Viikko 12 - viimeinen viikko! :-D

Viimeinen viikko kului nopeasti. Siihen kuului paljon juhlintaa ja töitä sekä viimeiset katsaukset Rotterdamin hulinaan ja nähtävyyksiin. Kävin mm. Rotterdamin suurkirkossa vasta viimeistä edellisenä päivänä. Heh, huono kristitty olen. Shame on me. Samana päivänä kävin myös nykytaiteen museossa, mikä oli varsin erilainen kokemus kirkkoon verrattuna. Rotterdamin suurkirkko on omistettu pyhälle Laurille, joka koki marttyyrikuoleman roviolla poltettuna. Hänen tarinansa oli hyvin koskettava. Nykytaiteen museostakin löytyi paljon mielenkiintoisia ja kantaaottavia teoksia. Teemana siellä oli Rakkaus ja Laki sekä Moraali.

Pikkujouluaika on kirkolla hyvin kiireistä. Joulubasaarin jälkeen ei ehtinyt kauaa levähtää, kun taas oli täysi tohina päällä. Eihän nämä parinkymmenen ihmisen tapahtumat nyt ole lähelläkään basaarin ihmisvilinää, mutta työtä ne teettävät silti. Kirkon omat pikkujoulut olivat varsin mukavat, etenkin kun olin itse kuskivuorossa ja sain nauttia tunnelmasta täysin siemauksin ajojen jälkeen. Oli joululauluja, tanssia, hyvää ruokaa ja ihmisiä.

Seuraavana päivänä olikin sitten erään firman tilauspikkujoulut, jossa "pääsin" keitiiövuoroon. Se päivä olikin sitten sellaista juoksemista, ettei juuri hengähtää ehtinyt. Päivä oli raskas, mutta toisaalta meni todella nopeasti. En voisi helposti kuvitella olevani keittiössä töissä. Aivan liian nopea työtahti minulle. Propsit kaikille kokeille ja keittiöhenkilökunnalle! =)

Ehdin vielä viimeisellä viikolla kokeilla ajelua satama-alueella ilman gps:ää. Se osoittautuikin paljon helpommaksi, kuin olin kuvitellut. Teillä oli selkeät kyltit osoittamassa kullekin laiturialueelle. Lisäksi tunsin jo Rotterdamia sen verran, että oli helppo navigoida. Löysin hyvin oikealle laiturille ja takaisin kahta eri reittiä.

Päätimme vielä järjestää pienimuotoiset läksiäiset minulle ennen lähtöä. Kävimme vapaaehtoisporukassa syömässä kunnon pihvit Argentiinalaisessa ravintolassa, jonka jälkeen jatkoimme iltaa paikalisessa jazz-klubissa. Pihvi oli mehukasta, viini virtasi, ja seura oli mitä parhainta. Siitä kiitos Teille, rakkaat damiin jääneet ystäväni. Suomessa toivottavasti vielä nähdään!

Lähtöpäivänä torstaina oli sekä onnellinen että haikea olo. Pakkasin tavarat aamulla, lahjoin kirkon väen sekä hyvästelin muutamat ihmiset, jotka sattuivat olemaan talossa. Muut hyvästelin jo edellisenä päivänä. Pastoria en ehtinyt moikata, koska hän oli jo ehtinyt Suomeen(!) parin päivän aikana, mutta häntä odottaa muikea yllätyslahja ovella :D

Nyt olen siis vihdoin kotona, ja olo on mukavan rento ja rauhallinen. Raskas reissu on tullut päätökseen ja saa vihdoin levätä kunnolla, kunhan viimeinen kouluviikko on vielä käyty. Harjoittelu oli todella rankka, mutta antoi paljon ja opetti paljon. Samankaltaisessa työpaikassa en ole koskaan aikaisemmin ollut, ja olen sentään ollut jo lähemmäksi kymmenessä eri paikassa. Mikään ei voita haastavuudessaan ja monipuolisuudessaan tätä työtä. Voin sanoa rehellisesti, että minulle harjoittelu tuntui jopa liian raskaalta, mutta Sinulle se saattaa olla juuri se, mitä kaipaat. Joten ei muuta kuin hakemaan! ;) Vapaaehtoisia ja harjoittelijoita tarvitaan aina, varsinkin Merimieskirkolla.

Olen puhunut. Kiitokset lukijoille. Toivottavasti näistä löpinöistä on ollut jollekin jotain hyötyä tai edes hupia :-D Palautettakin saa antaa. Hyvää ja rauhallista joulua sekä siunattua uutta vuotta kaikille!

T: Petteri Suomalainen

Viikko 11

Neljän päivän hurlumhei on nyt sitten ohitse, luojan kiitos. Voimat on imetty viimeiseen pisaraan ja olo on kuin kuivalla rätillä. Neljä päivää putkeen olen ollut milloin joulupukkina, milloin järjestyksenvalvojana ja tavaroiden kantajana. Iltaisin on saanut levähtää parisen tuntia ja lyhyiden yöunien jälkeen homma taas jatkui. Tämä oli ehdottomasti raskain kokemus harjoittelun aikana, mutta varmasti myös mieleenpainuvin. Ylipäätään loppuun asti selviytyminen on ihmie, ja kiitän siitä Jumalaa, koska monta kertaa tuntui yksinkertaisesti siltä, etten kestä enempää. Apu oli kuitenkin aina lähellä. Aina löytyi ihmisiä, joiden avulla jaksoin jatkaa eteenpäin. Monesti tunsin Pyhän Hengen läsnäoloa ja johdatusta näissä kohtaamisissa.

Myyjäisistä mieleenpainuvinta oli varmaankin joulupukkina oleminen. Otin roolin vastaan vastentahtoisesti, koska ajattelin olevani liian nuori joulupukiksi, enkä ole koskaan aikaisemmin esittänyt moista. Onneksi olen aikaisemmin näytellyt jonkin verran, joten ajattelin selviytyväni hommasta jotenkuten. Alku on aina hankalaa, ja olo olikin kuin alastomalla kuninkaalla siinä jossain sadussa. Tuntui teennäiseltä jakaa iloa, kun jännitti ja väsytti muutenkin. Ensimmäinen päivä pukkina ei siis ottanut oikein tulta alleen, mutta oli varmaan oppimisen kannalta tärkeä kokemus.

Seuraava päivä meni jo paljon mukavammin. Kohtaamisissa oli enemmän rentoutta ja spontaaniutta. Sain itsekin kokea iloa jakaessani sitä muille. Minusta tuli "itse joulupukki" sen sijaan, että olisin vain näytellyt sellaista :) Se on valtavan hieno kokemus. Pienet lapset saivat pikkuruisia pehmoleluja ja isommat karkkeja. Ne hangonkeksihymyt ja tähtikirkkaat silmät olivat näkemisen arvoisia. Oli myös upeaa nähdä, miten jotkut aikuisetkin olivat kuin pikkulapsia joulupukin nähdessään, silmät kirkastuen ja suu kääntyen hymyyn. Takapihan Winterpubissa oli myös iloinen meininki ihmisten nautittua muutaman lämmittävän glögin ja joulupukin astuessa sisään. Ihmisten ilo ja huumori tarttui minuun ja minusta heihin. Oli erityisen hauskaa vitsailla ihmisten kanssa Englanniksi. Usein silloin syntyi paljon tahatonta komiikkaa :)

Loppubasaari meni ihan mukavasti saadessani muitakin työtehtäviä joulupukin lisäksi. Joulupukin työ on hyvin hauskaa, mutta todella raskasta. Ensimmäisenä päivänä oli 6 tuntia, mutta viimeiset päivät oli jaettu puoliksi vartiointitehtävien kanssa, mikä toimi oikein hyvin. Vartiointi sujui mukavan leppoisasti kivassa porukassa ja toi hyvää vastapainoa pukkeilulle.

Basaarin tunnelma oli mukavan jouluinen. Osastot olivat kauniisti koristeltuja sekä valaistuja. Välillä vapaaehtoiset innostuivat soittamaan ja laulamaan joululauluja. Ihmisiä oli runsaasti ja olio oli usein kuin joulupukin pajassa, hirveä hulina ja hyörinä.

Nyt on neljäs päivä basaarista ja alan pikkuhiljaa toipua siitä. Tänään alkaa viimeinen työviikko. Hyvä niin, sillä alkaa olla jo ikäva Suomea ja rauhallista joulunaikaa. Kohta nähdään, ystävät rakkaat!

Viikko 10

Tällä viikolla tuli käytyä parissakin Rotterdamin lähistöllä sijaitsevassa pikkukylässä, Delftissä ja Goudassa (lausutaan: "Haudassa" :). Delftissä vietin iltapäivän kierrellen ympäri kaupunkia yhden kaupungissa asuvan suomalaisen ja yhden saksalaisen kanssa, joihin olin tutustunut kirkolla. Goudassa vietin illan toisen harjoittelijan ja hänen perheensä sekä kirkon vapaaehtoisten kanssa. Marraskuuksi Rotterdamiin tuli siis toinen harjoittelija apuun. Onneksi, koska kiire on melkoinen parhaillaan.

Delft oli todella jännä pikku kaupunki, jonka ympäri käveli puolessa tunnissa. Se oli Rotterdamille aivan päinvastainen paikka. Katukuvassa ei näkynyt juurikaan ulkomaalaisia ja ympäristö oli todella siisti. Kaupungissa asuukin pääosin rikkaita ihmisiä ja se on tunnettu valkosinisestä keramiikastaan (ns. Delft blue design) sekä hienoista kirkoistaan, joihin on haudattu Hollannin kuninkaallisia ja muita merkkihenkilöitä. Arkkitehtuuri oli kaunista, vanhanaikaista Hollantilaista tyyliä. Kanaalit ympäröivät kaupunkia ja kulkivat läpi keskustan. Romantikko minussa heräsi (se toivoton sellainen). Kesällä varsinkin varmaan aika upea kaupunki.

Delftin vanha kirkko oli aika vaikuttava. Kirkko oli täynnä hautoja valtavankokoisia lasimaalauksia. Rehellisesti sanottuna se oli kylmä ja kolkko paikka. Mutta vaikuttava :) Uusi kirkko oli upean näköinen rakennus, joka oli rakennettu neljään eri aikaan siten, että kerrokset olivat eri näköisiä ja -värisiä. Yksi kauneimpia, ellei kaunein, kirkko, mitä olen koskaan nähnyt. Sisältä se oli samantyylinen kuin vanhakin kirkko, muttei ehkä yhtä kolkko. Siellä oli yksi hieno mausoleumi, johon oli haudattu joku merkkihenkilö. Juuri muuta ei mieleen jäänyt.

Sikainfluenssa iski myös Hollantiin. Itse tajusin ottaa asian vakavasti vasta, kun johtajalta tuli sähköposti, jossa kerrottiin yhden työntekijöistä sairastuneen siihen. Otin vasta nyt selvää flunssan vakavuudesta ja tajusin kuuluvani riskiryhmään. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, Suomessa, mutta jotenkin kaikessa kiireessä ei ehtinyt ja sitä ajatteli varmaan pääsevänsä Hollantiin influenssaa pakoon. Täällä se vaan iski vähän myöhemmin. Parhaillaan on menossa riskiryhmien rokotuskampanja. Tätä kirjoittaessani on vielä viikko siihen, kunnos rokotus on täysin voimassa. Toivon ja rukoilen, etten ehdi sairastua ennen sitä.

Viikko 9

Tällä viikolla pääsin ensimmäistä kertaa yksin laivakeikalle. Jännitti melkoisesti. Löytäisinkö oikealle laiturille? Selviänkö liikenteestä? Miten kohtaisin ihmiset laivalla? Minkälaisen kuvan antaisin kirkon työntekijästä? Ei ollut paljon omaan voimaan luottamista. Reissu oli niin sanotusti "Hänessä".

Itse matkasta laivalle voisi jo kirjoittaa kokonaisen novellin. Välillä kilometrien pituiset ruuhkat todella koettelivat kärsivällisyyttä. Välillä taas karun kauniit näkymät ulkona ja miellyttävä musiikki saivat hyvälle tuulelle. Valtavan kokoiset tuulimyllyt, öljynjalostamot liekkeineen ja sataman futuristiset näkymät olivat varsin vaikuttavia illan hämärtyessä kohti yön tummuutta. Matka laiturille oli siis kaiken kaikkeaan jo kokemus sinänsä.

Matkaa laiturille oli kirkolta n. 30km ja aikaa siihen kului n. tunti. Gps-laite ohjasi minut sinne jotain ihan käsittämättömiä reittejä, koska periaatteessa laiturille olisi päässyt melko suoraa tietä. Liekö yrittänyt välttää ruuhkia. Eipähän onnistunut. Toisaalta, ilman GPS:ää olisin tuskin löytänyt sen paremmin. Satama on, oikeasti, aivan julmetun kokoinen.

Olin käynyt samassa laivassa kerran aikaisemminkin, pastorin kanssa. Satama-alue oli varsin karu. Sieltä löytyi kaikenlaista rautajätettä erinäköisissä ja -kokoisissa kasoissa. Väistelin mutalätäköitä talsiessani tihkusateessa kohti laivaa. Muistaakseni olo ei ollut mitenkään erityisen ylväs sillä hetkellä =) Herra osaa pitää kyllä ihmisen nöyränä.

Laivalla minut ohjattiin heti kanttiiniin, jossa minua odotti jo joukko innokkaita maihin lähtijöitä. Minulle tarjottiin kahvit, joten join teetä (varsin loogista, eikö?) ja juttelin jonkin aikaa mukavia miehistön kanssa. Sitten lähdettiin porukalla kohti autoa ja asetettiin GPS-laitteen osoitteeksi kirkon osoite. Tällä kertaa laite ohjasi meidät perille lyhyempää reittiä, n. puolessa tunnissa.

Matka siis onnistui hyvin ja myöhään illalla vein vielä porukan takaisin laivaan. Kokemus oli hieno, enkä varmaan koskaan tule sitä unohtamaan. Oli hienoa tajuta ajelevansa pitkin sataman monikaistaisia teitä vielä kyyditen ihmisiä samalla.

Aikani Itä-Siperiassa käy vähiin, koska jo ensi viikolla lennän Pietariin. Mutta sitä ennen vähän tunnelmia ja kuulumisia:

Nuorten toimintaa seurakunnassa ollaan toteutettu kiitettävästi, on mahtavaa ollut kutsua ihmisiä, ja viettää aikaa yhdessä. Paikallinen rullaluistelurata on myös nähty! Ensi lauantaina pidetään minun (=seurakunnan) kämpällä nuorten leffa/rukous/blini - ilta, sen puolesta rukousta!

Viime lauantaina olimme evankelisten kirkkojen yhteisessä ylistys - ja rukousillassa. Hienoa oli, meiltä luterilaisilta Anitta, Päivi ja Nadia vetivät muutaman biisin, muun muassa yhden suomeksi. Tapahtuma oli hieno, ja illan erikoisin, kummallisin ja eksoottisin asia oli, kun tapasin suomea puhuvan burjaattirouvan! Eikä mitä tahansa suomea, vaan ihan aitoa pohjalaista murretta puhuvan burjaatin! Hän on asunut Pohjanmaalla 15 vuotta, ja oli nyt sukulaisten luona käymässä. Mahtavaa :D

Venäjällä rasistiset rikokset ja väkivalta on ikävä kyllä voimakkaassa kasvussa. Moskovassa käynyt seurakuntalaisen kertoi kokemuksiaan miten hän kohtasi syrjintää, koska on burjaatti, syntynyt ja kasvanut Venäjällä, mutta silti hän sai kuulla huutelua ”Venäjä venäläisille!”. Onneksi tässäkin lohduttaa Raamatun Sana. Room. 8: 37-39

Pyydän esirukoustanne Ulan-Uden luterilaisen seurakunnan puolesta, kaikkien Venäjän kristittyjen puolesta, omasta puolestani, ja että Herra antaisi tahtonsa toteutua.

Toni

PS: Olemme täällä suomalaisten keskellä jännityksellä seuranneet ketkä asettuvat ehdolle tuleviin arkkipiispan ja piispan vaaleihin, ja kovasti ollaan toivottu Raamattuun sitoutuvaa, ja pätevää miestä ehdokkaaksi :)