Jehovan todistajan näkemys Mooseksen laista

Julkaisen tässä erään Jehovan todistajan kanssa käymäni kirjeenvaihdon, hänen suostumuksellaan. Hän esiintyy tässä nimimerkillä Tapio, koska työskentelee Venäjällä, jossa Jehovan todistajia vainotaan, eikä täten voi esiintyä julkisesti Jehovan todistajana. Tässä hänen viestinsä minulle, joka on vastaus aiempaan viestiini ja sen perässä oma vastineeni. Halusin julkaista tämän, koska tässä on perusteellisesti ja kattavasti käsitelty monta keskeistä jaetta, joilla kristityt lyövät meitä judaisteja. Arvostan kuitenkin Tapion maltillista ja asiallista tyyliä käsitellä näitä asioita.

Hei Lauri!

Yritän tässä nyt vastailla kysymyksiisi – ja esittää vastaavasti kysymyksiä sinulle. Korostan edelleen, että en halua loukata sinua. Tarkoitus ei ole voittaa väittelyä. Mutta on mielenkiintoista, että luemme samaa kirjaa tässä kohdassa eri lailla. Mainittakoon että meillä taitaa olla enemmän yhteistä kuin eroja. Tämä kirjeenvaihto on hyvin nautinnollista ja hyödyllistä, koska se panee meidät molemmat mietiskelemään uskomustemme perustuksia. En muista, että minulla olisi aikaisemmin ollut yhtä syvällistä keskustelua kenenkään kanssa siitä, miten Mooseksen laki soveltuu Jeesuksen seuraajiin nykyaikana.

Lyhyesti. Jehovalla on ikuisia periaatteita, jotka ovat voimassa kaikkina aikoina ja kaikille ihmisille. Näitä ovat mm. veren pyhyys, josta puhuttiin jo Nooalle, sitten pistettiin tästä koskevia säädöksiä Mooseksen lakiin ja myöhemmin vielä toistettiin tämä käsky apostolien välityksellä varhaisseurakunnalle. Näihin periaatteisiin sisältyy myös avioliiton pyhyys. Joosef, joka eli satoja vuosia ennen Mooseksen lain voimaantuloa, ymmärsi tämän. 1. Moos. 39:9 hän mielenkiintoisesti mainitsee aviorikoksen synniksi nimenomaan Jumalaa vastaan (ei ainoastaan aviomiestä vastaan). Job, joka ei ollut israelilainen eikä elänyt Mooseksen lain alaisuudessa, oli Jumalan palvelija, ja hän eli ylevien moraaliperiaatteiden mukaisesti. Hän ymmärsi, että aviorikos, ahneus, varastaminen, oikeuden vääristäminen jne. olivat väärin Jumalan silmissä.

Mainitset kirjeessäsi useaan otteeseen, että onko sitten murhaaminen ja varastaminen oikein, jos emme kerran elä Mooseksen lain alaisuudessa. Viitaten aikaisempiin esimerkkeihin sanoisin, että Jumalan ikuisiin lakeihin kuuluvat periaatteet ovat aina olleet voimassa, ne ovat ikuisia. Patriarkat elivät oikeiden periaatteiden mukaisesti, vaikka he eivät olleet Mooseksen lain alaisuudessa.

Mooseksen laki oli hyvä ja täydellinen siihen tarkoitukseen mihin se tehtiin – suojelemaan kansaa, jonka piti tuottaa messias. Kun messias saapui, hän teki seuraajiensa kanssa uuden liiton. Nyt Jumalan palvelijat eivät enää olleet yhtenä kansana yhdessä maantieteellisessä paikassa, vaan he olivat hajaantuneina ympäri maailman eri kansojen keskuudessa. Jumalan ikuiset periaatteet, jotka olivat myös osa Mooseksen lakia, välitettiin Jeesuksen seuraajille. Paavali sanoi Room 7:6 että ”meidät on vapautettu laista”. Paavali viittaa tässä Mooseksen lakiin. Mutta Jeesuksen seuraajat ovat toisen lain, Kristuksen lain alaisuudessa, jossa yhtä lailla tuomitaan varastaminen, tappaminen ja aviorikos. Paavali sanookin Gal 5:13: ”Teidät kutsuttiin vapauteen, veljet. Älkää vain käyttäkö tätä vapautta tilaisuutena toimia syntisen ihmisluonnon halujen mukaan, vaan palvelkaa toisianne rakkauden välityksellä kuin orjat.” Jos Mooseksen laki olisi ollut edelleen voimassa, miksi Paavalilla olisi ollut tarvetta muistuttaa tästä asiasta?

Sitten tulemme Jeesuksen sanoihin, joita lainaat: “Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:8-19) Jeesus tarkoittaa tällä Jumalan lakia.

Jos Jeesus tarkoittaisi tällä, että mitään Mooseksen laista ei muuteta, miten voidaan selittää seuraavat raamatunkohdat:

1) Ympärileikkaus (niin kuin sapattikin) tuli olemassaoloon jo ennen Mooseksen lakia. Sillä oli tärkeä osa Mooseksen laissa, ja ympärileikkauksen tekemättä jättäminen toi kuolemanrangaistuksen. Jeesus ei kumonnut ympärileikkauskäskyä. Miten apostolit uskalsivat tehdä sen (Apt 15)? Tässä kumottiin yksi Mooseksen lain kirjain.

2) Mooseksen laissa hyväksyttiin avioero erilaisilla perusteilla. Matteuksen 18:9 Jeesus sanoo, että hänen seuraajansa voivat erota vain aviorikoksen perusteella. Mielenkiintoista että hän sanoo edellisessä jakeessa, että muilla perusteilla tapahtunutta avioeroa hyväksyttiin ”teidän kovasydämisyytenne takia… mutta näin ei ole ollut alusta asti.” Ainoa johtopäätös tässä on se, että avioeroa koskeva Jumalan periaate oli aina selvä, mutta säädökset vaihtelivat jonkin verran olosuhteiden mukaan? Joka tapauksessa, tässä Jeesus selvästi muutti sitä, mitä sanottiin Mooseksen laissa.

3) Mooseksen laki salli moniavioisuuden. Jeesuksen seuraajille moniavioisuus ei ollut sallittua. Tämä tulee esille esim. 1. Tim 3:2. Yksi näyte siitä, että kaikkia Mooseksen lain säädöksiä ei otettu uuteen liittoon.

4) Mooseksen laki salli sodankäynnin, jos se tapahtui Jehovan hyväksymässä tarkoituksessa (esim. luvatun maan valloitus). Jeesus ei sallinut edes messiaan puolustamista aseellisesti, vaan sanoi että ”sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat” (Mt 26:52). Paavali sanoi, että ”Meidän sodankäyntiaseemmehan eivät ole sellaisia, joita ihmiset yleensä käyttävät” (2. Kor 10:4), ja jatkoi puhumalla hengellisestä sodankäynnistä. Tilanne oli muuttunut. Maan päällä ei ollut enää yhtä Jumalan hyväksymää kansaa, jonka puolesta olisi ollut luvallista tarttua aseisiin.

5) Jos Jehova olisi halunnut, että Mooseksen lakia noudatetaan ikuisesti, miksi hän salli Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen? Tämä tapahtuma teki mahdottomaksi noudattaa suurta osaa Mooseksen lain säädöksistä. Eläin- ja ruokauhreja ei voinut enää uhrata, ja leeviläinen papisto hävisi olemassaolosta. Tosin jo ennen häviämistään temppeli ja papisto menettivät merkityksensä Jeesuksen uhrin ylivertaisuuden tähden, kuten Paavali todistelee kirjeessään roomalaisille.

6) 5. Mooseksen luvussa 23 luetellaan erilaisia rajoituksia siihen, kuka voi tulla seurakuntaan. Esimerkiksi moabilaisista sanotaan, että he eivät saa tulla Jehovan seurakuntaan. Ovatko nämä säädökset edelleen voimassa? Eivät ole. Uudessa liitossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia siitä, mihin kansaan kuuluvat voivat liittyä seurakuntaan. Pietari sanoo Apt 10:34,35: ”… Jumala ei ole puolueellinen, vaan hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja toimii oikein, kuuluupa tämä mihin kansaan tahansa.” Katso myös Apt 10:28, jossa Pietari selvästi tuo esille eron juutalaisten ja Jeesuksen seuraajien välillä.

7) 4. Mooseksen luvussa 35 kerrotaan verikostosta ja säädellään sitä. Onko verikosto edelleen voimassa? Ei ole. Paavali sanoo Room. 12:19 ”Älkää itse kostako rakkaat” ja jatkaa seuraavassa jakeessa kertomalla, miten meidän pitäisi tehdä hyvää vihollisillemme.

8) Vuorisaarnassa (Mt 5:38,39) Jeesus viittaa Mooseksen lain kohtaan ”Silmä silmästä ja hammas hampaasta”, ja jatkaa: ”Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle ihmiselle vastarintaa, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” Selvä muutos Mooseksen lakiin, eikö totta?

9) Vuorisaarnassa (Mt 5:44, 45) Jeesus käskee rakastamaan vihollisia ja rukoilemaan heidän puolestaan. Mooseksen laki ei vaatinut tätä, israelilaiset saattoivat jopa sotia vihollisiaan vastaan.

10) 2. Moos. 21:26,27 määrää sanktioita miehelle, joka lyö orjaansa, jos tämä vahingoittuu. Orjan fyysistä rankaisemista ei kuitenkaan kielletä. Voisiko nykyaikana Jeesuksen seuraaja lyödä palvelijaansa tai työntekijäänsä? Vastaus on kai selvä.

11) Apt luvussa kymmenen Pietari näkee näyn, jossa hänen käsketään teurastamaan epäpuhtaina pidettyjä eläimiä ja syömään niitä. Pietari vastustelee (jae 14), ”en ole koskaan syönyt mitään saastaista enkä epäpuhdasta.” Sitten hän kuulee äänen, joka sanoo (jae 15): ”Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” Kuten tiedämme, tällä näyllä Pietari ohjattiin ”epäpuhtaan” pakanan, Corneliuksen luokse. Mutta jos kaikki Mooseksen lain ruokarajoitukset olivat edelleen voimassa, tämän näyn sanoma olisi varsin erikoinen ja epälooginen.

Näitä esimerkkejä voisi tuoda vielä lisää. Mutta jo näiden valossa voidaan nähdä, että Mooseksen lain jokainen kirjain ei sovellu enää Jeesuksen seuraajien seurakuntaan.

Jopa kymmenen käskyn soveltaminen on hivenen erilaista kuin aikanaan. Käsky ”et saa murhata” soveltui Mooseksen lain aikana oman kansan jäseniin, vihollisia sai tappaa. Jeesuksen seuraajat, kuten todettu aiemmin, eivät tapa edes vihollisiaan. Käsky ”Et saa tehdä aviorikosta” salli moniavioisuuden. Jos nykyaikana joku pitäisi montaa vaimoa hän syyllistyisi aviorikokseen uuden liiton lakien mukaan.

”Sanot, että apostolien kokouksessa ei puhuttu mitään sapatista. Ei myöskään murhaamisesta tai varastamisesta, saako täten tappaa ja varastaa? Näitä asioitahan ei kielletty apostolien kokouksessa! Ja miksi ei kielletty? Koska apostoleille oli päivän selvää, että Mooseksen lakia täytyy noudattaa. Siksi Jaakob sanoo Apt. 15:21 “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kokouksessa muka päätettiin, että Mooseksen laki ei koske meitä pakanoita?”

Kommentteja tähän. Jos Mooseksen lain noudattaminen oli itsestäänselvyys, miksi ylipäätään nousi kysymys ympärileikkauksesta ja miksi, kuten edellä mainitsin, apostolit ja vanhimmat päättivät luopua tästä vaatimuksesta? On loogista ajatella, että yhä useampien pakanoiden liityttyä seurakuntaan, heräsi kysymys nimenomaan juutalaisista tavoista ja niiden soveltuvuudesta Jeesuksen seuraajille.

Kysymyksestäsi saa kuvan, että Jeesuksen seuraajat kävivät synagogassa. Oliko näin? Tosi, pakanat, jotka halusivat liittyä juutalaisuuteen, antoivat ympärileikata itsensä ja he kävivät synagogassa. Paavalin kerrotaan käyneen synagogassa. (Sivuhuomautus tähän: Synagogaa ei mainittu Mooseksen laissa, ja niitä alettiin käyttämään todennäköisesti Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana tai sen jälkeen.) Miksi? Hän meni sinne saarnaamaan Jeesuksesta. Yleensä hän aloitti lähetystyönsä juutalaisten parissa, ja synagoga oli luonnollinen paikka missä oli mahdollisuus tavata Jumalan sanasta kiinnostuneita ihmisiä. Mutta kävivätkö uudet opetuslapset synagogassa? Efesoksessa Paavali kävi kolme kuukautta synagogassa. Muta hän julisti myös torilla (Apt 17:17), koska pakanat eivät käyneet synagogassa. Myöhemmin häntä alettiin vastustamaan, ja niinpä hän vei uskovat opetuslapset mukanaan ja alkoi käyttää Tyrannoksen koulun luentosalia uskovien kokoontumispaikkana. Samoin uudessa testamentissa on useita viitteitä, että uskovat kokoontuivat yksityiskodeissa. Jeesus oli ennustanut, että hänen seuraajansa erotettaisiin synagogasta (Joh 16:2).

Jaakobin maininta Mooseksen lain lukemisesta synagogissa ei tule ottaa kehotuksena tehdä niin, se on toteamus sen kohtaan, mitä oli tapahtunut. Apostolien kokouksen päätökset epäjumalalle uhratun, veren ja aviorikoksen karttamisesta olivat tuttuja juutalaisille ja heihin liittyneille. Mutta, on hyvä huomioida, että seurakuntaan liittyi enemmän ja enemmän pakanoita, jotka eivät koskaan olleet käyneet synagogassa ja joille Mooseksen lain säädökset olivat vieraita. Siksi olisi ollut loogista, että jos sapatin pito olisi ollut edelleen keskeisiä säädöksiä Jehovan palvelijoille, se olisi mainittu tässä yhteydessä. Murhaamista ei tarvinnut mainita, se oli Jumalan universaali laki, joka oli useimmiten selvä juttu myös pakanoille, onhan murhaaminen yleisesti ottaen vastoin useimpia kulttuureita ja uskontoja.

Heprealaisille 4:9 ja sapatinlepo. Käännetäänpä tuo jae miten tahansa, asiayhteys puhuu selvästi Jumalan lepoon pääsemisestä, ei kirjaimellisesta sapatin pitämisestä. Jae kuusi viittaa israelilaisiin, jotka eivät tottelemattomuutensa takia päässeet luvattuun maahan. He eivät päässeet Jumalan lepoon, vaikka epäilemättä noudattivat sapattilakeja. Jae 10 sanoo että ”Se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on levännyt omista töistään niin kuin Jumalakin omistaan.” Puhe ei ole kirjaimellisesta sapatista.

Jos Mooseksen laki olisi edelleen täysimääräisenä voimassa, olisi hyvin vaikeaa selittää seuraavia jakeita:

(Roomalaisille 3:19-21) 19 Mehän tiedämme, että kaiken, mitä laki sanoo, se puhuu lain alaisille, jotta jokainen suu vaikenisi ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. 20 Sen vuoksi ketään ei julisteta hänen edessään vanhurskaaksi lain vaatimien tekojen perusteella, sillä laki tekee meidät täysin tietoisiksi synnistä. 21 Mutta nyt on tehty ilmeiseksi, että Jumala voi pitää ihmisiä vanhurskaina laista riippumatta, kuten Laki ja Profeetat todistavat.

  • Jumala voi pitää ihmisiä vanhurskaina laista riippumatta – mihin siksi Mooseksen lakia tarvitaan?

(Roomalaisille 7:6) 6 Nyt meidät on kuitenkin vapautettu laista, koska olemme kuolleet sille, mikä rajoitti meitä, jotta olisimme orjia uudessa merkityksessä, hengen välityksellä, emmekä vanhassa merkityksessä, kirjoitetun lakikokoelman välityksellä

  • Mistä laista meidät on vapautettu?

(Heprealaisille 7:18, 19) 18 Aikaisempi käsky siis syrjäytetään, koska se on heikko ja tehoton. 19 Laki ei tehnyt mitään täydelliseksi, mutta paremman toivon antaminen teki, ja sen välityksellä me lähestymme Jumalaa.

  • Mikä on aikaisempi käsky, joka syrjäytetään?

(Heprealaisille 8:7-9) 7 Jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi tarvittu toista. 8 Hän todellakin moittii kansaa sanoessaan: ”’Tulee aika’, sanoo Jehova, ’jolloin minä teen Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa uuden liiton. 9 Se ei ole sellainen liitto, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi minä lakkasin huolehtimasta heistä’, sanoo Jehova.”

  • Jakeen yhdeksän liitto viittaa selvästi Mooseksen kanssa tehtyyn lakiliittoon. Noista jakeista ilmenee että uusi liitto ei ole sama kuin Mooseksen kanssa tehty liitto.

(Heprealaisille 8:13) 13 Puhuessaan ”uudesta liitosta” hän on tehnyt entisestä vanhan, ja se, mikä on vanha ja mikä vanhenee, on häviämäisillään.

  • Mooseksen kanssa tehty liitto korvataan uudella liitolla.

(2. Korinttilaisille 3:7-11) 7 Jos lakikokoelma, joka tuomitsee kuolemaan ja joka kaiverrettiin kirjaimin kiviin, syntyi sellaisessa kirkkaudessa, että israelilaiset eivät voineet katsella Mooseksen kasvoja niiden kirkkauden vuoksi, kirkkauden, joka oli määrä poistaa, 8 niin miksi se, mikä antaa henkeä, ei olisi vielä loistavampi? 9 Jos siis lakikokoelma, joka langettaa tuomion, oli loistava, niin kuinka paljon loistavampi onkaan se, mikä julistaa ihmiset vanhurskaiksi! 10 Niinpä sekin, mistä oli kerran tehty loistava, on menettänyt kirkkautensa suuremman kirkkauden vuoksi. 11 Jos se, mikä oli määrä poistaa, syntyi kirkkaudessa, niin kuinka paljon suurempaa on se kirkkaus, joka pysyy!

  • Mooseksen laki oli loistava, mutta sen oli määrä väistyä uuden liiton tieltä, joka oli vielä loistavampi.

(Galatalaisille 3:23-25) 23 Mutta ennen kuin usko saapui, meitä vartioitiin lain alaisuudessa, meidät oli luovutettu sen valtaan ja me odotimme uskoa, joka oli määrä paljastaa. 24 Siksi laista tuli meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskon perusteella. 25 Nyt kun usko on saapunut, emme ole enää kasvattajan alaisuudessa.

  • Mikä on tässä mainittu kasvattaja, minkä alaisuudessa emme enää ole?

(Galatalaisille 4:9-11) – –Nyt kun olette kuitenkin tulleet tuntemaan Jumalan, tai pikemminkin, nyt kun Jumala on tullut tuntemaan teidät, kuinka te käännytte jälleen takaisin heikkojen ja kelvottomien perusasioiden puoleen ja haluatte olla uudelleen niiden orjia? 10 Te vietätte tunnontarkasti päiviä, kuukausia, ajanjaksoja ja vuosia. 11 Pelkään, että kaikki, mitä olen tehnyt teidän hyväksenne, on ollut turhaa.

  • Mihin juhlanviettoihin Paavali tässä viittaa?

(Galatalaisille 4:21) – –Te, jotka tahdotte olla lain alaisuudessa, kertokaa minulle, ettekö kuule, mitä laki sanoo.

  • Eikö lain alaisuudessa oleminen tarkoita juuri lain noudattamista?

(Galatalaisille 5:2-4) – –Minä, Paavali, sanon teille, että jos teistä tulee ympärileikattuja, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä. 3 Muistutan jälleen jokaista miestä, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan koko lakia. 4 Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla julistetuiksi vanhurskaiksi. Te olette hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ulottumattomissa.

  • Ympärileikkaus poistettiin… eli ei tarvitse noudattaa myös muitakaan osia Mooseksen laista. Miten muuten tämän voi ymmärtää?

(Galatalaisille 5:18) – –Lisäksi jos henki johdattaa teitä, te ette ole lain alaisuudessa.

  • Mistä laista Paavali puhuu?

(Efesolaisille 2:15) 15 Hän poisti ruumiinsa välityksellä vihollisuuden, säädöksistä koostuvan käskyjen lain, tehdäkseen näistä kahdesta ryhmästä itsensä yhteydessä yhden uuden ihmisen, tehdäkseen rauhan

  • Mooseksen laki eristi Israelin kansan pakanoista. Kun se poistettiin, ovi uuteen liittoon oli kaikille auki.

Psalmeissa puhutaan laista, joka on ikuinen – Jumalan laki on ikuinen. Sanaa Toora käytetään Mooseksen laista, mutta ei ainoastaan siitä. Esimerkiksi 1 Moos 26:5 sanoo: ”Näin siksi, että Abraham kuunteli minua ja noudatti jatkuvasti vaatimuksiani, käskyjäni, säädöksiäni ja lakejani.” Tässä käytetään sanaa Toora, vaikka Mooseksen laki tuli vasta 400 vuoden päästä. Toora sanan käytön laajuus on minulla vielä vaiheessa, mutta tämä tuli heti vastaan.

Vielä sapatista. Jumala siunasi seitsemännen päivän. Hän lepäsi luomistyöstään. Muuten hän on kyllä ollut hyvin toimelias kuten tiedämme. Hän ei kuitenkaan asettanut seuraajilleen mitään sapattijärjestelmää. Sapattijärjestelmä otettiin käyttöön vasta Israelin kansan Egyptistä vapautumisen jälkeen. Kuten Mooseksen kertomuksesta ilmenee, alussa oli epäselvyyksiä ja rikkomuksia sapatin suhteen, mikä näyttää, että asia oli Israelilaisille uusi. Sapatti oli siis Israelin kansalle.

Roomaisille luku 11 – oksastetaanko pakanat oliivipuuhun, joka edustaa Israelin kansaa, ja tuleeko heistä näin ollen Mooseksen lain alaisuudessa eläviä israelilaisia? Oliivipuu edustaa sen Jumalan tarkoituksen toteutumista, joka koskee Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa (1. Moos. 22:17, 18). Jeesuksen seuraajiksi ryhtyneistä ei tullut kirjaimellisia juutalaisia, vaan hengellisiä sellaisia. Puun runko edustaa Aabrahamin siementä, eli Jeesusta. Jos runko edustaisi Israelin kansaa, miksi siitä voisi sitten poistaa juutalaisia, jotka eivät uskoneet (jae 17)? Juutalaiset, jotka eivät uskoneet, olivat edelleen juutalaisia, mutta heistä ei tullut osa hengellistä Israelia. Uuden liiton perusta oli Aabrahamin kanssa tehty liitto, ei Mooseksen lakiliitto, kuten Paavali todistelee Galatalaisille 3:15-18.

Mikä oli Mooseksen lain tavoite? (2. Mooseksen kirja 19:4-6) – –. 5 Jos tottelette minua tarkoin ja pidätte liittoni, teistä tulee varmasti erikoisomaisuuttani kaikkien kansojen joukosta, sillä koko maa kuuluu minulle. 6 Teistä tulee pappisvaltakuntani ja pyhä kansakuntani.’ Näin sinun pitää sanoa israelilaisille.” Pitivätkö israelilaiset kansana liiton? Eivät pitäneet. Heistä ei tullut pappisvaltakuntaa. Tämä tehtävä annettiin hengelliselle Israelille.

Summa summarum. Jehovalla periaatteet ovat ikuisia. Jotkut lait kuitenkin vaihtelevat kulloisenkin tilanteen mukaan. Mooseksen laki täytti tehtävänsä – se johdatteli ihmisiä Kristuksen luokse. Kun Kristus oli maan päällä, hän juutalaiseen kansakuntaan kuuluvana noudatti Mooseksen lakia (Gal 4:4). Hänen lunastusuhrinsa avasi kuitenkin tien uudelle liitolle. Uudella liitolla on omat lakinsa, Kristuksen laki. Monet niistä ovat hyvin samankaltaisia Mooseksen lain säädösten kanssa. Mutta uusi liitto on uusi liitto. Tilannetta voitaisiin verrata vaikkapa hallituksen vaihdokseen. Uusi hallitus voi antaa uuden perustuslain. Laki on uusi, mutta todennäköisesti siinä on paljon aineksia edellisestä perustuslaista.

Danielin 7:25. Raamatussa puhutaan paljon antikristuksesta, mutta tämän jakeen tekstiyhteys paljastaa että tässä kohdin puhutaan jostain kirjaimellisesta valtakunnasta (jae 24) joka vainoaa Jeesuksen seuraajia ja pyrkii toiminnallaan muuttamaan Jumalan lakeja profeetallisista ajoista ja ajanjaksoista. Tästä jakeesta ja koko luvusta voisi tietysti kirjoittaa vaikka kuinka pitkän esseen, mutta olkoon tällä kertaa.

”Jos sapatti oli kumottu, miksi fariseukset eivät kertaakaan syytä Jeesusta tästä opetuksesta?” Itse asiassa fariseukset syyttivät koko ajan Jeesusta sapatin rikkomisesta. Todellisuudessa tietysti Jeesus ei rikkonut Mooseksen laissa mainittua sapattia, vaan fariseusten perinnäissääntöjä. Mutta kuten edellä mainitsin, Jeesus juutalaiseen kansaan kuuluvana eli lain alaisuudessa. Hänen uhrikuolemansa kuitenkin poisti lain.

”Jos alkuseurakunta apostoleineen ei viettänyt sapattia, miksi emme lue Raamatusta kuinka juutalaiset syyttivät heitä tästä opetuksesta?” Juutalaiset syyttivät alkuseurakuntaa lähes kaikesta mahdollisesta ja vainosivat heitä ankarasti. Jos alkuseurakunta olisi opettanut ihmisiä pitämään kiinni Mooseksen laista, miksi heitä sitten olisi vainottu? Jos Jeesuksen seuraajat olisivat pitäneet kiinni Mooseksen laista, he olisivat olleet yksi juutalaisuuden haara, ja he olisivat voineet saada laajaa hyväksyntää juutalaisten keskuudessa.

Sanoit aikaisemmin, että Jeesuksen seuraajien pitäisi noudattaa koko sapattijärjestelmää, ei pelkästään viikon seitsemättä päivää. Ilmeisesti ajatuksesi on, että koko Mooseksen lakia pitäisi noudattaa? Uhriseremonioita ei kuitenkaan tarvitse noudattaa, koska ei ole leeviläistä papistoa? Entä muut osat?

Roomalaisille 10:4 – sana telos, miten pitäisi kääntää? Onko ”Kristus on lain loppu” huono käännös? Tätä sanaa käytetään mm. Mt 24:14 jossa se selvästi pitää kääntää sanalla ”loppu”. Katselin tuota sanaa myös Raamatun sanakirjoista, ja kyllä sille aina annetaan yksiselitteiseksi merkitykseksi ”loppu”. Miten se sinun mielestäsi pitäisi kääntää?

Yritin tässä nyt parhaani mukaan vastailla kysymyksiisi. Tähän meni turhan kauan, ja vastaus ei ole vieläkään niin valmis kuin haluaisin sen olevan. Aineisto voisi olla paremmin jäsennelty, kirjoitettu ja lisäaineistoakin voisi vielä olla. En ole semmoinen kirjailija kuin sinä. Mutta ajattelin että joskushan tämä täytyy lähettää, muuten luulet, että olen kuollut… Korostan edelleen, että meillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Periaatteessa uskomme pitkälti samoihin periaatteisiin, sinä vain uskot niihin Mooseksen lain perusteella, minä uuden liiton perusteella. Kristikunnan kirkot hylkäsivät kaikki Raamatun periaatteet jo kauan sitten.

Tästä puheen ollen, olen ollut mukana parissa virtuaalisessa museokierroksessa. Kierrokset koskivat nimenomaan Raamatun historiaa. Yksi kierros Jerusalemin museossa, toinen British museumissa ja kolmas Vatikaanin museossa. Vatikaanin museossa on ilmeisesti kaikkein suurin kokoelma Jeesuksen seuraajien alkuaikojen esineistöjä. Mielenkiintoista on mm. se, että ensimmäisen ja toisen vuosisadan esineistöstä ei löydy viitteitä Marian palvontaan, ristin käyttöön eikä kolminaisuuteen.

Parhain terveisin,

Tapio

Shalom!

Nyt on Jom Teruah, pasuunansoiton juhla ja lähdetään kohta kokoukseen, suureen juhlaan. Puhalletaan siellä pasuunaan ja syödään hyvin ja juhlitaan tätä suurta juhlaa. Jom Teruah on siitä jännä juhla, että moni uskoo Messiaan palaavan juuri tänä päivänä. Kevään juhlathan Jeesus täytti, mutta syksyn juhlat tulevat saamaan täyttymyksensä Jeesuksen toisessa tulemisessa.

  1. Ympärileikkaus oli merkki Israelin kansan ja Jumalan välisestä liitosta. Sitä ei koskaan ollut tarkoitettu pakanoille. Apostolien kokouksessa ei kielletty juutalaisia ympärileikkaamasta lapsiaan, päätettiin vain, että ympärileikkaus ei kuulu pakanoille, kuten se ei koskaan kuulunutkaan.
  2. Jeesus ei muuttanut sitä, mitä Mooseksen laissa oli säädetty. Avioerohan on edelleen Jeesuksenkin mukaan mahdollinen, aviorikoksen tapauksessa. Jeesus opettaa, että alunperin ei ollut niin, eli siis Jeesus tulkitsee lakia, hän ei muuta sitä, hän opettaa, että on parempi pysyä yhdessä ja olla eroamatta.
  3. 1. Tim. 3:2 sanotaan, että seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies, tässä ei sanota, että kaikkien seurakuntalaisten tulee olla yhden vaimon miehiä. Raamatun perusteella todellakin moniavioisuus on edelleen sallittua, jos mennään pelkän kirjaimen mukaan. Mutta omasta mielestäni mies on onnellisempi, kun hänellä on vain yksi vaimo. Näemme Raamatustakin, mitä ongelmia moniavioisuus aiheutti. Tässäkään ei kumota ainuttakaan Mooseksen lain käskyä.
  4. Mooseksen laki salli sodankäynnin ja itsepuolustus on aina ollut Raamatun mukaan sallittua. Itse olen reservin vänrikki ja puolustan maatani välittömästi aseellisesti, jos Venäjä hyökkää tänne. Jokaisessa maassa on armeija, jos ei oma, niin vieras. Jeesus toki sanoi, että jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Mutta Jeesus sanoi myös, että jolla ei ole miekkaa, ostakoon miekan (Lk. 22:36). Tästä asiasta olen Jehovan todistajien kanssa jyrkästi eri mieltä. Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ikuisesti, jotka puolustivat maatamme. Jos kaikki suomalaiset olisivat toisen maailmansodan aikana olleet Jehovan todistajia, me puhuisimme nyt venäjää.
  5. Temppeli on iso kysymys. Voimme aina kysyä, miksi Jumala milloinkin salli mitäkin. En tiedä, miksi Jumala salli temppelin hävityksen. Mutta juutalaisilla on jo papisto valmiiksi koulutettuna, temppelin irtaimisto on valmiina, ylipappi on valittuna, kun lupa saadaan rakentaa temppeli temppelivuorelle, se tullaan rakentamaan hyvin nopeasti ja sitten jälleen uhrataan. Mitä sitten kristityt sanovat, kun temppeli on jälleen pystyssä? Miksi Jumala salli temppelin rakennettavaksi uudelleen? Uskon vakaasti, että temppeli tullaan rakentamaan vielä meidän aikanamme. Jos ei, niin hyvin pian joka tapauksessa. Raamatussa on monta profetiaa, jotka eivät voi toteutua, ellei temppeliä jälleen rakenneta. Otan tähän vain muutaman jakeen.

“Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”.” (Jes. 2:2,3)

Milloin historiassa koskaan kaikki kansat ovat virranneet Jerusalemin temppeliin? Sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Tämä ja moni muu profetia odottaa vielä täyttymystään. Temppeli tullaan rakentamaan jälleen ja silloin jälleen uhrataan ja sitten sinä ja muut kristityt joudutte vakavasti pohtimaan, miksi Jumala salli temppelinsä jälleen rakennettavaksi.

“Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6,7)

Milloin koskaan pakanakansat ovat pyhittäneet sapatin ja uhranneet Herran temppelissä? Aivan, tämäkin profetia odottaa vielä toteutumistaan. Tässä huomataan myös sapatti, se on pyhä ikuisesti ja Raamattu lupaa, että lopun aikoina kaikki liha tulee sapattina kumartamaan Herraa (Jes. 66:23).

