Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?

Jehovan todistajat lukevat Joh. 1:1, että Sana oli Jumala, että sana oli jumalallinen. Näin he lukevat kreikan Theoksen adjektiivina.

https://biblehub.com/greek/2316.htm

Huomaa NASB käännökset divinely ja godly. “Θεός is used of whatever can in any respect be likened to God, or resembles him in any way: Hebraistically, equivalent to God’s representative or vicegerent, of magistrates and judges” Joten tarkoittaako kreikan Theos aina varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

Miksi Joh. 1:1 Theos on ilman määräistä artikkelia? Määräisen artikkelin kanssa Theos useimmiten tarkoittaa kaikkivaltias Jumalaa Jehovaa, mutta ei silloinkaan aina.

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34) – Tässä kreikan Theosta käytetään ihmisistä, käännetty jumaliksi pienellä j:llä.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut” (2. Kor. 4:4)

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Joten päättelemme tästä, että kreikan Θεός ei yksiselitteisesti ja varmasti aina tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa, varsinkaan ilman määräistä artikkelia. Joten miksi jakeessa Joh. 1:1 se tarkoittaisi varmasti kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa?

12 thoughts on “Joh. 1:1 – Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala?”

  1. Kiintoisa huomio, mutta tutkiessaan Uutta testamenttia pitää muistaa ettei ne ole kirjoitettu kieliopillisesti parhaalla kreikalla ja niissä osaa olla epäjohdonmukaisuuksia. Lisäksi erisnimet, tai niihin rinnastettavat sanat, ovat usein ilman artikkelija, kuten juuri θεὸς, κυριος, διαβολος ja σατανας.

    Viimeiseksi tulee mieleen predikaatti säännöt. καὶ θεὸς (ἦν) ὁ λόγος. Suluissa oleva osa on predikaatti ja ymmärtääkseni predikatiivin, eli sanan “θεὸς”, pitää olla ilman artikkelija, koska on ennen predikaattia. En oikein muuten osaa ymmärtää, mutta toisaalta en ole hirveän haka koineen kreikassa tai ylipäätään missään kreikassa.

    Uskoisin käännöksen johtuvan myös ylipäätään kirkon perinteistä ja itse evankeliumin tavoitteesta. Logos perinteisesti ajatellaan trinitieetin “poika” osana, joten se ei riitä, että Sana olisi Jumalan kaltainen, vaan Jumalan on pakko olla Sana.
    Tätä ideaa ymmärtääkseni myös Johannes yrittää myydä. Poikaa ja Isää samana olentona, mitä kutsumme Jumalaksi. Saman olennon eri raajoja.

    Olisi aikamoinen kriisi monoteistiselle kristilliselle uskonnolle, jos Sana olisi vain Jumalan kaltainen, koska tällöin poika olisi erillinen osa Jumalaa. Tällöin olisi joko useampi jumala tai jompikumpi, todennäköisesti poika, olisi alisteinen Isälle oikealle Jumalalle.

    Teologian ylioppilaana bloginne on oikein kiintoisa ja ilo lukea. Kommentoin todennäköisesti useampaan näkemyksiäni, mutta kannattaa muistaa etten itse ole erikoisen kokenut teologi tai eksegeetikko. Lue kommenttini faktan sijaan toisena näkökulmana.

    1. Raamatussa on useita jakeita, joissa Kristusta suoraan ja kursailematta kutsutaan Jumalaksi.

      Otetaan esimerkiksi 2. Piet. 1:1, joka menee näin: Συμεὼν Πέτρος δοῦλος καὶ ἀπόστολος Ἰησοῦ Χριστοῦ τοῖς ἰσότιμον ἡμῖν λαχοῦσιν πίστιν ἐν δικαιοσύνῃ τοῦ θεοῦ ἡμῶν καὶ σωτῆρος Ἰησοῦ Χριστοῦ

      Uuden 1992 käännöksen mukaan: “Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille.”

      Uusi käännös 1992 on parempi kuin vanha 1933/38, joka menee näin: “Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.”

      Uusi käännös antaa ymmärtää, että Jeesus on “Jumalamme ja Vapahtajamme”. Vanhassa käännöksessä sanasta “vapahtaja” on jätetty omistusliite pois, mikä antaa ymmärtää, että tässä puhutaan kahdesta eri persoonasta, jotka ovat “Jumalamme ja Vapahtaja” eli Jumala ja Jeesus.

      Jos tuijotetaan yksittäisiä sanoja, vanha käännös on lähempänä alkutekstiä. Mutta jakeen merkitys on ilmaistu paremmin uudessa käännöksessä. Kreikankielisessä alkutekstissä käytetään tässä ns. Granville Sharpin sääntöä, jonka mukaan kahdella samassa sijassa olevalla nominilla on sama tarkoite, kun ne eivät ole erisnimiä.

      Granville Sharpin sääntö koostuu seuraavista ehdoista:

      1) kaksi nominia
      2) kumpikaan ei erisnimi
      3) molemmat yksikössä
      4) samassa sijassa
      5) yhdistetty kai-konjunktiolla
      6) ensimmäinen varustettu artikkelilla, toinen ei

      Granville Sharpin sääntö esiintyy siis jakeessa 2. Piet. 1:1: τοῦ θεοῦ ἡμῶν καὶ σωτῆρος Ἰησοῦ Χριστοῦ.

      θεοῦ ja σωτῆρος 1) ovat nomineja, 2) eivät ole erisnimiä, 3) ovat molemmat yksikössä, 4) ovat samassa sijassa (genetiivissä), 5) on yhdistetty kai-konjunktiolla ja 6) θεοῦ on varustettu artikkelilla (τοῦ) ja σωτῆρος on artikkeliton. Säännön kaikki ehdot täyttyvät, joten θεοῦ ja σωτῆρος viittaavat samaan tarkoitteeseen, joka on Jeesus Kristus.

      Jakeesta Tit. 2:13 löytyy toinen hyvä esimerkikki Granville Sharpin säännöstä: προσδεχόμενοι τὴν μακαρίαν ἐλπίδα καὶ ἐπιφάνειαν τῆς δόξης τοῦ μεγάλου θεοῦ καὶ σωτῆρος ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ. Uuden suomennoksen mukaan: “kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.”

      Suomennos on kaksitulkintainen, mutta alkuteksti ei: τοῦ μεγάλου θεοῦ καὶ σωτῆρος ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ toteuttaa Granville Sharpin säännön kaikki ehdot. Myös tässä siis θεοῦ ja σωτῆρος viittaavat samaan tarkoitteeseen, joka on Jeesus Kristus.

      Sen, joka väittää, että Uusi testamentti ei opeta Kristuksen jumaluutta, pitäisi siis kumota Granville Sharpin sääntö. Mutta todistusaineisto säännön pätevyyden puolesta on massiivinen. Säännöstä ei ole poikkeuksia. Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus on sekä Jumala että Vapahtaja. Kreikan kielioppi julistaa Kristuksen jumaluutta.

      Apostoli Tuomas ymmärsi lopulta, että Jeesus Kristus on Herra ja Jumala. Hän tunnusti tämän asian kutsumalla Jeesusta Herraksi ja Jumalaksi.

      Joh. 20:26-29: “Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: “Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: “Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: “Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: “Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”

      Joillakin on vaikeuksia hyväksyä tätä Raamatun kohtaa ja he ovat yrittäneet keksiä sellaisen tarkoituksenhakuisen ja erittäin väkinäisen selityksen, että Tuomas vain tokaisi sanat Herra ja Jumala, mutta ei tarkoittanut Jeesusta. Tekstissähän kerrotaan suoraan, että Tuomas sanoi nimenomaan Jeesukselle: “Minun Herrani ja Jumalani”. Jeesus vastauksessaan Tuomakselle ei kiistänyt Tuomaksen puhetta, vaan totesi Tuomaksen uskoneen tämän asian.

