Onko mitään järkeä uskoa Eero Junkkaalaa?

Eero Junkkaala kirjassaan “Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan” käsittelee maalaisjärjelle avautuvalla tavalla järkisyitä uskoa tai olla uskomatta Jumalaan. Kirjansa lopuksi Junkkaala esittää, että usko on lopulta tärkeämpää kuin järki, mikä saatta hieman viedä hänen sanomaltaan pohjaa pois, minkä hän tosin itsekin myöntää. Junkkaala esittää, että muslimeille, juutalaisille ja ateisteille oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on suuri kompastuskivi (myös minulle). Junkkaala ei erityisemmin yritä puolustaa kolminaisuusoppia, lainaa vain Athanasiuksen uskontunnustusta, jonka mukaan et voi pelastua, jos et usko kolminaisuuten, siten kuten Athanasius sen muotoilee. Junkkaala tarjoilee kyllä todisteita Luoja-Jumalan puolesta, kuten maailmankaikkeuden hienosäätöä, lintuparvien käyttäytymistä ja mehiläisten ihmeellistä elämää, mutta matka tästä Jumalasta kolmiyhteiseen Kirkon uskomaan Jumalaan on pitkä, eikä Junkkaala tarjoile tälle matkalle juurikaan eväitä. Fakta nimittäin on, että Raamatusta ei löydy perusteita kolminaisuusopille juurikaan, mitä nyt kolme miestä Aabrahamin luona vierailulla. Kolmiyhteinen Jumala on käsite, joka monen rationaalisesti ajattelevan ihmisen on mahdoton hyväksyä. Se on syystä kaikille ajatteleville juutalaisille, muslimeille ja ateisteille suuri kompastuskivi, jota kirkko ei ole ottanut tarpeeksi vakavasti. Junkkaala on täysin tyytyväinen pitäessään kiinni tällaisesta mysteeristä, joka loukkaa meidän maalaisjärkisten uskoa, koska usko on lopulta tärkeämpää kuin looginen ajattelu. Toiseen mysteeriin, ehtoollisen reaalipreesenssiin, Junkkaala myös viittaa, mutta ei edes yritä tarjota todisteita näkemyksensä puolesta. Ehtoollisaineet ovat Jeesuksen Kristuksen tosi ruumis ja tosi veri, mitä ei voi järjellä ymmärtää, mutta uskossa otetaan vastaan kyllä kirkossa sunnuntaina ilman mitään ongelmia. Epäilijälle, joka tahtoo tutustua Jumalaan, Junkkaala antaa kirjansa lopuksi ohjeeksi hakeutua kirkkoon tai muuhun hengelliseen tilaisuuteen, ja käydä ehtoolliselle. Hän unohtaa mainita, että kirkossa ehtoollista saa nauttia ainoastaan kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Junkkaalan esittämässä kristinuskossa on hieman mysteeriuskonnon makua.

Kirjan parhaita puolia ovat sen viimeiset luvut, joissa Junkkaala tarjoaa todisteeksi kolmiyhteisestä kristinuskon Jumalasta niin kristittyjen marttyyrien kokemuksia kuin kristinuskon valtavaa vaikutusta historiassa koko ihmiskunnan kehitykseen. Kristinuskon positiivinen vaikutus on jotain, johon ateistit eivät ole juurikaan perehtyneet, vaan he tykkäävät esittää, että kristinusko on yksin syypää pimeään keskiaikaan, eikä ole tarjonnut maailmalle mitään muuta. Junkkaala romuttaa tällaisen käsityksen perusteellisesti. Lopuksi tarjotaan eväitä uskon alkutaipaleelle ja kootaan yhteen ajatuksia koko kirjasta. Tämä kirjoitukseni ei ole varsinainen arvostelu, vaan keskityn tässä muutamiin kohtiin, jotka häiritsevät minua. Emil Anton kutsui arvosteluani Juho Sankamon kirjasta “Alkukirkon salaisuuspoleemiseksi. Jos se oli poleeminen, mitä tämä on? Sodanjulistus? Toivottavasti saan asiani esitettyä kyllin terävästi ja kuitenkin sävyisästi, jotta tästä ei tulisi poleeminen arvio joka kyllästyttää ja karkoittaa kaikki lukijat tiehensä. Junkkaala kirjassaan peräänkuuluttaa avointa vuoropuhelua. Olen pahoillani, mutta Facebookissa olen havainnut, että avointa keskustelua luomisesta Junkkaala ei suostu käymään, mikä on sääli. Pohdin seuraavaksi kirjan alkuosan keskeistä kysymystä, ovatko kristinusko ja tiede toisiaan vastakkain?

Junkkaala on pitkään profiloitunut teistisen evoluution kannattajana. Tässä kirjassa hän kuulostaa ajoittain melkein kreationistilta kertoessaan luomakunnan ihmeellisistä ominaisuuksista ja hienosäädöstä. Junkkaala esittää ikään kuin faktana, että maailma on 13,8 miljardia ja maapallo 4,5 miljardia vuotta vanha. Hän esittää faktana, että kaikki maailman eliöt ovat kehittyneet yhdestä kantaisästä evoluution seurauksena. Junkkaala esittää, että tiedeyhteisö on hämmästyttävän yksimielinen siitä, että evoluution keskeinen mekanismi, sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta, ovat tuottaneet koko luomakunnan monimuotoisuuden. Tässä on kuitenkin pieni koukku. Junkkaala nimittäin kertoo, että se mikä tutkijan pöydällä näyttää satunnaiselta, ei välttämättä ole sattumaa, vaan onkin Jumalan sormen työtä. Näin Junkkaala itseasiassa sotii nykyistä tieteellistä käsitystä vastaan, jonka mukaan mutaatiot ovat todellakin sattumanvaraisia, eivätkä mitään muuta. Evoluutioteorian kultainen ajatus on, että evoluutio on sokeaa ja ohjaamatonta, siis täysin sattumanvaraista. Junkkaala on siis lipsunut tieteellisestä kannastaan vaarallisesti kreationismin suuntaan, vihjatessaan, että mutaatiot välttämättä eivät olekaan sattumanvaraisia.

Junkkaala lainaa muutamaa teististä evolutionistia, mutta jostain syystä ei anna puheenvuoroa ollenkaan yhdellekään varteenotettavalle ns. kreationistille. Miksi vuoropuhelun nimessä Junkkaala ei kerro meille kreationistien keskeisistä argumenteista? Se on todella sääli, sillä nyt tässä kirjassa ainoa argumentti kreationismin ja nuoren maan puolesta on Junkkaalan rakentama olkiukko, jonka mukaan emme havaitse apinoiden kiipeävän alas puusta ja kehittyvän ihmisiksi. Luulisi, että tällaisessa teoksessa olisi ollut tilaa käsitellä kreationistien argumentteja elävistä fossiileista, konvergentin evoluution järjettömyydestä tai modernin genetiikan vasta hiljattain löytämistä mutaationopeuksista. Toki Junkkaala pitää DNA:ta Jumalan luomana, mutta itse en näe, että jos tiedemaailman hyväksymä evoluution keskeinen dogmi sattumanvaraisista mutaatiosta ja luonnovalinnasta toimii, mihin ihmeeseen me tarvitsemme Jumalaa? Jos tiedemaailman käsitys on oikea, silloin Jumala ei ole luonut ainuttakaan eliötä, vaan ne ovat puhtaasti sattuman luomia. Junkkaala yrittää pitää kiinni tieteellisestä maailmankuvasta, mutta ilmeisesti ei itse näe, että on lipsunut pahasti kreationismin puolelle.

Junkkaala loistaa tässä teoksessaan siinä, mikä on hänen omaa erityisalaansa – Raamatun arkeologiassa. Niinpä saamme lukea Raamatun kuvauksista, jotka arkeologian tuoreimpien löytöjen mukaan ovat varsin luotettavia. Raamatun kertomukset Israelin kuninkaista täten ovat todellista historiaa, mutta Raamatun kertoma kuvaus maailman luomisesta Junkkaalan mukaan ei ole historian kirjoitusta, vaan jotain muuta. Itseäni mietityttää kymmenen käskyn viittaus luomiseen (2. Moos. 20:11), jonka mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä. On vaikea nähdä, miksi kesken lakitekstin meille kerrottaisiin, pahoittelen, en keksi parempaa ilmaisua, tällaisia luomismyyttejä ja satuja. On myös huomattava, että Jumala antoi meille sapatinpäivän, viikon seitsemännen päivän, luomisviikon seitsemännen päivän muistoksi. Jos luomisviikon päivät olivat todellisuudessa satoja miljoonia vuosia, miksi Jumala antoi meille yhden 24h pituisen sapatinpäivän luomisviikon seitsemännen päivän muistoksi ja kunniaksi? Tähän pointtiin Junkkaala vastasi minulle Facebookissa, että sapatti ja luominen ovat kahden eri kategorian asioita, eikä suostunut väittelemään enempää. Hyväksyn tämän, jos ei haluta väitellä, silloin ei haluta, mutta miksi Junkkaala kirjassaa peräänkuuluttaa avointa vuoropuhelua, jos itse ei kuitenkaan halua siihen ryhtyä?

Junkkaala kirjoittaa osuvasti Raamatun arvovallasta, että Raamatun sotia ja sankareiden toilailuja ei ole tarkoitettu meille esikuvaksi. Näin Junkkaala puolustaa Raamatun asemaa Jumalan ilmoituksena oikein mallikkaasti. Hän puolustaa Raamatun arvovaltaa esittelemällä lyhyesti Raamatun käsikirjoitusten valtavaa määrää verrattuna muihin historiallisiin teksteihin ja esittää, että modernin tieteen keinoin voimme varmentaa Raamatun tekstin, vaikka olisi käsikirjoituksissa eroja. Johtuen käsikirjoitusten suuresta määrästä, voimme olla melko varmoja siitä, mitä alunperin Raamattuun on kirjoitettu. Junkkaala myöntää kuitenkin, että yksittäisistä jakeista käydään edelleen keskustelua, mutta ei ilmeisesti yhdestäkään uskon kannalta keskeisestä jakeesta.

Ihmeitä käsitellessään Junkkaala nostaa yhden Raamatun ihmeen ylitse muiden – Jeesuksen ylösnousemuksen. Koko kristillinen usko rakentuu tai kaatuu tämän ihmeen varassa. Evankeliumeiden kertomuksia Junkkaala pitää luotettavana. Tiede ei voi todistaa, että ihmeitä ei voisi tapahtua. Ylösnousemuksen todisteeksi Junkkaala tarjoaa sunnuntain ihmettä. Tässä on syytä lainata Junkkaalaa laajemmin (korostus omani):

“Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tapahtui myös yksi merkillinen muutos. Koko Vanhaa testamenttia koossa pitävä opetus sapatin merkityksestä Jumalan ja hänen kansansa välisenä liittona arvioitiin uudestaan. Mikään komitean mietintö ei olisi voinut kumota Jumalan Mooseksen laissa säätämää ikuista ohjetta. Tapahtui kuitenkin jotain niin järisyttävää, jonka vain itse Jumala sai aikaan: sapatti vaihtui sunnuntaiksi.”

Jumala itse Sanassaan julistaa, että Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:7) ja ikuinen (Ps. 111:7,8; 119:152; 148:6; 89:34; 119:160). Junkkaala on aivan oikeassa sanoessaan, että mikään komitea ei voi muuttaa sapattia. Jo luomisviikolla Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän, ja se minkä Jumala siunaa on siunattu ikuisesti (1. Aik. 17:27). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Kymmenen käskyä oli kirjoitettu kivitauluihin Jumalan sormella ja niitä säilytettiin kaikkein pyhimmässä. Kymmenen käskyä ovat universaaleja ja ikuisia, varmasti kristittyjenkin mielestä. Miten täten on mahdollista, että sapatti kumottiin ja korvattiin sunnuntailla? Junkkaala kuvaa tätä Jumalan ihmeeksi, mutta vielä suurempi ihme on, että Raamattu ei puhu tästä ihmeestä sanaakaan. Raamatussa sunnuntaita kertaakaan ei kuvata pyhäpäiväksi, eikä meille Raamatussa anneta ainuttakaan käskyä pyhittää sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä. Raamattu ei kerro meille yhdenkään opetuslapsen tai apostolin koskaan pyhittäneen sunnuntaita. Jos alkuseurakunta olisi pyhittänyt sunnuntain, tästä kerrottaisiin Raamatussa meille varmasti, olisihan se ollut, kuten Junkkaala esittää, vahva todiste ylösnousemuksen puolesta. Nyt meillä ei ole mitään muuta todistetta sunnuntain pyhyydestä kuin kirkkoisien päätökset julistaa auringon päivä pyhäksi 300-luvulla. Raamattu vaikenee sunnuntaista tyystin. Olen kaikista mahdollisista argumenteista sunnuntain puolesta kirjoittanut kattavasti tässä.

Käsitellessään Raamatun arvovaltaa Junkkaala esittelee meille surullisen kuuluisan tulkintaperiaatteen – Vanhaa testamenttia on tulkittava Uuden valossa. Haluaisiko Junkkaala kertoa tämän periaatteen juutalaisille? Tulkitsemme siis Vanhaa Uuden kautta ja mikä yllätys, joka toinen jae Vanhassa testamentissa kertoo meille jotakin Jeesuksesta. Juutalaiset ovat aivan oikeassa osoittaessaan, että tällä metodilla mennään takamus edellä puuhun. Vanhan testamentin tulkitseminen Uuden valossa on vakava kehäpäätelmä, johon sortuessaan Junkkaala ei ole yksin, vaan näin opetetaan lähes kaikkialla. Tässä valossa Junkkaala esittää, että “Koko Mooseksen lain seremoniasäädökset kuuluvat siihen osastoon, jonka Jeesus nollasi, kun hän täytti sen.” Tässä on kaksi ongelmaa. Mikä käsky kuuluu seremoniasäädöksiin ja mikä ei? Toorassa kun ei käskyjä jaotella missään kohtaa eri kategorioihin. Tähän kysymykseen kristityt eivät ole puuttuneet tarpeeksi hanakasti. Yksikään teologi ei osaa minulle vastata, mikä käsky on seremoniasäädöstä ja mikä jotakin muuta. Toinen ongelma on väite siitä, että Jeesus täyttäessään lain nollasi lain. Minkä lain Jeesus nollasi ja mitä ei? Tähän kysymykseen ei teologeilla ole vastausta. Heillä ei myöskään ole vastausta siihen, miten Jeesus saattoi nollata laista ainuttakaan käskyä, sanoohan Jeesus itse vuorisaarnassaan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19).

“Olennaista ei ole ymmärtäminen vaan uskominen.” Kuten jo esitin, tässä Junkkaala hieman vesittää muuten mainion kirjansa sanomaa. Kristinuskossa siten kuten Junkkaala sen ymmärtää, on järkeä haastavia elementtejä, kuten Jumalan kolminaisuus, Jeesuksen kaksiluonto tai reaalipreesenssi. Junkkaalan on pakko täten päätellä, että usko on tärkeämpää kuin looginen päättely ja ajattelu. Järkiperusteita löytyy kyllä kristinuskon puolesta riittämiin, kuten Junkkaala kirjassaan ansiokkaasti osoittaa, mutta lopulta koko kysymys Jumalan olemmassaolosta on uskon asia. Jeesus on uskon keskipiste, maali, johon koko Toora tähtää (Room. 10:4). Lapset ja kehitysvammaiset ottavat uskon vastaan lapsenuskolla, eikä meille oppineille ole mikään häpeä ottaa Jeesusta vastaan samalla lapsenkaltaisella uskolla. Pisteet siis Junkkaalalle kaiken kaikkiaan tästä kirjasta, se on lukemisen arvoinen, vaikka muutamaa seikkaa siinä vieroksunkin, kuten tästä toivottavasti ei liian poleemisesta arvostelusta käy ilmi. Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan, maailmankaikkeuden Luojaan? Varmasti on. Onko mitään järkeä uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, Jeesukseen, joka on samaan aikaan sekä ihminen että Jumala, ehtoollisaineisiin, jotka ovat totisesti Kristuksen ruumis ja veri? Ei, siinä ei ole mitään järkeä.

Luther oli armoton juutalaisvihaaja

Nyt holokaustin muistopäivänä moni pohtii syitä holokaustiin. Julkisessa keskustelussa Luther on kuitenkin kokonaan unohdettu. Voisiko olla, että suuri uskonpuhdistaja, armoitettu oppi-isä ja kunnioitettu tohtori Martti Luther oli syypää holokaustiin? Hitler seurasi suoraan Luther esittämiä toimia juutalaisongelman ratkaisemiseksi. Joten on selvää, että Luther oli suoraan Hitlerin oppi-isä. Luterilaisten kanssa kun keskustelee, ja ottaa esille Lutherin kirjoittaman teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, luterilaiset ovat välittömästi puolustamassa Lutheria. “Luther kirjoitti paljon muutakin” “Luther oli oman aikansa lapsi” “Tuohon aikaan käytettiin värikästä kieltä” “Myös Jeesus kritisoi juutalaisia jyrkin sanoin” Toisin kuin Luther, Jeesus ei koskaan yllyttänyt väkivaltaan juutalaisia vastaan. Timo Junkkaala kehtaa väittää suoraan, että Luther ei ollut antisemitisti. Katso kirjoitukseni aiheesta. Luther kuulemma vastusti juutalaisia uskonnollisista, ei rodullisista syistä, joten Junkkaalan mukaan tuo Lutherin silmitön juutalaisviha ei ollut antisemitismiä. Jos yllyttää väkivaltaan juutalaisia vastaan, eikö se ole antisemitismiä, olivat syyt sitten rodullisia tai uskonnollisia? Laitetaan muistin virkistykseksi, mitä Luther kirjoitti juutalaisista:

Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.

3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.

5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä
otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.

7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Moni sanoo, että ei Luther sentään kehoittanut tappamaan juutalaisia, joten häntä ei voi pitää syyllisenä holokaustiin. Tämä on kuitenkin väärin. Luther kehoitti suoraan tappamaan juutalaisia:

Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, mitä he ovat Herrastamme ja kristityistä kolmensadan vuoden aikana Jerusalemin hävityksen jälkeen ja lapsista tähän saakka vuodattaneet (mikä vieläkin näkyy heidän silmistään ja kasvoistaan), emmekä iske heitä kuoliaiksi

Suosittelen jokaista lukemaan itse Lutherin teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, ennen kuin alkaa väittämään että ei se Luther mikään antisemitisti ollut:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf

Oikein väärin ymmärretty Luther

Timo Junkkaala kirjoittaa kirjassaa Oikein väärin ymmärretty Luther Lutherin väitetystä antisemitismistä:

Tästäkin murheellisesta kirjasta, jota natsit yrittivät käyttää hirmutekojensa tukena, käy ilmi, ettei Luther vastustanut juutalaisia rodullisista syistä. “Lutherin vastaus ei heijasta minkäänlaista antisemitismiä. Hänestä ei koskaan tullutkaan antisemitistiä”, kirjoittaa Lutherista erinomaisen elämäkerran kirjoittanut professori James Kittelson. Kittelsonin mukaan Luther katseli koko kysymystä samoilla silmälaseilla kuiin suhteita Roomaan, kasteenuusijoihin ja turkkilaisiin. Hänen kritiikkinsä motiivi ei ollut rotu vaan uskonto, suhde evankeliumiin. Kaikista evankeliumin torjujista hän käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista.

Vaikka Lutherin esittämiä toimia juutalaisia vastaan ei voi hyväksyä eikä puolustaa, natsien yritys vedota häneen omien hirmutekojensa tueksi oli vailla perusteita. Hitlerin toimet perustuivat hänen epäinhimilliseen rotuoppiinsa. Luther ei ollut antisemitisti eikä rasisti. On syytä huomata, että myös se kirja, jossa Luther esitti ankarimmat tuomionsa juutalaisista, päättyy lähetysrukoukseen juutalaisten puolesta.

Eli Junkkaalan mukaan Luther ei ollut antisemitisti, koska vastusti juutalaisia uskonnollisista, ei rodullisista syistä. Eikö rasismi ole rasismia, oli syy sitten rotu tai uskonto? Täysin mielipuolista tekstiä Junkkaalalta. Junkkaalan mukaan Luther käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista. Voiko älyttömämpää vertausta tehdä, Jeesus käytti kovaa kieltä, mutta Jeesus ei yllyttänyt väkivaltaan saati kehoittanut polttamaan fariseusten synagoogia, toisin kuin Luther! Junkkaala huomauttaa että Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan päättyy rukoukseen. No, rukoukseenhan se päättyy, mutta kuinka harras tuo rukous on, sen voi jokainen itse päätellä:


Niin on myös tästäkin (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saapa niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Amen.

Laitetaan vielä muistin virkistykseksi, mitä Luther kirjoitti juutalaisista:

Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.

3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.

5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä
otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.

7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Moni sanoo, että ei Luther sentään kehoittanut tappamaan juutalaisia, joten häntä ei voi pitää syyllisenä holokaustiin. Tämä on kuitenkin väärin. Luther kehoitti suoraan tappamaan juutalaisia:

Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, mitä he ovat Herrastamme ja kristityistä kolmensadan vuoden aikana Jerusalemin hävityksen jälkeen ja lapsista tähän saakka vuodattaneet (mikä vieläkin näkyy heidän silmistään ja kasvoistaan), emmekä iske heitä kuoliaiksi

Suosittelen jokaista lukemaan itse Lutherin teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, ennen kuin alkaa väittämään että ei se Luther mikään antisemitisti ollut:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf