Muista pyhittää sapatinpäivä vai lepopäivä?

Shabbat candles, Olaf.herfurth, CC share-alike

Tässä suomi24.fi foorumille kirjoittamani yhteenveto sapatista hieman muokattuna ja laajennettuna.

Jumala pyhitti luomisviikolla sapatinpäivän. Siksi sapatti on pyhä. Jumala ei missään kohtaa Raamattua pyhitä sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole lepopäivä, pyhäpäivä tai Herran päivä. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, tavallinen arkipäivä. Raamatussa ei missään kohtaa kerrota sapatin pyhyyden siirtyneen sunnuntaille. Sunnuntaita ei missään kohtaa Raamattua kutsuta lepopäiväksi tai pyhäpäiväksi, vaan aina viikon ensimmäiseksi päiväksi. 1933 ja 1992 Raamatun käännöksissämme on 2. Moos. 20:8 esiintyvä heprean sana “shabbat” käännetty lepopäiväksi. Näin luterilaisten kolmas käsky (ei-katolisilla kirkkokunnilla neljäs) on saatu väännettyä muotoon “Muista pyhittää lepopäivä”. Termi “shabbat” esiintyy Raamatussa 111 kertaa, ja se on joka kerta käännetty “sapatti”, paitsi tässä kohtaa. Miksi? Kyse on tahallisesta ja törkeästä Raamatun väärennöksestä. Termi lepopäivä antaa vaikutelman, että saa levätä minä päivänä haluaa. Kuitenkin Raamatun mukaan meidän tulee pyhittää sapatinpäivä, ei mitään toista päivää. Kolmas käsky siis alkutekstin mukaan kuuluu “Muista pyhittää sapatinpäivä”. Biblia vuodelta 1776 kääntää tämän jakeen oikein:
“Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.” (2. Moos. 20:8)
By Ji-Elle – Own work, CC BY-SA 3.0,

Sapattikäsky on osa kymmentä käskyä, kolmas käsky kuuluu “Muista pyhittää sapatinpäivä”, kuten olen yllä esittänyt. Tähän on vastattu, että kymmenen käskyä ei velvoita kristittyjä, koska apt 15 Jerusalemin kokouksessa päätettiin, ettei kristittyjä velvoita Mooseksen laista kuin annetut neljä välttämätöntä käskyä. Tämä näkemys, että kymmenen käskyä ei ole voimassa, on täysin kristinuskon oppien vastaista kirkkokunnasta riippumatta. On älytöntä väittää, että kristittyjä koskevat ainoastaan Jerusalemin kokouksessa annetut neljä käskyä ja että kaikki muut käskyt on kumottu. Jerusalemin kokouksessa ei päätetty, että Mooseksen laki ei enää ole voimassa. Annetut neljä tärkeää käskyä tuli omaksua välittömästi, jotta pesäero pakanuuteen tulisi selväksi. Mooseksen lain oppimiseen oli runsaasti mahdollisuuksia kääntymisen jälkeen, tätä tarkoittaa Jaakob sanoessaan:

“Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21).
Missään kohtaa Jerusalemin kokousta ei päätetty, että Mooseksen laki ei enää olisi voimassa pakanoille.

Usein väitetään, että sapatin viettäminen on lain alla olemista, lain orjuuden ikeen kantamista. Kysyisin kuitenkin, onko kymmenen käskyn noudattaminen lain alla olemista? Missä kohtaa raamattua sapattia kuvataan orjuuden ikeeksi? Raamatun mukaan laki ei ole raskas taakka:
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’” (5. Moos. 30:11-13)
“Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)
Monet nettikeskustelijat ihmettelevät, mistä me tiedämme, että sapatti on juuri lauantai. Kristikunnassa ei ole koskaan ollut kyseenalaista, että sapatti on juuri lauantai, mutta nettifoorumeilla asiaa ihmetellään. Parhaiten tiedämme sen juutalaisista. Kaikki maailman juutalaiset viettävät tänä päivänä sapattia lauantaina, eikä heidän keskuudessaan ole asiasta minkäänlaista erimielisyyttä. Ei ole mahdollista, että miljoonapäinen kansa olisi jossakin vaiheessa historiaa kollektiivisesti mokannut ja viettänyt sapattia vahingossa vääränä päivänä. Siitä tiedämme varmuudella, että sapatti on lauantai. Jeesus vietti sapattia tapansa mukaan synagoogassa, samana päivänä kuin juutalaiset. Luulisi Jumalan pojan ja sapatin Herran huomauttaneen asiasta, jos sapattia olisi tuolloin vietetty vääränä päivänä.

Väitetään, että sapatin noudattajat yrittävät pystyttää omavanhurskautta, he yrittävät pelastua sapattia noudattamalla. Tämä on naurettavaa, kukaan ei ole väittänyt että sapattia noudattamalla pelastuisi. Kyse on siitä, että noudatetaan kymmentä käskyä, eikä sillä ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskomalla Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Mutta jos rakastamme Jeesusta, me noudatamme hänen käskyjään:
“Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” (Joh. 14:15)
Usein väitetään, että Jeesus ei opettanut sapatista. Tämä ei pidä paikkaansa. Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra. Sapatin Herra opetti, että sapattina saa parantaa, tehdä hyvää ja katkoa tähkäpäitä. Väitetään että Jeesus rikkoi sapattia tai kumosi sen. Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

“Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattiaidoille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Jeesus opetti myös, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27). Sanoessaan että hän on sapatin Herra ja että sapatti on ihmistä varten, Jeesus ei kumoa sapattia vaan päinvastoin vahvistaa sapatin. Jeesus ei myöskään sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten. Vielä Jeesus opetti rukoilemaan että pako ei tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Miksi tulisi rukoilla että pako ei tapahtuisi sapattina, jos sapatti kerta kumottiin? Huomaamme siis, että Jeesus ei rikkonut sapattia, eikä Jeesus missään kohtaa kumonnut sapattia.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:
“Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)
” Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)
Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:
“Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)
Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajieen välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:
”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)
On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:
“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)
Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.


Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

“Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)
Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta tai levätä viikonpäivänä jolloin se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille, sellainen on täyttä mielikuvituksen tuotetta.

Paljon on viitattu jakeisiin Paavalin kirjeistä, jotka mukamas osoittavat, että laki on kumottu. Kaikkiin näihin voi esittää vastalauseen, onko siis kymmenen käskyä kumottu? Sapattikäskyä ei voi erottaa kymmenestä käskystä, vaan se on yhtälailla Jumalan sormella kivitauluihin kirjoitettu ja koskee meitä kaikkia. Jumala on järjestyksen Jumala, eikä Jumala anna kymmenen käskyn lakia, jossa yhdeksän käskyä on universaaleja ja ikuisia, mutta yksi käsky on kumottu, tai se on pelkästään juutalaisille. Jeesus opettaa vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia, eikä laista katoa pieninkään piirto:
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)
Väitetään, että uudessa liitossa laki ei enää ole voimassa, vaikka Jeesus vuorisaarnassa selkeästi sanoo, ettei ole tullut lakia kumoamaan. Jeremian mukaan uudessa liitossa laki (alkukielellä Toora) kirjoitetaan meidän sydämiimme, eli varmasti se on edelleen voimassa:
”Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Jer. 31:33)
Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:
”Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)
Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:
“Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)
Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vielä useasti on irvailtu, että miten on, montakos sapatinrikkojaa olet kivittänyt? Tähän voisin vastata, että jos uskot, että ei saa tehdä huorin, montakos avionrikkojaa olet itse kivittänyt? Kuolemanrangaistukseen pätee Jeesuksen opetus, hän joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Lopuksi, paljon on haukuttu “sapattimeuhkaajia” judaisteiksi. Sapatin viettämisessä ei kuitenkaan ole kyse juutalaisten tapojen ja perinnäissääntöjen omaksumisesta, vaan kymmenen käskyn noudattamisesta. Juutalaisten fariseuksilta perimät perinnäissäännöt tulee pitää kaukana, niillä ei saa olla mitään virkaa kristityn elämässä. Sapattikäsky tulee suoraan kymmenestä käskystä, eikä sen noudattamisessa ole kyse juutalaisten tapojen seuraamisesta.

Toivoisin että keskustelu pysyisi asiallisena, eikä sapatti-intoilijoita haukuttaisi enää adventisteiksi tai judaisteiksi, mitä emme todellakaan ole. Minä esimerkiksi en opeta mitään juutalaisia tapoja, vaan olen useasti tuonut esille, ettei juutalaisten rabbien perinnäissäädöksiä tule noudattaa. Raamatun sanan tulee olla uskovan ylin elämänohje. Sapatti ei ole adventistien keksintöä, vaan sen on Jumala itse asettanut pyhäksi. Adventistit oppettavat vastoin Raamatun sanaa, että sunnuntai olisi pedon merkki. Näin he tekevät sapatista käytännössä pelastuskysymyksen, mitä se ei ole. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Voimme yhteenvetona todeta, että sunnuntain pyhyydelle ei ole mitään perusteita Raamatussa. Jumala pyhitti sapatinpäivän meille lepopäiväksi, hän ei pyhittänyt mitään toista päivää. Raamatussa meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, ei mitään toista päivää. Shalom shabbat, rakkaat siskot ja veljet. Toivottavasti tästä yhteenvedosta on jotain hyötyä.

Ohjeeksi kaikille keskustelijoille:

“Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” (Jaak. 4:11)

“Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.” (Sanl. 21:23)

“Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kol. 4:6)

Oikein väärin ymmärretty Luther

Timo Junkkaala kirjoittaa kirjassaa Oikein väärin ymmärretty Luther Lutherin väitetystä antisemitismistä:

Tästäkin murheellisesta kirjasta, jota natsit yrittivät käyttää hirmutekojensa tukena, käy ilmi, ettei Luther vastustanut juutalaisia rodullisista syistä. “Lutherin vastaus ei heijasta minkäänlaista antisemitismiä. Hänestä ei koskaan tullutkaan antisemitistiä”, kirjoittaa Lutherista erinomaisen elämäkerran kirjoittanut professori James Kittelson. Kittelsonin mukaan Luther katseli koko kysymystä samoilla silmälaseilla kuiin suhteita Roomaan, kasteenuusijoihin ja turkkilaisiin. Hänen kritiikkinsä motiivi ei ollut rotu vaan uskonto, suhde evankeliumiin. Kaikista evankeliumin torjujista hän käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista.

Vaikka Lutherin esittämiä toimia juutalaisia vastaan ei voi hyväksyä eikä puolustaa, natsien yritys vedota häneen omien hirmutekojensa tueksi oli vailla perusteita. Hitlerin toimet perustuivat hänen epäinhimilliseen rotuoppiinsa. Luther ei ollut antisemitisti eikä rasisti. On syytä huomata, että myös se kirja, jossa Luther esitti ankarimmat tuomionsa juutalaisista, päättyy lähetysrukoukseen juutalaisten puolesta.

Eli Junkkaalan mukaan Luther ei ollut antisemitisti, koska vastusti juutalaisia uskonnollisista, ei rodullisista syistä. Eikö rasismi ole rasismia, oli syy sitten rotu tai uskonto? Täysin mielipuolista tekstiä Junkkaalalta. Junkkaalan mukaan Luther käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista. Voiko älyttömämpää vertausta tehdä, Jeesus käytti kovaa kieltä, mutta Jeesus ei yllyttänyt väkivaltaan saati kehoittanut polttamaan fariseusten synagoogia, toisin kuin Luther! Junkkaala huomauttaa että Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan päättyy rukoukseen. No, rukoukseenhan se päättyy, mutta kuinka harras tuo rukous on, sen voi jokainen itse päätellä:


Niin on myös tästäkin (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saapa niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Amen.

Laitetaan vielä muistin virkistykseksi, mitä Luther kirjoitti juutalaisista:

Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.

3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.

5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä
otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.

7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Suosittelen jokaista lukemaan itse Lutherin teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, ennen kuin alkaa väittämään että ei se Luther mikään antisemitisti ollut:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf

Kristityistä ja heidän valheistaan

Lataa nyt itsellesi pamfletti Kristityistä ja heidän valheistaan.

Rakastavatko kristityt Martti Lutheria, armotonta juutalaisvihaajaa, enemmän kuin Jeesusta? Oliko Luther syypää holokaustiin? Jeesuksen mukaan laista ei totisesti katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, kunnes taivas ja maa katoavat. Miksi kristityt siis väittävät, että Jeesus on kumonnut Mooseksen lain? Miksi kristityt viettävät lepopäivää viikon ensimmäisenä päivänä, kun Jeesus vietti sitä viikon seitsemäntenä päivänä? Miksi kristityt syövät sianlihaa, verilettuja, äyriäisiä ja muuta Raamatun mukaan saastaista? Muuttuvatko ehtoollisaineet todella Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi? Ristiinnaulittiinko Jeesus perjantaina? Onko joulu pakanallinen juhla? Onko kirkon ulkopuolella pelastusta? Liity maailmanlaajuiseen harhaoppisten lahkoon jo tänään, helposti ja ilmaiseksi eroamalla kirkosta!

Apt 15: Jerusalemin kokous

Old City from the Mount of the Olives

Usein kuulee väitettävän, että Jerusalemin kokouksessa (Apt 15) päätettiin, ettei kristittyjen tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Mitään tällaista ei Jerusalemin kokouksessa kuitenkaan päätetty. Jerusalemin kokous oli tarpeellinen, sillä muutamat harhaopettajat opettivat, että “Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua” (Apt 15:1). Kokouksessa käsiteltiin siis pelastuskysymystä – oliko ympärileikkaus välttämätön pelastukseen? Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli vallalla oppi, jonka mukaan “koko Israel on pelastuva”. Koska pelastuksen katsottiin koskevan vain Israelia, pääteltiin etteivät pakanat voi pelastua ilman ympärileikkausta, joka liitti heidät Israeliin. Niinpä tuon ajan rabbit olivat kehittäneet nk. proselyyttikasteen pakanoita varten, jonka keskeisin operaatio oli juuri ympärileikkaus. On huomattava, ettei Mooseksen laissa kuitenkaan ole mitään käskyä tai ohjetta pakanoiden ympärileikkaamiseen. Kyse oli rabbien omasta perinnäissäädöksestä ja traditiosta.

Pietarin todistus Jerusalemin kokouksessa on, että pakanat ovat saaneet Pyhän Hengen aivan kuten juutalaisetkin, ilman mitään ympärileikkausta, ja että he pelastuvat Jeesuksen armon perusteella samalla tavoin kuin juutalaisetkin (Apt 15:8,11). Kokouksessa päätettiinkin, ettei ympärileikkauksella ja rabbiinisella traditiolla tule rasittaa pakanoita (Apt 15:19). Pakanoille kirjoitettiin kuitenkin, että heidän tulee neljää käskyä erityisesti noudattaa:

vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina. (Apt 15:20-21)

Miksi Jaakob jatkaa, että “luetaanhan Moosesta synagoogissa jokaisena sapattina”? Luullakseni hän tarkoittaa, että Mooseksen lakia opetetaan jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina, tästä syystä pakanoilla on hyvä mahdollisuus oppia Mooseksen lakia ajallaan. Näitä neljää käskyä teroitetaan kuitenkin ilmeisesti sen takia, että niillä oli tarkoitus tehdä pesäero pakanuuteen selväksi. Välttämällä haureutta ja verta pakanat saattoivat osoittaa, että he eivät enää viettäneet edellisen elämänsä pakanallisia menoja, ja saattoivat tulla synagoogaan oppimaan lisää Mooseksen lakia.

Että Jerusalemin kokouksessa päätettiin, ettei kristityn tarvitse noudattaa Mooseksen lakia, ei pidä täten alkuunkaan paikkaansa.

Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina?

Kristillisen tradition mukaan Jeesus nautti torstaina opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian, ristiinnaulittiin perjantaina, lepäsi haudassa lauantain sapatin ja nousi sunnuntaina kuolleista. Tämän skenaarion ensimmäinen ongelma on, ettei Jeesus vietä haudassa kolmea päivää ja kolmea yötä, kuten hän itse ennusti:

Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. (Mt 12:40)

Emmauksen tiellä opetuslapset sunnuntaina toteavat nyt olevan “jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat” (Lk 24:21). On vaikea nähdä, että sunnuntai olisi perjantaista kolmas päivä.

Suurempi ongelma liittyy kuitenkin sapattiin. Mikäli Jeesus vietti torstaina opetuslasten kanssa pääsiäsateriaa, olisi perjantai ollut juutalainen juhlapyhä, happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä.

Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. (3. Moos 23:5-8)

Juutalaiset olisivat rikkoneet sapattia ristiinnaulitessaan Jeesuksen happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä. On varmaa, etteivät hurskaat juutalaiset olisi sapattina ristiinnaulinneet ketään. Tiedämme kuitenkin, ettei Jeesusta ristiinnaulittu sapattina, koska Joosef Arimatialainen kiiruhti saadakseen Jeesuksen ruumiin ristiltä haudattavaksi ennen sapattia (Lk 23:54).

Koska silloin oli valmistuspäivä niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. (Joh 19:31)

Jeesuksen oletetaan viettäneen pääsiäisateriaa viimeisenä aterianaan, koska evankeliumeiden todistus näyttää melko vankalta asian suhteen:

Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”. (Lk 22:7-8)

Evankeliumeissa on kuitenkin pieni vihje, jonka perusteella tiedämme varmasti, ettei Jeesuksen nauttima ateria kuitenkaan ollut pääsiäisateria. Kaikkien neljän evankeliumin mukaan Jeesus nimittäin murtaa leipää (kr. artos, hepr. lechem) viimeisellä aterialla. Pääsiäislammas tuli kuitenkin nauttia happamattoman leivän (kr. azumos, hepr. mazzah) kanssa. Vielä tänäkin päivänä juutalaiset imuroivat ja lakaisevat kotinsa puhtaaksi kaikista viljatuotteista ennen pääsiäisateriaa, jotta kodissa ei olisi yhtään hapatetta. Happamatonta leipää ei kukaan kutsuisi edes vahingossa leiväksi. Voimme siis päätellä, että opetuslapset kyllä valmistautuivat viettämään pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa, mutta ateria, jonka Jeesus opetuslasten kanssa nautti viimeisenä aterianaan, ei ollut vielä pääsiäisateria.

“Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta.” (Joh. 18:28)

Johanneksen evankeliumi kertoo, että pääsiäisateria oli vasta edessäpäin. Joten päättelemme, että synoptisten evankeliumeiden q-lähde on asioista pihalla, eikä tiedä mistä puhuu. Johanneksen mukaan pääsiäisateriaa vietettiin vasta seuraavan päivänä.

Ainut mahdollinen skenaario Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle on siis seuraava. Jeesus vietti tiistai-iltana tavallisen aterian opetuslasten seurassa, syöden tavallista, ei-happamatonta leipää. Tiistai-illan vaihtuessa keskiviikoksi Jeesus pidätettiin ja luovutettiin ristiinnaulittavaksi seuraavana aamuna. Jeesus ristiinnaulittiin keskiviikkona päivällä ja Joosef Arimatialainen hautasi Jeesuksen ennen keskiviikko-illan auringonlaskua, jolloin happamattoman leivän juhlan ensimmäinen pyhäpäivä eli sapatti alkoi. Jeesus lepäsi torstain ja lauantain sapatit haudassa ja nousi sunnuntaina kuolleista, kolmantena päivänä, kuten hän itse oli ennustanut. Opetuslapset ostivat ja valmistivat hyvänhajuisia voiteita perjantaina, joka oli tavallinen arkipäivä.

Tämä skenaario on minun mielestäni vähiten ongelmallinen. Suurin ongelma on kirkon vahva ja vankkumaton pitkäperjantain traditio. Kuka uskaltaisi uhmata kirkkoa ja sen määrittämiä juhlapyhiä?

Viittansa tupsua

“Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne. (4 Moos 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi. (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’. (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat (Mal 4:2)

Malakian profetiassa heprean sana siivelle on כנף, kanaf. Sama sana tarkoittaa viitan kulmaa Mooseksen kirjan yo. jakeessa. Ymmärrämme siis, että tässä on profetia Messiaasta, jonka viitan kulmassa olevaa tupsua koskettamalla väkijoukot paranivat.

Suomessa saa melko rauhassa kulkea tupsut (hepreaksi tzitzit) “viitan” kulmissa. Hyvin harvoin minulta kysytään, mitä nuo narut sinun kupeellasi oikein ovat. Kysyttäessä vastaan, että kannan tupsuja, koska Messiaskin kantoi. Silloin tällöin tapahtuu jopa niin, että muistan Herran käskyt nähdessäni tupsuni.

Viikon ensimmäisenä päivänä

Usein kuulee väitettävän, että Uusi testamentti todistaa alkuseurakunnan kokoontuneen viikon ensimmäisenä päivänä. Raamatusta löytyy peräti kaksi jaetta väitteen tueksi:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. (Apt 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor 16:2)

Korinttilaiskirjeen jakeen voimme unohtaa suoralta kädeltä, koska siinä ei alkuunkaan puhuta mistään kokoontumisesta. Rahaa käsketään laittaa sivuun nimenomaan kotona, viikon ensimmäisenä päivänä, oletettavasti koska sapattina rahan käsittely ei olisi ollut soveliasta. Onkin varsin erikoista, että tähän jakeeseen niin usein viitataan.

Entä kokous Trooassa viikon ensimmäisenä päivänä? Tässä meillä todellakin on yksi jae Raamatussa, jossa seurakunnan kerrotaan olleen koolla viikon ensimmäisenä päivänä, vieläpä leipää murtamassa. Leivän murtamisen väitetään tässä tarkoittavan ehtoollisen viettoa. Uudessa Testamentissa leivän murtaminen ei kuitenkaan tarkoita ehtoollisen viettämistä, vaan aivan tavallista syömistä. Tästä on todisteena se, että alkuseurakunnan kerrotaan murtaneen leipää joka päivä “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,” (Apt 2:46). Lisäksi Trooassa Paavali murtaa leipää toisen kerran heti herätettyään Eutykoksen eloon. Olisi erikoista, jos alkuseurakunnassa ehtoollista olisi vietetty kaksi kertaa peräkkäin samana iltana. Purjehtiessaan laivalla Italiaan Paavali murtaa leipää kontekstissa, jossa on selkeästi kyse tavallisesta syömisestä:

Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: “Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava.” Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. (Apt 27:33-35)

Kiistatonta kuitenkin on, että Raamattu todella mainitsee seurakunnan olleen koolla Trooassa viikon ensimmäisenä päivänä. Voimmeko tehdä tästä johtopäätöksen, että se olisi ollut vakiintunut tapa seurakunnassa? Emme. Kyseisestä kokouksesta kerrotaan Raamatussa, koska Paavali tekee ihmeen herättäessään Eutykoksen henkiin. Seurakunta on ollut koolla, koska Paavali seuraavana päivänä lähtee pitkälle matkalle. Lisäksi on huomattava, että juutalaisessa ajattelussa päivä alkaa auringonlaskusta. Näin ollen seurakunta on ollut Trooassa koolla sapatin jälkeisenä iltana, jolloin sapatin viettoa on jatkettu auringonlaskun jälkeen myöhään yöhön. Paavalin puhuessa pitkäveteisesti väsynyt Eutykos putoaa ikkunasta. Paavali herättää Eutykoksen eloon ja lähtee seuraavana aamuna matkalle.

Näemme siis, ettei Raamatun mukaan viikon ensimmäisellä päivällä ollut mitään erityistä asemaa alkuseurakunnan jumalanpalveluselämässä. Sunnuntain vietolle sapatin sijaan ei ole mitään perusteita Raamatussa. Kattavampia argumentteja sapatin puolesta löydät kirjoituksestani Kristus on täyttänyt lain.

Sekalainen sakki

Sekalainen Sakki
Sekalainen sakki, Uusi Tie

Tässä Uuden Tien kustantamassa lasten kirjassa on varsin onnistuneesti tuotu Raamatun kertomuksia Jeesuksesta nykyaikaan. Kuitenkin ihmetyttää, miksi ainoastaan fariseukset on kuvattu juutalaisina? Jeesus ja kaikki opetuslapset olivat nimittäin juutalaisia siinä missä fariseuksetkin. Ilmeisesti jostain syystä fariseusten juutalaisuutta on syytä korostaa, kun taas Jeesuksen ja opetuslasten juutalaisuudesta halutaan vaieta. On myös varsin kyseenalaista, että Paholainen on musta jäbä hupparissa. Pointsit kuitenkin siitä, että Jeesus ei sentään ole valkoihoinen.

Älä ilku juutalaisia

Freidrich Coch
Freidrich Coch

Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan peittää sinut häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi. Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät Jerusalemista arpaa, olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä. Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. Sillä niinkuin te olette juoneet minun pyhällä vuorellani, niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan: he juovat ja särpivät ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan. (Obadja 1:10-16)

D.A Carson’s reply to a jewish question

Kansanlähetysopiston Apologiaforumilla 15.-17.4.2016 D.A Carson vastasi kysymykseeni Sapatista. Tässä kysymykseni Carsonille ja Carsonin vastaus:

Lauri:
Why do christians not keep the Sabbath? I’m asking this from a jewish perspective, I’m not interested in the adventist debate. The fourth commandment (Lutherans count third) tells us plainly to keep the Sabbath. OT passages promising a new covenant all speak of a covenant where the law (Torah) will be in effect (Jer 31:33, Ez 11:20). Where do we find any hint in the Bible that the Torah will be abolished? Jesus himself says that he does not abolish the Torah (Mt 5:17), why do christians not listen to their master? Accepting a covenant where the Torah is void is simply not an option for a jew.

D.A. Carson’s reply:
That’s a serious question and an important one. And christians across the centuries have been somewhat divided on how to answer it. But let me make a stab at it, but this will be too brief for a question so serious. It is important to remember that Jesus did clearly abolish some elements of Torah. For example in the discussion that you can read about in Mark chapter 7 Jesus said certain things making all foods clean. So Jesus was prepared to change certain things. Moreover the passage the questioner quotes namely Mt 5:17 and following (this is gonna get complicated) does not say “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to maintain them” but rather “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to fulfill them“. In other words, if the text had said “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to maintain them” then you would expect that all the stipulations of the law and the prophets should be maintained under the teaching and the authority of Jesus. But that’s not the terminology that Jesus uses. He says “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to fulfill them“. Matthew uses the verb to fulfill, plerao in Greek, more than anybody else in the new Testament. And in every case Matthew uses it to mean to bring to fulfillment that which has in some sense been predicted. In other words christians are used to the notion of prophecy and fulfillment.

For example Micah 5:2 insists that there will be a redeemer out of Betlehem – that’s a verbal prediction and we would argue that it is literally fulfilled in the birth of Jesus in Betlehem. But Jesus seems to be saying in Mt 5:17 that it’s not only verbal prediction that may prophesy but that law may prophesy! Law and prophets both prophesy. That is repeated in Matthew chapter 11 where Jesus says the law and the prophets prophesied until John. Not “the law legislates and the prophets prophesy” but “the law and the prophets prophesy”. In NT terms I would argue that it works along the line that I showed in the typology regarding the passover, that is, christians argue that the event of the passover and the laws regarding the maintaining of the passover themselves become prophetic of the ultimate passover. So that when the laws are given in the context of the Tanakh, the hebrew old testament, in the context of Torah, Jesus insists that they fit within a pattern which itself points forward to something more something different or something that brings it to fulfillment.

So the OT law says for example you shall not commit murder. It says you shall not commit adultery. What is interesting about Jesus’ treatment of adultery and murder in the sermon on the mount right after that passage in mt 5:17 and following if Jesus is interested in how those laws are fulfilled, he says the real fulfillment of the commandment not to murder is not to hate, the real fulfillment of the commandment not to commit adultery is not to lust. Likewise I would argue that hebrews 3 and 4 which we looked at earlier, is arguing that the ultimate rest is not Sabbath or Sunday, the ultimate rest is that to which Sabbath and Sunday and the rest of God point – that is when you see the trajectory of those things in scripture including creation, the giving of the law, the entrance in to the promised land, and psalm 95 and so on, there is a whole trajectory that is asking how this is ultimately fulfilled in ultimate rest.

Now as I said, christians have long argued about the details of this. For example there has been a minority of babtists who call themselves 7th day babtists. Just as there is a denomination today called 7th day adventism. And they are using a lot of the argumentation built in to the very question. But others have argued that the early christians started meeting on the first day of the week, one day in seven, precisely because it was the day of the resurrection. In other words they observed one day in seven, but did a transfer to the first day of the week simply because it was the day of the master’s resurrection. But whether one accepts that argument or not, what I would argue, is that on the basis of Jesus’ insistence that the law must be fulfilled, and not merely obeyed, you see the direction in which it is pointing, the trajectory of rest ends up in the rest of God bound up with salvation itself. To make things even more confusing I wrote a book about that too, from Sabbath to the Lord’s day, it’s still in print.