  1. Koska luen Mooseksen lakia kirjaimellisesti, minun on pakko uskoa, että Mooabilaiset eivät koskaan pääse Herran seurakuntaan, edes kymmenennessä sukupolvessa. Tämä on kova sana ja hiljattain eräs henkilö meidän seurakunnasta jätti meidät ja hylkäsi koko kristillisen uskon sen takia, että Raamatussa on tällainen ristiriita. Hän ei voinut hyväksyä sitä, että Mooseksen laissa käsketään, että kukaan Mooabilainen ei voi päästä Herran seurakuntaan. Tämä oli hänelle niin ratkaiseva kysymys, että päätti hylätä koko Raamatun. Uudesta testamentista emme lue mistään kohtaa, että Mooabilaiset olisivat liittyneet seurakuntaan. Mutta kieltämättä tämä on kova kohta ja hankala selittää. Olisihan se ihanaa, jos Uudessa testamentissa tämä Mooseksen lain käsky olisi kumottu, mutta kun emme lue sellaista Raamatustamme.
  2. Sanot, että verikosto ei ole enää voimassa. Olethan lukenut koko luvun 4. Moos. 35? Kenellekään ei annettu mitään lupaa verekseltään kostaa kenellekään, vaan syytetyn piti olla Herran seurakunnan edessä tuomittavana ja ainoastaan kahden tai kolmen todistajan sanan nojalle hänet sai tuomita. Tämä on täysin sopusoinnussa Uuden testamentin kanssa, joka sanoo, että älkää itse kostako, sillä kosto on Herran. Huomaa myös jae 29 “Ja tämä olkoon teillä oikeussäädöksenä sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.” Tässä kuten monessa muussakin kohtaa Mooseksen lakia sanotaan, että laki on ikuinen, voimassa sukupolvesta sukupolveen. Tehdä hyvää vihollisille ei ole pelkästään Uuden testamentin opetus, vaan saman luemme jo Vanhasta testamentista. Mooseksen laissa on säädetty “Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, älä jätä auttamatta, vaan auta häntä nostamaan se jaloilleen” (2. Moos. 23:5). Roomalaiskirjeessä Paavali lainaa Sananlaskuja, joka sanoo “Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.” (San. 25:21). Täten Mooseksen laissa on tismalleen sama opetus kuin Uudessakin testamentissa, meidän tulee tehdä hyvää vihollisillemme, rukoilla heidän puolestaan ja antaa Jumalan kostaa heille.
  3. Vuorisaarnassa Jeesus siteeraa monta kertaa Mooseksen lakia. Hän tulkitsee Mooseksen lakia, olette kuulleet, rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi – missä kohtaa Mooseksen lakia käsketään vihaamaan vihollista? Ei missään kohtaa. Jeesus täten siteerasi ihmisten vääristyneitä tulkintoja Mooseksen laista ja korjasi ne. Hän ei sano, että on kirjoitettu, vaan että olette kuulleet. Niin myös tässä kohtaa. Ihmiset olivat kuulleet, että silmä silmästä tarkoittaa kostamista verekseltään samalla mitalla. Näin ei Mooseksen laki koskaan opettanut. Täten Jeesuksen opetus on täysin sopusoinnussa Mooseksen lain kanssa. Jeesus esim. siteeraa Mooseksen lakia “älä tapa” – jos hän olisi jatkanut, että saat tappaa, silloin hän olisi kumonnut Mooseksen lain. Mutta Jeesus kiristää Mooseksen lakia, hän opettaa, että älä edes vihaa veljeäsi sydämessäsi. Niin tässäkin kohtaa. Silmä silmästä on edelleen voimassa, oikeuden edessä jokainen joutuu maksamaan hampaan hampaasta, sitä käskyä ei ole kumottu. Mutta käskyn virheellisen tulkinnan, että meidän tulee kostaa väärintekijälle verekseltään saman mitan mukaan, Jeesus kumoaa.
  4. Tähän vastasin jo kohdassa 7, Mooseksen laki käski tekemään hyvää vihollisillekin, eikö totta?
  5. Sanot, että Mooseksen laki määrää sanktioita miehelle, joka lyö orjaansa. Niinhän se sanoo. Mutta luetaanpa tarkkaan, mitä tässä sanotaan. Tässä sanotaan, että mies, joka lyö orjaansa silmään, tulee päästää orja vapaaksi. Mies, joka lyö orjalta hampaan suusta, on päästettävä orja vapaaksi. Annetaanko tässä lupa lyödä orjia? Minun nähdäkseni tässä opetetaan päinvastoin, päästämään orja vapaaksi, jos on pahoinpidellyt tätä. Mitään lupaa orjien fyysiseen pahoinpitelyyn ei tässä anneta.
  6. Olen kirjoittanut Pietarin näystä aiemmin. Lainaan tässä suoraan blogistani. Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Enemmän ruokasäädöksistä, katso tämä.

Sanot, että jos Mooseksen lain noudattaminen oli itsestäänselvyys, miksi nousi kysymys ympärileikkauksesta? Juuri siksi, että Mooseksen laissa ei käsketty ympärileikata pakanoita.

Kysyt mihin Mooseksen lakia tarvitaan, jos ihminen vanhurskautuu ilman lakia. Raamattu todistaa moneen kertaan, että pelastus on yksin armosta, ilman mitään omia tekoja. Kyseessä on siis klassinen olkiukko – me pelastumme ilman lakia! Kysyt mihin lakia sitten tarvitaan. Tämä on tavallaan pelastuskysymys. Raamatun mukaan synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Seuraava on tärkeä jae:

“Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.” (1. Joh. 3:4) – lainaan poikkeuksellisesti 92 käännöstä, koska se tuo tämän asian selvemmin esiin.

Synti on lain rikkomista, ei mitään muuta. Jos nyt laki on kumottu, ei ole syntiäkään, eikä mitään rikkomusta, koska laki olisi kumottu. Mutta näinhän kristityt eivät opeta, opetetaan täysin mielivaltaisesti, että seremoniasäädökset on kumottu, uhrisäädökset on kumottu, sapatti on kumottu, mutta kymmenen käsky on muuten voimassa – päätetään täysin mielivaltaisesti mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa. Opetetaan vastoin Raamatun sanaa, että vain ne käskyt ovat voimassa, jotka vahvistetaan Uudessa testamentissa. Raamatussa missään kohtaa ei sanota, että odottakaa muutama tuhat vuotta Uutta kirjaa, joka teille annetaan taivaasta, jossa vahvistetaan ne käskyt, joita teidän on noudatettava.

Miksi noudatamme Mooseksen lakia? Jotta emme tekisi syntiä, se on niin yksinkertaista. Mooseksen laissa missään kohtaa ei sanota, että saatte syntinne anteeksi, tulette vanhurskaiksi, ansaitsette ikuisen elämän, jos noudatatte tätä lakia. Laki ei koskaan tuonut pelastusta, pelastus on aina ollut yksin Jumalan armosta. Nyt uudessa liitossa emme noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Paavali vääntää asian rautalangasta ja esittää, että uudessa liitossa armon alla ei saa tehdä syntiä Room. 6:1,2,15 – täten meidän on noudatettava lakia, Mooseksen lakia eli Tooraa.

Kysyt mistä laista meidät on vapautettu – Paavali vastaa tähänkin toisaalla – kuoleman ja synnin laista. On aivan totta, että Mooseksen laki määrää meille tuomion, kuolemanrangaistuksen meidän hirvittävistä synneistämme, tästä laista meidät on Messiaan veren kautta vapautettu, kiitos Jumalalle. Tarkoittaako, että olemme vapaat laista, että saamme tappaa, varastaa ja tehdä huorin, koska olemme vapaat laista, mistä kirjoitin edellisessä viestissäni? Aivan kuten sinä myönnät, ei, se ei tarkoita, että olemme vapaat rikkomaan kymmentä käskyä ja tekemään syntiä. Joten olet itsekin sitä mieltä, että vapaat laista ei Paavalin terminologiassa tarkoita sitä, että saa tehdä syntiä ja rikkoa lakia. Miksi Jeesus olisi kärsinyt ristillä (paalussa) rangaistuksen meidän puolestamme, vain jotta me saisimme pyhittää sunnuntain ja syödä sianlihaa ja äyriäisiä? Siinä ei olisi mitään järkeä.

Lainaat Heprealaiskirjettä ja kysyt, mikä on aikaisempi käsky, joka syrjäytetään? Voisin esittää saman kysymyksen sinulle, jos Mooseksen laista osa on kumottu, olemme samaa mieltä siitä, että koko lakia ei ole kumottu, koska selvästi ei saa tappaa, varastaa tai tehdä huorin – millä kriteereillä päätät, mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa? Otetaan konteksti huomioon tässä. Heprealaiskirjeen kirjoittajan pointti tässä luvussa on, että Jeesus voi toimia ylipappina, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan – häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Täten Jeesus, vaikka onkin Juudan heimosta, voi toimia ylipappina, koska Aaronin pappeuden säädökset eivät koske häntä. Siksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että pappeuden vaihtuessa vaihdetaan myös lakia, että entinen käsky kumotaan – se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesus voi toimia ylipappina, se ei tarkoita, että nyt on Mooseksen laki kumottu kokonaisuudessaan ja korvattu jollakin Kristuksen lailla, jonka säädökset ovat niin paljon parempia kuin Mooseksen lain.

Lainaat edelleen Hepralaiskirjettä, joka lainaa Jeremiaa, joka puhuu uudesta liitosta. Sanot, että uusi liitto ei ole sama kuin vanha liitto. Olet aivan oikeassa. Katsotaan mitä Jeremia sanoo uudesta liitosta:

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini (TOORANI) heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.
” (Jer. 31:31-34)

Pari huomiota tästä. Ensinnäkin tässä sanotaan, että uusi liitto tehdään Israelin ja Juudan heimojen kanssa – miten sinä pakana (kaikella kunnioituksella) kuvittelet olevasi täten osa uutta liittoa? Sitten tässä sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Täten uudessa liitossa Jeremian mukaan Toora on edelleen voimassa. Miten uusi liitto sitten poikkeaa vanhasta? Lain osalta ei mitenkään, tismalleen sama laki on edelleen voimassa, mutta nyt se on kirjoitettu meidän sydämiimme, niin että toinen ei enää opeta toista ja me saamme Messiaan veren kautta kaikki syntimme anteeksi.

  1. Kor. 3 huomaa ensinnäkin, että tässä annetaan ymmärtää, että Mooseksen laki oli loistava. Sitten puhutaan evankeliumista, ilosanomasta, joka vanhurskauttaa meidät, että se on vielä loistavampi. Täten Mooseksen laki on loistava, mutta evankeliumi on vielä loistavampi, Aamen. Paavali toisaalla (Room. 7:12) sanoo, että Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Psalmissa 19 sanotaan, että Mooseksen laki on täydellinen ja psalmissa 119 sanotaan monta kertaa, että Mooseksen laki on ikuinen. Täten Raamatun mukaan Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen – miksi ihmeessä se piti kumota ja korvata Kristuksen lailla, jos se kerran jo oli täydellinen?

Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää omasta päästään keksimää termiä “lain alla”. Paavali sanoo monta kertaa, että emme ole lain alla. Mutta jotta asia olisi kaikille täysin selvä, Paavali sanoo, että emme saa uudessa liitossa tehdä syntiä ja rikkoa lakia, vaikka olemme armon, emme lain alla (Room. 6:1,2,15). Joten mitä ikinä lain alla tarkoittaa, se ei tarkoita tilaa, jossa olet velvollinen noudattamaan lakia.

Kysyt mistä juhlista Paavali puhuu Galatalaiskirjeen luvussa neljä. Katsotaan ja luetaan tarkkaan, mitä siinä sanotaan. Jakeessa kahdeksan Paavali sanoo “Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” – Galatalaiset eivät olleet juutalaisia, he olivat pakanoita, jotka entisessä elämässään palvoivat epäjumalia ja noudattivat pakanallisia tapoja ja juhlia. Jakeessa yhdeksän Paavali sanoo, että kuinka te jälleen käännytte takaisin noiden heikkojen ja kelvottomien alkeisvoimien puoleen? On mahdotonta, että tässä puhuttaisiin juutalaisten juhlista – sillä miten pakanat voisivat jälleen kääntyä niiden puoleen? Kuten aiemmin osoitin Raamatusta, Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen, täten on täysin mahdotonta, että Paavali viittaisi Mooseksen lain määräämiin juhlapyhiin heikkoina ja köyhinä alkeisvoimina. Joten juhlat, joihin Paavali tässä viittaa, tarkoittavat pakanoiden pakanallisia juhlapyhiä, joita kristityillä nykyäänkin on riittämiin, on joulua ja juhannusta ja Mikkelin päivää ja kynttilänpäivää ja Marian ilmestyspäivää ja kolminaisuuden päivää ja ties mitä pakanallisia juhlia. Paavali ei tässä viittaa Tooran 3. Moos. 23 säädettyihin juhlapyhiin, jotka ovat edelleen voimassa.

Lain alaisuudessa oleminen ei tarkoita lain noudattamista. Jos ottaisimme tämän kirjaimellisesti, silloinhan saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin, koska emme ole lain alla – mutta kuten jo todettu, olemme samaa mieltä, että sitä se ei voi tarkoittaa.

Lainaat Paavali jälleen Galatalaiskirjeestä, jossa Paavali esittää, että jos ympärileikkaat itsesi, olet velvollinen noudattamaan koko lakia. Esität, että koska ympärileikkaus poistettiin, ei tarvitse noudattaa mitään osaa Mooseksen lakia. Tätä Paavali ei tarkoita. Galatalaisia riivanneet valheapostolit opettivat, että ihminen pelastuu, kun hänet ympärileikataan. He ilmeisesti opettivat, että Mooseksen lain muita käskyjä ei tarvitse noudattaa, pelkkä ympärileikkaus riittää. Tämä on harhaoppi, jota vastaan Paavali niin raivoisasti sotii. Paavali ei tässä sano, että jos et ympärileikkauta itseäsi, sinun ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Hän opettaa, että pelkkä ympärileikkaus ei riitä – olet velvollinen noudattamaan koko Mooseksen lakia. Paavali opettaa tässä samaa, minkä hän vääntää rautalangasta monessa muussakin kohdassa, lain avulla ei tulla vanhurskaiksi, ei sapatin pitämisen, ei ruokasäädösten noudattamisen, eikä varsinkaan ympärileikkauksen kautta, jota koskaan ei edes Mooseksen laissa ollut määrätty muille kuin Aabrahamin fyysisille jälkeläisille.

Ja jälleen Paavali toistaa, että jos henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisuudessa. Olimme samaa mieltä, että tämä ei tarkoita, että nyt saa tappaa, varastaa ja tehdä huorin. Mitä lain alaisuus täten, Paavalin omasta päästään keksimä termi, voi tarkoittaa? Itse uskaltaisin väittää, että lain alla oleminen tarkoittaa tilaa, jossa ihminen lain rangaistuksen vaatimuksen alaisuudessa, jos laki tuomitsee sinut rikoksistasi kuolemaan, olet lain alla. Mutta nyt Kristuksessa me emme ole enää lain alla – olemme vapaat lain tuomiosta. Mutta muutkin tulkinnat ovat mahdollisia, siitä lienemme samaa mieltä, että “vapaat lain alaisuudesta” ei tarkoita sitä, että nyt saa tehdä syntiä ja rikkoa vapaasti Mooseksen lakia.

Pietari varoittaa meitä Paavalin kirjeistä, joissa on yhtä jos toista vaikeaselkoista, mitä ihmiset tulevat vääntämään kieroon, ja Galatalaiskirje on näitä jakeita pullollaan. Olen Galatalaiskirjeestä kirjoittanut enemmän tässä.

Lainaat Efesolaiskirjeen lukua kaksi ja esität, että Mooseksen laki eristi juutalaiset pakanoista mutta nyt se on poistettu ja ovi uuteen liittoon on kaikille auki. Lainataan nämä tärkeät jakeet koko kontekstissa:

“Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi-että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:12-22)

Mikä on erottava väliseinä, johon Paavali tässä viittaa? Se ei voi olla Mooseksen laki, koska Mooseksen laissa ei käsketä juutalaisten pysyä erossa pakanoista, että juutalainen ei saanut aterioidan pakanan talossa oli fariseusten omasta päästään keksimä perinnäissääntö, johon Mooseksen laki ei millään tavalla kehoittanut. Temppelissä oli väliseinä, joka erotti pakanoiden alueen vain juutalaisille sallitusta alueesta. Huomaa, että Mooseksen laissa ei ollut mitään käskyä rakentaa tällaista väliseinää. Tämän perinnäissäännön, ihmisten omasta päästään keksimän väliseinän, joka erotti juutalaiset pakanoista, Jeesus oman verensä kautta purki, yhdistäen pakanat ja juutalaiset yhdeksi kansaksi. Tässä sanotaan, että me entiset pakanat olemme Messiaan veren kautta päässeet osallisiksi pyhästä perheestä, me olemme samaa kansaa. Room. 11 kerrotaan samasta ilmiöstä toisin sanoin, että meidät pakanat on oksastettu Israeliin. Tässäkään ei sanota, että Mooseksen laki säädöksineen olisi kumottu, tässä puhutaan ihmisten omasta päästään keksimästä väliseinästä, jonka Jeesus on purkanut. Hän ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä.

Myönnät, että psalmeissa puhutaan laista, joka on ikuinen. Lainaan tähän vain muutaman jakeen, joissa kaikissa sanotaan sama asia, että Mooseksen laki on ikuinen.

“Ja Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja hän pitäisi meitä elossa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.” (5. Moos. 6:24)

“Rakasta siis Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiänsä, säädöksiänsä, oikeuksiansa ja käskyjänsä.” (5. Moos. 11:1)

“Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita teidän on tarkoin noudatettava siinä maassa, jonka Herra, sinun isiesi Jumala, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi-noudatettava niin kauan kuin elätte maan päällä.” (5. Moos. 12:1)

“Noudata ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle annan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, ikuisesti, kun teet sitä, mikä on hyvää ja oikeata Herran, sinun Jumalasi, silmissä.” (5. Moos. 12:28)

“Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 29:29)

“Ja niitä säädöksiä ja oikeuksia, sitä lakia ja niitä käskyjä, jotka hän on teille kirjoittanut, te alati tarkoin noudattakaa, mutta älkää peljätkö muita jumalia.” (2. Kun. 17:37)

“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)

“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)

“Minä en riko liittoani enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt.” (Ps.89:34)

“Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.”
(Ps. 119:160)

“Mutta Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen.” (Ps. 33:11)

“Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.” (Ps. 119:89)

“Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8)

Koska sama asia on ilmaistu Raamatussa niin monin eri sanoin – noudattakaa kaikkia näitä käskyjä ikuisesti, alati, sukupolvesta sukupolveen, niin kauan kuin elämme maan päällä – miten on mahdollista, että Jumalan ikuinen laki kumottiin? Miksi Jeesus sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto?

Sanot, että sapatti oli Israelille. Olet aivan oikeassa. Koko Toora on vain Israelille, jos sinä olet pakana, Toora ei koske sinua. Mutta jos sinut on Messiaan veren kautta liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2) ja oksastettu jaloon öljypuuhun (Room. 11), silloin Toora ja täten myös sapatti koskevat myös sinua. Jes. 56 jota jo lainasin ylempänä, kertoo meille pakanoista, jotka noudattavat lopun aikoina sapattikäskyä. Jes. 66:23 kertoo, että lopun aikoina kaikki pakanat tulevat kumartamaan Herraa sapattina. Sapattikäsky on kymmenestä käskystä neljäs, onko kymmenen käskyä vain juutalaisille ja vain määrätyksi ajaksi tarkoitettu, vai onko kymmenen käskyä Jumalan universaali ja ikuinen laki kaikille kansoille kaikiksi ajoiksi?

Sanot, että Jehovan periaatteet ovat ikuisia. Itse sanoisin, että Jehovan käskyt ovat kirjaimelleen ikuisia, Jumala ei muuta mieltään, eikä hän salli millekään kansalle tai millekään ajalle mitään poikkeuksia. Sanot että Mooseksen laki täytti tehtävänsä, se ajoi ihmiset Kristuksen luokse. On varsin erikoista, että laki, joka näyttää meille synnin, johdattaa meidät Kristuksen luokse ja sitten olemme vapaat rikkomaan tuota samaa lakia. Sanot, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Missä kohtaa Raamattua profeetat kertovat meille uudesta liitosta, jossa on voimassa jokin uusi laki? Tämä on tärkeä kysymys. Raamattu sanoo, että Jumala ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33), täten Raamatun mukaan uudessa liitossa on voimassa sama laki kuin vanhassakin liitossa, eli Mooseksen laki. Eli se profetia, jossa kerrotaan uudesta laista joka meille annetaan, joka korvaa Mooseksen lain, puuttuu Raamatusta kokonaan.

Daniel 7:25 kerrotaan Antikristuksen kaltaisesta hahmosta, joka muuttaa ajat ja lait. Tiedämme siis, että Antikristus pyrkii muuttamaan Jumalan asettamat ikuiset säädökset. Meiltä puuttuu profetia Messiaasta, joka muuttaa ajat ja lait, puhdistaa kaikki ruuat ja kumoaa jopa sapatin. Tämä lain kumoaminen on kristittyjen mielestä niin selvä asia, mutta juutalaisille se tuli ja tulee täytenä yllätyksenä. Juutalaiset odottavat Mooseksen kaltaista Messiasta, joka vahvistaa Tooran, ei kumoa sitä. Mutta kuten Jeesus itse sanoo, hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja kunnes taivas ja maa katoavat, Toorasta ei katoa pieninkään piirto. Miksi Jeesus sanoo näin? Miksi Jeesus ei kerro suoraan, että hän tuli kumoamaan lain ja että Mooseksen laki nyt korvataan Kristuksen lailla, miksi ihmeessä Jeesus ei sanonut tätä asiaa suoraan?

Kysyt, miksi alkuseurakuntaa olisi vainottu, jos he opettivat Mooseksen lain olevan edelleen voimassa. Ehkä siksi, että he opettivat Messiaasta, joka ristinkuolemallaan (paalussa) sovitti meidän syntimme, he opettivat kuolleiden ylösnousemuksesta, josta juutalaisista moni oli eri mieltä, heidän oppinsa oli uutta ja se haastoi monia juutalaisten käsityksiä. Juutalaisista moni uskoi pelastuvansa, koska oli ympärileikattu, nyt heille opetettiin, että he olivat syntisiä ja heidän piti katua. Mm. näistä syistä alkuseurakuntaa vainottiin. Liikkui jopa huhu, jonka mukaan apostolit opettivat luopumaan Mooseksen laista. Mutta Raamattu sanoo, että tässä syytöksessä ei ollut mitään perää. Miksi Raamatun mukaan tässä syytöksessä ei ollut mitään perää, jos todellisuudessa alkuseurakunta opetti luopumaan Mooseksen laista?

“Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

Olen sanonut aiemmin, että koko Mooseksen lakia pitää noudattaa, joka ikistä käskyä. Tietenkin konteksti pitää ottaa huomioon, esim. lapiota piti kantaa mukana leiriolosuhteissa, jotkin käskyt koskevat pelkästään miehiä, toiset pelkästään naisia, toiset vain papistoa ja toiset vain kuningasta jne. Uhrata saa Raamatun mukaan ainoastaan siinä paikassa, jonka Jumala osoittaa, eli Jerusalemissa temppelissä. Siksi emme saa uhrata takapihoillamme. Kun kolmas temppeli rakennetaan jälleen, ja Raamatun profetiat eivät voi toteutua ilman kolmatta temppeliä, myös kristityt joutuvat uudelleen pohtimaan omaa suhdettaan uhrisäädöksiin ja temppelipalvelukseen.

Kreikan telos tulee Room. 10:4 kääntää päämääräksi, koska Kristus on lain loppu on kestämätön käännös, joka on vakavasti ristiriidassa Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Thayersin sanakirja antaa tälle sanalle mm. merkityksen “the end to which all things relate, the aim, purpose”, joka on ainut käännös, joka sopii tämän jakeen kontekstiin. Jälleen palaamme siihen, että jos Kristus on lain loppu, saako tappaa, varastaa tai tehdä huorin? Selvästi ei saa ja olemme tästä onneksi samaa mieltä. Miksi tässä ei lue, että Kristus on joidenkin Mooseksen lain säädösten loppu?

Kiitos perusteellisesta ja hyvin jäsennellystä viestistäsi. Siinä oli monta tärkeää pointtia ja myös minulla kesti pitkään vastata. Näin sen verran paljon vaivaa, että pyytäisin sinulta, olisiko sinulle OK, jos julkaisen blogissani tämän sinun kirjeen ja minun vastaukseni siihen, koska siinä oli sen verran monta usein kuultua jaetta ja vastausta niihin? Saisit esiintyä joko anonyyminä tai sitten ihan omalla nimelläsi. Sopisiko sinulle? Jos on jotain lisättävää tai hiottavaa, niin se onnistuu, mutta mielestäni tämä sinun kirjoitus olisi ihan julkaistavissa sellaisenaan.

Lauri

Toora on ikuinen

Torah scroll, CC Lawrie Cate

Juutalainen rabbi Michael Skobac tällä videollaan kertoo suurimman syyn, miksi juutalaiset eivät voi uskoa Uuteen testamenttiin. Hänen mukaansa suurin syy on se, että Uusi testamentti kumoaa Vanhan testamentin sanoman Mooseksen laista totaalisesti. Skobac esittää, että Jeesus ja hänen seuraajansa olivat Tooraa noudattavia juutalaisia, eikä Jeesuksen tarkoituksena ollut koskaan aloittaa uutta uskontoa, jossa Toora on kumottu, mutta Paavali, joka koskaan ei tavannut Jeesusta, ei sano mitään positiivista Toorasta, vaan esittää, että emme ole Tooran alla, olet kirottu, jos noudatat Tooraa ja että usko Jeesukseen on tärkeämpää kuin Tooran käskyjen noudattaminen. Olen samaa mieltä siitä, että Jeesus ei koskaan opettanut Tooraa vastaan. Katsotaan vuorisaarnasta, mitä Jeesus sanoo Toorasta:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Mt. 5:17-20)

Jeesus tässä sanoo suoraan, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto, kunnes taivas ja maa katoavat. Miksi niin monet kristityt esittävät, että Jeesus kumosi Tooran? Tässä on Jumalan sana, jonka mukaan Jeesus ei kumonnut Tooraa. Jeesus tässä sanoo, että niitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa, jotka noudattavat pienimpiäkin käskyjä. Tähän sopii kovin huonosti se ajatus, että uudessa liitossa meidän ei tarvitse noudattaa kaikkia Tooran hassuja ja erikoisia käskyjä, saamme syödä sianlihaa ja verta, tupsuja ei tarvita, parran reunan saa turmella ja tosi kristitty tietenkin tatuoi ihoonsa Raamatun jakeita. Jeesus sanoo, että meidän vanhurskautemme tulee olla suurempaa kuin fariseusten. Miten se on mahdollista? Eivätkö fariseukset noudattaneet tarkkaan Mooseksen lakia? Raamatun todistus kuitenkin on, että fariseukset eivät noudattaneet Tooraa, he olivat perinnäissäännöillään kumonneet Tooran käskyjä (Mt. 15:3). Jeesuksen aikaan kaikki juutalaiset noudattivat Tooraa, kuka enemmän, kuka vähemmän. Fariseuksista Jeesus löysi paljon moitittavaa, mutta ei koskaan moittinut heitä Tooran ikuisten käskyjen noudattamisesta, toisin kuin kristityt usein esittävät.

Skobac videollaan esittää, että Raamatun mukaan Toora on ikuinen. Otan tähän vain muutaman jakeen kymmenistä jakeista, jotka kaikki sanovat samaa – Toora on ikuinen.

“Rakasta siis Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiänsä, säädöksiänsä, oikeuksiansa ja käskyjänsä.” (5. Moos. 11:1)

Alkukielessä tässä sanotaan, että noudata hänen määräyksiään “kol haYamim”, kaikki päivät, eli toisin sanoen ikuisesti.

“Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita teidän on tarkoin noudatettava siinä maassa, jonka Herra, sinun isiesi Jumala, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi-noudatettava niin kauan kuin elätte maan päällä.” (5. Moos. 12:1)

Tässä aikamääre on “niin kauan kuin elättä maan päällä”, toisin sanoen ikuisesti.

“Noudata ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle annan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, ikuisesti, kun teet sitä, mikä on hyvää ja oikeata Herran, sinun Jumalasi, silmissä.” (5. Moos. 12:28)

Tässä jakeessa hepreassa aikamääre on “ad Olam“, eli ikuisesti. Raamattu sanoo, että noudattakaa näitä käskyjä ikuisesti, tämä on Jumalan sana.

“Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 29:29)

Jälleen sanotaan, että pitäkää kaikki nämä lain sanat ikuisesti, “Ad Olam”.

“Ja niitä säädöksiä ja oikeuksia, sitä lakia ja niitä käskyjä, jotka hän on teille kirjoittanut, te alati tarkoin noudattakaa, mutta älkää peljätkö muita jumalia.” (2. Kun. 17:37)

Tässä on jälleen hepraessa sanonta “Kol haYammim”, kaikki päivä, eli siis ikuisesti.

Psalmeissa sanotaan sama asia moneen kertaan, Toora on ikuinen:

“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)

“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)

“Hän antoi Tooran, joka ei häviä.” (Ps. 148:6)

“Minä en riko liittoani enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt.” (Ps.89:34)

“Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.
(Ps. 119:160)

“Mutta Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen.” (Ps. 33:11)

Olen kuullut kristittyjen sanovan, että ikuisesti ei todellisuudessa tarkoita ikuisesti. Onko näin? Mitä Jumalan olisi pitänyt sanoa, jos hän tarkoitti, että Toora on ikuinen? Tässä on monta jaetta, joissa kaikkissa sanotaan sama asia moneen eri tapaan ja kaikki ne julistavat kiistatta, että Toora on ikuinen, Mooseksen laista ei katoa pieninkään piirto, kunnes taivas ja maa katoavat.

Videollaan Skobac lainaa Paavalin kirjeitä ja esittää, että Paavali kirjeissään kumoaa Tooran. Tässä tulee Skobacin argumentti, jos Uudessa testamentissa kumotaan Toora, joka Vanhan testamentin mukaan on ikuinen, silloin Uusi testamentti ei voi olla Jumalan sanaa. Olen samaa mieltä. Jos Uudessa testamentissa Paavali kumoaa Tooran, silloin Uusi testamentti tulee polttaa tulessa, se ei voi olla Jumalan sanaa. Olen Skobacin kanssa kuitenkin eri mieltä siitä, että kumoaako Paavali Tooran. Skobac lainaa Paavalin kirjeitä ja on selvästi tutustunut kristittyjen kirjallisuuteen. Itse olen sitä mieltä, että Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuisia jakeita, joita ihmiset vääntävät kieroon (2. Piet. 3:16). Paavali todellisuudessa ei kumoa Toorasta piirtoakaan. Katsotaan seuraavaksi niitä jakeita, joita Skobac videollaan lainaa.

“Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan.” (Apt. 21:21)

Skobac esittää, että tämä syytös esitettiin, koska se oli totta – Paavali opetti ihmisiä luopumaan Mooseksesta. Mutta jos hän olisi vaivautunut lukemaan pidemmällä, tässä kohtaa sanotaan suoraan, että näissä syytösissä ei ollut mitään perää:

“Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

Paavali osallistui nasiirilupauksen toimittamiseen osoittaakseen, että hänkin noudatti Tooraa. Miksi Skobac ei vaivautunut lukemaan pari jaetta pidemmälle?

“Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room. 3:28)

Paavali opetta tässä samaa, mikä toistuu moneen kertaan hänen kirjeissään – kukaan ei tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan ihminen pelastuu yksin armosta uskon kautta. Kristityt tulkitsevat tämän tarkoittavan, että täten lakia ei tarvitse noudattaa. Mutta mitä sanoo Paavali tähän kysymykseen?

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali vääntää asian rautalangasta, usko, niin mahtava asia kuin se onkin, ei tee lakia tyhjäksi! Paavali sanoo suoraan, että me vahvistamme lain. Pois se ajatus, että uskossa lakia ei tarvitse noudattaa.

“Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:2)

Skobac tästä jakeesta esittää, että Mooseksen laki Paavalin mukaan on synnin ja kuoleman laki. Entä jos ei ole? Mitä jos Paavali synnin ja kuoleman lailla ei tarkoitakaan Tooraa, vaan synnin ja kuoleman lakia, että me kaikki olemme syntisiä ja että me kaikki kuolemme?

“Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 10:4)

Kristus on lain loppu. Hallelujaah! Tarkoittako se, että nyt saa uudessa liitossa tappaa, varastaa ja tehdä huorin? Sanoohan Raamattu tässä kohtaa, että Kristus on lain loppu? Pois se! Alkukielessä sanotaan, että Kristus on lain τέλος, eli päämäärä. Loppu on varsin huono käännös, joten ymmärrämme, että Kristus on se päämäärä, johon Toora tähtää. Hän ei ole lain loppu, laista ei ole kumottu piirtoakaan.

“Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:24-26)

Skobac esittää, että tässä Paavalin mukaan Toora on apupyörät, joita tarvitsemme uskon alkutaipaleella, mutta tultuamme uskoon, emme enää niitä tarvitse, vaan heitämme ne pois. Tässä Paavali sanoo, että emme ole lain alaisia. Tämä on termi, jonka Paavali on keksinyt omasta päästään. Mitä tarkoittaa olla lain alla? Vastaan suoraan, että minä en tiedä. Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuisia kohtia. Lain alla, on yksi niistä käsitteistä, joita minä en ymmärrä. Se voi tarkoittaa tilaa, jossa luulemme pelastuvamme lain ansiosta. Tai sitten se tarkoittaa sitä, että olemme lain kirouksen alla, meidät on syntisinä tuomittu kuolemaan. Mutta Kristuksessa emme ole lain alla. Sen tiedän kuitenkin varmasti, mitä lain alla ei tarkoita – se ei tarkoita tilaa, jossa olemme velvolliset noudattamaan lakia.

“Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!” (Room. 6:15)

Tämä jae todistaa, että Paavalin omasta päästään keksimä termi “lain alla”, ei tarkoita tilaa, jossa uskova on velvollinen noudattamaan lakia, koska hän sanoo, että uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä, vaan meidän on noudatettava lakia.

“Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.” (Gal. 5:1,2)

Orjuuden ikeeseen, tämän kristityt tulkitsevat tarkoittavan Mooseksen lain orjuuden iestä. Vaan näytä minulle, oi kristitty, yksikin jae Raamatusta, jossa Mooseksen lakia kuvataan orjuuden ikeeksi? Kenties Paavali tässä tarkoittaa synnin iestä, ei suinkaan Mooseksen lain? Ympärileikkausta vastaan Paavali tässä selvästi puhuu, joten tämän jakeen perusteella minä en aio ympärileikata itseäni, koska Raamatun todistus on näin selvä – ympärileikkauksesta ei ole sinulle mitään hyötyä.

“Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Ef. 2:14-15)

Mikä on erottava väliseinä, joka erotti juutalaiset pakanoista? Tässä on selvä viittaus temppelin väliseinään, joka erotti pakanoiden alueen vain juutalaisille sallitusta alueesta. Sellaisesta seinästä ei ole Toorassa mitään käskyä. Jeesus oman verensä kautta purki tämän vihollisuuden, joka erotti juutalaiset pakanoista. Miten tämä vihollisuus voisi viitata Mooseksen lain säädöksiin, jossa ei ole ainuttakaan käskyä juutalaisten pysyä erossa pakanoista? Tässä alkukielessä Paavali heittää kehään kaikki kreikan lakia tarkoittavat sanat: τὸν νόμον τῶν ἐντολῶν ἐν δόγμασιν. Nomos lähes aina tarkoittaa Mooseksen lakia, mutta tässä jakeessa konteksti huomioiden on täysin mahdotonta, että Paavali tässä sanoisi, että Mooseksen lain vihollisuus on kumottu, koska Mooseksen laki missään kohtaa ei opetata meitä vihollisuuteen pakanoita kohtaan. Uskaltaisin väittää, että Paavali tässä viittaa perinnäissääntöihin, mutta varmuuden vuoksi heittää kehään kaikki kreikan lakia tarkoittavat sanat. Pitäkäämme mielessä, että Pietarin mukaan Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuista, mitä ihmiset tulevat vääristelemään omaksi kadotuksekseen (2. Piet. 3:16).

“Sanoessaan “uuden” hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” (Heb. 8:13)

Tässä Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo uudesta liitosta ja vanhasta, joka katoaa. Vanha liitto on kumottu, ja uusi liitto asetettu sen sijaan. Tämä on selvä Uuden testamentin opetus, joka on täysin sopusoinnussa Vanhan testamentin sanoman kanssa, joka kertoo meille, että Jumala tulee solmimaan kansansa kanssa uuden liiton:

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen TOORANI heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Huomatkaa mitä Jeremia sanoo uudesta liitosta, uudessa liitossa Toora kirjoitetaan Israelin ja Juudan heimon sydämiin. Uudessa liitossa täten Toora on edelleen voimassa. Mikä on muuttunut? Uudessa liitossa käskyt eivät enää ole kiveen kaiverrettuja kuolleita käskyjä, vaan ne kirjoitetaan meidän sydämiimme. Täten uusi liitto korvaa vanhan liiton, mutta liiton keskus on edelleen sama – uudessa liitossa kansa noudattaa Tooraa.

Seuraavaksi Skobac katsoo mitä Vanha testamentti sanoo Toorasta ja mitä Paavali sanoo ja huomaa, että näiden välillä on suuri ristiriita. Katsotaan täten, mitä Raamattu sanoo Toorasta:

“Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit.” (5. Moos. 10:12-13)

Tässä Jumalan sana kertoo meille, että Israelin tulee alati vaeltaa Jumalan teitä noudattaen Jumalan käskyjä kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta – että menestyisit. Raamattu on lakihenkinen ja menestysteologinen kirja. Raamattu lupaa, että menestyy, jos noudattaa Jumalan käskyjä.

“Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt” (1. Kun. 2:3)

“Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.” (Neh. 9:13)

Raamattu tässä sanoo, että Mooseksen lait ovat totiset ja hyvät.

“Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” (Ps. 1:1-2)

Raamatun ensimmäinen psalmi kutsuu autuaaksi miestä, joka noudattaa Jumalan lakia ja tutkistelee sitä päivin ja öin.

“Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.” (Ps. 19:7-11)

Tässä suurenmoisessa psalmissa kuningas Daavid sanoo, että Jehovan Toora on täydellinen. Täydellinen! Miksi ihmeessä uudessa liitossa Jehovan täydellinen laki piti kumota? Tässä sanotaan, että Mooseksen lain käskyt ilahduttavat sydämen, ne ovat kalliimmat kuin kulta ja makeammat kuin hunaja. Mistä laista Daavid tässä puhuu? Tietenkin Mooseksen laista, kosta tuohon aikaan ei ollut mitään toista lakia. Hän sanoo, että Mooseksen lain noudattamisesta saa suuren palkan. Jälleen huomaamme, kuinka Raamattu opettaa menestysteologiaa. Jos tässä ei ollut tarpeeksi, lue psalmi 119, jossa psalmista 176 jakeen verran ylistää Jumalan pyhää, vanhurskasta, täydellistä, ikuista ja hyvää lakia. Huomaamme täten, että Vanha testamentti puhuu Mooseksen laista pelkästään positiiviseen sävyyn. Katsokaamme seuraavaksi, mitä Paavali sanoo Toorasta.

“Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu”” (Gal. 3:13)

Mikä on lain kirous? Että olet kirottu, jos et syö sikaa? Että olet kirottu, jos pyhität viikonen seitsemännen päivän, sapatinpäivän? Ei, lain kirous tarkoittaa sitä, että olet kirottu, jos et noudata koko Tooraa. Olet kirottu, jos rikot Tooran käskyjä. Tooran käskyjen rikkomisesta luvataan Raamatussa kirous, niiden noudattamisesta siunaus (5. Moos. 28). Mutta nyt uudessa liitossa Kristus on tullut kiroukseksi meidän edestämme. Emme enää ole lain alla, emme ole kirouksen alla, olemme vapaat, mutta emme uudessa liitossa armon alla edelleenkään saa tehdä syntiä ja rikkoa ainuttakaan Tooran pyhää, vanhurskasta ja hyvää käskyä (Room. 6:1,2,15; 7:12).

“ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol. 2:14)

Mikä on tämä kirjoitus, jonka Jeesus naulitsi ristiin? Mooseksen laki? Miten Mooseksen laki oli meidän vastustajamme? Miten Mooseksen laki oli meitä vastaan? Jos Mooseksen laki on naulittu ristille, saako täten tappaa, varastaa ja tehdä huorin? On selvää kontekstista, että kirjoitus, joka oli meitä vastaan, on lista meidän hirvittävistä synneistämme. Meidän syntikirjamme on naulittu ristille, ei suinkaan Mooseksen lakia. Jos Mooseksen laki olisi naulittu ristille, tällöin ei olisi mitään lakia, joka tuomitsisi meidät, emmekä tarvitsisi mitään pelastusta Kristuksessa.

“Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?” (Gal. 4:9)

Skobac lainaa näitä jakeita ja on selvästi lukenut Lutheria, joka esittää, että köyhät ja heikot alkeisvoimat ovat tietenkin Mooseksen lain käskyt. Mutta mietitäänpä tarkkaan tätä jaetta. Tässä sanotaan, että kuinka te jälleen käännytte näiden puoleen? Galatalaiset eivät olleet juutalaisia, vaan he olivat pakanoita, kuten käy ilmi edellisestä jakeesta: “Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8) Miten täten pakanataustaiset galatalaiset jälleen kääntyvät Mooseksen lain käskyjen puoleen? Se on täysin mahdotonta. On selvää, että heikot ja köyhät alkeisvoimat liittyvät pakanoiden pakanalliseen palvontamenoihin. Tässä sanotaan, että joiden orjiksi te taas tahdotte tulla. Missä kohtaa Raamattua Mooseksen lain käskyjä kuvataan orjuuden ikeeksi? Ei missään kohtaa. Galatalaiskirjeessä on monia Paavalille tyypillisiä vaikeita kohtia, joista kaikista olen kirjoittanut enemmän tässä.

“joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,” (2. Kor. 3:6-7)

Jälleen olemme tekemisissä Paavalin vaikeiden jakeiden kanssa. Mitä tarkoittaa, että kirjain kuollettaa? Että Raamatun lukeminen on turhaa, uudessa liitossa vaelletaan Hengen mukaan? Näin olen muutamilta kristityiltä kuullut, että uudessa liitossa seurataan Pyhän Hengen ääntä ja Raamatun lukeminen on turhaa. Mitä tarkoitaa, että kirjain kuolettaa? Jos luet Mooseksen laista, että älä tapa, älä varsta, älä tee huorin, tuo kirjain tappaa sinut? Jos luet, että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, tuo käsky tappaa sinut? Tästä ei voi olla kyse, ottaen huomioon kaiken, mitä Paavali kirjoittaa. Voisiko olla, että kirjain kuolettaa, tarkoitaa, että jos sinä rikot Mooseksen lakia, silloin rangaistuksesi on kuolema? Jos taas noudatat Mooseksen lakia, se on koituva sinulle elämäksi?

“Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.” (Hepr. 7:18-19)

Pietarin mukaan Paavalin kirjeissä on yhtä jos toista vaikeatajuista, mutta hän unohtaa mainita, että niin on meille tuntemattoman Heprealaiskirjeen kirjoittajankin tuotoksessa. Tässä sanotaan, että entinen säädös kumotaan, mutta kuten olen osoittanut, Mooseksen laki on ikuinen ja muuttumaton. Jos todellakin Uudessa testamentissa sanotaan, että Mooseksen laki on kumottu, silloin Uusi testamentti on pahasti ristiriidassa Vanhan testamentin kanssa, eikä se täten voi olla Jumalan sanaa. Otetaanpa tässä konteksti huomioon. Pointti tässä luvussa on, että Jeesus voi toimia ylipappina, vaikka onkin Juudan heimosta, jonka heimon papeista Mooses ei puhunut sanaakaan, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Siksi tässä sanotaan, että pappeudun muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. En täten usko, että tässä tarkoitetaan, että Mooseksen laki on nyt kumottu, vaan että Jeesukseen sovelletaan Melkisedekin, ei Aaronin, pappeuden säädöksiä.

Paavalin tuotannossaa on jakeita, joita Skobac ei siteeraa, ilmeisesti tarkoituksella. Katsotaan vielä, mitä Paavali itse sanoo Toorasta.

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali tietää, samoin kuin Pietari, että hänen kirjeitään tullaan vääristelemään ja vääntämään kieroon. Siksi Paavali sanoo tässä suoraan, että emme tee lakia mitättömäksi uskon kautta, vaan me vahvistamme lain. Me vahvistamme lain! Voisiko asiaa enää sanoa suoremmin?

“Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:12)

Paavali tietää, että hänen kirjoituksiaan tullaan vääntelemään kieroon. Siksi hän sanoo tässä suoraan, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Tämä on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Vanha testamentti sanoo Toorasta, että se on täydellinen, ikuinen ja makeampi kuin hunaja ja kalliimpi kuin kulta.

Skobac on tehnyt loistavan videon, ja olen hänelle siitä kiitollinen. Hän todistaa vahvasti Raamatun perusteella, että Toora on täydellinen ja ikuinen. Hän on aivan oikeassa esittäessään, että jos Uusi testamentti on ristiriidassa Vanhan testamentin kanssa, se ei voi olla Jumalan sanaa. Hän on oikeassa esittäessään, että Jeesus ei koskaan kumonnut Tooraa. Mutta hän on väärässä esittäessään, että Paavali olisi kumonnut Tooran. Paavali ei kumonnut Tooraa. Skobacin mukaan suurin syy siihen, miksi juutalaiset eivät usko Uuteen testamenttiin, on se, että Uudessa testamentissa kumotaan Toora. Mutta me tiedämme, että Uusi testamentti ei missään kohtaa kumoa Tooraa. Joten peite on poistettu juutalaisten silmiltä, nyt heille täytyy ainoastaan kertoa totuus – että Uusi testamentti ei kumoa Tooraa. Ja sitten koko Israel on pelastuva.

Seitsemännen päivän todistajat

Mihin me seitsemännen päivän todistajat uskomme?

  1. Jumala. Me uskomme Jumalaan, taivaan ja maan luojaan (1. Moos. 1:1), jonka nimi on Jehova (2. Moos. 3:15). Hän on luonut maan ja taivaan ja kaiken mitä niissä on kuudessa päivässä (2. Moos. 20:11). Hän ei tarvinnut maailman luomiseen miljardeja vuosia. Emme usko evoluutioteoriaan, vaan uskomme, että Jumala loi kaikki eläimet kunkin lajinsa mukaan (1. Moos. 1:25), ja näiden lajien kohdalla on viimeisen 6000 vuoden aikana tapahtunut mikroevoluutiota, joka tarkoittaa lajin sisäistä muutosta.
  2. Raamattu. Me uskomme, että Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, on Jumalan sanaa. Koska Uuden testamentin kirjoitusten välittäminen annettiin juutalaisten sijaan pakanoiden käsiin, ymmärrämme kuitenkin, että tässä prosessissa on voinut sattua virheitä. Tästä huolimatta pidämme Raamattua uskon kannalta tarpeeksi luotettavana Jumalan ilmoituksena.
  3. Jeesus. Me seuraamme nasaretilaista Jeesusta, joka on rabbi, profeetta, ylipappi, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Vapahtaja, Herra ja Jumalan Poika. Me seuraamme hänen esimerkkiään ja noudatamme hänen opetustaan. Me uskomme, että pelastumme yksin Jeesuksen kalliin sovintoveren ansiosta, emme omien tekojen ja lain noudattamisen ansiosta (Room. 3:28).
  4. Kolmiyhteinen Jumala. Me emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, vaan me uskomme, että Jumala on yksi, echad, kuten Raamatussa sanotaan (5. Moos. 6:4). Jeesus täten, ei ole itse kaikkivaltias Jumala, vaan hän on Jumalan poika, koko luomakunnan esikoinen, täydellisen Jumalan turmeltumaton kuva (Kol. 1:15). Täten Jeesus voi sanoa, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Pidämme Jeesusta jumalallisena, mutta emme itse Jumalana. Jeesus itse sanoo, että Isä on häntä suurempi (Joh. 14:28).
  5. Taivas. Me emme usko, että kuoltuamme nousemme ylös taivaaseen, vaan meidät herätetään kuolleista viimeisenä päivänä ja me saamme ylösnousemusruumiin, jossa me elämme ikuisesti maan päällä Uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala valmistaa meitä varten ja jota Jeesus tulee hallitsemaan ikuisesti. Uskomme täten kuoleman jälkeiseen elämään, mutta emme usko, että me pääsemme taivaaseen, vaan maanpäälliseen paratiisiin.
  6. Pyhä Henki. Koska emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, emme pidä Pyhää Henkeä Jumalan kolmantena persoonana. Raamatussa Pyhä Henki ei koskaan ilmene persoonana, vaan aina Jumalan henkenä, joka vaikuttaa meissä. Uskomme kuitenkin, että uudessa liitossa me saamme Pyhän Hengen meitä johtamaan ja opastamaan ja seuraamme Pyhän Hengen ääntä vaelluksessamme.
  7. Sakramentit. Me emme usko, että pelastumme minkään sakramentin ansiosta. Emme usko, että ehtoollisaineet, leipä ja viini, ovat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Emme usko, että näiden aineiden ansiosta saisimme syntimme anteeksi. Samoin emme usko pelastuvamme kasteen ansiosta. Uskomme, että ehtoollinen, eli Messiaan ateria, on Jeesuksen sovitusuhrin muistoateria. Kaste taas on ulkoinen merkki uskonkuuliaisuudesta, mutta emme usko, että pelastuisimme kummankaan sakramentin ansiosta tai kautta.
  8. Sapatti. Me vietämme sapattia, viikon seitsemättä päivää, perjantaista auringonlaskusta launtain auringonlaskuun, koska kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), eikä kymmentä käskyä ole uudessa liitossa kumottu. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3), siksi sapatti on pyhä ikuisesti. Emme kuitenkaan usko pelastuvamme sapatin viettämisemme ansiosta, emmekä tuomitse ikuiseen helvetin tuleen niitä, jotka pyhittävät jonkin toisen päivän.
  9. Pyhät Juhlat. Me vietämme suurella ilolla kaikkia Herran juhlapyhiä, jotka on lueteltu 3. Moos. 23. Emme vietä joulua, juhannusta tai mitään muuta kristillisen kirkon pakanallista juhlaa.
  10. Toora. Me noudatamme Tooran pienimpiäkin käskyjä, kuten Herramme Jeesus meitä käski (Mt. 5:17-19), koska niiden rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165) ja niiden noudattamisesta suuren palkan (Ps. 19:11). Me nuodatamme Tooraa, koska Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas, hyvä (Room. 7:12), täydellinen (Ps. 19:7) ja ikuinen (Ps. 119:152) laki, annettu meidän noudatettavaksemme, jotta perisimme suuren siunauksen (5. Moos. 28). Emme kuitenkaan usko pelastuvamme Tooran noudattamisemme ansiosta.
  11. Perhe. Me uskomme, että mies on perheen pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää (1. Kor. 11:3). Mies toimittaa perheessä papinvirkaa ja on vastuussa perheen hengellisestä kasvattamisesta. Uskomme, että mies ja nainen ovat Kristuksen edessä samanarvoiset, mutta heillä on seurakunnassa eri tehtävät. Seuraamme Paavalin opetusta, jonka mukaan nainen ei saa opettaa seurakunnassa. Kokouksissamme naiset peittävät päänsä. Pidämme avioliittoa pyhänä ja uskomme, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Emme vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
  12. Seurakunta. Me emme usko kirkkoon, joka on yksi, pyhä, apostolinen, ja katolinen. Me uskomme, että kirkko on viimeiset lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta ja on täten Ilmestyskirjan suuri Babylon. Me uskomme seurakuntaan, joka on Israel. Me emme usko, että kirkko on uusi Israel. Me uskomme, että meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2). Me täten emme kuulu kirkkoon, vaan Israeliin. Täten kaikki Israelille annetut lait, käskyt, säädökset, siunaukset ja liitot kuuluvat myös meille.
  13. Heprea. Me uskomme, että heprea on pyhä kieli. Täten kutsumme Jeesusta mieluummin nimellä Jeshua, joka tarkoittaa pelastusta (Mt. 1:21). Sallimme kuitenkin seurakunnassa Jeesusta kutsuttavan myös tällä kreikkalaisella nimellä. Samoin myönnämme, että koska Jumalan nimen oikeasta ääntämisestä ei ole varmuutta, suvaitsemme niitä, jotka kutsuvat Jumalaa jollakin toisella nimellä kuin Jehova.
  14. Perinnäissäännöt. Suvaitsemme seurakunnassa niitä, jotka noudattavat juutalaisia isien perinnäissääntöjä. Mutta mielellään emme noudata niitä perinnäissääntöjä, joita Mestarimme Jeesus ei noudattanut, kuten käsien rituaalista pesemistä.
  15. Lähetystyö. Me uskomme, että juutalaistyön tulee olla seurakunnalle prioriteetti. Uskomme, että tulemme onnistumaan siinä, missä Luther epäonnistui, juutalaisen kansan voittamisessa Messiaalle.

Liity seitsemännen päivän todistajiin tästä!

Mihin teologeja tarvitaan?

Mihin meitä teologeja tarvitaan? Selittämään Raamattua. Tämä on vastuullinen tehtävä, joka meille on taivaasta suotu. Raamattu on kirjoitettu 2000 vuotta sitten. On naiivia kuvitella, että joku maallikko osaisi avata meille Raamatun salaisuuksia ilman niitä työkaluja, joita meillä koulutetuilla teologeilla on käytössämme. Yhtä naiivia on kuvitella, että Raamattua voisi tulkita ilman kirkkoisien ja Lutherin perintöä ja traditiota. Kun maallikko lähtee tulkitsemaan Raamattua ilman kirkkoisien siunattua valoa, hän joko keksii pyörän uudelleen, tai sitten päätyy turmiollisiin harhaoppeihin, jotka kirkkoisät kumosivat perusteellisesti jo 2000 vuotta sitten. Luterilaisina voisimme sanoa, että jos maallikon Raamatun tulkinta on vastoin Lutherin opetusta, se on enemmän kuin todennäköisesti harhaoppia. Malliesimerkki tästä Raamatun tutkimisesta maallikkovoimin ovat ns. messiaaniset wannabe juutalaiset, jotka esittävät, että uudessa liitossa meidän pakanoiden on noudatettava Tooraa, Mooseksen lakia. Oletko kuullut heistä? Maassamme on kristittyjä, jotka noudattavat tarkasti Mooseksen lain ruokasäädöksiä, pyhittävät sapatin juutalaisittain, sitovat tupsut viitan kulmiin, eivät koske kuukautistilassa olevaan naiseen, peittävät tarpeensa leirin ulkopuolella lapiolla ja mitä näitä nyt on Mooseksen lain käskyjä, jotka eivät kertakaikkiaan koske meitä pakanakristittyjä, eivätkä edes uuden liiton messiaanisia juutalaisia.

Miten nämä messiaaniset uskovat perustelevat tämän oppinsa? Raamatulla tietenkin, irroittamalla Raamatun jakeita irti kontekstista ja tulkitsemalla niitä oman oppinsa läpi, ilman Lutherin ja kirkkoisien valoa. Jo varhain kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Nyt 2000 vuotta myöhemmin juutalaisten tapojen mystiikka ja estetiikka kiehtovat kuitenkin niin suuresti, että jotkut kristityt haluavat näitä meille hyödyttömiä, jopa turmiollisia, tapoja noudattaa. Minua hämmästyttää suuresti, kuinka kukaan voi Raamatun äärellä tulle siihen johtopäätökseen, että meidän on palattava takaisin lain alle, takaisin Mooseksen lain hirvittävään ikeeseen ja orjuuteen (Ps. 119:45). Lutherin mukaan Toora on julma, paha ja hirmuinen (Room. 7:12), mutta nämä messiaaniset eivät lue Lutheria, koska Luther lausui muutaman pahan sanan juutalaisista. Lienee tarpeetonta muistuttaa, mitä Luther ajatteli juutalaisista. Yksi mätä omena ei lahota koko puuta. Lutherilla oli niin paljon valoa, että on suoraan sanottuna typeryyttä heittää koko hänen kattava tuotantonsa roskakoriin vain yhden vähemmän ansiokkaan teoksen takia.

Montako kertaa Paavali sanoo, että emme ole lain alla? Että olemme kuolleet laille? Että olemme irti laista? Miten kukaan selväjärkinen ihminen voi Raamatun valossa väittää, että meidän olisi noudatettava Mooseksen lakia? Paavali kirjoittaa, että ne raukat, jotka noudattavat Mooseksen lakia, ovat kirouksen alla (5. Moos. 27:26). Tämä on Jumalan sana. Mieti sitä tarkkaan, olet kirottu, jos noudatat Mooseksen lakia. Vastoin Raamatun selvää sanaa, nämä messiaaniset luulevat olevansa siunattuja (5. Moos. 28:1-14) murtaessaan sapattipöydässä challah-leipää ja siunatessaan kosher-viiniä. Montako kertaa Raamatussa kutsutaan sunnuntaita pyhäpäiväksi? Montako kertaa kerrotaan alkuseurakunnan pyhittäneen sunnuntain (Lk. 4:16,31; 6:6; 13:10; 23:56; Apt. 13:14,42,44; 16:13; 17:2; 18:4;)? Ja silti nämä pyhittävät sapatinpäivän (2. Moos. 20:8)!

Ottaen huomioon, kuinka selvästi Raamattu kertoo, että Jeesus puhdisti kaikki ruuat (Jes. 66:17), on täysin käsittämätöntä, kuinka joku voi uudessa liitossa kuvitella, että jotkin tietyt eläimet olisivat saastaisia. Paavalin selvä käsky on, että syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään. Joulukinkku ei messiaanisille maistu, eikä moni muukaan herkku, eivät veriletut, eikä mustamakkara (1. Moos. 9:4; 3. Moos. 7:26; 19:26; 5. Moos. 12:16; Apt. 15:29). Fariseusten syyttäessä opetuslapsia epäpuhtain käsin ruokailusta Jeesuksen selvä opetus oli, että mikään, mikä menee suusta sisään, ei voi ihmistä saastuttaa (Mt. 15:1-20). Ymmärrän tämän toisaalta. On paljon helpompi huolehtia siitä, mitä laittaa suustaan sisään, kuin murehtia mitä päästää suustaan pihalle. Helppoja hengellisiä pisteitä on tarjolla, kun kaupassa välttää sikaa ja äyriäisiä.

Nämä messiaaniset eivät ymmärrä sitä Raamatun keskeistä ajatusta, joka käy Paavalin kirjeistä monesta kohtaa selväksi, että Mooseksen laki oli epätäydellinen (Ps. 19:7), siksi se korvattiin Kristuksen lailla, joka on täydellinen. He eivät ymmärrä, että Mooseksen laki oli väliaikainen (Ps. 89:34; 111:7,8; 119:152,160; 148:6 ), asetettu voimaan kunnes Uudessa liitossa asetettaisiin Kristuksen uhrin kautta voimaan uusi, täydellinen laki. Toora oli raskas taakka, jota kukaan ei jaksanut kantaa (Ps. 119:45). Raamattu sanoo, että kukaan ei voi täyttää Mooseksen lakia (5. Moos. 30:14). Toora ei tuo rauhaa (Ps. 119:165), eikä sen noudattamisesta saa mitään iloa (Ps. 119:14,16,47,70). Luther opetti, että Toora on pimeys, ei valo (San. 6:23). Uudessa liitossa meidän sydämissämme ei ole Toora, vaan Kristus (Jer. 31:33).

Miten kukaan voi väittää vastaan, kun Paavali kirjoittaa, että Toora on kumottu uskon kautta (Room. 3:31)? Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, Paavali tähdentää, että Kristus on lain loppu (Mt. 5:17-19). Vanhassa testamentissa Daniel profetoi, että Messias tulee muuttamaan ajat ja lain (Dan. 7:25). Olemme täten oppineet, että Raamatun harvinaisen selvä opetus on, että Mooseksen laki ei millään tasolla kosketa yhtään ketään uudessa liitossa, oli hän sitten pakana tai juutalainen. Meillä on Kristuksen laki, me noudatamme kymmentä käskyä (2. Moos. 20:1-17) ja rakkauden kaksoiskäskyä (3. Moos. 19:18; 5. Moos. 6:5), emme Mooseksen lakia ja sen ummehtuneita käskyjä. Rukoilkaamme, että Jumala avaisi näiden messiaanisten silmät ja sydämet ottamaan vastaan Raamatun raikkaan sanoman, siten kuin kirkkoisät ja Luther sitä opettavat. Aamen.

P.S. Luethan nuo Raamatun jakeet tarkkaan, niin pitäisi käydä selväksi, mitä tässä haen takaa.

Jeesus naulasi lain ristille?

Hand Being Nailed to the Cross (Macro)

Usein kuulee, että Jeesus naulitsi lain ristille. Täten meidän ei tarvitse murehtia Mooseksen laista, olemme vapaat lain orjuudesta. Jos tämä on totta, saako täten tappaa, varastaa, tehdä huorin, polttaa lapsia Molokille tai sekaantua eläimiin? Ei, sitä se ei kristittyjen mielestä tarkoita. Se tarkoittaa, että lain seremoniasäädökset on naulattu ristiin, moraalisäädökset velvoittavat meitä edelleen. Näin kristityt kätevästi lisäilevät Raamatun sanaan omia tulkintojaan. Mitkä sitten ovat moraali- ja mitkä seremoniasäädöksiä? No sapatti on tietenkin seremoniakäsky, me olemme siitä vapaat ja meillä on ihana sunnuntai, orjuuttavan sapatin sijaan. Tässä on vain se ongelma, että Toorassa käskyjä ei missään kohtaa jaotella moraali- ja seremoniasäädöksiin, joten kristityt tekevät tämän jaottelun täysin mielivaltaisesti. Toinen ongelma on se, että Kolossalaiskirjeessä ei käskyjä jaotella, sanotaan vain, että laki naulittiin ristille. Mikä käsky siis kumottiin ristillä ja mikä ei? Tähän ei yksikään kristitty osaa vastata.

Jos laki todella naulattiin ristille, kumottiin, tehtiin tehottomaksi, muutettiin tai siihen koskettiin millään tavalla, meidän tulee tämä kirjoitus hylätä raamatunvastaisena. Kymmenessä käskyssä meidän käskettään pyhittää sapatinpäivä. Toorassa sanotaan, että älä lisää tähän lakiin mitään, äläkä ota siitä mitään pois (5. Moos. 12:32). Tämä koskee myös Messiasta. Danielin kirjassa (Dan. 7:25) kuvataan antikristusta, joka muuttaa ajat ja lain. Joten Jeesus, joka kumoaa sapatin ja asettaa sen sijaan pyhäpäiväksi sunnuntain, ei voi olla Israelin Messias, vaan hän on antikristus. Varsin yksinkertaista. Raamatussa sanotaan, että Toora on täydellinen (Ps. 19:8) ja ikuinen (Ps. 111:7,8; Ps. 119:152; Ps. 148:6; Ps. 89:35; Ps. 119:160). Miksi ihmeessä täydellinen ja ikuinen Toora piti kumota, naulata ristille? Kristittyjen pyhä kirja, Uusi testamentti, jos se todella opettaa, että laki naulattiin ristille, tulee täten polttaa, koska se ei voi olla Jumalan sanaa.

Mutta sanotaanko Raamatussa, että Mooseksen laki naulattiin ristille?

“Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol. 2:13-14)

Mikä on kirjoitus säädöksineen (χειρόγραφον τοῖς δόγμασιν), joka oli meitä vastaan? Onko se Mooseksen laki? Kuten yllä esitin, jos kerran Mooseksen laki naulattiin ristille, ei enää olisi mitään syntiä, ei mitään rikkomusta, josta meidät tuomittaisiin. Jos kerran Mooseksen laki ei enää syytä meitä, ei ole mitään syntiä, josta meidät tuomittaisiin. Tässä jakeessa kuitenkin sanotaan, että saimme anteeksi kaikki rikoksemme, joka ei olisi mahdollista, jos laki kumottiin ristillä. Tällainen tulkinta täten, että Mooseksen laki naulattiin ristiin, on täysin absurdi ja johtaa siihen ikävään tilanteeseen, että me olemme vapaat rikkomaan Mooseksen lain joka ikistä käskyä. Mutta kuten jo esitin, kristityt ovat keksineet, että ainoastaan seremoniasäädökset naulattiin ristiin, mitä ei voi tämän jakeen perusteella puolustaa.

Mitä naulattiin ristille? Jeesuksen pään yläpuolelle naulattiin kirjoitus, jossa oli esitettynä Jeesuksen tuomio – “Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Kirjoitus säädöksineen, joka naulattiin ristille, on meidän tuomiomme syy, syntilista, joka on tehty tehottomaksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Lakia ei naulattu ristille, vaan meidän syntimme, lista hirvittävistä rikoksistamme. Jos laki naulattiin ristille, ei olisi mitään, mikä voisi tuomita meidät. Toki tässä jakeessa sanotaan, että kirjoitus säädöksineen, josta voi saada sen vaikutelman, että laki naulattiin ristille. Mutta paljon järkevämpi tulkinta on, että lista meidän synneistämme naulattiin ristille.

Kristityt vihaavat Tooraa, Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12). Täten kristityt tulkitsevat Uuden testamentin kirjoituksia tästä tooravastaisesta näkökulmasta käsin. Kun he ovat päättäneet, että Mooseksen laki naulattiin ristiin, seuraavaksi he esittävät Efesolaiskirjeen pohjalta, että Jeesus teki tehottomaksi Mooseksen lain.

Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.” (Ef. 2:14-16)

Kuten jo yllä esitin, jos Mooseksen laki kumottiin, se johtaa täysin absurdiin tilanteeseen, jossa enää ei ole mitään syntiä, josta meitä voitaisiin tuomita. Tässä kuitenkin sanotaan, että Jeesus teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen. Käskyjen laki säädöksineen on kreikaksi τὸν νόμον τῶν ἐντολῶν ἐν δόγμασιν. Paavali heittää tässä kehään kaikki kreikan lakia tarkoittavat termit, nomos, entole ja dogmasin. Näistä nomos tarkoittaa yleensä aina Mooseksen lakia, entole mitä tahansa käskyä ja dogmasin taas ihmiskäskyjä ja oppeja, josta tulee meidän kieleemme sana dogma. Tekikö Jeesus täten Mooseksen lain tehottomaksi? Kun luemme tämän kontekstissa ja otamme huomioon mitä Paavali sanoo edellä, huomaamme, että hän puhuu vihollisuudesta, erottavasta väliseinästä pakanoiden ja juutalaisten välillä, joka on purettu ja tehty tehottomaksi. Tällä väliseinällä Paavali selvästi viittaa temppelin väliseinään, joka erotti pakanoiden alueen temppelissä pyhästä, vain juutalaisille tarkoitetusta alueesta. Mutta Toorassa ei ole mitään käskyä rakentaa temppeliin tällaista erottavaa väliseinää, kyse on täten ihmiskäskystä. Tämän vihollisuuden väliseinän Jeesus on purkanut ja tehnyt tehottomaksi sen ihmiskäskyn, joka erotti juutalaiset pakanoista. Luemme, että Jeesus on yhdistänyt juutalaiset ja pakanat ja tehnyt heidät yhdeksi uudeksi ihmiseksi. Vihollisuus juutalaisten ja pakanoiden välillä on tehty tehottomaksi, meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja meistä on tullut yksi Ruumis, yksi Messiaan kansa, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tässä jakeessa täten, ei sanota, että Mooseksen laki on tehty käskyineen ja säädöksineen tehottomaksi. Pietari varoittaa meitä, että Paavalin kirjeissä on paljon vaikeita kohtia, joita kristityt tulevat vääristelemään, ja tämä jae on yksi niistä.

Kun nyt kristityt ovat sanoneet, että Mooseksen laki, jota Paavali kuvaa pyhäksi, vanhurskaaksi ja hyväksi ja psalmistat ikuiseksi ja täydelliseksi, naulattiin ristiin ja tehtiin tehottomaksi, seuraavaksi he esittävät Heprealaiskirjeen pohjalta, että pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. He lainaavat kahta jaetta Heprealaiskirjeestä “Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.” (Hepr. 7:12) “Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön” (Hepr. 7:18) ja sanovat, että katsohan sinä judaisti, Raamattu sanoo, että laki muutettiin, että entinen vanhan liiton käsky kumottiin. Myönnän, että irti kontekstista lainattuna tämä on tismalleen mitä Heprealaiskirjeessä sanotaan. Katsotaan, mitä näissä jakeissa sanotaan kontekstissa:

Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: “Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön-sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi-mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.” (Hepr. 7:11-19)

Ensinnäkin tässä puhutaan Jeesuksesta, joka on ylipappi ikuisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja tässä kohtaa vääntää rautalangasta, että Jeesusta eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tätä tarkoittaa, että pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos, se ei tarkoita, että pappeuden vaihtuessa koko Mooseksen laki hyvine ja vanhurskaine säädöksineen kumotaan, se tarkoittaa vain ja ainoastaan, että Jeesusta ylipappina eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, onhan hän Juudan heimosta, jonka pappeudesta Mooseksen laki ei sano sanaakaan. Näin siis meidän ylipappimme on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Että entinen säädös kumotaan ei tule tulkita kirjaimellisesti, ikään kuin Mooseksen lain ikuinen, vanhurskas ja hyvä säädös kumottaisiin, tässä on jälleen kyse samasta asiasta, Jeesus on ylipappimme ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, tämäkään jae ei tarkoita kirjaimellisesti, että Mooseksen laista olisi nyt tämä tai tuo käsky kumottu. Aaronin pappeutta koskevat ikuiset säädökset ovat edelleen voimassa, mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja joutuu vääntämään rautalangasta, kuinka Jeesus voi olla ylipappi, vaikka onkin Juuden heimoa.

Kuten sanoin yllä, jos Uudessa testamentissa kumotaan yksikin käsky Mooseksen laista, silloin Uusi testamentti on ristiriidassa Vanhan testamentin kanssa, jossa sanotaan, että Mooseksen laki on täydellinen ja ikuinen. Mutta kuten olen osoittanut, meidän onneksemme, meidän ei tarvitse polttaa Uutta testamenttia, koska ymmärrämme oikein, että Uudessa testamentissa ei lakia kumota. Käytän näin vahvaa kieltä, jotta kristityt ymmärtäisivät, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Danielin kirjan mukaan antikristus muuttaa ajat ja lait (Dan. 7:25). Jeesus, joka kumoaa yhdenkin piirron Mooseksen laista, on täten antikrsitus. Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kristityillä, jotka näiden tässä esitettyjen jakeiden ja muiden jakeiden perusteella esittävät, että Jeesus kumosi tämän tai tuon käskyn Mooseksen laista, on selitettävä jollakin keinolla nämä Jeesuksen painavat sanat vuorisaarnasta. He tekevät sen vetoamalla siihen, että Jeesus sanoo tulleensa täyttämään lain. Näin ollen Jeesus ei kumonnut lakia, hän täytti sen meidän puolestamme. Näin kristityt voivat kätevästi selittää, että Mooseksen lain tämä tai tuo käsky ei koske meitä, koska se on täytetty, sitä ei ole kumottu, mutta se ei velvoita meitä. Jokainen voi itse arvioida, kuinka paljon järkeä tällaisessa selittelyssä on. Minua se ei vakuuta, vaan luen vuorisaarnasta, että Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Se tarkoittaa tismalleen mitä siinä sanotaan. Lainataan tähän loppuun koko kontekstissa Jeesuksen painavat sanat, jotka ovat myrkkyä kristityille, jotka ovat joutuneet repimään hiuksia päästään keksiäkseen miten selittää pois nämä sanat:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Mt. 5:17-20)

Mihin tarvitsemme dogmaattista teologiaa?

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta anasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mk. 10:17-22)

Eräs katolilainen teologi kyseli minulta miksi meillä messiaanisilla ei ole omaa teologiaa. Miksi me Jeesukseen uskovat wannabe juutalaiset emme ole kirjoittaneet kahtatuhatta teosta messiaanista dogmaattista teologiaa? Vastaan tässä kirjoituksessa tähän kysymykseen. Yksi syy on se, että minä esimerkiksi en ole teologi, vaan tuotantotyöntekijä. En puhu samaa kieltä, en ymmärrä teologien saivartelusta ja jargonista sanaakaan. Suurin osa meistä on kouluja käymättömiä duunareita. Niinhän Jeesuksen opetuslapsetkin ja apostolit Paavalia lukuunottamatta olivat yksinkertaisia kalastajia Galileasta. Mutta myös Paavalia tarvitaan. Siksi olenkin rukoillut, että voisimme saada joukkoomme jonkun teologin, joka voisi nämä selkokieliset kirjoitukset kääntää kaanaan kielelle, teologien ymmärtämälle jargonille. Ei meitä varten, vaan teologeja varten.

Katsokaamme aluksi Athanasiuksen uskontunnustusta, joka on peräisin 400-luvulta, jota onneksi, Luojan kiitos, ei lueta kirkoissa:

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Toisin sanoen, jos et allekirjoita tätä uskontunnustusta, palat ikuisessa helvetin tulessa.

Athanasiuksen uskontunnustus jatkuu:

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala… näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus… Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin… Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Sinun tulee siis allekirjoittaa jokainen näistä dogmeista, tai joudut iankaikkiseen kadotukseen. Usko kristittyjen mielestä pelastaa. Siksi on tärkeää, että uskot oikein. Sinun on pelastuaksesi allekirjoitettava jokainen näistä dogmeista ja uskottava niin kuin kirkko opettaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Allekirjoitan apostolisen uskontunnustuksen täysin. Nikean uskontunnustuksesta allekirjoitan suurimman osan. Athanasiuksen sepustuksia kolminaisuudesta en allekirjoita, mutta se ei nyt ole minun viestini. Ihminen saa minun puolestani ajatella kolminaisuudesta mitä haluaa. Minun pointtini on tämä – oikeaoppinen uskoko pelastaa? Niinhän Athanasiuksen uskontunnustuksessa selvästi sanotaan. Jos haluat pelastua, sinun on allekirjoitettava nämä dogmit ja uskottava kolminaisuudesta ja Jeesuksen ihmisyydestä tismalleen niin kuin tässä tunnustuksessa sanotaan. Tätä oppia minä vastustan. Minun on mahdoton uskoa, että oikeaoppinen usko pelastaa. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesuksen mukaan ne pelastuvat, jotka ovat käyneet katsomassa sairaita, vaatettaneet köyhiä, ruokkineet nälkäisiä, käyneet katsomassa vankeja ja juottaneet janoisia (Mt. 25:34-36). Tässä ei sanota, että ne pelastuvat, jotka ovat allekirjoittaneet Athanasiuksen uskontunnustuksen kaikki dogmit! Jeesus ei sano, että hyvin tehty sinä uskollinen palvelija (Mt. 25:23), olet uskonut tismalleen oikein, oikeaoppinen ja puhdas uskosi on sinut pelastanut! Olet oikein ymmärtänyt kolminaisuuden salaisuuden, mene rauhassa, uskosi pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on sinut pelastanut!

Juutalainen ajattelu poikkeaa kristillisestä ajattelusta melkoisesti. Kristillinen usko pohjautuu kreikkalaiseen filosofiaan ja pakanalliseen ajatteluun. Niinpä kirkko on keksinyt, että puhdas ja oikeaoppinen usko pelastaa. Jos uskot harhaoppeja, et voi pelastua. Juutalaiset eivät ajattele tällä tavalla. Kuten luimme Markuksen evankeliumista, juutalainen mies kysyi Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Jeesus vastaa, että käskyt tulee pitää ja luettelee muutaman käskyn kymmenestä käskystä. Tässä on selvää, vaikka Jeesus ei kaikkia käskyjä luettelekaan, että kaikkia kymmentä käskyä tulee noudattaa. Juutalaisessa retoriikassa riittää, että lainataan vain yhtä tai kahta jaetta ja kuulija, joka tuntee koko Tooran, ymmärtää mihin jaekokonaisuuteen viitataan. Tältä kyselijältä puuttui kuitenkin jotain. Hän oli noudattanut kymmentä käskyä, niin kuin juutalaisen tulee noudattaa. Mutta hän oli rikas, eikä ollut noudattanut Tooran käskyä köyhien auttamisesta (5. Moos. 15:7,8). Niinpä hän lähti pois murheellisena, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Tästä tapauksesta näemme, että juutalaiset eivät kysele, mitä minun on uskottava. Juutalaiset kysyvät, mitä minun on tehtävä. Tässä on kreikkalaisen ja juutalaisen ajattelun välillä suuri kuilu.

Mitä minun siis on tehtävä, jotta pelastuisin? No Raamattuhan sanoo, että sinun on uskottava Jeesukseen. Tämä on totta.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room. 10:9-10, 13-14)

Tämä on Jumalan sana. Usko Jeesukseen pelastaa. Suun tunnustus pelastaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka voi pelastua, jos ei tiedä mihin uskoo? Kristityt päättelevät, että koska usko pelastaa, meidän täytyy tarkkaan määritellä, mihin me uskomme. Ja tämä usko tulee tunnustaa ääneen sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Niinpä kirkko on rustaillut apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset, jotta me tietäisimme, mihin uskomme, jotta voisimme pelastua. Itse luen toisin. Luen, että usko siihen, että Jeesus on Messias, meidän pääsiäislampaamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi pääsiäisenä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä, riittää pelastukseen. Minun ei tarvitse ymmärtää kolminaisuuden salaisuutta, jotta pelastuisin. Minä en pelastuakseni tarvitse dogmaattista teologiaa, en tarvitse Athanasiuksen uskontunnustusta enkä katolisen, enkä luterilaisen kirkon teologisia saivarteluja. Minä kysyn, kuten juutalainen mies Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Ja Raamatun vastaus on täysin yksiselitteinen – seurata Jeesusta (Joh. 21:22). Paavali sanoo, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Jeesuksen seuraaja (1. Kor. 11:1).

Miten Jeesusta siis tulee seurata? Monella kristityllä on ranneke, jossa lukee WWJD, What Would Jesus Do? Tämä omasta päästä keksitty perinnäissääntö on kaunis ajatus. Me mietimme elämämme haasteiden edessä, mitä Jeesus tekisi. Tämä periaate on aivan oikein. Itse en käytä ranneketta, koska minulla on tätä tarkoitusta varten tupsut (4. Moos. 15:38). Näen tupsut ja muistan Tooran käskyt. Seuraan Jeesusta, joka noudatti Tooraa ja opetti Tooraa. Jos haluan seurata Jeesusta, noudatan Tooran käskyjä. Se on niin yksinkertaista. Jotta kukaan ei ylpistyisi, Raamattu sanoo noin miljoona kertaa, että me emme pelastu omien tekojemme kautta, vaan yksin Messiaan armosta (Ef. 2:8,9). Tämä on Jumalan sana. Jos emme pelastu tekojen kautta, miksi noudattaisimme käskyjä? Paavali tiesi, että ihmiset esittäisivät tämän kysymyksen. Siksi Paavali teroittaa ja tekee kristallin kirkkaaksi, että me emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä (Room. 6:15). Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4), tarkoittaa tämä asia yksinkertaisesti sitä, että meidän on noudatettava lakia, joka ei ole raskas taakka (5. Moos. 30:14, 1. Joh. 5:3). Emme täten noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Syntiselle naiselle Jeesus sanoi, että mene, äläkä enää tee syntiä (Joh. 8:11).

Tässä siis huomaamme suuren eron kreikkalaisen, kirkollisen filosofian ja juutalaisen ajattelun välillä. Juutalaisia ei kiinnosta usko, dogmit ja opinkappaleet. Toki juutalaisilla on teologiaa ja he ovat osittain pohtineet samoja kysymyksiä kuin kirkon teologit, mutta suurimman osan ajastaan juutalaiset rabbit ovat uhranneet käskyjen tutkimiseen. Juutalaisia kiinnostaa enemmän mitä me teemme, kuin se, mitä me uskomme. Niinpä voit lukea esim. Shulcahn Aruchista miljoonia ja miljoonia perinnäissääntöjä, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti auttaa juutalaista noudattamaan Tooran käskyjä. Mutta emmekö me ole lain alla, jos noudatamme käskyjä? Emmekö ole langenneet pois armosta, jos noudatamme näitä juutalaisia tapoja, Tooran käskyjä? Emmekö me ole hirvittävässä lain orjuudessa, jos noudatamme Tooraa? Emme ole. Raamattu puhuu lain taakasta tasan nolla sanaa. Raamattu puhuu lain orjuudesta tasan nolla jaetta. Kuten jo yllä lainasin, Toora sanoo, että tämä käsky ei ole liian vaikea täyttää, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Uudessa testamentissa Johannes sanoo, että Jumalan laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3). Joten Raamatun selvä todistus on, että Toora, eli Mooseksen laki, ei ole raskas taakka. Miksi kristityt eivät juuri muusta saarnaakaan, kuin lain orjuudesta? Miksi kristityt varoittavat meitä Tooran käskyjen noudattamisesta?

Paavali kertoo meille miksi. Koska kirkko on lähes 2000 vuotta vaeltanut laittomuuden orjuudessa. Laittomuuden salaisuus, josta Paavali kirjoittaa (2. Tess. 2:3-12), on vaikuttanut kirkossa jo lähes 2000 vuotta. Tämä turmiollinen harhaoppi – Toora on raskas taakka! – sai alkunsa jo hyvin varhain, viimeistään siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin ulos kirkosta, Messiaan ruumiista. Siksi kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Tämä oppi on vaikuttanut lähes 2000 vuotta hyvin vahvana kirkossa. Samaa valhetta on toistettu Saatanan vaikutuksesta kaikella valheen voimalla. Siksi ei ole mikään ihme, että kristityt uskovat, että Mooseksen laki on raskas taakka. Me juutalaiset tiedämme, että tämä on valhetta. Me noudatamme Tooraa ja huomaamme itse omassa elämässämme, että tämä laki ei ole liian vaikea, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Psalmissa 119 psalmista ylistää Jumalan pyhää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia 176 jakeen verran. Katso tästä, mitä Psalmit sanovat Tooran käskyistä. Jos psalmi 119 on mielestäsi liian pitkä, psalmissa 19 kuningas Daavid tiivistää samat ajatukset vain muutamaan jakeeseen. Daavidin mukaan Toora on täydellinen. Paavalin mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Kristityt ovat 2000 vuotta valehdelleet meille Toorasta. Tutki itse Raamattua ja katso, mitä Raamattu itse sanoo meille Mooseksen laista. Mooseksen laissa sanotaan noin miljoona kertaa, että tämä on ikuinen säädös. Toorassa sanotaan noin miljoona kertaa, että noudattakaa kaikkia näitä käskyjä. Kristittyjen Raamatun viimeinen kirja, Malakia, muistuttaa kristittyjä viimeisellä sivulla ennen Uutta testamenttia:

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. (Mal. 4:4)

Mitä tapahtuu, kun kristitty kääntää sivua? Hän ajattelee, että nyt olemme kääntäneet sivun Vanhasta testamentista Uuteen testamenttiin, nyt Mooseksen lain käskyt eivät enää koske meitä! Näin kristityt uskovat, koska näin heitä on pyhäkoulusta asti opetettu. Tähän asiaan ei tule muutosta, ennen kuin Pyhä Henki poistaa peitteen kristittyjen silmiltä. Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Mt. 5:17-19)

Nämä jakeet ovat peitossa kristityiltä. Heillä on peite silmillä, siksi he väittävät, että Mooseksen laki on kumottu, Mooseksen laki on raskas taakka, Mooseksen laki ei koske meitä kristittyjä. Kaikki saatanallisia, raamatunvastaisia valheita.

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. (Ps. 19:8-12)

Olemme osoittaneet täten, että juutalaiset eivät usko pelastuvansa uskomalla dogmeja ja oppeja. Juutalaiset tekevät, he eivät usko. Toki Raamattu sanoo, että usko Jeesukseen pelastaa, mutta me juutalaiset ajattelemme, että Jeesukseen uskominen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Jeesuksen seuraaminen taas tarkoittaa Tooran käskyjen noudattamista. Tooran käskyjä noudatamme Jeesuksen opetuksen ja tulkinnan valossa. Täten sapattina saa kantaa vuodetta, tehdä tahnan, pelastaa, parantaa, tehdä hyvää ja hätätilanteessa nostaa pojan tai härän kaivosta. Jos seuraamme Jeesuksen opetusta, ymmärrämme, että käsien rituaalinen peseminen on turhaa. Voit lukea lisää perinnäissäännöistä tästä. Kun me juutalaiset luemme Uutta testamenttia, me huomaamme, että Jeesus ei kumonnut ainuttakaan Tooran käskyä. Hän ei kumonnut ruokasäädöksiä eikä hän häpäissyt sapattia. Jeesus on lihaksi tullut Toora (Joh. 1:1). Jos seuraamme Jeesusta, noudatamme Tooraa. Se on niin yksinkertaista. Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, korostan, että me pelastumme yksin armosta. Toistan, me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Pelastukseen me emme tarvitse Augustinusta, kirkkoisiä, Athanasiusta, Lutheria tai Calvinia. Dogmaattinen teologia ei meitä pelasta. Emme tarvitse teologien saivartelua ja jargonia. Me seuraamme Jeesusta ja se riittää meille. Aamen.

Ihanat pahat perinnäissäännöt

Ultra-orthodox jews washing their hands at the Western Wall in Jerusalem
Käsien pesua juutalaiseen tapaan. Huomaa kuinka iloisia he ovat!

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: “Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.”
(Mt. 15:1-9)

Kristityillä on sellainen käsitys, että juutalaiset Jeesuksen aikaan olivat rasittaneet itseään fariseusten perinnäissäännöillä, jotka olivat kamalia, hirvittäviä ja pahoja. Niiden tarkoitus oli rakentaa aita Tooran käskyjen ympärille, mutta fariseukset olivat saaneet aikaan vain valtavan lakiviidakon, jossa kukaan ei nähnyt enää vaeltaa. Perinnäissäännöillä, kuten käsien pesulla, juutalaiset kuulemma kumosivat Jumalan käskyt. Kun luemme tarkkaan tämän evankeliumitekstin, huomaamme, että käsien pesu ei ollut se traditio, josta Jeesus fariseuksia moitti. Paljon pahempi perinnäissääntö oli korban-käytäntö, jonka mukaan juutalaisen ei tarvinnut huolehtia vanhemmistaan, jos lahjoitti rahansa temppelille. Tätä perinnäissääntöä Jeesus vastusti, ja tällä perinnäissäännöllä Jeesuksen mukaan fariseukset kumosivat Jumalan käskyn. Jeesus ei sano, että ne palavat ikuisesti helvetin tulessa, jotka pesevät kätensä ennen ateriointia. Tuntemistani kristityistä joka ikinen nykyään pesee kätensä ennen ateriointia, joten miksi kristityt saavat noudattaa tätä traditiota, mutta juutalaiset eivät saa? Tämän perinnäissäännön ansiosta juutalaiset pimeällä keskiajalla eivät sairastuneet ruttoon. Joten traditio voi olla myös hyvä asia, vaikka se ei olisikaan Jumalan käsky.

Toki Jeesus opettaa tässä selvästi, että käsien peseminen rituaalisesti on turhaa. Se ei vaikuta henkilön saastaisuuteen sitten yhtään, koska epäpuhtain käsin syöminen Jeesuksen mukaan ei saastuta ihmistä. Tämä oli Jeesuksen opetuksen pointti, niin tässä, kuin Markuksen rinnakkaisevakeliuminkin kohdassa (Mk. 7). Konteksti oli pesemättömin käsin syöminen ja perinnäissääntöjen noudattaminen, Tooran käskyjen noudattamisesta tässä ei puhuttu, eikä Jeesus tässä kumonnut ruokasäädöksiä.

Mutta kun Jeesus ei noudattanut perinnäissääntöjä! Jos ollaan tarkkoja, Jeesus ei noudattanut joitakin perinnäissääntöjä. Hänellä oli perinnäissäännöistä eri näkemys kuin fariseuksilla, joka aiheutti kitkaa heidän välilleen. Kuten esitin, käsien pesua Jeesus piti turhana. Korban-säädöstä Jeesus piti vakavana asiana, koska sillä kumottiin Tooran käsky. Sapattisäädöksiä Jeesus noudatti liberaalimmin kuin fariseukset. Jeesuksen esimerkin mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä, tehdä tahnan, parantaa, kantaa vuodetta ja nostaa härän tai pojan kaivosta. Näitä asioita Toora ei kiellä, mutta ne olivat vastoin fariseusten traditiota. Oli siis joitakin perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä, fariseusten omasta päästään keksimiä säädöksiä, joita Jeesus vastusti. Toorassa käsketään sitomaan nämä sanat otsalle ja käsivarteen (5. Moos. 6:8). Tämä on Tooran käsky. Raamatunlausekoteloiden koosta tai muodosta ei Toora puhu yhtään mitään. Samoin vaatteen kulmiin sidottavien tupsujen koosta Toora ei mainitse sanaakaan (4. Moos. 15:38). Niinpä Jeesuksen aikana fariseukset kilpailivat sillä, kenellä oli suurimmat tupsut ja mahtavimmat raamatunlausekotelot. Se on varmasti ollut melkoinen näky! Tiedoksi jokaiselle, että nämä epäkohdat on rabbiinisessa juutalaisuudessa tänään korjattu. Tefilin ja tzitzit ovat standardikokoa. Kukaan ei tee niistä suuria. Korban-uhria ei enää ole. Mutta juutalaiset edelleen pesevät kätensä ja rukoilevat: “Siunattu olet sinä Herra, meidän jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän pestä kädet.” Mutta kuinka vakavasta asiasta on kyse? Minun puolestani juutalaiset saavat maailman tappiin asti rauhassa pestä käsiään kenenkään kristityn heitä häiritsemättä.

Sanoin, että Toorassa käsketään sitomaan raamatunlausekotelo otsalle. Jos olemme tarkkoja, siinä sanotaan, että nuo sanat on sijoitettava silmien väliin. (5. Moos. 6:8) Kristitty, joka lukee Raamattua sola scriptura periaatteen mukaan, tietysti sitoo raamatunlausekotelon kirjaimellisesti silmien väliin. Onkin mielenkiintoista, että vaikka alkukielessä puhutaan selvästi silmistä, on tämä jae kuitenkin käännetty otsaksi sekä uudessa että vanhassa käännöksessä. Raamatunkääntäjämme täten ovat jostain syystä seuranneet juutalaista traditiota. Juutalaiset tietävät traditionsa ansiosta, että tässä tarkoitetaan linjaa silmien välissä, raamatunlausekotelo tulee siis sijoittaa keskelle päätä, mutta ei kirjaimellisesti silmien väliin, vaan hieman ylemmäs, hiusrajan tuntumaan otsalle. Moni erikoinen Tooran käsky saa täysin selväjärkisen selityksen tradition kautta luettuna. Juutalaiset eivät ole näitä traditioita kaikkia säveltäneet omasta päästään. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Samoin käsky “älä keitä vohlaa emänsä maidossa” (2. Moos. 34:26) kuulostaa erikoiselta, mutta juutalaisten tradition valaisee tätäkin käskyä – maitotuotteet eivät saa olla missään kosketuksessa lihatuotteiden kanssa. Miksi kristityt kuvittelevat, että rabbit olisivat omasta päästään keksineet näin erikoisen tulkinnan tästä jakeesta, vain hankaloittaakseen omaa elämäänsä? Moni kristitty luulee ymmärtävänsä Raamattua paremmin kuin juutalaiset. Toki te voitte lukea Raamattuanne kirjaimellisesti. Me juutalaiset luemme Tooraa tradition kautta, mikä on täysin raamatullista ja oikein.

Katolilaiset tekevät suuren numeron omasta traditiostaan. He esittävät osittain täysin asiallistakin kritiikkiä sola scriptura periaatetta kohtaan. Tähän kritiikkiin luterilaiset eivät ole arvollisella tavalla vastanneet. Katolisen kirkon traditio on kuulemma 2000 vuotta vanha. Kuten olen kirjoittanut Juho Sankamon Alkukirkon salaisuus kirjan arviossani, alkuseurakunta ei ollut yhtä kuin katolinen kirkko. Katolinen kirkko syntyi vasta paljon myöhemmin. Oli apostolista sukksessiota tai ei, katolisen kirkon traditio ei ole välittynyt apostoleilta kirkolle samaan tapaan kuin suullinen perimätieto Moosekselta fariseuksille. Tämän näemme jo siitä yksinkertaisesta syystä, että katolisen kirkon traditio opettaa rikkomaan kymmentä käskyä. Täten se ei voi olla apostolista traditiota. Sympatiseeraan kuitenkin tässä asiassa katolilaisia. Heillä on hyvin vanha traditio. Lähes 2000 vuotta. Traditio on tärkeä ja me tarvitsemme traditiota. Meillä juutalaisilla on noin 4000 vuotta vanha traditio. Kumpaa traditiota on loogisempaa seurata?

Kristityt usein moittivat meitä juutalaisia ja kysyvät, miksi teillä on noita perinnäissääntöjä. Kristityilläkö ei ole perinnäissääntöjä? Miksi kristityt paastoavat 40 päivää ennen pääsiäistä? Missä niin on määrätty Raamatussa? Koko kirkkovuosi ja jumalanpalveluksen liturgia perustuvat perinnäissääntöihin. Joulunvietto on yhtä perinnäissääntöjen ja ihmiskäskyjen juhlaa, on joulukuusi, joulukoristeita, jouluvaloja, joulukalenteria, joulupuuroa, joulukinkkua ja joulusaunaa, joulutontuista ja joulupukista puhumattakaan. Joten miksi kristityillä saa olla perinnäissääntöjä, mutta juutalaisilla ei?

Kuten huomasimme Matteuksen evankeliumitekstistä, perinnäissääntö, jolla kumottiin Tooran käsky, oli erittäin vakava asia Jeesuksen mielestä. Tänään kristityt sunnuntaikäskyllään, joka on perinnäissääntö ja ihmiskäsky, kumoavat Tooran harvinaisen selvän käskyn. Noudattaessaan ihmiskäskyä ja pyhittäessään sunnuntain kristityt rikkovat kymmentä käskyä. Tämä jos mikä on vakava asia. Käsien pesu on aika pieni rike tämän rinnalla.

Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Jeesus itse asiassa noudatti joitakin fariseusten perinnäissääntöjä. Jeesus meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan (Lk. 4:16). Toorassa käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Se on lepopäivä. Lepäämisen lisäksi Raamatussa käsketään sapattina pitämään pyhä kokous. Mutta synagoogalaitoksesta Toora ei puhu sanaakaan. Koko synagooga perustuu täten perinnäissääntöön, jota Jeesus noudatti. Samoin Jeesus ennen ateriaa siunasi leivän ja viinin. Tällaisesta ei ole mitään käskyä Toorassa, kyse oli fariseusten hyvin vanhasta perinnäissäännöstä, jota Jeesus noudatti ja itse asiassa opetti meitäkin noudattamaan asettaessaan ehtoollisen. Juutalaiset ovat muutaman tuhat vuotta siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla, joilla myös Melkisedek siunasi leivän ja viinin tullessaan Aabrahamia vastaan (1. Moos. 14:18). Nämä ruokoukset kuuluvat “Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat meille leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Tämä rukous on täten hyvin vanha ja on erittäin todennäköistä, että Jeesus siunasi leivän ja viinin juuri näillä sanoilla. Kirkoissammehan ehtoollisella itse asiassa ei leipää ja viiniä siunata millään sanoilla, todetaan vain, että Jeesus siunasi leivän ja viinin.

Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä. Jesajan mukaan sapatinpäivä on suuri ilopäivä (Jes. 58:13,14). Mutta Toorassa ei ole mitään ohjeita sapatin pyhittämiseen. Sapattiateria ja sapattikynttilöiden sytyttäminen ovat molemmat perinnäissääntöjä, mutta minä en sitten kerta kaikkiaan näe, mitä pahaa tässä traditiossa olisi. Minun mielestäni sapatin pyhittäminen juhlallisella aterialla kynttilöineen on täysin oikein, olkoonkin, että kyse on traditiosta. Kuinka usein kristityt sytyttelevät kynttilöitä? Ainakin jouluna useammassa kodissa loistaa joulukynttelikkö, enkä minä muista Raamatustani lukeneeni sellaisesta sanaakaan. Joten huomaamme, että sekä kristityillä että juutalaisilla on perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä ja traditioita. Heittäkäämme siis romukoppaan sellainen ajattelu, että uskovan ei tule olla yhdenkään perinnäissäännön tai tradition kanssa missään tekemisissä.

Näemme siis, että kaikki traditiot eivät ole pahasta. Voimme omatunto puhtaana aivan hyvin viettää joitakin traditioita. Herran pyhien juhlien pyhittäminen (3. Moos. 23) ilman mitään traditiota olisi hyvin köyhää. Miksi emme seuraisi pääsiäisenä juutalaisten ikivanhaa seder-järjestystä? Miksi siis emme seuraisi näissä asioissa juutalaisten traditiota? Sen toki myönnän, että on hyvä pitää mielessä, mikä on Tooran käsky ja mikä ihmiskäsky ja erottaa nämä toisistaan. Mutta sellaista kristittyjen keskuudessa yleistä ajattelua minä vierastan, että kaikki perinnäissäännöt ovat isästä perkeleestä. Pitäkäämme vain mielessä, että traditio ei saa koskaan kumota Tooran käskyä.

Nyt luen juutalaista lakia, perinnäissääntöjä, en suoraan Talmudista, koska siitä en ymmärtäisi sanaakaan, vaan teoksesta nimeltä Shulchan Aruch. Siinä on rautalangasta väännetty, mitä käskyjä juutalaisen tulee noudattaa. Kaikki on säädetty, alkaen siitä, kuinka aamulla tulee herätä. Siellä kerrotaan kumpi kenkä tulee sitoa ensin ja kummalla kädellä tulee pyyhkiä takapuoli. Siellä on kerrottu mitä rukoilla, mitä siunata, millä sanoilla ja miten. Kaikki on tarkoin säädetty. Juutalaiselle, joka on kasvanut pienestä asti juutalaisessa kodissa, näissä traditioissa ei ole mitään vaikeaa. Kaikessa on tarkoituksena erottaa saastainen pyhästä. Jokaisella käskyllä on jokin merkitys ja suurempi tarkoitus. Meidän silmissämme nämä käskyt saattavat näyttää oudoilta ja täysin hassuilta tai jopa mielipuolisilta, mutta itse näen niissä paljon viisautta. Soveltuvin osin en näe mitään ongelmaa siinä, että Jeesuksen Messiaan seuraaja noudattaa myös näitä perinnäissääntöjä. Joten pohtikaamme tarkkaan, josko sittenkin olisi paikallaan noudattaa joitakin perinnäissääntöjä.

Oikein väärin ymmärretty Galatalaiskirje

But the Holy Spirit produces this kind of fruit in our lives: love, joy, peace, patience, kindness, goodness, faithfulness,

Kansanlähetysopiston Ainutlaatuinen Jeesus periodilla Leif Nummela esitti varmana tietona, että messiaaniset juutalaiset, jotka noudattavat Tooraa, eivät lue Galatalaiskirjettä. Näin ovat kuulemma Kansanlähetyksen Israel-lähetit saaneet selville. Saattaako meitä messiaanisia juutalaisia pikkaisen loukata se, että joku väittää, että meillä on Raamatussamme kokonainen kirja, jota me emme lue? Saattaa loukata ja loukkaa. Mistä Leif Nummela on tämän tiedon saanut? Miten hän on niin varma tästä asiasta? Voin kertoa, että me juutalaiset luemme Galatalaiskirjettä, me opiskelemme Galatalaiskirjettä ja tutkimme Galatalaiskirjettä ja me olemme kirjoittaneet Galatalaiskirjeestä. Jos haluat tutustua messiaanisten juutalaisten käsitykseen Galatalaiskirjeestä, lue Tim Heggin kommentaari Galatalaiskirjeestä. Hän käy perusteellisesti läpi koko Galatalaiskirjeen.

Leif Nummela esittää väitteensä siksi, että hänen omassa mielessään on täysin selvää, että apostoli Paavali Galatalaiskirjeessä opettaa, että Tooran käskyjä ei uudessa liitossa tarvitse noudattaa. Täten Leif Nummela päättelee, että henkilö, joka noudattaa Tooran käskyjä, ei ole lukenut Galatalaiskirjettä. Leif Nummela ei ole keskustellut juutalaisten kanssa tästä asiasta, hän ei tunne messiaanisia juutalaisia, hän ei tiedä tästä asiasta yhtään mitään, hän valehtelee julkisesti väittäessään, että me emme lue Galatalaiskirjettä. Esitän seuraavaksi oman näkemykseni Galatalaiskirjeestä, kirjeestä, jonka olen lukenut monta kymmentä kertaa ja aion lukea jatkossakin. Me luemme Galatalaiskirjettä, joten voisiko Leif Nummela ystävällisesti pitää mölyt omassa mahassaan?

Mitä Galatalaiskirjeessä sanotaan? Kuka sen on kirjoittanut ja kenelle? Nämä kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä. Kirjeen kirjoittaja on apostoli Paavali, joka kertoo saaneensa evankeliuminsa suoraan Jeesukselta Kristukselta (Gal. 1:12). Tämä kirje täten on 100% Jumalan sanaa. Pietari varoittaa meitä hyvästä syystä Paavalin kirjeistä. Niissä Pietarin mukaan on yhtä jos toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon (2. Piet. 3:16). Mitään kirjettä ei ole väännetty kieroon niin paljon kuin Paavalin kirjettä Galatalaisille. Osoitan tässä kirjoituksessani tämän faktan.

Paavalin kirje Galatalaisille on kirjoitettu Galatalaisille, kuten käy ilmi jo otsikosta. Keitä olivat Galatalaiset? He olivat pakanoita, kuten käy ilmi seuraavasta:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Galatalaiset täten olivat pakanoita, he eivät olleet juutalaisia. Paavali ei kirjoita kirjettään juutalaisille, vaan pakanoille. Saattoiko olla, että juutalaisilla oli Toorasta tismalleen oikea käsitys, mutta pakanoilla vääristynyt, turmiollinen näkemys? Kenties ne asiat, joista Paavali kirjoittaa ja varoittaa, vaivasivat pakanoita, ei juutalaisia? Monet kristityt kuvittelevat ja esittävät, että Paavali tässä kirjeessään moittii juutalaisia juutalaisten tapojen seuraamisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Paavali moittii pakanataustaisia pakanoita harhaopeista, joita he seurasivat. Mitä olivat nämä harhaopit? Uskoivatko pakanat, että heidän tulee noudattaa Tooraa, Mooseksen lakia, ja Paavali tässä kirjeessään opastaa heitä, että Mooseksen lain käskyjä ei tarvitse noudattaa? Näin esittävät kristityt ja näin kristityt näkevät tämän kirjeen. Näytä minulle, oi kristitty, missä kohtaa kirjettään Paavali moittii Galatian seurakuntaa juutalaisten tapojen noudattamisesta, Mooseksen lain käskyjen noudattamisesta, joita Paavali itse Roomalaiskirjeessä kutsuu pyhiksi, vanhurskaiksi ja hyviksi (Room. 7:12)? Aivan, sellaista jaetta ei löydy tästä kirjeestä.

Mistä asioista Paavali moittii näitä pakanoita? Luemme Galatalaiskirjeestä:

Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:9-11)

Kuten Pietari varoittaa, Paavalin kirjeitä väännetään ahkerasti kieroon. Moni kristitty opettaa, että tässä kohtaa Paavali moittii galatalaisia juutalaisten juhlapyhien, sapattien, uudenkuunpäivien, lehtimajanjuhlan ja ensilyhteen heilutuksen viettämisestä. Nämä päivät kristittyjen mielestä eivät voi tarkoittaa joulua, sunnuntaita, juhannusta, Marian ilmestyspäivää tai Mikkelinpäivää, vaan tässä Paavali varoittaa Galatian seurakuntaa juutalaisten juhlien viettämisestä. Kun luemme Raamatusta, mitä Paavali sanoo, on täysin selvää, että hän tässä moittii pakanoita heidän pakanallisista juhlapyhistä. Paavali varoittaa heitä, miksi jälleen käännytte köyhien alkeisvoimien puoleen? Mitä ovat köyhät alkeisvoimat, joiden puoleen galatalaiset jälleen kääntyvät? Lehtimajanjuhlaa, Sapattia ja suurta sovituspäivää? Ruokasäädöksiä, tupsuja, partoja ja hiuksia? Miten olisi mahdollista, että pakanat entisessä elämässään olisivat viettäneet juutalaisia juhlia ja Paavali nyt moittii heitä siitä, että nämä pakanat jälleen kääntyvät juutalaisten juhlien puoleen? Se ei ole mahdollista. Paavali tässä moittii pakanoita siitä, että he jälleen kääntyvät pakanallisten juhla-aikojen puoleen. Kristityille täten tässä on vakava varoitus joulusta, juhannuksesta, Enkelien sunnuntaista ja Marian ilmestyspäivästä. Paavali varoittaa pakanallisten juhlapyhien vietosta, Paavali tässä ei sanallakaan moiti yhtään ketään juutalaisten juhlapyhien vietosta, joista voimme lukea luvusta 3. Moos. 23. Eikä Paavali tässä sanallakaan varoita yhtään ketään sapatin vietosta. Paavali vietti itsekin juutalaisten juhlia (Apt. 18:21; 20:16), joten olisi hieman tekopyhää Paavalilta moittia toisia juutalaisten juhlien vietosta.

Hämmästyttävin asia, jonka olen kuullut kristittyjen suusta Galatalaiskirjeestä, on väite, että Paavalin mukaan kuulemma Tooran noudattajat ovat kirouksen alla. Olen kuullut lukuisia kertoja, että Paavali Galatalaiskirjeessä kuulemma julistaa, että jos noudatat Mooseksen lain käskyjä, olet kirouksen alla. Tämä on kova väite ja kuulostaa täysin uskomattomalta. Kristityt vetoavat seuraavaan jakeeseen:

Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

Tässä Paavali kuulemma suoraan sanoo, että jos noudatat Tooraa, Mooseksen lakia, olet kirouksen alla. Kristityn täten ei tule noudattaa Tooraa, kristityn tulee pysyä mahdollisimman kaukana Toorasta, kuten Lutherkin opettaa. Paavali sanoo tässä “kuten kirjoitettu on”. Missä näin on kirjoitettu? Puuttumatta kreikan alkukieleen, on selvää mitä jaetta Paavali tässä lainaa. Hän lainaa viidettä Mooseksen kirjaa:

Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä.” (5. Moos. 27:26)

Mooseksen laista luemme (5. Moos. 28) valtavat siunaukset niille, jotka noudattavat Tooraa. Vastaavasti luemme hirvittävistä kirouksista, jotka kohtaavat niitä, jotka eivät noudata Tooraa. Paavali tässä kohtaa lainaa Tooraa, joka opettaa, että ne ovat kirouksen alla, jotka eivät noudata Tooran käskyjä. Miten on mahdollista, että apostoli Paavali, lainatessaan Tooran jaetta, jonka mukaan ne ovat kirouksen alla, jotka eivät nuodata Tooraa, esittäisikin tässä, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa? Miten on mahdollista lainata Tooraa ja opettaa samassa lauseessa päinvastaista, kuin mitä Toora sanoo? Miten tämä kristittyjen logiikka oikein toimii? Paavali tässä sanoo, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa ja perustelee kantansa Tooran jakeella, joka sanoo, että olet kirouksen alla jos et noudata Tooraa? Tämä on mahdollista, koska olemme tekemisissä Paavalin vaikeiden tekstien kanssa, joita epävakaat vääristelevät kieroon omaksi turmiokseen. Kristityt vihaavat Tooraa ja vääntävät kieroon kaikkia kirjoituksia perustellakseen omaa harhaoppiaan, jonka mukaan olet kirouksen alla jos noudatat Tooraa, Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12).

Mitä Paavali sitten tahtoo sanoa? Luemme kreikasta ja käännöksistämme, että ne ovat kirouksen alaisia, jotka pitäytyvät lain tekoihin. Uusi käännös sanoo, että ne ovat kirouksen alla, jotka luottavat lain noudattamiseen. Paavali täten tässä kohtaa ei julista, että sinä olet kirouksen alla, jos noudatat Tooran käskyjä. Hän opettaa, että olet kirouksen alla, jos pitäydyt lain noudattamiseen, jos perustaudut lain noudattamiseen, jos luotat lain noudattamiseen, jos siis perustat oman pelastuksesi omiin lain tekoihisi. Ja tätä harhaoppia Paavali vastustaa. Galatian judaistit opettivat näille pakanoille, että sinä pelastut jos ympärileikkaat itsesi. Tämä oli se harhaoppi, jota Paavali jyrkin sanoin tässä kirjeessään vastustaa.

“Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.” (Gal. 6:13)

Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 6:15)

Ympärileikkaus on Paavalin argumentin ytimessä. Judaistit opettivat Galatian pakanoille, että pelastus tulee ympärileikkauksen ansiosta. Paavali sanoo, että nämä ympärileikkaajat eivät itsekään noudata lakia. Kontekstista on selvää, että Paavalin mielestä se, että nämä judaistit eivät itse nuodata lakia, on huono asia. En lue mistään kohtaa Galatalaiskirjettä sitä jaetta, jossa Paavali julistaisi lain noudattamisen olevan huono asia. Jos haluat ymmärtää Galatalaiskirjettä, heitä Lutherin teos paperinkeräykseen tai polta se roviolla. Revi se kappaleiksi ja erota se Raamatusta yhtä kauas kuin Luther kehottaa erottamaan lain evankeliumista. Lutherin teos ei auta meitä ymmärtämään Paavalia. Lutherin rakas teos on kirjoitettu valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein kaikin vääryyden viettelyksin, jotta kristityt eksyisivät pois Raamatun armosta ja totuudesta.

Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.” (Gal. 3:21)

Paavali sanoo tässä suoraan, että laki, Toora, ei ole vastoin Jumalan lupauksia. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa, että usko ei tee lakia mitättömäksi, vaan Paavali sanoo vahvistavansa lain, Tooran (Room. 3:31). Paavalin opetuksessa on ytimessä vanhurskautuminen yksin armosta, ei lain tekojen kautta, vaan yksin Jeesuksen veressä. Tämä on varsin yksinkertainen ja helppo asia sisäistää, me pelastumme yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Emme tarvitse tämän asian sisäistämiseksi yli 200 Lutherin teosta. Meille riittää Raamattu. Ja tässä kirjeessään, kuten muuallakin, Paavali tekee harvinaisen selväksi, että me pelastumme yksin armosta. Jos me pelastumme yksin armosta, mitä me teemme laille? Saako uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12)? Paavalin vastaus on jyrkkä ei missään tapauksessa, ei missään olosuhteissa (Room. 6:1,2,15). Vanhurskaus täten ei tule meidän suurenmoisen lain noudattamisen ansiosta, vaikki pitäisimme joka ikisen käskyn, vaikka tupsumme olisivat kuinka suorassa tahansa, vaikka emme turmelisi parran reunaa, vaikka kantaisimme 24/7 mukanamme lapiota, jolla peitämme jätöksemme. Ei. Me pelastumme yksin armosta. Ne kristityt, jotka seuraavat Lutheria ja kirkkoisiä, eksyvät pahan kerran. Heille on lapsesta asti opetettu, että tässä kirjeessä, Galatalaiskirjeessä, Paavali opettaa, että Mooseksen lakia, Tooraa, ei tarvitse noudattaa, me pelastumme yksin armosta ja jos noudatamme lakia, Tooraa, Mooseksen lakia, palaamme takaisin vanhaan liittoon ja eksymme pois armosta ja totuudesta. Tämä on saatanallinen valhe. Asia on hyvin yksinkertainen. Me pelastumme yksin armosta. Jos haluamme rakastaa Jumalaa yli kaiken, noudatamme hänen käskyjään (1. Joh. 5:3), jotka eivät ole raskaat. Uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä ja rikkoa lakia. Raamatun mukaan synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Täten, kun meidät kerran on pelastettu yksin armosta, emme voi palata takaisin vanhaan elämäämme ja tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, vaan me noudatamme sitä. Emme noudata lakia jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Tämän asian selvittämiseen emme tarvitse Lutherin teoksia. Meille riittää Raamattu.

Mutta eikös Paavali opeta tässä kirjeessään, että Pietari teki syntiä nuodattaessaan juutalaisten seurassa juutalaisia ruokasäädöksiä? Eikö Paavali sanoo selvääkin selvemmin, että pakanoiden tavat ovat hyvä asia, juutalaisten tavat ovat syntiä ja Jumalalle kauhistus? Tutkitaan näitä jakeita seuraavaksi.

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;” (Gal. 2:11-15)

Kuulen lukuisilta kristityiltä, että Pietari pakanoiden seurassa söi sikaa, äyriäisiä, verta, hiiriä ja pikkuoravia. Juutalaisten tultua Galatian seurakuntaan vierailulle, Pietari pelkäsi juutalaisten reaktiota ja aterioi jatkossa ainoastaan juutalaisten pöydässä, noudattaen tarkaan juutalaisten ruokasäädöksiä. Nämä ruokasäädökset Jeesus oli kumonnut julistaessaan kertakaikkisesti kaikki ruuat puhtaiksi. Paavali tässä täten moittii Pietaria siitä, että hän jälleen noudattaa juutalaisia ruokasäädöksiä, jotka on Jeesuksen toimesta kumottu. Pietarin synti täten oli Mooseksen lain noudattaminen, tilanteessa, jossa Mooseksen laki on kumottu ja Mooseksen lain noudattaminen täten paradoksaalisesti onkin itse asiassa syntiä. Paavali kuulemma opettaa, että pakanoiden tavat ovat uudessa liitossa täysin OK, mutta juutalaisten tapoja missään olosuhteissa ei saa noudattaa. Jos noudattaa ruokasäädöksiä, silloin Kristuksen ruumis ei ole enää yksi, kun kerran pakanat ja juutalaiset eivät voi aterioida yhdessä. Tässä kristittyjen näkemys näistä jakeista.

Tämä argumentti perustuu siihen oletukseen, että Jeesus kumosi ruokasäädökset. Kuten olen tässä kirjoituksessa perusteellisesti esittänyt, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä. Jumalan seurakunnassa kaikki noudattivat Mooseksen lakia. Näytä minulle Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista profetia Messiaasta, joka kumoaa ruokasäädökset. Sellaista ei ole. Luemme Jesajasta, että lopun aikoina Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sikaa ja hiiriä, siis saastaisia eläimiä (Jes. 66:17). Nyt kun luemme nämä Galatalaiskirjeen jakeet siitä kontekstista käsin, että ruokasäädökset ovat edelleen voimassa, mikä oli Pietarin synti? Paavali kertoo meille vastauksen selvästi. Pietari noudatti juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden seurassa. Pietarin synti täten oli tekopyhyys ja ulkokultaisuus, hän noudatti perinnäissääntöä, joka erotti pakanat juutalaisista, vaikka oli itse jo kertaalleen saanut Jumalalta ilmestyksen, jonka mukaan Jumala ei tee erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä (Apt. 10). Tässä kontekstissa siis Paavali moittii Pietaria juutalaisten perinnäissäännön noudattamisesta. Paavalin mielestä oli paha asia, että seurakunnassa oli hajaannusta ja juutalaiset ja pakanat eivät voineet aterioida yhdessä. Samaa hajaannusta on maailmassa edelleen. Koska kristityt mässäilevät saastaisia ruokia ja vieläpä rehvastelevat tällä synnillään, juutalaiset ja pakanat eivät voi aterioida yhdessä. Tämä on Jumalan silmissä vakava asia. Ja tähän nykyiseen tilanteeseen ovat syyllisiä kristityt, eivät juutalaiset. Ruokasäädöksiä ei ole kumottu ja Jumalan visio seurakunnalle on yksi Kristuksen ruumis, jossa sekä pakanat että juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä.

Mutta Paavalihan tässä sanoo, että miksi sinä Pietari, joka noudatat pakanoiden tapoja, vaadit pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja? Eikö Paavali tässä selvästi moiti Pietaria juutalaisten tapojen noudattamisesta? Kuten olen esittänyt, Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuista, mitä monet vääntävät kieroon. Lue itse tarkkaan mitä Paavali sanoo. Ovatko juutalaisten tavat huono asia, vai pakanoiden? Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15. Siinä Paavali sanoo, että me olemme syntyjämme juutalaisia, emmekä pakanakansojen syntisiä. Täten Paavalin mukaan pakanoiden tavat ovat huono asia, juutalaisten tavat ovat hyvä asia. Pakanoiden tavat ovat syntiä, juutalaisten tavat ovat vanhurskaita, pyhiä ja hyviä. Nyt voimme muotoilla nämä Paavalin vaikeat sanat ymmärrettävään muotoon. Hän siis vapaasti tulkittuna sanoo “Jos sinä, joka olet vanhurskas (juutalainen), elät syntisten tavoin (pakanoiden tavoin) etkä vanhurskaiden, miksi sinä pakotat syntisiä elämään vanhurskaasti?” Toisin sanoen, tekopyhyys ja ulkokultaisuus on se Pietarin synti, josta Paavali häntä tässä ankarasti nuhtelee.

Mutta etkö lue seuraavaa jaetta? Paavalihan sanoo, että emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla?

mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Gal. 2:16)

Kyllä, Paavali tässä opettaa selvääkin selvemmin, että me emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta. Tämän asian selitin jo aiemmin tässä kirjoituksessani perusteellisesti. Tätä samaa viestiä Paavali esittää halki koko kirjeensä, me emme tule vanhurskaiksi tekemällä lain vaatimia tekoja, vaan yksin armosta. Mutta se ei tarkoita, että nyt saa tehdä uudessa liitossa syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia.

Mutta entä Paavalin vertaus Haagarista ja Saarasta? Eikö tässä olen täysin selvää, että Haagar on Siinainvuori Arabiassa, joka vastaa Jerusalemia, joka elää hirvittävässä lain orjuudessa? Eikö Saara ole vapaa lain orjuudesta ja edusta taivaallista Jerusalemia? Me emme ole orjattaren lapsia! Me emme ole lain orjuudessa! Me olemme vapaat laista! Vapauteen Kristus meidät vapautti, me emme ole Haagarin tavoin lain orjia ja elä hirvittävässä Mooseksen lain orjuudessa!

Suurin piirtein näin kristityt muotoilevat tämän asian. Pointti on aina sama, Haagar edustaa juutalaisia, jotka elävät Siinain liiton varjossa hirvittävässä lain orjuudessa. Saaran jälkeläiset ovat lupauksen lapsia ja ovat vapaat laista. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Tarkoittaako vapaus Kristuksessa vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia? Ei, sitä se ei tarkoita. Jeesus on vapauttanut meidät synnin orjuudesta. Lain orjuudesta Raamattu ei puhu sanaakaan. Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia Raamattu ei kertaakaan kuvaa orjuudeksi. Voit lukea psalmin 119, jossa psalmista 176 jakeen verran ylistää Mooseksen lakia, Tooraa. Hän ei kertaakaan surkuttele olevansa hirvittävässä lain orjuudessa. Jos tämä psalmi on sinulle liian pitkä, lue psalmi 19, jossa sama asia on ilmaistu tiiviimmin. Toora, Mooseksen laki, on suuri Jumalan lahja meille. Jumalan käskyjen noudattaminen ei ole orjuutta, vaan vapautta. Vääntämällä Paavalin kirjeitä kieroon kristityt ovat päätyneet siihen täysin absurdiin tilanteeseen, että Jumalan pyhän lain noudattamista pidetään orjuutena.

Mitä Paavali täten tarkoittaa vertauksellaan Haagarista ja Saarasta? Avain löytyy itse tekstistä. Saaran jälkeläinen oli syntynyt lupauksen mukaan, Haagarin jälkeläinen lihan mukaan. Haagar oli Aabrahamin suunnitelma hieman avustaa Jumalaa jälkeläisten saamisessa. Se edusti syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Aabraham kuvitteli omalla lihan teollaan saavansa itselleen jälkeläisiä. Suunnitelma ei toiminut. Saaran jälkeläinen sitä vastoin syntyi lupauksen voimasta. Me emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan. Lihan teot tuottavat aina turmion, Jumalan lupauksiin me voimme sitä vastoin luottaa.

Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:29)

Tässä on huikea sanoma meille pakanoille. Jos me olemme Kristuksen omat, silloin me olemme Aabrahamin siementä. Eivätkö syntyperäiset juutalaiset ole Aabrahamin siementä? Tietenkin ovat. Mutta me pakanat olemme myös Aabrahamin perillisiä! Eikö tässä ole fantastinen sanoma meille pakanoille? Paavali pohjustaa Efosolaiskirjeen luvussa kaksi samoin kuin Roomalaiskirjeen luvussa yksitoista tätä huikeaa salaisuutta – Kristuksessa meidät pakanat on oksastettu pyhään perheeseen, meidät on oksastettu Israeliin ja myös me pakanat voimme olla osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja liittoihin. Kristuksessa meidät on oksastettu Israeliin. Me kuulumme samaan pyhään perheeseen. Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä on suuri salaisuus – me pakanat olemme samaa perhettä pyhien kanssa. Kristuksen ruumis koostuu sekä pakanoista että juutalaisista. Me olemme yksi Messiaan ruumis.

Jos kerran Kristuksen ruumis on yksi seurakunta, joka koostuu sekä pakanoista että juutalaisista, eikö ole täysin selvää, että tässä yhdessä ruumiissa kaikki noudattavat samaa lakia? Kyllä, se on täysin selvää. Täten myös me pakanat saamme armosta noudattaa Tooraa, Mooseksen pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Toora on Jumalan lahja niin meille pakanoille kuin juutalaisillekin. Kristuksen veren ansiosta myös me pakanat saamme noudattaa Tooraa. Tämä on huikea sanoma, joka 2000 vuoteen ei ole kiinnostanut kirkkoa. Kuten olemme nähneet, tässäkään kirjeessä Paavali ei kumoa Tooraa, vaan hän vahvistaa sen. Kristityt ovat tehneet kaikkensa vääntääkseen tämän hienon kirjeen kieroon, mutta lopussa totuus voittaa.

Me juutalaiset täten luemme Galatalaiskirjettä, toisin kuin Leif Nummela ja miljoona muuta kristittyä väittävät. Galatalaiskirje vahvistaa meidän sanomamme, se ei kumoa sitä. Galatalaiskirje on Jumalan sanaa, se on pyhä, vanhurskas ja hyvä kirje meille kaikille, niin pakanoille kuin juutalaisillekin. Lukekaamme ja tutkikaamme täten Galatalaiskirjettä! Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:3,4)

Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi

  1. Kristillisen kirkon lyhyt historia
  2. Jeesus, joka kumosi sapatin
  3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset
  4. Jeesus, joka käytti tupsuja
  5. Jeesus, joka solmi uuden liiton
  6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen
  7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet
  8. Jeesus, joka perusti kirkon
  9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät
  10. Jeesus, joka puhdisti temppelin
  11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina
  12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Tämä kirjoitus, kuten kaikki kirjoitukset tässä blogissa, on julkaistu CreativeCommons BY 4.0 lisenssillä, joka tarkoittaa, että tätä kirjoitusta saa vapaasti jakaa, kunhan mainitsee lähteen (Kristitty.net/Lauri Rantala).

1. Kristillisen kirkon lyhyt historia

2000 vuotta sitten syntyi pienessä Betlehemin kylässä Juudan maassa Marialle ja Joosefille poika, joka sai nimekseen Jeesus. Maria oli kuitenkin neitsyt, ja se mikä hänessä oli siinnyt, oli saanut alkunsa Pyhästä Hengestä. Jeesuksen syntymää tulivat hämmästelemään läheisellä kedolla olleet paimenet, sekä kaukaa itäisiltä mailta saapuneet tietäjät, jotka toivat Jeesuksen vanhemmille kallisarvoisia lahjoja. Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän vanhana, kuten juutalaisilla oli tapana. Hän kasvoi ja varttui juutalaisessa kodissa. Joka vuosi pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus vanhempineen matkusti Jerusalemiin viettämään Herran pyhiä juhlia.

Ollessaan noin kolmekymmentä vuotta vanha Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän keräsi ympärilleen kahdentoista opetuslapsen joukon ja kiersi ympäri Juudan maata kutsuen ihmisiä kääntymään pois synnistä ja seuraamaan häntä. Jeesus paransi sairaita, karkoitti riivaajia ja teki monia ihmeitä ja tunnustekoja. Hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Lazarus nimisen miehen Jeesus herätti kuolleista. Verenvuotoa sairastanut nainen parani vaivastaan kosketettuaan Jeesuksen viitan tupsua (4. Moos. 15:38). Moni Jeesuksen seuraajista oli vakuuttunut, että tämä mies, Jeesus nasaretilainen, oli todellakin Israelin kauan odotettu Messias, Daavidin poika, joka perustaa ikuisen kuningaskunnan. Fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet olivat asiasta toista mieltä. Toki moni Vanhan testamentin profetia Messiaasta sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Jeesuksen kanssa, olihan hän Juudan heimoa, Daavidin sukua, syntynyt neitseestä Betlehemissä ja paransi monia. Mutta juutalaisilla oli syytä olla skeptinen, sillä monta väärää Messiasta oli ilmaantunut jo ennen Jeesusta. Jeesuksen oman opetuksen mukaan viimeisinä aikoina tulisi monia, jotka väittäisivät olevansa Messias ja tekisivät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ironista kyllä, Jeesuksen oman opetuksen mukaan täten juutalaisilla oli erittäin hyvä syy olla skeptinen, sillä eikö antikristus esiinny Messiaana ja tee monia hämmästyttäviä voimatekoja, Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla?

Jeesuksen julkinen toiminta kulminoitui hänen ristiinnaulitsemiseensa perjantaina ja ylösnousemukseen sunnuntaina. Kristillinen kirkko syntyi Jerusalemissa helluntaina, 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta julistanut, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, oman Messiaansa, mutta pakanat ottivat hänet vastaan. Näinhän Jeesus sanoi vertauksessaan viinitarhan vuokraajista (Mt. 21:43), että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Näin ollen helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki vuodatettiin 3000 pakanan ylle ja kristillinen kirkko sai alkunsa. Apostoli Paavali ja muut Jeesuksen opetuslapset kääntyivät pakanoiden puoleen ja kristillinen kirkko kasvoi ja levisi lopulta koko maailmaan. Näin sanoma Vapahtajasta ja Pelastajasta levisi maan ääriin asti. Jumala hylkäsi oman kansansa, mutta adoptoi itselleen uuden kansan. Näin kirkko on uusi Israel ja kirkko on viimeiset 2000 vuotta tulkinnut Vanhan testamentin Israelia koskevien profetioiden koskevan todellisuudessa kristillistä kirkkoa.

Entä juutalaiset sitten? Mitä heille tapahtui? Koska juutalaiset olivat hylänneet Messiaan, oman Vapahtajansa, Jumala hylkäsi ja kirosi Israelin. Niinpä juutalaiset ovat tästä synnistään joutuneet kärsimään viimeiset 2000 vuotta. Toki juutalaisten oli koska tahansa mahdollista kääntyä kristityksi ja pelastua. Muutama juutalainen näin on tehnytkin. Kirkon opetuksen mukaan näiden juutalaisten tuli irtisanoutua kaikista juutalaisista tavoista, jos he tahtoivat liittyä kirkkoon. Kristuksen ruumiissa, Jumalan seurakunnassa, ei ollut tilaa juutalaisten ruokasäädöksille, sapatille, juhlapyhille, parroille tai viitan tupsuille. Oli vain yksi Jumalan kansa, Kristuksen Morsian, Kristuksen ruumis, kristillinen kirkko, joka oli yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Tästä kirkosta löytyy armo ja totuus. Se, jolle kirkko ei ole äitinä, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kirkolla on armonvälineet ja sakramentit. Kirkon ulkopuolella on vain synkkä pimeys, kadotus ja ikuinen tuomio.

Tässä lyhyessä historiassa, siten kuin minä olen sen esittänyt, on vain muutama ongelma. Ensimmäinen on se, että miksi Jumala olisi vihainen omalle kansalleen? Jeesus antoi kirkolle käskyn kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Paavalin mukaan evankeliumi piti julistaa juutalaisille ensin. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta yrittänyt kertoa ilosanomaa Jeesuksesta juutalaisille, mutta on tässä tehtävässään kertakaikkiaan epäonnistunut. Miksi Jumala täten olisi vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko epäonnistui? Kun Joona ei lähtenyt viemään evankeliumia Niiniveen, oliko Jumala vihainen Niinivelle vai Joonalla? Jumala ei ollut vihainen Niinivelle, vaan Joonalle, joka joutui kolme päivää ja kolme yötä kärsimään kalan vatsassa. Näin ollen, nyt 2000 vuoden jälkeen, saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen kirkolle? Saattaa olla ja on.

Viittasin jo aiemmin Jeesuksen vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Kirkon mukaan Jeesus tässä vertauksessa julistaa, että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Jos kirkko olisi viimeisen 2000 vuoden aikana vaivautunut lukemaan kaksi jaetta pidemmälle, he olisivat huomanneet, että Raamatun mukaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät tämän vertauksen koskevan heitä (Mt. 21:45). Jeesus siis julisti, että Jumalan valtakunta otetaan pois ylipapeilta ja fariseuksilta, uskonnollisilta johtajilta. Maallikkokansa oli syytön siihen, että heitä oli johdettu harhaan. Ylipapit ja fariseukset olivat vastuussa, ja heille Jeesuksella oli paljon sanottavaa. Kun nyt Messias tulee takaisin, saattaako hänellä oli muutama painava sana sanottavana kirkkomme papeille, piispoille ja paaveille? Saattaa olla ja on.

Toinen vakava ongelma tässä versiossa historian kulusta on seuraava. Jos kerran juutalaiset, jotka lapsuudestaan asti tunsivat Tooran, profeetat ja kirjoitukset, eivät vakuuttuneet siitä, että Jeesus on Messias, mutta pakanat, jotka näitä kirjoituksia eivät tunteneet, vakuuttuivat, kuinka vahva todiste tämä on Jeesuksen messiaanisuudesta? Kirkko esittää pokkana, että juuutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, mutta pakanat ottivat hänet vastaan, ja tämä todistaa, että Jeesus oli Messias? Juutalaisetko muka eivät tunteneet omia kirjoituksiaan? Se että kaksi miljardia pakanaa tänä päivänä uskoo Jeesukseen kertoo vain siitä, että pakanoille riittää muutama ihme ja suuri ilosanoma Jeesuksesta, johon uskomalla pelastuu ikuisesta helvetin tulesta. Koska pakanat eivät tunne juutalaisten kirjoituksia, he saattavat uskoa aivan mihin tahansa.

Hämmästyttävin asia koko tässä sopassa on kuitenkin se, kuinka huonosti kirkko tuntee Raamatun. 2000 vuotta on kirkko esittänyt, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kuinka helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki täten vuodatettiin pakanoiden ylle. Ensimmäiseksi tulisi huomioida, että Jeesus oli itse juutalainen, kaksitoista opetuslasta olivat juutalaisia, kaikki Jeesuksen ensimmäiset seuraajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat juutalaisia. Ja jos avaamme Raamatusta Apostolien tekojen toisen luvun ja rukoilemme, että Jumala poistaisi peitteen silmiltämme, huomaamme siellä kirjoitetun, että Jerusalemissa helluntaina asui juutalaisia miehiä, sekä käännynnäisiä (Apt. 2:5). Toki heitä oli kaikista kansoista mitä maan päällä on, mutta he olivat kaikki joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Ja juutalaisten mukaan käännynnäiset olivat Jumalan edessä tismalleen samassa asemassa kuin juutalaiset. Tooran mukaan kaikkien juutalaisten miesten tuli olla helluntaina Jerusalemissa. Siksi on täysin käsittämätöntä, että kirkko 2000 vuotta on kuvitellut, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Mitä ihmettä 3000 pakanaa teki helluntaina Jerusalemissa? Huomaamme siis sen ikävän tosiasian, että kirkko on näin keskeisestä asiasta valehdellut meille kirkkain silmin jo 2000 vuotta.

Olen täten paljastanut 2000 vuotta vanhan valheen. Juutalaiset eivät hylänneet Messiasta, Nasaretin Jeesusta. Jos luemme Apostolien tekoja pidemmälle, huomaamme, kuinka jokaisessa synagoogassa sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoon. Miksi siis tänä päivänä niin harva juutalainen uskoo Jeesukseen? Ensimmäisinä vuosisatoina kirkon historiassa tapahtui jotain dramaattista, josta Raamattu ei meille kerro. Jeesus sanoi, että kirkko perustettiin Pietarin kalliolle. Koska tuo mies, Pietari, oli juutalainen, kirkko täten perustettiin juutalaiselle kalliolle. Kaikki apostolit ja opetuslapset olivat juutalaisia ja alkuseurakunta täten lepäsi juutalaisten pylväiden varassa. Kun evankeliumi levisi pakanakansojen pariin, pakanat hyvin varhain kuvittelivat tuntevansa Raamatun juutalaiset tekstit paremmin kuin juutalaiset. Tehtävä lukea, tulkita ja opettaa Raamattua annettiin pakanoiden käsiin. Antisemitismi valtasi kirkon. Kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä seurata Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja. Juutalaiset potkittiin väkivalloin ulos kirkosta. Heillä ei ollut mitään asiaa kirkkoon, eikä synagoogaankaan. Kirkkohistoriasta voimme lukea, kuinka pakanat perustivat katolisen kirkon Roomaan, jolla enää ei ollut juutalaisten juurien kanssa mitään tekemistä. Ne muutamat juutalaiset, jotka vielä uskoivat Jeesukseen joko teurastettiin elävänä tai pakkokastettiin kristityiksi. Syntyi kristillinen kirkko, joka seurasi pakanallisia tapoja ja pakanallisia oppeja. Kirkko ei enää seurannut Jeesusta nasaretilaista, juutalaisten kuningasta ja Messiasta, vaan antikristusta.

Miksi siis juutalaiset tänä päivänä eivät usko Jeesukseen? Koska he toimivat kuten fariseukset Jeesuksen aikana. Fariseukset kysyivät, miksi sinun opetuslapsesi katkovat sapattina tähkäpäitä? Miksi he syövät epäpuhtain käsin? Samaa kysyvät juutalaiset tänään. Miksi te kristityt vietätte joulua? Miksi te ette pyhitä sapattia? Miksi te syötte saastaista? Juutalaisia ei kiinnosta, mitä Uusi testamentti sanoo. He katsovat, mitä kristityt tekevät. Ja kristityt tekevät kammottavia, Jumalalle iljettäviä asioita. Tästä juutalaiset päättelevät, että tämä Jeesus, joka opettaa syömään saastaista, pyhittämään sunnuntain sapatin sijaan ja viettämään juutalaisten juhlien sijaan joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, on antikristus. Ja he ovat aivan oikeassa, sillä kirkko on nyt lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Danielin profetian mukaan henkilö, joka kumoaa ajat ja lait, on antikristus. Tämä Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset ja sapatin, on täten antikristus.

Mitä tapahtuu, kun juutalainen jostain syystä lukee Uuden testamentin, kirjan, jota kristityt ovat yrittäneet 2000 vuotta tuputtaa juutalaisilla? Hän hämmästyy ja hänellä on paljon kysyttävää tästä kirjasta. Keneltä hän voi kysyä? Omalta rabbiltaan? Ei tietenkään, vaan hän kysy lähimmältä kristityltä. Juutalaiset esimerkiksi ihmettelevät Jeesuksen sanoja vuorisaarnassa, jossa Jeesus näyttäisi juutalaisen mielestä sanovan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Tämähän on juutalaisen mielestä oikein hieno sanoma, Messias, joka ei kumoa pienintäkään kirjainta Toorasta, saattaisi todella olla Israelin kauan odotettu Messias. Hän kysyy tästä jakeesta kristityltä. Mitä kristitty vastaa? Että Jeesus täytti lain, joten meidän ei laista tarvitse välittää pätkääkään. Juutalainen ajattelee, että itse luen toisin, mutta koska tämä on kristittyjen pyhä kirja, kristityt varmasti tietävät, miten sitä tulee tulkita. Joten jos kristityt väittävät, että Jeesus kumosi ruokasäädökset ja sapatin, sen täytyy olla oikea tulkinta, mitäs minä juutalainen tästä kristittyjen pyhästä kirjasta tietäisin.

Huomaamme siis, että on olemassa kaksi kovien erilaista Jeesusta. Antikristus, joka kumosi sapatin ja ruokasäädökset, jota kaksi miljardia kristittyä tänä päivänä seuraa, sekä Jeesus, Israelin Messias, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Tähän Jeesukseen, Israelin Messiaaseen, me voimme tutustua yksinkertaisesti lukemalla Raamatun kannesta kanteen. Mutta tämä tehtävä ei onnistu, niin kauan, kuin meillä on peite silmillä. Ja tämä peite on kovin paksu, eikä se poistu, ennen kuin joku hieman raottaa tätä peitettä. Toki Raamattu väittää, että juutalaisten silmillä on peite. Mutta Paavali ei väitä, että joka ikisen juutalaisen silmillä olisi peite, eikä hän väitä, että tuo peite olisi juutalaisten silmillä ikuisesti. Voin todistaa ainoastaan omasta puolestani, että niin kauan kuin kutsuin itseäni kristityksi, minulla oli peite silmillä sekä Uutta että Vanhaa testamenttia lukiessani. En ole havainnut, että niillä muutamilla juutalaisilla, joita olen tavannut, olisi peitettä silmillä. Joten tässä hyvä sanoma kaikille kristityille – juutalaisten silmillä ei enää ole peitettä! Nyt meidän tarvitsee ainoastaan tehdä juutalaiset kateellisiksi ja näyttää heille Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Näytän tämän kirjan lopussa, kuinka tämä tapahtuu. Mutta ensin näytän, mitä jakeita Raamatusta ei näe, niin kauan kuin kristityn silmillä on peite.

2. Jeesus, joka kumosi sapatin

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen pienestä asti lukenut Raamattua, olen käynyt pyhäkoulussa, lastenleireillä ja jumalanpalveluksissa. Armeijan jälkeen opiskelin vuoden Raamattua Suomen Raamattuopistolla. Luin paljon Raamattua, luterilaisten järjestöjen julkaisemia kirjoja ja lehtiä, kävin hengellisissä tapahtumissa ja voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena oli moitteetonta. En tiedä, olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun olisi pitänyt lukea. Tästä kaikesta huolimatta, minulla oli peite silmillä. Katsoin eräänä päivänä YouTubesta videon, jolla juutalainen rabbi ja kristitty pastori väittelivät. Juutalainen rabbi luki vuorisaarnasta jakeet Mt. 5:17-19 ja kysyi pastorilta, miksi 2 miljardia kristittyä ei seuraa Mestarinsa opetusta?

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Olin lukenut vuorisaarnan monta kymmentä kertaa. Eräästä Raamatustani olin alleviivannut koko vuorisaarnan. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt mitään huomiota näihin jakeisiin. Miksi? Koska minulla oli peite silmillä. Hämmästyin suunnattomasti näistä jakeista. Jeesushan tässä sanoo selvästi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Kuitenkin hän itse kumosi ruokasäädökset ja sapatin ja monta muuta Mooseksen lain käskyä. Miten tämä oli mahdollista? Katsoin YouTubesta rabbin ja pastorin väittelyn loppuun asti ja hämmästyin vielä enemmän, ymmärsin, että kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka nämä Jeesuksen painavat sanat vuorisaarnassa tulisi tulkita. Kun luin mitä kristityt vuosituhansien ajan ovat näistä jakeista opettaneet, minulle oli hetkessä täysin selvää, että he ovat olleet ja ovat edelleen aivan pihalla. Hyväksyin mielessäni sen tosiasian, että Jeesus vuorisaarnassa opettaa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Se että Jeesus sanoo tulleensa täyttämään lain, ei voi tarkoittaa, kuten kristityt esittävät, että hän kumosi lain, koska hän selvääkin selvemmin sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia.

Mietin, mitä tämä mahtaa tarkoittaa. Minulle selvisi, että kirkko on valehdellut ihmisille viimeiset 2000 vuotta. Mietin heti sapattia ja ruokasäädöksiä – nehän Jeesus varmasti kumosi. Ryhdyin siis tutkimaan tätä asiaa. Mitä Jeesus itse asiassa opettaa ruokasäädöksistä ja sapatista? Koska olin lukenut Raamatun moneen kertaan jo nuoruudessani, kaksi asiaa sapatista juolahti välittömästi minun mieleeni. Ensimmäinen oli se, että jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3). Tiesin tämän asian, mutta tästä asiasta ei oltu minulle kerrottu koskaan pyhäkoulussa tai saarnoissa. Nyt se asia vain juolahti mieleeni ja ymmärsin jotain, mikä oli ollut minulta kolmekymmentä vuotta salattu. Samalla tavalla ymmärsin heti, että kymmenessä käskyssähän käsketään pyhittämään sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Tästäkään asiasta ei oltu minulle koskaan kerrottu, tai jos oli, se oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koin oloni petetyksi. Kirkko oli salannut minulta jotakin.

2000 vuotta kirkko on opettanut, että Jeesuksen ylösnousemus sunnuntaina siirsi sapatin pyhyyden lauantailta sunnuntaille. Jeesus siis kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä ja pyhitti uuden päivän. Ilmeisesti sapatissa oli jotain vikaa, niin että sen sijaan tarvittiin uusi pyhäpäivä. Mutta onko mahdollista, että päivä, jonka Jumala on pyhittänyt jo luomisviikolla, kumottaisiin uudessa liitossa? Voiko Messias kumota Mooseksen lain käskyjä? Juutalaisesta näkökulmasta ei tietenkään voi. Toorassa sanotaan, että älä lisää mitään näihin käskyihin, äläkä ota niistä mitään pois (5. Moos. 4:2). Se tarkoittaa, että edes Messias ei saa poistaa ainuttakaan käskyä, eikä hän saa lisätä ainuttakaan käskyä. Danielin kirjassa kerrotaan antikristuksesta, joka muuttaa ajat ja lait (Dan. 7:25). Tiedämme siis, että henkilö, joka koskee Tooraan, on antikristus. Jeesus, jota kirkko on seurannut viimeiset lähes 2000 vuotta, on täten antikristus.

Entä Jeesuksen opetus sitten, eikös Jeesus väitellyt kiivaasti fariseusten kanssa sapatista? Kyllä, mutta kertaakaan ei käyty mitään keskustelua siitä, mikä päivä tulisi pyhittää. Fariseuksilla oli runsaasti perinnäissääntöjä, jotka täsmensivät, mitä sapattina sai ja mitä ei saanut tehdä. Näitä perinnäissääntöjä Jeesus ei noudattanut. Jeesuksella ja fariseuksilla täten oli näkemysero ainoastaan siitä, mitä tarkkaan ottaen sapattina sai tehdä. Jeesuksen mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä nälkään (Mt. 12:1), tehdä tahnan (Joh. 9:14), kantaa vuodetta (Joh. 5:9), parantaa (Lk. 6:9-10) ja nostaan pojan tai härän kaivosta (Lk. 14:5). Mitään näistä asioista ei Toora kiellä. Huomaamme siis, että Jeesus oli sapatin suhteen liberaalimpi kuin fariseukset. Mutta siitä ei ollut mitään keskustelua, mikä päivä oli pyhitettävä. Jeesus, kuten fariseuksetkin, kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa. Jeesus ei rikkonut sapattia millään tavalla, eikä hän sanallakaan vihjannut, että sapatti tultaisiin kumoamaan. Minua hämmästyttää suuresti se, että yksi käsky kymmenestä käskystä mukamas kumottiiin, mutta profeetat, saati Jeesus itse, ei tästä asiasta mainitse sanaakaan. Uudessa testamentissa Paavali tai kukaan muukaan ei puhu sanaakaan sunnuntain pyhyydestä. Joku voi väittää, että eihän Uusi testamentti puhu sapatistakaan. Tämä ei pidä paikkaansa, Jeesus itse sanoo, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27), että hän on sapatin herra (Mt. 12:8) ja kehottaa meitä rukoilemaan, ettei pako tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa on jae, joka on käännetty pahasti väärin (Hepr. 4:9). Alkukielen mukaan tässä sanotaan, että “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Kaikki käännöksemme ovat tämän asian halunneet pimittää ja niinpä luemme 1992 käännöksestä, että “Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.”

Kristityt ovat Raamatustaan löytäneet monta jaetta, joita he vääntävät pahasti kieroon ja väittävät, että näissä mukamas kerrotaan jotakin sunnuntain pyhyydestä. Käyn ne kaikki nyt tässä läpi.

Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattivaloille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)

Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Juutalaisessa kontekstissa leivän murtaminen tarkoittaa ateriointia. Juutalaiset murtavat leipää edelleen joka päivä ja ovat siunanneet leivän ja murtaneet leivän siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)

Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajien välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:

Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)

Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta viikonpäivänä jona se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille.

Joten jos Jeesuksen ylösnousemus täytti ja pyhitti jonkin päivän, se oli ensilyhteen heilutuksen päivä, ei sunnuntai.

Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:

Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)

Kuinka kauan tämä sapattikäsky sitten on voimassa? Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä aikojen lopullakin:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:

Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten (Mk. 2:27). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vihoviimeinen kristittyjen argumentti on, että Jeesushan sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kyllä, Jeesus todellakin sanoo olevansa sapatin Herra. Voimme tulkita tämän kuten kristityt ovat sen 2000 vuotta tulkinneet, että sapatin Herra tottakai sai kumota sapatin, tai kuten me juutalaiset tämän luemme, että Messias ja juutalaisten kuningas ei voi kutsua itseään sapatin Herraksi, jos hän kumoaa sapatin. Jokainen voi itse pohtia, kummas tulkinnassa on enemmän järkeä.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että kristityt todellakin ovat ansioituneet Raamatun jakeiden vääntämisessä kieroon. Kun nyt luemme Raamatun kannesta kanteen ilman peitettä silmillämme, huomaamme, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä.

Mutta entä se ylösnousemus? Sehän tapahtui sunnuntaina? Niin tapahtui. Tähän voimme vastata, että miksi sunnuntaina? Miksi profeetat eivät puhu sanaakaan maanantaista, tiistaista, keskiviikosta, torstaista, perjantaista tai sunnuntaista? Koska näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä, ylösnousemus sunnuntaina on juutalaiselle täysin merkityksetön asia. 2000 vuotta on kirkko julistanut ylösnousemuksesta, joka tapahtui sunnuntaina. Kaikkein hämmästyttävintä tässä on, että kirkko pariin vuosituhanteen ei ole Raamatustaan lukenut, minä päivänä Jeesus nousi ylös haudasta. Toki viinkonpäivä oli sunnuntai, mutta mikä juutalaisten juhla oli kyseessä? 3. Moos. 23 luemme, että pääsiäisen jälkeen, happamattoman leivän juhlan aikaan, tuli ensilyhde tuoda heilutettavaksi temppeliin sapatin jälkeisenä päivänä, eli siis sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus täten nousi haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Tämä fakta ei ole kiinnostanut kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen jostain syystä. Kaikki huomio on kiinnittynyt sunnuntaihin. Sunnuntailla ei ole mitään merkitystä juutalaiselle, mutta ensilyhteen heilutuksella on. Miksi siis kirkko ei ole vaivautunut julistamaan, että Jeesus nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen päivänä? Paavali kertoo meille Jeesuksen ylösnousemuksesta “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Käännöksissämme on kreikan sana ensihedelmä käännetty esikoiseksi. Näin Raamatun kääntäjät ovat jostain syystä halunneet pimittää meiltä sen faktan, että Jeesus nousi kuolleista ensihedelmän, eli ensilyhteen päivänä. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Juutalainen Jeesus, joka ristiinnaulittiin pääsiäisenä, nousi ylös haudasta ensilyhteen päivänä ja vuodatti Pyhän Hengen helluntaina ei kelpaa kristityille, heitä kiinnostaa enemmän Jeesus, joka kuoli perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.

3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset

Huomasimme edellisessä luvussa, että kirkko on valehdellut meille sapatista. Kun luemme Raamattumme tarkkaan, huomaamme, että Jeesus ei kumonnut sapattia. Entä ruokasäädökset sitten? Eikö Jeesus itse sano selvääkin selvemmin, että kaikki ruoka on nyt puhdasta?

Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Sekä vanhassa että uudessa käännöksessähän sanotaan selvääkin selvemmin, että Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaan. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, sontaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä? Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.

Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.” (Jes. 66:17)

Sanooko Jumala Raamatussa, että niistä tulee loppu, jotka noudattavat ruokasäädöksiä, vai niistä, jotka syövät saastaista? Milloin Jumala tekee näistä lopun? Jos kerran Jeesus kumosi ruokasäädökset, milloin niistä ihmisistä tehtiin loppu, jotka syövät saastaista?

Huomaamme täten, että toisin kuin kirkko on väittänyt viimeiset 2000 vuotta, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä, eikä sapattia, eikä itse asiassa ainuttakaan Tooran käskyä. Suurin syy, miksi juutalaiset eivät voi uskoa Jeesukseen on juurikin se, että Jeesus kumosi Tooran käskyjä. Nyt kun huomaamme, että Jeesus ei kumonnut Tooran käskyjä, ei pitäisi olla mitään estettä juutalaisen ottaa vastaan Jeesusta. Mutta meillä on valtava ongelma edessämme. Miten selität juutalaiselle, että kaksi miljardia kristittyä on väärässä, eikä kaksi miljardia kristittyä tunne omaa pyhää kirjaansa? No, me voimme vain yrittää. Voimme aloittaa onnittelemalla juutalaisia siitä, että he eivät kahteentuhanteen vuoteen ole seuranneet antikristusta. Sen jälkeen voimme houkutella heidät itse tutkimaan Uutta testamenttia, joka heille avautuu täysin luonnostaan juutalaisesta kontekstista käsin. Voimme myös näyttää heille, kuinka meitä Tooraa noudattavia “kristittyjä” on nykyään jo paljonkin. Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Mikä teksi juutalaiset todella kateellisiksi? Eikö se, jos me noudattaisimme Tooraa tarkemmin kuin juutalaiset ja tuntisimme juutalaisten pyhät kirjoitukset paremmin kuin juutalaiset? Tässähän voisi olla ideaa. Tätä keinoa ei kirkko kahteentuhanteen vuoteen ole kokeillut, eikä se ole tullut kenellekään kirkon miehelle päähän, koska kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja.

4. Jeesus, joka käytti tupsuja

Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin (כנף) ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne.” (4. Moos. 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.” (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal 4:2)

Kun olin tarttunut Raamattuun hieman yli kolmekymppisenä ja peite oli poistettu silmiltäni, ymmärsin hyvin nopeasti, että meidän on noudatettava kaikkia Mooseksen lain käskyjä, mikäli tahdomme seurata Jeesusta. Sapatti ja ruokasäädökset olivat ensimmäisenä listalla, heti niiden käskyjen jälkeen, joita myös kristityt pitävät itsestään selvinä, kuten kymmenentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Luin Mooseksen kirjat ensimmäistä kertaa siitä kontekstista käsin, että nämä käskyt ovat pyhiä ja tarkoitettu meille noudatettaviksi. Kristittyhän lukee Mooseksen lakia ikään kuin juutalaisen olan yli, nämä ovat niitä käskyjä, joita juutalaisen tulee noudattaa, meidän kristittyjen ei näitä käskyjä tarvitse noudattaa. Entisessä elämässäni luterilaisuudessa moni opettaja oli opettanut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksesta käsin. Tämän opin olin kyseenalaistanut jo varhain. Raamattuopistolla Olavi Peltolan luennoilla ihmettelin, että eikös tämä ole kehäpäätelmä, että me luemme Vanhan testamentin profetioita Kristuksesta käsin ja kas kummaa, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Olin nuorena ymmärtänyt tämän asia aivan oikein, se on kehäpäätelmä, eikä se vakuuta juutalaisia.

Hyvä esimerkki Kristuksesta käsin tulkitsemisessa on tupsut. Voit lukea Malakian yllä lainatun profetian Kristuksesta käsin, etkä näe siinä mitään muuta kuin profetian Messiaasta, joka parantaa jollakin tavoin. Mutta koska minä olin päättänyt noudattaa Mooseksen lakia, luin käskyn tupsuista hepreaksi. Siellä käskettiin sitoa tupsut vaatteen kulmiin, hepreaksi kanaf. Koska ajattelin, että tämä Malakian profetia on myös tärkeä, luin senkin hepreaksi. Siellä heprean sana kanaf oli käännetty siiveksi. Huomasin siis, että molemmissa jakeissa oli sama heprean sana, kanaf. Tulkitsin täten Malakian profetian tarkoittavan Messiasta, joka parantaa viitan tupsujen avulla. Kukaan kristitty ei ollut tätä profetiaa minulle avannut, eikä se ole kahteentuhanteen vuoteen avautunut yhdellekään kristitylle, joka lukee Vanhaa testamenttiaan Kristuksesta käsin. Mutta minulle se avautui, koska luin Vanhaa testamenttia Toorasta käsin.

Olin siis tehnyt päätöksen noudattaa Mooseksen lain kaikkia käskyjä ja niinpä sidoin housujeni kulmiin tupsut. Minun mielessäni tämä käsky kuulosti oikein järkevältä, sidotaan vaatteen kulmiin tupsut, jotta muistaisi Jumalan käskyt. Ja käyttihän Jeesuskin tupsuja. Tuohon aikaan en vielä tuntenut ainuttakaan juutalaista. Niinpä rukoilin lyhyesti, että voisin tavata edes yhden juutalaisen. Kesti kaksi päivää, kunnes Helsingissä tapasin ortodoksijuutalaisen rabbin. Hän oli Helsingissä puhumassa eräässä seurakunnassa ihmeistä, joita Jumala tekee Israelissa. Hän siis harrasti eräänlaista ekumeniaa, joka on erittäin poikkeuksellista ortodoksijuutalaisille. Tapahtuman jälkeen, kun hän oli puheensa pitänyt, minulla ja vaimollani oli mahdollisuus saattaa hänet Tampereelle. Hän huomasi, että minä käytän tupsuja ja kysyi niistä. Sanoin, että käytän tupsuja, koska Jeesuskin käytti niitä. Tähän hän vastasi, että tuntee monia kristittyjä, jotka myös käyttävät tupsuja. Tämä oli minulle suuri uutinen, siihen aikaan luulin olevani ainut “kristitty” koko maailmassa, joka käyttää tupsuja. Kysyin tältä rabbilta, tietääkö hän profetian, jossa kerrotaan tupsuista. Hän ei tiennyt, joten näytin hänelle kännykästä Malakian profetian tupsuista. Kysyin, puhutaanko tässä Messiaasta. Hän vastasi että kyllä, koska vanhurskauden aurinko tarkoittaa tietenkin Messiasta. Sitten kysyin puhutaanko tässä tupsuista. Hän vastasi välittömästi, että kyllä, koska “you put the tzitzit on the kanaf” hän vastasi huonolla Englannin kielellä. Täten tämä ortodoksijuutalainen rabbi vahvisti minun löytämäni profetian oikeaksi. Tiesin siis, että olin oikeilla jäljillä. Mutta kääntyikö tämä rabbi sitten kristityksi? Tässähän oli hämmästyttävän tarkka profetia Jeesuksesta, jonka tupsuja koskettamalla ihmisiä parantui. No, tämä asia selvisi minulle vasta myöhemmin, että juutalaisia ei kiinnosta, vaikka Raamatussa olisi monta sataa hämmästyttävät tarkkaa profetiaa Jeesuksesta, jos kerran Jeesus kumosi Tooran, kuten kristityt ovat nyt lähes 2000 vuotta opettaneet.

Saattaako Raamatussa olla enemmänkin profetioita, jotka sopivat vielä paremmin Jeesukseen, jotka eivät avaudu Kristuksesta käsin, mutta jotka avautuvat Toorasta käsin? Saattaa olla ja on. Mutta kaikkia salaisuuksia ei ole järkevä avata kerralla.

5. Jeesus, joka solmi uuden liiton

Sillä käsky on lamppu, Toora on valo” (San. 6:23)

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus helluntaina Jerusalemissa vuodatti Pyhän Hengen pakanoiden ylle ja solmi uuden liiton pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, Kristuksen laki, joka korvasi vanhentuneen Mooseksen lain. Ensimmäisessä kirjani luvussa osoitin, että Pyhää Henkeä ei helluntaina vuodatettu pakanoiden ylle, vaan juutalaisten. Entä tämä uusi liitto sitten? Kenen kanssa se solmittiin? Jeremia sanoo:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Huomaa, että Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Miten siis pakanat kuvittelevat olevansa siitä osallisia? Kirkon vastaushan on 2000 vuotta ollut, että pakanat voivat kuulua uuteen liittoon, koska kirkko on uusi Israel. Tässä on vain se ongelma, että Raamatussa missään kohtaa ei kerrota kirkosta, joka olisi uusi Israel. Kristittyjen kannalta ongelmallinen on myös Jeremian lausuma, jonka mukaan uudessa liitossa laki, alkukielellä Toora, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Jeremian mukaan täten uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Kristityt väittävät, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Ongelma tässä on tietenkin, että missään kohtaa Raamattua ei puhuta sanaakaan Kristuksen laista, joka korvaisi Mooseksen lain, joka olisi eri laki kuin Mooseksen laki. Päättelemme täten, että Jeremia ei voi valehdella, jos me kuulumme uuteen liittoon, tällöin me noudatamme Tooraa, joka uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme. Ja me pakanat voimme kuulua uuteen liittoon, koska meidät on oksastettu Israeliin, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 11 ja Efesolaiskirjeen luvussa 2.

Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.” (Hepr. 8:6-7)

Olen usein kuullut, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja tässä kohtaa sanoo, että ensimmäisessä liitossa oli pahasti vikaa, siksi tarvittiin uusi liitto. Kenties tämä on totta. Mutta missä vika tarkalleen ottaen oli? Mooseksen laissa? Jumalan solmimassa liitossa? Kun luemme nämä jakeet tarkkaan, on täysin selvää missä vika oli – kansassa. Israelilaiset olivat rikkoneet liiton, siksi tarvittiin uusi liitto. Mutta koska Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), tässä uudessa liitossa ei tarvittu mitään uutta lakia. Missään kohtaa Raamattua ei edes anneta mitään Kristuksen lakia, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota meille, mitä käskyjä tähän Kristuksen lakiin sisältyy.

2000 vuotta on kirkko meuhkannut uudesta liitosta, joka solmittiin pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, jossa kristityillä on suuri vapaus, heidän ei tarvitse elää lain alla, lain orjuudessa, toisin kuin juutalaisten. Kaikki valheita, kuten yllä osoitin. Mutta koska tätä valhetta on toistettu 2000 vuotta, sitä on hirvittävän vaikea korjata. Tämä kristittyjen evankeliumi on solmittu kasaan valheen kaikella voimalla ja vahvistettu kaikilla tunnusteoilla ja ihmeillä. Tämä on maailman historian suurin huijaus, Saatanan mestarillisin taideteos. Eikö kuulostakin aika hyvältä, että Jumala antoi Mooseksen lain, joka oli valtavan raskas taakka satoinen käskyineen, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta nyt Jeesus on antanut meille ainoastaan yhden käskyn ja me olemme vapaat lain orjuudesta! Sinun tarvitsee ainoastaan uskoa Jeesukseen, niin olet vapaa, mitään Mooseksen lain käskyjä sinun ei tarvitse noudattaa. Kyllä, tämä kuulostaa oikein hyvältä ja houkuttelevalta. Mutta meidän tarvitsee ainoastaan lukea Raamattua, niin me huomaamme, kuinka suuri valhe tämä on. Kuten jo osoitin, psalmissa 19 sanotaan, että Herran Toora on täydellinen. Katsotaan seuraavaksi, mitä muuta tässä psalmissa sanotaan Toorasta, Mooseksen laista:

Herran opetus on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on luotettava, se tekee yksinkertaisesta viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni. Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja. Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.” (Ps. 19:8‭-‬12)

Jos tässä ei ollut kylliksi, voit lukea seuraavaksi psalmin 119, jossa 176 jakeen verran ylistetään Mooseksen lakia. Toora, profeetat ja psalmit todistavat kaikki samaa, Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), ikuinen (Ps. 111:7,8; Ps. 119:152; Ps. 148:6; Ps. 89:35; Ps. 119:160), suuri ilo (Ps 119:16,47), sen noudattamisesta saa suuren palkan (Ps. 19:12), sen rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165). Mutta tämä ei kelpaa kristityille. He ovat 2000 vuotta opettaneet, että Toora on paha, julma ja hirmuinen. Martti Lutherilla ei ollut mitään positiivista sanottavaa Toorasta. Ihmettelen, mahtoiko hän ollenkaan tuntea psalmeja 19 ja 119? Kenties hän tulkitsi ne Kristuksesta käsin? Joka epäilee, että Tooran käskyissä on jotain vikaa, lue nämä psalmit ensin, sitten lue Toora ja mieti, eivätkö nämä käskyt ole kaikki vanhurskaita, pyhiä ja hyviä (Room. 7:12)? Toora käskee rakastamaan muukalaista, köyhää, orpoa, leskeä ja jopa vihamiestä. Siitä asti kun olen itse nuodattanut Tooraa ja opiskellut Tooraa, päivä päivältä on käynyt yhä selvemmäksi, että Toora on Jumalan meille antama täydellinen, vanhurskas ja pyhä laki (Room. 7:12), josta ei etsimälläkään löydä mitään moitittavaa. Mutta tätä asiaa saattaa olla vaikea uskoa, kun 2000 vuotta kirkko on opettanut päinvastaista.

Mutta eikö Mooseksen laki ole mahdoton noudattaa? Eikö Jeesus tullut juuri täyttämään lain meidän puolestamme, koska me emme siihen kyenneet? Kenties me olemme kaikki tehneet syntiä, sitä en kiistä, ja myönnän, että jos olemme tehneet syntiä, tarvitsemme Jeesusta, syntiemme sovittajaa ja Vapahtajaa. Mutta jos olemmekin rikkoneet lakia, onko vika laissa? Onko Jumala niin epäoikeudenmukainen, että hän antoi meille lain, jota kenenkään ei ole mahdollista noudattaa, ja sitten vaatisi meidät tilille siitä, että emme noudattaneet mahdotonta lakia? Katsotaan mitä Toora itse sanoo Tooran käskyistä:

Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)

Raamattu siis todistaa meille, että Mooksen laki ei ole meille liian vaikea noudattaa ja me voimme sen täyttää. Muista siis, että laissa ei ole mitään vikaa, jos me rikomme tätä lakia, olemme sitä suurempia syntisiä ja sitä enemmän tarvitsemme Vapahtajaa, Jeesusta Messiasta. Jos kristittyä häiritsee se, että tämähän on Vanhan testamentin teksti, sama asia toistetaan myös Uudessa testamentissa:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)

Jeesuksen mukaan lain tärkein käsky oli rakastaa Jumalaa yli kaiken. Tässä Johannes kertoo meille, kuinka Jumalaa tulee rakastaa – noudattamalla hänen käskyjään. Tämä on jae Uudesta testamentista, jonka luulisi uuden liiton kautta kuuluvan myös kristityille. Ja Johannes sanoo suoraan, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Kirkko kahteentuhanteen vuoteen ei ole juuri muusta saarnannut kuin siitä, kuinka mahdoton lakia on noudattaa ja kuinka valtavan suuri taakka se on. Kaikki saatanallisia valheita. Jos epäilet, kokeile itse noudattaa Mooseksen lain käskyjä niin huomaat, että tämä laki todellakin on täydellinen, se ei ole raskas taakka ja me voimme sen täyttää, jos haluamme.

Lutherille ja luterilaisille lain ja evankeliumin erottaminen oli keskeistä. Laki, koska se Lutherin mielestä oli paha, julma ja hirmuinen, tuli erottaa mahdollisimman kauas evankeliumista. Kenties tässä oli kaunis ajatus taustalla. Koska pelastus on yksin armosta, mikään ei saanut tulla sen tielle, ei edes Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki. No, kiitos Lutherin, me kaikki nyt tiedämme, että pelastus on yksin armosta. Mutta mitä tulee tehdä, sitten kun kerran on pelastettu? Tehdä lisää syntiä, jotta varmasti olisi armon alla? Paavali kumoaa tällaisen ajatuksen jyrkästi (Room. 6:1-2,15). Jeesushan sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, että mene, äläkä enää tee syntiä. Joten lienee sanomattakin selvää, kun kerran meidän kaikki syntimme ovat annettu anteeksi, me emme enää saa tehdä syntiä, vaan meidän on noudatettava lakia. Me emme nuodata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

2000 vuotta vanha valhe elää sitkeästi. Onneksi Raamatussa on jakeita, jotka valaisevat silmät ja joista saa ymmärrystä. Mutta peite silmillä voit lukea Raamattua koko ikäsi, etkä koskaan tule löytämään näitä jakeita. Paavali tiesi, että lopunaikoina moni tulee esittämään, että usko tekee lain tyhjäksi. Siksi Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:

Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali, juutalainen mies ja fariseus, pakanoiden apostoli, sanoo, että me vahvistamme Tooran. Hänen mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Raamatussa, Jumalan pyhässä sanassa, ei kertaakaan sanallakaan moitita Mooseksen lakia. Uudessa liitossa Toora, Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Jos me rakastamme Jeesusta, me noudatamme Tooraa. Toistan, jotta asia ei jäisi kennellekään epäselväksi – me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

Mutta eikös Mooseksen laki ole vain Israelille? Eikö Mooseksen laissa sanota monta kertaa, että puhu israelilaisille? Toki sanotaan. Mutta jos meidät pakanat on oksastettu Israeliin, silloin Jumalan Israelille antama laki koskee myös meitä. Mooseksen lain mukaan laki on tismalleen sama niin juutalaisille kuin muukalaisillekin (4. Moos. 15:15). Muukalaiset, jotka vaelsivat Israelin kanssa ja palvoivat samaa Jumalaa, noudattivat tismalleen samaa lakia kuin juutalaiset. Kun laki annettiin Siinailla, paikalla oli myös paljon sekakansaa, joka oli lähtenyt israelilaisten mukana Egyptistä (2. Moos. 12:38). Näin ollen, jos meidät on oksastettu Israeliin, jos kuulumme uuteen liittoon, jos me palvomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, jos me seuraamme juutalaisten kuningasta, Israelin Messiasta Jeesusta, silloin me noudatamme Mooseksen lakia.

Mutta eikös Paavali sano Roomalaiskirjeessä, että Kristus on lain loppu (Room. 10:4)? No meidän Raamatun käännöksissämme toki sanotaan näin. Tässä on kreikan sana telos käännetty lopuksi, vaikka se tarkoittaa oikeammin päämäärää. Jakeessa 1. Tim. 1:5 on telos käännetty käännöksissämme aivan oikein päämääräksi. Kun ottaa huomioon kontekstin, on täysin selvää, että jakeessa Room. 10:4 Paavali tarkoittaa kreikan sanalla telos päämäärää, eikä suinkaan loppua. Tässä on meille huikea sanoma, Kristus on lain päämäärä, kaikki Mooseksen lain käskyt tähtäävät Kristukseen. Usko siihen, että Kristus olisi lain loppu, johtaa hirvittävään laittomuuteen ja erottaa meidät Jumalasta.

Mutta eikö Galatalaiskirjeessä Paavali moiti Pietaria selvästi juutalaisten tapojen noudattamisesta, Tooran käskyjen noudattamisesta, jotka eivät enää uudessa liitossa kuulu meille kristityille?

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä” (Gal. 2:11-15)

Sanotaan, että Pietari söi saastaisia eläimiä yhdessä pakanoiden kanssa, mutta juutalaisten saavuttua hän noudatti jälleen koshersäädöksiä ja pysytteli erossa pakanoista. Näin ei kuitenkaan Paavali sano. Paavali kertoo, että Pietarin synti oli ulkokultaisuus. Hän sortui jälleen noudattamaan juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden kanssa. Missään kohtaa Raamattua ei kerrota kenenkään apostoleista nauttineen saastaisia ruokia, eikä niin sanota tässäkään kohdassa. Paavali moittii Pietaria siitä, että tämä itse noudattaa pakanoiden tapoja, mutta vaatii pakanoita noudattamaan juutalaisia tapoja. Mikä siis oli Pietarin synti? Tekopyhyys. Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15, jossa Paavali sanoo, että me olemme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä. Pakanoiden tavat täten Paavalin mukaan oli huono asia, juutalaisten tavat oli hyvä asia. Tässä on loistava esimerkki siitä, kuinka kristityt ovat Jumalan sanaa vääntäneet kieroon jo 2000 vuotta.

Tooran salaisuus on pikkuhiljaa selvinnyt myös kristityille. Yhä useampi lukee Raamatustaan, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä, Jumalan täydellinen ja ikuinen lahja meille. Tämä asia on selvinnyt jopa Paavi Benedictukselle, joka kirjoittaa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen Toorasta näin:

“Toinen Mooseksen lahja, joka läheisesti liittyy Jumalan katselemiseen ja hänen nimensä ilmoittamiseen samoin kuin mannaan, on se lahja, jonka ansiosta Israelista ylipäätään tulee oma itsensä, Jumalan kansa: Toora, oikealle tielle opastava ja elämään johtava Jumalan sana. Israel tajusi yhä selvemmin, että siinä oli Mooseksen pysyvä, perustava lahja ja että se, mikä varsinaisesti oli Israelille tunnusomaista, oli Jumalan tahdon ja sen myötä oikean elämän tien tunteminen. Valtaisa psalmi 119 on yhtä puhkeamista iloon ja kiitollisuuteen tästä saadusta lahjasta. Yksipuolinen lakikäsitys, joka nousee yksipuolisesti tulkitusta Paavalin teologiasta, vääristää katseemme, emmekä näe tätä Israelin iloa – iloa tuntea Jumalan tahto ja näin saada ja osata elää tämän tahdon mukaan.”

6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen

Olen nyt osoittanut, että Jeesus ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä, hän ei julistanut kaikkia ruokia puhtaiksi, eikä hän siirtänyt sapattia lauantailta sunnuntaille. Uudessa liitossa ei ole voimassa mikään uusi laki, vaan Mooseksen laki. Evankeliumeista on varsin selvää, että Toora on voimassa ikuisesti.

Raamattu kertoo meille käännynnäisistä, jotka olivat pakanoita, jotka kuitenkin tahtoivat palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Näitä uskovia Raamattu kutsuu jumalaapelkääviksi. Miten he palvoivat Jumalaa? He noudattivat Mooseksen lakia. Juutalaiset opettivat, että nämä käännynnäiset tuli ympärileikata. Apostolien tekojen luvusta 15 me luemme, että tämä kysymys ympärileikkauksesta askarrutti alkuseurakuntaa. Jotkut sanoivat, että pakanat tuli ympärileikata ja heidän oli noudatettava Mooseksen lakia. Seurakunnan vanhimmat kokoontuivat Jerusalemiin pohtimaan tätä kysymystä.

Mikä oli kokouksen päätös? Pietari sanoo, että Jumala ei tehnyt mitään erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä. Jakeessa 10 Pietari puhuu ikeestä, jota juutalaisetkaan eivät olleet jaksaneet kantaa. Kristityt omasta tooravastaisesta kontekstistaan päättelevät, että tämä ies ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin Mooseksen lakia. Mutta koska tiedämme, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja se ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3), voimme varmuudella sanoa, että ies, josta Pietari puhuu, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia.

Jaakob sanoo Jerusalemin kokouksessa, että pakanoita ei tule rasittaa, vaan heille on annettava ainoastaan neljä käskyä, heidän tulee varoa epäjumalien saastuttamaa, haureutta, lihaa, josta verta ei ole laskettu sekä verta. Kristityt omasta kontekstistaan käsin tulkitsevat, että pakanoita täten ei tule rasittaa Mooseksen lailla, heitä koskevat ainoastaan nämä neljä käskyä. Sapattia ei annettu näissä käskyissä, ei ruokasäädöksiä, ei tupsuja, partoja tai hiuksia. Näin on kirkko opettanut viimeiset 2000 vuotta – tässä on neljä käskyä, joita meidän pakanoiden on noudatettava, voimme unohtaa kaikki muut Mooseksen lain käskyt.

Selvä ongelmahan tässä on se, että kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, tai mikä tahansa muu käsky, ei sisälly näihin neljään apostolien antamaan käskyyn. Saako kristitty täten palvoa epäjumalia? Saako hän antaa väärän todistuksen? Saako hän tappaa tai varastaa? Jokainen kristitty vastaa tähän mielessään, että ei tietenkään saa. Joten jotakin on tässä kuviossa pielessä ja pahasti.

Jae, joka kristityiltä jää helposti huomaamatta on jae 21. Tässä Jaakob sanoo:

Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)

Itse luen, että pakanoiden oli näitä neljää käskyä noudatettava ensimmäisestä päivästä alkaen, jotta he voisivat toimia seurakunnassa yhdessä juutalaisten kanssa. Loput Mooseksen lain käskyistä he oppisivat ajallaan, luetaanhan Moosesta jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina. Jos kokouksessa päätettiin, kuten usein väitetään, että Mooseksen laki ei kuulunut pakanoille, silloin nämä Jaakobin sanat ovat täysin käsittämättömät. Mitä pakanat tekivät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos Mooseksen laki ei koskenut heitä?

Jerusalemin kokous siis järjestettiin, jotta voitaisiin ratkaista kysymys ympärileikkauksesta. Mutta mikä itse asiassa oli kokouksen päätös? Missä kohtaa sanotaan, että pakanoita ei tarvitse ympärileikata? Hieman erikoista on myös se, että välittömästi kokouksen jälkeen Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen, isä pakana. Ja Paavali ympärileikkasi Timoteuksen juutalaisten tähden. Huomaamme siis, että Paavali ei ollut täysin ympärileikkausta vastaan.

Galatalaiskirjeestä voimme lukea ns. judaisteista, jotka opettivat, että pakanat on ympärileikattava, jotta he voivat pelastua. Paavalin kirjettä galatalaisille on paljon väännetty kieroon ja vääristelty. Sanotaan, että Paavali tässä kirjeessään tekee täysin selväksi, että pakanoiden ei kuulu noudattaa Mooseksen lakia. Näytä minulle, hyvä ystävä, missä kohtaa Paavali sanoo näin. Fariseusten harhaoppi, josta Paavali heitä moittii, oli vanhurskautuminen tekojen ansiosta. He opettivat, että pakana pelastuu ympärileikkaamalla itsensä. Paavalin selvä opetus oli, että pakanat ja juutalaiset pelastuvat yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Oppi ympärileikkauksesta, joka pelastaa, oli vakava harhaoppi, jonka Paavali torjui. Galatalaiskirjeen lopussa Paavali toteaa näistä ympärileikkaajista, että eiväthän he itse noudata lakia (Gal. 6:13). Paavalin mielestä täten se, että nämä judaistit eivät itse noudattaneet lakia, oli paha asia. Mutta mitä Raamattu täten sanoo, tuleeko pakanan ympärileikata itsensä, jos hän tahtoo palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?

Voimme katsoa Toorasta, mitä siellä säädetään ympärileikkauksesta. Ympärileikkaus annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10-14). Aabraham ympärileikkasi sekä Ismaelin että Iisakin. Myös kaikki Aabrahamin orjat tuli ympärileikata. Ympärileikkaus oli merkki liitosta, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Pääsiäislammasta ei saanut syödä kukaan ympärileikkaamaton ja juutalaista ja pakanaa koski sama laki (2. Moos. 12:48-49). Paavalin mukaan me pakanat olemme Aabrahamin perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3:29). Tuleeko meidän täten ympärileikata itsemme? Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Voiko ympärileikkaamaton kuulua Israeliin? Periaatteessa ei voi. Mutta Paavalin ohje ympärileikkausesta on, että älköön se, joka on kutsuttu ympärileikattuna pyrkikö ympärileikkaamattomaksi, älköönkä ympärileikkaamaton ympärileikatko itseään (1. Kor. 7:18-19). Roomalaiskirjeessä Paavali avaa tätä ympärileikkauksen mysteeriä:

Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, on ympärileikkauksesi tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan ole pidettävä ympärileikkauksena? Ruumiillisesti ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, tuomitsee sinut, joka lain kirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” (Room. 2:25‭-‬29)

Paavali esittää tässä mielenkiintoisen ajatuksen, että pakana, joka noudattaa Mooseksen lakia, voi pitää itseään ympärileikattuna lain noudattamisensa ansiosta. Täten meidän pakanoiden ei ole välttämätöntä ympärileikata itseämme. Me voimme kutsua itseämme ympärileikatuiksi, sillä meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella. Mutta jos tämä sydämen ympärileikkaus ei riitä juutalaisille, jotka lihan puolesta ovat juutalaisia, minä ympärileikkaan itseni oitis, jos löydän rabbin, joka suostuu minut Jeesukseen uskovan pakanan ympärileikkaamaan.

Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3)

7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet

Luterilaiset ja muut kristityt kertovat meille armonvälineistä, joihin kuuluvat sana ja sakramentit. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla sakramentteja on seitsemän. Koska Raamatussa missään kohtaa ei määritellä armonvälineitä eikä sakramentteja, voimme määritellä ne aivan miten tahansa ja antaa niille aivan mitä merkityksiä tahansa. Keskeistä armonvälineissä on, että ne ovat instrumentteja, jotka tuovat Jumalan armon ihmiselle. Luther opetti ja painotti, että pelastus on yksin armosta. Mutta jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä? Luterilaiset siis opettevat, että sinä pelastut yksin armosta, mutta armon sinä saat vain armonvälineiden kautta. Syntinen täten pelastuu, jos tunnustaa syntinsä ja kääntyy Jeesuksen puoleen, mutta tämän jälkeen hänen on käytävä kasteella ja nautittava ehtoollinen. Ehtoollinen on nautittava usein, mutta kirkko ei osaa sanoa, kuinka usein. Kerran viikossa? Aina kun on tehnyt syntiä? Tuovatko nämä armonvälineet pelastusvarmuuden? Omassa vaelluksessani kristittynä tapasin monia nuoria, jotka pohtivat, voivatko he pelastua, kun heidät on kastettu väärin, kun he eivät ole joka viikko nauttineet ehtoollista. Jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä?

Kertooko Vanha testamentti armonvälineistä? Tavallaan kertoo. Israelilaiset pelastuivat tuhoojalta karitsan veren kautta. Surmaaja kulki niiden talojen ohi, joiden portteihin oli sivelty karitsan verta. Voisimme täten sanoa, että karitsan veri pelasti Israelilaiset. Mutta olisiko se kirjaimellisesti totta? Se ei olisi kirjaimellisesti totta. Toki lampaan veri pelasti israelilaiset, mutta eikö Jumala pelastunut heidät ennemmin kuin karitsan veri? Kiittivätkö israelilaiset tästä pelastuksestaan karitsaa, vai Jumalaa? He eivät laulaneet kiitosta karitsalle, vaan Jumalalle. Samoin autiomaassa israelilaiset pelastuivat myrkkykäärmeeltä katsomalla vaskikäärmettä, jonka Moosesta nosti sauvan päähän. Pelastiko vaskikäärme israelilaiset? Ei pelastanut, vaan yksin Jumala. Mitä tapahtui vaskikäärmeelle? Israelilaiset antoivat sille nimen Nehustan ja palvoivat sitä. Onko vaara kirkossa, että armonvälineistä tulee vaskikäärme, Nehustan? Kyllä, se on vaara, ja juuri näin kirkossa onkin käynyt. Kristityt kuvittelevat pelastuvansa kasteveden ja ehtoollisaineiden kautta.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:21)

Moni ymmärtää tämän jakeen kirjaimellisesti. Vesi pelastaa meidät. Mutta jos luemme tarkkaan mitä Pietari tässä sanoo, hänen mukaan tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt pelastaa. Pelastaako siis vesi meidät kirjaimellisesti? Ei pelasta, vaan kuten Pietari tässä sanoo, me pelastumme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, emme kasteveden kautta, vaikka se olisi kuinka pyhitetty papin toimesta.

Kristityillä on monen monta laulua Jeesuksen verestä, joka pelastaa meidät. Toki me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Mutta pelastaako kirjaimellisesti Jeesuksen veri meidät? Onko veressä jokin sellainen ominaisuus, joka verestä käsin saa aikaan pelastuksen? Jeesus asettaessaan ehtoollisen julisti, että tämä malja on uusi liitto hänen veressään. Näin siis ehtoollisaineet, leipä ja viini, murretaan, siunataan ja nautitaan meidän syntiemme sovitukseksi – mutta saako leipä ja viini tämän sovituksen aikaan? Jeesus käskee viettämään ehtoollista hänen muistokseen – hän ei sano, että nauttikaa nämä aineet, jotta te niiden kautta pelastuisitte. Paavali vahvistaa Korinttolaiskirjeessä evankeliumeiden kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Mutta missään kohtaa kirjeissään, joissa Paavali selittää vanhurskautumisen mysteeriä, hän ei kertaakaan korosta, kuinka tämä Jumalan armo tulee meidän osaksemme juuri ehtoollisaineiden välityksellä. Kun nyt kirkko opettaa, että me tarvitsemme armonvälineitä, ilman sakramentteja emme voi pelastua, onko pelastus enää yksin armosta? Jos me pelastumme kasteveden, öylätin ja viinin ansiosta, emmekö me silloin julista pelastusta tekojen kautta?

Huomaamme siis, että luterilaisessa kirkossa ja muissa kirkkokunnissa sakramenteista on tullut Nehustan, vaskikäärme, jota palvotaan.

Juutalaisille molemmat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat täysin luonnollisia ja arkisia asioita. Juutalaiset puhdistautuvat saastaisuudesta upottautumalla veteen, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kaste täten ei ole mikään uusi tai omituinen rituaali juutalaiselle. Juutalaisen, joka päättää seurata Jeesusta, on varsin helppo käydä kasteella. Nyt kaste pesee puhtaaksi kaikesta synnistä, kertakaikkiseksi. Kaste ei ole juutalaisesta näkökulmasta mikään uusi tai outo rituaali. Samoin ehtoollinen on juutalaiselle täysin luonnollinen ja jopa arkinen rituaali. Juutalaiset ovat jo 4000 vuotta viettäneet ehtoollista, siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Jo neljätuhatta vuotta juutalaiset ovat siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla:

“Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.”

Juutalaiset viettävät jo nyt tätä Messiaan ateriaa. Jokaisella aterialla juutalainen siunaa leivän, murtaa leivän, jakaa leivän pöytäseurueelle, siunaa viinin ja jakaa viinin. Nyt Jeesuksen asettama ehtoollinen, jossa tämä leivän siunaaminen ja murtaminen tehdään Jeesuksen sovitustyön muistoksi, on juutalaiselle täysin ymmärrettävä rituaali, jossa ei ole mitään omituista, ei mitään mysteeriä eikä mitään maagista. Kristillisessä kirkossa, jossa ehtoollinen nautitaan alttarilla ja ehtoollisaineet muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi, sitä vastoin on juutalaiselle täysin vieras ja omituinen toimitus.

8. Jeesus, joka perusti kirkon

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Mt. 16:18,19)

Kuten huomasimme ensimmäisessä luvussa, kirkko irtautui sen juutalaisista juurista jo varhain ja ryhtyi seuraamaan antikristusta. Monelle kristitylle kirkko on aivan keskeisessä asemassa, niin luterilaisille kuin katolilaisillekin. Kerrotaan, että Jeesus perusti kristillisen kirkon Pietarin kalliolle. Tätä kirkkoa kutsutaan yhdeksi, pyhäksi, apostoliseksi ja katoliseksi kirkoksi. Se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, että Raamatussa kreikan sana kyriake, joka tarkoittaa kirkkoa, esiintyy tasan nolla kertaa. Kreikan sana ekklesia toki esiintyy Uudessa testamentissa 114 kertaa, joka vanhassa käännöksessä on käännetty seurakunnaksi ja uudessa käännöksessä muutaman kerran kirkoksi. Se on selvää, että Raamattu puhuu paljon seurakunnasta, kaikkien uskovien yhteisöstä, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Mutta pakanakirkosta, johon juutalaisilla ei ollut mitään asiaa ja joka perusti keskuksensa Roomaan, Raamattu ei puhu sanaakaan. Kristillisen kirkon syntymäpäiväksi kutsutaan helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin, mutta kuten näimme ensimmäisessä luvussa, Pyhä Henki vuodatettiin juutalaisten ylle, joten tämä tapahtuma ei ollut kristillisen kirkon syntymäpäivä. Kristillinen kirkko syntyi Roomaan siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin seurakunnasta ja Raamattu annettiin pakanallisten kirkkoisien käsiin.

Mitä tarkoittaa, että kirkko on pyhä? Millä perusteella voimme sanoa, että pakanakirkko on pyhä? Tiedämme, että sapatti on pyhä, koska Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla. Milloin Jumala pyhitti pakanakirkon? Tällaisesta tapahtumasta emme lue Raamatusta, joten emme voi väittää, että kirkko olisi pyhä. Sanotaan, että kirkko on yksi. Tämähän oli Paavalin visio, että seurakunta, Kristuksen ruumis, olisi yksi. Kun nyt katsomme kirkkoa, joka on jakaantunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, joilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään, kuinka kukaan kehtaa pokkana väittää, että tämä kirkko on yksi? Sanotaan, että kirkko on katolinen. Katolisella tarkoitetaan maailmanlaajuista. Toki moni kirkko on katolinen, levittäytynyt maailman ääriin. Mutta näillä katolisilla kirkoilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään. Paljon kertoo kirkon tilasta se, että kahden suurimman luterilaisen kirkon, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon kesken ei ole ehtoollisyhteyttä. Ja niin kauan kuin juutalaisilla ei ole yhteenkään kirkkoon mitään asiaa, on kirkon katolisuus pelkkä huono vitsi. Sanotaan, että kirkko on apostolinen. Jos luemme historiaa, alkuseurakunta oli apostolinen, se seurasi juutalaisten Jeesuksen opetuslasten ja apostolien juutalaista oppia. Mutta siinä vaiheessa kun pakanakirkkoisät ryhtyivät omin päin tulkitsemaan Raamattua, kirkko luopui apostolisista juuristaan. Kirkko ei enää lepää Pietarin kalliolla.

Täten emme voi väittää, että kirkko olisi yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Kristillinen kirkko ei ole enää Kristuksen ruumis, vaan se on antikristuksen ruumis. Kirkko on perustettu myyttien ja valheiden päälle. Suurin myytti, jonka romutin jo ensimmäisessä luvussa, oli tosiaankin se hurja väite, että katolinen kirkko syntyi helluntaina Jerusalemissa. Tämä kirkon syntymätarina perustuu valheeseen, jota on toistettu jo 2000 vuotta, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Kun tämä valhe on paljastettu, miltä kirkko nyt näyttää? Se näyttää todellisen luonteensa, se paljastuu antikristuksen ruumiiksi, se ei ole Pietarin lujalle kalliolle rakennettu yksi Kristuksen Ruumis, vaan se on hiekalle perustettu korttitalo, joka sortuu kerralla kasaan, kun sitä vain hieman tökkäistään. Tähän korttitaloon kristityt ovat panneet uskonsa. He ovat oman uskonsa perustaneet kirkon varaan. He opettavat, että kirkossa on armo ja totuus, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa ilman kirkkoa. Kovia väitteitä, mutta valitettavasti kaikki valheita.

Kenties suurin kirkon valhe on se, että kirkko olisi uusi Israel. Miksi kirkko opettaa näin? Koska Raamatussa on monta sataa hämmästyttävää profetiaa Israelista, joiden mukaan Jumala siunaa ja varjelee Israelia ikuisesti, ja tasan nolla profetiaa kirkosta, on kirkon täytynyt kehittää oppi kirkosta, joka on uusi Israel. Näin kaikki Raamatun profetiat Israelista koskevatkin kätevästi kirkkoa. Kirkon on täytynyt kehittää tämä oppi, jotta nämä profetiat voitaisiin jotenkin selittää. Koska Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin kanssa, kirkko voi väittää kuuluvansa uuteen liittoon, kun se esittää, että kirkko on uusi Israel. Tämä oppi on helppo kumota yksinkertaisesti toteamalla, että missään kohtaa Raamattua ei kerrota kirkon olevan uusi Israel. Raamatussa on tasan nolla profetiaa kirkosta. Näin ollen koko kirkko kuihtuu kasaan ja romahtaa. Nyt kun kristitylle paljastuu, että mitään pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa ei ole olemassakaan, mitä hän voi tehdä? Hän voi katua ja liittyä Israeliin. Israelin kansalaiseksi voi päästä kuka tahansa, ilman mitään jäsenmaksua. Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Kun meidät näin on oksastettu Israeliin ja me palvomme samaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa kuin juutalaiset, voimme Raamatun fantastiset profetiat Israelista lukea koskevan myös meitä.

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.” (Jes. 2:2-3)

Raamatussa on monta profetiaa pakanakansoista, jotka aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeestä, sillä he ovat kuulleet ja nähneet, että Jumala todella on tämän kansan kanssa (Sak. 8:23). Sitä vastoin kirkosta, jonka keskus on Rooma, jonne pakanat virtaisivat aikojen lopulla, löytyy Raamatusta tasan nolla profetiaa.

Kirkon olemassaoloa perustellaan ihmisen tarpeella kuulua johonkin yhteisöön. Ei kuulemma voi seurata Jeesusta, jos ei kuulu hänen lammaslaumaansa. Tämä on toki totta, mutta tuo lauma on Jumalan Israel, ei kirkko. Yksi Kristuksen ruumis, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, oli Paavalin visio. Antikristuksen visio oli kristillinen katolinen kirkko, johon juutalaisilla ei ollut eikä ole mitään asiaa. Nyt kun valhe on paljastunut, antikristus on paljastettu, voimme kiittää Jumalaa ja littyä Israeliin. Israel on Messiaan Jeesuksen yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen lammaslauma. On yksi paimen ja yksi lauma. Tähän laumaan Jeesus kutsuu nyt aikojen lopulla seuraajiaan. Ja jäsenyys ei maksa penniäkään.

9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät

Puhaltakaa torviin myös ilonpäivinänne, vuotuisina juhlinanne ja uudenkuunpäivinä uhratessanne polttouhrejanne ja yhteysuhrejanne, niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (4. Moos. 10:10)

Herran juhlapyhät on annettu kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Tässä yhdessä luvussa on tiivistettynä kaikki, mitä Herran juhlapyhistä tulee tietää. Ensimmäinen näistä juhlista on sapatti. Sapatti on Herran juhlapyhä ja se on niistä ensimmäinen. Loput juhlat jakaantuvat kevään ja syksyn juhliin. Ensimmäisen kuun, Aviv kuun neljäntenätoista päivänä on pääsiäinen, jolloin pääsiäislammas tulee teurastaa ja nauttia kitkerien yrttien kera samana iltana. Heti seuraavan päivänä alkaa happamattoman leivän, jolloin syödään happamatonta leipää seitsemän päivää. Sapatin jälkeisenä päivänä on ensilyhteen heilutus, josta lasketaan 50 päivää helluntaihin, viikkojuhlaan. Nämä kevään juhlat Jeesus täytti. Kristityt ovat sentään tämän asian ymmärtäneet. Jeesus on meidän pääsiäislampaamme, Jumalan Karitsa, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Jeesuksen ylösnousemus täytti ensilyhteen heilutuksen juhlan, fakta, joka ei ole kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen kiinnostanut, vaan kirkko on keskittynyt julistamaan ylösnousemuksesta, joka mukamas pyhitti sunnuntain. Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki kolmentuhannen juutalaisen ylle. Näin kaikki kevään juhlat saivat täyttymyksensä Kristuksessa.

Entä syksyn juhlat? Jos Jeesus täytti kevään juhlat, saattavatko myös syksyn juhlat olla tärkeitä ja merkityksellisiä? Saattavat ja ovat. Sitten kun Messias tulee takaisin, voimme olla varmoja, että jotakin tapahtuu syksyn juhlien aikaan. Syksyn juhlista ensimmäinen on pasuunansoiton juhla. Tästä juhlasta kerrotaan Raamatussa sangen vähän. Mutta voimme olla varmoja siitä, että Messias tulee puhaltamaan pasuunaan ja jotakin merkityksellistä tapahtuu. Suuri sovituspäivä on ainut paastopäivä Raamatussa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten tämä päivä saa Messiaassa täyttymyksensä. Syksyn juhlista viimeisenä on lehtimajanjuhla, joka on suuri ilon ja riemun juhla. Kaikkien Israelissa syntyneiden tulee lehtimajan juhlan aikaan asua seitsemän päivää lehtimajoissa. Moni kuvittelee, että nämä juutalaisten juhlat eivät koske meitä pakanoita. Kuitenkin Sakarjan mukaan aikojen lopulla kaikki kansat tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa:

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16‭-‬19)

Jos kerran aikojen lopulla kaikki pakanat viettävät näitä juhlia, eikö olisi järkevää viettää niitä jo nyt? Koska kristityt eivät välitä näistä juutalaisten juhlapyhistä, he eivät ole havainneet, että Jeesuksen ylösnousemus tapahtui ensilyhteen heilutuksen päivänä. Mitä muuta on jäänyt kristityiltä huomaamatta? Tunnistavatko he edes Messiasta, kun hän saapuu syksyllä seitsemännessä kuussa ja viettää yhdessä juutalaisten kanssa näitä juutalaisten juhlia?

Olen muutaman kerran viitannut jouluun. Joulu on monelle kristitylle vuoden suurin juhla. Tämä on varsin erikoista, koska Raamattu ei puhu sanaakaan tästä vuoden suurimmasta juhlasta. Toki Jeesuksen syntymästä kerrotaan evankeliumeissa, mutta kerran vuodessa vietettävästä Vapahtajan syntymäpäivästä Raamattu ei puhu sanaakaan. Evankeliumeissa ei kerrota opetuslasten viettäneen Mestarinsa syntymäpäivää kertaakaan. Meille juutalaisille tämä asia on täysin selvä – syntymäpäivän viettäminen on pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät seuraa. Raamatussa ainoastaan Faaraon ja Herodeksen kerrotaan viettäneen syntymäpäiviään ja molempien juhlissa joku päätyy päätä lyhyemmäksi. Kristillinen kirkko ei tätä asiaa ymmärtänyt ja päätti seurata pakanallista tapaa juhlia Messiaan syntymäpäivää joulukuun 25. päivä, ajankohtana, jonka he olivat keksineet omasta päästään. Raamattu ei kerro meille, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi, koska Jeesuksen syntymän ajankohdalla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän ei tule hänen, eikä kenenkään muunkaan syntymäpäivää viettää.

Jos kerran joulu on vuoden suurin juhla, miksi ihmeessä Paavali tai kukaan muukaan ei kerro siitä sanaakaan? Mutta kristityt päättivät, että tätä pakanallista juhlaa on syytä viettää kerran vuodessa. Juutalaisten juhlapyhät eivät kiinnosta kristittyjä, mutta kaikki pakanoiden iljettävät ja kauhistuttavat tavat ja rituaalit vetävät kristittyjä puoleensa. Eikö Herran asettamissa juhlapyhissä ole kylliksi juhlittavaa? Miksi pitäisi omasta päästä keksiä juhlia, joita Raamatussa ei ole meille säädetty? Miksi kirkkovuosi on joulun lisäksi täynnä omituisia ja täysin merkityksettömiä juhlia, kuten Mikkelin päiviä, Marian ilmestyspäiviä ja kynttilänpäiviä? Valettuaan kultaisen vasikan Aaron julisti, että huomenna on Herran juhla (2. Moos. 32:5). Samoin toimi Jerobeam asetettuaan kultaiset vasikat Beeteliin ja Daniin, hän asetti uuden juhlapyhän ajankohtana, jonka hän oli omasta päästään keksinyt (1. Kun. 12:32,33). Huomaamme siis Raamatusta, että ihmisillä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, oli suuri tarve säätää omia juhlapyhiä. Mitä hirvittävää ja kamalaa tapahtuu kristitylle, joka viettää juutalaisia juhlia?

10. Jeesus, joka puhdisti temppelin

Minä olen nyt valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siinä kaikkina päivinä.” (2. Aik. 7:16)

Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi” (Lk. 19:45-47)

Kristityt usein opettavat, että puhdistaessaan temppelin, kaataessaan kyyhkysten myyjien pöydät ja ajaessaan rahanvaihtajat ulos temppelistä, Jeesus toiminnallaan osoitti, että temppelin uhrikultti oli tullut tiensä päähän. Näin kuulemma juutalaisille oli selvää, että tämä Jumalan pyhittämä temppeli oli nyt tullut Jeesuksen uhrin ansiosta tarpeettomaksi. Jeesus ennusti temppelin tuhon ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin temppeli tuhottiinkin ja raunioina se onkin ollut tähän päivään asti. Itse luen kuitenkin Raamatustani, että Jeesus poisti rosvot temppelistä, rosvot, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Eikö rahaa voinut vaihtaa ja uhrieläimiä ostaa missä päin Jerusalemia tahansa? Miksi sen piti tapahtua juuri temppelissä? Toorassa ei käsketä vaihtaa rahaa temppelissä. Näin ollen olen tässä asiassa samalla kannalla kuin Paavi Benedictus:

Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.

Jeesus siis puhdistaessaan temppelin rosvoista torjui temppelin väärinkäytön. Rahanvaihtajilla ja kyyhkysten myyjillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Jos Jeesus olisi kaatanut alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme sanoa, että hän julisti temppelipalveluksen ja uhrikultin tulleen tiensä päähän. Luen Raamatustani, että puhdistettuaan temppelin Jeesus opetti joka päivä temppelissä (Lk. 19:47). Jeesus siis selvästi koki temppelin olevan edelleen tarpeellinen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ensimmäiset uskovat olivat joka päivä temppelissä (Lk. 24:53). Nämä uskovat kokivat temppelin olleen edelleen tarpeellinen. Jos nyt Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen temppelillä ei ollut enää mitään virkaa, miksi Jumala salli temppelin pysyä pystyssä vielä 40 vuotta? Miksi temppeli tuhottiin vasta 40 vuoden päästä ylösnousemuksesta? Moni kuvittelee, että Jumala itse tuhosi oman temppelinsä, koska se oli käynyt tarpeettomaksi. Mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että temppeli nyt oli käynyt tarpeettomaksi ja Jumala itse tuhosi oman temppelinsä. Toki temppelin esirippu repesi sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä. Mutta itse koen, että tämä tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että tie kaikkein pyhimpään oli nyt auki jokaiselle. Jos Jeesuksen uhri olisi tehnyt temppelistä tarpeettoman, uskoisin, että Jumala olisi tuhonnut koko temppelin samalla hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Jumala siunasi ja pyhitti ensimmäisen temppelin. Raamatusta luemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti. Ensimmäinen temppeli tuhottiin ja rakennettiin toinen temppeli. Oliko myös toinen temppeli pyhä? Kyllä oli, koska se, minkä Jumala pyhittää, on pyhä ikuisesti. Nyt kun juutalainen kansa on ollut ilman temppeliä 2000 vuotta, missä on ikuinen temppeli? Sitten kun kolmas temppeli rakenetaan, myös se tulee olemaan pyhä. Ja silloin näemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti.

Mitä virkaa sitten on uudessa liitossa temppelillä? No, Raamatusta luemme, että opetuslapset olivat alati temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin ja myös Paavali kävi temppelissä, joten selvästi näille uskoville temppeli oli edelleen tärkeä rukouksen ja jumalanpalveluksen paikka. Jos uhrit Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen olisivat olleet Jumalalle kauhistus, nämä uskovat eivät olisi käyneet temppelissä. Uhreilla Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen oli tismalleen sama virka kuin ennen Jeesusta – ne viittasivat tulevaan kertakaikkiseen uhriin. Jos nyt kolmas temppeli rakennetaan ja uhrikultti aloitetaan 2000 vuoden jälkeen uudestaan, saattaisiko olla, että juutalaiset ymmärtävät, että synnin palkka on kuolema ja että Jumala vaatii uhria syntien sovitukseksi?

Kristityt eivät tätä asiaa ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään, vaan sitten kun Messias tulee takaisin ja hän käy kolmannessa temppelissä, kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän uhraa temppelissä. He tulevat näkemään Messiaan, joka on juutalainen, joka noudattaa Tooraa ja opettaa Tooraa, ja kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän opettaa noudattamaan Tooran käskyjä. Kristityt odottavat kristittyä Messiasta ja tulevat pettymään, kun he näkevätkin Messiaan, joka on juutalainen. Katolilaiset odottavat katolilaista Messiasta, luterilaiset luterilaista Messiasta ja helluntailaiset helluntailaista Messiasta. Kun Messias saapuu kaikessa loistossaan aikojen lopulla, monelle tulee yllätyksenä, että hän ei suuren Martti Lutherin opetuksista juurikaan perusta.

11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. ” (1. Kor. 5:7,8)

Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kuten olen aiemmin esittänyt, näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa perjantaista tai sunnuntaista. Viikon ensimmäinen päivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista, oli ensilyhteen, ensihedelmän päivä (1. Kor. 15:20). Näin Jeesus ylösnousemuksellaan pyhitti ensilyhteen heilutuksen päivän, ei suinkaan sunnuntaita. Entä perjantai sitten? Nyt lopun aikoina kristityt ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä. Nisan (Aviv) kuun 14. päivä iltapäivällä tuli teurastaa pääsiäislammas, joka syötiin samana iltana. Näin ollen kristityt esittävät, että Jeesus ristiinnaulittiin Nisan kuun 14. päivä, samana hetkenä, jolloin pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Tämä asia saattaisi kiinnostaa juutalaisia, jos kirkko ei viimeiset kaksituhatta vuotta olisi saarnannut perjantaista. Ongelma tässä perjantain ristiinnaulitsemisessa on vain se, että samat opettajat, jotka opettavat, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä, opettavat, että Jeesus nautti opetuslasten kanssa viimeisenä aterianaan pääsiäisaterian. Teurastettiinko pääsiäislammas ennen kuin se syötiin vai sen jälkeen? Huomaamme siis, että jos viimeinen ateria oli pääsiäisateria, silloin Jeesusta ei ristiinnaulittu pääsiäisenä, vaan happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli sapatti. Juutalaiset täten olisivat Jeesuksen ristiinnaulinneet soihdut, aseet ja seipäät mukanaan sapattina. Tässä on aivan selvä ristiriita, jonka selvittämisessä kirkolla on ollut 2000 vuotta aikaa. 2000 vuotta! Mitä teologit ovat tehneet viimeiset 2000 vuotta?

Joko siis viimeinen ateria ei ollut pääsiäisateria tai sitten Jeesusta ei teurastettu pääsiäisenä. Molemmat eivät voi olla totta samaan aikaan. Jotkut ovat esittäneet, että oli kaksi eri kalenteria, ja Jeesus opetuslapsineen noudatti yhtä kalenteria, juutalaiset toista. Tällöin Jeesus olisi oman kalenterinsa mukaan syönyt pääsiäisaterian, mutta ristiinnaulittu pääsiäisenä juutalaisten kalenterin mukaan. Ongelma tässä on se, että miksi ihmeessä Jeesusta ei ristiinnaulittu Jeesuksen oman kalenterin mukaan? Eikö Jumalan Poika olisi noudattanut oikeaa kalenteria?

Vielä suurempi ongelma on Jeesuksen oma profetia, jonka mukaan hän olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä, kuten Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei millään logiikalla ole kolmea päivää ja kolmeä yötä. Jeesusko siis itse ei tiennyt, kuinka monta yötä hän tulee olemaan haudassa? Jeesuksen omat sanat täten ovat ristiriidassa Uuden testamenttien kirjoittajien kanssa, jotka puhuvat ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Tällaiset pikkuseikat kiinnostavat meitä juutalaisia. Jos profeetta itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä, silloin me odotamme hänen olevan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Jos Paavali kutsuu Jeesusta pääsiäislampaaksi, silloin me odotamme, että hänet ristiinnaulitaan Nisan kuun 14. päivä. Miksi kirkko on 2000 vuotta muistellut perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin? Mikse he eivät ole viettäneet pääsiäistä Nisan kuun 14. päivä?

2000 vuotta on kirkon viisailla teologeilla ollut aikaa ratkaista nämä kysymykset. Minä en aio ratkaista tätä kysymystä teidän puolestanne, vaan heitän pallon kirkon teologeille. Kaikki tekstit ovat teidän käytössänne ja tämä ongelma on ratkaistavissa. Tämän ongelman ratkaisu on teidän tehtävänne. Teillä oli 2000 vuotta aikaa. Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen?

12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Kirjani otsikko on “Kristitystä juutalaiseksi”. Toistaiseksi olen esittänyt, kuinka kirkko on seurannut antikristusta, kuinka kirkko on valehdellut kirkon syntymästä ja kuinka kirkko on julistanut antikristusta, joka muutti ajat ja lait. Nyt kun luemme koko Raamatun juutalaisessa kontekstissa, Toorasta käsin, eteemme avautuu aivan erilainen kuva Jeesuksesta, Messiaasta, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Miksi kutsuisin itseäni kristityksi? Sana kristitty esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa:

Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26)

Niin Agrippa sanoi Paavalille: “Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi“.” (Apt. 26:28)

mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16)

Huomaamme siis, että uskovia alettiin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Agrippa kuvitteli Paavalin käännyttävän ihmisiä kristyiksi. Ja Pietari sanoo, että tästä nimittelystä ei tule hävetä. Huomaamme Raamatusta, että yksikään Jeesuksen opetuslapsista ei kutsu itseään kristityksi. Paavalikin kutsuu itseään monta kertaa juutalaiseksi, mutta ei kertaakaan kristityksi. On selvää, että kristitty oli pilkkanimi, jolla näitä uskovia kutsuttiin. Toki se tulee kreikan Kristusta tarkoittavasta sanasta, eikä itse nimityksessä ole varsinaisesti mitään vikaa. Mutta mitä tämä sana tarkoittaa tänä päivänä? Se tarkoittaa Jeesukseen uskovaa henkilöä, joka kuuluu kirkkoon, joka pyhittää sunnuntain, viettää joulua ja syö saastaista ja tekee muuta, mikä on Jumalalle kauhistus. Sen jälkeen kun silmäni olivat avautuneet ymmärtämään kirjoituksia, kutsuin itseäni vielä pitkään kristityksi, sitten messiaaniseksi ja lopulta juutalaiseksi. Koska palvon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja noudatan Mooseksen lakia, minulla on täysi oikeus kutsua itseäni juutalaiseksi. Siksi kutsunkin itseäni nykyään kristityn sijaan juutalaiseksi. Moni saattaa ajatella, että eihän tämä käy päinsä, koska minä uskon Jeesukseen. Kyllä, mutta uskon eri Jeesukseen kuin kirkko. Siksi en voi kutsua itseäni kristityksi. Paavali uskoi Jeesukseen, mutta kutsui itseään silti monta kertaa juutalaiseksi. Jos Paavali sai kutsua itseään juutalaiseksi, niin saan minäkin.

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28,29)

Jos meidät on oksastettu Israeliin, eikö meillä silloin ole täysi oikeus kutsua itseämme juutalaiseksi? Lisäksi, mikä voisi ärsyttää kirkkoisiä, Lutheria ja muita antisemitistejä enemmän kuin se, että nyt kristityt kääntyvät juutalaisiksi? Tämä olkoon heille sopiva rangaistus heidän synneistään! Jos siis joku kristitty haukkuu sinua judaistiksi, älä häpeä tätä nimeä, vaan kanna sitä ylpeästi.

Alkukirkon salaisuus

Kirkko on uusi Israel. Hän, jolle Kirkko ei ole äiti, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman Kirkkoa. Totuus ja armo on uskottu Kristuksen Kirkon huostaan. Kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen. Kristuksen Kirkko on uusi temppeli. Sinun toivosi on Kirkko, sinun pelastuksesi on Kirkko.

Näyttikö alkukirkon jumalanpalvelus tältä? CC-4.0 Dmtrprmk

Tässä muutama suora lainaus Juho Sankamon teoksesta “Alkukirkon salaisuus”. Kaikki vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä, kuten tulen osoittamaan. Juho Sankamo on teologian tohtori, Jerusalemissakin opiskellut mukava mies, joka on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi hiljattain. Sankamon kirjan tarkoituksena on lähteä tutkimusmatkalle ja selvittää, millainen oli alkukirkko. Ensin täytyisi tietenkin määritellä alkukirkko, onko se ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuosisadan seurakunta? Sankamo ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa alkukirkolla. On merkittävää, että tutkimusmatkallaan Sankamo lainaa huomattavasti enemmän kirkkoisiä, kuin Raamattua. Täten se kuva kirkosta, jonka hän meille esittää, perustuu pitkälti myöhempiin kirkon vaiheisiin. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua jo sadassa vuodessa. Minä rohkenen väittää, että kirkko 300-luvulla ei enää ollut lähelläkään ensimmäisen vuosisadan apostolista seurakuntaa. Jotain dramaattista nimittäin tapahtui alkukirkolle jo varhain. Sankamo mainitsee kirkon skismat, mutta ei kerro meille kaikkein suurimmasta skismasta, nimittäin siitä, joka erotti kirkon sen juutalaisista juurista. Tuo skisma erotti pysyvästi pakanat juutalaisista, kirkko irtisanoutui kaikesta juutalaisuudesta ja omaksui pakanallisia tapoja, joiden myötä messiaanisten juutalaisten oli mahdoton toimia kirkon piirissä. Näin on edelleen tänä päivänä. Vai käykö sinun Kirkkosi ehtoollispöydässä juutalaisia sankoin joukoin? Onko luterilaisella tai katolisella kirkolla ehtoollisyhteys messiaanisten juutalaisten kanssa? Tarjotaanko ehtoollisella kosher-viiniä?

Sankamo toki käsittelee kirkon juutalaisia juuria kokonaisen luvun verran, mutta mitään käytännön sovellusta Sankamolle näillä juurilla ei ole, se jää anekdootiksi – alkukirkon juuret olivat juutalaisuudessa – mutta nyt kirkko on päässyt niistä irti. Sankamo mainitsee, että apostolit olivat kaikki juutalaisia, helluntaina Jerusalemiin tulleet kansat olivat kaikki juutalaisia, täten ensimmäiset 3000 uskoon tullutta miestä olivat kaikki juutalaisia. Mutta jostain syystä Sankamo kutsuu näitä juutalaisia kristityiksi. Kuinka juutalainen voi olla kristitty? Raamatussa yksikään apostoleista ei kertaakaan kutsu itseään kristityksi, mutta esim. Paavali monta kertaa kutsuu itseään juutalaiseksi (Fil. 3:4-6; Apt. 21:39; 22:3). Juutalaisten juurien käsittely jää tässä kirjassa varsin ohueksi. Sen sijaan jos keskitymme yksin Raamatun antamaan kuvaan alkukirkosta, meidän eteemme aukeaa varsin selvä kuva juutalaisesta seurakunnasta, joka kokoontui sapattina synagoogassa (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2; 17:10-12; 18:4; 18:19,20; 19:8), noudatti Tooraa ja opetti Tooraa (Apt. 21:24; 25:8; 28:17), julisti Messiaasta aina alkaen Mooseksesta ja profeetoista (Apt. 17:2‭-‬3; 18:28; 28:23) – tämä Kristuksen ruumis oli yhtä kuin Israelin seurakunta.

Uuden testamentin ihmeellinen sanoma on, että armo ja pelastus kuuluvat myös pakanoille, että se kuului Israelille oli itsestäänselvää. “Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.” (Apt. 13:23) Raamatusta luemmekin, kuinka Jumala joutui tämän asian apostoleille vääntämään rautalangasta, että heidän tuli kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Toki profeetat ovat tämänkin asian ilmaisseet jo Vanhassa testamentissa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, mutta kaikille juutalaisille tämä ei ollut selvää. Sanoohan Jeremia, että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31). Huomaa myös, että Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Apostolit hämmästelivät sitä, että Pyhä Henki vuodatettiin myös pakanoiden päälle. Nykyään asetelma on päälaellaan, kristityt pitävät itseään Jumalan kansana ja pohtivat, voiko pelastus kuulua myös juutalaisille. Suoranainen antisemitismi ja korvausteologia on vaivannut kirkkoa pitkään. Vaikka on selvää, että Sankamo ei ole antisemitisti, korvausteologia on kuitenkin saanut hänestäkin otteen. Niinpä hän kirjoittaa, että Kirkko on uusi Siion. Sankamo tulkitsee Vanhan testamentin profetioiden Israelista täten koskevan todellisuudessa kirkkoa. Hän lainaa Jesajan jakeita 2:2-3, joita on tässä syytä lainata kokonaisuudessaan:

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.”

Koska kirkko on uusi Israel, Sankamo katsoo, että tämä profetia koskee kirkkoa. Ilmeisesti täten Rooma on uusi Jerusalem, josta lähtee evankeliumi ja kansat aikojen lopulla virtaavat pakanakirkkoihin ja Rooman huomaan. Tällainen tulkinta on tietenkin törkeää Raamatun sanan vääntämistä kieroon. Tässä Jesajan profetiassa sanotaan, että kaikki kansat aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa lopun aikojen kirkosta, jonne kansat virtaavat. Jerusalem tulee edelleen olemaan tapahtumien keskipisteessä, aivan kuten se oli 2000 vuotta sitten.

Entä pakanat sitten? Faktahan on, että evankeliumi levisi pakanoiden keskuuteen ja maan ääriin, syntyi katolinen kirkko Roomaan, mutta juutalaiset pitkälti hylkäsivät evankeliumin. Voiko tällainen kirkko, joka on täysin irrallaan Israelista, olla Jumalan kansa? Lainasimme jo Jesajaa, katsotaan, mitä muut profeetat sanovat pakanakansoista aikojen lopulla:

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ Sakarja 8:22‭-‬23

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16‭-‬19

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Jesaja 66:17

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Jesaja 66:23

Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua. Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!” ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.” Jeremia 16:19‭-‬21

Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Sakarja 2:15

En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa, jossa kerrottaisiin pakanakirkosta, joka on uusi Israel, kansoista, jotka muodostavat uuden Jumalan kansan, kirkosta, jonka sydän on Roomassa, eikä Jerusalemissa. En myöskääm löydä profetiaa tulevasta Messiaan kansasta, joka syö saastaista, pyhittää sapatin sijaan sunnuntain, viettää joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, leikkaa hiuksensa ohimoilta ja hylkää Tooran. Se kuva, joka Raamatun profeetoista välittyy pakanakansoista, tuskin miellyttää kristittyjä. Raamatun mukaan nimittäin pakanat tulevat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, viettävät lehtimajanjuhlaa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeeseen, ja heistäkin tulee Jumalan kansa. Syntyykö siis pakanoista toinen kansa Israelin rinnalle? Ei, vaan heidät oksastetaan Israeliin, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11. Efesolaiskirjeen toinen luku kuvaa samaa ilmiötä, meistä pakanoista tulee osa pyhää perhettä, meidät liitetään Jumalan kansaan, Israeliin. Näin ollen kaikki puhe kirkosta uutena Israelina on täysin vastoin Raamatun pyhää sanaa.

Sankamo väittää, että Raamattu puhuu alinomaa kirkosta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Raamattussa nimittäin sana “kirkko” esiintyy tasan nolla kertaa. Vanhassa testamentissa esiintyy sana qahal (קהל), joka tarkoittaa aina Israelin seurakuntaa. Uudessa testamentissa kreikan sana ekklesia (ἐκκλησία) on raamatunkäännöksissämme käännetty aina seurakunnaksi. Kun nyt keksitään omasta päästä termi “kirkko”, sille voi antaa aivan mitä merkityksiä tahansa. Ja sitten on helppo väittää, että kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen.

Sankamo kirjoittaa: “Varhaiset kristityt aina Paavalista alkaen näkivät tässä Siionissa esikuvan kirkosta, joka on meidän äitimme.” Ensinnäkin, kuten jo esitin, Paavali ei ollut kristitty, vaan juutalainen. Toiseksi, Paavali ei kertaakaan puhu sanaakaan mistään ihmeen kirkosta, vielä vähemmän kirkosta, joka on meidän äitimme. Galatalaiskirjeessä (Gal. 4:26-28) toki Paavali kutsuu taivaallista Jerusalemia äidiksemme, mutta tällä ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä.

Sankamo väittää, että on itsestään selvää, että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman kirkkoa. Tällainen väite on helppo kumota. Minä olen eronnut kirkosta, mutta luen edelleen Raamattua ja tunnen Messiaan oikein hyvin. Se siis on täysin mahdollista ilman kirkkoa. Oman valtansa pönkittämiseksi katolinen kirkko on keksinyt tämän opin. Mutta minä väitän, että me emme voi olla seurakunta erillään Israelista, erossa Jumalan pyhästä ja valitusta kansasta. Olisiko paha harhaoppi sanoa, että Israelin ulkopuolella ei ole pelastusta?

Sankamo myöntää, että pakanat ovat Kristuksessa Aabrahamin perillisiä yhdessä “juutalaiskristittyjen” kanssa. Unohdetaan, että Sankamo käyttää loukkaava termiä “juutalaiskristitty”. Keskitytään siihen, että pakanat ovat Aabrahamin perillisiä, pyhää perhettä – Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat heidänkin isiään – mitä se tarkoittaa? Että pakanat muodostavat oman pakanakirkon? Ei, vaan kuten jo aiemmin esitin, meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin ja meistä tulee pyhä perhe yhdessä juutalaisten kanssa. Kristuksen ruumis on yksi ja se koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tuleeko pakanoista siis juutalaisia? Ei, me olemme edelleen pakanoita, me olemme samassa asemassa kuin muukalaiset, jotka vaelisivat yhdessä Israelin kanssa autiomaassa. Toora sanoo, että muukalaista ja juutalaista koskee sama laki:

Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.” (4. Moos. 15:14-16)

Sankamo puhuu apostolisesta suksessiosta useampaan otteeseen, mutta ei kerro, missä kohtaa Raamattua tämä pyhien käsien päällepaneminen ja apostolinen voitelu asetetaan seurakunnan kaitsijan vaatimukseksi. Ei ainakaan 1. Tim. 3:1-7, jossa Paavali listaa vaatimukset seurakunnan kaitsijalle. Koko ajatus siitä, että apostolinen suksessio millään tavalla takaisi opin erehtymättömyyden, on täysin absurdi. Myöhemmin kirjassaan Sankamo myöntää, että apostolinen suksessio ei varjellut diakoni Nikolaosta harhaopeilta. Miten se siis suojeli yhtään ketään? Vielä vähemmän on todennäköistä, että 2000 vuotta sitten pään päälle laitetut kädet nyt varjelisivat katolisen kirkon Paavia, tai luterilaisen kirkon arkkipiispaa, tai yhtään ketään.

Jerusalemin temppeli

Sankamo esittää, että seurakunta on Jumalan temppeli ja että yksittäinen kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Näin ilmeisesti Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita mihinkään. Jos asia on näin, miksi seurakunta kokoontui alati joka päivä temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin (Lk. 24:53; Apt. 2:46; 5:42)? Sankamo kirjoittaa temppelistä pitkälti, mutta ei tunnu näkevän, että alkuseurakunnalle temppeli oli edelleen tärkeä hengellisen elämän keskus. Paavali osallistui jopa nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhri temppelissä (Apt. 21:26). Jos temppeli olisi käynyt tarpeettomaksi Jeesuksen sovitustyön jälkeen, eikö Jumala olisi tuhonnut koko temppelin saman tien? Nyt temppeli sai olla pystyssä peräti 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Se että temppeli lopulta tuhoutui, oli järkyttävä tragedia sekä juutalaisille että kristityille. Toki Jeesus ennusti temppelin tuhon, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä sen käytyä tarpeettomaksi. Eivätkö juutalaiset paremmin ymmärtäisi uhrin merkityksen, jos he edelleen uhraisivat?

Sankamo väittää, että kaatamalla pöydät temppelissä Jeesus “kumosi Israelin kansallisen syntien sovituksen, joka perustui temppelin kulttiin.” Miten ihmeessä pöytien kaataminen kumosi koko temppelikultin? Sankamo väittää, että uhrieläinten kauppa temppelialueella oli välttämätöntä, samoin ilmeisesti myös rahanvaihtaminen. Kumpikaan ei ollut välttämätöntä. Rahaa saattoi vaihtaa ja eläimiä ostaa aivan missä päin Jerusalemia tahansa, sen ei ollut pakko tapahtua juuri temppelialueella. Näin ollen Jeesus siis teollaan vastusti temppelin väärinkäytöstä – papit olivat tehneet temppelistä rosvojen luolan. Jos Jeesus olisi kaatanut temppelin alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme väittää, että Jeesus teollaan halusi osoittaa, että temppelikultti oli tullut tiensä päähän. Luulisi katolilaisen Sankamon arvostavan Paavi Benedictuksen sanoja: “Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.”

Kovin luovalla tavalla Sankamo kuvailee Jeesuksen kaataneen temppelin pöydät asettaakseen uuden pöydän – ehtoollispöydän, mutta kun näillä rosvojen pöydillä ei ollut mitään tekemistä minkään temppelikultin kanssa, jää tämä kuvailu täysin satuiluksi.

Sankamo peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. “On mahdotonta kuvitella juutalaista Messiasta, joka ei kokoaisi kansaa ympärilleen.” Minun on mahdoton kuvitella juutalaista Messiasta, joka hylkää Israelin, kumoaa Tooran, häpäisee sapatin, julistaa saastaiset eläimet puhtaaksi ja korvaa Israelin seurakunnan pakanallisella katolisella kirkolla. Se on selvää, että tarvitaan yhteisöä, tarvitaan Kristuksen ruumista, mutta kun tuo Kristuksen ruumis ei ole katolinen kirkko, vaan Jumalan Israel.

Sankamo otsikoi erään kirjansa luvun “Siinailta Siionille – Laki tappaa, Henki tekee eläväksi”. Laki tappaa? Sankamo esittää, että lain antamista seurasi synnin paljastuminen ja 3000 ihmisen kuolema, mutta Pyhän Hengen vuodattamista seurasi 3000 ihmisen pelastuminen. Tämä on tietenkin totta, mutta se ei tarkoita, että laki tappaa. Raflaava otsikko, kylläkin. Sankamo myöntää, että laki on hyvä, kuten Paavalikin sanoo (Room. 7:12), “mutta siinä on se vaarallinen puoli, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä.” Miksi se olisi huono asia, että laki paljastaa synnin? Se on yksi lain tehtävä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista, että laki tappaa. Israelilaiset, jotka rikkoivat lakia, saivat surmansa. Silloinhan lain rikkominen tappaa, laittomuus tappaa, laki ei tapa ketään. Mutta tällainen retoriikka on suoraa jatkumoa kirkon vuosituhantiselle antinomistiselle traditiolle, jonka mukaan laki on julma, paha, hirvittävä, valtava taakka – niin kamala, että se tappaa.

Roomalainen kirkko.

Sankamo tekee ison numeron Rooman seurakunnasta. Rooma oli toki tärkeä seurakunta, kirjoittaahan Paavali pisimmän kirjeensäkin juuri Rooman seurakunnalle. Mutta kuitenkin myöhemmin Sankamo itsekin myöntää, että isoin päätös, päätös ympärileikkauksesta, tehtiin Jerusalemissa. Jerusalem täten oli alkukirkon pääkallopaikka, ei Rooma. Vasta sitten, kun kirkko erkani juutalaisuudesta, tuli Roomasta sen pääkaupunki. Mutta alkukirkon keskus oli ehdottomasti Jerusalem. Katso tästä, mitä Raamattu profetoi Jerusalemista. Missä kohtaa Raamattua on ainutkaan profetia Roomasta?

Jerusalemin kokouksesta Sankamo tekee surullisen tulkinnan. Hän väittää, että kokouksessa päätettiin, että pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Onko Sankamo aivan tosissaan? Ei siis tarvitse noudattaa kymmentä käskyä, eikä rakkauden kaksoiskäskyä? Missä kohtaa apostolien kokousta (Apt. 15) esitetään, että Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Moni on ehdottanut tätä jaetta: “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät” (Apt. 15:28) – tässä tulkitaan usein kuorman tarkoittavan Mooseksen lakia, mitä muutakaan se voisi kristityn mielestä tarkoittaa? Mooseksen lakihan on valtava taakka ja kuorma, niin kuin Raamatussakin sanotaan – ei sitten yhtään missään kohtaa. 5. Moos. 30:11 sanoo, että laki ei ole liian vaikea noudatettavaksi ja 1. Joh. 5:3 sanoo, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Täten kuorma, josta tässä puhutaan, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia. Sitä paitsi koko tulkinta on täysin absurdi, että Mooseksen lakia ei tarvitse pakanoiden noudattaa, sehän johtaa hillittömään laittomuuteen. Jos Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa, miksi Jaakob sanoo “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Sankamo kuitenkaan ei ole tulkintansa kanssa yksin, hänellä on kirkon lähes 2000 vuotta vanha traditio tukenaan. Tätä asiaa ei ymmärtänyt edes Luther, joten onko ihme, jos asia ei ole avautunut Sankamollekaan?

Eräs mielenkiintoinen lainaus kirkkoisiltä löytyy tästä kirjasta Ignatiukselta: “Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan.” Ai siis ei käy päinsä mainita juutalaista Messiasta ja seurata hänen opetustaan? Tällaiset kirkkoisien sepustukset ovat mitä huvittavinta luettavaa. Koko Raamattu on käännetty päälaelleen. Juutalainen Messias onkin pakanoiden Kristus, joka vähät välittää Toorasta. Vuorisaarnassa Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja apostolit noudattivat Tooraa ja elivät juutalaisuuden mukaan. Minä rohkenen väittää, että ei käy päinsä mainita juutalaisten kuningasta ja seurata pakanallisia tapoja.

Ei tule yllätyksenä, että tällaisessa kirjassa sivutaan tietenkin myös sunnuntaita. Kuten tyypillistä, argumentit ovat perin tuttuja ja kovin heikkoja. Sankamo kuitenkin onnistuu yllättämään. Hän lainaa Justinos Marttyyriä ja esittää, että alkuseurakunta kokoontui sunnuntaisin: “Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhyeinen kokous…” Auringon päivä? Sankamo ei näe mitään ongelmaa siinä, että sunnuntaita kutsutaan auringon päiväksi. Sunnuntai oli pyhäpäivä pakanoilla, jolloin palvottiin aurinkoa. Tämä pakanallinen tapa levisi alkuseurakuntaan jo varhain, sitä laajemmalle mitä laajemmin kirkko erkani juutalaisuudesta. Tämä oli varmasti kirkon tarkoituskin, erottautua juutalaisista, ja mikä parempi keino, kuin sapatin sijaan pyhittää sunnuntai. Sankamo esittää ikään kun faktana, että kristittyjen tapa oli pyhittää sunnuntai jo apostolien aikana ja tarjoaa väitteensä tueksi peräti kahta jaetta, Apt. 20:7 ja 1. Kor. 16:2. Olen kirjoittanut näistä jakeista laajemmin tässä, kuten muistakin jakeista, joilla usein puolustetaan sunnuntain viettoa. Kommentoin vain lyhyesti, että Apt. 20:7 on ainut jae Raamatussa, jossa kerrotaan seurakunnan olleen koolla sunnuntaina. Voiko täten yhden jakeen perusteella väittää, että kyseessä olisi ollut vakiintunut tapa? Syykin kokoukselle kerrotaan tuossa samassa jakeessa, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Missään kohtaa ei sanota, että oli kokoonnuttu jumalanpalvelukseen, että olisi levätty kaikesta työstä kyseisenä päivänä, että kyseistä päivää olisi mitenkään pyhitetty. Siinä sanotaan vain, että oli kokoonnuttu murtamaan leipää, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä alkuseurakunta mursi leipää kodeissa joka päivä (Apt. 2:46). 1. Kor. 16:2 taas kehottaa laittamaan rahaa syrjää alkukielen mukaan kukin tykönään, eli siis kotonaan, viikon ensimmäisenä päivänä. Mistään sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista tässä ei puhuta sanaakaan, tapa, joka vakiintui vasta paljon myöhemmin. Koska sapattina ei rahaa käsitelty, mikä parempi keino varmistaa keräys, kuin että jokainen viikon ensimmäisenä päivänä kotonaan laittaa rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiansa. Lopulta tämä sapattikysymys on varsin yksinkertainen, kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Raamattua meille annetaan mitään lupaa rikkoa kymmentä käskyä, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota yhdenkään seurakuntalaisen koskaan pyhittäneen sunnuntaita.

Lopuksi Sankamo käsittelee pitkään ehtoollista, paneutumatta kuitenkaan transsubstantiaatio-opin ja reaalipreesenssin eroihin tai Zwinglin ja Lutherin kädenvääntöön aiheesta. Hän pitää kiinni siitä, että ehtoollisaineet ovat todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Raamatun verensyöntikieltoa, josta kerrotaan sekä Vanhassa (3. Moos. 17:10-11) että Uudessa testamentissa (Apt. 15:28), hän kommentoi yllättävällä tavalla: “Todennäköisesti Jeesus käski meidän syödä hänen verensä juuri siksi, miksi Vanha testamentti kieltää israelilaisia syömästä eläimen verta.” Eli koska veressä on elävän olennon sielu, me saamme Kristuksen itsensä hänen verensä kautta. Mutta jos kerran Raamattu kieltää meitä selvästi syömästä mitään verta, on tämä minulle varma osoitus siitä, että ehtoollisaineet eivät voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Jeesus ei koskaan opettanut ketään rikkomaan ainuttakaan Tooran käskyä, eikä tämäkään asia voi olla poikkeus. Toki Jeesus sanoo, että “tämä on minun ruumiini”, mutta Jeesus sanoo myös, että hän on tosi viinipuu (Joh. 15:1). Eikä kukaan väitä, että Jeesus olisi kirjaimellisesti viinipuu. Katolisen ja luterilaisen kirkon oppi ehtoollisesta ajaa helposti ehtoollisaineiden palvontaan. Näin vaskikäärmeestä tulee Nehustan. Symbolia palvotaan itse objektin sijaan.

Ehtoollisaineiden palvontaa. Kuvassa monstranssi, esine, jossa kannetaan konsekroitua ehtoollisleipää, eli siis Kristuksen ruumista.

Kirjansa Sankamo päättää ytimekkäästi: “Kirjani yksi pääviesti on, ettei Jeesusta Kristusta voida erottaa hänen morsiamestaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. On pidemmän päälle mahdotonta rakentaa pysyvää suhdetta Hyvään paimeneen, jos ei suostu olemaan hänen laumassaan.” Aamen. Mutta onko tuo lauma pakanallinen katolinen kirkko, vai Yeshua Messiaan lammaslauma, Jumalan Israel?