jumala tai sitten hän ei ole Jumala ollenkaan, ei ole mitenkään mahdollista, että Jumala itse hylkää omat jumalalliset ominaisuutensa ja syntyy alemmaksi jumaluudeksi. Eli siis, Särelä vastustaa niitä Jehovan todistajia ja muita harhaoppisia, jotka esittävät Jeesuksen olevan jokin alempi jumalaolento, mutta sitten itse opettaa Jeesuksen olleen ihmisenä Jumalaa alempi. Ota nyt sitten tästä opista selvää.

Paavali varoittaa meitä laittomuuden ihmisestä (2. Tess. 2:4), joka julistaa olevansa itse Jumala. Danielin mukaan Antikristus (Dan. 7:25) muuttaa ajat ja lait. Tämä kirkon Jeesus, joka julistaa olevansa itse tosi Jumala, joka kumosi ruokasäädökset ja muutti sapatin sunnuntaille, täytyy täten Raamatun ilmoituksen mukaan olla itse Antikristus. Mutta onneksi tiedämme, että Jeesus ei kumonnut Toorasta pienintäkään piirtoa, eikä hän siirtänyt sapatin pyhyyttä sunnuntaille, eikä hän ole itse Jumala. Olen tästä kirjoittanut kattavasti tässä. Kirkon Jeesus on Antikristus, mutta historian Jeshua on Messias ja Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme.

Minun suurin ihmetyksen aihe on, että jos Jeesus on itse tosi Jumala, miksi ihmeessä Jeesus ei selvästi ja toistuvasti itse kerro tätä asiaa ihmisille? Miksi profeetat eivät osaa sanoa sanaakaan Messiaasta, joka on itse Jumala? Miksi profeetat eivät osaa kertoa meille Jumalasta, joka astuu alas taivaasta ja alentaa itsensä ja ottaa ihmisen muodon? Tämä ja sitten se, että kolminaisuusopissa ei ole päätä eikä häntää, saa minut vakuuttuneeksi siitä, että Jumala ei ole kolmiyhteinen, Jeesus ei ole itse Jumala ja me voimme pelastua, vaikka emme uskoisikaan tähän kirkon luomaan kolmiyhteiseen hirvitykseen. Riittää, että tunnustamme suullamme, että Jeesus on Herra ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, niin me pelastumme (Room. 10:9). Hyvästit siis kolmiyhteinen Jumala, tervetuloa sydämeeni kaikkivaltias Jehova, joka olet luonut taivaan ja maan ja antanut meille Poikasi Jeshuan Messiaan, jonka ristinkuoleman kautta olet antanut meille kaikille kaikki syntimme anteeksi!

Päivitys 17.4.2021 Tässä kirjoituksessani esitän, että Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön, eli että häntä saa palvoa. Jätän tekstin ennalleen. Tässä blogissa huomaat ajatuksieni kehittyvän jatkuvasti, enkä käy korjailemaan yleensä vanhoja tekstejäni. Jehovan todistajat ovat sitä mieltä, että Jeesus on luotu olento, joten häntä ei saa palvoa. Olen nykyään heidän kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Koska Jumala on ainoa, jota saa palvoa, Jeesuksen palvominen olisi epäjumalan palvontaa. En ole vakuuttunut, että Raamatussa kukaan koskaan palvoisi Jeesusta. Opettiko Jeesus meitä palvomaan itseään, vai aina Isää? Vakuutun, että Jeesusta saa palvoa ainoastaan, jos pystyt näyttämään minulle, missä kohtaa Jeesus itse käskee meitä palvomaan itseään. Luku ja jae kiitos.

Jehovan todistajan näkemys Mooseksen laista

Julkaisen tässä erään Jehovan todistajan kanssa käymäni kirjeenvaihdon, hänen suostumuksellaan. Hän esiintyy tässä nimimerkillä Tapio, koska työskentelee Venäjällä, jossa Jehovan todistajia vainotaan, eikä täten voi esiintyä julkisesti Jehovan todistajana. Tässä hänen viestinsä minulle, joka on vastaus aiempaan viestiini ja sen perässä oma vastineeni. Halusin julkaista tämän, koska tässä on perusteellisesti ja kattavasti käsitelty monta keskeistä jaetta, joilla kristityt lyövät meitä judaisteja. Arvostan kuitenkin Tapion maltillista ja asiallista tyyliä käsitellä näitä asioita.

Hei Lauri!

Yritän tässä nyt vastailla kysymyksiisi – ja esittää vastaavasti kysymyksiä sinulle. Korostan edelleen, että en halua loukata sinua. Tarkoitus ei ole voittaa väittelyä. Mutta on mielenkiintoista, että luemme samaa kirjaa tässä kohdassa eri lailla. Mainittakoon että meillä taitaa olla enemmän yhteistä kuin eroja. Tämä kirjeenvaihto on hyvin nautinnollista ja hyödyllistä, koska se panee meidät molemmat mietiskelemään uskomustemme perustuksia. En muista, että minulla olisi aikaisemmin ollut yhtä syvällistä keskustelua kenenkään kanssa siitä, miten Mooseksen laki soveltuu Jeesuksen seuraajiin nykyaikana.

Lyhyesti. Jehovalla on ikuisia periaatteita, jotka ovat voimassa kaikkina aikoina ja kaikille ihmisille. Näitä ovat mm. veren pyhyys, josta puhuttiin jo Nooalle, sitten pistettiin tästä koskevia säädöksiä Mooseksen lakiin ja myöhemmin vielä toistettiin tämä käsky apostolien välityksellä varhaisseurakunnalle. Näihin periaatteisiin sisältyy myös avioliiton pyhyys. Joosef, joka eli satoja vuosia ennen Mooseksen lain voimaantuloa, ymmärsi tämän. 1. Moos. 39:9 hän mielenkiintoisesti mainitsee aviorikoksen synniksi nimenomaan Jumalaa vastaan (ei ainoastaan aviomiestä vastaan). Job, joka ei ollut israelilainen eikä elänyt Mooseksen lain alaisuudessa, oli Jumalan palvelija, ja hän eli ylevien moraaliperiaatteiden mukaisesti. Hän ymmärsi, että aviorikos, ahneus, varastaminen, oikeuden vääristäminen jne. olivat väärin Jumalan silmissä.

Mainitset kirjeessäsi useaan otteeseen, että onko sitten murhaaminen ja varastaminen oikein, jos emme kerran elä Mooseksen lain alaisuudessa. Viitaten aikaisempiin esimerkkeihin sanoisin, että Jumalan ikuisiin lakeihin kuuluvat periaatteet ovat aina olleet voimassa, ne ovat ikuisia. Patriarkat elivät oikeiden periaatteiden mukaisesti, vaikka he eivät olleet Mooseksen lain alaisuudessa.

Mooseksen laki oli hyvä ja täydellinen siihen tarkoitukseen mihin se tehtiin – suojelemaan kansaa, jonka piti tuottaa messias. Kun messias saapui, hän teki seuraajiensa kanssa uuden liiton. Nyt Jumalan palvelijat eivät enää olleet yhtenä kansana yhdessä maantieteellisessä paikassa, vaan he olivat hajaantuneina ympäri maailman eri kansojen keskuudessa. Jumalan ikuiset periaatteet, jotka olivat myös osa Mooseksen lakia, välitettiin Jeesuksen seuraajille. Paavali sanoi Room 7:6 että ”meidät on vapautettu laista”. Paavali viittaa tässä Mooseksen lakiin. Mutta Jeesuksen seuraajat ovat toisen lain, Kristuksen lain alaisuudessa, jossa yhtä lailla tuomitaan varastaminen, tappaminen ja aviorikos. Paavali sanookin Gal 5:13: ”Teidät kutsuttiin vapauteen, veljet. Älkää vain käyttäkö tätä vapautta tilaisuutena toimia syntisen ihmisluonnon halujen mukaan, vaan palvelkaa toisianne rakkauden välityksellä kuin orjat.” Jos Mooseksen laki olisi ollut edelleen voimassa, miksi Paavalilla olisi ollut tarvetta muistuttaa tästä asiasta?

