Luther ja juutalaiset

Tämä on herkkä ja tulenarka aihe, suorastaan ruutitynnyri. Jos sykkeesi nousi jo otsikon nähtyäsi, suosittelen, että pidät pienen taon, käyt vaikka lenkillä ja palaat sitten tähän artikkeliin. Jos et ole ottanut vielä lääkkeitäsi, tee se nyt. Vedä syvään henkeä, ennen kuin jatkat lukemista.

Julkisessa keskustelussa Lutherin väitetystä antisemitismistä on äänessä ollut kaksi eri leiriä, joiden näkymykset eivät kohtaa sitten millään. Luther-vihaajat huutavat kurkku suorana, että Luther oli armoton antisemitisti ja ihmishirviö. Luther-fanit taas puolustavat suurta uskonpuhdistajaa ja hampaat irvessä väittävät, että ei se Luther mikään antisemitisti ollut, antamatta tuumaakaan periksi.

Tällaisesta asetelmasta käsin ei voi syntyä rakentavaa keskustelua, kukaan ei tule viisaammaksi ja kaikille tulee paha mieli.

Pidän tarpeellisena kertoa oman tarinani, jotta jokainen ymmärtäisi, mistä tässä oikein kenkä puristaa.

Olen kasvanut luterilaisessa kodissa. Uskonratkaisun tein jo teini-iässä. Olen käynyt sekä Raamattuopiston nuorten peruskurssin että Kansanlähetysopiston raamattulinjan, joten olen saanut aimo annoksen Lutheria. En missään vaiheessa suuresti ihannoinut Lutheria, mutta tutustuin hänen teoksiinsa, pidin hänen ajatuksiaan järkevinä ja ajattelin, että hän on ehdottomasti suuri uskonpuhdistaja ja armoitettu oppi-isä. Monta vuotta jaksoin käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa, mutta uskonelämässäni ei pitkään aikaan tapahtunut mitään erikoista, kunnes vuoden 2013 tienoilla hurahdin ja rakastuin Israeliin. Minusta tuli Israeli fani, kuten niin monista muista kristityistä. Rupesin rukoilemaan Israelin puolesta ja siunaamaan Israelia, sillä Raamattu sanoo, että ne ovat siunattuja, jotka siunaavat Israelia (1. Moos. 27:29). Tutkin juutalaisuutta, en siksi, että minulla olisi ollut mitään mielenkiintoa kääntyä juutalaiseksi, vaan siksi, että halusin paremmin ymmärtää juutalaisia. Tässä prosessissa Toora, sapatti ja Messias kirkastuivat minulle aivan uudella tavalla. Mutta mikä tärkeintä, opin rakastamaan juutalaista kansaa. Raamatun äärellä minulle selvisi, että Jumala on lupauksensa ja liitot antanut Israelille, meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja me olemme yhtä Messiaan kansaa juutalaisten kanssa ja pyhien perheväkeä (Ef. 2). Koska olin näin kovasti innoissani juutalaisista, halusin luonnollisesti selvittää, mitä suuri uskonpuhdistaja ja armoitettu oppi-isä Martti Luther ajatteli juutalaisista.

Se oli elämäni suurin virhe. Luin Lutherin teoksen “Juutalaisista ja heidän valheistaan” huolellisesti, tehden samalla muistiinpanoja. Lutherin sanat iskivät kuin ruoska, tehden kipeää joka lyönnillä. Eteeni piirtyi kuvia juutalaisten murhatuista ruumiista keskitysleireillä. Näin painajaisia Lutherista. Mielenterveyteni horjui. Luther solvasi, pilkkasi, panetteli ja kirosi juutalaisia yli 200 sivun verran. Jokainen sana satutti ja loukkasi minua. Luther esitti teoksessaan, että Jumala on varmasti hylännyt Israelin, että juutalaisten käännyttäminen on mahdotonta ja että kristityn ei tule olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa, kaikki saatanallisia valheita. Luther esitti kirjassaan seitsemän kohdan ohjelman juutalaisongelman ratkaisemiseksi, jota on syytä lainata tässä kokonaisuudessaan, jotta jokainen saa tarkan käsityksen siitä, mitä Luther oikein kirjoitti.

“Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
1) Heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. 2) Talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. 3) Heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. 4) Heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta. 5) Juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. 6) Heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. 7) Nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”
On merkittävää, että Aadolf Hitler noudatti tarkasti Lutherin esittämiä toimenpiteitä. Moni sanoo, että Luther sentään ei yllyttänyt tappamaan juutalaisia, mikä ei pidä paikkaansa. Suora lainaus Lutherilta: “Niin on myös meidän vikamme, ettemme kosta sitä kaikkea viatonta verta, mitä he ovat Herrastamme ja kristityistä kolmensadan vuoden aikana Jerusalemin hävityksen jälkeen ja lapsista tähän saakka vuodattaneet (mikä vieläkin näkyy heidän silmistään ja kasvoistaan), emmekä iske heitä kuoliaiksi”

Luther esitti suoria valheita ja juoruja juutalaisista. Jälleen on pidempi suora sitaatti perusteltu:

“Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maanäärestä toiseen tuopillisen kristitystä vuodatettua verta; samoin eräälle kristitylle tynnyrillisen viiniä, ja kun viini oli juotu, tynnyristä löydettiin kuollut juutalainen, ja paljon samantapaista; ja lastenvarkautta he ovat usein (kuten edellä on sanottu) harjoittaneet, polttaneet ja peloitelleet heitä kuoliaiksi. Minä tiedän hyvin, että he sellaisen ja kaiken kieltävät, mutta kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään.”
Luther käytti kieltä, joka missään mielessä ei ole kristitylle sopivaa:

“Ja näiden juutalaisuuden surkeiden jätteiden, tämän niljakkaan roskaväen, turmeltuneen vaahdon, homehtuneen pohjasakan ja iljettävän likalätäkön pitäisi omalla parannuksen teollaan ja vanhurskaudellaan ansaita koko maailman valtakunta”
“Sen vuoksi tiedä, rakas kristitty, äläkä epäile, että sinulla perkeleen jälkeen ei ole yhtään katkerampaa, myrkyllisempää, kiivaampaa vihollista kuin oikea juutalainen, joka todella tahtoo olla juutalainen.”
“Ja on osoittautunut, että he ovat tahrittu morsian, niin, auttamaton huora ja iljettävä lutka.”
Lukiessani Luther teosta aloin voimaan pahoin. Minua ahdisti, oksetti ja kuvotti. Mutta vielä pahempi järkytys oli luvassa.

Luettuani teoksen nimittäin keskustelin tästä Lutherin teoksesta luterilaisten ystävieni kanssa, niin maallikoiden kun oppineidenkin. Suurin osa oli kuullut Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista, vain muutamat olivat lukeneet koko teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan. Mutta kaikkien reaktio oli sama – puolustella Lutheria. Kukaan ei sanonut, että tämä on hirveää, tämä on aivan kamalaa, näin ei saisi olla. Kuulin pelkkää selittelyä ja puolustelua. “Luther oli vain oman aikansa lapsi” “Luther oli antijudaisti, ei antisemitisti” “Luther kirjoitti paljon muutakin” “Lutherkin oli vain ihminen”. Minun kimppuuni hyökättiin verbaalisesti ja minua haukuttiin hurmahengeksi, käskettiin lukea lisää Lutheria. Tämä luterilaisten reaktio järkytti minua vielä enemmän kuin itse Lutherin teos. En voinut ymmärtää, miksi kukaan haluaisi niin kiihkeästi puolustaa suurta antisemitismiä, enkä täysin ymmärrä vieläkään.

Minä tein ainoan oikeana pitämäni ratkaisun ja erosin kirkosta. Sittemmin löysin paikkani eräästä toisesta seurakunnasta, jossa Lutheria ei siteerata, ja jossa ahdisti vähemmän.

Korostan, että tämä oli minun ratkaisuni. Suomi on vapaa maa, ja Suomessa saa vaihtaa uskontoa, jos siltä tuntuu. Minä en sano, että sinun täytyisi erota kirkosta. En sano, että sinä et saisi kutsua itseäsi luterilaiseksi. En sano, että sinä et saisi lukea Lutheria tai pitää Lutheria suurena uskonpuhdistajana, mitä hän kiistämättä oli.

Mitä sitten haluan? Minä pyydän hartaasti, että luterilaiset tunnustaisivat tosiasiat ja myöntäisivät, että Luther oli antisemitisti, ja että hänen vastenmieliset juutalaisvastaiset kirjoituksensa ovat satuttaneet, traumatisoineet ja järkyttäneet monia. Samaan aikaan on totta, ja toivon, että Lutherin vastustajat ymmärtäisivät tämän, että Lutherin aiemmat kirjoitukset ovat tuoneet armon ja pelastuksen monille. Pyydän, että kukaan ei enää saivartelisi, että Luther oli antijudaisti eikä antisemitisti, sillä juutalaista kansaa ei yhtään lohduta, onko heitä kohtaan suunnattu viha antijudaismia vai antisemitismiä. Rukoilen, että luterilaiset voisivat julkisesti entistä selvemmin ja kirkkaammin irtisanoutua kaikista Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista. Pyydän luterilaisilta hieman empatiakykyä, kykyä asettua vainotun ja paljon kärsineen kansaan asemaan. Pyydän kaikkia luterilaisia edes hetkeksi pohtimaan omaan suhdettaan juutalaisiin ja Lutheriin. Samaan aikaan toivon, että Luther-vihaajat voisivat tunnustaa Lutherin monet kiistattomat positiiviset saavutukset. Toivon rakentavaa keskustelua, jossa toista osapuolta kuullaan. Tarvitsemme rauhan- ei sodanjulistusta.

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala siunatkoon sinua. Shalom!

2 thoughts on “Luther ja juutalaiset”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *