Herran Pyhä Ehtoollinen

https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=93622167

Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta, salaisesti
leipään, viiniin yhdistyy.
Usko lahjan ottaa vastaan,
vaikka järki hämmästyy.

Virsi 221

Synoptiset evankeliumit kertovat Jeshuan viimeisellä aterialla siunanneen leivän ja viinin ja jakaneen ne opetuslapsille. Leivän ja viinin siunaaminen on tuhansia vuosia vanha juutalainen perinne, johon Toorassa ei ole mitään suoraa käskyä, mutta evankeliumeiden mukaan tämä oli käytäntö jo Jeshuan aikaan. Myös ruokkiessaan 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla pyhä teksti sanoo, että Jeshua siunasi ne.

Perinteinen juutalainen rukous leivän siunaamiseksi kuuluu “Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka tuot leivän maasta.” Viinin siunaaminen kuuluu “Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Molemmat rukoukset ovat hyvin vanhoja. On täysin mahdollista, että Jeshua käytti juuri näitä rukouksia siunatessaan viimeisellä ateriallaan leivän ja viinin.

Juutalaiset (ja me pakanat, jotka vietämme sapattia) siunaavat varsinkin sapattiaterialla leivän ja viinin näillä sanoilla. Sapattiateria on juhla-ateria, jolloin nautitaan sapatin levosta, ilosta ja rauhasta perheen ja ystävien kesken. Voisivatko pakanakristityt oppia jotakin juutalaisten sapattiateriasta? Kirkko valvoo tarkkaan, kuka saa osallistua ehtoolliselle. Kirkkolain mukaan Suomen Evankelisluterilaisen kirkon ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Luterilaisen kirkon sisällä kaikilla eri kirkkokunnilla ei ole ateriayhteyttä keskenään. Tulisiko meidän asettaa tällaisia rajoituksia sille, kuka saa nauttia yhteistä ateriaa ja kuka ei? Eikö juuri tämä ollut se syy, miksi Paavali julkisesti moitti Pietaria Galatalaiskirjeen luvussa kaksi?

Kirkossa näitä rukouksia ei lueta ehtoollisella. Jeshuan ehtoollisen asetussanat luetaan, mutta jos olemme tarkkoja, niin leipää ja viiniä ei suoranaisesti siunata. Miksi? Jos seuraamme Jeshuan esimerkkiä, eikö meidän tulisi siunata leipä ja viini?

Viimeisellä ateriallaan Jeshua oli aterialla opetuslastensa kanssa. Kyseessä oli siis ateria, johon kuului varmasti muutakin ruokaa kuin vain leipä ja viiniä. Kuka syö aterialla pelkkää leipää ja viiniä? Jos siis seuraamme Mestarimme Jeshuan esimerkkiä, niin tulisiko meidän nauttia juhlallinen eukaristiaseremonia kirkon alttarilla, jossa syödään mikroskooppisen ohut öylätti ja pieni sormustillinen viiniä? Vai nauttia kunnon juhla-ateria perheen ja ystävien kesken?

Huomaamme, että tästä evankeliumeiden kertomasta Jeshuan viimeisestä ateriasta on muodostettu kirkossa rituaali, joka jakaa kirkkokuntaa, ei yhdistä. Toki Jeshua sanoi, että tehkää tämä minun muistokseni, mutta mitä tarkkaanottaen meidän tulisi tehdä Jeshuan muistoksi? Eikö hän nauttinut aterian opetuslastensa kanssa, eikö täten meidän tulisi nauttia ateria ystävien kanssa, Vapahtajamme Jeshuan Messiaan kunniaksi ja muistoksi? Miksi tyytyä vain pieneen pyöreään öylättiin kirkon alttarilla sunnuntaijumalanpalveluksessa, kun me voisimme sen sijaan nauttia juhlallisen aterian ystävien kesken kaikkine herkkuineen?

Jeshua sanoi, että tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni. Johanneksen evankeliumissa luvussa 6 Jeshua sanoo “Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.” Toki tässä on kreikan sana ἀληθής, joka tässä on käännetty totiseksi, mutta sanakirjan mukaan tällä sanalla on enneminkin merkitys “totuudellinen” kuin kirjaimellisesti ja olemuksellisesti tosi. Sama kreikan sana esiintyy jakeessa Joh. 15:1, jossa Jeshua sanoo olevansa tosi viinipuu. Onko Jeshua kirjaimellisesti, olemuksellisesti viinipuu?

500 vuotta sitten Luther ja Zwingli väittelivät Marburgissa ehtoollisaineiden reaalipreesenssistä. Luther jankuttamalla jankutti, että tämä on minun ruumiini, mikä ei vakuuttanut Zwingliä. Molemmat lähtivät väittelystä kotiin omasta mielestään voittajina. Voimme toki lukea Raamattua kirjaimellisesti ja uskoa, että Jeshua sanoi ehtoollisaineiden olevan kirjaimellisesti ja olemukseltaan todellisesti hänen tosi ruumis ja tosi veri. Tai sitten voimme ottaa huomioon, että Jeshua opetti paljon vertauskuvin, käytti symbolista kieltä eikä karttanut allegorioita. Jehovan todistajat kääntävät Jeshuan ehtoollisen asetussanat “Tämä merkitsee minun ruumistani”. Toki he kääntävät tämän jakeen väärin, mutta viesti on selvä – Jeshua tarkoittaa, että nämä aineet, leipä ja viini, tarkoittavat hänen ruumistaan, eivät ole sitä kirjaimellisesti.

Mitä me saamme luterilaisten reaalipreesenssiopista tai katolilaisten transsubstantiaatio-opista? Mitä hyödymme, jos uskomme, että ehtoollisaineet ovat kirjaimellisesti Jeshuan tosi ruumis ja tosi veri? Huomaamme, mitä kirkoissa tästä on seurannut. Katolilaiset kumartavat ja palvovat monstranssia, jossa on konsekreoitua ehtoollisleipää. Luterilaisilla on kirkoissaan koristeellisia kaappeja, joissa säilötään konsekroitua ehtoollisleipää, siis Kristuksen tosi ruumista. Olen pahoillani, että joudun sanomaan näin suoraan, mutta usko siihen, että leipä olisi kirjaimellisesti Jeshuan tosi ruumis ja viini tosi veri, on täysin absurdia ja naurettavaa. Tämä saattaa loukata kristittyjä, mutta on sangen pientä verrattuna siihen, millaista kieltä Luther käytti juutalaisista.

Ymmärtäisin, jos leivässä tapahtuisi jokin muutos, jos se todellakin siunatessa muuttuisi ihmisen lihaksi, mutta kun siinä ei voida havaita mitään muutosta. Samoin viini pysyy viininä. Joten mitä jos vain lapsen uskolla ottaisimme tämän asian vastaan – Jeshua tarkoitti, että leipä tarkoittaa hänen ruumistaan ja viini hänen vertaan, ne eivät ole sitä kirjaimellisesti.

Joten ehtoollinen, jatkossa en aio osallistua seurakuntani ehtoolliselle. Keskustelua siitä, mitä Jeshua tarkoitti meidän tekevän hänen muistokseen on käytävä. Onko se sapattiateria, juhlallinen ateria ystävien kesken, vai jotain muuta? Toki Paavalin mukaan ehtoollinen on erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Mutta voimmeko erottaa sen kokonaan siitä kontekstista, jossa Jeshua itse sen asetti – joka oli ateria ystävien kesken? Oli niin tai näin, jatkossa aion siunata sapattina perjantai-iltana leivän ja viinin, jakaa ne perheen ja ystävien kesken ja tehdä sen Jeshuan muistoksi. Tämä ei voi olla väärin.