Raamatussa on pieni virhe

Jos olet kristitty, sinun tulee uskoa, että Jeesus oli Daavidin poika, Juudan heimosta, juutalaisten kuningas ja Israelin Messias. Jeesus ei voisi olla mitään näistä asioista, jos hän ei ollut juutalainen. Luemme Luukkaan evankeliumista, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Samoin hänet lunastettiin temppelissä. Jeesuksen vanhemmat kävivät poikansa kanssa kolme kertaa vuodessa Jerusalemissa, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kukaan tutkija ei kiistä, etteikö Jeesus ollut juutalainen. Juutalaisten kuninkaan ja Israelin Messiaan täytyi olla juutalainen. Jos tässä asiassa olisi ollut pienintäkään epäilystä, juutalaiset olisivat vuoren varmasti syyttäneet Jeesusta tästä asiasta ja esittäneet todisteensa – katso, sinä et ole juutalainen, sinä et voi olla Messias!

Jeesuksen juutalaisuus on fakta, joka kyllä tiedetään, mutta jota ei opeteta jostain syystä pyhäkoulussa. Kristitty kuulee siitä vasta myöhemmin. Tämä asia kerrotaan kristityille mielenkiintoisena anekdoottina. “Jeesus oli juutalainen, satuitko tietämään?” Mikä todistaa, että Jeesus oli juutalainen? Kuten jo osoitin, se fakta, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, todistaa kiistatta, että Jeesus oli juutalainen. Mutta jos haluamme osoittaa, että Jeesus oli Daavidin poika Juudan heimosta, tarvitsemme enemmän todisteita. Messiaan täytyy olla Daavidin poika (1. Kun. 9:5), eikä hän voi olla mistään muusta heimoista kuin Juudan heimosta (1. Moos. 49:10).

“Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:32‭-‬33)

Uudessa testamentissa kerrotaan lukuisia kertoja, kuinka väkijoukot kutsuivat Jeesusta Daavidin pojaksi (Mt. 9:27; 12:23; 15:22; 20:30; Mk. 10:47; 12:35; Lk. 18:38). Jos Jeesuksen sukuluettelossa olisi ollut jotakin epäilyttävää, fariseukset ja muut Jeesuksen vastustajat olisivat varmuudella tuoneet tämän asian esille. Juutalaisille sukujuuret olivat ja ovat todella tärkeitä. On varmaa, että Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa hänen sukutaustaansa tutkittiin. Ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että tämä todella oli Daavidin poika. Fariseukset ja kirjanoppineet, jotka eivät olleet vakuuttuneet Jeesuksen messiaanisuudesta, eivät kertaakaan huomauttaneet Jeesuksen sukujuurista. Voimme päätellä, että kansalle Jeesuksen aikaan oli täysin selvää, että tämä todella oli Daavidin poika.

Uusi testamentti, kristittyjen pyhä kirja, alkaa Jeesuksen sukuluettelolla. Matteus 1:1 alkaa vakuuttavasti “Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, sukuluettelo.” Tässä Matteus kutsuu Jeesusta Kristukseksi, eli Messiaaksi, Daavidin pojaksi ja Aabrahamin pojaksi. Jos luemme koko sukuluettelon loppuun asti, huomaamme, että tässä annetaan Joosefin sukupuu. Tässä kohtaa on ongelma, jonka juutalaiset ovat huomanneet jo 2000 vuotta sitten. Toki tämä sukuluettelo osoittaa, että Joosef oli Daavidin poika, mutta Joosefhan ei ollut Jeesuksen fyysinen isä, sillä Maria sikisi Pyhästä Hengestä. Miten se siis todistaa, että Jeesus oli Daavidin poika? Onneksi meillä on myös Luukkaan antama sukuluettelo. Valitettavasti sekin kertoo meille Joosefin sukupuun. Jos kristityt vaivautuisivat lukemaan nämä sukuluettelot, he huomaisivat, että molemmat evankeliumit antavat Joosefille kaksi täysin eri sukupuuta. Matteuksen mukaan Joosefin isä oli Jaakob, kun taas Luukkaan mukaan Eeli. Kumpi näistä täten oli Joosefin isä? Miten on mahdollista, että Raamatussa annetaan Joosefille kaksi aivan eri sukuluetteloa? Huomaamme täten kaksi vakavaa ongelmaa, Joosefin sukupuu ei suoraan kerro meille Jeesuksen messiaanisuudesta ja Matteuksen ja Luukkaan kaksi eri sukupuuta ovat ristiriidassa keskenään. Tämä on vakava ongelma, jonka juutalaiset ovat esittäneet jo 2000 vuotta sitten, mutta johon kirkon viisailla teologeilla ei vieläkään ole vastausta. Hävetkää, te kirkon viisaat oppineet!

Lisäksi huomaamme, jos laskemme Matteuksen sukuluettelosta suvut tarkkaan, että Aabrahamista Daavidiin on neljätoista sukupolvea, kuten Matteus sanoo, Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen on neljätoista sukupolvea, mutta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen saamme vain kolmetoista sukupolvea, kun Matteus väittää niitäkin olevan neljätoista. Melkoinen sotku ja soppa täten yhdestä sukuluettelosta! Tämä kristittyjen pyhä kirja, Uusi testamentti, ei juutalaisen lukijan näkökulmasta ala ollenkaan vakuuttavasti.

Ovatko nämä ristiriidat ja ongelmat sovitettavissa? Kyllä ovat, mutta vastaus ei tule miellyttämään konservatiivisia fundamentalisti kristittyjä, jotka pitävät Raamattuaan erehtymättömänä Jumalan sanana. Vastaus tähän juutalaisten esittämään kysymykseen nimittäin vaatii, että me myönnämme, että näissä pyhissä kirjoituksissa on virhe. Virhe ei ole suuri, vain yksi sana, mutta se on silti vakava virhe tekstissä, joka kristittyjen mukaan on erehtymätön. Esitän seuraavaksi ratkaisun mysteeriin, joka on kirkkoa vaivannut viimeiset lähes 2000 vuotta.

Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun jae 16 sanoo “ja Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies.” Virhe on tässä kohtaa. Tämä Joosef ei ollut Marian mies, vaan isä. Marialla täten oli elämässään kaksi Joosefia, sekä Marian isä, että mies, olivat nimeltään Joosef. Täten on hyväntahtoinen ortodoksi kirjuri päättänyt hieman parannella Jumalan sanaa ja korjata tekstistä sanan, joka selvästi oli virhe – eihän Joosef ollut Marian isä, vaan mies! Juutalaiset osasivat kopioida pyhiä kirjoituksia, pakanakristityt eivät osanneet. Juutalaiset tiesivät, että pyhien tekstien joka ikinen pilkku ja piirto tuli kopioida sellaisenaan, yrittämättä parantaa tekstiä millään tavoin. Jos tekstissä oli selvä virhe, se tuli silti kopioida kirjaimellisesti. Jos sanasta puuttui pienikin piirto, se tuli kopioida sellaisenaan. Kristityillä ei tätä traditiota ollut, vaan he luulivat, että pyhiä tekstejä kopioidessa selvän virheen sai korjata. Niinpä tämä “virhe” korjattiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja täten joka ikisessä kreikankielisessä käsikirjoituksessa lukee, että Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Ratkaiseeko tämä sukuluetteloiden ristiriidan? Kyllä ratkaisee. Nyt huomaamme, että Matteus kertoo meille Marian sukupuun, Luukas Joosefin. Jeesuksen molemmat vanhemmat täten olivat kuningas Daavidin jälkeläisiä. Täten Jeesus voi olla Israelin Messias. Nyt sukupolvia Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen on neljätoista, kuten Matteus esittää. Kaikki ongelmat ratkeavat varsin pienellä korjauksella alkutekstiin.

Mutta onko tämä totta? Tämä saattaa olla nerokas ratkaisu, mutta mistä tiedämme, että se on totta? No jos sinä haluat pitää kiinni siitä, että Uusi testamentti on erehtymätöntä Jumalan sanaa, silloin joudut pitämään kiinni siitä, että Joosefilla oli kaksi isää, Eeli ja Jaakob. Jos myönnämme, että pyhissä kirjoituksissa saattaa olla pienen pieni virhe, silloin saamme nukuttua yömme rauhassa. Mutta olimme tästä asiasta mitä mieltä tahansa, on noloa myöntää juutalaisille, että meidän pyhissä kirjoituksissamme on virhe. Ja niissä on virhe, joko sukuluettelot ovat ristiriidassa, tai sitten kirjuri on aikaisessa vaiheessa tehnyt virheen kopioidessaan näitä tekstejä. Niin tai näin, olemme kusessa. Juutalaiset eivät ole innoissaan tästä pyhästä kirjasta. Voimme ainoastaan myöntää, että juutalaiset osasivat kopioida pyhiä kirjoituksia, kristityt eivät osanneet. Vakuuttaako tämä minun selitys juutalaisia? Aika näyttää, mutta meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tosiasiat.

Mihin tarvitsemme dogmaattista teologiaa?

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta anasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mk. 10:17-22)

Eräs katolilainen teologi kyseli minulta miksi meillä messiaanisilla ei ole omaa teologiaa. Miksi me Jeesukseen uskovat wannabe juutalaiset emme ole kirjoittaneet kahtatuhatta teosta messiaanista dogmaattista teologiaa? Vastaan tässä kirjoituksessa tähän kysymykseen. Yksi syy on se, että minä esimerkiksi en ole teologi, vaan tuotantotyöntekijä. En puhu samaa kieltä, en ymmärrä teologien saivartelusta ja jargonista sanaakaan. Suurin osa meistä on kouluja käymättömiä duunareita. Niinhän Jeesuksen opetuslapsetkin ja apostolit Paavalia lukuunottamatta olivat yksinkertaisia kalastajia Galileasta. Mutta myös Paavalia tarvitaan. Siksi olenkin rukoillut, että voisimme saada joukkoomme jonkun teologin, joka voisi nämä selkokieliset kirjoitukset kääntää kaanaan kielelle, teologien ymmärtämälle jargonille. Ei meitä varten, vaan teologeja varten.

Katsokaamme aluksi Athanasiuksen uskontunnustusta, joka on peräisin 400-luvulta, jota onneksi, Luojan kiitos, ei lueta kirkoissa:

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Toisin sanoen, jos et allekirjoita tätä uskontunnustusta, palat ikuisessa helvetin tulessa.

Athanasiuksen uskontunnustus jatkuu:

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala… näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus… Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin… Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Sinun tulee siis allekirjoittaa jokainen näistä dogmeista, tai joudut iankaikkiseen kadotukseen. Usko kristittyjen mielestä pelastaa. Siksi on tärkeää, että uskot oikein. Sinun on pelastuaksesi allekirjoitettava jokainen näistä dogmeista ja uskottava niin kuin kirkko opettaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Allekirjoitan apostolisen uskontunnustuksen täysin. Nikean uskontunnustuksesta allekirjoitan suurimman osan. Athanasiuksen sepustuksia kolminaisuudesta en allekirjoita, mutta se ei nyt ole minun viestini. Ihminen saa minun puolestani ajatella kolminaisuudesta mitä haluaa. Minun pointtini on tämä – oikeaoppinen uskoko pelastaa? Niinhän Athanasiuksen uskontunnustuksessa selvästi sanotaan. Jos haluat pelastua, sinun on allekirjoitettava nämä dogmit ja uskottava kolminaisuudesta ja Jeesuksen ihmisyydestä tismalleen niin kuin tässä tunnustuksessa sanotaan. Tätä oppia minä vastustan. Minun on mahdoton uskoa, että oikeaoppinen usko pelastaa. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesuksen mukaan ne pelastuvat, jotka ovat käyneet katsomassa sairaita, vaatettaneet köyhiä, ruokkineet nälkäisiä, käyneet katsomassa vankeja ja juottaneet janoisia (Mt. 25:34-36). Tässä ei sanota, että ne pelastuvat, jotka ovat allekirjoittaneet Athanasiuksen uskontunnustuksen kaikki dogmit! Jeesus ei sano, että hyvin tehty sinä uskollinen palvelija (Mt. 25:23), olet uskonut tismalleen oikein, oikeaoppinen ja puhdas uskosi on sinut pelastanut! Olet oikein ymmärtänyt kolminaisuuden salaisuuden, mene rauhassa, uskosi pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on sinut pelastanut!

Juutalainen ajattelu poikkeaa kristillisestä ajattelusta melkoisesti. Kristillinen usko pohjautuu kreikkalaiseen filosofiaan ja pakanalliseen ajatteluun. Niinpä kirkko on keksinyt, että puhdas ja oikeaoppinen usko pelastaa. Jos uskot harhaoppeja, et voi pelastua. Juutalaiset eivät ajattele tällä tavalla. Kuten luimme Markuksen evankeliumista, juutalainen mies kysyi Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Jeesus vastaa, että käskyt tulee pitää ja luettelee muutaman käskyn kymmenestä käskystä. Tässä on selvää, vaikka Jeesus ei kaikkia käskyjä luettelekaan, että kaikkia kymmentä käskyä tulee noudattaa. Juutalaisessa retoriikassa riittää, että lainataan vain yhtä tai kahta jaetta ja kuulija, joka tuntee koko Tooran, ymmärtää mihin jaekokonaisuuteen viitataan. Tältä kyselijältä puuttui kuitenkin jotain. Hän oli noudattanut kymmentä käskyä, niin kuin juutalaisen tulee noudattaa. Mutta hän oli rikas, eikä ollut noudattanut Tooran käskyä köyhien auttamisesta (5. Moos. 15:7,8). Niinpä hän lähti pois murheellisena, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Tästä tapauksesta näemme, että juutalaiset eivät kysele, mitä minun on uskottava. Juutalaiset kysyvät, mitä minun on tehtävä. Tässä on kreikkalaisen ja juutalaisen ajattelun välillä suuri kuilu.

Mitä minun siis on tehtävä, jotta pelastuisin? No Raamattuhan sanoo, että sinun on uskottava Jeesukseen. Tämä on totta.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room. 10:9-10, 13-14)

Tämä on Jumalan sana. Usko Jeesukseen pelastaa. Suun tunnustus pelastaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka voi pelastua, jos ei tiedä mihin uskoo? Kristityt päättelevät, että koska usko pelastaa, meidän täytyy tarkkaan määritellä, mihin me uskomme. Ja tämä usko tulee tunnustaa ääneen sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Niinpä kirkko on rustaillut apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset, jotta me tietäisimme, mihin uskomme, jotta voisimme pelastua. Itse luen toisin. Luen, että usko siihen, että Jeesus on Messias, meidän pääsiäislampaamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi pääsiäisenä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä, riittää pelastukseen. Minun ei tarvitse ymmärtää kolminaisuuden salaisuutta, jotta pelastuisin. Minä en pelastuakseni tarvitse dogmaattista teologiaa, en tarvitse Athanasiuksen uskontunnustusta enkä katolisen, enkä luterilaisen kirkon teologisia saivarteluja. Minä kysyn, kuten juutalainen mies Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Ja Raamatun vastaus on täysin yksiselitteinen – seurata Jeesusta (Joh. 21:22). Paavali sanoo, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Jeesuksen seuraaja (1. Kor. 11:1).

Miten Jeesusta siis tulee seurata? Monella kristityllä on ranneke, jossa lukee WWJD, What Would Jesus Do? Tämä omasta päästä keksitty perinnäissääntö on kaunis ajatus. Me mietimme elämämme haasteiden edessä, mitä Jeesus tekisi. Tämä periaate on aivan oikein. Itse en käytä ranneketta, koska minulla on tätä tarkoitusta varten tupsut (4. Moos. 15:38). Näen tupsut ja muistan Tooran käskyt. Seuraan Jeesusta, joka noudatti Tooraa ja opetti Tooraa. Jos haluan seurata Jeesusta, noudatan Tooran käskyjä. Se on niin yksinkertaista. Jotta kukaan ei ylpistyisi, Raamattu sanoo noin miljoona kertaa, että me emme pelastu omien tekojemme kautta, vaan yksin Messiaan armosta (Ef. 2:8,9). Tämä on Jumalan sana. Jos emme pelastu tekojen kautta, miksi noudattaisimme käskyjä? Paavali tiesi, että ihmiset esittäisivät tämän kysymyksen. Siksi Paavali teroittaa ja tekee kristallin kirkkaaksi, että me emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä (Room. 6:15). Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4), tarkoittaa tämä asia yksinkertaisesti sitä, että meidän on noudatettava lakia, joka ei ole raskas taakka (5. Moos. 30:14, 1. Joh. 5:3). Emme täten noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Syntiselle naiselle Jeesus sanoi, että mene, äläkä enää tee syntiä (Joh. 8:11).

Tässä siis huomaamme suuren eron kreikkalaisen, kirkollisen filosofian ja juutalaisen ajattelun välillä. Juutalaisia ei kiinnosta usko, dogmit ja opinkappaleet. Toki juutalaisilla on teologiaa ja he ovat osittain pohtineet samoja kysymyksiä kuin kirkon teologit, mutta suurimman osan ajastaan juutalaiset rabbit ovat uhranneet käskyjen tutkimiseen. Juutalaisia kiinnostaa enemmän mitä me teemme, kuin se, mitä me uskomme. Niinpä voit lukea esim. Shulcahn Aruchista miljoonia ja miljoonia perinnäissääntöjä, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti auttaa juutalaista noudattamaan Tooran käskyjä. Mutta emmekö me ole lain alla, jos noudatamme käskyjä? Emmekö ole langenneet pois armosta, jos noudatamme näitä juutalaisia tapoja, Tooran käskyjä? Emmekö me ole hirvittävässä lain orjuudessa, jos noudatamme Tooraa? Emme ole. Raamattu puhuu lain taakasta tasan nolla sanaa. Raamattu puhuu lain orjuudesta tasan nolla jaetta. Kuten jo yllä lainasin, Toora sanoo, että tämä käsky ei ole liian vaikea täyttää, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Uudessa testamentissa Johannes sanoo, että Jumalan laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3). Joten Raamatun selvä todistus on, että Toora, eli Mooseksen laki, ei ole raskas taakka. Miksi kristityt eivät juuri muusta saarnaakaan, kuin lain orjuudesta? Miksi kristityt varoittavat meitä Tooran käskyjen noudattamisesta?

Paavali kertoo meille miksi. Koska kirkko on lähes 2000 vuotta vaeltanut laittomuuden orjuudessa. Laittomuuden salaisuus, josta Paavali kirjoittaa (2. Tess. 2:3-12), on vaikuttanut kirkossa jo lähes 2000 vuotta. Tämä turmiollinen harhaoppi – Toora on raskas taakka! – sai alkunsa jo hyvin varhain, viimeistään siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin ulos kirkosta, Messiaan ruumiista. Siksi kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Tämä oppi on vaikuttanut lähes 2000 vuotta hyvin vahvana kirkossa. Samaa valhetta on toistettu Saatanan vaikutuksesta kaikella valheen voimalla. Siksi ei ole mikään ihme, että kristityt uskovat, että Mooseksen laki on raskas taakka. Me juutalaiset tiedämme, että tämä on valhetta. Me noudatamme Tooraa ja huomaamme itse omassa elämässämme, että tämä laki ei ole liian vaikea, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Psalmissa 119 psalmista ylistää Jumalan pyhää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia 176 jakeen verran. Katso tästä, mitä Psalmit sanovat Tooran käskyistä. Jos psalmi 119 on mielestäsi liian pitkä, psalmissa 19 kuningas Daavid tiivistää samat ajatukset vain muutamaan jakeeseen. Daavidin mukaan Toora on täydellinen. Paavalin mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Kristityt ovat 2000 vuotta valehdelleet meille Toorasta. Tutki itse Raamattua ja katso, mitä Raamattu itse sanoo meille Mooseksen laista. Mooseksen laissa sanotaan noin miljoona kertaa, että tämä on ikuinen säädös. Toorassa sanotaan noin miljoona kertaa, että noudattakaa kaikkia näitä käskyjä. Kristittyjen Raamatun viimeinen kirja, Malakia, muistuttaa kristittyjä viimeisellä sivulla ennen Uutta testamenttia:

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. (Mal. 4:4)

Mitä tapahtuu, kun kristitty kääntää sivua? Hän ajattelee, että nyt olemme kääntäneet sivun Vanhasta testamentista Uuteen testamenttiin, nyt Mooseksen lain käskyt eivät enää koske meitä! Näin kristityt uskovat, koska näin heitä on pyhäkoulusta asti opetettu. Tähän asiaan ei tule muutosta, ennen kuin Pyhä Henki poistaa peitteen kristittyjen silmiltä. Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Mt. 5:17-19)

Nämä jakeet ovat peitossa kristityiltä. Heillä on peite silmillä, siksi he väittävät, että Mooseksen laki on kumottu, Mooseksen laki on raskas taakka, Mooseksen laki ei koske meitä kristittyjä. Kaikki saatanallisia, raamatunvastaisia valheita.

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. (Ps. 19:8-12)

Olemme osoittaneet täten, että juutalaiset eivät usko pelastuvansa uskomalla dogmeja ja oppeja. Juutalaiset tekevät, he eivät usko. Toki Raamattu sanoo, että usko Jeesukseen pelastaa, mutta me juutalaiset ajattelemme, että Jeesukseen uskominen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Jeesuksen seuraaminen taas tarkoittaa Tooran käskyjen noudattamista. Tooran käskyjä noudatamme Jeesuksen opetuksen ja tulkinnan valossa. Täten sapattina saa kantaa vuodetta, tehdä tahnan, pelastaa, parantaa, tehdä hyvää ja hätätilanteessa nostaa pojan tai härän kaivosta. Jos seuraamme Jeesuksen opetusta, ymmärrämme, että käsien rituaalinen peseminen on turhaa. Voit lukea lisää perinnäissäännöistä tästä. Kun me juutalaiset luemme Uutta testamenttia, me huomaamme, että Jeesus ei kumonnut ainuttakaan Tooran käskyä. Hän ei kumonnut ruokasäädöksiä eikä hän häpäissyt sapattia. Jeesus on lihaksi tullut Toora (Joh. 1:1). Jos seuraamme Jeesusta, noudatamme Tooraa. Se on niin yksinkertaista. Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, korostan, että me pelastumme yksin armosta. Toistan, me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Pelastukseen me emme tarvitse Augustinusta, kirkkoisiä, Athanasiusta, Lutheria tai Calvinia. Dogmaattinen teologia ei meitä pelasta. Emme tarvitse teologien saivartelua ja jargonia. Me seuraamme Jeesusta ja se riittää meille. Aamen.

Mitä Jeesus merkitsee minulle?

Jos olet lukenut kirjoitukseni “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi“, ymmärsit varmasti, että kirjoitukseni otsikko on provokaatio. Sen on tarkoituskin saada kristityt hereille. Se mitä sanon tässä teoksessa on kuitenkin täysin totta. Minä olen juutalainen, koska noudatan kaikkia juutalaisia tapoja, käyn juutalaisessa seurakunnassa ja ajattelen, elän ja toimin kuin juutalainen. Tässä kuitenkin suuri salaisuus – uskon edelleen Jeesukseen. Mitä tarkoittaa, että uskon Jeesukseen? Kaiken harrastamani lain saarnaamisen keskellä sinusta mahdollisesti on saattanut tuntua, että seuraako tämä Lauri ollenkaan Jeesusta?

Voin kertoa helpot asiat ensin. Uskon, että Jeesus käveli maan päällä 2000 vuotta sitten. Uskon, että hän opetti Tooraa, kertoi vertauksia, moitti fariseuksia ulkokultaisuudesta, paransi sairaita, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus oli Juudan heimosta, syntynyt neitsyt Mariasta, hän oli ja on Daavidin poika, siis varsin vakuuttava Messias-kandidaatti. Moni Vanhan testamentin profetia sopii hämmästyttävän hyvin juuri tähän historian Jeesukseen. Hänet ristiinnaulittiin kuulemma perjantaina ja hän nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Toisin kuin kristityt opettavat, Jeesusta ei ristiinnaulittu perjantaina, kuten olen aiemmin vakuuttavasti todistanut. Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan-kuun 14. päivä iltapäivällä, samaan aikaan, kun pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Täten Paavali voi sano, että Jeesus on meidän pääsiäislampaamme.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1. Kor. 5:7-8)

Jeesus toki nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, mutta hänen ylösnousemuksensa ei pyhittänyt sunnuntaita, vaan ensilyhteen heilutuksen päivän, jota juhlittiin ja juhlitaan Israelissa aina pääsiäisviikolla sapatin jälkeisenä päivänä. “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensihedelmänä kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Paavali tässä jakeessa viittaa ensihedelmällä juuri ensilyhteen heilutuksen päivään.

Huomaamme siis, että kirkko on pahasti vääristänyt Jeesuksen elämän kaksi suurinta tapahtumaa. Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kirkkoa ei ole 2000 vuoteen kiinnostanut, että Jeesus itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä (Mt. 12:40). Olen todella pettynyt siihen, että kirkko näistä kahdesta tapahtumasta ei ole kertonut totuutta – että Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan kuun 14. päivä ja hän nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Näistä juutalaisten suurista juhlista voi lukea kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 23, jossa jokainen juhla on tiiviisti selostettu. Huomaamme siis, että minä uskon edelleen Jeesukseen, Messiaaseen, Vapahtajaan, juutalaisten kuninkaaseen, mutta minä uskon eri Jeesukseen kuin kirkko.

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus kumosi ruokasäädökset, häpäisi sapatin, nollasi Tooran, kirosi oman kansansa ja tuhosi temppelin. Kuten olen kirjassani aiemmin perusteellisesti esittänyt, nämä ovat kaikki saatanallisia valheita. Minä uskon Jeesukseen, josta luen Raamatustani. Kun luen Raamatusta Jeesuksesta, en lue, että hän olisi kumonnut ruokasäädökset. En lue, että hän olisi kumonnut sapattia. En lue, että hän olisi kironnut omaa kansaansa. En lue, että hän olisi rikkonut tai kumonnut ainuttakaan käskyä Toorasta. Enkä lue, että hän puhdistaessaan temppelin rosvoista olisi tällä toiminnallaan millään tasolla kironnut temppeliä, jonka Jumala oli pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi. Huomaamme täten, että kirkko on 2000 vuotta valehdellut meille Jeesuksesta. Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Jos täten olet huolissasi minun sieluni tilasta, tiedä, että minä uskon edelleen Jeesukseen, joka kuoli ristillä minun syntieni tähden, joka ristinkuolemallaan on lunastanut minut vapaaksi synnin orjuudesta. Uskon edelleen Jeesukseen, joka on Juutalaisten Kuningas, Israelin Messias, Maailman Vapahtaja, Kansojen Valo ja meidän Pelastajamme. Mutta Jeesukseen, joka kumosi Tooran minä en usko. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa Messiaasta, joka kumoaa Toorasta ainuttakaan käskyä. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa sunnuntaista, joka olisi pyhäpäivä, en löydä ainuttakaan profetiaa sapatista, joka kumottaisiin ja jonka tilalle asetettaisiin jokin uusi päivä. Luen Raamatustani antikristuksesta, joka kumoaa ajat ja lain:

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Luen Raamatustani sapatista, joka tulee olemaan pyhä ikuisesti:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Luen Raamatustani Messiaasta, joka on Herran kärsivä palvelija (Jesaja 53). Hän kantaa meidän syntimme ja pesee meidät puhtaaksi kaikista rikoksistamme. Tämän pelastuksen hän antaa meille täysin ilmaiseksi. Me pelastumme yksin armosta. En lue Raamatustani sanaakaan armonvälineistä, jotka olisivat välttämättömiä pelastukseen. En lue Raamatustani sanaakaan sakramenteista. Luen Raamatustani, että pelastus on yksin armosta. Yksin armosta.

On olemassa helppo Jeesus. On olemassa Jeesus, johon on helppo uskoa. On helppo uskoa Jeesukseen, joka paransi sairaita, aterioi syntisten parissa ja teki hämmästyttäviä ihmeitä. Tämähän on fantastinen tarina, miksi en uskoisi tällaiseen Jeesukseen? Moni maallistunut kristitty uskoo Jeesukseen, jonka eettiset opetukset ovat erinomaisia. Moni seuraa Jeesuksen eettisiä opetuksia. Moni seuraa niitä tietämättään. Moni ajattelee, että on oikein hyvä idea rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Moni kokee, että vihamiesten rakastaminen on hyvä idea. Monen mielestä laupias samarialainen on mahtava esimerkki meille. Näin meidän tulee rakastaa lähimmäistä, tehdä hyvää, auttaa köyhiä, parantaa sairaita, itkeä yhdessä itkevien kanssa ja nauraa iloisten seurassa. Moni uskoo tähän Jeesukseen. Tällaiseen Jeesukseen on helppo uskoa.

Mutta jos Jeesuksen opetuksesta poimitaan vain eettiset esimerkit ja mallit, silloin jää suurin sanoma huomaamatta. Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. “Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Nyt Jeesuksen opetukseen on huomattavasti vaikeampi uskoa. Tämä nimi, Jeesus, tämäkö olisi ainoa tie taivaan Isän luo? Huomaamme, että tähän Jeesukseen onkin paljon vaikeampi uskoa. Jopa juutalaiset pitävät Jeesuksen eettisiä opetuksia erinomaisina, koska juutalaisilla rabbeilla yleensä on loistavia eettisiä opetuksia. Moni ateisti tunnustaa, että nämä Jeesuksen moraaliohjeet ovat varsin järkeviä. Mutta tässä opetuksessaan Jeesus menee liian pitkälle. Hän julistaa olevansa ainoa tie pelastukseen, ainoa tie taivaaseen, ainoa tie Jumalan luo. Samassa yhteydessä Jeesus väittää olevansa yhtä Isän kanssa. Hän esittää, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Tämä ei ole loistavaa eettistä opetusta (sanotaan)! Tämä on täysin mielipuolista (sanoo joku)! Tämä mies esittää olevansa yhtä Jumalan kanssa. Hän väittää olevansa itse Jumala! Nyt huomaamme, että tämä Jeesus ei enää olekaan koko kansan rakastama Jeesus. Jos hänen eettiset opetuksensa olivatkin kuinka loistavia tahansa, nyt olemme tekemisissä täydellisen sekopään kanssa (sanoo kenties joku), jos hän väittää olevansa ainoa tie pelastukseen. Huomaamme, että olemme ratkaisevan tärkeän asian kanssa tekemisissä. Jos Jeesus ei ollut sitä mitä hän sanoo olevansa, hän on täydellinen valehtelija ja huijari. Tahdotko sinä seurata suuren valehtelijan eettisiä opetuksia?

Kuten esitin aiemmin, Jeesus kuoli pääsiäisenä meidän syntiemme edestä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Hän on meidän pääsiäislampaamme. Kuten lampaan veri pelasti Israelilaiset Egyptistä, samoin Karitsan veri pelastaa nyt meidät kaikista synneistämme. Jeesus on Jumalan Karitsa. Kaikki mitä hän esittää itsestään pitää paikkansa. Hän on ainoa tie. Hän on ovi. Hän on hyvä paimen. Hän on paimen, joka antaa oman henkensä meidän puolestamme. Yksin hänessä on pelastus. Tämä on sanoma, joka niin juutalaisen kuin kristitynkin tulee vakavasti punnita. Voiko tämä pitää paikkansa? Jos olet lukenut tähän asti, nyt on ratkaisun aika. Tahdotko seurata tätä Jeesusta? Seuraaminen ei maksa teoriassa mitään. Riippuen siitä, missä päin maailmaa asut, seuraaminen saattaa tosin käytännössä olla hyvin kallista. Saatat joutua luopumaan perheestäsi, työpaikastasi, rahoistasi, jopa hengestäsi, seuraamalla tätä nimeä. Onko se sen arvoista? Varmasti on, koska kyse on ikuisesta elämästä, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka turvaa Jeesuksen nimeen.

Tahdotko seurata Jeesusta? Miten voit tuntea Jeesuksen? Se on mahdollista ainoastaan lukemalla Raamattua. Lue Raamattu kannesta kanteen. Lue Vanha testamentti ensin. Jos et lue Vanhaa testamenttia, et voi mitenkään tietää, mitä Messias tarkoittaa, mitä pääsiäislammas, mikä ihme on ensilyhde, mitä tarkoittaa hyvä Paimen, kuka on Jumala, mitä käskyjä Jumala antoi meille seurattavaksi, et kertakaikkiaan voi ymmärtää puoliakaan Uudesta testamentista, jos et lue Vanhaa testamenttia ensin. Puolet Jeesuksen opetuksista menevät sinulta ohi, jos et tunne Vanhaa testamenttia. Kristityt lukevat Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin. Tämä on vakava virhe ja kehäpäätelmä. Vanha testamentti tulee lukea Toorasta käsin ja Uusi testamentti Toorasta käsin. Ilman Tooraa et voi ymmärtää mitä ihmettä Paavali selostaa happamattomuudesta, juhlasta ja pääsiäislampaasta. Jos luet neljä lukua päivässä, luet Raamatun noin vuodessa läpi. Jos sinulla on koko elämä aikaa, tämä on hyvä vauhti. Jos sinulla on kiire pelastumisesi kanssa, voit lukea Raamatun nopeammin. Ainoa keino tuntea Jeesus on tuntea Raamattu. Raamattu on hämmästyttävä kirja. Mitä enemmän luet sitä, sitä rakkaammaksi se tulee ja sitä enemmän haluat lukea sitä. Tartu siis Raamattuun ja seuraa Jeesusta!

Luterilaisuuden harhat

Luther

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen käynyt pyhäkoulut, rippikoulut, lastenleirit ja nuorten tapahtumat. Olen vuoden opiskellut Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa Nuorten Raamatun peruskurssilla. Kansanlähetysopistolla olen opiskellut vuoden Raamattulinjalla. Olen lukenut Perussanoman julkaisemia kirjoja, useampaa luterilaisten kustantamaa lehteä ja kuullut saarnoja ja opetuksia ja luentoja. Olen ahkerasti käynyt kirkossa ehtoollisella. Voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena on ollut moitteetonta. Vai onko? Olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun tulisi lukea? Onko jokin saarna, joka minulta on jäänyt kuulematta? Kaiken tämän viidesläisen opetuksen jälkeen olen päättänyt hylätä kristinuskon ja olen kääntynyt juutalaiseksi. Suosittelen kirjoitustani “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi” jos haluat tietää tarkemmin syistä, miksi käännyin juutalaiseksi. Tässä lyhyessä kirjoituksessa keskityn tutkimaan luterilaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Molempia nimittäin löytyy luterilaisuudesta.

Mikä luterilaisuudessa sitten on hyvää? Pidän positiivisena asiana sitä, että ainakin teoriassa Raamattua pidetään ylimpänä auktoriteettina. Tätä asiaa painostetaan luterilaisuudessa. Raamattu on elämän ylin ohje ja auktoriteetti. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Käytännössä luterilaisuudessa kirkon tunnustuskirjat ja Lutherin teokset ovat ylin ohje. Kirkon sisäisiä kiistoja ei ratkaista Raamattuun vetoamalla, vaan Lutherin ja tunnustuskirjojen kautta. Usein kiistat ratkaistaan siten, että Luther saa viimeisen puheenvuoron. Monessa saarnassa ja luennossa Lutheria siteerataan enemmän kuin Raamattua. Minä koen erittäin vakavana asiana sen, että kirkossa on yksi opettaja, joka on kirkkaasti yli muiden, jonka teoksia pidetään käytännössä elämän suurimpana auktoriteettina. Raamattu täten on luterilaisille vain teoriassa ylin ohje. Nyt kun kirkossa on vakava kriisi naispappeuden, abortin ja homokriisin kera, vastauksia ei etsitä Raamatusta, vaan tunnustuskirjoista. Koska Luther ei ota mitään kantaa naispappeuteen, aborttiin eikä homoseksuaalisuuteen, kirkon miehillä ja naisilla menee sormi suuhun. Mitä tehdä, kun suuri opettajamme Martti Luther ei sano näistä asioista sanaakaan?

Lutherin suuresta asemasta kertoo jo se, että kirkko itse kutsuu itseään luterilaiseksi kirkoksi suuren opettajansa mukaan. Onpa Helsingissä jopa Luther kirkkokin. Lutherin suosiota ei yhtään heikennä Lutherin pimeä puoli, Lutherin hirvittävät ajatukset juutalaisista, joista voit lukea enemmän tästä. Luterilaisia ei kiinnosta, että heidän ylin opettajansa kehoitti tappamaan juutalaisia. Tätä asiaa katsotaan läpi sormien. Ei tämä nyt niin vakava asia ole, sanovat luterilaiset, Lutherilla oli niin paljon hyvää opetusta, että meidän ei tarvitse murehtia Lutherin ajatuksista juutalaisista. Erityisesti Timo Junkkaala on ansioitunut Lutherin kiivaana puolustajana ja esittää aivan pokkana, että Luther todellisuudessa ei ollut mikään antisemitisti.

Aivan kuten adventisteilla on suuri profeetta Ellen White, luterilaisilla on Luther. Lutherin palvonnasta saa jokainen käsityksen vierailemalla näissä viidesläisten tapahtumissa ja kysymällä itse näiltä opettajilta, mitä mieltä he ovat Lutherista. Tulet huomaamaan, että he rakastavat Lutheria enemmän kuin Raamattua. He lukevat Lutheria, opettavat Lutheria, tutkivat Lutheria ja rakastavat Lutheria.

Mitä Luther opetti luterilaisille? Lutherin teokset käsittelevät kaikki samaa teemaa – vanhurskauttamista. Lutherin opetuksen ydin on aina, että me pelastumme yksin armosta ilman omia tekoja. No näinhän Paavali opettaa. Pelastus on yksin armosta. Me olemme kaikki syntisiä. Emme voi pelastua omilla teoillamme. Aamen. Asia on näin ja tämä asia on varsin yksinkertainen. Tarvitsemmeko todella Lutherin yli 200 teosta tämän yksinkertaisen asian esittämiseen? Ei, emme tarvitse. Tässä Lutherin vanhurskauttamisopissa on varjopuolensa. Luther nimittäin opettaa, että laki on erotettava mahdollisimman kauas evankeliumista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että laki on paha, julma ja hirmuinen. Laki ei saa asettua evankeliumin eteen. Kristityn ei tule olla missään tekemisissä lain kanssa. Tämä on vaarallista opetusta ja suoraa eksytystä. Raamatun mukaan laki, Toora, on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Miksi ihmeessä emme noudattaisi Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia? Luther selittää, että siksi, että silloin turvaamme lakiin emmekä evankeliumiin, ja evankeliumi on hyvä asia, laki on huono. Tämä on Lutherin ja luterilaisen kirkon suurin harhaoppi ja synti, julistaa, että lakia ei tarvitse noudattaa. Luterilaiset uskovat kuten muutkin kristityt, että kristitty ei saa olla missään tekemisissä Tooran kanssa. Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja, opettivat kirkkoisät.

Toinen vakava ongelma luterilaisessa kirkossa on käsitys kirkosta. Opetetaan, että kirkko on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Tähän kirkkoon tulee kuulua, sillä kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Armo ja totuus on kirkossa, kuten esim. Juho Sankamo on ansioituneesti esittänyt teoksessaan Alkukirkon salaisuus. Niinpä kirkkoon kuulutaan, vaikka kirkossa olisi naispappeja alttarilla, vaikka kirkossa vihittäisiin homoja, vaikka kirkko teksi mitä kauhistuttavia asioita tahansa, luterilainen ei voi erota kirkosta, koska kirkosta eroaminen tarkoittaa uskosta luopumista. Minä kutsutan tällaista ajattelua kirkkouskovaisuudeksi, englanniksi churchianity.

Kolmas vakava ongelma luterilaisessa kirkossa liittyy armonvälineisiin. Kuten kirkko opettaa, armonvälineisiin kuuluvat sana ja sakramentit. Sanaa on kaikki se, mitä kirkon opettajat saarnaavat saarnastuolista. Heidän sanansa kautta voimme tulla tuntemaan armon. Sakramentteja taas ovat luterilaisessa kirkossa kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla on enemmän sakramentteja. Kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, joiden kautta saamme vastaanottaa armon. Siksi niitä kutsutaankin osuvasti armonvälineiksi. Toisin sanoen kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen pelastavat. Kun sinut kastetaan, sinä pelastut, kun nautit ehtoollisen, sinä vastaanotat Jumalan armon ja sinä pelastut. Pelastus ei ole mahdollista ilman sakramentteja. Jos kerran pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme sakramentteja? Eihän pelastus silloin ole yksin armosta, vaan sakramenttien kautta. Pahoin pelkään, että luterilaiset eivät tule koskaan ymmärtämään tätä vakavaa ongelmaa. Ehtoollisessa on lisäksi se omituinen ongelma, että ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kirkkoon kastettu ja konfirmoitu henkilö, joka allekirjoittaa luterilaisen kirkon koko opin. Yksikään harhaoppinen tai toiseen kirkkokuntaan kuuluva ei saa osallistua ehtoolliselle. Missä mielessä tämä ehtoollinen täten on koko Kristuksen ruumiin yhteinen yhteysateria? Se ei ole sitä, vaan se on kirkon oman piirin rajattu mystinen ja maaginen sakramentti, johon ovat kelvollisia osallistumaan ainoastaan omaan kuppikuntaan kuuluvat seurakunnan jäsenet. Paljon kertoo se, että maailmalla kahden suurimman luterilaisen kirkkokunnan, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Luterilaiset täten jopa oman liikkeensä sisällä asettavat rajoituksia sille, kuka saa osallistua ehtoolliselle.

Suurin ongelma luterilaisessa kirkossa kuten muissakin kirkoissa on tietenkin sapatti. Joku on päättänyt, että kymmentä käskyä ei tarvitse noudattaa ja sapatin sijaan tulee pyhittää sunnuntai. Huolimatta siitä, että Raamattu missään kohtaa ei puhu sanaakaan sunnuntaista, kirkon viisaat teologit ovat nyt 2000 vuotta saarnanneet sunnuntain pyhyydestä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut väsyksiin asti. Lukekaa kymmenen käskyä. Siellä käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Etsi mitä Toora, profeetat ja kirjoitukset puhuvat sapatista ja mitä ne puhuvat sunnuntaista ja hämmästy. Kysy opettajiltasi, mitä he tietävät sunnuntaista ja hämmästy. Kenties tämä totuus paljastuu pian koko kristikunnalle, kenties se ei paljastu koskaan. Voimme vain rukoilla, että Jumala poistaisi peitteen kristittyjen silmiltä.

Tämä on vain lyhyt kirjoitus, tässä muutama suurin ongelma, jotka minä koen ongelmaksi luterilaisessa liikkeessä. Koen että entisenä luterilaisena minulla on oikeus kritisoida omaa liikettäni. En tuomitse tässä niitä hartaita ja vilpittömiä luterilaisia, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa. He ovat täysin syyttömiä siihen, että heitä kirkon johtajat ovat johdattaneet harhaan. Osoitan sormeni kirkon papiston suuntaan. Näiden viisaiden kirkon teologien tulisi olla asioista perillä. He eivät ole hoitaneet paimenen tehtäväänsä. Nyt kirkko kärsii monen eri kriisin keskellä ja kirkko on repeämässä palasiksi. Kirkon johtahat ovat tähän syyllisiä. Mitä tapahtuu laumalle? Kuka olisi kelvollinen astumaan paimenen virkaan ja johtamaan nämä lampaat vehreälle laitumelle?

Oikein väärin ymmärretty Galatalaiskirje

But the Holy Spirit produces this kind of fruit in our lives: love, joy, peace, patience, kindness, goodness, faithfulness,

Kansanlähetysopiston Ainutlaatuinen Jeesus periodilla Leif Nummela esitti varmana tietona, että messiaaniset juutalaiset, jotka noudattavat Tooraa, eivät lue Galatalaiskirjettä. Näin ovat kuulemma Kansanlähetyksen Israel-lähetit saaneet selville. Saattaako meitä messiaanisia juutalaisia pikkaisen loukata se, että joku väittää, että meillä on Raamatussamme kokonainen kirja, jota me emme lue? Saattaa loukata ja loukkaa. Mistä Leif Nummela on tämän tiedon saanut? Miten hän on niin varma tästä asiasta? Voin kertoa, että me juutalaiset luemme Galatalaiskirjettä, me opiskelemme Galatalaiskirjettä ja tutkimme Galatalaiskirjettä ja me olemme kirjoittaneet Galatalaiskirjeestä. Jos haluat tutustua messiaanisten juutalaisten käsitykseen Galatalaiskirjeestä, lue Tim Heggin kommentaari Galatalaiskirjeestä. Hän käy perusteellisesti läpi koko Galatalaiskirjeen.

Leif Nummela esittää väitteensä siksi, että hänen omassa mielessään on täysin selvää, että apostoli Paavali Galatalaiskirjeessä opettaa, että Tooran käskyjä ei uudessa liitossa tarvitse noudattaa. Täten Leif Nummela päättelee, että henkilö, joka noudattaa Tooran käskyjä, ei ole lukenut Galatalaiskirjettä. Leif Nummela ei ole keskustellut juutalaisten kanssa tästä asiasta, hän ei tunne messiaanisia juutalaisia, hän ei tiedä tästä asiasta yhtään mitään, hän valehtelee julkisesti väittäessään, että me emme lue Galatalaiskirjettä. Esitän seuraavaksi oman näkemykseni Galatalaiskirjeestä, kirjeestä, jonka olen lukenut monta kymmentä kertaa ja aion lukea jatkossakin. Me luemme Galatalaiskirjettä, joten voisiko Leif Nummela ystävällisesti pitää mölyt omassa mahassaan?

Mitä Galatalaiskirjeessä sanotaan? Kuka sen on kirjoittanut ja kenelle? Nämä kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä. Kirjeen kirjoittaja on apostoli Paavali, joka kertoo saaneensa evankeliuminsa suoraan Jeesukselta Kristukselta (Gal. 1:12). Tämä kirje täten on 100% Jumalan sanaa. Pietari varoittaa meitä hyvästä syystä Paavalin kirjeistä. Niissä Pietarin mukaan on yhtä jos toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon (2. Piet. 3:16). Mitään kirjettä ei ole väännetty kieroon niin paljon kuin Paavalin kirjettä Galatalaisille. Osoitan tässä kirjoituksessani tämän faktan.

Paavalin kirje Galatalaisille on kirjoitettu Galatalaisille, kuten käy ilmi jo otsikosta. Keitä olivat Galatalaiset? He olivat pakanoita, kuten käy ilmi seuraavasta:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Galatalaiset täten olivat pakanoita, he eivät olleet juutalaisia. Paavali ei kirjoita kirjettään juutalaisille, vaan pakanoille. Saattoiko olla, että juutalaisilla oli Toorasta tismalleen oikea käsitys, mutta pakanoilla vääristynyt, turmiollinen näkemys? Kenties ne asiat, joista Paavali kirjoittaa ja varoittaa, vaivasivat pakanoita, ei juutalaisia? Monet kristityt kuvittelevat ja esittävät, että Paavali tässä kirjeessään moittii juutalaisia juutalaisten tapojen seuraamisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Paavali moittii pakanataustaisia pakanoita harhaopeista, joita he seurasivat. Mitä olivat nämä harhaopit? Uskoivatko pakanat, että heidän tulee noudattaa Tooraa, Mooseksen lakia, ja Paavali tässä kirjeessään opastaa heitä, että Mooseksen lain käskyjä ei tarvitse noudattaa? Näin esittävät kristityt ja näin kristityt näkevät tämän kirjeen. Näytä minulle, oi kristitty, missä kohtaa kirjettään Paavali moittii Galatian seurakuntaa juutalaisten tapojen noudattamisesta, Mooseksen lain käskyjen noudattamisesta, joita Paavali itse Roomalaiskirjeessä kutsuu pyhiksi, vanhurskaiksi ja hyviksi (Room. 7:12)? Aivan, sellaista jaetta ei löydy tästä kirjeestä.

Mistä asioista Paavali moittii näitä pakanoita? Luemme Galatalaiskirjeestä:

Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:9-11)

Kuten Pietari varoittaa, Paavalin kirjeitä väännetään ahkerasti kieroon. Moni kristitty opettaa, että tässä kohtaa Paavali moittii galatalaisia juutalaisten juhlapyhien, sapattien, uudenkuunpäivien, lehtimajanjuhlan ja ensilyhteen heilutuksen viettämisestä. Nämä päivät kristittyjen mielestä eivät voi tarkoittaa joulua, sunnuntaita, juhannusta, Marian ilmestyspäivää tai Mikkelinpäivää, vaan tässä Paavali varoittaa Galatian seurakuntaa juutalaisten juhlien viettämisestä. Kun luemme Raamatusta, mitä Paavali sanoo, on täysin selvää, että hän tässä moittii pakanoita heidän pakanallisista juhlapyhistä. Paavali varoittaa heitä, miksi jälleen käännytte köyhien alkeisvoimien puoleen? Mitä ovat köyhät alkeisvoimat, joiden puoleen galatalaiset jälleen kääntyvät? Lehtimajanjuhlaa, Sapattia ja suurta sovituspäivää? Ruokasäädöksiä, tupsuja, partoja ja hiuksia? Miten olisi mahdollista, että pakanat entisessä elämässään olisivat viettäneet juutalaisia juhlia ja Paavali nyt moittii heitä siitä, että nämä pakanat jälleen kääntyvät juutalaisten juhlien puoleen? Se ei ole mahdollista. Paavali tässä moittii pakanoita siitä, että he jälleen kääntyvät pakanallisten juhla-aikojen puoleen. Kristityille täten tässä on vakava varoitus joulusta, juhannuksesta, Enkelien sunnuntaista ja Marian ilmestyspäivästä. Paavali varoittaa pakanallisten juhlapyhien vietosta, Paavali tässä ei sanallakaan moiti yhtään ketään juutalaisten juhlapyhien vietosta, joista voimme lukea luvusta 3. Moos. 23. Eikä Paavali tässä sanallakaan varoita yhtään ketään sapatin vietosta. Paavali vietti itsekin juutalaisten juhlia (Apt. 18:21; 20:16), joten olisi hieman tekopyhää Paavalilta moittia toisia juutalaisten juhlien vietosta.

Hämmästyttävin asia, jonka olen kuullut kristittyjen suusta Galatalaiskirjeestä, on väite, että Paavalin mukaan kuulemma Tooran noudattajat ovat kirouksen alla. Olen kuullut lukuisia kertoja, että Paavali Galatalaiskirjeessä kuulemma julistaa, että jos noudatat Mooseksen lain käskyjä, olet kirouksen alla. Tämä on kova väite ja kuulostaa täysin uskomattomalta. Kristityt vetoavat seuraavaan jakeeseen:

Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

Tässä Paavali kuulemma suoraan sanoo, että jos noudatat Tooraa, Mooseksen lakia, olet kirouksen alla. Kristityn täten ei tule noudattaa Tooraa, kristityn tulee pysyä mahdollisimman kaukana Toorasta, kuten Lutherkin opettaa. Paavali sanoo tässä “kuten kirjoitettu on”. Missä näin on kirjoitettu? Puuttumatta kreikan alkukieleen, on selvää mitä jaetta Paavali tässä lainaa. Hän lainaa viidettä Mooseksen kirjaa:

Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä.” (5. Moos. 27:26)

Mooseksen laista luemme (5. Moos. 28) valtavat siunaukset niille, jotka noudattavat Tooraa. Vastaavasti luemme hirvittävistä kirouksista, jotka kohtaavat niitä, jotka eivät noudata Tooraa. Paavali tässä kohtaa lainaa Tooraa, joka opettaa, että ne ovat kirouksen alla, jotka eivät noudata Tooran käskyjä. Miten on mahdollista, että apostoli Paavali, lainatessaan Tooran jaetta, jonka mukaan ne ovat kirouksen alla, jotka eivät nuodata Tooraa, esittäisikin tässä, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa? Miten on mahdollista lainata Tooraa ja opettaa samassa lauseessa päinvastaista, kuin mitä Toora sanoo? Miten tämä kristittyjen logiikka oikein toimii? Paavali tässä sanoo, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa ja perustelee kantansa Tooran jakeella, joka sanoo, että olet kirouksen alla jos et noudata Tooraa? Tämä on mahdollista, koska olemme tekemisissä Paavalin vaikeiden tekstien kanssa, joita epävakaat vääristelevät kieroon omaksi turmiokseen. Kristityt vihaavat Tooraa ja vääntävät kieroon kaikkia kirjoituksia perustellakseen omaa harhaoppiaan, jonka mukaan olet kirouksen alla jos noudatat Tooraa, Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12).

Mitä Paavali sitten tahtoo sanoa? Luemme kreikasta ja käännöksistämme, että ne ovat kirouksen alaisia, jotka pitäytyvät lain tekoihin. Uusi käännös sanoo, että ne ovat kirouksen alla, jotka luottavat lain noudattamiseen. Paavali täten tässä kohtaa ei julista, että sinä olet kirouksen alla, jos noudatat Tooran käskyjä. Hän opettaa, että olet kirouksen alla, jos pitäydyt lain noudattamiseen, jos perustaudut lain noudattamiseen, jos luotat lain noudattamiseen, jos siis perustat oman pelastuksesi omiin lain tekoihisi. Ja tätä harhaoppia Paavali vastustaa. Galatian judaistit opettivat näille pakanoille, että sinä pelastut jos ympärileikkaat itsesi. Tämä oli se harhaoppi, jota Paavali jyrkin sanoin tässä kirjeessään vastustaa.

“Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.” (Gal. 6:13)

Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 6:15)

Ympärileikkaus on Paavalin argumentin ytimessä. Judaistit opettivat Galatian pakanoille, että pelastus tulee ympärileikkauksen ansiosta. Paavali sanoo, että nämä ympärileikkaajat eivät itsekään noudata lakia. Kontekstista on selvää, että Paavalin mielestä se, että nämä judaistit eivät itse nuodata lakia, on huono asia. En lue mistään kohtaa Galatalaiskirjettä sitä jaetta, jossa Paavali julistaisi lain noudattamisen olevan huono asia. Jos haluat ymmärtää Galatalaiskirjettä, heitä Lutherin teos paperinkeräykseen tai polta se roviolla. Revi se kappaleiksi ja erota se Raamatusta yhtä kauas kuin Luther kehottaa erottamaan lain evankeliumista. Lutherin teos ei auta meitä ymmärtämään Paavalia. Lutherin rakas teos on kirjoitettu valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein kaikin vääryyden viettelyksin, jotta kristityt eksyisivät pois Raamatun armosta ja totuudesta.

Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.” (Gal. 3:21)

Paavali sanoo tässä suoraan, että laki, Toora, ei ole vastoin Jumalan lupauksia. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa, että usko ei tee lakia mitättömäksi, vaan Paavali sanoo vahvistavansa lain, Tooran (Room. 3:31). Paavalin opetuksessa on ytimessä vanhurskautuminen yksin armosta, ei lain tekojen kautta, vaan yksin Jeesuksen veressä. Tämä on varsin yksinkertainen ja helppo asia sisäistää, me pelastumme yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Emme tarvitse tämän asian sisäistämiseksi yli 200 Lutherin teosta. Meille riittää Raamattu. Ja tässä kirjeessään, kuten muuallakin, Paavali tekee harvinaisen selväksi, että me pelastumme yksin armosta. Jos me pelastumme yksin armosta, mitä me teemme laille? Saako uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12)? Paavalin vastaus on jyrkkä ei missään tapauksessa, ei missään olosuhteissa (Room. 6:1,2,15). Vanhurskaus täten ei tule meidän suurenmoisen lain noudattamisen ansiosta, vaikki pitäisimme joka ikisen käskyn, vaikka tupsumme olisivat kuinka suorassa tahansa, vaikka emme turmelisi parran reunaa, vaikka kantaisimme 24/7 mukanamme lapiota, jolla peitämme jätöksemme. Ei. Me pelastumme yksin armosta. Ne kristityt, jotka seuraavat Lutheria ja kirkkoisiä, eksyvät pahan kerran. Heille on lapsesta asti opetettu, että tässä kirjeessä, Galatalaiskirjeessä, Paavali opettaa, että Mooseksen lakia, Tooraa, ei tarvitse noudattaa, me pelastumme yksin armosta ja jos noudatamme lakia, Tooraa, Mooseksen lakia, palaamme takaisin vanhaan liittoon ja eksymme pois armosta ja totuudesta. Tämä on saatanallinen valhe. Asia on hyvin yksinkertainen. Me pelastumme yksin armosta. Jos haluamme rakastaa Jumalaa yli kaiken, noudatamme hänen käskyjään (1. Joh. 5:3), jotka eivät ole raskaat. Uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä ja rikkoa lakia. Raamatun mukaan synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Täten, kun meidät kerran on pelastettu yksin armosta, emme voi palata takaisin vanhaan elämäämme ja tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, vaan me noudatamme sitä. Emme noudata lakia jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Tämän asian selvittämiseen emme tarvitse Lutherin teoksia. Meille riittää Raamattu.

Mutta eikös Paavali opeta tässä kirjeessään, että Pietari teki syntiä nuodattaessaan juutalaisten seurassa juutalaisia ruokasäädöksiä? Eikö Paavali sanoo selvääkin selvemmin, että pakanoiden tavat ovat hyvä asia, juutalaisten tavat ovat syntiä ja Jumalalle kauhistus? Tutkitaan näitä jakeita seuraavaksi.

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;” (Gal. 2:11-15)

Kuulen lukuisilta kristityiltä, että Pietari pakanoiden seurassa söi sikaa, äyriäisiä, verta, hiiriä ja pikkuoravia. Juutalaisten tultua Galatian seurakuntaan vierailulle, Pietari pelkäsi juutalaisten reaktiota ja aterioi jatkossa ainoastaan juutalaisten pöydässä, noudattaen tarkaan juutalaisten ruokasäädöksiä. Nämä ruokasäädökset Jeesus oli kumonnut julistaessaan kertakaikkisesti kaikki ruuat puhtaiksi. Paavali tässä täten moittii Pietaria siitä, että hän jälleen noudattaa juutalaisia ruokasäädöksiä, jotka on Jeesuksen toimesta kumottu. Pietarin synti täten oli Mooseksen lain noudattaminen, tilanteessa, jossa Mooseksen laki on kumottu ja Mooseksen lain noudattaminen täten paradoksaalisesti onkin itse asiassa syntiä. Paavali kuulemma opettaa, että pakanoiden tavat ovat uudessa liitossa täysin OK, mutta juutalaisten tapoja missään olosuhteissa ei saa noudattaa. Jos noudattaa ruokasäädöksiä, silloin Kristuksen ruumis ei ole enää yksi, kun kerran pakanat ja juutalaiset eivät voi aterioida yhdessä. Tässä kristittyjen näkemys näistä jakeista.

Tämä argumentti perustuu siihen oletukseen, että Jeesus kumosi ruokasäädökset. Kuten olen tässä kirjoituksessa perusteellisesti esittänyt, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä. Jumalan seurakunnassa kaikki noudattivat Mooseksen lakia. Näytä minulle Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista profetia Messiaasta, joka kumoaa ruokasäädökset. Sellaista ei ole. Luemme Jesajasta, että lopun aikoina Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sikaa ja hiiriä, siis saastaisia eläimiä (Jes. 66:17). Nyt kun luemme nämä Galatalaiskirjeen jakeet siitä kontekstista käsin, että ruokasäädökset ovat edelleen voimassa, mikä oli Pietarin synti? Paavali kertoo meille vastauksen selvästi. Pietari noudatti juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden seurassa. Pietarin synti täten oli tekopyhyys ja ulkokultaisuus, hän noudatti perinnäissääntöä, joka erotti pakanat juutalaisista, vaikka oli itse jo kertaalleen saanut Jumalalta ilmestyksen, jonka mukaan Jumala ei tee erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä (Apt. 10). Tässä kontekstissa siis Paavali moittii Pietaria juutalaisten perinnäissäännön noudattamisesta. Paavalin mielestä oli paha asia, että seurakunnassa oli hajaannusta ja juutalaiset ja pakanat eivät voineet aterioida yhdessä. Samaa hajaannusta on maailmassa edelleen. Koska kristityt mässäilevät saastaisia ruokia ja vieläpä rehvastelevat tällä synnillään, juutalaiset ja pakanat eivät voi aterioida yhdessä. Tämä on Jumalan silmissä vakava asia. Ja tähän nykyiseen tilanteeseen ovat syyllisiä kristityt, eivät juutalaiset. Ruokasäädöksiä ei ole kumottu ja Jumalan visio seurakunnalle on yksi Kristuksen ruumis, jossa sekä pakanat että juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä.

Mutta Paavalihan tässä sanoo, että miksi sinä Pietari, joka noudatat pakanoiden tapoja, vaadit pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja? Eikö Paavali tässä selvästi moiti Pietaria juutalaisten tapojen noudattamisesta? Kuten olen esittänyt, Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuista, mitä monet vääntävät kieroon. Lue itse tarkkaan mitä Paavali sanoo. Ovatko juutalaisten tavat huono asia, vai pakanoiden? Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15. Siinä Paavali sanoo, että me olemme syntyjämme juutalaisia, emmekä pakanakansojen syntisiä. Täten Paavalin mukaan pakanoiden tavat ovat huono asia, juutalaisten tavat ovat hyvä asia. Pakanoiden tavat ovat syntiä, juutalaisten tavat ovat vanhurskaita, pyhiä ja hyviä. Nyt voimme muotoilla nämä Paavalin vaikeat sanat ymmärrettävään muotoon. Hän siis vapaasti tulkittuna sanoo “Jos sinä, joka olet vanhurskas (juutalainen), elät syntisten tavoin (pakanoiden tavoin) etkä vanhurskaiden, miksi sinä pakotat syntisiä elämään vanhurskaasti?” Toisin sanoen, tekopyhyys ja ulkokultaisuus on se Pietarin synti, josta Paavali häntä tässä ankarasti nuhtelee.

Mutta etkö lue seuraavaa jaetta? Paavalihan sanoo, että emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla?

mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Gal. 2:16)

Kyllä, Paavali tässä opettaa selvääkin selvemmin, että me emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta. Tämän asian selitin jo aiemmin tässä kirjoituksessani perusteellisesti. Tätä samaa viestiä Paavali esittää halki koko kirjeensä, me emme tule vanhurskaiksi tekemällä lain vaatimia tekoja, vaan yksin armosta. Mutta se ei tarkoita, että nyt saa tehdä uudessa liitossa syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia.

Mutta entä Paavalin vertaus Haagarista ja Saarasta? Eikö tässä olen täysin selvää, että Haagar on Siinainvuori Arabiassa, joka vastaa Jerusalemia, joka elää hirvittävässä lain orjuudessa? Eikö Saara ole vapaa lain orjuudesta ja edusta taivaallista Jerusalemia? Me emme ole orjattaren lapsia! Me emme ole lain orjuudessa! Me olemme vapaat laista! Vapauteen Kristus meidät vapautti, me emme ole Haagarin tavoin lain orjia ja elä hirvittävässä Mooseksen lain orjuudessa!

Suurin piirtein näin kristityt muotoilevat tämän asian. Pointti on aina sama, Haagar edustaa juutalaisia, jotka elävät Siinain liiton varjossa hirvittävässä lain orjuudessa. Saaran jälkeläiset ovat lupauksen lapsia ja ovat vapaat laista. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Tarkoittaako vapaus Kristuksessa vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia? Ei, sitä se ei tarkoita. Jeesus on vapauttanut meidät synnin orjuudesta. Lain orjuudesta Raamattu ei puhu sanaakaan. Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia Raamattu ei kertaakaan kuvaa orjuudeksi. Voit lukea psalmin 119, jossa psalmista 176 jakeen verran ylistää Mooseksen lakia, Tooraa. Hän ei kertaakaan surkuttele olevansa hirvittävässä lain orjuudessa. Jos tämä psalmi on sinulle liian pitkä, lue psalmi 19, jossa sama asia on ilmaistu tiiviimmin. Toora, Mooseksen laki, on suuri Jumalan lahja meille. Jumalan käskyjen noudattaminen ei ole orjuutta, vaan vapautta. Vääntämällä Paavalin kirjeitä kieroon kristityt ovat päätyneet siihen täysin absurdiin tilanteeseen, että Jumalan pyhän lain noudattamista pidetään orjuutena.

Mitä Paavali täten tarkoittaa vertauksellaan Haagarista ja Saarasta? Avain löytyy itse tekstistä. Saaran jälkeläinen oli syntynyt lupauksen mukaan, Haagarin jälkeläinen lihan mukaan. Haagar oli Aabrahamin suunnitelma hieman avustaa Jumalaa jälkeläisten saamisessa. Se edusti syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Aabraham kuvitteli omalla lihan teollaan saavansa itselleen jälkeläisiä. Suunnitelma ei toiminut. Saaran jälkeläinen sitä vastoin syntyi lupauksen voimasta. Me emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan. Lihan teot tuottavat aina turmion, Jumalan lupauksiin me voimme sitä vastoin luottaa.

Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:29)

Tässä on huikea sanoma meille pakanoille. Jos me olemme Kristuksen omat, silloin me olemme Aabrahamin siementä. Eivätkö syntyperäiset juutalaiset ole Aabrahamin siementä? Tietenkin ovat. Mutta me pakanat olemme myös Aabrahamin perillisiä! Eikö tässä ole fantastinen sanoma meille pakanoille? Paavali pohjustaa Efosolaiskirjeen luvussa kaksi samoin kuin Roomalaiskirjeen luvussa yksitoista tätä huikeaa salaisuutta – Kristuksessa meidät pakanat on oksastettu pyhään perheeseen, meidät on oksastettu Israeliin ja myös me pakanat voimme olla osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja liittoihin. Kristuksessa meidät on oksastettu Israeliin. Me kuulumme samaan pyhään perheeseen. Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä on suuri salaisuus – me pakanat olemme samaa perhettä pyhien kanssa. Kristuksen ruumis koostuu sekä pakanoista että juutalaisista. Me olemme yksi Messiaan ruumis.

Jos kerran Kristuksen ruumis on yksi seurakunta, joka koostuu sekä pakanoista että juutalaisista, eikö ole täysin selvää, että tässä yhdessä ruumiissa kaikki noudattavat samaa lakia? Kyllä, se on täysin selvää. Täten myös me pakanat saamme armosta noudattaa Tooraa, Mooseksen pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Toora on Jumalan lahja niin meille pakanoille kuin juutalaisillekin. Kristuksen veren ansiosta myös me pakanat saamme noudattaa Tooraa. Tämä on huikea sanoma, joka 2000 vuoteen ei ole kiinnostanut kirkkoa. Kuten olemme nähneet, tässäkään kirjeessä Paavali ei kumoa Tooraa, vaan hän vahvistaa sen. Kristityt ovat tehneet kaikkensa vääntääkseen tämän hienon kirjeen kieroon, mutta lopussa totuus voittaa.

Me juutalaiset täten luemme Galatalaiskirjettä, toisin kuin Leif Nummela ja miljoona muuta kristittyä väittävät. Galatalaiskirje vahvistaa meidän sanomamme, se ei kumoa sitä. Galatalaiskirje on Jumalan sanaa, se on pyhä, vanhurskas ja hyvä kirje meille kaikille, niin pakanoille kuin juutalaisillekin. Lukekaamme ja tutkikaamme täten Galatalaiskirjettä! Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:3,4)

Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi

  1. Kristillisen kirkon lyhyt historia
  2. Jeesus, joka kumosi sapatin
  3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset
  4. Jeesus, joka käytti tupsuja
  5. Jeesus, joka solmi uuden liiton
  6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen
  7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet
  8. Jeesus, joka perusti kirkon
  9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät
  10. Jeesus, joka puhdisti temppelin
  11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina
  12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Tämä kirjoitus, kuten kaikki kirjoitukset tässä blogissa, on julkaistu CreativeCommons BY 4.0 lisenssillä, joka tarkoittaa, että tätä kirjoitusta saa vapaasti jakaa, kunhan mainitsee lähteen (Kristitty.net/Lauri Rantala).

1. Kristillisen kirkon lyhyt historia

2000 vuotta sitten syntyi pienessä Betlehemin kylässä Juudan maassa Marialle ja Joosefille poika, joka sai nimekseen Jeesus. Maria oli kuitenkin neitsyt, ja se mikä hänessä oli siinnyt, oli saanut alkunsa Pyhästä Hengestä. Jeesuksen syntymää tulivat hämmästelemään läheisellä kedolla olleet paimenet, sekä kaukaa itäisiltä mailta saapuneet tietäjät, jotka toivat Jeesuksen vanhemmille kallisarvoisia lahjoja. Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän vanhana, kuten juutalaisilla oli tapana. Hän kasvoi ja varttui juutalaisessa kodissa. Joka vuosi pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus vanhempineen matkusti Jerusalemiin viettämään Herran pyhiä juhlia.

Ollessaan noin kolmekymmentä vuotta vanha Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän keräsi ympärilleen kahdentoista opetuslapsen joukon ja kiersi ympäri Juudan maata kutsuen ihmisiä kääntymään pois synnistä ja seuraamaan häntä. Jeesus paransi sairaita, karkoitti riivaajia ja teki monia ihmeitä ja tunnustekoja. Hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Lazarus nimisen miehen Jeesus herätti kuolleista. Verenvuotoa sairastanut nainen parani vaivastaan kosketettuaan Jeesuksen viitan tupsua (4. Moos. 15:38). Moni Jeesuksen seuraajista oli vakuuttunut, että tämä mies, Jeesus nasaretilainen, oli todellakin Israelin kauan odotettu Messias, Daavidin poika, joka perustaa ikuisen kuningaskunnan. Fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet olivat asiasta toista mieltä. Toki moni Vanhan testamentin profetia Messiaasta sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Jeesuksen kanssa, olihan hän Juudan heimoa, Daavidin sukua, syntynyt neitseestä Betlehemissä ja paransi monia. Mutta juutalaisilla oli syytä olla skeptinen, sillä monta väärää Messiasta oli ilmaantunut jo ennen Jeesusta. Jeesuksen oman opetuksen mukaan viimeisinä aikoina tulisi monia, jotka väittäisivät olevansa Messias ja tekisivät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ironista kyllä, Jeesuksen oman opetuksen mukaan täten juutalaisilla oli erittäin hyvä syy olla skeptinen, sillä eikö antikristus esiinny Messiaana ja tee monia hämmästyttäviä voimatekoja, Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla?

Jeesuksen julkinen toiminta kulminoitui hänen ristiinnaulitsemiseensa perjantaina ja ylösnousemukseen sunnuntaina. Kristillinen kirkko syntyi Jerusalemissa helluntaina, 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta julistanut, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, oman Messiaansa, mutta pakanat ottivat hänet vastaan. Näinhän Jeesus sanoi vertauksessaan viinitarhan vuokraajista (Mt. 21:43), että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Näin ollen helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki vuodatettiin 3000 pakanan ylle ja kristillinen kirkko sai alkunsa. Apostoli Paavali ja muut Jeesuksen opetuslapset kääntyivät pakanoiden puoleen ja kristillinen kirkko kasvoi ja levisi lopulta koko maailmaan. Näin sanoma Vapahtajasta ja Pelastajasta levisi maan ääriin asti. Jumala hylkäsi oman kansansa, mutta adoptoi itselleen uuden kansan. Näin kirkko on uusi Israel ja kirkko on viimeiset 2000 vuotta tulkinnut Vanhan testamentin Israelia koskevien profetioiden koskevan todellisuudessa kristillistä kirkkoa.

Entä juutalaiset sitten? Mitä heille tapahtui? Koska juutalaiset olivat hylänneet Messiaan, oman Vapahtajansa, Jumala hylkäsi ja kirosi Israelin. Niinpä juutalaiset ovat tästä synnistään joutuneet kärsimään viimeiset 2000 vuotta. Toki juutalaisten oli koska tahansa mahdollista kääntyä kristityksi ja pelastua. Muutama juutalainen näin on tehnytkin. Kirkon opetuksen mukaan näiden juutalaisten tuli irtisanoutua kaikista juutalaisista tavoista, jos he tahtoivat liittyä kirkkoon. Kristuksen ruumiissa, Jumalan seurakunnassa, ei ollut tilaa juutalaisten ruokasäädöksille, sapatille, juhlapyhille, parroille tai viitan tupsuille. Oli vain yksi Jumalan kansa, Kristuksen Morsian, Kristuksen ruumis, kristillinen kirkko, joka oli yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Tästä kirkosta löytyy armo ja totuus. Se, jolle kirkko ei ole äitinä, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kirkolla on armonvälineet ja sakramentit. Kirkon ulkopuolella on vain synkkä pimeys, kadotus ja ikuinen tuomio.

Tässä lyhyessä historiassa, siten kuin minä olen sen esittänyt, on vain muutama ongelma. Ensimmäinen on se, että miksi Jumala olisi vihainen omalle kansalleen? Jeesus antoi kirkolle käskyn kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Paavalin mukaan evankeliumi piti julistaa juutalaisille ensin. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta yrittänyt kertoa ilosanomaa Jeesuksesta juutalaisille, mutta on tässä tehtävässään kertakaikkiaan epäonnistunut. Miksi Jumala täten olisi vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko epäonnistui? Kun Joona ei lähtenyt viemään evankeliumia Niiniveen, oliko Jumala vihainen Niinivelle vai Joonalla? Jumala ei ollut vihainen Niinivelle, vaan Joonalle, joka joutui kolme päivää ja kolme yötä kärsimään kalan vatsassa. Näin ollen, nyt 2000 vuoden jälkeen, saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen kirkolle? Saattaa olla ja on.

Viittasin jo aiemmin Jeesuksen vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Kirkon mukaan Jeesus tässä vertauksessa julistaa, että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Jos kirkko olisi viimeisen 2000 vuoden aikana vaivautunut lukemaan kaksi jaetta pidemmälle, he olisivat huomanneet, että Raamatun mukaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät tämän vertauksen koskevan heitä (Mt. 21:45). Jeesus siis julisti, että Jumalan valtakunta otetaan pois ylipapeilta ja fariseuksilta, uskonnollisilta johtajilta. Maallikkokansa oli syytön siihen, että heitä oli johdettu harhaan. Ylipapit ja fariseukset olivat vastuussa, ja heille Jeesuksella oli paljon sanottavaa. Kun nyt Messias tulee takaisin, saattaako hänellä oli muutama painava sana sanottavana kirkkomme papeille, piispoille ja paaveille? Saattaa olla ja on.

Toinen vakava ongelma tässä versiossa historian kulusta on seuraava. Jos kerran juutalaiset, jotka lapsuudestaan asti tunsivat Tooran, profeetat ja kirjoitukset, eivät vakuuttuneet siitä, että Jeesus on Messias, mutta pakanat, jotka näitä kirjoituksia eivät tunteneet, vakuuttuivat, kuinka vahva todiste tämä on Jeesuksen messiaanisuudesta? Kirkko esittää pokkana, että juuutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, mutta pakanat ottivat hänet vastaan, ja tämä todistaa, että Jeesus oli Messias? Juutalaisetko muka eivät tunteneet omia kirjoituksiaan? Se että kaksi miljardia pakanaa tänä päivänä uskoo Jeesukseen kertoo vain siitä, että pakanoille riittää muutama ihme ja suuri ilosanoma Jeesuksesta, johon uskomalla pelastuu ikuisesta helvetin tulesta. Koska pakanat eivät tunne juutalaisten kirjoituksia, he saattavat uskoa aivan mihin tahansa.

Hämmästyttävin asia koko tässä sopassa on kuitenkin se, kuinka huonosti kirkko tuntee Raamatun. 2000 vuotta on kirkko esittänyt, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kuinka helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki täten vuodatettiin pakanoiden ylle. Ensimmäiseksi tulisi huomioida, että Jeesus oli itse juutalainen, kaksitoista opetuslasta olivat juutalaisia, kaikki Jeesuksen ensimmäiset seuraajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat juutalaisia. Ja jos avaamme Raamatusta Apostolien tekojen toisen luvun ja rukoilemme, että Jumala poistaisi peitteen silmiltämme, huomaamme siellä kirjoitetun, että Jerusalemissa helluntaina asui juutalaisia miehiä, sekä käännynnäisiä (Apt. 2:5). Toki heitä oli kaikista kansoista mitä maan päällä on, mutta he olivat kaikki joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Ja juutalaisten mukaan käännynnäiset olivat Jumalan edessä tismalleen samassa asemassa kuin juutalaiset. Tooran mukaan kaikkien juutalaisten miesten tuli olla helluntaina Jerusalemissa. Siksi on täysin käsittämätöntä, että kirkko 2000 vuotta on kuvitellut, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Mitä ihmettä 3000 pakanaa teki helluntaina Jerusalemissa? Huomaamme siis sen ikävän tosiasian, että kirkko on näin keskeisestä asiasta valehdellut meille kirkkain silmin jo 2000 vuotta.

Olen täten paljastanut 2000 vuotta vanhan valheen. Juutalaiset eivät hylänneet Messiasta, Nasaretin Jeesusta. Jos luemme Apostolien tekoja pidemmälle, huomaamme, kuinka jokaisessa synagoogassa sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoon. Miksi siis tänä päivänä niin harva juutalainen uskoo Jeesukseen? Ensimmäisinä vuosisatoina kirkon historiassa tapahtui jotain dramaattista, josta Raamattu ei meille kerro. Jeesus sanoi, että kirkko perustettiin Pietarin kalliolle. Koska tuo mies, Pietari, oli juutalainen, kirkko täten perustettiin juutalaiselle kalliolle. Kaikki apostolit ja opetuslapset olivat juutalaisia ja alkuseurakunta täten lepäsi juutalaisten pylväiden varassa. Kun evankeliumi levisi pakanakansojen pariin, pakanat hyvin varhain kuvittelivat tuntevansa Raamatun juutalaiset tekstit paremmin kuin juutalaiset. Tehtävä lukea, tulkita ja opettaa Raamattua annettiin pakanoiden käsiin. Antisemitismi valtasi kirkon. Kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä seurata Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja. Juutalaiset potkittiin väkivalloin ulos kirkosta. Heillä ei ollut mitään asiaa kirkkoon, eikä synagoogaankaan. Kirkkohistoriasta voimme lukea, kuinka pakanat perustivat katolisen kirkon Roomaan, jolla enää ei ollut juutalaisten juurien kanssa mitään tekemistä. Ne muutamat juutalaiset, jotka vielä uskoivat Jeesukseen joko teurastettiin elävänä tai pakkokastettiin kristityiksi. Syntyi kristillinen kirkko, joka seurasi pakanallisia tapoja ja pakanallisia oppeja. Kirkko ei enää seurannut Jeesusta nasaretilaista, juutalaisten kuningasta ja Messiasta, vaan antikristusta.

Miksi siis juutalaiset tänä päivänä eivät usko Jeesukseen? Koska he toimivat kuten fariseukset Jeesuksen aikana. Fariseukset kysyivät, miksi sinun opetuslapsesi katkovat sapattina tähkäpäitä? Miksi he syövät epäpuhtain käsin? Samaa kysyvät juutalaiset tänään. Miksi te kristityt vietätte joulua? Miksi te ette pyhitä sapattia? Miksi te syötte saastaista? Juutalaisia ei kiinnosta, mitä Uusi testamentti sanoo. He katsovat, mitä kristityt tekevät. Ja kristityt tekevät kammottavia, Jumalalle iljettäviä asioita. Tästä juutalaiset päättelevät, että tämä Jeesus, joka opettaa syömään saastaista, pyhittämään sunnuntain sapatin sijaan ja viettämään juutalaisten juhlien sijaan joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, on antikristus. Ja he ovat aivan oikeassa, sillä kirkko on nyt lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Danielin profetian mukaan henkilö, joka kumoaa ajat ja lait, on antikristus. Tämä Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset ja sapatin, on täten antikristus.

Mitä tapahtuu, kun juutalainen jostain syystä lukee Uuden testamentin, kirjan, jota kristityt ovat yrittäneet 2000 vuotta tuputtaa juutalaisilla? Hän hämmästyy ja hänellä on paljon kysyttävää tästä kirjasta. Keneltä hän voi kysyä? Omalta rabbiltaan? Ei tietenkään, vaan hän kysy lähimmältä kristityltä. Juutalaiset esimerkiksi ihmettelevät Jeesuksen sanoja vuorisaarnassa, jossa Jeesus näyttäisi juutalaisen mielestä sanovan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Tämähän on juutalaisen mielestä oikein hieno sanoma, Messias, joka ei kumoa pienintäkään kirjainta Toorasta, saattaisi todella olla Israelin kauan odotettu Messias. Hän kysyy tästä jakeesta kristityltä. Mitä kristitty vastaa? Että Jeesus täytti lain, joten meidän ei laista tarvitse välittää pätkääkään. Juutalainen ajattelee, että itse luen toisin, mutta koska tämä on kristittyjen pyhä kirja, kristityt varmasti tietävät, miten sitä tulee tulkita. Joten jos kristityt väittävät, että Jeesus kumosi ruokasäädökset ja sapatin, sen täytyy olla oikea tulkinta, mitäs minä juutalainen tästä kristittyjen pyhästä kirjasta tietäisin.

Huomaamme siis, että on olemassa kaksi kovien erilaista Jeesusta. Antikristus, joka kumosi sapatin ja ruokasäädökset, jota kaksi miljardia kristittyä tänä päivänä seuraa, sekä Jeesus, Israelin Messias, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Tähän Jeesukseen, Israelin Messiaaseen, me voimme tutustua yksinkertaisesti lukemalla Raamatun kannesta kanteen. Mutta tämä tehtävä ei onnistu, niin kauan, kuin meillä on peite silmillä. Ja tämä peite on kovin paksu, eikä se poistu, ennen kuin joku hieman raottaa tätä peitettä. Toki Raamattu väittää, että juutalaisten silmillä on peite. Mutta Paavali ei väitä, että joka ikisen juutalaisen silmillä olisi peite, eikä hän väitä, että tuo peite olisi juutalaisten silmillä ikuisesti. Voin todistaa ainoastaan omasta puolestani, että niin kauan kuin kutsuin itseäni kristityksi, minulla oli peite silmillä sekä Uutta että Vanhaa testamenttia lukiessani. En ole havainnut, että niillä muutamilla juutalaisilla, joita olen tavannut, olisi peitettä silmillä. Joten tässä hyvä sanoma kaikille kristityille – juutalaisten silmillä ei enää ole peitettä! Nyt meidän tarvitsee ainoastaan tehdä juutalaiset kateellisiksi ja näyttää heille Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Näytän tämän kirjan lopussa, kuinka tämä tapahtuu. Mutta ensin näytän, mitä jakeita Raamatusta ei näe, niin kauan kuin kristityn silmillä on peite.

2. Jeesus, joka kumosi sapatin

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen pienestä asti lukenut Raamattua, olen käynyt pyhäkoulussa, lastenleireillä ja jumalanpalveluksissa. Armeijan jälkeen opiskelin vuoden Raamattua Suomen Raamattuopistolla. Luin paljon Raamattua, luterilaisten järjestöjen julkaisemia kirjoja ja lehtiä, kävin hengellisissä tapahtumissa ja voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena oli moitteetonta. En tiedä, olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun olisi pitänyt lukea. Tästä kaikesta huolimatta, minulla oli peite silmillä. Katsoin eräänä päivänä YouTubesta videon, jolla juutalainen rabbi ja kristitty pastori väittelivät. Juutalainen rabbi luki vuorisaarnasta jakeet Mt. 5:17-19 ja kysyi pastorilta, miksi 2 miljardia kristittyä ei seuraa Mestarinsa opetusta?

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Olin lukenut vuorisaarnan monta kymmentä kertaa. Eräästä Raamatustani olin alleviivannut koko vuorisaarnan. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt mitään huomiota näihin jakeisiin. Miksi? Koska minulla oli peite silmillä. Hämmästyin suunnattomasti näistä jakeista. Jeesushan tässä sanoo selvästi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Kuitenkin hän itse kumosi ruokasäädökset ja sapatin ja monta muuta Mooseksen lain käskyä. Miten tämä oli mahdollista? Katsoin YouTubesta rabbin ja pastorin väittelyn loppuun asti ja hämmästyin vielä enemmän, ymmärsin, että kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka nämä Jeesuksen painavat sanat vuorisaarnassa tulisi tulkita. Kun luin mitä kristityt vuosituhansien ajan ovat näistä jakeista opettaneet, minulle oli hetkessä täysin selvää, että he ovat olleet ja ovat edelleen aivan pihalla. Hyväksyin mielessäni sen tosiasian, että Jeesus vuorisaarnassa opettaa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Se että Jeesus sanoo tulleensa täyttämään lain, ei voi tarkoittaa, kuten kristityt esittävät, että hän kumosi lain, koska hän selvääkin selvemmin sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia.

Mietin, mitä tämä mahtaa tarkoittaa. Minulle selvisi, että kirkko on valehdellut ihmisille viimeiset 2000 vuotta. Mietin heti sapattia ja ruokasäädöksiä – nehän Jeesus varmasti kumosi. Ryhdyin siis tutkimaan tätä asiaa. Mitä Jeesus itse asiassa opettaa ruokasäädöksistä ja sapatista? Koska olin lukenut Raamatun moneen kertaan jo nuoruudessani, kaksi asiaa sapatista juolahti välittömästi minun mieleeni. Ensimmäinen oli se, että jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3). Tiesin tämän asian, mutta tästä asiasta ei oltu minulle kerrottu koskaan pyhäkoulussa tai saarnoissa. Nyt se asia vain juolahti mieleeni ja ymmärsin jotain, mikä oli ollut minulta kolmekymmentä vuotta salattu. Samalla tavalla ymmärsin heti, että kymmenessä käskyssähän käsketään pyhittämään sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Tästäkään asiasta ei oltu minulle koskaan kerrottu, tai jos oli, se oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koin oloni petetyksi. Kirkko oli salannut minulta jotakin.

2000 vuotta kirkko on opettanut, että Jeesuksen ylösnousemus sunnuntaina siirsi sapatin pyhyyden lauantailta sunnuntaille. Jeesus siis kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä ja pyhitti uuden päivän. Ilmeisesti sapatissa oli jotain vikaa, niin että sen sijaan tarvittiin uusi pyhäpäivä. Mutta onko mahdollista, että päivä, jonka Jumala on pyhittänyt jo luomisviikolla, kumottaisiin uudessa liitossa? Voiko Messias kumota Mooseksen lain käskyjä? Juutalaisesta näkökulmasta ei tietenkään voi. Toorassa sanotaan, että älä lisää mitään näihin käskyihin, äläkä ota niistä mitään pois (5. Moos. 4:2). Se tarkoittaa, että edes Messias ei saa poistaa ainuttakaan käskyä, eikä hän saa lisätä ainuttakaan käskyä. Danielin kirjassa kerrotaan antikristuksesta, joka muuttaa ajat ja lait (Dan. 7:25). Tiedämme siis, että henkilö, joka koskee Tooraan, on antikristus. Jeesus, jota kirkko on seurannut viimeiset lähes 2000 vuotta, on täten antikristus.

Entä Jeesuksen opetus sitten, eikös Jeesus väitellyt kiivaasti fariseusten kanssa sapatista? Kyllä, mutta kertaakaan ei käyty mitään keskustelua siitä, mikä päivä tulisi pyhittää. Fariseuksilla oli runsaasti perinnäissääntöjä, jotka täsmensivät, mitä sapattina sai ja mitä ei saanut tehdä. Näitä perinnäissääntöjä Jeesus ei noudattanut. Jeesuksella ja fariseuksilla täten oli näkemysero ainoastaan siitä, mitä tarkkaan ottaen sapattina sai tehdä. Jeesuksen mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä nälkään (Mt. 12:1), tehdä tahnan (Joh. 9:14), kantaa vuodetta (Joh. 5:9), parantaa (Lk. 6:9-10) ja nostaan pojan tai härän kaivosta (Lk. 14:5). Mitään näistä asioista ei Toora kiellä. Huomaamme siis, että Jeesus oli sapatin suhteen liberaalimpi kuin fariseukset. Mutta siitä ei ollut mitään keskustelua, mikä päivä oli pyhitettävä. Jeesus, kuten fariseuksetkin, kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa. Jeesus ei rikkonut sapattia millään tavalla, eikä hän sanallakaan vihjannut, että sapatti tultaisiin kumoamaan. Minua hämmästyttää suuresti se, että yksi käsky kymmenestä käskystä mukamas kumottiiin, mutta profeetat, saati Jeesus itse, ei tästä asiasta mainitse sanaakaan. Uudessa testamentissa Paavali tai kukaan muukaan ei puhu sanaakaan sunnuntain pyhyydestä. Joku voi väittää, että eihän Uusi testamentti puhu sapatistakaan. Tämä ei pidä paikkaansa, Jeesus itse sanoo, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27), että hän on sapatin herra (Mt. 12:8) ja kehottaa meitä rukoilemaan, ettei pako tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa on jae, joka on käännetty pahasti väärin (Hepr. 4:9). Alkukielen mukaan tässä sanotaan, että “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Kaikki käännöksemme ovat tämän asian halunneet pimittää ja niinpä luemme 1992 käännöksestä, että “Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.”

Kristityt ovat Raamatustaan löytäneet monta jaetta, joita he vääntävät pahasti kieroon ja väittävät, että näissä mukamas kerrotaan jotakin sunnuntain pyhyydestä. Käyn ne kaikki nyt tässä läpi.

Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattivaloille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)

Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Juutalaisessa kontekstissa leivän murtaminen tarkoittaa ateriointia. Juutalaiset murtavat leipää edelleen joka päivä ja ovat siunanneet leivän ja murtaneet leivän siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)

Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajien välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:

Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)

Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta viikonpäivänä jona se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille.

Joten jos Jeesuksen ylösnousemus täytti ja pyhitti jonkin päivän, se oli ensilyhteen heilutuksen päivä, ei sunnuntai.

Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:

Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)

Kuinka kauan tämä sapattikäsky sitten on voimassa? Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä aikojen lopullakin:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:

Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten (Mk. 2:27). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vihoviimeinen kristittyjen argumentti on, että Jeesushan sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kyllä, Jeesus todellakin sanoo olevansa sapatin Herra. Voimme tulkita tämän kuten kristityt ovat sen 2000 vuotta tulkinneet, että sapatin Herra tottakai sai kumota sapatin, tai kuten me juutalaiset tämän luemme, että Messias ja juutalaisten kuningas ei voi kutsua itseään sapatin Herraksi, jos hän kumoaa sapatin. Jokainen voi itse pohtia, kummas tulkinnassa on enemmän järkeä.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että kristityt todellakin ovat ansioituneet Raamatun jakeiden vääntämisessä kieroon. Kun nyt luemme Raamatun kannesta kanteen ilman peitettä silmillämme, huomaamme, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä.

Mutta entä se ylösnousemus? Sehän tapahtui sunnuntaina? Niin tapahtui. Tähän voimme vastata, että miksi sunnuntaina? Miksi profeetat eivät puhu sanaakaan maanantaista, tiistaista, keskiviikosta, torstaista, perjantaista tai sunnuntaista? Koska näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä, ylösnousemus sunnuntaina on juutalaiselle täysin merkityksetön asia. 2000 vuotta on kirkko julistanut ylösnousemuksesta, joka tapahtui sunnuntaina. Kaikkein hämmästyttävintä tässä on, että kirkko pariin vuosituhanteen ei ole Raamatustaan lukenut, minä päivänä Jeesus nousi ylös haudasta. Toki viinkonpäivä oli sunnuntai, mutta mikä juutalaisten juhla oli kyseessä? 3. Moos. 23 luemme, että pääsiäisen jälkeen, happamattoman leivän juhlan aikaan, tuli ensilyhde tuoda heilutettavaksi temppeliin sapatin jälkeisenä päivänä, eli siis sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus täten nousi haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Tämä fakta ei ole kiinnostanut kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen jostain syystä. Kaikki huomio on kiinnittynyt sunnuntaihin. Sunnuntailla ei ole mitään merkitystä juutalaiselle, mutta ensilyhteen heilutuksella on. Miksi siis kirkko ei ole vaivautunut julistamaan, että Jeesus nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen päivänä? Paavali kertoo meille Jeesuksen ylösnousemuksesta “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Käännöksissämme on kreikan sana ensihedelmä käännetty esikoiseksi. Näin Raamatun kääntäjät ovat jostain syystä halunneet pimittää meiltä sen faktan, että Jeesus nousi kuolleista ensihedelmän, eli ensilyhteen päivänä. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Juutalainen Jeesus, joka ristiinnaulittiin pääsiäisenä, nousi ylös haudasta ensilyhteen päivänä ja vuodatti Pyhän Hengen helluntaina ei kelpaa kristityille, heitä kiinnostaa enemmän Jeesus, joka kuoli perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.

3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset

Huomasimme edellisessä luvussa, että kirkko on valehdellut meille sapatista. Kun luemme Raamattumme tarkkaan, huomaamme, että Jeesus ei kumonnut sapattia. Entä ruokasäädökset sitten? Eikö Jeesus itse sano selvääkin selvemmin, että kaikki ruoka on nyt puhdasta?

Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Sekä vanhassa että uudessa käännöksessähän sanotaan selvääkin selvemmin, että Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaan. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, sontaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä? Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.

Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.” (Jes. 66:17)

Sanooko Jumala Raamatussa, että niistä tulee loppu, jotka noudattavat ruokasäädöksiä, vai niistä, jotka syövät saastaista? Milloin Jumala tekee näistä lopun? Jos kerran Jeesus kumosi ruokasäädökset, milloin niistä ihmisistä tehtiin loppu, jotka syövät saastaista?

Huomaamme täten, että toisin kuin kirkko on väittänyt viimeiset 2000 vuotta, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä, eikä sapattia, eikä itse asiassa ainuttakaan Tooran käskyä. Suurin syy, miksi juutalaiset eivät voi uskoa Jeesukseen on juurikin se, että Jeesus kumosi Tooran käskyjä. Nyt kun huomaamme, että Jeesus ei kumonnut Tooran käskyjä, ei pitäisi olla mitään estettä juutalaisen ottaa vastaan Jeesusta. Mutta meillä on valtava ongelma edessämme. Miten selität juutalaiselle, että kaksi miljardia kristittyä on väärässä, eikä kaksi miljardia kristittyä tunne omaa pyhää kirjaansa? No, me voimme vain yrittää. Voimme aloittaa onnittelemalla juutalaisia siitä, että he eivät kahteentuhanteen vuoteen ole seuranneet antikristusta. Sen jälkeen voimme houkutella heidät itse tutkimaan Uutta testamenttia, joka heille avautuu täysin luonnostaan juutalaisesta kontekstista käsin. Voimme myös näyttää heille, kuinka meitä Tooraa noudattavia “kristittyjä” on nykyään jo paljonkin. Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Mikä teksi juutalaiset todella kateellisiksi? Eikö se, jos me noudattaisimme Tooraa tarkemmin kuin juutalaiset ja tuntisimme juutalaisten pyhät kirjoitukset paremmin kuin juutalaiset? Tässähän voisi olla ideaa. Tätä keinoa ei kirkko kahteentuhanteen vuoteen ole kokeillut, eikä se ole tullut kenellekään kirkon miehelle päähän, koska kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja.

4. Jeesus, joka käytti tupsuja

Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin (כנף) ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne.” (4. Moos. 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.” (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal 4:2)

Kun olin tarttunut Raamattuun hieman yli kolmekymppisenä ja peite oli poistettu silmiltäni, ymmärsin hyvin nopeasti, että meidän on noudatettava kaikkia Mooseksen lain käskyjä, mikäli tahdomme seurata Jeesusta. Sapatti ja ruokasäädökset olivat ensimmäisenä listalla, heti niiden käskyjen jälkeen, joita myös kristityt pitävät itsestään selvinä, kuten kymmenentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Luin Mooseksen kirjat ensimmäistä kertaa siitä kontekstista käsin, että nämä käskyt ovat pyhiä ja tarkoitettu meille noudatettaviksi. Kristittyhän lukee Mooseksen lakia ikään kuin juutalaisen olan yli, nämä ovat niitä käskyjä, joita juutalaisen tulee noudattaa, meidän kristittyjen ei näitä käskyjä tarvitse noudattaa. Entisessä elämässäni luterilaisuudessa moni opettaja oli opettanut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksesta käsin. Tämän opin olin kyseenalaistanut jo varhain. Raamattuopistolla Olavi Peltolan luennoilla ihmettelin, että eikös tämä ole kehäpäätelmä, että me luemme Vanhan testamentin profetioita Kristuksesta käsin ja kas kummaa, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Olin nuorena ymmärtänyt tämän asia aivan oikein, se on kehäpäätelmä, eikä se vakuuta juutalaisia.

Hyvä esimerkki Kristuksesta käsin tulkitsemisessa on tupsut. Voit lukea Malakian yllä lainatun profetian Kristuksesta käsin, etkä näe siinä mitään muuta kuin profetian Messiaasta, joka parantaa jollakin tavoin. Mutta koska minä olin päättänyt noudattaa Mooseksen lakia, luin käskyn tupsuista hepreaksi. Siellä käskettiin sitoa tupsut vaatteen kulmiin, hepreaksi kanaf. Koska ajattelin, että tämä Malakian profetia on myös tärkeä, luin senkin hepreaksi. Siellä heprean sana kanaf oli käännetty siiveksi. Huomasin siis, että molemmissa jakeissa oli sama heprean sana, kanaf. Tulkitsin täten Malakian profetian tarkoittavan Messiasta, joka parantaa viitan tupsujen avulla. Kukaan kristitty ei ollut tätä profetiaa minulle avannut, eikä se ole kahteentuhanteen vuoteen avautunut yhdellekään kristitylle, joka lukee Vanhaa testamenttiaan Kristuksesta käsin. Mutta minulle se avautui, koska luin Vanhaa testamenttia Toorasta käsin.

Olin siis tehnyt päätöksen noudattaa Mooseksen lain kaikkia käskyjä ja niinpä sidoin housujeni kulmiin tupsut. Minun mielessäni tämä käsky kuulosti oikein järkevältä, sidotaan vaatteen kulmiin tupsut, jotta muistaisi Jumalan käskyt. Ja käyttihän Jeesuskin tupsuja. Tuohon aikaan en vielä tuntenut ainuttakaan juutalaista. Niinpä rukoilin lyhyesti, että voisin tavata edes yhden juutalaisen. Kesti kaksi päivää, kunnes Helsingissä tapasin ortodoksijuutalaisen rabbin. Hän oli Helsingissä puhumassa eräässä seurakunnassa ihmeistä, joita Jumala tekee Israelissa. Hän siis harrasti eräänlaista ekumeniaa, joka on erittäin poikkeuksellista ortodoksijuutalaisille. Tapahtuman jälkeen, kun hän oli puheensa pitänyt, minulla ja vaimollani oli mahdollisuus saattaa hänet Tampereelle. Hän huomasi, että minä käytän tupsuja ja kysyi niistä. Sanoin, että käytän tupsuja, koska Jeesuskin käytti niitä. Tähän hän vastasi, että tuntee monia kristittyjä, jotka myös käyttävät tupsuja. Tämä oli minulle suuri uutinen, siihen aikaan luulin olevani ainut “kristitty” koko maailmassa, joka käyttää tupsuja. Kysyin tältä rabbilta, tietääkö hän profetian, jossa kerrotaan tupsuista. Hän ei tiennyt, joten näytin hänelle kännykästä Malakian profetian tupsuista. Kysyin, puhutaanko tässä Messiaasta. Hän vastasi että kyllä, koska vanhurskauden aurinko tarkoittaa tietenkin Messiasta. Sitten kysyin puhutaanko tässä tupsuista. Hän vastasi välittömästi, että kyllä, koska “you put the tzitzit on the kanaf” hän vastasi huonolla Englannin kielellä. Täten tämä ortodoksijuutalainen rabbi vahvisti minun löytämäni profetian oikeaksi. Tiesin siis, että olin oikeilla jäljillä. Mutta kääntyikö tämä rabbi sitten kristityksi? Tässähän oli hämmästyttävän tarkka profetia Jeesuksesta, jonka tupsuja koskettamalla ihmisiä parantui. No, tämä asia selvisi minulle vasta myöhemmin, että juutalaisia ei kiinnosta, vaikka Raamatussa olisi monta sataa hämmästyttävät tarkkaa profetiaa Jeesuksesta, jos kerran Jeesus kumosi Tooran, kuten kristityt ovat nyt lähes 2000 vuotta opettaneet.

Saattaako Raamatussa olla enemmänkin profetioita, jotka sopivat vielä paremmin Jeesukseen, jotka eivät avaudu Kristuksesta käsin, mutta jotka avautuvat Toorasta käsin? Saattaa olla ja on. Mutta kaikkia salaisuuksia ei ole järkevä avata kerralla.

5. Jeesus, joka solmi uuden liiton

Sillä käsky on lamppu, Toora on valo” (San. 6:23)

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus helluntaina Jerusalemissa vuodatti Pyhän Hengen pakanoiden ylle ja solmi uuden liiton pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, Kristuksen laki, joka korvasi vanhentuneen Mooseksen lain. Ensimmäisessä kirjani luvussa osoitin, että Pyhää Henkeä ei helluntaina vuodatettu pakanoiden ylle, vaan juutalaisten. Entä tämä uusi liitto sitten? Kenen kanssa se solmittiin? Jeremia sanoo:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Huomaa, että Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Miten siis pakanat kuvittelevat olevansa siitä osallisia? Kirkon vastaushan on 2000 vuotta ollut, että pakanat voivat kuulua uuteen liittoon, koska kirkko on uusi Israel. Tässä on vain se ongelma, että Raamatussa missään kohtaa ei kerrota kirkosta, joka olisi uusi Israel. Kristittyjen kannalta ongelmallinen on myös Jeremian lausuma, jonka mukaan uudessa liitossa laki, alkukielellä Toora, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Jeremian mukaan täten uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Kristityt väittävät, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Ongelma tässä on tietenkin, että missään kohtaa Raamattua ei puhuta sanaakaan Kristuksen laista, joka korvaisi Mooseksen lain, joka olisi eri laki kuin Mooseksen laki. Päättelemme täten, että Jeremia ei voi valehdella, jos me kuulumme uuteen liittoon, tällöin me noudatamme Tooraa, joka uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme. Ja me pakanat voimme kuulua uuteen liittoon, koska meidät on oksastettu Israeliin, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 11 ja Efesolaiskirjeen luvussa 2.

Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.” (Hepr. 8:6-7)

Olen usein kuullut, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja tässä kohtaa sanoo, että ensimmäisessä liitossa oli pahasti vikaa, siksi tarvittiin uusi liitto. Kenties tämä on totta. Mutta missä vika tarkalleen ottaen oli? Mooseksen laissa? Jumalan solmimassa liitossa? Kun luemme nämä jakeet tarkkaan, on täysin selvää missä vika oli – kansassa. Israelilaiset olivat rikkoneet liiton, siksi tarvittiin uusi liitto. Mutta koska Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), tässä uudessa liitossa ei tarvittu mitään uutta lakia. Missään kohtaa Raamattua ei edes anneta mitään Kristuksen lakia, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota meille, mitä käskyjä tähän Kristuksen lakiin sisältyy.

2000 vuotta on kirkko meuhkannut uudesta liitosta, joka solmittiin pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, jossa kristityillä on suuri vapaus, heidän ei tarvitse elää lain alla, lain orjuudessa, toisin kuin juutalaisten. Kaikki valheita, kuten yllä osoitin. Mutta koska tätä valhetta on toistettu 2000 vuotta, sitä on hirvittävän vaikea korjata. Tämä kristittyjen evankeliumi on solmittu kasaan valheen kaikella voimalla ja vahvistettu kaikilla tunnusteoilla ja ihmeillä. Tämä on maailman historian suurin huijaus, Saatanan mestarillisin taideteos. Eikö kuulostakin aika hyvältä, että Jumala antoi Mooseksen lain, joka oli valtavan raskas taakka satoinen käskyineen, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta nyt Jeesus on antanut meille ainoastaan yhden käskyn ja me olemme vapaat lain orjuudesta! Sinun tarvitsee ainoastaan uskoa Jeesukseen, niin olet vapaa, mitään Mooseksen lain käskyjä sinun ei tarvitse noudattaa. Kyllä, tämä kuulostaa oikein hyvältä ja houkuttelevalta. Mutta meidän tarvitsee ainoastaan lukea Raamattua, niin me huomaamme, kuinka suuri valhe tämä on. Kuten jo osoitin, psalmissa 19 sanotaan, että Herran Toora on täydellinen. Katsotaan seuraavaksi, mitä muuta tässä psalmissa sanotaan Toorasta, Mooseksen laista:

Herran opetus on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on luotettava, se tekee yksinkertaisesta viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni. Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja. Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.” (Ps. 19:8‭-‬12)

Jos tässä ei ollut kylliksi, voit lukea seuraavaksi psalmin 119, jossa 176 jakeen verran ylistetään Mooseksen lakia. Toora, profeetat ja psalmit todistavat kaikki samaa, Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), ikuinen (Ps. 111:7,8; Ps. 119:152; Ps. 148:6; Ps. 89:35; Ps. 119:160), suuri ilo (Ps 119:16,47), sen noudattamisesta saa suuren palkan (Ps. 19:12), sen rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165). Mutta tämä ei kelpaa kristityille. He ovat 2000 vuotta opettaneet, että Toora on paha, julma ja hirmuinen. Martti Lutherilla ei ollut mitään positiivista sanottavaa Toorasta. Ihmettelen, mahtoiko hän ollenkaan tuntea psalmeja 19 ja 119? Kenties hän tulkitsi ne Kristuksesta käsin? Joka epäilee, että Tooran käskyissä on jotain vikaa, lue nämä psalmit ensin, sitten lue Toora ja mieti, eivätkö nämä käskyt ole kaikki vanhurskaita, pyhiä ja hyviä (Room. 7:12)? Toora käskee rakastamaan muukalaista, köyhää, orpoa, leskeä ja jopa vihamiestä. Siitä asti kun olen itse nuodattanut Tooraa ja opiskellut Tooraa, päivä päivältä on käynyt yhä selvemmäksi, että Toora on Jumalan meille antama täydellinen, vanhurskas ja pyhä laki (Room. 7:12), josta ei etsimälläkään löydä mitään moitittavaa. Mutta tätä asiaa saattaa olla vaikea uskoa, kun 2000 vuotta kirkko on opettanut päinvastaista.

Mutta eikö Mooseksen laki ole mahdoton noudattaa? Eikö Jeesus tullut juuri täyttämään lain meidän puolestamme, koska me emme siihen kyenneet? Kenties me olemme kaikki tehneet syntiä, sitä en kiistä, ja myönnän, että jos olemme tehneet syntiä, tarvitsemme Jeesusta, syntiemme sovittajaa ja Vapahtajaa. Mutta jos olemmekin rikkoneet lakia, onko vika laissa? Onko Jumala niin epäoikeudenmukainen, että hän antoi meille lain, jota kenenkään ei ole mahdollista noudattaa, ja sitten vaatisi meidät tilille siitä, että emme noudattaneet mahdotonta lakia? Katsotaan mitä Toora itse sanoo Tooran käskyistä:

Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)

Raamattu siis todistaa meille, että Mooksen laki ei ole meille liian vaikea noudattaa ja me voimme sen täyttää. Muista siis, että laissa ei ole mitään vikaa, jos me rikomme tätä lakia, olemme sitä suurempia syntisiä ja sitä enemmän tarvitsemme Vapahtajaa, Jeesusta Messiasta. Jos kristittyä häiritsee se, että tämähän on Vanhan testamentin teksti, sama asia toistetaan myös Uudessa testamentissa:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)

Jeesuksen mukaan lain tärkein käsky oli rakastaa Jumalaa yli kaiken. Tässä Johannes kertoo meille, kuinka Jumalaa tulee rakastaa – noudattamalla hänen käskyjään. Tämä on jae Uudesta testamentista, jonka luulisi uuden liiton kautta kuuluvan myös kristityille. Ja Johannes sanoo suoraan, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Kirkko kahteentuhanteen vuoteen ei ole juuri muusta saarnannut kuin siitä, kuinka mahdoton lakia on noudattaa ja kuinka valtavan suuri taakka se on. Kaikki saatanallisia valheita. Jos epäilet, kokeile itse noudattaa Mooseksen lain käskyjä niin huomaat, että tämä laki todellakin on täydellinen, se ei ole raskas taakka ja me voimme sen täyttää, jos haluamme.

Lutherille ja luterilaisille lain ja evankeliumin erottaminen oli keskeistä. Laki, koska se Lutherin mielestä oli paha, julma ja hirmuinen, tuli erottaa mahdollisimman kauas evankeliumista. Kenties tässä oli kaunis ajatus taustalla. Koska pelastus on yksin armosta, mikään ei saanut tulla sen tielle, ei edes Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki. No, kiitos Lutherin, me kaikki nyt tiedämme, että pelastus on yksin armosta. Mutta mitä tulee tehdä, sitten kun kerran on pelastettu? Tehdä lisää syntiä, jotta varmasti olisi armon alla? Paavali kumoaa tällaisen ajatuksen jyrkästi (Room. 6:1-2,15). Jeesushan sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, että mene, äläkä enää tee syntiä. Joten lienee sanomattakin selvää, kun kerran meidän kaikki syntimme ovat annettu anteeksi, me emme enää saa tehdä syntiä, vaan meidän on noudatettava lakia. Me emme nuodata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

2000 vuotta vanha valhe elää sitkeästi. Onneksi Raamatussa on jakeita, jotka valaisevat silmät ja joista saa ymmärrystä. Mutta peite silmillä voit lukea Raamattua koko ikäsi, etkä koskaan tule löytämään näitä jakeita. Paavali tiesi, että lopunaikoina moni tulee esittämään, että usko tekee lain tyhjäksi. Siksi Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:

Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali, juutalainen mies ja fariseus, pakanoiden apostoli, sanoo, että me vahvistamme Tooran. Hänen mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Raamatussa, Jumalan pyhässä sanassa, ei kertaakaan sanallakaan moitita Mooseksen lakia. Uudessa liitossa Toora, Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Jos me rakastamme Jeesusta, me noudatamme Tooraa. Toistan, jotta asia ei jäisi kennellekään epäselväksi – me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

Mutta eikös Mooseksen laki ole vain Israelille? Eikö Mooseksen laissa sanota monta kertaa, että puhu israelilaisille? Toki sanotaan. Mutta jos meidät pakanat on oksastettu Israeliin, silloin Jumalan Israelille antama laki koskee myös meitä. Mooseksen lain mukaan laki on tismalleen sama niin juutalaisille kuin muukalaisillekin (4. Moos. 15:15). Muukalaiset, jotka vaelsivat Israelin kanssa ja palvoivat samaa Jumalaa, noudattivat tismalleen samaa lakia kuin juutalaiset. Kun laki annettiin Siinailla, paikalla oli myös paljon sekakansaa, joka oli lähtenyt israelilaisten mukana Egyptistä (2. Moos. 12:38). Näin ollen, jos meidät on oksastettu Israeliin, jos kuulumme uuteen liittoon, jos me palvomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, jos me seuraamme juutalaisten kuningasta, Israelin Messiasta Jeesusta, silloin me noudatamme Mooseksen lakia.

Mutta eikös Paavali sano Roomalaiskirjeessä, että Kristus on lain loppu (Room. 10:4)? No meidän Raamatun käännöksissämme toki sanotaan näin. Tässä on kreikan sana telos käännetty lopuksi, vaikka se tarkoittaa oikeammin päämäärää. Jakeessa 1. Tim. 1:5 on telos käännetty käännöksissämme aivan oikein päämääräksi. Kun ottaa huomioon kontekstin, on täysin selvää, että jakeessa Room. 10:4 Paavali tarkoittaa kreikan sanalla telos päämäärää, eikä suinkaan loppua. Tässä on meille huikea sanoma, Kristus on lain päämäärä, kaikki Mooseksen lain käskyt tähtäävät Kristukseen. Usko siihen, että Kristus olisi lain loppu, johtaa hirvittävään laittomuuteen ja erottaa meidät Jumalasta.

Mutta eikö Galatalaiskirjeessä Paavali moiti Pietaria selvästi juutalaisten tapojen noudattamisesta, Tooran käskyjen noudattamisesta, jotka eivät enää uudessa liitossa kuulu meille kristityille?

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä” (Gal. 2:11-15)

Sanotaan, että Pietari söi saastaisia eläimiä yhdessä pakanoiden kanssa, mutta juutalaisten saavuttua hän noudatti jälleen koshersäädöksiä ja pysytteli erossa pakanoista. Näin ei kuitenkaan Paavali sano. Paavali kertoo, että Pietarin synti oli ulkokultaisuus. Hän sortui jälleen noudattamaan juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden kanssa. Missään kohtaa Raamattua ei kerrota kenenkään apostoleista nauttineen saastaisia ruokia, eikä niin sanota tässäkään kohdassa. Paavali moittii Pietaria siitä, että tämä itse noudattaa pakanoiden tapoja, mutta vaatii pakanoita noudattamaan juutalaisia tapoja. Mikä siis oli Pietarin synti? Tekopyhyys. Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15, jossa Paavali sanoo, että me olemme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä. Pakanoiden tavat täten Paavalin mukaan oli huono asia, juutalaisten tavat oli hyvä asia. Tässä on loistava esimerkki siitä, kuinka kristityt ovat Jumalan sanaa vääntäneet kieroon jo 2000 vuotta.

Tooran salaisuus on pikkuhiljaa selvinnyt myös kristityille. Yhä useampi lukee Raamatustaan, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä, Jumalan täydellinen ja ikuinen lahja meille. Tämä asia on selvinnyt jopa Paavi Benedictukselle, joka kirjoittaa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen Toorasta näin:

“Toinen Mooseksen lahja, joka läheisesti liittyy Jumalan katselemiseen ja hänen nimensä ilmoittamiseen samoin kuin mannaan, on se lahja, jonka ansiosta Israelista ylipäätään tulee oma itsensä, Jumalan kansa: Toora, oikealle tielle opastava ja elämään johtava Jumalan sana. Israel tajusi yhä selvemmin, että siinä oli Mooseksen pysyvä, perustava lahja ja että se, mikä varsinaisesti oli Israelille tunnusomaista, oli Jumalan tahdon ja sen myötä oikean elämän tien tunteminen. Valtaisa psalmi 119 on yhtä puhkeamista iloon ja kiitollisuuteen tästä saadusta lahjasta. Yksipuolinen lakikäsitys, joka nousee yksipuolisesti tulkitusta Paavalin teologiasta, vääristää katseemme, emmekä näe tätä Israelin iloa – iloa tuntea Jumalan tahto ja näin saada ja osata elää tämän tahdon mukaan.”

6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen

Olen nyt osoittanut, että Jeesus ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä, hän ei julistanut kaikkia ruokia puhtaiksi, eikä hän siirtänyt sapattia lauantailta sunnuntaille. Uudessa liitossa ei ole voimassa mikään uusi laki, vaan Mooseksen laki. Evankeliumeista on varsin selvää, että Toora on voimassa ikuisesti.

Raamattu kertoo meille käännynnäisistä, jotka olivat pakanoita, jotka kuitenkin tahtoivat palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Näitä uskovia Raamattu kutsuu jumalaapelkääviksi. Miten he palvoivat Jumalaa? He noudattivat Mooseksen lakia. Juutalaiset opettivat, että nämä käännynnäiset tuli ympärileikata. Apostolien tekojen luvusta 15 me luemme, että tämä kysymys ympärileikkauksesta askarrutti alkuseurakuntaa. Jotkut sanoivat, että pakanat tuli ympärileikata ja heidän oli noudatettava Mooseksen lakia. Seurakunnan vanhimmat kokoontuivat Jerusalemiin pohtimaan tätä kysymystä.

Mikä oli kokouksen päätös? Pietari sanoo, että Jumala ei tehnyt mitään erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä. Jakeessa 10 Pietari puhuu ikeestä, jota juutalaisetkaan eivät olleet jaksaneet kantaa. Kristityt omasta tooravastaisesta kontekstistaan päättelevät, että tämä ies ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin Mooseksen lakia. Mutta koska tiedämme, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja se ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3), voimme varmuudella sanoa, että ies, josta Pietari puhuu, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia.

Jaakob sanoo Jerusalemin kokouksessa, että pakanoita ei tule rasittaa, vaan heille on annettava ainoastaan neljä käskyä, heidän tulee varoa epäjumalien saastuttamaa, haureutta, lihaa, josta verta ei ole laskettu sekä verta. Kristityt omasta kontekstistaan käsin tulkitsevat, että pakanoita täten ei tule rasittaa Mooseksen lailla, heitä koskevat ainoastaan nämä neljä käskyä. Sapattia ei annettu näissä käskyissä, ei ruokasäädöksiä, ei tupsuja, partoja tai hiuksia. Näin on kirkko opettanut viimeiset 2000 vuotta – tässä on neljä käskyä, joita meidän pakanoiden on noudatettava, voimme unohtaa kaikki muut Mooseksen lain käskyt.

Selvä ongelmahan tässä on se, että kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, tai mikä tahansa muu käsky, ei sisälly näihin neljään apostolien antamaan käskyyn. Saako kristitty täten palvoa epäjumalia? Saako hän antaa väärän todistuksen? Saako hän tappaa tai varastaa? Jokainen kristitty vastaa tähän mielessään, että ei tietenkään saa. Joten jotakin on tässä kuviossa pielessä ja pahasti.

Jae, joka kristityiltä jää helposti huomaamatta on jae 21. Tässä Jaakob sanoo:

Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)

Itse luen, että pakanoiden oli näitä neljää käskyä noudatettava ensimmäisestä päivästä alkaen, jotta he voisivat toimia seurakunnassa yhdessä juutalaisten kanssa. Loput Mooseksen lain käskyistä he oppisivat ajallaan, luetaanhan Moosesta jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina. Jos kokouksessa päätettiin, kuten usein väitetään, että Mooseksen laki ei kuulunut pakanoille, silloin nämä Jaakobin sanat ovat täysin käsittämättömät. Mitä pakanat tekivät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos Mooseksen laki ei koskenut heitä?

Jerusalemin kokous siis järjestettiin, jotta voitaisiin ratkaista kysymys ympärileikkauksesta. Mutta mikä itse asiassa oli kokouksen päätös? Missä kohtaa sanotaan, että pakanoita ei tarvitse ympärileikata? Hieman erikoista on myös se, että välittömästi kokouksen jälkeen Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen, isä pakana. Ja Paavali ympärileikkasi Timoteuksen juutalaisten tähden. Huomaamme siis, että Paavali ei ollut täysin ympärileikkausta vastaan.

Galatalaiskirjeestä voimme lukea ns. judaisteista, jotka opettivat, että pakanat on ympärileikattava, jotta he voivat pelastua. Paavalin kirjettä galatalaisille on paljon väännetty kieroon ja vääristelty. Sanotaan, että Paavali tässä kirjeessään tekee täysin selväksi, että pakanoiden ei kuulu noudattaa Mooseksen lakia. Näytä minulle, hyvä ystävä, missä kohtaa Paavali sanoo näin. Fariseusten harhaoppi, josta Paavali heitä moittii, oli vanhurskautuminen tekojen ansiosta. He opettivat, että pakana pelastuu ympärileikkaamalla itsensä. Paavalin selvä opetus oli, että pakanat ja juutalaiset pelastuvat yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Oppi ympärileikkauksesta, joka pelastaa, oli vakava harhaoppi, jonka Paavali torjui. Galatalaiskirjeen lopussa Paavali toteaa näistä ympärileikkaajista, että eiväthän he itse noudata lakia (Gal. 6:13). Paavalin mielestä täten se, että nämä judaistit eivät itse noudattaneet lakia, oli paha asia. Mutta mitä Raamattu täten sanoo, tuleeko pakanan ympärileikata itsensä, jos hän tahtoo palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?

Voimme katsoa Toorasta, mitä siellä säädetään ympärileikkauksesta. Ympärileikkaus annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10-14). Aabraham ympärileikkasi sekä Ismaelin että Iisakin. Myös kaikki Aabrahamin orjat tuli ympärileikata. Ympärileikkaus oli merkki liitosta, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Pääsiäislammasta ei saanut syödä kukaan ympärileikkaamaton ja juutalaista ja pakanaa koski sama laki (2. Moos. 12:48-49). Paavalin mukaan me pakanat olemme Aabrahamin perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3:29). Tuleeko meidän täten ympärileikata itsemme? Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Voiko ympärileikkaamaton kuulua Israeliin? Periaatteessa ei voi. Mutta Paavalin ohje ympärileikkausesta on, että älköön se, joka on kutsuttu ympärileikattuna pyrkikö ympärileikkaamattomaksi, älköönkä ympärileikkaamaton ympärileikatko itseään (1. Kor. 7:18-19). Roomalaiskirjeessä Paavali avaa tätä ympärileikkauksen mysteeriä:

Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, on ympärileikkauksesi tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan ole pidettävä ympärileikkauksena? Ruumiillisesti ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, tuomitsee sinut, joka lain kirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” (Room. 2:25‭-‬29)

Paavali esittää tässä mielenkiintoisen ajatuksen, että pakana, joka noudattaa Mooseksen lakia, voi pitää itseään ympärileikattuna lain noudattamisensa ansiosta. Täten meidän pakanoiden ei ole välttämätöntä ympärileikata itseämme. Me voimme kutsua itseämme ympärileikatuiksi, sillä meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella. Mutta jos tämä sydämen ympärileikkaus ei riitä juutalaisille, jotka lihan puolesta ovat juutalaisia, minä ympärileikkaan itseni oitis, jos löydän rabbin, joka suostuu minut Jeesukseen uskovan pakanan ympärileikkaamaan.

Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3)

7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet

Luterilaiset ja muut kristityt kertovat meille armonvälineistä, joihin kuuluvat sana ja sakramentit. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla sakramentteja on seitsemän. Koska Raamatussa missään kohtaa ei määritellä armonvälineitä eikä sakramentteja, voimme määritellä ne aivan miten tahansa ja antaa niille aivan mitä merkityksiä tahansa. Keskeistä armonvälineissä on, että ne ovat instrumentteja, jotka tuovat Jumalan armon ihmiselle. Luther opetti ja painotti, että pelastus on yksin armosta. Mutta jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä? Luterilaiset siis opettevat, että sinä pelastut yksin armosta, mutta armon sinä saat vain armonvälineiden kautta. Syntinen täten pelastuu, jos tunnustaa syntinsä ja kääntyy Jeesuksen puoleen, mutta tämän jälkeen hänen on käytävä kasteella ja nautittava ehtoollinen. Ehtoollinen on nautittava usein, mutta kirkko ei osaa sanoa, kuinka usein. Kerran viikossa? Aina kun on tehnyt syntiä? Tuovatko nämä armonvälineet pelastusvarmuuden? Omassa vaelluksessani kristittynä tapasin monia nuoria, jotka pohtivat, voivatko he pelastua, kun heidät on kastettu väärin, kun he eivät ole joka viikko nauttineet ehtoollista. Jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä?

Kertooko Vanha testamentti armonvälineistä? Tavallaan kertoo. Israelilaiset pelastuivat tuhoojalta karitsan veren kautta. Surmaaja kulki niiden talojen ohi, joiden portteihin oli sivelty karitsan verta. Voisimme täten sanoa, että karitsan veri pelasti Israelilaiset. Mutta olisiko se kirjaimellisesti totta? Se ei olisi kirjaimellisesti totta. Toki lampaan veri pelasti israelilaiset, mutta eikö Jumala pelastunut heidät ennemmin kuin karitsan veri? Kiittivätkö israelilaiset tästä pelastuksestaan karitsaa, vai Jumalaa? He eivät laulaneet kiitosta karitsalle, vaan Jumalalle. Samoin autiomaassa israelilaiset pelastuivat myrkkykäärmeeltä katsomalla vaskikäärmettä, jonka Moosesta nosti sauvan päähän. Pelastiko vaskikäärme israelilaiset? Ei pelastanut, vaan yksin Jumala. Mitä tapahtui vaskikäärmeelle? Israelilaiset antoivat sille nimen Nehustan ja palvoivat sitä. Onko vaara kirkossa, että armonvälineistä tulee vaskikäärme, Nehustan? Kyllä, se on vaara, ja juuri näin kirkossa onkin käynyt. Kristityt kuvittelevat pelastuvansa kasteveden ja ehtoollisaineiden kautta.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:21)

Moni ymmärtää tämän jakeen kirjaimellisesti. Vesi pelastaa meidät. Mutta jos luemme tarkkaan mitä Pietari tässä sanoo, hänen mukaan tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt pelastaa. Pelastaako siis vesi meidät kirjaimellisesti? Ei pelasta, vaan kuten Pietari tässä sanoo, me pelastumme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, emme kasteveden kautta, vaikka se olisi kuinka pyhitetty papin toimesta.

Kristityillä on monen monta laulua Jeesuksen verestä, joka pelastaa meidät. Toki me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Mutta pelastaako kirjaimellisesti Jeesuksen veri meidät? Onko veressä jokin sellainen ominaisuus, joka verestä käsin saa aikaan pelastuksen? Jeesus asettaessaan ehtoollisen julisti, että tämä malja on uusi liitto hänen veressään. Näin siis ehtoollisaineet, leipä ja viini, murretaan, siunataan ja nautitaan meidän syntiemme sovitukseksi – mutta saako leipä ja viini tämän sovituksen aikaan? Jeesus käskee viettämään ehtoollista hänen muistokseen – hän ei sano, että nauttikaa nämä aineet, jotta te niiden kautta pelastuisitte. Paavali vahvistaa Korinttolaiskirjeessä evankeliumeiden kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Mutta missään kohtaa kirjeissään, joissa Paavali selittää vanhurskautumisen mysteeriä, hän ei kertaakaan korosta, kuinka tämä Jumalan armo tulee meidän osaksemme juuri ehtoollisaineiden välityksellä. Kun nyt kirkko opettaa, että me tarvitsemme armonvälineitä, ilman sakramentteja emme voi pelastua, onko pelastus enää yksin armosta? Jos me pelastumme kasteveden, öylätin ja viinin ansiosta, emmekö me silloin julista pelastusta tekojen kautta?

Huomaamme siis, että luterilaisessa kirkossa ja muissa kirkkokunnissa sakramenteista on tullut Nehustan, vaskikäärme, jota palvotaan.

Juutalaisille molemmat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat täysin luonnollisia ja arkisia asioita. Juutalaiset puhdistautuvat saastaisuudesta upottautumalla veteen, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kaste täten ei ole mikään uusi tai omituinen rituaali juutalaiselle. Juutalaisen, joka päättää seurata Jeesusta, on varsin helppo käydä kasteella. Nyt kaste pesee puhtaaksi kaikesta synnistä, kertakaikkiseksi. Kaste ei ole juutalaisesta näkökulmasta mikään uusi tai outo rituaali. Samoin ehtoollinen on juutalaiselle täysin luonnollinen ja jopa arkinen rituaali. Juutalaiset ovat jo 4000 vuotta viettäneet ehtoollista, siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Jo neljätuhatta vuotta juutalaiset ovat siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla:

“Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.”

Juutalaiset viettävät jo nyt tätä Messiaan ateriaa. Jokaisella aterialla juutalainen siunaa leivän, murtaa leivän, jakaa leivän pöytäseurueelle, siunaa viinin ja jakaa viinin. Nyt Jeesuksen asettama ehtoollinen, jossa tämä leivän siunaaminen ja murtaminen tehdään Jeesuksen sovitustyön muistoksi, on juutalaiselle täysin ymmärrettävä rituaali, jossa ei ole mitään omituista, ei mitään mysteeriä eikä mitään maagista. Kristillisessä kirkossa, jossa ehtoollinen nautitaan alttarilla ja ehtoollisaineet muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi, sitä vastoin on juutalaiselle täysin vieras ja omituinen toimitus.

8. Jeesus, joka perusti kirkon

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Mt. 16:18,19)

Kuten huomasimme ensimmäisessä luvussa, kirkko irtautui sen juutalaisista juurista jo varhain ja ryhtyi seuraamaan antikristusta. Monelle kristitylle kirkko on aivan keskeisessä asemassa, niin luterilaisille kuin katolilaisillekin. Kerrotaan, että Jeesus perusti kristillisen kirkon Pietarin kalliolle. Tätä kirkkoa kutsutaan yhdeksi, pyhäksi, apostoliseksi ja katoliseksi kirkoksi. Se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, että Raamatussa kreikan sana kyriake, joka tarkoittaa kirkkoa, esiintyy tasan nolla kertaa. Kreikan sana ekklesia toki esiintyy Uudessa testamentissa 114 kertaa, joka vanhassa käännöksessä on käännetty seurakunnaksi ja uudessa käännöksessä muutaman kerran kirkoksi. Se on selvää, että Raamattu puhuu paljon seurakunnasta, kaikkien uskovien yhteisöstä, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Mutta pakanakirkosta, johon juutalaisilla ei ollut mitään asiaa ja joka perusti keskuksensa Roomaan, Raamattu ei puhu sanaakaan. Kristillisen kirkon syntymäpäiväksi kutsutaan helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin, mutta kuten näimme ensimmäisessä luvussa, Pyhä Henki vuodatettiin juutalaisten ylle, joten tämä tapahtuma ei ollut kristillisen kirkon syntymäpäivä. Kristillinen kirkko syntyi Roomaan siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin seurakunnasta ja Raamattu annettiin pakanallisten kirkkoisien käsiin.

Mitä tarkoittaa, että kirkko on pyhä? Millä perusteella voimme sanoa, että pakanakirkko on pyhä? Tiedämme, että sapatti on pyhä, koska Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla. Milloin Jumala pyhitti pakanakirkon? Tällaisesta tapahtumasta emme lue Raamatusta, joten emme voi väittää, että kirkko olisi pyhä. Sanotaan, että kirkko on yksi. Tämähän oli Paavalin visio, että seurakunta, Kristuksen ruumis, olisi yksi. Kun nyt katsomme kirkkoa, joka on jakaantunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, joilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään, kuinka kukaan kehtaa pokkana väittää, että tämä kirkko on yksi? Sanotaan, että kirkko on katolinen. Katolisella tarkoitetaan maailmanlaajuista. Toki moni kirkko on katolinen, levittäytynyt maailman ääriin. Mutta näillä katolisilla kirkoilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään. Paljon kertoo kirkon tilasta se, että kahden suurimman luterilaisen kirkon, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon kesken ei ole ehtoollisyhteyttä. Ja niin kauan kuin juutalaisilla ei ole yhteenkään kirkkoon mitään asiaa, on kirkon katolisuus pelkkä huono vitsi. Sanotaan, että kirkko on apostolinen. Jos luemme historiaa, alkuseurakunta oli apostolinen, se seurasi juutalaisten Jeesuksen opetuslasten ja apostolien juutalaista oppia. Mutta siinä vaiheessa kun pakanakirkkoisät ryhtyivät omin päin tulkitsemaan Raamattua, kirkko luopui apostolisista juuristaan. Kirkko ei enää lepää Pietarin kalliolla.

Täten emme voi väittää, että kirkko olisi yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Kristillinen kirkko ei ole enää Kristuksen ruumis, vaan se on antikristuksen ruumis. Kirkko on perustettu myyttien ja valheiden päälle. Suurin myytti, jonka romutin jo ensimmäisessä luvussa, oli tosiaankin se hurja väite, että katolinen kirkko syntyi helluntaina Jerusalemissa. Tämä kirkon syntymätarina perustuu valheeseen, jota on toistettu jo 2000 vuotta, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Kun tämä valhe on paljastettu, miltä kirkko nyt näyttää? Se näyttää todellisen luonteensa, se paljastuu antikristuksen ruumiiksi, se ei ole Pietarin lujalle kalliolle rakennettu yksi Kristuksen Ruumis, vaan se on hiekalle perustettu korttitalo, joka sortuu kerralla kasaan, kun sitä vain hieman tökkäistään. Tähän korttitaloon kristityt ovat panneet uskonsa. He ovat oman uskonsa perustaneet kirkon varaan. He opettavat, että kirkossa on armo ja totuus, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa ilman kirkkoa. Kovia väitteitä, mutta valitettavasti kaikki valheita.

Kenties suurin kirkon valhe on se, että kirkko olisi uusi Israel. Miksi kirkko opettaa näin? Koska Raamatussa on monta sataa hämmästyttävää profetiaa Israelista, joiden mukaan Jumala siunaa ja varjelee Israelia ikuisesti, ja tasan nolla profetiaa kirkosta, on kirkon täytynyt kehittää oppi kirkosta, joka on uusi Israel. Näin kaikki Raamatun profetiat Israelista koskevatkin kätevästi kirkkoa. Kirkon on täytynyt kehittää tämä oppi, jotta nämä profetiat voitaisiin jotenkin selittää. Koska Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin kanssa, kirkko voi väittää kuuluvansa uuteen liittoon, kun se esittää, että kirkko on uusi Israel. Tämä oppi on helppo kumota yksinkertaisesti toteamalla, että missään kohtaa Raamattua ei kerrota kirkon olevan uusi Israel. Raamatussa on tasan nolla profetiaa kirkosta. Näin ollen koko kirkko kuihtuu kasaan ja romahtaa. Nyt kun kristitylle paljastuu, että mitään pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa ei ole olemassakaan, mitä hän voi tehdä? Hän voi katua ja liittyä Israeliin. Israelin kansalaiseksi voi päästä kuka tahansa, ilman mitään jäsenmaksua. Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Kun meidät näin on oksastettu Israeliin ja me palvomme samaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa kuin juutalaiset, voimme Raamatun fantastiset profetiat Israelista lukea koskevan myös meitä.

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.” (Jes. 2:2-3)

Raamatussa on monta profetiaa pakanakansoista, jotka aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeestä, sillä he ovat kuulleet ja nähneet, että Jumala todella on tämän kansan kanssa (Sak. 8:23). Sitä vastoin kirkosta, jonka keskus on Rooma, jonne pakanat virtaisivat aikojen lopulla, löytyy Raamatusta tasan nolla profetiaa.

Kirkon olemassaoloa perustellaan ihmisen tarpeella kuulua johonkin yhteisöön. Ei kuulemma voi seurata Jeesusta, jos ei kuulu hänen lammaslaumaansa. Tämä on toki totta, mutta tuo lauma on Jumalan Israel, ei kirkko. Yksi Kristuksen ruumis, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, oli Paavalin visio. Antikristuksen visio oli kristillinen katolinen kirkko, johon juutalaisilla ei ollut eikä ole mitään asiaa. Nyt kun valhe on paljastunut, antikristus on paljastettu, voimme kiittää Jumalaa ja littyä Israeliin. Israel on Messiaan Jeesuksen yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen lammaslauma. On yksi paimen ja yksi lauma. Tähän laumaan Jeesus kutsuu nyt aikojen lopulla seuraajiaan. Ja jäsenyys ei maksa penniäkään.

9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät

Puhaltakaa torviin myös ilonpäivinänne, vuotuisina juhlinanne ja uudenkuunpäivinä uhratessanne polttouhrejanne ja yhteysuhrejanne, niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (4. Moos. 10:10)

Herran juhlapyhät on annettu kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Tässä yhdessä luvussa on tiivistettynä kaikki, mitä Herran juhlapyhistä tulee tietää. Ensimmäinen näistä juhlista on sapatti. Sapatti on Herran juhlapyhä ja se on niistä ensimmäinen. Loput juhlat jakaantuvat kevään ja syksyn juhliin. Ensimmäisen kuun, Aviv kuun neljäntenätoista päivänä on pääsiäinen, jolloin pääsiäislammas tulee teurastaa ja nauttia kitkerien yrttien kera samana iltana. Heti seuraavan päivänä alkaa happamattoman leivän, jolloin syödään happamatonta leipää seitsemän päivää. Sapatin jälkeisenä päivänä on ensilyhteen heilutus, josta lasketaan 50 päivää helluntaihin, viikkojuhlaan. Nämä kevään juhlat Jeesus täytti. Kristityt ovat sentään tämän asian ymmärtäneet. Jeesus on meidän pääsiäislampaamme, Jumalan Karitsa, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Jeesuksen ylösnousemus täytti ensilyhteen heilutuksen juhlan, fakta, joka ei ole kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen kiinnostanut, vaan kirkko on keskittynyt julistamaan ylösnousemuksesta, joka mukamas pyhitti sunnuntain. Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki kolmentuhannen juutalaisen ylle. Näin kaikki kevään juhlat saivat täyttymyksensä Kristuksessa.

Entä syksyn juhlat? Jos Jeesus täytti kevään juhlat, saattavatko myös syksyn juhlat olla tärkeitä ja merkityksellisiä? Saattavat ja ovat. Sitten kun Messias tulee takaisin, voimme olla varmoja, että jotakin tapahtuu syksyn juhlien aikaan. Syksyn juhlista ensimmäinen on pasuunansoiton juhla. Tästä juhlasta kerrotaan Raamatussa sangen vähän. Mutta voimme olla varmoja siitä, että Messias tulee puhaltamaan pasuunaan ja jotakin merkityksellistä tapahtuu. Suuri sovituspäivä on ainut paastopäivä Raamatussa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten tämä päivä saa Messiaassa täyttymyksensä. Syksyn juhlista viimeisenä on lehtimajanjuhla, joka on suuri ilon ja riemun juhla. Kaikkien Israelissa syntyneiden tulee lehtimajan juhlan aikaan asua seitsemän päivää lehtimajoissa. Moni kuvittelee, että nämä juutalaisten juhlat eivät koske meitä pakanoita. Kuitenkin Sakarjan mukaan aikojen lopulla kaikki kansat tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa:

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16‭-‬19)

Jos kerran aikojen lopulla kaikki pakanat viettävät näitä juhlia, eikö olisi järkevää viettää niitä jo nyt? Koska kristityt eivät välitä näistä juutalaisten juhlapyhistä, he eivät ole havainneet, että Jeesuksen ylösnousemus tapahtui ensilyhteen heilutuksen päivänä. Mitä muuta on jäänyt kristityiltä huomaamatta? Tunnistavatko he edes Messiasta, kun hän saapuu syksyllä seitsemännessä kuussa ja viettää yhdessä juutalaisten kanssa näitä juutalaisten juhlia?

Olen muutaman kerran viitannut jouluun. Joulu on monelle kristitylle vuoden suurin juhla. Tämä on varsin erikoista, koska Raamattu ei puhu sanaakaan tästä vuoden suurimmasta juhlasta. Toki Jeesuksen syntymästä kerrotaan evankeliumeissa, mutta kerran vuodessa vietettävästä Vapahtajan syntymäpäivästä Raamattu ei puhu sanaakaan. Evankeliumeissa ei kerrota opetuslasten viettäneen Mestarinsa syntymäpäivää kertaakaan. Meille juutalaisille tämä asia on täysin selvä – syntymäpäivän viettäminen on pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät seuraa. Raamatussa ainoastaan Faaraon ja Herodeksen kerrotaan viettäneen syntymäpäiviään ja molempien juhlissa joku päätyy päätä lyhyemmäksi. Kristillinen kirkko ei tätä asiaa ymmärtänyt ja päätti seurata pakanallista tapaa juhlia Messiaan syntymäpäivää joulukuun 25. päivä, ajankohtana, jonka he olivat keksineet omasta päästään. Raamattu ei kerro meille, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi, koska Jeesuksen syntymän ajankohdalla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän ei tule hänen, eikä kenenkään muunkaan syntymäpäivää viettää.

Jos kerran joulu on vuoden suurin juhla, miksi ihmeessä Paavali tai kukaan muukaan ei kerro siitä sanaakaan? Mutta kristityt päättivät, että tätä pakanallista juhlaa on syytä viettää kerran vuodessa. Juutalaisten juhlapyhät eivät kiinnosta kristittyjä, mutta kaikki pakanoiden iljettävät ja kauhistuttavat tavat ja rituaalit vetävät kristittyjä puoleensa. Eikö Herran asettamissa juhlapyhissä ole kylliksi juhlittavaa? Miksi pitäisi omasta päästä keksiä juhlia, joita Raamatussa ei ole meille säädetty? Miksi kirkkovuosi on joulun lisäksi täynnä omituisia ja täysin merkityksettömiä juhlia, kuten Mikkelin päiviä, Marian ilmestyspäiviä ja kynttilänpäiviä? Valettuaan kultaisen vasikan Aaron julisti, että huomenna on Herran juhla (2. Moos. 32:5). Samoin toimi Jerobeam asetettuaan kultaiset vasikat Beeteliin ja Daniin, hän asetti uuden juhlapyhän ajankohtana, jonka hän oli omasta päästään keksinyt (1. Kun. 12:32,33). Huomaamme siis Raamatusta, että ihmisillä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, oli suuri tarve säätää omia juhlapyhiä. Mitä hirvittävää ja kamalaa tapahtuu kristitylle, joka viettää juutalaisia juhlia?

10. Jeesus, joka puhdisti temppelin

Minä olen nyt valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siinä kaikkina päivinä.” (2. Aik. 7:16)

Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi” (Lk. 19:45-47)

Kristityt usein opettavat, että puhdistaessaan temppelin, kaataessaan kyyhkysten myyjien pöydät ja ajaessaan rahanvaihtajat ulos temppelistä, Jeesus toiminnallaan osoitti, että temppelin uhrikultti oli tullut tiensä päähän. Näin kuulemma juutalaisille oli selvää, että tämä Jumalan pyhittämä temppeli oli nyt tullut Jeesuksen uhrin ansiosta tarpeettomaksi. Jeesus ennusti temppelin tuhon ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin temppeli tuhottiinkin ja raunioina se onkin ollut tähän päivään asti. Itse luen kuitenkin Raamatustani, että Jeesus poisti rosvot temppelistä, rosvot, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Eikö rahaa voinut vaihtaa ja uhrieläimiä ostaa missä päin Jerusalemia tahansa? Miksi sen piti tapahtua juuri temppelissä? Toorassa ei käsketä vaihtaa rahaa temppelissä. Näin ollen olen tässä asiassa samalla kannalla kuin Paavi Benedictus:

Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.

Jeesus siis puhdistaessaan temppelin rosvoista torjui temppelin väärinkäytön. Rahanvaihtajilla ja kyyhkysten myyjillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Jos Jeesus olisi kaatanut alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme sanoa, että hän julisti temppelipalveluksen ja uhrikultin tulleen tiensä päähän. Luen Raamatustani, että puhdistettuaan temppelin Jeesus opetti joka päivä temppelissä (Lk. 19:47). Jeesus siis selvästi koki temppelin olevan edelleen tarpeellinen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ensimmäiset uskovat olivat joka päivä temppelissä (Lk. 24:53). Nämä uskovat kokivat temppelin olleen edelleen tarpeellinen. Jos nyt Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen temppelillä ei ollut enää mitään virkaa, miksi Jumala salli temppelin pysyä pystyssä vielä 40 vuotta? Miksi temppeli tuhottiin vasta 40 vuoden päästä ylösnousemuksesta? Moni kuvittelee, että Jumala itse tuhosi oman temppelinsä, koska se oli käynyt tarpeettomaksi. Mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että temppeli nyt oli käynyt tarpeettomaksi ja Jumala itse tuhosi oman temppelinsä. Toki temppelin esirippu repesi sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä. Mutta itse koen, että tämä tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että tie kaikkein pyhimpään oli nyt auki jokaiselle. Jos Jeesuksen uhri olisi tehnyt temppelistä tarpeettoman, uskoisin, että Jumala olisi tuhonnut koko temppelin samalla hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Jumala siunasi ja pyhitti ensimmäisen temppelin. Raamatusta luemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti. Ensimmäinen temppeli tuhottiin ja rakennettiin toinen temppeli. Oliko myös toinen temppeli pyhä? Kyllä oli, koska se, minkä Jumala pyhittää, on pyhä ikuisesti. Nyt kun juutalainen kansa on ollut ilman temppeliä 2000 vuotta, missä on ikuinen temppeli? Sitten kun kolmas temppeli rakenetaan, myös se tulee olemaan pyhä. Ja silloin näemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti.

Mitä virkaa sitten on uudessa liitossa temppelillä? No, Raamatusta luemme, että opetuslapset olivat alati temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin ja myös Paavali kävi temppelissä, joten selvästi näille uskoville temppeli oli edelleen tärkeä rukouksen ja jumalanpalveluksen paikka. Jos uhrit Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen olisivat olleet Jumalalle kauhistus, nämä uskovat eivät olisi käyneet temppelissä. Uhreilla Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen oli tismalleen sama virka kuin ennen Jeesusta – ne viittasivat tulevaan kertakaikkiseen uhriin. Jos nyt kolmas temppeli rakennetaan ja uhrikultti aloitetaan 2000 vuoden jälkeen uudestaan, saattaisiko olla, että juutalaiset ymmärtävät, että synnin palkka on kuolema ja että Jumala vaatii uhria syntien sovitukseksi?

Kristityt eivät tätä asiaa ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään, vaan sitten kun Messias tulee takaisin ja hän käy kolmannessa temppelissä, kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän uhraa temppelissä. He tulevat näkemään Messiaan, joka on juutalainen, joka noudattaa Tooraa ja opettaa Tooraa, ja kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän opettaa noudattamaan Tooran käskyjä. Kristityt odottavat kristittyä Messiasta ja tulevat pettymään, kun he näkevätkin Messiaan, joka on juutalainen. Katolilaiset odottavat katolilaista Messiasta, luterilaiset luterilaista Messiasta ja helluntailaiset helluntailaista Messiasta. Kun Messias saapuu kaikessa loistossaan aikojen lopulla, monelle tulee yllätyksenä, että hän ei suuren Martti Lutherin opetuksista juurikaan perusta.

11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. ” (1. Kor. 5:7,8)

Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kuten olen aiemmin esittänyt, näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa perjantaista tai sunnuntaista. Viikon ensimmäinen päivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista, oli ensilyhteen, ensihedelmän päivä (1. Kor. 15:20). Näin Jeesus ylösnousemuksellaan pyhitti ensilyhteen heilutuksen päivän, ei suinkaan sunnuntaita. Entä perjantai sitten? Nyt lopun aikoina kristityt ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä. Nisan (Aviv) kuun 14. päivä iltapäivällä tuli teurastaa pääsiäislammas, joka syötiin samana iltana. Näin ollen kristityt esittävät, että Jeesus ristiinnaulittiin Nisan kuun 14. päivä, samana hetkenä, jolloin pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Tämä asia saattaisi kiinnostaa juutalaisia, jos kirkko ei viimeiset kaksituhatta vuotta olisi saarnannut perjantaista. Ongelma tässä perjantain ristiinnaulitsemisessa on vain se, että samat opettajat, jotka opettavat, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä, opettavat, että Jeesus nautti opetuslasten kanssa viimeisenä aterianaan pääsiäisaterian. Teurastettiinko pääsiäislammas ennen kuin se syötiin vai sen jälkeen? Huomaamme siis, että jos viimeinen ateria oli pääsiäisateria, silloin Jeesusta ei ristiinnaulittu pääsiäisenä, vaan happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli sapatti. Juutalaiset täten olisivat Jeesuksen ristiinnaulinneet soihdut, aseet ja seipäät mukanaan sapattina. Tässä on aivan selvä ristiriita, jonka selvittämisessä kirkolla on ollut 2000 vuotta aikaa. 2000 vuotta! Mitä teologit ovat tehneet viimeiset 2000 vuotta?

Joko siis viimeinen ateria ei ollut pääsiäisateria tai sitten Jeesusta ei teurastettu pääsiäisenä. Molemmat eivät voi olla totta samaan aikaan. Jotkut ovat esittäneet, että oli kaksi eri kalenteria, ja Jeesus opetuslapsineen noudatti yhtä kalenteria, juutalaiset toista. Tällöin Jeesus olisi oman kalenterinsa mukaan syönyt pääsiäisaterian, mutta ristiinnaulittu pääsiäisenä juutalaisten kalenterin mukaan. Ongelma tässä on se, että miksi ihmeessä Jeesusta ei ristiinnaulittu Jeesuksen oman kalenterin mukaan? Eikö Jumalan Poika olisi noudattanut oikeaa kalenteria?

Vielä suurempi ongelma on Jeesuksen oma profetia, jonka mukaan hän olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä, kuten Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei millään logiikalla ole kolmea päivää ja kolmeä yötä. Jeesusko siis itse ei tiennyt, kuinka monta yötä hän tulee olemaan haudassa? Jeesuksen omat sanat täten ovat ristiriidassa Uuden testamenttien kirjoittajien kanssa, jotka puhuvat ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Tällaiset pikkuseikat kiinnostavat meitä juutalaisia. Jos profeetta itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä, silloin me odotamme hänen olevan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Jos Paavali kutsuu Jeesusta pääsiäislampaaksi, silloin me odotamme, että hänet ristiinnaulitaan Nisan kuun 14. päivä. Miksi kirkko on 2000 vuotta muistellut perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin? Mikse he eivät ole viettäneet pääsiäistä Nisan kuun 14. päivä?

2000 vuotta on kirkon viisailla teologeilla ollut aikaa ratkaista nämä kysymykset. Minä en aio ratkaista tätä kysymystä teidän puolestanne, vaan heitän pallon kirkon teologeille. Kaikki tekstit ovat teidän käytössänne ja tämä ongelma on ratkaistavissa. Tämän ongelman ratkaisu on teidän tehtävänne. Teillä oli 2000 vuotta aikaa. Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen?

12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Kirjani otsikko on “Kristitystä juutalaiseksi”. Toistaiseksi olen esittänyt, kuinka kirkko on seurannut antikristusta, kuinka kirkko on valehdellut kirkon syntymästä ja kuinka kirkko on julistanut antikristusta, joka muutti ajat ja lait. Nyt kun luemme koko Raamatun juutalaisessa kontekstissa, Toorasta käsin, eteemme avautuu aivan erilainen kuva Jeesuksesta, Messiaasta, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Miksi kutsuisin itseäni kristityksi? Sana kristitty esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa:

Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26)

Niin Agrippa sanoi Paavalille: “Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi“.” (Apt. 26:28)

mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16)

Huomaamme siis, että uskovia alettiin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Agrippa kuvitteli Paavalin käännyttävän ihmisiä kristyiksi. Ja Pietari sanoo, että tästä nimittelystä ei tule hävetä. Huomaamme Raamatusta, että yksikään Jeesuksen opetuslapsista ei kutsu itseään kristityksi. Paavalikin kutsuu itseään monta kertaa juutalaiseksi, mutta ei kertaakaan kristityksi. On selvää, että kristitty oli pilkkanimi, jolla näitä uskovia kutsuttiin. Toki se tulee kreikan Kristusta tarkoittavasta sanasta, eikä itse nimityksessä ole varsinaisesti mitään vikaa. Mutta mitä tämä sana tarkoittaa tänä päivänä? Se tarkoittaa Jeesukseen uskovaa henkilöä, joka kuuluu kirkkoon, joka pyhittää sunnuntain, viettää joulua ja syö saastaista ja tekee muuta, mikä on Jumalalle kauhistus. Sen jälkeen kun silmäni olivat avautuneet ymmärtämään kirjoituksia, kutsuin itseäni vielä pitkään kristityksi, sitten messiaaniseksi ja lopulta juutalaiseksi. Koska palvon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja noudatan Mooseksen lakia, minulla on täysi oikeus kutsua itseäni juutalaiseksi. Siksi kutsunkin itseäni nykyään kristityn sijaan juutalaiseksi. Moni saattaa ajatella, että eihän tämä käy päinsä, koska minä uskon Jeesukseen. Kyllä, mutta uskon eri Jeesukseen kuin kirkko. Siksi en voi kutsua itseäni kristityksi. Paavali uskoi Jeesukseen, mutta kutsui itseään silti monta kertaa juutalaiseksi. Jos Paavali sai kutsua itseään juutalaiseksi, niin saan minäkin.

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28,29)

Jos meidät on oksastettu Israeliin, eikö meillä silloin ole täysi oikeus kutsua itseämme juutalaiseksi? Lisäksi, mikä voisi ärsyttää kirkkoisiä, Lutheria ja muita antisemitistejä enemmän kuin se, että nyt kristityt kääntyvät juutalaisiksi? Tämä olkoon heille sopiva rangaistus heidän synneistään! Jos siis joku kristitty haukkuu sinua judaistiksi, älä häpeä tätä nimeä, vaan kanna sitä ylpeästi.

Alkukirkon salaisuus

Kirkko on uusi Israel. Hän, jolle Kirkko ei ole äiti, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman Kirkkoa. Totuus ja armo on uskottu Kristuksen Kirkon huostaan. Kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen. Kristuksen Kirkko on uusi temppeli. Sinun toivosi on Kirkko, sinun pelastuksesi on Kirkko.

Näyttikö alkukirkon jumalanpalvelus tältä? CC-4.0 Dmtrprmk

Tässä muutama suora lainaus Juho Sankamon teoksesta “Alkukirkon salaisuus”. Kaikki vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä, kuten tulen osoittamaan. Juho Sankamo on teologian tohtori, Jerusalemissakin opiskellut mukava mies, joka on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi hiljattain. Sankamon kirjan tarkoituksena on lähteä tutkimusmatkalle ja selvittää, millainen oli alkukirkko. Ensin täytyisi tietenkin määritellä alkukirkko, onko se ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuosisadan seurakunta? Sankamo ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa alkukirkolla. On merkittävää, että tutkimusmatkallaan Sankamo lainaa huomattavasti enemmän kirkkoisiä, kuin Raamattua. Täten se kuva kirkosta, jonka hän meille esittää, perustuu pitkälti myöhempiin kirkon vaiheisiin. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua jo sadassa vuodessa. Minä rohkenen väittää, että kirkko 300-luvulla ei enää ollut lähelläkään ensimmäisen vuosisadan apostolista seurakuntaa. Jotain dramaattista nimittäin tapahtui alkukirkolle jo varhain. Sankamo mainitsee kirkon skismat, mutta ei kerro meille kaikkein suurimmasta skismasta, nimittäin siitä, joka erotti kirkon sen juutalaisista juurista. Tuo skisma erotti pysyvästi pakanat juutalaisista, kirkko irtisanoutui kaikesta juutalaisuudesta ja omaksui pakanallisia tapoja, joiden myötä messiaanisten juutalaisten oli mahdoton toimia kirkon piirissä. Näin on edelleen tänä päivänä. Vai käykö sinun Kirkkosi ehtoollispöydässä juutalaisia sankoin joukoin? Onko luterilaisella tai katolisella kirkolla ehtoollisyhteys messiaanisten juutalaisten kanssa? Tarjotaanko ehtoollisella kosher-viiniä?

Sankamo toki käsittelee kirkon juutalaisia juuria kokonaisen luvun verran, mutta mitään käytännön sovellusta Sankamolle näillä juurilla ei ole, se jää anekdootiksi – alkukirkon juuret olivat juutalaisuudessa – mutta nyt kirkko on päässyt niistä irti. Sankamo mainitsee, että apostolit olivat kaikki juutalaisia, helluntaina Jerusalemiin tulleet kansat olivat kaikki juutalaisia, täten ensimmäiset 3000 uskoon tullutta miestä olivat kaikki juutalaisia. Mutta jostain syystä Sankamo kutsuu näitä juutalaisia kristityiksi. Kuinka juutalainen voi olla kristitty? Raamatussa yksikään apostoleista ei kertaakaan kutsu itseään kristityksi, mutta esim. Paavali monta kertaa kutsuu itseään juutalaiseksi (Fil. 3:4-6; Apt. 21:39; 22:3). Juutalaisten juurien käsittely jää tässä kirjassa varsin ohueksi. Sen sijaan jos keskitymme yksin Raamatun antamaan kuvaan alkukirkosta, meidän eteemme aukeaa varsin selvä kuva juutalaisesta seurakunnasta, joka kokoontui sapattina synagoogassa (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2; 17:10-12; 18:4; 18:19,20; 19:8), noudatti Tooraa ja opetti Tooraa (Apt. 21:24; 25:8; 28:17), julisti Messiaasta aina alkaen Mooseksesta ja profeetoista (Apt. 17:2‭-‬3; 18:28; 28:23) – tämä Kristuksen ruumis oli yhtä kuin Israelin seurakunta.

Uuden testamentin ihmeellinen sanoma on, että armo ja pelastus kuuluvat myös pakanoille, että se kuului Israelille oli itsestäänselvää. “Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.” (Apt. 13:23) Raamatusta luemmekin, kuinka Jumala joutui tämän asian apostoleille vääntämään rautalangasta, että heidän tuli kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Toki profeetat ovat tämänkin asian ilmaisseet jo Vanhassa testamentissa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, mutta kaikille juutalaisille tämä ei ollut selvää. Sanoohan Jeremia, että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31). Huomaa myös, että Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Apostolit hämmästelivät sitä, että Pyhä Henki vuodatettiin myös pakanoiden päälle. Nykyään asetelma on päälaellaan, kristityt pitävät itseään Jumalan kansana ja pohtivat, voiko pelastus kuulua myös juutalaisille. Suoranainen antisemitismi ja korvausteologia on vaivannut kirkkoa pitkään. Vaikka on selvää, että Sankamo ei ole antisemitisti, korvausteologia on kuitenkin saanut hänestäkin otteen. Niinpä hän kirjoittaa, että Kirkko on uusi Siion. Sankamo tulkitsee Vanhan testamentin profetioiden Israelista täten koskevan todellisuudessa kirkkoa. Hän lainaa Jesajan jakeita 2:2-3, joita on tässä syytä lainata kokonaisuudessaan:

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.”

Koska kirkko on uusi Israel, Sankamo katsoo, että tämä profetia koskee kirkkoa. Ilmeisesti täten Rooma on uusi Jerusalem, josta lähtee evankeliumi ja kansat aikojen lopulla virtaavat pakanakirkkoihin ja Rooman huomaan. Tällainen tulkinta on tietenkin törkeää Raamatun sanan vääntämistä kieroon. Tässä Jesajan profetiassa sanotaan, että kaikki kansat aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa lopun aikojen kirkosta, jonne kansat virtaavat. Jerusalem tulee edelleen olemaan tapahtumien keskipisteessä, aivan kuten se oli 2000 vuotta sitten.

Entä pakanat sitten? Faktahan on, että evankeliumi levisi pakanoiden keskuuteen ja maan ääriin, syntyi katolinen kirkko Roomaan, mutta juutalaiset pitkälti hylkäsivät evankeliumin. Voiko tällainen kirkko, joka on täysin irrallaan Israelista, olla Jumalan kansa? Lainasimme jo Jesajaa, katsotaan, mitä muut profeetat sanovat pakanakansoista aikojen lopulla:

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ Sakarja 8:22‭-‬23

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16‭-‬19

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Jesaja 66:17

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Jesaja 66:23

Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua. Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!” ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.” Jeremia 16:19‭-‬21

Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Sakarja 2:15

En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa, jossa kerrottaisiin pakanakirkosta, joka on uusi Israel, kansoista, jotka muodostavat uuden Jumalan kansan, kirkosta, jonka sydän on Roomassa, eikä Jerusalemissa. En myöskääm löydä profetiaa tulevasta Messiaan kansasta, joka syö saastaista, pyhittää sapatin sijaan sunnuntain, viettää joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, leikkaa hiuksensa ohimoilta ja hylkää Tooran. Se kuva, joka Raamatun profeetoista välittyy pakanakansoista, tuskin miellyttää kristittyjä. Raamatun mukaan nimittäin pakanat tulevat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, viettävät lehtimajanjuhlaa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeeseen, ja heistäkin tulee Jumalan kansa. Syntyykö siis pakanoista toinen kansa Israelin rinnalle? Ei, vaan heidät oksastetaan Israeliin, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11. Efesolaiskirjeen toinen luku kuvaa samaa ilmiötä, meistä pakanoista tulee osa pyhää perhettä, meidät liitetään Jumalan kansaan, Israeliin. Näin ollen kaikki puhe kirkosta uutena Israelina on täysin vastoin Raamatun pyhää sanaa.

Sankamo väittää, että Raamattu puhuu alinomaa kirkosta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Raamattussa nimittäin sana “kirkko” esiintyy tasan nolla kertaa. Vanhassa testamentissa esiintyy sana qahal (קהל), joka tarkoittaa aina Israelin seurakuntaa. Uudessa testamentissa kreikan sana ekklesia (ἐκκλησία) on raamatunkäännöksissämme käännetty aina seurakunnaksi. Kun nyt keksitään omasta päästä termi “kirkko”, sille voi antaa aivan mitä merkityksiä tahansa. Ja sitten on helppo väittää, että kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen.

Sankamo kirjoittaa: “Varhaiset kristityt aina Paavalista alkaen näkivät tässä Siionissa esikuvan kirkosta, joka on meidän äitimme.” Ensinnäkin, kuten jo esitin, Paavali ei ollut kristitty, vaan juutalainen. Toiseksi, Paavali ei kertaakaan puhu sanaakaan mistään ihmeen kirkosta, vielä vähemmän kirkosta, joka on meidän äitimme. Galatalaiskirjeessä (Gal. 4:26-28) toki Paavali kutsuu taivaallista Jerusalemia äidiksemme, mutta tällä ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä.

Sankamo väittää, että on itsestään selvää, että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman kirkkoa. Tällainen väite on helppo kumota. Minä olen eronnut kirkosta, mutta luen edelleen Raamattua ja tunnen Messiaan oikein hyvin. Se siis on täysin mahdollista ilman kirkkoa. Oman valtansa pönkittämiseksi katolinen kirkko on keksinyt tämän opin. Mutta minä väitän, että me emme voi olla seurakunta erillään Israelista, erossa Jumalan pyhästä ja valitusta kansasta. Olisiko paha harhaoppi sanoa, että Israelin ulkopuolella ei ole pelastusta?

Sankamo myöntää, että pakanat ovat Kristuksessa Aabrahamin perillisiä yhdessä “juutalaiskristittyjen” kanssa. Unohdetaan, että Sankamo käyttää loukkaava termiä “juutalaiskristitty”. Keskitytään siihen, että pakanat ovat Aabrahamin perillisiä, pyhää perhettä – Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat heidänkin isiään – mitä se tarkoittaa? Että pakanat muodostavat oman pakanakirkon? Ei, vaan kuten jo aiemmin esitin, meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin ja meistä tulee pyhä perhe yhdessä juutalaisten kanssa. Kristuksen ruumis on yksi ja se koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tuleeko pakanoista siis juutalaisia? Ei, me olemme edelleen pakanoita, me olemme samassa asemassa kuin muukalaiset, jotka vaelisivat yhdessä Israelin kanssa autiomaassa. Toora sanoo, että muukalaista ja juutalaista koskee sama laki:

Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.” (4. Moos. 15:14-16)

Sankamo puhuu apostolisesta suksessiosta useampaan otteeseen, mutta ei kerro, missä kohtaa Raamattua tämä pyhien käsien päällepaneminen ja apostolinen voitelu asetetaan seurakunnan kaitsijan vaatimukseksi. Ei ainakaan 1. Tim. 3:1-7, jossa Paavali listaa vaatimukset seurakunnan kaitsijalle. Koko ajatus siitä, että apostolinen suksessio millään tavalla takaisi opin erehtymättömyyden, on täysin absurdi. Myöhemmin kirjassaan Sankamo myöntää, että apostolinen suksessio ei varjellut diakoni Nikolaosta harhaopeilta. Miten se siis suojeli yhtään ketään? Vielä vähemmän on todennäköistä, että 2000 vuotta sitten pään päälle laitetut kädet nyt varjelisivat katolisen kirkon Paavia, tai luterilaisen kirkon arkkipiispaa, tai yhtään ketään.

Jerusalemin temppeli

Sankamo esittää, että seurakunta on Jumalan temppeli ja että yksittäinen kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Näin ilmeisesti Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita mihinkään. Jos asia on näin, miksi seurakunta kokoontui alati joka päivä temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin (Lk. 24:53; Apt. 2:46; 5:42)? Sankamo kirjoittaa temppelistä pitkälti, mutta ei tunnu näkevän, että alkuseurakunnalle temppeli oli edelleen tärkeä hengellisen elämän keskus. Paavali osallistui jopa nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhri temppelissä (Apt. 21:26). Jos temppeli olisi käynyt tarpeettomaksi Jeesuksen sovitustyön jälkeen, eikö Jumala olisi tuhonnut koko temppelin saman tien? Nyt temppeli sai olla pystyssä peräti 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Se että temppeli lopulta tuhoutui, oli järkyttävä tragedia sekä juutalaisille että kristityille. Toki Jeesus ennusti temppelin tuhon, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä sen käytyä tarpeettomaksi. Eivätkö juutalaiset paremmin ymmärtäisi uhrin merkityksen, jos he edelleen uhraisivat?

Sankamo väittää, että kaatamalla pöydät temppelissä Jeesus “kumosi Israelin kansallisen syntien sovituksen, joka perustui temppelin kulttiin.” Miten ihmeessä pöytien kaataminen kumosi koko temppelikultin? Sankamo väittää, että uhrieläinten kauppa temppelialueella oli välttämätöntä, samoin ilmeisesti myös rahanvaihtaminen. Kumpikaan ei ollut välttämätöntä. Rahaa saattoi vaihtaa ja eläimiä ostaa aivan missä päin Jerusalemia tahansa, sen ei ollut pakko tapahtua juuri temppelialueella. Näin ollen Jeesus siis teollaan vastusti temppelin väärinkäytöstä – papit olivat tehneet temppelistä rosvojen luolan. Jos Jeesus olisi kaatanut temppelin alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme väittää, että Jeesus teollaan halusi osoittaa, että temppelikultti oli tullut tiensä päähän. Luulisi katolilaisen Sankamon arvostavan Paavi Benedictuksen sanoja: “Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.”

Kovin luovalla tavalla Sankamo kuvailee Jeesuksen kaataneen temppelin pöydät asettaakseen uuden pöydän – ehtoollispöydän, mutta kun näillä rosvojen pöydillä ei ollut mitään tekemistä minkään temppelikultin kanssa, jää tämä kuvailu täysin satuiluksi.

Sankamo peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. “On mahdotonta kuvitella juutalaista Messiasta, joka ei kokoaisi kansaa ympärilleen.” Minun on mahdoton kuvitella juutalaista Messiasta, joka hylkää Israelin, kumoaa Tooran, häpäisee sapatin, julistaa saastaiset eläimet puhtaaksi ja korvaa Israelin seurakunnan pakanallisella katolisella kirkolla. Se on selvää, että tarvitaan yhteisöä, tarvitaan Kristuksen ruumista, mutta kun tuo Kristuksen ruumis ei ole katolinen kirkko, vaan Jumalan Israel.

Sankamo otsikoi erään kirjansa luvun “Siinailta Siionille – Laki tappaa, Henki tekee eläväksi”. Laki tappaa? Sankamo esittää, että lain antamista seurasi synnin paljastuminen ja 3000 ihmisen kuolema, mutta Pyhän Hengen vuodattamista seurasi 3000 ihmisen pelastuminen. Tämä on tietenkin totta, mutta se ei tarkoita, että laki tappaa. Raflaava otsikko, kylläkin. Sankamo myöntää, että laki on hyvä, kuten Paavalikin sanoo (Room. 7:12), “mutta siinä on se vaarallinen puoli, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä.” Miksi se olisi huono asia, että laki paljastaa synnin? Se on yksi lain tehtävä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista, että laki tappaa. Israelilaiset, jotka rikkoivat lakia, saivat surmansa. Silloinhan lain rikkominen tappaa, laittomuus tappaa, laki ei tapa ketään. Mutta tällainen retoriikka on suoraa jatkumoa kirkon vuosituhantiselle antinomistiselle traditiolle, jonka mukaan laki on julma, paha, hirvittävä, valtava taakka – niin kamala, että se tappaa.

Roomalainen kirkko.

Sankamo tekee ison numeron Rooman seurakunnasta. Rooma oli toki tärkeä seurakunta, kirjoittaahan Paavali pisimmän kirjeensäkin juuri Rooman seurakunnalle. Mutta kuitenkin myöhemmin Sankamo itsekin myöntää, että isoin päätös, päätös ympärileikkauksesta, tehtiin Jerusalemissa. Jerusalem täten oli alkukirkon pääkallopaikka, ei Rooma. Vasta sitten, kun kirkko erkani juutalaisuudesta, tuli Roomasta sen pääkaupunki. Mutta alkukirkon keskus oli ehdottomasti Jerusalem. Katso tästä, mitä Raamattu profetoi Jerusalemista. Missä kohtaa Raamattua on ainutkaan profetia Roomasta?

Jerusalemin kokouksesta Sankamo tekee surullisen tulkinnan. Hän väittää, että kokouksessa päätettiin, että pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Onko Sankamo aivan tosissaan? Ei siis tarvitse noudattaa kymmentä käskyä, eikä rakkauden kaksoiskäskyä? Missä kohtaa apostolien kokousta (Apt. 15) esitetään, että Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Moni on ehdottanut tätä jaetta: “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät” (Apt. 15:28) – tässä tulkitaan usein kuorman tarkoittavan Mooseksen lakia, mitä muutakaan se voisi kristityn mielestä tarkoittaa? Mooseksen lakihan on valtava taakka ja kuorma, niin kuin Raamatussakin sanotaan – ei sitten yhtään missään kohtaa. 5. Moos. 30:11 sanoo, että laki ei ole liian vaikea noudatettavaksi ja 1. Joh. 5:3 sanoo, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Täten kuorma, josta tässä puhutaan, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia. Sitä paitsi koko tulkinta on täysin absurdi, että Mooseksen lakia ei tarvitse pakanoiden noudattaa, sehän johtaa hillittömään laittomuuteen. Jos Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa, miksi Jaakob sanoo “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Sankamo kuitenkaan ei ole tulkintansa kanssa yksin, hänellä on kirkon lähes 2000 vuotta vanha traditio tukenaan. Tätä asiaa ei ymmärtänyt edes Luther, joten onko ihme, jos asia ei ole avautunut Sankamollekaan?

Eräs mielenkiintoinen lainaus kirkkoisiltä löytyy tästä kirjasta Ignatiukselta: “Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan.” Ai siis ei käy päinsä mainita juutalaista Messiasta ja seurata hänen opetustaan? Tällaiset kirkkoisien sepustukset ovat mitä huvittavinta luettavaa. Koko Raamattu on käännetty päälaelleen. Juutalainen Messias onkin pakanoiden Kristus, joka vähät välittää Toorasta. Vuorisaarnassa Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja apostolit noudattivat Tooraa ja elivät juutalaisuuden mukaan. Minä rohkenen väittää, että ei käy päinsä mainita juutalaisten kuningasta ja seurata pakanallisia tapoja.

Ei tule yllätyksenä, että tällaisessa kirjassa sivutaan tietenkin myös sunnuntaita. Kuten tyypillistä, argumentit ovat perin tuttuja ja kovin heikkoja. Sankamo kuitenkin onnistuu yllättämään. Hän lainaa Justinos Marttyyriä ja esittää, että alkuseurakunta kokoontui sunnuntaisin: “Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhyeinen kokous…” Auringon päivä? Sankamo ei näe mitään ongelmaa siinä, että sunnuntaita kutsutaan auringon päiväksi. Sunnuntai oli pyhäpäivä pakanoilla, jolloin palvottiin aurinkoa. Tämä pakanallinen tapa levisi alkuseurakuntaan jo varhain, sitä laajemmalle mitä laajemmin kirkko erkani juutalaisuudesta. Tämä oli varmasti kirkon tarkoituskin, erottautua juutalaisista, ja mikä parempi keino, kuin sapatin sijaan pyhittää sunnuntai. Sankamo esittää ikään kun faktana, että kristittyjen tapa oli pyhittää sunnuntai jo apostolien aikana ja tarjoaa väitteensä tueksi peräti kahta jaetta, Apt. 20:7 ja 1. Kor. 16:2. Olen kirjoittanut näistä jakeista laajemmin tässä, kuten muistakin jakeista, joilla usein puolustetaan sunnuntain viettoa. Kommentoin vain lyhyesti, että Apt. 20:7 on ainut jae Raamatussa, jossa kerrotaan seurakunnan olleen koolla sunnuntaina. Voiko täten yhden jakeen perusteella väittää, että kyseessä olisi ollut vakiintunut tapa? Syykin kokoukselle kerrotaan tuossa samassa jakeessa, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Missään kohtaa ei sanota, että oli kokoonnuttu jumalanpalvelukseen, että olisi levätty kaikesta työstä kyseisenä päivänä, että kyseistä päivää olisi mitenkään pyhitetty. Siinä sanotaan vain, että oli kokoonnuttu murtamaan leipää, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä alkuseurakunta mursi leipää kodeissa joka päivä (Apt. 2:46). 1. Kor. 16:2 taas kehottaa laittamaan rahaa syrjää alkukielen mukaan kukin tykönään, eli siis kotonaan, viikon ensimmäisenä päivänä. Mistään sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista tässä ei puhuta sanaakaan, tapa, joka vakiintui vasta paljon myöhemmin. Koska sapattina ei rahaa käsitelty, mikä parempi keino varmistaa keräys, kuin että jokainen viikon ensimmäisenä päivänä kotonaan laittaa rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiansa. Lopulta tämä sapattikysymys on varsin yksinkertainen, kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Raamattua meille annetaan mitään lupaa rikkoa kymmentä käskyä, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota yhdenkään seurakuntalaisen koskaan pyhittäneen sunnuntaita.

Lopuksi Sankamo käsittelee pitkään ehtoollista, paneutumatta kuitenkaan transsubstantiaatio-opin ja reaalipreesenssin eroihin tai Zwinglin ja Lutherin kädenvääntöön aiheesta. Hän pitää kiinni siitä, että ehtoollisaineet ovat todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Raamatun verensyöntikieltoa, josta kerrotaan sekä Vanhassa (3. Moos. 17:10-11) että Uudessa testamentissa (Apt. 15:28), hän kommentoi yllättävällä tavalla: “Todennäköisesti Jeesus käski meidän syödä hänen verensä juuri siksi, miksi Vanha testamentti kieltää israelilaisia syömästä eläimen verta.” Eli koska veressä on elävän olennon sielu, me saamme Kristuksen itsensä hänen verensä kautta. Mutta jos kerran Raamattu kieltää meitä selvästi syömästä mitään verta, on tämä minulle varma osoitus siitä, että ehtoollisaineet eivät voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Jeesus ei koskaan opettanut ketään rikkomaan ainuttakaan Tooran käskyä, eikä tämäkään asia voi olla poikkeus. Toki Jeesus sanoo, että “tämä on minun ruumiini”, mutta Jeesus sanoo myös, että hän on tosi viinipuu (Joh. 15:1). Eikä kukaan väitä, että Jeesus olisi kirjaimellisesti viinipuu. Katolisen ja luterilaisen kirkon oppi ehtoollisesta ajaa helposti ehtoollisaineiden palvontaan. Näin vaskikäärmeestä tulee Nehustan. Symbolia palvotaan itse objektin sijaan.

Ehtoollisaineiden palvontaa. Kuvassa monstranssi, esine, jossa kannetaan konsekroitua ehtoollisleipää, eli siis Kristuksen ruumista.

Kirjansa Sankamo päättää ytimekkäästi: “Kirjani yksi pääviesti on, ettei Jeesusta Kristusta voida erottaa hänen morsiamestaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. On pidemmän päälle mahdotonta rakentaa pysyvää suhdetta Hyvään paimeneen, jos ei suostu olemaan hänen laumassaan.” Aamen. Mutta onko tuo lauma pakanallinen katolinen kirkko, vai Yeshua Messiaan lammaslauma, Jumalan Israel?

Graham Turner, Messiaan kansa

Graham Turnerin ydinsanoma kirjassa Messiaan kansa on, että sekä juutalaiset että pakanat muodostavat Messiaan kansan, Jumalan valitun seurakunnan, jossa ei ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. Myös pakanat ovat osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja siunauksiin ja he ovat Aabrahamin perillisiä. Pakanat on oksastettu Israeliin. Jumala ei ole hylännyt Israelia, vaan juutalaisilla on edelleen osansa Jumalan suunnitelmassa. Pakanoiden ei tule sortaa juutalaisia seurakunnassa eikä juutalaisten pakanoita. Pakanat eivät saa ylvästellä juutalaisten rinnalla. Juutalaisten palaaminen omaan maahansa kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Kirkko ei ole korvannut Israelia. Turner romuttaa sekä korvausteologian, supersessionismin että dispensationalismin. Jokaisen antisemitistin ja korvausteologin pitäisi lukea tämä kirja.

Mutta. Kuten yleensä on laita kristillisten kirjojen osalta, yleensä niissä on 95% täyttä asiaa ja sitten 5% eksyttävää hapatusta. Niin tässäkin kirjassa. Turner nimittäin rummuttaa läpi kirjansa samaa sanomaa, että siinä missä juutalaisten tulee noudattaa Tooraa, eivätkä pakanat saa tuomita juutalaisia Tooran noudattamisesta, pakanat itse eivät missään tapauksessa saa noudattaa Tooraa. Hei eivät saa omaksua juutalaisia tapoja, eivätkä saa yrittää kääntyä juutalaisiksi tai esittää juutalaisia. Suurin ongelma tässä on, että jos kerran pakanat eivät saa noudattaa Tooraa, tarkoittaako Turner todella, että pakanat eivät saa noudattaa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä? Kirjassaan Turner ei sano, mutta veikkaisin, että hänenkin mielestään pakanoiden tulee noudattaa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä, siis Tooran käskyjä. Joten on selvää, että ainakin osaa Tooran käskyistä tulee myös pakanoiden noudattaa, mutta Turner kirjassaan sanoo vain, että Tooraa ei saa pakanat noudattaa, ottamatta lainkaan kantaa siihen, mitä Tooran käskyjä tulee noudattaa ja mitä ei, mitkä käskyt ovat juutalaisille ja mitkä pakanoille.

Turner puhuu juutalaisten tapojen noudattamisesta ja hänellä menee pahasti puurot ja vellit sekaisin. Toora ei ole juutalaisia tapoja. Minä en seuraa mitään juutalaisten tapoja, perinnäissäädöksiä, myyttejä tai legendoja. Minä noudatan Tooraa, eikä se tee minusta juutalaista. Juutalaisten tapoja meidän ei tule noudattaa, mikäli sillä tarkoitetaan juutalaisten perinnäissääntöjä.

Turner kirjoittaa, että tapahtumat Corneliuksen talossa vakuuttivat Jerusalemin johtajat siitä, että Jumala ei edellyttänyt pakanoilta Tooran noudattamista. Miten ihmeessä? Kerrotaanko Raamatussa, että Cornelius kumppaneineen eivät noudattaneet Tooraa? Turner väittää, että Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) päätettiin, että Tooran noudattaminen ei ole välttämätöntä pakanauskoville. Todellako? Näin sanotaan missä kohtaa Apostolien tekoja? Ja onko Turner nyt ihan varma, että Jumalan puolesta pakanat saavat tappaa, varastaa ja tehdä huorin? Eli siis kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä ei tarvitse pakanauskovien noudattaa? Miksi Jaakob sanoo kokouksessa: “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran kokouksessa päätettiin, että Toora ei ollenkaan koske pakanoita?

Turner kirjoittaa, että Toora on Jumalan lahja maailmalle. Turnerin mukaan se siis on lahja koko maailmalle, mutta jostain syystä ainoastaan juutalaisten tulee sitä noudattaa. Miten se siis on lahja meille pakanoille? Turner väittää, että Pyhän Hengen vuodattaminen pakanoiden ylle todista, että Jumala hyväksyi heidät ilman Tooran noudattamista. Mutta missä kohtaa Raamattua kerrotaan yhdestäkään pakanasta, että he eivät olisi noudattaneet Tooraa? Esim. Cornelius oli pakana, mutta häntä kutsutaan Raamatussa Jumalaa pelkääväksi hurskaaksi. Tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että hän noudatti Tooraa.

Turner esittää, että Tooran noudattaminen on juutalaisten tunnusmerkki, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan hyväksynnän kanssa. Hän väittää, että pakanoiden ei kuulu teeskennellä olevansa juutalaisia noudattamalla juutalaisia tapoja. Tästä olen samaa mieltä, pakanoiden ei kuulu teeskennellä olevansa juutalaisia ja noudattaa juutalaisia tapoja, mutta Tooralla ei ole mitään tekemistä juutalaisten tapojen kanssa, Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki kaikille Messiaan kansan jäsenille.

Turner kirjoittaa: “Pyhän Hengen saaminen merkitsee sydämen hengellistä ympärileikkausta niin juutalaisten kuin pakanoidenkin kohdalla ja Jumalan lakien kirjoittamista heidän sydämeensä.” Tässä hän viittaa Jeremian profetiaan uudesta liitosta (Jer. 31:33), jossa sanotaan alkukielen mukaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Turner on siis ongelmissa, hän myöntää, että Toora kirjoitetaan myös pakanoiden sydämiin, mutta miten ihmeessä siis pakanat eivät ole velvollisia noudattamaan Tooraa?

Turner väittää, että kun Pietari lakkasi aterioimasta pakanauskovien seurassa Antiokiassa, se johtui siitä, että hän salli Tooran noudattamisen ulkoisen muodon johtaa hänet rikkomaan käskyä toisten Messiaan kansaan kuuluvien rakastamisesta. Tämä on varsin erikoista, sillä missään kohtaa Tooraa ei kielletä ketään nauttimasta ateriaa pakanoiden kanssa, kyse oli juutalaisten perinnäissäännöstä, jonka noudattamiseen Pietari sortui.

“Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.” (Gal. 4:9,10)

Turner väittää, että galatalaiset nuodattivat juutalaisten kalenterijärjestelmää. Tästä ei ole mitään todisteita. Jos Turner olisi vaivautunut lukemaan edellisen jakeen, hän huomaisi, että selvästi galatalaiset olivat pakanoita, jotka varmasti noudattivat pakanoiden juhlapyhiä ja aikoja, ei Tooran määräämiä juhlia:

” Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Miten ihmeessä heikot ja köyhät alkeisvoimat voisivat tarkoittaa Jumalan pyhiä käskyjä? Turner myöntää, että Paavali itsekin vietti juutalaisten juhlapyhiä, ja sanookin, että juutalaiset saavat niitä noudattaa, mutta pakanat missään nimessä eivät saa. Turner sanoo, että kun pakanat alkavat käyttää kipaa ja viettää hanukkaa, he tekevät saman virheen kuin galatalaiset. Tästä olen osittain samaa mieltä. Meidän ei tule viettää hanukkaa eikä käyttää kipaa, koska ne ovat juutalaisten omasta päästään keksimiä perinnäissääntöjä. Mutta Jumalan pyhää lakia, Tooraa, meidän on noudatettava. Missään kohtaa Galatalaiskirjettä Paavali ei moiti yhtään ketään Tooran noudattamisesta. Galatalaisten harhaoppi ei ollut, että he noudattivat Tooraa, vaan että he kuvittelivat ympärileikkauksen ja Tooran noudattamisen kautta pelastuvansa. Tätä harhaoppia Paavali vastusti, mutta hän ei sanallakaan vastusta Tooran noudattamista.

Turner väittää suorasukaisesti, että “Täydellinen Tooran noudattaminen ei ole mahdollista.” Raamattu sanoo toisin. Raamattu sanoo, että me voimme täyttää lain:

“Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:14)

Laissa siis ei ole mitään vikaa, se Paavalin mukaan on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja Toora sanoo, että me voimme sen täyttää. Jos joku nyt kuitenkin tekee syntiä, niin se ei johdu laista, se ei johdu siitä, että laki olisi meidän mahdoton täyttää. Samaa valhetta levittävät monet kristity, että laki on mahdoton noudattaa, ikään kuin Jumala olisi antanut meille lain ansaksi, jonka ainoa tarkoitus on johtaa meidä Kristuksen luokse.

Jos Turnerilla on paljon eksytystä, on hänen julistuksessaan jotain hyvääkin. Hän jaksaa luku toisensa jälkeen rummuttaa samaa agendaa, että pakanoiden ei tule missään tapauksessa noudattaa Tooraa, mutta pitää kiinni siitä, että juutalaisten kuuluu noudattaa Tooraa:

“Kolmannelle vuosisadalle tultaessa seurakunta opetti, että jokaisen juutalaisen, joka kääntyy kristinuskoon, on luovuttava kaikista juutalaisista tavoista ja käyttäydyttävä pakanakäännynnäisen tavoin. Tämä on täysin vastoin alkukirkon käytäntöä.”

Minua vain ihmetyttää, että jos Messiaan kansa on yksi kansa, yksi seurakunta, miten yhteys pakanoiden ja juutalaisten välillä on mahdollista, jos juutalaiset noudattavat Tooraa mutta pakanat eivät? Minä päivänä Messiaan kansa kokoontuu jumalanpalvelukseen, jos juutalaiset pyhittävät sapatin, mutta pakanat sunnuntain? Miten seurakunta kokoontuu yhteiselle aterialle, jos juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä, mutta pakanat mässäilevät porsasta ja äyriäisiä? Turner ei ota mitään kantaa näihin kysymyksiin.

“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Turner väittää, että kolossalaisia samoin kuin galatalaisia painostettiin omaksumaan juutalaisia tapoja. Heitä kuulemma arvosteltiin siitä, että he eivät osallistuneet juutalaisiin juhliin tai syöneet kosher-ruokaa. Turner väittää, että Paavali tässä sanoo selvästi, että näitä asioita ei vaadita kristityiltä. Sanooko Paavali todella näin? Sanooko Paavali tässä (Kol. 2:16,17) että kristityn ei tarvitse noudattaa juutalaisia juhlia tai ruokasäädöksiä? Ei tasan sano. Paavali sanoo tässä, että kukaan ei saa tuomita näistä asioista. Raamatun käännöksemme on pahasti pielessä. Alkukielessä nimittäin ei ole ollenkaan sanaa vain, joten nämä juhlat ja muut ovat todellakin tulevaisten varjo, ne eivät ole “vain” varjo. Viimeisessä lauseessa ei kreikassa ole lainkaan olla-verbiä, siinä sanotaan vain “mutta Kristuksen ruumis”. Kun luemme molemmat lauseet yhdessä alkukielen mukaan, Paavali tässä sanoo, että kukaan ei saa teitä tuomita näistä asioista paitsi Kristuksen ruumis. Kukaan ulkopuolinen pakana siis ei saa teitä tuomita näistä asioista, se on yksin Kristuksen ruumiin, eli seurakunnan tehtävä.

Turner jatkaa Kolossalaiskirjeen lainaamista:

“Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu, älä maista, älä koske!”” (Kol. 2:20,21)

Tästä Turner vetää johtopäätöksen, että “Messiaan kansa ei ole minkäänlaisten sääntöjen lainen. Heidän ainoa lakinsa on rakkauden laki”. Kuitenkin tässä puhutaan maailman alkeisvoimista, mitä tekemistä Jumalan pyhällä lailla, Tooralla, on maailman alkeisvoimien kanssa? Jos Turner olisi vaivautunut lukemaan yhden jakeen pidemmälle, kävisi hänellekin selväksi, että käskyt “Älä tartu, älä maista, älä koske!” ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, joita ei tule noudattaa. Eli siis meidän ei tule noudattaa mitään juutalaisten omasta päästään keksimiään perinnäissääntöjä, yhtä vähän kuin kristittyjen omia sääntöjä ja säädöksiä. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että pakanat saavat nyt rikkoa ainuttakaan Tooran käskyä. Olisihan se kätevää, jos ainoa noudatettava laki olisi rakkauden laki. Mutta kun missään kohtaa Raamattua ei sanota, että rakkauden laki on korvannut ja kumonnut Mooseksen lain.

Turner myöntää, että pakanoiden on ymmärrettävä juutalaisten juhlien merkitys, koska ne saavat täyttymyksensä Messiaassa. Mutta miksi ihmeessä pakanat missään tapauksessa eivät saa viettää näitä juhlia, jotka julistavat Messiaasta ja jotka saavat täyttymyksensä Messiaassa? Turner myöntää hienosti, että Paavalikin arvosti juutalaisia juhlia, koska näki vaivaa ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin. Paavali siis vietti juutalaisia juhlia. Paavali käskee meidän olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1). Jos siis Paavali vietti “juutalaisten” juhlia, miksi emme myös me pakanat? Vai unohtiko Paavali mainita, että pakanoiden ei tule seurata hänen esimerkkiään?

Turnerin suhtautuminen uhraamiseen on harvinaista kuultavaa kristityn suusta. Hän nimittäin esittää, että temppelin uhrit Jeesuksen kuoleman jälkeen eivät olleet väärin. Hän sanoo, että Paavali osallistui puhdistusmenoihin, joihin kuului uhraaminen, joten ne eivät olleet väärin, ainoastaan merkityksettömiä pelastuksen kannalta. On hienoa, että edes joku kristitty ymmärtää ja myöntää tämän asian.

Turner sanoo, että koska pakanat ovat osa Messiaan kansaa, he ovat osallisia Israelin kanssa solmituista liitoista. Minua ihmetyttää, miten he täten ovat vapaat rikkomaan Tooraa?

“Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Ef. 2:14,15)

Turner väittää, että Messiaassa tuota muuria ei enää ole, se oli olemassa vain niin kauan kuin Toora oli voimassa. Nyt tuli Turnerilta lipsahdus, aiemmin hän on esittänyt, että Toora kyllä on voimassa, mutta koskee ainoastaan juutalaisia. Nyt hän sortuu kristityille yleiseen virheeseen, että Toora muka on kumottu. Jeesushan sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa (Mt. 5:17), joten Tooraa ei ole kumottu. Toinen virhe Turnerilta on olettaa, että tuo vihollisuuden muuri muka olisi jotakin, mikä olisi Toorassa käsketty. Toorassa ei ole ainuttakaan käskyä rakentaa temppeliin pakanoita ja juutalaisia erottavaa väliseinää, kyse oli jälleen juutalaisten omasta perinnäissäännöstä.

Hieman myöhemmin kirjassaan Turner palaa lukuisia kertoja jo moneen kertaan esittämäänsä teesiin, että pakanoiden ei tule noudattaa Tooraa. Hän kirjoittaa mm. näin: “Pakanat ovat osallisia sekä lupauksesta että Hengestä yksin uskon perusteella, eivät Tooran noudattamisen perusteella eli juutalaisiksi muuttumalla”. Tässä on jälleen Turnerilta se virhe, että hän kuvittelee Tooran noudattamisen muutavan ihmisen juutalaiseksi. Tuleeko minusta juutalainen, jos noudatan kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä?

Ihmeellisin väite Turnerilta on, että kunnon ihmiset eivät tarvitse Tooraa, mutta syntiset tarvitsevat Tooraa näyttämään heidän syntisyytensä ja pelastuksentarpeensa. Eli siis Toora on vain syntisille. Selittäkää minulle, kun Toora näyttää syntiselle, että hän tekee syntiä, kääntyy Messiaan puoleen ja katuu syntejään, onko hän tämän jälkeen vapaa tekemään jälleen syntiä ja rikkomaan Tooraa?

Turner väittää muiden valheidensa ohella, että Jumala itse muka salli temppelin tuhoutumisen. Sanotaanko jossakin kohtaa Raamattua näin, että Jumala muka salli temppelin tuhoutumisen? Jos Jumala salli temppelin tuhoutumisen, emmekö aivan yhtä hyvin voisi väittää, että hän salli myös holokaustin? Mikä maailmassa on Jumalan sallimaa ja mikä ei? Mikään ei viittaa siihen, että temppelin tuhoutuminen olisi ollut Jumalan tahto. Kuten Turner itse aiemmin myönsi, uhreissa ei ollut mitään väärää Jeesuksen kuoleman jälkeenkään. Miksi siis Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä?

Turner toistaa kristittyjen paljon hokemaa mantraa, että “Koska hän on täyttänyt Tooran vaatimukset, toisten ei tarvitse pelastuakseen täyttää niitä.” Ja missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Messias on täyttänyt lain meidän puolestamme, niin että meidän ei sitä tarvitse noudattaa? En ole saanut vastausta yhdeltäkään kristityltä.

Turner esittää paljon toistetun virheellisen käsityksen, että Jeesuksen vertauksessa viikunapuu mukamas tarkoittaa Israelia. Missään kohtaa Raamattua ei viikunapuuta käytetä Israelin vertauskuvana. Tämä ei ole vakava virhe, mutta on harmillista, että kristityt toistelevat tällaisia harhaisia käsityksiä.

Lopuksi on hienoa, että Turner varoittaa juutalaisten taruista ja ihmisten käskyistä (Tiit. 1:14). Talmud ja Kabbala kietovat niin kristittyjä kuin juutalaisiakin valheen pauloihin.

Lopulta herää kysymys, kuinka hyvin Turner on perehtynyt messiaanisten ajatuksiin? Hän hyökkää voimalla Tooraa vastaan, joten ilmeisesti joku on Turneria näillä petollisilla opeilla ärsyttänyt. Vähempikin olisi riittänyt yhteen kirjaan, jonka keskeisin pointti ei kuitenkaan ole, tuleeko meidän noudattaa Tooraa, vaan että me kaikki olemme Aabrahamin perillisiä ja Messiaan kansaa, mihin voin yhtyä.

Pelastus on yksin armosta

Eräät messiaaniset valetoraistit Suomi24 foorumilla jaksavat selittää, että pelastukseen tarvitaan usko JA omia hyviä tekoja. He perustavat pelastuksensa omiin tekoihinsa, siksi he ovat Paavalin mukaan kirouksen alla (Gal. 3:10) ja langenneet pois armosta (Gal. 5:4). Tämä on erittäin vakava asia ja täyttä harhaoppia ja eksytystä väittää, että pelastukseen tarvitaan yhtään mitään muuta kuin uskoa. Raamatun kiistaton todistus on, että pelastus on yksin armosta ilman mitään omia tekoja:

“Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8,9)

“Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room. 3:28)

“hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja” (2. Tim. 1:9)

“Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.” (Apt. 15:11)

“ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:24)

“Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Room. 5:1)

“Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta”.” (Room. 1:17)

“sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista;” (Room. 3:20)

“se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat” (Room. 3:22)

“koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.” (Room. 3:30)

“Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.” (Room. 4:3) – ei sanaakaan Aabrahamin vanhurskaista teoista!

“mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:” (Room. 4:5,6)

“Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.” (Room. 4:13)

“Sentähden vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta” (Room. 4:16 RK)

“Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut.” (Room. 9:31)

“Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9,10) – ei sanaakaan lain teoista!

“Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.” (Room. 11:6)

“Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua sen perusteella ole vanhurskautettu, vaan minun tuomarini on Herra.” (1. Kor. 4:4 RK)

“mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Gal. 2:16)

“En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal. 2:21)

“samalla tavalla kuin “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.” (Gal. 3:6,7)

“Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

“Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska “vanhurskas on elävä uskosta”.” (Gal. 3:11)

“Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” (Gal. 3:24)

“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal. 5:4)

Luulisi, että näillä todisteilla asia olisi taputeltu, mutta ei, näillä valheveljillä on ässä hihassa, Raamatussa sanotaan, että lain teoilla tullaan vanhurskaaksi:

“sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.” (Room. 2:13)

Jos tarkkaan luetaan, tässä sanotaan, että lain noudattajat vanhurskautetaan, mutta tässä ei sanota, että heidät vanhurskautetaan omien tekojensa perusteella.

Sitten löytyy yksi jae Jaakobin kirjeestä:

“Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak. 2:24)

Olkoon, Raamatussa on yksi jae, kirjeessä jota Luther kutsui olkikirjeeksi, joka on ristiriidassa noin miljoonan jakeen kanssa, joita olen lainannut ylempänä. Tulisiko meidän perustaa koko oppimme tämän yhden jakeen varaan? Ei tietenkään. Raamatun ylivoimanen todistusaineisto on vahvasti sen puolella, että pelastus on yksin armosta ilman mitään omia tekoja, että sitä ei yksi jae kaada.

Jos pelastus on armosta ja omista teoista, kuinka paljon omia tekoja tarvitaan? 100%? 95%? 50%? Kaikki me olemme syntisiä, joten jos pelastukseen vaaditaan lain täydellistä noudattamista joudumme kaikki kadotukseen. Toivoisin että valheveljet keskuudessamme pohtisivat tätä asiaa vakavasti.

Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi

“Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

“Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

“Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Usein kuulee sanottavat, että Jeesus puhdisti kaikki ruuat. Näin sanotaan kuulemma Markuksen evankeliumissa. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaa. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

“Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, paskaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

” ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä? Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.
“Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.” (Jes. 66:17)
“He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisiin paikkoihin; he syövät sianlihaa, ja saastaiset liemet on heillä astioissansa.” (Jes. 65:4)
Sanooko Jumala Raamatussa, että niistä tulee loppu, jotka noudattavat ruokasäädöksiä, vai niistä, jotka syövät saastaista?