Mitä Raamattu opettaa verensiirrosta

“Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.” (1. Moos. 9:4 RK)

“Älkää myöskään syökö minkään eläimen verta, ei lintujen eikä muiden eläinten, missä tahansa asuttekin.” (3. Moos. 7:26 RK)

“Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai teidän keskuudessanne asuva muukalainen syö verta, mitä verta tahansa, minä käännän kasvoni sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, ja hävitän hänet kansansa keskuudesta. Veressä on näet lihan sielu, ja minä olen antanut teille veren tuottamaan alttarilla sovituksen teidän sieluillenne. Veri tuottaa sovituksen, koska siinä on sielu. Sen tähden minä olen sanonut israelilaisille: Kukaan teistä ei saa syödä verta, eikä myöskään keskuudessanne asuva muukalainen saa syödä verta. Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai keskuudessanne asuva muukalainen pyydystää syötävän eläimen tai linnun, hänen on vuodatettava sen veri maahan ja peitettävä veri hiekalla. Kaiken lihan sielu on sen veri; siinä on sen sielu. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään eläimen verta, sillä kaiken lihan sielu on sen veri. Jokainen, joka sitä syö, poistettakoon kansansa keskuudesta.” (3. Moos. 17:10‭-‬14 RK)

“Älkää syökö mitään, missä on verta.” (3. Moos 19:26 RK)

“Ainoastaan verta ette saa syödä, vaan teidän on vuodatettava se maahan kuin vesi.” (5. Moos 12:16 RK)

“Mutta pysykää lujina siinä, ettette syö verta, sillä veri on sielu, ettekä te saa syödä sielua lihan mukana. Älkää syökö sitä, vaan vuodattakaa se maahan niin kuin vesi. Älkää syökö sitä. Kun teette niin kuin on oikein Herran silmissä, teidän ja teidän lastenne käy hyvin.” (5. Moos. 12:23‭-‬25 RK)

“karttakaa sellaista, mikä on uhrattu epäjumalille, ja verta ja lihaa, josta veri on laskematta, ja haureutta. Jos näitä vältätte, teette oikein. Voikaa hyvin!” (Apt. 15:29 RK)

Syötkö verilettuja ja verimakkaroita? Verensyönti kielletään Raamatussa harvinaisen selvästi. Ensimmäisen kerran verensyönti kielletään Vedenpaisumuksen jälkeen, kauan ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista ja Mooseksen laista ei ollut mitään tietoa (1. Moos. 9:4). Seuraavaksi verensyönti kielletään Toorassa monta kertaa. Jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, verensyönti kielletään harvinaisen yksiselitteisesti myös Uudessa testamentissa, jossa apostolien kokouksessa Jerusalemissa päätettiin, että myöskään pakanuudesta kääntyneet kristityt eivät saa syödä mitään verta (Apt. 15:29). Tästä huolimatta kristityt mässäilevät verellä ja sanovat, että uudessa liitossa kaikki ruoka on puhdasta (ei muuten ole, olen tästä aiheesta kirjoittanut kattavasti tässä) ja Jeesus on ristillä puhdistanut kaiken ruuan meille ravinnoksi kelpaavaksi, myös veren. Ei mikään, mikä menee suusta sisään voi ihmistä saastuttaa (Mk. 7:18), sanoi Jeesus, joten syödään sikaa, äyriäisiä, hiiriä ja oravia ja mielin määrin verta. Siihen nämä kristityt eivät osaa vastata, miksi apostolien kokouksessa päätettiin, että lihaa, josta veri on laskematta ja verta ei saanut syödä. Olen kuullut, että tuo päätös annettiin vain aikana, jolloin alkuseurakunnassa oli vielä runsaasti juutalaisia, mutta nyt kun kirkko ei ole enää missään tekemisissä juutalaisten kanssa, me voimme puhtaalla omallatunnolla syödä verta ja kaikkea saastaista. Minua ihmetyttää suuresti, kuinka tälläinen käsky voidaan kumota tuosta vain. Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Lisäksi tämä aihe menee helposti tunteisiin, toisen syömisiin ja juomisiin ei saa puuttua ja ketään ei saa kuulemma tuomita mistään syömisestä tai juomisesta (Kol. 2:16). Silti Raamatun sana on harvinaisen selvä, mitään verta ei saa syödä. Miksi tämä käsky on annettu, jos sitä uudessa liitossa ei tarvitse noudattaa? Eikö veri ollut pyhä, koska siinä on sielu (tai “elämä”)? Miksi se nyt uudessa liitossa enää ei olisi pyhää? Muuttuiko veri jotenkin olemukseltaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen?

Jehovan todistajat opettavat toisaalta aivan oikein, että mitään verta ei saa syödä. Mutta tämän lisäksi he opettavat, että koska veressä on elämä ja elämä on pyhä, verensiirto lääketieteellisistä syistä on kielletty, vaikka se olisi välttämätön hengen pelastamiseksi. Mutta eikö elämä ole pyhä, kuten Jehovan todistajat raittiisti opettavat? Miksi siis elämää ei saisi pelastaa hinnalla millä hyvänsä? Juutalaiset opettavat, että sapattina saa käynnistää auton ja ajaa ystävän ensiapuun, jos on pieninkin riski siitä, että toisen henki saattaa olla vaarassa. Myös Jeesus opetti samoin. Jeesuksen mukaan sapattina sai nostaa kaivosta pojan tai härän (Lk. 14:5). Sapattikäskyä täten sai Raamatun mukaan rikkoa jos toisen henki oli vaarassa. Kuinka pyhä on sapattikäsky? Siinä missä verensyöntikielto annettiin jo Nooalle, sapatin Jumala siunasi ja pyhitti jo luomisviikolla (1. Moos. 2:2-3). Sapattikäsky on kymmenestä käskystä neljäs. Kymmenen käskyä kirjoitettiin Jumalan sormella kivitauluihin ja niitä säilytettiin kaikkein pyhimmässä arkissa kahden kerubin alla. Huomaamme siis, että sapattikäsky on varmuudella vielä pyhempi kuin verensyöntikielto. Ja Raamatun selvän opetuksen mukaan sapattikäskyä saa rikkoa hengen pelastamiseksi. Tästä seuraa loogisesti, että myös verensyöntikieltoa saa rikkoa jos hengen pelastaminen sitä vaatii. Täten verensiirrot lääketieteellisistä syistä ovat Jumalalle varmuudella täysin OK. Pidän tätä Jehovan todistajien perinnäissääntöä erittäin vaarallisena. Ihmisten perinnäissäännöstä on tehty pyhä käsky ja hurskaat Jehovan todistajat kuvittelevat miellyttävänsä Jumalaa uhratessaan itsensä täysin turhaan. Olen nyt paljon tutkinut Jehovan todistajien oppia ja löytänyt siitä paljon hyvääkin, mutta tämä käsky on pahasta. Elämä on pyhä ja Jumala toivoo meidän kaikkien elävän mahdollisimman pitkään. Verensiirron avulla voi pelastaa miljoonia ihmisiä. Mistä Saatana riemuitsisikaan enemmän, kuin että saisi nauttia Jumalan pyhien täysin turhasta kuolemasta?