      Tätä tosiasiaa on yritetty tehdä tyhjäksi väittämällä, että jos Tuomas puhuttelisi Jeesusta, sanojen Herra ja ja Jumala sijamuodon pitäisi olla vokatiivi eikä nominatiivi. Tämä väite on kuitenkin perätön. Koinee-kreikassa myös nominatiivia voitiin käyttää puhuttelumuotona.

      Joh. 1:1-5, 14: “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa… Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

      Johanneksen evankeliumi kertoo selvästi, että Jeesus on Jumala. Jakeessa Joh. 1:1c (“ja Sana oli Jumala”) Sana on subjekti, jonka nominatiivinen predikatiivi on Jumala. Koska predikatiivi on artikkeliton, jotkut (esimerkiksi Jehovan todistajat) ovat tulkinneet, että Jumala ei tässä tarkoita Jumalaa, vaan pikemminkin jumalaa (siis eri olentoa kuin Jumala). Tällainen tulkinta edellyttää käytännössä sitä, että Jumala on epämääräinen (tätä voi havainnollistaa ruotsin avulla: ordet var en gud). Mutta alkukielessä Jumala on preverbaalinen (edeltää verbiä: καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος). Tässä asemassa artikkeliton nominatiivinen predikatiivi on lähes aina joko määräinen (ordet var guden) tai, todennäköisemmin, kvalitatiivinen (ordet var gud).

      Jos Jumala olisi määräinen, Joh. 1:1c tarkoittaisi käytännössä sitä, että Jumala ja Sana ovat yksi ja sama (kolminaisuusopin kielellä: sama persoona). Mutta niin ei voi olla, koska aikaisemmin on sanottu, että “Sana oli Jumalan luona” (Joh. 1:1b). Sanan ja Jumalan välillä on siten ero (kolminaisuusopin kielellä: eri persoonia). Jos taas Jumala on kvalitatiivinen, Joh. 1:1c on mahdollista suomentaa “Sana oli sitä, mitä Jumala on” tai “Sana oli samaa kuin Jumala” (kolminaisuusopin kielellä: samaa olemusta). Kieliopillisin perustein Jumala on syytä ymmärtää tässä kvalitatiiviseksi.

      Siitä, että sanan Jumala edellä ei ole artikkelia, ei siis voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että sana jumala on epämääräinen (en gud) ja siten eri olento kuin Jumala (guden). Jakeessa Joh. 1:1b sanan Jumala edellä sen sijaan on artikkeli (τὸν θεόν). Voidaan päätellä, että jakeessa Joh. 1:1b Jumala tarkoittaa ensimmäistä persoonaa eli Isää, ja jakeessa Joh. 1:1c Jumala tarkoittaa Jumalan olemusta.

      Siitä ei pääse mihinkään, että Uuden testamentin mukaan Jeesus on Jumala, ja Jeesuksen jumaluus tulee ilmi jo kieliopin tasolla.

      Room. 9:5 menee näin: ὧν οἱ πατέρες, καὶ ἐξ ὧν ὁ Χριστὸς τὸ κατὰ σάρκα: ὁ ὢν ἐπὶ πάντων θεὸς εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας, ἀμήν. Uusi kirkkoraamattu 1992 tulkitsee oikein: “Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!” Myös vanha käännös 1933/38 tulkitsee oikein: “heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!”

      Tämä on sikäli hyvä jae, että Paavali ei tässä kutsu Jeesusta ainoastaan Jumalaksi, vaan Jumalaksi, joka on kaiken yläpuolella. Tämä lisämääre sulkee pois sen mahdollisuuden, että Jeesus olisi vain jumala (pienellä alkukirjaimella) ja siten eri olento kuin todellinen Jumala. Sitä paitsi θεός on tässä varustettu artikkelilla, joten ainakaan Jehovan todistajien jakeeseen Joh. 1:1 soveltamaa järkeilyä ei voida soveltaa tässä.

      Kristuksen jumaluuden kieltäjät ovat väittäneet, että ὁ ὢν ἐπὶ πάντων θεὸς εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας ei määritä aikaisemmin mainittua Kristusta (ὁ Χριστὸς). Heidän mukaansa Paavali siirtyy jakeen lopussa ylistämään Isä Jumalaa. Näin he katkaisevat väkinäisesti jakeen luonnollisen kulun. Alkuperäisessä kreikankielisessä käsikirjoituksissa ei ole välimerkkejä. Jakeen luonnollisin lukutapa on kielen tasolla ὁ Χριστὸς … ὁ ὢν ἐπὶ πάντων θεὸς eli suurin piirtein “Kristus, joka on kaiken yläpuolella oleva Jumala”.

      Paavalilta löytyy paralleeleja jakeen Room. 9:5 kielenkäytölle. Erittäin läheinen paralleeli on 2. Kor. 11:31, joka menee näin: ὁ θεὸς καὶ πατὴρ τοῦ κυρίου Ἰησοῦ οἶδεν, ὁ ὢν εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας, ὅτι οὐ ψεύδομαι. Tämä jae muistuttaa hyvin paljon jaetta Room. 9:5. On ilmeistä, että ὁ ὢν εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας määrittää aikaisemmin mainittua Jumalaa (ὁ θεὸς). Täsmälleen samalla tavalla on ilmeistä, että jakeessa Room. 9:5 ὁ ὢν ἐπὶ πάντων θεὸς εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας määrittää aikaisemmin mainittua Kristusta (ὁ Χριστὸς). Jakeessa 2. Kor. 11:31 esiintyy sattumalta Granville Sharpin sääntö: ὁ θεὸς καὶ πατὴρ τοῦ κυρίου Ἰησοῦ, siis “Herran Jeesuksen Jumala ja Isä”. Kukaan ei kiistä sitä, että tässä Jumalalla ja Isällä on sama tarkoite. Mutta kun täsmälleen sama rakenne jakeissa 2. Piet. 1:1 ja Tit. 2:13 puhuu Kristuksen jumaluuden puolesta, jotkut rupeavat vänkäämään vastaan.

      Vielä voidaan mainita se, että Septuagintassa Jumalaa ylistettäessä sana εὐλογητός esiintyy aina ennen sanaa θεός. Kyseessä oli vakiintunut ylistyskäytäntö, johon Paavalin korva oli varmasti tottunut (siis “ylistys Jumalalle”, ei “Jumalalle ylistys”). Jakeessa Room. 9:5 sana θεός kuitenkin edeltää sanaa εὐλογητός, mistä voidaan päätellä, että jakeen loppuosan ylistys on tarkoitettu viittaamaan siihen, mitä jakeessa on sanottu aikaisemmin eli Kristukseen. Toisin sanoen Paavali ei tässä poikkea Septuagintan vakiintuneesta ylistyskäytännöstä. Jos Paavali olisi tarkoittanut jakeen loppuosan ylistykseksi Isä Jumalalle, hän olisi todennäköisesti kirjoittanut mieluummin esimerkiksi näin: εὐλογητὸς εἰς τοὺς αἰῶνας ὁ θεὸς ὁ ὢν ἐπὶ πάντων, ἀμήν (vrt. esim. Ef. 1:3).

      Koska kielen tasolla Room. 9:5 näin selvästi puhuu Kristuksesta Jumalana, miksi jotkut yhä vänkäävät vastaan? Syy on tietysti se, että yritetään pitää kiinni jostain harhaopista (esim. Jehovan todistaja) selittämällä Raamatun ilmoitus sen alkuperäistä tarkoituksesta poikkeavalla tavalla. On esimerkiksi väitetty, että Paavali ei voi tässä sanoa Jeesusta Jumalaksi, koska hän ei missään muualla kutsu Jeesusta Jumalaksi. Tämä on paitsi kelvoton argumentti myös ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Paavalihan näet kutsuu Jeesusta Jumalaksi jakeessa Tit. 2:13, kuten olemme nähneet. Kehäpäättely on ilmeistä.

      1. Kuka on keksinyt Granville Sharpin säännön? Vaikuttaa vähän siltä, että se on varta vasten kehitetty juuri tätä jaetta varten. Kaikkiin jakeisiin, joita tässä tarjoilet, olen vastannut kattavasti tässä. Kun tutkimme näitä jakeita, huomaamme, että Jeesuksen jumaluudesta on yhä vähemmän ja vähemmän todisteita. Jeesus on Jumala ainoastaan jakeissa, joita varten tarvitaa Granville Sharpin sääntöjä ja muita erikoisuuksia, koska suoraan missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus on Jumala.

        1. En lähden nyt kiistelemään kielioppisäännöistä sen enempää. En huomannut, että olisit löytänyt jonkun virheen julkaisemastani tekstistä.

          Minun mielestä Raamatussa on montakin kohta, jossa ilmoitetaan Jeesuksen olevan Jehova ja Jumala. Joillekin tämä asia on mahdoton hyväksyä, koska heidän uskoonsa ei mahdu sellainen ajatus, että Jumala on Isä ja Poika, jotka ovat samaa Jumalan olemusta. Poikaa voi verrata puun oksaan/juuriversoon tai Isän oikeaan käteen. Oksa on samaa puuta ja oikea käsi on Isän käsi sekin. Poika on se Jumalan persoona, jonka kautta Isä johtaa luomakuntaansa.

          Minä olen ymmärtänyt asian niin, että Jumala tarvitsi Pojan, koska niin oli mahdollista kuolla ristillä ihmisenä ja sovittaa synnit. Jumala itse ei kuole, mutta Poika oli ihminen, joka kuoli, mutta hänen Henkensä ei kuollut. Ilmestyskirja kutsuu Jumalan Poikaa korostuneesti Karitsaksi. Kuten Paavali sanoo Jumala sovitti itse maailman synnit.

          2. Korinttolaiskirje 5:
          19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

          1. Sanot, että Jeesus on Jumala, mutta ristillä kuoli ihminen, ei Jumala. Joten miten voidaan sanoa, että Jumala itse antoi henkensä meidän puolestamme?

          2. Pitää ymmärtää, että Jumalalla on myös ihmisruumis, jota kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ruumiin kuolema ei tarkoita sitä, että Jumalan Henki kuolisi. Jumalan Poika heräisi kolmen päivän perästä kuolleista, mikä koski hänen ruumistaan. Jumalan Henki on elänyt aina ja tulee aina elämään. Sen takia Jeesus saattoi sanoa, että hän oli olemassa, kun Abraham eli, vaikka Jeesus ei ollut vielä edes syntynyt neitsyt Mariasta ihmiseksi.

            Tämä pätee myös tavallisiin ihmisiin siinä suhteessa, että ihmisen ruumis lopulta kuolee, mutta ihmisen henki ei häviä pois. Raamattu tuntee myös ihmisten ruumiin ylösnousemuksen. Toiset saavat iankaikkisen elämän paratiisissa ja toiset ikuisen kärsimyksen tulisessa järvessä.

            Daniel 12:
            2 Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.

          3. Eli siis sun mukaan Jeesuksen ruumis kuoli, Henki, eli Jumala itse, ei kuollut ristillä, joten sulla on aivan oma oppi jonka perusteella sut olisi keskiajalla poltettu roviolla harhaoppisena.

  2. Raamattua ei voi tulkita muutaman sanan kautta ottamatta samalla huomioon kaikkea muuta, mitä Raamattu ilmoittaa.

    Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, joka ilmaisee itseään kolmen persoonan kautta. On siis olemassa vain yksi Jumala, jonka nimi on Jehova. Jumalan Poika tarkoittaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa. Isä ja Poika ovat samaa olemusta.

    Raamatussa on selvästi ilmoitettu, että Jeesus Kristus on Jehova ja Elohim, suomeksi Herra ja Jumala. Jeesus Kristus kutsui itseään Herra, Herra, eikä hän todellakaan sanonut Adonai, Adonai, vaan toinen sanoista on ollut Jehova. VT:n teksteissa Herra, Herra on usein Jah, Jehova tai Jehova, Jehova.

    Johannes 20:
    28 Silloin Tuomas sanoi: “Minun Herrani ja Jumalani!”
    29 Jeesus sanoi hänelle: “Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”

    Matteus 7:
    21 “Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.

    2 Mooseksen kirja 34:
    6 Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: “Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri.

    6 and Jehovah passeth over before his face, and calleth: `Jehovah, Jehovah God, merciful and gracious, slow to anger, and abundant in kindness and truth,
    (Young’s Literal)

    Varmuuden siitä, että Jeesus Kristus on Jehova, saamme Paavalin opetuksesta. Paavali vaati pelastuksen ehtona tunnustamaan, että Jeesus on Jehova. Hän siteerasi Joelin kirjasta kohtaa, jossa Herra on muodossa Jehova. Asia täysin selvä.

    Roomalaiskirje 10:
    9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.

    13 Onhan kirjoitettu: “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”

    Joel 2:
    32 (3:5) Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.

    32 And it hath come to pass, Every one who calleth in the name of Jehovah is delivered,
    (Young’s Literal)

    1. Miten asia on täysin selvä? Kreikan Kyrios tarkoittaa varmasti samaa kuin heprean Adon, molemmat sanat tarkoittavat Herraa, ja niitä käytetään ihmisistä, enkeleistä ja myös Jumalasta. Mutta yksiselitteisesti ja täysin varmasti Kyrios Uudessa testamentissa ei tarkoita Jehovaa. Room. 10:9 Paavali sanoo, että pelastumme, jos uskomme Jeesuksen olevan Herra. Herra tässä voi olla vain korkea-arvoinen titteli, tai sitten se voi tarkoittaa Jehovaa. Täysin yksiselitteisesti ja selvästi ei Jeesusta missään kohtaa Uutta testamenttia kutsuta Jehovaksi, ainoaksi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

      1. Paavalin lause Room 10:9 viittaa Joelin kirjaan, kuten käy selvästi ilmi lauseesta 10:13. On selvä asia, että Paavali on tarkoittanut, että Jeesus on Jehova. Vastaava asia on pääteltävissä myös Johannes Kastajan todistuksesta. Hän oli se, joka kulki Jehovan edellä.

        Se on sitten toisen keskustelun arvoinen asia, miksei meillä ole jäljellä Uudesta testamentista hebrealaisia kirjoituksia, joissa olisi Jehovan nimet tallella. Matteuksen evankeliumista on kuitenkin löytynyt hebralaisia kirjoituksia. Sekin on selvä asia, ettei meillä ole edes tallella alkuperäisiä tekstejä Uudesta testamentista, vaan ainoastaan kopioin kopioita ja käännöksiä, joissa on eräin kohdin ilmeisiä virheitä, koska erilaisia versioita käsikirjoituksista on tuhansia. Arameassa tehdään ero Jehovan ja Adonain välille ja aramealaisia tekstejä on tallella, missä Jeesusta kutsutaan Jehovaksi. Uuden testamentinkin mukaan Paavalin äidinkieli oli hebrea, mitä hän puhui juutalaisille käydessään Jerusalemissa.

        Roomalaiskirje 10:
        9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.

        13 Onhan kirjoitettu: “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”

        Joel 2:
        32 (3:5) Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.

  3. Lauri, sinun kommettisi mukaan ruumis ja henki olisivat sama asia. Eivät ole. Henki on ruumiissa niin kauan, kuin ruumis elää. Ruumis kuolee ja on olemassa myös ruumiin ylösnousemus. Henki elää ruumiin kuolemankin jälkeen.

    Lauri, näyttää siltä, ettet käsitä, mitä Paavali opetti tästä asiasta, minkä takia et kykene ymmärtämään sitäkään, että Jumalan Poika on ihmiseksi syntynyt Jumala.

    1. Korinttolaiskirje 15:35-54:
    “Joku ehkä kysyy: “Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?” Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu. Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa. On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.” Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: — Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

    1. Kerrotko missä kohtaa Paavali opettaa ja vääntää asian juutalaisille rautalangasta, että Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova? Niin hän ei tee tässä lainaamassasi jakeessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *