Emil Anton Alkukirkon salaisuudesta

Luulin että sivustoani ei lue kukaan. Nyt Emil Anton on omalla hapatusta-sivustollaan arvioinut lyhyesti Juho Sankamon teosta Alkukirkon salaisuus, jossa hän kommentoi myös minun kuulemma poleemista arviotani Sankamon kirjasta. Tässä lyhyt vastaukseni Emil Antonille.

Kiitos Emil Anton suuresti, kun olet edes yrittänyt vastata minulle ja olet vaivautunut lukemaan sekopäisen arvioni tästä kirjasta. Tässä on vissi näkemysero. Minulle Raamatun profetiat Israelista, Jerusalemista, pakanoista ja juutalaisista ovat asian ydin. Niitä ei voi ohittaa, eikä sitten minun järkeeni käy, miksi Sankamo aivan pokkana voi väittää, että kirkko on uusi Israel. Ne profetiat Roomasta ja pakanakirkosta kun puuttuvat kokonaan. Kutsut minua messiaaniseksi pakanaksi. Itsekin kutsuin itseäni vielä hiljattain tuolla nimellä. Nyt kutsun itse itseäni rohkeasti ja julkisesti vain yksinkertaisesti juutalaiseksi. Se hämmentää ihmisiä vähemmän. Olen juutalainen, enkä mitään muuta. Voit unohtaa Yeshua Messiaan lammaslauman. Jokin Facebook ryhmä ei tässä ollut se pointti. Olet aivan oikeassa, ei se ole mikään katolinen kirkko. Nyt kun kuulun Israeliin, enkä mihinkään muualle, olen edelleen vähemmistössä. Mutta toisin kuin kirkko, Messiaan Jeesuksen lammaslauma, eli Jumalan Israel, on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen.

Jos numerot kiinnostavat, katolinen kirkko on toki ensimmäisellä sijalla. Myönnän tämän. Kyllä houkuttelisi suuresti kuulua maailman suurimpaan kirkkoon. Ei huono ajatus ollenkaan. Mutta itse olen tällainen toisinajattelija ja anarkisti. Muistaakseni Jeesus sanoi, että kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.

Minulla on teologeille noin tuhat kysymystä, mutta hyvin vähän vastauksia. Se että on olemassa katolinen kirkko, johon kuuluu pari miljardia ihmistä, ei sitten vakuuta minua ollenkaan. He ovat väärässä, ovat olleet väärässä jo 2000 vuotta. En löydä Raamatustani profetiaa Messiaasta, joka puhdistaa ruokasäädökset, löydän profetian Jesajalta, jonka mukaan Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sianlihaa ja hiiriä (Jes. 66:17). En löydä profetiaa Messiaasta, joka kumoaa sapatin ja asettaa sapatin sijaan uuden pyhäpäivän, sunnuntain. Löydän Jesajalta profetian, jonka mukaan kaikki kansat tulevat aikojen lopulla sapattina kumartamaan Herraa (Jes. 66:23). Kirkko on 2000 vuotta julistanut ilosanomaa Jeesuksesta, joka ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. En löydä ainuttakaan profetiaa perjantaista, enkä sunnuntaista. Kuuntelen paljon. Tutkin ja kyselen. Nyt jos keskuudessanne on joku viisas, kuka näyttäisi minulle Toorasta, profeetoista ja kirjoituksista, että tämä Jeesus, josta katolinen kirkko on julistanut 2000 vuotta, on todellakin Israelin Messias, juutalaisten kuningas ja Daavidin poika? Kuka kykenisi tähän haasteeseen? Minä kuuntelen mielelläni.

Jos minun totaalisen sekopäiset tekstit kiinnostavat, lukekaa tästä lyhyt kirjoitukseni Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi. Etsin vastauksia, kaipaan vastauksia, haluan tietää totuuden. Tehtävä viedä evankeliumi kaikille kansoille annettiin kirkolle ja Paavalin mukaan evankeliumi tuli julistaa juutalaisille ensin. Voisiko nyt 2000 vuoden jälkeen todeta rehellisesti, että kirkko on epäonnistunut tässä tehtävässään? Voiko rehellisesti väittää, että juutalaisten evankeliointi olisi ollut kirkolle mikään prioriteetti? Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen? Onko hän vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko on epäonnistunut omassa tehtävässään? Kun Jumala lähetti Joonan Niiniveen, eikä Joona totellut, oliko Jumala pikkaisen vihainen Joonalle vai Niinivelle? Saattaako nyt olla se vaara, että Jumalan valtakunta otetaan pois kirkolta ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmää? Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Haluaisiko joku kertoa minulle juutalaiselle, mistä minun tulisi olla kateellinen, kun katson kirkkoa ja sen menoa? Rauhaa ja siunausta teille!