Sitten tulemme Jeesuksen sanoihin, joita lainaat: “Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:8-19) Jeesus tarkoittaa tällä Jumalan lakia.

Jos Jeesus tarkoittaisi tällä, että mitään Mooseksen laista ei muuteta, miten voidaan selittää seuraavat raamatunkohdat:

1) Ympärileikkaus (niin kuin sapattikin) tuli olemassaoloon jo ennen Mooseksen lakia. Sillä oli tärkeä osa Mooseksen laissa, ja ympärileikkauksen tekemättä jättäminen toi kuolemanrangaistuksen. Jeesus ei kumonnut ympärileikkauskäskyä. Miten apostolit uskalsivat tehdä sen (Apt 15)? Tässä kumottiin yksi Mooseksen lain kirjain.

2) Mooseksen laissa hyväksyttiin avioero erilaisilla perusteilla. Matteuksen 18:9 Jeesus sanoo, että hänen seuraajansa voivat erota vain aviorikoksen perusteella. Mielenkiintoista että hän sanoo edellisessä jakeessa, että muilla perusteilla tapahtunutta avioeroa hyväksyttiin ”teidän kovasydämisyytenne takia… mutta näin ei ole ollut alusta asti.” Ainoa johtopäätös tässä on se, että avioeroa koskeva Jumalan periaate oli aina selvä, mutta säädökset vaihtelivat jonkin verran olosuhteiden mukaan? Joka tapauksessa, tässä Jeesus selvästi muutti sitä, mitä sanottiin Mooseksen laissa.

3) Mooseksen laki salli moniavioisuuden. Jeesuksen seuraajille moniavioisuus ei ollut sallittua. Tämä tulee esille esim. 1. Tim 3:2. Yksi näyte siitä, että kaikkia Mooseksen lain säädöksiä ei otettu uuteen liittoon.

4) Mooseksen laki salli sodankäynnin, jos se tapahtui Jehovan hyväksymässä tarkoituksessa (esim. luvatun maan valloitus). Jeesus ei sallinut edes messiaan puolustamista aseellisesti, vaan sanoi että ”sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat” (Mt 26:52). Paavali sanoi, että ”Meidän sodankäyntiaseemmehan eivät ole sellaisia, joita ihmiset yleensä käyttävät” (2. Kor 10:4), ja jatkoi puhumalla hengellisestä sodankäynnistä. Tilanne oli muuttunut. Maan päällä ei ollut enää yhtä Jumalan hyväksymää kansaa, jonka puolesta olisi ollut luvallista tarttua aseisiin.

5) Jos Jehova olisi halunnut, että Mooseksen lakia noudatetaan ikuisesti, miksi hän salli Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen? Tämä tapahtuma teki mahdottomaksi noudattaa suurta osaa Mooseksen lain säädöksistä. Eläin- ja ruokauhreja ei voinut enää uhrata, ja leeviläinen papisto hävisi olemassaolosta. Tosin jo ennen häviämistään temppeli ja papisto menettivät merkityksensä Jeesuksen uhrin ylivertaisuuden tähden, kuten Paavali todistelee kirjeessään roomalaisille.

6) 5. Mooseksen luvussa 23 luetellaan erilaisia rajoituksia siihen, kuka voi tulla seurakuntaan. Esimerkiksi moabilaisista sanotaan, että he eivät saa tulla Jehovan seurakuntaan. Ovatko nämä säädökset edelleen voimassa? Eivät ole. Uudessa liitossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia siitä, mihin kansaan kuuluvat voivat liittyä seurakuntaan. Pietari sanoo Apt 10:34,35: ”… Jumala ei ole puolueellinen, vaan hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja toimii oikein, kuuluupa tämä mihin kansaan tahansa.” Katso myös Apt 10:28, jossa Pietari selvästi tuo esille eron juutalaisten ja Jeesuksen seuraajien välillä.

7) 4. Mooseksen luvussa 35 kerrotaan verikostosta ja säädellään sitä. Onko verikosto edelleen voimassa? Ei ole. Paavali sanoo Room. 12:19 ”Älkää itse kostako rakkaat” ja jatkaa seuraavassa jakeessa kertomalla, miten meidän pitäisi tehdä hyvää vihollisillemme.

8) Vuorisaarnassa (Mt 5:38,39) Jeesus viittaa Mooseksen lain kohtaan ”Silmä silmästä ja hammas hampaasta”, ja jatkaa: ”Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle ihmiselle vastarintaa, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” Selvä muutos Mooseksen lakiin, eikö totta?

9) Vuorisaarnassa (Mt 5:44, 45) Jeesus käskee rakastamaan vihollisia ja rukoilemaan heidän puolestaan. Mooseksen laki ei vaatinut tätä, israelilaiset saattoivat jopa sotia vihollisiaan vastaan.

10) 2. Moos. 21:26,27 määrää sanktioita miehelle, joka lyö orjaansa, jos tämä vahingoittuu. Orjan fyysistä rankaisemista ei kuitenkaan kielletä. Voisiko nykyaikana Jeesuksen seuraaja lyödä palvelijaansa tai työntekijäänsä? Vastaus on kai selvä.

11) Apt luvussa kymmenen Pietari näkee näyn, jossa hänen käsketään teurastamaan epäpuhtaina pidettyjä eläimiä ja syömään niitä. Pietari vastustelee (jae 14), ”en ole koskaan syönyt mitään saastaista enkä epäpuhdasta.” Sitten hän kuulee äänen, joka sanoo (jae 15): ”Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” Kuten tiedämme, tällä näyllä Pietari ohjattiin ”epäpuhtaan” pakanan, Corneliuksen luokse. Mutta jos kaikki Mooseksen lain ruokarajoitukset olivat edelleen voimassa, tämän näyn sanoma olisi varsin erikoinen ja epälooginen.

Näitä esimerkkejä voisi tuoda vielä lisää. Mutta jo näiden valossa voidaan nähdä, että Mooseksen lain jokainen kirjain ei sovellu enää Jeesuksen seuraajien seurakuntaan.

Jopa kymmenen käskyn soveltaminen on hivenen erilaista kuin aikanaan. Käsky ”et saa murhata” soveltui Mooseksen lain aikana oman kansan jäseniin, vihollisia sai tappaa. Jeesuksen seuraajat, kuten todettu aiemmin, eivät tapa edes vihollisiaan. Käsky ”Et saa tehdä aviorikosta” salli moniavioisuuden. Jos nykyaikana joku pitäisi montaa vaimoa hän syyllistyisi aviorikokseen uuden liiton lakien mukaan.

”Sanot, että apostolien kokouksessa ei puhuttu mitään sapatista. Ei myöskään murhaamisesta tai varastamisesta, saako täten tappaa ja varastaa? Näitä asioitahan ei kielletty apostolien kokouksessa! Ja miksi ei kielletty? Koska apostoleille oli päivän selvää, että Mooseksen lakia täytyy noudattaa. Siksi Jaakob sanoo Apt. 15:21 “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kokouksessa muka päätettiin, että Mooseksen laki ei koske meitä pakanoita?”

Kommentteja tähän. Jos Mooseksen lain noudattaminen oli itsestäänselvyys, miksi ylipäätään nousi kysymys ympärileikkauksesta ja miksi, kuten edellä mainitsin, apostolit ja vanhimmat päättivät luopua tästä vaatimuksesta? On loogista ajatella, että yhä useampien pakanoiden liityttyä seurakuntaan, heräsi kysymys nimenomaan juutalaisista tavoista ja niiden soveltuvuudesta Jeesuksen seuraajille.

