Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi

  1. Kristillisen kirkon lyhyt historia
  2. Jeesus, joka kumosi sapatin
  3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset
  4. Jeesus, joka käytti tupsuja
  5. Jeesus, joka solmi uuden liiton
  6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen
  7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet
  8. Jeesus, joka perusti kirkon
  9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät
  10. Jeesus, joka puhdisti temppelin
  11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina
  12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Tämä kirjoitus, kuten kaikki kirjoitukset tässä blogissa, on julkaistu CreativeCommons BY 4.0 lisenssillä, joka tarkoittaa, että tätä kirjoitusta saa vapaasti jakaa, kunhan mainitsee lähteen (Kristitty.net/Lauri Rantala).

1. Kristillisen kirkon lyhyt historia

2000 vuotta sitten syntyi pienessä Betlehemin kylässä Juudan maassa Marialle ja Joosefille poika, joka sai nimekseen Jeesus. Maria oli kuitenkin neitsyt, ja se mikä hänessä oli siinnyt, oli saanut alkunsa Pyhästä Hengestä. Jeesuksen syntymää tulivat hämmästelemään läheisellä kedolla olleet paimenet, sekä kaukaa itäisiltä mailta saapuneet tietäjät, jotka toivat Jeesuksen vanhemmille kallisarvoisia lahjoja. Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän vanhana, kuten juutalaisilla oli tapana. Hän kasvoi ja varttui juutalaisessa kodissa. Joka vuosi pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus vanhempineen matkusti Jerusalemiin viettämään Herran pyhiä juhlia.

Ollessaan noin kolmekymmentä vuotta vanha Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän keräsi ympärilleen kahdentoista opetuslapsen joukon ja kiersi ympäri Juudan maata kutsuen ihmisiä kääntymään pois synnistä ja seuraamaan häntä. Jeesus paransi sairaita, karkoitti riivaajia ja teki monia ihmeitä ja tunnustekoja. Hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Lazarus nimisen miehen Jeesus herätti kuolleista. Verenvuotoa sairastanut nainen parani vaivastaan kosketettuaan Jeesuksen viitan tupsua (4. Moos. 15:38). Moni Jeesuksen seuraajista oli vakuuttunut, että tämä mies, Jeesus nasaretilainen, oli todellakin Israelin kauan odotettu Messias, Daavidin poika, joka perustaa ikuisen kuningaskunnan. Fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet olivat asiasta toista mieltä. Toki moni Vanhan testamentin profetia Messiaasta sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Jeesuksen kanssa, olihan hän Juudan heimoa, Daavidin sukua, syntynyt neitseestä Betlehemissä ja paransi monia. Mutta juutalaisilla oli syytä olla skeptinen, sillä monta väärää Messiasta oli ilmaantunut jo ennen Jeesusta. Jeesuksen oman opetuksen mukaan viimeisinä aikoina tulisi monia, jotka väittäisivät olevansa Messias ja tekisivät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ironista kyllä, Jeesuksen oman opetuksen mukaan täten juutalaisilla oli erittäin hyvä syy olla skeptinen, sillä eikö antikristus esiinny Messiaana ja tee monia hämmästyttäviä voimatekoja, Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla?

Jeesuksen julkinen toiminta kulminoitui hänen ristiinnaulitsemiseensa perjantaina ja ylösnousemukseen sunnuntaina. Kristillinen kirkko syntyi Jerusalemissa helluntaina, 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta julistanut, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, oman Messiaansa, mutta pakanat ottivat hänet vastaan. Näinhän Jeesus sanoi vertauksessaan viinitarhan vuokraajista (Mt. 21:43), että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Näin ollen helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki vuodatettiin 3000 pakanan ylle ja kristillinen kirkko sai alkunsa. Apostoli Paavali ja muut Jeesuksen opetuslapset kääntyivät pakanoiden puoleen ja kristillinen kirkko kasvoi ja levisi lopulta koko maailmaan. Näin sanoma Vapahtajasta ja Pelastajasta levisi maan ääriin asti. Jumala hylkäsi oman kansansa, mutta adoptoi itselleen uuden kansan. Näin kirkko on uusi Israel ja kirkko on viimeiset 2000 vuotta tulkinnut Vanhan testamentin Israelia koskevien profetioiden koskevan todellisuudessa kristillistä kirkkoa.

Entä juutalaiset sitten? Mitä heille tapahtui? Koska juutalaiset olivat hylänneet Messiaan, oman Vapahtajansa, Jumala hylkäsi ja kirosi Israelin. Niinpä juutalaiset ovat tästä synnistään joutuneet kärsimään viimeiset 2000 vuotta. Toki juutalaisten oli koska tahansa mahdollista kääntyä kristityksi ja pelastua. Muutama juutalainen näin on tehnytkin. Kirkon opetuksen mukaan näiden juutalaisten tuli irtisanoutua kaikista juutalaisista tavoista, jos he tahtoivat liittyä kirkkoon. Kristuksen ruumiissa, Jumalan seurakunnassa, ei ollut tilaa juutalaisten ruokasäädöksille, sapatille, juhlapyhille, parroille tai viitan tupsuille. Oli vain yksi Jumalan kansa, Kristuksen Morsian, Kristuksen ruumis, kristillinen kirkko, joka oli yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Tästä kirkosta löytyy armo ja totuus. Se, jolle kirkko ei ole äitinä, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kirkolla on armonvälineet ja sakramentit. Kirkon ulkopuolella on vain synkkä pimeys, kadotus ja ikuinen tuomio.

Tässä lyhyessä historiassa, siten kuin minä olen sen esittänyt, on vain muutama ongelma. Ensimmäinen on se, että miksi Jumala olisi vihainen omalle kansalleen? Jeesus antoi kirkolle käskyn kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Paavalin mukaan evankeliumi piti julistaa juutalaisille ensin. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta yrittänyt kertoa ilosanomaa Jeesuksesta juutalaisille, mutta on tässä tehtävässään kertakaikkiaan epäonnistunut. Miksi Jumala täten olisi vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko epäonnistui? Kun Joona ei lähtenyt viemään evankeliumia Niiniveen, oliko Jumala vihainen Niinivelle vai Joonalla? Jumala ei ollut vihainen Niinivelle, vaan Joonalle, joka joutui kolme päivää ja kolme yötä kärsimään kalan vatsassa. Näin ollen, nyt 2000 vuoden jälkeen, saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen kirkolle? Saattaa olla ja on.

Viittasin jo aiemmin Jeesuksen vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Kirkon mukaan Jeesus tässä vertauksessa julistaa, että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Jos kirkko olisi viimeisen 2000 vuoden aikana vaivautunut lukemaan kaksi jaetta pidemmälle, he olisivat huomanneet, että Raamatun mukaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät tämän vertauksen koskevan heitä (Mt. 21:45). Jeesus siis julisti, että Jumalan valtakunta otetaan pois ylipapeilta ja fariseuksilta, uskonnollisilta johtajilta. Maallikkokansa oli syytön siihen, että heitä oli johdettu harhaan. Ylipapit ja fariseukset olivat vastuussa, ja heille Jeesuksella oli paljon sanottavaa. Kun nyt Messias tulee takaisin, saattaako hänellä oli muutama painava sana sanottavana kirkkomme papeille, piispoille ja paaveille? Saattaa olla ja on.

Toinen vakava ongelma tässä versiossa historian kulusta on seuraava. Jos kerran juutalaiset, jotka lapsuudestaan asti tunsivat Tooran, profeetat ja kirjoitukset, eivät vakuuttuneet siitä, että Jeesus on Messias, mutta pakanat, jotka näitä kirjoituksia eivät tunteneet, vakuuttuivat, kuinka vahva todiste tämä on Jeesuksen messiaanisuudesta? Kirkko esittää pokkana, että juuutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, mutta pakanat ottivat hänet vastaan, ja tämä todistaa, että Jeesus oli Messias? Juutalaisetko muka eivät tunteneet omia kirjoituksiaan? Se että kaksi miljardia pakanaa tänä päivänä uskoo Jeesukseen kertoo vain siitä, että pakanoille riittää muutama ihme ja suuri ilosanoma Jeesuksesta, johon uskomalla pelastuu ikuisesta helvetin tulesta. Koska pakanat eivät tunne juutalaisten kirjoituksia, he saattavat uskoa aivan mihin tahansa.

Hämmästyttävin asia koko tässä sopassa on kuitenkin se, kuinka huonosti kirkko tuntee Raamatun. 2000 vuotta on kirkko esittänyt, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kuinka helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki täten vuodatettiin pakanoiden ylle. Ensimmäiseksi tulisi huomioida, että Jeesus oli itse juutalainen, kaksitoista opetuslasta olivat juutalaisia, kaikki Jeesuksen ensimmäiset seuraajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat juutalaisia. Ja jos avaamme Raamatusta Apostolien tekojen toisen luvun ja rukoilemme, että Jumala poistaisi peitteen silmiltämme, huomaamme siellä kirjoitetun, että Jerusalemissa helluntaina asui juutalaisia miehiä, sekä käännynnäisiä (Apt. 2:5). Toki heitä oli kaikista kansoista mitä maan päällä on, mutta he olivat kaikki joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Ja juutalaisten mukaan käännynnäiset olivat Jumalan edessä tismalleen samassa asemassa kuin juutalaiset. Tooran mukaan kaikkien juutalaisten miesten tuli olla helluntaina Jerusalemissa. Siksi on täysin käsittämätöntä, että kirkko 2000 vuotta on kuvitellut, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Mitä ihmettä 3000 pakanaa teki helluntaina Jerusalemissa? Huomaamme siis sen ikävän tosiasian, että kirkko on näin keskeisestä asiasta valehdellut meille kirkkain silmin jo 2000 vuotta.

Olen täten paljastanut 2000 vuotta vanhan valheen. Juutalaiset eivät hylänneet Messiasta, Nasaretin Jeesusta. Jos luemme Apostolien tekoja pidemmälle, huomaamme, kuinka jokaisessa synagoogassa sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoon. Miksi siis tänä päivänä niin harva juutalainen uskoo Jeesukseen? Ensimmäisinä vuosisatoina kirkon historiassa tapahtui jotain dramaattista, josta Raamattu ei meille kerro. Jeesus sanoi, että kirkko perustettiin Pietarin kalliolle. Koska tuo mies, Pietari, oli juutalainen, kirkko täten perustettiin juutalaiselle kalliolle. Kaikki apostolit ja opetuslapset olivat juutalaisia ja alkuseurakunta täten lepäsi juutalaisten pylväiden varassa. Kun evankeliumi levisi pakanakansojen pariin, pakanat hyvin varhain kuvittelivat tuntevansa Raamatun juutalaiset tekstit paremmin kuin juutalaiset. Tehtävä lukea, tulkita ja opettaa Raamattua annettiin pakanoiden käsiin. Antisemitismi valtasi kirkon. Kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä seurata Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja. Juutalaiset potkittiin väkivalloin ulos kirkosta. Heillä ei ollut mitään asiaa kirkkoon, eikä synagoogaankaan. Kirkkohistoriasta voimme lukea, kuinka pakanat perustivat katolisen kirkon Roomaan, jolla enää ei ollut juutalaisten juurien kanssa mitään tekemistä. Ne muutamat juutalaiset, jotka vielä uskoivat Jeesukseen joko teurastettiin elävänä tai pakkokastettiin kristityiksi. Syntyi kristillinen kirkko, joka seurasi pakanallisia tapoja ja pakanallisia oppeja. Kirkko ei enää seurannut Jeesusta nasaretilaista, juutalaisten kuningasta ja Messiasta, vaan antikristusta.

