The infinite monkey theorem

Infinite monkey theorem

It is often said, that if a million monkeys type on their keyboards, they will eventually type out the entire works of Shakespeare. This is an interesting theorem and takes us into the interesting realm of ridiculously huge numbers. But before we delve into this, let us first look at an example closer to home – an ordinary bicycle lock, where there are three rings, each which has the numbers from zero to nine. If your friend tells you he forgot the combination to his lock, but managed to open it by trying a few combinations by random, you’d probably believe him but consider him very lucky. In this case the number of possible combinations is 10³ or 10*10*10 or 1000. Thus the probability of opening the lock by trying at random is 1/1000, that is very possible indeed. But let’s imagine your friend told you he had opened a lock with five rings. Now you might wonder a bit, because in this case the number of combinations is 10⁵ or 100000. If your friend had not lied before, you might believe him, but you probably would raise an eyebrow. Let’s take this futher and imagine your friend told you he managed to open a lock with ten rings by trying a random combination. Now the probability of opening the lock is 1/10¹⁰ or 1/10000000000 – you’d more likely win the lottery. But every week someone wins the lottery, so in theory your friend may have managed to open the lock. Let’s take this even further and imagine our friend tells us he managed to open a lock with a hundred rings. Now the number of combinations is 10¹⁰⁰ – and incredibly ridiculously huge number, a one followed by a hundred zeros. To get an idea how huge this number is, consider there are only 10⁸² atoms in the known universe. The probability of opening a lock with 100 rings is 1/10¹⁰⁰ – you are more likely to find one marked atom in the whole universe. In this case you would be certain your friend had lied. Only a fool would believe your friend. Sure that event is possibly in theory, but only in theory, in practice no one on this earth would be able to open that lock by a random search, not even if they tried from the Big Bang till the end of the universe.

Let’s get back to the monkeys. Ignoring punctuation, the probability of the monkeys typing the first 100 characters of Hamlet would be 1/26¹⁰⁰ or 1/(3*10¹⁴¹). As in the example of the bicycle lock with 100 rings, so in this case also you’d more likely find a single atom in the universe than randomly type the first 100 characters of Hamlet. If one hundred trillion monkeys had been typing 100 trillion characters per second since the big bang, they would have typed 10¹⁴*4*10¹⁷*10¹⁴=4*10⁴⁵ characters, which according to my calculator is exactly zero percentage of all the possible combinations (3*10¹⁴¹). So with certainty the monkeys could not have typed even the first on hundred characters of Shakespeare, let alone the entire works.

Model of the newly-identified clorophyll f enzyme that converts chlorophyll a into chlorophyll f. The green molecules near the bottom of the structure represent chlorophyll a molecules that would be modified in light to produce chlorophyll f.

The infinite monkey theorem is often cited as proof that evolution is possible, because if evolution has millions of years to work with, even unlikely events are possible. So let’s look at the oring of life, what is the probability of the first living cell arising from the primordial soup? We shall not consider here an entire cell, but we’ll only look at a single protein. Life is mostly made up of proteins. Proteins are polypeptide chains, that are made up of twenty different aminoacids. On average a protein is made up of 300 aminoacids. Therefore there are a 20³⁰⁰, that is 2*10³⁹⁰, possible ways to build up a 300 aminoacids long protein. The probability of finding one such protein by random is thus 1/(2*10³⁹⁰), an incredibly ludicrously small number.

But, you may object, that is just the probability of finding one protein, we need to consider the number of all functional proteins. You are correct. How many are there? Douglas Axe in the year 2004 estimated that there are one in 10⁷⁷ of functional proteins to junk. In the year 2012 Durston and Chiu estimated that number to be one in 10¹⁰⁰. Surely these are just estimates, it is impossible to imperically test all the possible functional proteins. What is clear though, is that functional proteins are very rare. If every single drop of water in our oceans (2.7*10²⁵ drops) since the Big Bang (4.4*10¹⁷ seconds) had tried to produce functional proteins once per second, they would have traversed through 10⁴³ different proteins – not even close to likely, that they would have found a single functional protein. Dispite this all the biology books claim that life was spontaneously created in the primordial soup.

Long tailed weasel

Richard Dawkins steps in. His brilliant Weasel-program solves this problem. His program shows, that in only 40 generations his program can produce the sentence “ME THINKS IT IS LIKE A WEASEL”. How is that possible? Because his program compares the randomly generated characters and only chooses the ones that match the given pattern. But this is information that evolution does not have. Evolution can not know if two aminoacids are in the right order, it can not know, if the first ten aminoacids are in the right place, it can’t know if 99% of the aminoacids were in the right sequence. Contrary to what Dawkins claims, there is not shortcut to the mount improbable. Nobody has ever demonstrated a path from one protein to another. There are no such paths. There is only an infinitesimally small chance of finding even a single protein. And if we are talking about the origin of life, then there is no mechanism of evolution that could have operated at that time, before the dawn of the first living creature.

But, every now and then, somebody wins in the lottery. But nobody wins a million times in a row.

Douglas Axe, ” Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds”, 2004, Journal of Molecular Biology

Kirk Durston and David K. Chiu, “Functional sequence complexity in biopolymers” (2012)

10⁸² atoms in the universe.
4.35454*10¹⁷ seconds since the Big Bang.
2.664*10²⁵ drops of water in the oceans.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_monkey_theorem

Secrets of the Hebrew Alphabet

Paleo hebrew alphabet

I have been fighting this method called the Secrets of the Hebrew Alephbet/Hebrew Word pictures on Facebook and elsewhere. There is a lot of this teaching going round in the messianic movement. What exactly is this method? Well it goes like this. Hebrew was a pictorial language in the beginning. Each hebrew letter represented an idea, not just a sound. These meanings are evident from the paleo hebrew letters, as shown above. So the hebrew letter Aleph for example, is a picture of an ox, Bet is a tent, Gimmel is a camel and Dalet is a door. They say these are obvious from the paleo hebrew pictographs. Well to me they seem just like scribbles that could mean absolutely anything. But some are convinced. What this method then does, is it says that every time a hebrew letter appears in a word it carries with it it’s original meaning. So the letter Aleph, everytime it appears in a word it means an ox, or strength or first or God etc. Somewhere along the line each letter gets more meanings than just the symbolic meaning of the original paleo hebrew character. So Bet has the meaning of not just house or tent, but also beginning, inside, family, blessing etc. Nobody in this movement has stopped to ask, where are these meanings from? I am now asking just that. Who invented these meanings and where are they from? Nobody knows. No ancient jewish source has anything to say about them and the Bible does not say one word about it. According to Dr. Michael Brown this method is a complete myth. This coming from someone who has a Ph.D in Near Eastern Languages and Literature. One would think he would know.

The biggest flaw with this method is that nobody knows where the meanings of each letter are from. Some claim that by a careful study of hebrew words in the Bible we can deduce the meaning of each letter, but this is certainly arguing in circles, you define the letters by looking at the words and the words by looking at the letters. There is no reliable source for the meanings of the letters, they are not defined in the Bible and the Bible says absolutely nothing about them. Jesus did not teach this method to his disciples, neither did any of the apostles. So who invented it?

This is a serious question. Who invented this method? No ancient source attests to it and the sages for millenia knew nothing about it. Unless anyone can point me to an earlier source, I am led to believe that it was invented by Gesenius in the 19th century. So it is a very recent method indeed. This should raise some questions. Are we to believe that a Lutheran academic from the 19th century knew hebrew better than the jews?

How is this method different from kabbalah?

It always takes a stretch of imagination and a good amount of creativity to come up with the meanings with this method. For example, the hebrew word for mother is Em, spelled Aleph-Mem. They’ll say it is “strong water” as per the paleo hebrew pictographs. What does that mean? Well, you see strong water means glue, so the word Em means the mother who is the glue that keeps the family together. Sounds great, but it could just as well mean “ox chaos”, “God, water”, “beginning huge” or any number of things. So you just pick and choose and then invent a story that goes with the chosen meanings. Since there are a number of different meanings for each word, there is an endless number of possible definitions to choose from. So if there are ten meanings for each letter, then a three letter hebrew word will have 10³ = 1000 different meanings to choose from. This is the biggest flaw with this method, you can come up with anything with it and people have.

When I started studying hebrew, I was introduced to this method by my teacher. I took it at face value and believed it, since it was a credible expert (or so I thought) who was telling me about it. So I believed each hebrew letter represented not just a sound, but also a meaning. The examples given were convinving, so I had no reason to doubt it. But as a learned more hebrew, every time I looked at a new hebrew word, there pictographial meanings just didn’t make any sense. At the same time I was into Bible codes, gematria and kabbalah, and found all of them interesting and convincing. But my eyes were opened as I started to think about it critically and started to ask important questions, such as who invented it and how do we know this? People claim the Hebrew Word Pictures method can enlighten us and give us a deeper understanding of scriptures. But I questioned this too, what does it really tell us about the Messiah? And the answer I came to find was, absolutely nothing. So it is of no good to anyone.

To higlight the problems with this method, I wrote this small script to generate random meanings for hebrew words according to this method. The script shows that there are an endless number of meanings for each word to choose from. Try the familiar words Yeshua, Amen, Mashiach or Shalom. You’ll be surprised what a load of nonsense you’ll get. Well, just give it a try. That’s all I’m asking. Judge for yourself. Does this method work or does it produce a load of rubbish most of the time?

Miljoona apinaa näppäimistöllä – elämän synnyn todennäköisyys

Infinite monkey theorem

Sanotaan, että jos tarpeeksi monta apinaa hakkaa tietokoneen näppäimistöä tarpeeksi monta vuotta, he tuottavat lopulta koko Shakespearen tuotannon. Tämä on mielenkiintoinen teoreema ja vie meidät naurettavan suurten lukujen ihmeelliseen maailmaan. Mutta ennen kuin tutkimme apinoita ja Shakespearen tuotantoa, katsokaamme ensin meille jokaiselle tutumpaa ja helpommin ymmärrettävää esimerkkiä, tavallista polkupyörän lukkoa, jossa on kolme rinkulaa, joissa kussakin numerot nollasta yhdeksään. Jos ystäväsi kertoo unohtaneensa polkupyörän lukkonsa koodin, mutta saatuaan sen avattua kokeiltuaan satunnaisia yhdistelmiä, todennäköisesti uskoisit ystävääsi, mutta pitäisit häntä todella onnekkaana. Tässä tapauksessa mahdollisia yhdistelmiä on 10³ eli 10*10*10 eli 1000. Todennäköisyys avata lukko sattumalta on 1/1000, eli siis täysin mahdollista. Mutta kuvitellaanpa, että ystäväsi kertoo avanneensa lukon, jossa on viisi rinkulaa. Nyt saattaisit jo hieman epäillä, sillä tässä tapauksessa mahdollisia yhdistelmiä on 10⁵ eli siis 100000. Jos ystäväsi ei ole aiemmin valehdellut, saattaisi uskoa häntä, mutta varmasti ihmettelisit hieman. Kuvitellaan vielä, että ystäväsi kertoisi avanneensa sattumalta lukon, jossa on 10 rinkulaa. Nyt todennäköisyys avata lukko sattumalta on 1/10¹⁰ eli siis 1/10000000000 (1 kymmenestä miljardista) – todennäköisempää olisi voittaa lotossa. Mutta kyllähän joka viikko aina joku voittaa lotossa, joten teoriassa ystäväsi on saattanut saada lukon avatuksi. Jos olet teoreettinen tyyppi, ehkä uskoisit ystävääsi, mutta me maalaisjärjellä ajattelevat realistit päättelisimme, että on todennäköisempää, että ystäväsi valehtelee. Jatketaan ajatusleikkiä ja kuvitellaan, että ystäväsi kertoo avanneensa sattumalta polkupyörän lukon, jossa on sata rinkulaa. Nyt mahdollisia yhdistelmiä on peräti 10¹⁰⁰ – täysin naurettavan absurdin suuri luku, ykkönen, jonka perässä on sata nollaa. Jotta käsittäisit, kuinka suuri tämä luku on, mieti, että koko maailmankaikkeudessamme on vain 10⁸² atomia. Todennäköisyys sattumalta avata polkupyörän lukko, jossa on sata rinkulaa, on 1/10¹⁰⁰, siis paljon todennäköisempää olisi sattumalta löytää yksi tietty atomi koko universumista. Tässä tapauksessa ei olisi epäilystäkään siitä, että ystäväsi valehtelee. Ainoastaan täysi mielipuoli pitäisi ystäväsi tarinaa uskottavana. Toki tuo tapahtuma olisi teoriassa mahdollinen, mutta ainoastaan teoriassa, käytännössä kukaan ei ikinä tällä planeetalla saisi lukkoa avatuksi, ei vaikka yrittäisi biljoona kertaa sekunnissa alkuräjähdyksestä maailmanloppuun asti.

Palataanpa takaisin apinoihin. Jos jätämme välimerkit huomiotta ja tutkimme todennäköisyyttä apinoiden kirjoittaa Shakespearen tuotantoa alkukielellä, todennäköisyys sattumanvaraisesti näpytellä 100 ensimmäistä merkkiä Hamletista olisi 1/26¹⁰⁰ eli siis 1/(3*10¹⁴¹). Kuten esimerkissä polkupyörän lukosta, jossa on sata rinkulaa, myös tässä tapauksessa todennäköisemmin löytäisi universumista yhden atomin kuin onnistuisi näpyttelemään sattumanvaraisesti 100 ensimmäistä kirjainta Hamletista. Jos sata biljoonaa apinaa olisi näpytellyt tietokoneen näppäimistöä alkuräjähdyksestä tähän päivään asti syöttäen sata biljoonaa merkkiä sekunnissa, he olisivat käyneet läpi 10¹⁴*4*10¹⁷*10¹⁴=4*10⁴⁵ merkkiä, joka on taskulaskimeni mukaan tasan nolla prosenttia kaikista mahdollisista yhdistelmistä (3*10¹⁴¹). Apinat siis eivät varmuudella olisi onnistuneet näppäilemään edes sataa ensimmäistä merkkiä Hamletista. Jätän kotitehtäväksi laskea, kuinka monta biljoonaa vuotta apinoiden tulisi hakata näppäimistöjään, jotta he saisivat koko Shakespearen tuotannon näpyteltyä.

Model of the newly-identified clorophyll f enzyme that converts chlorophyll a into chlorophyll f. The green molecules near the bottom of the structure represent chlorophyll a molecules that would be modified in light to produce chlorophyll f.

Tätä apinateoreemaa käytetään usein todistamaan, että kyllä evoluutio on mahdollinen, sillä jos evoluutiolla on käytössä useita miljoonia vuosia, myös epätodennäköiset tapahtumat ovat mahdollisia. Tutkitaan siis seuraavaksi elämän syntyä, millä todennäköisyydellä ensimmäinen elävä solu on voinut syntyä? Emme tässä tarkastele koko solua, vaan otamme tarkasteluun ainoastaan yhden proteiinin. Elämä rakentuu pitkälti proteiineista. Proteiinit ovat polypeptidiketjuja, jotka rakentuvat kahdestakymmenestä eri aminohaposta. Yksi proteiini koostuu keskimäärin kolmestasadasta aminohaposta. Näin ollen on olemassa 20³⁰⁰, eli siis 2*10³⁹⁰, mahdollista eri tapaa rakentaa yksi 300 aminohappoa pitkä proteiini. Todennäköisyys siis sattumalta löytää yksi proteeini on 1/(2*10³⁹⁰), aivan naurettavan tähtitieteellisen pieni luku.

Mutta, saatat sanoa, tuo on vain todennäköisyys löytää yksi tietty proteiini, meidän tulee ottaa huomioon kaikki potentiaalisesti funktionaaliset proteiinit. Olet aivan oikeassa. Paljonko niitä on? Douglas Axe vuonna 2004 arvioi vertaisarvioidussa tutkimuksessaan, että funktionaalisia proteiineja on yksi 10⁷⁷:stä. Vuonna 2012 Durston ja Chiu arvioivat luvun olevan vain yksi 10¹⁰⁰:sta. Selvästi nämä ovat vain arvioita, on mahdoton empiirisesti testata kaikkia mahdollisia proteiineja ja laskea tarkkaa lukua. Se on kuitenkin selvää, että funktionaaliset proteiinit ovat hyvin harvinaisia. Jos jokainen pisara maapallon valtamerissä (2.7*10²⁵ pisaraa) olisi alkuräjähdyksestä asti (4.4*10¹⁷ sekuntia) yrittänyt tuottaa funktionaalisia proteiineja kerran sekunnissa, ne olisivat pystyneet käymään läpi ainoastaan 10⁴³ eri proteiinia – ei lähelläkään todennäköistä, että ainuttakaan funktionaalista proteiinia olisi löytynyt. Kuitenkin biologian koulukirjat esittävät faktana, että elämä on syntynyt spontaanisti alkumeressä.

Long tailed weasel

Richard Dawkins astuu kuvaan ja tarjoaa oman selityksensä. Hänen kirjoittamansa nerokas Weasel-tietokoneohjelma ratkaisee tämän ongelman kätevästi. Hän osoittaa, että vain neljässäkymmenessä sukupolvessa hänen ohjelmansa pystyy satunnaisesti tuottamaan lauseen “ME THINKS IT IS LIKE A WEASEL”. Miten se on mahdollista? Koska hänen ohjelmansa vertaa satunnaisesti tuotettuja merkkejä ja valitsee seuraavalle kierroksella ne, jotka vastaavat ennalta annettua lausetta. Mutta tämä on tietoa, jota evoluutiolla ei ole, joten Dawkinsin ohjelma ei todista mitään. Evoluutio ei voi tietää, jos kaksi ensimmäistä aminohappoa on oikein, se ei voi tietää, jos kymmenen ensimmäistä aminohappoa on oikeassa järjestyksessä, se ei voi tietää, vaikka 99% prosenttia aminohapoista olisi oikeilla paikoillaan. Toisin kuin Dawkins väittää, epätodennäköisyyden vuorelle ei johda mitään tasaista oikopolkua. Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan polkua yhdestä proteiinista toiseen. Sellaisia ei ole olemassa. On vain äärettömän suuri epätodennäköisyys löytää ainuttakaan proteiinia. Ja jos puhumme elämän synnystä, ei kemiallisella evoluutiolla edes ole käytettävissä mitään evoluutiomekanismia.

Mutta, voittaahan aina joku lotossa. Mutta kukaan ei voita miljoona kertaa peräkkäin.

Douglas Axe, ” Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds”, 2004, Journal of Molecular Biology

Kirk Durston and David K. Chiu, “Functional sequence complexity in biopolymers” (2012)

10⁸² atomia koko maailmankaikkeudessamme.
4.35454*10¹⁷ sekuntia alkuräjähdyksestä.
2.664*10²⁵ pisaraa vettä maapallon merissä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_monkey_theorem

Toora psalmeissa

Torah

Toora on vanhurskaan sydämessä:
“Hänen Jumalansa Toora on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.” (Ps. 37:31)
“Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun Toorasi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9)
“Herran Toora on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.” (Ps. 19:8)
“Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat Toorasi” (Ps. 94:12)
“Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!” (Ps. 112:1)
“Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa Tooraa.” (Sanl. 29:18)

Vanhurskas rakastaa Jumalan pyhää Tooraa:
“Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran Tooraa ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” (Ps. 1:1,2)
“Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.” (Ps. 119:47)
“Kuinka rakastankaan sinun Tooraasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin.” (Ps. 119:97)
“Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta.” (Ps. 119:127)
“Herra, katso: minä rakastan sinun säädöksiäsi! Sinä olet uskollinen — anna minun elää!” (Ps. 119:159)
“Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.” (Ps. 119:167)
Toora tuo rauhan:

“Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun Tooraasi, eikä heille kompastusta tule.” (Ps. 119:165)
Toora on ikuinen:
“Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” (Ps. 111:7,8)
“Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:152)
“Hän antoi Tooran, joka ei häviä.” (Ps. 148:6)
Toora ei ole raskas taakka:

“Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin.” (Ps. 119:45)

Toora on totuus:

“Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun Toorasi on totuus.” (Ps. 119:142)

Toora on armosta:

“Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle Toorasi.” (Ps. 119:29)

Luther ja juutalaiset

Tämä on herkkä ja tulenarka aihe, suorastaan ruutitynnyri. Jos sykkeesi nousi jo otsikon nähtyäsi, suosittelen, että pidät pienen taon, käyt vaikka lenkillä ja palaat sitten tähän artikkeliin. Jos et ole ottanut vielä lääkkeitäsi, tee se nyt. Vedä syvään henkeä, ennen kuin jatkat lukemista.

Julkisessa keskustelussa Lutherin väitetystä antisemitismistä on äänessä ollut kaksi eri leiriä, joiden näkymykset eivät kohtaa sitten millään. Luther-vihaajat huutavat kurkku suorana, että Luther oli armoton antisemitisti ja ihmishirviö. Luther-fanit taas puolustavat suurta uskonpuhdistajaa ja hampaat irvessä väittävät, että ei se Luther mikään antisemitisti ollut, antamatta tuumaakaan periksi.

Tällaisesta asetelmasta käsin ei voi syntyä rakentavaa keskustelua, kukaan ei tule viisaammaksi ja kaikille tulee paha mieli.

Pidän tarpeellisena kertoa oman tarinani, jotta jokainen ymmärtäisi, mistä tässä oikein kenkä puristaa.

Olen kasvanut luterilaisessa kodissa. Uskonratkaisun tein jo teini-iässä. Olen käynyt sekä Raamattuopiston nuorten peruskurssin että Kansanlähetysopiston raamattulinjan, joten olen saanut aimo annoksen Lutheria. En missään vaiheessa suuresti ihannoinut Lutheria, mutta tutustuin hänen teoksiinsa, pidin hänen ajatuksiaan järkevinä ja ajattelin, että hän on ehdottomasti suuri uskonpuhdistaja ja armoitettu oppi-isä. Monta vuotta jaksoin käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa, mutta uskonelämässäni ei pitkään aikaan tapahtunut mitään erikoista, kunnes vuoden 2013 tienoilla hurahdin ja rakastuin Israeliin. Minusta tuli Israeli fani, kuten niin monista muista kristityistä. Rupesin rukoilemaan Israelin puolesta ja siunaamaan Israelia, sillä Raamattu sanoo, että ne ovat siunattuja, jotka siunaavat Israelia (1. Moos. 27:29). Tutkin juutalaisuutta, en siksi, että minulla olisi ollut mitään mielenkiintoa kääntyä juutalaiseksi, vaan siksi, että halusin paremmin ymmärtää juutalaisia. Tässä prosessissa Toora, sapatti ja Messias kirkastuivat minulle aivan uudella tavalla. Mutta mikä tärkeintä, opin rakastamaan juutalaista kansaa. Raamatun äärellä minulle selvisi, että Jumala on lupauksensa ja liitot antanut Israelille, meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja me olemme yhtä Messiaan kansaa juutalaisten kanssa ja pyhien perheväkeä (Ef. 2). Koska olin näin kovasti innoissani juutalaisista, halusin luonnollisesti selvittää, mitä suuri uskonpuhdistaja ja armoitettu oppi-isä Martti Luther ajatteli juutalaisista.

Se oli elämäni suurin virhe. Luin Lutherin teoksen “Juutalaisista ja heidän valheistaan” huolellisesti, tehden samalla muistiinpanoja. Lutherin sanat iskivät kuin ruoska, tehden kipeää joka lyönnillä. Eteeni piirtyi kuvia juutalaisten murhatuista ruumiista keskitysleireillä. Näin painajaisia Lutherista. Mielenterveyteni horjui. Luther solvasi, pilkkasi, panetteli ja kirosi juutalaisia yli 200 sivun verran. Jokainen sana satutti ja loukkasi minua. Luther esitti teoksessaan, että Jumala on varmasti hylännyt Israelin, että juutalaisten käännyttäminen on mahdotonta ja että kristityn ei tule olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa, kaikki saatanallisia valheita. Luther esitti kirjassaan seitsemän kohdan ohjelman juutalaisongelman ratkaisemiseksi, jota on syytä lainata tässä kokonaisuudessaan, jotta jokainen saa tarkan käsityksen siitä, mitä Luther oikein kirjoitti.

“Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
1) Heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. 2) Talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. 3) Heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. 4) Heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta. 5) Juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. 6) Heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. 7) Nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”
On merkittävää, että Aadolf Hitler noudatti tarkasti Lutherin esittämiä toimenpiteitä. Moni sanoo, että Luther sentään ei yllyttänyt tappamaan juutalaisia, mikä ei pidä paikkaansa. Suora lainaus Lutherilta: “Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, mitä he ovat Herrastamme ja kristityistä kolmensadan vuoden aikana Jerusalemin hävityksen jälkeen ja lapsista tähän saakka vuodattaneet (mikä vieläkin näkyy heidän silmistään ja kasvoistaan), emmekä iske heitä kuoliaiksi”

Luther esitti suoria valheita ja juoruja juutalaisista. Jälleen on pidempi suora sitaatti perusteltu:

“Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maanäärestä toiseen tuopillisen kristitystä vuodatettua verta; samoin eräälle kristitylle tynnyrillisen viiniä, ja kun viini oli juotu, tynnyristä löydettiin kuollut juutalainen, ja paljon samantapaista; ja lastenvarkautta he ovat usein (kuten edellä on sanottu) harjoittaneet, polttaneet ja peloitelleet heitä kuoliaiksi. Minä tiedän hyvin, että he sellaisen ja kaiken kieltävät, mutta kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään.”
Luther käytti kieltä, joka missään mielessä ei ole kristitylle sopivaa:

“Ja näiden juutalaisuuden surkeiden jätteiden, tämän niljakkaan roskaväen, turmeltuneen vaahdon, homehtuneen pohjasakan ja iljettävän likalätäkön pitäisi omalla parannuksen teollaan ja vanhurskaudellaan ansaita koko maailman valtakunta”
“Sen vuoksi tiedä, rakas kristitty, äläkä epäile, että sinulla perkeleen jälkeen ei ole yhtään katkerampaa, myrkyllisempää, kiivaampaa vihollista kuin oikea juutalainen, joka todella tahtoo olla juutalainen.”
“Ja on osoittautunut, että he ovat tahrittu morsian, niin, auttamaton huora ja iljettävä lutka.”
Lukiessani Luther teosta aloin voimaan pahoin. Minua ahdisti, oksetti ja kuvotti. Mutta vielä pahempi järkytys oli luvassa.

Luettuani teoksen nimittäin keskustelin tästä Lutherin teoksesta luterilaisten ystävieni kanssa, niin maallikoiden kun oppineidenkin. Suurin osa oli kuullut Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista, vain muutamat olivat lukeneet koko teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan. Mutta kaikkien reaktio oli sama – puolustella Lutheria. Kukaan ei sanonut, että tämä on hirveää, tämä on aivan kamalaa, näin ei saisi olla. Kuulin pelkkää selittelyä ja puolustelua. “Luther oli vain oman aikansa lapsi” “Luther oli antijudaisti, ei antisemitisti” “Luther kirjoitti paljon muutakin” “Lutherkin oli vain ihminen”. Minun kimppuuni hyökättiin verbaalisesti ja minua haukuttiin hurmahengeksi, käskettiin lukea lisää Lutheria. Tämä luterilaisten reaktio järkytti minua vielä enemmän kuin itse Lutherin teos. En voinut ymmärtää, miksi kukaan haluaisi niin kiihkeästi puolustaa suurta antisemitismiä, enkä täysin ymmärrä vieläkään.

Minä tein ainoan oikeana pitämäni ratkaisun ja erosin kirkosta. Sittemmin löysin paikkani eräästä toisesta seurakunnasta, jossa Lutheria ei siteerata, ja jossa ahdisti vähemmän.

Korostan, että tämä oli minun ratkaisuni. Suomi on vapaa maa, ja Suomessa saa vaihtaa uskontoa, jos siltä tuntuu. Minä en sano, että sinun täytyisi erota kirkosta. En sano, että sinä et saisi kutsua itseäsi luterilaiseksi. En sano, että sinä et saisi lukea Lutheria tai pitää Lutheria suurena uskonpuhdistajana, mitä hän kiistämättä oli.

Mitä sitten haluan? Minä pyydän hartaasti, että luterilaiset tunnustaisivat tosiasiat ja myöntäisivät, että Luther oli antisemitisti, ja että hänen vastenmieliset juutalaisvastaiset kirjoituksensa ovat satuttaneet, traumatisoineet ja järkyttäneet monia. Samaan aikaan on totta, ja toivon, että Lutherin vastustajat ymmärtäisivät tämän, että Lutherin aiemmat kirjoitukset ovat tuoneet armon ja pelastuksen monille. Pyydän, että kukaan ei enää saivartelisi, että Luther oli antijudaisti eikä antisemitisti, sillä juutalaista kansaa ei yhtään lohduta, onko heitä kohtaan suunnattu viha antijudaismia vai antisemitismiä. Rukoilen, että luterilaiset voisivat julkisesti entistä selvemmin ja kirkkaammin irtisanoutua kaikista Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista. Pyydän luterilaisilta hieman empatiakykyä, kykyä asettua vainotun ja paljon kärsineen kansaan asemaan. Pyydän kaikkia luterilaisia edes hetkeksi pohtimaan omaan suhdettaan juutalaisiin ja Lutheriin. Samaan aikaan toivon, että Luther-vihaajat voisivat tunnustaa Lutherin monet kiistattomat positiiviset saavutukset. Toivon rakentavaa keskustelua, jossa toista osapuolta kuullaan. Tarvitsemme rauhan- ei sodanjulistusta.

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala siunatkoon sinua. Shalom!

En ole juutalainen

… mutta minun mestarini on.

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (5. Moos. 6:4-9)

Luther oli armoton juutalaisvihaaja

Nyt holokaustin muistopäivänä moni pohtii syitä holokaustiin. Julkisessa keskustelussa Luther on kuitenkin kokonaan unohdettu. Voisiko olla, että suuri uskonpuhdistaja, armoitettu oppi-isä ja kunnioitettu tohtori Martti Luther oli syypää holokaustiin? Hitler seurasi suoraan Luther esittämiä toimia juutalaisongelman ratkaisemiseksi. Joten on selvää, että Luther oli suoraan Hitlerin oppi-isä. Luterilaisten kanssa kun keskustelee, ja ottaa esille Lutherin kirjoittaman teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, luterilaiset ovat välittömästi puolustamassa Lutheria. “Luther kirjoitti paljon muutakin” “Luther oli oman aikansa lapsi” “Tuohon aikaan käytettiin värikästä kieltä” “Myös Jeesus kritisoi juutalaisia jyrkin sanoin” Toisin kuin Luther, Jeesus ei koskaan yllyttänyt väkivaltaan juutalaisia vastaan. Timo Junkkaala kehtaa väittää suoraan, että Luther ei ollut antisemitisti. Katso kirjoitukseni aiheesta. Luther kuulemma vastusti juutalaisia uskonnollisista, ei rodullisista syistä, joten Junkkaalan mukaan tuo Lutherin silmitön juutalaisviha ei ollut antisemitismiä. Jos yllyttää väkivaltaan juutalaisia vastaan, eikö se ole antisemitismiä, olivat syyt sitten rodullisia tai uskonnollisia? Laitetaan muistin virkistykseksi, mitä Luther kirjoitti juutalaisista:

Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.

3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.

5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä
otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.

7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Moni sanoo, että ei Luther sentään kehoittanut tappamaan juutalaisia, joten häntä ei voi pitää syyllisenä holokaustiin. Tämä on kuitenkin väärin. Luther kehoitti suoraan tappamaan juutalaisia:

Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, mitä he ovat Herrastamme ja kristityistä kolmensadan vuoden aikana Jerusalemin hävityksen jälkeen ja lapsista tähän saakka vuodattaneet (mikä vieläkin näkyy heidän silmistään ja kasvoistaan), emmekä iske heitä kuoliaiksi

Suosittelen jokaista lukemaan itse Lutherin teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, ennen kuin alkaa väittämään että ei se Luther mikään antisemitisti ollut:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf

Graham Turner, Messiaan kansa

Graham Turnerin ydinsanoma kirjassa Messiaan kansa on, että sekä juutalaiset että pakanat muodostavat Messiaan kansan, Jumalan valitun seurakunnan, jossa ei ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. Myös pakanat ovat osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja siunauksiin ja he ovat Aabrahamin perillisiä. Pakanat on oksastettu Israeliin. Jumala ei ole hylännyt Israelia, vaan juutalaisilla on edelleen osansa Jumalan suunnitelmassa. Pakanoiden ei tule sortaa juutalaisia seurakunnassa eikä juutalaisten pakanoita. Pakanat eivät saa ylvästellä juutalaisten rinnalla. Juutalaisten palaaminen omaan maahansa kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Kirkko ei ole korvannut Israelia. Turner romuttaa sekä korvausteologian, supersessionismin että dispensationalismin. Jokaisen antisemitistin ja korvausteologin pitäisi lukea tämä kirja.

Mutta. Kuten yleensä on laita kristillisten kirjojen osalta, yleensä niissä on 95% täyttä asiaa ja sitten 5% eksyttävää hapatusta. Niin tässäkin kirjassa. Turner nimittäin rummuttaa läpi kirjansa samaa sanomaa, että siinä missä juutalaisten tulee noudattaa Tooraa, eivätkä pakanat saa tuomita juutalaisia Tooran noudattamisesta, pakanat itse eivät missään tapauksessa saa noudattaa Tooraa. Hei eivät saa omaksua juutalaisia tapoja, eivätkä saa yrittää kääntyä juutalaisiksi tai esittää juutalaisia. Suurin ongelma tässä on, että jos kerran pakanat eivät saa noudattaa Tooraa, tarkoittaako Turner todella, että pakanat eivät saa noudattaa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä? Kirjassaan Turner ei sano, mutta veikkaisin, että hänenkin mielestään pakanoiden tulee noudattaa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä, siis Tooran käskyjä. Joten on selvää, että ainakin osaa Tooran käskyistä tulee myös pakanoiden noudattaa, mutta Turner kirjassaan sanoo vain, että Tooraa ei saa pakanat noudattaa, ottamatta lainkaan kantaa siihen, mitä Tooran käskyjä tulee noudattaa ja mitä ei, mitkä käskyt ovat juutalaisille ja mitkä pakanoille.

Turner puhuu juutalaisten tapojen noudattamisesta ja hänellä menee pahasti puurot ja vellit sekaisin. Toora ei ole juutalaisia tapoja. Minä en seuraa mitään juutalaisten tapoja, perinnäissäädöksiä, myyttejä tai legendoja. Minä noudatan Tooraa, eikä se tee minusta juutalaista. Juutalaisten tapoja meidän ei tule noudattaa, mikäli sillä tarkoitetaan juutalaisten perinnäissääntöjä.

Turner kirjoittaa, että tapahtumat Corneliuksen talossa vakuuttivat Jerusalemin johtajat siitä, että Jumala ei edellyttänyt pakanoilta Tooran noudattamista. Miten ihmeessä? Kerrotaanko Raamatussa, että Cornelius kumppaneineen eivät noudattaneet Tooraa? Turner väittää, että Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) päätettiin, että Tooran noudattaminen ei ole välttämätöntä pakanauskoville. Todellako? Näin sanotaan missä kohtaa Apostolien tekoja? Ja onko Turner nyt ihan varma, että Jumalan puolesta pakanat saavat tappaa, varastaa ja tehdä huorin? Eli siis kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä ei tarvitse pakanauskovien noudattaa? Miksi Jaakob sanoo kokouksessa: “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran kokouksessa päätettiin, että Toora ei ollenkaan koske pakanoita?

Turner kirjoittaa, että Toora on Jumalan lahja maailmalle. Turnerin mukaan se siis on lahja koko maailmalle, mutta jostain syystä ainoastaan juutalaisten tulee sitä noudattaa. Miten se siis on lahja meille pakanoille? Turner väittää, että Pyhän Hengen vuodattaminen pakanoiden ylle todista, että Jumala hyväksyi heidät ilman Tooran noudattamista. Mutta missä kohtaa Raamattua kerrotaan yhdestäkään pakanasta, että he eivät olisi noudattaneet Tooraa? Esim. Cornelius oli pakana, mutta häntä kutsutaan Raamatussa Jumalaa pelkääväksi hurskaaksi. Tämä voi tarkoittaa ainoastaan, että hän noudatti Tooraa.

Turner esittää, että Tooran noudattaminen on juutalaisten tunnusmerkki, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan hyväksynnän kanssa. Hän väittää, että pakanoiden ei kuulu teeskennellä olevansa juutalaisia noudattamalla juutalaisia tapoja. Tästä olen samaa mieltä, pakanoiden ei kuulu teeskennellä olevansa juutalaisia ja noudattaa juutalaisia tapoja, mutta Tooralla ei ole mitään tekemistä juutalaisten tapojen kanssa, Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki kaikille Messiaan kansan jäsenille.

Turner kirjoittaa: “Pyhän Hengen saaminen merkitsee sydämen hengellistä ympärileikkausta niin juutalaisten kuin pakanoidenkin kohdalla ja Jumalan lakien kirjoittamista heidän sydämeensä.” Tässä hän viittaa Jeremian profetiaan uudesta liitosta (Jer. 31:33), jossa sanotaan alkukielen mukaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Turner on siis ongelmissa, hän myöntää, että Toora kirjoitetaan myös pakanoiden sydämiin, mutta miten ihmeessä siis pakanat eivät ole velvollisia noudattamaan Tooraa?

Turner väittää, että kun Pietari lakkasi aterioimasta pakanauskovien seurassa Antiokiassa, se johtui siitä, että hän salli Tooran noudattamisen ulkoisen muodon johtaa hänet rikkomaan käskyä toisten Messiaan kansaan kuuluvien rakastamisesta. Tämä on varsin erikoista, sillä missään kohtaa Tooraa ei kielletä ketään nauttimasta ateriaa pakanoiden kanssa, kyse oli juutalaisten perinnäissäännöstä, jonka noudattamiseen Pietari sortui.

“Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.” (Gal. 4:9,10)

Turner väittää, että galatalaiset nuodattivat juutalaisten kalenterijärjestelmää. Tästä ei ole mitään todisteita. Jos Turner olisi vaivautunut lukemaan edellisen jakeen, hän huomaisi, että selvästi galatalaiset olivat pakanoita, jotka varmasti noudattivat pakanoiden juhlapyhiä ja aikoja, ei Tooran määräämiä juhlia:

” Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Miten ihmeessä heikot ja köyhät alkeisvoimat voisivat tarkoittaa Jumalan pyhiä käskyjä? Turner myöntää, että Paavali itsekin vietti juutalaisten juhlapyhiä, ja sanookin, että juutalaiset saavat niitä noudattaa, mutta pakanat missään nimessä eivät saa. Turner sanoo, että kun pakanat alkavat käyttää kipaa ja viettää hanukkaa, he tekevät saman virheen kuin galatalaiset. Tästä olen osittain samaa mieltä. Meidän ei tule viettää hanukkaa eikä käyttää kipaa, koska ne ovat juutalaisten omasta päästään keksimiä perinnäissääntöjä. Mutta Jumalan pyhää lakia, Tooraa, meidän on noudatettava. Missään kohtaa Galatalaiskirjettä Paavali ei moiti yhtään ketään Tooran noudattamisesta. Galatalaisten harhaoppi ei ollut, että he noudattivat Tooraa, vaan että he kuvittelivat ympärileikkauksen ja Tooran noudattamisen kautta pelastuvansa. Tätä harhaoppia Paavali vastusti, mutta hän ei sanallakaan vastusta Tooran noudattamista.

Turner väittää suorasukaisesti, että “Täydellinen Tooran noudattaminen ei ole mahdollista.” Raamattu sanoo toisin. Raamattu sanoo, että me voimme täyttää lain:

“Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:14)

Laissa siis ei ole mitään vikaa, se Paavalin mukaan on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja Toora sanoo, että me voimme sen täyttää. Jos joku nyt kuitenkin tekee syntiä, niin se ei johdu laista, se ei johdu siitä, että laki olisi meidän mahdoton täyttää. Samaa valhetta levittävät monet kristity, että laki on mahdoton noudattaa, ikään kuin Jumala olisi antanut meille lain ansaksi, jonka ainoa tarkoitus on johtaa meidä Kristuksen luokse.

Jos Turnerilla on paljon eksytystä, on hänen julistuksessaan jotain hyvääkin. Hän jaksaa luku toisensa jälkeen rummuttaa samaa agendaa, että pakanoiden ei tule missään tapauksessa noudattaa Tooraa, mutta pitää kiinni siitä, että juutalaisten kuuluu noudattaa Tooraa:

“Kolmannelle vuosisadalle tultaessa seurakunta opetti, että jokaisen juutalaisen, joka kääntyy kristinuskoon, on luovuttava kaikista juutalaisista tavoista ja käyttäydyttävä pakanakäännynnäisen tavoin. Tämä on täysin vastoin alkukirkon käytäntöä.”

Minua vain ihmetyttää, että jos Messiaan kansa on yksi kansa, yksi seurakunta, miten yhteys pakanoiden ja juutalaisten välillä on mahdollista, jos juutalaiset noudattavat Tooraa mutta pakanat eivät? Minä päivänä Messiaan kansa kokoontuu jumalanpalvelukseen, jos juutalaiset pyhittävät sapatin, mutta pakanat sunnuntain? Miten seurakunta kokoontuu yhteiselle aterialle, jos juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä, mutta pakanat mässäilevät porsasta ja äyriäisiä? Turner ei ota mitään kantaa näihin kysymyksiin.

“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Turner väittää, että kolossalaisia samoin kuin galatalaisia painostettiin omaksumaan juutalaisia tapoja. Heitä kuulemma arvosteltiin siitä, että he eivät osallistuneet juutalaisiin juhliin tai syöneet kosher-ruokaa. Turner väittää, että Paavali tässä sanoo selvästi, että näitä asioita ei vaadita kristityiltä. Sanooko Paavali todella näin? Sanooko Paavali tässä (Kol. 2:16,17) että kristityn ei tarvitse noudattaa juutalaisia juhlia tai ruokasäädöksiä? Ei tasan sano. Paavali sanoo tässä, että kukaan ei saa tuomita näistä asioista. Raamatun käännöksemme on pahasti pielessä. Alkukielessä nimittäin ei ole ollenkaan sanaa vain, joten nämä juhlat ja muut ovat todellakin tulevaisten varjo, ne eivät ole “vain” varjo. Viimeisessä lauseessa ei kreikassa ole lainkaan olla-verbiä, siinä sanotaan vain “mutta Kristuksen ruumis”. Kun luemme molemmat lauseet yhdessä alkukielen mukaan, Paavali tässä sanoo, että kukaan ei saa teitä tuomita näistä asioista paitsi Kristuksen ruumis. Kukaan ulkopuolinen pakana siis ei saa teitä tuomita näistä asioista, se on yksin Kristuksen ruumiin, eli seurakunnan tehtävä.

Turner jatkaa Kolossalaiskirjeen lainaamista:

“Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu, älä maista, älä koske!”” (Kol. 2:20,21)

Tästä Turner vetää johtopäätöksen, että “Messiaan kansa ei ole minkäänlaisten sääntöjen lainen. Heidän ainoa lakinsa on rakkauden laki”. Kuitenkin tässä puhutaan maailman alkeisvoimista, mitä tekemistä Jumalan pyhällä lailla, Tooralla, on maailman alkeisvoimien kanssa? Jos Turner olisi vaivautunut lukemaan yhden jakeen pidemmälle, kävisi hänellekin selväksi, että käskyt “Älä tartu, älä maista, älä koske!” ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, joita ei tule noudattaa. Eli siis meidän ei tule noudattaa mitään juutalaisten omasta päästään keksimiään perinnäissääntöjä, yhtä vähän kuin kristittyjen omia sääntöjä ja säädöksiä. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että pakanat saavat nyt rikkoa ainuttakaan Tooran käskyä. Olisihan se kätevää, jos ainoa noudatettava laki olisi rakkauden laki. Mutta kun missään kohtaa Raamattua ei sanota, että rakkauden laki on korvannut ja kumonnut Mooseksen lain.

Turner myöntää, että pakanoiden on ymmärrettävä juutalaisten juhlien merkitys, koska ne saavat täyttymyksensä Messiaassa. Mutta miksi ihmeessä pakanat missään tapauksessa eivät saa viettää näitä juhlia, jotka julistavat Messiaasta ja jotka saavat täyttymyksensä Messiaassa? Turner myöntää hienosti, että Paavalikin arvosti juutalaisia juhlia, koska näki vaivaa ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin. Paavali siis vietti juutalaisia juhlia. Paavali käskee meidän olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1). Jos siis Paavali vietti “juutalaisten” juhlia, miksi emme myös me pakanat? Vai unohtiko Paavali mainita, että pakanoiden ei tule seurata hänen esimerkkiään?

Turnerin suhtautuminen uhraamiseen on harvinaista kuultavaa kristityn suusta. Hän nimittäin esittää, että temppelin uhrit Jeesuksen kuoleman jälkeen eivät olleet väärin. Hän sanoo, että Paavali osallistui puhdistusmenoihin, joihin kuului uhraaminen, joten ne eivät olleet väärin, ainoastaan merkityksettömiä pelastuksen kannalta. On hienoa, että edes joku kristitty ymmärtää ja myöntää tämän asian.

Turner sanoo, että koska pakanat ovat osa Messiaan kansaa, he ovat osallisia Israelin kanssa solmituista liitoista. Minua ihmetyttää, miten he täten ovat vapaat rikkomaan Tooraa?

“Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Ef. 2:14,15)

Turner väittää, että Messiaassa tuota muuria ei enää ole, se oli olemassa vain niin kauan kuin Toora oli voimassa. Nyt tuli Turnerilta lipsahdus, aiemmin hän on esittänyt, että Toora kyllä on voimassa, mutta koskee ainoastaan juutalaisia. Nyt hän sortuu kristityille yleiseen virheeseen, että Toora muka on kumottu. Jeesushan sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa (Mt. 5:17), joten Tooraa ei ole kumottu. Toinen virhe Turnerilta on olettaa, että tuo vihollisuuden muuri muka olisi jotakin, mikä olisi Toorassa käsketty. Toorassa ei ole ainuttakaan käskyä rakentaa temppeliin pakanoita ja juutalaisia erottavaa väliseinää, kyse oli jälleen juutalaisten omasta perinnäissäännöstä.

Hieman myöhemmin kirjassaan Turner palaa lukuisia kertoja jo moneen kertaan esittämäänsä teesiin, että pakanoiden ei tule noudattaa Tooraa. Hän kirjoittaa mm. näin: “Pakanat ovat osallisia sekä lupauksesta että Hengestä yksin uskon perusteella, eivät Tooran noudattamisen perusteella eli juutalaisiksi muuttumalla”. Tässä on jälleen Turnerilta se virhe, että hän kuvittelee Tooran noudattamisen muutavan ihmisen juutalaiseksi. Tuleeko minusta juutalainen, jos noudatan kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä?

Ihmeellisin väite Turnerilta on, että kunnon ihmiset eivät tarvitse Tooraa, mutta syntiset tarvitsevat Tooraa näyttämään heidän syntisyytensä ja pelastuksentarpeensa. Eli siis Toora on vain syntisille. Selittäkää minulle, kun Toora näyttää syntiselle, että hän tekee syntiä, kääntyy Messiaan puoleen ja katuu syntejään, onko hän tämän jälkeen vapaa tekemään jälleen syntiä ja rikkomaan Tooraa?

Turner väittää muiden valheidensa ohella, että Jumala itse muka salli temppelin tuhoutumisen. Sanotaanko jossakin kohtaa Raamattua näin, että Jumala muka salli temppelin tuhoutumisen? Jos Jumala salli temppelin tuhoutumisen, emmekö aivan yhtä hyvin voisi väittää, että hän salli myös holokaustin? Mikä maailmassa on Jumalan sallimaa ja mikä ei? Mikään ei viittaa siihen, että temppelin tuhoutuminen olisi ollut Jumalan tahto. Kuten Turner itse aiemmin myönsi, uhreissa ei ollut mitään väärää Jeesuksen kuoleman jälkeenkään. Miksi siis Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä?

Turner toistaa kristittyjen paljon hokemaa mantraa, että “Koska hän on täyttänyt Tooran vaatimukset, toisten ei tarvitse pelastuakseen täyttää niitä.” Ja missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Messias on täyttänyt lain meidän puolestamme, niin että meidän ei sitä tarvitse noudattaa? En ole saanut vastausta yhdeltäkään kristityltä.

Turner esittää paljon toistetun virheellisen käsityksen, että Jeesuksen vertauksessa viikunapuu mukamas tarkoittaa Israelia. Missään kohtaa Raamattua ei viikunapuuta käytetä Israelin vertauskuvana. Tämä ei ole vakava virhe, mutta on harmillista, että kristityt toistelevat tällaisia harhaisia käsityksiä.

Lopuksi on hienoa, että Turner varoittaa juutalaisten taruista ja ihmisten käskyistä (Tiit. 1:14). Talmud ja Kabbala kietovat niin kristittyjä kuin juutalaisiakin valheen pauloihin.

Lopulta herää kysymys, kuinka hyvin Turner on perehtynyt messiaanisten ajatuksiin? Hän hyökkää voimalla Tooraa vastaan, joten ilmeisesti joku on Turneria näillä petollisilla opeilla ärsyttänyt. Vähempikin olisi riittänyt yhteen kirjaan, jonka keskeisin pointti ei kuitenkaan ole, tuleeko meidän noudattaa Tooraa, vaan että me kaikki olemme Aabrahamin perillisiä ja Messiaan kansaa, mihin voin yhtyä.

Heprean aakkosten salaisuus

Vuonna 2013 koin eräänlaisen hengellisen herätyksen ja kiinnostuin Raamatun alkukielistä. Silloin rupesin ahkerasti opiskelemaan hepreaa, käyttäen lähteinä eri nettisivustoja ja YouTube videoita. Netistä löytyy paljon materiaalia hepreaa opiskeleville, täysin ilmaiseksi. Eräs opettaja netissä kertoi heprean aakkosista, että niillä jokaisella on oma lukuarvo, ja että jokaisella aakkosella on tietty merkitys, ja että näitä kirjainten merkityksiä tulkiten avautuu jokaisen heprean sanan merkitys. Tämä kuulosti silloin minun korvaani täysin loogiselta, enkä osannut kyseenalaistaa tätä opetusta. Niinpä uskoin vakaasti, että aleph tarkoittaa härkää, onhan paleo hepreassa aleph selvästi härkä. Bet tarkoittaa taloa, mitä muutakaan, gimmel kamelia ja niin edespäin. Innoissani tilasin Frank. T. Seekinsin kirjan “Hebrew Word Pictures”, joka avasi näitä heprean aakkosten kautta paljastuvia Raamatun salaisuuksia. Jonkun verran tutustuin myös kabbalaan, jossa myös haettiin salattua tietoa Raamatusta heprean aakkosten kautta. Kabbalassa kirjainten merkitys tosin oli eri kuin tässä Frank. T. Seekinsin opissa. Muutamia kabbalistisia teoksia luin ja olin haltioissani, heprea todella on pyhä kieli ja salaisuudet avautuvat heprean aakkosten kautta!

Alku innostuksen jälkeen mielenkiintoni laantui ja heprean opiskelu jäi. Siinä meni pari vuotta kun koin seuraavan hengellisen herätyksen, ja aloin tutkimaan Tooraa ja sitä mitä Raamattu opettaa. Aluksi siis tutkin gematriaa, heprean aakkosten salaisuutta, kabbalaa, raamattukoodeja ja kaiken maailman humpuukia. Mikään näistä ei julistanut ylösnoussutta Kristusta. Se oli eksytystä, mieltälaajentavaa humpuukia, johon tuhlasin pari vuotta elämästäni. Sittemmin otin ohjenuorakseni, että yksin Raamattu saa olla meidän ylin auktoriteettimme. Kyseenalaistin monia aiemmin totuutena pitämiäni faktoja. Heprean aakkosten salaisuus kuihtui ja rapistui kasaan ja siitä ei jäänyt jäljelle yhtään mitään. Nyt luen Raamattua, enkä koita etsiä sieltä mitään salattua ja kätkettyä tietoa, joka avautuisi meille mystiikan keinoin. Vapauduin harhoistani.

Nyt hiljattain eräs ystävä esitteli sapattikokouksessa käsiinsä saamaansa kirjaa, Petri Pelkosen toimittamaa teosta nimeltä “Heprean aakkosten salaisuus”. Selailin kirjaa ja päättelin, että se on tismalleen samaa kauraa kuin Frank. T. Seekinsin teos “Hebrew Word Pictures”. En torunut ystävääni julkisesti, mutta selitin miksi tämä heprean aakkosten salaisuus on mielestäni harhaoppia hänelle yksityisesti. Facebookista löysin ryhmän “heprean aakkosten salaisuus” ja sinne sitten kiivauksissani hyökkäsin tätä ilmiötä vastaan, joka on minun mielestäni harhaoppia. Jouduin kuitenkin myöntämään, että en ole edes lukenut koko kirjaa. Niinpä lupasin tuossa ryhmässä palata asiaan luettuani tuon kirjan. Nyt olen sen lukenut ja tässä lupaamani lyhyt vastine siihen.

Petri Pelkonen esittää, että heprean aakkosten salaisuus julistaa Kristusta, ja hyvä niin. Hän sanoo, että mikään heprean aakkosten salaisuus ei saa nousta yli Raamatun, eikä saa olla vastoin Raamatun opetusta. Tämä on tietenkin hyvä asia. Tarkoitus siis on hyvä. Mutta mikä on totuus?

Pelkonen esittää, että Jumala loi maailman käyttäen heprean aakkosia. Mistä hän tietää tämän? Missä kohtaa Raamattua niin sanotaan? Juutalaisethan näin opettavat, mutta Paavali varoittaa meitä juutalaisten taruista, myyteistä ja legendoista, joita heille on runsaasti (Tit. 1:14). Juutalaisten mielestä heprea on pyhä kieli. Mutta missä kohtaa Raamattua sanotaan, että heprea on pyhä kieli? Jos heprea on pyhä kieli, miksi Uutta testamenttia ei kirjoitettu hepreaksi? Pelkonen esittää, että kertomuksessa Baabelin tornista Jumala sekoitti kielet, mutta ei sekoittanut heprean kieltä. Ihanko tosi, ja missä kohtaa Raamattua niin sanotaan? Raamattu sanoo, että Jumala sekoitti kielet, Raamattu ei sano sanallakaan, että Jumala ei sekoittanut heprean kieltä. Kyse on jälleen legendasta, jolle ei ole mitään todisteita. Nykyään olen sitä mieltä, että heprea ei ole pyhä kieli, heprea on vain yksi kieli muiden joukossa, jonka opiskelu kuitenkin kannattaa, sillä Vanha testamentti on kirjoitettu hepreaksi (ja osin arameaksi).

Pelkonen sanoo, että “Jokaisella kirjaimella on kuvallinen ja numeerinen vastine. Tämän lisäksi jokaisella kirjaimella on joukko muita symbolisia merkityksiä”. Kirjan mukana tulevassa liitteessä on taulukko näistä aakkosten symbolisista merkityksistä. Mutta missään kohtaa Pelkonen ei kerro, kuka nämä symboliset merkitykset on keksinyt ja milloin. Missä kohtaa kirjallisuutta ensimmäisen kerran esitetään, että aleph tarkoittaa voimaa, johtajaa, ensimmäistä, Jumalan ykseyttä, Jumalaa luojana, alkua ja Jumalaa? Tätä asiaa olen kysellyt facebookissa, saamatta vastausta. Joudun päättelemään, että tämä oppi on keksitty 60-luvulla, siis aivan hiljattain. Yksikään juutalainen historiallinen lähde ei tätä oppia tunne, kabbala, joka on keskiajalta, kyllä tutkii heprean aakkosten salaisuuksia, mutta heidän merkityksensä ovat aivan eri kuin tässä Pelkosen esittämässä metodissa. Joten kyse on varsin nuoresta opista. Missä kohtaa Raamattua sanotaan, että aleph tarkoittaa härkää, bet taloa, gimmel kamelia ja dalet ovea? Aivan, ei missään kohtaa. Jos heprean aakkosten kautta meille avautuu salaisuuksia Jumalan sanaan, miksi yksikään apostoleista ei Raamatussa opeta meille tätä oppia? Ja miksi Raamatussa ylipäänsä pitäisi olla salaisuuksia, jotka avautuvat ainoastaan mystiikan kautta?

Pelkonen avaa meille heprean sanan‬‬ “dama” salaisuuksia. Se kirjoitetaan dalet-mem-ayin. Aakkosten merkitykset ovat dalet: ovi, mem: vesi, ayin: silmä. Tässä Pelkonen johtaa sanalle merkityksen “vesi silmän ovesta”. Kirjainten järjestystä siis saa muuttaa täysin mielivaltaisesti merkityksiä johdettaessa. Myös on huomattava, että Pelkonen tässä valitsee jokaiselle kirjaimelle vain yhden merkityksen. Pelkosen laatiman taulukon mukaan dalet tarkoittaa: tie, astua sisään, ulottuvuudet, vastuu ja ovi. Mem tarkoittaa: neste, valtava, kaaos, kätketty ja paljastettu, Mooses ja Messias, vesi ja sinetöity. Ayin tarkoittaa: nähdä, tietää, kokea, näky ja ajatus. Näistä lukuisista eri merkityksistä siis Pelkonen valitsee täysin mielivaltaisesti haluamansa merkitykset ja sitten muuttaa kirjainten järjestystä ja mielikuvitusta käyttäen johtaa sanalle jonkin tietyn merkityksen. On huomattava, että tässä tapauksessa saisimme eri merkityksiä yhteensä 225 kappaletta. Niistä sitten vain valitsemaan sopivat, mikä nyt tuntuu hyvältä. Tässä on tämän heprean aakkosten salaisuuden suurin ongelma, koska jokaisella kirjaimella on lukuisia eri merkityksiä, sanoja tulkitessa voi valita täysin mielivaltaisesti eri merkityksiä ja päätyä aivan mihin lopputulokseen haluaa. Myös Pelkonen itse myöntää tämän ongelman kirjassaan, mutta esittää, että Raamattu muka jotenkin johdattaa meidät oikeaan lopputulokseen. Hän sanoo, että “Jumala on ohjannut minua Henkensä kautta löytämään sanoille merkityksiä.” Jos joku sanoo Pyhän Hengen johdattaneen häntä, en käy pilkkaamaan Pyhää Henkeä. Tällä metodilla saadaan kuitenkin jokainen sana tarkoittamaan aivan mitä halutaan. Toinen suuri ongelma on se, josta jo mainitsin, että kukaan ei tiedä, mistä nämä merkitykset eri kirjaimille ovat lähtöisin. Raamattu ei tätä metodia tunne.

Pelkonen esittää, että aleph koostuu vavista ja kahdesta yodista, joiden lukuarvo on 26, siis sama kuin Jumalan nimellä, YHWH. Näin siis aleph tarkoittaa Jumalaa. Se kuulemma viittaa myös Kristukseen, koska tässä on kaksi yodia, eli kaksi kättä, ja yksi naula. Miten yksi naula riittää kuvaamaan Kristusta, ristiinnaulittiinko Kristus yhdellä naulalla? Myöhemmin Pelkonen sanoo, että Jeesus ristiinnaulittiin kolmella naulalla, joiden lukuarvo mukamas on 666, Jeesukseen siis lyötiin pedonmerkki. Vaan kun kolmen vavin eli naulan lukuarvo on 18, ei 666. Tässä siis näemme, että tällä metodilla kaikki on sallittua, välillä merkityksiä haetaan modernin heprean aakkosista, välillä paleo hepreasta ja välillä gematriasta.

Pelkonen myös esittää, että aleph olisi Raamatun ensimmäinen kirjain, koska Raamatun ensimmäinen jae on numeroitu alpehilla. No näin on nykyhepreassa, mutta alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei ollut mitään jaenumeroita, joten Raamatun ensimmäinen kirjain on bet, ei aleph.

Varsin erikoista on, että Pelkonen viittaa ohimennen jakeeseen 1. Joh. 5:7, joka Biblian käännöksessä ja KJV:ssä selvästi todistaa kolmiyhteisestä Jumalasta:

“Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:”

Tämä on varsin erikoista, koska uudemmissa käännöksissä puhutaan hengestä, vedestä ja verestä. Alkukielessä ja luotettavimmissa käsikirjoituksissa ei ole sanaakaan Isästä, Sanasta ja Pyhästä Hengestä, ja luulisi jokaisen tietävän tämän asian. Ei liity itse heprean aakkosten salaisuuteen, mutta tuon sen esiin, koska sattui niin pahasti korvaani.

Vielä yksi esimerkki Pelkosen käyttämästä metodista. Hän esittää, että heprean isää tarkoittava sana, av, koostuu alephista ja betistä. Alephille Pelkonen tässä valitsee monista eri vaihtoehdoista merkityksen vahva, ja betille merkityksen talo. Näin siis tämä isää tarkoittava sana tarkoittaa talon vahvaa, jollainen tietenkin jokainen isä on. Kaunis tarina ja koskettava selitys, mutta aivan yhtä hyvin tämä sana voisi Pelkosen taulukon mukaan tarkoittaa Jumalan temppeliä, ensimmäistä perhettä, talouden johtajaa, Jumalan luomista jne. Ja jos av tarkoittaa talon vahvaa, mitä tarkoittaa heprean sana ba, bet-aleph, joka tarkoittaa saapumista? Onko se härkä joka lähtee talosta?

Korostan vielä, että luettuani tämän kirjan en törmännyt yhteenkään sanan merkitykseen, joka olisi ollut pahasti ristiriidassa Raamatun sanan kanssa. Tämä siksi, että Pelkonen itse on valinnut merkitykset, jotka ovat linjassa Jumalan sanan kanssa. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta mitä tapahtuu, kun innokkaat kristityt lähtevät omille tutkimusretkilleen tämän metodin kanssa? Kuinka paljon harhaoppia he tulevat tuottamaan?

Otan tässä yhden esimerkin, joka osoittaa, että tämä metodi ei toimi. Jos kerran jokaisella heprean aakkosella on tietty symbolinen merkitys, kuten Pelkonen väittää, silloin jokaisen heprean sanan merkityksen tulisi olla johdettavissa tällä metodilla suoraan heprean aakkosten merkitysten kautta. Yksi esimerkki riittää romuttamaan tämän metodin. Otetaan Jeesuksen nimi hepreaksi, yod-shin-vav-ayin. Se tarkoittaisi siis käsi, hammas, naula, silmä. Johda siitä sitten jokin tarina. Tarkoittaako se kättä, joka tuhoaa naulalla silmän? Voit ottaa minkä tahansa heprean sanan ja itse todentaa, että suurimmaksi osaksi tämä metodi tuottaa täyttä hölynpölyä.

Vielä yksi pieni huomio, Pelkonen kirjoittaa ohimennen, että Jeesus on täyttänyt lain puolestamme. Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jeesus on täyttänyt lain puolestamme? Luku ja jae kiitos.

En käy tässä systemaattisesti läpi jokaista aakkosta ja jokaista sanaa, jonka Pelkonen esittelee. Ne kaikki noudattavat samaa kaavaa, valitaan kullekin kirjaimelle sopiva merkitys, sitten johdetaan niistä jokin tarina mielikuvitusta käyttäen. Yksikään Pelkosen esittämistä merkityksistä ei minun nähdäkseni sodi Raamatun sanaa vastaan. Mikä on tietenkin hyvä asia. Pelkonen on itse valinnut merkitykset niin, että ne ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Mutta ongelma on siinä, että Pelkonen tässä antaa työkalut lukijoille itse lähteä tutkimusretkelle heprean aakkosten salaisuuteen, ja sitten johtaa mitä harhaoppia tahansa. Kyse on siis vaarallisesta työkalusta.

Tämän enempää minulla ei ole tästä aiheesta sanottavaa. Niille, jotka ovat hurahtaneet tähän heprean aakkosten salaisuuteen, haluaisin painottaa seuraavia asioita. Missä määritellään heprean aakkosten merkitys? Kuka ne on keksinyt ja milloin? Kuinka paljon voimme luottaa paleo hepreaan? Tarvitsemmeko me tätä metodia todistamaan meille Kristuksesta, vai riittääkö meille Raamatun selvä sana? Rauhaa teille kaikille, minä en aio vängätä ja kiistellä tästä aiheesta enempää, olen sanottavani sanonut, ja toivon, että tämä avaisi edes jonkun silmät. Opiskelkaa ahkerasti mieluummin heprean kielioppia, se on hyödyllistä Raamatun tutkimisessa, heprean aakkosten salaisuus ei ole. Shalom!