Perjantai 13.11.2009

Reissu Turkuun alkoi aamulla kulkien ryhmätentin kautta. Hitaana lähtijänä jouduin ottamaan muutaman juoksuaskelen ehtiäkseni paikallisjunaan, ja siinä hötäkässä retkipatja tippui matkasta ja löysi toivottavasti uuden onnellisen omistajan. Minulle se tarkoitti kaksi yötä koulun lattialla ilman makuualustaa. Jeshhh! Tentin jälkeen sullouduimme ystäväni kanssa piskuiseen, mutta luotettavaan taivaansiniseen henkilöautoon kaikkien yötamineiden sekä kesärenkaiden kera.  Matka sujui rattoisasti, ja tuntui hyvältä päästä parin vuoden tauon jälkeen nuuskimaan taas Festari-tunnelmia.

Perille päästessä Messukeskus oli jo täynnä elämää. Perinteiset hattara- ja lakritsikioskit oli pystytetty, ja vanha kunnon pehmiskärrykin oli tuotu paikalle. Kojuilla oli hurjasti kaikkea kivaa vaatetta, tavaraa ja musiikkia, mutta päätin kuitenkin toistaiseksi tyytyä vattulakupötköön. Standeilla ja niiden tietämillä näkyi joukoittain tuttuja naamoja. Pienen kierroksen jälkeen siirryin monien muiden juhlijoiden kanssa C-halliin jonottamaan Alternative Pommisuojan lippuja. Ennakkotilaussysteemin ansiosta jono ei ollut edellisvuosien vertainen, ja ilmapiiri oli odottajien keskuudessa varsin maltillinen.
             
Ennen Pommarin alkamista pääsin nauttimaan Kaemon soitannasta. Taitavat reggae-sävelet ja selkeä sanoma virittivät hyväntuuliseen festari-fiilikseen. Seitsemän aikaan lauteille kapusi raskaamman sarjan porukkaa. Vip ja Sotahuuto saivat tukat heilumaan. Omalta osaltani muut esiintyjät jäivät näkemättä, sillä välillä piti syödäkin. Järjestysmiehet eivät tänäkään vuonna ilahtuneet moshpittaamisesta, ja yleisö sai tyytyä pään ja käsien heilutteluun. Rajoituksista huolimatta väki vaikutti varsin tyytyväiseltä artistien antimiin.

Sikainfluenssavalmiuksien takia halailu oli kiellettyjen tai ainakin ei-suositeltavien asioiden listalla. Hali-lappuja oli harvinaisen vähän, mutta muutama rohkea rutistelija löytyi kuitenkin. Possutaudin tuomana uutuutena ruokailupisteillä oli käsidesipullot, ja iltamessun ehtoollisviini tarjoiltiin pienistä muovikupeista. Messu rauhoitti mukavasti viikon aikana stressaantunutta mieltä. Monituhatpäisen messuvierasjoukon kanssa oli helppo heittäytyä antaumuksellisesti mukaan messulaulujen sävelmiin.

Pastorin päätössanojen jälkeen matka jatkui bussilla kohti Samppalinnan koulua. Onneksi seurakuntamme nuorista löytyi ystävällinen sielu, joka tarjoutui antamaan toisen retkipatjoistaan sähläävälle nuorisotyönohjaajan tuuraajalle. Sain siis minäkin oikaista väsyneen, mutta tyytyväisen ruotoni jokseenkin pehmeälle alustalle.

Päivän kasvo

Kuka olet? Arttu Rautiainen
Mistä tulet? Alunperin Suolahdesta, mutta nyt asun Turussa
Mitä teet festareilla? Olen majoitusvalvojana.
Mitä kuuluu majoitusvalvojan tehtäviin? Valvoja pitää huolta siitä, että festarilaisten on hyvä nukkua, ja että he saavat virkistävät unet. Tarkoitukseni on myös pitää samalla hauskaa ja oppia jotain uutta hengellisistä asioista.
Monennetko MN-festarisi nämä ovat? Viidennet
Mikä on parasta festareissa? Huomata, että täällä on paljon vanhoja tuttuja, jotka ovat olleet festareilla aikasempinakin vuosina. Heitä on mukava nähdä pitkästä aikaa.

Monelle suomalaiselle seurakunnan toiminnassa mukana olevalle nuorelle on tutuksi vapunviettotavaksi muodostunut reissu Kouvolaan. Näin oli tänäkin keväänä kun Vappugospel järjestettiin jo 22. kertaa. Paikkana toimi tänäkin vuonna Kouvolan jäähalli. Väkeä paikalla oli viime vuoteen verrattuna hieman vähemmän. Ennen varsinaista ohjelman alkua kaukalon reunalla järjesteli esittelypisteitään moni kristillinen järjestö ja julkaisija. Näillä kojuilla nuorten oli sitten varsinaisen tapahtuman aikana mukava käyskennellä ja etsiä vaikkapa huokeita levyjä hyllyjensä täytteeksi.

Perjantai 23.3.2007 - Armollisia lauluja kahvin kera

Liikkuvaista väkeä virtailee maaliskuun pikkupakkasista sisään lämpöiseen Agricolan kirkon Kryptaan. Nuoret ja nuorenmieliset valtaavat tuolipaikat pikaisesti. Osa on ennättänyt salin takaosassa sijaitsevaan pikkupurtavan tyyssijaan maistelemaan kahvia. Kellon raksuttaessa seitsemäksi laulaja Pekka Laukkarinen virittää kitarallaan ensimmäiset sävelet. Ennen laulua Laukkarinen kehottaa kuitenkin ristimään kädet. Rukouksessa pyydetään tapahtumalle siunausta ja Messuille toivon näköalaa. Muutamassa laulussaan laulaja-kitaristi Laukkarinen pohtii muun muassa elämän tietä. Soitto on reipasta ja lauluääni kirkas.