Nabeel Qureshi, Yksi Jumala – Allah vai Jeesus?

Luin muutama vuosi sitten Nabeel Qureshin kirjan “Etsin Allahia, löysin Jeesuksen“. Se oli pysäyttävä kokemus. Qureshi avaa länsimaiselle lukijalle monia islamin uskon asioita, sekä perustelee vankasti, kuinka kristinuskoa voi puolustaa järkiargumentein. Tässä teoksessaan Qureshi paneutuu vähemmän omaan elämäänsä ja keskittyy enemmän teologisiin kysymyksiin. Kuten otsikosta saattaa päätellä, Jeesuksen jumaluus on Qureshin teologiassa aivan keskeisessä osassa, koko kristinusko hänen mukaansaa kaatuu tai seisoo tämän kysymyksen valossa. Joko Jeesus on Jumala, tai sitten koko kristinusko on suurta huijausta. Jos Pasi Turusen teos “Kolmiyhteinen Jumala” kutitteli aivonystyröitä, niin tämä Qureshin teos puhuu suoraan sydämelle. Hän perustelee Jumalan olevan rakkaus, koska Jumala itse astui alas taivaasta ja syntyi ihmiseksi, kärsi ristillä ja nousi ylös kuolleista. Kommentoin tässä kirjoituksessani niitä kohtia, joista herää mieleeni kysymyksiä. En kommentoi joka ikistä jaetta, jonka Qureshi tarjoilee kolminaisuusopin puolustukseksi, koska olen suurinta osaa niistä käsitellyt jo aiemmin tässä ja tässä. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka haluaa pikakurssin islamin uskosta, tai haluaa syventyä kristinuskon juuriin. Vaikka en olekaan trinitaari, pidän kirjan kiihkottomasta tyylistä. On harmi, että Qureshi ei enää ole keskuudessamme, minulla olisi ollut häneltä paljon kysyttävää.

“Onko Jeesus siis oman itsensä Poika?”

Qureshi esittelee islamin tauhid opin, jonka mukaan Allah on absoluuttisesti yksi. Tästä opista on seurannut kriisi islamin sisällä – onko Koraani ikuinen? Jos Koraani on ikuinen, Allah ei ole absoluuttisesti yksi. Miksi samaa kysymystä ei ole esitetty juutalaisuudessa? Raamattu sanoo moneen otteeseen, että Toora on ikuinen, eikä yksikään juutalainen ole koskaan kokenut sen uhkaavan Jehovan ehdotonta ykseyttä. Ehkä tämä johtuu siitä, mitä me ymmärrämme sanalla ikuinen. Kenties Toora on ikuinen siinä mielessä, että se on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat (Mt. 5:18), mutta se ei ole Jumalan rinnalla ollut olemassa ikuisesti ennen aikojen alkua. Kenties Jumala loi Tooran?

Puolustaakseen kolminaisuusoppia Qureshi esittää viisi teesiä:

  1. On vain yksi Jumala (Room. 3:30)
  2. Isä on Jumala (Joh. 6:27)
  3. Jeesus on Jumala (Joh. 20:28, Room. 9:5, 2. Piet. 1:1)
  4. Pyhä Henki on Jumala (Apt. 5:3-5)
  5. Nämä kolme ovat erillisiä persoonia (Joh. 14:16-17)

Lisäksi hän esittää, että Jumalan kolminaisuus on läsnä jo Vanhan testamentin ensimmäisessä jakeessa, jossa heprean Elohim, Jumala, on monikkomuodossa, vaikka verbi onkin yksikössä.

Qureshi todistelee, että kolmiyhteinen kristinuskon Jumala on sitoutunut suhteeseen ja voi olla rakastava Jumala, koska hänen kolme persoonaansa ovat sitoutuneet toisiinsa ja näin Jumalan voidaan sanoa olevan ikuisesti rakkaus. Qureshi todistelee, että islamissa Allahin ei voida osoittaa olevan rakkaus. Jos Allah on ikuinen ja absoluuttisesti yksi, hän ei ole rakkaus. Hän on toki luonut maailman ja jokaisen meistä, mutta ei missään kohtaa Koraania kerro rakastavansa meitä jumalallisella agape rakkaudella.

Qureshi esittää kysymyksen, eikö juutalaisten monoteismi kumpua Raamatusta ja eikö se kumoa kolminaisuuden?

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

Qureshi todistelee, että tämän jakeen voi kääntää myös “Herra yksin”. Sitten hän esittää, kuinka halki Vanhan testamentin heprean sanalla echad viitataan moniin asioihin, jotka ovat echad, yksi, vaikka koostuvatkin monesta eri osasta, kuten rypäleterttu, tai kaksi sauvaa Mooseksen kädessä tai mies ja nainen avioliitossa.

Qureshi väittää monien juutalaisten uskoneen Jumalan olevan binitaarinen tai jopa trinitaarinen jo Jeesuksen aikaan. Juutalaiset hylkäsivät nämä näkemykset vasta siinä vaiheessa, kun juutalaisuus erkani kristinuskosta.

“Ihmiskunta on luotu kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi, joten rakkaus on osa syvintä olemustamme. Kolminaisuusoppi on kaikkein johdonmukaisin ja vahvin peruste itsensä uhraamiselle ja altruistiselle käytökselle.”

Qureshi esittää, että Jeesuksen jumaluudesta ei päätetty Nikean kirkolliskokouksessa. Kokoukseen osallistuneet piispat, joista monet olivat uskonsa takia amputoituja tai rampoja, olivat yhtä mieltä Jeesuksen jumaluudesta. Kokouksessa Areios esitti oman näkemyksensä ja hänet tuomittiin harhoppiseksi. Qureshi ei lähde valitettavasti osoittamaan kirkkoisien trinitaarisia näkemyksiä ajalta ennen Nikean kokousta. Pasi Turunen tekee näin ansioituneesti teoksessaan “Kolmiyhteinen Jumala“.

“Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)

Qureshin mukaan tässä kohtaa profeetta Jesaja kertoo Jumalan syntyvän ihmiseksi. Niin tässä kuitenkaan ei sanota. Tässä sanotaan, että poika on syntyvä maailmaan, jonka hartioilla toki on herraus, mikä välttämättä ei ole pelkästään Jumalalle kuuluva ominaisuus. Sitten hänelle annetaan yleviä titteleitä – Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Huomatkaamme tarkkaan, että kyse on nimistä, ei ominaisuuksista. Vanhassa testamentissa lukuisilla ihmisillä on Jehovan nimi – Jehoshua, Jehoadah, Jehoahaz, Jehoash, Jehohanan jne. eikä yksikään näistä ollut itse Jumala. Kolminaisuusopin kannalta on vakava ongelma, että syntyvän pojan yhtenä nimenä on Iankaikkinen Isä, sillä aivan keskeistä kolminaisuusopille on, että Poika ei ole Isä. Jumala sanoo, että hän ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Minä kaipaa edelleen sitä profetiaa Vanhasta testamentissa, jossa kerrotaan Jumalan syntyvän ihmiseksi, jossa Messias kuvataan Jumalaksi, jossa kerrotaan tai edes vihjataan, että kaikkivaltias Jumala Jehova olisi kolme, eikä yksi.

Qureshi todistelee Joh. 1:1-3,14 valossa, että Jeesus on Sana, logos, joka oli toisaalta Jumalan luona, toisaalta oli tosi Jumala, mutta varmasti syntyi ihmiseksi. Täten Qureshi pitää tiukasti kiinni kristinuskon puhdasoppisesti kolminaisuusopista.

“Allah verhoutuu piiloon ja lähettää sanansaattajia, kun taas Jahve tulee meitä lähelle ja kulkee keskuudessamme.”

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.” (1. Joh. 4:12)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18)

“Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9)

Qureshi kirjoittaa, että “Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt”, tarkoittaa, että kukaan ei ole koskaan nähnyt Isää. Jeesus, joka on Jumala ja istuu Isän rinnalla, on opettanut meidät näkemään hänet. Koska Jeesus on itse Jumala, hän voi sanoa, että “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ensin siis Qureshi esittää, että kukaan ei voi nähdä Isää, mutta sitten väittää, että Jeesuksen näkemällä voimme kuitenkin nähdä Isän. Qureshi ei ole ainoa trinitaari, joka on näiden jakeiden edessä rähmällään.

Valoittaakseen Koraanin ja Raamatun eroa, Qureshi kertoo Koraanin julkisesta polttamisesta seuranneista väkivaltaisuuksista. Hän toteaa, että medialle, hallituksille ja jokaiselle on selvää, että Koraanin polttamisesta seuraa levottomuuksia, mutta Raamattuja saa vapaasti polttaa. Miksi näin on? Qureshi kirjoittaa: “Muslimeille Koraani on Allahin itsensä ikuinen Sana. Sen lähemmäksi lihaksi tullutta Jumalaa he eivät pääse. Kristityille Jahven ikuinen Sana on Jeesus. Koraanilla on islamissa vastaava asema kuin Jeesuksella Kristinuskossa. Kun kaikki tämä huomioidaan, kristityn pitäisi kuvitella jonkun polttavan Jeesuksen, jotta hän ymmärtäisi, millainen loukkaus Koraanin polttaminen on.”

“Koraanin asema muslimien sydämessä johtuu islamin käsityksestä, jonka mukaan Koraani on ikuinen. Kristinuskossa näin ei ajatella Raamatusta, vaan Jeesuksesta.”

Qureshi todistaa, että muslimin elämässä Koraani ei ole ylin auktoriteettin, vaan sharia laki nojaa vahvasti hadith-kirjallisuuteen. Sitten hän esittää, että kristityillä Raamattu on ylin auktoriteetti, eikä sitä selittämään ja kristinuskon oppeja selkeyttämään tarvita mitään muuta kirjallisuutta tai traditiota. Tästä ortodoksijuutalaiset ovat varmasti eri mieltä, tutkivathan he kovasti Talmudiaan. Myös katoliset ovat vahvasti eri mieltä, ja nojaavat vahvasti suulliseen katolisen kirkon traditioon. Myös jokainen kristitty voi tahollaan pohtia, perustuuko hänen uskonsa todellakin yksin Raamatun ilmoitukseen. Kolminaisuusoppia ei esiinny Raamatussa ja täten trinitaarit, kuten Pasi Turunen joutuvat siteeraamaan kirkkoisien tekstejä. Sola Scriptura luterilaiset viettäessään sapatin sijaan sunnuntaita pohjaavat oppinsa katolisen kirkon traditioon. Voimme jokainen pohtia vakavasti, onko Raamattu todellakin meidän ylin auktoriteettimme jokapäiväisessä elämässämme?

“Ajatellaanpa esimerkiksi Raamatun Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Opetuslapsi Pietari kirjoitti kirjeensä ja lähetti sen vastaanottajille. He puolestaan tekivät siitä kopioita ja lähettivät sen muiden kaupunkien seurakunnille. Kuvitellaanpa nyt, että seurakunta, johon Pietari kirjeensä lähetti, teki siitä viisi kopiota ja jokainen vastaanottanut seurakunta teki puolestaan viisi kopiota lisää. Jopa näin varhaisessa vaiheessa kirjeen elämää siitä olisi olemassa jo 31 kopiota. Jos joku haluaisi muuttaa tekstiä merkittävästi, hänen pitäisi saada käsiinsä kaikki 31 kopiota. Kukaan ei olisi pystynyt tähän. Ennen neljättä vuosisataa, eli kolmesataa vuotta Jeesuksen ajan jälkeen ei ollut ketään, jolla olisi ollut valta koko kristikunnassa. Siihen mennessä Raamatun teksteistä oli olemassa jo tuhansia kopioita eikä edes kellään auktoriteettiasemassa olevalla olisi ollut mahdollisuutta saada niitä kaikkia käsiinsä.”

Tämä tulisi jokaisen kristityn huomata ja oivaltaa, varsinkin niiden, jotka väittävät Matteuksen evankeliumin kastekäskyn trinitaarisen kaavan olevan katolisen kirkon lisäys. Kenelläkään kristikunnassa yksinkertaisesti ei missään vaiheessa ollut valtaa muuttaa ainuttakaan pyhää tekstiä.

Qureshi kertoo islamin väkivaltaisuudesta rehellisesti. Monet hartaat muslimit aidosti uskovat islamin olevan rauhan uskonto ja uskovat pystyvänsä elämään länsimaisissa yhteiskunnissa rauhanomaisesti. He pohjaavat uskonsa enemmän Koraaniin. Suurin enemmistö taas ottaa mallia Muhammadista ja hänestä kertovast hadith-kirjallisuudesta. Muhammadin oman esimerkin mukaan on selvää, että muslimin tulee surmata ei-uskova. Muhammad oikeutti jihadin. Muhammadin mukaan jihadiin osallistuminen on jokaisen muslimin pyhä velvollisuus ja suurin mahdollinen hyve.

Entä Jeesus sitten? Qureshi valaisee, että Jeesus ei koskaan toiminut väkivaltaisesti, ei koskaan käskenyt opetuslapsiaan sotimaan vääräuskoisia vastaan ja milloin opetuslapset sortuivat väkivaltaan, Jeesus moitti heitä siitä (Mt. 26:52). Kristinusko täten on täysin pasifistinen uskonto Qureshin mukaan, mutta hän myöntää, että ei osaa vastata, onko sorrettujen puolustaminen aseellisesti sallittua, vaan jättää kysymyksen avoimeksi.

Qureshi kertoo muslimien usein pyrkivän osoittamaan, että kristinusko on aivan yhtä väkivaltainen uskonto kuin islam, vetoamalla Raamatun jakeisiin kuten
“Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Mt. 10:34) Välitön konteksti kuitenkin paljastaa mistä on kyse: “Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan” (Mt. 10:35) Tässä siis Jeesus ei suinkaan sano, että hän on tullut tuomaan maan päälle pyhää sotaa, vaan että perheet tulevat hajaantumaan ja jakaantumaan hänen nimensä vuoksi, jota miekka osuvasti kuvaa.

Toinen jae, johon muslimit vetoavat on “Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” (Lk. 19:27) Toki tämä kuulostaa pahalta, mutta on otettava huomioon jälleen Raamatun tyylilaji, Jeesus toki itse puhuu tässä, mutta tämä on suoraan hänen kertomastaan vertauksesta kuninkaasta, joka jakaa palvelijoilleen leivisköitä. Jeesus täten ei itse kehoita ketään väkivaltaan, vaan maalaa meille värikkään kuvan kuninkaasta.

“Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan” (Mt. 22:36)

Tästä jakeesta Qureshi esittää, että kreikan sana μάχαιρα, miekka, voidaan kääntää myös suureksi veitseksi, joka on hyödyllinen työkalu pitkällä matkalla. Kyse välttämättä ei ole pelkästä miekasta, eli siis aseesta, jota käytettäisiin itsepuolustukseen tai sodankäyntiin. Qureshi huomauttaa, että opetuslapset sanovat heillä olevan jo kaksi miekkaa ja se Jeesuksen mukaan riittää. Olisiko opetuslasten joukolle riittänyt sodankäyntiin kaksi miekkaa? Ei, mutta matkalle tarpeellisena työkaluna kaksi suurta veistä olisi ollut tarpeeksi.

Qureshi käsittelee myös ristiretkiä ja myöntää, että ne ovat häpeätahra kristittyjen omassatunnossa, mutta myös niiden historiaan on perehdyttävä. Qureshi esittää, että ristiretket olivat itseasiassa puolustussotia. Muslimit olivat teloittaneet ja surmanneet tuhansia kristittyjä Idässä, joita puolustamaan nyt kutsuttiin hartaita kristittyjä. Mutta tätä sotaansa ristiretkeläiset eivät pysty yhdelläkään Raamatun jakeella puolustamaan. On myös huomioitava, että ensimmäisten vuosisatojen ajan alkukirkko oli täysin pasifistinen, eikä käynyt mitään sotia, eikä yllyttänyt ketään väkivaltaisiin toimiin. Muhammadin elämä taas osoittaa, että Muhammad osallistui lukuisiin väkivaltaisuuksiin ja hän on jokaisen hartaan muslimin esikuva.

Kirjansa kuudennessa osassa Qureshi paneutuu kristinuskon keskeisiin väittämiin, joista ensimmäisenä hän käsittelee Kristuksen ristinkuolemaa. Kuoliko Jeesus ristillä? Muslimit esittävät Koraanin pohjalta, että Jeesus vain näytti kuolevan ristillä, mutta ei oikeasti kuollut. Toiset sanovat, että joku toinen naulittiin ristille Jeesuksen sijaan. Qureshi kertoo nuorena muslimina vakuuttuneensa siitä, että kaikki tutkijat, myös ei-kristityt tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus todella kuoli ristillä. Qureshi murskaa tämän islamin näkemyksen sijaiskärsijästä.

Qureshi paneutuu seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemukseen ja esittää, että ainoa looginen selitys evankeliumin kuvaukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta on, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista. Valehtelijat ovat huonoja marttyyreja. Kristityt kuolemanuhan edessä pitivät kiinni siitä, että olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen. Koko kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen ylösnousemuksen mukana. Evankeliumeista luemme, että Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijöitä oli satoja.

Qureshi kertoo, että islamissa usein todetaan Jeesuksen olleen Allahin lähettämä profeetta ja hänen opetuslastensa olleen Allahin siunaamia. Mutta sitten kuvaan astui juutalainen Paavali, joka keksi Jeesuksesta uuden tulkinnan, keksi omasta päästään, että hän on Jumalan Poika ja itse Jumala, opetti vastoin Jeesuksen omaa opetusta, että laki on kumottu, toisin sanoen Paavali keksi kristinuskon, lisäilemällä Jeesuksen oppiin aivan omiaan.

Qureshilla on surullisen yleinen virheellinen tulkinta Jeesuksen sanoista vuorisaarnassa. Lainataan ne koko kontekstissa:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Qureshi esittää, että lain täyttäminen tarkoittaa lain saattaamista loppuun, kun laki on täytetty, se ei enää sido meitä. Qureshi ei monien muiden tavoin havaitse, mihin ongelmiin tällainen tulkinta johtaa. Saako tappaa, varastaa, tehdä huorin tai valehdella, kun laki kerran on kumottu? Toiseksi Qureshi lainaa vain ensimmäistä jaetta kirjassaan, eikä ollenkaan ota huomioon, että heti seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo, että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei oikein kuulosta siltä, että laki on täytetty siten, että se on saatettu loppuunsa. Eikä myöskään jae 19, jossa Jeesus sanoo, että niitä kutsutaan suureksi taivaassa, jotka noudattavat pienimpiäkin käskyjä, oikein kuulosta siltä, että nyt saa syödä sikaa ja pyhittää sunnuntain sapatin sijaan. Mitä sitten täyttäminen tarkoittaa? Juutalaisessa ajattelussa se tarkoittaa asian vahvistamista, tai oikean tulkinnan antamista. Täten Jeesus täyttäessään lain vahvistaa sen ja antaa sille oikean tulkinnan, jumalallisen tulkinnan, jota meidän on seurattava. Koska Jeesus selvästi sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, täyttäminen täten ei voi tarkoittaa kumoamista.

Qureshi todistaa kiistattomasti, että Paavalilla ei ollut mitään motiivia tai tilaisuutta syrjäyttää opetuslapsia. Hänellä oli vankka ja korkea asema fariseusten keskuudessa, miksi hän olisi luopunut siitä, jos häntä houkutteli ainoastaan maine ja kunnia? Nyt hän joutui Jeesuksen vuoksi pahoinpidellyksi, loukatuksi, herjatuksi ja lopulta teloitetuksi oppinsa vuoksi. Joten Paavalilla ei ollut mitään motiivia perustaa uutta uskontoa. Eikä hänellä ollut siihen mitään tilaisuutta. Jos Jumala oli luvannut Jeesuksen ja opetuslasten kautta välittävänsä evankeliumin koko maailmaan, jonka myös muslimit myöntävät Koraanin pohjalta, tällöin on muslimilla edessään teologinen ongelma – miten Paavali saattoi kumota opetuslasten opin niin nopeasti, jos kerran Allah itse oli luvannut olla opetuslasten kanssa? Qureshi kertoo, että Paavalia ei mainita Koraanissa, miksi, jos hän kerran muslimien mukaan perusti kristinuskon, eikä Jeesus?

Kirjansa kahdeksannen osan Qureshi otsikoi “Väittikö Jeesus olevansa Jumala?” ja aloittaa argumenttinsa toteamalla, että usko Jeesuksen jumaluuteen on pelastuksen edellytys ja laittaa tämän väitteen perään sulkuihin jakeen Room. 10:9. joka kuuluu kirkkoraamatun mukaan “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Tässä sanotaan, että jos sinä tunnustat Jeesuksen Herraksi, sinä pelastut. Ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan Jumala, vaan Herra. Herra halki Raamatun, heprean Adonai ja kreikan Kyrios, tarkoittavat molemmat ketä tahansa korkeassa asemassa olevaa henkilöä. Kummassakaan kielessä tämä sana ei kiistattomasti tarkoita yhtä ainoaa Jumalaa Jehovaa, vaikka se voi toki tarkoittaa myös sitä. Sekaannus tulee siitä, että Raamatussamme on heprean Jehova käännetty lähes 7000 kertaa Vanhassa testamentissa Herraksi ja täten Uuden testamentin puolella ei ole selvää, milloin “Herra” tarkoittaa vain korkeassa asemassa olevaa henkilöä ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Täten tässä jakeessa ei sanota, että on uskottava Jeesuksen olevan itse Jumala, se riittää, että uskot hänen olevan Herra ja että Jehova on hänet herättänyt kuolleista. Pelastuaksemme meidän kiitos Jumalan ei tarvitse uskoa Athanasiuksen uskontunnustukseen.

Qureshi esittää, että Uusi testamentti kiistatta kertoo Jeesuksen olevan Jumala jakeissa 2. Piet. 1:1 samoin kuin Tiit. 2:13. Hän ei avaa näitä jakeita meille, ei siteeraa niitä eikä kommentoi millään tasolla. Qureshi antaa vaikutelman, että tässä kiistatta ja täysin vastaansanomatta esitetään Jeesuksen olevan itse Jumala. Olen molempiin jakeisiin vastannut aiemmin tässä ja tässä. Lainaan omaa tekstiäni:

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta “ja” sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

“Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.” (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako “ja” Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikö hän olisi kirjoittanut “Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”?

Seuraavaksi hän esittää, että Johanneksen evankeliumissa “Jeesus esitetään yksiselitteisesti Jumalana”. Hän tarjoaa jakeita Joh. 1:1-3 ja Joh. 1:18. Olen molemmista kirjoittanut jo aiemmin.

“Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” (Joh. 1:18 1992)

“Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18 1938)

Qureshi ei vaivaudu kertomaan yleisölleen, että ainoastaan joissakin käsikirjoituksissa Jeesuksen sanotaan olevan itse Jumala. Tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä, enkä käy asiaa purkamaan tässä sen enempää. Riittää tietää, että läheskään kaikissa käännöksissä ei sanota, että Jeesus on itse Jumala. Qureshi esittä kasan jakeita, joita olen kyllin selvästi kommentoinut ja aiemmin mainitsemissani kahdessa blogikirjoituksessani, joten en lähde toistamaan itseäni tässä enempää. Mitään uutta Jeesuksen jumaluutta puoltavaa argumenttia ei Qureshi kykene esittämään, mutta hänet itsensä entisenä muslimina nämä jakeet pysäyttivät ja saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että Uudessa testamentissa Jeesuksen kerrotaan olevan itse Jumala.

Qureshi onnistuu yllättämään ainoastaan pari kertaa, ensimmäiseksi tarjoamalla Markuksen evankeliumista jakeen, johon en ole törmännyt tässä polemiikissa aiemmin. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Qureshi esittää Jeesuksen olevan kymmenen käskyn Herra, eli siis itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Mutta eikös Qureshin mukaan laki kumottu ristillä? Miksi siis Jeesus julistaisi olevansa lakkautetun lain Herra? Jos Qureshi olisi vielä elossa, tiedustelisin häneltä, pyhittääkö hän täten sapatin, onhan hänen Jumalansa, Jeesus, itse sapatin Herra. Itse en näe ongelmaa siinä, että Jeesus on Jumalan ainoa Poika, luotu ennen kaikkea muuta, jolle Jumala on antanut vallan antaa syntejä anteeksi, joka korottaa aina Isää, ei koskaan itseään, joka opettaa meille Tooraa ja julistaa olevansa sapatin Herra. Hän voi olla sapatin Herra, koska hän on ainoa synnitön koskaan elänyt ihminen ja ainoa, joka koskaan on läpi koko elämänsä pitänyt sapatin pyhänä. Me kaikki muut olemme tätä käskyä rikkoneet ja tarvitsemme siksi Jeesusta syntiemme Vapahtajaksi. Mutta tarvitseeko meidän uskoa, että hän itse Jumala pelastuaksemme?

Toinen yllätys on Markuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus on tuomittavana. Kun häneltä kysytään, onko hän Kristus, Jumalan Poika, Jeesus vastaa:

“Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (Mk. 14:62)

Qureshi esittää, että Jeesus tässä lainaa kahta Vanhan testamentin kohtaa:

“Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:13-14)

“Herra sanoi minun herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.” (Ps. 110:1)

On aivan oikea oletus, että Jeesus tässä siteeraa Vanhaa testamenttia. Danielin kirjassa toki kerrotaan Ihmisen Pojasta, joka saapuu pilvissä, mutta onko tämä Ihmisen Poika itse Jumala? Mikään Danielin kirjassa ei viittaisi siihen, että tämä on itse Jumala. Tässä sanotaan, että hänelle annettiin kaikki valta – jos Jeesus on itse Jumala, hänelle ei olisi tarvinnut antaa valtaa, hänhän olisi kaikkivaltias Jumala, jolla on ollut valta aina aikojen alusta asti. Qureshi ei huomioi, että tämän jakeen mukaan valta annettiin Jeesukselle. Jos Jumala antoi hänelle vallan, kuten vallan antaa syntejä anteeksi, vallan hallita koko luomakuntaa, silloin tämä on vahva todiste siitä, että hän ei ole itse Jumala.

Psalmissa 110 taas Jehova sanoo Daavidin Herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealle puolelleni. Että Messias, Jumalan Poika, istuu Jumalan oikealla puolella on kaikille selvää, mutta edellyttääkö se, että hän on itse Jumala? Tässäkin Jumala sanoo hänelle, että istu minun oikealle puolelleni. Se on käsky, joka edellyttää, että hän aiemmin ei istunut Jumalan oikealla puolella. Tämä ei ole saivartelua. Jos Jeesus on itse Jumala, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, silloin hänen olisi pitänyt istua Jumalan oikealla puolella aikojen alusta asti. Ei nyt takerruta siihen, että Jumala itse käskee Jumalan istui oikealle puolelleen, kolminaisuus saa pään sekaisin muutenkin.

Vakuutettuaan mahtipontisesti että Jeesus on Jumala, Qureshi käy läpi jakeita, joihin hän muslimina tarttui kumotakseen Jeesuksen Jumaluuden. Hän aloittaa Johanneksen evankeliumista:

“Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

Muslimit esittävät, että Jumala tässä on yksin Jumala, ja Jeesus on lähetetty. Jos hän on lähetetty, miten hän voi olla todellisuudessa itse lähettäjä? Olen vahvasti samaa mieltä.

“Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)

Tässä Qureshi esittelee jakeen, joka on rakas niin minulle kuin Jehovan todistajillekin. Eikö kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ole jumaluudessa tasan yhtä suuria? Miten Jeesus voi sanoa, että Isä on minua suurempi?

Qureshi esittelee Raamatusa muslimien lempijakeita, joissa osoitetaan Jeesuksen rukoilevan Jumalaa (Mk. 1:35) ja joissa Jeesus kehottaa ihmisiä palvelemaan yksin Jumalaa (Mt. 4:10).

“Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19)

Tässä selvästi kerrotaan Pojan aina toteuttavan Isänsä tahdon, eikä hän tee mitään omin päin.

“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mk. 13:32)

Jos Jeesus on kaikkivaltias Jumala, itse Jehova, miten on mahdollista, että hän ei voi profetoida ilman Isää? Miten on mahdollista, että on olemassa jotakin, mitä itse Jumala ei tiedä?

Qureshi esittää, että Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Näin hän siis julisti olevansa ihminen, ei Jumala.

Qureshi kertoo muslimina usein kysyneensä kristityiltä, miksi Jeesus ei kertaakaan sano olevansa itse Jumala, jos kerran halki Vanhan testamentin Jumala itse toistuvasti julistaa olevansa Jehova. Miksi Jeesus ei toimi samoin?

Vastauksena kaikkiin näihin muslimien esittämiin argumentteihin Qureshi toteaa, että ne on kaikki irroitettu irti kontekstista. Qureshi väittää, että kolminaisuusopin mukaan Isä on suurempi kuin Jeesus, mutta Jeesus on silti Jumala. Tässä Qureshi on sortunut todella pahaan harhaoppiin, niin pahaan, että hänet olisi keskiajalla poltettu roviolla. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki yhtä suuria. “yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa… Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia… Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” Miten on edes teoriassa mahdollista, että kolmiyhteisen Jumalan Poika olisi kolmiyhteisen Jumalan Isää pienempi? Siis miten Jumala voi olla pienempi kuin Jumala? Qureshi vastaa tähän esimerkin avulla, Yhdysvaltain presidentti on suurempi kuin Nabeel Qureshi, mutta silti molemmat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala itse ei voi olla Jumalaa pienempi ja kirkkoisät eivät koskaan opettaneet näin, vaan kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki samanarvoisia, joten Qureshi valitettavasti on pahasti harhaoppinen, mitä tulee kolminaisuusoppiin. Olisipa hän vielä elossa, tästä olisi saanut hyvän keskustelun aikaan! On myös huomattava, että Athanasiuksen uskontunnustus on lukuisten loogisten ongelmien lisäksi sisäisesti ristiriitainen esittäessään, että kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat samanarvoisia, mutta ihmisyydessään Poika on Isää pienempi. Jos Jumala on kolmiyhteinen, miksi Jeesus tai Paavali ei antanut meille Athanasiuksen uskontunnustusta? Miksi näin monimutkaista asiaa ei kukaan Raamatussa meille avaa, miksi sen avaaminen on jätetty kirkkoisien harteille? Varsinkin, kun emme voi pelastua, ellemme usko tismalleen kuten Athanasius uskonsa muotoilee.

Qureshi raottaa hieman kaksiluonto-oppia ja esittää, että monet muslimien esittämät argumentit raukeavat, kun ymmärretään, että Jeesus oli todellakin sekä ihminen että Jumala. Täten hän tunsi nälkää, hänen oli jano, hän itki jne. Qureshin mukaan Jeesus rajoitti vapaaehtoisesti omaa jumaluuttaan, niin että hän esimerkiksi ei tiennyt kaikkea.

Kysymykseen, miksi Jeesus ei suoraan julistanut olevansa Jumala, Qureshi vastaa yksinkertaisesti toteamalla, että Jeesus ei halunnut paljastaa itseään heti. Mutta minua ihmetyttää, miksi hän ei koskaan paljastanut itseään? Hänhän olisi voinut opetuslapsilleen aivan hyvin ylösnousemuksensa jälkeen kertoa suoraan, että minä olen kaikkivaltias Jumala Jehova, ja jos te ette tätä usko, te joudutte kadotukseen. Hän olisi voinut antaa meille Athanasiuksen uskontunnustuksen. Mutta Jeesus ei tehnyt niin. Koskaan.

Qureshi tiivistää ajatuksensa “Hän oli epäilyksettä jotain muuta kuin vain ihminen.” Olen samaa mieltä. Mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Kaikille on selvää, että Jeesus oli rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, Jumalan Karitsa, syntiemme sovittaja, Vapahtaja ja Jumalan Poika. Hän siis oli paljon enemmän kuin vain ihminen. Mutta Jumala? Toisin kuin Qureshi väittää, todellisuudessa kaikki ne jakeet, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala, on irroitettu irti kontekstista, ymmärretty väärin, käännetty väärin tai sitten ne ovat suoranaisesti lisätty Jumalan sanaan (kuten Joh. 1:18). Qureshi ei voi enää vastata minulle, kunnes kohtaamme kenties taivaassa, mutta osaisiko joku muu?

Johtopäätöksenä Qureshi kirjoittaa “Voisinko muka uskoa, että pelastaakseen Jeesuksen ristiltä Jumala (Allah) petti opetuslapset ja antoi heidän julistaa Jeesusta ylösnousseena Herrana lähettäen näin miljardeja ihmisiä helvettiin?”

Kirjansa lopuksi Qureshi käy läpi profeetta Muhammadin asemaa profeettana. Hän kertoo muslimien pitävän Viidennen Mooseksen kirjan profetiaa profetiana Muhammadista:

“Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15)

Qureshi todistaa, että tarkkaan ottaen tässä kerrotaan profeetan polveutuvan israelilaisista, joten se ei voi tarkoittaa ishmaelilaista Muhammadia. Toinen jae, johon muslimit viittaavat on Uuden testamentin pätkä:

“Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26)

Muslimit väittävät Puolustajan tässä tarkoittavan Muhammadia, kun jae selvästi kertoo, että kyse on Pyhästä Hengestä.

Qureshi esittää, että emme voi varmuudella tietää Muhammadista mitään varmaa. Muhammadista koottu hadith-kirjallisuus on koottu paljon Muhammadin kuoleman jälkeen. Ja se mitä hadith-kirjallisuudessa Muhammadista kerrotaan, ei ole imartelevaa. Muhammadin kerrotaan syyllistyneen hirvittäviin väkivaltaisuuksiin, hän nai 9-vuotiaan tytön, halveksui naisia ja yritti monta kertaa itsemurhaa. Qureshin mielestä nämä eivät ole profeetan ominaisuuksia. Näin ollen muslimin täytyy Qureshin mukaan joko kiistää hadith-kirjallisuuden luotettavuus, tai uskoa Muhammadin syyllistyneen lukuisiin väkivaltaisuuksiin.

Koraani merkitsee muslimille samaa kuin Jeesus kristinuskolle. Näin ollen Qureshi kertoo omasta kääntymisestään, että ollessaan muslimi, hän piti loppuun asti kiinni Koraanin jumalallisuudesta. Muslimien mielestä Koraanin jumaluudesta todistavat Koraanissa esiintyvät profetiat, ihmeelliset numeeriset koodit tekstissä, yliluonnollinen tieto luonnontieteestä, sekä uskomattoman kaunis arabiankieli ja tyyli. Qureshi murskaa kirjassaan näistä väitteistä jokaisen.

Qureshi teki rohkean päätöksen ja päätti seurata todisteita, yksin todisteita. Senkin uhalla, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa hylkäisivät hänet, hän päätti kääntyä kristityksi. Tämä siksi, että hän oli täysin vakuuttunut Jeesuksen jumaluudesta, siitä että Jeesus todella kuoli ristillä, todella nousi ylös haudasta ja että Uusi testamentti on luotettavaa Jumalan sanaa. Hän hylkäsi Koraaniin ja Muhammadin.

Kuten sanoin johdannossa, voin suositella kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän islamin ja kristinuskon välisistä eroista. Myös Qureshin omaelämäkerrallinen “Etsin Allahia ja löysin Jeesuksen” on edottomasti lukemisen arvoinen. Tässä arvostelussani en ole hyökännyt jokaisen sivun kimppuun, vaan esitän ajatuksia niistä kohdista kirjaa, jotka herättivät minussa kysymyksiä. Koska Qureshi ei ole enää keskuudessamme, rukoilen, että edes joku kristitty jaksaisi minulle vastata minua askarruttaviin kysymyksiin. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Kuka ottaisi haasteen vastaan?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *