Leo Meller ja sapatti

Tällä videolla Leo Meller käy sapattia vastaan teesi kerrallaan pitkäveteisellä ja monotonisella äänellä. Olen tähän translitteroinut Mellerin opetuksen, ne löytyvät sitaateista ja perässä ovat minun kommenttini. En ole kirjannut ylös aivan jokaista sanaa, vaan pyrin referoimaan Mellerin tärkeimmät argumentit.

“Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)

Mitä mahtaa Meller ajatella näistä jakeista? Että sapatin viettäminen, Jumalan pyhän käskyn noudattaminen, kymmenen käskyn kunnioittaminen ja suuren juhlapäivän viettäminen Herran kunniaksi on orjuutta? Mitä tarkoittaa “uudestaan sitoa”? Miten pakanataustaiset galatalaiset (Gal. 4:8) jälleen kääntyvät takaisin orjuuden ikeeseen, jos orjuuden ikeellä tarkoitetaan “juutalaisten” käskyjen, Mooseksen lain käskyjen noudattamista ja sapatin pyhittämistä?

“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal. 5:4)

Aamen. Jos me kuvittelemme lain tekojen kautta tulevamme vanhurskaiksi, eli siis pelastuvamme, Kristuksesta ei ole mitään hyötyä. Mutta olemmeko todellakin langenneet pois Kristuksen armosta, jos noudatamme Mooseksen lakia, jotta emme tekisi syntiä Kaikkivaltiasta vastaan?

“Meidän toivomme, se on kaikki Jumalan armossa. Armosta me olemme pelastetut, uskon kautta, ei tekojen. Tämä lankeemustila ei ole riippuvainen mistään lihan synnistä, vaan on kysymys kilvoittelevasti ihmisestä, joka yrittää olla kelvollinen Jumalalle, kuitenkin sanotaan, että hän on langennut pois armosta. Mitä on tapahtunut? Tämä ihminen on siirtänyt itsensä lakitalouteen. Hän menettää Kristuksen.”

Armotaloudessa me pelastumme yksin armosta, yksin Kristuksen kalliin sovintoveren kautta. En tiedä, mitä Meller tarkoittaa lakitaloudella, ilmeisesti ihmistä, joka yrittää pelastua käskyjä noudattamalla, ympärileikkaamalla itsensä ja liittymällä juutalaiseen synagoogaan. Mutta mitä sanoo apostoli Paavali? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain, vaan armon alla? Pois se! (Room. 6:1,2,15) Uudessa liitossa armon alla täten, emme noudata Mooseksen lain käskyjä, jotta pelastuisimme niiden kautta, vaan koska meidät on pelastettu. Asia on varsin yksinkertainen. Synti merkitsee Jumalan käskyjen rikkomista (1. Joh. 3:4), ei mitään muuta, joten vaikka olemme armon, emme lain alla, niin silti me noudatamme Jumalan pyhää, vanhurskasta, hyvää (Room. 7:12), täydellistä (Ps. 19:8) ja ikuista (Ps. 119) lakia, jotta emme tekisi syntiä Jehovaa vastaan.

“Teesi 1. Uusi testamentti ja yksin Uusi testamentti on aina jokaisessa tilanteessa kristityn korkein auktoriteetti. Vanha testamentti on Jumalan sanaa, mutta Vanhassa testamentissa ei ole Jumalan viimeinen sana. Neljä evankeliumia, valtaosaltansa, kuuluvat Vanhan testamentin armotalouskauteen. Ne kertovat Jeesuksen elämästä, joka sisältyi Vanhan testamentin sisälle. Uusi testamentti on se Jumalan ilmoituksen sana ja erikoisesti seurakunnan perustamisen antama ilmoitus, jonka valossa me luemme kaikkea muuta Raamatun sanaa.”

Muslimit uskovat abrogaatioon, siihen, että Mooses toki oli Jumalan profeetta, joka sai ilmoituksensa suoraan Jumalalta, samoin Jeesus, mutta Koraani sisältää Allahin viimeisimmän ilmoituksen, joka kumoaa ja korvaa aiemmin sanotun. Mitä kristityn tulisi ajatella? Että Uuden testamentin opetus korvaa Tooran käskyt ja profeettojen ilmoitukset? Se on mahdotonta, koska Mooseksen laissa sanotaan monta kertaa, että tämä on ikuinen käsky. Uuden testamentin opetus ei voi korvata Vanhan testamentin ilmoitusta. Mutta itse näen, kuten tulemme myöhemmin huomaamaan, että todellisuudessa missään kohtaa Uutta testamenttia ei kumota ainuttakaan Vanhan testamentin käskyä. Jää epäselväksi, miksi Mellerin on tarkoitus korostaa, että Uusi testamentti on kristityn suurin auktoriteetti. Mitä vikaa on Toorassa, Jumalan ikuisessa ilmoituksessa kaikille kansoille?

“Teesi 2. Raamatun liitot. Ei ainoastaan vanha liitto ja uusi liitto, jotka ovat kaksi kattoa, joiden alla mahtuu useampia liittoja. Vanha liitto sisältää yhden Jumalan toimintamallin, joka päättyy Golgatalle. Kun seurakunta perustetaan, vanhaa liittoa ei enää ole. Kun Galatalaiskirjeen tekstitilanteessa pakanakristittyjä pyrittiin vetämään sisälle juutalaisuuteen, ja sen kautta vanhan liiton elämään, apostoli Paavalin julkilausuma on voimakas – te olette langenneet pois armosta. Vanhan liiton katon alta, löytyy useita liittoja, joilla kaikilla on oma liiton merkkinsä. Nooan liiton merkki oli sateenkaari. Aabrahamilaisen liiton merkki oli ympärileikkaus. Mistä sapatti on liiton merkki? 2. Moos. 31:13,16,17: ‘Herra puhuu Moosekselle, puhu Israelilaisille. Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, sukupolvesta sukupolveen.’ Kenelle Mooseksen oli puhuttava? Puhu israelilaisille, pitäkää minun sapattini. Pitäkööt israelilaiset sapatin sukupolvesta sukupolveen, se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä. Voiko Raamattu olla selvempi? Jos nyt sulkisimme Jumalan sanan, kenellekään ei jäisi epäselväksi, kenen välillä tämä liitto on solmittu. 5. Moos. 5:14,15: ‘mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.’ Sapattikäskyn vastaanottajat ovat lihan ja veren puolesta kaikki sitä siementä, joka kerran eli Egyptin orjuudessa. Me emme ole koskaan olleet orjuudessa. Sapatti kuuluu siis liton merkkinä Jumalan ja Vanhan testamentin lihallisen heprealaisen kansan välille. Mistään kohtaa Uutta testamenttia et voi löytää riviäkään jonka mukaan sapatti olisi missään merkityksessä merkki Jumalan ja uuden liiton kansan välillä.”

Meller siteeraa Raamattua kovin valikoiden. On totta, että edellä mainituissa jakeissa sapattia kuvataan liiton merkiksi Jumalan ja Israelin välillä. Mutta mikä on uusi liitto? Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa ja siinä alkukielen mukaan Toora, eli siis Mooseksen laki, kirjoitetaan heidän sydämiinsä (Jer. 31:31-34). Miten siis pakanat kuvittelevat olevansa uudessa liitossa? Missä kohtaa Raamattua puhutaan sanaakaan uudesta liitosta, jossa on voimassa jokin toinen laki? Vastaus löytyy apostoli Paavalin kirjeistä. Paavalin mukaan meidät pakanat on Messiaan kalliin sovintoveren kautta oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2), eli juutalaiseen kansaan. Jos kerran meidät pakanat on oksastettu Israeliin, jos haluamme palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, niin eikö Jumalan Israelille antama laki koske myös meitä?

Meller jättää huomiotta, milloin sapatti annettiin. Raamattu sanoo:

“Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” (1. Moos. 2:1-3)

Jo luomisviikolla, ennen kuin oli mitään juutalaista kansaa, ennen Moosesta, ennen Tooraa, ennen Mooseksen lakia ja mitään liittoa, Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän, ja se, minkä Jumala siunaa ja pyhittää, on siunattu ja pyhitetty ikuisesti. Kymmenessä käskyssä Toisesta Mooseksen kirjasta, jota Meller ei vaivautunut siteeraamaan, sanotaan seuraavasti:

“Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Huomaa mitä tässä sanotaan, sapatti on pyhä luomisen muistoksi. Täten se koskee kaikkia kansoja kaikkina aikoina.

“Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6,7)

Tässä puhutaan muukalaisista, jotka pyhittävät sapatinpäivän. Mutta eikös sapatti ollut vain Israelille? Mitä pakanat tekevät Jerusalemissa temppelissä sapattina, ylistämässä Herraa, jos liitot ja lupaukset ja sapatti olivat vain israelilaisille?

“Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Jesajan sanoo, että lopun aikoina kaikki liha tulee kumartamaan Jehovaa sapattina, ei sanaakaan siitä, että sapatti olisi vain Israelille.

Meller väittää, että Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan jaetta, jossa sanottaisiin, että sapatti on liiton merkki uudessa liitossa. Jeesus itse opettaa:

“Ja hän sanoi heille: “Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.”” (Mk. 2:27.28)

Huomaa mitä Mestarimme Jeshua itse sanoo tässä, sapatti on ihmistä varten, hän ei sano, että sapatti oli ihmistä varten, eikä hän sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan että sapatti on ihmistä varten. Jos sapatti on ihmistä varten, silloin sapatti koskee meitä kaikkia.

On sangen erikoista kuvitella, että kymmenen käskyä koskisi vain juutalaisia. Kuitenkin kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Uutta testamenttia ole ainuttakaan jaetta, jossa sanottaisiin, että kymmenen käskyä ei enää uudessa liitossa koske meitä pakanakristittyjä. Jeesus itse opettaa laista:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Eikö tässä olisi ollut oiva tilaisuus Jeshuan opettaa, että laki on uudessa liitossa kumottu, että kymmenen käskyä ei enää koske meitä? Sen sijaan Mestarimme itse opettaa, että niitä kutsutaan Jumalan valtakunnassa suureksi, jotka noudattavat pienintäkin käskyä. Jeshuan omien sanojen valossa on vaikea nähdä, miten sapattikäsky olisi kumottu, miten kymmenen käskyä ei koskisi meitä, miten osa käskyistä on vain juutalaisille, kun kerran Jeremian mukaan koko Toora, eli Mooseksen laki, uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33).

“Teesi 3. Uusi testamentti, joka ei kehoita kristittyä viettämään seitsemännen päivän sapattia, ei myöskään kehota meitä viettämään ensimmäisen päivän sunnuntaita. Martti Lutherilta lainaus. “Uudesta testamentista ei mistään löydy yhtään ainoa kohtaa, jossa meitä kristittyjä kehotettaisiin seuraamaan tai pitämään sapattia.”

Mietitään tätä asiaa hartaasti. Kymmenen käskyä on annettu Toisessa Mooseksen kirjassa ja toistettu Viidennessä. Sapattikäsky toistetaan useita kertoja Mooseksen laissa. Miksi ihmeessä käsky, joka on niin selvästi annettu Mooseksen kirjoissa, pitäisi toistaa vielä Uudessa testamentissa? Muttta kuten onkaan, sapattikäsky toistetaan Uudessa testamentissa. Heprealaiskirjeessä lukee Uuden maailman käännöksen mukaan:

“Jumalan kansaa varten on siis jäljellä sapatinlepo.” (Hepr. 4:9)

Tuomas Leväsen käännös arameasta sanoo:

“Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen.”

Vanhassa ja uudessa käännöksessä tämä jae on häivytetty lisäämällä tekstiin futuuri, jota ei ole kreikassa. Täten Raamatun pyhä teksti Uudessa testamentissa sanoo selvästi, että sapatin pitäminen pysyy Jumalan kansalle. Mutta on totta, että Uudessa testamentissa jatkuvasti ei toisteta sapatin tärkeyttä. Miksi ihmeessä pitäisi, kun meillä on Vanha testamentti, jossa sapatti käsky on annettu kyllin selvästi kymmeniä kertoja?

“Teesi 4. Emme löydä Raamatusta ainoatakaan ihmistä ennen Moosesta, joka olisi pitänyt seitsemännen päivän sapatin.”

Kuitenkin jo luomisviikolla Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Täten sapatti oli pyhä luomisesta asti ja olisi varsin erikoista, jos tätä pyhää päivää ei olisi kukaan pyhä viettänyt. Koska sapatti pyhitettiin jo luomisviikolla Jumalan toimesta, on se pyhä ikuisesti.

