Herran Pyhä Ehtoollinen

https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=93622167

Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta, salaisesti
leipään, viiniin yhdistyy.
Usko lahjan ottaa vastaan,
vaikka järki hämmästyy.

Virsi 221

Synoptiset evankeliumit kertovat Jeshuan viimeisellä aterialla siunanneen leivän ja viinin ja jakaneen ne opetuslapsille. Leivän ja viinin siunaaminen on tuhansia vuosia vanha juutalainen perinne, johon Toorassa ei ole mitään suoraa käskyä, mutta evankeliumeiden mukaan tämä oli käytäntö jo Jeshuan aikaan. Myös ruokkiessaan 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla pyhä teksti sanoo, että Jeshua siunasi ne.

Perinteinen juutalainen rukous leivän siunaamiseksi kuuluu “Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka tuot leivän maasta.” Viinin siunaaminen kuuluu “Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Molemmat rukoukset ovat hyvin vanhoja. On täysin mahdollista, että Jeshua käytti juuri näitä rukouksia siunatessaan viimeisellä ateriallaan leivän ja viinin.

Juutalaiset (ja me pakanat, jotka vietämme sapattia) siunaavat varsinkin sapattiaterialla leivän ja viinin näillä sanoilla. Sapattiateria on juhla-ateria, jolloin nautitaan sapatin levosta, ilosta ja rauhasta perheen ja ystävien kesken. Voisivatko pakanakristityt oppia jotakin juutalaisten sapattiateriasta? Kirkko valvoo tarkkaan, kuka saa osallistua ehtoolliselle. Kirkkolain mukaan Suomen Evankelisluterilaisen kirkon ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Luterilaisen kirkon sisällä kaikilla eri kirkkokunnilla ei ole ateriayhteyttä keskenään. Tulisiko meidän asettaa tällaisia rajoituksia sille, kuka saa nauttia yhteistä ateriaa ja kuka ei? Eikö juuri tämä ollut se syy, miksi Paavali julkisesti moitti Pietaria Galatalaiskirjeen luvussa kaksi?

Kirkossa näitä rukouksia ei lueta ehtoollisella. Jeshuan ehtoollisen asetussanat luetaan, mutta jos olemme tarkkoja, niin leipää ja viiniä ei suoranaisesti siunata. Miksi? Jos seuraamme Jeshuan esimerkkiä, eikö meidän tulisi siunata leipä ja viini?

Viimeisellä ateriallaan Jeshua oli aterialla opetuslastensa kanssa. Kyseessä oli siis ateria, johon kuului varmasti muutakin ruokaa kuin vain leipä ja viiniä. Kuka syö aterialla pelkkää leipää ja viiniä? Jos siis seuraamme Mestarimme Jeshuan esimerkkiä, niin tulisiko meidän nauttia juhlallinen eukaristiaseremonia kirkon alttarilla, jossa syödään mikroskooppisen ohut öylätti ja pieni sormustillinen viiniä? Vai nauttia kunnon juhla-ateria perheen ja ystävien kesken?

Huomaamme, että tästä evankeliumeiden kertomasta Jeshuan viimeisestä ateriasta on muodostettu kirkossa rituaali, joka jakaa kirkkokuntaa, ei yhdistä. Toki Jeshua sanoi, että tehkää tämä minun muistokseni, mutta mitä tarkkaanottaen meidän tulisi tehdä Jeshuan muistoksi? Eikö hän nauttinut aterian opetuslastensa kanssa, eikö täten meidän tulisi nauttia ateria ystävien kanssa, Vapahtajamme Jeshuan Messiaan kunniaksi ja muistoksi? Miksi tyytyä vain pieneen pyöreään öylättiin kirkon alttarilla sunnuntaijumalanpalveluksessa, kun me voisimme sen sijaan nauttia juhlallisen aterian ystävien kesken kaikkine herkkuineen?

Jeshua sanoi, että tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni. Johanneksen evankeliumissa luvussa 6 Jeshua sanoo “Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.” Toki tässä on kreikan sana ἀληθής, joka tässä on käännetty totiseksi, mutta sanakirjan mukaan tällä sanalla on enneminkin merkitys “totuudellinen” kuin kirjaimellisesti ja olemuksellisesti tosi. Sama kreikan sana esiintyy jakeessa Joh. 15:1, jossa Jeshua sanoo olevansa tosi viinipuu. Onko Jeshua kirjaimellisesti, olemuksellisesti viinipuu?

500 vuotta sitten Luther ja Zwingli väittelivät Marburgissa ehtoollisaineiden reaalipreesenssistä. Luther jankuttamalla jankutti, että tämä on minun ruumiini, mikä ei vakuuttanut Zwingliä. Molemmat lähtivät väittelystä kotiin omasta mielestään voittajina. Voimme toki lukea Raamattua kirjaimellisesti ja uskoa, että Jeshua sanoi ehtoollisaineiden olevan kirjaimellisesti ja olemukseltaan todellisesti hänen tosi ruumis ja tosi veri. Tai sitten voimme ottaa huomioon, että Jeshua opetti paljon vertauskuvin, käytti symbolista kieltä eikä karttanut allegorioita. Jehovan todistajat kääntävät Jeshuan ehtoollisen asetussanat “Tämä merkitsee minun ruumistani”. Toki he kääntävät tämän jakeen väärin, mutta viesti on selvä – Jeshua tarkoittaa, että nämä aineet, leipä ja viini, tarkoittavat hänen ruumistaan, eivät ole sitä kirjaimellisesti.

Mitä me saamme luterilaisten reaalipreesenssiopista tai katolilaisten transsubstantiaatio-opista? Mitä hyödymme, jos uskomme, että ehtoollisaineet ovat kirjaimellisesti Jeshuan tosi ruumis ja tosi veri? Huomaamme, mitä kirkoissa tästä on seurannut. Katolilaiset kumartavat ja palvovat monstranssia, jossa on konsekreoitua ehtoollisleipää. Luterilaisilla on kirkoissaan koristeellisia kaappeja, joissa säilötään konsekroitua ehtoollisleipää, siis Kristuksen tosi ruumista. Olen pahoillani, että joudun sanomaan näin suoraan, mutta usko siihen, että leipä olisi kirjaimellisesti Jeshuan tosi ruumis ja viini tosi veri, on täysin absurdia ja naurettavaa. Tämä saattaa loukata kristittyjä, mutta on sangen pientä verrattuna siihen, millaista kieltä Luther käytti juutalaisista.

Ymmärtäisin, jos leivässä tapahtuisi jokin muutos, jos se todellakin siunatessa muuttuisi ihmisen lihaksi, mutta kun siinä ei voida havaita mitään muutosta. Samoin viini pysyy viininä. Joten mitä jos vain lapsen uskolla ottaisimme tämän asian vastaan – Jeshua tarkoitti, että leipä tarkoittaa hänen ruumistaan ja viini hänen vertaan, ne eivät ole sitä kirjaimellisesti.

Joten ehtoollinen, jatkossa en aio osallistua seurakuntani ehtoolliselle. Keskustelua siitä, mitä Jeshua tarkoitti meidän tekevän hänen muistokseen on käytävä. Onko se sapattiateria, juhlallinen ateria ystävien kesken, vai jotain muuta? Toki Paavalin mukaan ehtoollinen on erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Mutta voimmeko erottaa sen kokonaan siitä kontekstista, jossa Jeshua itse sen asetti – joka oli ateria ystävien kesken? Oli niin tai näin, jatkossa aion siunata sapattina perjantai-iltana leivän ja viinin, jakaa ne perheen ja ystävien kesken ja tehdä sen Jeshuan muistoksi. Tämä ei voi olla väärin.

Eitan Bar, Messias ja rabbien opetukset

Eitan Bar teoksessaan Messias ja rabbien opetukset todistelee juutalaisten lähteiden pohjalta, että Jeesus on Messias, eikä ainoastaan Messias, vaan itse tosi Jumala. Hän kritisoi kovalla kädellä modernia rabbinistista juutalaisuutta, joka perustuu hänen mukaansa ihmiskäskyihin ja fariseusten perinnäissääntöihin, joka on uskonnollinen järjestelmä, jonka ainoa tarkoitus on ylläpitää rabbien arvovaltaa ja auktoriteettia. Kirja on viihdyttävää luettavaa, mutta siinä on muutamia ongelmia, joita käyn tässä läpi.

Kirjansa ensimmäisessä luvussa Bar kirjoittaa, että Danielin kirjan luvussa 7, Jesajan kirjan luvussa 9 ja Sakarjan kirjan luvussa 12 Messias kuvataan olevan Jumala ruumiillistuneena ihmiseksi. Hän sanoo, että samaa sanoo Zohar, joka on kirjoitettu satoja vuosia Jeesuksen jälkeen, kuvaillessaan Metatronia. Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa näissä jakeissa kerrotaan Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, kärsii, kuolee ja nousee ylös kuolleista kolmantena päivänä? Bar ei täsmennä. Pidän lisäksi hyvin outona sitä, että todisteita pitää hakea juutalaisesta Zoharista, kabbalistisesta teoksesta, joka on kirjoitettu 1200-luvulla. Eikö todisteet Messiaasta pitäisi hakea juutalaisesta ajattelusta ajalta ennen Jeesusta?

Luvussa 3 Bar lainaa Sakarjan ennustusta Messiaasta Sak. 12:10 “Tässä Jumala puhuu. Jumala on se, joka vuodattaa Henkensä. Jumalaan Israelin kansa katsoo, ja Jumalan Israelin kansa on lävistänyt!” Bar ei ota huomioon juutalaisia käännöksiä, joiden mukaan kansa katsoo Jumalalaan lävistäessään Messiaan, näissä käännöksissä ei sanota, että he lävistävät Jumalan. Myöskään hän ei ota huomioon, miksi Johanneksen mukaan jae kuuluu “He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”? Olen tästä jakeesta kirjoittanut kattavasti tässä.

Jakeesta Miika 5:2 Bar kirjoitaa “Tämä tarkoittaa, että Messias on aina ollut. Hän on ikuinen. Hän on Jumala.” Jeesus on toki koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), täten ensimmäinen luotu olento, täten häntä voidaan kutsua iankaikkiseksi, mutta ei aivan kirjaimellisesti. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Messias on ollut olemassa ennen maailman luomista, eikä niin sanota tässäkään. Bar on hylännyt juutalaisuuden ja uskonut kaikki kirkon valheet ja kääntynyt kristityksi, mikä on todella surullista. Mikään ei vieroita juutalaisia enemmän pois Messiaasta kuin kristittyjen todistelut siitä, että hän on itse Jehova.

“Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.” (Jes. 43:11)

“Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.” (Jes. 45:21)

“Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.” (Hoos. 13:4)

Bar kommentoi “Jumala siis yksin voi pelastaa. Jos pelastus on Messiaan tarkoitus, joko tässä on ristiriita tai sitten Messias todellakin on itse Jumala, Pelastaja.” Ei välttämättä. Jumala pelastaa, lähettämällä Poikansa. Jos luemme tarkkaan mitä tässä sanotaan, niin Jumala on ainoa pelastaja, mikä on hieman harhaanjohtavaa, jos todellisuudessa myös Jeesus on pelastaja. Barin ja muiden kristittyjen ratkaisu tähän ongelmaan on tietenkin, että koska Jumala on kolmiyhteinen ja Jeesus on itse Jumala, niin kaikki Vanhan testamentin kohdat, joissa puhutaan Jumalasta, voidaan tulkita tarkoittavan myös Messiasta.

Luvussa 15 Bar käsittelee joitakin rabbien vastaväitteitä Jeesukselle. Jeesuksen ristiriitaiset sukuluettelot nostetaan esiin. Bar kirjoittaa “Matteus esittää Jeesuksen isän syntyperän, kun taas Luukas esittää Jeesuksen äidin sukupuun – ne ovat kaksi eri sukupuuta eivätkä yksi.” Millä perusteella Bar väittää, että Luukas antaa Marian sukupuun, kun kerran Luukas puhuu Joosefista, jonka isä on Eeli ja sitten annetaan selvästi Joosefin sukupuu? Barin vastaus tähän ongelmaan ei tyydytä. Olen sukuluetteloista kirjoittanut enemmän ja tarjoan oman ratkaisuni tähän ristiriitaan tässä kirjoituksessa.

Luvussa 29 Bar vesittää sanomansa ja esittää, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa osoittivat aina Israelin Jumalaan – Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan – ja käskivät palvella yksin häntä. Nyt hän unohtaa kokonaan, että Jeesus on itse Jumala, jota tulee tietenkin palvoa, jos kerran hän on Jumala – täten kristityt palvovat Jehovan lisäksi Jeesusta, täten toista Jumalaa.

Kirjansa luvussa 30 Bar todistelee Zoharin pohjalta, että Jumala on kolmiyhteinen ja kiistää, että kristityt uskoisivat kolmeen Jumalaan. Hän siteeraa Shemaa 5. Moos. 6:4, jossa Jumalan nimi esiintyy kolme kertaa jakeessa, joka sanoo Jumalan olevan yksi, ja tämä hänen mielestään todistaa, että Jumala on kolme. Mutta hetkinen, eikö hän juuri aiemmin kiistänyt, että kristityt palvoisivat kolmea Jumalaa? Joten miten on, onko Jumala yksi, vai onko hän kolme?

Ensin Bar todistelee, että Jeesus kehotti aina palvomaan yhtä ja ainoaa Jumalaa Jehovaa, sitten hän esittää, että Jumala on kolmiyhteinen, ja että Jeesus on itse Jumala, eikä itse näe tässä mitään ristiriitaa.

Luvussa 41 Bar hyökkää Mooseksen lakia vastaan.

“Mooseksen lain käskyt olivat väliaikainen mittari, vahva kompromissi Jumalan ihanteellisen mittapuun ja paljon alemman moraalitason välillä… Siis nämä käskyt, nämä Mooseksen lait nimenomaan eivät olleet Jumalan ihanne, eivät hänen moraalin tasonsa, vaan ainoastaan ensimmäinen askel, jolla hän veti Israelin kansa ylös moraalisuosta, jossa se siinä ympäristössä eli.”

“Mooseksen laki ei voi muuttaa ihmissydäntä, eikä se koskaan ole ollut sen tarkoituskaan.”

Bar väittää, että Mooseksen laki oli väliaikainen. Raamatun selvä todistus on, että Mooseksen laki on ikuinen:

“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)

“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)

“Minä en riko liittoani enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt.” (Ps.89:34)

“Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.”
(Ps. 119:160)

“Mutta Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen.” (Ps. 33:11)

“Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.” (Ps. 119:89)

“Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8)

Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa:

“Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Mt. 5:18)

Miten on mahdollista, että juutalainen Bar pitää Mooseksen lakia väliaikaisena? Hän on luopunut juutalaisuudesta ja on kääntynyt kristityksi ja uskoo kaikki kirkon valheet.

Bar väittää, että Mooseksen laki ei ollut Jumalan ihanne. Miksi ihmeessä Jumala olisi antanut väliaikaisen lain, kompromissin, joka ei ollut täydellinen? Eikö kaikkivaltias Jumala olisi voinut antaa täydellisen lain yhdellä kerralla? Juuri niin hän tekikin. Kuningas Daavid psalmissa 19 sanoo, että Jehovan Toora, eli Mooseksen laki, on täydellinen (Ps. 19:8). Raamattu siis todistaa, että Toora on täydellinen, täten Bar on pahasti väärässä.

Bar esittää, että Mooseksen laki ei voi muuttaa ihmissydäntä. Tässäkin hän on pahasti väärässä. Psalmissa 19 sanotaan:

“Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen.” (Ps. 19:7-8)

Tässä sanotaan, että Mooseksen laki voi tehdä tyhmästä viisaan, tässä sanotaan, että Mooseksen laki ilahuttaa sydämen. Mooseksen laki täten voi Raamatun mukaan muuttaa ihmistä, ja parempaan suuntaan. Koko psalmi 119, Raamatun pisin luku, on yhtä iloon puhkeamista ja ylistystä Mooseksen lain mahtavuudesta, kyvystä valaista silmät, puhdistaa sydän ja johdattaa vanhurskaaseen ja oikeaan, Jumalaa miellyttävään elämään. On todella surullista, että Bar käännyttyään kristityksi on luopunut juutalaisuudesta ja nyt hyökkää Tooraa, Jumalan pyhää lakia vastaan.

Kaiken kaikkiaan Bar toki pystyy näyttämään, että Jeesus olisi Messias, mutta valitettavasti hän pitää Jeesusta Jumalana ja Tooraa kumottuna, väliaikaisena lakina. Toki hän ansiokkaasti osoittaa, kuinka pimeää moderni kabbalistinen juutalaisuus on, mutta tässä tapauksessa hän on itse kääntynyt yhdestä hullutuksesta toiseen. Joten annan tälle kirjalle yhden pisteen viidestä.

Naamioitunut Jumala

The Holy Trinity

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi.” (5. Moos. 6:4)

“niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jehova on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole.” (5. Moos. 4:39)

“Te olette minun todistajani, sanoo Jehova, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.” (Jes. 43:10)

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

“Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.” (Gal. 3:20)

Raamatun todistus on harvinaisen selvä. Jumala on yksi. Jumalan lisäksi ei ole mitään muuta jumalaa. Profeettojen todistus on selvä – Jumala yksin pelastaa, armahtaa ja antaa synnit anteeksi. Hänen lisäkseen ei ole ketään toista.

Sitten tullaan kristittyjen näkemykseen Evankeliumeista. Jeesus itse ei kertaakaan sano olevansa itse kaikkivaltias Jumala Jehova, vaan hän kutsuu itseään aina Ihmisen Pojaksi. Kysyttäessä hän myöntää olevansa Israelin Messias. Kysymykseen juutalaisen kansan kuninkuudesta hän vastaa, että hänen kuningaskuntansa ei ole tästä maailmasta. Mutta Jeesuksen jumaluus – kertaakaan Jeesus itse ei sano olevansa itse kaikkivaltias Jumala Jehova, Herra Sebaot. Mutta se ei estä kristittyjä pitämästä Jeesusta Jumalana.

Mitä oikein tapahtui? Profeettojen mukaan Messias on asemaansa voideltu ja korotettu ihminen, ei koskaan Jumala. Mutta kristittyjen mukaan Jeesus on Jumala?

Leikitellään ajatuksella hetki. Jumala itse syntyi ihmiseksi, mitä yksikään profeetoista ei osannut kertoa ennalta. Jumala itse käveli maan päällä, opetti, paransi sairaita, karkoitti riivaajia, kärsi, kuoli, haudattiin ja nousi ylös kuolleista. Kaikki tämä naamion takana. Hän itse kertaakaan ei sanonut olevansa Jumala, hän sanoi opettavansa vain sen, minkä Isä hänelle antaa, hän vaelsi kaikessa Isän teitä, ei koskaan korottanut itseään, vaan ainoastaan Taivaan Isää. Mutta meidän tulisi uskoa, että hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova?

Miksi Jumala kätkeytyisi naamion taakse? Jos hän on itse Jumala, miksi hän ei tehnyt asiaansa täysin selväksi? Miksi kukaan profeetoista ei osannut kertoa Messiaasta, joka on itse kaikkivaltias Jumala Jehova? Miksi Jumala itse kuoli ristillä? Miten Jumala voi kuolla? Toki hän nousi ylös kuolleista, mutta niin nousi Elian henkiin herättämä lesken poikakin, sekä mies, jonka ruumis kosketti Elisan luita. Jeesus itse herätti kuolleita. Joten Jeesuksen ylösnousemus ei ollut mikään ainutlaatuinen tapahtuma historiassa. Kuolleita oli herätetty aiemminkin. Joten kristittyjen todistelut siitä, että Jeesuksen ylösnousemus todisti hänen jumaluudestaan, ovat täyttä puppua. Jos Jeesus on Jumala, tämä asia on meiltä Raamatussa kätketty. On vain kasa jakeita, jotka on käännetty väärin, tai tulkittu kieroon, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Olen nämä jakeet käynyt läpi tässä.

Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko kolminaisuuteen tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Wikipedian mukaan kristinuskon ulkopuolella ovat kaikki, jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Jos meidän pelastuksemme ja statuksemme kristittynä edellyttää, että uskomme Jeesuksen jumaluuteen ja kolminaisuusoppiin, miksi Raamatussa tätä oppia ei tehdä täysin selväksi? Miksi kukaan profeetoista ei osaa kertoa sanaakaan kolminaisuusopista? Miksi Uudessa testamentissa kukaan apostoleista ei osaa kertoa sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta, miksi Jeesus itse ei puhu tästä aiheesta sanaakaan? Ja kuitenkin meidän pelastuksemme riippuu kirkon virallisen uskontunnustuksen mukaan uskostamme kolmiyhteiseen Jumalaan?

Paavali aloitti saarnansa synagoogassa sapattina aina Mooseksen laista, Profeetoista ja Kirjoituksista (Apt. 13:43; 14:1; 17:1-3; 17:17; 18:4; 28:23). Mooseksen todistus on harvinaisen vahva, Jumala on yksi (5. Moos. 6:4). Profeettojen todistus samoin on harvinaisen selkeä – Jumala on yksi, eikä koskaan kaksi tai kolme. Kirjoituksista luemme montaa sanaa Jumalasta, mutta emme sanaakaan siitä, että hän olisi kolmiyhteinen.

Joten jos perustamme uskomme yksin Raamatun sanan varaan, sen sijaan, että seuraisimme Lutheria ja kirkkoisiä, niin päädymme varmasti siihen tulokseen, että Jumala on yksi, ei koskaan kaksi tai kolme. Emme löydä Raamatustamme ainuttakaan todistusta, jonka mukaan Jumala olisi kolmiyhteinen. Joten miksi emme palvoisi Jehovaa, joka on yksi Raamatun mukaan? Miksi palvoa kolminaisuutta, käsitettä, joka esiintyy Raamatussa tasan nolla kertaa? Baruch haShem, palvokaamme Jumalaa, joka on yksi!

Jeesus, Israelin Messias

Yeshua hepreaksi

Me uskomme, että Jeesus (Jeshua) on meidän Herramme, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Daavidin poika, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, rabbi ja profeetta, itse Jumalan Poika. Seurakunnassamme kutsumme Jeesusta hänen hepreankielisellä nimellään Jeshuaksi. Heprean sana Jeshua tarkoittaa pelastusta (Mt. 1:21) ja paino tällä sanalla on toisella tavulla. Suvaitsemme kuitenkin niitä, jotka kutsuvat Jeesusta suomenkielisellä nimellä Jeesukseksi. Tässä opetuksessa jatkossa kutsumme kuitenkin Jeesusta Jeshuaksi. Tässä opetuksessa pohdimme Jeshuaa, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt meidän edestämme ja mitä tarkoittaa, että meidän tulee seurata Mestariamme Jeshuaa.

Tiedemaailma on yksimielinen siitä, että Jeshua oli todellinen historian henkilö. Kukaan ei kiistä, etteikö Jeshua olisi ollut rabbi ja profeetta. Moni uskoo mielellään Jeshuaan, joka oli viisas ja taitava juutalainen rabbi, jonka eettiset opetukset olivat vertaansa vailla. Mutta Jeshuan opetuslapset olivat vakuuttuneita, että tämä mies oli enemmän kuin vain rabbi – enkeleitä korkeampi, itse Jumalan Poika. Jeshuaa kutsutaan Raamatussa Daavidin pojaksi (Mt. 15:22; 20:30, Mk. 10:47). Jeesuksen sukuluettelot todistavat, että hän oli sukua sekä Marian että Joosefin kautta Daavidille. Täten Jeshua voi olla Israelin Messias, juutalaisten kuningas, sillä hän oli Daavidin poika, syntynyt Daavidin kaupungissa Betlehemissä kuten profeetat ennustivat. “Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” (Miika 5:2)

Heprean sana Mashiach, Raamatuissamme käännetty Messiaaksi tai kreikan mukaan Kristukseksi, tarkoittaa voideltua. Kuninkaat voideltiin öljyllä virkaansa, kuten luemme Raamatusta. Jeshuaa ei koskaan voideltu öljyllä ja asetettu hallitsemaan Jerusalemissa maallisena kuninkaana – Jeshua itse sanoo, että hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta (Joh. 18:36). Tämä asia on hiertänyt ja hiertää edelleen juutalaisia, sillä monet odottivat Messiaan olevan maallinen hallitsija, joka vapauttaa juutalaiset vihollistensa ikeestä. Jeesuksen kuningaskunta on hengellinen kuningaskunta, maailmanlaajuinen Jumalan Israel. Juutalaisille, jotka odottavat maallista kuningasta, voidaan esittää kysymys, missä kohtaa profeetat sanovat Messiaan olevan maallinen hallitsija? Juutalaiset odottavat edelleen Messiasta, joka kokoaa hajaannuksesta Israelin heimot, rakentaa kolmannen temppelin Jerusalemiin ja perustaa maan päälle Messiaanisen globaalin rauhan ajan. Me Jeshuan seuraajat tiedämme, että Jeshua tulee toteuttamaan nämä profetiat toisessa tulemisessaan.

Kyltti Jeshuan ristin yllä julisti Jeshuan olevan juutalaisten kuningas. Juutalaiset närkästyivät tästä ja vaativat, että kyltti korjattaisiin muotoon “hän on sanonut olevansa juutalaisten kuningas” (Joh. 19:21). Pilatus vain totesi, että “minkä kirjoitin, sen kirjoitin”. Pilatus täten tietämättään julisti koko maailmalle Jeshuan olevan Israelin kuningas. Jeshua kutsuu monta kertaa Jumalaa Isäkseen, tehden näin itsestään Jumalan Pojan. Kaikki Jeshuan puheet taivaallisesta Isästä ovat käsittämättömiä, jos hän todellisuudessa ei ollut Jumalan Poika. Pietari vahvistaa, että Jeshua on todellakin itse Jumalan Poika “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. (Mt. 16:16) Myös Natanael kutsuu Jeshuaa Jumalan Pojaksi “Natanael vastasi ja sanoi hänelle: “Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”.” (Joh. 1:49) Mitä tarkoittaa Jumalan Poika? Wikipedian mukaan “Jumalan Poika on Raamatun Vanhassa ja Uudessa testamentissa esiintyvä ilmaus, joka kristinuskossa tavallisesti viittaa Jeesuksen ainutlaatuiseen asemaan suhteessa Isään Jumalaan.” Sama artikkeli kertoo, että juutalaisuudessa Jumalan poika voi viitata enkeleihin, ihmisiin tai ihmiskuntaan kokonaisuutena, se viittaa luotuihin olentoihin eikä sinänsä jumalalliseen olentoon. Voimme olla yhtä mieltä siitä, että Jumalan Poika ei tarkoita, että Jeshua olisi kirjaimellisesti Jumalan fyysinen jälkeläinen, koska tällöin Jeshualla pitäisi olla taivaassa sekä Isä että Äiti, mikä olisi harhaoppia kaikkien kristittyjen mielestä. Jumalan Poika tarkoittaa, että Jeshua on Jumalan ainoa Poika, eikä ole ketään toista, joka olisi niin lähellä Jumalaa, kuin Jeshua on Isää. Voimme pitää Jeshuaa jumalallisena, Jumalan Poikana, korkeimpana olentona, joka koskaan on kulkenut maan päällä.

Vanhan testamentin profetioiden perusteella Qumranin essealaisten lahko odotti tulevaksi kahta eri Messiasta, Daavidin poikaa, joka olisi maallinen hallitsija ja sitten Aaronin poikaa, joka on ylipappi. Heprealaisrkirjeen kirjoittaja esittää, että Jeshua on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tässä opetus, jota Qumranin lahko ei ollut oivaltanut – Daavidin poika voi toimia ylipappina, koska hän on ylipappi Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Täten yksi henkilö, Messias Jeshua, voi olla sekä kuningas, että ylipappi. Meidän ylipappimme ei uhrannut pukkeja ja sonneja, vaan hän uhrasi yhdellä kertakaikkisella uhrilla itsensä meidän puolestamme, kantoi meidän syntimme ristinpuulle, kärsi rangaistuksen meidän synneistämme meidän puolestamme ja sovitti meidät ikuisiksi ajoiksi olemaan vanhurskaita Jumalan edessä. Tässä on kristinuskon keskeinen sanoma, johon me yhdymme. “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

Miten me pelastumme? “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:9,10) Raamattu todistaa, että me pelastumme yksin uskon kautta, uskomalla, että Jeshua on kuollut meidän syntiemme vuoksi ja herätetty kuolleista kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua. Juutalainen nuori mies kysyi Jeshualta, että mitä minun pitää tehdä, jotta pelastuisin? (Mk. 10:17) Jeshua ei vastaa, että väärin kysytty, Jeshua sanoo, että pidä käskyt. Jeshua ei sano, että lue Athanasiuksen uskontunnustus joka päivä, usko se, niin sinä pelastut. Ei, vaan tältä mieheltä puuttui jotain. Jeshua vastasi hänelle, että myy kaikki mitä sinulla on, anna rahat köyhille ja seuraa minua. Seuraa minua! Miten Jeshuaa seurataan? Johanneksen mukaan meidän tulle vaeltaa niin kuin Jeshua vaelsi (1. Joh. 2:6). Jeshua noudatti Tooraa, Mooseksen lakia. Jos seuraamme Mestariamme Jeshuaa, silloin noudatamme Tooran käskyjä. Johanneksen mukaan rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat (1. Joh. 5:3). Jos pelastus on yksin armosta, miksi meidän tulisi noudattaa käskyjä? Me noudatamme uudessa liitossa Tooran käskyjä, emme siksi, että pelastuisimme niiden kautta, vaan koska meidät on pelastettu. Paavali vääntää tämän asian rautalangasta, emme saa tehdä syntiä, vaikka olemme armon, emme lain alla (Room. 6:1,2,15). Kun meidät kerran on puhdistettu kaikesta vääryydestä, kaikki hirvittävät syntimme on sovitettu ristillä, kuinka enää palaisimme takaisin entiseen elämäämme tekemään kauhistuttavaa syntiä? Huomaamme täten, että pelastumme yksin uskosta, mutta uskoon tultuamme me noudatamme Tooran pyhiä, vanhurskaita, hyviä (Room. 7:12), täydellisiä (Ps. 19:7) ja ikuisia (Ps. 119:152) käskyjä, koska näissä käskyissä on Jumalan hyvä tahto meitä kohtaan, käskyt on tarkoitettu meille elämäksi ja käskyjen rikkominen on syntiä, josta seuraa hirvittävä kirous.

Jeshua täten on paitsi taitava rabbi, viisas profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, ennen kaikkea syntiemme sovittaja ja meidän Vapahtajamme. Seuraamalla juutalaista Jeshuaa sinä pelastut, kun suullasi tunnustat, että hän on Herra. Pelastukseen ei vaadita mitään muuta. Olkoon Herramme Messiaan Jeshuan armo sinun kanssasi!

Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?

Jehovan todistajat lukevat Joh. 1:1, että Sana oli Jumala, että sana oli jumalallinen. Näin he lukevat kreikan Theoksen adjektiivina.

https://biblehub.com/greek/2316.htm

Huomaa NASB käännökset divinely ja godly. “Θεός is used of whatever can in any respect be likened to God, or resembles him in any way: Hebraistically, equivalent to God’s representative or vicegerent, of magistrates and judges” Joten tarkoittaako kreikan Theos aina varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Miksi Joh. 1:1 Theos on ilman määräistä artikkelia? Määräisen artikkelin kanssa Theos useimmiten tarkoittaa kaikkivaltias Jumalaa Jehovaa, mutta ei silloinkaan aina.

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34) – Tässä kreikan Theosta käytetään ihmisistä, käännetty jumaliksi pienellä j:llä.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2. Kor. 4:4)

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Joten päättelemme tästä, että kreikan Θεός ei yksiselitteisesti ja varmasti aina tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa, varsinkaan ilman määräistä artikkelia. Joten miksi jakeessa Joh. 1:1 se tarkoittaisi varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Missä Athanasius menee pieleen

Facebookissa eräs veli totesi, että Athanasiuksen uskontunnustusta on mielenkiintoista verrata Raamatun sanomaan. Olen samaa mieltä. Se on mielenkiintoista. Athanasiuksen uskontunnustuksessa on niin monta kohtaa, jotka suorastaan huutavat perusteluja Raamatusta, että on syytä käydä ne kaikki läpi tässä. Huomaa, että Athanasiuksen uskontunnustus on luterilaisen kirkon virallinen uskontunnustus, ja Athanasiuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko tähän tunnustukseen tismalleen, kuten Athanasius sen muotoilee.

Laitetaan muutama kohta Athanasiuksen uskontunnustuksesta, jotka kaipaavat perusteluja Raamatusta.

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että joudumme iankaikkiseen kadotukseen, jos emme usko kirkkoisien omasta päästään veistelemiä opinkohtia tismalleen kuten he ne muotoilevat?

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala”

Kuten olen noin miljoona ja yksi kertaa täällä jo aiemmin todennut, yksikään profeetoista Raamatussa ei osaa kertoa sanaakaan Jumalasta, joka on kolmiyhteinen, eikä yksikään apostoleista Uudessa testamentissa osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta.

“Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.”

Voin uskoa sen, että Isä on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton, mutta Raamattu kertoo, että Jeesus sikisi ihmeellisellä tavalla Pyhästä Hengestä, hän syntyi neitsyt Mariasta, mutta oliko hänet luotu ennen aikojen alkua? Joten se jae puuttuu, missä sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ENNEN aikojen alkua, se on, ikuisesti. Kol. 1:15 sanoo, kuten olen täällä jo aiemmin monta kertaa sanonut, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento, täten luotu. Joten niitä jakeita kaipaisin, joissa sanotaan, että Poika on luomaton.

“Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.”

Voin uskoa helposti, että Isä ja Pyhä Henki ovat äärettömiä, mutta kaipaisin Raamatusta selvän jakeen, joka sanoo, että Poika on ääretön.

“Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen”

Ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, voin tämän tunnustaa. Te tiedätte, kuinka en tykkää mysteereistä ja paradokseista, mutta tämä on todella sellainen. Miten Jumala voi olla ikuinen? Jos Jumala on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista, miten me olemme päässeet tähän pisteeseen? Jos jotakin on ollut olemassa ikuisesti, silloin juuri kun kuvittelemme päässeemme tähän hetkeen, sitä ennen on ollut jo aikaa… ikuisesti. Joten Jumalan ikuisuus on mysteeri ja paradoksi, joka meidän vain on hyväksyttävä.

Mutta nyt pitäisi uskoa, että Poika on ikuinen? Toki Jeesus itse sanoo, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, mutta se selittyy, kuten olen jo sanonut, sillä faktalla, että Kol. 1:15 mukaan hän on koko luomakunnan esikoinen. Joten kaipaisin Athanasiukselta selvitystä, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista? Luku ja jae kiitos.

Sitten tullaan tähän, että ei ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen. Palataanpa takaisin alakoulun penkille ja mietitään tarkkaan, jos Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, montako ikuista meillä on? Joten kaipaisin selvän Raamatun jakeen mielellään profeetoista, jossa tämä Jumalan kolminaisuus väännettäisiin rautalangasta, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki eivät ole kolme, vaan he ovat yksi. Mutta paremman puutteessa jae Uudesta testamentista kelpaa sekin.

“Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala”

Että Isä on Jumala on selvää, voimme uskoa, että myös Pyhä Henki on Jumala, mutta että Poika olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova, sitä on vaikea uskoa. Kaipaan ensinnäkin sen profeettojen tekstin, jossa kerrotaan Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, Messiaasta, joka on itse Jumala eikä ihminen, Jeesuksen oman ilmoituksen asiasta ja Uuden testamentin apostoleilta edes pienen vihjeen, että Jeesus on itse Jumala.

“samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta”

Mitä on tämä yhteinen kristillinen usko? Uskoa, joka määriteltiin 300-luvulla kirkolliskokouksissa? Jos palaamme takaisin yksin Raamatun sanaan, kaipaisin sitä jaetta, jossa väännetään meille rautalangasta, että kolme on yksi. Siihen asti minä menen sen mukaan, mitä opin jo alakoulussa, että yksi plus yksi plus yksi on kolme, ei yksi.

“Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.”

Jälleen vetoan jakeeseen Kol. 1:15, jonka mukaan Jeesus on luotu olento. Näyttäkää mulle kiitos se jae, jossa sanotaan, että Jeesusta ei ole luotu, vaan hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista. Se ei vielä riitä, että hän on ollut olemassa ennen Aabrahamia, koska kuten sanottu, hän on koko luomakunnan esikoinen.

“Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia”

Tätä minä jo lainasin. Athanasiuksen mukaan kaikki kolme persoona ovat samanarvoisia, mutta Jeesus itse sanoo, että Isä on minua suurempi. Joten kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että Poika ja Isä ovat keskenään samanarvoisia, jumaluudessa, ihmisyydessä, persoonissa ja olemuksissa.

“Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.”

Kaipaan sitä jaetta Raamatusta, jossa sanotaan, että meidän tulee uskoa kirkkoisän muutaman sadan vuoden päästää rustailemaa uskontunnustusta, jotta voimme pelastua.

“Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.”

Tullaan kaksiluonto-oppiin. Raamattu sanoo monta kertaa, että Jeesus on ihminen. Että hän on Jumala, se ei ole yhtä selvää. Kaipaan sitä Raamatun jaetta, jossa meille selitetään, miten ihminen Jeesus Kristus voi olla samaan aikaan 100% ihminen ja 100% Jumala.

“Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

Vihdoin! Tämän minä voin allekirjoittaa täysin.

“Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Tätä jo käsittelin. Athanasius toivottaa hyvää matkaa helvettiin jokaiselle, joka ei usko kolminaisuudesta tismalleen kuten Athanasius sen on muotoillut. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Lopuksi sanon vain, että pidän täysin mahdottomana, että meidän tulisi uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, Jeesukseen, joka on itse Jumala, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, jotta voimme pelastua. Ja tämä on kirkon virallinen uskontunnustus? Kirkon virallisen opin mukaan et voi pelastua, jos et usko kolmiyhteiseen Jumalaan tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Kiitos kirkko, mutta itse uskon, että kirkon ulkopuolella on pelastus.

Nabeel Qureshi, Yksi Jumala – Allah vai Jeesus?

Luin muutama vuosi sitten Nabeel Qureshin kirjan “Etsin Allahia, löysin Jeesuksen“. Se oli pysäyttävä kokemus. Qureshi avaa länsimaiselle lukijalle monia islamin uskon asioita, sekä perustelee vankasti, kuinka kristinuskoa voi puolustaa järkiargumentein. Tässä teoksessaan Qureshi paneutuu vähemmän omaan elämäänsä ja keskittyy enemmän teologisiin kysymyksiin. Kuten otsikosta saattaa päätellä, Jeesuksen jumaluus on Qureshin teologiassa aivan keskeisessä osassa, koko kristinusko hänen mukaansaa kaatuu tai seisoo tämän kysymyksen valossa. Joko Jeesus on Jumala, tai sitten koko kristinusko on suurta huijausta. Jos Pasi Turusen teos “Kolmiyhteinen Jumala” kutitteli aivonystyröitä, niin tämä Qureshin teos puhuu suoraan sydämelle. Hän perustelee Jumalan olevan rakkaus, koska Jumala itse astui alas taivaasta ja syntyi ihmiseksi, kärsi ristillä ja nousi ylös kuolleista. Kommentoin tässä kirjoituksessani niitä kohtia, joista herää mieleeni kysymyksiä. En kommentoi joka ikistä jaetta, jonka Qureshi tarjoilee kolminaisuusopin puolustukseksi, koska olen suurinta osaa niistä käsitellyt jo aiemmin tässä ja tässä. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka haluaa pikakurssin islamin uskosta, tai haluaa syventyä kristinuskon juuriin. Vaikka en olekaan trinitaari, pidän kirjan kiihkottomasta tyylistä. On harmi, että Qureshi ei enää ole keskuudessamme, minulla olisi ollut häneltä paljon kysyttävää.

“Onko Jeesus siis oman itsensä Poika?”

Qureshi esittelee islamin tauhid opin, jonka mukaan Allah on absoluuttisesti yksi. Tästä opista on seurannut kriisi islamin sisällä – onko Koraani ikuinen? Jos Koraani on ikuinen, Allah ei ole absoluuttisesti yksi. Miksi samaa kysymystä ei ole esitetty juutalaisuudessa? Raamattu sanoo moneen otteeseen, että Toora on ikuinen, eikä yksikään juutalainen ole koskaan kokenut sen uhkaavan Jehovan ehdotonta ykseyttä. Ehkä tämä johtuu siitä, mitä me ymmärrämme sanalla ikuinen. Kenties Toora on ikuinen siinä mielessä, että se on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat (Mt. 5:18), mutta se ei ole Jumalan rinnalla ollut olemassa ikuisesti ennen aikojen alkua. Kenties Jumala loi Tooran?

Puolustaakseen kolminaisuusoppia Qureshi esittää viisi teesiä:

  1. On vain yksi Jumala (Room. 3:30)
  2. Isä on Jumala (Joh. 6:27)
  3. Jeesus on Jumala (Joh. 20:28, Room. 9:5, 2. Piet. 1:1)
  4. Pyhä Henki on Jumala (Apt. 5:3-5)
  5. Nämä kolme ovat erillisiä persoonia (Joh. 14:16-17)

Lisäksi hän esittää, että Jumalan kolminaisuus on läsnä jo Vanhan testamentin ensimmäisessä jakeessa, jossa heprean Elohim, Jumala, on monikkomuodossa, vaikka verbi onkin yksikössä.

Qureshi todistelee, että kolmiyhteinen kristinuskon Jumala on sitoutunut suhteeseen ja voi olla rakastava Jumala, koska hänen kolme persoonaansa ovat sitoutuneet toisiinsa ja näin Jumalan voidaan sanoa olevan ikuisesti rakkaus. Qureshi todistelee, että islamissa Allahin ei voida osoittaa olevan rakkaus. Jos Allah on ikuinen ja absoluuttisesti yksi, hän ei ole rakkaus. Hän on toki luonut maailman ja jokaisen meistä, mutta ei missään kohtaa Koraania kerro rakastavansa meitä jumalallisella agape rakkaudella.

Qureshi esittää kysymyksen, eikö juutalaisten monoteismi kumpua Raamatusta ja eikö se kumoa kolminaisuuden?

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Qureshi todistelee, että tämän jakeen voi kääntää myös “Herra yksin”. Sitten hän esittää, kuinka halki Vanhan testamentin heprean sanalla echad viitataan moniin asioihin, jotka ovat echad, yksi, vaikka koostuvatkin monesta eri osasta, kuten rypäleterttu, tai kaksi sauvaa Mooseksen kädessä tai mies ja nainen avioliitossa.

Qureshi väittää monien juutalaisten uskoneen Jumalan olevan binitaarinen tai jopa trinitaarinen jo Jeesuksen aikaan. Juutalaiset hylkäsivät nämä näkemykset vasta siinä vaiheessa, kun juutalaisuus erkani kristinuskosta.

“Ihmiskunta on luotu kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi, joten rakkaus on osa syvintä olemustamme. Kolminaisuusoppi on kaikkein johdonmukaisin ja vahvin peruste itsensä uhraamiselle ja altruistiselle käytökselle.”

Qureshi esittää, että Jeesuksen jumaluudesta ei päätetty Nikean kirkolliskokouksessa. Kokoukseen osallistuneet piispat, joista monet olivat uskonsa takia amputoituja tai rampoja, olivat yhtä mieltä Jeesuksen jumaluudesta. Kokouksessa Areios esitti oman näkemyksensä ja hänet tuomittiin harhoppiseksi. Qureshi ei lähde valitettavasti osoittamaan kirkkoisien trinitaarisia näkemyksiä ajalta ennen Nikean kokousta. Pasi Turunen tekee näin ansioituneesti teoksessaan “Kolmiyhteinen Jumala“.

“Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)

Qureshin mukaan tässä kohtaa profeetta Jesaja kertoo Jumalan syntyvän ihmiseksi. Niin tässä kuitenkaan ei sanota. Tässä sanotaan, että poika on syntyvä maailmaan, jonka hartioilla toki on herraus, mikä välttämättä ei ole pelkästään Jumalalle kuuluva ominaisuus. Sitten hänelle annetaan yleviä titteleitä – Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Huomatkaamme tarkkaan, että kyse on nimistä, ei ominaisuuksista. Vanhassa testamentissa lukuisilla ihmisillä on Jehovan nimi – Jehoshua, Jehoadah, Jehoahaz, Jehoash, Jehohanan jne. eikä yksikään näistä ollut itse Jumala. Kolminaisuusopin kannalta on vakava ongelma, että syntyvän pojan yhtenä nimenä on Iankaikkinen Isä, sillä aivan keskeistä kolminaisuusopille on, että Poika ei ole Isä. Jumala sanoo, että hän ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Minä kaipaa edelleen sitä profetiaa Vanhasta testamentissa, jossa kerrotaan Jumalan syntyvän ihmiseksi, jossa Messias kuvataan Jumalaksi, jossa kerrotaan tai edes vihjataan, että kaikkivaltias Jumala Jehova olisi kolme, eikä yksi.

Qureshi todistelee Joh. 1:1-3,14 valossa, että Jeesus on Sana, logos, joka oli toisaalta Jumalan luona, toisaalta oli tosi Jumala, mutta varmasti syntyi ihmiseksi. Täten Qureshi pitää tiukasti kiinni kristinuskon puhdasoppisesti kolminaisuusopista.

“Allah verhoutuu piiloon ja lähettää sanansaattajia, kun taas Jahve tulee meitä lähelle ja kulkee keskuudessamme.”

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.” (1. Joh. 4:12)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18)

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Qureshi kirjoittaa, että “Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt”, tarkoittaa, että kukaan ei ole koskaan nähnyt Isää. Jeesus, joka on Jumala ja istuu Isän rinnalla, on opettanut meidät näkemään hänet. Koska Jeesus on itse Jumala, hän voi sanoa, että “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ensin siis Qureshi esittää, että kukaan ei voi nähdä Isää, mutta sitten väittää, että Jeesuksen näkemällä voimme kuitenkin nähdä Isän. Qureshi ei ole ainoa trinitaari, joka on näiden jakeiden edessä rähmällään.

Valoittaakseen Koraanin ja Raamatun eroa, Qureshi kertoo Koraanin julkisesta polttamisesta seuranneista väkivaltaisuuksista. Hän toteaa, että medialle, hallituksille ja jokaiselle on selvää, että Koraanin polttamisesta seuraa levottomuuksia, mutta Raamattuja saa vapaasti polttaa. Miksi näin on? Qureshi kirjoittaa: “Muslimeille Koraani on Allahin itsensä ikuinen Sana. Sen lähemmäksi lihaksi tullutta Jumalaa he eivät pääse. Kristityille Jahven ikuinen Sana on Jeesus. Koraanilla on islamissa vastaava asema kuin Jeesuksella Kristinuskossa. Kun kaikki tämä huomioidaan, kristityn pitäisi kuvitella jonkun polttavan Jeesuksen, jotta hän ymmärtäisi, millainen loukkaus Koraanin polttaminen on.”

“Koraanin asema muslimien sydämessä johtuu islamin käsityksestä, jonka mukaan Koraani on ikuinen. Kristinuskossa näin ei ajatella Raamatusta, vaan Jeesuksesta.”

Qureshi todistaa, että muslimin elämässä Koraani ei ole ylin auktoriteettin, vaan sharia laki nojaa vahvasti hadith-kirjallisuuteen. Sitten hän esittää, että kristityillä Raamattu on ylin auktoriteetti, eikä sitä selittämään ja kristinuskon oppeja selkeyttämään tarvita mitään muuta kirjallisuutta tai traditiota. Tästä ortodoksijuutalaiset ovat varmasti eri mieltä, tutkivathan he kovasti Talmudiaan. Myös katoliset ovat vahvasti eri mieltä, ja nojaavat vahvasti suulliseen katolisen kirkon traditioon. Myös jokainen kristitty voi tahollaan pohtia, perustuuko hänen uskonsa todellakin yksin Raamatun ilmoitukseen. Kolminaisuusoppia ei esiinny Raamatussa ja täten trinitaarit, kuten Pasi Turunen joutuvat siteeraamaan kirkkoisien tekstejä. Sola Scriptura luterilaiset viettäessään sapatin sijaan sunnuntaita pohjaavat oppinsa katolisen kirkon traditioon. Voimme jokainen pohtia vakavasti, onko Raamattu todellakin meidän ylin auktoriteettimme jokapäiväisessä elämässämme?

“Ajatellaanpa esimerkiksi Raamatun Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Opetuslapsi Pietari kirjoitti kirjeensä ja lähetti sen vastaanottajille. He puolestaan tekivät siitä kopioita ja lähettivät sen muiden kaupunkien seurakunnille. Kuvitellaanpa nyt, että seurakunta, johon Pietari kirjeensä lähetti, teki siitä viisi kopiota ja jokainen vastaanottanut seurakunta teki puolestaan viisi kopiota lisää. Jopa näin varhaisessa vaiheessa kirjeen elämää siitä olisi olemassa jo 31 kopiota. Jos joku haluaisi muuttaa tekstiä merkittävästi, hänen pitäisi saada käsiinsä kaikki 31 kopiota. Kukaan ei olisi pystynyt tähän. Ennen neljättä vuosisataa, eli kolmesataa vuotta Jeesuksen ajan jälkeen ei ollut ketään, jolla olisi ollut valta koko kristikunnassa. Siihen mennessä Raamatun teksteistä oli olemassa jo tuhansia kopioita eikä edes kellään auktoriteettiasemassa olevalla olisi ollut mahdollisuutta saada niitä kaikkia käsiinsä.”

Tämä tulisi jokaisen kristityn huomata ja oivaltaa, varsinkin niiden, jotka väittävät Matteuksen evankeliumin kastekäskyn trinitaarisen kaavan olevan katolisen kirkon lisäys. Kenelläkään kristikunnassa yksinkertaisesti ei missään vaiheessa ollut valtaa muuttaa ainuttakaan pyhää tekstiä.

Qureshi kertoo islamin väkivaltaisuudesta rehellisesti. Monet hartaat muslimit aidosti uskovat islamin olevan rauhan uskonto ja uskovat pystyvänsä elämään länsimaisissa yhteiskunnissa rauhanomaisesti. He pohjaavat uskonsa enemmän Koraaniin. Suurin enemmistö taas ottaa mallia Muhammadista ja hänestä kertovast hadith-kirjallisuudesta. Muhammadin oman esimerkin mukaan on selvää, että muslimin tulee surmata ei-uskova. Muhammad oikeutti jihadin. Muhammadin mukaan jihadiin osallistuminen on jokaisen muslimin pyhä velvollisuus ja suurin mahdollinen hyve.

Entä Jeesus sitten? Qureshi valaisee, että Jeesus ei koskaan toiminut väkivaltaisesti, ei koskaan käskenyt opetuslapsiaan sotimaan vääräuskoisia vastaan ja milloin opetuslapset sortuivat väkivaltaan, Jeesus moitti heitä siitä (Mt. 26:52). Kristinusko täten on täysin pasifistinen uskonto Qureshin mukaan, mutta hän myöntää, että ei osaa vastata, onko sorrettujen puolustaminen aseellisesti sallittua, vaan jättää kysymyksen avoimeksi.

Qureshi kertoo muslimien usein pyrkivän osoittamaan, että kristinusko on aivan yhtä väkivaltainen uskonto kuin islam, vetoamalla Raamatun jakeisiin kuten
“Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Mt. 10:34) Välitön konteksti kuitenkin paljastaa mistä on kyse: “Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan” (Mt. 10:35) Tässä siis Jeesus ei suinkaan sano, että hän on tullut tuomaan maan päälle pyhää sotaa, vaan että perheet tulevat hajaantumaan ja jakaantumaan hänen nimensä vuoksi, jota miekka osuvasti kuvaa.

Toinen jae, johon muslimit vetoavat on “Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” (Lk. 19:27) Toki tämä kuulostaa pahalta, mutta on otettava huomioon jälleen Raamatun tyylilaji, Jeesus toki itse puhuu tässä, mutta tämä on suoraan hänen kertomastaan vertauksesta kuninkaasta, joka jakaa palvelijoilleen leivisköitä. Jeesus täten ei itse kehoita ketään väkivaltaan, vaan maalaa meille värikkään kuvan kuninkaasta.

“Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan” (Mt. 22:36)

Tästä jakeesta Qureshi esittää, että kreikan sana μάχαιρα, miekka, voidaan kääntää myös suureksi veitseksi, joka on hyödyllinen työkalu pitkällä matkalla. Kyse välttämättä ei ole pelkästä miekasta, eli siis aseesta, jota käytettäisiin itsepuolustukseen tai sodankäyntiin. Qureshi huomauttaa, että opetuslapset sanovat heillä olevan jo kaksi miekkaa ja se Jeesuksen mukaan riittää. Olisiko opetuslasten joukolle riittänyt sodankäyntiin kaksi miekkaa? Ei, mutta matkalle tarpeellisena työkaluna kaksi suurta veistä olisi ollut tarpeeksi.

Qureshi käsittelee myös ristiretkiä ja myöntää, että ne ovat häpeätahra kristittyjen omassatunnossa, mutta myös niiden historiaan on perehdyttävä. Qureshi esittää, että ristiretket olivat itseasiassa puolustussotia. Muslimit olivat teloittaneet ja surmanneet tuhansia kristittyjä Idässä, joita puolustamaan nyt kutsuttiin hartaita kristittyjä. Mutta tätä sotaansa ristiretkeläiset eivät pysty yhdelläkään Raamatun jakeella puolustamaan. On myös huomioitava, että ensimmäisten vuosisatojen ajan alkukirkko oli täysin pasifistinen, eikä käynyt mitään sotia, eikä yllyttänyt ketään väkivaltaisiin toimiin. Muhammadin elämä taas osoittaa, että Muhammad osallistui lukuisiin väkivaltaisuuksiin ja hän on jokaisen hartaan muslimin esikuva.

Kirjansa kuudennessa osassa Qureshi paneutuu kristinuskon keskeisiin väittämiin, joista ensimmäisenä hän käsittelee Kristuksen ristinkuolemaa. Kuoliko Jeesus ristillä? Muslimit esittävät Koraanin pohjalta, että Jeesus vain näytti kuolevan ristillä, mutta ei oikeasti kuollut. Toiset sanovat, että joku toinen naulittiin ristille Jeesuksen sijaan. Qureshi kertoo nuorena muslimina vakuuttuneensa siitä, että kaikki tutkijat, myös ei-kristityt tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus todella kuoli ristillä. Qureshi murskaa tämän islamin näkemyksen sijaiskärsijästä.

Qureshi paneutuu seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemukseen ja esittää, että ainoa looginen selitys evankeliumin kuvaukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta on, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista. Valehtelijat ovat huonoja marttyyreja. Kristityt kuolemanuhan edessä pitivät kiinni siitä, että olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen. Koko kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen ylösnousemuksen mukana. Evankeliumeista luemme, että Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijöitä oli satoja.

Qureshi kertoo, että islamissa usein todetaan Jeesuksen olleen Allahin lähettämä profeetta ja hänen opetuslastensa olleen Allahin siunaamia. Mutta sitten kuvaan astui juutalainen Paavali, joka keksi Jeesuksesta uuden tulkinnan, keksi omasta päästään, että hän on Jumalan Poika ja itse Jumala, opetti vastoin Jeesuksen omaa opetusta, että laki on kumottu, toisin sanoen Paavali keksi kristinuskon, lisäilemällä Jeesuksen oppiin aivan omiaan.

Qureshilla on surullisen yleinen virheellinen tulkinta Jeesuksen sanoista vuorisaarnassa. Lainataan ne koko kontekstissa:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Qureshi esittää, että lain täyttäminen tarkoittaa lain saattaamista loppuun, kun laki on täytetty, se ei enää sido meitä. Qureshi ei monien muiden tavoin havaitse, mihin ongelmiin tällainen tulkinta johtaa. Saako tappaa, varastaa, tehdä huorin tai valehdella, kun laki kerran on kumottu? Toiseksi Qureshi lainaa vain ensimmäistä jaetta kirjassaan, eikä ollenkaan ota huomioon, että heti seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo, että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei oikein kuulosta siltä, että laki on täytetty siten, että se on saatettu loppuunsa. Eikä myöskään jae 19, jossa Jeesus sanoo, että niitä kutsutaan suureksi taivaassa, jotka noudattavat pienimpiäkin käskyjä, oikein kuulosta siltä, että nyt saa syödä sikaa ja pyhittää sunnuntain sapatin sijaan. Mitä sitten täyttäminen tarkoittaa? Juutalaisessa ajattelussa se tarkoittaa asian vahvistamista, tai oikean tulkinnan antamista. Täten Jeesus täyttäessään lain vahvistaa sen ja antaa sille oikean tulkinnan, jumalallisen tulkinnan, jota meidän on seurattava. Koska Jeesus selvästi sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, täyttäminen täten ei voi tarkoittaa kumoamista.

Qureshi todistaa kiistattomasti, että Paavalilla ei ollut mitään motiivia tai tilaisuutta syrjäyttää opetuslapsia. Hänellä oli vankka ja korkea asema fariseusten keskuudessa, miksi hän olisi luopunut siitä, jos häntä houkutteli ainoastaan maine ja kunnia? Nyt hän joutui Jeesuksen vuoksi pahoinpidellyksi, loukatuksi, herjatuksi ja lopulta teloitetuksi oppinsa vuoksi. Joten Paavalilla ei ollut mitään motiivia perustaa uutta uskontoa. Eikä hänellä ollut siihen mitään tilaisuutta. Jos Jumala oli luvannut Jeesuksen ja opetuslasten kautta välittävänsä evankeliumin koko maailmaan, jonka myös muslimit myöntävät Koraanin pohjalta, tällöin on muslimilla edessään teologinen ongelma – miten Paavali saattoi kumota opetuslasten opin niin nopeasti, jos kerran Allah itse oli luvannut olla opetuslasten kanssa? Qureshi kertoo, että Paavalia ei mainita Koraanissa, miksi, jos hän kerran muslimien mukaan perusti kristinuskon, eikä Jeesus?

Kirjansa kahdeksannen osan Qureshi otsikoi “Väittikö Jeesus olevansa Jumala?” ja aloittaa argumenttinsa toteamalla, että usko Jeesuksen jumaluuteen on pelastuksen edellytys ja laittaa tämän väitteen perään sulkuihin jakeen Room. 10:9. joka kuuluu kirkkoraamatun mukaan “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Tässä sanotaan, että jos sinä tunnustat Jeesuksen Herraksi, sinä pelastut. Ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan Jumala, vaan Herra. Herra halki Raamatun, heprean Adonai ja kreikan Kyrios, tarkoittavat molemmat ketä tahansa korkeassa asemassa olevaa henkilöä. Kummassakaan kielessä tämä sana ei kiistattomasti tarkoita yhtä ainoaa Jumalaa Jehovaa, vaikka se voi toki tarkoittaa myös sitä. Sekaannus tulee siitä, että Raamatussamme on heprean Jehova käännetty lähes 7000 kertaa Vanhassa testamentissa Herraksi ja täten Uuden testamentin puolella ei ole selvää, milloin “Herra” tarkoittaa vain korkeassa asemassa olevaa henkilöä ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Täten tässä jakeessa ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan itse Jumala, se riittää, että uskot hänen olevan Herra ja että Jehova on hänet herättänyt kuolleista. Pelastuaksemme meidän kiitos Jumalan ei tarvitse uskoa Athanasiuksen uskontunnustukseen.

Qureshi esittää, että Uusi testamentti kiistatta kertoo Jeesuksen olevan Jumala jakeissa 2. Piet. 1:1 samoin kuin Tiit. 2:13. Hän ei avaa näitä jakeita meille, ei siteeraa niitä eikä kommentoi millään tasolla. Qureshi antaa vaikutelman, että tässä kiistatta ja täysin vastaansanomatta esitetään Jeesuksen olevan itse Jumala. Olen molempiin jakeisiin vastannut aiemmin tässä ja tässä. Lainaan omaa tekstiäni:

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta “ja” sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

“Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.” (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako “ja” Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikö hän olisi kirjoittanut “Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”?

Seuraavaksi hän esittää, että Johanneksen evankeliumissa “Jeesus esitetään yksiselitteisesti Jumalana”. Hän tarjoaa jakeita Joh. 1:1-3 ja Joh. 1:18. Olen molemmista kirjoittanut jo aiemmin.

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:18 1992)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18 1938)

Qureshi ei vaivaudu kertomaan yleisölleen, että ainoastaan joissakin käsikirjoituksissa Jeesuksen sanotaan olevan itse Jumala. Tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä, enkä käy asiaa purkamaan tässä sen enempää. Riittää tietää, että läheskään kaikissa käännöksissä ei sanota, että Jeesus on itse Jumala. Qureshi esittä kasan jakeita, joita olen kyllin selvästi kommentoinut ja aiemmin mainitsemissani kahdessa blogikirjoituksessani, joten en lähde toistamaan itseäni tässä enempää. Mitään uutta Jeesuksen jumaluutta puoltavaa argumenttia ei Qureshi kykene esittämään, mutta hänet itsensä entisenä muslimina nämä jakeet pysäyttivät ja saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että Uudessa testamentissa Jeesuksen kerrotaan olevan itse Jumala.

Qureshi onnistuu yllättämään ainoastaan pari kertaa, ensimmäiseksi tarjoamalla Markuksen evankeliumista jakeen, johon en ole törmännyt tässä polemiikissa aiemmin. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Qureshi esittää Jeesuksen olevan kymmenen käskyn Herra, eli siis itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Mutta eikös Qureshin mukaan laki kumottu ristillä? Miksi siis Jeesus julistaisi olevansa lakkautetun lain Herra? Jos Qureshi olisi vielä elossa, tiedustelisin häneltä, pyhittääkö hän täten sapatin, onhan hänen Jumalansa, Jeesus, itse sapatin Herra. Itse en näe ongelmaa siinä, että Jeesus on Jumalan ainoa Poika, luotu ennen kaikkea muuta, jolle Jumala on antanut vallan antaa syntejä anteeksi, joka korottaa aina Isää, ei koskaan itseään, joka opettaa meille Tooraa ja julistaa olevansa sapatin Herra. Hän voi olla sapatin Herra, koska hän on ainoa synnitön koskaan elänyt ihminen ja ainoa, joka koskaan on läpi koko elämänsä pitänyt sapatin pyhänä. Me kaikki muut olemme tätä käskyä rikkoneet ja tarvitsemme siksi Jeesusta syntiemme Vapahtajaksi. Mutta tarvitseeko meidän uskoa, että hän itse Jumala pelastuaksemme?

Toinen yllätys on Markuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus on tuomittavana. Kun häneltä kysytään, onko hän Kristus, Jumalan Poika, Jeesus vastaa:

“Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (Mk. 14:62)

Qureshi esittää, että Jeesus tässä lainaa kahta Vanhan testamentin kohtaa:

“Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:13-14)

“Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” (Ps. 110:1)

On aivan oikea oletus, että Jeesus tässä siteeraa Vanhaa testamenttia. Danielin kirjassa toki kerrotaan Ihmisen Pojasta, joka saapuu pilvissä, mutta onko tämä Ihmisen Poika itse Jumala? Mikään Danielin kirjassa ei viittaisi siihen, että tämä on itse Jumala. Tässä sanotaan, että hänelle annettiin kaikki valta – jos Jeesus on itse Jumala, hänelle ei olisi tarvinnut antaa valtaa, hänhän olisi kaikkivaltias Jumala, jolla on ollut valta aina aikojen alusta asti. Qureshi ei huomioi, että tämän jakeen mukaan valta annettiin Jeesukselle. Jos Jumala antoi hänelle vallan, kuten vallan antaa syntejä anteeksi, vallan hallita koko luomakuntaa, silloin tämä on vahva todiste siitä, että hän ei ole itse Jumala.

Psalmissa 110 taas Jehova sanoo Daavidin Herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealle puolelleni. Että Messias, Jumalan Poika, istuu Jumalan oikealla puolella on kaikille selvää, mutta edellyttääkö se, että hän on itse Jumala? Tässäkin Jumala sanoo hänelle, että istu minun oikealle puolelleni. Se on käsky, joka edellyttää, että hän aiemmin ei istunut Jumalan oikealla puolella. Tämä ei ole saivartelua. Jos Jeesus on itse Jumala, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, silloin hänen olisi pitänyt istua Jumalan oikealla puolella aikojen alusta asti. Ei nyt takerruta siihen, että Jumala itse käskee Jumalan istui oikealle puolelleen, kolminaisuus saa pään sekaisin muutenkin.

Vakuutettuaan mahtipontisesti että Jeesus on Jumala, Qureshi käy läpi jakeita, joihin hän muslimina tarttui kumotakseen Jeesuksen Jumaluuden. Hän aloittaa Johanneksen evankeliumista:

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

Muslimit esittävät, että Jumala tässä on yksin Jumala, ja Jeesus on lähetetty. Jos hän on lähetetty, miten hän voi olla todellisuudessa itse lähettäjä? Olen vahvasti samaa mieltä.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Tässä Qureshi esittelee jakeen, joka on rakas niin minulle kuin Jehovan todistajillekin. Eikö kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ole jumaluudessa tasan yhtä suuria? Miten Jeesus voi sanoa, että Isä on minua suurempi?

Qureshi esittelee Raamatusa muslimien lempijakeita, joissa osoitetaan Jeesuksen rukoilevan Jumalaa (Mk. 1:35) ja joissa Jeesus kehottaa ihmisiä palvelemaan yksin Jumalaa (Mt. 4:10).

“Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19)

Tässä selvästi kerrotaan Pojan aina toteuttavan Isänsä tahdon, eikä hän tee mitään omin päin.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32)

Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala, itse Jehova, miten on mahdollista, että hän ei voi profetoida ilman Isää? Miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, mitä itse Jumala ei tiedä?

Qureshi esittää, että Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Näin hän siis julisti olevansa ihminen, ei Jumala.

Qureshi kertoo muslimina usein kysyneensä kristityiltä, miksi Jeesus ei kertaakaan sano olevansa itse Jumala, jos kerran halki Vanhan testamentin Jumala itse toistuvasti julistaa olevansa Jehova. Miksi Jeesus ei toimi samoin?

Vastauksena kaikkiin näihin muslimien esittämiin argumentteihin Qureshi toteaa, että ne on kaikki irroitettu irti kontekstista. Qureshi väittää, että kolminaisuusopin mukaan Isä on suurempi kuin Jeesus, mutta Jeesus on silti Jumala. Tässä Qureshi on sortunut todella pahaan harhaoppiin, niin pahaan, että hänet olisi keskiajalla poltettu roviolla. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki yhtä suuria. “yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa… Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia… Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” Miten on edes teoriassa mahdollista, että kolmiyhteisen Jumalan Poika olisi kolmiyhteisen Jumalan Isää pienempi? Siis miten Jumala voi olla pienempi kuin Jumala? Qureshi vastaa tähän esimerkin avulla, Yhdysvaltain presidentti on suurempi kuin Nabeel Qureshi, mutta silti molemmat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala itse ei voi olla Jumalaa pienempi ja kirkkoisät eivät koskaan opettaneet näin, vaan kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki samanarvoisia, joten Qureshi valitettavasti on pahasti harhaoppinen, mitä tulee kolminaisuusoppiin. Olisipa hän vielä elossa, tästä olisi saanut hyvän keskustelun aikaan! On myös huomattava, että Athanasiuksen uskontunnustus on lukuisten loogisten ongelmien lisäksi sisäisesti ristiriitainen esittäessään, että kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat samanarvoisia, mutta ihmisyydessään Poika on Isää pienempi. Jos Jumala on kolmiyhteinen, miksi Jeesus tai Paavali ei antanut meille Athanasiuksen uskontunnustusta? Miksi näin monimutkaista asiaa ei kukaan Raamatussa meille avaa, miksi sen avaaminen on jätetty kirkkoisien harteille? Varsinkin, kun emme voi pelastua, ellemme usko tismalleen kuten Athanasius uskonsa muotoilee.

Qureshi raottaa hieman kaksiluonto-oppia ja esittää, että monet muslimien esittämät argumentit raukeavat, kun ymmärretään, että Jeesus oli todellakin sekä ihminen että Jumala. Täten hän tunsi nälkää, hänen oli jano, hän itki jne. Qureshin mukaan Jeesus rajoitti vapaaehtoisesti omaa jumaluuttaan, niin että hän esimerkiksi ei tiennyt kaikkea.

Kysymykseen, miksi Jeesus ei suoraan julistanut olevansa Jumala, Qureshi vastaa yksinkertaisesti toteamalla, että Jeesus ei halunnut paljastaa itseään heti. Mutta minua ihmetyttää, miksi hän ei koskaan paljastanut itseään? Hänhän olisi voinut opetuslapsilleen aivan hyvin ylösnousemuksensa jälkeen kertoa suoraan, että minä olen kaikkivaltias Jumala Jehova, ja jos te ette tätä usko, te joudutte kadotukseen. Hän olisi voinut antaa meille Athanasiuksen uskontunnustuksen. Mutta Jeesus ei tehnyt niin. Koskaan.

Qureshi tiivistää ajatuksensa “Hän oli epäilyksettä jotain muuta kuin vain ihminen.” Olen samaa mieltä. Mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Kaikille on selvää, että Jeesus oli rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, Jumalan Karitsa, syntiemme sovittaja, Vapahtaja ja Jumalan Poika. Hän siis oli paljon enemmän kuin vain ihminen. Mutta Jumala? Toisin kuin Qureshi väittää, todellisuudessa kaikki ne jakeet, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala, on irroitettu irti kontekstista, ymmärretty väärin, käännetty väärin tai sitten ne ovat suoranaisesti lisätty Jumalan sanaan (kuten Joh. 1:18). Qureshi ei voi enää vastata minulle, kunnes kohtaamme kenties taivaassa, mutta osaisiko joku muu?

Johtopäätöksenä Qureshi kirjoittaa “Voisinko muka uskoa, että pelastaakseen Jeesuksen ristiltä Jumala (Allah) petti opetuslapset ja antoi heidän julistaa Jeesusta ylösnousseena Herrana lähettäen näin miljardeja ihmisiä helvettiin?”

Kirjansa lopuksi Qureshi käy läpi profeetta Muhammadin asemaa profeettana. Hän kertoo muslimien pitävän Viidennen Mooseksen kirjan profetiaa profetiana Muhammadista:

“Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15)

Qureshi todistaa, että tarkkaan ottaen tässä kerrotaan profeetan polveutuvan israelilaisista, joten se ei voi tarkoittaa ishmaelilaista Muhammadia. Toinen jae, johon muslimit viittaavat on Uuden testamentin pätkä:

“Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26)

Muslimit väittävät Puolustajan tässä tarkoittavan Muhammadia, kun jae selvästi kertoo, että kyse on Pyhästä Hengestä.

Qureshi esittää, että emme voi varmuudella tietää Muhammadista mitään varmaa. Muhammadista koottu hadith-kirjallisuus on koottu paljon Muhammadin kuoleman jälkeen. Ja se mitä hadith-kirjallisuudessa Muhammadista kerrotaan, ei ole imartelevaa. Muhammadin kerrotaan syyllistyneen hirvittäviin väkivaltaisuuksiin, hän nai 9-vuotiaan tytön, halveksui naisia ja yritti monta kertaa itsemurhaa. Qureshin mielestä nämä eivät ole profeetan ominaisuuksia. Näin ollen muslimin täytyy Qureshin mukaan joko kiistää hadith-kirjallisuuden luotettavuus, tai uskoa Muhammadin syyllistyneen lukuisiin väkivaltaisuuksiin.

Koraani merkitsee muslimille samaa kuin Jeesus kristinuskolle. Näin ollen Qureshi kertoo omasta kääntymisestään, että ollessaan muslimi, hän piti loppuun asti kiinni Koraanin jumalallisuudesta. Muslimien mielestä Koraanin jumaluudesta todistavat Koraanissa esiintyvät profetiat, ihmeelliset numeeriset koodit tekstissä, yliluonnollinen tieto luonnontieteestä, sekä uskomattoman kaunis arabiankieli ja tyyli. Qureshi murskaa kirjassaan näistä väitteistä jokaisen.

Qureshi teki rohkean päätöksen ja päätti seurata todisteita, yksin todisteita. Senkin uhalla, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa hylkäisivät hänet, hän päätti kääntyä kristityksi. Tämä siksi, että hän oli täysin vakuuttunut Jeesuksen jumaluudesta, siitä että Jeesus todella kuoli ristillä, todella nousi ylös haudasta ja että Uusi testamentti on luotettavaa Jumalan sanaa. Hän hylkäsi Koraaniin ja Muhammadin.

Kuten sanoin johdannossa, voin suositella kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän islamin ja kristinuskon välisistä eroista. Myös Qureshin omaelämäkerrallinen “Etsin Allahia ja löysin Jeesuksen” on edottomasti lukemisen arvoinen. Tässä arvostelussani en ole hyökännyt jokaisen sivun kimppuun, vaan esitän ajatuksia niistä kohdista kirjaa, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Koska Qureshi ei ole enää keskuudessamme, rukoilen, että edes joku kristitty jaksaisi minulle vastata minua askarruttaviin kysymyksiin. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Kuka ottaisi haasteen vastaan?

Jeesus on tosi Jumala?

Sivustolta Luterilainen.com löytyy Markku Särelän jo vuonna 1974 kirjoittama lyhyt tutkielma aiheesta “Jeesus on tosi Jumala”. Käyn sen kimppuun tässä pala palalta.

Särelä kirjoittaa johdannossaan mahtipontisesti: “Raamattu ilmoittaa syntiemme sovittajan, Jeesuksen, Jumalan Pojaksi, joka on jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.”

Kova väite. Jään odottamaan, missä kohtaa Raamattua julistetaan Jeesuksen olevan jumaluudessa Isän kanssa yhdenvertainen.

Hän varoittaa meitä aiheellisesti: “Jeesuksen persoonaa koskevia asioita me emme voi ratkaista oman järkemme varassa, vaan meidän on pitäydyttävä siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut meille. Monet ovat menneet harhaan sen vuoksi, että he ovat itse luoneet itselleen oppijärjestelmän tai filosofian.”

Katsotaan täten, kuka meistä pitäytyy Jumalan sanassa ja kuka on rakentanut aivan oman oppijärjestelmän.

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20 1938)

Särelä esittää, että “Jo yksistään tämä kohta riittää todistamaan, että Jeesus on tosi Jumala.”

Tämä jae siis kuulemma riittää. Mutta mitä tässä sanotaan? Että hän on tosi Jumala. Kuka “hän”? Viittaako “hän” tässä Jumalaan, vai Jeesukseen? Edellisessä virkkeessä “hän” tarkoittaa Jumalaa, miksi ei myös jälkimmäisessä? On mielenkiintoista, että Särelä avaa pelin jakeella, jonka voi tulkita kahdella eri tavalla. Onko tämä paras Raamatun todiste Jeesuksen jumaluudesta? Jehovan todistajat kääntävät tämän jakeen näin:

“Me kuitenkin tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille ymmärrystä, jotta oppisimme tuntemaan hänet, joka on tosi. Me olemme hänen yhteydessään, joka on tosi, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuisen elämän lähde.”

Uuden maailman käännös on tässä kohtaa uskollisempi alkutekstille kuin kirkkoraamattu. Kreikassa Jumalaa kutsutaan totiseksi kolme kertaa, kirkkoraamattu antaa ymmärtää virheellisesti, että Jeesusta kutsuttaisiin tässä totiseksi ja täten viimeinen virke saadaan kuulostamaan siltä, kuin Jeesus olisi se Totinen, eli siis itse Jumala.

“Tätä Jeesusta Paavali sanoo Jumalaksi: — Heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, J u m a l a, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:5)

On hyvä muistaa, että alkukielessä kreikassa ei ole välimerkkejä, ei pisteitä, ei pilkkuja, eikä suuria eikä pieniä alkukirjaimia, eikä edes sanojen välillä välilyöntiä erottamassa sanoja. Tämä jae täten, voidaan jäsentää monella eri tavalla. Jehovan todistajat tekevät sen näin:

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.”

Kuten sanoin, molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jos Jeesus on tosi Jumala, miksi tätä asiaa ei sanota Raamatussa suoraan, selvästi ja täysin yksiselitteisesti?

“Tuomas tunnusti Jeesuksesta: — Minun H e r r a n i ja minun J u m a l a n i. (Joh. 20:28)”

Tuomas nostaa katseensa ylös taivaaseen ja huudahtaa Jumalalleen, minun Herrani ja minun Jumalani! Miksi pitäisi olettaa, että hän tässä puhuttelee Jeesusta Jumalaksi?

“Pietari kirjoittaa hänestä: – Niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän J u m a l a m m e j a V a p a h t a j a n J e e s u k s e n K r i s t u k s e n vanhurskaudessa. (2 Piet. 1:1)”

Tämäkin on klassinen jae. Tämän jakeen pohjalta on jopa johdettu eräs kreikan kielioppisääntö, jonka hienoa nimeä en nyt muista, mutta sen perusteella kreikan “kai” tällaisessa lauseessa tarkoittaa, että ensimmäinen ja toinen sen avulla yhdistetty sana viittaavaat samaan asiaan, eli että Jeesus Kristus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, tässä ei puhuta toisaalta Jumalasta ja toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta. Näyttäkää minulle kiitos, kreikan ja Raamatun pohjalta, että Jeesus on sekä Jumalamme että Vapahtajamme, eikä tässä puhuta meidän vanhurskaudestamme, joka meillä on toisaalta Jumalassamme ja toisaalta Vapahtajassamme.

“Luukas kirjoittaa Johannes Kastajasta, Jeesuksen airuesta: — Ja hän kääntää monta Israelin lapsista H e r r a n, heidän J u m a l a n s a, tykö. ja hän käy h ä n e n edellään… (Luuk. 1:16,17)”

Ilmeiseti Särelä tulkitsee, että hän, eli Johannes Kastaja, kääntää lapsia Herran ja Jumalan tykö, ja Herra ja Jumala tässä tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Tai sitten luemme, että Johannes Kastaja kääntää lapsia Jumalan tykö ja Jeesus käy Johannes Kastajan edellä. Kaikki tämä on kovin tuttua. Jeesuksen jumaluus kun on asia, joka on meiltä selvästi Raamatussa kätketty, ja aina tarvitaan hitunen verbaalista akrobatiaa, jotta löydämme Raamatustamme Jeesuksen kätketyn jumaluuden.

“Sana oli Jumala. (Joh. 1:1) Tässä on puhe persoonallisesta Sanasta, joka tuli ihmiseksi maailmaan, eli Jeesuksesta.”

Sana oli Jumala. Kreikka on harvinaisen yksiselitteinen. Mutta kun Sana tuli lihaksi, kun Jeesus lapsi sikisi Marian neitseellisessä kohdussa Pyhästä Hengestä, oliko Jeesus enää Jumala?

“Vanhan Testamentin ennustukset lupaavat meille Vapahtajaksi itse Jumalan: Sillä lapsi on meille syntynyt, P o i k a on meille a n n e t t u, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä J u m a l a (Eel), I a n k a i k k i n e n I s ä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5).”

Särelä puhuu tässä Vanhan testamentin profetioista monikossa, mutta koko tutkielmassaan lainaa vain tätä yhtä jaetta. Tästä olen yrittänyt tiedustella Facebookissa oppineilta, saamatta mitään vastausta – missä kohtaa profeetat julistavat Messiaan olevan itse tosi Jumala, Jehova? Tässä Jesajan jakeessa ei sanota, että Messias on itse Jumala, tässä sanotaan, että hänen nimensä on muiden nimien ohella Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä. Siinä ei ole mitään erikoista tai poikkeuksellista, että Raamatun monilla henkilöillä on Jumalan nimi, kuten Jehoshua, Obadjah tai Daniel jne.

Särelä esittää, että Jesajan puhe Pojasta Isänä ei tarkoita Jeesuksen suhdetta Jumalaan, vaan hänen suhdettaan meihin – hän on meidän Isämme. Näin hänen täytyy sanoa, koska kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala, ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Minä olen Athanasiuksen uskontunnustuksen lukenut, oletko sinä, jos kutsut itseäsi luterilaiseksi? Athanasiuksen uskontunnustus on yksi kirkon kolmestä virallisesti uskontunnustuksesta, joten sinun on hyvä olla tietoinen mitä se opettaa, jos kuulut Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.

“Erittäin tärkeä todiste Jeesuksen jumaluudesta on hänen nimensä Herra, jota hepreassa vastaa Jahve eli Jehova ja kreikassa Kyrios.”

Juutalaiset tietävät oikein hyvin, että Jumalan nimi tulee lausua Jehova, ei Jahve. Jahve on kristittyjen tutkijoiden omasta päästään keksimä nimi, mutta ei nyt takerruta siihen.

“Paavali tunnustaa Jeesuksen VT:n Herraksi (Jahveksi): —Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut… Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room. (10:9,13).”

“Alkukirkon lyhyt uskontunnustus: “Jeesus Kristus on Herra” merkitsi ristiinnaulitun Marian pojan tunnustamista VT:n Jumalaksi eli Jahveksi.”

Logiikka tässä menee niin, että Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan Herraksi, Uudessa testamentissa on Vanhan testamentin tetragrammi JHWH käännetty Herraksi, kreikaksi Kyrios, joten Herran täytyy tarkoittaa Jehovaa, ja koska Jeesusta kutsutaan Herraksi muutaman sata kertaa Uudessa testamentissa, se ei voi tarkoittaa muuta kuin että Jeesus on Jehova. Pieleen tässä mennään vain siinä, että Jumalan oma pyhä, vanhurskas ja iankaikkinen nimi, Jehova, esiintyy Vanhassa testamentissa lähes 7000 kertaa. Septuagintan kääntäjät ovat tämän nimen jostain ihmeen syystä kääntäneet kreikan sanalla Kyrios, joka tarkoittaa Herraa. Uudessa testamentissa täten kreikassa Vanhan testamentin lainausten kohdalla lukee Kyrios. Huomaamme siis, että Herra tarkoittaa Jehovaa ainoastaan myöhemmissä käännöksissä. Missään kohtaa Raamattua ei Jeesusta kutsuta Jehovaksi, mutta monta kertaa Herraksi. Herra ei yksiselitteisesti tarkoita Jehovaa. Saara kutsuu Aabrahamia Herrakseen, eikä kukaan kuvittele, että Aabraham olisi Jehova.

“Ne, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden, osoittavat, ettei heillä ole Pyhää Henkeä. Jehovan todistajat eivät tunnusta Jeesusta Jehovaksi eli Jahveksi, vaan pitävät häntä vain eräänä alempana jumalana. Siten he ovat samalla langenneet pakanalliseen monijumalisuuteen eli, polyteismiin.”

Särelän mukaan siis Jehovan todistajat ovat sortuneet polyteismiin, kun pitävät Jeesusta alempana jumalana. Ensinnäkin, Jehovan todistajat eivät pidä Jeesusta alempana jumalana, vaan täysin ihmisenä, ensimmäisenä luotuna olentona ja Jumalan Poikana, meidän syntiemme sovittajana ja Vapahtajana. Särelän mielestä siis Isän palvominen Jumalana, Pojan palvominen Jumalana ja Pyhän Hengen palvominen Jumalana ei ole polyteismiä, mutta jos kiistät Jeesuksen tosi jumaluuden, silloin olet syyllistynyt polyteismiin?

“Minä olen” (Joh. 8:58)

Särelä esittää, että Jeesuksen monet “minä olen” ilmaisut tarkoittavat, että hän kutsuu itseään Jumalaksi, poimivathan juutalaiset kiviä kivittääkseen Jeesuksen jumalanpilkan takia kuultuaan tämän. Mutta jos Jeesus kutsuu itseään tässä Jumalaksi, onhan “minä olen” Vanhassa testamentissa yksi Jumalan nimistä, silloin myös Paavali kutsuu itseään Jumalaksi, sanoessaan “Jumalan armosta minä olen se joka olen” (1. Kor. 15:10) – vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen Toisessa Mooseksen kirjassa (2. Moos. 3:14).

Särelä esittää, että Kristus on kaikkialla, että hän on kaikkitietävä, mutta edes enkelitkään eivät tiedä kaikkea. Tämä on erikoista, Särelä ei ollenkaan ota huomioon, että Jeesus todellakaan ei tiedä kaikkea. Jeesus sanoo, että siitä hetkestä eivät tiedä Poika eivätkä enkelitkään, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on tosi Jumala, miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, jonka tietää ainoastaan Isä? Jeesus ei tiennyt, että viikunapuussa ei ollut hedelmiä, vaan hänen täytyi mennä katsomaan ja toteamaan asia itse. Jos hän olisi ollut kaikkitietävä, häneltä olisi tässä säästynyt aikaa, eikä hänen olisi tarvinnut kirota viikunapuuta. Särelä selittää, että tämä johtuu siitä, että Jeesus alensi itsensä ja otti ihmisen muodon ja että ollessaan ihminen hän ei käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan. Kovasti on selittelyn makua. Jeesus siis on tosi Jumala, mutta ollessaan tosi ihminen hän oli vähemmän kuin Jumala, eikä tiennyt kaikkea? Eikö Särelä tässä syyllisty tismalleen samaan kuin Jehovan todistajat (virheellisesti) hänen mukaansa, että Jeesusta pidetään alempana jumalana? Kuten on monta kertaa käynyt ilmi, kolminaisuusopissa ei ole järjen hiventäkään.

Särelä esittää, että Jeesuksen teot ovat Isän tekoja. Tietenkin ovat, koska Jeesus on näkymättömän Jumalan tarkka kuva (Kol. 1:15) ja koska hän toteutti tehtäväänsä – jonka sai Isältään, hän ei tehnyt mitään omin päin, vaan toteutti aina Isän tehtävän.

Särelä esittää, että Jeesus herätti kuolleita ja herätti myös itsensä kuolleista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään todiste jumaluudesta, sillä Elia ennen Jeesusta herätti kuolleita ja Paavali Jeesuksen jälkeen herätti kuolleita. Jumalan mies voi herättää kuolleita, ilman, että meidän täytyy olettaa hänen olevan itse tosi Jumala. Että Jeesus herätti itse itsensä kuolleista, tällaisesta emme lue missään kohtaa Raamattua, vaan Raamattu sanoo, että Isä Jumala, kaikkivaltias Jehova, herätti hänet kuolleista (Room. 10:9).

Särelä esittää, että vain Jumala itse voi antaa syntejä anteeksi. Särelä kertoo, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalallisella arvovallalla. Hän myöntää, että myös profeetat ennen Jeesusta antoivat syntejä anteeksi Jumalan valtuutuksella, samoin kuin Jumalan palvelijat Jeesuksen jälkeen, mutta Jeesus ei antanut syntejä anteeksi omalla vallallaan vaan Isän, koska hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tästä on helppo nähdä, että koska tavalliset ihmiset voivat antaa syntejä anteeksi, jos Jumala on heidät tähän valtuuttanut, Jeesuksen toimintaa tässä asiassa ei voi pitää todisteena hänen jumaluudestaan – miksi emme ennemmin päättelisi, että Jeesus antoi syntejä anteeksi Jumalan valtuudella, kuten ihmiset ennen häntä ja hänen jälkeen?

Särelä todistaa, että Mooseksen lain mukaan saamme palvoa ja kumartaa ainoastaan kaikkivaltiasta tosi Jumalaa, Jehovaa. Sitten hän esittää, että koska ihmiset kumarsivat ja palvoivat Jeesusta (Mt. 28:17), eikä Jeesus tätä kieltänyt, hänen täytyi olla itse Jumala. Muutenhan ihmiset olisivat syyllistyneet epäjumalanpalvontaan. Mitä tulee siihen, että yksin Jumalaa saa kumartaa ja palvoa, Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mooses sanoo:

“Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5. Moos. 18:18,19)

Tässä kerrotaan aivan poikkeuksellisesta profeetasta. Ensinnäkin hän on Mooseksen kaltainen, joten voimme odottaa, että hän noudattaa Mooseksen lakia ja opettaa sitä. Tähän sopii kovin huonosti kirkon Jeesus, joka nollasi ruokasäädökset ja häpäisi sapatin. Tässä sanotaan, että Jumala itse panee sanat hänen suuhunsa ja jokainen, joka ei kuule häntä, vaaditaan tilille. Toki historiassa oli monta profeettaa, jotka julistivat, että tämä on Jehovan sana. Mutta on vain yksi Poika, ei ole ketään muuta Jeesuksen kaltaista, joka olisi yhtä lähellä Isää. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), Jumalan ainoa Poika. Häntä me saamme kumartaa ja palvoa, koska hän on Jehovan kuva. Ketään muuta emme saa kumartaa tai palvoa. Hän on niin lähellä Isää, että hänen kumartaminen on sallittua. Mutta hän ei ole itse Jehova, vaan hänen ainokainen Poika.

Hieman yllättäen Särelä lainaa Viidettä Mooseksen kirjaa (5. Moos. 6:4) ja esittää, että Jumala on yksi. Hänen mukaan Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta silti ei ole kolmea Jumalaa, vaan on ainoastaan yksi Jumala. Tässä se on tiivistettynä Athanasiuksen uskontunnustus ja voimme kaikki todeta, että siinä ei ole mitään järkeä. Miten kolme eri Jumalaa muka ovat yksi? Termi kolmiyhteinen on ratkaisu tähän ongelmaan, on kolme eri Jumalaa, mutta silti vain yksi Jumala, koska Raamattu sanoo, että Jumala on yksi. Tästä emme pääse ikinä yksimielisyyteen, toisten mukaan Raamattu ja Jumala ovat täynnä paradokseja ja mysteerejä, toisten mielestä kaikki paradoksit ja mysteerit tulee hylätä. Ja koska olen vain kouluja käymätön duunari, sijoitan itseni jälkimmäiseen kategoriaan.

“Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)

Särelän mielessä ainoastaan kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, Jeesus, voi julistaa olevansa yhtä Jumalan kanssa. Mutta onhan Raamatun mukaan mies ja nainen avioliitossa aivan samalla tavalla yhtä, vaikka ovatkin edelleen kaksi eri persoonaa. Jeesus voi julistaa olevansa yhtä Isän kanssa, sillä hän on Jumalan tarkka kuva, lähetetty Isän luota maan päälle. Hän on lähempänä Jumalaa kuin enkelit, ja voi täten julistaa olevansa yhtä Isän kanssa. Tätä jaetta ei ole mikään pakko tulkita kirjaimellisesti.

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Särelän mukaan tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että Jeesus on itse Jehova. Mutta kuten olen todennut aikaisemmin (Kol. 1:15), Jeesus on Jumalan kuva, joten täten hän voi sanoa Filippukselle, että joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.

Särelä julistaa varmuudella, että “Jeesuksen neitseellinen syntymä vahvistaa Jeesuksen jumaluuden.” Tässä hän siteeraa jakeita Mt. 1:23, 20; Luuk. 1:34,35, mutta ei selitä, miksi ihmeessä neitseestä syntyminen todistaisi Jeesuksen jumaluudesta. Pikemminkin se todistaa ihmisyydestä – hän sikisi kohdussa, kasvoi lapsena ja varttui, hänellä oli ihmisen DNA, hän oli ihminen, vaikkakin yliluonnollisesti hedelmöitetty. Neitseestä syntyminen ei todista Jeesuksen jumaluudesta.

Särelä huomauttaa täysin aiheellisesti, että San. 8:22 on käänetty kirkkoraamatussa väärin, siinä ei sanota, että Herra “loi” minut töittensä esikoiseksi, vaan että Herra “hankki” minut. Tässä ei ole heprean verbiä bara, joka tarkoittasi luoda, vaan kanah, hankkia tai saada tai tulla omistamaan. Kuitenkin Kol. 1:15 todistaa, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, siis ensimmäinen luotu olento. Joten Raamatun todistus on vahva – Jeesus on luotu olento, hän ei ole itse tosi Jumala Jehova.

Särelän mukaan ainoastaan Jumalan Pojan veri voi sovittaa meidän syntimme. Olen samaa mieltä. Tämä ei edellytä, että Jumalan Pojan tulisi olla itse Jumala. Jehovan todistajatkin uskovat, että Jeesuksen veri on maksanut meidän lunnaamme, meidät on sovitettu ristillä Jeesuksen kuoleman ansiosta. Jeesus saattoi sovittaa meidän syntimme, koska hän oli täysin synnitön ihminen, täten sopiva uhriksi. Jotta Jeesus voisi sovittaa meidän syntimme, hänen ei tarvinnut olla itse Jumala. Miten Jumala voi kuolla? Miten Jumala voi vuotaa verta? Ei mitenkään, siihen tarvittiin ihminen, Jeesus Kristus, tai Jeshua Messias, kuten me seitsemännen päivän todistajat sanomme.

Särelä väittää, että Jeesuksen kastekäskyssä (Mt. 28:19) meidän käsketään kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, siihen yhteen nimeen, ei kolmeen, koska Jumala on kolmiyhteinen. Miksi Jeesus täten haaskaa sanojaan, eikä vain käske meidän kastaa suoraan lyhyesti ja ytimekkäästä Jehovan nimeen? Ei niin, vaan on erikseen Isän nimi, Pojan nimi ja Pyhän Hengen nimi. Tietenkään Pyhälle Hengelle ei ole kerrottu nimeä, mikä sekin todistaa, että Pyhä Henki ei ole Jumalasta erillään oleva persoona, sillä jos Pyhä Henki on persoona, miksi Raamattu ei kerro meille hänen nimeään? Voimme kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ilman, että meidän täytyisi uskoa, että Jumala on kolmiyhteinen. Tässäkään jakeessa ei todellisuudessa puhuta kolmiyhteisestä Jumalasta sanaakaan.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Särelä myöntää, että tämä jae kuulostaa pahalta kolminaisuusoppia ajatellen. Sitä se todellakin on. Selitys on vanha tuttu – alennustilassaan ihmisenä, juuri ennen kuolemaansa, Jeesus oli Jumalaa alempi. Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala Jehova, miten hän voi olla olemassa ihmisenä alempi kuin Jumala? Täten kolminaisuusopin kannattajat todellisuudessa uskovat paitsi polyteismiin, myös Jeesukseen alempana olentona kuin Jumala – mistä Särelä aiemmin moitti Jehovan todistajia! Joko Jeesus on itse Jumala tai sitten hän ei ole Jumala ollenkaan, ei ole mitenkään mahdollista, että Jumala itse hylkää omat jumalalliset ominaisuutensa ja syntyy alemmaksi jumaluudeksi. Eli siis, Särelä vastustaa niitä Jehovan todistajia ja muita harhaoppisia, jotka esittävät Jeesuksen olevan jokin alempi jumalaolento, mutta sitten itse opettaa Jeesuksen olleen ihmisenä Jumalaa alempi. Ota nyt sitten tästä opista selvää.

Paavali varoittaa meitä laittomuuden ihmisestä (2. Tess. 2:4), joka julistaa olevansa itse Jumala. Danielin mukaan Antikristus (Dan. 7:25) muuttaa ajat ja lait. Tämä kirkon Jeesus, joka julistaa olevansa itse tosi Jumala, joka kumosi ruokasäädökset ja muutti sapatin sunnuntaille, täytyy täten Raamatun ilmoituksen mukaan olla itse Antikristus. Mutta onneksi tiedämme, että Jeesus ei kumonnut Toorasta pienintäkään piirtoa, eikä hän siirtänyt sapatin pyhyyttä sunnuntaille, eikä hän ole itse Jumala. Olen tästä kirjoittanut kattavasti tässä. Kirkon Jeesus on Antikristus, mutta historian Jeshua on Messias ja Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme.

Minun suurin ihmetyksen aihe on, että jos Jeesus on itse tosi Jumala, miksi ihmeessä Jeesus ei selvästi ja toistuvasti itse kerro tätä asiaa ihmisille? Miksi profeetat eivät osaa sanoa sanaakaan Messiaasta, joka on itse Jumala? Miksi profeetat eivät osaa kertoa meille Jumalasta, joka astuu alas taivaasta ja alentaa itsensä ja ottaa ihmisen muodon? Tämä ja sitten se, että kolminaisuusopissa ei ole päätä eikä häntää, saa minut vakuuttuneeksi siitä, että Jumala ei ole kolmiyhteinen, Jeesus ei ole itse Jumala ja me voimme pelastua, vaikka emme uskoisikaan tähän kirkon luomaan kolmiyhteiseen hirvitykseen. Riittää, että tunnustamme suullamme, että Jeesus on Herra ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, niin me pelastumme (Room. 10:9). Hyvästit siis kolmiyhteinen Jumala, tervetuloa sydämeeni kaikkivaltias Jehova, joka olet luonut taivaan ja maan ja antanut meille Poikasi Jeshuan Messiaan, jonka ristinkuoleman kautta olet antanut meille kaikille kaikki syntimme anteeksi!

Päivitys 17.4.2021 Tässä kirjoituksessani esitän, että Jeesus on poikkeus, joka vahvistaa säännön, eli että häntä saa palvoa. Jätän tekstin ennalleen. Tässä blogissa huomaat ajatuksieni kehittyvän jatkuvasti, enkä käy korjailemaan yleensä vanhoja tekstejäni. Jehovan todistajat ovat sitä mieltä, että Jeesus on luotu olento, joten häntä ei saa palvoa. Olen nykyään heidän kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Koska Jumala on ainoa, jota saa palvoa, Jeesuksen palvominen olisi epäjumalan palvontaa. En ole vakuuttunut, että Raamatussa kukaan koskaan palvoisi Jeesusta. Opettiko Jeesus meitä palvomaan itseään, vai aina Isää? Vakuutun, että Jeesusta saa palvoa ainoastaan, jos pystyt näyttämään minulle, missä kohtaa Jeesus itse käskee meitä palvomaan itseään. Luku ja jae kiitos.

Jeesuksen jumaluus puntarissa

Olen aiemmin tässä blogissa pohtinut, että Jumala välttämättä ei ole kolmiyhteinen. Jätin kysymyksen Jeesuksen jumaluudesta kuitenkin avoimeksi. Tähän vaikeaan teemaan palaan nyt ja toivottavasti osaan jotain vastata. Olen tässä kallistunut siis Jehovan todistajien kanssa samalle linjalle, Jumala ei ole kolmiyhteinen, vaan hän on yksi (5. Moos. 6:4), ja Jeesus ei ole itse kaikkivaltias Jumala. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, herää kysymys, kuka tai mitä hän on? Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi. Hän siis oli varmasti ihminen. Tämän Jeesuksen kaksiluonto-opin allekirjoittajat pitävät varmana – Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todella oli ihminen. Mutta oliko hän enemmän kuin vain ihminen? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todellakin oli enemmän kuin vain ihminen. Kaikki ihmeet, joita Jeesus teki, osoittavat, että hän oli varmasti todella lähellä Jumalaa. Toki Raamatussa tavalliset ihmiset kuten Mooses ja Elia tekivät Jumalan voimalla paljon suuria ihmeitä, mutta Jeesuksen ihmeet ovat vertaansa vailla. Ne harhaoppiset, jotka pitävät kiinni Jeesuksen ihmisyydestä, mutta kiistävät hänen jumaluutensa, uskovat että Jeesus pystyi tekemään niin paljon ihmeitä siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala toimi hänen kauttaan, kuten Jumala toimi Mooseksen tai Elian kautta, eikä kumpikaan näistä kuitenkaan ollut itse Jumala. Jeesuksen ihmeet täten yksin eivät todista, että Jeesus olisi ollut itse Jumala. Mutta jokainen, joka rehellisesti pohtii Jeesuksen tekemien ihmeiden mittaluokkaa, joutuu vakavasti pohtimaan, oliko Jeesus todellakin vain tavallinen ihminen Nasaretista, profeetta kenties, vai jotakin enemmän?

Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta nousi ylös haudasta kolmantena päivänä. Todistaako ylösnousemus, että Jeesus oli itse Jumala? Ei valitettavasti todista, sillä Jumala voi herättää kuolleista kenet tahtoo. Elia herätti kuolleista lesken pojan, eikä tämän ylösnousemusihmeen vuoksi kukaan väitä, että lesken poika olisi ollut itse Jumala. Ylösnuosemus on todiste Jumalan voimasta, mutta ei Jeesuksen jumaluudesta. Joten mitä konkreettisia todisteita meillä on Jeesuksen jumaluudesta?

Pohditaan seuraavaksi mitä Jeesus itse sanoi itsestään ja mitä muut sanoivat hänestä. Jeesus sanoo, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt isän (Joh. 14:9). Tämä kuulostaisi siltä, kuin Jeesus olisi itse Isä, mutta kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Henki ja Henki ei ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusoppiin uskoville. Kol. 1:15 sanotaan, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva. Tämä sopii täysin siihen, mitä Jeesus sanoo itsestään. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, tosin turmeltunut sellainen. Jeesus on Jumalan kuva, mutta turmeltumaton sellainen, täten jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Täydellistä! Jos Jeesus on Jumalan kuva, hän ei voi olla itse Jumala. Samassa jakeessa sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, täten hän on luotu olento. Kirkkoraamatun kääntäjät ovat omasta päästään lisänneet tähän jakeeseen sanat “ennen kaikkea luomakuntaa”. Näin siis oppi Jeesuksen pre-eksistenssistä on päässyt vaikuttamaan Raamatun kääntämiseen.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että Jeesusta muutamaan otteeseen kutsutaan Raamatussa Jumalaksi. Epäilevä Tuomas vastaa Jeesukselle “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28). Skeptikko voisi sanoa, että kenties Tuomas tässä puhuttelee Jeesusta Herraksi mutta Taivaan Isää Jumalaksi. Onko “Jumalani” pakko viitata Jeesukseen? Jos olemme rehellisiä, kaikkein todennäköisintä on, että Tuomas todellakin kutsuu Jeesusta Jumalaksi. Mutta jos Jeesus oli taivaallisen Isän kuva, onko mikään ihme, jos häntä joku erehdyksessä pitää itse Jumalana? Tai kenties Petri Paavola on oikeassa ja Jeesus on itse Jumala, mutta ei Isä?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja näyttäisi kutsuvan Jeesusta Jumalaksi: “mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8) Sitten on tietenkin Johanneksen evankeliumin ensimmäinen jae, jossa sanotaan, että Sana oli Jumala. Jumala on kuitenkin kreikassa ilman määräistä artikkelia ja siksi Jehovan todistajat kääntävät, että “a god” tai suomeksi pienellä alkukirjaimella “jumala”. Tässä siis on peräti kolme jaetta Raamatussa, jossa Jeesusta kiistatta kutsutaan Jumalaksi. Kovin yleinen titteli se ei ole. Jos Jeesus todella oli itse Jumala, miksi Jeesus itse ei sano olevansa Jumala ja sillä siisti? Miksi Jeesus sanoo, että Isä on minua suurempi (Joh. 14:28)? Tuntuu todella omituiselta, että jos Jeesus oli itse Jumala, miksi hän ei sano sitä suoraan? Miksi kaikki se kiemurtelu tämän asian ympärillä?

Jesaja profetoi tulevasta lapsesta “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5) Kolminaisuusopin puolustajat sanovat, että katsokaahan, tässä Jeesusta kutsutaan Jumalaksi. He eivät huomio, että tässä kohtaa, mikäli tässä puhutaan Jeesuksesta, häntä kutsutaan myös Iankaikkiseksi Isäksi, mutta kun kolminaisuusopin mukaan Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Pyhä Henki, vaan nämä kolme ovat kolme eri persoonaa toisiinsa sekoittumatta. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusopin puolustajille. Itse näen, että nämä kaikki ovat titteleitä, melko korkeita sellaisia. Koska Jeesus on itse Jumalan kuva, häntä voidaan kenties kutsua Jumalaksi, kuten tässä jakeessa, mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Jos luet tämän jakeen kirjaimellisesti, joudut uskomaan, että Jeesus oli itse Isä, mikä ei sovi kenenkään oppiin, ei unitaarien, ei areiolaisten eikä kirkon ortodoksien oppiin.

Raamattu kutsuu Jeesusta monta kertaa Jumalan Pojaksi. Onko Jumalan Pojan pakko olla itse Jumala? Jos otamme tämän kirjaimellisesti, Jeesuksella pitäisi olla sekä äiti että isä taivaassa, mikä olisi jo vakavaa harhaoppia kaikkien mielestä. Jumalan Poika selvästikään ei ole kirjaimellinen ilmaisu. Näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), voi olla Jumalan Poika, vaikka ei olisikaan itse Jumala. Jos hän on ollut Jumalan rinnalla luomisesta asti, hän varmasti tuntee Jumalan todella hyvin, tietää hänen tahtonsa, osaa toimia hänen ohjeiden mukaan ja voi sanoa, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Toki Jeesus sanoo, että hän on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30). Tämäkään ei kuitenkaan vaadi, että Jeesus olisi itse Jumala. Jumalan Poika voi olla yhtä isän kanssa, echad, kuten mies ja nainen ovat avioliitossa yksi, olematta kuitenkaan samaa substanssia. Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmoittaa, ettei kukaan muu tunne Isää kuin Poika (Lk. 10:22). Jälleen, tämäkään ei edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala. Jeesus voi olla yhtä Isän kanssa, jos hän on ollut tämän rinnalaa maailman luomisesta asti. Hän on lähempänä Jumalaa kuin yksikään luotu olento.

Jeesus sanoo, että sitä hetkeä eivät tiedä enkelit, eikä Poika, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on itse Jumala, on varsin erikoista, että Isä tietää jotakin, mitä Poika ei tiedä. Ottaen huomioon, mitä Jeesus puhuu Isästä, rukoilee Isää ja vetoaa aina Isän tahtoon, on varsin erikoista, jos Jeesus on itse Jumala ja yhtä Isän kanssa. Kaikki Jeesuksen ylevät puheet Isästä ovat varsin skitsofrenista tekstiä, jos Jeesus on itse Jumala.

Raamatun mukaan pelastuu, jos uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus on Herra ja että Jumala on herättänyt hänet kuolleista (Room. 10:9). En löydä Raamatustani sitä kohtaa, jossa sanottaisiin, että joudut palamaan ikuisesti Helvetin tulessa, jos et usko, että Jeesus on itse Jumala. En löydä sitä kohtaa, missä sanotaan, että pelastuaksesi sinun on uskottava kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan. Uskon, että pelastun tunnustamalla Jeesuksen Herraksi. Minun ei ole pakko tietää kaikkia Jumalan salaisuuksia ja ymmärtää kaikkia mysteerejä. Pelkkä usko riittää.

Seitsemännen päivän todistajat

Mihin me seitsemännen päivän todistajat uskomme?

  1. Jumala. Me uskomme Jumalaan, taivaan ja maan luojaan (1. Moos. 1:1), jonka nimi on Jehova (2. Moos. 3:15). Hän on luonut maan ja taivaan ja kaiken mitä niissä on kuudessa päivässä (2. Moos. 20:11). Hän ei tarvinnut maailman luomiseen miljardeja vuosia. Emme usko evoluutioteoriaan, vaan uskomme, että Jumala loi kaikki eläimet kunkin lajinsa mukaan (1. Moos. 1:25), ja näiden lajien kohdalla on viimeisen 6000 vuoden aikana tapahtunut mikroevoluutiota, joka tarkoittaa lajin sisäistä muutosta.
  2. Raamattu. Me uskomme, että Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, on Jumalan sanaa. Koska Uuden testamentin kirjoitusten välittäminen annettiin juutalaisten sijaan pakanoiden käsiin, ymmärrämme kuitenkin, että tässä prosessissa on voinut sattua virheitä. Tästä huolimatta pidämme Raamattua uskon kannalta tarpeeksi luotettavana Jumalan ilmoituksena.
  3. Jeesus. Me seuraamme nasaretilaista Jeesusta, joka on rabbi, profeetta, ylipappi, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Vapahtaja, Herra ja Jumalan Poika. Me seuraamme hänen esimerkkiään ja noudatamme hänen opetustaan. Me uskomme, että pelastumme yksin Jeesuksen kalliin sovintoveren ansiosta, emme omien tekojen ja lain noudattamisen ansiosta (Room. 3:28).
  4. Kolmiyhteinen Jumala. Me emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, vaan me uskomme, että Jumala on yksi, echad, kuten Raamatussa sanotaan (5. Moos. 6:4). Jeesus täten, ei ole itse kaikkivaltias Jumala, vaan hän on Jumalan poika, koko luomakunnan esikoinen, täydellisen Jumalan turmeltumaton kuva (Kol. 1:15). Täten Jeesus voi sanoa, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Pidämme Jeesusta jumalallisena, mutta emme itse Jumalana. Jeesus itse sanoo, että Isä on häntä suurempi (Joh. 14:28).
  5. Taivas. Me emme usko, että kuoltuamme nousemme ylös taivaaseen, vaan meidät herätetään kuolleista viimeisenä päivänä ja me saamme ylösnousemusruumiin, jossa me elämme ikuisesti maan päällä Uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala valmistaa meitä varten ja jota Jeesus tulee hallitsemaan ikuisesti. Uskomme täten kuoleman jälkeiseen elämään, mutta emme usko, että me pääsemme taivaaseen, vaan maanpäälliseen paratiisiin.
  6. Pyhä Henki. Koska emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, emme pidä Pyhää Henkeä Jumalan kolmantena persoonana. Raamatussa Pyhä Henki ei koskaan ilmene persoonana, vaan aina Jumalan henkenä, joka vaikuttaa meissä. Uskomme kuitenkin, että uudessa liitossa me saamme Pyhän Hengen meitä johtamaan ja opastamaan ja seuraamme Pyhän Hengen ääntä vaelluksessamme.
  7. Sakramentit. Me emme usko, että pelastumme minkään sakramentin ansiosta. Emme usko, että ehtoollisaineet, leipä ja viini, ovat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Emme usko, että näiden aineiden ansiosta saisimme syntimme anteeksi. Samoin emme usko pelastuvamme kasteen ansiosta. Uskomme, että ehtoollinen, eli Messiaan ateria, on Jeesuksen sovitusuhrin muistoateria. Kaste taas on ulkoinen merkki uskonkuuliaisuudesta, mutta emme usko, että pelastuisimme kummankaan sakramentin ansiosta tai kautta.
  8. Sapatti. Me vietämme sapattia, viikon seitsemättä päivää, perjantaista auringonlaskusta launtain auringonlaskuun, koska kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), eikä kymmentä käskyä ole uudessa liitossa kumottu. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3), siksi sapatti on pyhä ikuisesti. Emme kuitenkaan usko pelastuvamme sapatin viettämisemme ansiosta, emmekä tuomitse ikuiseen helvetin tuleen niitä, jotka pyhittävät jonkin toisen päivän.
  9. Pyhät Juhlat. Me vietämme suurella ilolla kaikkia Herran juhlapyhiä, jotka on lueteltu 3. Moos. 23. Emme vietä joulua, juhannusta tai mitään muuta kristillisen kirkon pakanallista juhlaa.
  10. Toora. Me noudatamme Tooran pienimpiäkin käskyjä, kuten Herramme Jeesus meitä käski (Mt. 5:17-19), koska niiden rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165) ja niiden noudattamisesta suuren palkan (Ps. 19:11). Me nuodatamme Tooraa, koska Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas, hyvä (Room. 7:12), täydellinen (Ps. 19:7) ja ikuinen (Ps. 119:152) laki, annettu meidän noudatettavaksemme, jotta perisimme suuren siunauksen (5. Moos. 28). Emme kuitenkaan usko pelastuvamme Tooran noudattamisemme ansiosta.
  11. Perhe. Me uskomme, että mies on perheen pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää (1. Kor. 11:3). Mies toimittaa perheessä papinvirkaa ja on vastuussa perheen hengellisestä kasvattamisesta. Uskomme, että mies ja nainen ovat Kristuksen edessä samanarvoiset, mutta heillä on seurakunnassa eri tehtävät. Seuraamme Paavalin opetusta, jonka mukaan nainen ei saa opettaa seurakunnassa. Kokouksissamme naiset peittävät päänsä. Pidämme avioliittoa pyhänä ja uskomme, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Emme vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
  12. Seurakunta. Me emme usko kirkkoon, joka on yksi, pyhä, apostolinen, ja katolinen. Me uskomme, että kirkko on viimeiset lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta ja on täten Ilmestyskirjan suuri Babylon. Me uskomme seurakuntaan, joka on Israel. Me emme usko, että kirkko on uusi Israel. Me uskomme, että meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2). Me täten emme kuulu kirkkoon, vaan Israeliin. Täten kaikki Israelille annetut lait, käskyt, säädökset, siunaukset ja liitot kuuluvat myös meille.
  13. Heprea. Me uskomme, että heprea on pyhä kieli. Täten kutsumme Jeesusta mieluummin nimellä Jeshua, joka tarkoittaa pelastusta (Mt. 1:21). Sallimme kuitenkin seurakunnassa Jeesusta kutsuttavan myös tällä kreikkalaisella nimellä. Samoin myönnämme, että koska Jumalan nimen oikeasta ääntämisestä ei ole varmuutta, suvaitsemme niitä, jotka kutsuvat Jumalaa jollakin toisella nimellä kuin Jehova.
  14. Perinnäissäännöt. Suvaitsemme seurakunnassa niitä, jotka noudattavat juutalaisia isien perinnäissääntöjä. Mutta mielellään emme noudata niitä perinnäissääntöjä, joita Mestarimme Jeesus ei noudattanut, kuten käsien rituaalista pesemistä.
  15. Lähetystyö. Me uskomme, että juutalaistyön tulee olla seurakunnalle prioriteetti. Uskomme, että tulemme onnistumaan siinä, missä Luther epäonnistui, juutalaisen kansan voittamisessa Messiaalle.

Liity seitsemännen päivän todistajiin tästä!