Miksi siis juutalaiset tänä päivänä eivät usko Jeesukseen? Koska he toimivat kuten fariseukset Jeesuksen aikana. Fariseukset kysyivät, miksi sinun opetuslapsesi katkovat sapattina tähkäpäitä? Miksi he syövät epäpuhtain käsin? Samaa kysyvät juutalaiset tänään. Miksi te kristityt vietätte joulua? Miksi te ette pyhitä sapattia? Miksi te syötte saastaista? Juutalaisia ei kiinnosta, mitä Uusi testamentti sanoo. He katsovat, mitä kristityt tekevät. Ja kristityt tekevät kammottavia, Jumalalle iljettäviä asioita. Tästä juutalaiset päättelevät, että tämä Jeesus, joka opettaa syömään saastaista, pyhittämään sunnuntain sapatin sijaan ja viettämään juutalaisten juhlien sijaan joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, on antikristus. Ja he ovat aivan oikeassa, sillä kirkko on nyt lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Danielin profetian mukaan henkilö, joka kumoaa ajat ja lait, on antikristus. Tämä Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset ja sapatin, on täten antikristus.

Mitä tapahtuu, kun juutalainen jostain syystä lukee Uuden testamentin, kirjan, jota kristityt ovat yrittäneet 2000 vuotta tuputtaa juutalaisilla? Hän hämmästyy ja hänellä on paljon kysyttävää tästä kirjasta. Keneltä hän voi kysyä? Omalta rabbiltaan? Ei tietenkään, vaan hän kysy lähimmältä kristityltä. Juutalaiset esimerkiksi ihmettelevät Jeesuksen sanoja vuorisaarnassa, jossa Jeesus näyttäisi juutalaisen mielestä sanovan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Tämähän on juutalaisen mielestä oikein hieno sanoma, Messias, joka ei kumoa pienintäkään kirjainta Toorasta, saattaisi todella olla Israelin kauan odotettu Messias. Hän kysyy tästä jakeesta kristityltä. Mitä kristitty vastaa? Että Jeesus täytti lain, joten meidän ei laista tarvitse välittää pätkääkään. Juutalainen ajattelee, että itse luen toisin, mutta koska tämä on kristittyjen pyhä kirja, kristityt varmasti tietävät, miten sitä tulee tulkita. Joten jos kristityt väittävät, että Jeesus kumosi ruokasäädökset ja sapatin, sen täytyy olla oikea tulkinta, mitäs minä juutalainen tästä kristittyjen pyhästä kirjasta tietäisin.

Huomaamme siis, että on olemassa kaksi kovien erilaista Jeesusta. Antikristus, joka kumosi sapatin ja ruokasäädökset, jota kaksi miljardia kristittyä tänä päivänä seuraa, sekä Jeesus, Israelin Messias, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Tähän Jeesukseen, Israelin Messiaaseen, me voimme tutustua yksinkertaisesti lukemalla Raamatun kannesta kanteen. Mutta tämä tehtävä ei onnistu, niin kauan, kuin meillä on peite silmillä. Ja tämä peite on kovin paksu, eikä se poistu, ennen kuin joku hieman raottaa tätä peitettä. Toki Raamattu väittää, että juutalaisten silmillä on peite. Mutta Paavali ei väitä, että joka ikisen juutalaisen silmillä olisi peite, eikä hän väitä, että tuo peite olisi juutalaisten silmillä ikuisesti. Voin todistaa ainoastaan omasta puolestani, että niin kauan kuin kutsuin itseäni kristityksi, minulla oli peite silmillä sekä Uutta että Vanhaa testamenttia lukiessani. En ole havainnut, että niillä muutamilla juutalaisilla, joita olen tavannut, olisi peitettä silmillä. Joten tässä hyvä sanoma kaikille kristityille – juutalaisten silmillä ei enää ole peitettä! Nyt meidän tarvitsee ainoastaan tehdä juutalaiset kateellisiksi ja näyttää heille Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Näytän tämän kirjan lopussa, kuinka tämä tapahtuu. Mutta ensin näytän, mitä jakeita Raamatusta ei näe, niin kauan kuin kristityn silmillä on peite.

2. Jeesus, joka kumosi sapatin

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen pienestä asti lukenut Raamattua, olen käynyt pyhäkoulussa, lastenleireillä ja jumalanpalveluksissa. Armeijan jälkeen opiskelin vuoden Raamattua Suomen Raamattuopistolla. Luin paljon Raamattua, luterilaisten järjestöjen julkaisemia kirjoja ja lehtiä, kävin hengellisissä tapahtumissa ja voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena oli moitteetonta. En tiedä, olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun olisi pitänyt lukea. Tästä kaikesta huolimatta, minulla oli peite silmillä. Katsoin eräänä päivänä YouTubesta videon, jolla juutalainen rabbi ja kristitty pastori väittelivät. Juutalainen rabbi luki vuorisaarnasta jakeet Mt. 5:17-19 ja kysyi pastorilta, miksi 2 miljardia kristittyä ei seuraa Mestarinsa opetusta?

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Olin lukenut vuorisaarnan monta kymmentä kertaa. Eräästä Raamatustani olin alleviivannut koko vuorisaarnan. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt mitään huomiota näihin jakeisiin. Miksi? Koska minulla oli peite silmillä. Hämmästyin suunnattomasti näistä jakeista. Jeesushan tässä sanoo selvästi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Kuitenkin hän itse kumosi ruokasäädökset ja sapatin ja monta muuta Mooseksen lain käskyä. Miten tämä oli mahdollista? Katsoin YouTubesta rabbin ja pastorin väittelyn loppuun asti ja hämmästyin vielä enemmän, ymmärsin, että kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka nämä Jeesuksen painavat sanat vuorisaarnassa tulisi tulkita. Kun luin mitä kristityt vuosituhansien ajan ovat näistä jakeista opettaneet, minulle oli hetkessä täysin selvää, että he ovat olleet ja ovat edelleen aivan pihalla. Hyväksyin mielessäni sen tosiasian, että Jeesus vuorisaarnassa opettaa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Se että Jeesus sanoo tulleensa täyttämään lain, ei voi tarkoittaa, kuten kristityt esittävät, että hän kumosi lain, koska hän selvääkin selvemmin sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia.

Mietin, mitä tämä mahtaa tarkoittaa. Minulle selvisi, että kirkko on valehdellut ihmisille viimeiset 2000 vuotta. Mietin heti sapattia ja ruokasäädöksiä – nehän Jeesus varmasti kumosi. Ryhdyin siis tutkimaan tätä asiaa. Mitä Jeesus itse asiassa opettaa ruokasäädöksistä ja sapatista? Koska olin lukenut Raamatun moneen kertaan jo nuoruudessani, kaksi asiaa sapatista juolahti välittömästi minun mieleeni. Ensimmäinen oli se, että jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3). Tiesin tämän asian, mutta tästä asiasta ei oltu minulle kerrottu koskaan pyhäkoulussa tai saarnoissa. Nyt se asia vain juolahti mieleeni ja ymmärsin jotain, mikä oli ollut minulta kolmekymmentä vuotta salattu. Samalla tavalla ymmärsin heti, että kymmenessä käskyssähän käsketään pyhittämään sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Tästäkään asiasta ei oltu minulle koskaan kerrottu, tai jos oli, se oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koin oloni petetyksi. Kirkko oli salannut minulta jotakin.

2000 vuotta kirkko on opettanut, että Jeesuksen ylösnousemus sunnuntaina siirsi sapatin pyhyyden lauantailta sunnuntaille. Jeesus siis kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä ja pyhitti uuden päivän. Ilmeisesti sapatissa oli jotain vikaa, niin että sen sijaan tarvittiin uusi pyhäpäivä. Mutta onko mahdollista, että päivä, jonka Jumala on pyhittänyt jo luomisviikolla, kumottaisiin uudessa liitossa? Voiko Messias kumota Mooseksen lain käskyjä? Juutalaisesta näkökulmasta ei tietenkään voi. Toorassa sanotaan, että älä lisää mitään näihin käskyihin, äläkä ota niistä mitään pois (5. Moos. 4:2). Se tarkoittaa, että edes Messias ei saa poistaa ainuttakaan käskyä, eikä hän saa lisätä ainuttakaan käskyä. Danielin kirjassa kerrotaan antikristuksesta, joka muuttaa ajat ja lait (Dan. 7:25). Tiedämme siis, että henkilö, joka koskee Tooraan, on antikristus. Jeesus, jota kirkko on seurannut viimeiset lähes 2000 vuotta, on täten antikristus.

Entä Jeesuksen opetus sitten, eikös Jeesus väitellyt kiivaasti fariseusten kanssa sapatista? Kyllä, mutta kertaakaan ei käyty mitään keskustelua siitä, mikä päivä tulisi pyhittää. Fariseuksilla oli runsaasti perinnäissääntöjä, jotka täsmensivät, mitä sapattina sai ja mitä ei saanut tehdä. Näitä perinnäissääntöjä Jeesus ei noudattanut. Jeesuksella ja fariseuksilla täten oli näkemysero ainoastaan siitä, mitä tarkkaan ottaen sapattina sai tehdä. Jeesuksen mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä nälkään (Mt. 12:1), tehdä tahnan (Joh. 9:14), kantaa vuodetta (Joh. 5:9), parantaa (Lk. 6:9-10) ja nostaan pojan tai härän kaivosta (Lk. 14:5). Mitään näistä asioista ei Toora kiellä. Huomaamme siis, että Jeesus oli sapatin suhteen liberaalimpi kuin fariseukset. Mutta siitä ei ollut mitään keskustelua, mikä päivä oli pyhitettävä. Jeesus, kuten fariseuksetkin, kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa. Jeesus ei rikkonut sapattia millään tavalla, eikä hän sanallakaan vihjannut, että sapatti tultaisiin kumoamaan. Minua hämmästyttää suuresti se, että yksi käsky kymmenestä käskystä mukamas kumottiiin, mutta profeetat, saati Jeesus itse, ei tästä asiasta mainitse sanaakaan. Uudessa testamentissa Paavali tai kukaan muukaan ei puhu sanaakaan sunnuntain pyhyydestä. Joku voi väittää, että eihän Uusi testamentti puhu sapatistakaan. Tämä ei pidä paikkaansa, Jeesus itse sanoo, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27), että hän on sapatin herra (Mt. 12:8) ja kehottaa meitä rukoilemaan, ettei pako tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa on jae, joka on käännetty pahasti väärin (Hepr. 4:9). Alkukielen mukaan tässä sanotaan, että “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Kaikki käännöksemme ovat tämän asian halunneet pimittää ja niinpä luemme 1992 käännöksestä, että “Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.”

Kristityt ovat Raamatustaan löytäneet monta jaetta, joita he vääntävät pahasti kieroon ja väittävät, että näissä mukamas kerrotaan jotakin sunnuntain pyhyydestä. Käyn ne kaikki nyt tässä läpi.

Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattivaloille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)

Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Juutalaisessa kontekstissa leivän murtaminen tarkoittaa ateriointia. Juutalaiset murtavat leipää edelleen joka päivä ja ovat siunanneet leivän ja murtaneet leivän siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)

Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajien välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:

Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)

Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta viikonpäivänä jona se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille.

Joten jos Jeesuksen ylösnousemus täytti ja pyhitti jonkin päivän, se oli ensilyhteen heilutuksen päivä, ei sunnuntai.

Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:

Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)

Kuinka kauan tämä sapattikäsky sitten on voimassa? Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä aikojen lopullakin:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:

Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten (Mk. 2:27). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vihoviimeinen kristittyjen argumentti on, että Jeesushan sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kyllä, Jeesus todellakin sanoo olevansa sapatin Herra. Voimme tulkita tämän kuten kristityt ovat sen 2000 vuotta tulkinneet, että sapatin Herra tottakai sai kumota sapatin, tai kuten me juutalaiset tämän luemme, että Messias ja juutalaisten kuningas ei voi kutsua itseään sapatin Herraksi, jos hän kumoaa sapatin. Jokainen voi itse pohtia, kummas tulkinnassa on enemmän järkeä.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että kristityt todellakin ovat ansioituneet Raamatun jakeiden vääntämisessä kieroon. Kun nyt luemme Raamatun kannesta kanteen ilman peitettä silmillämme, huomaamme, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä.

Mutta entä se ylösnousemus? Sehän tapahtui sunnuntaina? Niin tapahtui. Tähän voimme vastata, että miksi sunnuntaina? Miksi profeetat eivät puhu sanaakaan maanantaista, tiistaista, keskiviikosta, torstaista, perjantaista tai sunnuntaista? Koska näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä, ylösnousemus sunnuntaina on juutalaiselle täysin merkityksetön asia. 2000 vuotta on kirkko julistanut ylösnousemuksesta, joka tapahtui sunnuntaina. Kaikkein hämmästyttävintä tässä on, että kirkko pariin vuosituhanteen ei ole Raamatustaan lukenut, minä päivänä Jeesus nousi ylös haudasta. Toki viinkonpäivä oli sunnuntai, mutta mikä juutalaisten juhla oli kyseessä? 3. Moos. 23 luemme, että pääsiäisen jälkeen, happamattoman leivän juhlan aikaan, tuli ensilyhde tuoda heilutettavaksi temppeliin sapatin jälkeisenä päivänä, eli siis sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus täten nousi haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Tämä fakta ei ole kiinnostanut kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen jostain syystä. Kaikki huomio on kiinnittynyt sunnuntaihin. Sunnuntailla ei ole mitään merkitystä juutalaiselle, mutta ensilyhteen heilutuksella on. Miksi siis kirkko ei ole vaivautunut julistamaan, että Jeesus nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen päivänä? Paavali kertoo meille Jeesuksen ylösnousemuksesta “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Käännöksissämme on kreikan sana ensihedelmä käännetty esikoiseksi. Näin Raamatun kääntäjät ovat jostain syystä halunneet pimittää meiltä sen faktan, että Jeesus nousi kuolleista ensihedelmän, eli ensilyhteen päivänä. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Juutalainen Jeesus, joka ristiinnaulittiin pääsiäisenä, nousi ylös haudasta ensilyhteen päivänä ja vuodatti Pyhän Hengen helluntaina ei kelpaa kristityille, heitä kiinnostaa enemmän Jeesus, joka kuoli perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.

3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset

Huomasimme edellisessä luvussa, että kirkko on valehdellut meille sapatista. Kun luemme Raamattumme tarkkaan, huomaamme, että Jeesus ei kumonnut sapattia. Entä ruokasäädökset sitten? Eikö Jeesus itse sano selvääkin selvemmin, että kaikki ruoka on nyt puhdasta?

Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Sekä vanhassa että uudessa käännöksessähän sanotaan selvääkin selvemmin, että Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaan. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, sontaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä? Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.

Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.” (Jes. 66:17)

Sanooko Jumala Raamatussa, että niistä tulee loppu, jotka noudattavat ruokasäädöksiä, vai niistä, jotka syövät saastaista? Milloin Jumala tekee näistä lopun? Jos kerran Jeesus kumosi ruokasäädökset, milloin niistä ihmisistä tehtiin loppu, jotka syövät saastaista?

Huomaamme täten, että toisin kuin kirkko on väittänyt viimeiset 2000 vuotta, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä, eikä sapattia, eikä itse asiassa ainuttakaan Tooran käskyä. Suurin syy, miksi juutalaiset eivät voi uskoa Jeesukseen on juurikin se, että Jeesus kumosi Tooran käskyjä. Nyt kun huomaamme, että Jeesus ei kumonnut Tooran käskyjä, ei pitäisi olla mitään estettä juutalaisen ottaa vastaan Jeesusta. Mutta meillä on valtava ongelma edessämme. Miten selität juutalaiselle, että kaksi miljardia kristittyä on väärässä, eikä kaksi miljardia kristittyä tunne omaa pyhää kirjaansa? No, me voimme vain yrittää. Voimme aloittaa onnittelemalla juutalaisia siitä, että he eivät kahteentuhanteen vuoteen ole seuranneet antikristusta. Sen jälkeen voimme houkutella heidät itse tutkimaan Uutta testamenttia, joka heille avautuu täysin luonnostaan juutalaisesta kontekstista käsin. Voimme myös näyttää heille, kuinka meitä Tooraa noudattavia “kristittyjä” on nykyään jo paljonkin. Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Mikä teksi juutalaiset todella kateellisiksi? Eikö se, jos me noudattaisimme Tooraa tarkemmin kuin juutalaiset ja tuntisimme juutalaisten pyhät kirjoitukset paremmin kuin juutalaiset? Tässähän voisi olla ideaa. Tätä keinoa ei kirkko kahteentuhanteen vuoteen ole kokeillut, eikä se ole tullut kenellekään kirkon miehelle päähän, koska kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja.

4. Jeesus, joka käytti tupsuja

Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin (כנף) ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne.” (4. Moos. 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.” (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal 4:2)

Kun olin tarttunut Raamattuun hieman yli kolmekymppisenä ja peite oli poistettu silmiltäni, ymmärsin hyvin nopeasti, että meidän on noudatettava kaikkia Mooseksen lain käskyjä, mikäli tahdomme seurata Jeesusta. Sapatti ja ruokasäädökset olivat ensimmäisenä listalla, heti niiden käskyjen jälkeen, joita myös kristityt pitävät itsestään selvinä, kuten kymmenentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Luin Mooseksen kirjat ensimmäistä kertaa siitä kontekstista käsin, että nämä käskyt ovat pyhiä ja tarkoitettu meille noudatettaviksi. Kristittyhän lukee Mooseksen lakia ikään kuin juutalaisen olan yli, nämä ovat niitä käskyjä, joita juutalaisen tulee noudattaa, meidän kristittyjen ei näitä käskyjä tarvitse noudattaa. Entisessä elämässäni luterilaisuudessa moni opettaja oli opettanut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksesta käsin. Tämän opin olin kyseenalaistanut jo varhain. Raamattuopistolla Olavi Peltolan luennoilla ihmettelin, että eikös tämä ole kehäpäätelmä, että me luemme Vanhan testamentin profetioita Kristuksesta käsin ja kas kummaa, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Olin nuorena ymmärtänyt tämän asia aivan oikein, se on kehäpäätelmä, eikä se vakuuta juutalaisia.

Hyvä esimerkki Kristuksesta käsin tulkitsemisessa on tupsut. Voit lukea Malakian yllä lainatun profetian Kristuksesta käsin, etkä näe siinä mitään muuta kuin profetian Messiaasta, joka parantaa jollakin tavoin. Mutta koska minä olin päättänyt noudattaa Mooseksen lakia, luin käskyn tupsuista hepreaksi. Siellä käskettiin sitoa tupsut vaatteen kulmiin, hepreaksi kanaf. Koska ajattelin, että tämä Malakian profetia on myös tärkeä, luin senkin hepreaksi. Siellä heprean sana kanaf oli käännetty siiveksi. Huomasin siis, että molemmissa jakeissa oli sama heprean sana, kanaf. Tulkitsin täten Malakian profetian tarkoittavan Messiasta, joka parantaa viitan tupsujen avulla. Kukaan kristitty ei ollut tätä profetiaa minulle avannut, eikä se ole kahteentuhanteen vuoteen avautunut yhdellekään kristitylle, joka lukee Vanhaa testamenttiaan Kristuksesta käsin. Mutta minulle se avautui, koska luin Vanhaa testamenttia Toorasta käsin.

Olin siis tehnyt päätöksen noudattaa Mooseksen lain kaikkia käskyjä ja niinpä sidoin housujeni kulmiin tupsut. Minun mielessäni tämä käsky kuulosti oikein järkevältä, sidotaan vaatteen kulmiin tupsut, jotta muistaisi Jumalan käskyt. Ja käyttihän Jeesuskin tupsuja. Tuohon aikaan en vielä tuntenut ainuttakaan juutalaista. Niinpä rukoilin lyhyesti, että voisin tavata edes yhden juutalaisen. Kesti kaksi päivää, kunnes Helsingissä tapasin ortodoksijuutalaisen rabbin. Hän oli Helsingissä puhumassa eräässä seurakunnassa ihmeistä, joita Jumala tekee Israelissa. Hän siis harrasti eräänlaista ekumeniaa, joka on erittäin poikkeuksellista ortodoksijuutalaisille. Tapahtuman jälkeen, kun hän oli puheensa pitänyt, minulla ja vaimollani oli mahdollisuus saattaa hänet Tampereelle. Hän huomasi, että minä käytän tupsuja ja kysyi niistä. Sanoin, että käytän tupsuja, koska Jeesuskin käytti niitä. Tähän hän vastasi, että tuntee monia kristittyjä, jotka myös käyttävät tupsuja. Tämä oli minulle suuri uutinen, siihen aikaan luulin olevani ainut “kristitty” koko maailmassa, joka käyttää tupsuja. Kysyin tältä rabbilta, tietääkö hän profetian, jossa kerrotaan tupsuista. Hän ei tiennyt, joten näytin hänelle kännykästä Malakian profetian tupsuista. Kysyin, puhutaanko tässä Messiaasta. Hän vastasi että kyllä, koska vanhurskauden aurinko tarkoittaa tietenkin Messiasta. Sitten kysyin puhutaanko tässä tupsuista. Hän vastasi välittömästi, että kyllä, koska “you put the tzitzit on the kanaf” hän vastasi huonolla Englannin kielellä. Täten tämä ortodoksijuutalainen rabbi vahvisti minun löytämäni profetian oikeaksi. Tiesin siis, että olin oikeilla jäljillä. Mutta kääntyikö tämä rabbi sitten kristityksi? Tässähän oli hämmästyttävän tarkka profetia Jeesuksesta, jonka tupsuja koskettamalla ihmisiä parantui. No, tämä asia selvisi minulle vasta myöhemmin, että juutalaisia ei kiinnosta, vaikka Raamatussa olisi monta sataa hämmästyttävät tarkkaa profetiaa Jeesuksesta, jos kerran Jeesus kumosi Tooran, kuten kristityt ovat nyt lähes 2000 vuotta opettaneet.

Saattaako Raamatussa olla enemmänkin profetioita, jotka sopivat vielä paremmin Jeesukseen, jotka eivät avaudu Kristuksesta käsin, mutta jotka avautuvat Toorasta käsin? Saattaa olla ja on. Mutta kaikkia salaisuuksia ei ole järkevä avata kerralla.

5. Jeesus, joka solmi uuden liiton

Sillä käsky on lamppu, Toora on valo” (San. 6:23)

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus helluntaina Jerusalemissa vuodatti Pyhän Hengen pakanoiden ylle ja solmi uuden liiton pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, Kristuksen laki, joka korvasi vanhentuneen Mooseksen lain. Ensimmäisessä kirjani luvussa osoitin, että Pyhää Henkeä ei helluntaina vuodatettu pakanoiden ylle, vaan juutalaisten. Entä tämä uusi liitto sitten? Kenen kanssa se solmittiin? Jeremia sanoo:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Huomaa, että Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Miten siis pakanat kuvittelevat olevansa siitä osallisia? Kirkon vastaushan on 2000 vuotta ollut, että pakanat voivat kuulua uuteen liittoon, koska kirkko on uusi Israel. Tässä on vain se ongelma, että Raamatussa missään kohtaa ei kerrota kirkosta, joka olisi uusi Israel. Kristittyjen kannalta ongelmallinen on myös Jeremian lausuma, jonka mukaan uudessa liitossa laki, alkukielellä Toora, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Jeremian mukaan täten uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Kristityt väittävät, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Ongelma tässä on tietenkin, että missään kohtaa Raamattua ei puhuta sanaakaan Kristuksen laista, joka korvaisi Mooseksen lain, joka olisi eri laki kuin Mooseksen laki. Päättelemme täten, että Jeremia ei voi valehdella, jos me kuulumme uuteen liittoon, tällöin me noudatamme Tooraa, joka uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme. Ja me pakanat voimme kuulua uuteen liittoon, koska meidät on oksastettu Israeliin, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 11 ja Efesolaiskirjeen luvussa 2.

Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.” (Hepr. 8:6-7)

Olen usein kuullut, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja tässä kohtaa sanoo, että ensimmäisessä liitossa oli pahasti vikaa, siksi tarvittiin uusi liitto. Kenties tämä on totta. Mutta missä vika tarkalleen ottaen oli? Mooseksen laissa? Jumalan solmimassa liitossa? Kun luemme nämä jakeet tarkkaan, on täysin selvää missä vika oli – kansassa. Israelilaiset olivat rikkoneet liiton, siksi tarvittiin uusi liitto. Mutta koska Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), tässä uudessa liitossa ei tarvittu mitään uutta lakia. Missään kohtaa Raamattua ei edes anneta mitään Kristuksen lakia, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota meille, mitä käskyjä tähän Kristuksen lakiin sisältyy.

2000 vuotta on kirkko meuhkannut uudesta liitosta, joka solmittiin pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, jossa kristityillä on suuri vapaus, heidän ei tarvitse elää lain alla, lain orjuudessa, toisin kuin juutalaisten. Kaikki valheita, kuten yllä osoitin. Mutta koska tätä valhetta on toistettu 2000 vuotta, sitä on hirvittävän vaikea korjata. Tämä kristittyjen evankeliumi on solmittu kasaan valheen kaikella voimalla ja vahvistettu kaikilla tunnusteoilla ja ihmeillä. Tämä on maailman historian suurin huijaus, Saatanan mestarillisin taideteos. Eikö kuulostakin aika hyvältä, että Jumala antoi Mooseksen lain, joka oli valtavan raskas taakka satoinen käskyineen, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta nyt Jeesus on antanut meille ainoastaan yhden käskyn ja me olemme vapaat lain orjuudesta! Sinun tarvitsee ainoastaan uskoa Jeesukseen, niin olet vapaa, mitään Mooseksen lain käskyjä sinun ei tarvitse noudattaa. Kyllä, tämä kuulostaa oikein hyvältä ja houkuttelevalta. Mutta meidän tarvitsee ainoastaan lukea Raamattua, niin me huomaamme, kuinka suuri valhe tämä on. Kuten jo osoitin, psalmissa 19 sanotaan, että Herran Toora on täydellinen. Katsotaan seuraavaksi, mitä muuta tässä psalmissa sanotaan Toorasta, Mooseksen laista:

Herran opetus on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on luotettava, se tekee yksinkertaisesta viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni. Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja. Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.” (Ps. 19:8‭-‬12)

Jos tässä ei ollut kylliksi, voit lukea seuraavaksi psalmin 119, jossa 176 jakeen verran ylistetään Mooseksen lakia. Toora, profeetat ja psalmit todistavat kaikki samaa, Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), ikuinen (Ps. 111:7,8; Ps. 119:152; Ps. 148:6; Ps. 89:35; Ps. 119:160), suuri ilo (Ps 119:16,47), sen noudattamisesta saa suuren palkan (Ps. 19:12), sen rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165). Mutta tämä ei kelpaa kristityille. He ovat 2000 vuotta opettaneet, että Toora on paha, julma ja hirmuinen. Martti Lutherilla ei ollut mitään positiivista sanottavaa Toorasta. Ihmettelen, mahtoiko hän ollenkaan tuntea psalmeja 19 ja 119? Kenties hän tulkitsi ne Kristuksesta käsin? Joka epäilee, että Tooran käskyissä on jotain vikaa, lue nämä psalmit ensin, sitten lue Toora ja mieti, eivätkö nämä käskyt ole kaikki vanhurskaita, pyhiä ja hyviä (Room. 7:12)? Toora käskee rakastamaan muukalaista, köyhää, orpoa, leskeä ja jopa vihamiestä. Siitä asti kun olen itse nuodattanut Tooraa ja opiskellut Tooraa, päivä päivältä on käynyt yhä selvemmäksi, että Toora on Jumalan meille antama täydellinen, vanhurskas ja pyhä laki (Room. 7:12), josta ei etsimälläkään löydä mitään moitittavaa. Mutta tätä asiaa saattaa olla vaikea uskoa, kun 2000 vuotta kirkko on opettanut päinvastaista.

Mutta eikö Mooseksen laki ole mahdoton noudattaa? Eikö Jeesus tullut juuri täyttämään lain meidän puolestamme, koska me emme siihen kyenneet? Kenties me olemme kaikki tehneet syntiä, sitä en kiistä, ja myönnän, että jos olemme tehneet syntiä, tarvitsemme Jeesusta, syntiemme sovittajaa ja Vapahtajaa. Mutta jos olemmekin rikkoneet lakia, onko vika laissa? Onko Jumala niin epäoikeudenmukainen, että hän antoi meille lain, jota kenenkään ei ole mahdollista noudattaa, ja sitten vaatisi meidät tilille siitä, että emme noudattaneet mahdotonta lakia? Katsotaan mitä Toora itse sanoo Tooran käskyistä:

Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)

Raamattu siis todistaa meille, että Mooksen laki ei ole meille liian vaikea noudattaa ja me voimme sen täyttää. Muista siis, että laissa ei ole mitään vikaa, jos me rikomme tätä lakia, olemme sitä suurempia syntisiä ja sitä enemmän tarvitsemme Vapahtajaa, Jeesusta Messiasta. Jos kristittyä häiritsee se, että tämähän on Vanhan testamentin teksti, sama asia toistetaan myös Uudessa testamentissa:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)

Jeesuksen mukaan lain tärkein käsky oli rakastaa Jumalaa yli kaiken. Tässä Johannes kertoo meille, kuinka Jumalaa tulee rakastaa – noudattamalla hänen käskyjään. Tämä on jae Uudesta testamentista, jonka luulisi uuden liiton kautta kuuluvan myös kristityille. Ja Johannes sanoo suoraan, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Kirkko kahteentuhanteen vuoteen ei ole juuri muusta saarnannut kuin siitä, kuinka mahdoton lakia on noudattaa ja kuinka valtavan suuri taakka se on. Kaikki saatanallisia valheita. Jos epäilet, kokeile itse noudattaa Mooseksen lain käskyjä niin huomaat, että tämä laki todellakin on täydellinen, se ei ole raskas taakka ja me voimme sen täyttää, jos haluamme.

Lutherille ja luterilaisille lain ja evankeliumin erottaminen oli keskeistä. Laki, koska se Lutherin mielestä oli paha, julma ja hirmuinen, tuli erottaa mahdollisimman kauas evankeliumista. Kenties tässä oli kaunis ajatus taustalla. Koska pelastus on yksin armosta, mikään ei saanut tulla sen tielle, ei edes Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki. No, kiitos Lutherin, me kaikki nyt tiedämme, että pelastus on yksin armosta. Mutta mitä tulee tehdä, sitten kun kerran on pelastettu? Tehdä lisää syntiä, jotta varmasti olisi armon alla? Paavali kumoaa tällaisen ajatuksen jyrkästi (Room. 6:1-2,15). Jeesushan sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, että mene, äläkä enää tee syntiä. Joten lienee sanomattakin selvää, kun kerran meidän kaikki syntimme ovat annettu anteeksi, me emme enää saa tehdä syntiä, vaan meidän on noudatettava lakia. Me emme nuodata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

2000 vuotta vanha valhe elää sitkeästi. Onneksi Raamatussa on jakeita, jotka valaisevat silmät ja joista saa ymmärrystä. Mutta peite silmillä voit lukea Raamattua koko ikäsi, etkä koskaan tule löytämään näitä jakeita. Paavali tiesi, että lopunaikoina moni tulee esittämään, että usko tekee lain tyhjäksi. Siksi Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:

Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali, juutalainen mies ja fariseus, pakanoiden apostoli, sanoo, että me vahvistamme Tooran. Hänen mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Raamatussa, Jumalan pyhässä sanassa, ei kertaakaan sanallakaan moitita Mooseksen lakia. Uudessa liitossa Toora, Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Jos me rakastamme Jeesusta, me noudatamme Tooraa. Toistan, jotta asia ei jäisi kennellekään epäselväksi – me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

Mutta eikös Mooseksen laki ole vain Israelille? Eikö Mooseksen laissa sanota monta kertaa, että puhu israelilaisille? Toki sanotaan. Mutta jos meidät pakanat on oksastettu Israeliin, silloin Jumalan Israelille antama laki koskee myös meitä. Mooseksen lain mukaan laki on tismalleen sama niin juutalaisille kuin muukalaisillekin (4. Moos. 15:15). Muukalaiset, jotka vaelsivat Israelin kanssa ja palvoivat samaa Jumalaa, noudattivat tismalleen samaa lakia kuin juutalaiset. Kun laki annettiin Siinailla, paikalla oli myös paljon sekakansaa, joka oli lähtenyt israelilaisten mukana Egyptistä (2. Moos. 12:38). Näin ollen, jos meidät on oksastettu Israeliin, jos kuulumme uuteen liittoon, jos me palvomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, jos me seuraamme juutalaisten kuningasta, Israelin Messiasta Jeesusta, silloin me noudatamme Mooseksen lakia.

Mutta eikös Paavali sano Roomalaiskirjeessä, että Kristus on lain loppu (Room. 10:4)? No meidän Raamatun käännöksissämme toki sanotaan näin. Tässä on kreikan sana telos käännetty lopuksi, vaikka se tarkoittaa oikeammin päämäärää. Jakeessa 1. Tim. 1:5 on telos käännetty käännöksissämme aivan oikein päämääräksi. Kun ottaa huomioon kontekstin, on täysin selvää, että jakeessa Room. 10:4 Paavali tarkoittaa kreikan sanalla telos päämäärää, eikä suinkaan loppua. Tässä on meille huikea sanoma, Kristus on lain päämäärä, kaikki Mooseksen lain käskyt tähtäävät Kristukseen. Usko siihen, että Kristus olisi lain loppu, johtaa hirvittävään laittomuuteen ja erottaa meidät Jumalasta.

Mutta eikö Galatalaiskirjeessä Paavali moiti Pietaria selvästi juutalaisten tapojen noudattamisesta, Tooran käskyjen noudattamisesta, jotka eivät enää uudessa liitossa kuulu meille kristityille?

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä” (Gal. 2:11-15)

Sanotaan, että Pietari söi saastaisia eläimiä yhdessä pakanoiden kanssa, mutta juutalaisten saavuttua hän noudatti jälleen koshersäädöksiä ja pysytteli erossa pakanoista. Näin ei kuitenkaan Paavali sano. Paavali kertoo, että Pietarin synti oli ulkokultaisuus. Hän sortui jälleen noudattamaan juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden kanssa. Missään kohtaa Raamattua ei kerrota kenenkään apostoleista nauttineen saastaisia ruokia, eikä niin sanota tässäkään kohdassa. Paavali moittii Pietaria siitä, että tämä itse noudattaa pakanoiden tapoja, mutta vaatii pakanoita noudattamaan juutalaisia tapoja. Mikä siis oli Pietarin synti? Tekopyhyys. Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15, jossa Paavali sanoo, että me olemme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä. Pakanoiden tavat täten Paavalin mukaan oli huono asia, juutalaisten tavat oli hyvä asia. Tässä on loistava esimerkki siitä, kuinka kristityt ovat Jumalan sanaa vääntäneet kieroon jo 2000 vuotta.

Tooran salaisuus on pikkuhiljaa selvinnyt myös kristityille. Yhä useampi lukee Raamatustaan, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä, Jumalan täydellinen ja ikuinen lahja meille. Tämä asia on selvinnyt jopa Paavi Benedictukselle, joka kirjoittaa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen Toorasta näin:

“Toinen Mooseksen lahja, joka läheisesti liittyy Jumalan katselemiseen ja hänen nimensä ilmoittamiseen samoin kuin mannaan, on se lahja, jonka ansiosta Israelista ylipäätään tulee oma itsensä, Jumalan kansa: Toora, oikealle tielle opastava ja elämään johtava Jumalan sana. Israel tajusi yhä selvemmin, että siinä oli Mooseksen pysyvä, perustava lahja ja että se, mikä varsinaisesti oli Israelille tunnusomaista, oli Jumalan tahdon ja sen myötä oikean elämän tien tunteminen. Valtaisa psalmi 119 on yhtä puhkeamista iloon ja kiitollisuuteen tästä saadusta lahjasta. Yksipuolinen lakikäsitys, joka nousee yksipuolisesti tulkitusta Paavalin teologiasta, vääristää katseemme, emmekä näe tätä Israelin iloa – iloa tuntea Jumalan tahto ja näin saada ja osata elää tämän tahdon mukaan.”

6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen

Olen nyt osoittanut, että Jeesus ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä, hän ei julistanut kaikkia ruokia puhtaiksi, eikä hän siirtänyt sapattia lauantailta sunnuntaille. Uudessa liitossa ei ole voimassa mikään uusi laki, vaan Mooseksen laki. Evankeliumeista on varsin selvää, että Toora on voimassa ikuisesti.

Raamattu kertoo meille käännynnäisistä, jotka olivat pakanoita, jotka kuitenkin tahtoivat palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Näitä uskovia Raamattu kutsuu jumalaapelkääviksi. Miten he palvoivat Jumalaa? He noudattivat Mooseksen lakia. Juutalaiset opettivat, että nämä käännynnäiset tuli ympärileikata. Apostolien tekojen luvusta 15 me luemme, että tämä kysymys ympärileikkauksesta askarrutti alkuseurakuntaa. Jotkut sanoivat, että pakanat tuli ympärileikata ja heidän oli noudatettava Mooseksen lakia. Seurakunnan vanhimmat kokoontuivat Jerusalemiin pohtimaan tätä kysymystä.

Mikä oli kokouksen päätös? Pietari sanoo, että Jumala ei tehnyt mitään erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä. Jakeessa 10 Pietari puhuu ikeestä, jota juutalaisetkaan eivät olleet jaksaneet kantaa. Kristityt omasta tooravastaisesta kontekstistaan päättelevät, että tämä ies ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin Mooseksen lakia. Mutta koska tiedämme, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja se ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3), voimme varmuudella sanoa, että ies, josta Pietari puhuu, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia.

Jaakob sanoo Jerusalemin kokouksessa, että pakanoita ei tule rasittaa, vaan heille on annettava ainoastaan neljä käskyä, heidän tulee varoa epäjumalien saastuttamaa, haureutta, lihaa, josta verta ei ole laskettu sekä verta. Kristityt omasta kontekstistaan käsin tulkitsevat, että pakanoita täten ei tule rasittaa Mooseksen lailla, heitä koskevat ainoastaan nämä neljä käskyä. Sapattia ei annettu näissä käskyissä, ei ruokasäädöksiä, ei tupsuja, partoja tai hiuksia. Näin on kirkko opettanut viimeiset 2000 vuotta – tässä on neljä käskyä, joita meidän pakanoiden on noudatettava, voimme unohtaa kaikki muut Mooseksen lain käskyt.

Selvä ongelmahan tässä on se, että kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, tai mikä tahansa muu käsky, ei sisälly näihin neljään apostolien antamaan käskyyn. Saako kristitty täten palvoa epäjumalia? Saako hän antaa väärän todistuksen? Saako hän tappaa tai varastaa? Jokainen kristitty vastaa tähän mielessään, että ei tietenkään saa. Joten jotakin on tässä kuviossa pielessä ja pahasti.

Jae, joka kristityiltä jää helposti huomaamatta on jae 21. Tässä Jaakob sanoo:

Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)

Itse luen, että pakanoiden oli näitä neljää käskyä noudatettava ensimmäisestä päivästä alkaen, jotta he voisivat toimia seurakunnassa yhdessä juutalaisten kanssa. Loput Mooseksen lain käskyistä he oppisivat ajallaan, luetaanhan Moosesta jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina. Jos kokouksessa päätettiin, kuten usein väitetään, että Mooseksen laki ei kuulunut pakanoille, silloin nämä Jaakobin sanat ovat täysin käsittämättömät. Mitä pakanat tekivät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos Mooseksen laki ei koskenut heitä?

Jerusalemin kokous siis järjestettiin, jotta voitaisiin ratkaista kysymys ympärileikkauksesta. Mutta mikä itse asiassa oli kokouksen päätös? Missä kohtaa sanotaan, että pakanoita ei tarvitse ympärileikata? Hieman erikoista on myös se, että välittömästi kokouksen jälkeen Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen, isä pakana. Ja Paavali ympärileikkasi Timoteuksen juutalaisten tähden. Huomaamme siis, että Paavali ei ollut täysin ympärileikkausta vastaan.

Galatalaiskirjeestä voimme lukea ns. judaisteista, jotka opettivat, että pakanat on ympärileikattava, jotta he voivat pelastua. Paavalin kirjettä galatalaisille on paljon väännetty kieroon ja vääristelty. Sanotaan, että Paavali tässä kirjeessään tekee täysin selväksi, että pakanoiden ei kuulu noudattaa Mooseksen lakia. Näytä minulle, hyvä ystävä, missä kohtaa Paavali sanoo näin. Fariseusten harhaoppi, josta Paavali heitä moittii, oli vanhurskautuminen tekojen ansiosta. He opettivat, että pakana pelastuu ympärileikkaamalla itsensä. Paavalin selvä opetus oli, että pakanat ja juutalaiset pelastuvat yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Oppi ympärileikkauksesta, joka pelastaa, oli vakava harhaoppi, jonka Paavali torjui. Galatalaiskirjeen lopussa Paavali toteaa näistä ympärileikkaajista, että eiväthän he itse noudata lakia (Gal. 6:13). Paavalin mielestä täten se, että nämä judaistit eivät itse noudattaneet lakia, oli paha asia. Mutta mitä Raamattu täten sanoo, tuleeko pakanan ympärileikata itsensä, jos hän tahtoo palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?

Voimme katsoa Toorasta, mitä siellä säädetään ympärileikkauksesta. Ympärileikkaus annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10-14). Aabraham ympärileikkasi sekä Ismaelin että Iisakin. Myös kaikki Aabrahamin orjat tuli ympärileikata. Ympärileikkaus oli merkki liitosta, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Pääsiäislammasta ei saanut syödä kukaan ympärileikkaamaton ja juutalaista ja pakanaa koski sama laki (2. Moos. 12:48-49). Paavalin mukaan me pakanat olemme Aabrahamin perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3:29). Tuleeko meidän täten ympärileikata itsemme? Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Voiko ympärileikkaamaton kuulua Israeliin? Periaatteessa ei voi. Mutta Paavalin ohje ympärileikkausesta on, että älköön se, joka on kutsuttu ympärileikattuna pyrkikö ympärileikkaamattomaksi, älköönkä ympärileikkaamaton ympärileikatko itseään (1. Kor. 7:18-19). Roomalaiskirjeessä Paavali avaa tätä ympärileikkauksen mysteeriä:

Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, on ympärileikkauksesi tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan ole pidettävä ympärileikkauksena? Ruumiillisesti ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, tuomitsee sinut, joka lain kirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” (Room. 2:25‭-‬29)

Paavali esittää tässä mielenkiintoisen ajatuksen, että pakana, joka noudattaa Mooseksen lakia, voi pitää itseään ympärileikattuna lain noudattamisensa ansiosta. Täten meidän pakanoiden ei ole välttämätöntä ympärileikata itseämme. Me voimme kutsua itseämme ympärileikatuiksi, sillä meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella. Mutta jos tämä sydämen ympärileikkaus ei riitä juutalaisille, jotka lihan puolesta ovat juutalaisia, minä ympärileikkaan itseni oitis, jos löydän rabbin, joka suostuu minut Jeesukseen uskovan pakanan ympärileikkaamaan.

Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3)

7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet

Luterilaiset ja muut kristityt kertovat meille armonvälineistä, joihin kuuluvat sana ja sakramentit. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla sakramentteja on seitsemän. Koska Raamatussa missään kohtaa ei määritellä armonvälineitä eikä sakramentteja, voimme määritellä ne aivan miten tahansa ja antaa niille aivan mitä merkityksiä tahansa. Keskeistä armonvälineissä on, että ne ovat instrumentteja, jotka tuovat Jumalan armon ihmiselle. Luther opetti ja painotti, että pelastus on yksin armosta. Mutta jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä? Luterilaiset siis opettevat, että sinä pelastut yksin armosta, mutta armon sinä saat vain armonvälineiden kautta. Syntinen täten pelastuu, jos tunnustaa syntinsä ja kääntyy Jeesuksen puoleen, mutta tämän jälkeen hänen on käytävä kasteella ja nautittava ehtoollinen. Ehtoollinen on nautittava usein, mutta kirkko ei osaa sanoa, kuinka usein. Kerran viikossa? Aina kun on tehnyt syntiä? Tuovatko nämä armonvälineet pelastusvarmuuden? Omassa vaelluksessani kristittynä tapasin monia nuoria, jotka pohtivat, voivatko he pelastua, kun heidät on kastettu väärin, kun he eivät ole joka viikko nauttineet ehtoollista. Jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä?

Kertooko Vanha testamentti armonvälineistä? Tavallaan kertoo. Israelilaiset pelastuivat tuhoojalta karitsan veren kautta. Surmaaja kulki niiden talojen ohi, joiden portteihin oli sivelty karitsan verta. Voisimme täten sanoa, että karitsan veri pelasti Israelilaiset. Mutta olisiko se kirjaimellisesti totta? Se ei olisi kirjaimellisesti totta. Toki lampaan veri pelasti israelilaiset, mutta eikö Jumala pelastunut heidät ennemmin kuin karitsan veri? Kiittivätkö israelilaiset tästä pelastuksestaan karitsaa, vai Jumalaa? He eivät laulaneet kiitosta karitsalle, vaan Jumalalle. Samoin autiomaassa israelilaiset pelastuivat myrkkykäärmeeltä katsomalla vaskikäärmettä, jonka Moosesta nosti sauvan päähän. Pelastiko vaskikäärme israelilaiset? Ei pelastanut, vaan yksin Jumala. Mitä tapahtui vaskikäärmeelle? Israelilaiset antoivat sille nimen Nehustan ja palvoivat sitä. Onko vaara kirkossa, että armonvälineistä tulee vaskikäärme, Nehustan? Kyllä, se on vaara, ja juuri näin kirkossa onkin käynyt. Kristityt kuvittelevat pelastuvansa kasteveden ja ehtoollisaineiden kautta.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:21)

Moni ymmärtää tämän jakeen kirjaimellisesti. Vesi pelastaa meidät. Mutta jos luemme tarkkaan mitä Pietari tässä sanoo, hänen mukaan tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt pelastaa. Pelastaako siis vesi meidät kirjaimellisesti? Ei pelasta, vaan kuten Pietari tässä sanoo, me pelastumme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, emme kasteveden kautta, vaikka se olisi kuinka pyhitetty papin toimesta.

Kristityillä on monen monta laulua Jeesuksen verestä, joka pelastaa meidät. Toki me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Mutta pelastaako kirjaimellisesti Jeesuksen veri meidät? Onko veressä jokin sellainen ominaisuus, joka verestä käsin saa aikaan pelastuksen? Jeesus asettaessaan ehtoollisen julisti, että tämä malja on uusi liitto hänen veressään. Näin siis ehtoollisaineet, leipä ja viini, murretaan, siunataan ja nautitaan meidän syntiemme sovitukseksi – mutta saako leipä ja viini tämän sovituksen aikaan? Jeesus käskee viettämään ehtoollista hänen muistokseen – hän ei sano, että nauttikaa nämä aineet, jotta te niiden kautta pelastuisitte. Paavali vahvistaa Korinttolaiskirjeessä evankeliumeiden kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Mutta missään kohtaa kirjeissään, joissa Paavali selittää vanhurskautumisen mysteeriä, hän ei kertaakaan korosta, kuinka tämä Jumalan armo tulee meidän osaksemme juuri ehtoollisaineiden välityksellä. Kun nyt kirkko opettaa, että me tarvitsemme armonvälineitä, ilman sakramentteja emme voi pelastua, onko pelastus enää yksin armosta? Jos me pelastumme kasteveden, öylätin ja viinin ansiosta, emmekö me silloin julista pelastusta tekojen kautta?

Huomaamme siis, että luterilaisessa kirkossa ja muissa kirkkokunnissa sakramenteista on tullut Nehustan, vaskikäärme, jota palvotaan.

Juutalaisille molemmat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat täysin luonnollisia ja arkisia asioita. Juutalaiset puhdistautuvat saastaisuudesta upottautumalla veteen, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kaste täten ei ole mikään uusi tai omituinen rituaali juutalaiselle. Juutalaisen, joka päättää seurata Jeesusta, on varsin helppo käydä kasteella. Nyt kaste pesee puhtaaksi kaikesta synnistä, kertakaikkiseksi. Kaste ei ole juutalaisesta näkökulmasta mikään uusi tai outo rituaali. Samoin ehtoollinen on juutalaiselle täysin luonnollinen ja jopa arkinen rituaali. Juutalaiset ovat jo 4000 vuotta viettäneet ehtoollista, siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Jo neljätuhatta vuotta juutalaiset ovat siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla:

“Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.”

Juutalaiset viettävät jo nyt tätä Messiaan ateriaa. Jokaisella aterialla juutalainen siunaa leivän, murtaa leivän, jakaa leivän pöytäseurueelle, siunaa viinin ja jakaa viinin. Nyt Jeesuksen asettama ehtoollinen, jossa tämä leivän siunaaminen ja murtaminen tehdään Jeesuksen sovitustyön muistoksi, on juutalaiselle täysin ymmärrettävä rituaali, jossa ei ole mitään omituista, ei mitään mysteeriä eikä mitään maagista. Kristillisessä kirkossa, jossa ehtoollinen nautitaan alttarilla ja ehtoollisaineet muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi, sitä vastoin on juutalaiselle täysin vieras ja omituinen toimitus.

8. Jeesus, joka perusti kirkon

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Mt. 16:18,19)

Kuten huomasimme ensimmäisessä luvussa, kirkko irtautui sen juutalaisista juurista jo varhain ja ryhtyi seuraamaan antikristusta. Monelle kristitylle kirkko on aivan keskeisessä asemassa, niin luterilaisille kuin katolilaisillekin. Kerrotaan, että Jeesus perusti kristillisen kirkon Pietarin kalliolle. Tätä kirkkoa kutsutaan yhdeksi, pyhäksi, apostoliseksi ja katoliseksi kirkoksi. Se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, että Raamatussa kreikan sana kyriake, joka tarkoittaa kirkkoa, esiintyy tasan nolla kertaa. Kreikan sana ekklesia toki esiintyy Uudessa testamentissa 114 kertaa, joka vanhassa käännöksessä on käännetty seurakunnaksi ja uudessa käännöksessä muutaman kerran kirkoksi. Se on selvää, että Raamattu puhuu paljon seurakunnasta, kaikkien uskovien yhteisöstä, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Mutta pakanakirkosta, johon juutalaisilla ei ollut mitään asiaa ja joka perusti keskuksensa Roomaan, Raamattu ei puhu sanaakaan. Kristillisen kirkon syntymäpäiväksi kutsutaan helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin, mutta kuten näimme ensimmäisessä luvussa, Pyhä Henki vuodatettiin juutalaisten ylle, joten tämä tapahtuma ei ollut kristillisen kirkon syntymäpäivä. Kristillinen kirkko syntyi Roomaan siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin seurakunnasta ja Raamattu annettiin pakanallisten kirkkoisien käsiin.

Mitä tarkoittaa, että kirkko on pyhä? Millä perusteella voimme sanoa, että pakanakirkko on pyhä? Tiedämme, että sapatti on pyhä, koska Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla. Milloin Jumala pyhitti pakanakirkon? Tällaisesta tapahtumasta emme lue Raamatusta, joten emme voi väittää, että kirkko olisi pyhä. Sanotaan, että kirkko on yksi. Tämähän oli Paavalin visio, että seurakunta, Kristuksen ruumis, olisi yksi. Kun nyt katsomme kirkkoa, joka on jakaantunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, joilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään, kuinka kukaan kehtaa pokkana väittää, että tämä kirkko on yksi? Sanotaan, että kirkko on katolinen. Katolisella tarkoitetaan maailmanlaajuista. Toki moni kirkko on katolinen, levittäytynyt maailman ääriin. Mutta näillä katolisilla kirkoilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään. Paljon kertoo kirkon tilasta se, että kahden suurimman luterilaisen kirkon, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon kesken ei ole ehtoollisyhteyttä. Ja niin kauan kuin juutalaisilla ei ole yhteenkään kirkkoon mitään asiaa, on kirkon katolisuus pelkkä huono vitsi. Sanotaan, että kirkko on apostolinen. Jos luemme historiaa, alkuseurakunta oli apostolinen, se seurasi juutalaisten Jeesuksen opetuslasten ja apostolien juutalaista oppia. Mutta siinä vaiheessa kun pakanakirkkoisät ryhtyivät omin päin tulkitsemaan Raamattua, kirkko luopui apostolisista juuristaan. Kirkko ei enää lepää Pietarin kalliolla.

Täten emme voi väittää, että kirkko olisi yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Kristillinen kirkko ei ole enää Kristuksen ruumis, vaan se on antikristuksen ruumis. Kirkko on perustettu myyttien ja valheiden päälle. Suurin myytti, jonka romutin jo ensimmäisessä luvussa, oli tosiaankin se hurja väite, että katolinen kirkko syntyi helluntaina Jerusalemissa. Tämä kirkon syntymätarina perustuu valheeseen, jota on toistettu jo 2000 vuotta, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Kun tämä valhe on paljastettu, miltä kirkko nyt näyttää? Se näyttää todellisen luonteensa, se paljastuu antikristuksen ruumiiksi, se ei ole Pietarin lujalle kalliolle rakennettu yksi Kristuksen Ruumis, vaan se on hiekalle perustettu korttitalo, joka sortuu kerralla kasaan, kun sitä vain hieman tökkäistään. Tähän korttitaloon kristityt ovat panneet uskonsa. He ovat oman uskonsa perustaneet kirkon varaan. He opettavat, että kirkossa on armo ja totuus, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa ilman kirkkoa. Kovia väitteitä, mutta valitettavasti kaikki valheita.

Kenties suurin kirkon valhe on se, että kirkko olisi uusi Israel. Miksi kirkko opettaa näin? Koska Raamatussa on monta sataa hämmästyttävää profetiaa Israelista, joiden mukaan Jumala siunaa ja varjelee Israelia ikuisesti, ja tasan nolla profetiaa kirkosta, on kirkon täytynyt kehittää oppi kirkosta, joka on uusi Israel. Näin kaikki Raamatun profetiat Israelista koskevatkin kätevästi kirkkoa. Kirkon on täytynyt kehittää tämä oppi, jotta nämä profetiat voitaisiin jotenkin selittää. Koska Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin kanssa, kirkko voi väittää kuuluvansa uuteen liittoon, kun se esittää, että kirkko on uusi Israel. Tämä oppi on helppo kumota yksinkertaisesti toteamalla, että missään kohtaa Raamattua ei kerrota kirkon olevan uusi Israel. Raamatussa on tasan nolla profetiaa kirkosta. Näin ollen koko kirkko kuihtuu kasaan ja romahtaa. Nyt kun kristitylle paljastuu, että mitään pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa ei ole olemassakaan, mitä hän voi tehdä? Hän voi katua ja liittyä Israeliin. Israelin kansalaiseksi voi päästä kuka tahansa, ilman mitään jäsenmaksua. Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Kun meidät näin on oksastettu Israeliin ja me palvomme samaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa kuin juutalaiset, voimme Raamatun fantastiset profetiat Israelista lukea koskevan myös meitä.

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.” (Jes. 2:2-3)

Raamatussa on monta profetiaa pakanakansoista, jotka aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeestä, sillä he ovat kuulleet ja nähneet, että Jumala todella on tämän kansan kanssa (Sak. 8:23). Sitä vastoin kirkosta, jonka keskus on Rooma, jonne pakanat virtaisivat aikojen lopulla, löytyy Raamatusta tasan nolla profetiaa.

Kirkon olemassaoloa perustellaan ihmisen tarpeella kuulua johonkin yhteisöön. Ei kuulemma voi seurata Jeesusta, jos ei kuulu hänen lammaslaumaansa. Tämä on toki totta, mutta tuo lauma on Jumalan Israel, ei kirkko. Yksi Kristuksen ruumis, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, oli Paavalin visio. Antikristuksen visio oli kristillinen katolinen kirkko, johon juutalaisilla ei ollut eikä ole mitään asiaa. Nyt kun valhe on paljastunut, antikristus on paljastettu, voimme kiittää Jumalaa ja littyä Israeliin. Israel on Messiaan Jeesuksen yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen lammaslauma. On yksi paimen ja yksi lauma. Tähän laumaan Jeesus kutsuu nyt aikojen lopulla seuraajiaan. Ja jäsenyys ei maksa penniäkään.

9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät

Puhaltakaa torviin myös ilonpäivinänne, vuotuisina juhlinanne ja uudenkuunpäivinä uhratessanne polttouhrejanne ja yhteysuhrejanne, niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (4. Moos. 10:10)

Herran juhlapyhät on annettu kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Tässä yhdessä luvussa on tiivistettynä kaikki, mitä Herran juhlapyhistä tulee tietää. Ensimmäinen näistä juhlista on sapatti. Sapatti on Herran juhlapyhä ja se on niistä ensimmäinen. Loput juhlat jakaantuvat kevään ja syksyn juhliin. Ensimmäisen kuun, Aviv kuun neljäntenätoista päivänä on pääsiäinen, jolloin pääsiäislammas tulee teurastaa ja nauttia kitkerien yrttien kera samana iltana. Heti seuraavan päivänä alkaa happamattoman leivän, jolloin syödään happamatonta leipää seitsemän päivää. Sapatin jälkeisenä päivänä on ensilyhteen heilutus, josta lasketaan 50 päivää helluntaihin, viikkojuhlaan. Nämä kevään juhlat Jeesus täytti. Kristityt ovat sentään tämän asian ymmärtäneet. Jeesus on meidän pääsiäislampaamme, Jumalan Karitsa, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Jeesuksen ylösnousemus täytti ensilyhteen heilutuksen juhlan, fakta, joka ei ole kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen kiinnostanut, vaan kirkko on keskittynyt julistamaan ylösnousemuksesta, joka mukamas pyhitti sunnuntain. Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki kolmentuhannen juutalaisen ylle. Näin kaikki kevään juhlat saivat täyttymyksensä Kristuksessa.

Entä syksyn juhlat? Jos Jeesus täytti kevään juhlat, saattavatko myös syksyn juhlat olla tärkeitä ja merkityksellisiä? Saattavat ja ovat. Sitten kun Messias tulee takaisin, voimme olla varmoja, että jotakin tapahtuu syksyn juhlien aikaan. Syksyn juhlista ensimmäinen on pasuunansoiton juhla. Tästä juhlasta kerrotaan Raamatussa sangen vähän. Mutta voimme olla varmoja siitä, että Messias tulee puhaltamaan pasuunaan ja jotakin merkityksellistä tapahtuu. Suuri sovituspäivä on ainut paastopäivä Raamatussa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten tämä päivä saa Messiaassa täyttymyksensä. Syksyn juhlista viimeisenä on lehtimajanjuhla, joka on suuri ilon ja riemun juhla. Kaikkien Israelissa syntyneiden tulee lehtimajan juhlan aikaan asua seitsemän päivää lehtimajoissa. Moni kuvittelee, että nämä juutalaisten juhlat eivät koske meitä pakanoita. Kuitenkin Sakarjan mukaan aikojen lopulla kaikki kansat tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa:

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16‭-‬19)

Jos kerran aikojen lopulla kaikki pakanat viettävät näitä juhlia, eikö olisi järkevää viettää niitä jo nyt? Koska kristityt eivät välitä näistä juutalaisten juhlapyhistä, he eivät ole havainneet, että Jeesuksen ylösnousemus tapahtui ensilyhteen heilutuksen päivänä. Mitä muuta on jäänyt kristityiltä huomaamatta? Tunnistavatko he edes Messiasta, kun hän saapuu syksyllä seitsemännessä kuussa ja viettää yhdessä juutalaisten kanssa näitä juutalaisten juhlia?

Olen muutaman kerran viitannut jouluun. Joulu on monelle kristitylle vuoden suurin juhla. Tämä on varsin erikoista, koska Raamattu ei puhu sanaakaan tästä vuoden suurimmasta juhlasta. Toki Jeesuksen syntymästä kerrotaan evankeliumeissa, mutta kerran vuodessa vietettävästä Vapahtajan syntymäpäivästä Raamattu ei puhu sanaakaan. Evankeliumeissa ei kerrota opetuslasten viettäneen Mestarinsa syntymäpäivää kertaakaan. Meille juutalaisille tämä asia on täysin selvä – syntymäpäivän viettäminen on pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät seuraa. Raamatussa ainoastaan Faaraon ja Herodeksen kerrotaan viettäneen syntymäpäiviään ja molempien juhlissa joku päätyy päätä lyhyemmäksi. Kristillinen kirkko ei tätä asiaa ymmärtänyt ja päätti seurata pakanallista tapaa juhlia Messiaan syntymäpäivää joulukuun 25. päivä, ajankohtana, jonka he olivat keksineet omasta päästään. Raamattu ei kerro meille, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi, koska Jeesuksen syntymän ajankohdalla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän ei tule hänen, eikä kenenkään muunkaan syntymäpäivää viettää.

Jos kerran joulu on vuoden suurin juhla, miksi ihmeessä Paavali tai kukaan muukaan ei kerro siitä sanaakaan? Mutta kristityt päättivät, että tätä pakanallista juhlaa on syytä viettää kerran vuodessa. Juutalaisten juhlapyhät eivät kiinnosta kristittyjä, mutta kaikki pakanoiden iljettävät ja kauhistuttavat tavat ja rituaalit vetävät kristittyjä puoleensa. Eikö Herran asettamissa juhlapyhissä ole kylliksi juhlittavaa? Miksi pitäisi omasta päästä keksiä juhlia, joita Raamatussa ei ole meille säädetty? Miksi kirkkovuosi on joulun lisäksi täynnä omituisia ja täysin merkityksettömiä juhlia, kuten Mikkelin päiviä, Marian ilmestyspäiviä ja kynttilänpäiviä? Valettuaan kultaisen vasikan Aaron julisti, että huomenna on Herran juhla (2. Moos. 32:5). Samoin toimi Jerobeam asetettuaan kultaiset vasikat Beeteliin ja Daniin, hän asetti uuden juhlapyhän ajankohtana, jonka hän oli omasta päästään keksinyt (1. Kun. 12:32,33). Huomaamme siis Raamatusta, että ihmisillä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, oli suuri tarve säätää omia juhlapyhiä. Mitä hirvittävää ja kamalaa tapahtuu kristitylle, joka viettää juutalaisia juhlia?

10. Jeesus, joka puhdisti temppelin

Minä olen nyt valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siinä kaikkina päivinä.” (2. Aik. 7:16)

Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi” (Lk. 19:45-47)

Kristityt usein opettavat, että puhdistaessaan temppelin, kaataessaan kyyhkysten myyjien pöydät ja ajaessaan rahanvaihtajat ulos temppelistä, Jeesus toiminnallaan osoitti, että temppelin uhrikultti oli tullut tiensä päähän. Näin kuulemma juutalaisille oli selvää, että tämä Jumalan pyhittämä temppeli oli nyt tullut Jeesuksen uhrin ansiosta tarpeettomaksi. Jeesus ennusti temppelin tuhon ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin temppeli tuhottiinkin ja raunioina se onkin ollut tähän päivään asti. Itse luen kuitenkin Raamatustani, että Jeesus poisti rosvot temppelistä, rosvot, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Eikö rahaa voinut vaihtaa ja uhrieläimiä ostaa missä päin Jerusalemia tahansa? Miksi sen piti tapahtua juuri temppelissä? Toorassa ei käsketä vaihtaa rahaa temppelissä. Näin ollen olen tässä asiassa samalla kannalla kuin Paavi Benedictus:

Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.

Jeesus siis puhdistaessaan temppelin rosvoista torjui temppelin väärinkäytön. Rahanvaihtajilla ja kyyhkysten myyjillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Jos Jeesus olisi kaatanut alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme sanoa, että hän julisti temppelipalveluksen ja uhrikultin tulleen tiensä päähän. Luen Raamatustani, että puhdistettuaan temppelin Jeesus opetti joka päivä temppelissä (Lk. 19:47). Jeesus siis selvästi koki temppelin olevan edelleen tarpeellinen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ensimmäiset uskovat olivat joka päivä temppelissä (Lk. 24:53). Nämä uskovat kokivat temppelin olleen edelleen tarpeellinen. Jos nyt Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen temppelillä ei ollut enää mitään virkaa, miksi Jumala salli temppelin pysyä pystyssä vielä 40 vuotta? Miksi temppeli tuhottiin vasta 40 vuoden päästä ylösnousemuksesta? Moni kuvittelee, että Jumala itse tuhosi oman temppelinsä, koska se oli käynyt tarpeettomaksi. Mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että temppeli nyt oli käynyt tarpeettomaksi ja Jumala itse tuhosi oman temppelinsä. Toki temppelin esirippu repesi sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä. Mutta itse koen, että tämä tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että tie kaikkein pyhimpään oli nyt auki jokaiselle. Jos Jeesuksen uhri olisi tehnyt temppelistä tarpeettoman, uskoisin, että Jumala olisi tuhonnut koko temppelin samalla hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Jumala siunasi ja pyhitti ensimmäisen temppelin. Raamatusta luemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti. Ensimmäinen temppeli tuhottiin ja rakennettiin toinen temppeli. Oliko myös toinen temppeli pyhä? Kyllä oli, koska se, minkä Jumala pyhittää, on pyhä ikuisesti. Nyt kun juutalainen kansa on ollut ilman temppeliä 2000 vuotta, missä on ikuinen temppeli? Sitten kun kolmas temppeli rakenetaan, myös se tulee olemaan pyhä. Ja silloin näemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti.

Mitä virkaa sitten on uudessa liitossa temppelillä? No, Raamatusta luemme, että opetuslapset olivat alati temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin ja myös Paavali kävi temppelissä, joten selvästi näille uskoville temppeli oli edelleen tärkeä rukouksen ja jumalanpalveluksen paikka. Jos uhrit Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen olisivat olleet Jumalalle kauhistus, nämä uskovat eivät olisi käyneet temppelissä. Uhreilla Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen oli tismalleen sama virka kuin ennen Jeesusta – ne viittasivat tulevaan kertakaikkiseen uhriin. Jos nyt kolmas temppeli rakennetaan ja uhrikultti aloitetaan 2000 vuoden jälkeen uudestaan, saattaisiko olla, että juutalaiset ymmärtävät, että synnin palkka on kuolema ja että Jumala vaatii uhria syntien sovitukseksi?

Kristityt eivät tätä asiaa ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään, vaan sitten kun Messias tulee takaisin ja hän käy kolmannessa temppelissä, kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän uhraa temppelissä. He tulevat näkemään Messiaan, joka on juutalainen, joka noudattaa Tooraa ja opettaa Tooraa, ja kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän opettaa noudattamaan Tooran käskyjä. Kristityt odottavat kristittyä Messiasta ja tulevat pettymään, kun he näkevätkin Messiaan, joka on juutalainen. Katolilaiset odottavat katolilaista Messiasta, luterilaiset luterilaista Messiasta ja helluntailaiset helluntailaista Messiasta. Kun Messias saapuu kaikessa loistossaan aikojen lopulla, monelle tulee yllätyksenä, että hän ei suuren Martti Lutherin opetuksista juurikaan perusta.

11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. ” (1. Kor. 5:7,8)

Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kuten olen aiemmin esittänyt, näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa perjantaista tai sunnuntaista. Viikon ensimmäinen päivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista, oli ensilyhteen, ensihedelmän päivä (1. Kor. 15:20). Näin Jeesus ylösnousemuksellaan pyhitti ensilyhteen heilutuksen päivän, ei suinkaan sunnuntaita. Entä perjantai sitten? Nyt lopun aikoina kristityt ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä. Nisan (Aviv) kuun 14. päivä iltapäivällä tuli teurastaa pääsiäislammas, joka syötiin samana iltana. Näin ollen kristityt esittävät, että Jeesus ristiinnaulittiin Nisan kuun 14. päivä, samana hetkenä, jolloin pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Tämä asia saattaisi kiinnostaa juutalaisia, jos kirkko ei viimeiset kaksituhatta vuotta olisi saarnannut perjantaista. Ongelma tässä perjantain ristiinnaulitsemisessa on vain se, että samat opettajat, jotka opettavat, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä, opettavat, että Jeesus nautti opetuslasten kanssa viimeisenä aterianaan pääsiäisaterian. Teurastettiinko pääsiäislammas ennen kuin se syötiin vai sen jälkeen? Huomaamme siis, että jos viimeinen ateria oli pääsiäisateria, silloin Jeesusta ei ristiinnaulittu pääsiäisenä, vaan happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli sapatti. Juutalaiset täten olisivat Jeesuksen ristiinnaulinneet soihdut, aseet ja seipäät mukanaan sapattina. Tässä on aivan selvä ristiriita, jonka selvittämisessä kirkolla on ollut 2000 vuotta aikaa. 2000 vuotta! Mitä teologit ovat tehneet viimeiset 2000 vuotta?

Joko siis viimeinen ateria ei ollut pääsiäisateria tai sitten Jeesusta ei teurastettu pääsiäisenä. Molemmat eivät voi olla totta samaan aikaan. Jotkut ovat esittäneet, että oli kaksi eri kalenteria, ja Jeesus opetuslapsineen noudatti yhtä kalenteria, juutalaiset toista. Tällöin Jeesus olisi oman kalenterinsa mukaan syönyt pääsiäisaterian, mutta ristiinnaulittu pääsiäisenä juutalaisten kalenterin mukaan. Ongelma tässä on se, että miksi ihmeessä Jeesusta ei ristiinnaulittu Jeesuksen oman kalenterin mukaan? Eikö Jumalan Poika olisi noudattanut oikeaa kalenteria?

Vielä suurempi ongelma on Jeesuksen oma profetia, jonka mukaan hän olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä, kuten Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei millään logiikalla ole kolmea päivää ja kolmeä yötä. Jeesusko siis itse ei tiennyt, kuinka monta yötä hän tulee olemaan haudassa? Jeesuksen omat sanat täten ovat ristiriidassa Uuden testamenttien kirjoittajien kanssa, jotka puhuvat ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Tällaiset pikkuseikat kiinnostavat meitä juutalaisia. Jos profeetta itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä, silloin me odotamme hänen olevan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Jos Paavali kutsuu Jeesusta pääsiäislampaaksi, silloin me odotamme, että hänet ristiinnaulitaan Nisan kuun 14. päivä. Miksi kirkko on 2000 vuotta muistellut perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin? Mikse he eivät ole viettäneet pääsiäistä Nisan kuun 14. päivä?

2000 vuotta on kirkon viisailla teologeilla ollut aikaa ratkaista nämä kysymykset. Minä en aio ratkaista tätä kysymystä teidän puolestanne, vaan heitän pallon kirkon teologeille. Kaikki tekstit ovat teidän käytössänne ja tämä ongelma on ratkaistavissa. Tämän ongelman ratkaisu on teidän tehtävänne. Teillä oli 2000 vuotta aikaa. Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen?

12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Kirjani otsikko on “Kristitystä juutalaiseksi”. Toistaiseksi olen esittänyt, kuinka kirkko on seurannut antikristusta, kuinka kirkko on valehdellut kirkon syntymästä ja kuinka kirkko on julistanut antikristusta, joka muutti ajat ja lait. Nyt kun luemme koko Raamatun juutalaisessa kontekstissa, Toorasta käsin, eteemme avautuu aivan erilainen kuva Jeesuksesta, Messiaasta, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Miksi kutsuisin itseäni kristityksi? Sana kristitty esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa:

Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26)

Niin Agrippa sanoi Paavalille: “Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi“.” (Apt. 26:28)

mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16)

Huomaamme siis, että uskovia alettiin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Agrippa kuvitteli Paavalin käännyttävän ihmisiä kristyiksi. Ja Pietari sanoo, että tästä nimittelystä ei tule hävetä. Huomaamme Raamatusta, että yksikään Jeesuksen opetuslapsista ei kutsu itseään kristityksi. Paavalikin kutsuu itseään monta kertaa juutalaiseksi, mutta ei kertaakaan kristityksi. On selvää, että kristitty oli pilkkanimi, jolla näitä uskovia kutsuttiin. Toki se tulee kreikan Kristusta tarkoittavasta sanasta, eikä itse nimityksessä ole varsinaisesti mitään vikaa. Mutta mitä tämä sana tarkoittaa tänä päivänä? Se tarkoittaa Jeesukseen uskovaa henkilöä, joka kuuluu kirkkoon, joka pyhittää sunnuntain, viettää joulua ja syö saastaista ja tekee muuta, mikä on Jumalalle kauhistus. Sen jälkeen kun silmäni olivat avautuneet ymmärtämään kirjoituksia, kutsuin itseäni vielä pitkään kristityksi, sitten messiaaniseksi ja lopulta juutalaiseksi. Koska palvon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja noudatan Mooseksen lakia, minulla on täysi oikeus kutsua itseäni juutalaiseksi. Siksi kutsunkin itseäni nykyään kristityn sijaan juutalaiseksi. Moni saattaa ajatella, että eihän tämä käy päinsä, koska minä uskon Jeesukseen. Kyllä, mutta uskon eri Jeesukseen kuin kirkko. Siksi en voi kutsua itseäni kristityksi. Paavali uskoi Jeesukseen, mutta kutsui itseään silti monta kertaa juutalaiseksi. Jos Paavali sai kutsua itseään juutalaiseksi, niin saan minäkin.

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28,29)

Jos meidät on oksastettu Israeliin, eikö meillä silloin ole täysi oikeus kutsua itseämme juutalaiseksi? Lisäksi, mikä voisi ärsyttää kirkkoisiä, Lutheria ja muita antisemitistejä enemmän kuin se, että nyt kristityt kääntyvät juutalaisiksi? Tämä olkoon heille sopiva rangaistus heidän synneistään! Jos siis joku kristitty haukkuu sinua judaistiksi, älä häpeä tätä nimeä, vaan kanna sitä ylpeästi.

6 thoughts on “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi”

  1. Hyvä Lauri! Erinomaisen perusteellinen ja perusteltu kirjoitus! Olen itsekkin jo kauan miettinyt, miksi en voisi kuulua samaan uskontokuntaan kuin Jeesus ja Paavali. 300-luvulla todellakin keisari Konstantinus perusti jotain aivan muuta, “ettei meillä olisi mitään yhteistä noiden kirottujen juutalaisten kanssa” . Muutettiin “ajat ja lait”. Varsinaista Antikristuksen touhua!

  2. Itku sentään, löysitpä tässä kohdin sopivat sanat: “Että Jeesus täytti lain, joten meidän ei laista tarvitse välittää pätkääkään.” :'(

    Sen lisäksi tässä vaiheessa vain yksi pieni huomio: jos ja kun Jeshua kuoli pääsiäisenä, niin miksi ei pääsiäisateria olisi toden totta voinut osua myös pääsiäiseen, siis pesachiin, nisan-/aviv-kuun 14. päivään? Sillä päiväthän alkavat auringonlaskusta ja “viimeinen ehtoollinen” vietettiin todennäköisesti auringon jo laskettua. Itsekin aiemmin ihmettelin tätä näennäistä ristiriitaa: söikö Jeshua opetuslastensa kanssa aterian yläsalissa todella “etuajassa”? Ei välttämättä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *