Jeesuksen jumaluus puntarissa

Olen aiemmin tässä blogissa pohtinut, että Jumala välttämättä ei ole kolmiyhteinen. Jätin kysymyksen Jeesuksen jumaluudesta kuitenkin avoimeksi. Tähän vaikeaan teemaan palaan nyt ja toivottavasti osaan jotain vastata. Olen tässä kallistunut siis Jehovan todistajien kanssa samalle linjalle, Jumala ei ole kolmiyhteinen, vaan hän on yksi (5. Moos. 6:4), ja Jeesus ei ole itse kaikkivaltias Jumala. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, herää kysymys, kuka tai mitä hän on? Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi. Hän siis oli varmasti ihminen. Tämän Jeesuksen kaksiluonto-opin allekirjoittajat pitävät varmana – Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todella oli ihminen. Mutta oliko hän enemmän kuin vain ihminen? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todellakin oli enemmän kuin vain ihminen. Kaikki ihmeet, joita Jeesus teki, osoittavat, että hän oli varmasti todella lähellä Jumalaa. Toki Raamatussa tavalliset ihmiset kuten Mooses ja Elia tekivät Jumalan voimalla paljon suuria ihmeitä, mutta Jeesuksen ihmeet ovat vertaansa vailla. Ne harhaoppiset, jotka pitävät kiinni Jeesuksen ihmisyydestä, mutta kiistävät hänen jumaluutensa, uskovat että Jeesus pystyi tekemään niin paljon ihmeitä siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala toimi hänen kauttaan, kuten Jumala toimi Mooseksen tai Elian kautta, eikä kumpikaan näistä kuitenkaan ollut itse Jumala. Jeesuksen ihmeet täten yksin eivät todista, että Jeesus olisi ollut itse Jumala. Mutta jokainen, joka rehellisesti pohtii Jeesuksen tekemien ihmeiden mittaluokkaa, joutuu vakavasti pohtimaan, oliko Jeesus todellakin vain tavallinen ihminen Nasaretista, profeetta kenties, vai jotakin enemmän?

Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta nousi ylös haudasta kolmantena päivänä. Todistaako ylösnousemus, että Jeesus oli itse Jumala? Ei valitettavasti todista, sillä Jumala voi herättää kuolleista kenet tahtoo. Elia herätti kuolleista lesken pojan, eikä tämän ylösnousemusihmeen vuoksi kukaan väitä, että lesken poika olisi ollut itse Jumala. Ylösnuosemus on todiste Jumalan voimasta, mutta ei Jeesuksen jumaluudesta. Joten mitä konkreettisia todisteita meillä on Jeesuksen jumaluudesta?

Pohditaan seuraavaksi mitä Jeesus itse sanoi itsestään ja mitä muut sanoivat hänestä. Jeesus sanoo, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt isän (Joh. 14:9). Tämä kuulostaisi siltä, kuin Jeesus olisi itse Isä, mutta kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Henki ja Henki ei ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusoppiin uskoville. Kol. 1:15 sanotaan, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva. Tämä sopii täysin siihen, mitä Jeesus sanoo itsestään. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, tosin turmeltunut sellainen. Jeesus on Jumalan kuva, mutta turmeltumaton sellainen, täten jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Täydellistä! Jos Jeesus on Jumalan kuva, hän ei voi olla itse Jumala. Samassa jakeessa sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, täten hän on luotu olento. Kirkkoraamatun kääntäjät ovat omasta päästään lisänneet tähän jakeeseen sanat “ennen kaikkea luomakuntaa”. Näin siis oppi Jeesuksen pre-eksistenssistä on päässyt vaikuttamaan Raamatun kääntämiseen.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että Jeesusta muutamaan otteeseen kutsutaan Raamatussa Jumalaksi. Epäilevä Tuomas vastaa Jeesukselle “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28). Skeptikko voisi sanoa, että kenties Tuomas tässä puhuttelee Jeesusta Herraksi mutta Taivaan Isää Jumalaksi. Onko “Jumalani” pakko viitata Jeesukseen? Jos olemme rehellisiä, kaikkein todennäköisintä on, että Tuomas todellakin kutsuu Jeesusta Jumalaksi. Mutta jos Jeesus oli taivaallisen Isän kuva, onko mikään ihme, jos häntä joku erehdyksessä pitää itse Jumalana? Tai kenties Petri Paavola on oikeassa ja Jeesus on itse Jumala, mutta ei Isä?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja näyttäisi kutsuvan Jeesusta Jumalaksi: “mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8) Sitten on tietenkin Johanneksen evankeliumin ensimmäinen jae, jossa sanotaan, että Sana oli Jumala. Jumala on kuitenkin kreikassa ilman määräistä artikkelia ja siksi Jehovan todistajat kääntävät, että “a god” tai suomeksi pienellä alkukirjaimella “jumala”. Tässä siis on peräti kolme jaetta Raamatussa, jossa Jeesusta kiistatta kutsutaan Jumalaksi. Kovin yleinen titteli se ei ole. Jos Jeesus todella oli itse Jumala, miksi Jeesus itse ei sano olevansa Jumala ja sillä siisti? Miksi Jeesus sanoo, että Isä on minua suurempi (Joh. 14:28)? Tuntuu todella omituiselta, että jos Jeesus oli itse Jumala, miksi hän ei sano sitä suoraan? Miksi kaikki se kiemurtelu tämän asian ympärillä?

Jesaja profetoi tulevasta lapsesta “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5) Kolminaisuusopin puolustajat sanovat, että katsokaahan, tässä Jeesusta kutsutaan Jumalaksi. He eivät huomio, että tässä kohtaa, mikäli tässä puhutaan Jeesuksesta, häntä kutsutaan myös Iankaikkiseksi Isäksi, mutta kun kolminaisuusopin mukaan Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Pyhä Henki, vaan nämä kolme ovat kolme eri persoonaa toisiinsa sekoittumatta. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusopin puolustajille. Itse näen, että nämä kaikki ovat titteleitä, melko korkeita sellaisia. Koska Jeesus on itse Jumalan kuva, häntä voidaan kenties kutsua Jumalaksi, kuten tässä jakeessa, mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Jos luet tämän jakeen kirjaimellisesti, joudut uskomaan, että Jeesus oli itse Isä, mikä ei sovi kenenkään oppiin, ei unitaarien, ei areiolaisten eikä kirkon ortodoksien oppiin.

Raamattu kutsuu Jeesusta monta kertaa Jumalan Pojaksi. Onko Jumalan Pojan pakko olla itse Jumala? Jos otamme tämän kirjaimellisesti, Jeesuksella pitäisi olla sekä äiti että isä taivaassa, mikä olisi jo vakavaa harhaoppia kaikkien mielestä. Jumalan Poika selvästikään ei ole kirjaimellinen ilmaisu. Näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), voi olla Jumalan Poika, vaikka ei olisikaan itse Jumala. Jos hän on ollut Jumalan rinnalla luomisesta asti, hän varmasti tuntee Jumalan todella hyvin, tietää hänen tahtonsa, osaa toimia hänen ohjeiden mukaan ja voi sanoa, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Toki Jeesus sanoo, että hän on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30). Tämäkään ei kuitenkaan vaadi, että Jeesus olisi itse Jumala. Jumalan Poika voi olla yhtä isän kanssa, echad, kuten mies ja nainen ovat avioliitossa yksi, olematta kuitenkaan samaa substanssia. Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmoittaa, ettei kukaan muu tunne Isää kuin Poika (Lk. 10:22). Jälleen, tämäkään ei edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala. Jeesus voi olla yhtä Isän kanssa, jos hän on ollut tämän rinnalaa maailman luomisesta asti. Hän on lähempänä Jumalaa kuin yksikään luotu olento.

Jeesus sanoo, että sitä hetkeä eivät tiedä enkelit, eikä Poika, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on itse Jumala, on varsin erikoista, että Isä tietää jotakin, mitä Poika ei tiedä. Ottaen huomioon, mitä Jeesus puhuu Isästä, rukoilee Isää ja vetoaa aina Isän tahtoon, on varsin erikoista, jos Jeesus on itse Jumala ja yhtä Isän kanssa. Kaikki Jeesuksen ylevät puheet Isästä ovat varsin skitsofrenista tekstiä, jos Jeesus on itse Jumala.

Raamatun mukaan pelastuu, jos uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus on Herra ja että Jumala on herättänyt hänet kuolleista (Room. 10:9). En löydä Raamatustani sitä kohtaa, jossa sanottaisiin, että joudut palamaan ikuisesti Helvetin tulessa, jos et usko, että Jeesus on itse Jumala. En löydä sitä kohtaa, missä sanotaan, että pelastuaksesi sinun on uskottava kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan. Uskon, että pelastun tunnustamalla Jeesuksen Herraksi. Minun ei ole pakko tietää kaikkia Jumalan salaisuuksia ja ymmärtää kaikkia mysteerejä. Pelkkä usko riittää.

Mitä Raamattu opettaa verensiirrosta

“Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.” (1. Moos. 9:4 RK)

“Älkää myöskään syökö minkään eläimen verta, ei lintujen eikä muiden eläinten, missä tahansa asuttekin.” (3. Moos. 7:26 RK)

“Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai teidän keskuudessanne asuva muukalainen syö verta, mitä verta tahansa, minä käännän kasvoni sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, ja hävitän hänet kansansa keskuudesta. Veressä on näet lihan sielu, ja minä olen antanut teille veren tuottamaan alttarilla sovituksen teidän sieluillenne. Veri tuottaa sovituksen, koska siinä on sielu. Sen tähden minä olen sanonut israelilaisille: Kukaan teistä ei saa syödä verta, eikä myöskään keskuudessanne asuva muukalainen saa syödä verta. Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai keskuudessanne asuva muukalainen pyydystää syötävän eläimen tai linnun, hänen on vuodatettava sen veri maahan ja peitettävä veri hiekalla. Kaiken lihan sielu on sen veri; siinä on sen sielu. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään eläimen verta, sillä kaiken lihan sielu on sen veri. Jokainen, joka sitä syö, poistettakoon kansansa keskuudesta.” (3. Moos. 17:10‭-‬14 RK)

“Älkää syökö mitään, missä on verta.” (3. Moos 19:26 RK)

“Ainoastaan verta ette saa syödä, vaan teidän on vuodatettava se maahan kuin vesi.” (5. Moos 12:16 RK)

“Mutta pysykää lujina siinä, ettette syö verta, sillä veri on sielu, ettekä te saa syödä sielua lihan mukana. Älkää syökö sitä, vaan vuodattakaa se maahan niin kuin vesi. Älkää syökö sitä. Kun teette niin kuin on oikein Herran silmissä, teidän ja teidän lastenne käy hyvin.” (5. Moos. 12:23‭-‬25 RK)

“karttakaa sellaista, mikä on uhrattu epäjumalille, ja verta ja lihaa, josta veri on laskematta, ja haureutta. Jos näitä vältätte, teette oikein. Voikaa hyvin!” (Apt. 15:29 RK)

Syötkö verilettuja ja verimakkaroita? Verensyönti kielletään Raamatussa harvinaisen selvästi. Ensimmäisen kerran verensyönti kielletään Vedenpaisumuksen jälkeen, kauan ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista ja Mooseksen laista ei ollut mitään tietoa (1. Moos. 9:4). Seuraavaksi verensyönti kielletään Toorassa monta kertaa. Jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, verensyönti kielletään harvinaisen yksiselitteisesti myös Uudessa testamentissa, jossa apostolien kokouksessa Jerusalemissa päätettiin, että myöskään pakanuudesta kääntyneet kristityt eivät saa syödä mitään verta (Apt. 15:29). Tästä huolimatta kristityt mässäilevät verellä ja sanovat, että uudessa liitossa kaikki ruoka on puhdasta (ei muuten ole, olen tästä aiheesta kirjoittanut kattavasti tässä) ja Jeesus on ristillä puhdistanut kaiken ruuan meille ravinnoksi kelpaavaksi, myös veren. Ei mikään, mikä menee suusta sisään voi ihmistä saastuttaa (Mk. 7:18), sanoi Jeesus, joten syödään sikaa, äyriäisiä, hiiriä ja oravia ja mielin määrin verta. Siihen nämä kristityt eivät osaa vastata, miksi apostolien kokouksessa päätettiin, että lihaa, josta veri on laskematta ja verta ei saanut syödä. Olen kuullut, että tuo päätös annettiin vain aikana, jolloin alkuseurakunnassa oli vielä runsaasti juutalaisia, mutta nyt kun kirkko ei ole enää missään tekemisissä juutalaisten kanssa, me voimme puhtaalla omallatunnolla syödä verta ja kaikkea saastaista. Minua ihmetyttää suuresti, kuinka tälläinen käsky voidaan kumota tuosta vain. Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Lisäksi tämä aihe menee helposti tunteisiin, toisen syömisiin ja juomisiin ei saa puuttua ja ketään ei saa kuulemma tuomita mistään syömisestä tai juomisesta (Kol. 2:16). Silti Raamatun sana on harvinaisen selvä, mitään verta ei saa syödä. Miksi tämä käsky on annettu, jos sitä uudessa liitossa ei tarvitse noudattaa? Eikö veri ollut pyhä, koska siinä on sielu (tai “elämä”)? Miksi se nyt uudessa liitossa enää ei olisi pyhää? Muuttuiko veri jotenkin olemukseltaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen?

Jehovan todistajat opettavat toisaalta aivan oikein, että mitään verta ei saa syödä. Mutta tämän lisäksi he opettavat, että koska veressä on elämä ja elämä on pyhä, verensiirto lääketieteellisistä syistä on kielletty, vaikka se olisi välttämätön hengen pelastamiseksi. Mutta eikö elämä ole pyhä, kuten Jehovan todistajat raittiisti opettavat? Miksi siis elämää ei saisi pelastaa hinnalla millä hyvänsä? Juutalaiset opettavat, että sapattina saa käynnistää auton ja ajaa ystävän ensiapuun, jos on pieninkin riski siitä, että toisen henki saattaa olla vaarassa. Myös Jeesus opetti samoin. Jeesuksen mukaan sapattina sai nostaa kaivosta pojan tai härän (Lk. 14:5). Sapattikäskyä täten sai Raamatun mukaan rikkoa jos toisen henki oli vaarassa. Kuinka pyhä on sapattikäsky? Siinä missä verensyöntikielto annettiin jo Nooalle, sapatin Jumala siunasi ja pyhitti jo luomisviikolla (1. Moos. 2:2-3). Sapattikäsky on kymmenestä käskystä neljäs. Kymmenen käskyä kirjoitettiin Jumalan sormella kivitauluihin ja niitä säilytettiin kaikkein pyhimmässä arkissa kahden kerubin alla. Huomaamme siis, että sapattikäsky on varmuudella vielä pyhempi kuin verensyöntikielto. Ja Raamatun selvän opetuksen mukaan sapattikäskyä saa rikkoa hengen pelastamiseksi. Tästä seuraa loogisesti, että myös verensyöntikieltoa saa rikkoa jos hengen pelastaminen sitä vaatii. Täten verensiirrot lääketieteellisistä syistä ovat Jumalalle varmuudella täysin OK. Pidän tätä Jehovan todistajien perinnäissääntöä erittäin vaarallisena. Ihmisten perinnäissäännöstä on tehty pyhä käsky ja hurskaat Jehovan todistajat kuvittelevat miellyttävänsä Jumalaa uhratessaan itsensä täysin turhaan. Olen nyt paljon tutkinut Jehovan todistajien oppia ja löytänyt siitä paljon hyvääkin, mutta tämä käsky on pahasta. Elämä on pyhä ja Jumala toivoo meidän kaikkien elävän mahdollisimman pitkään. Verensiirron avulla voi pelastaa miljoonia ihmisiä. Mistä Saatana riemuitsisikaan enemmän, kuin että saisi nauttia Jumalan pyhien täysin turhasta kuolemasta?

Jehovan todistajien Uuden maailman käännös

Olen oppinut, että kirkko on valehdellut meille Toorasta ja Jeesuksesta, josta olen kirjoittanut blogissani riittämiin. Luterilaisissa piireissä ei pelotella ja varoitella mistään muusta lahkosta niin paljon kuin Jehovan todistajista. Jehovan todistajat kuulemma eivät usko Jeesukseen, he ovat lain alla, heillä on aivan oma raamatunkäännös, joka on väännetty pahasti kieroon, ja Jeesus on heidän Raamatustaan häivytetty. Koska he eivät usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, he eivät ole edes kristittyjä. Nyt kun olen oppinut tunnistamaan kirkon valheet, rupesin pohtimaan myös Jehovan todistajien oppia. Ja yllätys yllätys, kirkko on valehdellut myös Jehovan todistajista. Omalla sivustollaan Jehovan todistajat opettavat, että me pelastumme yksin armosta, tunnustamalla Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Herraksi. Nyt olen lukenut paljon parjatusta Uuden maailman käännöksestä kirjeet ja verrannut niitä vanhaan käännökseen, sekä kreikan alkutekstiin. Ja yllätys yllätys, Uuden maailman käännös seuraa tarkasti kreikan alkukieltä, se on erittäin hyvä ja luettava käännös. Toki siinä on muutamia omituisuuksia, sekä tulkintaa muutaman jakeen kohdalla, mutta niin on kirkkoraamatussammekin. Käyn tässä läpi muutamia kriittisiä jakeita. Aloitan niistä jakeista, jotka on käännetty oikein ja lopussa esitän niitä jakeita, joissa on alkutekstiin lisätty selvästi omaa tulkintaa.

Aloitetaan hyvistä asioista. Itselleni sapatti on lähellä sydäntä ja olen kyllästymiseen asti netissä vaahdonnut sapatista ja kirjoittanut, kuinka meidän tulee pyhittää sapatinpäivä. Katsotaan aluksi, mitä kymmenen käskyä sanoo eri käännöksissä:

“Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8 38)

“Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8 92)

“Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8 RK)

“Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.” (2. Moos. 20:8 Biblia)

“Muista sapattipäivä ja pidä se pyhänä.” (2. Moos. 20:8 UM)

Vanha käännös (kirjoituksessani jatkossa 38), uusi käännös (92) ja Raamattu Kansalle (RK) puhuvat kaikki jostakin ihmeen lepopäivästä. Lepopäivä on tietenkin sunnuntai. Alkukielessä hepreassa meidän käsketään pyhittä jom haShabbat, sapatinpäivä. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, mikä päivä on heprean Shabbat. Se on sapatti, viikon seitsemäs päivä. Heprean sana Shabbat esiintyy Vanhassa testamentissa 111 kertaa ja on joka kerta käännetty käännöksissämme sapatiksi, paitsi tässä kohtaa, kymmenessä käskyssä, se on käännetty lepopäiväksi, jotta syntyisi vaikutelma, että kymmenessä käskyssä käsketään pyhittää sunnuntai. Biblia on alkukielelle uskollinen ja käskee pyhittämään sapatin. Mitä tekeekään Uuden maailman käännös? Se on uskollinen alkukielelle ja kääntää heprean sanan Shabbat aivan oikein sapatiksi! Nostan hattua Jehovan todistajille, jotka tämän käännöksen ovat tehneet. Jehovan todistajat opettavat sapatista pitkälti samoin kuin kristityt, että sapatti oli vain juutalaisille, meidän ei käsketä Raamatussa mitään tiettyä päivää pyhittämään, mutta tradition tähden pyhittäkäämme sunnuntai. Tästä huolimatta he kääntävät kymmenen käskyä rohkeasti ja tarkkaan alkukielen mukaan.

“Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.” (Hepr. 4:9 38)

“Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.” (Hepr. 4:9 92)

“Jumalan kansaa varten on siis jäljellä sapatinlepo.” (Hepr. 4:9 UM)

Tässä Heprealaiskirjeen jakeessa ei kreikassa ole mitään futuuria eikä siinä puhuta mistään tulevasta sapatinlevosta. Uuden maailman käännös on jälleen uskollinen kreikalle ja kääntää jakeen oikeaan suuntaan. Tarkka käännös alkukielestä kuuluisi “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Näemme siis, että meidän luterilaiset käännöksemme vääntävät tämän jakeen ideologiansa pohjalta kieroon, jotta ei syntyisi sellaista vaikutelmaa, että meillä olisi edelleen sapatin pitäminen jokin velvollisuus. Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä tuhatvuotisessa valtakunnassakin ja lopun aikoina (Jes. 66:23), Raamattu ei anna meille sellaista vaikutelmaa, että sapatti olisi missään vaiheessa historiaa kumottu. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3), ja se, minkä Jumalaa pyhittä, pysyy pyhänä ikuisesti. Raamatun kääntäjät eivät voi poistaa jakeita Raamatusta, mutta he voivat raiskata pyhät kirjoitukset lisäilemällä käännöksiin omia tulkintojaan, kuten he ovat tämän jakeen kohdalla tehneet.

“Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:22-23 33/38)

“Mutta nyt kun teidät on vapautettu synnistä ja teistä on tullut Jumalan orjia, tuotatte hedelmänä pyhyyttä, ja lopputuloksena on ikuinen elämä. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” (Room. 6:22-23 UM)

Tästä jakeesta huomaamme kaksi omituisuutta Uuden maailman käännöksissä. Kreikan δοῦλος (ja tässä jakeessa siitä johdettu verbi δουλωθέντες) on aina käännetty orjaksi, siinä missä käännöksissämme lukee palvelija. Olemmeko siis Jumalan orjia vai palvelijoita? No alkukielen mukaan voimme kääntää kummin päin tahansa ja Uuden maailman käännös kääntää johdonmukaisesti tämän kreikan sanan aina orjaksi. Toiseksi huomaamme, että kreikan ilmaisu “Kristuksessa” (ἐν Χριστῷ) on aina käännetty Uuden maailman käännöksessä “Kristuksen yhteydessä”. Tämä on omasta mielestäni huono ratkaisu. Meidän tulisi kunnioittaa alkukieltä ja kääntää aina tämä kreikan ilmaisu “Kristuksessa”. Me olemme ja elämme Kristuksessa. Toki tämä ilmaisu käytännössä tarkoittaa, että me vaellamme Kristuksen yhteydessä, jos kerran olemme Kristuksessa, mutta tässä kohtaa Jehovan todistajat ovat selvästi lisänneet Raamattuun omaa tulkintaa. Toki myös tämän ilmaisun kääntämisessa kääntäjät ovat olleet johdonmukaisia ja kääntävät kreikan ilmaisun “Kristuksessa” joka kerta “Kristuksen yhteydessä”. Näin myös mm. jakeissa 2. Kor. 13:5, Gal. 1:22 ym.

Huomaamme kolmanneksi tästä jakeesta, että jakeen ydinsanoma ei ole muuttunut miksikään. Myös Uuden maailman käännöksen mukaan meitä odottaa ikuinen elämä ja pelastus on Jumalan lahja. Omassa tutkimuksessani olen huomannut, että tämä ja monta muuta pelastuksen kannalta keskeistä jaetta on Uuden maailman käännöksessä käännetty tismalleen oikein.

“Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;” (Room. 10:9 33/38)

“Jos sinä julkisesti julistat omalla suullasi, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.” (Room. 10:9 UM)

Jälleen pelastuksen kannalta keskeinen jae, jonka ydinsanoma on käännetty tismalleen oikein. Jehovan todistajien käännös kertoo tismalleen saman asia kuin kirkkoraamattu. Ainoa omituisuus on tähän jakeeseen lisätty “julkisesti”, jota ei ole alkukielessä, mutta toki suulla tunnustaminen yksin pimeässä kammiossa ei välttämättä ole mitä Paavalilla on ollut mielessä, vaan suulla tunnustamisen tulee olla julkinen tapahtuma. Mutta koska alkukielessä ei puhuta julkisesti tunnustamisesta mitään, tätä ilmaisua ei minun mielestäni olisi tarvinnut käännökseen lisätä.

“Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20 38)

“Mutta Kristus on herätetty kuolleista, ensisatona niistä, jotka ovat nukkuneet pois.” (1. Kor. 15:20 UM)

Tässä tärkeässä jakeessa Paavali käyttää kreikan sanaa ἀπαρχὴ, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ensihedelmää. Uuden maailman käännös seuraa tarpeeksi uskollisesti alkukieltä ja kääntää ensihedelmän ensisadoksi. Kirkkoraamatussamme sana “esikoisena” häivyttää tästä jakeesta yhteyden ensisadon juhlaan, ensilyhteen heilutukseen. Jeesus nousi ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, joka oli juutalaisessa juhlakalenterissa ensilyhteen heilutuksen päivä (3. Moos. 23). Harva tietää, että Jeesus kuoli ristillä pääsiäisenä, samaan aikaan kun lampaat teurastettiin temppelissä, ollen näin meidän pääsiäislampaamme ja hän nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen juhlassa, pyhittäen näin molemmat juhlat. Tässä jälleen jae, josta pisteet menevät Jehovan todistajille.

“ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol. 2:14 38)

“ja mitätöi käsin kirjoitetun asiakirjan, joka sisälsi säädöksiä ja joka oli meitä vastaan. Hän on ottanut sen pois tieltä naulitsemalla sen kidutuspaaluun.” (Kol. 2:14 UM)

Tässä jakeessa, jolla kristityt armotta käyvät meidän wannabe juutalaisten Tooran noudattajien kimppuun, ei sanota, että Jeesus naulitsi Mooseksen lain ristiin. Kirjoitus säädöksineen, joka oli siis lista meidän hirvittävistä synneistämme, naulattiin ristille. Meidän syntimme naulattiin ristille, ei suinkaan Mooseksen lakia. Uuden maailman käännös tässä jakeessa kääntää tämän ajatuksen oikein ja hieman ymmärrettävämmin kuin kirkkoraamattu. Huomaamme tästä jakeesta myös seuraavan Uuden maailman käännöksen omituisuuden, että kreikan σταυρός on aina käännetty kidutuspaaluksi. Jehovan todistajilla täten ei ole valtakunnansaleissaan ristejä, eivätkä he palvo muitakaan kuvia tai symboleja, mikä on mielestäni täysin oikein. Risti on steriili ja nykyään turvallinen symboli. Kristityillä on lukuisia lauluja rististä “sun ristis luo”, “risti vain” ja “ristis äärellä” jne. Mahtaako Jehovan todistajilla olla lauluja kidutuspaalusta? Onko meillä todisteita siitä, että roomalaiset käyttivät aina ristinmuotoista teloitusinstrumenttia? Entä jos Jeesus todella naulattiin ristin sijaan paaluun? Paalusta ei saa yhtä näyttävää kaulakorua kuin rististä. Jos puhuisimme ristin sijaan kidutuspaalusta, eikö se korostaisi Jeesuksen ristinkuoleman hirvittävyyttä rehellisesti? Tästä Jehovan todistajien käännösratkaisusta voi olla montaa mieltä, itse tykkään siitä kovasti. Kidutuspaalu korostaa Jeesuksen kuoleman kauheutta paljon paremmin kuin risti, joka on kärsinyt pahan inflaation. Annan historioitsijoiden ratkaista, naulattiinko syntimme paaluun vai ristiin, omaan uskooni tämä käännösratkaisu ei vaikuta pätkääkään.

“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;” (1. Tess. 4:16 38)

“sillä Herra itse laskeutuu taivaasta huutaen käskyhuudon ylienkelin äänellä ja pidellen Jumalan trumpettia, ja ne, jotka ovat kuolleet Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.” (1. Tess. 4:16 UM)

Tässä Jehovan todistajille tärkeässä jakeessa Uuden maailman käännös on jälleen uskollinen alkukielelle. Kreikassa sanotaan kirjaimellisesti että Jeesus on tuleva ylienkelin äänellä ja Jumalan trumpetilla. Jehovan todistajien käännös lisää tekstiin “pidellen Jumalan trumpettia”, jotta se olisi ymmärretävämpi. Mutta tästä alkukielelle uskollisesta käännöksestä paljastuu, että Jeesus todellakin tulee ylienkelin äänellä. Kirkkoraamattu on tämän asian halunnut peittää ja esittää että Jeesus tulee ylienkelin äänen kuuluessa, jotta ei syntyisi vaikutelmaa, että Jeesus on itse ylienkeli. Eihän nyt Jeesus voi olla mikään enkeli, sellaisesta eivät kirkkoisät ole puhuneet sanaakaan! Jos seuraamme kreikan alkutekstiä, Jeesus todellakin tulee ylienkelin äänellä. Tästä innostuneena Jehovan todistajat esittävät, että Jeesus on itse ylienkeli Mikael. Tästä asiasta kristityt parjaavat Jehovan todistajia, että he palvovat Jeesusta, joka on vain enkeli. Mutta Raamatussa Jeesus on paljon asioita, hän on rabbi, profeetta, ylipappi, Messias, Herra ja Jumalan Poika. Miksi ei siis myös ylienkeli?

“Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.” (Hepr. 7:12 38)

“Kun nimittäin pappeutta vaihdetaan, on välttämätöntä vaihtaa myös lakia.” (Hepr. 7:12 UM)

Tässä on jae, jonka kääntämiseen kreikasta tarvitaan asiantuntijaa, koska itse en omalla kreikan alkeiden hallitsemisellani pysty sitä vaarmuudella kääntämään. Molempi käännös näyttää mahdolliselta. Uuden maailman käännös kuitenkin on ymmärrettävämpi. Tässä heprealaiskirjeen kohdassa nimittäin puhutaan Jeesuksesta, joka on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, siksi häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, eihän Jeesus ollut Aaronin sukua vaan Daavidin. Näin olen itse ymmärtänyt aina tämän jakeen, että Melkisedekin järjestyksen mukainen pappi noudattaa Melkisedekin pappeuden säädöksiä, ei Aaronin. Tämä jae ei tarkoita, että Jeesuksen astuttua virkaan Melkisedekin mukaisen pappeuden säädöksiä noudattaen, Mooseksen laki on nyt kumottu ja kuopattu, kuten kristityt esittävät. Mutta annan itseäni oppineempien ratkaista, kumpi käännös on lähempänä alkukieltä.

“ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.” (Kol. 1:15 38)

“Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen” (Kol. 1:15 UM)

Tässä on jae, jonka Uuden maailman käännös on kääntänyt tarkkaan alkukielen mukaan. Myös Raamattu Kansalle kääntää tämän jakeen tismalleen kuten Uuden maailman käännös. Kreikassa sanotaan täysin yksiselitteisesti, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen. Tässä tapauksessa kirkkoraamatun kääntäjät ovat antaneet oman oppinsa vaikuttaa käännökseen ja niinpä Jumalan sanaan on lisätty sana “ennen”, jotta saataisiin tukea Jeesuksen pre-eksistenssille. Näin ideologia on päässyt vaikuttamaan kirkon käännöksiin, mutta Uuden maailman käännös on uskollinen alkukielelle. Vai onko? Luetaan seuraavat jakeet:

“sillä hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, ovatpa ne valtaistuimia, herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki muu on luotu hänen välityksellään ja häntä varten. Hän on myös ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hänen välityksellään kaikki muu saatettiin olemassaoloon.” (Kol. 1:16-17 UM)

Tässä Jehovan todistajat ovat lisänneet käännökseensä sanan “muu” peräti neljä kertaa, vaikka se ei esiinny alkutekstissä. Kreikassa ei sanota, että hänen välityksellään luotiin kaikki muu, vaan että hänen välityksellään luotiin kaikki. Pisteet siis Jehovan todistajille jakeesta 15 mutta kahdesta seuraavasta jakeesta kirkkoraamatulle.

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1 38)

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala.” (Joh. 1:1 UM)

Tässä jae, josta kristityt kauhistuvat. Jumala on kirjoitettu pienellä. Mutta alkukielssä kreikan Θεὸς on ilman määräistä artikkelia. Se voidaan aivan hyvin kääntää jumalaksi pienellä alkukirjaimella. Käänsimme sen kummin päin tahansa, kyse on tulkinnasta. Olen kirjoittanut enemmän Jumalasta ja määräisestä artikkelista tässä.

Katsotaan seuraavaksi niitä jakeita, joista Uuden maailman käännöksen kääntäjät eivät saa pisteitä. Niitäkin nimittäin löytyy, kuten kaikista käännöksistä.

“ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4 38)

“Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio tarkoitti Kristusta” (1. Kor. 10:4 UM)

Tässä jakeessa alkukieli sanoo harvinaisen selvästi, että se kallio oli Kristus. Uuden maailman käännös poikkeaa alkukielestä ja ilmaisee, että se kallio tarkoitti Kristusta, mutta lisää alaviitteessä vaihtoehtoisen käännöksen “oli Kristus”. Näin siis alaviitteessä on toki oikea käännös. Huomaan Uuden maailman käännöksessä, että muutamissa kohdissa kirjaimellisesti luettuja vaikeita kohtia on yritetty siloitella. Näin myös kahdessa seuraavassa jakeessa:

“Eikö siunauksen malja, jonka siunaamme, merkitse osallisuutta Kristuksen vereen? Eikö leipä, jonka taitamme, merkitse osallisuutta Kristuksen ruumiiseen?” (1. Kor. 10:16 UM)

“ja kiitettyään Jumalaa hän taittoi sen ja sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni” (1. Kor. 11:24 UM)

Tässä Jeesuksen vaikeat sanat, “tämä on minun ruumiini” on haluttu lieventää ja käännetty muotoon “tämä tarkoittaa minun ruumistani”. Jehovan todistajat käsitykseni mukaan eivät vietä ehtoollista, vaan viettävät kerran vuodessa pääsiäistä, pesah-juhlaa, jonka rituaaleihin en ole perehtynyt. Voisi kuvitella, että Jehovan todistajat murtavat leipää pesah-juhlassaan, koska Jeesus tässä sanoo, että tehkää tämä minun muistokseni. No, me voimme olla montaa mieltä siitä, mitä Jeesus käski meidän tehdä hänen muistokseen. Mutta tässä huomaamme valitettavasti, että Jehovan todistajat ovat Raamatun käännöstään siloitelleet ymmärrettävämpään muotoon ja näin lisänneet Raamatun sanaan omaa tulkintaansa.

“Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”2. Kor. 13:13 38)

“Rukoilen, että te kaikki saatte Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematonta hyvyyttä ja Jumalan rakkautta ja pyhää henkeä, josta yhdessä olette osallisia.” (2. Kor. 13:13 UM)

Huomaamme tästä jälleen pari omituisuutta Uuden maailman käännöksessä. Kreikan χάρις on käännetty aina ansaitsemattomaksi hyvyydeksi, vaikka meidän äidinkielessämme on oikein sopiva sana armo, joka tarkoittaa samaa asiaa. Toki armo on ansaitsematonta hyvyyttä, mutta miksi armo ei kelpaa? Uuden maailman käännöksessä esiintyy myös toisissa kohdissa sana armo, sillä kreikan ἔλεος on käännetty armoksi, joka kirkkoraamatussamme on käännetty laupeudeksi. Tämä ei ole mikään vakava ongelma ja jälleen Uuden maailman käännös on käännösratkaisussaan aina johdonmukainen.

“vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2:7 38)

“Ei, vaan hän tyhjensi itsensä, otti orjan muodon ja tuli ihmiseksi.” (Fil. 2:7 UM)

Tässä jakeessa Uuden maailman käännös sanoo, että Jeesus tuli ihmiseksi, mutta tarkentaa alaviitteessä, että “tuli ihmisten kaltaiseksi”. Kirjaimellinen käännös siis löytyy jälleen alaviitteestä. Jään pohtimaan, miksi Jehovan todistajat ovat halunneet korostaa Jeesuksen ihmisyyttä, siinä missä kirkkoraamattu antaa ymmärtää, että Jeesus vain otti ihmisen muodon? Eikö kaksiluonto-opin mukaan Jeesus ollut 100% ihminen ja 100% Jumala? Mutta tässä jos seuraamme tarkkaan kreikkaa, niin Jeesus tuli ihmisen kaltaiseksi, siinä ei sanota, että tuli ihmiseksi. Pisteet siis Uuden maailman käännökselle siitä, että sentään alaviitteessä on oikea käännös.

“Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”.” (2. Piet. 1:17 38)

“Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun mahtavasta kirkkaudesta kantautuivat hänelle nämä sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.”” (2. Piet. 1:17 UM)

Tässä jakeessa Uuden maailman käännös kääntää kreikan verbin εὐδοκέω jostain syystä väärin. Se ei tarkoita hyväksymistä, vaan hyvänä pitämistä, tykkäämistä tai kuten kirkkoraamattu kääntää, mielistymistä. Kovin suuresta erheestä ei ole kyse, enkä usko, että tämän käännöksen pohjalta kukaan tehtailee suuren suuria harhaoppeja. Lähinnä ihmetyttää, miksi Jumalan mielistyminen Poikaansa on haluttu kääntää hyväksymiseksi.

“Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” (1. Joh. 3:6 38)

“Kukaan hänen yhteydessään pysyvä ei tee jatkuvasti syntiä. Kukaan, joka tekee jatkuvasti syntiä, ei ole nähnyt häntä eikä ole oppinut tuntemaan häntä.” (1. Joh. 3:6 UM)

Tässä on jälleen jae, johon Jehovan todistajat ovat tehneet oman pienen lisäyksensä pyhään Jumalan sanaan, jotta teksti olisi harmonisoitu muun Raamatun ilmoituksen kanssa ja ristiriita siloiteltu piiloon. Johanneksen kirjeen alussa Johannes nimittäin ilmoittaa, että kaikki tekevät syntiä (1. Joh. 1:8). Tässä jakeessa taas Johannes väittää, että kukaan, joka pysyy Jumalassa, ei tee syntiä. Lisäämällä alkutekstiin sanan “jatkuvasti”, Jehovan todistajat ovat siloittaneet ristiriidan ja nyt ymmärrämme mitä Johannes tarkoittaa – kaikki ovat syntisiä, mutta kukaan Jumalasta syntynyt ei tahallaan jatkuvasti tee syntiä. Kenties tämä on mitä Johannes ajoi takaa, mutta Raamatun sanaan ei saa lisätä yhtään mitään, ei edes siinä tapauksessa, että haluaa oikaista ristiriidan, tehdä tekstiä ymmärrettävämmäksi tai harmonisoida jaetta muun Raamatun ilmoituksen kanssa.

“Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 10:4 38)

“Kristus on nimittäin lain loppu, jotta jokainen, joka uskoo, voisi saada Jumalan hyväksynnän.” (Room. 10:4 UM)

Tässä Uuden maailman käännös sortuu samaan harhaanjohtavaan käännösratkaisuun kuin kirkkoraamattukin. Raamattu Kansalle sanoo alaviitteessä, että kreikan τέλος voi tarkoittaa myös täyttymystä tai päämäärää. Itse pidän päämäärää oikeana käännöksenä. Tässä jae, jolla meitä judaisteja jatkuvasti lyödään. Että Kristus olisi lain loppu on kestämätön käännösratkaisu. Jos Kristus on lain loppu, saako tappaa, varastaa tai tehdä huorin uudessa liitossa? Ei tietenkään saa, sanovat kristityt, tämä jae tarkoittaa, että Mooseksen lain seremoniasäädökset on kumottu. Mitä sitten ovat seremoniasäädökset ja millä kriteereillä ne eroavat moraalisäädöksistä, jotka kuulemma ovat edelleen voimassa? Kristityt eivät osaa tähän vastata, vaan Mooseksen laista päätetään täysin mielivaltaisesti, mikä käsky on voimassa ja mikä on kumottu. Tässä siis huomaamme jakeen, jonka sekä kirkkoraamattu että Jehovan todistajien käännös vääntävät pahasti oman ideologiansa pohjalta kieroon. Huomaamme tästä myös erään toisen käännösratkaisun Uuden maailman käännöksessä, vanhurskaus on käännetty Jumalan hyväksynnäksi, mitä se toki tarkoittaakin ja myös alaviitteessä Uuden maailman käännös esittää “tai saada vanhurskauden”. Uuden maailman käännöksen alaviitteet ovatkin usein tarpeellisia.

“Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.” (Room. 10:13 38)

“Niinpä ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu”.” (Room. 10:13 UM)

Tästä jakeesta huomaamme seuraavan Uuden maailman käännöksen ominaispiirteen, jota kutsuisin pikemminkin omituisuudeksi, että kreikan κύριος on käännetty Herraksi silloin kun se Jehovan todistajien mielestä tarkoittaa Jeesusta, mutta Jehovaksi, silloin kun sen arvellaan tarkoittavan kaikkivaltiasta Jumalaa. Toki Vanhan testamentin siteerauksessa voimme olla varmoja, että Herra tarkoittaa juuri Jehovaa, mutta itse pitäisin parempana ratkaisuna kääntää tämän kreikan sanan aina Herraksi ja antaa lukijan päättää, mitä Herraa sillä tarkoitetaan. Jehovan todistajat ovat tästä ratkaisustaan kirjoittaneet perusteellisesti tässä.

“Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.” (Gal. 6:18 38)

“Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon sen hengen kanssa, jota ilmaisette, veljet. Aamen.” (Gal. 6:18 UM)

Jälleen tästä jakeesta huomaamme, kuinka armo on käännetty ansaitsemattomaksi hyvyydeksi. Ei anneta sen häiritä meitä. Mutta alkukielessä on selvästi ilmaistu, että Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa (μετὰ τοῦ πνεύματος ὑμῶν). Tässä Uuden maailman käännös sortuu ihmeelliseen tulkintaan, että armo olkoon sen hengen kanssa, jota ilmaisette. Jään ihmettelemään, mitä Jehovan todistajat ovat ajaneet takaa tällä käännösratkaisullaan. Miksi Jeesuksen Kristuksen armo ei saisi olla meidän henkemme kanssa?

“Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2. Kor. 5:19 1938)

“nimittäin tehtävän julistaa, että Jumala sovitti maailman kanssaan Kristuksen välityksellä eikä ottanut huomioon heidän väärintekojaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanoman.” (2. Kor. 5:19 UM)

Tässä jakeessa kreikka sanoo harvinaisen selvästi, että Jumala oli Kristuksessa. Tämä sanoma on Uuden maailman käännöksessä vesitetty.

“heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!” (Room. 9:5 1938)

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.” (Room. 9:5 UM)

Tästä jakeesta huomaamme, kuinka Raamatun kääntäminen on aina tulkintaa. Alkukielessä ei ole lainkaan pisteitä eikä pilkkuja. Molemmat käännökset ovat täysin mahdollisia. Kreikan perusteella emme pysty päättämään, kumpi käännös on oikein. Koska Raamatun sanoma minun mielestäni tukee sitä, että Jeesus ei ole itse Jumala, pidän Uuden maailman käännöstä oikeana.

Olen tutkinut tässä vain Uuden testamentin kirjeitä, koska minulla ei ole aikaa kahlata läpi koko Raamattua. Teen sen tulevaisuudessa, jos minulla on aikaa ja mielenkiintoa. Mutta pelkästään kirjeiden tarkastelu paljastaa, että Uuden maailman käännös on ainakin tältä osin erittäin tarkka ja alkukielille uskollinen käännös. Monta kirkkoraamatun omituisuutta on siinä oikaistu, mutta valitettavasti muutamiin käännoskukkasiin on myös tässä käännöksessä sorruttu. Kaiken kaikkiaan en pidä Uuden maailman käännöstä sinä perkeleellisenä kieroon väännettynä teoksena, jona luterilaiset sitä pitävät. Enkä pidä Jehovan todistajien minään antikristillisinä perkeleinä, vaan he ovat kristittyjä kuten mekin. Aion jatkossa tutkia tätä käännöstä tarkkaan, mutta lohdutan teitä kaikkia sillä, että minulla ei ole mitään mielenkiintoa kääntyä Jehovan todistajaksi. Toki aion heidän kanssaan yhdessä tutkia Raamattua. Jos haluat Jehovan todistajien kanssa tutkia Raamattua, voit kätevästi tästä linkistä kutsua heidät kotiisi! Onko luterilaisilla vastaavaa palvelua?

Päivitys, 27.5.2020. Olen nyt lukenut Uuden maailman käännöstä enemmän ja postaan tänne löydöistäni sitä mukaa, kun tulee mielenkiintoisia jakeita vastaan. En tee uutta päivitystä, jotta kaikki jakeet olisivat kätevästi samassa artikkelissa.

“Niinpä se, joka rikkoo yhtä näistä vähäisimmistä käskyistä ja opettaa toisia tekemään samoin, ei ole kelvollinen taivaan valtakuntaan. Mutta se, joka noudattaa ja opettaa niitä, on kelvollinen taivaan valtakuntaan.” (Mt. 5:19 UM)

Kreikassa sanotaan harvinaisen selvästi, että niitä kutsutaan pieniksi taivasten valtakunnassa, jotka rikkovat pienimpiäkin käskyjä, mutta niitä kutsutaan suureksi, jotka noudattavat niitä. Suuresti ihmettelen, miksi tässä käännöksessä on näin selvä kreikan ilmaus korvattu käsitteellä “ei ole kelvollinen taivaan valtakuntaa”. Ihmettelen mikä oppi tässä on taustalla, haluavatko Jehovan todistajat esittää, että kaikki ovat taivaassa saman arvoisia?

“Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Mt. 5:28 UM)

Tässä jakeessa Uuden maailman kääntäjät ovat lisänneet törkeästi Raamatun pyhään tekstiin sanan, jota ei ole alkukielessä, “jatkuvasti”. Raamattu sanoo, että joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen ja piste. Miksi ihmeessä tällainen lisäys?

“Anna meille syntimme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan.” (Mt. 6:12 UM)

Kreikassa tässä jakeessa on kiistatta preesens, ja tämä Isä meidän rukous kuuluu niin kuin se kirkkoraamatussa on käännetty, “niin kuin mekin annamme anteeksi niille”. Pidän tällaista muutosta lähinnä outona, en kovinkaan vaarallisena muutoksena. Tykkään edelleen Uuden maailman käännöksestä, älkää te Jehovan todistajat olko huolissanne, vaikka hieman kritisoinkin käännöstänne.

“Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette kovasti työtä ja olette kuormitettuja, niin minä annan teille uutta voimaa. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja ottakaa oppia minusta, sillä minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä, niin te saatte uutta voimaa.” (Mt. 11:28-29 UM)

May the force be with you? Molemmissa jakeissa puhutaan kreikassa kiistatta levosta, siinä sanotaan, että minä annan teille levon. Edelleen ei kovin vaarallinen, lähinnä omituinen muutos Raamatun tekstiin.

“Sitten Jeesus käski kansan asettua ruohikolle. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen. Opetuslapset jakoivat ne kansalle.” (Mt. 14:19 RK)

“Hän käski ihmisjoukkojen asettua pitkälleen ruohikolle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen. Taitettuaan leivät hän antoi ne opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat ne ihmisjoukoille.” (Mt. 14:19 UM)

εὐλόγησεν

“Esitti rukouksen” Uuden maailman käännöksessä on aivan oikein. “Siunasi ne” kumpuaa kristillisestä perinteestä siunata ruoka, juutalaisessa rukouksessa ei siunata ruokaa vaan Jumalaa. Alkuteksti ei sano, että Jeesus siunasi leivät, vaan että hän esitti rukouksen.

“Ennemmin taivas ja maa katoavat kuin Laista jää täyttymättä yksikään kirjaimen osa.” (Lk. 16:17 UM)

Tämä jae pistää jo vihaksi. Kreikassa sanotaan harvinaisen selvästi, että laista ei katoa pieninkään piirto, sama minkä Jeesus sanoo vuorisaarnassa (Mt. 5:17-19). Nyt ovat Jehovan todistajat sortuneet vääristelemään Jumalan sanaa kristillisen opin mukaiseksi – lakia ei ole kumottu, se on täytetty, joten se ei koske meitä?

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16 38)

“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh 3:16 92)

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16 RK)

“Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän.” (Joh. 3:16 UM)

Tässä tärkeässä jakeessa on kirkkoraamattuun lisätty selvästi omaa tulkintaa, joutua kadotukseen on kääntäjien mielikuvitusta, Uuden maailman käännös on uskollinen alkukielelle ja puhuu tuhoutumisesta. Uskon helvettiin, toisin kuin Jehovan todistajat, mutta en tämän jakeen pohjalta.

“Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä.” (Joh. 7:19 38)

“Eikö Mooses antanut teille lain? Kukaan teistä ei kuitenkaan noudata lakia.” (Joh. 7:19 UM)

Saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta se ei ole sitä. Tässä jakeessa kreikka sanoo selvästi, että kukaan fariseuksista ei noudata lakia. Kirkkoraamattuun kääntää, että kukaan teistä ei täytä lakia, koska kirkon opin mukaan kukaan ei voi täyttää lakia, vastoin sitä, mitä Raamattu selvästi sanoo (5. Moos. 30:14).