Kysymyksestäsi saa kuvan, että Jeesuksen seuraajat kävivät synagogassa. Oliko näin? Tosi, pakanat, jotka halusivat liittyä juutalaisuuteen, antoivat ympärileikata itsensä ja he kävivät synagogassa. Paavalin kerrotaan käyneen synagogassa. (Sivuhuomautus tähän: Synagogaa ei mainittu Mooseksen laissa, ja niitä alettiin käyttämään todennäköisesti Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana tai sen jälkeen.) Miksi? Hän meni sinne saarnaamaan Jeesuksesta. Yleensä hän aloitti lähetystyönsä juutalaisten parissa, ja synagoga oli luonnollinen paikka missä oli mahdollisuus tavata Jumalan sanasta kiinnostuneita ihmisiä. Mutta kävivätkö uudet opetuslapset synagogassa? Efesoksessa Paavali kävi kolme kuukautta synagogassa. Muta hän julisti myös torilla (Apt 17:17), koska pakanat eivät käyneet synagogassa. Myöhemmin häntä alettiin vastustamaan, ja niinpä hän vei uskovat opetuslapset mukanaan ja alkoi käyttää Tyrannoksen koulun luentosalia uskovien kokoontumispaikkana. Samoin uudessa testamentissa on useita viitteitä, että uskovat kokoontuivat yksityiskodeissa. Jeesus oli ennustanut, että hänen seuraajansa erotettaisiin synagogasta (Joh 16:2).

Jaakobin maininta Mooseksen lain lukemisesta synagogissa ei tule ottaa kehotuksena tehdä niin, se on toteamus sen kohtaan, mitä oli tapahtunut. Apostolien kokouksen päätökset epäjumalalle uhratun, veren ja aviorikoksen karttamisesta olivat tuttuja juutalaisille ja heihin liittyneille. Mutta, on hyvä huomioida, että seurakuntaan liittyi enemmän ja enemmän pakanoita, jotka eivät koskaan olleet käyneet synagogassa ja joille Mooseksen lain säädökset olivat vieraita. Siksi olisi ollut loogista, että jos sapatin pito olisi ollut edelleen keskeisiä säädöksiä Jehovan palvelijoille, se olisi mainittu tässä yhteydessä. Murhaamista ei tarvinnut mainita, se oli Jumalan universaali laki, joka oli useimmiten selvä juttu myös pakanoille, onhan murhaaminen yleisesti ottaen vastoin useimpia kulttuureita ja uskontoja.

Heprealaisille 4:9 ja sapatinlepo. Käännetäänpä tuo jae miten tahansa, asiayhteys puhuu selvästi Jumalan lepoon pääsemisestä, ei kirjaimellisesta sapatin pitämisestä. Jae kuusi viittaa israelilaisiin, jotka eivät tottelemattomuutensa takia päässeet luvattuun maahan. He eivät päässeet Jumalan lepoon, vaikka epäilemättä noudattivat sapattilakeja. Jae 10 sanoo että ”Se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on levännyt omista töistään niin kuin Jumalakin omistaan.” Puhe ei ole kirjaimellisesta sapatista.

Jos Mooseksen laki olisi edelleen täysimääräisenä voimassa, olisi hyvin vaikeaa selittää seuraavia jakeita:

(Roomalaisille 3:19-21) 19 Mehän tiedämme, että kaiken, mitä laki sanoo, se puhuu lain alaisille, jotta jokainen suu vaikenisi ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. 20 Sen vuoksi ketään ei julisteta hänen edessään vanhurskaaksi lain vaatimien tekojen perusteella, sillä laki tekee meidät täysin tietoisiksi synnistä. 21 Mutta nyt on tehty ilmeiseksi, että Jumala voi pitää ihmisiä vanhurskaina laista riippumatta, kuten Laki ja Profeetat todistavat.

  • Jumala voi pitää ihmisiä vanhurskaina laista riippumatta – mihin siksi Mooseksen lakia tarvitaan?

(Roomalaisille 7:6) 6 Nyt meidät on kuitenkin vapautettu laista, koska olemme kuolleet sille, mikä rajoitti meitä, jotta olisimme orjia uudessa merkityksessä, hengen välityksellä, emmekä vanhassa merkityksessä, kirjoitetun lakikokoelman välityksellä

  • Mistä laista meidät on vapautettu?

(Heprealaisille 7:18, 19) 18 Aikaisempi käsky siis syrjäytetään, koska se on heikko ja tehoton. 19 Laki ei tehnyt mitään täydelliseksi, mutta paremman toivon antaminen teki, ja sen välityksellä me lähestymme Jumalaa.

  • Mikä on aikaisempi käsky, joka syrjäytetään?

(Heprealaisille 8:7-9) 7 Jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi tarvittu toista. 8 Hän todellakin moittii kansaa sanoessaan: ”’Tulee aika’, sanoo Jehova, ’jolloin minä teen Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa uuden liiton. 9 Se ei ole sellainen liitto, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi minä lakkasin huolehtimasta heistä’, sanoo Jehova.”

  • Jakeen yhdeksän liitto viittaa selvästi Mooseksen kanssa tehtyyn lakiliittoon. Noista jakeista ilmenee että uusi liitto ei ole sama kuin Mooseksen kanssa tehty liitto.

(Heprealaisille 8:13) 13 Puhuessaan ”uudesta liitosta” hän on tehnyt entisestä vanhan, ja se, mikä on vanha ja mikä vanhenee, on häviämäisillään.

  • Mooseksen kanssa tehty liitto korvataan uudella liitolla.

(2. Korinttilaisille 3:7-11) 7 Jos lakikokoelma, joka tuomitsee kuolemaan ja joka kaiverrettiin kirjaimin kiviin, syntyi sellaisessa kirkkaudessa, että israelilaiset eivät voineet katsella Mooseksen kasvoja niiden kirkkauden vuoksi, kirkkauden, joka oli määrä poistaa, 8 niin miksi se, mikä antaa henkeä, ei olisi vielä loistavampi? 9 Jos siis lakikokoelma, joka langettaa tuomion, oli loistava, niin kuinka paljon loistavampi onkaan se, mikä julistaa ihmiset vanhurskaiksi! 10 Niinpä sekin, mistä oli kerran tehty loistava, on menettänyt kirkkautensa suuremman kirkkauden vuoksi. 11 Jos se, mikä oli määrä poistaa, syntyi kirkkaudessa, niin kuinka paljon suurempaa on se kirkkaus, joka pysyy!

  • Mooseksen laki oli loistava, mutta sen oli määrä väistyä uuden liiton tieltä, joka oli vielä loistavampi.

(Galatalaisille 3:23-25) 23 Mutta ennen kuin usko saapui, meitä vartioitiin lain alaisuudessa, meidät oli luovutettu sen valtaan ja me odotimme uskoa, joka oli määrä paljastaa. 24 Siksi laista tuli meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskon perusteella. 25 Nyt kun usko on saapunut, emme ole enää kasvattajan alaisuudessa.

  • Mikä on tässä mainittu kasvattaja, minkä alaisuudessa emme enää ole?

(Galatalaisille 4:9-11) – –Nyt kun olette kuitenkin tulleet tuntemaan Jumalan, tai pikemminkin, nyt kun Jumala on tullut tuntemaan teidät, kuinka te käännytte jälleen takaisin heikkojen ja kelvottomien perusasioiden puoleen ja haluatte olla uudelleen niiden orjia? 10 Te vietätte tunnontarkasti päiviä, kuukausia, ajanjaksoja ja vuosia. 11 Pelkään, että kaikki, mitä olen tehnyt teidän hyväksenne, on ollut turhaa.

  • Mihin juhlanviettoihin Paavali tässä viittaa?

(Galatalaisille 4:21) – –Te, jotka tahdotte olla lain alaisuudessa, kertokaa minulle, ettekö kuule, mitä laki sanoo.

  • Eikö lain alaisuudessa oleminen tarkoita juuri lain noudattamista?

(Galatalaisille 5:2-4) – –Minä, Paavali, sanon teille, että jos teistä tulee ympärileikattuja, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä. 3 Muistutan jälleen jokaista miestä, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan koko lakia. 4 Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla julistetuiksi vanhurskaiksi. Te olette hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ulottumattomissa.

  • Ympärileikkaus poistettiin… eli ei tarvitse noudattaa myös muitakaan osia Mooseksen laista. Miten muuten tämän voi ymmärtää?

(Galatalaisille 5:18) – –Lisäksi jos henki johdattaa teitä, te ette ole lain alaisuudessa.

  • Mistä laista Paavali puhuu?

(Efesolaisille 2:15) 15 Hän poisti ruumiinsa välityksellä vihollisuuden, säädöksistä koostuvan käskyjen lain, tehdäkseen näistä kahdesta ryhmästä itsensä yhteydessä yhden uuden ihmisen, tehdäkseen rauhan

  • Mooseksen laki eristi Israelin kansan pakanoista. Kun se poistettiin, ovi uuteen liittoon oli kaikille auki.

Psalmeissa puhutaan laista, joka on ikuinen – Jumalan laki on ikuinen. Sanaa Toora käytetään Mooseksen laista, mutta ei ainoastaan siitä. Esimerkiksi 1 Moos 26:5 sanoo: ”Näin siksi, että Abraham kuunteli minua ja noudatti jatkuvasti vaatimuksiani, käskyjäni, säädöksiäni ja lakejani.” Tässä käytetään sanaa Toora, vaikka Mooseksen laki tuli vasta 400 vuoden päästä. Toora sanan käytön laajuus on minulla vielä vaiheessa, mutta tämä tuli heti vastaan.

Vielä sapatista. Jumala siunasi seitsemännen päivän. Hän lepäsi luomistyöstään. Muuten hän on kyllä ollut hyvin toimelias kuten tiedämme. Hän ei kuitenkaan asettanut seuraajilleen mitään sapattijärjestelmää. Sapattijärjestelmä otettiin käyttöön vasta Israelin kansan Egyptistä vapautumisen jälkeen. Kuten Mooseksen kertomuksesta ilmenee, alussa oli epäselvyyksiä ja rikkomuksia sapatin suhteen, mikä näyttää, että asia oli Israelilaisille uusi. Sapatti oli siis Israelin kansalle.

Roomaisille luku 11 – oksastetaanko pakanat oliivipuuhun, joka edustaa Israelin kansaa, ja tuleeko heistä näin ollen Mooseksen lain alaisuudessa eläviä israelilaisia? Oliivipuu edustaa sen Jumalan tarkoituksen toteutumista, joka koskee Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa (1. Moos. 22:17, 18). Jeesuksen seuraajiksi ryhtyneistä ei tullut kirjaimellisia juutalaisia, vaan hengellisiä sellaisia. Puun runko edustaa Aabrahamin siementä, eli Jeesusta. Jos runko edustaisi Israelin kansaa, miksi siitä voisi sitten poistaa juutalaisia, jotka eivät uskoneet (jae 17)? Juutalaiset, jotka eivät uskoneet, olivat edelleen juutalaisia, mutta heistä ei tullut osa hengellistä Israelia. Uuden liiton perusta oli Aabrahamin kanssa tehty liitto, ei Mooseksen lakiliitto, kuten Paavali todistelee Galatalaisille 3:15-18.

Mikä oli Mooseksen lain tavoite? (2. Mooseksen kirja 19:4-6) – –. 5 Jos tottelette minua tarkoin ja pidätte liittoni, teistä tulee varmasti erikoisomaisuuttani kaikkien kansojen joukosta, sillä koko maa kuuluu minulle. 6 Teistä tulee pappisvaltakuntani ja pyhä kansakuntani.’ Näin sinun pitää sanoa israelilaisille.” Pitivätkö israelilaiset kansana liiton? Eivät pitäneet. Heistä ei tullut pappisvaltakuntaa. Tämä tehtävä annettiin hengelliselle Israelille.

Summa summarum. Jehovalla periaatteet ovat ikuisia. Jotkut lait kuitenkin vaihtelevat kulloisenkin tilanteen mukaan. Mooseksen laki täytti tehtävänsä – se johdatteli ihmisiä Kristuksen luokse. Kun Kristus oli maan päällä, hän juutalaiseen kansakuntaan kuuluvana noudatti Mooseksen lakia (Gal 4:4). Hänen lunastusuhrinsa avasi kuitenkin tien uudelle liitolle. Uudella liitolla on omat lakinsa, Kristuksen laki. Monet niistä ovat hyvin samankaltaisia Mooseksen lain säädösten kanssa. Mutta uusi liitto on uusi liitto. Tilannetta voitaisiin verrata vaikkapa hallituksen vaihdokseen. Uusi hallitus voi antaa uuden perustuslain. Laki on uusi, mutta todennäköisesti siinä on paljon aineksia edellisestä perustuslaista.

Danielin 7:25. Raamatussa puhutaan paljon antikristuksesta, mutta tämän jakeen tekstiyhteys paljastaa että tässä kohdin puhutaan jostain kirjaimellisesta valtakunnasta (jae 24) joka vainoaa Jeesuksen seuraajia ja pyrkii toiminnallaan muuttamaan Jumalan lakeja profeetallisista ajoista ja ajanjaksoista. Tästä jakeesta ja koko luvusta voisi tietysti kirjoittaa vaikka kuinka pitkän esseen, mutta olkoon tällä kertaa.

”Jos sapatti oli kumottu, miksi fariseukset eivät kertaakaan syytä Jeesusta tästä opetuksesta?” Itse asiassa fariseukset syyttivät koko ajan Jeesusta sapatin rikkomisesta. Todellisuudessa tietysti Jeesus ei rikkonut Mooseksen laissa mainittua sapattia, vaan fariseusten perinnäissääntöjä. Mutta kuten edellä mainitsin, Jeesus juutalaiseen kansaan kuuluvana eli lain alaisuudessa. Hänen uhrikuolemansa kuitenkin poisti lain.

”Jos alkuseurakunta apostoleineen ei viettänyt sapattia, miksi emme lue Raamatusta kuinka juutalaiset syyttivät heitä tästä opetuksesta?” Juutalaiset syyttivät alkuseurakuntaa lähes kaikesta mahdollisesta ja vainosivat heitä ankarasti. Jos alkuseurakunta olisi opettanut ihmisiä pitämään kiinni Mooseksen laista, miksi heitä sitten olisi vainottu? Jos Jeesuksen seuraajat olisivat pitäneet kiinni Mooseksen laista, he olisivat olleet yksi juutalaisuuden haara, ja he olisivat voineet saada laajaa hyväksyntää juutalaisten keskuudessa.

Sanoit aikaisemmin, että Jeesuksen seuraajien pitäisi noudattaa koko sapattijärjestelmää, ei pelkästään viikon seitsemättä päivää. Ilmeisesti ajatuksesi on, että koko Mooseksen lakia pitäisi noudattaa? Uhriseremonioita ei kuitenkaan tarvitse noudattaa, koska ei ole leeviläistä papistoa? Entä muut osat?

Roomalaisille 10:4 – sana telos, miten pitäisi kääntää? Onko ”Kristus on lain loppu” huono käännös? Tätä sanaa käytetään mm. Mt 24:14 jossa se selvästi pitää kääntää sanalla ”loppu”. Katselin tuota sanaa myös Raamatun sanakirjoista, ja kyllä sille aina annetaan yksiselitteiseksi merkitykseksi ”loppu”. Miten se sinun mielestäsi pitäisi kääntää?

Yritin tässä nyt parhaani mukaan vastailla kysymyksiisi. Tähän meni turhan kauan, ja vastaus ei ole vieläkään niin valmis kuin haluaisin sen olevan. Aineisto voisi olla paremmin jäsennelty, kirjoitettu ja lisäaineistoakin voisi vielä olla. En ole semmoinen kirjailija kuin sinä. Mutta ajattelin että joskushan tämä täytyy lähettää, muuten luulet, että olen kuollut… Korostan edelleen, että meillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Periaatteessa uskomme pitkälti samoihin periaatteisiin, sinä vain uskot niihin Mooseksen lain perusteella, minä uuden liiton perusteella. Kristikunnan kirkot hylkäsivät kaikki Raamatun periaatteet jo kauan sitten.

Tästä puheen ollen, olen ollut mukana parissa virtuaalisessa museokierroksessa. Kierrokset koskivat nimenomaan Raamatun historiaa. Yksi kierros Jerusalemin museossa, toinen British museumissa ja kolmas Vatikaanin museossa. Vatikaanin museossa on ilmeisesti kaikkein suurin kokoelma Jeesuksen seuraajien alkuaikojen esineistöjä. Mielenkiintoista on mm. se, että ensimmäisen ja toisen vuosisadan esineistöstä ei löydy viitteitä Marian palvontaan, ristin käyttöön eikä kolminaisuuteen.

Parhain terveisin,

Tapio

Shalom!

Nyt on Jom Teruah, pasuunansoiton juhla ja lähdetään kohta kokoukseen, suureen juhlaan. Puhalletaan siellä pasuunaan ja syödään hyvin ja juhlitaan tätä suurta juhlaa. Jom Teruah on siitä jännä juhla, että moni uskoo Messiaan palaavan juuri tänä päivänä. Kevään juhlathan Jeesus täytti, mutta syksyn juhlat tulevat saamaan täyttymyksensä Jeesuksen toisessa tulemisessa.

  1. Ympärileikkaus oli merkki Israelin kansan ja Jumalan välisestä liitosta. Sitä ei koskaan ollut tarkoitettu pakanoille. Apostolien kokouksessa ei kielletty juutalaisia ympärileikkaamasta lapsiaan, päätettiin vain, että ympärileikkaus ei kuulu pakanoille, kuten se ei koskaan kuulunutkaan.
  2. Jeesus ei muuttanut sitä, mitä Mooseksen laissa oli säädetty. Avioerohan on edelleen Jeesuksenkin mukaan mahdollinen, aviorikoksen tapauksessa. Jeesus opettaa, että alunperin ei ollut niin, eli siis Jeesus tulkitsee lakia, hän ei muuta sitä, hän opettaa, että on parempi pysyä yhdessä ja olla eroamatta.
  3. 1. Tim. 3:2 sanotaan, että seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies, tässä ei sanota, että kaikkien seurakuntalaisten tulee olla yhden vaimon miehiä. Raamatun perusteella todellakin moniavioisuus on edelleen sallittua, jos mennään pelkän kirjaimen mukaan. Mutta omasta mielestäni mies on onnellisempi, kun hänellä on vain yksi vaimo. Näemme Raamatustakin, mitä ongelmia moniavioisuus aiheutti. Tässäkään ei kumota ainuttakaan Mooseksen lain käskyä.
  4. Mooseksen laki salli sodankäynnin ja itsepuolustus on aina ollut Raamatun mukaan sallittua. Itse olen reservin vänrikki ja puolustan maatani välittömästi aseellisesti, jos Venäjä hyökkää tänne. Jokaisessa maassa on armeija, jos ei oma, niin vieras. Jeesus toki sanoi, että jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Mutta Jeesus sanoi myös, että jolla ei ole miekkaa, ostakoon miekan (Lk. 22:36). Tästä asiasta olen Jehovan todistajien kanssa jyrkästi eri mieltä. Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ikuisesti, jotka puolustivat maatamme. Jos kaikki suomalaiset olisivat toisen maailmansodan aikana olleet Jehovan todistajia, me puhuisimme nyt venäjää.
  5. Temppeli on iso kysymys. Voimme aina kysyä, miksi Jumala milloinkin salli mitäkin. En tiedä, miksi Jumala salli temppelin hävityksen. Mutta juutalaisilla on jo papisto valmiiksi koulutettuna, temppelin irtaimisto on valmiina, ylipappi on valittuna, kun lupa saadaan rakentaa temppeli temppelivuorelle, se tullaan rakentamaan hyvin nopeasti ja sitten jälleen uhrataan. Mitä sitten kristityt sanovat, kun temppeli on jälleen pystyssä? Miksi Jumala salli temppelin rakennettavaksi uudelleen? Uskon vakaasti, että temppeli tullaan rakentamaan vielä meidän aikanamme. Jos ei, niin hyvin pian joka tapauksessa. Raamatussa on monta profetiaa, jotka eivät voi toteutua, ellei temppeliä jälleen rakenneta. Otan tähän vain muutaman jakeen.

“Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”.” (Jes. 2:2,3)

Milloin historiassa koskaan kaikki kansat ovat virranneet Jerusalemin temppeliin? Sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Tämä ja moni muu profetia odottaa vielä täyttymystään. Temppeli tullaan rakentamaan jälleen ja silloin jälleen uhrataan ja sitten sinä ja muut kristityt joudutte vakavasti pohtimaan, miksi Jumala salli temppelinsä jälleen rakennettavaksi.

“Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6,7)

Milloin koskaan pakanakansat ovat pyhittäneet sapatin ja uhranneet Herran temppelissä? Aivan, tämäkin profetia odottaa vielä toteutumistaan. Tässä huomataan myös sapatti, se on pyhä ikuisesti ja Raamattu lupaa, että lopun aikoina kaikki liha tulee sapattina kumartamaan Herraa (Jes. 66:23).

  1. Koska luen Mooseksen lakia kirjaimellisesti, minun on pakko uskoa, että Mooabilaiset eivät koskaan pääse Herran seurakuntaan, edes kymmenennessä sukupolvessa. Tämä on kova sana ja hiljattain eräs henkilö meidän seurakunnasta jätti meidät ja hylkäsi koko kristillisen uskon sen takia, että Raamatussa on tällainen ristiriita. Hän ei voinut hyväksyä sitä, että Mooseksen laissa käsketään, että kukaan Mooabilainen ei voi päästä Herran seurakuntaan. Tämä oli hänelle niin ratkaiseva kysymys, että päätti hylätä koko Raamatun. Uudesta testamentista emme lue mistään kohtaa, että Mooabilaiset olisivat liittyneet seurakuntaan. Mutta kieltämättä tämä on kova kohta ja hankala selittää. Olisihan se ihanaa, jos Uudessa testamentissa tämä Mooseksen lain käsky olisi kumottu, mutta kun emme lue sellaista Raamatustamme.
  2. Sanot, että verikosto ei ole enää voimassa. Olethan lukenut koko luvun 4. Moos. 35? Kenellekään ei annettu mitään lupaa verekseltään kostaa kenellekään, vaan syytetyn piti olla Herran seurakunnan edessä tuomittavana ja ainoastaan kahden tai kolmen todistajan sanan nojalle hänet sai tuomita. Tämä on täysin sopusoinnussa Uuden testamentin kanssa, joka sanoo, että älkää itse kostako, sillä kosto on Herran. Huomaa myös jae 29 “Ja tämä olkoon teillä oikeussäädöksenä sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.” Tässä kuten monessa muussakin kohtaa Mooseksen lakia sanotaan, että laki on ikuinen, voimassa sukupolvesta sukupolveen. Tehdä hyvää vihollisille ei ole pelkästään Uuden testamentin opetus, vaan saman luemme jo Vanhasta testamentista. Mooseksen laissa on säädetty “Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, älä jätä auttamatta, vaan auta häntä nostamaan se jaloilleen” (2. Moos. 23:5). Roomalaiskirjeessä Paavali lainaa Sananlaskuja, joka sanoo “Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.” (San. 25:21). Täten Mooseksen laissa on tismalleen sama opetus kuin Uudessakin testamentissa, meidän tulee tehdä hyvää vihollisillemme, rukoilla heidän puolestaan ja antaa Jumalan kostaa heille.
  3. Vuorisaarnassa Jeesus siteeraa monta kertaa Mooseksen lakia. Hän tulkitsee Mooseksen lakia, olette kuulleet, rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi – missä kohtaa Mooseksen lakia käsketään vihaamaan vihollista? Ei missään kohtaa. Jeesus täten siteerasi ihmisten vääristyneitä tulkintoja Mooseksen laista ja korjasi ne. Hän ei sano, että on kirjoitettu, vaan että olette kuulleet. Niin myös tässä kohtaa. Ihmiset olivat kuulleet, että silmä silmästä tarkoittaa kostamista verekseltään samalla mitalla. Näin ei Mooseksen laki koskaan opettanut. Täten Jeesuksen opetus on täysin sopusoinnussa Mooseksen lain kanssa. Jeesus esim. siteeraa Mooseksen lakia “älä tapa” – jos hän olisi jatkanut, että saat tappaa, silloin hän olisi kumonnut Mooseksen lain. Mutta Jeesus kiristää Mooseksen lakia, hän opettaa, että älä edes vihaa veljeäsi sydämessäsi. Niin tässäkin kohtaa. Silmä silmästä on edelleen voimassa, oikeuden edessä jokainen joutuu maksamaan hampaan hampaasta, sitä käskyä ei ole kumottu. Mutta käskyn virheellisen tulkinnan, että meidän tulee kostaa väärintekijälle verekseltään saman mitan mukaan, Jeesus kumoaa.
  4. Tähän vastasin jo kohdassa 7, Mooseksen laki käski tekemään hyvää vihollisillekin, eikö totta?
  5. Sanot, että Mooseksen laki määrää sanktioita miehelle, joka lyö orjaansa. Niinhän se sanoo. Mutta luetaanpa tarkkaan, mitä tässä sanotaan. Tässä sanotaan, että mies, joka lyö orjaansa silmään, tulee päästää orja vapaaksi. Mies, joka lyö orjalta hampaan suusta, on päästettävä orja vapaaksi. Annetaanko tässä lupa lyödä orjia? Minun nähdäkseni tässä opetetaan päinvastoin, päästämään orja vapaaksi, jos on pahoinpidellyt tätä. Mitään lupaa orjien fyysiseen pahoinpitelyyn ei tässä anneta.
  6. Olen kirjoittanut Pietarin näystä aiemmin. Lainaan tässä suoraan blogistani. Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Enemmän ruokasäädöksistä, katso tämä.

Sanot, että jos Mooseksen lain noudattaminen oli itsestäänselvyys, miksi nousi kysymys ympärileikkauksesta? Juuri siksi, että Mooseksen laissa ei käsketty ympärileikata pakanoita.

Kysyt mihin Mooseksen lakia tarvitaan, jos ihminen vanhurskautuu ilman lakia. Raamattu todistaa moneen kertaan, että pelastus on yksin armosta, ilman mitään omia tekoja. Kyseessä on siis klassinen olkiukko – me pelastumme ilman lakia! Kysyt mihin lakia sitten tarvitaan. Tämä on tavallaan pelastuskysymys. Raamatun mukaan synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Seuraava on tärkeä jae:

“Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.” (1. Joh. 3:4) – lainaan poikkeuksellisesti 92 käännöstä, koska se tuo tämän asian selvemmin esiin.

Synti on lain rikkomista, ei mitään muuta. Jos nyt laki on kumottu, ei ole syntiäkään, eikä mitään rikkomusta, koska laki olisi kumottu. Mutta näinhän kristityt eivät opeta, opetetaan täysin mielivaltaisesti, että seremoniasäädökset on kumottu, uhrisäädökset on kumottu, sapatti on kumottu, mutta kymmenen käsky on muuten voimassa – päätetään täysin mielivaltaisesti mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa. Opetetaan vastoin Raamatun sanaa, että vain ne käskyt ovat voimassa, jotka vahvistetaan Uudessa testamentissa. Raamatussa missään kohtaa ei sanota, että odottakaa muutama tuhat vuotta Uutta kirjaa, joka teille annetaan taivaasta, jossa vahvistetaan ne käskyt, joita teidän on noudatettava.

Miksi noudatamme Mooseksen lakia? Jotta emme tekisi syntiä, se on niin yksinkertaista. Mooseksen laissa missään kohtaa ei sanota, että saatte syntinne anteeksi, tulette vanhurskaiksi, ansaitsette ikuisen elämän, jos noudatatte tätä lakia. Laki ei koskaan tuonut pelastusta, pelastus on aina ollut yksin Jumalan armosta. Nyt uudessa liitossa emme noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Paavali vääntää asian rautalangasta ja esittää, että uudessa liitossa armon alla ei saa tehdä syntiä Room. 6:1,2,15 – täten meidän on noudatettava lakia, Mooseksen lakia eli Tooraa.

Kysyt mistä laista meidät on vapautettu – Paavali vastaa tähänkin toisaalla – kuoleman ja synnin laista. On aivan totta, että Mooseksen laki määrää meille tuomion, kuolemanrangaistuksen meidän hirvittävistä synneistämme, tästä laista meidät on Messiaan veren kautta vapautettu, kiitos Jumalalle. Tarkoittaako, että olemme vapaat laista, että saamme tappaa, varastaa ja tehdä huorin, koska olemme vapaat laista, mistä kirjoitin edellisessä viestissäni? Aivan kuten sinä myönnät, ei, se ei tarkoita, että olemme vapaat rikkomaan kymmentä käskyä ja tekemään syntiä. Joten olet itsekin sitä mieltä, että vapaat laista ei Paavalin terminologiassa tarkoita sitä, että saa tehdä syntiä ja rikkoa lakia. Miksi Jeesus olisi kärsinyt ristillä (paalussa) rangaistuksen meidän puolestamme, vain jotta me saisimme pyhittää sunnuntain ja syödä sianlihaa ja äyriäisiä? Siinä ei olisi mitään järkeä.

Lainaat Heprealaiskirjettä ja kysyt, mikä on aikaisempi käsky, joka syrjäytetään? Voisin esittää saman kysymyksen sinulle, jos Mooseksen laista osa on kumottu, olemme samaa mieltä siitä, että koko lakia ei ole kumottu, koska selvästi ei saa tappaa, varastaa tai tehdä huorin – millä kriteereillä päätät, mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa? Otetaan konteksti huomioon tässä. Heprealaiskirjeen kirjoittajan pointti tässä luvussa on, että Jeesus voi toimia ylipappina, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan – häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Täten Jeesus, vaikka onkin Juudan heimosta, voi toimia ylipappina, koska Aaronin pappeuden säädökset eivät koske häntä. Siksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että pappeuden vaihtuessa vaihdetaan myös lakia, että entinen käsky kumotaan – se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesus voi toimia ylipappina, se ei tarkoita, että nyt on Mooseksen laki kumottu kokonaisuudessaan ja korvattu jollakin Kristuksen lailla, jonka säädökset ovat niin paljon parempia kuin Mooseksen lain.

Lainaat edelleen Hepralaiskirjettä, joka lainaa Jeremiaa, joka puhuu uudesta liitosta. Sanot, että uusi liitto ei ole sama kuin vanha liitto. Olet aivan oikeassa. Katsotaan mitä Jeremia sanoo uudesta liitosta:

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini (TOORANI) heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.
” (Jer. 31:31-34)

Pari huomiota tästä. Ensinnäkin tässä sanotaan, että uusi liitto tehdään Israelin ja Juudan heimojen kanssa – miten sinä pakana (kaikella kunnioituksella) kuvittelet olevasi täten osa uutta liittoa? Sitten tässä sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Täten uudessa liitossa Jeremian mukaan Toora on edelleen voimassa. Miten uusi liitto sitten poikkeaa vanhasta? Lain osalta ei mitenkään, tismalleen sama laki on edelleen voimassa, mutta nyt se on kirjoitettu meidän sydämiimme, niin että toinen ei enää opeta toista ja me saamme Messiaan veren kautta kaikki syntimme anteeksi.

  1. Kor. 3 huomaa ensinnäkin, että tässä annetaan ymmärtää, että Mooseksen laki oli loistava. Sitten puhutaan evankeliumista, ilosanomasta, joka vanhurskauttaa meidät, että se on vielä loistavampi. Täten Mooseksen laki on loistava, mutta evankeliumi on vielä loistavampi, Aamen. Paavali toisaalla (Room. 7:12) sanoo, että Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Psalmissa 19 sanotaan, että Mooseksen laki on täydellinen ja psalmissa 119 sanotaan monta kertaa, että Mooseksen laki on ikuinen. Täten Raamatun mukaan Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen – miksi ihmeessä se piti kumota ja korvata Kristuksen lailla, jos se kerran jo oli täydellinen?

Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää omasta päästään keksimää termiä “lain alla”. Paavali sanoo monta kertaa, että emme ole lain alla. Mutta jotta asia olisi kaikille täysin selvä, Paavali sanoo, että emme saa uudessa liitossa tehdä syntiä ja rikkoa lakia, vaikka olemme armon, emme lain alla (Room. 6:1,2,15). Joten mitä ikinä lain alla tarkoittaa, se ei tarkoita tilaa, jossa olet velvollinen noudattamaan lakia.

Kysyt mistä juhlista Paavali puhuu Galatalaiskirjeen luvussa neljä. Katsotaan ja luetaan tarkkaan, mitä siinä sanotaan. Jakeessa kahdeksan Paavali sanoo “Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” – Galatalaiset eivät olleet juutalaisia, he olivat pakanoita, jotka entisessä elämässään palvoivat epäjumalia ja noudattivat pakanallisia tapoja ja juhlia. Jakeessa yhdeksän Paavali sanoo, että kuinka te jälleen käännytte takaisin noiden heikkojen ja kelvottomien alkeisvoimien puoleen? On mahdotonta, että tässä puhuttaisiin juutalaisten juhlista – sillä miten pakanat voisivat jälleen kääntyä niiden puoleen? Kuten aiemmin osoitin Raamatusta, Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen, täten on täysin mahdotonta, että Paavali viittaisi Mooseksen lain määräämiin juhlapyhiin heikkoina ja köyhinä alkeisvoimina. Joten juhlat, joihin Paavali tässä viittaa, tarkoittavat pakanoiden pakanallisia juhlapyhiä, joita kristityillä nykyäänkin on riittämiin, on joulua ja juhannusta ja Mikkelin päivää ja kynttilänpäivää ja Marian ilmestyspäivää ja kolminaisuuden päivää ja ties mitä pakanallisia juhlia. Paavali ei tässä viittaa Tooran 3. Moos. 23 säädettyihin juhlapyhiin, jotka ovat edelleen voimassa.

Lain alaisuudessa oleminen ei tarkoita lain noudattamista. Jos ottaisimme tämän kirjaimellisesti, silloinhan saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin, koska emme ole lain alla – mutta kuten jo todettu, olemme samaa mieltä, että sitä se ei voi tarkoittaa.

Lainaat Paavali jälleen Galatalaiskirjeestä, jossa Paavali esittää, että jos ympärileikkaat itsesi, olet velvollinen noudattamaan koko lakia. Esität, että koska ympärileikkaus poistettiin, ei tarvitse noudattaa mitään osaa Mooseksen lakia. Tätä Paavali ei tarkoita. Galatalaisia riivanneet valheapostolit opettivat, että ihminen pelastuu, kun hänet ympärileikataan. He ilmeisesti opettivat, että Mooseksen lain muita käskyjä ei tarvitse noudattaa, pelkkä ympärileikkaus riittää. Tämä on harhaoppi, jota vastaan Paavali niin raivoisasti sotii. Paavali ei tässä sano, että jos et ympärileikkauta itseäsi, sinun ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Hän opettaa, että pelkkä ympärileikkaus ei riitä – olet velvollinen noudattamaan koko Mooseksen lakia. Paavali opettaa tässä samaa, minkä hän vääntää rautalangasta monessa muussakin kohdassa, lain avulla ei tulla vanhurskaiksi, ei sapatin pitämisen, ei ruokasäädösten noudattamisen, eikä varsinkaan ympärileikkauksen kautta, jota koskaan ei edes Mooseksen laissa ollut määrätty muille kuin Aabrahamin fyysisille jälkeläisille.

Ja jälleen Paavali toistaa, että jos henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisuudessa. Olimme samaa mieltä, että tämä ei tarkoita, että nyt saa tappaa, varastaa ja tehdä huorin. Mitä lain alaisuus täten, Paavalin omasta päästään keksimä termi, voi tarkoittaa? Itse uskaltaisin väittää, että lain alla oleminen tarkoittaa tilaa, jossa ihminen lain rangaistuksen vaatimuksen alaisuudessa, jos laki tuomitsee sinut rikoksistasi kuolemaan, olet lain alla. Mutta nyt Kristuksessa me emme ole enää lain alla – olemme vapaat lain tuomiosta. Mutta muutkin tulkinnat ovat mahdollisia, siitä lienemme samaa mieltä, että “vapaat lain alaisuudesta” ei tarkoita sitä, että nyt saa tehdä syntiä ja rikkoa vapaasti Mooseksen lakia.

Pietari varoittaa meitä Paavalin kirjeistä, joissa on yhtä jos toista vaikeaselkoista, mitä ihmiset tulevat vääntämään kieroon, ja Galatalaiskirje on näitä jakeita pullollaan. Olen Galatalaiskirjeestä kirjoittanut enemmän tässä.

Lainaat Efesolaiskirjeen lukua kaksi ja esität, että Mooseksen laki eristi juutalaiset pakanoista mutta nyt se on poistettu ja ovi uuteen liittoon on kaikille auki. Lainataan nämä tärkeät jakeet koko kontekstissa:

“Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi-että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:12-22)

Mikä on erottava väliseinä, johon Paavali tässä viittaa? Se ei voi olla Mooseksen laki, koska Mooseksen laissa ei käsketä juutalaisten pysyä erossa pakanoista, että juutalainen ei saanut aterioidan pakanan talossa oli fariseusten omasta päästään keksimä perinnäissääntö, johon Mooseksen laki ei millään tavalla kehoittanut. Temppelissä oli väliseinä, joka erotti pakanoiden alueen vain juutalaisille sallitusta alueesta. Huomaa, että Mooseksen laissa ei ollut mitään käskyä rakentaa tällaista väliseinää. Tämän perinnäissäännön, ihmisten omasta päästään keksimän väliseinän, joka erotti juutalaiset pakanoista, Jeesus oman verensä kautta purki, yhdistäen pakanat ja juutalaiset yhdeksi kansaksi. Tässä sanotaan, että me entiset pakanat olemme Messiaan veren kautta päässeet osallisiksi pyhästä perheestä, me olemme samaa kansaa. Room. 11 kerrotaan samasta ilmiöstä toisin sanoin, että meidät pakanat on oksastettu Israeliin. Tässäkään ei sanota, että Mooseksen laki säädöksineen olisi kumottu, tässä puhutaan ihmisten omasta päästään keksimästä väliseinästä, jonka Jeesus on purkanut. Hän ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä.

Myönnät, että psalmeissa puhutaan laista, joka on ikuinen. Lainaan tähän vain muutaman jakeen, joissa kaikissa sanotaan sama asia, että Mooseksen laki on ikuinen.

“Ja Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja hän pitäisi meitä elossa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.” (5. Moos. 6:24)

“Rakasta siis Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiänsä, säädöksiänsä, oikeuksiansa ja käskyjänsä.” (5. Moos. 11:1)

“Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita teidän on tarkoin noudatettava siinä maassa, jonka Herra, sinun isiesi Jumala, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi-noudatettava niin kauan kuin elätte maan päällä.” (5. Moos. 12:1)

“Noudata ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle annan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, ikuisesti, kun teet sitä, mikä on hyvää ja oikeata Herran, sinun Jumalasi, silmissä.” (5. Moos. 12:28)

“Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 29:29)

“Ja niitä säädöksiä ja oikeuksia, sitä lakia ja niitä käskyjä, jotka hän on teille kirjoittanut, te alati tarkoin noudattakaa, mutta älkää peljätkö muita jumalia.” (2. Kun. 17:37)

“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)

“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)

“Minä en riko liittoani enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt.” (Ps.89:34)

“Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.”
(Ps. 119:160)

“Mutta Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen.” (Ps. 33:11)

“Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.” (Ps. 119:89)

“Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8)

Koska sama asia on ilmaistu Raamatussa niin monin eri sanoin – noudattakaa kaikkia näitä käskyjä ikuisesti, alati, sukupolvesta sukupolveen, niin kauan kuin elämme maan päällä – miten on mahdollista, että Jumalan ikuinen laki kumottiin? Miksi Jeesus sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto?

Sanot, että sapatti oli Israelille. Olet aivan oikeassa. Koko Toora on vain Israelille, jos sinä olet pakana, Toora ei koske sinua. Mutta jos sinut on Messiaan veren kautta liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2) ja oksastettu jaloon öljypuuhun (Room. 11), silloin Toora ja täten myös sapatti koskevat myös sinua. Jes. 56 jota jo lainasin ylempänä, kertoo meille pakanoista, jotka noudattavat lopun aikoina sapattikäskyä. Jes. 66:23 kertoo, että lopun aikoina kaikki pakanat tulevat kumartamaan Herraa sapattina. Sapattikäsky on kymmenestä käskystä neljäs, onko kymmenen käskyä vain juutalaisille ja vain määrätyksi ajaksi tarkoitettu, vai onko kymmenen käskyä Jumalan universaali ja ikuinen laki kaikille kansoille kaikiksi ajoiksi?

Sanot, että Jehovan periaatteet ovat ikuisia. Itse sanoisin, että Jehovan käskyt ovat kirjaimelleen ikuisia, Jumala ei muuta mieltään, eikä hän salli millekään kansalle tai millekään ajalle mitään poikkeuksia. Sanot että Mooseksen laki täytti tehtävänsä, se ajoi ihmiset Kristuksen luokse. On varsin erikoista, että laki, joka näyttää meille synnin, johdattaa meidät Kristuksen luokse ja sitten olemme vapaat rikkomaan tuota samaa lakia. Sanot, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Missä kohtaa Raamattua profeetat kertovat meille uudesta liitosta, jossa on voimassa jokin uusi laki? Tämä on tärkeä kysymys. Raamattu sanoo, että Jumala ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33), täten Raamatun mukaan uudessa liitossa on voimassa sama laki kuin vanhassakin liitossa, eli Mooseksen laki. Eli se profetia, jossa kerrotaan uudesta laista joka meille annetaan, joka korvaa Mooseksen lain, puuttuu Raamatusta kokonaan.

Daniel 7:25 kerrotaan Antikristuksen kaltaisesta hahmosta, joka muuttaa ajat ja lait. Tiedämme siis, että Antikristus pyrkii muuttamaan Jumalan asettamat ikuiset säädökset. Meiltä puuttuu profetia Messiaasta, joka muuttaa ajat ja lait, puhdistaa kaikki ruuat ja kumoaa jopa sapatin. Tämä lain kumoaminen on kristittyjen mielestä niin selvä asia, mutta juutalaisille se tuli ja tulee täytenä yllätyksenä. Juutalaiset odottavat Mooseksen kaltaista Messiasta, joka vahvistaa Tooran, ei kumoa sitä. Mutta kuten Jeesus itse sanoo, hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja kunnes taivas ja maa katoavat, Toorasta ei katoa pieninkään piirto. Miksi Jeesus sanoo näin? Miksi Jeesus ei kerro suoraan, että hän tuli kumoamaan lain ja että Mooseksen laki nyt korvataan Kristuksen lailla, miksi ihmeessä Jeesus ei sanonut tätä asiaa suoraan?

Kysyt, miksi alkuseurakuntaa olisi vainottu, jos he opettivat Mooseksen lain olevan edelleen voimassa. Ehkä siksi, että he opettivat Messiaasta, joka ristinkuolemallaan (paalussa) sovitti meidän syntimme, he opettivat kuolleiden ylösnousemuksesta, josta juutalaisista moni oli eri mieltä, heidän oppinsa oli uutta ja se haastoi monia juutalaisten käsityksiä. Juutalaisista moni uskoi pelastuvansa, koska oli ympärileikattu, nyt heille opetettiin, että he olivat syntisiä ja heidän piti katua. Mm. näistä syistä alkuseurakuntaa vainottiin. Liikkui jopa huhu, jonka mukaan apostolit opettivat luopumaan Mooseksen laista. Mutta Raamattu sanoo, että tässä syytöksessä ei ollut mitään perää. Miksi Raamatun mukaan tässä syytöksessä ei ollut mitään perää, jos todellisuudessa alkuseurakunta opetti luopumaan Mooseksen laista?

“Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

Olen sanonut aiemmin, että koko Mooseksen lakia pitää noudattaa, joka ikistä käskyä. Tietenkin konteksti pitää ottaa huomioon, esim. lapiota piti kantaa mukana leiriolosuhteissa, jotkin käskyt koskevat pelkästään miehiä, toiset pelkästään naisia, toiset vain papistoa ja toiset vain kuningasta jne. Uhrata saa Raamatun mukaan ainoastaan siinä paikassa, jonka Jumala osoittaa, eli Jerusalemissa temppelissä. Siksi emme saa uhrata takapihoillamme. Kun kolmas temppeli rakennetaan jälleen, ja Raamatun profetiat eivät voi toteutua ilman kolmatta temppeliä, myös kristityt joutuvat uudelleen pohtimaan omaa suhdettaan uhrisäädöksiin ja temppelipalvelukseen.

Kreikan telos tulee Room. 10:4 kääntää päämääräksi, koska Kristus on lain loppu on kestämätön käännös, joka on vakavasti ristiriidassa Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Thayersin sanakirja antaa tälle sanalle mm. merkityksen “the end to which all things relate, the aim, purpose”, joka on ainut käännös, joka sopii tämän jakeen kontekstiin. Jälleen palaamme siihen, että jos Kristus on lain loppu, saako tappaa, varastaa tai tehdä huorin? Selvästi ei saa ja olemme tästä onneksi samaa mieltä. Miksi tässä ei lue, että Kristus on joidenkin Mooseksen lain säädösten loppu?

Kiitos perusteellisesta ja hyvin jäsennellystä viestistäsi. Siinä oli monta tärkeää pointtia ja myös minulla kesti pitkään vastata. Näin sen verran paljon vaivaa, että pyytäisin sinulta, olisiko sinulle OK, jos julkaisen blogissani tämän sinun kirjeen ja minun vastaukseni siihen, koska siinä oli sen verran monta usein kuultua jaetta ja vastausta niihin? Saisit esiintyä joko anonyyminä tai sitten ihan omalla nimelläsi. Sopisiko sinulle? Jos on jotain lisättävää tai hiottavaa, niin se onnistuu, mutta mielestäni tämä sinun kirjoitus olisi ihan julkaistavissa sellaisenaan.

Lauri