Vaskikäärme

“Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: “Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme.” Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon”. Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.” (4. Moos. 21:6-9)

Israelin kansa kapinoi jälleen Jumalaa vastaan. Jumala lähetti heidän kimppuunsa myrkkykäärmeitä, alkukieli kertoo myrkkykäärmeistä, jotka aiheuttivat polttavaa tuskaa. Kun kansa katui ja halusi päästä eroon käärmeistä, Jumala käski Mooseksen tehdä vaskikäärmeen, nosta se tangon päähän ja jokainen, joka katsoi käärmeeseen, parani tästä tappavasta vitsauksesta. Kyse oli Jumalan armonvälineestä. Ihmisen ei tarvinnut tehdä muuta kuin katsoa tangon päässä kohotettuun käärmeeseen, niin hän parani. Ihmeellinen on Jumala. Kristityt sanovat, että vaskikäärme oli esikuva Kristuksesta. Jeesus itse sanoo:

“Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän” (Joh. 3:14)

Jeesus itse vertaa itseään vaskikäärmeeseen, joten voimme pitää vaskikäärmettä Jeesuksen esikuvana. Niin kuin Mooses kohotti vaskikäärmeen tikun nokkaan, niin Jeesus korotettiin paalussa. Käärmeenpuremista parannuttiin vain katsomalla vaskikäärmeeseen, samoin me parannumme vain katsomalla Jeesusta. Kyse on Jumalan lähettämästä armonvälineestä, Jumala yksin pelastaa, mutta käyttää pelastukseen välillä erikoisia keinoja. Toinen esimerkki on pääsiäislammas, jonka veri pelasti tuhoajalta, joka sekin on esikuva Jeesuksesta. Toki Jumala olisi voinut pelastaa kansansa suoraan ilman mitään symboleita tai merkkejä, mutta jostain syystä Jumala päätti käyttää tällaisia konkreettisia kuvia hänen armostaan. Mutta mitä tapahtui vaskikäärmeelle?

“Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.” (2. Kun. 18:4)

Juutalaiset siis antoivan vaskikäärmeelle nimen Nehustan ja palvoivat sitä jumalana. Onko vaara, että Jeesukselle on käynyt samoin? Kristityt tekivät Jeesuksesta Jumalan ja palvoivat häntä jumalana, aivan kuten vaskikäärmettä. Näin he palvovat luotua Luojan sijaan. Eikö vaskikäärmeen tapaus osoita, että meidän ei tule palvoa Jumalan meille antamia armonvälineitä, kuten Jeesusta, vaan yksin Jumalaa? Palvoivatko israelilaiset ja kumarsivat pääsiäislammasta, joka pelasti heidät tuhoajalta? Eivät tietenkään, vaan he palvoivat yksin Jumalaa, joka heidät pelasti. Samoin kun Jumala lähetti ainoan Poikansa, Jeesuksen, pelastamaan kansansa sen synneistä, kuolemaan ristillä meidän puolestamme, tuleeko meidän kumartaa ja palvoa Jeesusta, armonvälinettä, vai Jehovaa? Eikö vaskikäärmeen tapaus osoita selvästi, että Jumala pelasti meidät Jeesuksen kautta, mutta kaikki kunnia ja ylistys kuuluu yksin Jehovalle? Vaskikäärme ei pelastanut juutalaisia, vaan yksin Jumala. Missä kohtaa Jeesus käskee meidän rukoilla itseään, palvoa itseään ja ylistää itseään? Eikö Jeesus opeta meitä rukoilemaan yksin Isää ja antamaan kaiken kunnian yksin Isälle?

He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet

“Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10 33/38)

“וְהִבִּ֥יטוּ אֵלַ֖י אֵ֣ת אֲשֶׁר־ דָּקָ֑רוּ”

“when they look on me, on him whom they have pierced, they shall mourn for him…” (ESV)

“and they shall look upon me whom they have pierced” (KJV)

“καὶ ἐκχεῶ ἐπὶ τὸν οἶκον Δαυὶδ καὶ ἐπὶ τοὺς κατοικοῦντας ῾Ιερουσαλὴμ πνεῦμα χάριτος καὶ οἰκτιρμοῦ, καὶ ἐπιβλέψονται πρός με ἀνθ᾿ ὧν κατωρχήσαντο καὶ κόψονται ἐπ᾿ αὐτὸν κοπετόν, ὡς ἐπ᾿ ἀγαπητῷ, καὶ ὀδυνηθήσονται ὀδύνην ὡς ἐπὶ τῷ πρωτοτόκῳ” (LXX)

“And I will pour out a spirit of grace and compassion on the house of Dauid and on the in-habitants of Ierousalem, and they shall look to me because they have danced triumphantly, and they shall mourn for him with a mourning as for aloved one, and they shall be pained with pain asfor a firstborn.” (NETS)

“They will look toward me because of those whom they have stabbed;” (Stone edition Tanakh)

“And they shall look unto Me because they have thrust him through” (JPS)

“He katsovat häneen, jonka he lävistivät” (Uuden maailman käännös)

“Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: “He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”.” (Joh. 19:37)

Tässä trinitaareille tärkeä jae, he katsovat Jumalaan, jonka he ovat lävistäneet. Toisin sanoen, he lävistivät Jumalan, täten Jeesus on Jumala. Näytin tätä jaetta heprean opettajalleni. Hän ihmetteli missä kohtaa sanotaan, että he lävistivät Jumalan. Hän esitti oikeaksi käännökseksi “He katsovat minuun lävitäessään hänet.” Kaikissa kristittyjen käännöksissä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty. Mutta katsokaa juutalaisten käännöksiä, JPS ja Stone edition, jotka sanovat, että he katsovat minuun, lävistäessään hänet. Pitäisikö antaa kristittyjen vai juutalaisten kääntää Vanhan testamentin juutalaiset tekstit?

Jos tässä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty, miten tekstiin ilmestyy heti seuraavassa virkkeessä yhtäkkiä “hän”? “Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” Jos Jumala lävistettiin, eikö tässä pitäisi lukea, että he valittavat minua?

Jehovan todistajien Uuden maailman käännös pyrkii selvästi harmonisoimaan tämän Vanhan testamentin jakeen Johanneksen mukaan. On varsin erikoista, että Johanneksen profeettatekstin lainauksessa puhutaan hänestä, jonka he ovat lävistäneet, ei minusta. Mistä tämä voisi johtua ja mistä se voisi kertoa? Ainakaan Johanneksen mukaan Jumalaa ei lävistetty. Juutalaisen Johanneksen tuntemassa Raamatussa ei puhuttu Jumalasta, joka on lävistetty. Mutta selvästi heprean teksteissä puhutaan Jumalasta, johon he katsovat, ja erikseen hänestä, joka lävistettiin.

Septuaginta menee aivan omia polkujaan, mutta huomionarvoista on, että siinkäkään ei puhuta Jumalasta, joka on lävistetty. Joten mikä on totuus, lävistivätkö he Jumalan, vai Jeesuksen? Katsoivatko he Jumalaan, vai häneen, joka lävistettiin? Raamatun tutkiminen on mielenkiintoista, kun ei tuijota yksin suomenkielisiä käännöksiämme, joissa kääntäjät ovat seuranneet kirkkoisien ja Lutherin näkemyksiä ja antaneet omien ennakkokäsitystensä värittää pyhää tekstiä. Ehkä viisainta on antaa juutalaisten kääntää ja tulkita heidän omat pyhät tekstinsä, ja antaa kristittyjen kääntää kaikki ne tekstit, jotka kristityt ovat kirjoittaneet.

Raamattu ei tunne kirkkoa

Kirkkosisät opettivat, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kristityt kuuluvat kasteen kautta kirkkoon, kuka luterilaiseen, kuka katoliseen, kuka anglikaaniseen, kuka metodisti-, kuka babtisti-, kuka hellutaikirkkoon jne. Mutta fakta on, että Raamattu ei tunne termiä “kirkko”. Sana “kirkko”, esiintyy Raamatussa tasan nolla kertaa. Kirkko tulee kreikan sanasta Kyriake, Herralle kuuluva, eikä se esiinny Raamatussa kertaakaan. Vanhassa testamentissa Jumalan seurakuntaa kuvataan sanoilla Adat ja Qahal. Ne on Septuagintassa käännetty sanalla Ekklesia ja Uudessa testamentissa taas Herran seurakuntaa kutsutaan kreikaksi sanalla Ekklesia. Oikea käännös on seurakunta, kirkosta Raamattu ei puhu sanaakaan.

Kirkkoisät ja Luther opettivat, että kirkko on uusi Israel. Emme löydä profeetoista ainuttakaan mainintaa, että kirkko lopun aikoina olisi uusi Israel. Kuten sanoin, koko termiä ei esiinny Raamatussa. Jotta kirkon arvovalta säilyisi, kirkkoisät päättivät, että kirkko on uusi Israel. Näin jokainen Raamatun jae, jossa kerrotaan lopun aikoina Jumala siunaavan ja suojelevan Israelia, tulkittiin tarkoittavan kirkkoa. Mutta kun Raamattu ei puhu kirkosta sanaakaan! Antisemitismi ja korvausteologia valtasivat alkukirkon jo varhain. Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 päätettiin, että Jeesus on itse Jumala ja että sunnuntai on pyhäpäivä sapatin sijaan. Näin he vahvistivat kokouksen koollekutsujan Konstantinuksen teesin, että meidän tulee pyhittää sunnuntai sapatin sijaan, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä noiden kirottujen juutalaisten kanssa.

“Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Mt. 16:18 33/38)

“And I say also unto thee, That thou art Peter, and upon this rock I will build my church; and the gates of hell shall not prevail against it.” (Mt. 16:18 KJV)

Kirkkoraamatussa onneksemme kreikan Ekklesia on tässä käänetty seurakunnaksi, mutta Kuningas Jaakon käännöksessä puhutaa kirkosta, church. Mutta olkaamme tarkkoja, että kreikan Ekklesia ei tarkoita kirkkoa, vaan Jumalan seurakuntaa. Mikä oli seurakunta, joka oli rakennettu Pietarin kalliolle? Pietari oli juutalainen, joka noudatti Tooran käskyjä ja pyhitti sapatin. Kirkko, jossa sapatin sijaan pyhitettiin sunnuntai, jossa syötiin saastaista ja häpäistiin Tooran pyhä laki, ei koskaan tullut Jeesukselle mieleenkään. Koska antisemitismi ja korvausteologia valtasivat kirkon jo varhain, eivät kirkkoisät osanneet kertoa ajasta, jolloin sapatti olisi voimassa, ruokasäädökset ja Tooran käskyt velvoittaisivat kristittyjä, vaan he opettivat, että uudessa liitossa Tooran käskyillä enää ei ollut mitään virkaa, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä noiden kirottujen juutalaisten kanssa.

“Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18 33/38)

“että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” (1. Tim. 3:15)

“Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.” (1. Kor. 1:2)

Tässä sanotaan, että Kristus on seurakunna pää, ei sanaakaan kirkosta. Jumalan seurakuntaa kutsutaan totuuden pylvääksi ja perustukseksi. Seurakunta on Jumalan pyhittämä Kristuksen seurakunta. Mitä on kirkko? Raamattu ei puhu sanaakaan kirkosta.

Jumalan seurakunta Uudessa testamentissa, Ekklesia, tarkoittaa Jumalan seurakuntaa, Jumalan pyhää Israelia. Messiaan armosta meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2). Täten me pakanat voimme kuulua pyhään Ekklesiaan, Israeliin, Jumalan seurakuntaan. Me emme kuulu kirkkoon, emmekä mihinkään pakanaseurakuntaan, vaan Jumalan Israeliin. Tämä on varma Raamatun sana. Me pakanat täten, olemme Israel, me emme ole kirkko, joka korvasi ja syrjäytti Israelin.

Eikä Poika

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36 33/38)

“Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan ihminen tiedä, eivätkä taivasten enkelit, vaan isä yksin.” (Mt. 24:36 Tuomas Levänen arameasta)

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, vaan Isä yksin.” (Mt. 24:36 Shem Tov Matteus, käännös Tuomas Levänen)

“But of that day and hour knoweth no man, no, not the angels of heaven, but my Father only.” (Mt. 24:36 KJV)

Tässä jakeessa huomaamme kirkkoraamatussamme trinitaareja suuresti häiritsevän virkkeen, siitä hetkestä ei tiedä Poika, vaan Isä yksin. Onkin huomattavaa, että kreikankielisistä käsikirjoituksista noin puolet jättävät virkeen “eikä Poika” pois. Kuitenkin kriittisen laitoksen (NA28) laatijat ovat tämän kiistanalaisen virkkeen päättäneet sisällyttää tekstiin, joten heidän mielestään se on alkuperäinen. Mutta tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä – kuka voi päättää, poistivatko ilkeät ortodoksikirjurit tämän virkkeen Raamatun tekstistä, vai lisäsivätkö pahat areiolaiset sen? Yksin käsikirjojen perusteella emme voi tehdä päätöksiä, mutta kumpi on helpompaa ja todennäköisempää, vahingossa tai tahallaan jättää tekstistä kaksi sanaa pois, vai lisätä kaksi sanaa tarkoituksellisesti? Eiköhän jakeen poistaminen ole luonnollisempaa. Kirjassaa The Orthodox Corruption of Scripture Bart Ehrman osoittaa Uuden testamentin teksteistä lukuisia jakeita, joita ilkeät ortodoksikirjurit ovat ujuttaneet Raamattuun, välillä onnistuen, välillä ei.

Ehkä tämä asia yksin Matteusta tarkastelemalla ei selviä, mutta katsokaamme rinnaistekstiä Markuksen evankeliumista.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32 33/38)

“Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan tiedä, eivät edes taivasten enkelit, eikä poika, paitsi isä.” (Mk. 13:32 Tuomas Levänen arameasta)

“But of that day and that hour knoweth no man, no, not the angels which are in heaven, neither the Son, but the Father.” (Mk. 13:32)

Nyt kreikankielisissä käsikirjoituksissa todistus on harvinaisen vahva. Ainoastaan kaksi vähäpätöistä käsikirjoitusta tuhansista jättää mainitsematta, että Poika ei tiedä siitä hetkestä. Arameassa ja Kuningas Jaakon käännöksessä mainitaan Poika. Joten jos ilkeät ortodoksikirjurit näkivät vaivaa poistaakseen virkkeen Matteuksesta, he unohtivat poistaa sen myös Markuksesta.

Täten, jos Jeesus on 100% Jumala ja 100% ihminen, niin hän ei ollut kaikkitietävä, koska ei tiedä siitä hetkestä. Täten hän ei voi olla Jumala. Trinitaarit yrittivät poistaa heille kiusallisen jakeen Raamatusta, mutta epäonnistuivat siinä. Meillä on runsaasti todisteita ortodoksikirjurien peukalointiyrityksistä, mutta ei mitään todisteita, että areiolaiset tai gnostilaiset olisivat yrittäneet muokata kirjoituksia. Onneksi meillä on runsaasti käsikirjoituksia ja kriittinen laitos, joka vaikka ei olekaan Jumalan sanaa, on tutkijoiden tarkkaan kokoon laatima. Ja nyt kaikissa suomenkielisissä käännöksissämme sanotaan aivan oikein, että Poika ei tiedä siitä hetkestä.

Trinitaarit pyrkivät osoittamaan Raamatusta runsaasti jakeita, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Käyn ne läpi kaikki tässä. Huomaamme, että Jeesuksen jumaluudesta ei ole mitään todisteita Raamatussa, eikä kolmiyhteisestä Jumalasta tienneet profeetat, Jeesus itse, opetuslapset, apostolit tai Paavali. Raamattu ei opeta Jeesuksen jumaluutta, eikä Jumala kolminaisuutta missään kohtaa. Näistä olen jauhanut tarpeeksi, ja Messias, Toora ja Sapatti ovat jääneet viimeaikoina vähemmälle huomiolle, joten keskityn seuraavaksi niihin. Shalom!

Naamioitunut Jumala

The Holy Trinity

“Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi.” (5. Moos. 6:4)

“niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jehova on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole.” (5. Moos. 4:39)

“Te olette minun todistajani, sanoo Jehova, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.” (Jes. 43:10)

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

“Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.” (Gal. 3:20)

Raamatun todistus on harvinaisen selvä. Jumala on yksi. Jumalan lisäksi ei ole mitään muuta jumalaa. Profeettojen todistus on selvä – Jumala yksin pelastaa, armahtaa ja antaa synnit anteeksi. Hänen lisäkseen ei ole ketään toista.

Sitten tullaan kristittyjen näkemykseen Evankeliumeista. Jeesus itse ei kertaakaan sano olevansa itse kaikkivaltias Jumala Jehova, vaan hän kutsuu itseään aina Ihmisen Pojaksi. Kysyttäessä hän myöntää olevansa Israelin Messias. Kysymykseen juutalaisen kansan kuninkuudesta hän vastaa, että hänen kuningaskuntansa ei ole tästä maailmasta. Mutta Jeesuksen jumaluus – kertaakaan Jeesus itse ei sano olevansa itse kaikkivaltias Jumala Jehova, Herra Sebaot. Mutta se ei estä kristittyjä pitämästä Jeesusta Jumalana.

Mitä oikein tapahtui? Profeettojen mukaan Messias on asemaansa voideltu ja korotettu ihminen, ei koskaan Jumala. Mutta kristittyjen mukaan Jeesus on Jumala?

Leikitellään ajatuksella hetki. Jumala itse syntyi ihmiseksi, mitä yksikään profeetoista ei osannut kertoa ennalta. Jumala itse käveli maan päällä, opetti, paransi sairaita, karkoitti riivaajia, kärsi, kuoli, haudattiin ja nousi ylös kuolleista. Kaikki tämä naamion takana. Hän itse kertaakaan ei sanonut olevansa Jumala, hän sanoi opettavansa vain sen, minkä Isä hänelle antaa, hän vaelsi kaikessa Isän teitä, ei koskaan korottanut itseään, vaan ainoastaan Taivaan Isää. Mutta meidän tulisi uskoa, että hän on itse kaikkivaltias Jumala Jehova?

Miksi Jumala kätkeytyisi naamion taakse? Jos hän on itse Jumala, miksi hän ei tehnyt asiaansa täysin selväksi? Miksi kukaan profeetoista ei osannut kertoa Messiaasta, joka on itse kaikkivaltias Jumala Jehova? Miksi Jumala itse kuoli ristillä? Miten Jumala voi kuolla? Toki hän nousi ylös kuolleista, mutta niin nousi Elian henkiin herättämä lesken poikakin, sekä mies, jonka ruumis kosketti Elisan luita. Jeesus itse herätti kuolleita. Joten Jeesuksen ylösnousemus ei ollut mikään ainutlaatuinen tapahtuma historiassa. Kuolleita oli herätetty aiemminkin. Joten kristittyjen todistelut siitä, että Jeesuksen ylösnousemus todisti hänen jumaluudestaan, ovat täyttä puppua. Jos Jeesus on Jumala, tämä asia on meiltä Raamatussa kätketty. On vain kasa jakeita, jotka on käännetty väärin, tai tulkittu kieroon, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Olen nämä jakeet käynyt läpi tässä.

Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan et voi pelastua, jos et usko kolminaisuuteen tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Wikipedian mukaan kristinuskon ulkopuolella ovat kaikki, jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Jos meidän pelastuksemme ja statuksemme kristittynä edellyttää, että uskomme Jeesuksen jumaluuteen ja kolminaisuusoppiin, miksi Raamatussa tätä oppia ei tehdä täysin selväksi? Miksi kukaan profeetoista ei osaa kertoa sanaakaan kolminaisuusopista? Miksi Uudessa testamentissa kukaan apostoleista ei osaa kertoa sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta, miksi Jeesus itse ei puhu tästä aiheesta sanaakaan? Ja kuitenkin meidän pelastuksemme riippuu kirkon virallisen uskontunnustuksen mukaan uskostamme kolmiyhteiseen Jumalaan?

Paavali aloitti saarnansa synagoogassa sapattina aina Mooseksen laista, Profeetoista ja Kirjoituksista (Apt. 13:43; 14:1; 17:1-3; 17:17; 18:4; 28:23). Mooseksen todistus on harvinaisen vahva, Jumala on yksi (5. Moos. 6:4). Profeettojen todistus samoin on harvinaisen selkeä – Jumala on yksi, eikä koskaan kaksi tai kolme. Kirjoituksista luemme montaa sanaa Jumalasta, mutta emme sanaakaan siitä, että hän olisi kolmiyhteinen.

Joten jos perustamme uskomme yksin Raamatun sanan varaan, sen sijaan, että seuraisimme Lutheria ja kirkkoisiä, niin päädymme varmasti siihen tulokseen, että Jumala on yksi, ei koskaan kaksi tai kolme. Emme löydä Raamatustamme ainuttakaan todistusta, jonka mukaan Jumala olisi kolmiyhteinen. Joten miksi emme palvoisi Jehovaa, joka on yksi Raamatun mukaan? Miksi palvoa kolminaisuutta, käsitettä, joka esiintyy Raamatussa tasan nolla kertaa? Baruch haShem, palvokaamme Jumalaa, joka on yksi!

Facebook sensuuri

Facebookin yhteisönormit ovat todella tiukat. Minkäänlainen vihapuhe ei ole sallittua. Itse olen aiemmin saanut bannia facebookista muutaman päivän siteerattuani ensin Tooraa, mitä se sanoo homoseksuaaleista, sitten siteerattuani Martti Lutherin puheita juutalaisista. On täysin käsittämätöntä, että vihapuhetta ei saa Facebookissa siteerata edes kritiikkiä varten. Mutta toisaalta tämä osoittaa, että Lutherin tekstit ovat vihapuhetta, eikä mitään muuta. Mutta miten voi paljastaa antisemitismin, jos ei saa siteerata vihapuhetta?

Nyt sain seitsemän päivää bannia siteerattuani Konstantinus Suurta, hänen tekstiään pääsiäisestä:

“Alkuun päätimme, että ei ole sopivaa seurata juutalaisten tapoja tämän pyhän juhlan suhteen, koska heidän kätensä ovat rikoksen tahraamat, näiden kirottujen miesten mielet ovat sokaistut. Täten älköön meillä olko mitään yhteistä juutalaisten kanssa, jotka ovat vihollisiamme. Varokaamme täten kaikkea yhteistä tämän pahan tien kanssa. Sillä miten he voisivat olla mistään oikeassa, jotka olivat syyllisiä Herramme kuolemasta, jotka ovat sekaisin päästään, jotka eivät seuraa tervettä järkeä, vaan jotka hillittömästä kiihkosta järjettömästi kulkevat sinne tänne… Jos sinun puhdas mielesi osallistuu näin täysin häijyn kansan tapoihin… Täten tämä epäsäännöllisyys täytyy korjata, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä noiden Herramme murhaajien kanssa… Jotta ei olisi mitään yhteistä juutalaisten väärän valan kanssa.”

Konstantinus täten sanoo, että viettäkäämme sapatin sijaan sunnuntaita, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä näiden kirottujen juutalaisten kanssa. Ja Facebook tulkitsee tämän vihapuheeksi. Onko tämän tekstin julkaiseminen todellakin seitsemän päivän bannin arvoinen?

No, onhan se ihan hyvä välillä pitää paastoa Facebookista. Voi sillä välin väitellä ja kiivailla vaikka Suomi24 palstalla :=)

Sapatti.fi

Hämeen Messiaaniset RY:n, nettisivusto messiaaniset.fi on nyt kuollut ja kuopattu, olimme sitä mieltä, että kukaan ei tiedä, mitä termi messiaaninen tarkoittaa.

Projektin tuhkista on noussut uusi projekti, Sapatti.fi. Tällä sivustolla tarjoilemme tietoa sapatista sekä listaamme sapattikokouksia ympäri maan. Tarkoitus on edistää tietoutta sapatista opillisista suuntauksista huolimatta. Shabbat shalom!

Jeesus, Israelin Messias

Yeshua hepreaksi

Me uskomme, että Jeesus (Jeshua) on meidän Herramme, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Daavidin poika, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, rabbi ja profeetta, itse Jumalan Poika. Seurakunnassamme kutsumme Jeesusta hänen hepreankielisellä nimellään Jeshuaksi. Heprean sana Jeshua tarkoittaa pelastusta (Mt. 1:21) ja paino tällä sanalla on toisella tavulla. Suvaitsemme kuitenkin niitä, jotka kutsuvat Jeesusta suomenkielisellä nimellä Jeesukseksi. Tässä opetuksessa jatkossa kutsumme kuitenkin Jeesusta Jeshuaksi. Tässä opetuksessa pohdimme Jeshuaa, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt meidän edestämme ja mitä tarkoittaa, että meidän tulee seurata Mestariamme Jeshuaa.

Tiedemaailma on yksimielinen siitä, että Jeshua oli todellinen historian henkilö. Kukaan ei kiistä, etteikö Jeshua olisi ollut rabbi ja profeetta. Moni uskoo mielellään Jeshuaan, joka oli viisas ja taitava juutalainen rabbi, jonka eettiset opetukset olivat vertaansa vailla. Mutta Jeshuan opetuslapset olivat vakuuttuneita, että tämä mies oli enemmän kuin vain rabbi – enkeleitä korkeampi, itse Jumalan Poika. Jeshuaa kutsutaan Raamatussa Daavidin pojaksi (Mt. 15:22; 20:30, Mk. 10:47). Jeesuksen sukuluettelot todistavat, että hän oli sukua sekä Marian että Joosefin kautta Daavidille. Täten Jeshua voi olla Israelin Messias, juutalaisten kuningas, sillä hän oli Daavidin poika, syntynyt Daavidin kaupungissa Betlehemissä kuten profeetat ennustivat. “Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” (Miika 5:2)

Heprean sana Mashiach, Raamatuissamme käännetty Messiaaksi tai kreikan mukaan Kristukseksi, tarkoittaa voideltua. Kuninkaat voideltiin öljyllä virkaansa, kuten luemme Raamatusta. Jeshuaa ei koskaan voideltu öljyllä ja asetettu hallitsemaan Jerusalemissa maallisena kuninkaana – Jeshua itse sanoo, että hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta (Joh. 18:36). Tämä asia on hiertänyt ja hiertää edelleen juutalaisia, sillä monet odottivat Messiaan olevan maallinen hallitsija, joka vapauttaa juutalaiset vihollistensa ikeestä. Jeesuksen kuningaskunta on hengellinen kuningaskunta, maailmanlaajuinen Jumalan Israel. Juutalaisille, jotka odottavat maallista kuningasta, voidaan esittää kysymys, missä kohtaa profeetat sanovat Messiaan olevan maallinen hallitsija? Juutalaiset odottavat edelleen Messiasta, joka kokoaa hajaannuksesta Israelin heimot, rakentaa kolmannen temppelin Jerusalemiin ja perustaa maan päälle Messiaanisen globaalin rauhan ajan. Me Jeshuan seuraajat tiedämme, että Jeshua tulee toteuttamaan nämä profetiat toisessa tulemisessaan.

Kyltti Jeshuan ristin yllä julisti Jeshuan olevan juutalaisten kuningas. Juutalaiset närkästyivät tästä ja vaativat, että kyltti korjattaisiin muotoon “hän on sanonut olevansa juutalaisten kuningas” (Joh. 19:21). Pilatus vain totesi, että “minkä kirjoitin, sen kirjoitin”. Pilatus täten tietämättään julisti koko maailmalle Jeshuan olevan Israelin kuningas. Jeshua kutsuu monta kertaa Jumalaa Isäkseen, tehden näin itsestään Jumalan Pojan. Kaikki Jeshuan puheet taivaallisesta Isästä ovat käsittämättömiä, jos hän todellisuudessa ei ollut Jumalan Poika. Pietari vahvistaa, että Jeshua on todellakin itse Jumalan Poika “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. (Mt. 16:16) Myös Natanael kutsuu Jeshuaa Jumalan Pojaksi “Natanael vastasi ja sanoi hänelle: “Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”.” (Joh. 1:49) Mitä tarkoittaa Jumalan Poika? Wikipedian mukaan “Jumalan Poika on Raamatun Vanhassa ja Uudessa testamentissa esiintyvä ilmaus, joka kristinuskossa tavallisesti viittaa Jeesuksen ainutlaatuiseen asemaan suhteessa Isään Jumalaan.” Sama artikkeli kertoo, että juutalaisuudessa Jumalan poika voi viitata enkeleihin, ihmisiin tai ihmiskuntaan kokonaisuutena, se viittaa luotuihin olentoihin eikä sinänsä jumalalliseen olentoon. Voimme olla yhtä mieltä siitä, että Jumalan Poika ei tarkoita, että Jeshua olisi kirjaimellisesti Jumalan fyysinen jälkeläinen, koska tällöin Jeshualla pitäisi olla taivaassa sekä Isä että Äiti, mikä olisi harhaoppia kaikkien kristittyjen mielestä. Jumalan Poika tarkoittaa, että Jeshua on Jumalan ainoa Poika, eikä ole ketään toista, joka olisi niin lähellä Jumalaa, kuin Jeshua on Isää. Voimme pitää Jeshuaa jumalallisena, Jumalan Poikana, korkeimpana olentona, joka koskaan on kulkenut maan päällä.

Vanhan testamentin profetioiden perusteella Qumranin essealaisten lahko odotti tulevaksi kahta eri Messiasta, Daavidin poikaa, joka olisi maallinen hallitsija ja sitten Aaronin poikaa, joka on ylipappi. Heprealaisrkirjeen kirjoittaja esittää, että Jeshua on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tässä opetus, jota Qumranin lahko ei ollut oivaltanut – Daavidin poika voi toimia ylipappina, koska hän on ylipappi Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Täten yksi henkilö, Messias Jeshua, voi olla sekä kuningas, että ylipappi. Meidän ylipappimme ei uhrannut pukkeja ja sonneja, vaan hän uhrasi yhdellä kertakaikkisella uhrilla itsensä meidän puolestamme, kantoi meidän syntimme ristinpuulle, kärsi rangaistuksen meidän synneistämme meidän puolestamme ja sovitti meidät ikuisiksi ajoiksi olemaan vanhurskaita Jumalan edessä. Tässä on kristinuskon keskeinen sanoma, johon me yhdymme. “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

Miten me pelastumme? “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:9,10) Raamattu todistaa, että me pelastumme yksin uskon kautta, uskomalla, että Jeshua on kuollut meidän syntiemme vuoksi ja herätetty kuolleista kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua. Juutalainen nuori mies kysyi Jeshualta, että mitä minun pitää tehdä, jotta pelastuisin? (Mk. 10:17) Jeshua ei vastaa, että väärin kysytty, Jeshua sanoo, että pidä käskyt. Jeshua ei sano, että lue Athanasiuksen uskontunnustus joka päivä, usko se, niin sinä pelastut. Ei, vaan tältä mieheltä puuttui jotain. Jeshua vastasi hänelle, että myy kaikki mitä sinulla on, anna rahat köyhille ja seuraa minua. Seuraa minua! Miten Jeshuaa seurataan? Johanneksen mukaan meidän tulle vaeltaa niin kuin Jeshua vaelsi (1. Joh. 2:6). Jeshua noudatti Tooraa, Mooseksen lakia. Jos seuraamme Mestariamme Jeshuaa, silloin noudatamme Tooran käskyjä. Johanneksen mukaan rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat (1. Joh. 5:3). Jos pelastus on yksin armosta, miksi meidän tulisi noudattaa käskyjä? Me noudatamme uudessa liitossa Tooran käskyjä, emme siksi, että pelastuisimme niiden kautta, vaan koska meidät on pelastettu. Paavali vääntää tämän asian rautalangasta, emme saa tehdä syntiä, vaikka olemme armon, emme lain alla (Room. 6:1,2,15). Kun meidät kerran on puhdistettu kaikesta vääryydestä, kaikki hirvittävät syntimme on sovitettu ristillä, kuinka enää palaisimme takaisin entiseen elämäämme tekemään kauhistuttavaa syntiä? Huomaamme täten, että pelastumme yksin uskosta, mutta uskoon tultuamme me noudatamme Tooran pyhiä, vanhurskaita, hyviä (Room. 7:12), täydellisiä (Ps. 19:7) ja ikuisia (Ps. 119:152) käskyjä, koska näissä käskyissä on Jumalan hyvä tahto meitä kohtaan, käskyt on tarkoitettu meille elämäksi ja käskyjen rikkominen on syntiä, josta seuraa hirvittävä kirous.

Jeshua täten on paitsi taitava rabbi, viisas profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, ennen kaikkea syntiemme sovittaja ja meidän Vapahtajamme. Seuraamalla juutalaista Jeshuaa sinä pelastut, kun suullasi tunnustat, että hän on Herra. Pelastukseen ei vaadita mitään muuta. Olkoon Herramme Messiaan Jeshuan armo sinun kanssasi!

Messiaaniset.fi

Hämeen Messiaaniset RY:n kotisivut osoitteessa Messiaaniset.fi on nyt muokattu palvelemaan koko Suomen ns. messiaanisten uskovien yhteyttä. Sivustolle on tarkoitus koota tietoa sapattikokouksista ja muista messiaanisista tapahtumista. Me emme ole Suome messiaanisten järjestöjen kattojärjestö, vaan tarkoitus on vain palvella näitä yhteisöjä. Mainostamalla tapahtumaasi sivustollamme et sitoudu meidän oppiimme.

Alaotsikko on nyt muotoa “Israelin Jumalaan ja Raamattuun uskovien yhteisö”. Tämä oli määritelmä, johon päädyimme kokouksessamme, ja tässä on tiiviisti sanottu kaikki mitä uskomme.

Jos sinulla on tietoa messiaanisesta toiminnasta Suomessa, voit laittaa meille tietoa sähköpostitse osoitteeseen messiaaniset@gmail.com.

Voiko kirkko olla väärässä?

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Helsinki_July_2013-27a.jpg

Facebookissa eräs ystävä ihmetteli suureen ääneen, miten jotkut ovat luopumassa kristillisestä uskosta ja kuvittelevat, että kirkko olisi 2000 vuotta ollut väärässä. Miten olisi mahdollista, että kirkko olisi väärässä?

Itsehän olen sitä mieltä, että kirkko on käsittänyt asiat väärin jo viimeiset 2000 vuotta. Joten saanen vastata tähän lyhyesti.

Raamattu on juutalainen kirja. Raamattu kannesta kanteen on juutalaisten kirjoittama teos. En usko niitä kristittyjä, jotka sanovat Luukkaan olleen pakana – mikään Luukkaan kirjoituksissa ei viittaa siihen, etteikö hän olisi läpikotaisin tuntenut juutalaisuutta, eikä mikään hänen kirjoituksissaan viittaa siihen, että hänen olisi täytynyt olla pakana.

Jeesus oli juutalainen, opetuslapset olivat juutalaisia, apostolit olivat juutalaisia ja Paavali oli juutalainen. Kaikkien näiden Pyhä Raamattu oli Vanha testamentti – he eivät tienneet Uudesta testamentista yhtään mitään, eivätkä kenties edes olleet tietoisia, että tällainen teos nyt oli tekeillä.

Uuden testamentin apostolien usko lepäsi tukevasti Tooran varassa. Kun nyt sitten synagooga virallisena laitoksena ei lähtenyt seuraamaan Jeesusta, kun he rukouksiinsa ottivat kirouksen kristittyjä vastaan, ei kristityillä enää ollut mitään asiaa synagoogaan. Apostolien teoissa tärkeä päätös ympärileikkauksesta tehtiin Jerusalemissa. Kun valta siirtyi apostoleilta pakanakirkkoisille, niin pian kirkkoisät opettivat, että meillä ei tule olla mitään yhteistä noiden kirottujen juutalaisten kanssa ja että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Kirkko jo varhain luopui sapatista, ruokasäädöksistä ja kaikista juutalaisista tavoista, Herran pyhien juhlien sijaan kirkkoisät keksivät omasta päästään juhlia ja kirkko erkaantui täysin synagoogasta ja juutalaisesta uskosta.

Mitä siitä seurasi? Kirkkoisien kädet olivat vapaat. Nyt sai omasta päästään veistellä aivan millaista teologiaa tahansa. Juutalaiset juuret oli katkaistu, synagoogalaitos oli asetettu kirkon kiroukseen ja juutalainen, joka halusi seurata Jeesusta, pakotettiin ottamaan kaste ja liittymään Rooman kirkkoon.

Eli siis kirkko, varhainen katolinen kirkko, omaksui hellenistisiä tapoja, kreikkalaista filosofiaa ja rakensi koko oppinsa kaiken muun kuin pyhien juutalaisten Kirjoitusten varaan.

Tämän surullisen kehityksen hedelmää kantaa kirkko edelleen.

Tässä siis syy, miksi on mahdollista, että kirkko on ollut väärässä 2000 vuotta.