Unohtui vastata erääseen tärkeään pointtiin. Emil Anton esittää, että ilman katolista kirkkoa Rantalalla ei olisi Raamattua. Tätä argumenttia katolilaiset ovat kylväneet ja haastaneet tällä luterilaisia. Tässä argumentissa on yhtä paljon järkeä, kuin siinä hullussa väitteessä, että ilman fariseuksia meillä ei olisi Tooraa. Asia on nimittäin niin, että kirkko ensimmäisellä vuosisadalla ei ollut yhtä kuin katolinen kirkko. Paavali ja apostolit eivät olleet katolilaisia. Uuden testamentin kirjat ja kaanon on vahvistettu marttyyrien verellä. Katolinen kirkko syntyi vasta pari sataa vuotta myöhemmin, siihen aikaan kun juutalaiset potkittiin seurakunnasta väkivalloin pellolle ja kirkko päätti perustaa keskuksensa Roomaan. Samaan aikaan tehtävä tulkita, opettaa ja välittää pyhiä kirjoituksia annettiin pakanoiden käsiin. Tämän prosessin hedelmän me nyt näemme kirkossa. Katolinen kirkko ei vahvistanut Raamatun kaanonia. Ensimmäiset uskovat eivät olleet katolilaisia. Katolista kirkkoa ei perustettu juutalaisen Pietarin kalliolle, vaan pakanakalliolle. Niinpä me nyt näemme katolisessa kirkossa, että Toorasta, Sapatista ja Messiaasta on luovuttu. Katolinen kirkko ei ole yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen, kuten olen kirjoituksessani osoittanut. Eikä alkuseurakunta, josta luemme Raamatusta, ole yhtä kuin katolinen kirkko. Katolinen kirkko täten, ei vahvistanut Raamatun kaanonia. Katolista kirkkoa täten emme tarvitse yhtään mihinkään. Tästä kaikesta huolimatta haluan sanoa, että arvostan katolilaisia teologeja kymmenen kertaa enemmän kuin luterilaisia. He sentään ovat valmiita puolustamaan uskoaan ja ottamaan selvää ja vastaamaan jopa minun kaltaisilleni poleemikoille. Suuri kiitos teille vielä kerran siitä!

P.S. Katsokaa mitä katolisen kirkon kirkkoisät opettivat juutalaisista. Onko tämä todella kirkko, johon haluat kuulua? Voisin näistä kirkkoisien viisaista ajatuksista koskien juutalaisia kirjoittaa oman blogipostauksen.

Luterilaisuuden harhat

Luther

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen käynyt pyhäkoulut, rippikoulut, lastenleirit ja nuorten tapahtumat. Olen vuoden opiskellut Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa Nuorten Raamatun peruskurssilla. Kansanlähetysopistolla olen opiskellut vuoden Raamattulinjalla. Olen lukenut Perussanoman julkaisemia kirjoja, useampaa luterilaisten kustantamaa lehteä ja kuullut saarnoja ja opetuksia ja luentoja. Olen ahkerasti käynyt kirkossa ehtoollisella. Voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena on ollut moitteetonta. Vai onko? Olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun tulisi lukea? Onko jokin saarna, joka minulta on jäänyt kuulematta? Kaiken tämän viidesläisen opetuksen jälkeen olen päättänyt hylätä kristinuskon ja olen kääntynyt juutalaiseksi. Suosittelen kirjoitustani “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi” jos haluat tietää tarkemmin syistä, miksi käännyin juutalaiseksi. Tässä lyhyessä kirjoituksessa keskityn tutkimaan luterilaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Molempia nimittäin löytyy luterilaisuudesta.

Mikä luterilaisuudessa sitten on hyvää? Pidän positiivisena asiana sitä, että ainakin teoriassa Raamattua pidetään ylimpänä auktoriteettina. Tätä asiaa painostetaan luterilaisuudessa. Raamattu on elämän ylin ohje ja auktoriteetti. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Käytännössä luterilaisuudessa kirkon tunnustuskirjat ja Lutherin teokset ovat ylin ohje. Kirkon sisäisiä kiistoja ei ratkaista Raamattuun vetoamalla, vaan Lutherin ja tunnustuskirjojen kautta. Usein kiistat ratkaistaan siten, että Luther saa viimeisen puheenvuoron. Monessa saarnassa ja luennossa Lutheria siteerataan enemmän kuin Raamattua. Minä koen erittäin vakavana asiana sen, että kirkossa on yksi opettaja, joka on kirkkaasti yli muiden, jonka teoksia pidetään käytännössä elämän suurimpana auktoriteettina. Raamattu täten on luterilaisille vain teoriassa ylin ohje. Nyt kun kirkossa on vakava kriisi naispappeuden, abortin ja homokriisin kera, vastauksia ei etsitä Raamatusta, vaan tunnustuskirjoista. Koska Luther ei ota mitään kantaa naispappeuteen, aborttiin eikä homoseksuaalisuuteen, kirkon miehillä ja naisilla menee sormi suuhun. Mitä tehdä, kun suuri opettajamme Martti Luther ei sano näistä asioista sanaakaan?

Lutherin suuresta asemasta kertoo jo se, että kirkko itse kutsuu itseään luterilaiseksi kirkoksi suuren opettajansa mukaan. Onpa Helsingissä jopa Luther kirkkokin. Lutherin suosiota ei yhtään heikennä Lutherin pimeä puoli, Lutherin hirvittävät ajatukset juutalaisista, joista voit lukea enemmän tästä. Luterilaisia ei kiinnosta, että heidän ylin opettajansa kehoitti tappamaan juutalaisia. Tätä asiaa katsotaan läpi sormien. Ei tämä nyt niin vakava asia ole, sanovat luterilaiset, Lutherilla oli niin paljon hyvää opetusta, että meidän ei tarvitse murehtia Lutherin ajatuksista juutalaisista. Erityisesti Timo Junkkaala on ansioitunut Lutherin kiivaana puolustajana ja esittää aivan pokkana, että Luther todellisuudessa ei ollut mikään antisemitisti.

Aivan kuten adventisteilla on suuri profeetta Ellen White, luterilaisilla on Luther. Lutherin palvonnasta saa jokainen käsityksen vierailemalla näissä viidesläisten tapahtumissa ja kysymällä itse näiltä opettajilta, mitä mieltä he ovat Lutherista. Tulet huomaamaan, että he rakastavat Lutheria enemmän kuin Raamattua. He lukevat Lutheria, opettavat Lutheria, tutkivat Lutheria ja rakastavat Lutheria.

Mitä Luther opetti luterilaisille? Lutherin teokset käsittelevät kaikki samaa teemaa – vanhurskauttamista. Lutherin opetuksen ydin on aina, että me pelastumme yksin armosta ilman omia tekoja. No näinhän Paavali opettaa. Pelastus on yksin armosta. Me olemme kaikki syntisiä. Emme voi pelastua omilla teoillamme. Aamen. Asia on näin ja tämä asia on varsin yksinkertainen. Tarvitsemmeko todella Lutherin yli 200 teosta tämän yksinkertaisen asian esittämiseen? Ei, emme tarvitse. Tässä Lutherin vanhurskauttamisopissa on varjopuolensa. Luther nimittäin opettaa, että laki on erotettava mahdollisimman kauas evankeliumista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että laki on paha, julma ja hirmuinen. Laki ei saa asettua evankeliumin eteen. Kristityn ei tule olla missään tekemisissä lain kanssa. Tämä on vaarallista opetusta ja suoraa eksytystä. Raamatun mukaan laki, Toora, on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Miksi ihmeessä emme noudattaisi Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia? Luther selittää, että siksi, että silloin turvaamme lakiin emmekä evankeliumiin, ja evankeliumi on hyvä asia, laki on huono. Tämä on Lutherin ja luterilaisen kirkon suurin harhaoppi ja synti, julistaa, että lakia ei tarvitse noudattaa. Luterilaiset uskovat kuten muutkin kristityt, että kristitty ei saa olla missään tekemisissä Tooran kanssa. Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja, opettivat kirkkoisät.

Toinen vakava ongelma luterilaisessa kirkossa on käsitys kirkosta. Opetetaan, että kirkko on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Tähän kirkkoon tulee kuulua, sillä kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Armo ja totuus on kirkossa, kuten esim. Juho Sankamo on ansioituneesti esittänyt teoksessaan Alkukirkon salaisuus. Niinpä kirkkoon kuulutaan, vaikka kirkossa olisi naispappeja alttarilla, vaikka kirkossa vihittäisiin homoja, vaikka kirkko teksi mitä kauhistuttavia asioita tahansa, luterilainen ei voi erota kirkosta, koska kirkosta eroaminen tarkoittaa uskosta luopumista. Minä kutsutan tällaista ajattelua kirkkouskovaisuudeksi, englanniksi churchianity.

Kolmas vakava ongelma luterilaisessa kirkossa liittyy armonvälineisiin. Kuten kirkko opettaa, armonvälineisiin kuuluvat sana ja sakramentit. Sanaa on kaikki se, mitä kirkon opettajat saarnaavat saarnastuolista. Heidän sanansa kautta voimme tulla tuntemaan armon. Sakramentteja taas ovat luterilaisessa kirkossa kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla on enemmän sakramentteja. Kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, joiden kautta saamme vastaanottaa armon. Siksi niitä kutsutaankin osuvasti armonvälineiksi. Toisin sanoen kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen pelastavat. Kun sinut kastetaan, sinä pelastut, kun nautit ehtoollisen, sinä vastaanotat Jumalan armon ja sinä pelastut. Pelastus ei ole mahdollista ilman sakramentteja. Jos kerran pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme sakramentteja? Eihän pelastus silloin ole yksin armosta, vaan sakramenttien kautta. Pahoin pelkään, että luterilaiset eivät tule koskaan ymmärtämään tätä vakavaa ongelmaa. Ehtoollisessa on lisäksi se omituinen ongelma, että ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kirkkoon kastettu ja konfirmoitu henkilö, joka allekirjoittaa luterilaisen kirkon koko opin. Yksikään harhaoppinen tai toiseen kirkkokuntaan kuuluva ei saa osallistua ehtoolliselle. Missä mielessä tämä ehtoollinen täten on koko Kristuksen ruumiin yhteinen yhteysateria? Se ei ole sitä, vaan se on kirkon oman piirin rajattu mystinen ja maaginen sakramentti, johon ovat kelvollisia osallistumaan ainoastaan omaan kuppikuntaan kuuluvat seurakunnan jäsenet. Paljon kertoo se, että maailmalla kahden suurimman luterilaisen kirkkokunnan, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Luterilaiset täten jopa oman liikkeensä sisällä asettavat rajoituksia sille, kuka saa osallistua ehtoolliselle.

Suurin ongelma luterilaisessa kirkossa kuten muissakin kirkoissa on tietenkin sapatti. Joku on päättänyt, että kymmentä käskyä ei tarvitse noudattaa ja sapatin sijaan tulee pyhittää sunnuntai. Huolimatta siitä, että Raamattu missään kohtaa ei puhu sanaakaan sunnuntaista, kirkon viisaat teologit ovat nyt 2000 vuotta saarnanneet sunnuntain pyhyydestä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut väsyksiin asti. Lukekaa kymmenen käskyä. Siellä käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Etsi mitä Toora, profeetat ja kirjoitukset puhuvat sapatista ja mitä ne puhuvat sunnuntaista ja hämmästy. Kysy opettajiltasi, mitä he tietävät sunnuntaista ja hämmästy. Kenties tämä totuus paljastuu pian koko kristikunnalle, kenties se ei paljastu koskaan. Voimme vain rukoilla, että Jumala poistaisi peitteen kristittyjen silmiltä.

Tämä on vain lyhyt kirjoitus, tässä muutama suurin ongelma, jotka minä koen ongelmaksi luterilaisessa liikkeessä. Koen että entisenä luterilaisena minulla on oikeus kritisoida omaa liikettäni. En tuomitse tässä niitä hartaita ja vilpittömiä luterilaisia, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa. He ovat täysin syyttömiä siihen, että heitä kirkon johtajat ovat johdattaneet harhaan. Osoitan sormeni kirkon papiston suuntaan. Näiden viisaiden kirkon teologien tulisi olla asioista perillä. He eivät ole hoitaneet paimenen tehtäväänsä. Nyt kirkko kärsii monen eri kriisin keskellä ja kirkko on repeämässä palasiksi. Kirkon johtahat ovat tähän syyllisiä. Mitä tapahtuu laumalle? Kuka olisi kelvollinen astumaan paimenen virkaan ja johtamaan nämä lampaat vehreälle laitumelle?

Alkukirkon salaisuus

Kirkko on uusi Israel. Hän, jolle Kirkko ei ole äiti, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman Kirkkoa. Totuus ja armo on uskottu Kristuksen Kirkon huostaan. Kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen. Kristuksen Kirkko on uusi temppeli. Sinun toivosi on Kirkko, sinun pelastuksesi on Kirkko.

Näyttikö alkukirkon jumalanpalvelus tältä? CC-4.0 Dmtrprmk

Tässä muutama suora lainaus Juho Sankamon teoksesta “Alkukirkon salaisuus”. Kaikki vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä, kuten tulen osoittamaan. Juho Sankamo on teologian tohtori, Jerusalemissakin opiskellut mukava mies, joka on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi hiljattain. Sankamon kirjan tarkoituksena on lähteä tutkimusmatkalle ja selvittää, millainen oli alkukirkko. Ensin täytyisi tietenkin määritellä alkukirkko, onko se ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuosisadan seurakunta? Sankamo ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa alkukirkolla. On merkittävää, että tutkimusmatkallaan Sankamo lainaa huomattavasti enemmän kirkkoisiä, kuin Raamattua. Täten se kuva kirkosta, jonka hän meille esittää, perustuu pitkälti myöhempiin kirkon vaiheisiin. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua jo sadassa vuodessa. Minä rohkenen väittää, että kirkko 300-luvulla ei enää ollut lähelläkään ensimmäisen vuosisadan apostolista seurakuntaa. Jotain dramaattista nimittäin tapahtui alkukirkolle jo varhain. Sankamo mainitsee kirkon skismat, mutta ei kerro meille kaikkein suurimmasta skismasta, nimittäin siitä, joka erotti kirkon sen juutalaisista juurista. Tuo skisma erotti pysyvästi pakanat juutalaisista, kirkko irtisanoutui kaikesta juutalaisuudesta ja omaksui pakanallisia tapoja, joiden myötä messiaanisten juutalaisten oli mahdoton toimia kirkon piirissä. Näin on edelleen tänä päivänä. Vai käykö sinun Kirkkosi ehtoollispöydässä juutalaisia sankoin joukoin? Onko luterilaisella tai katolisella kirkolla ehtoollisyhteys messiaanisten juutalaisten kanssa? Tarjotaanko ehtoollisella kosher-viiniä?

Sankamo toki käsittelee kirkon juutalaisia juuria kokonaisen luvun verran, mutta mitään käytännön sovellusta Sankamolle näillä juurilla ei ole, se jää anekdootiksi – alkukirkon juuret olivat juutalaisuudessa – mutta nyt kirkko on päässyt niistä irti. Sankamo mainitsee, että apostolit olivat kaikki juutalaisia, helluntaina Jerusalemiin tulleet kansat olivat kaikki juutalaisia, täten ensimmäiset 3000 uskoon tullutta miestä olivat kaikki juutalaisia. Mutta jostain syystä Sankamo kutsuu näitä juutalaisia kristityiksi. Kuinka juutalainen voi olla kristitty? Raamatussa yksikään apostoleista ei kertaakaan kutsu itseään kristityksi, mutta esim. Paavali monta kertaa kutsuu itseään juutalaiseksi (Fil. 3:4-6; Apt. 21:39; 22:3). Juutalaisten juurien käsittely jää tässä kirjassa varsin ohueksi. Sen sijaan jos keskitymme yksin Raamatun antamaan kuvaan alkukirkosta, meidän eteemme aukeaa varsin selvä kuva juutalaisesta seurakunnasta, joka kokoontui sapattina synagoogassa (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2; 17:10-12; 18:4; 18:19,20; 19:8), noudatti Tooraa ja opetti Tooraa (Apt. 21:24; 25:8; 28:17), julisti Messiaasta aina alkaen Mooseksesta ja profeetoista (Apt. 17:2‭-‬3; 18:28; 28:23) – tämä Kristuksen ruumis oli yhtä kuin Israelin seurakunta.

Uuden testamentin ihmeellinen sanoma on, että armo ja pelastus kuuluvat myös pakanoille, että se kuului Israelille oli itsestäänselvää. “Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.” (Apt. 13:23) Raamatusta luemmekin, kuinka Jumala joutui tämän asian apostoleille vääntämään rautalangasta, että heidän tuli kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Toki profeetat ovat tämänkin asian ilmaisseet jo Vanhassa testamentissa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, mutta kaikille juutalaisille tämä ei ollut selvää. Sanoohan Jeremia, että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31). Huomaa myös, että Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Apostolit hämmästelivät sitä, että Pyhä Henki vuodatettiin myös pakanoiden päälle. Nykyään asetelma on päälaellaan, kristityt pitävät itseään Jumalan kansana ja pohtivat, voiko pelastus kuulua myös juutalaisille. Suoranainen antisemitismi ja korvausteologia on vaivannut kirkkoa pitkään. Vaikka on selvää, että Sankamo ei ole antisemitisti, korvausteologia on kuitenkin saanut hänestäkin otteen. Niinpä hän kirjoittaa, että Kirkko on uusi Siion. Sankamo tulkitsee Vanhan testamentin profetioiden Israelista täten koskevan todellisuudessa kirkkoa. Hän lainaa Jesajan jakeita 2:2-3, joita on tässä syytä lainata kokonaisuudessaan:

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.”

Koska kirkko on uusi Israel, Sankamo katsoo, että tämä profetia koskee kirkkoa. Ilmeisesti täten Rooma on uusi Jerusalem, josta lähtee evankeliumi ja kansat aikojen lopulla virtaavat pakanakirkkoihin ja Rooman huomaan. Tällainen tulkinta on tietenkin törkeää Raamatun sanan vääntämistä kieroon. Tässä Jesajan profetiassa sanotaan, että kaikki kansat aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa lopun aikojen kirkosta, jonne kansat virtaavat. Jerusalem tulee edelleen olemaan tapahtumien keskipisteessä, aivan kuten se oli 2000 vuotta sitten.

Entä pakanat sitten? Faktahan on, että evankeliumi levisi pakanoiden keskuuteen ja maan ääriin, syntyi katolinen kirkko Roomaan, mutta juutalaiset pitkälti hylkäsivät evankeliumin. Voiko tällainen kirkko, joka on täysin irrallaan Israelista, olla Jumalan kansa? Lainasimme jo Jesajaa, katsotaan, mitä muut profeetat sanovat pakanakansoista aikojen lopulla:

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ Sakarja 8:22‭-‬23

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16‭-‬19

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Jesaja 66:17

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Jesaja 66:23

Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua. Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!” ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.” Jeremia 16:19‭-‬21

Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Sakarja 2:15

En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa, jossa kerrottaisiin pakanakirkosta, joka on uusi Israel, kansoista, jotka muodostavat uuden Jumalan kansan, kirkosta, jonka sydän on Roomassa, eikä Jerusalemissa. En myöskääm löydä profetiaa tulevasta Messiaan kansasta, joka syö saastaista, pyhittää sapatin sijaan sunnuntain, viettää joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, leikkaa hiuksensa ohimoilta ja hylkää Tooran. Se kuva, joka Raamatun profeetoista välittyy pakanakansoista, tuskin miellyttää kristittyjä. Raamatun mukaan nimittäin pakanat tulevat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, viettävät lehtimajanjuhlaa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeeseen, ja heistäkin tulee Jumalan kansa. Syntyykö siis pakanoista toinen kansa Israelin rinnalle? Ei, vaan heidät oksastetaan Israeliin, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11. Efesolaiskirjeen toinen luku kuvaa samaa ilmiötä, meistä pakanoista tulee osa pyhää perhettä, meidät liitetään Jumalan kansaan, Israeliin. Näin ollen kaikki puhe kirkosta uutena Israelina on täysin vastoin Raamatun pyhää sanaa.

Sankamo väittää, että Raamattu puhuu alinomaa kirkosta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Raamattussa nimittäin sana “kirkko” esiintyy tasan nolla kertaa. Vanhassa testamentissa esiintyy sana qahal (קהל), joka tarkoittaa aina Israelin seurakuntaa. Uudessa testamentissa kreikan sana ekklesia (ἐκκλησία) on raamatunkäännöksissämme käännetty aina seurakunnaksi. Kun nyt keksitään omasta päästä termi “kirkko”, sille voi antaa aivan mitä merkityksiä tahansa. Ja sitten on helppo väittää, että kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen.

Sankamo kirjoittaa: “Varhaiset kristityt aina Paavalista alkaen näkivät tässä Siionissa esikuvan kirkosta, joka on meidän äitimme.” Ensinnäkin, kuten jo esitin, Paavali ei ollut kristitty, vaan juutalainen. Toiseksi, Paavali ei kertaakaan puhu sanaakaan mistään ihmeen kirkosta, vielä vähemmän kirkosta, joka on meidän äitimme. Galatalaiskirjeessä (Gal. 4:26-28) toki Paavali kutsuu taivaallista Jerusalemia äidiksemme, mutta tällä ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä.

Sankamo väittää, että on itsestään selvää, että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman kirkkoa. Tällainen väite on helppo kumota. Minä olen eronnut kirkosta, mutta luen edelleen Raamattua ja tunnen Messiaan oikein hyvin. Se siis on täysin mahdollista ilman kirkkoa. Oman valtansa pönkittämiseksi katolinen kirkko on keksinyt tämän opin. Mutta minä väitän, että me emme voi olla seurakunta erillään Israelista, erossa Jumalan pyhästä ja valitusta kansasta. Olisiko paha harhaoppi sanoa, että Israelin ulkopuolella ei ole pelastusta?

Sankamo myöntää, että pakanat ovat Kristuksessa Aabrahamin perillisiä yhdessä “juutalaiskristittyjen” kanssa. Unohdetaan, että Sankamo käyttää loukkaava termiä “juutalaiskristitty”. Keskitytään siihen, että pakanat ovat Aabrahamin perillisiä, pyhää perhettä – Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat heidänkin isiään – mitä se tarkoittaa? Että pakanat muodostavat oman pakanakirkon? Ei, vaan kuten jo aiemmin esitin, meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin ja meistä tulee pyhä perhe yhdessä juutalaisten kanssa. Kristuksen ruumis on yksi ja se koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tuleeko pakanoista siis juutalaisia? Ei, me olemme edelleen pakanoita, me olemme samassa asemassa kuin muukalaiset, jotka vaelisivat yhdessä Israelin kanssa autiomaassa. Toora sanoo, että muukalaista ja juutalaista koskee sama laki:

Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.” (4. Moos. 15:14-16)

Sankamo puhuu apostolisesta suksessiosta useampaan otteeseen, mutta ei kerro, missä kohtaa Raamattua tämä pyhien käsien päällepaneminen ja apostolinen voitelu asetetaan seurakunnan kaitsijan vaatimukseksi. Ei ainakaan 1. Tim. 3:1-7, jossa Paavali listaa vaatimukset seurakunnan kaitsijalle. Koko ajatus siitä, että apostolinen suksessio millään tavalla takaisi opin erehtymättömyyden, on täysin absurdi. Myöhemmin kirjassaan Sankamo myöntää, että apostolinen suksessio ei varjellut diakoni Nikolaosta harhaopeilta. Miten se siis suojeli yhtään ketään? Vielä vähemmän on todennäköistä, että 2000 vuotta sitten pään päälle laitetut kädet nyt varjelisivat katolisen kirkon Paavia, tai luterilaisen kirkon arkkipiispaa, tai yhtään ketään.

Jerusalemin temppeli

Sankamo esittää, että seurakunta on Jumalan temppeli ja että yksittäinen kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Näin ilmeisesti Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita mihinkään. Jos asia on näin, miksi seurakunta kokoontui alati joka päivä temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin (Lk. 24:53; Apt. 2:46; 5:42)? Sankamo kirjoittaa temppelistä pitkälti, mutta ei tunnu näkevän, että alkuseurakunnalle temppeli oli edelleen tärkeä hengellisen elämän keskus. Paavali osallistui jopa nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhri temppelissä (Apt. 21:26). Jos temppeli olisi käynyt tarpeettomaksi Jeesuksen sovitustyön jälkeen, eikö Jumala olisi tuhonnut koko temppelin saman tien? Nyt temppeli sai olla pystyssä peräti 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Se että temppeli lopulta tuhoutui, oli järkyttävä tragedia sekä juutalaisille että kristityille. Toki Jeesus ennusti temppelin tuhon, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä sen käytyä tarpeettomaksi. Eivätkö juutalaiset paremmin ymmärtäisi uhrin merkityksen, jos he edelleen uhraisivat?

Sankamo väittää, että kaatamalla pöydät temppelissä Jeesus “kumosi Israelin kansallisen syntien sovituksen, joka perustui temppelin kulttiin.” Miten ihmeessä pöytien kaataminen kumosi koko temppelikultin? Sankamo väittää, että uhrieläinten kauppa temppelialueella oli välttämätöntä, samoin ilmeisesti myös rahanvaihtaminen. Kumpikaan ei ollut välttämätöntä. Rahaa saattoi vaihtaa ja eläimiä ostaa aivan missä päin Jerusalemia tahansa, sen ei ollut pakko tapahtua juuri temppelialueella. Näin ollen Jeesus siis teollaan vastusti temppelin väärinkäytöstä – papit olivat tehneet temppelistä rosvojen luolan. Jos Jeesus olisi kaatanut temppelin alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme väittää, että Jeesus teollaan halusi osoittaa, että temppelikultti oli tullut tiensä päähän. Luulisi katolilaisen Sankamon arvostavan Paavi Benedictuksen sanoja: “Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.”

Kovin luovalla tavalla Sankamo kuvailee Jeesuksen kaataneen temppelin pöydät asettaakseen uuden pöydän – ehtoollispöydän, mutta kun näillä rosvojen pöydillä ei ollut mitään tekemistä minkään temppelikultin kanssa, jää tämä kuvailu täysin satuiluksi.

Sankamo peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. “On mahdotonta kuvitella juutalaista Messiasta, joka ei kokoaisi kansaa ympärilleen.” Minun on mahdoton kuvitella juutalaista Messiasta, joka hylkää Israelin, kumoaa Tooran, häpäisee sapatin, julistaa saastaiset eläimet puhtaaksi ja korvaa Israelin seurakunnan pakanallisella katolisella kirkolla. Se on selvää, että tarvitaan yhteisöä, tarvitaan Kristuksen ruumista, mutta kun tuo Kristuksen ruumis ei ole katolinen kirkko, vaan Jumalan Israel.

Sankamo otsikoi erään kirjansa luvun “Siinailta Siionille – Laki tappaa, Henki tekee eläväksi”. Laki tappaa? Sankamo esittää, että lain antamista seurasi synnin paljastuminen ja 3000 ihmisen kuolema, mutta Pyhän Hengen vuodattamista seurasi 3000 ihmisen pelastuminen. Tämä on tietenkin totta, mutta se ei tarkoita, että laki tappaa. Raflaava otsikko, kylläkin. Sankamo myöntää, että laki on hyvä, kuten Paavalikin sanoo (Room. 7:12), “mutta siinä on se vaarallinen puoli, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä.” Miksi se olisi huono asia, että laki paljastaa synnin? Se on yksi lain tehtävä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista, että laki tappaa. Israelilaiset, jotka rikkoivat lakia, saivat surmansa. Silloinhan lain rikkominen tappaa, laittomuus tappaa, laki ei tapa ketään. Mutta tällainen retoriikka on suoraa jatkumoa kirkon vuosituhantiselle antinomistiselle traditiolle, jonka mukaan laki on julma, paha, hirvittävä, valtava taakka – niin kamala, että se tappaa.

Roomalainen kirkko.

Sankamo tekee ison numeron Rooman seurakunnasta. Rooma oli toki tärkeä seurakunta, kirjoittaahan Paavali pisimmän kirjeensäkin juuri Rooman seurakunnalle. Mutta kuitenkin myöhemmin Sankamo itsekin myöntää, että isoin päätös, päätös ympärileikkauksesta, tehtiin Jerusalemissa. Jerusalem täten oli alkukirkon pääkallopaikka, ei Rooma. Vasta sitten, kun kirkko erkani juutalaisuudesta, tuli Roomasta sen pääkaupunki. Mutta alkukirkon keskus oli ehdottomasti Jerusalem. Katso tästä, mitä Raamattu profetoi Jerusalemista. Missä kohtaa Raamattua on ainutkaan profetia Roomasta?

Jerusalemin kokouksesta Sankamo tekee surullisen tulkinnan. Hän väittää, että kokouksessa päätettiin, että pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Onko Sankamo aivan tosissaan? Ei siis tarvitse noudattaa kymmentä käskyä, eikä rakkauden kaksoiskäskyä? Missä kohtaa apostolien kokousta (Apt. 15) esitetään, että Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Moni on ehdottanut tätä jaetta: “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät” (Apt. 15:28) – tässä tulkitaan usein kuorman tarkoittavan Mooseksen lakia, mitä muutakaan se voisi kristityn mielestä tarkoittaa? Mooseksen lakihan on valtava taakka ja kuorma, niin kuin Raamatussakin sanotaan – ei sitten yhtään missään kohtaa. 5. Moos. 30:11 sanoo, että laki ei ole liian vaikea noudatettavaksi ja 1. Joh. 5:3 sanoo, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Täten kuorma, josta tässä puhutaan, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia. Sitä paitsi koko tulkinta on täysin absurdi, että Mooseksen lakia ei tarvitse pakanoiden noudattaa, sehän johtaa hillittömään laittomuuteen. Jos Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa, miksi Jaakob sanoo “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Sankamo kuitenkaan ei ole tulkintansa kanssa yksin, hänellä on kirkon lähes 2000 vuotta vanha traditio tukenaan. Tätä asiaa ei ymmärtänyt edes Luther, joten onko ihme, jos asia ei ole avautunut Sankamollekaan?

Eräs mielenkiintoinen lainaus kirkkoisiltä löytyy tästä kirjasta Ignatiukselta: “Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan.” Ai siis ei käy päinsä mainita juutalaista Messiasta ja seurata hänen opetustaan? Tällaiset kirkkoisien sepustukset ovat mitä huvittavinta luettavaa. Koko Raamattu on käännetty päälaelleen. Juutalainen Messias onkin pakanoiden Kristus, joka vähät välittää Toorasta. Vuorisaarnassa Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja apostolit noudattivat Tooraa ja elivät juutalaisuuden mukaan. Minä rohkenen väittää, että ei käy päinsä mainita juutalaisten kuningasta ja seurata pakanallisia tapoja.

Ei tule yllätyksenä, että tällaisessa kirjassa sivutaan tietenkin myös sunnuntaita. Kuten tyypillistä, argumentit ovat perin tuttuja ja kovin heikkoja. Sankamo kuitenkin onnistuu yllättämään. Hän lainaa Justinos Marttyyriä ja esittää, että alkuseurakunta kokoontui sunnuntaisin: “Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhyeinen kokous…” Auringon päivä? Sankamo ei näe mitään ongelmaa siinä, että sunnuntaita kutsutaan auringon päiväksi. Sunnuntai oli pyhäpäivä pakanoilla, jolloin palvottiin aurinkoa. Tämä pakanallinen tapa levisi alkuseurakuntaan jo varhain, sitä laajemmalle mitä laajemmin kirkko erkani juutalaisuudesta. Tämä oli varmasti kirkon tarkoituskin, erottautua juutalaisista, ja mikä parempi keino, kuin sapatin sijaan pyhittää sunnuntai. Sankamo esittää ikään kun faktana, että kristittyjen tapa oli pyhittää sunnuntai jo apostolien aikana ja tarjoaa väitteensä tueksi peräti kahta jaetta, Apt. 20:7 ja 1. Kor. 16:2. Olen kirjoittanut näistä jakeista laajemmin tässä, kuten muistakin jakeista, joilla usein puolustetaan sunnuntain viettoa. Kommentoin vain lyhyesti, että Apt. 20:7 on ainut jae Raamatussa, jossa kerrotaan seurakunnan olleen koolla sunnuntaina. Voiko täten yhden jakeen perusteella väittää, että kyseessä olisi ollut vakiintunut tapa? Syykin kokoukselle kerrotaan tuossa samassa jakeessa, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Missään kohtaa ei sanota, että oli kokoonnuttu jumalanpalvelukseen, että olisi levätty kaikesta työstä kyseisenä päivänä, että kyseistä päivää olisi mitenkään pyhitetty. Siinä sanotaan vain, että oli kokoonnuttu murtamaan leipää, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä alkuseurakunta mursi leipää kodeissa joka päivä (Apt. 2:46). 1. Kor. 16:2 taas kehottaa laittamaan rahaa syrjää alkukielen mukaan kukin tykönään, eli siis kotonaan, viikon ensimmäisenä päivänä. Mistään sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista tässä ei puhuta sanaakaan, tapa, joka vakiintui vasta paljon myöhemmin. Koska sapattina ei rahaa käsitelty, mikä parempi keino varmistaa keräys, kuin että jokainen viikon ensimmäisenä päivänä kotonaan laittaa rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiansa. Lopulta tämä sapattikysymys on varsin yksinkertainen, kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Raamattua meille annetaan mitään lupaa rikkoa kymmentä käskyä, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota yhdenkään seurakuntalaisen koskaan pyhittäneen sunnuntaita.

Lopuksi Sankamo käsittelee pitkään ehtoollista, paneutumatta kuitenkaan transsubstantiaatio-opin ja reaalipreesenssin eroihin tai Zwinglin ja Lutherin kädenvääntöön aiheesta. Hän pitää kiinni siitä, että ehtoollisaineet ovat todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Raamatun verensyöntikieltoa, josta kerrotaan sekä Vanhassa (3. Moos. 17:10-11) että Uudessa testamentissa (Apt. 15:28), hän kommentoi yllättävällä tavalla: “Todennäköisesti Jeesus käski meidän syödä hänen verensä juuri siksi, miksi Vanha testamentti kieltää israelilaisia syömästä eläimen verta.” Eli koska veressä on elävän olennon sielu, me saamme Kristuksen itsensä hänen verensä kautta. Mutta jos kerran Raamattu kieltää meitä selvästi syömästä mitään verta, on tämä minulle varma osoitus siitä, että ehtoollisaineet eivät voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Jeesus ei koskaan opettanut ketään rikkomaan ainuttakaan Tooran käskyä, eikä tämäkään asia voi olla poikkeus. Toki Jeesus sanoo, että “tämä on minun ruumiini”, mutta Jeesus sanoo myös, että hän on tosi viinipuu (Joh. 15:1). Eikä kukaan väitä, että Jeesus olisi kirjaimellisesti viinipuu. Katolisen ja luterilaisen kirkon oppi ehtoollisesta ajaa helposti ehtoollisaineiden palvontaan. Näin vaskikäärmeestä tulee Nehustan. Symbolia palvotaan itse objektin sijaan.

Ehtoollisaineiden palvontaa. Kuvassa monstranssi, esine, jossa kannetaan konsekroitua ehtoollisleipää, eli siis Kristuksen ruumista.

Kirjansa Sankamo päättää ytimekkäästi: “Kirjani yksi pääviesti on, ettei Jeesusta Kristusta voida erottaa hänen morsiamestaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. On pidemmän päälle mahdotonta rakentaa pysyvää suhdetta Hyvään paimeneen, jos ei suostu olemaan hänen laumassaan.” Aamen. Mutta onko tuo lauma pakanallinen katolinen kirkko, vai Yeshua Messiaan lammaslauma, Jumalan Israel?