“Teesi 5. 1. Moos. 2:2-3. Mitä Jumala teki kahdeksantena päivänä? Jumalan lepo oli tarkoitettu kestämään, loputtomasti. Jumalan sapatti ei ollut yhden päivän pituinen. Jumala tekee työtä, Isä, Poika ja Pyhä Henki, jokaisen ihmisen puolesta, joka ei ole vielä itse löytänyt lepoa. Kun ihminen syntyy uudestaan, niin Jumala on saanut levon töistään. Jumalan seitsemäs päivä ei ollut 24h. Jumala ei Genesiksessä anna mitään lepokäskyä, eikä kerro kenenkään levänneen.”

Kuitenkin on fakta, että jo luomisviikolla Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän. Emme tiedä mitä käskyjä Aatami ja Eeva, Aabraham ja Iisak ja Jaakob noudattivat, mutta Raamattu sanoo, että Aabraham noudatti kaikkia Jumalan käskyjä (1. Moos. 26:5), täten voimme pitää varmana, että Aabraham noudatti myös sapattikäskyä, pyhitti päivän, jonka Jumala itse oli pyhittänyt jo luomisviikolla.

“Teesi 6. Genesiksessä ei anneta sapattikäskyä. Nooan liitto. Nooan lait.”

Meller siteeraa tässä Encyclopedia Judaicaa, joka listaa Nooan käskyt. Mutta mistään kohtaa Genesistä, vaikka lukisimme kuinka tarkkaan, ei löydy ainuttakaan Nooalle annettua käskyä, kyse on juutalaisten omasta päästään keksimistä käskyistä. Meller sanoo, että Nooalle ei annettu sapattikäskyä – mutta perustaa näkymyksensä juutalaisten encyclopediaan. Ramaatussa ei ole ainuttakaan Nooan käskyä.

“Teesi 7. Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen liiton merkiksi. Kymmenen käskyä kirjoitettiin kahteen kivitauluun. Tätä liittoa ei tehty isien kanssa, vaan meidän kanssa, jotka nyt elämme. Aabrahamista Moosekseen kukaan ei pitänyt seitsemännnen päivän sapattia.”

Tulemme jälleen siihen, että kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, onko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Saavatko pakanat tappaa, varastaa ja tehdä huorin, kymmenen käskyä on vain Israelille?

“Teesi 8. Sapatti annettiin Israelille.”

Annettiinko kymmenen käskyä vain Israelille?

“Teesi 9. Uuden testamentin profeetat eivät rivilläkään puhu pakanakansoja vastaan sen tähden, että nämä olisivat rikkoneet sapattia.”

Miksi olisi pitänyt? Sapattikäsky on kyllin selvästi annettu kymmenessä käskyssä. Jos sapatti on vain juutalaisille, koko kymmenen käskyä on vain juutalaisille. On suorastaan hullua uskoa, että kymmenestä käskystä yksi käsky on vain juutalaisille.

“Teesi 10. Juutalaisuus on aina opettanut, että pakanat pitävät sapatin ainoastaan silloin, kun heistä on tullut proselytismin kautta juutalaisen seurakunnan jäseniä.”

Meller siteeraa nyt juutalaisia. Juutalaiset ovat aina suhtautuneet käännynnäisiin varauksella, eivätkä juutalaiset ole kiinnostuneita pakanakansoista. Juutalaiset uskovat, että pakanoiden tulee noudattaa seitsemää Nooan lakia, joista ei Raamatussa ole mitään mainintaa, mikäli nämä haluavat palvoa Israelin Jumalaa. Miksi Meller siteeraa juutalaisia? Ovatko juutalaiset aina oikeassa?

“Teesi 11. Jeesus eli vanhan liiton alaisuudessa. Sapatti oli Jeesukselle vähämerkityksellinen päivä. Jeesus eräitä kertoja rikkoo sapatin. Jeesus kuolee ja täyttää koko lain ristillä.”

Raamattu sanoo, että tapansa mukaan Jeshua vietti sapatin aina synagoogassa (Lk. 4:16). Joten miten se ei ollut hänelle merkityksellinen päivä? Meller sanoo, että Jeesus rikkoi sapattikäskyä. Kuitenkin hän sanoo, että Jeshua oli juutalainen ja täten lain alainen. Joten jos Mestarimme Jeshua rikkoi sapattikäskyä, hän rikkoi kymmentä käskyä ja teki syntiä – miten hän täten voi olla virheetön karitsa ja synnitön uhri meidän puolestamme?

“Teesi 12. A. Ensimmäinen kristillinen yhteisö syntyi Jerusalemissa, ja koostui juutalaisista. Nämä elivät juutalaisessa ympäristössä. Pitivät sapatin. Apt. 2 tämä juutalaisten elämäntyyli lähensi heitä muihin juutalaisiin. Mutta tämä myös erotti heidät pakanoista. B. Alkuseurakunta ei koostunut pelkästään näistä, vaan siellä oli myöskin hellenistejä. He elivät kreikkalaisessa elämän kulttuurissa. Apt. 6:1 ‘Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.’ Oli kaksi ryhmää juutalaisissa. Stefanus oli hellenistinen marttyyri. Apt. 11 ensimmäinen pakanoiden seurakunta perustettiin Antiokiaan. Ette löydä yhteen ainoata viittausta, että nämä olisivat olleet missään suhteessa juutalaiseen sapatin pitämiseen. C. Jerusalmein ympärileikatut, kuulevat, että Antiokiassa tapahtuu. Apt. 15. Meidän Jeesuksemme ei ole juutalaine rabbi, vaan hän on Jumala tullut lihaksi, ilman, että tuo kansa orjuutetaan minkään vanhan liiton alle. Kokouksessa päätettiin, että pakanoiden ei tarvitse pitää Mooseksen lakia. ‘Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.’ (Kol. 2:16-17)

Luemme Uudesta testamentista Apostolien teoista, että alkuseurakunta jatkuvasti piti sapatin. Että pakanat eivät olisi viettäneet sapattia, on Mellerin omaa mielikuvituksen tuotosta. Jos apostolien kokouksessa päätettiin, että pakankristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia, tarkoittaako tämä sitä, että pakanat saavat tappaa, varastaa ja tehdä huorin?

Kol. 2:16-17 kuuluu alkukielen mukaan, että “Älköön kukaan tuomitko teitä näistä asioista… paitsi Kristuksen ruumis.” Alkukielessä ei viimeisessä virkkeessä ole mitään olla verbiä, eikä puhuta sanaakaan mistään todellisuudesta, vaan siinä sanotaan vain, että “paitsi Kristuksen ruumis.” Ymmärrämme täten molemmat jakeet yhtenä virkkeenä, joissa Paavalin pointti on, että kukaan seurakunnan ulkopuolinen pakana ei saa tuomita näistä asioista, vaan yksin Kristuksen ruumis, eli seurakunta.

‘Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.’ (Gal. 4:10-11)

Kuten luemme jakeista Gal. 4:8, galatalaiset olivat pakanoita, jotka eivät uskoneet Jumalaan entisessä elämässään. Täten tässä mainitut päivät ja ajat, joihin he jälleen palaavat, eivät voi tarkoittaa Tooran pyhiä aikoja, vaan heidän omia pakanallisia juhla-aikoja.

Room. 14:5 ‘Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.’

Kuten luemme jakeesta 14:1, pointti Paavalilla on, että älköön kukaan tuomitko teitä mielipiteistä. Miten sapatinpäivän pyhittäminen, johon käskettiin kymmenessä käskyssä, olisi mielipiteen alainen asia?

“F. Paavali kirjoittaa sapatista pelkästään kielteistä. G. Rooman valtakunnassa ei ollut mitään lepopäivää. Kuitenkaan Paavali ei missään kohtaa käske pitämään kuoleman uhalla sapatista kiinni. Kristityllä ei ole sellaista asiaa kuin lepopäivä, ei mitään Jumalan säätämää lepopäivää.”

Melkoisen ankeaa on kristityn elämä, jos työtä pitää tehdä 247, eikä koskaan ole mitään lepoa.

“Teesi 13. Jeesuksen ja apostolien opetuksen mukaisesti kolme velvoitetta on Uuden testamentin seurakunnan päällä: 1. Olla uskollinen Kristukselle, 2. olla Hengen omistaja ja 3. rakastaa toinen toisiaan.”

Jos me seuraamme ja uskomme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, emmekö silloin noudata koko Tooraa, koko pyhää Mooseksen lakia?

“Teesi 14. Kaste vedessä ja ehtoollisateria, ovat ainoat kaksi kristillistä sakramenttia, jotka universaalisesti Uuden testamentin opetuksessa liitetään kristillisyyteen. Sapatin pitäminen ei ole missään vaiheessa historiaa ole ollut universaalinen ilmiö kristillisyydessä.”

Montako kertaa sapattikäsky annetaan Mooseksen laissa? Miten se nyt ei koske meitä?

“Teesi 15. Uusi testamentti systemaattisesti karttaa kolmen juutalaisuuteen kuuluvan asian mainitsemista. Pyhien paikkojen, pyhien päivien ja pyhien ruokien erottamista.”

Jeshua itse opettaa, että jos te minua rakastatte, te pidätte minun käskyni. Jeshuan käskee meitä pitämään kaikki käskyt, siitä ei ole mitään mainintaa Jeshuan opetuksessa, että nyt uudessa liitossa saa rikkoa mennen tullen kymmentä käskyä.

“Teesi 16. Ei ole mitään merkkiä.”

Sapattikäsky on annettu jo luomisessa, jos haluaa palvoa epäjumalia ja noudattaa pakanoiden tapoja, silloin voi tehdä työtä 247, muussa tapauksessa vanhurskaat pyhittävät sapatinpäivän ja noudattavat kymmentä käskyä.

“Teesi 17. Kun Jeesus Kristus lähettää seurakunnan maailmaan, Uuden testamentin kristillisyys, on täysin ajaton, paikaton, kulttuuriton. Milloin sapatti alkaa Jäämerellä? Sapatti voidaan viettää vain siinä maassa.”

Jos aurinko ei laske Utsjoella, niin sapatin voi aloittaa Helsingin aikaan. Tämä on Helsingin juutalaisen synagoogan opetus.

“Teesi 18. Pakanaseurakunnalla oli täydellinen vapaus valita oma kokouspäivänsä. Apt. 20:7 Joskin meillä on esimerkkejä siitä, että seurakunta kokoontui ensimmäisenä päivänä, niin huomatkaa – alkuseurakunta ei koskaan, Raamatun sivuilla opettanut, että viikon ensimmäinen päivä olisi ollut sapatti. Ei ole sapatti pakanakristityille.”

Raamatusta löytyy tasan yksi jae, jossa kerrotaan kokouksesta viikon ensimmäisenä päivänä, ja syykin kokoukselle kerrotaan kyseisessä jakeessa – Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle. Joten yhden jakeen perusteella emme voi tehdä päätelmiä siitä, minkä päivän alkuseurakunta pyhitti.

“Teesi 19. Vanhan testamentin Jumalan ja Israelin välinen sapatti, on poistettu, uuden liiton pakanaseurakunnalta. Nikean kirkon seurakunnilta ei löydy riviäkään, että seitsemännen päivän sapatti koskisi pakanoita. ‘Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.'”

Kuten olen jo aiemmin maininnut, tässä Heprealaiskirjeen jakeessa ei sanota, että niin on futuurissa sapatinlepo koittava Jumalan kansalle, vaan alkukielessä sanotaan, että niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen.

“Teesi 20. Kirkko alkoi opettaa, että sunnuntai on nyt kristittyjen sapatti. Siirrettiin sapatti toiselle päivälle.”

Tästä olen Mellerin kanssa samaa mieltä, Raamattu missään kohtaa ei opeta, että sunnuntai olisi “uusi sapatti”.

“Teesi 21. Juutalaiset kristityt pitivät sapattia, mutta heidän määränsä väheni, syntyi ebioniitit, kristuksen seurakunta on vapaa laista, vapaa sapateista, mutta omistaa Jeesuksen.”

Summa summarum, jo luomisviikolla Jumala itse pyhitti sapatinpäivän, siksi sapatti on pyhä ikuisesti, kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, siksi sapatti koskee meitä ikuisesti. Jesajan mukaan lopun aikoina kaikki lihaa tulee sapattina kumartamaan Herraa (Jes. 66:23), täten sapatti koskee kaikkia meitä pakanoita lopun aikoina.

Sapatti täten, on pyhä ikuisesti, Meller jaksaa jauhaa, mutta hänen teesinsä kuivuvat kokoon melko heppoisesti. Pääasialliset argumentit Mellerillä näyttävät olevan, että sapatti on liiton merkki Israelin ja Jumalan välillä, mitä se onkin, ja että Uudessa testamentissa ei anneta mitään sapattikäskyä. Tässä Meller unohtaa sapatin universaalin merkityksen – se pyhitettiin jo luomisviikolla, ennen Moosesta, ennen Israelia ja ennen ainuttakaan liittoa. Ensimmäinen maininta sapatin pyhittämisestä on Toisessa Mooseksen kirjassa erämaavaelluksella, ennen kuin mitään lakia oli annettu.

On aivan totta, että Uudessa testamentissa ei ole suoraa sapattikäskyä. Miksi pitäisi olla? Miksi käsky, joka toistetaan parikymmentä kertaa Vanhassa testamentissa, pitäisi toistaa vielä Uudessa? Jeshua itse opettaa, että sapatti on ihmistä varten, tätä voi pitää käskynä kaikkien ihmisten pyhittää sapatinpäivä.

Sapatti on suuri ilon, levon, rauhan ja riemun päivä (Jes. 58:13-14), suuri juhlapäivä. Täten pidän varsin erikoisena, että kristityt eivät halua viettää tätä suurta juhlaa, jonka Jumala itse on armossaan meille antanut. Pidän erikoisena sitä, että Jumalan solmiman liiton katsotaan koskevan pelkästään juutalaisia, ikään kuin pakanoille olisi jotkin omat säännöt. Jos meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2), eikö silloin Jumalan Israelille antama laki, kymmenen käskyä, koskisi myös meitä? Ovatko kymmenen käskyä, jotka Jumala itse kirjoitti omalla sormellaan kahteen kivitauluun, vain juutalaisille?

Meller täten, on hävinnyt tämän taistelun. Lopulta on kyse siitä, haluammeko olla kuuliaisia Jumalalle ja noudattaa Jumalan käskyjä, vai kuvittelemmeko, että laki on paha, julma ja hirmuinen, kumottu ja naulittu ristiin, niin että mikään käsky, yksikään säädös, ei koske meitä pakanoita. Mitä jos suhtautuisimme Jumalan pyhään lakiin kuten Paavali? Paavalin mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Kuningas Daavidin mukaan Toora on täydellinen (Ps. 19:8). Raamatun pisimmässä luvussa, psalmissa 119 psalmista ylistää Jumalan pyhää lakia 176 jakeen verran. Olisiko aika kristittyjen pohtia uudestaan suhtautumistaan Jumalan pyhään lakiin, sapattiin ja muihin säädöksiin? Sapatin pyhittämisestä saa suuren siunauksen. Sapatti on enemmän kuin vain lepopäivä. Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän. Miksi emme ottaisi vastaan tätä suurta Jumalan lahjaa?

One thought on “Leo Meller ja sapatti”

  1. Usein esitetään sellainen väärä väite, että jos noudataa sapattia tai muita lain käskyjä, sinusta tulee lain orja. Tämä väärinkäsitys johtuu väärästä kulttuurista, mikä on tullut seurakuntiin, kun huonot opettajat ovat opettaneet seurakunnalle väärin vapaudesta.

    Jeesus opetti, että todellinen orjuuttaja on synti. Jos rikot lakia, sinusta tulee synnin orja, myös Paavalin opetuksen mukaan. Kun joku tulee uskoon ja alkaa noudattaa lakia, hän vapautuu synnin orjuudesta. Vapaat noudattavat lakia ja synnin orjuudessa ovat ne, jotka eivät halua lakia noudattaa.

    Sananl 20:8 Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan, hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.
    9 Kuka voi sanoa: “Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa”?

    Ps 119:142 Sinun oikeamielisyytesi on ikuinen, sinun lakisi on totuus.

    Joh 8:32 Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”
    ….
    34 Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.

    1 Joh 3:4 Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.

    Room 6:16 Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.

    Väärää oppia “lain orjuudesta” ruokkii muutama huono käännös. Esim. 92-käännöksessä puhutaan lain orjuudesta, vaikka alkutekstissä ei ole ollenkaan sanaa laki. Sen on kääntäjät lisänneet tekstiin.

    Gal 2:4 Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen.

    Kuningas Jaakon -käännös:

    Gal 2:4 And that because of false brethren unawares brought in, who came in privily to spy out our liberty which we have in Christ Jesus, that they might bring us into bondage:

    33/38:

    Gal 2:4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *