Mihin tarvitsemme dogmaattista teologiaa?

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta anasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mk. 10:17-22)

Eräs katolilainen teologi kyseli minulta miksi meillä messiaanisilla ei ole omaa teologiaa. Miksi me Jeesukseen uskovat wannabe juutalaiset emme ole kirjoittaneet kahtatuhatta teosta messiaanista dogmaattista teologiaa? Vastaan tässä kirjoituksessa tähän kysymykseen. Yksi syy on se, että minä esimerkiksi en ole teologi, vaan tuotantotyöntekijä. En puhu samaa kieltä, en ymmärrä teologien saivartelusta ja jargonista sanaakaan. Suurin osa meistä on kouluja käymättömiä duunareita. Niinhän Jeesuksen opetuslapsetkin ja apostolit Paavalia lukuunottamatta olivat yksinkertaisia kalastajia Galileasta. Mutta myös Paavalia tarvitaan. Siksi olenkin rukoillut, että voisimme saada joukkoomme jonkun teologin, joka voisi nämä selkokieliset kirjoitukset kääntää kaanaan kielelle, teologien ymmärtämälle jargonille. Ei meitä varten, vaan teologeja varten.

Katsokaamme aluksi Athanasiuksen uskontunnustusta, joka on peräisin 400-luvulta, jota onneksi, Luojan kiitos, ei lueta kirkoissa:

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Toisin sanoen, jos et allekirjoita tätä uskontunnustusta, palat ikuisessa helvetin tulessa.

Athanasiuksen uskontunnustus jatkuu:

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala… näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus… Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin… Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Sinun tulee siis allekirjoittaa jokainen näistä dogmeista, tai joudut iankaikkiseen kadotukseen. Usko kristittyjen mielestä pelastaa. Siksi on tärkeää, että uskot oikein. Sinun on pelastuaksesi allekirjoitettava jokainen näistä dogmeista ja uskottava niin kuin kirkko opettaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Allekirjoitan apostolisen uskontunnustuksen täysin. Nikean uskontunnustuksesta allekirjoitan suurimman osan. Athanasiuksen sepustuksia kolminaisuudesta en allekirjoita, mutta se ei nyt ole minun viestini. Ihminen saa minun puolestani ajatella kolminaisuudesta mitä haluaa. Minun pointtini on tämä – oikeaoppinen uskoko pelastaa? Niinhän Athanasiuksen uskontunnustuksessa selvästi sanotaan. Jos haluat pelastua, sinun on allekirjoitettava nämä dogmit ja uskottava kolminaisuudesta ja Jeesuksen ihmisyydestä tismalleen niin kuin tässä tunnustuksessa sanotaan. Tätä oppia minä vastustan. Minun on mahdoton uskoa, että oikeaoppinen usko pelastaa. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesuksen mukaan ne pelastuvat, jotka ovat käyneet katsomassa sairaita, vaatettaneet köyhiä, ruokkineet nälkäisiä, käyneet katsomassa vankeja ja juottaneet janoisia (Mt. 25:34-36). Tässä ei sanota, että ne pelastuvat, jotka ovat allekirjoittaneet Athanasiuksen uskontunnustuksen kaikki dogmit! Jeesus ei sano, että hyvin tehty sinä uskollinen palvelija (Mt. 25:23), olet uskonut tismalleen oikein, oikeaoppinen ja puhdas uskosi on sinut pelastanut! Olet oikein ymmärtänyt kolminaisuuden salaisuuden, mene rauhassa, uskosi pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on sinut pelastanut!

Juutalainen ajattelu poikkeaa kristillisestä ajattelusta melkoisesti. Kristillinen usko pohjautuu kreikkalaiseen filosofiaan ja pakanalliseen ajatteluun. Niinpä kirkko on keksinyt, että puhdas ja oikeaoppinen usko pelastaa. Jos uskot harhaoppeja, et voi pelastua. Juutalaiset eivät ajattele tällä tavalla. Kuten luimme Markuksen evankeliumista, juutalainen mies kysyi Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Jeesus vastaa, että käskyt tulee pitää ja luettelee muutaman käskyn kymmenestä käskystä. Tässä on selvää, vaikka Jeesus ei kaikkia käskyjä luettelekaan, että kaikkia kymmentä käskyä tulee noudattaa. Juutalaisessa retoriikassa riittää, että lainataan vain yhtä tai kahta jaetta ja kuulija, joka tuntee koko Tooran, ymmärtää mihin jaekokonaisuuteen viitataan. Tältä kyselijältä puuttui kuitenkin jotain. Hän oli noudattanut kymmentä käskyä, niin kuin juutalaisen tulee noudattaa. Mutta hän oli rikas, eikä ollut noudattanut Tooran käskyä köyhien auttamisesta (5. Moos. 15:7,8). Niinpä hän lähti pois murheellisena, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Tästä tapauksesta näemme, että juutalaiset eivät kysele, mitä minun on uskottava. Juutalaiset kysyvät, mitä minun on tehtävä. Tässä on kreikkalaisen ja juutalaisen ajattelun välillä suuri kuilu.

Mitä minun siis on tehtävä, jotta pelastuisin? No Raamattuhan sanoo, että sinun on uskottava Jeesukseen. Tämä on totta.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room. 10:9-10, 13-14)

Tämä on Jumalan sana. Usko Jeesukseen pelastaa. Suun tunnustus pelastaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka voi pelastua, jos ei tiedä mihin uskoo? Kristityt päättelevät, että koska usko pelastaa, meidän täytyy tarkkaan määritellä, mihin me uskomme. Ja tämä usko tulee tunnustaa ääneen sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Niinpä kirkko on rustaillut apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset, jotta me tietäisimme, mihin uskomme, jotta voisimme pelastua. Itse luen toisin. Luen, että usko siihen, että Jeesus on Messias, meidän pääsiäislampaamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi pääsiäisenä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä, riittää pelastukseen. Minun ei tarvitse ymmärtää kolminaisuuden salaisuutta, jotta pelastuisin. Minä en pelastuakseni tarvitse dogmaattista teologiaa, en tarvitse Athanasiuksen uskontunnustusta enkä katolisen, enkä luterilaisen kirkon teologisia saivarteluja. Minä kysyn, kuten juutalainen mies Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Ja Raamatun vastaus on täysin yksiselitteinen – seurata Jeesusta (Joh. 21:22). Paavali sanoo, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Jeesuksen seuraaja (1. Kor. 11:1).

Miten Jeesusta siis tulee seurata? Monella kristityllä on ranneke, jossa lukee WWJD, What Would Jesus Do? Tämä omasta päästä keksitty perinnäissääntö on kaunis ajatus. Me mietimme elämämme haasteiden edessä, mitä Jeesus tekisi. Tämä periaate on aivan oikein. Itse en käytä ranneketta, koska minulla on tätä tarkoitusta varten tupsut (4. Moos. 15:38). Näen tupsut ja muistan Tooran käskyt. Seuraan Jeesusta, joka noudatti Tooraa ja opetti Tooraa. Jos haluan seurata Jeesusta, noudatan Tooran käskyjä. Se on niin yksinkertaista. Jotta kukaan ei ylpistyisi, Raamattu sanoo noin miljoona kertaa, että me emme pelastu omien tekojemme kautta, vaan yksin Messiaan armosta (Ef. 2:8,9). Tämä on Jumalan sana. Jos emme pelastu tekojen kautta, miksi noudattaisimme käskyjä? Paavali tiesi, että ihmiset esittäisivät tämän kysymyksen. Siksi Paavali teroittaa ja tekee kristallin kirkkaaksi, että me emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä (Room. 6:15). Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4), tarkoittaa tämä asia yksinkertaisesti sitä, että meidän on noudatettava lakia, joka ei ole raskas taakka (5. Moos. 30:14, 1. Joh. 5:3). Emme täten noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Syntiselle naiselle Jeesus sanoi, että mene, äläkä enää tee syntiä (Joh. 8:11).

Tässä siis huomaamme suuren eron kreikkalaisen, kirkollisen filosofian ja juutalaisen ajattelun välillä. Juutalaisia ei kiinnosta usko, dogmit ja opinkappaleet. Toki juutalaisilla on teologiaa ja he ovat osittain pohtineet samoja kysymyksiä kuin kirkon teologit, mutta suurimman osan ajastaan juutalaiset rabbit ovat uhranneet käskyjen tutkimiseen. Juutalaisia kiinnostaa enemmän mitä me teemme, kuin se, mitä me uskomme. Niinpä voit lukea esim. Shulcahn Aruchista miljoonia ja miljoonia perinnäissääntöjä, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti auttaa juutalaista noudattamaan Tooran käskyjä. Mutta emmekö me ole lain alla, jos noudatamme käskyjä? Emmekö ole langenneet pois armosta, jos noudatamme näitä juutalaisia tapoja, Tooran käskyjä? Emmekö me ole hirvittävässä lain orjuudessa, jos noudatamme Tooraa? Emme ole. Raamattu puhuu lain taakasta tasan nolla sanaa. Raamattu puhuu lain orjuudesta tasan nolla jaetta. Kuten jo yllä lainasin, Toora sanoo, että tämä käsky ei ole liian vaikea täyttää, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Uudessa testamentissa Johannes sanoo, että Jumalan laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3). Joten Raamatun selvä todistus on, että Toora, eli Mooseksen laki, ei ole raskas taakka. Miksi kristityt eivät juuri muusta saarnaakaan, kuin lain orjuudesta? Miksi kristityt varoittavat meitä Tooran käskyjen noudattamisesta?

Paavali kertoo meille miksi. Koska kirkko on lähes 2000 vuotta vaeltanut laittomuuden orjuudessa. Laittomuuden salaisuus, josta Paavali kirjoittaa (2. Tess. 2:3-12), on vaikuttanut kirkossa jo lähes 2000 vuotta. Tämä turmiollinen harhaoppi – Toora on raskas taakka! – sai alkunsa jo hyvin varhain, viimeistään siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin ulos kirkosta, Messiaan ruumiista. Siksi kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Tämä oppi on vaikuttanut lähes 2000 vuotta hyvin vahvana kirkossa. Samaa valhetta on toistettu Saatanan vaikutuksesta kaikella valheen voimalla. Siksi ei ole mikään ihme, että kristityt uskovat, että Mooseksen laki on raskas taakka. Me juutalaiset tiedämme, että tämä on valhetta. Me noudatamme Tooraa ja huomaamme itse omassa elämässämme, että tämä laki ei ole liian vaikea, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Psalmissa 119 psalmista ylistää Jumalan pyhää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia 176 jakeen verran. Katso tästä, mitä Psalmit sanovat Tooran käskyistä. Jos psalmi 119 on mielestäsi liian pitkä, psalmissa 19 kuningas Daavid tiivistää samat ajatukset vain muutamaan jakeeseen. Daavidin mukaan Toora on täydellinen. Paavalin mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Kristityt ovat 2000 vuotta valehdelleet meille Toorasta. Tutki itse Raamattua ja katso, mitä Raamattu itse sanoo meille Mooseksen laista. Mooseksen laissa sanotaan noin miljoona kertaa, että tämä on ikuinen säädös. Toorassa sanotaan noin miljoona kertaa, että noudattakaa kaikkia näitä käskyjä. Kristittyjen Raamatun viimeinen kirja, Malakia, muistuttaa kristittyjä viimeisellä sivulla ennen Uutta testamenttia:

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. (Mal. 4:4)

Mitä tapahtuu, kun kristitty kääntää sivua? Hän ajattelee, että nyt olemme kääntäneet sivun Vanhasta testamentista Uuteen testamenttiin, nyt Mooseksen lain käskyt eivät enää koske meitä! Näin kristityt uskovat, koska näin heitä on pyhäkoulusta asti opetettu. Tähän asiaan ei tule muutosta, ennen kuin Pyhä Henki poistaa peitteen kristittyjen silmiltä. Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Mt. 5:17-19)

Nämä jakeet ovat peitossa kristityiltä. Heillä on peite silmillä, siksi he väittävät, että Mooseksen laki on kumottu, Mooseksen laki on raskas taakka, Mooseksen laki ei koske meitä kristittyjä. Kaikki saatanallisia, raamatunvastaisia valheita.

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. (Ps. 19:8-12)

Olemme osoittaneet täten, että juutalaiset eivät usko pelastuvansa uskomalla dogmeja ja oppeja. Juutalaiset tekevät, he eivät usko. Toki Raamattu sanoo, että usko Jeesukseen pelastaa, mutta me juutalaiset ajattelemme, että Jeesukseen uskominen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Jeesuksen seuraaminen taas tarkoittaa Tooran käskyjen noudattamista. Tooran käskyjä noudatamme Jeesuksen opetuksen ja tulkinnan valossa. Täten sapattina saa kantaa vuodetta, tehdä tahnan, pelastaa, parantaa, tehdä hyvää ja hätätilanteessa nostaa pojan tai härän kaivosta. Jos seuraamme Jeesuksen opetusta, ymmärrämme, että käsien rituaalinen peseminen on turhaa. Voit lukea lisää perinnäissäännöistä tästä. Kun me juutalaiset luemme Uutta testamenttia, me huomaamme, että Jeesus ei kumonnut ainuttakaan Tooran käskyä. Hän ei kumonnut ruokasäädöksiä eikä hän häpäissyt sapattia. Jeesus on lihaksi tullut Toora (Joh. 1:1). Jos seuraamme Jeesusta, noudatamme Tooraa. Se on niin yksinkertaista. Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, korostan, että me pelastumme yksin armosta. Toistan, me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Pelastukseen me emme tarvitse Augustinusta, kirkkoisiä, Athanasiusta, Lutheria tai Calvinia. Dogmaattinen teologia ei meitä pelasta. Emme tarvitse teologien saivartelua ja jargonia. Me seuraamme Jeesusta ja se riittää meille. Aamen.

Ihanat pahat perinnäissäännöt

Ultra-orthodox jews washing their hands at the Western Wall in Jerusalem
Käsien pesua juutalaiseen tapaan. Huomaa kuinka iloisia he ovat!

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: “Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.”
(Mt. 15:1-9)

Kristityillä on sellainen käsitys, että juutalaiset Jeesuksen aikaan olivat rasittaneet itseään fariseusten perinnäissäännöillä, jotka olivat kamalia, hirvittäviä ja pahoja. Niiden tarkoitus oli rakentaa aita Tooran käskyjen ympärille, mutta fariseukset olivat saaneet aikaan vain valtavan lakiviidakon, jossa kukaan ei nähnyt enää vaeltaa. Perinnäissäännöillä, kuten käsien pesulla, juutalaiset kuulemma kumosivat Jumalan käskyt. Kun luemme tarkkaan tämän evankeliumitekstin, huomaamme, että käsien pesu ei ollut se traditio, josta Jeesus fariseuksia moitti. Paljon pahempi perinnäissääntö oli korban-käytäntö, jonka mukaan juutalaisen ei tarvinnut huolehtia vanhemmistaan, jos lahjoitti rahansa temppelille. Tätä perinnäissääntöä Jeesus vastusti, ja tällä perinnäissäännöllä Jeesuksen mukaan fariseukset kumosivat Jumalan käskyn. Jeesus ei sano, että ne palavat ikuisesti helvetin tulessa, jotka pesevät kätensä ennen ateriointia. Tuntemistani kristityistä joka ikinen nykyään pesee kätensä ennen ateriointia, joten miksi kristityt saavat noudattaa tätä traditiota, mutta juutalaiset eivät saa? Tämän perinnäissäännön ansiosta juutalaiset pimeällä keskiajalla eivät sairastuneet ruttoon. Joten traditio voi olla myös hyvä asia, vaikka se ei olisikaan Jumalan käsky.

Toki Jeesus opettaa tässä selvästi, että käsien peseminen rituaalisesti on turhaa. Se ei vaikuta henkilön saastaisuuteen sitten yhtään, koska epäpuhtain käsin syöminen Jeesuksen mukaan ei saastuta ihmistä. Tämä oli Jeesuksen opetuksen pointti, niin tässä, kuin Markuksen rinnakkaisevakeliuminkin kohdassa (Mk. 7). Konteksti oli pesemättömin käsin syöminen ja perinnäissääntöjen noudattaminen, Tooran käskyjen noudattamisesta tässä ei puhuttu, eikä Jeesus tässä kumonnut ruokasäädöksiä.

Mutta kun Jeesus ei noudattanut perinnäissääntöjä! Jos ollaan tarkkoja, Jeesus ei noudattanut joitakin perinnäissääntöjä. Hänellä oli perinnäissäännöistä eri näkemys kuin fariseuksilla, joka aiheutti kitkaa heidän välilleen. Kuten esitin, käsien pesua Jeesus piti turhana. Korban-säädöstä Jeesus piti vakavana asiana, koska sillä kumottiin Tooran käsky. Sapattisäädöksiä Jeesus noudatti liberaalimmin kuin fariseukset. Jeesuksen esimerkin mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä, tehdä tahnan, parantaa, kantaa vuodetta ja nostaa härän tai pojan kaivosta. Näitä asioita Toora ei kiellä, mutta ne olivat vastoin fariseusten traditiota. Oli siis joitakin perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä, fariseusten omasta päästään keksimiä säädöksiä, joita Jeesus vastusti. Toorassa käsketään sitomaan nämä sanat otsalle ja käsivarteen (5. Moos. 6:8). Tämä on Tooran käsky. Raamatunlausekoteloiden koosta tai muodosta ei Toora puhu yhtään mitään. Samoin vaatteen kulmiin sidottavien tupsujen koosta Toora ei mainitse sanaakaan (4. Moos. 15:38). Niinpä Jeesuksen aikana fariseukset kilpailivat sillä, kenellä oli suurimmat tupsut ja mahtavimmat raamatunlausekotelot. Se on varmasti ollut melkoinen näky! Tiedoksi jokaiselle, että nämä epäkohdat on rabbiinisessa juutalaisuudessa tänään korjattu. Tefilin ja tzitzit ovat standardikokoa. Kukaan ei tee niistä suuria. Korban-uhria ei enää ole. Mutta juutalaiset edelleen pesevät kätensä ja rukoilevat: “Siunattu olet sinä Herra, meidän jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän pestä kädet.” Mutta kuinka vakavasta asiasta on kyse? Minun puolestani juutalaiset saavat maailman tappiin asti rauhassa pestä käsiään kenenkään kristityn heitä häiritsemättä.

Sanoin, että Toorassa käsketään sitomaan raamatunlausekotelo otsalle. Jos olemme tarkkoja, siinä sanotaan, että nuo sanat on sijoitettava silmien väliin. (5. Moos. 6:8) Kristitty, joka lukee Raamattua sola scriptura periaatteen mukaan, tietysti sitoo raamatunlausekotelon kirjaimellisesti silmien väliin. Onkin mielenkiintoista, että vaikka alkukielessä puhutaan selvästi silmistä, on tämä jae kuitenkin käännetty otsaksi sekä uudessa että vanhassa käännöksessä. Raamatunkääntäjämme täten ovat jostain syystä seuranneet juutalaista traditiota. Juutalaiset tietävät traditionsa ansiosta, että tässä tarkoitetaan linjaa silmien välissä, raamatunlausekotelo tulee siis sijoittaa keskelle päätä, mutta ei kirjaimellisesti silmien väliin, vaan hieman ylemmäs, hiusrajan tuntumaan otsalle. Moni erikoinen Tooran käsky saa täysin selväjärkisen selityksen tradition kautta luettuna. Juutalaiset eivät ole näitä traditioita kaikkia säveltäneet omasta päästään. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Samoin käsky “älä keitä vohlaa emänsä maidossa” (2. Moos. 34:26) kuulostaa erikoiselta, mutta juutalaisten tradition valaisee tätäkin käskyä – maitotuotteet eivät saa olla missään kosketuksessa lihatuotteiden kanssa. Miksi kristityt kuvittelevat, että rabbit olisivat omasta päästään keksineet näin erikoisen tulkinnan tästä jakeesta, vain hankaloittaakseen omaa elämäänsä? Moni kristitty luulee ymmärtävänsä Raamattua paremmin kuin juutalaiset. Toki te voitte lukea Raamattuanne kirjaimellisesti. Me juutalaiset luemme Tooraa tradition kautta, mikä on täysin raamatullista ja oikein.

Katolilaiset tekevät suuren numeron omasta traditiostaan. He esittävät osittain täysin asiallistakin kritiikkiä sola scriptura periaatetta kohtaan. Tähän kritiikkiin luterilaiset eivät ole arvollisella tavalla vastanneet. Katolisen kirkon traditio on kuulemma 2000 vuotta vanha. Kuten olen kirjoittanut Juho Sankamon Alkukirkon salaisuus kirjan arviossani, alkuseurakunta ei ollut yhtä kuin katolinen kirkko. Katolinen kirkko syntyi vasta paljon myöhemmin. Oli apostolista sukksessiota tai ei, katolisen kirkon traditio ei ole välittynyt apostoleilta kirkolle samaan tapaan kuin suullinen perimätieto Moosekselta fariseuksille. Tämän näemme jo siitä yksinkertaisesta syystä, että katolisen kirkon traditio opettaa rikkomaan kymmentä käskyä. Täten se ei voi olla apostolista traditiota. Sympatiseeraan kuitenkin tässä asiassa katolilaisia. Heillä on hyvin vanha traditio. Lähes 2000 vuotta. Traditio on tärkeä ja me tarvitsemme traditiota. Meillä juutalaisilla on noin 4000 vuotta vanha traditio. Kumpaa traditiota on loogisempaa seurata?

Kristityt usein moittivat meitä juutalaisia ja kysyvät, miksi teillä on noita perinnäissääntöjä. Kristityilläkö ei ole perinnäissääntöjä? Miksi kristityt paastoavat 40 päivää ennen pääsiäistä? Missä niin on määrätty Raamatussa? Koko kirkkovuosi ja jumalanpalveluksen liturgia perustuvat perinnäissääntöihin. Joulunvietto on yhtä perinnäissääntöjen ja ihmiskäskyjen juhlaa, on joulukuusi, joulukoristeita, jouluvaloja, joulukalenteria, joulupuuroa, joulukinkkua ja joulusaunaa, joulutontuista ja joulupukista puhumattakaan. Joten miksi kristityillä saa olla perinnäissääntöjä, mutta juutalaisilla ei?

Kuten huomasimme Matteuksen evankeliumitekstistä, perinnäissääntö, jolla kumottiin Tooran käsky, oli erittäin vakava asia Jeesuksen mielestä. Tänään kristityt sunnuntaikäskyllään, joka on perinnäissääntö ja ihmiskäsky, kumoavat Tooran harvinaisen selvän käskyn. Noudattaessaan ihmiskäskyä ja pyhittäessään sunnuntain kristityt rikkovat kymmentä käskyä. Tämä jos mikä on vakava asia. Käsien pesu on aika pieni rike tämän rinnalla.

Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Jeesus itse asiassa noudatti joitakin fariseusten perinnäissääntöjä. Jeesus meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan (Lk. 4:16). Toorassa käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Se on lepopäivä. Lepäämisen lisäksi Raamatussa käsketään sapattina pitämään pyhä kokous. Mutta synagoogalaitoksesta Toora ei puhu sanaakaan. Koko synagooga perustuu täten perinnäissääntöön, jota Jeesus noudatti. Samoin Jeesus ennen ateriaa siunasi leivän ja viinin. Tällaisesta ei ole mitään käskyä Toorassa, kyse oli fariseusten hyvin vanhasta perinnäissäännöstä, jota Jeesus noudatti ja itse asiassa opetti meitäkin noudattamaan asettaessaan ehtoollisen. Juutalaiset ovat muutaman tuhat vuotta siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla, joilla myös Melkisedek siunasi leivän ja viinin tullessaan Aabrahamia vastaan (1. Moos. 14:18). Nämä ruokoukset kuuluvat “Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat meille leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Tämä rukous on täten hyvin vanha ja on erittäin todennäköistä, että Jeesus siunasi leivän ja viinin juuri näillä sanoilla. Kirkoissammehan ehtoollisella itse asiassa ei leipää ja viiniä siunata millään sanoilla, todetaan vain, että Jeesus siunasi leivän ja viinin.

Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä. Jesajan mukaan sapatinpäivä on suuri ilopäivä (Jes. 58:13,14). Mutta Toorassa ei ole mitään ohjeita sapatin pyhittämiseen. Sapattiateria ja sapattikynttilöiden sytyttäminen ovat molemmat perinnäissääntöjä, mutta minä en sitten kerta kaikkiaan näe, mitä pahaa tässä traditiossa olisi. Minun mielestäni sapatin pyhittäminen juhlallisella aterialla kynttilöineen on täysin oikein, olkoonkin, että kyse on traditiosta. Kuinka usein kristityt sytyttelevät kynttilöitä? Ainakin jouluna useammassa kodissa loistaa joulukynttelikkö, enkä minä muista Raamatustani lukeneeni sellaisesta sanaakaan. Joten huomaamme, että sekä kristityillä että juutalaisilla on perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä ja traditioita. Heittäkäämme siis romukoppaan sellainen ajattelu, että uskovan ei tule olla yhdenkään perinnäissäännön tai tradition kanssa missään tekemisissä.

Näemme siis, että kaikki traditiot eivät ole pahasta. Voimme omatunto puhtaana aivan hyvin viettää joitakin traditioita. Herran pyhien juhlien pyhittäminen (3. Moos. 23) ilman mitään traditiota olisi hyvin köyhää. Miksi emme seuraisi pääsiäisenä juutalaisten ikivanhaa seder-järjestystä? Miksi siis emme seuraisi näissä asioissa juutalaisten traditiota? Sen toki myönnän, että on hyvä pitää mielessä, mikä on Tooran käsky ja mikä ihmiskäsky ja erottaa nämä toisistaan. Mutta sellaista kristittyjen keskuudessa yleistä ajattelua minä vierastan, että kaikki perinnäissäännöt ovat isästä perkeleestä. Pitäkäämme vain mielessä, että traditio ei saa koskaan kumota Tooran käskyä.

Nyt luen juutalaista lakia, perinnäissääntöjä, en suoraan Talmudista, koska siitä en ymmärtäisi sanaakaan, vaan teoksesta nimeltä Shulchan Aruch. Siinä on rautalangasta väännetty, mitä käskyjä juutalaisen tulee noudattaa. Kaikki on säädetty, alkaen siitä, kuinka aamulla tulee herätä. Siellä kerrotaan kumpi kenkä tulee sitoa ensin ja kummalla kädellä tulee pyyhkiä takapuoli. Siellä on kerrottu mitä rukoilla, mitä siunata, millä sanoilla ja miten. Kaikki on tarkoin säädetty. Juutalaiselle, joka on kasvanut pienestä asti juutalaisessa kodissa, näissä traditioissa ei ole mitään vaikeaa. Kaikessa on tarkoituksena erottaa saastainen pyhästä. Jokaisella käskyllä on jokin merkitys ja suurempi tarkoitus. Meidän silmissämme nämä käskyt saattavat näyttää oudoilta ja täysin hassuilta tai jopa mielipuolisilta, mutta itse näen niissä paljon viisautta. Soveltuvin osin en näe mitään ongelmaa siinä, että Jeesuksen Messiaan seuraaja noudattaa myös näitä perinnäissääntöjä. Joten pohtikaamme tarkkaan, josko sittenkin olisi paikallaan noudattaa joitakin perinnäissääntöjä.

Oikein väärin ymmärretty Galatalaiskirje

But the Holy Spirit produces this kind of fruit in our lives: love, joy, peace, patience, kindness, goodness, faithfulness,

Kansanlähetysopiston Ainutlaatuinen Jeesus periodilla Leif Nummela esitti varmana tietona, että messiaaniset juutalaiset, jotka noudattavat Tooraa, eivät lue Galatalaiskirjettä. Näin ovat kuulemma Kansanlähetyksen Israel-lähetit saaneet selville. Saattaako meitä messiaanisia juutalaisia pikkaisen loukata se, että joku väittää, että meillä on Raamatussamme kokonainen kirja, jota me emme lue? Saattaa loukata ja loukkaa. Mistä Leif Nummela on tämän tiedon saanut? Miten hän on niin varma tästä asiasta? Voin kertoa, että me juutalaiset luemme Galatalaiskirjettä, me opiskelemme Galatalaiskirjettä ja tutkimme Galatalaiskirjettä ja me olemme kirjoittaneet Galatalaiskirjeestä. Jos haluat tutustua messiaanisten juutalaisten käsitykseen Galatalaiskirjeestä, lue Tim Heggin kommentaari Galatalaiskirjeestä. Hän käy perusteellisesti läpi koko Galatalaiskirjeen.

Leif Nummela esittää väitteensä siksi, että hänen omassa mielessään on täysin selvää, että apostoli Paavali Galatalaiskirjeessä opettaa, että Tooran käskyjä ei uudessa liitossa tarvitse noudattaa. Täten Leif Nummela päättelee, että henkilö, joka noudattaa Tooran käskyjä, ei ole lukenut Galatalaiskirjettä. Leif Nummela ei ole keskustellut juutalaisten kanssa tästä asiasta, hän ei tunne messiaanisia juutalaisia, hän ei tiedä tästä asiasta yhtään mitään, hän valehtelee julkisesti väittäessään, että me emme lue Galatalaiskirjettä. Esitän seuraavaksi oman näkemykseni Galatalaiskirjeestä, kirjeestä, jonka olen lukenut monta kymmentä kertaa ja aion lukea jatkossakin. Me luemme Galatalaiskirjettä, joten voisiko Leif Nummela ystävällisesti pitää mölyt omassa mahassaan?

Mitä Galatalaiskirjeessä sanotaan? Kuka sen on kirjoittanut ja kenelle? Nämä kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä. Kirjeen kirjoittaja on apostoli Paavali, joka kertoo saaneensa evankeliuminsa suoraan Jeesukselta Kristukselta (Gal. 1:12). Tämä kirje täten on 100% Jumalan sanaa. Pietari varoittaa meitä hyvästä syystä Paavalin kirjeistä. Niissä Pietarin mukaan on yhtä jos toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon (2. Piet. 3:16). Mitään kirjettä ei ole väännetty kieroon niin paljon kuin Paavalin kirjettä Galatalaisille. Osoitan tässä kirjoituksessani tämän faktan.

Paavalin kirje Galatalaisille on kirjoitettu Galatalaisille, kuten käy ilmi jo otsikosta. Keitä olivat Galatalaiset? He olivat pakanoita, kuten käy ilmi seuraavasta:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Galatalaiset täten olivat pakanoita, he eivät olleet juutalaisia. Paavali ei kirjoita kirjettään juutalaisille, vaan pakanoille. Saattoiko olla, että juutalaisilla oli Toorasta tismalleen oikea käsitys, mutta pakanoilla vääristynyt, turmiollinen näkemys? Kenties ne asiat, joista Paavali kirjoittaa ja varoittaa, vaivasivat pakanoita, ei juutalaisia? Monet kristityt kuvittelevat ja esittävät, että Paavali tässä kirjeessään moittii juutalaisia juutalaisten tapojen seuraamisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Paavali moittii pakanataustaisia pakanoita harhaopeista, joita he seurasivat. Mitä olivat nämä harhaopit? Uskoivatko pakanat, että heidän tulee noudattaa Tooraa, Mooseksen lakia, ja Paavali tässä kirjeessään opastaa heitä, että Mooseksen lain käskyjä ei tarvitse noudattaa? Näin esittävät kristityt ja näin kristityt näkevät tämän kirjeen. Näytä minulle, oi kristitty, missä kohtaa kirjettään Paavali moittii Galatian seurakuntaa juutalaisten tapojen noudattamisesta, Mooseksen lain käskyjen noudattamisesta, joita Paavali itse Roomalaiskirjeessä kutsuu pyhiksi, vanhurskaiksi ja hyviksi (Room. 7:12)? Aivan, sellaista jaetta ei löydy tästä kirjeestä.

Mistä asioista Paavali moittii näitä pakanoita? Luemme Galatalaiskirjeestä:

Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:9-11)

Kuten Pietari varoittaa, Paavalin kirjeitä väännetään ahkerasti kieroon. Moni kristitty opettaa, että tässä kohtaa Paavali moittii galatalaisia juutalaisten juhlapyhien, sapattien, uudenkuunpäivien, lehtimajanjuhlan ja ensilyhteen heilutuksen viettämisestä. Nämä päivät kristittyjen mielestä eivät voi tarkoittaa joulua, sunnuntaita, juhannusta, Marian ilmestyspäivää tai Mikkelinpäivää, vaan tässä Paavali varoittaa Galatian seurakuntaa juutalaisten juhlien viettämisestä. Kun luemme Raamatusta, mitä Paavali sanoo, on täysin selvää, että hän tässä moittii pakanoita heidän pakanallisista juhlapyhistä. Paavali varoittaa heitä, miksi jälleen käännytte köyhien alkeisvoimien puoleen? Mitä ovat köyhät alkeisvoimat, joiden puoleen galatalaiset jälleen kääntyvät? Lehtimajanjuhlaa, Sapattia ja suurta sovituspäivää? Ruokasäädöksiä, tupsuja, partoja ja hiuksia? Miten olisi mahdollista, että pakanat entisessä elämässään olisivat viettäneet juutalaisia juhlia ja Paavali nyt moittii heitä siitä, että nämä pakanat jälleen kääntyvät juutalaisten juhlien puoleen? Se ei ole mahdollista. Paavali tässä moittii pakanoita siitä, että he jälleen kääntyvät pakanallisten juhla-aikojen puoleen. Kristityille täten tässä on vakava varoitus joulusta, juhannuksesta, Enkelien sunnuntaista ja Marian ilmestyspäivästä. Paavali varoittaa pakanallisten juhlapyhien vietosta, Paavali tässä ei sanallakaan moiti yhtään ketään juutalaisten juhlapyhien vietosta, joista voimme lukea luvusta 3. Moos. 23. Eikä Paavali tässä sanallakaan varoita yhtään ketään sapatin vietosta. Paavali vietti itsekin juutalaisten juhlia (Apt. 18:21; 20:16), joten olisi hieman tekopyhää Paavalilta moittia toisia juutalaisten juhlien vietosta.

Hämmästyttävin asia, jonka olen kuullut kristittyjen suusta Galatalaiskirjeestä, on väite, että Paavalin mukaan kuulemma Tooran noudattajat ovat kirouksen alla. Olen kuullut lukuisia kertoja, että Paavali Galatalaiskirjeessä kuulemma julistaa, että jos noudatat Mooseksen lain käskyjä, olet kirouksen alla. Tämä on kova väite ja kuulostaa täysin uskomattomalta. Kristityt vetoavat seuraavaan jakeeseen:

Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

Tässä Paavali kuulemma suoraan sanoo, että jos noudatat Tooraa, Mooseksen lakia, olet kirouksen alla. Kristityn täten ei tule noudattaa Tooraa, kristityn tulee pysyä mahdollisimman kaukana Toorasta, kuten Lutherkin opettaa. Paavali sanoo tässä “kuten kirjoitettu on”. Missä näin on kirjoitettu? Puuttumatta kreikan alkukieleen, on selvää mitä jaetta Paavali tässä lainaa. Hän lainaa viidettä Mooseksen kirjaa:

Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä.” (5. Moos. 27:26)

Mooseksen laista luemme (5. Moos. 28) valtavat siunaukset niille, jotka noudattavat Tooraa. Vastaavasti luemme hirvittävistä kirouksista, jotka kohtaavat niitä, jotka eivät noudata Tooraa. Paavali tässä kohtaa lainaa Tooraa, joka opettaa, että ne ovat kirouksen alla, jotka eivät noudata Tooran käskyjä. Miten on mahdollista, että apostoli Paavali, lainatessaan Tooran jaetta, jonka mukaan ne ovat kirouksen alla, jotka eivät nuodata Tooraa, esittäisikin tässä, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa? Miten on mahdollista lainata Tooraa ja opettaa samassa lauseessa päinvastaista, kuin mitä Toora sanoo? Miten tämä kristittyjen logiikka oikein toimii? Paavali tässä sanoo, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa ja perustelee kantansa Tooran jakeella, joka sanoo, että olet kirouksen alla jos et noudata Tooraa? Tämä on mahdollista, koska olemme tekemisissä Paavalin vaikeiden tekstien kanssa, joita epävakaat vääristelevät kieroon omaksi turmiokseen. Kristityt vihaavat Tooraa ja vääntävät kieroon kaikkia kirjoituksia perustellakseen omaa harhaoppiaan, jonka mukaan olet kirouksen alla jos noudatat Tooraa, Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12).

Mitä Paavali sitten tahtoo sanoa? Luemme kreikasta ja käännöksistämme, että ne ovat kirouksen alaisia, jotka pitäytyvät lain tekoihin. Uusi käännös sanoo, että ne ovat kirouksen alla, jotka luottavat lain noudattamiseen. Paavali täten tässä kohtaa ei julista, että sinä olet kirouksen alla, jos noudatat Tooran käskyjä. Hän opettaa, että olet kirouksen alla, jos pitäydyt lain noudattamiseen, jos perustaudut lain noudattamiseen, jos luotat lain noudattamiseen, jos siis perustat oman pelastuksesi omiin lain tekoihisi. Ja tätä harhaoppia Paavali vastustaa. Galatian judaistit opettivat näille pakanoille, että sinä pelastut jos ympärileikkaat itsesi. Tämä oli se harhaoppi, jota Paavali jyrkin sanoin tässä kirjeessään vastustaa.

“Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.” (Gal. 6:13)

Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 6:15)

Ympärileikkaus on Paavalin argumentin ytimessä. Judaistit opettivat Galatian pakanoille, että pelastus tulee ympärileikkauksen ansiosta. Paavali sanoo, että nämä ympärileikkaajat eivät itsekään noudata lakia. Kontekstista on selvää, että Paavalin mielestä se, että nämä judaistit eivät itse nuodata lakia, on huono asia. En lue mistään kohtaa Galatalaiskirjettä sitä jaetta, jossa Paavali julistaisi lain noudattamisen olevan huono asia. Jos haluat ymmärtää Galatalaiskirjettä, heitä Lutherin teos paperinkeräykseen tai polta se roviolla. Revi se kappaleiksi ja erota se Raamatusta yhtä kauas kuin Luther kehottaa erottamaan lain evankeliumista. Lutherin teos ei auta meitä ymmärtämään Paavalia. Lutherin rakas teos on kirjoitettu valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein kaikin vääryyden viettelyksin, jotta kristityt eksyisivät pois Raamatun armosta ja totuudesta.

Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.” (Gal. 3:21)

Paavali sanoo tässä suoraan, että laki, Toora, ei ole vastoin Jumalan lupauksia. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa, että usko ei tee lakia mitättömäksi, vaan Paavali sanoo vahvistavansa lain, Tooran (Room. 3:31). Paavalin opetuksessa on ytimessä vanhurskautuminen yksin armosta, ei lain tekojen kautta, vaan yksin Jeesuksen veressä. Tämä on varsin yksinkertainen ja helppo asia sisäistää, me pelastumme yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Emme tarvitse tämän asian sisäistämiseksi yli 200 Lutherin teosta. Meille riittää Raamattu. Ja tässä kirjeessään, kuten muuallakin, Paavali tekee harvinaisen selväksi, että me pelastumme yksin armosta. Jos me pelastumme yksin armosta, mitä me teemme laille? Saako uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12)? Paavalin vastaus on jyrkkä ei missään tapauksessa, ei missään olosuhteissa (Room. 6:1,2,15). Vanhurskaus täten ei tule meidän suurenmoisen lain noudattamisen ansiosta, vaikki pitäisimme joka ikisen käskyn, vaikka tupsumme olisivat kuinka suorassa tahansa, vaikka emme turmelisi parran reunaa, vaikka kantaisimme 24/7 mukanamme lapiota, jolla peitämme jätöksemme. Ei. Me pelastumme yksin armosta. Ne kristityt, jotka seuraavat Lutheria ja kirkkoisiä, eksyvät pahan kerran. Heille on lapsesta asti opetettu, että tässä kirjeessä, Galatalaiskirjeessä, Paavali opettaa, että Mooseksen lakia, Tooraa, ei tarvitse noudattaa, me pelastumme yksin armosta ja jos noudatamme lakia, Tooraa, Mooseksen lakia, palaamme takaisin vanhaan liittoon ja eksymme pois armosta ja totuudesta. Tämä on saatanallinen valhe. Asia on hyvin yksinkertainen. Me pelastumme yksin armosta. Jos haluamme rakastaa Jumalaa yli kaiken, noudatamme hänen käskyjään (1. Joh. 5:3), jotka eivät ole raskaat. Uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä ja rikkoa lakia. Raamatun mukaan synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Täten, kun meidät kerran on pelastettu yksin armosta, emme voi palata takaisin vanhaan elämäämme ja tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, vaan me noudatamme sitä. Emme noudata lakia jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Tämän asian selvittämiseen emme tarvitse Lutherin teoksia. Meille riittää Raamattu.

Mutta eikös Paavali opeta tässä kirjeessään, että Pietari teki syntiä nuodattaessaan juutalaisten seurassa juutalaisia ruokasäädöksiä? Eikö Paavali sanoo selvääkin selvemmin, että pakanoiden tavat ovat hyvä asia, juutalaisten tavat ovat syntiä ja Jumalalle kauhistus? Tutkitaan näitä jakeita seuraavaksi.

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;” (Gal. 2:11-15)

Kuulen lukuisilta kristityiltä, että Pietari pakanoiden seurassa söi sikaa, äyriäisiä, verta, hiiriä ja pikkuoravia. Juutalaisten tultua Galatian seurakuntaan vierailulle, Pietari pelkäsi juutalaisten reaktiota ja aterioi jatkossa ainoastaan juutalaisten pöydässä, noudattaen tarkaan juutalaisten ruokasäädöksiä. Nämä ruokasäädökset Jeesus oli kumonnut julistaessaan kertakaikkisesti kaikki ruuat puhtaiksi. Paavali tässä täten moittii Pietaria siitä, että hän jälleen noudattaa juutalaisia ruokasäädöksiä, jotka on Jeesuksen toimesta kumottu. Pietarin synti täten oli Mooseksen lain noudattaminen, tilanteessa, jossa Mooseksen laki on kumottu ja Mooseksen lain noudattaminen täten paradoksaalisesti onkin itse asiassa syntiä. Paavali kuulemma opettaa, että pakanoiden tavat ovat uudessa liitossa täysin OK, mutta juutalaisten tapoja missään olosuhteissa ei saa noudattaa. Jos noudattaa ruokasäädöksiä, silloin Kristuksen ruumis ei ole enää yksi, kun kerran pakanat ja juutalaiset eivät voi aterioida yhdessä. Tässä kristittyjen näkemys näistä jakeista.

Tämä argumentti perustuu siihen oletukseen, että Jeesus kumosi ruokasäädökset. Kuten olen tässä kirjoituksessa perusteellisesti esittänyt, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä. Jumalan seurakunnassa kaikki noudattivat Mooseksen lakia. Näytä minulle Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista profetia Messiaasta, joka kumoaa ruokasäädökset. Sellaista ei ole. Luemme Jesajasta, että lopun aikoina Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sikaa ja hiiriä, siis saastaisia eläimiä (Jes. 66:17). Nyt kun luemme nämä Galatalaiskirjeen jakeet siitä kontekstista käsin, että ruokasäädökset ovat edelleen voimassa, mikä oli Pietarin synti? Paavali kertoo meille vastauksen selvästi. Pietari noudatti juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden seurassa. Pietarin synti täten oli tekopyhyys ja ulkokultaisuus, hän noudatti perinnäissääntöä, joka erotti pakanat juutalaisista, vaikka oli itse jo kertaalleen saanut Jumalalta ilmestyksen, jonka mukaan Jumala ei tee erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä (Apt. 10). Tässä kontekstissa siis Paavali moittii Pietaria juutalaisten perinnäissäännön noudattamisesta. Paavalin mielestä oli paha asia, että seurakunnassa oli hajaannusta ja juutalaiset ja pakanat eivät voineet aterioida yhdessä. Samaa hajaannusta on maailmassa edelleen. Koska kristityt mässäilevät saastaisia ruokia ja vieläpä rehvastelevat tällä synnillään, juutalaiset ja pakanat eivät voi aterioida yhdessä. Tämä on Jumalan silmissä vakava asia. Ja tähän nykyiseen tilanteeseen ovat syyllisiä kristityt, eivät juutalaiset. Ruokasäädöksiä ei ole kumottu ja Jumalan visio seurakunnalle on yksi Kristuksen ruumis, jossa sekä pakanat että juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä.

Mutta Paavalihan tässä sanoo, että miksi sinä Pietari, joka noudatat pakanoiden tapoja, vaadit pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja? Eikö Paavali tässä selvästi moiti Pietaria juutalaisten tapojen noudattamisesta? Kuten olen esittänyt, Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuista, mitä monet vääntävät kieroon. Lue itse tarkkaan mitä Paavali sanoo. Ovatko juutalaisten tavat huono asia, vai pakanoiden? Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15. Siinä Paavali sanoo, että me olemme syntyjämme juutalaisia, emmekä pakanakansojen syntisiä. Täten Paavalin mukaan pakanoiden tavat ovat huono asia, juutalaisten tavat ovat hyvä asia. Pakanoiden tavat ovat syntiä, juutalaisten tavat ovat vanhurskaita, pyhiä ja hyviä. Nyt voimme muotoilla nämä Paavalin vaikeat sanat ymmärrettävään muotoon. Hän siis vapaasti tulkittuna sanoo “Jos sinä, joka olet vanhurskas (juutalainen), elät syntisten tavoin (pakanoiden tavoin) etkä vanhurskaiden, miksi sinä pakotat syntisiä elämään vanhurskaasti?” Toisin sanoen, tekopyhyys ja ulkokultaisuus on se Pietarin synti, josta Paavali häntä tässä ankarasti nuhtelee.

Mutta etkö lue seuraavaa jaetta? Paavalihan sanoo, että emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla?

mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Gal. 2:16)

Kyllä, Paavali tässä opettaa selvääkin selvemmin, että me emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta. Tämän asian selitin jo aiemmin tässä kirjoituksessani perusteellisesti. Tätä samaa viestiä Paavali esittää halki koko kirjeensä, me emme tule vanhurskaiksi tekemällä lain vaatimia tekoja, vaan yksin armosta. Mutta se ei tarkoita, että nyt saa tehdä uudessa liitossa syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia.

Mutta entä Paavalin vertaus Haagarista ja Saarasta? Eikö tässä olen täysin selvää, että Haagar on Siinainvuori Arabiassa, joka vastaa Jerusalemia, joka elää hirvittävässä lain orjuudessa? Eikö Saara ole vapaa lain orjuudesta ja edusta taivaallista Jerusalemia? Me emme ole orjattaren lapsia! Me emme ole lain orjuudessa! Me olemme vapaat laista! Vapauteen Kristus meidät vapautti, me emme ole Haagarin tavoin lain orjia ja elä hirvittävässä Mooseksen lain orjuudessa!

Suurin piirtein näin kristityt muotoilevat tämän asian. Pointti on aina sama, Haagar edustaa juutalaisia, jotka elävät Siinain liiton varjossa hirvittävässä lain orjuudessa. Saaran jälkeläiset ovat lupauksen lapsia ja ovat vapaat laista. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Tarkoittaako vapaus Kristuksessa vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia? Ei, sitä se ei tarkoita. Jeesus on vapauttanut meidät synnin orjuudesta. Lain orjuudesta Raamattu ei puhu sanaakaan. Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia Raamattu ei kertaakaan kuvaa orjuudeksi. Voit lukea psalmin 119, jossa psalmista 176 jakeen verran ylistää Mooseksen lakia, Tooraa. Hän ei kertaakaan surkuttele olevansa hirvittävässä lain orjuudessa. Jos tämä psalmi on sinulle liian pitkä, lue psalmi 19, jossa sama asia on ilmaistu tiiviimmin. Toora, Mooseksen laki, on suuri Jumalan lahja meille. Jumalan käskyjen noudattaminen ei ole orjuutta, vaan vapautta. Vääntämällä Paavalin kirjeitä kieroon kristityt ovat päätyneet siihen täysin absurdiin tilanteeseen, että Jumalan pyhän lain noudattamista pidetään orjuutena.

Mitä Paavali täten tarkoittaa vertauksellaan Haagarista ja Saarasta? Avain löytyy itse tekstistä. Saaran jälkeläinen oli syntynyt lupauksen mukaan, Haagarin jälkeläinen lihan mukaan. Haagar oli Aabrahamin suunnitelma hieman avustaa Jumalaa jälkeläisten saamisessa. Se edusti syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Aabraham kuvitteli omalla lihan teollaan saavansa itselleen jälkeläisiä. Suunnitelma ei toiminut. Saaran jälkeläinen sitä vastoin syntyi lupauksen voimasta. Me emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan. Lihan teot tuottavat aina turmion, Jumalan lupauksiin me voimme sitä vastoin luottaa.

Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:29)

Tässä on huikea sanoma meille pakanoille. Jos me olemme Kristuksen omat, silloin me olemme Aabrahamin siementä. Eivätkö syntyperäiset juutalaiset ole Aabrahamin siementä? Tietenkin ovat. Mutta me pakanat olemme myös Aabrahamin perillisiä! Eikö tässä ole fantastinen sanoma meille pakanoille? Paavali pohjustaa Efosolaiskirjeen luvussa kaksi samoin kuin Roomalaiskirjeen luvussa yksitoista tätä huikeaa salaisuutta – Kristuksessa meidät pakanat on oksastettu pyhään perheeseen, meidät on oksastettu Israeliin ja myös me pakanat voimme olla osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja liittoihin. Kristuksessa meidät on oksastettu Israeliin. Me kuulumme samaan pyhään perheeseen. Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä on suuri salaisuus – me pakanat olemme samaa perhettä pyhien kanssa. Kristuksen ruumis koostuu sekä pakanoista että juutalaisista. Me olemme yksi Messiaan ruumis.

Jos kerran Kristuksen ruumis on yksi seurakunta, joka koostuu sekä pakanoista että juutalaisista, eikö ole täysin selvää, että tässä yhdessä ruumiissa kaikki noudattavat samaa lakia? Kyllä, se on täysin selvää. Täten myös me pakanat saamme armosta noudattaa Tooraa, Mooseksen pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Toora on Jumalan lahja niin meille pakanoille kuin juutalaisillekin. Kristuksen veren ansiosta myös me pakanat saamme noudattaa Tooraa. Tämä on huikea sanoma, joka 2000 vuoteen ei ole kiinnostanut kirkkoa. Kuten olemme nähneet, tässäkään kirjeessä Paavali ei kumoa Tooraa, vaan hän vahvistaa sen. Kristityt ovat tehneet kaikkensa vääntääkseen tämän hienon kirjeen kieroon, mutta lopussa totuus voittaa.

Me juutalaiset täten luemme Galatalaiskirjettä, toisin kuin Leif Nummela ja miljoona muuta kristittyä väittävät. Galatalaiskirje vahvistaa meidän sanomamme, se ei kumoa sitä. Galatalaiskirje on Jumalan sanaa, se on pyhä, vanhurskas ja hyvä kirje meille kaikille, niin pakanoille kuin juutalaisillekin. Lukekaamme ja tutkikaamme täten Galatalaiskirjettä! Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:3,4)

Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi

  1. Kristillisen kirkon lyhyt historia
  2. Jeesus, joka kumosi sapatin
  3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset
  4. Jeesus, joka käytti tupsuja
  5. Jeesus, joka solmi uuden liiton
  6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen
  7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet
  8. Jeesus, joka perusti kirkon
  9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät
  10. Jeesus, joka puhdisti temppelin
  11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina
  12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Tämä kirjoitus, kuten kaikki kirjoitukset tässä blogissa, on julkaistu CreativeCommons BY 4.0 lisenssillä, joka tarkoittaa, että tätä kirjoitusta saa vapaasti jakaa, kunhan mainitsee lähteen (Kristitty.net/Lauri Rantala).

1. Kristillisen kirkon lyhyt historia

2000 vuotta sitten syntyi pienessä Betlehemin kylässä Juudan maassa Marialle ja Joosefille poika, joka sai nimekseen Jeesus. Maria oli kuitenkin neitsyt, ja se mikä hänessä oli siinnyt, oli saanut alkunsa Pyhästä Hengestä. Jeesuksen syntymää tulivat hämmästelemään läheisellä kedolla olleet paimenet, sekä kaukaa itäisiltä mailta saapuneet tietäjät, jotka toivat Jeesuksen vanhemmille kallisarvoisia lahjoja. Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän vanhana, kuten juutalaisilla oli tapana. Hän kasvoi ja varttui juutalaisessa kodissa. Joka vuosi pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus vanhempineen matkusti Jerusalemiin viettämään Herran pyhiä juhlia.

Ollessaan noin kolmekymmentä vuotta vanha Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän keräsi ympärilleen kahdentoista opetuslapsen joukon ja kiersi ympäri Juudan maata kutsuen ihmisiä kääntymään pois synnistä ja seuraamaan häntä. Jeesus paransi sairaita, karkoitti riivaajia ja teki monia ihmeitä ja tunnustekoja. Hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Lazarus nimisen miehen Jeesus herätti kuolleista. Verenvuotoa sairastanut nainen parani vaivastaan kosketettuaan Jeesuksen viitan tupsua (4. Moos. 15:38). Moni Jeesuksen seuraajista oli vakuuttunut, että tämä mies, Jeesus nasaretilainen, oli todellakin Israelin kauan odotettu Messias, Daavidin poika, joka perustaa ikuisen kuningaskunnan. Fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet olivat asiasta toista mieltä. Toki moni Vanhan testamentin profetia Messiaasta sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Jeesuksen kanssa, olihan hän Juudan heimoa, Daavidin sukua, syntynyt neitseestä Betlehemissä ja paransi monia. Mutta juutalaisilla oli syytä olla skeptinen, sillä monta väärää Messiasta oli ilmaantunut jo ennen Jeesusta. Jeesuksen oman opetuksen mukaan viimeisinä aikoina tulisi monia, jotka väittäisivät olevansa Messias ja tekisivät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ironista kyllä, Jeesuksen oman opetuksen mukaan täten juutalaisilla oli erittäin hyvä syy olla skeptinen, sillä eikö antikristus esiinny Messiaana ja tee monia hämmästyttäviä voimatekoja, Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla?

Jeesuksen julkinen toiminta kulminoitui hänen ristiinnaulitsemiseensa perjantaina ja ylösnousemukseen sunnuntaina. Kristillinen kirkko syntyi Jerusalemissa helluntaina, 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta julistanut, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, oman Messiaansa, mutta pakanat ottivat hänet vastaan. Näinhän Jeesus sanoi vertauksessaan viinitarhan vuokraajista (Mt. 21:43), että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Näin ollen helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki vuodatettiin 3000 pakanan ylle ja kristillinen kirkko sai alkunsa. Apostoli Paavali ja muut Jeesuksen opetuslapset kääntyivät pakanoiden puoleen ja kristillinen kirkko kasvoi ja levisi lopulta koko maailmaan. Näin sanoma Vapahtajasta ja Pelastajasta levisi maan ääriin asti. Jumala hylkäsi oman kansansa, mutta adoptoi itselleen uuden kansan. Näin kirkko on uusi Israel ja kirkko on viimeiset 2000 vuotta tulkinnut Vanhan testamentin Israelia koskevien profetioiden koskevan todellisuudessa kristillistä kirkkoa.

Entä juutalaiset sitten? Mitä heille tapahtui? Koska juutalaiset olivat hylänneet Messiaan, oman Vapahtajansa, Jumala hylkäsi ja kirosi Israelin. Niinpä juutalaiset ovat tästä synnistään joutuneet kärsimään viimeiset 2000 vuotta. Toki juutalaisten oli koska tahansa mahdollista kääntyä kristityksi ja pelastua. Muutama juutalainen näin on tehnytkin. Kirkon opetuksen mukaan näiden juutalaisten tuli irtisanoutua kaikista juutalaisista tavoista, jos he tahtoivat liittyä kirkkoon. Kristuksen ruumiissa, Jumalan seurakunnassa, ei ollut tilaa juutalaisten ruokasäädöksille, sapatille, juhlapyhille, parroille tai viitan tupsuille. Oli vain yksi Jumalan kansa, Kristuksen Morsian, Kristuksen ruumis, kristillinen kirkko, joka oli yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Tästä kirkosta löytyy armo ja totuus. Se, jolle kirkko ei ole äitinä, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kirkolla on armonvälineet ja sakramentit. Kirkon ulkopuolella on vain synkkä pimeys, kadotus ja ikuinen tuomio.

Tässä lyhyessä historiassa, siten kuin minä olen sen esittänyt, on vain muutama ongelma. Ensimmäinen on se, että miksi Jumala olisi vihainen omalle kansalleen? Jeesus antoi kirkolle käskyn kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Paavalin mukaan evankeliumi piti julistaa juutalaisille ensin. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta yrittänyt kertoa ilosanomaa Jeesuksesta juutalaisille, mutta on tässä tehtävässään kertakaikkiaan epäonnistunut. Miksi Jumala täten olisi vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko epäonnistui? Kun Joona ei lähtenyt viemään evankeliumia Niiniveen, oliko Jumala vihainen Niinivelle vai Joonalla? Jumala ei ollut vihainen Niinivelle, vaan Joonalle, joka joutui kolme päivää ja kolme yötä kärsimään kalan vatsassa. Näin ollen, nyt 2000 vuoden jälkeen, saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen kirkolle? Saattaa olla ja on.

Viittasin jo aiemmin Jeesuksen vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Kirkon mukaan Jeesus tässä vertauksessa julistaa, että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Jos kirkko olisi viimeisen 2000 vuoden aikana vaivautunut lukemaan kaksi jaetta pidemmälle, he olisivat huomanneet, että Raamatun mukaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät tämän vertauksen koskevan heitä (Mt. 21:45). Jeesus siis julisti, että Jumalan valtakunta otetaan pois ylipapeilta ja fariseuksilta, uskonnollisilta johtajilta. Maallikkokansa oli syytön siihen, että heitä oli johdettu harhaan. Ylipapit ja fariseukset olivat vastuussa, ja heille Jeesuksella oli paljon sanottavaa. Kun nyt Messias tulee takaisin, saattaako hänellä oli muutama painava sana sanottavana kirkkomme papeille, piispoille ja paaveille? Saattaa olla ja on.

Toinen vakava ongelma tässä versiossa historian kulusta on seuraava. Jos kerran juutalaiset, jotka lapsuudestaan asti tunsivat Tooran, profeetat ja kirjoitukset, eivät vakuuttuneet siitä, että Jeesus on Messias, mutta pakanat, jotka näitä kirjoituksia eivät tunteneet, vakuuttuivat, kuinka vahva todiste tämä on Jeesuksen messiaanisuudesta? Kirkko esittää pokkana, että juuutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, mutta pakanat ottivat hänet vastaan, ja tämä todistaa, että Jeesus oli Messias? Juutalaisetko muka eivät tunteneet omia kirjoituksiaan? Se että kaksi miljardia pakanaa tänä päivänä uskoo Jeesukseen kertoo vain siitä, että pakanoille riittää muutama ihme ja suuri ilosanoma Jeesuksesta, johon uskomalla pelastuu ikuisesta helvetin tulesta. Koska pakanat eivät tunne juutalaisten kirjoituksia, he saattavat uskoa aivan mihin tahansa.

Hämmästyttävin asia koko tässä sopassa on kuitenkin se, kuinka huonosti kirkko tuntee Raamatun. 2000 vuotta on kirkko esittänyt, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kuinka helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki täten vuodatettiin pakanoiden ylle. Ensimmäiseksi tulisi huomioida, että Jeesus oli itse juutalainen, kaksitoista opetuslasta olivat juutalaisia, kaikki Jeesuksen ensimmäiset seuraajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat juutalaisia. Ja jos avaamme Raamatusta Apostolien tekojen toisen luvun ja rukoilemme, että Jumala poistaisi peitteen silmiltämme, huomaamme siellä kirjoitetun, että Jerusalemissa helluntaina asui juutalaisia miehiä, sekä käännynnäisiä (Apt. 2:5). Toki heitä oli kaikista kansoista mitä maan päällä on, mutta he olivat kaikki joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Ja juutalaisten mukaan käännynnäiset olivat Jumalan edessä tismalleen samassa asemassa kuin juutalaiset. Tooran mukaan kaikkien juutalaisten miesten tuli olla helluntaina Jerusalemissa. Siksi on täysin käsittämätöntä, että kirkko 2000 vuotta on kuvitellut, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Mitä ihmettä 3000 pakanaa teki helluntaina Jerusalemissa? Huomaamme siis sen ikävän tosiasian, että kirkko on näin keskeisestä asiasta valehdellut meille kirkkain silmin jo 2000 vuotta.

Olen täten paljastanut 2000 vuotta vanhan valheen. Juutalaiset eivät hylänneet Messiasta, Nasaretin Jeesusta. Jos luemme Apostolien tekoja pidemmälle, huomaamme, kuinka jokaisessa synagoogassa sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoon. Miksi siis tänä päivänä niin harva juutalainen uskoo Jeesukseen? Ensimmäisinä vuosisatoina kirkon historiassa tapahtui jotain dramaattista, josta Raamattu ei meille kerro. Jeesus sanoi, että kirkko perustettiin Pietarin kalliolle. Koska tuo mies, Pietari, oli juutalainen, kirkko täten perustettiin juutalaiselle kalliolle. Kaikki apostolit ja opetuslapset olivat juutalaisia ja alkuseurakunta täten lepäsi juutalaisten pylväiden varassa. Kun evankeliumi levisi pakanakansojen pariin, pakanat hyvin varhain kuvittelivat tuntevansa Raamatun juutalaiset tekstit paremmin kuin juutalaiset. Tehtävä lukea, tulkita ja opettaa Raamattua annettiin pakanoiden käsiin. Antisemitismi valtasi kirkon. Kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä seurata Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja. Juutalaiset potkittiin väkivalloin ulos kirkosta. Heillä ei ollut mitään asiaa kirkkoon, eikä synagoogaankaan. Kirkkohistoriasta voimme lukea, kuinka pakanat perustivat katolisen kirkon Roomaan, jolla enää ei ollut juutalaisten juurien kanssa mitään tekemistä. Ne muutamat juutalaiset, jotka vielä uskoivat Jeesukseen joko teurastettiin elävänä tai pakkokastettiin kristityiksi. Syntyi kristillinen kirkko, joka seurasi pakanallisia tapoja ja pakanallisia oppeja. Kirkko ei enää seurannut Jeesusta nasaretilaista, juutalaisten kuningasta ja Messiasta, vaan antikristusta.

Miksi siis juutalaiset tänä päivänä eivät usko Jeesukseen? Koska he toimivat kuten fariseukset Jeesuksen aikana. Fariseukset kysyivät, miksi sinun opetuslapsesi katkovat sapattina tähkäpäitä? Miksi he syövät epäpuhtain käsin? Samaa kysyvät juutalaiset tänään. Miksi te kristityt vietätte joulua? Miksi te ette pyhitä sapattia? Miksi te syötte saastaista? Juutalaisia ei kiinnosta, mitä Uusi testamentti sanoo. He katsovat, mitä kristityt tekevät. Ja kristityt tekevät kammottavia, Jumalalle iljettäviä asioita. Tästä juutalaiset päättelevät, että tämä Jeesus, joka opettaa syömään saastaista, pyhittämään sunnuntain sapatin sijaan ja viettämään juutalaisten juhlien sijaan joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, on antikristus. Ja he ovat aivan oikeassa, sillä kirkko on nyt lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Danielin profetian mukaan henkilö, joka kumoaa ajat ja lait, on antikristus. Tämä Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset ja sapatin, on täten antikristus.

Mitä tapahtuu, kun juutalainen jostain syystä lukee Uuden testamentin, kirjan, jota kristityt ovat yrittäneet 2000 vuotta tuputtaa juutalaisilla? Hän hämmästyy ja hänellä on paljon kysyttävää tästä kirjasta. Keneltä hän voi kysyä? Omalta rabbiltaan? Ei tietenkään, vaan hän kysy lähimmältä kristityltä. Juutalaiset esimerkiksi ihmettelevät Jeesuksen sanoja vuorisaarnassa, jossa Jeesus näyttäisi juutalaisen mielestä sanovan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Tämähän on juutalaisen mielestä oikein hieno sanoma, Messias, joka ei kumoa pienintäkään kirjainta Toorasta, saattaisi todella olla Israelin kauan odotettu Messias. Hän kysyy tästä jakeesta kristityltä. Mitä kristitty vastaa? Että Jeesus täytti lain, joten meidän ei laista tarvitse välittää pätkääkään. Juutalainen ajattelee, että itse luen toisin, mutta koska tämä on kristittyjen pyhä kirja, kristityt varmasti tietävät, miten sitä tulee tulkita. Joten jos kristityt väittävät, että Jeesus kumosi ruokasäädökset ja sapatin, sen täytyy olla oikea tulkinta, mitäs minä juutalainen tästä kristittyjen pyhästä kirjasta tietäisin.

Huomaamme siis, että on olemassa kaksi kovien erilaista Jeesusta. Antikristus, joka kumosi sapatin ja ruokasäädökset, jota kaksi miljardia kristittyä tänä päivänä seuraa, sekä Jeesus, Israelin Messias, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Tähän Jeesukseen, Israelin Messiaaseen, me voimme tutustua yksinkertaisesti lukemalla Raamatun kannesta kanteen. Mutta tämä tehtävä ei onnistu, niin kauan, kuin meillä on peite silmillä. Ja tämä peite on kovin paksu, eikä se poistu, ennen kuin joku hieman raottaa tätä peitettä. Toki Raamattu väittää, että juutalaisten silmillä on peite. Mutta Paavali ei väitä, että joka ikisen juutalaisen silmillä olisi peite, eikä hän väitä, että tuo peite olisi juutalaisten silmillä ikuisesti. Voin todistaa ainoastaan omasta puolestani, että niin kauan kuin kutsuin itseäni kristityksi, minulla oli peite silmillä sekä Uutta että Vanhaa testamenttia lukiessani. En ole havainnut, että niillä muutamilla juutalaisilla, joita olen tavannut, olisi peitettä silmillä. Joten tässä hyvä sanoma kaikille kristityille – juutalaisten silmillä ei enää ole peitettä! Nyt meidän tarvitsee ainoastaan tehdä juutalaiset kateellisiksi ja näyttää heille Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Näytän tämän kirjan lopussa, kuinka tämä tapahtuu. Mutta ensin näytän, mitä jakeita Raamatusta ei näe, niin kauan kuin kristityn silmillä on peite.

2. Jeesus, joka kumosi sapatin

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen pienestä asti lukenut Raamattua, olen käynyt pyhäkoulussa, lastenleireillä ja jumalanpalveluksissa. Armeijan jälkeen opiskelin vuoden Raamattua Suomen Raamattuopistolla. Luin paljon Raamattua, luterilaisten järjestöjen julkaisemia kirjoja ja lehtiä, kävin hengellisissä tapahtumissa ja voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena oli moitteetonta. En tiedä, olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun olisi pitänyt lukea. Tästä kaikesta huolimatta, minulla oli peite silmillä. Katsoin eräänä päivänä YouTubesta videon, jolla juutalainen rabbi ja kristitty pastori väittelivät. Juutalainen rabbi luki vuorisaarnasta jakeet Mt. 5:17-19 ja kysyi pastorilta, miksi 2 miljardia kristittyä ei seuraa Mestarinsa opetusta?

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Olin lukenut vuorisaarnan monta kymmentä kertaa. Eräästä Raamatustani olin alleviivannut koko vuorisaarnan. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt mitään huomiota näihin jakeisiin. Miksi? Koska minulla oli peite silmillä. Hämmästyin suunnattomasti näistä jakeista. Jeesushan tässä sanoo selvästi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Kuitenkin hän itse kumosi ruokasäädökset ja sapatin ja monta muuta Mooseksen lain käskyä. Miten tämä oli mahdollista? Katsoin YouTubesta rabbin ja pastorin väittelyn loppuun asti ja hämmästyin vielä enemmän, ymmärsin, että kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka nämä Jeesuksen painavat sanat vuorisaarnassa tulisi tulkita. Kun luin mitä kristityt vuosituhansien ajan ovat näistä jakeista opettaneet, minulle oli hetkessä täysin selvää, että he ovat olleet ja ovat edelleen aivan pihalla. Hyväksyin mielessäni sen tosiasian, että Jeesus vuorisaarnassa opettaa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Se että Jeesus sanoo tulleensa täyttämään lain, ei voi tarkoittaa, kuten kristityt esittävät, että hän kumosi lain, koska hän selvääkin selvemmin sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia.

Mietin, mitä tämä mahtaa tarkoittaa. Minulle selvisi, että kirkko on valehdellut ihmisille viimeiset 2000 vuotta. Mietin heti sapattia ja ruokasäädöksiä – nehän Jeesus varmasti kumosi. Ryhdyin siis tutkimaan tätä asiaa. Mitä Jeesus itse asiassa opettaa ruokasäädöksistä ja sapatista? Koska olin lukenut Raamatun moneen kertaan jo nuoruudessani, kaksi asiaa sapatista juolahti välittömästi minun mieleeni. Ensimmäinen oli se, että jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3). Tiesin tämän asian, mutta tästä asiasta ei oltu minulle kerrottu koskaan pyhäkoulussa tai saarnoissa. Nyt se asia vain juolahti mieleeni ja ymmärsin jotain, mikä oli ollut minulta kolmekymmentä vuotta salattu. Samalla tavalla ymmärsin heti, että kymmenessä käskyssähän käsketään pyhittämään sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Tästäkään asiasta ei oltu minulle koskaan kerrottu, tai jos oli, se oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koin oloni petetyksi. Kirkko oli salannut minulta jotakin.

2000 vuotta kirkko on opettanut, että Jeesuksen ylösnousemus sunnuntaina siirsi sapatin pyhyyden lauantailta sunnuntaille. Jeesus siis kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä ja pyhitti uuden päivän. Ilmeisesti sapatissa oli jotain vikaa, niin että sen sijaan tarvittiin uusi pyhäpäivä. Mutta onko mahdollista, että päivä, jonka Jumala on pyhittänyt jo luomisviikolla, kumottaisiin uudessa liitossa? Voiko Messias kumota Mooseksen lain käskyjä? Juutalaisesta näkökulmasta ei tietenkään voi. Toorassa sanotaan, että älä lisää mitään näihin käskyihin, äläkä ota niistä mitään pois (5. Moos. 4:2). Se tarkoittaa, että edes Messias ei saa poistaa ainuttakaan käskyä, eikä hän saa lisätä ainuttakaan käskyä. Danielin kirjassa kerrotaan antikristuksesta, joka muuttaa ajat ja lait (Dan. 7:25). Tiedämme siis, että henkilö, joka koskee Tooraan, on antikristus. Jeesus, jota kirkko on seurannut viimeiset lähes 2000 vuotta, on täten antikristus.

Entä Jeesuksen opetus sitten, eikös Jeesus väitellyt kiivaasti fariseusten kanssa sapatista? Kyllä, mutta kertaakaan ei käyty mitään keskustelua siitä, mikä päivä tulisi pyhittää. Fariseuksilla oli runsaasti perinnäissääntöjä, jotka täsmensivät, mitä sapattina sai ja mitä ei saanut tehdä. Näitä perinnäissääntöjä Jeesus ei noudattanut. Jeesuksella ja fariseuksilla täten oli näkemysero ainoastaan siitä, mitä tarkkaan ottaen sapattina sai tehdä. Jeesuksen mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä nälkään (Mt. 12:1), tehdä tahnan (Joh. 9:14), kantaa vuodetta (Joh. 5:9), parantaa (Lk. 6:9-10) ja nostaan pojan tai härän kaivosta (Lk. 14:5). Mitään näistä asioista ei Toora kiellä. Huomaamme siis, että Jeesus oli sapatin suhteen liberaalimpi kuin fariseukset. Mutta siitä ei ollut mitään keskustelua, mikä päivä oli pyhitettävä. Jeesus, kuten fariseuksetkin, kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa. Jeesus ei rikkonut sapattia millään tavalla, eikä hän sanallakaan vihjannut, että sapatti tultaisiin kumoamaan. Minua hämmästyttää suuresti se, että yksi käsky kymmenestä käskystä mukamas kumottiiin, mutta profeetat, saati Jeesus itse, ei tästä asiasta mainitse sanaakaan. Uudessa testamentissa Paavali tai kukaan muukaan ei puhu sanaakaan sunnuntain pyhyydestä. Joku voi väittää, että eihän Uusi testamentti puhu sapatistakaan. Tämä ei pidä paikkaansa, Jeesus itse sanoo, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27), että hän on sapatin herra (Mt. 12:8) ja kehottaa meitä rukoilemaan, ettei pako tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa on jae, joka on käännetty pahasti väärin (Hepr. 4:9). Alkukielen mukaan tässä sanotaan, että “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Kaikki käännöksemme ovat tämän asian halunneet pimittää ja niinpä luemme 1992 käännöksestä, että “Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.”

Kristityt ovat Raamatustaan löytäneet monta jaetta, joita he vääntävät pahasti kieroon ja väittävät, että näissä mukamas kerrotaan jotakin sunnuntain pyhyydestä. Käyn ne kaikki nyt tässä läpi.

Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattivaloille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)

Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Juutalaisessa kontekstissa leivän murtaminen tarkoittaa ateriointia. Juutalaiset murtavat leipää edelleen joka päivä ja ovat siunanneet leivän ja murtaneet leivän siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)

Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajien välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:

Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)

Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta viikonpäivänä jona se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille.

Joten jos Jeesuksen ylösnousemus täytti ja pyhitti jonkin päivän, se oli ensilyhteen heilutuksen päivä, ei sunnuntai.

Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:

Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)

Kuinka kauan tämä sapattikäsky sitten on voimassa? Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä aikojen lopullakin:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:

Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten (Mk. 2:27). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vihoviimeinen kristittyjen argumentti on, että Jeesushan sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kyllä, Jeesus todellakin sanoo olevansa sapatin Herra. Voimme tulkita tämän kuten kristityt ovat sen 2000 vuotta tulkinneet, että sapatin Herra tottakai sai kumota sapatin, tai kuten me juutalaiset tämän luemme, että Messias ja juutalaisten kuningas ei voi kutsua itseään sapatin Herraksi, jos hän kumoaa sapatin. Jokainen voi itse pohtia, kummas tulkinnassa on enemmän järkeä.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että kristityt todellakin ovat ansioituneet Raamatun jakeiden vääntämisessä kieroon. Kun nyt luemme Raamatun kannesta kanteen ilman peitettä silmillämme, huomaamme, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä.

Mutta entä se ylösnousemus? Sehän tapahtui sunnuntaina? Niin tapahtui. Tähän voimme vastata, että miksi sunnuntaina? Miksi profeetat eivät puhu sanaakaan maanantaista, tiistaista, keskiviikosta, torstaista, perjantaista tai sunnuntaista? Koska näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä, ylösnousemus sunnuntaina on juutalaiselle täysin merkityksetön asia. 2000 vuotta on kirkko julistanut ylösnousemuksesta, joka tapahtui sunnuntaina. Kaikkein hämmästyttävintä tässä on, että kirkko pariin vuosituhanteen ei ole Raamatustaan lukenut, minä päivänä Jeesus nousi ylös haudasta. Toki viinkonpäivä oli sunnuntai, mutta mikä juutalaisten juhla oli kyseessä? 3. Moos. 23 luemme, että pääsiäisen jälkeen, happamattoman leivän juhlan aikaan, tuli ensilyhde tuoda heilutettavaksi temppeliin sapatin jälkeisenä päivänä, eli siis sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus täten nousi haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Tämä fakta ei ole kiinnostanut kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen jostain syystä. Kaikki huomio on kiinnittynyt sunnuntaihin. Sunnuntailla ei ole mitään merkitystä juutalaiselle, mutta ensilyhteen heilutuksella on. Miksi siis kirkko ei ole vaivautunut julistamaan, että Jeesus nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen päivänä? Paavali kertoo meille Jeesuksen ylösnousemuksesta “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Käännöksissämme on kreikan sana ensihedelmä käännetty esikoiseksi. Näin Raamatun kääntäjät ovat jostain syystä halunneet pimittää meiltä sen faktan, että Jeesus nousi kuolleista ensihedelmän, eli ensilyhteen päivänä. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Juutalainen Jeesus, joka ristiinnaulittiin pääsiäisenä, nousi ylös haudasta ensilyhteen päivänä ja vuodatti Pyhän Hengen helluntaina ei kelpaa kristityille, heitä kiinnostaa enemmän Jeesus, joka kuoli perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.

3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset

Huomasimme edellisessä luvussa, että kirkko on valehdellut meille sapatista. Kun luemme Raamattumme tarkkaan, huomaamme, että Jeesus ei kumonnut sapattia. Entä ruokasäädökset sitten? Eikö Jeesus itse sano selvääkin selvemmin, että kaikki ruoka on nyt puhdasta?

Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Sekä vanhassa että uudessa käännöksessähän sanotaan selvääkin selvemmin, että Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaan. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, sontaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä? Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.

Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.” (Jes. 66:17)

Sanooko Jumala Raamatussa, että niistä tulee loppu, jotka noudattavat ruokasäädöksiä, vai niistä, jotka syövät saastaista? Milloin Jumala tekee näistä lopun? Jos kerran Jeesus kumosi ruokasäädökset, milloin niistä ihmisistä tehtiin loppu, jotka syövät saastaista?

Huomaamme täten, että toisin kuin kirkko on väittänyt viimeiset 2000 vuotta, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä, eikä sapattia, eikä itse asiassa ainuttakaan Tooran käskyä. Suurin syy, miksi juutalaiset eivät voi uskoa Jeesukseen on juurikin se, että Jeesus kumosi Tooran käskyjä. Nyt kun huomaamme, että Jeesus ei kumonnut Tooran käskyjä, ei pitäisi olla mitään estettä juutalaisen ottaa vastaan Jeesusta. Mutta meillä on valtava ongelma edessämme. Miten selität juutalaiselle, että kaksi miljardia kristittyä on väärässä, eikä kaksi miljardia kristittyä tunne omaa pyhää kirjaansa? No, me voimme vain yrittää. Voimme aloittaa onnittelemalla juutalaisia siitä, että he eivät kahteentuhanteen vuoteen ole seuranneet antikristusta. Sen jälkeen voimme houkutella heidät itse tutkimaan Uutta testamenttia, joka heille avautuu täysin luonnostaan juutalaisesta kontekstista käsin. Voimme myös näyttää heille, kuinka meitä Tooraa noudattavia “kristittyjä” on nykyään jo paljonkin. Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Mikä teksi juutalaiset todella kateellisiksi? Eikö se, jos me noudattaisimme Tooraa tarkemmin kuin juutalaiset ja tuntisimme juutalaisten pyhät kirjoitukset paremmin kuin juutalaiset? Tässähän voisi olla ideaa. Tätä keinoa ei kirkko kahteentuhanteen vuoteen ole kokeillut, eikä se ole tullut kenellekään kirkon miehelle päähän, koska kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja.

4. Jeesus, joka käytti tupsuja

Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin (כנף) ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne.” (4. Moos. 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.” (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal 4:2)

Kun olin tarttunut Raamattuun hieman yli kolmekymppisenä ja peite oli poistettu silmiltäni, ymmärsin hyvin nopeasti, että meidän on noudatettava kaikkia Mooseksen lain käskyjä, mikäli tahdomme seurata Jeesusta. Sapatti ja ruokasäädökset olivat ensimmäisenä listalla, heti niiden käskyjen jälkeen, joita myös kristityt pitävät itsestään selvinä, kuten kymmenentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Luin Mooseksen kirjat ensimmäistä kertaa siitä kontekstista käsin, että nämä käskyt ovat pyhiä ja tarkoitettu meille noudatettaviksi. Kristittyhän lukee Mooseksen lakia ikään kuin juutalaisen olan yli, nämä ovat niitä käskyjä, joita juutalaisen tulee noudattaa, meidän kristittyjen ei näitä käskyjä tarvitse noudattaa. Entisessä elämässäni luterilaisuudessa moni opettaja oli opettanut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksesta käsin. Tämän opin olin kyseenalaistanut jo varhain. Raamattuopistolla Olavi Peltolan luennoilla ihmettelin, että eikös tämä ole kehäpäätelmä, että me luemme Vanhan testamentin profetioita Kristuksesta käsin ja kas kummaa, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Olin nuorena ymmärtänyt tämän asia aivan oikein, se on kehäpäätelmä, eikä se vakuuta juutalaisia.

Hyvä esimerkki Kristuksesta käsin tulkitsemisessa on tupsut. Voit lukea Malakian yllä lainatun profetian Kristuksesta käsin, etkä näe siinä mitään muuta kuin profetian Messiaasta, joka parantaa jollakin tavoin. Mutta koska minä olin päättänyt noudattaa Mooseksen lakia, luin käskyn tupsuista hepreaksi. Siellä käskettiin sitoa tupsut vaatteen kulmiin, hepreaksi kanaf. Koska ajattelin, että tämä Malakian profetia on myös tärkeä, luin senkin hepreaksi. Siellä heprean sana kanaf oli käännetty siiveksi. Huomasin siis, että molemmissa jakeissa oli sama heprean sana, kanaf. Tulkitsin täten Malakian profetian tarkoittavan Messiasta, joka parantaa viitan tupsujen avulla. Kukaan kristitty ei ollut tätä profetiaa minulle avannut, eikä se ole kahteentuhanteen vuoteen avautunut yhdellekään kristitylle, joka lukee Vanhaa testamenttiaan Kristuksesta käsin. Mutta minulle se avautui, koska luin Vanhaa testamenttia Toorasta käsin.

Olin siis tehnyt päätöksen noudattaa Mooseksen lain kaikkia käskyjä ja niinpä sidoin housujeni kulmiin tupsut. Minun mielessäni tämä käsky kuulosti oikein järkevältä, sidotaan vaatteen kulmiin tupsut, jotta muistaisi Jumalan käskyt. Ja käyttihän Jeesuskin tupsuja. Tuohon aikaan en vielä tuntenut ainuttakaan juutalaista. Niinpä rukoilin lyhyesti, että voisin tavata edes yhden juutalaisen. Kesti kaksi päivää, kunnes Helsingissä tapasin ortodoksijuutalaisen rabbin. Hän oli Helsingissä puhumassa eräässä seurakunnassa ihmeistä, joita Jumala tekee Israelissa. Hän siis harrasti eräänlaista ekumeniaa, joka on erittäin poikkeuksellista ortodoksijuutalaisille. Tapahtuman jälkeen, kun hän oli puheensa pitänyt, minulla ja vaimollani oli mahdollisuus saattaa hänet Tampereelle. Hän huomasi, että minä käytän tupsuja ja kysyi niistä. Sanoin, että käytän tupsuja, koska Jeesuskin käytti niitä. Tähän hän vastasi, että tuntee monia kristittyjä, jotka myös käyttävät tupsuja. Tämä oli minulle suuri uutinen, siihen aikaan luulin olevani ainut “kristitty” koko maailmassa, joka käyttää tupsuja. Kysyin tältä rabbilta, tietääkö hän profetian, jossa kerrotaan tupsuista. Hän ei tiennyt, joten näytin hänelle kännykästä Malakian profetian tupsuista. Kysyin, puhutaanko tässä Messiaasta. Hän vastasi että kyllä, koska vanhurskauden aurinko tarkoittaa tietenkin Messiasta. Sitten kysyin puhutaanko tässä tupsuista. Hän vastasi välittömästi, että kyllä, koska “you put the tzitzit on the kanaf” hän vastasi huonolla Englannin kielellä. Täten tämä ortodoksijuutalainen rabbi vahvisti minun löytämäni profetian oikeaksi. Tiesin siis, että olin oikeilla jäljillä. Mutta kääntyikö tämä rabbi sitten kristityksi? Tässähän oli hämmästyttävän tarkka profetia Jeesuksesta, jonka tupsuja koskettamalla ihmisiä parantui. No, tämä asia selvisi minulle vasta myöhemmin, että juutalaisia ei kiinnosta, vaikka Raamatussa olisi monta sataa hämmästyttävät tarkkaa profetiaa Jeesuksesta, jos kerran Jeesus kumosi Tooran, kuten kristityt ovat nyt lähes 2000 vuotta opettaneet.

Saattaako Raamatussa olla enemmänkin profetioita, jotka sopivat vielä paremmin Jeesukseen, jotka eivät avaudu Kristuksesta käsin, mutta jotka avautuvat Toorasta käsin? Saattaa olla ja on. Mutta kaikkia salaisuuksia ei ole järkevä avata kerralla.

5. Jeesus, joka solmi uuden liiton

Sillä käsky on lamppu, Toora on valo” (San. 6:23)

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus helluntaina Jerusalemissa vuodatti Pyhän Hengen pakanoiden ylle ja solmi uuden liiton pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, Kristuksen laki, joka korvasi vanhentuneen Mooseksen lain. Ensimmäisessä kirjani luvussa osoitin, että Pyhää Henkeä ei helluntaina vuodatettu pakanoiden ylle, vaan juutalaisten. Entä tämä uusi liitto sitten? Kenen kanssa se solmittiin? Jeremia sanoo:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Huomaa, että Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Miten siis pakanat kuvittelevat olevansa siitä osallisia? Kirkon vastaushan on 2000 vuotta ollut, että pakanat voivat kuulua uuteen liittoon, koska kirkko on uusi Israel. Tässä on vain se ongelma, että Raamatussa missään kohtaa ei kerrota kirkosta, joka olisi uusi Israel. Kristittyjen kannalta ongelmallinen on myös Jeremian lausuma, jonka mukaan uudessa liitossa laki, alkukielellä Toora, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Jeremian mukaan täten uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Kristityt väittävät, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Ongelma tässä on tietenkin, että missään kohtaa Raamattua ei puhuta sanaakaan Kristuksen laista, joka korvaisi Mooseksen lain, joka olisi eri laki kuin Mooseksen laki. Päättelemme täten, että Jeremia ei voi valehdella, jos me kuulumme uuteen liittoon, tällöin me noudatamme Tooraa, joka uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme. Ja me pakanat voimme kuulua uuteen liittoon, koska meidät on oksastettu Israeliin, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 11 ja Efesolaiskirjeen luvussa 2.

Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.” (Hepr. 8:6-7)

Olen usein kuullut, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja tässä kohtaa sanoo, että ensimmäisessä liitossa oli pahasti vikaa, siksi tarvittiin uusi liitto. Kenties tämä on totta. Mutta missä vika tarkalleen ottaen oli? Mooseksen laissa? Jumalan solmimassa liitossa? Kun luemme nämä jakeet tarkkaan, on täysin selvää missä vika oli – kansassa. Israelilaiset olivat rikkoneet liiton, siksi tarvittiin uusi liitto. Mutta koska Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), tässä uudessa liitossa ei tarvittu mitään uutta lakia. Missään kohtaa Raamattua ei edes anneta mitään Kristuksen lakia, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota meille, mitä käskyjä tähän Kristuksen lakiin sisältyy.

2000 vuotta on kirkko meuhkannut uudesta liitosta, joka solmittiin pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, jossa kristityillä on suuri vapaus, heidän ei tarvitse elää lain alla, lain orjuudessa, toisin kuin juutalaisten. Kaikki valheita, kuten yllä osoitin. Mutta koska tätä valhetta on toistettu 2000 vuotta, sitä on hirvittävän vaikea korjata. Tämä kristittyjen evankeliumi on solmittu kasaan valheen kaikella voimalla ja vahvistettu kaikilla tunnusteoilla ja ihmeillä. Tämä on maailman historian suurin huijaus, Saatanan mestarillisin taideteos. Eikö kuulostakin aika hyvältä, että Jumala antoi Mooseksen lain, joka oli valtavan raskas taakka satoinen käskyineen, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta nyt Jeesus on antanut meille ainoastaan yhden käskyn ja me olemme vapaat lain orjuudesta! Sinun tarvitsee ainoastaan uskoa Jeesukseen, niin olet vapaa, mitään Mooseksen lain käskyjä sinun ei tarvitse noudattaa. Kyllä, tämä kuulostaa oikein hyvältä ja houkuttelevalta. Mutta meidän tarvitsee ainoastaan lukea Raamattua, niin me huomaamme, kuinka suuri valhe tämä on. Kuten jo osoitin, psalmissa 19 sanotaan, että Herran Toora on täydellinen. Katsotaan seuraavaksi, mitä muuta tässä psalmissa sanotaan Toorasta, Mooseksen laista:

Herran opetus on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on luotettava, se tekee yksinkertaisesta viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni. Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja. Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.” (Ps. 19:8‭-‬12)

Jos tässä ei ollut kylliksi, voit lukea seuraavaksi psalmin 119, jossa 176 jakeen verran ylistetään Mooseksen lakia. Toora, profeetat ja psalmit todistavat kaikki samaa, Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), ikuinen (Ps. 111:7,8; Ps. 119:152; Ps. 148:6; Ps. 89:35; Ps. 119:160), suuri ilo (Ps 119:16,47), sen noudattamisesta saa suuren palkan (Ps. 19:12), sen rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165). Mutta tämä ei kelpaa kristityille. He ovat 2000 vuotta opettaneet, että Toora on paha, julma ja hirmuinen. Martti Lutherilla ei ollut mitään positiivista sanottavaa Toorasta. Ihmettelen, mahtoiko hän ollenkaan tuntea psalmeja 19 ja 119? Kenties hän tulkitsi ne Kristuksesta käsin? Joka epäilee, että Tooran käskyissä on jotain vikaa, lue nämä psalmit ensin, sitten lue Toora ja mieti, eivätkö nämä käskyt ole kaikki vanhurskaita, pyhiä ja hyviä (Room. 7:12)? Toora käskee rakastamaan muukalaista, köyhää, orpoa, leskeä ja jopa vihamiestä. Siitä asti kun olen itse nuodattanut Tooraa ja opiskellut Tooraa, päivä päivältä on käynyt yhä selvemmäksi, että Toora on Jumalan meille antama täydellinen, vanhurskas ja pyhä laki (Room. 7:12), josta ei etsimälläkään löydä mitään moitittavaa. Mutta tätä asiaa saattaa olla vaikea uskoa, kun 2000 vuotta kirkko on opettanut päinvastaista.

Mutta eikö Mooseksen laki ole mahdoton noudattaa? Eikö Jeesus tullut juuri täyttämään lain meidän puolestamme, koska me emme siihen kyenneet? Kenties me olemme kaikki tehneet syntiä, sitä en kiistä, ja myönnän, että jos olemme tehneet syntiä, tarvitsemme Jeesusta, syntiemme sovittajaa ja Vapahtajaa. Mutta jos olemmekin rikkoneet lakia, onko vika laissa? Onko Jumala niin epäoikeudenmukainen, että hän antoi meille lain, jota kenenkään ei ole mahdollista noudattaa, ja sitten vaatisi meidät tilille siitä, että emme noudattaneet mahdotonta lakia? Katsotaan mitä Toora itse sanoo Tooran käskyistä:

Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)

Raamattu siis todistaa meille, että Mooksen laki ei ole meille liian vaikea noudattaa ja me voimme sen täyttää. Muista siis, että laissa ei ole mitään vikaa, jos me rikomme tätä lakia, olemme sitä suurempia syntisiä ja sitä enemmän tarvitsemme Vapahtajaa, Jeesusta Messiasta. Jos kristittyä häiritsee se, että tämähän on Vanhan testamentin teksti, sama asia toistetaan myös Uudessa testamentissa:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)

Jeesuksen mukaan lain tärkein käsky oli rakastaa Jumalaa yli kaiken. Tässä Johannes kertoo meille, kuinka Jumalaa tulee rakastaa – noudattamalla hänen käskyjään. Tämä on jae Uudesta testamentista, jonka luulisi uuden liiton kautta kuuluvan myös kristityille. Ja Johannes sanoo suoraan, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Kirkko kahteentuhanteen vuoteen ei ole juuri muusta saarnannut kuin siitä, kuinka mahdoton lakia on noudattaa ja kuinka valtavan suuri taakka se on. Kaikki saatanallisia valheita. Jos epäilet, kokeile itse noudattaa Mooseksen lain käskyjä niin huomaat, että tämä laki todellakin on täydellinen, se ei ole raskas taakka ja me voimme sen täyttää, jos haluamme.

Lutherille ja luterilaisille lain ja evankeliumin erottaminen oli keskeistä. Laki, koska se Lutherin mielestä oli paha, julma ja hirmuinen, tuli erottaa mahdollisimman kauas evankeliumista. Kenties tässä oli kaunis ajatus taustalla. Koska pelastus on yksin armosta, mikään ei saanut tulla sen tielle, ei edes Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki. No, kiitos Lutherin, me kaikki nyt tiedämme, että pelastus on yksin armosta. Mutta mitä tulee tehdä, sitten kun kerran on pelastettu? Tehdä lisää syntiä, jotta varmasti olisi armon alla? Paavali kumoaa tällaisen ajatuksen jyrkästi (Room. 6:1-2,15). Jeesushan sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, että mene, äläkä enää tee syntiä. Joten lienee sanomattakin selvää, kun kerran meidän kaikki syntimme ovat annettu anteeksi, me emme enää saa tehdä syntiä, vaan meidän on noudatettava lakia. Me emme nuodata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

2000 vuotta vanha valhe elää sitkeästi. Onneksi Raamatussa on jakeita, jotka valaisevat silmät ja joista saa ymmärrystä. Mutta peite silmillä voit lukea Raamattua koko ikäsi, etkä koskaan tule löytämään näitä jakeita. Paavali tiesi, että lopunaikoina moni tulee esittämään, että usko tekee lain tyhjäksi. Siksi Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:

Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali, juutalainen mies ja fariseus, pakanoiden apostoli, sanoo, että me vahvistamme Tooran. Hänen mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Raamatussa, Jumalan pyhässä sanassa, ei kertaakaan sanallakaan moitita Mooseksen lakia. Uudessa liitossa Toora, Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Jos me rakastamme Jeesusta, me noudatamme Tooraa. Toistan, jotta asia ei jäisi kennellekään epäselväksi – me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

Mutta eikös Mooseksen laki ole vain Israelille? Eikö Mooseksen laissa sanota monta kertaa, että puhu israelilaisille? Toki sanotaan. Mutta jos meidät pakanat on oksastettu Israeliin, silloin Jumalan Israelille antama laki koskee myös meitä. Mooseksen lain mukaan laki on tismalleen sama niin juutalaisille kuin muukalaisillekin (4. Moos. 15:15). Muukalaiset, jotka vaelsivat Israelin kanssa ja palvoivat samaa Jumalaa, noudattivat tismalleen samaa lakia kuin juutalaiset. Kun laki annettiin Siinailla, paikalla oli myös paljon sekakansaa, joka oli lähtenyt israelilaisten mukana Egyptistä (2. Moos. 12:38). Näin ollen, jos meidät on oksastettu Israeliin, jos kuulumme uuteen liittoon, jos me palvomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, jos me seuraamme juutalaisten kuningasta, Israelin Messiasta Jeesusta, silloin me noudatamme Mooseksen lakia.

Mutta eikös Paavali sano Roomalaiskirjeessä, että Kristus on lain loppu (Room. 10:4)? No meidän Raamatun käännöksissämme toki sanotaan näin. Tässä on kreikan sana telos käännetty lopuksi, vaikka se tarkoittaa oikeammin päämäärää. Jakeessa 1. Tim. 1:5 on telos käännetty käännöksissämme aivan oikein päämääräksi. Kun ottaa huomioon kontekstin, on täysin selvää, että jakeessa Room. 10:4 Paavali tarkoittaa kreikan sanalla telos päämäärää, eikä suinkaan loppua. Tässä on meille huikea sanoma, Kristus on lain päämäärä, kaikki Mooseksen lain käskyt tähtäävät Kristukseen. Usko siihen, että Kristus olisi lain loppu, johtaa hirvittävään laittomuuteen ja erottaa meidät Jumalasta.

Mutta eikö Galatalaiskirjeessä Paavali moiti Pietaria selvästi juutalaisten tapojen noudattamisesta, Tooran käskyjen noudattamisesta, jotka eivät enää uudessa liitossa kuulu meille kristityille?

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä” (Gal. 2:11-15)

Sanotaan, että Pietari söi saastaisia eläimiä yhdessä pakanoiden kanssa, mutta juutalaisten saavuttua hän noudatti jälleen koshersäädöksiä ja pysytteli erossa pakanoista. Näin ei kuitenkaan Paavali sano. Paavali kertoo, että Pietarin synti oli ulkokultaisuus. Hän sortui jälleen noudattamaan juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden kanssa. Missään kohtaa Raamattua ei kerrota kenenkään apostoleista nauttineen saastaisia ruokia, eikä niin sanota tässäkään kohdassa. Paavali moittii Pietaria siitä, että tämä itse noudattaa pakanoiden tapoja, mutta vaatii pakanoita noudattamaan juutalaisia tapoja. Mikä siis oli Pietarin synti? Tekopyhyys. Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15, jossa Paavali sanoo, että me olemme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä. Pakanoiden tavat täten Paavalin mukaan oli huono asia, juutalaisten tavat oli hyvä asia. Tässä on loistava esimerkki siitä, kuinka kristityt ovat Jumalan sanaa vääntäneet kieroon jo 2000 vuotta.

Tooran salaisuus on pikkuhiljaa selvinnyt myös kristityille. Yhä useampi lukee Raamatustaan, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä, Jumalan täydellinen ja ikuinen lahja meille. Tämä asia on selvinnyt jopa Paavi Benedictukselle, joka kirjoittaa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen Toorasta näin:

“Toinen Mooseksen lahja, joka läheisesti liittyy Jumalan katselemiseen ja hänen nimensä ilmoittamiseen samoin kuin mannaan, on se lahja, jonka ansiosta Israelista ylipäätään tulee oma itsensä, Jumalan kansa: Toora, oikealle tielle opastava ja elämään johtava Jumalan sana. Israel tajusi yhä selvemmin, että siinä oli Mooseksen pysyvä, perustava lahja ja että se, mikä varsinaisesti oli Israelille tunnusomaista, oli Jumalan tahdon ja sen myötä oikean elämän tien tunteminen. Valtaisa psalmi 119 on yhtä puhkeamista iloon ja kiitollisuuteen tästä saadusta lahjasta. Yksipuolinen lakikäsitys, joka nousee yksipuolisesti tulkitusta Paavalin teologiasta, vääristää katseemme, emmekä näe tätä Israelin iloa – iloa tuntea Jumalan tahto ja näin saada ja osata elää tämän tahdon mukaan.”

6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen

Olen nyt osoittanut, että Jeesus ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä, hän ei julistanut kaikkia ruokia puhtaiksi, eikä hän siirtänyt sapattia lauantailta sunnuntaille. Uudessa liitossa ei ole voimassa mikään uusi laki, vaan Mooseksen laki. Evankeliumeista on varsin selvää, että Toora on voimassa ikuisesti.

Raamattu kertoo meille käännynnäisistä, jotka olivat pakanoita, jotka kuitenkin tahtoivat palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Näitä uskovia Raamattu kutsuu jumalaapelkääviksi. Miten he palvoivat Jumalaa? He noudattivat Mooseksen lakia. Juutalaiset opettivat, että nämä käännynnäiset tuli ympärileikata. Apostolien tekojen luvusta 15 me luemme, että tämä kysymys ympärileikkauksesta askarrutti alkuseurakuntaa. Jotkut sanoivat, että pakanat tuli ympärileikata ja heidän oli noudatettava Mooseksen lakia. Seurakunnan vanhimmat kokoontuivat Jerusalemiin pohtimaan tätä kysymystä.

Mikä oli kokouksen päätös? Pietari sanoo, että Jumala ei tehnyt mitään erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä. Jakeessa 10 Pietari puhuu ikeestä, jota juutalaisetkaan eivät olleet jaksaneet kantaa. Kristityt omasta tooravastaisesta kontekstistaan päättelevät, että tämä ies ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin Mooseksen lakia. Mutta koska tiedämme, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja se ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3), voimme varmuudella sanoa, että ies, josta Pietari puhuu, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia.

Jaakob sanoo Jerusalemin kokouksessa, että pakanoita ei tule rasittaa, vaan heille on annettava ainoastaan neljä käskyä, heidän tulee varoa epäjumalien saastuttamaa, haureutta, lihaa, josta verta ei ole laskettu sekä verta. Kristityt omasta kontekstistaan käsin tulkitsevat, että pakanoita täten ei tule rasittaa Mooseksen lailla, heitä koskevat ainoastaan nämä neljä käskyä. Sapattia ei annettu näissä käskyissä, ei ruokasäädöksiä, ei tupsuja, partoja tai hiuksia. Näin on kirkko opettanut viimeiset 2000 vuotta – tässä on neljä käskyä, joita meidän pakanoiden on noudatettava, voimme unohtaa kaikki muut Mooseksen lain käskyt.

Selvä ongelmahan tässä on se, että kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, tai mikä tahansa muu käsky, ei sisälly näihin neljään apostolien antamaan käskyyn. Saako kristitty täten palvoa epäjumalia? Saako hän antaa väärän todistuksen? Saako hän tappaa tai varastaa? Jokainen kristitty vastaa tähän mielessään, että ei tietenkään saa. Joten jotakin on tässä kuviossa pielessä ja pahasti.

Jae, joka kristityiltä jää helposti huomaamatta on jae 21. Tässä Jaakob sanoo:

Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)

Itse luen, että pakanoiden oli näitä neljää käskyä noudatettava ensimmäisestä päivästä alkaen, jotta he voisivat toimia seurakunnassa yhdessä juutalaisten kanssa. Loput Mooseksen lain käskyistä he oppisivat ajallaan, luetaanhan Moosesta jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina. Jos kokouksessa päätettiin, kuten usein väitetään, että Mooseksen laki ei kuulunut pakanoille, silloin nämä Jaakobin sanat ovat täysin käsittämättömät. Mitä pakanat tekivät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos Mooseksen laki ei koskenut heitä?

Jerusalemin kokous siis järjestettiin, jotta voitaisiin ratkaista kysymys ympärileikkauksesta. Mutta mikä itse asiassa oli kokouksen päätös? Missä kohtaa sanotaan, että pakanoita ei tarvitse ympärileikata? Hieman erikoista on myös se, että välittömästi kokouksen jälkeen Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen, isä pakana. Ja Paavali ympärileikkasi Timoteuksen juutalaisten tähden. Huomaamme siis, että Paavali ei ollut täysin ympärileikkausta vastaan.

Galatalaiskirjeestä voimme lukea ns. judaisteista, jotka opettivat, että pakanat on ympärileikattava, jotta he voivat pelastua. Paavalin kirjettä galatalaisille on paljon väännetty kieroon ja vääristelty. Sanotaan, että Paavali tässä kirjeessään tekee täysin selväksi, että pakanoiden ei kuulu noudattaa Mooseksen lakia. Näytä minulle, hyvä ystävä, missä kohtaa Paavali sanoo näin. Fariseusten harhaoppi, josta Paavali heitä moittii, oli vanhurskautuminen tekojen ansiosta. He opettivat, että pakana pelastuu ympärileikkaamalla itsensä. Paavalin selvä opetus oli, että pakanat ja juutalaiset pelastuvat yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Oppi ympärileikkauksesta, joka pelastaa, oli vakava harhaoppi, jonka Paavali torjui. Galatalaiskirjeen lopussa Paavali toteaa näistä ympärileikkaajista, että eiväthän he itse noudata lakia (Gal. 6:13). Paavalin mielestä täten se, että nämä judaistit eivät itse noudattaneet lakia, oli paha asia. Mutta mitä Raamattu täten sanoo, tuleeko pakanan ympärileikata itsensä, jos hän tahtoo palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?

Voimme katsoa Toorasta, mitä siellä säädetään ympärileikkauksesta. Ympärileikkaus annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10-14). Aabraham ympärileikkasi sekä Ismaelin että Iisakin. Myös kaikki Aabrahamin orjat tuli ympärileikata. Ympärileikkaus oli merkki liitosta, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Pääsiäislammasta ei saanut syödä kukaan ympärileikkaamaton ja juutalaista ja pakanaa koski sama laki (2. Moos. 12:48-49). Paavalin mukaan me pakanat olemme Aabrahamin perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3:29). Tuleeko meidän täten ympärileikata itsemme? Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Voiko ympärileikkaamaton kuulua Israeliin? Periaatteessa ei voi. Mutta Paavalin ohje ympärileikkausesta on, että älköön se, joka on kutsuttu ympärileikattuna pyrkikö ympärileikkaamattomaksi, älköönkä ympärileikkaamaton ympärileikatko itseään (1. Kor. 7:18-19). Roomalaiskirjeessä Paavali avaa tätä ympärileikkauksen mysteeriä:

Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, on ympärileikkauksesi tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan ole pidettävä ympärileikkauksena? Ruumiillisesti ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, tuomitsee sinut, joka lain kirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” (Room. 2:25‭-‬29)

Paavali esittää tässä mielenkiintoisen ajatuksen, että pakana, joka noudattaa Mooseksen lakia, voi pitää itseään ympärileikattuna lain noudattamisensa ansiosta. Täten meidän pakanoiden ei ole välttämätöntä ympärileikata itseämme. Me voimme kutsua itseämme ympärileikatuiksi, sillä meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella. Mutta jos tämä sydämen ympärileikkaus ei riitä juutalaisille, jotka lihan puolesta ovat juutalaisia, minä ympärileikkaan itseni oitis, jos löydän rabbin, joka suostuu minut Jeesukseen uskovan pakanan ympärileikkaamaan.

Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3)

7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet

Luterilaiset ja muut kristityt kertovat meille armonvälineistä, joihin kuuluvat sana ja sakramentit. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla sakramentteja on seitsemän. Koska Raamatussa missään kohtaa ei määritellä armonvälineitä eikä sakramentteja, voimme määritellä ne aivan miten tahansa ja antaa niille aivan mitä merkityksiä tahansa. Keskeistä armonvälineissä on, että ne ovat instrumentteja, jotka tuovat Jumalan armon ihmiselle. Luther opetti ja painotti, että pelastus on yksin armosta. Mutta jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä? Luterilaiset siis opettevat, että sinä pelastut yksin armosta, mutta armon sinä saat vain armonvälineiden kautta. Syntinen täten pelastuu, jos tunnustaa syntinsä ja kääntyy Jeesuksen puoleen, mutta tämän jälkeen hänen on käytävä kasteella ja nautittava ehtoollinen. Ehtoollinen on nautittava usein, mutta kirkko ei osaa sanoa, kuinka usein. Kerran viikossa? Aina kun on tehnyt syntiä? Tuovatko nämä armonvälineet pelastusvarmuuden? Omassa vaelluksessani kristittynä tapasin monia nuoria, jotka pohtivat, voivatko he pelastua, kun heidät on kastettu väärin, kun he eivät ole joka viikko nauttineet ehtoollista. Jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä?

Kertooko Vanha testamentti armonvälineistä? Tavallaan kertoo. Israelilaiset pelastuivat tuhoojalta karitsan veren kautta. Surmaaja kulki niiden talojen ohi, joiden portteihin oli sivelty karitsan verta. Voisimme täten sanoa, että karitsan veri pelasti Israelilaiset. Mutta olisiko se kirjaimellisesti totta? Se ei olisi kirjaimellisesti totta. Toki lampaan veri pelasti israelilaiset, mutta eikö Jumala pelastunut heidät ennemmin kuin karitsan veri? Kiittivätkö israelilaiset tästä pelastuksestaan karitsaa, vai Jumalaa? He eivät laulaneet kiitosta karitsalle, vaan Jumalalle. Samoin autiomaassa israelilaiset pelastuivat myrkkykäärmeeltä katsomalla vaskikäärmettä, jonka Moosesta nosti sauvan päähän. Pelastiko vaskikäärme israelilaiset? Ei pelastanut, vaan yksin Jumala. Mitä tapahtui vaskikäärmeelle? Israelilaiset antoivat sille nimen Nehustan ja palvoivat sitä. Onko vaara kirkossa, että armonvälineistä tulee vaskikäärme, Nehustan? Kyllä, se on vaara, ja juuri näin kirkossa onkin käynyt. Kristityt kuvittelevat pelastuvansa kasteveden ja ehtoollisaineiden kautta.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:21)

Moni ymmärtää tämän jakeen kirjaimellisesti. Vesi pelastaa meidät. Mutta jos luemme tarkkaan mitä Pietari tässä sanoo, hänen mukaan tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt pelastaa. Pelastaako siis vesi meidät kirjaimellisesti? Ei pelasta, vaan kuten Pietari tässä sanoo, me pelastumme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, emme kasteveden kautta, vaikka se olisi kuinka pyhitetty papin toimesta.

Kristityillä on monen monta laulua Jeesuksen verestä, joka pelastaa meidät. Toki me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Mutta pelastaako kirjaimellisesti Jeesuksen veri meidät? Onko veressä jokin sellainen ominaisuus, joka verestä käsin saa aikaan pelastuksen? Jeesus asettaessaan ehtoollisen julisti, että tämä malja on uusi liitto hänen veressään. Näin siis ehtoollisaineet, leipä ja viini, murretaan, siunataan ja nautitaan meidän syntiemme sovitukseksi – mutta saako leipä ja viini tämän sovituksen aikaan? Jeesus käskee viettämään ehtoollista hänen muistokseen – hän ei sano, että nauttikaa nämä aineet, jotta te niiden kautta pelastuisitte. Paavali vahvistaa Korinttolaiskirjeessä evankeliumeiden kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Mutta missään kohtaa kirjeissään, joissa Paavali selittää vanhurskautumisen mysteeriä, hän ei kertaakaan korosta, kuinka tämä Jumalan armo tulee meidän osaksemme juuri ehtoollisaineiden välityksellä. Kun nyt kirkko opettaa, että me tarvitsemme armonvälineitä, ilman sakramentteja emme voi pelastua, onko pelastus enää yksin armosta? Jos me pelastumme kasteveden, öylätin ja viinin ansiosta, emmekö me silloin julista pelastusta tekojen kautta?

Huomaamme siis, että luterilaisessa kirkossa ja muissa kirkkokunnissa sakramenteista on tullut Nehustan, vaskikäärme, jota palvotaan.

Juutalaisille molemmat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat täysin luonnollisia ja arkisia asioita. Juutalaiset puhdistautuvat saastaisuudesta upottautumalla veteen, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kaste täten ei ole mikään uusi tai omituinen rituaali juutalaiselle. Juutalaisen, joka päättää seurata Jeesusta, on varsin helppo käydä kasteella. Nyt kaste pesee puhtaaksi kaikesta synnistä, kertakaikkiseksi. Kaste ei ole juutalaisesta näkökulmasta mikään uusi tai outo rituaali. Samoin ehtoollinen on juutalaiselle täysin luonnollinen ja jopa arkinen rituaali. Juutalaiset ovat jo 4000 vuotta viettäneet ehtoollista, siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Jo neljätuhatta vuotta juutalaiset ovat siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla:

“Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.”

Juutalaiset viettävät jo nyt tätä Messiaan ateriaa. Jokaisella aterialla juutalainen siunaa leivän, murtaa leivän, jakaa leivän pöytäseurueelle, siunaa viinin ja jakaa viinin. Nyt Jeesuksen asettama ehtoollinen, jossa tämä leivän siunaaminen ja murtaminen tehdään Jeesuksen sovitustyön muistoksi, on juutalaiselle täysin ymmärrettävä rituaali, jossa ei ole mitään omituista, ei mitään mysteeriä eikä mitään maagista. Kristillisessä kirkossa, jossa ehtoollinen nautitaan alttarilla ja ehtoollisaineet muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi, sitä vastoin on juutalaiselle täysin vieras ja omituinen toimitus.

8. Jeesus, joka perusti kirkon

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Mt. 16:18,19)

Kuten huomasimme ensimmäisessä luvussa, kirkko irtautui sen juutalaisista juurista jo varhain ja ryhtyi seuraamaan antikristusta. Monelle kristitylle kirkko on aivan keskeisessä asemassa, niin luterilaisille kuin katolilaisillekin. Kerrotaan, että Jeesus perusti kristillisen kirkon Pietarin kalliolle. Tätä kirkkoa kutsutaan yhdeksi, pyhäksi, apostoliseksi ja katoliseksi kirkoksi. Se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, että Raamatussa kreikan sana kyriake, joka tarkoittaa kirkkoa, esiintyy tasan nolla kertaa. Kreikan sana ekklesia toki esiintyy Uudessa testamentissa 114 kertaa, joka vanhassa käännöksessä on käännetty seurakunnaksi ja uudessa käännöksessä muutaman kerran kirkoksi. Se on selvää, että Raamattu puhuu paljon seurakunnasta, kaikkien uskovien yhteisöstä, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Mutta pakanakirkosta, johon juutalaisilla ei ollut mitään asiaa ja joka perusti keskuksensa Roomaan, Raamattu ei puhu sanaakaan. Kristillisen kirkon syntymäpäiväksi kutsutaan helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin, mutta kuten näimme ensimmäisessä luvussa, Pyhä Henki vuodatettiin juutalaisten ylle, joten tämä tapahtuma ei ollut kristillisen kirkon syntymäpäivä. Kristillinen kirkko syntyi Roomaan siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin seurakunnasta ja Raamattu annettiin pakanallisten kirkkoisien käsiin.

Mitä tarkoittaa, että kirkko on pyhä? Millä perusteella voimme sanoa, että pakanakirkko on pyhä? Tiedämme, että sapatti on pyhä, koska Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla. Milloin Jumala pyhitti pakanakirkon? Tällaisesta tapahtumasta emme lue Raamatusta, joten emme voi väittää, että kirkko olisi pyhä. Sanotaan, että kirkko on yksi. Tämähän oli Paavalin visio, että seurakunta, Kristuksen ruumis, olisi yksi. Kun nyt katsomme kirkkoa, joka on jakaantunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, joilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään, kuinka kukaan kehtaa pokkana väittää, että tämä kirkko on yksi? Sanotaan, että kirkko on katolinen. Katolisella tarkoitetaan maailmanlaajuista. Toki moni kirkko on katolinen, levittäytynyt maailman ääriin. Mutta näillä katolisilla kirkoilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään. Paljon kertoo kirkon tilasta se, että kahden suurimman luterilaisen kirkon, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon kesken ei ole ehtoollisyhteyttä. Ja niin kauan kuin juutalaisilla ei ole yhteenkään kirkkoon mitään asiaa, on kirkon katolisuus pelkkä huono vitsi. Sanotaan, että kirkko on apostolinen. Jos luemme historiaa, alkuseurakunta oli apostolinen, se seurasi juutalaisten Jeesuksen opetuslasten ja apostolien juutalaista oppia. Mutta siinä vaiheessa kun pakanakirkkoisät ryhtyivät omin päin tulkitsemaan Raamattua, kirkko luopui apostolisista juuristaan. Kirkko ei enää lepää Pietarin kalliolla.

Täten emme voi väittää, että kirkko olisi yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Kristillinen kirkko ei ole enää Kristuksen ruumis, vaan se on antikristuksen ruumis. Kirkko on perustettu myyttien ja valheiden päälle. Suurin myytti, jonka romutin jo ensimmäisessä luvussa, oli tosiaankin se hurja väite, että katolinen kirkko syntyi helluntaina Jerusalemissa. Tämä kirkon syntymätarina perustuu valheeseen, jota on toistettu jo 2000 vuotta, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Kun tämä valhe on paljastettu, miltä kirkko nyt näyttää? Se näyttää todellisen luonteensa, se paljastuu antikristuksen ruumiiksi, se ei ole Pietarin lujalle kalliolle rakennettu yksi Kristuksen Ruumis, vaan se on hiekalle perustettu korttitalo, joka sortuu kerralla kasaan, kun sitä vain hieman tökkäistään. Tähän korttitaloon kristityt ovat panneet uskonsa. He ovat oman uskonsa perustaneet kirkon varaan. He opettavat, että kirkossa on armo ja totuus, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa ilman kirkkoa. Kovia väitteitä, mutta valitettavasti kaikki valheita.

Kenties suurin kirkon valhe on se, että kirkko olisi uusi Israel. Miksi kirkko opettaa näin? Koska Raamatussa on monta sataa hämmästyttävää profetiaa Israelista, joiden mukaan Jumala siunaa ja varjelee Israelia ikuisesti, ja tasan nolla profetiaa kirkosta, on kirkon täytynyt kehittää oppi kirkosta, joka on uusi Israel. Näin kaikki Raamatun profetiat Israelista koskevatkin kätevästi kirkkoa. Kirkon on täytynyt kehittää tämä oppi, jotta nämä profetiat voitaisiin jotenkin selittää. Koska Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin kanssa, kirkko voi väittää kuuluvansa uuteen liittoon, kun se esittää, että kirkko on uusi Israel. Tämä oppi on helppo kumota yksinkertaisesti toteamalla, että missään kohtaa Raamattua ei kerrota kirkon olevan uusi Israel. Raamatussa on tasan nolla profetiaa kirkosta. Näin ollen koko kirkko kuihtuu kasaan ja romahtaa. Nyt kun kristitylle paljastuu, että mitään pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa ei ole olemassakaan, mitä hän voi tehdä? Hän voi katua ja liittyä Israeliin. Israelin kansalaiseksi voi päästä kuka tahansa, ilman mitään jäsenmaksua. Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Kun meidät näin on oksastettu Israeliin ja me palvomme samaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa kuin juutalaiset, voimme Raamatun fantastiset profetiat Israelista lukea koskevan myös meitä.

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.” (Jes. 2:2-3)

Raamatussa on monta profetiaa pakanakansoista, jotka aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeestä, sillä he ovat kuulleet ja nähneet, että Jumala todella on tämän kansan kanssa (Sak. 8:23). Sitä vastoin kirkosta, jonka keskus on Rooma, jonne pakanat virtaisivat aikojen lopulla, löytyy Raamatusta tasan nolla profetiaa.

Kirkon olemassaoloa perustellaan ihmisen tarpeella kuulua johonkin yhteisöön. Ei kuulemma voi seurata Jeesusta, jos ei kuulu hänen lammaslaumaansa. Tämä on toki totta, mutta tuo lauma on Jumalan Israel, ei kirkko. Yksi Kristuksen ruumis, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, oli Paavalin visio. Antikristuksen visio oli kristillinen katolinen kirkko, johon juutalaisilla ei ollut eikä ole mitään asiaa. Nyt kun valhe on paljastunut, antikristus on paljastettu, voimme kiittää Jumalaa ja littyä Israeliin. Israel on Messiaan Jeesuksen yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen lammaslauma. On yksi paimen ja yksi lauma. Tähän laumaan Jeesus kutsuu nyt aikojen lopulla seuraajiaan. Ja jäsenyys ei maksa penniäkään.

9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät

Puhaltakaa torviin myös ilonpäivinänne, vuotuisina juhlinanne ja uudenkuunpäivinä uhratessanne polttouhrejanne ja yhteysuhrejanne, niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (4. Moos. 10:10)

Herran juhlapyhät on annettu kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Tässä yhdessä luvussa on tiivistettynä kaikki, mitä Herran juhlapyhistä tulee tietää. Ensimmäinen näistä juhlista on sapatti. Sapatti on Herran juhlapyhä ja se on niistä ensimmäinen. Loput juhlat jakaantuvat kevään ja syksyn juhliin. Ensimmäisen kuun, Aviv kuun neljäntenätoista päivänä on pääsiäinen, jolloin pääsiäislammas tulee teurastaa ja nauttia kitkerien yrttien kera samana iltana. Heti seuraavan päivänä alkaa happamattoman leivän, jolloin syödään happamatonta leipää seitsemän päivää. Sapatin jälkeisenä päivänä on ensilyhteen heilutus, josta lasketaan 50 päivää helluntaihin, viikkojuhlaan. Nämä kevään juhlat Jeesus täytti. Kristityt ovat sentään tämän asian ymmärtäneet. Jeesus on meidän pääsiäislampaamme, Jumalan Karitsa, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Jeesuksen ylösnousemus täytti ensilyhteen heilutuksen juhlan, fakta, joka ei ole kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen kiinnostanut, vaan kirkko on keskittynyt julistamaan ylösnousemuksesta, joka mukamas pyhitti sunnuntain. Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki kolmentuhannen juutalaisen ylle. Näin kaikki kevään juhlat saivat täyttymyksensä Kristuksessa.

Entä syksyn juhlat? Jos Jeesus täytti kevään juhlat, saattavatko myös syksyn juhlat olla tärkeitä ja merkityksellisiä? Saattavat ja ovat. Sitten kun Messias tulee takaisin, voimme olla varmoja, että jotakin tapahtuu syksyn juhlien aikaan. Syksyn juhlista ensimmäinen on pasuunansoiton juhla. Tästä juhlasta kerrotaan Raamatussa sangen vähän. Mutta voimme olla varmoja siitä, että Messias tulee puhaltamaan pasuunaan ja jotakin merkityksellistä tapahtuu. Suuri sovituspäivä on ainut paastopäivä Raamatussa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten tämä päivä saa Messiaassa täyttymyksensä. Syksyn juhlista viimeisenä on lehtimajanjuhla, joka on suuri ilon ja riemun juhla. Kaikkien Israelissa syntyneiden tulee lehtimajan juhlan aikaan asua seitsemän päivää lehtimajoissa. Moni kuvittelee, että nämä juutalaisten juhlat eivät koske meitä pakanoita. Kuitenkin Sakarjan mukaan aikojen lopulla kaikki kansat tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa:

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16‭-‬19)

Jos kerran aikojen lopulla kaikki pakanat viettävät näitä juhlia, eikö olisi järkevää viettää niitä jo nyt? Koska kristityt eivät välitä näistä juutalaisten juhlapyhistä, he eivät ole havainneet, että Jeesuksen ylösnousemus tapahtui ensilyhteen heilutuksen päivänä. Mitä muuta on jäänyt kristityiltä huomaamatta? Tunnistavatko he edes Messiasta, kun hän saapuu syksyllä seitsemännessä kuussa ja viettää yhdessä juutalaisten kanssa näitä juutalaisten juhlia?

Olen muutaman kerran viitannut jouluun. Joulu on monelle kristitylle vuoden suurin juhla. Tämä on varsin erikoista, koska Raamattu ei puhu sanaakaan tästä vuoden suurimmasta juhlasta. Toki Jeesuksen syntymästä kerrotaan evankeliumeissa, mutta kerran vuodessa vietettävästä Vapahtajan syntymäpäivästä Raamattu ei puhu sanaakaan. Evankeliumeissa ei kerrota opetuslasten viettäneen Mestarinsa syntymäpäivää kertaakaan. Meille juutalaisille tämä asia on täysin selvä – syntymäpäivän viettäminen on pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät seuraa. Raamatussa ainoastaan Faaraon ja Herodeksen kerrotaan viettäneen syntymäpäiviään ja molempien juhlissa joku päätyy päätä lyhyemmäksi. Kristillinen kirkko ei tätä asiaa ymmärtänyt ja päätti seurata pakanallista tapaa juhlia Messiaan syntymäpäivää joulukuun 25. päivä, ajankohtana, jonka he olivat keksineet omasta päästään. Raamattu ei kerro meille, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi, koska Jeesuksen syntymän ajankohdalla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän ei tule hänen, eikä kenenkään muunkaan syntymäpäivää viettää.

Jos kerran joulu on vuoden suurin juhla, miksi ihmeessä Paavali tai kukaan muukaan ei kerro siitä sanaakaan? Mutta kristityt päättivät, että tätä pakanallista juhlaa on syytä viettää kerran vuodessa. Juutalaisten juhlapyhät eivät kiinnosta kristittyjä, mutta kaikki pakanoiden iljettävät ja kauhistuttavat tavat ja rituaalit vetävät kristittyjä puoleensa. Eikö Herran asettamissa juhlapyhissä ole kylliksi juhlittavaa? Miksi pitäisi omasta päästä keksiä juhlia, joita Raamatussa ei ole meille säädetty? Miksi kirkkovuosi on joulun lisäksi täynnä omituisia ja täysin merkityksettömiä juhlia, kuten Mikkelin päiviä, Marian ilmestyspäiviä ja kynttilänpäiviä? Valettuaan kultaisen vasikan Aaron julisti, että huomenna on Herran juhla (2. Moos. 32:5). Samoin toimi Jerobeam asetettuaan kultaiset vasikat Beeteliin ja Daniin, hän asetti uuden juhlapyhän ajankohtana, jonka hän oli omasta päästään keksinyt (1. Kun. 12:32,33). Huomaamme siis Raamatusta, että ihmisillä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, oli suuri tarve säätää omia juhlapyhiä. Mitä hirvittävää ja kamalaa tapahtuu kristitylle, joka viettää juutalaisia juhlia?

10. Jeesus, joka puhdisti temppelin

Minä olen nyt valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siinä kaikkina päivinä.” (2. Aik. 7:16)

Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi” (Lk. 19:45-47)

Kristityt usein opettavat, että puhdistaessaan temppelin, kaataessaan kyyhkysten myyjien pöydät ja ajaessaan rahanvaihtajat ulos temppelistä, Jeesus toiminnallaan osoitti, että temppelin uhrikultti oli tullut tiensä päähän. Näin kuulemma juutalaisille oli selvää, että tämä Jumalan pyhittämä temppeli oli nyt tullut Jeesuksen uhrin ansiosta tarpeettomaksi. Jeesus ennusti temppelin tuhon ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin temppeli tuhottiinkin ja raunioina se onkin ollut tähän päivään asti. Itse luen kuitenkin Raamatustani, että Jeesus poisti rosvot temppelistä, rosvot, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Eikö rahaa voinut vaihtaa ja uhrieläimiä ostaa missä päin Jerusalemia tahansa? Miksi sen piti tapahtua juuri temppelissä? Toorassa ei käsketä vaihtaa rahaa temppelissä. Näin ollen olen tässä asiassa samalla kannalla kuin Paavi Benedictus:

Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.

Jeesus siis puhdistaessaan temppelin rosvoista torjui temppelin väärinkäytön. Rahanvaihtajilla ja kyyhkysten myyjillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Jos Jeesus olisi kaatanut alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme sanoa, että hän julisti temppelipalveluksen ja uhrikultin tulleen tiensä päähän. Luen Raamatustani, että puhdistettuaan temppelin Jeesus opetti joka päivä temppelissä (Lk. 19:47). Jeesus siis selvästi koki temppelin olevan edelleen tarpeellinen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ensimmäiset uskovat olivat joka päivä temppelissä (Lk. 24:53). Nämä uskovat kokivat temppelin olleen edelleen tarpeellinen. Jos nyt Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen temppelillä ei ollut enää mitään virkaa, miksi Jumala salli temppelin pysyä pystyssä vielä 40 vuotta? Miksi temppeli tuhottiin vasta 40 vuoden päästä ylösnousemuksesta? Moni kuvittelee, että Jumala itse tuhosi oman temppelinsä, koska se oli käynyt tarpeettomaksi. Mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että temppeli nyt oli käynyt tarpeettomaksi ja Jumala itse tuhosi oman temppelinsä. Toki temppelin esirippu repesi sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä. Mutta itse koen, että tämä tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että tie kaikkein pyhimpään oli nyt auki jokaiselle. Jos Jeesuksen uhri olisi tehnyt temppelistä tarpeettoman, uskoisin, että Jumala olisi tuhonnut koko temppelin samalla hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Jumala siunasi ja pyhitti ensimmäisen temppelin. Raamatusta luemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti. Ensimmäinen temppeli tuhottiin ja rakennettiin toinen temppeli. Oliko myös toinen temppeli pyhä? Kyllä oli, koska se, minkä Jumala pyhittää, on pyhä ikuisesti. Nyt kun juutalainen kansa on ollut ilman temppeliä 2000 vuotta, missä on ikuinen temppeli? Sitten kun kolmas temppeli rakenetaan, myös se tulee olemaan pyhä. Ja silloin näemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti.

Mitä virkaa sitten on uudessa liitossa temppelillä? No, Raamatusta luemme, että opetuslapset olivat alati temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin ja myös Paavali kävi temppelissä, joten selvästi näille uskoville temppeli oli edelleen tärkeä rukouksen ja jumalanpalveluksen paikka. Jos uhrit Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen olisivat olleet Jumalalle kauhistus, nämä uskovat eivät olisi käyneet temppelissä. Uhreilla Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen oli tismalleen sama virka kuin ennen Jeesusta – ne viittasivat tulevaan kertakaikkiseen uhriin. Jos nyt kolmas temppeli rakennetaan ja uhrikultti aloitetaan 2000 vuoden jälkeen uudestaan, saattaisiko olla, että juutalaiset ymmärtävät, että synnin palkka on kuolema ja että Jumala vaatii uhria syntien sovitukseksi?

Kristityt eivät tätä asiaa ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään, vaan sitten kun Messias tulee takaisin ja hän käy kolmannessa temppelissä, kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän uhraa temppelissä. He tulevat näkemään Messiaan, joka on juutalainen, joka noudattaa Tooraa ja opettaa Tooraa, ja kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän opettaa noudattamaan Tooran käskyjä. Kristityt odottavat kristittyä Messiasta ja tulevat pettymään, kun he näkevätkin Messiaan, joka on juutalainen. Katolilaiset odottavat katolilaista Messiasta, luterilaiset luterilaista Messiasta ja helluntailaiset helluntailaista Messiasta. Kun Messias saapuu kaikessa loistossaan aikojen lopulla, monelle tulee yllätyksenä, että hän ei suuren Martti Lutherin opetuksista juurikaan perusta.

11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. ” (1. Kor. 5:7,8)

Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kuten olen aiemmin esittänyt, näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa perjantaista tai sunnuntaista. Viikon ensimmäinen päivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista, oli ensilyhteen, ensihedelmän päivä (1. Kor. 15:20). Näin Jeesus ylösnousemuksellaan pyhitti ensilyhteen heilutuksen päivän, ei suinkaan sunnuntaita. Entä perjantai sitten? Nyt lopun aikoina kristityt ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä. Nisan (Aviv) kuun 14. päivä iltapäivällä tuli teurastaa pääsiäislammas, joka syötiin samana iltana. Näin ollen kristityt esittävät, että Jeesus ristiinnaulittiin Nisan kuun 14. päivä, samana hetkenä, jolloin pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Tämä asia saattaisi kiinnostaa juutalaisia, jos kirkko ei viimeiset kaksituhatta vuotta olisi saarnannut perjantaista. Ongelma tässä perjantain ristiinnaulitsemisessa on vain se, että samat opettajat, jotka opettavat, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä, opettavat, että Jeesus nautti opetuslasten kanssa viimeisenä aterianaan pääsiäisaterian. Teurastettiinko pääsiäislammas ennen kuin se syötiin vai sen jälkeen? Huomaamme siis, että jos viimeinen ateria oli pääsiäisateria, silloin Jeesusta ei ristiinnaulittu pääsiäisenä, vaan happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli sapatti. Juutalaiset täten olisivat Jeesuksen ristiinnaulinneet soihdut, aseet ja seipäät mukanaan sapattina. Tässä on aivan selvä ristiriita, jonka selvittämisessä kirkolla on ollut 2000 vuotta aikaa. 2000 vuotta! Mitä teologit ovat tehneet viimeiset 2000 vuotta?

Joko siis viimeinen ateria ei ollut pääsiäisateria tai sitten Jeesusta ei teurastettu pääsiäisenä. Molemmat eivät voi olla totta samaan aikaan. Jotkut ovat esittäneet, että oli kaksi eri kalenteria, ja Jeesus opetuslapsineen noudatti yhtä kalenteria, juutalaiset toista. Tällöin Jeesus olisi oman kalenterinsa mukaan syönyt pääsiäisaterian, mutta ristiinnaulittu pääsiäisenä juutalaisten kalenterin mukaan. Ongelma tässä on se, että miksi ihmeessä Jeesusta ei ristiinnaulittu Jeesuksen oman kalenterin mukaan? Eikö Jumalan Poika olisi noudattanut oikeaa kalenteria?

Vielä suurempi ongelma on Jeesuksen oma profetia, jonka mukaan hän olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä, kuten Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei millään logiikalla ole kolmea päivää ja kolmeä yötä. Jeesusko siis itse ei tiennyt, kuinka monta yötä hän tulee olemaan haudassa? Jeesuksen omat sanat täten ovat ristiriidassa Uuden testamenttien kirjoittajien kanssa, jotka puhuvat ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Tällaiset pikkuseikat kiinnostavat meitä juutalaisia. Jos profeetta itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä, silloin me odotamme hänen olevan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Jos Paavali kutsuu Jeesusta pääsiäislampaaksi, silloin me odotamme, että hänet ristiinnaulitaan Nisan kuun 14. päivä. Miksi kirkko on 2000 vuotta muistellut perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin? Mikse he eivät ole viettäneet pääsiäistä Nisan kuun 14. päivä?

2000 vuotta on kirkon viisailla teologeilla ollut aikaa ratkaista nämä kysymykset. Minä en aio ratkaista tätä kysymystä teidän puolestanne, vaan heitän pallon kirkon teologeille. Kaikki tekstit ovat teidän käytössänne ja tämä ongelma on ratkaistavissa. Tämän ongelman ratkaisu on teidän tehtävänne. Teillä oli 2000 vuotta aikaa. Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen?

12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Kirjani otsikko on “Kristitystä juutalaiseksi”. Toistaiseksi olen esittänyt, kuinka kirkko on seurannut antikristusta, kuinka kirkko on valehdellut kirkon syntymästä ja kuinka kirkko on julistanut antikristusta, joka muutti ajat ja lait. Nyt kun luemme koko Raamatun juutalaisessa kontekstissa, Toorasta käsin, eteemme avautuu aivan erilainen kuva Jeesuksesta, Messiaasta, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Miksi kutsuisin itseäni kristityksi? Sana kristitty esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa:

Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26)

Niin Agrippa sanoi Paavalille: “Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi“.” (Apt. 26:28)

mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16)

Huomaamme siis, että uskovia alettiin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Agrippa kuvitteli Paavalin käännyttävän ihmisiä kristyiksi. Ja Pietari sanoo, että tästä nimittelystä ei tule hävetä. Huomaamme Raamatusta, että yksikään Jeesuksen opetuslapsista ei kutsu itseään kristityksi. Paavalikin kutsuu itseään monta kertaa juutalaiseksi, mutta ei kertaakaan kristityksi. On selvää, että kristitty oli pilkkanimi, jolla näitä uskovia kutsuttiin. Toki se tulee kreikan Kristusta tarkoittavasta sanasta, eikä itse nimityksessä ole varsinaisesti mitään vikaa. Mutta mitä tämä sana tarkoittaa tänä päivänä? Se tarkoittaa Jeesukseen uskovaa henkilöä, joka kuuluu kirkkoon, joka pyhittää sunnuntain, viettää joulua ja syö saastaista ja tekee muuta, mikä on Jumalalle kauhistus. Sen jälkeen kun silmäni olivat avautuneet ymmärtämään kirjoituksia, kutsuin itseäni vielä pitkään kristityksi, sitten messiaaniseksi ja lopulta juutalaiseksi. Koska palvon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja noudatan Mooseksen lakia, minulla on täysi oikeus kutsua itseäni juutalaiseksi. Siksi kutsunkin itseäni nykyään kristityn sijaan juutalaiseksi. Moni saattaa ajatella, että eihän tämä käy päinsä, koska minä uskon Jeesukseen. Kyllä, mutta uskon eri Jeesukseen kuin kirkko. Siksi en voi kutsua itseäni kristityksi. Paavali uskoi Jeesukseen, mutta kutsui itseään silti monta kertaa juutalaiseksi. Jos Paavali sai kutsua itseään juutalaiseksi, niin saan minäkin.

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28,29)

Jos meidät on oksastettu Israeliin, eikö meillä silloin ole täysi oikeus kutsua itseämme juutalaiseksi? Lisäksi, mikä voisi ärsyttää kirkkoisiä, Lutheria ja muita antisemitistejä enemmän kuin se, että nyt kristityt kääntyvät juutalaisiksi? Tämä olkoon heille sopiva rangaistus heidän synneistään! Jos siis joku kristitty haukkuu sinua judaistiksi, älä häpeä tätä nimeä, vaan kanna sitä ylpeästi.

Alkukirkon salaisuus

Kirkko on uusi Israel. Hän, jolle Kirkko ei ole äiti, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman Kirkkoa. Totuus ja armo on uskottu Kristuksen Kirkon huostaan. Kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen. Kristuksen Kirkko on uusi temppeli. Sinun toivosi on Kirkko, sinun pelastuksesi on Kirkko.

Näyttikö alkukirkon jumalanpalvelus tältä? CC-4.0 Dmtrprmk

Tässä muutama suora lainaus Juho Sankamon teoksesta “Alkukirkon salaisuus”. Kaikki vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä, kuten tulen osoittamaan. Juho Sankamo on teologian tohtori, Jerusalemissakin opiskellut mukava mies, joka on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi hiljattain. Sankamon kirjan tarkoituksena on lähteä tutkimusmatkalle ja selvittää, millainen oli alkukirkko. Ensin täytyisi tietenkin määritellä alkukirkko, onko se ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuosisadan seurakunta? Sankamo ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa alkukirkolla. On merkittävää, että tutkimusmatkallaan Sankamo lainaa huomattavasti enemmän kirkkoisiä, kuin Raamattua. Täten se kuva kirkosta, jonka hän meille esittää, perustuu pitkälti myöhempiin kirkon vaiheisiin. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua jo sadassa vuodessa. Minä rohkenen väittää, että kirkko 300-luvulla ei enää ollut lähelläkään ensimmäisen vuosisadan apostolista seurakuntaa. Jotain dramaattista nimittäin tapahtui alkukirkolle jo varhain. Sankamo mainitsee kirkon skismat, mutta ei kerro meille kaikkein suurimmasta skismasta, nimittäin siitä, joka erotti kirkon sen juutalaisista juurista. Tuo skisma erotti pysyvästi pakanat juutalaisista, kirkko irtisanoutui kaikesta juutalaisuudesta ja omaksui pakanallisia tapoja, joiden myötä messiaanisten juutalaisten oli mahdoton toimia kirkon piirissä. Näin on edelleen tänä päivänä. Vai käykö sinun Kirkkosi ehtoollispöydässä juutalaisia sankoin joukoin? Onko luterilaisella tai katolisella kirkolla ehtoollisyhteys messiaanisten juutalaisten kanssa? Tarjotaanko ehtoollisella kosher-viiniä?

Sankamo toki käsittelee kirkon juutalaisia juuria kokonaisen luvun verran, mutta mitään käytännön sovellusta Sankamolle näillä juurilla ei ole, se jää anekdootiksi – alkukirkon juuret olivat juutalaisuudessa – mutta nyt kirkko on päässyt niistä irti. Sankamo mainitsee, että apostolit olivat kaikki juutalaisia, helluntaina Jerusalemiin tulleet kansat olivat kaikki juutalaisia, täten ensimmäiset 3000 uskoon tullutta miestä olivat kaikki juutalaisia. Mutta jostain syystä Sankamo kutsuu näitä juutalaisia kristityiksi. Kuinka juutalainen voi olla kristitty? Raamatussa yksikään apostoleista ei kertaakaan kutsu itseään kristityksi, mutta esim. Paavali monta kertaa kutsuu itseään juutalaiseksi (Fil. 3:4-6; Apt. 21:39; 22:3). Juutalaisten juurien käsittely jää tässä kirjassa varsin ohueksi. Sen sijaan jos keskitymme yksin Raamatun antamaan kuvaan alkukirkosta, meidän eteemme aukeaa varsin selvä kuva juutalaisesta seurakunnasta, joka kokoontui sapattina synagoogassa (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2; 17:10-12; 18:4; 18:19,20; 19:8), noudatti Tooraa ja opetti Tooraa (Apt. 21:24; 25:8; 28:17), julisti Messiaasta aina alkaen Mooseksesta ja profeetoista (Apt. 17:2‭-‬3; 18:28; 28:23) – tämä Kristuksen ruumis oli yhtä kuin Israelin seurakunta.

Uuden testamentin ihmeellinen sanoma on, että armo ja pelastus kuuluvat myös pakanoille, että se kuului Israelille oli itsestäänselvää. “Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.” (Apt. 13:23) Raamatusta luemmekin, kuinka Jumala joutui tämän asian apostoleille vääntämään rautalangasta, että heidän tuli kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Toki profeetat ovat tämänkin asian ilmaisseet jo Vanhassa testamentissa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, mutta kaikille juutalaisille tämä ei ollut selvää. Sanoohan Jeremia, että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31). Huomaa myös, että Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Apostolit hämmästelivät sitä, että Pyhä Henki vuodatettiin myös pakanoiden päälle. Nykyään asetelma on päälaellaan, kristityt pitävät itseään Jumalan kansana ja pohtivat, voiko pelastus kuulua myös juutalaisille. Suoranainen antisemitismi ja korvausteologia on vaivannut kirkkoa pitkään. Vaikka on selvää, että Sankamo ei ole antisemitisti, korvausteologia on kuitenkin saanut hänestäkin otteen. Niinpä hän kirjoittaa, että Kirkko on uusi Siion. Sankamo tulkitsee Vanhan testamentin profetioiden Israelista täten koskevan todellisuudessa kirkkoa. Hän lainaa Jesajan jakeita 2:2-3, joita on tässä syytä lainata kokonaisuudessaan:

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.”

Koska kirkko on uusi Israel, Sankamo katsoo, että tämä profetia koskee kirkkoa. Ilmeisesti täten Rooma on uusi Jerusalem, josta lähtee evankeliumi ja kansat aikojen lopulla virtaavat pakanakirkkoihin ja Rooman huomaan. Tällainen tulkinta on tietenkin törkeää Raamatun sanan vääntämistä kieroon. Tässä Jesajan profetiassa sanotaan, että kaikki kansat aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa lopun aikojen kirkosta, jonne kansat virtaavat. Jerusalem tulee edelleen olemaan tapahtumien keskipisteessä, aivan kuten se oli 2000 vuotta sitten.

Entä pakanat sitten? Faktahan on, että evankeliumi levisi pakanoiden keskuuteen ja maan ääriin, syntyi katolinen kirkko Roomaan, mutta juutalaiset pitkälti hylkäsivät evankeliumin. Voiko tällainen kirkko, joka on täysin irrallaan Israelista, olla Jumalan kansa? Lainasimme jo Jesajaa, katsotaan, mitä muut profeetat sanovat pakanakansoista aikojen lopulla:

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ Sakarja 8:22‭-‬23

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16‭-‬19

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Jesaja 66:17

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Jesaja 66:23

Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua. Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!” ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.” Jeremia 16:19‭-‬21

Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Sakarja 2:15

En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa, jossa kerrottaisiin pakanakirkosta, joka on uusi Israel, kansoista, jotka muodostavat uuden Jumalan kansan, kirkosta, jonka sydän on Roomassa, eikä Jerusalemissa. En myöskääm löydä profetiaa tulevasta Messiaan kansasta, joka syö saastaista, pyhittää sapatin sijaan sunnuntain, viettää joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, leikkaa hiuksensa ohimoilta ja hylkää Tooran. Se kuva, joka Raamatun profeetoista välittyy pakanakansoista, tuskin miellyttää kristittyjä. Raamatun mukaan nimittäin pakanat tulevat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, viettävät lehtimajanjuhlaa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeeseen, ja heistäkin tulee Jumalan kansa. Syntyykö siis pakanoista toinen kansa Israelin rinnalle? Ei, vaan heidät oksastetaan Israeliin, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11. Efesolaiskirjeen toinen luku kuvaa samaa ilmiötä, meistä pakanoista tulee osa pyhää perhettä, meidät liitetään Jumalan kansaan, Israeliin. Näin ollen kaikki puhe kirkosta uutena Israelina on täysin vastoin Raamatun pyhää sanaa.

Sankamo väittää, että Raamattu puhuu alinomaa kirkosta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Raamattussa nimittäin sana “kirkko” esiintyy tasan nolla kertaa. Vanhassa testamentissa esiintyy sana qahal (קהל), joka tarkoittaa aina Israelin seurakuntaa. Uudessa testamentissa kreikan sana ekklesia (ἐκκλησία) on raamatunkäännöksissämme käännetty aina seurakunnaksi. Kun nyt keksitään omasta päästä termi “kirkko”, sille voi antaa aivan mitä merkityksiä tahansa. Ja sitten on helppo väittää, että kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen.

Sankamo kirjoittaa: “Varhaiset kristityt aina Paavalista alkaen näkivät tässä Siionissa esikuvan kirkosta, joka on meidän äitimme.” Ensinnäkin, kuten jo esitin, Paavali ei ollut kristitty, vaan juutalainen. Toiseksi, Paavali ei kertaakaan puhu sanaakaan mistään ihmeen kirkosta, vielä vähemmän kirkosta, joka on meidän äitimme. Galatalaiskirjeessä (Gal. 4:26-28) toki Paavali kutsuu taivaallista Jerusalemia äidiksemme, mutta tällä ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä.

Sankamo väittää, että on itsestään selvää, että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman kirkkoa. Tällainen väite on helppo kumota. Minä olen eronnut kirkosta, mutta luen edelleen Raamattua ja tunnen Messiaan oikein hyvin. Se siis on täysin mahdollista ilman kirkkoa. Oman valtansa pönkittämiseksi katolinen kirkko on keksinyt tämän opin. Mutta minä väitän, että me emme voi olla seurakunta erillään Israelista, erossa Jumalan pyhästä ja valitusta kansasta. Olisiko paha harhaoppi sanoa, että Israelin ulkopuolella ei ole pelastusta?

Sankamo myöntää, että pakanat ovat Kristuksessa Aabrahamin perillisiä yhdessä “juutalaiskristittyjen” kanssa. Unohdetaan, että Sankamo käyttää loukkaava termiä “juutalaiskristitty”. Keskitytään siihen, että pakanat ovat Aabrahamin perillisiä, pyhää perhettä – Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat heidänkin isiään – mitä se tarkoittaa? Että pakanat muodostavat oman pakanakirkon? Ei, vaan kuten jo aiemmin esitin, meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin ja meistä tulee pyhä perhe yhdessä juutalaisten kanssa. Kristuksen ruumis on yksi ja se koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tuleeko pakanoista siis juutalaisia? Ei, me olemme edelleen pakanoita, me olemme samassa asemassa kuin muukalaiset, jotka vaelisivat yhdessä Israelin kanssa autiomaassa. Toora sanoo, että muukalaista ja juutalaista koskee sama laki:

Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.” (4. Moos. 15:14-16)

Sankamo puhuu apostolisesta suksessiosta useampaan otteeseen, mutta ei kerro, missä kohtaa Raamattua tämä pyhien käsien päällepaneminen ja apostolinen voitelu asetetaan seurakunnan kaitsijan vaatimukseksi. Ei ainakaan 1. Tim. 3:1-7, jossa Paavali listaa vaatimukset seurakunnan kaitsijalle. Koko ajatus siitä, että apostolinen suksessio millään tavalla takaisi opin erehtymättömyyden, on täysin absurdi. Myöhemmin kirjassaan Sankamo myöntää, että apostolinen suksessio ei varjellut diakoni Nikolaosta harhaopeilta. Miten se siis suojeli yhtään ketään? Vielä vähemmän on todennäköistä, että 2000 vuotta sitten pään päälle laitetut kädet nyt varjelisivat katolisen kirkon Paavia, tai luterilaisen kirkon arkkipiispaa, tai yhtään ketään.

Jerusalemin temppeli

Sankamo esittää, että seurakunta on Jumalan temppeli ja että yksittäinen kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Näin ilmeisesti Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita mihinkään. Jos asia on näin, miksi seurakunta kokoontui alati joka päivä temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin (Lk. 24:53; Apt. 2:46; 5:42)? Sankamo kirjoittaa temppelistä pitkälti, mutta ei tunnu näkevän, että alkuseurakunnalle temppeli oli edelleen tärkeä hengellisen elämän keskus. Paavali osallistui jopa nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhri temppelissä (Apt. 21:26). Jos temppeli olisi käynyt tarpeettomaksi Jeesuksen sovitustyön jälkeen, eikö Jumala olisi tuhonnut koko temppelin saman tien? Nyt temppeli sai olla pystyssä peräti 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Se että temppeli lopulta tuhoutui, oli järkyttävä tragedia sekä juutalaisille että kristityille. Toki Jeesus ennusti temppelin tuhon, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä sen käytyä tarpeettomaksi. Eivätkö juutalaiset paremmin ymmärtäisi uhrin merkityksen, jos he edelleen uhraisivat?

Sankamo väittää, että kaatamalla pöydät temppelissä Jeesus “kumosi Israelin kansallisen syntien sovituksen, joka perustui temppelin kulttiin.” Miten ihmeessä pöytien kaataminen kumosi koko temppelikultin? Sankamo väittää, että uhrieläinten kauppa temppelialueella oli välttämätöntä, samoin ilmeisesti myös rahanvaihtaminen. Kumpikaan ei ollut välttämätöntä. Rahaa saattoi vaihtaa ja eläimiä ostaa aivan missä päin Jerusalemia tahansa, sen ei ollut pakko tapahtua juuri temppelialueella. Näin ollen Jeesus siis teollaan vastusti temppelin väärinkäytöstä – papit olivat tehneet temppelistä rosvojen luolan. Jos Jeesus olisi kaatanut temppelin alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme väittää, että Jeesus teollaan halusi osoittaa, että temppelikultti oli tullut tiensä päähän. Luulisi katolilaisen Sankamon arvostavan Paavi Benedictuksen sanoja: “Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.”

Kovin luovalla tavalla Sankamo kuvailee Jeesuksen kaataneen temppelin pöydät asettaakseen uuden pöydän – ehtoollispöydän, mutta kun näillä rosvojen pöydillä ei ollut mitään tekemistä minkään temppelikultin kanssa, jää tämä kuvailu täysin satuiluksi.

Sankamo peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. “On mahdotonta kuvitella juutalaista Messiasta, joka ei kokoaisi kansaa ympärilleen.” Minun on mahdoton kuvitella juutalaista Messiasta, joka hylkää Israelin, kumoaa Tooran, häpäisee sapatin, julistaa saastaiset eläimet puhtaaksi ja korvaa Israelin seurakunnan pakanallisella katolisella kirkolla. Se on selvää, että tarvitaan yhteisöä, tarvitaan Kristuksen ruumista, mutta kun tuo Kristuksen ruumis ei ole katolinen kirkko, vaan Jumalan Israel.

Sankamo otsikoi erään kirjansa luvun “Siinailta Siionille – Laki tappaa, Henki tekee eläväksi”. Laki tappaa? Sankamo esittää, että lain antamista seurasi synnin paljastuminen ja 3000 ihmisen kuolema, mutta Pyhän Hengen vuodattamista seurasi 3000 ihmisen pelastuminen. Tämä on tietenkin totta, mutta se ei tarkoita, että laki tappaa. Raflaava otsikko, kylläkin. Sankamo myöntää, että laki on hyvä, kuten Paavalikin sanoo (Room. 7:12), “mutta siinä on se vaarallinen puoli, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä.” Miksi se olisi huono asia, että laki paljastaa synnin? Se on yksi lain tehtävä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista, että laki tappaa. Israelilaiset, jotka rikkoivat lakia, saivat surmansa. Silloinhan lain rikkominen tappaa, laittomuus tappaa, laki ei tapa ketään. Mutta tällainen retoriikka on suoraa jatkumoa kirkon vuosituhantiselle antinomistiselle traditiolle, jonka mukaan laki on julma, paha, hirvittävä, valtava taakka – niin kamala, että se tappaa.

Roomalainen kirkko.

Sankamo tekee ison numeron Rooman seurakunnasta. Rooma oli toki tärkeä seurakunta, kirjoittaahan Paavali pisimmän kirjeensäkin juuri Rooman seurakunnalle. Mutta kuitenkin myöhemmin Sankamo itsekin myöntää, että isoin päätös, päätös ympärileikkauksesta, tehtiin Jerusalemissa. Jerusalem täten oli alkukirkon pääkallopaikka, ei Rooma. Vasta sitten, kun kirkko erkani juutalaisuudesta, tuli Roomasta sen pääkaupunki. Mutta alkukirkon keskus oli ehdottomasti Jerusalem. Katso tästä, mitä Raamattu profetoi Jerusalemista. Missä kohtaa Raamattua on ainutkaan profetia Roomasta?

Jerusalemin kokouksesta Sankamo tekee surullisen tulkinnan. Hän väittää, että kokouksessa päätettiin, että pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Onko Sankamo aivan tosissaan? Ei siis tarvitse noudattaa kymmentä käskyä, eikä rakkauden kaksoiskäskyä? Missä kohtaa apostolien kokousta (Apt. 15) esitetään, että Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Moni on ehdottanut tätä jaetta: “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät” (Apt. 15:28) – tässä tulkitaan usein kuorman tarkoittavan Mooseksen lakia, mitä muutakaan se voisi kristityn mielestä tarkoittaa? Mooseksen lakihan on valtava taakka ja kuorma, niin kuin Raamatussakin sanotaan – ei sitten yhtään missään kohtaa. 5. Moos. 30:11 sanoo, että laki ei ole liian vaikea noudatettavaksi ja 1. Joh. 5:3 sanoo, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Täten kuorma, josta tässä puhutaan, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia. Sitä paitsi koko tulkinta on täysin absurdi, että Mooseksen lakia ei tarvitse pakanoiden noudattaa, sehän johtaa hillittömään laittomuuteen. Jos Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa, miksi Jaakob sanoo “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Sankamo kuitenkaan ei ole tulkintansa kanssa yksin, hänellä on kirkon lähes 2000 vuotta vanha traditio tukenaan. Tätä asiaa ei ymmärtänyt edes Luther, joten onko ihme, jos asia ei ole avautunut Sankamollekaan?

Eräs mielenkiintoinen lainaus kirkkoisiltä löytyy tästä kirjasta Ignatiukselta: “Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan.” Ai siis ei käy päinsä mainita juutalaista Messiasta ja seurata hänen opetustaan? Tällaiset kirkkoisien sepustukset ovat mitä huvittavinta luettavaa. Koko Raamattu on käännetty päälaelleen. Juutalainen Messias onkin pakanoiden Kristus, joka vähät välittää Toorasta. Vuorisaarnassa Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja apostolit noudattivat Tooraa ja elivät juutalaisuuden mukaan. Minä rohkenen väittää, että ei käy päinsä mainita juutalaisten kuningasta ja seurata pakanallisia tapoja.

Ei tule yllätyksenä, että tällaisessa kirjassa sivutaan tietenkin myös sunnuntaita. Kuten tyypillistä, argumentit ovat perin tuttuja ja kovin heikkoja. Sankamo kuitenkin onnistuu yllättämään. Hän lainaa Justinos Marttyyriä ja esittää, että alkuseurakunta kokoontui sunnuntaisin: “Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhyeinen kokous…” Auringon päivä? Sankamo ei näe mitään ongelmaa siinä, että sunnuntaita kutsutaan auringon päiväksi. Sunnuntai oli pyhäpäivä pakanoilla, jolloin palvottiin aurinkoa. Tämä pakanallinen tapa levisi alkuseurakuntaan jo varhain, sitä laajemmalle mitä laajemmin kirkko erkani juutalaisuudesta. Tämä oli varmasti kirkon tarkoituskin, erottautua juutalaisista, ja mikä parempi keino, kuin sapatin sijaan pyhittää sunnuntai. Sankamo esittää ikään kun faktana, että kristittyjen tapa oli pyhittää sunnuntai jo apostolien aikana ja tarjoaa väitteensä tueksi peräti kahta jaetta, Apt. 20:7 ja 1. Kor. 16:2. Olen kirjoittanut näistä jakeista laajemmin tässä, kuten muistakin jakeista, joilla usein puolustetaan sunnuntain viettoa. Kommentoin vain lyhyesti, että Apt. 20:7 on ainut jae Raamatussa, jossa kerrotaan seurakunnan olleen koolla sunnuntaina. Voiko täten yhden jakeen perusteella väittää, että kyseessä olisi ollut vakiintunut tapa? Syykin kokoukselle kerrotaan tuossa samassa jakeessa, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Missään kohtaa ei sanota, että oli kokoonnuttu jumalanpalvelukseen, että olisi levätty kaikesta työstä kyseisenä päivänä, että kyseistä päivää olisi mitenkään pyhitetty. Siinä sanotaan vain, että oli kokoonnuttu murtamaan leipää, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä alkuseurakunta mursi leipää kodeissa joka päivä (Apt. 2:46). 1. Kor. 16:2 taas kehottaa laittamaan rahaa syrjää alkukielen mukaan kukin tykönään, eli siis kotonaan, viikon ensimmäisenä päivänä. Mistään sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista tässä ei puhuta sanaakaan, tapa, joka vakiintui vasta paljon myöhemmin. Koska sapattina ei rahaa käsitelty, mikä parempi keino varmistaa keräys, kuin että jokainen viikon ensimmäisenä päivänä kotonaan laittaa rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiansa. Lopulta tämä sapattikysymys on varsin yksinkertainen, kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Raamattua meille annetaan mitään lupaa rikkoa kymmentä käskyä, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota yhdenkään seurakuntalaisen koskaan pyhittäneen sunnuntaita.

Lopuksi Sankamo käsittelee pitkään ehtoollista, paneutumatta kuitenkaan transsubstantiaatio-opin ja reaalipreesenssin eroihin tai Zwinglin ja Lutherin kädenvääntöön aiheesta. Hän pitää kiinni siitä, että ehtoollisaineet ovat todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Raamatun verensyöntikieltoa, josta kerrotaan sekä Vanhassa (3. Moos. 17:10-11) että Uudessa testamentissa (Apt. 15:28), hän kommentoi yllättävällä tavalla: “Todennäköisesti Jeesus käski meidän syödä hänen verensä juuri siksi, miksi Vanha testamentti kieltää israelilaisia syömästä eläimen verta.” Eli koska veressä on elävän olennon sielu, me saamme Kristuksen itsensä hänen verensä kautta. Mutta jos kerran Raamattu kieltää meitä selvästi syömästä mitään verta, on tämä minulle varma osoitus siitä, että ehtoollisaineet eivät voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Jeesus ei koskaan opettanut ketään rikkomaan ainuttakaan Tooran käskyä, eikä tämäkään asia voi olla poikkeus. Toki Jeesus sanoo, että “tämä on minun ruumiini”, mutta Jeesus sanoo myös, että hän on tosi viinipuu (Joh. 15:1). Eikä kukaan väitä, että Jeesus olisi kirjaimellisesti viinipuu. Katolisen ja luterilaisen kirkon oppi ehtoollisesta ajaa helposti ehtoollisaineiden palvontaan. Näin vaskikäärmeestä tulee Nehustan. Symbolia palvotaan itse objektin sijaan.

Ehtoollisaineiden palvontaa. Kuvassa monstranssi, esine, jossa kannetaan konsekroitua ehtoollisleipää, eli siis Kristuksen ruumista.

Kirjansa Sankamo päättää ytimekkäästi: “Kirjani yksi pääviesti on, ettei Jeesusta Kristusta voida erottaa hänen morsiamestaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. On pidemmän päälle mahdotonta rakentaa pysyvää suhdetta Hyvään paimeneen, jos ei suostu olemaan hänen laumassaan.” Aamen. Mutta onko tuo lauma pakanallinen katolinen kirkko, vai Yeshua Messiaan lammaslauma, Jumalan Israel?

Toora psalmeissa

Torah

Toora on vanhurskaan sydämessä:

“Hänen Jumalansa Toora on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.” (Ps. 37:31)

“Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun Toorasi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9)

“Herran Toora on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.” (Ps. 19:8)

“Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat Toorasi” (Ps. 94:12)

“Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!” (Ps. 112:1)

“Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa Tooraa.” (Sanl. 29:18)

“Anna minulle ymmärrys, niin seuraan sinun Tooraasi ja noudatan sitä kaikesta sydämestäni.” (Ps. 119:34)

“Minä tahdon noudattaa aina sinun Tooraasi, aina ja ikuisesti.” (Ps. 119:44)

Vanhurskas rakastaa Jumalan pyhää Tooraa:

“Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran Tooraa ja tutkistelee hänen Tooraansa päivät ja yöt!” (Ps. 1:1,2)

“Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.” (Ps. 119:47)

“Kuinka rakastankaan sinun Tooraasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin.” (Ps. 119:97)

“Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta.” (Ps. 119:127)

“Herra, katso: minä rakastan sinun säädöksiäsi! Sinä olet uskollinen — anna minun elää!” (Ps. 119:159)

“Valhetta minä vihaan ja inhoan, sinun Tooraasi minä rakastan.” (Ps. 119:163)

“Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.” (Ps. 119:167)

Toora tuo RAUHAN:

“Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun Tooraasi, eikä heille kompastusta tule.” (Ps. 119:165)

Toora tuo ILON:

“Minä iloitsen sinun todistustesi tiellä, niin kuin iloitaan kaikesta rikkaudesta.” (Psalmit 119:14)

“Minä saan iloni sinun laeistasi. Sinun sanaasi minä en unohda.”
(Psalmit 119:16)

“Minä saan iloni sinun käskyistäsi, joita minä rakastan.” (Psalmit 119:47)

“Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä saan iloni sinun opetuksestasi.” (Psalmit 119:70)

Toora on IKUINEN:

“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)

“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)

“Hän antoi Tooran, joka ei häviä.” (Ps. 148:6)

“Minä en riko liittoani enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt.” (Ps. 89:35)

“Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.” (Psalmit 119:160)

Toora ei ole raskas taakka:

“Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin.” (Ps. 119:45)

Toora on totuus:

“Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun Toorasi on totuus.” (Ps. 119:142)

“Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.” (Psalmit 119:160)

Toora on armosta:

“Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle Toorasi.” (Ps. 119:29)

“Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.” (Ps. 25:10)

“Sillä käsky on lamppu, Toora on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,” (Sanl. 6:23)

“Poikani, älä unhota minun Tooraani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.” (Sanl. 3:1‭-‬2)

“Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni. Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä Tooraani kuin silmäteräsi. Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.” (Sanl. 7:1‭-‬3)

“Herran TOORA on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.” (Ps. 19:7-11)

Graham Turner, Messiaan kansa

Graham Turnerin ydinsanoma kirjassa Messiaan kansa on, että sekä juutalaiset että pakanat muodostavat Messiaan kansan, Jumalan valitun seurakunnan, jossa ei ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. Myös pakanat ovat osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja siunauksiin ja he ovat Aabrahamin perillisiä. Pakanat on oksastettu Israeliin. Jumala ei ole hylännyt Israelia, vaan juutalaisilla on edelleen osansa Jumalan suunnitelmassa. Pakanoiden ei tule sortaa juutalaisia seurakunnassa eikä juutalaisten pakanoita. Pakanat eivät saa ylvästellä juutalaisten rinnalla. Juutalaisten palaaminen omaan maahansa kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Kirkko ei ole korvannut Israelia. Turner romuttaa sekä korvausteologian, supersessionismin että dispensationalismin. Jokaisen antisemitistin ja korvausteologin pitäisi lukea tämä kirja.

Mutta. Kuten yleensä on laita kristillisten kirjojen osalta, yleensä niissä on 95% täyttä asiaa ja sitten 5% eksyttävää hapatusta. Niin tässäkin kirjassa. Turner nimittäin rummuttaa läpi kirjansa samaa sanomaa, että siinä missä juutalaisten tulee noudattaa Tooraa, eivätkä pakanat saa tuomita juutalaisia Tooran noudattamisesta, pakanat itse eivät missään tapauksessa saa noudattaa Tooraa. Hei eivät saa omaksua juutalaisia tapoja, eivätkä saa yrittää kääntyä juutalaisiksi tai esittää juutalaisia. Suurin ongelma tässä on, että jos kerran pakanat eivät saa noudattaa Tooraa, tarkoittaako Turner todella, että pakanat eivät saa noudattaa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä? Kirjassaan Turner ei sano, mutta veikkaisin, että hänenkin mielestään pakanoiden tulee noudattaa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä, siis Tooran käskyjä. Joten on selvää, että ainakin osaa Tooran käskyistä tulee myös pakanoiden noudattaa, mutta Turner kirjassaan sanoo vain, että Tooraa ei saa pakanat noudattaa, ottamatta lainkaan kantaa siihen, mitä Tooran käskyjä tulee noudattaa ja mitä ei, mitkä käskyt ovat juutalaisille ja mitkä pakanoille.

Turner puhuu juutalaisten tapojen noudattamisesta ja hänellä menee pahasti puurot ja vellit sekaisin. Toora ei ole juutalaisia tapoja. Minä en seuraa mitään juutalaisten tapoja, perinnäissäädöksiä, myyttejä tai legendoja. Minä noudatan Tooraa, eikä se tee minusta juutalaista. Juutalaisten tapoja meidän ei tule noudattaa, mikäli sillä tarkoitetaan juutalaisten perinnäissääntöjä.

Turner kirjoittaa, että tapahtumat Corneliuksen talossa vakuuttivat Jerusalemin johtajat siitä, että Jumala ei edellyttänyt pakanoilta Tooran noudattamista. Miten ihmeessä? Kerrotaanko Raamatussa, että Cornelius kumppaneineen eivät noudattaneet Tooraa? Turner väittää, että Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) päätettiin, että Tooran noudattaminen ei ole välttämätöntä pakanauskoville. Todellako? Näin sanotaan missä kohtaa Apostolien tekoja? Ja onko Turner nyt ihan varma, että Jumalan puolesta pakanat saavat tappaa, varastaa ja tehdä huorin? Eli siis kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä ei tarvitse pakanauskovien noudattaa? Miksi Jaakob sanoo kokouksessa: “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran kokouksessa päätettiin, että Toora ei ollenkaan koske pakanoita?

Turner kirjoittaa, että Toora on Jumalan lahja maailmalle. Turnerin mukaan se siis on lahja koko maailmalle, mutta jostain syystä ainoastaan juutalaisten tulee sitä noudattaa. Miten se siis on lahja meille pakanoille? Turner väittää, että Pyhän Hengen vuodattaminen pakanoiden ylle todista, että Jumala hyväksyi heidät ilman Tooran noudattamista. Mutta missä kohtaa Raamattua kerrotaan yhdestäkään pakanasta, että he eivät olisi noudattaneet Tooraa? Esim. Cornelius oli pakana, mutta häntä kutsutaan Raamatussa Jumalaa pelkääväksi hurskaaksi. Tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että hän noudatti Tooraa.

Turner esittää, että Tooran noudattaminen on juutalaisten tunnusmerkki, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan hyväksynnän kanssa. Hän väittää, että pakanoiden ei kuulu teeskennellä olevansa juutalaisia noudattamalla juutalaisia tapoja. Tästä olen samaa mieltä, pakanoiden ei kuulu teeskennellä olevansa juutalaisia ja noudattaa juutalaisia tapoja, mutta Tooralla ei ole mitään tekemistä juutalaisten tapojen kanssa, Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki kaikille Messiaan kansan jäsenille.

Turner kirjoittaa: “Pyhän Hengen saaminen merkitsee sydämen hengellistä ympärileikkausta niin juutalaisten kuin pakanoidenkin kohdalla ja Jumalan lakien kirjoittamista heidän sydämeensä.” Tässä hän viittaa Jeremian profetiaan uudesta liitosta (Jer. 31:33), jossa sanotaan alkukielen mukaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Turner on siis ongelmissa, hän myöntää, että Toora kirjoitetaan myös pakanoiden sydämiin, mutta miten ihmeessä siis pakanat eivät ole velvollisia noudattamaan Tooraa?

Turner väittää, että kun Pietari lakkasi aterioimasta pakanauskovien seurassa Antiokiassa, se johtui siitä, että hän salli Tooran noudattamisen ulkoisen muodon johtaa hänet rikkomaan käskyä toisten Messiaan kansaan kuuluvien rakastamisesta. Tämä on varsin erikoista, sillä missään kohtaa Tooraa ei kielletä ketään nauttimasta ateriaa pakanoiden kanssa, kyse oli juutalaisten perinnäissäännöstä, jonka noudattamiseen Pietari sortui.

“Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.” (Gal. 4:9,10)

Turner väittää, että galatalaiset nuodattivat juutalaisten kalenterijärjestelmää. Tästä ei ole mitään todisteita. Jos Turner olisi vaivautunut lukemaan edellisen jakeen, hän huomaisi, että selvästi galatalaiset olivat pakanoita, jotka varmasti noudattivat pakanoiden juhlapyhiä ja aikoja, ei Tooran määräämiä juhlia:

” Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Miten ihmeessä heikot ja köyhät alkeisvoimat voisivat tarkoittaa Jumalan pyhiä käskyjä? Turner myöntää, että Paavali itsekin vietti juutalaisten juhlapyhiä, ja sanookin, että juutalaiset saavat niitä noudattaa, mutta pakanat missään nimessä eivät saa. Turner sanoo, että kun pakanat alkavat käyttää kipaa ja viettää hanukkaa, he tekevät saman virheen kuin galatalaiset. Tästä olen osittain samaa mieltä. Meidän ei tule viettää hanukkaa eikä käyttää kipaa, koska ne ovat juutalaisten omasta päästään keksimiä perinnäissääntöjä. Mutta Jumalan pyhää lakia, Tooraa, meidän on noudatettava. Missään kohtaa Galatalaiskirjettä Paavali ei moiti yhtään ketään Tooran noudattamisesta. Galatalaisten harhaoppi ei ollut, että he noudattivat Tooraa, vaan että he kuvittelivat ympärileikkauksen ja Tooran noudattamisen kautta pelastuvansa. Tätä harhaoppia Paavali vastusti, mutta hän ei sanallakaan vastusta Tooran noudattamista.

Turner väittää suorasukaisesti, että “Täydellinen Tooran noudattaminen ei ole mahdollista.” Raamattu sanoo toisin. Raamattu sanoo, että me voimme täyttää lain:

“Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:14)

Laissa siis ei ole mitään vikaa, se Paavalin mukaan on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja Toora sanoo, että me voimme sen täyttää. Jos joku nyt kuitenkin tekee syntiä, niin se ei johdu laista, se ei johdu siitä, että laki olisi meidän mahdoton täyttää. Samaa valhetta levittävät monet kristity, että laki on mahdoton noudattaa, ikään kuin Jumala olisi antanut meille lain ansaksi, jonka ainoa tarkoitus on johtaa meidä Kristuksen luokse.

Jos Turnerilla on paljon eksytystä, on hänen julistuksessaan jotain hyvääkin. Hän jaksaa luku toisensa jälkeen rummuttaa samaa agendaa, että pakanoiden ei tule missään tapauksessa noudattaa Tooraa, mutta pitää kiinni siitä, että juutalaisten kuuluu noudattaa Tooraa:

“Kolmannelle vuosisadalle tultaessa seurakunta opetti, että jokaisen juutalaisen, joka kääntyy kristinuskoon, on luovuttava kaikista juutalaisista tavoista ja käyttäydyttävä pakanakäännynnäisen tavoin. Tämä on täysin vastoin alkukirkon käytäntöä.”

Minua vain ihmetyttää, että jos Messiaan kansa on yksi kansa, yksi seurakunta, miten yhteys pakanoiden ja juutalaisten välillä on mahdollista, jos juutalaiset noudattavat Tooraa mutta pakanat eivät? Minä päivänä Messiaan kansa kokoontuu jumalanpalvelukseen, jos juutalaiset pyhittävät sapatin, mutta pakanat sunnuntain? Miten seurakunta kokoontuu yhteiselle aterialle, jos juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä, mutta pakanat mässäilevät porsasta ja äyriäisiä? Turner ei ota mitään kantaa näihin kysymyksiin.

“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Turner väittää, että kolossalaisia samoin kuin galatalaisia painostettiin omaksumaan juutalaisia tapoja. Heitä kuulemma arvosteltiin siitä, että he eivät osallistuneet juutalaisiin juhliin tai syöneet kosher-ruokaa. Turner väittää, että Paavali tässä sanoo selvästi, että näitä asioita ei vaadita kristityiltä. Sanooko Paavali todella näin? Sanooko Paavali tässä (Kol. 2:16,17) että kristityn ei tarvitse noudattaa juutalaisia juhlia tai ruokasäädöksiä? Ei tasan sano. Paavali sanoo tässä, että kukaan ei saa tuomita näistä asioista. Raamatun käännöksemme on pahasti pielessä. Alkukielessä nimittäin ei ole ollenkaan sanaa vain, joten nämä juhlat ja muut ovat todellakin tulevaisten varjo, ne eivät ole “vain” varjo. Viimeisessä lauseessa ei kreikassa ole lainkaan olla-verbiä, siinä sanotaan vain “mutta Kristuksen ruumis”. Kun luemme molemmat lauseet yhdessä alkukielen mukaan, Paavali tässä sanoo, että kukaan ei saa teitä tuomita näistä asioista paitsi Kristuksen ruumis. Kukaan ulkopuolinen pakana siis ei saa teitä tuomita näistä asioista, se on yksin Kristuksen ruumiin, eli seurakunnan tehtävä.

Turner jatkaa Kolossalaiskirjeen lainaamista:

“Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu, älä maista, älä koske!”” (Kol. 2:20,21)

Tästä Turner vetää johtopäätöksen, että “Messiaan kansa ei ole minkäänlaisten sääntöjen lainen. Heidän ainoa lakinsa on rakkauden laki”. Kuitenkin tässä puhutaan maailman alkeisvoimista, mitä tekemistä Jumalan pyhällä lailla, Tooralla, on maailman alkeisvoimien kanssa? Jos Turner olisi vaivautunut lukemaan yhden jakeen pidemmälle, kävisi hänellekin selväksi, että käskyt “Älä tartu, älä maista, älä koske!” ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, joita ei tule noudattaa. Eli siis meidän ei tule noudattaa mitään juutalaisten omasta päästään keksimiään perinnäissääntöjä, yhtä vähän kuin kristittyjen omia sääntöjä ja säädöksiä. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että pakanat saavat nyt rikkoa ainuttakaan Tooran käskyä. Olisihan se kätevää, jos ainoa noudatettava laki olisi rakkauden laki. Mutta kun missään kohtaa Raamattua ei sanota, että rakkauden laki on korvannut ja kumonnut Mooseksen lain.

Turner myöntää, että pakanoiden on ymmärrettävä juutalaisten juhlien merkitys, koska ne saavat täyttymyksensä Messiaassa. Mutta miksi ihmeessä pakanat missään tapauksessa eivät saa viettää näitä juhlia, jotka julistavat Messiaasta ja jotka saavat täyttymyksensä Messiaassa? Turner myöntää hienosti, että Paavalikin arvosti juutalaisia juhlia, koska näki vaivaa ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin. Paavali siis vietti juutalaisia juhlia. Paavali käskee meidän olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1). Jos siis Paavali vietti “juutalaisten” juhlia, miksi emme myös me pakanat? Vai unohtiko Paavali mainita, että pakanoiden ei tule seurata hänen esimerkkiään?

Turnerin suhtautuminen uhraamiseen on harvinaista kuultavaa kristityn suusta. Hän nimittäin esittää, että temppelin uhrit Jeesuksen kuoleman jälkeen eivät olleet väärin. Hän sanoo, että Paavali osallistui puhdistusmenoihin, joihin kuului uhraaminen, joten ne eivät olleet väärin, ainoastaan merkityksettömiä pelastuksen kannalta. On hienoa, että edes joku kristitty ymmärtää ja myöntää tämän asian.

Turner sanoo, että koska pakanat ovat osa Messiaan kansaa, he ovat osallisia Israelin kanssa solmituista liitoista. Minua ihmetyttää, miten he täten ovat vapaat rikkomaan Tooraa?

“Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Ef. 2:14,15)

Turner väittää, että Messiaassa tuota muuria ei enää ole, se oli olemassa vain niin kauan kuin Toora oli voimassa. Nyt tuli Turnerilta lipsahdus, aiemmin hän on esittänyt, että Toora kyllä on voimassa, mutta koskee ainoastaan juutalaisia. Nyt hän sortuu kristityille yleiseen virheeseen, että Toora muka on kumottu. Jeesushan sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa (Mt. 5:17), joten Tooraa ei ole kumottu. Toinen virhe Turnerilta on olettaa, että tuo vihollisuuden muuri muka olisi jotakin, mikä olisi Toorassa käsketty. Toorassa ei ole ainuttakaan käskyä rakentaa temppeliin pakanoita ja juutalaisia erottavaa väliseinää, kyse oli jälleen juutalaisten omasta perinnäissäännöstä.

Hieman myöhemmin kirjassaan Turner palaa lukuisia kertoja jo moneen kertaan esittämäänsä teesiin, että pakanoiden ei tule noudattaa Tooraa. Hän kirjoittaa mm. näin: “Pakanat ovat osallisia sekä lupauksesta että Hengestä yksin uskon perusteella, eivät Tooran noudattamisen perusteella eli juutalaisiksi muuttumalla”. Tässä on jälleen Turnerilta se virhe, että hän kuvittelee Tooran noudattamisen muutavan ihmisen juutalaiseksi. Tuleeko minusta juutalainen, jos noudatan kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä?

Ihmeellisin väite Turnerilta on, että kunnon ihmiset eivät tarvitse Tooraa, mutta syntiset tarvitsevat Tooraa näyttämään heidän syntisyytensä ja pelastuksentarpeensa. Eli siis Toora on vain syntisille. Selittäkää minulle, kun Toora näyttää syntiselle, että hän tekee syntiä, kääntyy Messiaan puoleen ja katuu syntejään, onko hän tämän jälkeen vapaa tekemään jälleen syntiä ja rikkomaan Tooraa?

Turner väittää muiden valheidensa ohella, että Jumala itse muka salli temppelin tuhoutumisen. Sanotaanko jossakin kohtaa Raamattua näin, että Jumala muka salli temppelin tuhoutumisen? Jos Jumala salli temppelin tuhoutumisen, emmekö aivan yhtä hyvin voisi väittää, että hän salli myös holokaustin? Mikä maailmassa on Jumalan sallimaa ja mikä ei? Mikään ei viittaa siihen, että temppelin tuhoutuminen olisi ollut Jumalan tahto. Kuten Turner itse aiemmin myönsi, uhreissa ei ollut mitään väärää Jeesuksen kuoleman jälkeenkään. Miksi siis Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä?

Turner toistaa kristittyjen paljon hokemaa mantraa, että “Koska hän on täyttänyt Tooran vaatimukset, toisten ei tarvitse pelastuakseen täyttää niitä.” Ja missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Messias on täyttänyt lain meidän puolestamme, niin että meidän ei sitä tarvitse noudattaa? En ole saanut vastausta yhdeltäkään kristityltä.

Turner esittää paljon toistetun virheellisen käsityksen, että Jeesuksen vertauksessa viikunapuu mukamas tarkoittaa Israelia. Missään kohtaa Raamattua ei viikunapuuta käytetä Israelin vertauskuvana. Tämä ei ole vakava virhe, mutta on harmillista, että kristityt toistelevat tällaisia harhaisia käsityksiä.

Lopuksi on hienoa, että Turner varoittaa juutalaisten taruista ja ihmisten käskyistä (Tiit. 1:14). Talmud ja Kabbala kietovat niin kristittyjä kuin juutalaisiakin valheen pauloihin.

Lopulta herää kysymys, kuinka hyvin Turner on perehtynyt messiaanisten ajatuksiin? Hän hyökkää voimalla Tooraa vastaan, joten ilmeisesti joku on Turneria näillä petollisilla opeilla ärsyttänyt. Vähempikin olisi riittänyt yhteen kirjaan, jonka keskeisin pointti ei kuitenkaan ole, tuleeko meidän noudattaa Tooraa, vaan että me kaikki olemme Aabrahamin perillisiä ja Messiaan kansaa, mihin voin yhtyä.

Petri Paavolan eksyttävä lakiopetus

https://www.flickr.com/photos/lawriecate/3370859327
Petri Paavola on kotisivuillaan julkaissut peräti neljä kirjoitusta lakia vastaan. Selvästi hän ei ole saanut ajatuksiaan kasaan, vaan on joutunut täydentämään aiemmin sanomaansa moneen kertaan. Tässä minun vastine kaikkiin Paavolan kirjoituksiin.

Ensimmäisessä kirjoituksessaan Paavola siteeraa jakeita Mt. 5:17-19 ja myöntää, että Jeesus ei kumonnut lakia, mutta kysyy sitten, miten on mahdollista, että Jumalan laki on edelleen voimassa, vaikka uusi liitto on kumonnut vanhan liiton? Niinpä. Seuraavaksi Paavola myöntää, että uudessa liitossa Jumalan lain järjestys on edelleen voimassa. Paavola varoittaa, että on vaarallista opettaa ettei uudessa liitossa ole mitään lakia voimassa.

Paavola siteeraa jakeita Hepr. 7:11-12, 1. Kor. 9:21 ja Room. 13:8-10 ja sanoo “Herran Jeesuksen sovituksen ja lunastuksen kautta sekä vanhan liiton kumoutumisen kautta kumoutui vanhan liiton pappeus, jonka tilalle tuli Uuden Liiton pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, jossa Herra Jeesus on Ylimmäinen Pappi. Pappeuden muutos sai aikaan lain muutoksen, joka tarkoittaa sitä, että vanhan liiton lakijärjestys kumoutui ja sen tilalle tuli uusi Kristuksen Laki Uuden Liiton järjestyksen mukaan.” Näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Jeesus on ylipappi Melkisedekin järjestykseen mukaan, joka tarkoittaa sitä, että Aaronin pappeuden säädökset eivät koske Jeesusta. Tämä Jeesuksen Melkisedekin järjestyksen mukainen pappeus ei kumonnut Aaronin pappeutta, näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Hepr. 7:12 maininta siitä, että pappeuden muuttuessa tapahtuu lain muutos, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että pappeuden vaihtuessa Aaronin pappeudesta Melkisedekin pappeudeksi Aaronin järjestyksen säädökset eivät koske Melkisedekin järjestyksen mukaista ylipappia. Se että laissa tapahtuu muutos ei tarkoita, että Mooseksen laki on nyt kokonaan kumottu uuden ylipapin myötä. Jos Mooseksen laki olisi kumottu, mitkä kaikki käskyt on kumottu? Tähän ei Paavola osaa vastata. Onko kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky, jotka löytyvät Toorasta, kumottu ristillä? Saako uudessa liitossa tappaa, varastaa, tehdä huorin, polttaa lapsia Molokille ja harrastaa homoseksiä, laissahan tapahtui muutos pappeuden vaihtuessa?

Paavola kirjoittaa “Herra Jeesus on ainoa, joka kykeni täyttämään lain ja Hän teki sen meidän puolestamme, koska me emme siihen pysty, että me saisimme syntimme anteeksi ja yhteyden Jumalaan uskon kautta Herrassa Jeesuksessa.” Kertokaa minulle, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että me emme pysty lakia täyttämään ja että Jeesus on täyttänyt lain puolestamme? Tätä samaa viestiä toitotetaan joka tuutista keskustelufoorumeilla. Kuitenkin Raamattu sanoo, että laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3) ja että me pystymme täyttämään lain (5. Moos. 30:14). Tämä on Jumalan sana. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että laki on meidän mahdoton täyttää.

Paavola siteeraa jakeita Lk. 22:19-20 jossa Jeesus ehtoollisen asettamisen yhteydessä kertoo uudesta liitosta, sekä jakeita Jer. 31:31-33 joka on tärkeä Vanhan testamentin profetia uudesta liitosta. Jeremia kertoo alkukielen mukaan tässä kohtaa, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme.

Paavola vääntää tämän profetian pahasti kieroon: “Paavali opetti ettei hän ole ilman Jumalan lakia, koska hän on Kristuksen Lain alainen. Kristuksen Laki ei ole sama asia kuin vanhan liiton järjestys, eikä sama asia kuin vanhan liiton lakijärjestys. Kristuksen Laki on Jumalan laki, jota Herra Jeesus ei kumonnut, mutta Hänen sovituskuolemansa ja syntiuhrinsa veren vuodatuksen kautta Hän sai aikaan lain muutoksen, Uuden Liiton, jossa Jumalan laki on kirjoitettu uskovan sydämeen, koska Pyhä Henki antaa uskovalle voiman elää Uudessa Liitossa Kristuksen Lain mukaisesti.” Paavola väittää, että Kristuksen laki ei ole sama asia kuin Mooseksen laki. Ihanko totta? Missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki, ja mitä se pitää sisällään? Jos Kristuksen laki on eri kuin Mooseksen laki, mistä me tiedämme, mitkä käskyt on kumottu ja mitkä kuuluvat Kristuksen lakiin? Tätä asiaa Paavola ei valaise missään kohtaa. Jos Jeremian profetia uudesta liitosta tarkoittaa sitä, että uudessa liitossa uskovan sydämeen on kirjoitettu jokin toinen laki kuin Mooseksen laki, niin Jeremian maininta siitä, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme on vähintäänkin harhaanjohtava. Jos uudessa liitossa jokin uusi laki kirjoitettaisiin sydämiimme, Jeremia ei kirjoittaisi, että Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, vaan hän sanoisi suoraan, että uudessa liitossa minä olen kirjoittava uuden lain teidän sydämiinne. Jos uudessa liitossa Toora on kumottu ja jokin uusi laki kirjoitetaan meidän sydämiimme, ainoakaan Vanhan testamentin profeetoista ei osaa kertoa tästä mullistavasta muutoksesta.

Seuraavaksi Paavola vääntää mestarillisella tavalla Raamatun sanaa kieroon, kuin itse paholainen. Hän kehtaa lainata jakeita Room. 3:29-31:

“Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”

Paavola väittää, että “me vahvistamme lain” tarkoittaa, että me vahvistamme lain muutoksen. Tällaista asiaa ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavali tässä kohtaa vahvistaa Tooran, hän ei puhu sanaakaan lain muutoksesta. On täyttä Paavolan oman mielikuvituksen tuotetta, että tässä kohtaa Paavali muka tarkoittaisi, että Paavali vahvistaa lain muutoksen. Paavola kirjoittaa: “Herra Jeesus täytti lain sekä sai aikaan lain muutoksen, Uuden Liiton lakina, joka on Kristuksen Laki (Uuden Liiton Jumalan laki), sillä Hän ei kumonnut lakia, koska laki on muuttunut ja on muuttuneessa tilassa Uudessa Liitossa, mutta ei kokonaan poistettu, eikä enää vanhan liiton järjestyksen mukainen.” Paavola esittää, että Jeesus täytti lain ja sai aikaan lain muutoksen, mutta ei kumonnut lakia. Näin Paavola pystyy harmonisoimaan oman oppinsa Jeesuksen vuorisaarnassa lausuttujen sanojen kanssa. Jeesus siis ei kumonnut lakia, mutta sai aikaan lain muutoksen. Tämäkin on törkeää Raamatun sanan vääristelyä. Kun Jeesus sanoo jakeissa Mt. 5:17-19 että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, se tarkoittaa tietenkin, että laissa ei tapahtunut pienintäkään muutosta. Jos Jeesus olisi muuttanut lakia, se olisi tietenkin tarkoittanut lain kumoamista. Edelleen Paavola ei osaa täsmentää, mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa uudessa liitossa.

Paavola lainaa Roomalaiskirjettä:

“Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” (Room. 6:14)

Mutta jättää heti seuraavan jakeen pois:

“Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!” (Room. 6:15)

Paavola selittää, että uudessa liitossa emme ole lain alla, vaan armon alla, mikä onkin aivan oikein. Mutta kuten Paavali jatkaa seuraavassa jakeessa, jota Paavola ei siteeraa, emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä. Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista eikä mitään muuta (1. Joh. 3:4) tämä tarkoittaa, että meidän on noudatettava lakia, koska emme saa tehdä syntiä. Paavalin terminologiassa lain alla oleminen ei tarkoita lain noudattamista, vaan sitä, että turvaa oman pelastuksensa lain tekoihin. Emme siis ole lain alla, koska turvaamme yksin Kristuksen armoon, mutta meidän on noudatettava lakia. Missään kohtaa Raamattua meille ei anneta lupaa tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12).

Paavola toteaa aivan oikein, että kukaan ei voi pelastua lakia noudattamalla ja siteeraa jakeita Gal. 3:10-21. Paavola sanoo aivan oikein, että ne jotka turvaavat pelastuksensa lain tekoihin ovat Paavalin mukaan kirouksen alla. Näin tekevät monet keskustelufoorumeilla, jotka väittävät, että pelastukseen vaaditaan omia tekoja. Katso kirjoitukseni Pelastus on yksin armosta. Raamatun selvä todistus on, että pelastus on yksin armosta ilman mitään omia tekoja. Tämä on Jumalan sana. Monet ovat eksyneet pois Raamatun suorasta opetuksesta, niin messiaaniset kuin helluntailaisetkin, ja opettavat, että pelastukseen vaaditaan sitä sun tätä. Mutta miksi Paavola korostaa tätä asiaa? Saammeko muka tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia, koska kukaan ei pelastu lakia noudattamalla? Emme tietenkään saa. Paavali sanoo suoraan, että armon alla emme saa tehdä syntiä (Room. 6:15). Meidän täten on noudatettava lakia.

Paavola sanoo, että ennen vanhan liiton lain antamista oli olemassa Aabrahamille annettu uskon lupaus ja että vanhan liiton laki ei kumonnut tätä lupausta. Ei kumonnutkaan, eikä myöskään Aabrahamille annettu lupaus kumonnut myöhemmin Siinailla annettua lakia.

Paavola sanoo, että vanhan liiton laki annettiin rikkomusta tähden ja se oli voimassa vain siihen asti, kunnes tulee se siemen, jolle uskon lupaus oli annettu, Jeesus Kristus. Sitten Paavola sanoo, että vanhan liiton lakijärjestys kumoutui kokonaan Herran Jeesuksen sovitustyön kautta, ja näin olemme irti laista. Miten vanhan liiton laki saattoi kumoutua kokonaan, kun Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto? Kuka lain kumosi, jos kerran Jeesus ei sitä kumonnut? Ja onko Paavola aivan tosissaan, että koko vanhan liiton laki kumottiin ristillä? Kumottiinko siis kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky ristillä? Paavola ei kertaakaan selitä, mistä voimme tietää mikä käsky kumottiin ja mikä on edelleen voimassa. Usein siteerataan jaetta Lk. 16:16 “Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.” mutta unohdetaan heti seuraava jae, joka sanoo: “Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.” Raamattu siis sanoo todellakin, että laki on Johannekseen asti, mutta se ei tarkoita, että lakia olisi milloinkaan kumottu, koska heti seuraavassa jakeessa Jeesus toistaa saman minkä on vääntänyt rautalangasta jo vuorisaarnassa, että laista ei häviä yksikään piirto.

Paavola sanoo, että olemme irti vanhan liiton laista ja kuolleet pois sen vankeudesta. Missä kohtaa Raamattua Jumalan pyhän, vanhurskaan ja hyvän lain noudattamista kutsutaan vankeudeksi? Ei ainakaan psalmissa 119, jossa psalmisti kertoo rakastavansa Jumalan lakia, hän sanoo, että laki on kalliimpi kuin kulta ja makeampi kuin hunaja ja että niillä on suuri rauha, jotka rakastavat Tooraa. Paavola sanoo, että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emme vanhan liiton mukaan. Missä kohtaa Raamattua kerrotaan uudesta liitosta, jossa nuodatamme jotain muuta lakia kuin Tooraa? Ei missään kohtaa profeettoja ainakaan. Paavola kirjoittaa “Jumalan palveleminen Hengen uudessa tilassa tarkoittaa Uudessa Liitossa olevaa uskon kuuliaisuutta ja uskon vaellusta Kristuksen Lain mukaan Pyhän Hengen voiman kautta, koska Herra Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti sen.” Jälleen Paavola myöntää, että Jeesus ei kumonnut lakia, mutta väittää, että me vaellamme jonkin uuden lain mukaan ja aiemmin Paavola sanoi suoraan, että koko vanhan liiton laki kumottiin ristillä. Paavola siis väittää että lakia ei ole kumottu, mutta se on kumottu. Näin hänen on pakko vääntää Raamatun sanoo kieroon, koska ei voi päästä yli siitä tosiasiasta, että Jeesus sanoo suoraan, että hän ei ole tullut kumoamaan lakia. Paavola sanoo, että vaikka olemme irti vanhan liiton laista, niin emme ole irti Kristuksen laista. Jälleen Paavola ei osaa täsmentää, olemmeko todella irti kymmenestä käskystä ja rakkauden kaksoiskäskystä. Jos annettiin uusi laki, Kristuksen laki, joka kumosi Mooseksen lain, mikä käsky tarkkaan ottaen kumottiin ja mikä on edelleen voimassa? Millä kriteereillä päätämme, mikä käsky kuuluu Kristuksen lakiin ja mikä ei? Tämä on aiheellinen ja tärkeä kysymys, johon Paavola ei osaa vastata.

Paavola lainaa jakeita Gal. 3:23-25 jossa sanotaan, että laki on meille kasvattaja Kristukseen, mutta uskon tultua emme enää ole kasvattajan alaisia. Täten emme ole lain alaisia. Mutta tämänhän me jo tiesimme, emme ole lain alla, koska uskomme pelastuvamme yksin Kristuksen armosta, emme lain tekojen kautta. Mutta se että emme ole lain alla, ei tarkoita, että saamme tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia (Room. 6:15).

Paavola lainaa jakeita Ef. 2:14-16 jossa sanotaan, että Kristus mursi juutalaisia ja pakanoita erottavan väliseinän, vihollisuuden muurin, ja teki “tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä”. Tässä viitataan ilmeisesti temppelin väliseinään, joka erotti pakanat juutalaisista. Mutta missään kohtaa Tooraa ei käsketä rakentaa temppeliin pakanoita erottavaa väliseinää. Minkä säädöksen siis Jeesus kumosi? Hän kumosi symbolisesti juutalaisten omasta päästään keksimän perinnäissäännön, joka erotti pakanat juutalaisista. Näin Kristuksessa me pakanat olemme päässeet lähelle, meidät on oksastettu Israeliin ja mekin olemme Aabrahamin jälkeläisiä ja pääsemme mukaan pyhään perheeseen. Sanotaanko tässä, että Jeesus kumosi ristillä koko Mooseksen lain, kumosi kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyn? Ei sanota.

Nyt seuraava Paavolalta aivan mestarillinen esimerkki siitä, kuinka Jumalan sanaa väännetään kieroon. Suora lainaus:

“koska Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti lain, niin Hänen syntiuhrinsa Hänen veressään sai aikaan lain muutoksen, ja siten käskyjen lain säädösten tehottomaksi tekeminen ristin puulla tarkoittaa vanhan liiton lakiliiton järjestyksen ja vanhan liiton kumoutumista, ei Kristuksen Lakia Uuden Liiton järjestyksen mukaan.”

Eli siis koska Jeesus ei kumonnut lakia, hänen syntiuhrinsa sai aikaan lain muutoksen, joka tarkoittaa lain kumoutumista. Eli siis se että Jeesus ei kumonnut lakia, tarkoittaa, että hän kumosi lain. Mitä tähän voi sanoa? Paavola on todella pihalla tässä asiassa selityksinensä. Jeesus sanoo suoraan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, tämä on Jumalan sana. Tämän selvän totuuden tulisi olla se linssi, jonka kautta tutkimme Paavalin vaikeammin tulkittavia jakeita, eikä päinvastoin.

Paavola sanoo “Jumalan laki kirjaimena ei anna voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti, vaan kertoo ja opettaa siitä mikä on Jumalan hyvä tahto.” Eli siis Paavolan mukaan Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki ei anna voimia noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Ilmeisesti Jumalan laki on meille ansa, joka on annettu meille kompastukseksi, mutta kuten aiemmin sanoin, Raamattu todistaa, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14; 1. Joh. 5:3). Psalmi 119 kertoo paljon siitä, että me todellakin Jumalan lakia nuodattamalla olemme siunattuja kaikessa mitä teemme. On suurta harhaoppia väittää, että Jumalan pyhä laki muka olisi täysin voimaton. Näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola väittää sinnikkäästi, että langennut ihminen ei kykene täyttämään lakia, mikä on täysin vastoin Raamatun opetusta. Me voimme täyttää Jumalan lain, tämä on Jumalan sana. Paavola toistaa, että kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan pelastus on Jumalan lahja. Onhan sellaista harhaoppia liikkeellä, että pelastukseen vaaditaan omia tekoja, mutta ainakaan minä en sellaista opeta. Me pelastumme yksin armosta, mutta uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä (Room. 6:15) vaan meidän on noudatettava Jumalan pyhää lakia.

Paavola toistaa jälleen samaa harhaoppia, että kukaan ei mukamas voi täyttää Jumalan lakia ja vain Jeesus saattoi täyttää lain ja täytti lain meidän puolestamme, ilmeisesti siksi, että meidän ei tarvitsisi lakia noudattaa.

Paavola toistaa jälleen samaa mantraa, että kukaan ei tule vanhurskaaksi lain tekoja noudattamalla. Ilmeisesti Paavola rivien välistä vihjaa, että koska laki ei pelasta, meidän ei lakia tarvitse nuodattaa.

Paavola siteeraa jakeita Room. 3:21-26 jossa Paavali sanoo, että Jumalan vanhurskaus tulee Jeesuksen Kristuksen kautta kaikille jotka uskovat, kaikki ovat syntiä tehneet ja saavat lahjaksi vanhurskauden. Tämän me kaikki tiedämme. Pelastus on lahja, yksin armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Mutta saammeko siis tehdä armon alla syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, koska emme ole lain alla? Paavalin suora vastaus on, että emme saa (Room. 6:15). Paavola väittää, että kukaan ei kykene täydellisesti elämään Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Tämä on vain osittain totta. Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntisiä, tämä on Raamatun totuus. Mutta laissa ei ole mitään vikaa, laki ei ole meille annettu raskaaksi taakaksi (1. Joh. 5:3) vaan Raamattu sanoo, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14). Ilmeisesti Paavolalla on taustalle sellainen ajatus, että koska kukaan ei mukamas voi täydellisesti noudattaa Jumalan lakia, saamme siis vapaasti tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan lakia. Paavola toistaa jälleen samaa mantraa, että kukaan ei voi pelastua Jumalan pyhää lakia noudattamalla, pelastus tulee uskon kautta. Paavola toistaa jälleen saman väitteen, että uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki (jota Paavola ei missään kohtaa osaa määritellä) ja väittää, että Herra Jeesus ei kumonnut lakia, vaan teki siihen muutoksen. Eli siis Paavolan mielestä lain muuttaminen ei ole lain kumoamista, ja se että Jeesus muutti lain, tarkoittaa että laista ei kadonnut pieninkään piirto. Kun siis Jeesus vuorisaarnassa sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, Paavolan mielestä se tarkoittaa että Jeesus muutti lain ja koko Mooseksen laki ristillä kumottiin.

Paavola lainaa jakeita 1. Piet. 2:24 ja toteaa aivan oikein, että Jeesus kantoi meidän syntimme ristinpuuhun. Tämä on tietysti totta, mutta ei liity mitenkään siihen, että Mooseksen laki olisi naulittu ristinpuuhun.

Paavola siteeraa tärkeää mutta vaikeaa jaetta Kol. 2:14:

“ja pyyhki pois (eksaleifo) sen kirjoituksen (kheirografon) säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.”

“And by his commandments he cancelled the written bond of our sins, which stood against us; and he took it out of the way, nailing it to his cross – George Lamsa’s English Peshitta translation”

Paavola myöntää, että hyvin yleinen väärä käsitys, että Jumalan laki olisi naulittu ristille. Paavola sanoo, että on väärin opettaa, että koko Jumalan laki olisi naulittu ristille. Paavola toistaa jälleen samaa mantraansa, että koska Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti lain ja Jeesuksen kautta tuli lain muutos, joka tarkoittaa, että uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki. Mutta vieläkään Paavola ei suostu myöntämään, että on täysin absurdia väittää, että lain muutos muka olisi mahdollinen ilman että lakia olisi kumottu. Jos Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, se ei todellakaan tarkoita, että Jeesus olisi muuttanut lakia. Paavola ei vieläkään selitä, missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki, mistä me voimme tietää mikä käsky on kumottu ja mikä on edelleen voimassa, jos laissa tapahtui muutos, mikä käsky muuttui ja mikä pysyi ennallaan. Paavola opetta aivan oikein, että tässä jakeessa Kol. 2:14 kirjoitus säädöksineen tarkoittaa meidän syntejämme, jotka naulittiin ristille. Jumalan lakia siis ei naulittu ristille, sehän olisi aivan absurdia. Jos koko laki olisi naulittu ristille, kuten nettifoorumeilla useat opettavat, sehän tarkoittaisi, että uudessa liitossa ei ole mitään lakia, ei täten mitään syntiäkään, eikä mitään tarvetta Jeesuksen pelastustyölle ja me saisimme tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Paavola opettaa aivan oikein kreikan sanasta kheirografon, joka tarkoittaa ennemmin velkakirjaa kuin mitään Jumalan säätämää lakia. Paavola opettaa aivan oikein, että meidän syntimme naulittiin ristille, ei Jumalan lakia.

Paavola toistaa jälleen ties kuinka monetta kertaa, että Jeesus ei kumonnut lakia vaan muutti lain. Paavolan mielestä siis lain muuttaminen ei tarkoita lain kumoamista. Mutta missä kohtaa Raamattua sanotaa, että Jeesus muutti lain? Luku ja jae kiitos. Ja jos Jeesus muutti lain, miksi Paavola ei kerro meille, mikä säädös on muutettu ja mikä on pysynyt ennallaan? Missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki?

Paavola otsikoi opetuksensa seuraavan osion mielestäni aivan oikein: “Kaksi vaaraa – lain alle joutuminen ja laittomuudessa eläminen” – on todellakin olemassa kaksi vaaraa, uskoa pelastuvansa lain kautta, ja uskoa, että saa tehdä mielin määrin syntiä uudessa liitossa, syödä saastaista, häpäistä sapattia ja tanssia kuusen ympärillä tonttulakki päässä.

Paavola siteeraa jaetta Gal. 5:4, jossa Paavali toteaa, että ne ovat langenneet pois armosta, jotka yrittävät lain kautta tulla vanhurskaiksi. Kuten olen jo sanonut, minä on opeta, että lain kautta kukaan pelastuisi, toisin kuin eräät nettifoorumeilla. Paavola siteeraa tärkeää jaetta Ef. 2:8,9 jossa Paavali sanoo, että pelastus on Jumalan lahja, meidät on pelastettu uskon kautta, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Tämä on keskeinen ja tärkeä jae, joka suoraan opettaa sitä totuutta, jonka voimme lukea monesta kohtaa Raamattua – että pelastus on yksin armosta. Mutta Paavola ei oikein ymmärrä mistä tässä on kyse. Paavola kirjoittaa: “Jos ei ymmärrä sitä, että Herra Jeesus kumosi vanhan liiton järjestyksen sekä lakiliiton käskyjen noudattamisen vaatimuksen, niin silloin on vaarassa ajautua lain alle ja pois armosta ja Kristuksesta.” Paavolan mielestä siis silloin ajautuu lain alla ja pois armosta, jos noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Ne ovat kirouksen alla ja langenneet pois armosta, jotka yrittävät pelastua omien tekojensa kautta. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että olet langennut pois armosta, jos noudatat Jumalan pyhää lakia. Paavola sanoo, että Paavali varoitti joutumasta vanhan liiton lain alaisuuteen. Missä kohtaa Raamattua Paavali varoittaa meitä noudattamasta Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, Tooraa? Ei missään kohtaa. Paavali varoittaa turvaamasta pelastusta omiin tekoihinsa, ottamasta ympärileikkausta, jota missään kohtaa Raamattua ei säädetty pakanoille, mutta Paavali ei missään kohtaa varoita meitä noudattamasta Tooraa, joka Paavalin mukaan on Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä lakia (Room. 7:12).

Paavola varoittaa aivan aiheesta, että jos ajattelee, että mikään laki ei meitä koske, silloin on vaarassa ajautua laittomuuten, mikä on toinen oja, johon voimme sortua.

Paavola kirjoittaa: “Herra Jeesus sanoi ettei Hän tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen, eikä laki (Kristuksen Laki) katoa ennen kuin taivas ja maa katoavat.” Paavolan mielestä siis Jeesus puhui vuorisaarnassa Kristuksen laista, josta ei katoa pieninkään piirto. Jeesus käyttää tässä kreikan sanaa nomos, jonka taustalla varmasti on heprean sana Torah, Toora. Olisi todella harhaanjohtavaa Jeesukselta puhui Toorasta, mutta tarkoittaa sillä jotakin muuta kuin Mooseksen lakia. Jeesuksen aikalaisilla ei ollut mitään käsitystä mistään uudesta Kristuksen laista. Kun Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, Jeesuksen kuulijat 100% varmuudella ymmärsivät Jeesuksen puhuvan Toorasta, Mooseksen laista, Jumalan pyhästä, vanhurskaasta ja hyvästä laista. Jos Jeesus muutti lain ja korvasi Mooseksen lain Kristuksen lailla, Jeesus ei olisi ikinä lausunut näitä sanoja vuorisaarnassa.

Paavola opettaa seuraavaksi aivan oikein, että lain suurin käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Molemmat käskyt ovat suoraan Toorasta, Jeesus siteerasi suoraan Tooraa, hän ei keksinyt omasta päästään mitään uutta lakia.

Paavola opettaa aivan oikein, että rakkaus on lain täyttymys.

Vihdoinkin Paavola esittää kysymyksen, johon olen jo pitkään kaivannut vastausta, onko kymmenen käskyä voimassa, sehän kun kuului vanhan liiton käskyihin? Paavola sanoo, että ne ovat voimassa, koska Paavali siteeraa kymmentä käskyä. Paavola esittää, että kymmenen käskyä olivat voimassa jo ennen vanhan liiton lain antamista, koska Toora sanoo Aabrahamin noudattaneen Jumalan käskyjä, säädöksiä ja opetuksia (1. Moos. 26:5). Paavola ei kuitenkaan osaa uskottavasti selittää, miksi heprean sana Torah tässä kohtaa tarkoittaisi juuri kymmentä käskyä. Paavola opettaa aivan oikein, että Aabraham luettiin vanhurskaaksi uskon kautta, ei lain noudattamisen ansiosta. Mutta tästähän me olemme jo pitkään olleet samaa mieltä.

Paavola toistaa jälleen samaa, että Jeesus ei kumonnut lakia, vaan sai aikaan lain muutoksen ja asetti voimaan Kristuksen lain. Jos niin mullistava muutos tapahtui, että Jumalan pyhä laki muutettiin ja se sijaan asetettiin voimaan jokin toinen laki, Kristuksen laki, on erikoista, että Jeesus ei tästä asiasta mainitse sanaakaan vuorisaarnassa, vaan päinvastoin opettaa, että laista ei katoa pieninkään piirto. Paavola toistaa itseään runsaasti, ilmeisesti siksi, koska hänellä ei ole mitään muuta keinoa vakuuttaa ihmisiä tästä ilosanomastaan, että Mooseksen laki on kumottu ja jokin määrittelemätön Kristuksen laki on asetettu voimaan sen sijaan. Paavola ei osaa selittää, miksi Jumalan laki, joka on pyhä, vanhurskas ja hyvä, ja jossa ei ollut mitään vikaa, piti korvata toisella lailla.

Paavola siteeraa jälleen jaetta Room. 3:31:

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”

Paavola esittää aivan oikein, että usko ei mitätöi ja kumoa lakia, koska uskon kautta vahvistetaan laki. Mutta sitten Paavola tekee ovelan tempun ja väittää, että Paavali ei tarkoittanut vanhan liiton lain vahvistamista, vaan uuden liiton Kristuksen lain vahvistamista. Jos Paavali olisi tarkoittanut jotakin muuta lakia kuin Tooraa, hän ei olisi käyttänyt tässä kohtaa kreikan sanaa nomos, joka selkeästi tarkoitti vanhan liiton Mooseksen lakia, Tooraa.

Paavola opettaa aivan oikein, että Room. 10:4 “Sillä Kristus on lain loppu (telos)” kreikan sana telos tarkoittaa loppua, täyttymistä ja päämäärää. Paavola esittää, että tämä kreikan sana telos tulisi ymmärtää sen kolmessa eri merkityksessä, että Kristus lopetti vanhan liiton järjestyksen, että Jeesus täytti lain puolestamme, että Jeesus on lain päämäärä, sillä “Kristuksen lain kautta opimme tuntemaan Jeesusta”. Mutta koska missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus olisi lakkauttanut eli lopettanut Mooseksen lain, voimme hylätä tämän ensimmäisen tulkinnan. Koska missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus täytti lain puolestamme, voimme hylätä toisen tulkinnan. Jäljelle jää kolmas tulkinta, että Jeesus on lain päämäärä, joka on sopusuhteessa Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Koska Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, voimme sanoa varmasti, että Kristus ei ole lain loppu, vaan päämäärä.

Paavola siteeraa jälleen jakeita Room. 3:31 ja Jer. 31:31-33 ja esittää, että Jeremian mukaan uusi liitto ei ole samanlainen kuin vanha liitto. Paavolalta jää kuitenkin huomaamatta, että Jeremian mukaan Toora kirjoitetaan uudessa liitossa meidän sydämiimme, ei mitään Kristuksen lakia, jota ei määritellä missään kohtaa Raamattua. Jälleen Paavola toistaa samaa harhaoppiaan, että uudessa liitossa Kristuksen laki kirjoitetaan meidän sydämiimme ja että uskon kautta me vahvistamme Kristuksen lain, ei vanhan liiton järjestystä.

Seuraavassa kirjoituksessaan, jonka Paavola on päättänyt kirjoittaa saatuaan palautetta, Paavola toistaa saman asia, että lain muutos muutti Jumalan lain opetuksen ja kumosi vanhan liiton lakijärjestyksen. Minäkin lähetin Paavolalle palautetta, mutta en saanut vastausta koskaan, toki kohteliaan viestin, Jossa Paavola lupasi palata asiaan, kunhan häneltä aikaa liikenee. Ymmärrän hyvin, jos Paavolalla ei ole ollut aikaa vastata minulle runsaasti saamansa palutteen vuoksi. Julkaisenkin tämän vastineen blogissani, koska Paavolan sivut ovat erittäin suositut ja Paavolan opetus tällä kertaa on pahasti vastoin Raamatun suoraa todistusta.

Paavola väittää, että Raamatussa on selkeä opetus siitä, kuinka Jeesus kumosi vanhan liiton lain ja järjestyksen, koska Jeesus verensä kautta sai aikaan lain muutoksen, sillä uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki. Tämä on täysin absurdia, Jeesus sanoo vuorisaarnassa (Mt. 5:17-19) että hän ei ole tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei voi tarkoittaa, että laissa on tapahtunut muutos, että Mooseksen laki on korvattu Kristuksen lailla. Tällaista ei opeteta missään kohtaa Raamattua.

Paavola myöntää jälleen, että Jeesus ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään lain. Paavola esittää, että pappeuden muuttuessa tapahtuu myös lain muutos, mutta ei ymmärrä, että tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että koska Jeesus on ylipappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Se että pappeuden vaihtuessa tapahtuu lain muutos, ei tarkoita, että Mooseksen laki on kumottu ja kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky olisi kumottu. Paavola sanoo aivan oikein, että Raamatun mukaan emme ole ilman Jumalan lakia, vaan olemme Kristuksen laissa. Mutta missään kohtaa Paavola ei kerro, missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki. Paavola ei osaa vastata, mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa. Paavola siteeraa jälleen Room. 3:31, jossa sanotaan, että usko ei tee mitättömäksi lakia, koska usko vahvistaa lain. Mutta Paavolan aiemmassa opetuksessa Paavola väittä tämän tarkoittavan, että me vahvistamme lain muutoksen, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola sanoo, aiva oikein, että Raamatun mukaan olemme irti laista ja kuolleet pois siitä (Room. 7:6). Mutta Paavalin opetuksen valossa tiedämme, että emme uudessa liitossa armon alla saa tehdä syntiä, vaikka emme ole lain alla (Room. 6:15), vaan meidän on täten noudatettava lakia.

Paavola siteeraa jälleen Jeremian tärkeää profetiaa uudesta liitosa, Jer. 31:31-33, jossa sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Uudessa liitossa täten Raamatun mukaan Toora on edelleen voimassa. Paavola esittää faktana, että “Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta tapahtui lain muutos, joka kumosi vanhan liiton sekä sen lakijärjestyksen”, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan. Paavola sanoo, että jos vanha liitto lakeineen olisi edelleen voimassa, silloin myös syntiuhrit olisivat edelleen voimassa, mikä on aivan oikein, ne ovat edelleen voimassa, koska Jeesuksen mukaan laista ei kadonnut pieninkään piirto. Temppeli tuhottiin vasta vuonna 70jKr, ja siihen asti Raamatun mukaan alkuseurakunta oli alati joka päivä temppelissä, jossa edelleen uhrattiiin. Paavali osallistui miesten kanssa nasiirilupauksen toimitukseen, johon kuului uhraaminen, joten ainakaan Paavalin mielestä uhraamisessa ei edelleenkään ollut mitään väärää.

Paavola väittää, että jos uskot vanhan liiton lain olevan voimassa sellaisenaan uudessa liitossa, silloin pilkkaat Herran sovitusverta, etkä ole armon alla, vaan lain alla. Mutta mitään tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että on langennut pois armosta, jos noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Paavalin mukaan silloin on langennut pois armosta, jos kuvittelee omien tekojen kautta pelastuvansa.

Paavola siteeraa jaetta 3. Moos. 21:9, jossa käsketään polttaa haureutta tehnyt papin tytär. Paavola esittää, että tämä käsky ei ole millään tavalla voimassa, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että tämä käsky olisi kumottu. Paavola väittää, että sinun tulisi polttaa tyttäresi, jos tämä eksyy haureuteen. Paavolalta jää kuitenkin huomaamatta, että tämä käsky koskee ainoastaan papin tytärtä. Aika harva meistä on Aaronin jälkeläisiä. Paavola väittää, että haureus on edelleen syntiä, mutta että seurakunnalla ei ole enää oikeutta rangaista haureudesta kuolemantuomiolla. Onko näin? Missä kohtaa Raamattua sanotaan, että nämä käskyt on kumottu? Paavola ei osaa tähän vastata. Paavola väittää, että 3. Moos. 20:10 käsky rangaista kuolemalla aviorikoksesta on kumoutunut eikä ole enää voimassa, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua kerrotaan, että tämä käsky on kumottu. Ilmeisesti kyse on Paavolan mielestä niin ikävästä käskystä, että sen pitää olla kumottu. Mutta kuten Jeesus sanoo vuorisaarnassa, laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.

Paavola lainaa jaetta Gal. 3:13 jossa sanotaan, että Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta ja esittää, että jos joku opettaa, että uuden liiton järjestyksessä vanhan liiton laki on edelleen voimassa, niin hän ei ole uskossa Herraan Jeesukseen, ei armossa ja totuudessa, vaan lain alla, lain kirouksen alaisena. Tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että uskova on lain alla, jos noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että on langennut pois armosta, jos noudattaa Mooseksen lakia, Jumalan hyvää lakia.

Paavola esittää saman minkä esitti jo aiemmassa kirjoituksessaan, että Aabraham olisi noudattanut kymmentä käskyä. Tämä on kuitenkin täysin Paavolan oman mielikuvituksen tuotetta, Raamattu kertoo Aabrahamin noudattaneen Jumalan käskyjä ja säädöksiä, mutta missään kohtaa ei sanota, että nuo säädökset olisivat olleet nimenomaan kymmenen käskyä. Paavola toistaa aiemmin esittämänsä väitöksen, että uudessa liitossa kymmenen käskyä olisi edelleen voimassa, mutta ei osaa sanoa, miksi näin on.

Paavola esittää lopuksi, että lain muutos Jeesuksen veressä asetti voimaan Kristuksen lain, lainaa väitteensä tueksi jaetta Room. 3:31, joka ei millään tapaa tue tätä väitettä. Room. 3:31 mukaan Paavali sanoo vahvistavansa Tooran, Paavali ei puhu sanaakaan lain muutoksesta tai mistään uudesta Kristuksen laista. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että laissa tapahtui muutos, missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Kristuksen laki on korvannut Mooseksen lain, eikä missään kohtaa Raamattua moitita yhtään ketään Jumalan pyhän, vanhurskaan ja hyvän lain noudattamisesta. Loppukaneettina Paavola esittää, että kukaan ei pelastu lakia noudattamalla, mikä on Raamatun totuus. Miten siis on, saammeko uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia, kun kerta emme ole lain alla? Paavalin suora vastaus on, että emme saa (Room. 6:15).

Koska Paavola ei ollut saanut ajatuksiaan kasaan ja kerralla sanottua tästä aiheesta kaikkea sanottavaansa, hän palaa asiaa jo kolmannen kirjoituksen kera.

Heti aluksi Paavola esittää jo moneen kertaan toistamansa väitteen, että Jeesus verensä kautta kumosi vanhan liiton lakijärjestyksen, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola esittää, että lain alle meneminen on sama asia kuin astua pois Messias Jeesuksesta. Lain alla meneminen on toki Paavalin mukaan paha asia, mutta Paavalin omasta päästään keksimä termi, “lain alla”, ei tarkoita lain noudattamista, vaan pelastuksen turvaamista omiin tekoihin. Uskova, joka siis noudattaa Jumalan pyhää lakia, ei ole lain alla. Uskova, joka kuvittelee lain tekojen kautta pelastuvansa, kuten monet netin keskustelupalstoilla, ovat sen sijaan langenneet pois armosta ja ovat kirouksen alla.

Paavola myöntää tämän asian ja siteeraa jaetta Gal. 3:10, jossa kerrotaan uskovan olevan kirouksen alla, jos turvaavat pelastuksensa omiin tekoihinsa. Mutta kuten sanoin, tässä ei sanota, että ne jotka noudattavat Tooraa ovat kirouksen alla, tässä puhutaan vain ja ainoastaan niistä harhaoppisista, jotka kuvittelevat lain tekojen kautta pelastuvansa.

Paavola otsikoi seuraavan osionsa otsikolla “Vanha liitto on kumottu”, mikä pitää tietenkin paikkansa. Nyt on uusi liitto, joka korvasi vanhan liiton. Paavola siteeraa jälleen Jeremian profetiaa Jer. 31:31-33, jossa sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Paavola ei ota lainkaan huomioon, että alkukielessä puhutaan Toorasta, joka ei voi tarkoittaa mitään muuta lakia kuin Mooseksen lakia. Tässä ei puhuta sanaakaan mistään uudesta laista, joka uudessa liitossa korvaisi vanhan liiton lain ja järjestyksen. Joten missä on se Raamatun profetia, jossa kerrotaan uudesta laista, joka uudessa liitossa korvaa vanhan? Sellaista ei ole.

Paavola väittää, että temppelin esirippu repesi merkiksi vanhan liiton päättymisestä. Kenties näin on, vanha liitto oli päättynyt ja uusi liitto alkoi, mutta uudessa liitossa Jeremian mukaan Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, ei mitään määrittelemätöntä Kristuksen lakia. Paavola sanoo aivan oikein, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään, eli suoraan Jumalan luokse. Mutta jos Jumala olisi lakkauttanut Mooseksen lain, hän olisi temppelin esiripun sijaan repinyt maahan koko temppelin. Mutta sen sijaan temppeli tuhottiin vasta 40 vuotta myöhemmin.

Paavola todistaa aivan oikein, että vanha liitto tuli päätökseen ja uusi liitto alkoi. Mutta tämä ei liity mitenkään siihen, tuleeko meidän noudattaa Mooseksen lakia vai ei.

Paavola siteereaa jaetta Hepr. 7:12, jonka mukaan pappeuden muuttuessa tapahtuu myös lain muutos. Paavola väittää, että Raamatun mukaan Jeesus ei tullut kumonnut lakia, vaan täyttämään sen ja hänen kuolemansa kautta astui voimaan lain muutos. Eli siis jälleen Paavola esittää samaa mantraansa, että Jeesus ei kumonnut lakia, vaan muutti sitä. Jos Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, on suorastaa todella törkeää väittää, että hän muka muutti lain. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus muutti lain. Hepr. 7:12 kun luemme koko luvun tarkkaan kontekstissa, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että pappeuden vaihtuessa myös laki vaihtuu, eli Jeesus voi toimia ylipappina Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Tässä ei sanota, että Jeesuksen astuessa ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, koko Mooseksen laki nyt on kumottu. Paavola väittää, että uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki sydämeen kirjoitettuna, mutta näin ei sanota Jeremian profetiassa, vaan siinä sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, mikä voi tarkoittaa ainoastaan Mooseksen lakia. On täysin absurdia ajatella, että Jeremia heprean sanalla Torah voisi tarkoittaa mitään muuta lakia kuin Mooseksen lakia.

Paavolan mukaan “Uudessa Liitossa ei ole enää voimassa VL:n eläinuhrit, VL:n lait pappeudesta, eikä VL:n lait kuolemanrangaistuksista, jotka VL:ssa seurakunnan tuli toimeenpanna käytäntöön.”, mutta Paavola ei osaa sanoa, missää kohtaa Raamattua kerrottaisiin yhdenkään näistä olevan kumottuja uudessa liitossa. Paavola hokemalla hokee, että Vanhan liiton laki kumoutui, vaikka Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, ja tilalle tuli Kristuksen laki, jota ei määritellä missään kohtaa Raamattua.

Paavola toteaa aivan oikein, että ne ihmiset, jotka opettavat, että kaikki vanhan liiton 613 käskyä ovat edelleen voimassa, eivät uhraa eläimiä, koska Tooran mukaan uhrata saa ainoastaan temppelissä, jota ei enää ole. Tämä on totta ja täysin oikein, teemme tismalleen Tooran mukaan, kun emme uhraa takapihoillamme. Paavola esittää, että Jeesuksen veri ja kuolema päätti vanhan liiton, mikä on aivan totta, nyt on uusi liitto, mutta Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Paavola väittää, että temppelin esiripun repeäminen tarkoittaa, että Jeesuksen uhri päätti kokonaan eläinuhrit. Sitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään on auki kaikille. Jos Jumala olisi halunnut päättää eläinuhrit, hän olisi repinyt hajalle temppelin alttarin sillä hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin, mutta sitä hän ei tehnyt. Temppeli tuhottiin vasta vuonna 70jKr, 40 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Tähän asti alkuseurakunta kokoontui joka päivä temppelissä Raamatun mukaan, jossa edelleen uhrattiin, miksi ihmeessä, jos uhraaminen oli nyt Jumalalle kauhistus? Myös Paavali osallistui nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhraaminen, Jumalan apostoliko muka ei tiennyt, että uhraaminen oli nyt syntiä?

Paavola väittää, että Heprealaiskirjeen luku 10 todistaa, että Jeesuksen uhri korvasi temppelissä suoritettavat eläinuhrit. Antaa tulla luku ja jae kiitos, missä kohtaa sanotaan, että eläinuhrit olivat käyneet tarpeettomaksi. Eläinuhrit hoitivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tismalleen samaa virkaa kuin ennen sitä, ne viittasivat Jeesuksen kertakaikkiseen uhriin. Kuten Jeesus sanoo, hän ei tullut kumoamaan lakia ja laista ei katoa pieninkään piirto, se tarkoittaa, että myöskään temppelipalveluksesta ei katoa pieninkään piirto. Jos Jeesuksen kuolema olisi muuttanut lain ja Kristuksen laki korvannut Mooseksen lain, Jeesus olisi kyllä vuorisaarnassa sanonut, että hän tulee muuttamaan lain ja että laista katoaa useampikin piirto. Paavola väittää, että Jumala salli temppelin tuhoutumisen juuri sen takia, koska uhrijärjestelmä oli kokonaan lakkautettu, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse salli temppelin tuhoutumisen. Lisäksi on varsin erikoista, että temppeli tuhoutui vasta 40 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, jos Jumala todella halusi temppelin tuhoamalla osoittaa, että uhraaminen oli käynyt turhaksi, hän ei olisi odottanut 40 vuotta.

Vaihteeksi Paavola toistaa itseään ja siteereaa jälleen jaetta Hepr. 7:12, jossa sanotaan, että pappeuden muuttuessa tapahtuu myös lain muutos. Koska Paavola toistaa itseään, minäkin toistan, ja selitän nyt jälleen, että tämä ei tarkoita, että Kristuksen laki korvasi Mooseksen lain, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesusta eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Paavola esittää rohkean väitteen: “Raamattu todistaa kiistattomasti sen kuinka pappeuden muuttuessa koko vanhan liiton pappeus kumoutui.” Raanattu ei todista mitään tällaista. Raamattu todistaa, että Jeesus on ylipappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Aaronin pappeuden kaikki säädökset on kumottu. Toorassa sanotaan monta kertaa temppelipalvelusta koskevista säädöksistä, että tämä on ikuinen säädös. Jumala ei kutsuisi niitä säädöksiä ikuisiksi, jos kerran tiesi, että Jeesus tulisi ne kumoamaan. Ja Jeesus ei sanoisi, että laista ei katoa pieninkään piirto, jos kerran Aaronin pappeutta koskevat säädökset kumottiin kertakaikkisesti. Paavola väittää, että koska me olemme Pyhän Hengen temppeli, se todistaa, että Jeesuksen veressä vanhan liiton temppelipalvelus on kokonaan kumottu. Ei tietenkään todista. Se ei ole mitenkään pois Tooran säädöksistä, että me olemme vertauskuvallisesti Jumalan temppeli.

Paavola väittää, että Paavali ei uhrannut eläinuhreja. Paavolan mukaan Paavali aikoi kyllä osallistui nasiirilupaukseen kuuluvien uhrien toimitukseen, mutta joutui pidätetyksi ennen kuin kerkesi uhraamaan. Paavola väittää, että Jumala esti Paavali uhraamasta ja näin tekemästä syntiä. Mutta Raamattu ei sano sanaakaan, että Jumala itse olisi estänyt Paavalia, Paavolan on tämän keksinyt aivan omasta päästään. Paavali joka tapauksessa aikoi osallistua tähän toimitukseen, johon kuului uhraaminen, on varsin erikoista, että Jumalan apostoli ei tienyt uhraamisen olevan Jumalalle kauhistus. Jos Jumala olisi estänyt Paavalia uhraamasta, koska uhraaminen nyt oli syntiä ja Jumalalle kauhistus, Raamatussa kyllä selkeästi kerrottaisiin, että Jumala itse esti Paavalia uhraamasta, ja että Paavali ymmärsi nyt, että uhraaminen on Jumalalle kauhistus.

Seuraavaksi seuraa jotain aivan uskomatonta. Jouduin lukemaan tämän moneen kertaan, joten on syytä lainata Paavolaa laajemmin. Lue huolella, mitä Paavola tässä esittää:

“Aasian juutalaiset eivät uskoneet Paavalin noudattavan koko VL:n lakia siitäkään huolimatta, että Jerusalemin seurakunta pyrki antamaan Paavalista sellaisen kuvan, että hän olisi noudattanut koko VL:n lakia. Aasian juutalaisilla oli tieto siitä, että Paavali opettaa kaikkialla juutalaisia toimimaan VL:n lakia vastaan. Tästä syystä he kiihottivat juutalaiset Paavalia vastaan. Raamattu (VL:n laissa) sanoo ettei saa antaa väärää todistusta sekä asiat on vahvistettava kahden ja kolmen todistajan kautta, sillä olkoon rikkomus tai synti mikä tahansa, niin yhden ihmisen todistus ei ole pätevä. Koska Aasian juutalaiset noudattivat VL:n lakia, niin he eivät saaneet valehdella Paavalia vastaan, vaan heidän täytyi puhua totta hänestä. Tämä seikka monen muun seikan kanssa todistaa sen, että Paavali ei noudattanut koko VL:n lakia. Tuon myöhemmin esille lisää todisteita siitä ettei Paavali uskonut eikä opettanut VL:n järjestyksen ja lain olevan voimassa Uuden Liiton järjestyksessä.”

Paavola siis väittää, että Aasian juutalaiset eivät voineet valehdella, koska Toora kieltää valehtelemasta. Kun Aasian juutalaiset siis levittivät sellaista juorua, että Paavali opetti vastoin Mooseksen lakia, he Paavolan mukaan puhuivat totta. Paavolan mielestä on siis mahdoton ajatus, että tämä juoru Paavalista olisi ollut valhetta. Tässä ei ole kerrassaan mitään perää, ja minun on mahdoton ymmärtää, miksi Paavola sortuu tällaiseen aivopieruun. Lainataan Raamattua, mitä se sanoo tästä tapauksesta:

”Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

Raamattu todistaa, että kyse oli perättömästä juorusta, valheesta, huhupuheesta, jossa ei ollut mitään perää. Tämä on Raamatun sana. On todella kieroa väittää, että tämä juoru, että Paavali opetti luopumaan Mooseksesta, olisi ollut totta, koska Toora kieltää väärän todistuksen. On täysin selvää, että nämä juorun levittäjät tekivät syntiä ja antoivat väärän todistuksen. Raamattu sanoo, että tässä juorussa ei ollut mitään perää, vaan että Paavalikin vaeltaa lain mukaan ja noudattaa sitä. Tämä on Jumala sana, Paavalikin noudatti lakia. Paavali todistaa oikeudessa, että ei ole missään kohtaa rikkonut Mooseksen lakia:

”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

”Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin” (Apt. 28:17)

Raamatun todistus on varsin selvä, että Paavali noudatti Mooseksen lakia. On todella erikoista, että Paavola sortuu tällaiseen käärmemäiseen Raamatun selittelyyn ja väittää, että huhupuheiden täytyi olla totta, koska eiväthän juutalaiset saaneet valehdella. Apostolitko sitten valehtelivat, kehoittaessaan Paavalia osallistumaan nasiirilupauksen toimitukseen? Valehteliko Paavali itse oikeudessa? Kumpi on uskottavampaa?

Paavola kirjoittaa “Pietarin kirjeessä (ja kirjeissä) ei ole mainintaa VL:n lakien ja järjestyksen noudattamisesta, mutta hän viittaa ettei heitä (juutalaiset uskovat) ole lunastettu isiltä perityn vaelluksen (VL:n järjestys ja laki) kautta, vaan Jeesuksen kalliin veren kautta.” Tämä on sama todistus, jonka voimme lukea moneen kertaan Raamatusta, että kukaan ei tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta, uskon kautta. Mutta se, että kukaan ei pelastu lakia nuodattamalla, ei tarkoita, että saamme tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia.

Paavola väittää, ettei Pietari kehoita noudattamaan Mooseksen lakia: “Pietari oli juutalaisten apostoli, mutta hän ei opettanut kirjeissään kertaakaan, että juutalaisten Jeesukseen uskovien ihmisten täytyy noudattaa Mooseksen lakia sekä uhrata uhreja.” Mielestäni todistustaakka on niillä, jotka opettavat, että Mooseksen lakia saa rikkoa. Juutalaisille oli päivän selvää, että Mooseksen lakia oli noudatettava. Tästä asiasta ei juutalaisten keskuudessa ollut mitään väittelyä. Kukaan juutalainen ei opettanut, että Mooseksen lakia saa rikkoa. Jos nyt tuli uusi oppi Paavalilta ja muilta apostoleilta, jonka mukaan Jeesus oli kumonnut Mooseksen lain ja korvannut sen Kristuksen lailla, eikö ole erikoista, että Paavali, Pietari, tai yksikään apostoleista ei yhdessäkään kohtaa kirjeissään kerro, että Mooseksen laki on nyt kumottu ja kuopattu, että Kristuksen laki on korvannut Tooran, joka on koko juutalaisuuden ydin ja Moosekselta saatu suuri lahja?

Paavola väittää, että kun Raamattua lukee kokonaisuudessaan, niin on selvää, ettei vanhan liiton järjestyksen nuodattaminen kuulu uuden liiton uskoville. Paavolan on viitattava Raamatun kokonaisilmoitukseen, koska hän ei osaa esittää ainuttakaan jaetta, jossa sanottaisiin, että laki on kumottu, että Kristuksen laki on korvannut Mooseksen lain, että Mooseksen laissa olisi tapahtunut ainutkaan muutos.

Paavola lainaa jakeita Gal. 2:11-21 joss Paavali vastustaa Pietaria vasten kasvoja. Tässä tapauksessa oli kyse siitä, että Pietari oli syönyt pakanoiden seurassa, jota ei kielletä missään kohtaa Tooraa, mutta joka oli vastoin fariseusten omasta päästään keksimiä perinnäissääntöjä, mutta juutalaisten veljien saavuttua hän pysytteli erossa pakanoista. Pietari siis toisin sanoen oli tekopyhä, eikä vaeltanut Jumalan käskyn mukaan. Jumalahan oli purkanut juutalaisia ja pakanoita erottavan vihollisuuden muurin ja pelastus kuului myös pakanoille, ja kuten Jumala oli Pietarille opettanut ilmestyksen kautta, ketään pakanaa ei saanut sanoa saastaiseksi tai epäpyhäksi. Paavola toteaa aivan oikein, että Keefas, eli Pietari, oli langennut ulkokultaisuuden syntiin. Paavola esittää, ettei Pietari noudattanut juutalaisten tapoja. Mutta tämä on harhaanjohtavaa. Raamatussa ei sanota, että Pietari olisi syönyt saastaista, että hän ei olisi noudattanut tarkoin Mooseksen lakia, kyse oli vain tästä yhdestä tapauksesta, että hän pysytteli erossa pakanoista juutalaisten veljien saavuttua. Paavali ei sano, että juutalaisten tapojen noudattaminen, mikäli sillä tarkoitetaan Mooseksen lain noudattamista, olisi paha asia, ja että pakanoiden tapojen noudattaminen olisi hyvä asia. Kyse oli vain ja ainoastaan Pietarin ulkokultaisuudesta, joka oli paha asia. Paavali sanoo jakeessa 15, että “Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä”. Tässä siis selvästi pakanoiden tavoilla viitataan syntiin ja juutalaisten tavoilla vanhurskaisiin tapoihin.

Paavola toistaa ties kuinka monennen kerran, ettei kukaan ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, joka on, kuten olen jo monta kertaa sanonut, Raamatun ehdoton totuus. Paavola väittää Paavalin tarkoittavan sanoessaan, että jos uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan olevani lain rikkoja, että jos vanhan liiton kumottu järjestys uudelleen rakennetaan, niin silloin rikomme uuden liiton lakia ja järjestystä vastaan. Tämä on tietysti Paavolan oman mielikuvituksen tuotetta. Paavali ei tässä sano, että teemme syntiä, jos noudatamme Jumalan lakia, josta Paavali sanoo, että se on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Paavola väittää, että Paavalin sanat “minä olen lain kautta kuollut pois laista” tarkoittaa, että Kristuksen lain kautta olen kuollut pois vanhan liiton järjestyksestä ja laista. Tämäkin on Paavolan omaa tulkintaa ja mielikuvituksen tuotosta. Kristuksen kautta me olemme todellakin kuolleet pois laista, emme enää ole lain alla, emme turvaa pelastustamme lain tekoihin, mutta se ei tarkoita, että saamme tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia.

Paavola väittää, että Raamattu on rehellinen kirja, niin kuin se onkin, ja että Raamattu kertoo Pietarin lengenneen ulkokultaisuuteen ja Paavalin langenneen Apostolien tekojen luvussa 21. Tämä on vain osaksi totta. Raamattu kertoo meille suoraan Pietarin tehneen syntiä langetessaan ulkokultaisuuteen, mutta Raamattu ei sanallakaan mainitse Paavalin tehneen syntiä luvussa 21, osallistuessaan nasiirilupauksen toimitukseen. Jos Paavali olisi tehnyt syntiä, Raamattu olisi varmuudella kertonut Paavalin tehneen syntiä ja Jumalan itse estäneen häntä uhraamasta. Paavali kehoittaa meitä seuraamaan esimerkkiään, mikä tarkoittaa sitä, että Paavalin ulkoinen vaellus oli tarpeeksi nuhteetonta ollakseen meille esikuvaksi.

Paavola esittää, että Pietarin kirjeet mukamas osoittavat meille, että Pietari ja Jerusalemin seurakunta olivat päässeet eroon vanhan liiton järjestyksestä ja hapatuksesta. Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa kirjeitään Pietari esittää mitään tällaista, ja missä kohtaa Raamattua Mooseksen lakia, Tooraa, kutsutaan hapatukseksi? Paavalin mukaan Toora on pyhä, vannhurskas ja hyvä, missään kohtaa Raamattua ei Jumalan pyhää lakia kutsuta hapatukseksi.

Paavola väittää, että kukaan apostoleista ei missään kohtaa kirjeitään opeta vanhan liiton järjestyksen voimassaoloa uuden liiton järjestyksessä. Kuten sanoin, juutalaisille ei tarvinnut opettaa, että Mooseksen lakia on noudatettava, jos kerran Jeesusksen uhri oli kumonnut Mooseksen lain ja Kristuksen laki korvannut Tooran, jos laista oli muuttunut useampikin piirto, niin silloin on varsin erikoista, että Raamattu ei kerro meille sanaakaan tästä muutoksesta. On varsin erikoista, että Jeesus vuorisaarnassaan opetti, että hän ei tullut kumoaamaan Mooseksen lakia ja että Mooseksen laista ei katoaisi pieninkään piirto, jos todellisuudessa Kristuksen laki kumosi kaikki vanhan liiton aikaiset säädökset.

Paavola lainaa upeita jakeita Ef. 2:11-22, jossa kerrotaan samasta ilmiöistä kuin Room. 11, että Kristuksessa meidät on oksastettu Israeliin, me pakanat olemme osallisia samasta armosta ja meidät on liitetty Jumalan perheeseen, me olemme Aabrahamin perillisiä ja juutalaisen ja pakanan välillä ei ole mitään erotusta. Mutta sitten Paavola väittää, että Paavali tässä kohtaa opetti vanhan liiton järjestyksen kumoutumista. Miten ihmeessä? Missä kohtaa Tooraa käsketään pysyä erossa pakanoista? Tooraa todistaa monta kertaa, että Toora on oleva myös pakanoille. Missään kohtaa Tooraa ei käsketä rakentaa juutalaisia ja pakoita erottavaa väliseinää, jonka Jeesus on purkanut. Paavali ei opeta tässä kohtaa vanhan liiton järjestyksen kumoutumista.

Paavola väittää, että Paavalin mukaan kuolettava kirjain on kuoleman palvelutehtävä Mooseksen kautta. Mutta Paavali ei sano mitään tällaista. Paavali ei sano, että kirjain joka tuottaa kuoleman, on Mooseksen laki, ja että Mooseksen laki nyt on kumottu. Paavola väittää, että Paavali ei opettanut eikä noudattanut vanhan liiton järjestystä, missä ei ole mitään perää. Mikäli Paavola tarkoittaa vanhan liiton järjestyksellä Mooseksen lakia, Raamattu todistaa, että Paavali noudatti Mooseksen lakia ja opetti Mooseksen lakia:

”Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ” (Apt. 24:14)

”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

”Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin” (Apt. 28:17)

Paavali todistaa oikeudessa, että ei ole missään kohtaa rikkonut Mooseksen lakia. Valehteliko Paavali kenties, vieläpä oikeuden edessä? Ei varmasti, Paavali noudatti Mooseksen lakia, tämä on Jumalan sana. Paavali myös opetti Mooseksen lakia, on tarpeeton tässä käydä läpi, montako kertaa Paavali siteeraa suoraan Tooraa. Raamattu todistaa, että Paavali aloitti saarnansa aina Mooseksen laista, Paavolan väite, että Paavali ei opettanut Mooseksen lakia, on täysi vale:

“Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: “Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus”.” (Apt. 17:1-3)

“Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.” (Apt. 28:23)

Paavola väittää, että kun Paavali sanoo lukevansa entisen vaelluksensa juutalaisuudessa roskaksi, Paavali mukamas piti vanhan liiton järjestystä roskana. Paavali ei sano mitään tällaista. Paavali piti juutalaista syntyperäänsä roskana, Paavali ei sanallakaan sano, että Mooseksen laki, joka hänen mukaansa on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12), olisi roskaa. Paavolan mukaan ainoa syy, miksi Paavali voi sanoa näin, on, että uusi liitto Jeesuksen veressä kumosi vanhan liiton järjestyksen uhreineen.

Paavola toistaa monta kertaa samaa, että Jeesuksen veri on kumonnut vanhan liiton lait ja säädökset. Eikö ole varsin erikoista, että tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua, vaan Paavola joutuu aina rivien välistä päättelemään, että Raamattu muka tarkoittaisi, että Mooseksen laki on kumottu ja Kristuksen laki korvannut entiset säädökset? Miksi missään kohtaa Raamattua kukaan apostoleista ei opeta, että Mooseksen laki on kumottu? Missä kohtaa Raamattua meille annetaan lupa rikkoa ainoatakaan Mooseksen lain käskyä? Jos alkuseurakunta ei noudattanut Mooseksen lakia, miksi juutalaiset eivät kertaakaan syytä meitä tällaisesta opetuksesta? Jos Mooseksen laki oli kumottu, miksi Raamatussa ei ole ainuttakaan mainintaa kenestäkään apostolista syömässä saastaista, pyhittämässä sunnuntaita ja viettämässä joulua?

Paavola opettaa aivan oikein, että Messias tulee pakanoiden osaksi uskon kautta. Mutta sitten Paavola opettaa vastoin Raamatun sanaa, että laki on voimasa vain siemeneen saakka, eli Kristukseen saakka. Jeesus itse opettaa, että laki on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat, eli maailmanloppuun asti. Tämä on Jumalan sana, jota Paavola tykkää väännellä kieroon. Paavola väittää, että kun Jeesus vuodatti verensä, vanhan liiton järjestys uhreineen kumoutui ja sen tilalle astui uuden liiton järjestys, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola käyttää paljon toistoa, jottan hänen julistamansa laittomuuden ilosanoma menisi varmasti perille.

Paavola toistaa jälleen samaa, että Raamatun “kokonaisopetuksen” valossa on selvää, että vanhan liiton järjestys uhreineen ei ole enää voimassa. Paavolan on pakko viitata mystiseen kokonaisopetukseen, koska missään yksittäisessä jakeessa ei suoraan sanota, että Mooseksen laki ja säädökset olisi kumottu. Paavola esittää törkeä väitteen, että Pietari ja muut alkuseurakunnan johvat veljet ja Paavali eivät noudattaneet vanhan liiton järjestystä ja lakeja, mikä on täysi vale, sillä kuten jo ylempänä osoitin, Paavali todistaa oikeuden edessä, että ei ole missään kohtaa rikkonut Mooseksen lakia. Kuten sanoin jo aiemmin, on varsin erikoista, että jos alkuseurakunta ei noudattanut Mooseksen lakia, juutalaiset eivät syyttäneet heitä tästä opetuksesta. Tai itse asiassa syyttivät, mutta Raamattu todistaa, että näissä syytöksissä ei ollut mitään perää, vaan että Paavalikin vaelsi lain mukaan ja noudatti sitä (Apt. 21:24).

Paavola sanoo, että Jeesuksen veren kautta kuolemanrangaistus poistui, tämä kuulemma osoituksen siitä, että laissa tapahtui muutos. Mutta missä kohtaa Raamattua sanotaan, että kuolemanrangaistus on poistunut? Paavola ei osaa vastata.

Koska Paavola tykkää toistosta, hän toistaa jälleen jaetta Hepr. 7:12, joka, kuten aiemmin jo sanottu, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesus voi toimia ylipappina, koska hän pappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Melkisedekin pappeus ei kumonnut Aaronin pappeutta ja korvannut sitä. Aaronin papit toimittivat edelleen uhripalvelusta temppelissä 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Paavola tykkää kiemurrella, josta osoituksena seuraava: “Herra Jeesus ei kumonnut lakia, vaan lihan ruumiissaan vaeltaen Hän täytti sen, eläen vanhan liiton järjestyksen mukaisesti täydellisesti. Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta tapahtui lain muutos, joka kumosi vanhan liiton sekä sen lakijärjestyksen.” Ensin Paavola sanoo, että Jeesus ei kumonnut lakia, mutta sovitustyön kautta tapahtui lain muutos, joka sittenkin kumosi vanhan liiton lakijärjestyksen. Eli siis Paavola sanoo, että Jeesus ei kumonut lakia, mutta heti seuraavassa lauseessa sanoo, että Jeesus kumosi lain. Paavola voisi päättää, kumosiko Jeesus lain vai ei.

Jälleen Paavola väittää, että Room. 3:31 tarkoittaa, että Paavali vahvisti lain muutoksen, että Kristuksen laki korvasi Mooseksen lain. Jos Paavali olisi tarkoittanut jotakin uutta lakia, hän ei olisi sanonut, että me vahvistamme lain (nomos), jolla kreikan sanalla tarkoitetaan selvästi Tooraa, ei mitään määrittelemätöntä uutta lakia.

Jotta toistoa olisi tarpeeksi, Paavola toistaa vielä kerran varmuuden vuoksi, että kukaan ei pelastu lakia noudattamalla.

Paavola väittää jälleen, että uuden liiton kautta kumoutui vanhan liiton pappeus ja sen tilalle tuli uuden liiton pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavolan mielestä pappeuden muutos sai aikaan lain muutoksen, joka tarkoittaa sitä, että vanhan liiton lakijärjestys kumoutui ja sen tilalle tuli uusi Kristuksen laki uuden liiton järjestyksen mukaan. Tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Heprealaiskirjettä ei sanota, että pappeuden vaihtuessa koko Mooseksen laki kumoutui ja korvattiin Kristuksen lailla, kun siinä sanotaan, että pappeuden vaihtuessa tapahtuu lain muutos, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesus voi toimia ylipappina Melkisedekin järjestyksen mukaan, vaikka onkin Juudan heimosta, jonka papeista Mooseksen laki ei puhu mitään, koska Aaronin pappeuden säädökset eivät koske Jeesusta.

Paavola toistaa vielä lopuksi tärkeänä pitämänsä sanoman, että Jeesus on ainoa, joka pystyi täyttämään lain, ja hän teki sen meidän puolestamme, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että meidän on mahdoton täyttää lakia, vaan Raamattu todistaa, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus on täyttänyt lain meidän puolestamme, niin että meidän ei tarvitse sitä noudattaa.

Vielä kerran Paavola toistaa jaetta Room. 3:31:

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”

Sitten Paavola jälleen vääntää kieroon kirjoituksia ja sanoo, että usko ei mitätöi ja kumoa lakia, vaan uskon kautta vahvistetaan laki. Mutta Paavolan mukaan Paavali ei tässä puhu vanhan liiton laista, vaan uuden liiton Kristuksen laista. Jos Paavali olisi tarkoittanut jotakin uutta lakia, hän olisi kyllä sanonut, että uskon kautta vahvistamme uuden lain.

Paljon toistoa, paljon selittelyä, mutta hyvin vähän tukea Raamatun sanasta. Paavola ei osaa täsmentää, mitä tarkoittaa Kristuksen laki, missä kohtaa Raamattua tämä Kristuksen laki määritellään, missä kohtaa Raamattua kerrotaan, mikä käsky on vahvistettu ja mikä on kumottu. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että laki on kumottu, että laissa on tapahtunut ainuttakaan muutosta, että Kristuksen laki on korvannut Mooseksen lain.

Luulisi, että Paavola olisi jo sanonut kaiken sanottavansa, mutta hän palaa suuren palautemäärän takia vielä kerran tähän tärkeänä pitämäänsä aiheeseen jo neljännessä kirjoituksessaan.

Paavola esittää aluksi, että väärän opetuksen mukaan vanhan liiton kuolemanrangaistukset ovat sellaisenaan voimassa uudessa liitossa. Kuulemma väärät opettajat puolustavat tätä opetustaan jakeille 5. Moos. 4:1,2, jossa sanotaan, että näihin käskyihin ei saa lisätä mitään, tai ottaa niistä mitään pois. Paavolan mestarillinen selitys on, että israelilaiset eivät saa ottaa mitään pois käskyistä, mutta Jumala itse saa. Kuulemma Jumala itse käytti tätä oikeutta muuttaa lakia, mutta Paavola ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jumala itse muutti lakia. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, joka on itse Jumala, sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Joten kuka lain okein muutti?

Paavola toteaa ikään kuin faktana, että uudessa liitossa seurakunnalla ei ole enää ollenkaan oikeutta toimeenpanna kuolemantuomioita synnin tekijöitä kohtaan, mutta ei sano, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan.

Vaihteeksi Paavola siteeraa jaetta Hepr. 7:12, johon olen kyllin kattavasti vastannut jo aiemmin, toisin kuin Paavola, minulla ei ole tarvetta enää kyllästymiseen asti toistaa itseäni.

Paavola väittää, että Jeesuksen veri ja kuolema poisti seurakunnalta kuolemanrangaistuksen, mutta ei sano, missä kohtaa Raamattua tästä muutoksesta kerrotaan.

Paavola myöntää, että koska Mooseksen lain mukaan kuolemaan sai tuomita ainoastaan kahden tai kolmen todistajan nojalla, Jeesus ei voinut Mooseksen lain mukaan tuomita aviorikoksesta tavattua naista kuolemaan, koska kaikki todistajat olivat poistuneet paikalta. Mutta sitten Paavola toistaa jälleen samaa, että uudessa liitossa seurakunta ei saa rangaista huorintekijää kuolemalla, koska lain muutos kumosi kuolemanrangaistuksen. Mutta Paavola ei vieläkään osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua tästä lain muutoksesta puhutaan sanaakaan.

“Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman” (Hepr. 10:28)

Paavolan mukaan on järjenpäätelmä, jota Pyhä Henki ei ohjaa, väittää tämän jakeen nojalla, että Mooseksen laki on edelleen voimassa. Mutta Paavola ei osaa kertoa, mitä tämä jae sitten Pyhän Hengen valossa todellisuudessa tarkoittaa. Kuulemma tässä kohtaa vertaillaan vanhaa liittoa ja uutta liittoa. Mutta jos Raamatun määräämät kuolemanrangaistukset olisi kumottu, tässä kohtaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja olisi varmasti kirjoittanut että joka vanhan liiton aikaan hylkäsi Mooseksen lain… sen sijaan hän kirjoittaa preesenssissä, että joka hylkää Mooseksen lain. Jälleen Paavola toistaa kuin mantraa, että vanhan liiton kuolemanrangaistus on kumottu Herran Jeesuksen veren kautta, mutta ei edelleenkään osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan.

Paavola sanoo aivan oikein, että Hepr. 10 mukaan Jeesuksen veren kautta vanha liitto kumottiin, jonka seurauksena astui voimaan Uuden liiton järjestys. Tämä on totta, mutta Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33) joten Raamatun mukaan uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Paavola esittää, miksi vanha liitto piti kumota, jos sen kaikki käskyt ja lait ovat edelleen voimassa uudessa liitossa. Tähän on helppo vastata. Uudessa liitossa Pyhä Henki kirjoittaa Tooran meidän sydämiimme, jolloin me vaellamme Tooran mukaan ja noudatamme sitä. Mutta miksi ihmeessä Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki olisi pitänyt kumota, jossa siis ei ollut mitään vikaa? Paavola toistaa jälleen saman valheen, että ihminen ei kykene täyttämään lakia. Raamattu todistaa, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14).

Paavola esittää, että on väärää opetusta väittää, että vanhan liiton ruokasäädökset ovat edelleen voimassa. Paavola väittää, että Jumalan asettama lain muutos Jeesuksen veren kautta kumosi vanhan liiton ruokasäädökset, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua tästä muutoksesta kerrotaan. Tai yrittää kertoa, että Heprealaiskirjeen luvussa 9 muka väitettäisiin, että ruuat, juomat ja erilaiset pesot olivat voimassa vain uuden liiton järjestykseen asti. Nyt Paavola sortuu siihen mistä syyttää vääränä pitämiään opettajia, nimittäin järkeispäättelyyn, eikä ollenkaan lue tätä Pyhän Hengen ohjauksessa. Kyse on edelleen vain siitä, että nämä pesot ja ruuat eivät koska ylimmäistä pappiamme, Herraa Jeesusta Kristusta, joka on ylipappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Paavola sanoo, että Kolossalaiskirjeen 2 luvusta tulee selkeästi esille, kuinka ruokasäädökset on kumottu. Tässä on tärkeä huolellisesti tutkia tätä jaetta alkukielestä käsin, koska se on kaikissa Raamatun käännöksissämme väärin käännetty.

“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Paavolan mukaan vanhan liiton juhlia ja sapatteja ei tarvitse uudessa liitossa viettää, mutta kuten esitin yllä, Paavali sanoo, että kukaan ulkopuolinen ei saa teitä tuomita ruokasäädöksistä, juhlista tai sapateista, Paavali ei sano, että nämä asiat olisi nyt kumottu.

Paavola sanoo aivan oikein, että Heprealaiskirjeen 13 luku opettaa, kuinka uskovan sydämen tulee vahvistua armosta eikä ruuista. Tämä on aivan totta, ruokasäädöksiä on täysin triviaali ja helppo noudattaa, niiden noudattamisesta ei tule tehdä mitään taidetta ja kuvitella niiden nojalla pelastuvansa. Mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei tässä sano, että nyt saa rikkoa ruokasäädöksiä ja syödä saastaista.

Paavola opettaa Roomalaiskirjeen luvun 14 pohjalta, että ketään ei saa tuomita syömisistä tai juomisista, koska mukamas ruokasäädökset on kumottu. Mutta tässä luvussa ei Paavali puhu sanaakaan ruokasäädöksistä, jotka ovat Jumalan käskyjä. Luvun konteksti paljastuu ensimmäisestä jakeesta, “heikkouskoista hoivatkaa rupeamatta väittelemään mielipiteistä”. Kyse oli siis mielipiteistä, missään kohtaa Tooraa ei käsketä syömään pelkästään kasvisruokaa, mutta ilmeisesti jostakin syystä alkuseurakunnassa jotkut söivät pelkästään vihanneksia. Tällaisista asioista ei saanut väitellä ja tuomita toista – jos joku halusi olla vegaani, hän ei saanut tuomita toisia eikä tätä itseään saanut kukaan tuomita. Tässä ei Paavali sano, että senkus syötte saastaista, että Jumalan Raamatussa antamat pyhät käskyt olisi kumottu. Edelleen on voimassa Jumalan käsky, että älä syö mitään, mikä on kauhistus. Miksi ihmeessä tietyt eläimet olisivat olleet Jumalalle kauhistus ennen Jeesusta, mutta täysin OK Jeesuksen kuoleman jälkeen?

Jos alkuseurakunta söi saastaista, miksi Raamatussa missään kohtaa juutalaiset eivät syytä alkuseurakuntaa tästä opetuksesta? Miksi Paavali todistaa oikeudessa, että ei ole mitään rikkonut Mooseksen lakia vastaan? Selvästi siis Paavalikin noudatti ruokasäädöksiä. Pietari sanoo, että hän ei ole koskaan syönyt mitään saastaista, jos siis Jeesus opetti, että ruokasäädökset on kumottu, Jeesuksen opetuslapsi Pietari ei saanut sitä memoa.

Paavola opettaa aivan oikein, että verta ei tietenkään saa syödä, mutta miksi ihmeessä ei saa? Miksi saastaisia eläimiä saa syödä, mutta verta ei? Onko veren koskaan osoitettu olevan ihmisille haitallista tai epäterveellistä? Miksi ruokasäädökset muka kumottiin, mutta verensyöntikieltoa ei?

Paavola hieman tiivistää ajatuksiaan: “Raamattu opettaa ettei Herra Jeesus tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen ja Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta astui voimaan Uusi Liitto ja lain muutos, jonka mukaan Uudessa Liitossa on voimassa Kristuksen rakkauden laki totuudessa.” Eli jälleen Paavola opettaa samaa hapatusta, Jeesus ei kumonnut lakia, mutta laissa tapahtui muutos. Vielä kerran Paavola muistuttaa, että kukaan ei pelastu lakia nuodattamalla. Paavola väittää, että me Tooran noudattajat luotamme järjen päätelmiin, emmekä ymmärrä Kirjoituksia Pyhän Hengen opastuksessa, siksi eksymme. Kuten olemme huomanneet, Paavola itse on hengellisesti sokea, eikä ymmärrä Kirjoituksia, koska Pyhä Henki ei ole niitä hänelle avannut. Paavola vetooa jälleen mystiseen Raamatun kokonaisopetukseen, joka opettaa, että Mooseksen laki on kumottu, ja korvattu Kristuksen lailla. Paavolan on pakko vedota Raamatun mystiseen kokonaisopetukseen, koska missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Mooseksen laki on kumottu. Jokaisen on hyvä pitää kirkkaana mielessä, mitä Jeesus opettaa vuorisaarnassa:

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Kuten olemme huomanneet, Paavola kiemurtelee näiden jakeiden edessä kuin käärme, ja väittää, että lakia ei ole kumottu, mutta laissa tapahtui muutos, ja laki kumottiin. Se siitä Pyhän Hengen ohjauksesta ja Raamatun kokonaisopetuksesta.