Alkukirkon salaisuus

Kirkko on uusi Israel. Hän, jolle Kirkko ei ole äiti, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman Kirkkoa. Totuus ja armo on uskottu Kristuksen Kirkon huostaan. Kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen. Kristuksen Kirkko on uusi temppeli. Sinun toivosi on Kirkko, sinun pelastuksesi on Kirkko.

Näyttikö alkukirkon jumalanpalvelus tältä? CC-4.0 Dmtrprmk

Tässä muutama suora lainaus Juho Sankamon teoksesta “Alkukirkon salaisuus”. Kaikki vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä, kuten tulen osoittamaan. Juho Sankamo on teologian tohtori, Jerusalemissakin opiskellut mukava mies, joka on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi hiljattain. Sankamon kirjan tarkoituksena on lähteä tutkimusmatkalle ja selvittää, millainen oli alkukirkko. Ensin täytyisi tietenkin määritellä alkukirkko, onko se ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuosisadan seurakunta? Sankamo ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa alkukirkolla. On merkittävää, että tutkimusmatkallaan Sankamo lainaa huomattavasti enemmän kirkkoisiä, kuin Raamattua. Täten se kuva kirkosta, jonka hän meille esittää, perustuu pitkälti myöhempiin kirkon vaiheisiin. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua jo sadassa vuodessa. Minä rohkenen väittää, että kirkko 300-luvulla ei enää ollut lähelläkään ensimmäisen vuosisadan apostolista seurakuntaa. Jotain dramaattista nimittäin tapahtui alkukirkolle jo varhain. Sankamo mainitsee kirkon skismat, mutta ei kerro meille kaikkein suurimmasta skismasta, nimittäin siitä, joka erotti kirkon sen juutalaisista juurista. Tuo skisma erotti pysyvästi pakanat juutalaisista, kirkko irtisanoutui kaikesta juutalaisuudesta ja omaksui pakanallisia tapoja, joiden myötä messiaanisten juutalaisten oli mahdoton toimia kirkon piirissä. Näin on edelleen tänä päivänä. Vai käykö sinun Kirkkosi ehtoollispöydässä juutalaisia sankoin joukoin? Onko luterilaisella tai katolisella kirkolla ehtoollisyhteys messiaanisten juutalaisten kanssa? Tarjotaanko ehtoollisella kosher-viiniä?

Sankamo toki käsittelee kirkon juutalaisia juuria kokonaisen luvun verran, mutta mitään käytännön sovellusta Sankamolle näillä juurilla ei ole, se jää anekdootiksi – alkukirkon juuret olivat juutalaisuudessa – mutta nyt kirkko on päässyt niistä irti. Sankamo mainitsee, että apostolit olivat kaikki juutalaisia, helluntaina Jerusalemiin tulleet kansat olivat kaikki juutalaisia, täten ensimmäiset 3000 uskoon tullutta miestä olivat kaikki juutalaisia. Mutta jostain syystä Sankamo kutsuu näitä juutalaisia kristityiksi. Kuinka juutalainen voi olla kristitty? Raamatussa yksikään apostoleista ei kertaakaan kutsu itseään kristityksi, mutta esim. Paavali monta kertaa kutsuu itseään juutalaiseksi (Fil. 3:4-6; Apt. 21:39; 22:3). Juutalaisten juurien käsittely jää tässä kirjassa varsin ohueksi. Sen sijaan jos keskitymme yksin Raamatun antamaan kuvaan alkukirkosta, meidän eteemme aukeaa varsin selvä kuva juutalaisesta seurakunnasta, joka kokoontui sapattina synagoogassa (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2; 17:10-12; 18:4; 18:19,20; 19:8), noudatti Tooraa ja opetti Tooraa (Apt. 21:24; 25:8; 28:17), julisti Messiaasta aina alkaen Mooseksesta ja profeetoista (Apt. 17:2‭-‬3; 18:28; 28:23) – tämä Kristuksen ruumis oli yhtä kuin Israelin seurakunta.

Uuden testamentin ihmeellinen sanoma on, että armo ja pelastus kuuluvat myös pakanoille, että se kuului Israelille oli itsestäänselvää. “Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.” (Apt. 13:23) Raamatusta luemmekin, kuinka Jumala joutui tämän asian apostoleille vääntämään rautalangasta, että heidän tuli kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Toki profeetat ovat tämänkin asian ilmaisseet jo Vanhassa testamentissa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, mutta kaikille juutalaisille tämä ei ollut selvää. Sanoohan Jeremia, että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31). Huomaa myös, että Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Apostolit hämmästelivät sitä, että Pyhä Henki vuodatettiin myös pakanoiden päälle. Nykyään asetelma on päälaellaan, kristityt pitävät itseään Jumalan kansana ja pohtivat, voiko pelastus kuulua myös juutalaisille. Suoranainen antisemitismi ja korvausteologia on vaivannut kirkkoa pitkään. Vaikka on selvää, että Sankamo ei ole antisemitisti, korvausteologia on kuitenkin saanut hänestäkin otteen. Niinpä hän kirjoittaa, että Kirkko on uusi Siion. Sankamo tulkitsee Vanhan testamentin profetioiden Israelista täten koskevan todellisuudessa kirkkoa. Hän lainaa Jesajan jakeita 2:2-3, joita on tässä syytä lainata kokonaisuudessaan:

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.”

Koska kirkko on uusi Israel, Sankamo katsoo, että tämä profetia koskee kirkkoa. Ilmeisesti täten Rooma on uusi Jerusalem, josta lähtee evankeliumi ja kansat aikojen lopulla virtaavat pakanakirkkoihin ja Rooman huomaan. Tällainen tulkinta on tietenkin törkeää Raamatun sanan vääntämistä kieroon. Tässä Jesajan profetiassa sanotaan, että kaikki kansat aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa lopun aikojen kirkosta, jonne kansat virtaavat. Jerusalem tulee edelleen olemaan tapahtumien keskipisteessä, aivan kuten se oli 2000 vuotta sitten.

Entä pakanat sitten? Faktahan on, että evankeliumi levisi pakanoiden keskuuteen ja maan ääriin, syntyi katolinen kirkko Roomaan, mutta juutalaiset pitkälti hylkäsivät evankeliumin. Voiko tällainen kirkko, joka on täysin irrallaan Israelista, olla Jumalan kansa? Lainasimme jo Jesajaa, katsotaan, mitä muut profeetat sanovat pakanakansoista aikojen lopulla:

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ Sakarja 8:22‭-‬23

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16‭-‬19

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Jesaja 66:17

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Jesaja 66:23

Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua. Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!” ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.” Jeremia 16:19‭-‬21

Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Sakarja 2:15

En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa, jossa kerrottaisiin pakanakirkosta, joka on uusi Israel, kansoista, jotka muodostavat uuden Jumalan kansan, kirkosta, jonka sydän on Roomassa, eikä Jerusalemissa. En myöskääm löydä profetiaa tulevasta Messiaan kansasta, joka syö saastaista, pyhittää sapatin sijaan sunnuntain, viettää joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, leikkaa hiuksensa ohimoilta ja hylkää Tooran. Se kuva, joka Raamatun profeetoista välittyy pakanakansoista, tuskin miellyttää kristittyjä. Raamatun mukaan nimittäin pakanat tulevat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, viettävät lehtimajanjuhlaa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeeseen, ja heistäkin tulee Jumalan kansa. Syntyykö siis pakanoista toinen kansa Israelin rinnalle? Ei, vaan heidät oksastetaan Israeliin, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11. Efesolaiskirjeen toinen luku kuvaa samaa ilmiötä, meistä pakanoista tulee osa pyhää perhettä, meidät liitetään Jumalan kansaan, Israeliin. Näin ollen kaikki puhe kirkosta uutena Israelina on täysin vastoin Raamatun pyhää sanaa.

Sankamo väittää, että Raamattu puhuu alinomaa kirkosta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Raamattussa nimittäin sana “kirkko” esiintyy tasan nolla kertaa. Vanhassa testamentissa esiintyy sana qahal (קהל), joka tarkoittaa aina Israelin seurakuntaa. Uudessa testamentissa kreikan sana ekklesia (ἐκκλησία) on raamatunkäännöksissämme käännetty aina seurakunnaksi. Kun nyt keksitään omasta päästä termi “kirkko”, sille voi antaa aivan mitä merkityksiä tahansa. Ja sitten on helppo väittää, että kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen.

Sankamo kirjoittaa: “Varhaiset kristityt aina Paavalista alkaen näkivät tässä Siionissa esikuvan kirkosta, joka on meidän äitimme.” Ensinnäkin, kuten jo esitin, Paavali ei ollut kristitty, vaan juutalainen. Toiseksi, Paavali ei kertaakaan puhu sanaakaan mistään ihmeen kirkosta, vielä vähemmän kirkosta, joka on meidän äitimme. Galatalaiskirjeessä (Gal. 4:26-28) toki Paavali kutsuu taivaallista Jerusalemia äidiksemme, mutta tällä ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä.

Sankamo väittää, että on itsestään selvää, että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman kirkkoa. Tällainen väite on helppo kumota. Minä olen eronnut kirkosta, mutta luen edelleen Raamattua ja tunnen Messiaan oikein hyvin. Se siis on täysin mahdollista ilman kirkkoa. Oman valtansa pönkittämiseksi katolinen kirkko on keksinyt tämän opin. Mutta minä väitän, että me emme voi olla seurakunta erillään Israelista, erossa Jumalan pyhästä ja valitusta kansasta. Olisiko paha harhaoppi sanoa, että Israelin ulkopuolella ei ole pelastusta?

Sankamo myöntää, että pakanat ovat Kristuksessa Aabrahamin perillisiä yhdessä “juutalaiskristittyjen” kanssa. Unohdetaan, että Sankamo käyttää loukkaava termiä “juutalaiskristitty”. Keskitytään siihen, että pakanat ovat Aabrahamin perillisiä, pyhää perhettä – Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat heidänkin isiään – mitä se tarkoittaa? Että pakanat muodostavat oman pakanakirkon? Ei, vaan kuten jo aiemmin esitin, meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin ja meistä tulee pyhä perhe yhdessä juutalaisten kanssa. Kristuksen ruumis on yksi ja se koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tuleeko pakanoista siis juutalaisia? Ei, me olemme edelleen pakanoita, me olemme samassa asemassa kuin muukalaiset, jotka vaelisivat yhdessä Israelin kanssa autiomaassa. Toora sanoo, että muukalaista ja juutalaista koskee sama laki:

Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.” (4. Moos. 15:14-16)

Sankamo puhuu apostolisesta suksessiosta useampaan otteeseen, mutta ei kerro, missä kohtaa Raamattua tämä pyhien käsien päällepaneminen ja apostolinen voitelu asetetaan seurakunnan kaitsijan vaatimukseksi. Ei ainakaan 1. Tim. 3:1-7, jossa Paavali listaa vaatimukset seurakunnan kaitsijalle. Koko ajatus siitä, että apostolinen suksessio millään tavalla takaisi opin erehtymättömyyden, on täysin absurdi. Myöhemmin kirjassaan Sankamo myöntää, että apostolinen suksessio ei varjellut diakoni Nikolaosta harhaopeilta. Miten se siis suojeli yhtään ketään? Vielä vähemmän on todennäköistä, että 2000 vuotta sitten pään päälle laitetut kädet nyt varjelisivat katolisen kirkon Paavia, tai luterilaisen kirkon arkkipiispaa, tai yhtään ketään.

Jerusalemin temppeli

Sankamo esittää, että seurakunta on Jumalan temppeli ja että yksittäinen kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Näin ilmeisesti Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita mihinkään. Jos asia on näin, miksi seurakunta kokoontui alati joka päivä temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin (Lk. 24:53; Apt. 2:46; 5:42)? Sankamo kirjoittaa temppelistä pitkälti, mutta ei tunnu näkevän, että alkuseurakunnalle temppeli oli edelleen tärkeä hengellisen elämän keskus. Paavali osallistui jopa nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhri temppelissä (Apt. 21:26). Jos temppeli olisi käynyt tarpeettomaksi Jeesuksen sovitustyön jälkeen, eikö Jumala olisi tuhonnut koko temppelin saman tien? Nyt temppeli sai olla pystyssä peräti 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Se että temppeli lopulta tuhoutui, oli järkyttävä tragedia sekä juutalaisille että kristityille. Toki Jeesus ennusti temppelin tuhon, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä sen käytyä tarpeettomaksi. Eivätkö juutalaiset paremmin ymmärtäisi uhrin merkityksen, jos he edelleen uhraisivat?

Sankamo väittää, että kaatamalla pöydät temppelissä Jeesus “kumosi Israelin kansallisen syntien sovituksen, joka perustui temppelin kulttiin.” Miten ihmeessä pöytien kaataminen kumosi koko temppelikultin? Sankamo väittää, että uhrieläinten kauppa temppelialueella oli välttämätöntä, samoin ilmeisesti myös rahanvaihtaminen. Kumpikaan ei ollut välttämätöntä. Rahaa saattoi vaihtaa ja eläimiä ostaa aivan missä päin Jerusalemia tahansa, sen ei ollut pakko tapahtua juuri temppelialueella. Näin ollen Jeesus siis teollaan vastusti temppelin väärinkäytöstä – papit olivat tehneet temppelistä rosvojen luolan. Jos Jeesus olisi kaatanut temppelin alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme väittää, että Jeesus teollaan halusi osoittaa, että temppelikultti oli tullut tiensä päähän. Luulisi katolilaisen Sankamon arvostavan Paavi Benedictuksen sanoja: “Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.”

Kovin luovalla tavalla Sankamo kuvailee Jeesuksen kaataneen temppelin pöydät asettaakseen uuden pöydän – ehtoollispöydän, mutta kun näillä rosvojen pöydillä ei ollut mitään tekemistä minkään temppelikultin kanssa, jää tämä kuvailu täysin satuiluksi.

Sankamo peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. “On mahdotonta kuvitella juutalaista Messiasta, joka ei kokoaisi kansaa ympärilleen.” Minun on mahdoton kuvitella juutalaista Messiasta, joka hylkää Israelin, kumoaa Tooran, häpäisee sapatin, julistaa saastaiset eläimet puhtaaksi ja korvaa Israelin seurakunnan pakanallisella katolisella kirkolla. Se on selvää, että tarvitaan yhteisöä, tarvitaan Kristuksen ruumista, mutta kun tuo Kristuksen ruumis ei ole katolinen kirkko, vaan Jumalan Israel.

Sankamo otsikoi erään kirjansa luvun “Siinailta Siionille – Laki tappaa, Henki tekee eläväksi”. Laki tappaa? Sankamo esittää, että lain antamista seurasi synnin paljastuminen ja 3000 ihmisen kuolema, mutta Pyhän Hengen vuodattamista seurasi 3000 ihmisen pelastuminen. Tämä on tietenkin totta, mutta se ei tarkoita, että laki tappaa. Raflaava otsikko, kylläkin. Sankamo myöntää, että laki on hyvä, kuten Paavalikin sanoo (Room. 7:12), “mutta siinä on se vaarallinen puoli, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä.” Miksi se olisi huono asia, että laki paljastaa synnin? Se on yksi lain tehtävä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista, että laki tappaa. Israelilaiset, jotka rikkoivat lakia, saivat surmansa. Silloinhan lain rikkominen tappaa, laittomuus tappaa, laki ei tapa ketään. Mutta tällainen retoriikka on suoraa jatkumoa kirkon vuosituhantiselle antinomistiselle traditiolle, jonka mukaan laki on julma, paha, hirvittävä, valtava taakka – niin kamala, että se tappaa.

Roomalainen kirkko.

Sankamo tekee ison numeron Rooman seurakunnasta. Rooma oli toki tärkeä seurakunta, kirjoittaahan Paavali pisimmän kirjeensäkin juuri Rooman seurakunnalle. Mutta kuitenkin myöhemmin Sankamo itsekin myöntää, että isoin päätös, päätös ympärileikkauksesta, tehtiin Jerusalemissa. Jerusalem täten oli alkukirkon pääkallopaikka, ei Rooma. Vasta sitten, kun kirkko erkani juutalaisuudesta, tuli Roomasta sen pääkaupunki. Mutta alkukirkon keskus oli ehdottomasti Jerusalem. Katso tästä, mitä Raamattu profetoi Jerusalemista. Missä kohtaa Raamattua on ainutkaan profetia Roomasta?

Jerusalemin kokouksesta Sankamo tekee surullisen tulkinnan. Hän väittää, että kokouksessa päätettiin, että pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Onko Sankamo aivan tosissaan? Ei siis tarvitse noudattaa kymmentä käskyä, eikä rakkauden kaksoiskäskyä? Missä kohtaa apostolien kokousta (Apt. 15) esitetään, että Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Moni on ehdottanut tätä jaetta: “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät” (Apt. 15:28) – tässä tulkitaan usein kuorman tarkoittavan Mooseksen lakia, mitä muutakaan se voisi kristityn mielestä tarkoittaa? Mooseksen lakihan on valtava taakka ja kuorma, niin kuin Raamatussakin sanotaan – ei sitten yhtään missään kohtaa. 5. Moos. 30:11 sanoo, että laki ei ole liian vaikea noudatettavaksi ja 1. Joh. 5:3 sanoo, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Täten kuorma, josta tässä puhutaan, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia. Sitä paitsi koko tulkinta on täysin absurdi, että Mooseksen lakia ei tarvitse pakanoiden noudattaa, sehän johtaa hillittömään laittomuuteen. Jos Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa, miksi Jaakob sanoo “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Sankamo kuitenkaan ei ole tulkintansa kanssa yksin, hänellä on kirkon lähes 2000 vuotta vanha traditio tukenaan. Tätä asiaa ei ymmärtänyt edes Luther, joten onko ihme, jos asia ei ole avautunut Sankamollekaan?

Eräs mielenkiintoinen lainaus kirkkoisiltä löytyy tästä kirjasta Ignatiukselta: “Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan.” Ai siis ei käy päinsä mainita juutalaista Messiasta ja seurata hänen opetustaan? Tällaiset kirkkoisien sepustukset ovat mitä huvittavinta luettavaa. Koko Raamattu on käännetty päälaelleen. Juutalainen Messias onkin pakanoiden Kristus, joka vähät välittää Toorasta. Vuorisaarnassa Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja apostolit noudattivat Tooraa ja elivät juutalaisuuden mukaan. Minä rohkenen väittää, että ei käy päinsä mainita juutalaisten kuningasta ja seurata pakanallisia tapoja.

Ei tule yllätyksenä, että tällaisessa kirjassa sivutaan tietenkin myös sunnuntaita. Kuten tyypillistä, argumentit ovat perin tuttuja ja kovin heikkoja. Sankamo kuitenkin onnistuu yllättämään. Hän lainaa Justinos Marttyyriä ja esittää, että alkuseurakunta kokoontui sunnuntaisin: “Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhyeinen kokous…” Auringon päivä? Sankamo ei näe mitään ongelmaa siinä, että sunnuntaita kutsutaan auringon päiväksi. Sunnuntai oli pyhäpäivä pakanoilla, jolloin palvottiin aurinkoa. Tämä pakanallinen tapa levisi alkuseurakuntaan jo varhain, sitä laajemmalle mitä laajemmin kirkko erkani juutalaisuudesta. Tämä oli varmasti kirkon tarkoituskin, erottautua juutalaisista, ja mikä parempi keino, kuin sapatin sijaan pyhittää sunnuntai. Sankamo esittää ikään kun faktana, että kristittyjen tapa oli pyhittää sunnuntai jo apostolien aikana ja tarjoaa väitteensä tueksi peräti kahta jaetta, Apt. 20:7 ja 1. Kor. 16:2. Olen kirjoittanut näistä jakeista laajemmin tässä, kuten muistakin jakeista, joilla usein puolustetaan sunnuntain viettoa. Kommentoin vain lyhyesti, että Apt. 20:7 on ainut jae Raamatussa, jossa kerrotaan seurakunnan olleen koolla sunnuntaina. Voiko täten yhden jakeen perusteella väittää, että kyseessä olisi ollut vakiintunut tapa? Syykin kokoukselle kerrotaan tuossa samassa jakeessa, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Missään kohtaa ei sanota, että oli kokoonnuttu jumalanpalvelukseen, että olisi levätty kaikesta työstä kyseisenä päivänä, että kyseistä päivää olisi mitenkään pyhitetty. Siinä sanotaan vain, että oli kokoonnuttu murtamaan leipää, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä alkuseurakunta mursi leipää kodeissa joka päivä (Apt. 2:46). 1. Kor. 16:2 taas kehottaa laittamaan rahaa syrjää alkukielen mukaan kukin tykönään, eli siis kotonaan, viikon ensimmäisenä päivänä. Mistään sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista tässä ei puhuta sanaakaan, tapa, joka vakiintui vasta paljon myöhemmin. Koska sapattina ei rahaa käsitelty, mikä parempi keino varmistaa keräys, kuin että jokainen viikon ensimmäisenä päivänä kotonaan laittaa rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiansa. Lopulta tämä sapattikysymys on varsin yksinkertainen, kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Raamattua meille annetaan mitään lupaa rikkoa kymmentä käskyä, eikä missään kohtaa Raamattua kerrotaan yhdenkään seurakuntalaisen koskaan pyhittäneen sunnuntaita.

Lopuksi Sankamo käsittelee pitkään ehtoollista, paneutumatta kuitenkaan transsubstantiaatio-opin ja reaalipreesenssin eroihin tai Zwinglin ja Lutherin kädenvääntöön aiheesta. Hän pitää kiinni siitä, että ehtoollisaineet ovat todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Raamatun verensyöntikieltoa, josta kerrotaan sekä Vanhassa (3. Moos. 17:10-11) että Uudessa testamentissa (Apt. 15:28), hän kommentoi yllättävällä tavalla: “Todennäköisesti Jeesus käski meidän syödä hänen verensä juuri siksi, miksi Vanha testamentti kieltää israelilaisia syömästä eläimen verta.” Eli koska veressä on elävän olennon sielu, me saamme Kristuksen itsensä hänen verensä kautta. Mutta jos kerran Raamattu kieltää meitä selvästi syömästä mitään verta, on tämä minulle varma osoitus siitä, että ehtoollisaineet eivät voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Jeesus ei koskaan opettanut ketään rikkomaan ainuttakaan Tooran käskyä, eikä tämäkään asia voi olla poikkeus. Toki Jeesus sanoo, että “tämä on minun ruumiini”, mutta Jeesus sanoo myös, että hän on tosi viinipuu (Joh. 15:1). Eikä kukaan väitä, että Jeesus olisi kirjaimellisesti viinipuu. Katolisen ja luterilaisen kirkon oppi ehtoollisesta ajaa helposti ehtoollisaineiden palvontaan. Näin vaskikäärmeestä tulee Nehustan. Symbolia palvotaan itse objektin sijaan.

Ehtoollisaineiden palvontaa. Kuvassa monstranssi, esine, jossa kannetaan konsekroitua ehtoollisleipää, eli siis Kristuksen ruumista.

Kirjansa Sankamo päättää ytimekkäästi: “Kirjani yksi pääviesti on, ettei Jeesusta Kristusta voida erottaa hänen morsiamestaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. On pidemmän päälle mahdotonta rakentaa pysyvää suhdetta Hyvään paimeneen, jos ei suostu olemaan hänen laumassaan.” Aamen. Mutta onko tuo lauma pakanallinen katolinen kirkko, vai Yeshua Messiaan lammaslauma, Jumalan Israel?

Pyhä Jerusalem

Jerusalem

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.” Jesaja 2:2‭-‬3

Sinä päivänä puhalletaan suureen soofar-torveen. Silloin tulevat Assurin maahan kadonneet ja Egyptin maahan karkotetut, ja kumartuvat Herran eteen pyhällä vuorella Jerusalemissa. Jesaja 27:13

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.Sakarja 12:9 FINRK
Niin kuin linnut, jotka levittävät siipensä, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia, varjelee ja pelastaa, armahtaa ja vapauttaa. Jesaja 31:5

Katso Siionia, juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, turvaisan asuinpaikan, telttamajan, jota ei siirretä, jonka vaarnoja ei ikinä repäistä irti, jonka köysistä ei yksikään katkea. Jesaja 33:20

Teitähän kutsutaan pyhän kaupungin mukaan, te pidätte tukenanne Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot. Jesaja 48:2

Herää, herää, pukeudu voimaasi, Siion! Pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki! Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. Jesaja 52:1

Puhjetkaa riemuhuutoihin, kaikki Jerusalemin rauniot, sillä Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut Jerusalemin. Jesaja 52:9

Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu. Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää. Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä. Ei sinua enää sanota “hyljätyksi”, eikä sinun maatasi enää sanota “autioksi”; vaan sinua kutsutaan “minun rakkaakseni” ja sinun maatasi “aviovaimoksi”, sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi. Sillä niinkuin nuori mies ottaa neitsyen avioksi, niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksensa; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta. Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko. Älkää antako hänelle lepoa, ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa. Herra on vannonut oikean kätensä ja väkevyytensä käsivarren kautta: En totisesti minä enää anna jyviäsi sinun vihollistesi ruuaksi, eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt. Vaan jotka viljan kokoavat, ne sen syövät ja ylistävät Herraa; ja jotka viinin korjaavat, ne sen juovat minun pyhissä esikartanoissani. Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille. Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Ja heitä kutsutaan “pyhäksi kansaksi”, “Herran lunastetuiksi”; ja sinua kutsutaan “halutuksi”, “kaupungiksi, joka ei ole hyljätty”. Jesaja 62

Minä riemuitsen Jerusalemista, minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valitusta. Jesaja 65:19

Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki te, jotka rakastatte häntä. Iloitkaa suuresti hänen kanssaan, te, jotka olette surreet hänen tähtensä, jotta saisitte imeä kylliksenne hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja nauttisitte hänen kunniansa runsaudesta.  Sillä näin sanoo Herra : Minä ohjaan hänen luokseen rauhan kuin virran ja kansojen rikkaudet kuin tulvivan joen. Te vain imette, teitä kannetaan käsissä, pidetään polvilla ja hyväillään. Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minäkin lohdutan teitä; Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. Jesaja 66:10‭-‬13

He tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista hevosilla, avoimilla vaunuilla ja katetuilla vankkureilla, muuleilla ja ratsukameleilla uhrilahjana Herralle minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, niin kuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran huoneeseen, sanoo Herra. Jesaja 66:20

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Kun minä käännän heidän kohtalonsa, niin vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa näin: ’ Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori!’ Jeremia 31:23

Tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä. Kun ne kuulevat kaikesta hyvästä, mitä minä sille teen, ne pelkäävät ja vapisevat kaiken hyvinvoinnin ja menestyksen vuoksi, jonka minä sille suon. Jeremia 33:9

Niinä päivinä Juuda pelastuu ja Jerusalem saa asua turvassa. Tämä on se nimi, jolla häntä kutsutaan: ’ Herra , meidän vanhurskautemme’, Jeremia 33:16

Olkoon Jerusalem sydämellänne. Jer. 51:50

Mutta jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa on pelastuneiden joukko, niin kuin Herra on sanonut. Jäljelle jääneiden joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. Joel 3:5

Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta Herra on kansansa turva, Israelin lasten varustus.   Te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi. Sinä päivänä vuoret valuvat rypälemehua, ja kukkulat vuotavat maitoa. Kaikissa Juudan puronuomissa virtaa vesi, ja Herran huoneesta kumpuaa lähde, joka kastelee Akasialaakson. Egyptistä tulee autio, ja Edom muuttuu autioksi aavikoksi väkivallan tähden, jota ne ovat tehneet Juudan asukkaille, kun ovat vuodattaneet viatonta verta heidän maassaan. Mutta Juuda pysyy asuttuna iäti ja Jerusalem polvesta polveen. Minä julistan heidät puhtaiksi verivelasta, josta en ollut heitä puhtaiksi julistanut. Herra on asuva Siionissa. Joel 4:16‭-‬21

Julista vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulevat kaupunkini olemaan ylitsevuotavia hyvistä antimista, ja vielä Herra lohduttaa Siionia ja valitsee vielä Jerusalemin.” Sakarja 1:17

Herra ottaa Juudan perintöosakseen pyhässä maassa ja valitsee jälleen Jerusalemin. Sakarja 2:16

Näin sanoo Herra: Minä palaan jälleen Siioniin ja asun keskellä Jerusalemia. Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi vuoreksi. Sakarja 8:3

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Sakarja 8:22

Sinä päivänä Herra suojelee Jerusalemin asukkaita. Kompastelevin heistä on sinä päivänä kuin Daavid, ja Daavidin suku on kuin jumalolento, kuin Herran enkeli heitä johtamassa. Sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Sakarja 12:8‭-‬9

Jerusalem on asuttu, eikä sitä enää vihitä tuhon omaksi. Jerusalem asuu turvassa. Sakarja 14:11

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16

Silloin Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieluisia niin kuin muinaisina päivinä ja entisinä vuosina. Malakia 3:4

Jumala varjelee Israelia ikuisesti

jerusalem - temple mount

Raamatun profeetat lupaavat, että Jumala siunaa ja varjelee Israelia ikuisesti. Raamattu lupaa levon ja rauhan niille, jotka rakastavat Israelia. Jumala solmii Israelin kanssa ikuisen rauhan liiton. Jerusalem on pyhä ikuisesti ja aikojen lopulla kaikki kansat virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamattu on jyrkästi vastaan kristittyjen harrastamaa korvausteologiaa, jonka mukaan kirkko on uusi Israel. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala milloinkaan hylkäisi Israelia, saati että Jumala milloinkaan korvaisi omaa omaisuuskansaansa pakanakirkolla. Tässä muutama jae profeetoista, jotka kertovat selvästi, että Jumala ei milloinkaan hylkää Israelia.

“Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” Ps. 121:4

“Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille! Ne, jotka sinua rakastavat, saavat levon ja rauhan.” Ps. 122:6

Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröi kansaansa, nyt ja ikuisesti. Psalmit 125:2

Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. Psalmit 130:8

Niin kuin linnut, jotka levittävät siipensä, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia, varjelee ja pelastaa, armahtaa ja vapauttaa. Jesaja 31:5

Silloin on vanhurskauden hedelmänä rauha, vanhurskauden vaikutuksena lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Minun kansani on asuva rauhan majoissa, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Jesaja 32:17‭-‬18

Israel on Herralle pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo Herra. Jeremia 2:3

Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaa, luopiovaimo Israel, sanoo Herra! Minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, en pidä vihaa ikuisesti. Jeremia 3:12

Mutta niinäkään päivinä minä en tee teistä loppua, sanoo Herra. Jeremia 5:18

Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle, ette sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi, niin minä sallin teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi. Jeremia 7:5‭-‬7

Mutta sen jälkeen kun minä olen temmannut heidät pois, minä armahdan heitä jälleen ja annan heidän palata, jokaisen perintöosalleen ja maalleen. Jeremia 12:15

”Siihen aikaan, sanoo Herra , Minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani. Jeremia 31:1

Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo Herra, lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan. Jeremia 31:36

Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton: minä en hylkää heitä enkä lakkaa tekemästä heille hyvää, ja pelkoni minä annan heidän sydämiinsä, niin etteivät he luovu minusta. Jeremia 32:40

Kuitenkin minä annan sen haavojen kasvaa umpeen ja parantua. Minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden. Minä käännän Juudan ja Israelin kohtalon ja rakennan ne entiselleen. Minä puhdistan heidät kaikista pahoista teoista, joilla he ovat tehneet syntiä minua vastaan, ja annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat tehneet syntiä ja rikkoneet minua vastaan. Jeremia 33:6‭-‬8

”Mutta sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä ole kauhuissasi, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta ja sinun jälkeläisesi vankeutensa maasta. Jaakob saa palata ja elää rauhassa ja turvassa kenenkään säikyttämättä. Jeremia 46:27

Silloin he tietävät, että minä, Herra, heidän Jumalansa, olen heidän kanssaan ja että he, Israelin heimo, ovat minun kansani, sanoo Herra, Herra. Hesekiel 34:30

Palvelijani Daavid on heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on yksi paimen. Silloin he vaeltavat minun säädösteni mukaan, noudattavat minun lakejani ja toimivat niiden mukaan. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne asuivat. He saavat asua siellä ikuisesti, he ja heidän lapsensa ja lastensa lapset. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän ikuinen ruhtinaansa. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton; se on ikuinen liitto heidän kanssaan. Minä juurrutan heidät maahan ja teen heistä monilukuisen kansan. Minä asetan pyhäkköni heidän keskuuteensa ainaiseksi. Minun asumukseni on oleva heidän luonaan. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin kansan, kun minun pyhäkköni on sen keskellä ikuisesti.” Hesekiel 37:24‭-‬28

He saavat unohtaa häpeänsä ja kaiken uskottomuutensa, jota he ovat osoittaneet minua kohtaan, asuessaan maassaan turvallisesti, kenenkään pelottelematta. Hesekiel 39:26

Kuinka voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut alttiiksi, Israel? Kuinka hylkäisin sinut niin kuin Adman, tekisin sinulle niin kuin Seboimille  Minun sydämeni heltyy, minun säälini herää. En laske valloilleen vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia, sillä minä olen Jumala enkä ihminen, minä olen pyhä sinun keskelläsi; en tule vihan vimmassa.  Herran jäljessä he vaeltavat. Hän ärjyy kuin leijona – niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin. Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra .” Hoosea 11:8‭-‬11

Te saatte syödä aivan kylliksenne ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Minun kansani ei joudu häpeään enää milloinkaan, ja te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään milloinkaan. Joel 2:26‭-‬27

Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta Herra on kansansa turva, Israelin lasten varustus.   Te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi. Sinä päivänä vuoret valuvat rypälemehua, ja kukkulat vuotavat maitoa. Kaikissa Juudan puronuomissa virtaa vesi, ja Herran huoneesta kumpuaa lähde, joka kastelee Akasialaakson. Egyptistä tulee autio, ja Edom muuttuu autioksi aavikoksi väkivallan tähden, jota ne ovat tehneet Juudan asukkaille, kun ovat vuodattaneet viatonta verta heidän maassaan. Mutta Juuda pysyy asuttuna iäti ja Jerusalem polvesta polveen. Minä julistan heidät puhtaiksi verivelasta, josta en ollut heitä puhtaiksi julistanut. Herra on asuva Siionissa. Joel 4:16‭-‬21

Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, nostan entiselleen sen luhistumat ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä. Minun kansani saa omakseen Edomin jäännöksen ja kaikki vieraat kansat, jotka otetaan minun nimiini, sanoo Herra, joka tämän tekee. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleitten polkija siemenen kylväjän. Silloin vuoret valuvat rypälemehua, se virtaa kaikilta kukkuloilta. Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, hankkivat itselleen puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät heidän omaan maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi. Aamos 9:11‭-‬15

Mutta pelastuneet ovat Siionin vuorella. Se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo perii perintönsä. Obadja 1:17

Totisesti, minä kokoan Jaakobin, minä kerään tarkoin Israelin jäännöksen. Minä saatan sen yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelleen. Silloin on ihmisten kohina. Miika 2:12

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.” Minä teen ontuvista jäljelle jäävän ja kauas viedyistä väkevän kansan. Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella nyt ja iankaikkisesti. Miika 4:1‭-‬2‭, ‬7

Sinä päivänä Herra, heidän Jumalansa pelastaa heidät, kansansa, lammaslaumansa. He ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka välkehtivät yli hänen maansa. Sakarja 9:16

The infinite monkey theorem

Infinite monkey theorem

It is often said, that if a million monkeys type on their keyboards, they will eventually type out the entire works of Shakespeare. This is an interesting theorem and takes us into the interesting realm of ridiculously huge numbers. But before we delve into this, let us first look at an example closer to home – an ordinary bicycle lock, where there are three rings, each which has the numbers from zero to nine. If your friend tells you he forgot the combination to his lock, but managed to open it by trying a few combinations by random, you’d probably believe him but consider him very lucky. In this case the number of possible combinations is 10³ or 10*10*10 or 1000. Thus the probability of opening the lock by trying at random is 1/1000, that is very possible indeed. But let’s imagine your friend told you he had opened a lock with five rings. Now you might wonder a bit, because in this case the number of combinations is 10⁵ or 100000. If your friend had not lied before, you might believe him, but you probably would raise an eyebrow. Let’s take this futher and imagine your friend told you he managed to open a lock with ten rings by trying a random combination. Now the probability of opening the lock is 1/10¹⁰ or 1/10000000000 – you’d more likely win the lottery. But every week someone wins the lottery, so in theory your friend may have managed to open the lock. Let’s take this even further and imagine our friend tells us he managed to open a lock with a hundred rings. Now the number of combinations is 10¹⁰⁰ – and incredibly ridiculously huge number, a one followed by a hundred zeros. To get an idea how huge this number is, consider there are only 10⁸² atoms in the known universe. The probability of opening a lock with 100 rings is 1/10¹⁰⁰ – you are more likely to find one marked atom in the whole universe. In this case you would be certain your friend had lied. Only a fool would believe your friend. Sure that event is possibly in theory, but only in theory, in practice no one on this earth would be able to open that lock by a random search, not even if they tried from the Big Bang till the end of the universe.

Let’s get back to the monkeys. Ignoring punctuation, the probability of the monkeys typing the first 100 characters of Hamlet would be 1/26¹⁰⁰ or 1/(3*10¹⁴¹). As in the example of the bicycle lock with 100 rings, so in this case also you’d more likely find a single atom in the universe than randomly type the first 100 characters of Hamlet. If one hundred trillion monkeys had been typing 100 trillion characters per second since the big bang, they would have typed 10¹⁴*4*10¹⁷*10¹⁴=4*10⁴⁵ characters, which according to my calculator is exactly zero percentage of all the possible combinations (3*10¹⁴¹). So with certainty the monkeys could not have typed even the first on hundred characters of Shakespeare, let alone the entire works.

Model of the newly-identified clorophyll f enzyme that converts chlorophyll a into chlorophyll f. The green molecules near the bottom of the structure represent chlorophyll a molecules that would be modified in light to produce chlorophyll f.

The infinite monkey theorem is often cited as proof that evolution is possible, because if evolution has millions of years to work with, even unlikely events are possible. So let’s look at the oring of life, what is the probability of the first living cell arising from the primordial soup? We shall not consider here an entire cell, but we’ll only look at a single protein. Life is mostly made up of proteins. Proteins are polypeptide chains, that are made up of twenty different aminoacids. On average a protein is made up of 300 aminoacids. Therefore there are a 20³⁰⁰, that is 2*10³⁹⁰, possible ways to build up a 300 aminoacids long protein. The probability of finding one such protein by random is thus 1/(2*10³⁹⁰), an incredibly ludicrously small number.

But, you may object, that is just the probability of finding one protein, we need to consider the number of all functional proteins. You are correct. How many are there? Douglas Axe in the year 2004 estimated that there are one in 10⁷⁷ of functional proteins to junk. In the year 2012 Durston and Chiu estimated that number to be one in 10¹⁰⁰. Surely these are just estimates, it is impossible to imperically test all the possible functional proteins. What is clear though, is that functional proteins are very rare. If every single drop of water in our oceans (2.7*10²⁵ drops) since the Big Bang (4.4*10¹⁷ seconds) had tried to produce functional proteins once per second, they would have traversed through 10⁴³ different proteins – not even close to likely, that they would have found a single functional protein. Dispite this all the biology books claim that life was spontaneously created in the primordial soup.

Long tailed weasel

Richard Dawkins steps in. His brilliant Weasel-program solves this problem. His program shows, that in only 40 generations his program can produce the sentence “ME THINKS IT IS LIKE A WEASEL”. How is that possible? Because his program compares the randomly generated characters and only chooses the ones that match the given pattern. But this is information that evolution does not have. Evolution can not know if two aminoacids are in the right order, it can not know, if the first ten aminoacids are in the right place, it can’t know if 99% of the aminoacids were in the right sequence. Contrary to what Dawkins claims, there is not shortcut to the mount improbable. Nobody has ever demonstrated a path from one protein to another. There are no such paths. There is only an infinitesimally small chance of finding even a single protein. And if we are talking about the origin of life, then there is no mechanism of evolution that could have operated at that time, before the dawn of the first living creature.

But, every now and then, somebody wins in the lottery. But nobody wins a million times in a row.

Douglas Axe, ” Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds”, 2004, Journal of Molecular Biology

Kirk Durston and David K. Chiu, “Functional sequence complexity in biopolymers” (2012)

10⁸² atoms in the universe.
4.35454*10¹⁷ seconds since the Big Bang.
2.664*10²⁵ drops of water in the oceans.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_monkey_theorem

Secrets of the Hebrew Alphabet

Paleo hebrew alphabet

I have been fighting this method called the Secrets of the Hebrew Alephbet/Hebrew Word pictures on Facebook and elsewhere. There is a lot of this teaching going round in the messianic movement. What exactly is this method? Well it goes like this. Hebrew was a pictorial language in the beginning. Each hebrew letter represented an idea, not just a sound. These meanings are evident from the paleo hebrew letters, as shown above. So the hebrew letter Aleph for example, is a picture of an ox, Bet is a tent, Gimmel is a camel and Dalet is a door. They say these are obvious from the paleo hebrew pictographs. Well to me they seem just like scribbles that could mean absolutely anything. But some are convinced. What this method then does, is it says that every time a hebrew letter appears in a word it carries with it it’s original meaning. So the letter Aleph, everytime it appears in a word it means an ox, or strength or first or God etc. Somewhere along the line each letter gets more meanings than just the symbolic meaning of the original paleo hebrew character. So Bet has the meaning of not just house or tent, but also beginning, inside, family, blessing etc. Nobody in this movement has stopped to ask, where are these meanings from? I am now asking just that. Who invented these meanings and where are they from? Nobody knows. No ancient jewish source has anything to say about them and the Bible does not say one word about it. According to Dr. Michael Brown this method is a complete myth. This coming from someone who has a Ph.D in Near Eastern Languages and Literature. One would think he would know.

The biggest flaw with this method is that nobody knows where the meanings of each letter are from. Some claim that by a careful study of hebrew words in the Bible we can deduce the meaning of each letter, but this is certainly arguing in circles, you define the letters by looking at the words and the words by looking at the letters. There is no reliable source for the meanings of the letters, they are not defined in the Bible and the Bible says absolutely nothing about them. Jesus did not teach this method to his disciples, neither did any of the apostles. So who invented it?

This is a serious question. Who invented this method? No ancient source attests to it and the sages for millenia knew nothing about it. Unless anyone can point me to an earlier source, I am led to believe that it was invented by Gesenius in the 19th century. So it is a very recent method indeed. This should raise some questions. Are we to believe that a Lutheran academic from the 19th century knew hebrew better than the jews?

How is this method different from kabbalah?

It always takes a stretch of imagination and a good amount of creativity to come up with the meanings with this method. For example, the hebrew word for mother is Em, spelled Aleph-Mem. They’ll say it is “strong water” as per the paleo hebrew pictographs. What does that mean? Well, you see strong water means glue, so the word Em means the mother who is the glue that keeps the family together. Sounds great, but it could just as well mean “ox chaos”, “God, water”, “beginning huge” or any number of things. So you just pick and choose and then invent a story that goes with the chosen meanings. Since there are a number of different meanings for each word, there is an endless number of possible definitions to choose from. So if there are ten meanings for each letter, then a three letter hebrew word will have 10³ = 1000 different meanings to choose from. This is the biggest flaw with this method, you can come up with anything with it and people have.

When I started studying hebrew, I was introduced to this method by my teacher. I took it at face value and believed it, since it was a credible expert (or so I thought) who was telling me about it. So I believed each hebrew letter represented not just a sound, but also a meaning. The examples given were convinving, so I had no reason to doubt it. But as a learned more hebrew, every time I looked at a new hebrew word, there pictographial meanings just didn’t make any sense. At the same time I was into Bible codes, gematria and kabbalah, and found all of them interesting and convincing. But my eyes were opened as I started to think about it critically and started to ask important questions, such as who invented it and how do we know this? People claim the Hebrew Word Pictures method can enlighten us and give us a deeper understanding of scriptures. But I questioned this too, what does it really tell us about the Messiah? And the answer I came to find was, absolutely nothing. So it is of no good to anyone.

To higlight the problems with this method, I wrote this small script to generate random meanings for hebrew words according to this method. The script shows that there are an endless number of meanings for each word to choose from. Try the familiar words Yeshua, Amen, Mashiach or Shalom. You’ll be surprised what a load of nonsense you’ll get. Well, just give it a try. That’s all I’m asking. Judge for yourself. Does this method work or does it produce a load of rubbish most of the time?

Miljoona apinaa näppäimistöllä – elämän synnyn todennäköisyys

Infinite monkey theorem

Sanotaan, että jos tarpeeksi monta apinaa hakkaa tietokoneen näppäimistöä tarpeeksi monta vuotta, he tuottavat lopulta koko Shakespearen tuotannon. Tämä on mielenkiintoinen teoreema ja vie meidät naurettavan suurten lukujen ihmeelliseen maailmaan. Mutta ennen kuin tutkimme apinoita ja Shakespearen tuotantoa, katsokaamme ensin meille jokaiselle tutumpaa ja helpommin ymmärrettävää esimerkkiä, tavallista polkupyörän lukkoa, jossa on kolme rinkulaa, joissa kussakin numerot nollasta yhdeksään. Jos ystäväsi kertoo unohtaneensa polkupyörän lukkonsa koodin, mutta saatuaan sen avattua kokeiltuaan satunnaisia yhdistelmiä, todennäköisesti uskoisit ystävääsi, mutta pitäisit häntä todella onnekkaana. Tässä tapauksessa mahdollisia yhdistelmiä on 10³ eli 10*10*10 eli 1000. Todennäköisyys avata lukko sattumalta on 1/1000, eli siis täysin mahdollista. Mutta kuvitellaanpa, että ystäväsi kertoo avanneensa lukon, jossa on viisi rinkulaa. Nyt saattaisit jo hieman epäillä, sillä tässä tapauksessa mahdollisia yhdistelmiä on 10⁵ eli siis 100000. Jos ystäväsi ei ole aiemmin valehdellut, saattaisi uskoa häntä, mutta varmasti ihmettelisit hieman. Kuvitellaan vielä, että ystäväsi kertoisi avanneensa sattumalta lukon, jossa on 10 rinkulaa. Nyt todennäköisyys avata lukko sattumalta on 1/10¹⁰ eli siis 1/10000000000 (1 kymmenestä miljardista) – todennäköisempää olisi voittaa lotossa. Mutta kyllähän joka viikko aina joku voittaa lotossa, joten teoriassa ystäväsi on saattanut saada lukon avatuksi. Jos olet teoreettinen tyyppi, ehkä uskoisit ystävääsi, mutta me maalaisjärjellä ajattelevat realistit päättelisimme, että on todennäköisempää, että ystäväsi valehtelee. Jatketaan ajatusleikkiä ja kuvitellaan, että ystäväsi kertoo avanneensa sattumalta polkupyörän lukon, jossa on sata rinkulaa. Nyt mahdollisia yhdistelmiä on peräti 10¹⁰⁰ – täysin naurettavan absurdin suuri luku, ykkönen, jonka perässä on sata nollaa. Jotta käsittäisit, kuinka suuri tämä luku on, mieti, että koko maailmankaikkeudessamme on vain 10⁸² atomia. Todennäköisyys sattumalta avata polkupyörän lukko, jossa on sata rinkulaa, on 1/10¹⁰⁰, siis paljon todennäköisempää olisi sattumalta löytää yksi tietty atomi koko universumista. Tässä tapauksessa ei olisi epäilystäkään siitä, että ystäväsi valehtelee. Ainoastaan täysi mielipuoli pitäisi ystäväsi tarinaa uskottavana. Toki tuo tapahtuma olisi teoriassa mahdollinen, mutta ainoastaan teoriassa, käytännössä kukaan ei ikinä tällä planeetalla saisi lukkoa avatuksi, ei vaikka yrittäisi biljoona kertaa sekunnissa alkuräjähdyksestä maailmanloppuun asti.

Palataanpa takaisin apinoihin. Jos jätämme välimerkit huomiotta ja tutkimme todennäköisyyttä apinoiden kirjoittaa Shakespearen tuotantoa alkukielellä, todennäköisyys sattumanvaraisesti näpytellä 100 ensimmäistä merkkiä Hamletista olisi 1/26¹⁰⁰ eli siis 1/(3*10¹⁴¹). Kuten esimerkissä polkupyörän lukosta, jossa on sata rinkulaa, myös tässä tapauksessa todennäköisemmin löytäisi universumista yhden atomin kuin onnistuisi näpyttelemään sattumanvaraisesti 100 ensimmäistä kirjainta Hamletista. Jos sata biljoonaa apinaa olisi näpytellyt tietokoneen näppäimistöä alkuräjähdyksestä tähän päivään asti syöttäen sata biljoonaa merkkiä sekunnissa, he olisivat käyneet läpi 10¹⁴*4*10¹⁷*10¹⁴=4*10⁴⁵ merkkiä, joka on taskulaskimeni mukaan tasan nolla prosenttia kaikista mahdollisista yhdistelmistä (3*10¹⁴¹). Apinat siis eivät varmuudella olisi onnistuneet näppäilemään edes sataa ensimmäistä merkkiä Hamletista. Jätän kotitehtäväksi laskea, kuinka monta biljoonaa vuotta apinoiden tulisi hakata näppäimistöjään, jotta he saisivat koko Shakespearen tuotannon näpyteltyä.

Model of the newly-identified clorophyll f enzyme that converts chlorophyll a into chlorophyll f. The green molecules near the bottom of the structure represent chlorophyll a molecules that would be modified in light to produce chlorophyll f.

Tätä apinateoreemaa käytetään usein todistamaan, että kyllä evoluutio on mahdollinen, sillä jos evoluutiolla on käytössä useita miljoonia vuosia, myös epätodennäköiset tapahtumat ovat mahdollisia. Tutkitaan siis seuraavaksi elämän syntyä, millä todennäköisyydellä ensimmäinen elävä solu on voinut syntyä? Emme tässä tarkastele koko solua, vaan otamme tarkasteluun ainoastaan yhden proteiinin. Elämä rakentuu pitkälti proteiineista. Proteiinit ovat polypeptidiketjuja, jotka rakentuvat kahdestakymmenestä eri aminohaposta. Yksi proteiini koostuu keskimäärin kolmestasadasta aminohaposta. Näin ollen on olemassa 20³⁰⁰, eli siis 2*10³⁹⁰, mahdollista eri tapaa rakentaa yksi 300 aminohappoa pitkä proteiini. Todennäköisyys siis sattumalta löytää yksi proteeini on 1/(2*10³⁹⁰), aivan naurettavan tähtitieteellisen pieni luku.

Mutta, saatat sanoa, tuo on vain todennäköisyys löytää yksi tietty proteiini, meidän tulee ottaa huomioon kaikki potentiaalisesti funktionaaliset proteiinit. Olet aivan oikeassa. Paljonko niitä on? Douglas Axe vuonna 2004 arvioi vertaisarvioidussa tutkimuksessaan, että funktionaalisia proteiineja on yksi 10⁷⁷:stä. Vuonna 2012 Durston ja Chiu arvioivat luvun olevan vain yksi 10¹⁰⁰:sta. Selvästi nämä ovat vain arvioita, on mahdoton empiirisesti testata kaikkia mahdollisia proteiineja ja laskea tarkkaa lukua. Se on kuitenkin selvää, että funktionaaliset proteiinit ovat hyvin harvinaisia. Jos jokainen pisara maapallon valtamerissä (2.7*10²⁵ pisaraa) olisi alkuräjähdyksestä asti (4.4*10¹⁷ sekuntia) yrittänyt tuottaa funktionaalisia proteiineja kerran sekunnissa, ne olisivat pystyneet käymään läpi ainoastaan 10⁴³ eri proteiinia – ei lähelläkään todennäköistä, että ainuttakaan funktionaalista proteiinia olisi löytynyt. Kuitenkin biologian koulukirjat esittävät faktana, että elämä on syntynyt spontaanisti alkumeressä.

Long tailed weasel

Richard Dawkins astuu kuvaan ja tarjoaa oman selityksensä. Hänen kirjoittamansa nerokas Weasel-tietokoneohjelma ratkaisee tämän ongelman kätevästi. Hän osoittaa, että vain neljässäkymmenessä sukupolvessa hänen ohjelmansa pystyy satunnaisesti tuottamaan lauseen “ME THINKS IT IS LIKE A WEASEL”. Miten se on mahdollista? Koska hänen ohjelmansa vertaa satunnaisesti tuotettuja merkkejä ja valitsee seuraavalle kierroksella ne, jotka vastaavat ennalta annettua lausetta. Mutta tämä on tietoa, jota evoluutiolla ei ole, joten Dawkinsin ohjelma ei todista mitään. Evoluutio ei voi tietää, jos kaksi ensimmäistä aminohappoa on oikein, se ei voi tietää, jos kymmenen ensimmäistä aminohappoa on oikeassa järjestyksessä, se ei voi tietää, vaikka 99% prosenttia aminohapoista olisi oikeilla paikoillaan. Toisin kuin Dawkins väittää, epätodennäköisyyden vuorelle ei johda mitään tasaista oikopolkua. Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan polkua yhdestä proteiinista toiseen. Sellaisia ei ole olemassa. On vain äärettömän suuri epätodennäköisyys löytää ainuttakaan proteiinia. Ja jos puhumme elämän synnystä, ei kemiallisella evoluutiolla edes ole käytettävissä mitään evoluutiomekanismia.

Mutta, voittaahan aina joku lotossa. Mutta kukaan ei voita miljoona kertaa peräkkäin.

Douglas Axe, ” Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds”, 2004, Journal of Molecular Biology

Kirk Durston and David K. Chiu, “Functional sequence complexity in biopolymers” (2012)

10⁸² atomia koko maailmankaikkeudessamme.
4.35454*10¹⁷ sekuntia alkuräjähdyksestä.
2.664*10²⁵ pisaraa vettä maapallon merissä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_monkey_theorem

Toora psalmeissa

Torah

Toora on vanhurskaan sydämessä:
“Hänen Jumalansa Toora on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.” (Ps. 37:31)
“Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun Toorasi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9)
“Herran Toora on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.” (Ps. 19:8)
“Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat Toorasi” (Ps. 94:12)
“Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!” (Ps. 112:1)
“Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa Tooraa.” (Sanl. 29:18)

Vanhurskas rakastaa Jumalan pyhää Tooraa:
“Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran Tooraa ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” (Ps. 1:1,2)
“Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.” (Ps. 119:47)
“Kuinka rakastankaan sinun Tooraasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin.” (Ps. 119:97)
“Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta.” (Ps. 119:127)
“Herra, katso: minä rakastan sinun säädöksiäsi! Sinä olet uskollinen — anna minun elää!” (Ps. 119:159)
“Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.” (Ps. 119:167)
Toora tuo rauhan:

“Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun Tooraasi, eikä heille kompastusta tule.” (Ps. 119:165)
Toora on ikuinen:
“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)
“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)
“Hän antoi Tooran, joka ei häviä.” (Ps. 148:6)
Toora ei ole raskas taakka:

“Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin.” (Ps. 119:45)

Toora on totuus:

“Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun Toorasi on totuus.” (Ps. 119:142)

Toora on armosta:

“Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle Toorasi.” (Ps. 119:29)

Luther ja juutalaiset

Tämä on herkkä ja tulenarka aihe, suorastaan ruutitynnyri. Jos sykkeesi nousi jo otsikon nähtyäsi, suosittelen, että pidät pienen taon, käyt vaikka lenkillä ja palaat sitten tähän artikkeliin. Jos et ole ottanut vielä lääkkeitäsi, tee se nyt. Vedä syvään henkeä, ennen kuin jatkat lukemista.

Julkisessa keskustelussa Lutherin väitetystä antisemitismistä on äänessä ollut kaksi eri leiriä, joiden näkymykset eivät kohtaa sitten millään. Luther-vihaajat huutavat kurkku suorana, että Luther oli armoton antisemitisti ja ihmishirviö. Luther-fanit taas puolustavat suurta uskonpuhdistajaa ja hampaat irvessä väittävät, että ei se Luther mikään antisemitisti ollut, antamatta tuumaakaan periksi.

Tällaisesta asetelmasta käsin ei voi syntyä rakentavaa keskustelua, kukaan ei tule viisaammaksi ja kaikille tulee paha mieli.

Pidän tarpeellisena kertoa oman tarinani, jotta jokainen ymmärtäisi, mistä tässä oikein kenkä puristaa.

Olen kasvanut luterilaisessa kodissa. Uskonratkaisun tein jo teini-iässä. Olen käynyt sekä Raamattuopiston nuorten peruskurssin että Kansanlähetysopiston raamattulinjan, joten olen saanut aimo annoksen Lutheria. En missään vaiheessa suuresti ihannoinut Lutheria, mutta tutustuin hänen teoksiinsa, pidin hänen ajatuksiaan järkevinä ja ajattelin, että hän on ehdottomasti suuri uskonpuhdistaja ja armoitettu oppi-isä. Monta vuotta jaksoin käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa, mutta uskonelämässäni ei pitkään aikaan tapahtunut mitään erikoista, kunnes vuoden 2013 tienoilla hurahdin ja rakastuin Israeliin. Minusta tuli Israeli fani, kuten niin monista muista kristityistä. Rupesin rukoilemaan Israelin puolesta ja siunaamaan Israelia, sillä Raamattu sanoo, että ne ovat siunattuja, jotka siunaavat Israelia (1. Moos. 27:29). Tutkin juutalaisuutta, en siksi, että minulla olisi ollut mitään mielenkiintoa kääntyä juutalaiseksi, vaan siksi, että halusin paremmin ymmärtää juutalaisia. Tässä prosessissa Toora, sapatti ja Messias kirkastuivat minulle aivan uudella tavalla. Mutta mikä tärkeintä, opin rakastamaan juutalaista kansaa. Raamatun äärellä minulle selvisi, että Jumala on lupauksensa ja liitot antanut Israelille, meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja me olemme yhtä Messiaan kansaa juutalaisten kanssa ja pyhien perheväkeä (Ef. 2). Koska olin näin kovasti innoissani juutalaisista, halusin luonnollisesti selvittää, mitä suuri uskonpuhdistaja ja armoitettu oppi-isä Martti Luther ajatteli juutalaisista.

Se oli elämäni suurin virhe. Luin Lutherin teoksen “Juutalaisista ja heidän valheistaan” huolellisesti, tehden samalla muistiinpanoja. Lutherin sanat iskivät kuin ruoska, tehden kipeää joka lyönnillä. Eteeni piirtyi kuvia juutalaisten murhatuista ruumiista keskitysleireillä. Näin painajaisia Lutherista. Mielenterveyteni horjui. Luther solvasi, pilkkasi, panetteli ja kirosi juutalaisia yli 200 sivun verran. Jokainen sana satutti ja loukkasi minua. Luther esitti teoksessaan, että Jumala on varmasti hylännyt Israelin, että juutalaisten käännyttäminen on mahdotonta ja että kristityn ei tule olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa, kaikki saatanallisia valheita. Luther esitti kirjassaan seitsemän kohdan ohjelman juutalaisongelman ratkaisemiseksi, jota on syytä lainata tässä kokonaisuudessaan, jotta jokainen saa tarkan käsityksen siitä, mitä Luther oikein kirjoitti.

“Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
1) Heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. 2) Talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. 3) Heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. 4) Heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta. 5) Juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. 6) Heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. 7) Nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”
On merkittävää, että Aadolf Hitler noudatti tarkasti Lutherin esittämiä toimenpiteitä. Moni sanoo, että Luther sentään ei yllyttänyt tappamaan juutalaisia, mikä ei pidä paikkaansa. Suora lainaus Lutherilta: “Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, mitä he ovat Herrastamme ja kristityistä kolmensadan vuoden aikana Jerusalemin hävityksen jälkeen ja lapsista tähän saakka vuodattaneet (mikä vieläkin näkyy heidän silmistään ja kasvoistaan), emmekä iske heitä kuoliaiksi”

Luther esitti suoria valheita ja juoruja juutalaisista. Jälleen on pidempi suora sitaatti perusteltu:

“Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maanäärestä toiseen tuopillisen kristitystä vuodatettua verta; samoin eräälle kristitylle tynnyrillisen viiniä, ja kun viini oli juotu, tynnyristä löydettiin kuollut juutalainen, ja paljon samantapaista; ja lastenvarkautta he ovat usein (kuten edellä on sanottu) harjoittaneet, polttaneet ja peloitelleet heitä kuoliaiksi. Minä tiedän hyvin, että he sellaisen ja kaiken kieltävät, mutta kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään.”
Luther käytti kieltä, joka missään mielessä ei ole kristitylle sopivaa:

“Ja näiden juutalaisuuden surkeiden jätteiden, tämän niljakkaan roskaväen, turmeltuneen vaahdon, homehtuneen pohjasakan ja iljettävän likalätäkön pitäisi omalla parannuksen teollaan ja vanhurskaudellaan ansaita koko maailman valtakunta”
“Sen vuoksi tiedä, rakas kristitty, äläkä epäile, että sinulla perkeleen jälkeen ei ole yhtään katkerampaa, myrkyllisempää, kiivaampaa vihollista kuin oikea juutalainen, joka todella tahtoo olla juutalainen.”
“Ja on osoittautunut, että he ovat tahrittu morsian, niin, auttamaton huora ja iljettävä lutka.”
Lukiessani Luther teosta aloin voimaan pahoin. Minua ahdisti, oksetti ja kuvotti. Mutta vielä pahempi järkytys oli luvassa.

Luettuani teoksen nimittäin keskustelin tästä Lutherin teoksesta luterilaisten ystävieni kanssa, niin maallikoiden kun oppineidenkin. Suurin osa oli kuullut Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista, vain muutamat olivat lukeneet koko teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan. Mutta kaikkien reaktio oli sama – puolustella Lutheria. Kukaan ei sanonut, että tämä on hirveää, tämä on aivan kamalaa, näin ei saisi olla. Kuulin pelkkää selittelyä ja puolustelua. “Luther oli vain oman aikansa lapsi” “Luther oli antijudaisti, ei antisemitisti” “Luther kirjoitti paljon muutakin” “Lutherkin oli vain ihminen”. Minun kimppuuni hyökättiin verbaalisesti ja minua haukuttiin hurmahengeksi, käskettiin lukea lisää Lutheria. Tämä luterilaisten reaktio järkytti minua vielä enemmän kuin itse Lutherin teos. En voinut ymmärtää, miksi kukaan haluaisi niin kiihkeästi puolustaa suurta antisemitismiä, enkä täysin ymmärrä vieläkään.

Minä tein ainoan oikeana pitämäni ratkaisun ja erosin kirkosta. Sittemmin löysin paikkani eräästä toisesta seurakunnasta, jossa Lutheria ei siteerata, ja jossa ahdisti vähemmän.

Korostan, että tämä oli minun ratkaisuni. Suomi on vapaa maa, ja Suomessa saa vaihtaa uskontoa, jos siltä tuntuu. Minä en sano, että sinun täytyisi erota kirkosta. En sano, että sinä et saisi kutsua itseäsi luterilaiseksi. En sano, että sinä et saisi lukea Lutheria tai pitää Lutheria suurena uskonpuhdistajana, mitä hän kiistämättä oli.

Mitä sitten haluan? Minä pyydän hartaasti, että luterilaiset tunnustaisivat tosiasiat ja myöntäisivät, että Luther oli antisemitisti, ja että hänen vastenmieliset juutalaisvastaiset kirjoituksensa ovat satuttaneet, traumatisoineet ja järkyttäneet monia. Samaan aikaan on totta, ja toivon, että Lutherin vastustajat ymmärtäisivät tämän, että Lutherin aiemmat kirjoitukset ovat tuoneet armon ja pelastuksen monille. Pyydän, että kukaan ei enää saivartelisi, että Luther oli antijudaisti eikä antisemitisti, sillä juutalaista kansaa ei yhtään lohduta, onko heitä kohtaan suunnattu viha antijudaismia vai antisemitismiä. Rukoilen, että luterilaiset voisivat julkisesti entistä selvemmin ja kirkkaammin irtisanoutua kaikista Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista. Pyydän luterilaisilta hieman empatiakykyä, kykyä asettua vainotun ja paljon kärsineen kansaan asemaan. Pyydän kaikkia luterilaisia edes hetkeksi pohtimaan omaan suhdettaan juutalaisiin ja Lutheriin. Samaan aikaan toivon, että Luther-vihaajat voisivat tunnustaa Lutherin monet kiistattomat positiiviset saavutukset. Toivon rakentavaa keskustelua, jossa toista osapuolta kuullaan. Tarvitsemme rauhan- ei sodanjulistusta.

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala siunatkoon sinua. Shalom!

En ole juutalainen

… mutta minun mestarini on.

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (5. Moos. 6:4-9)