Ihanat pahat perinnäissäännöt

Ultra-orthodox jews washing their hands at the Western Wall in Jerusalem
Käsien pesua juutalaiseen tapaan. Huomaa kuinka iloisia he ovat!

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: “Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.”
(Mt. 15:1-9)

Kristityillä on sellainen käsitys, että juutalaiset Jeesuksen aikaan olivat rasittaneet itseään fariseusten perinnäissäännöillä, jotka olivat kamalia, hirvittäviä ja pahoja. Niiden tarkoitus oli rakentaa aita Tooran käskyjen ympärille, mutta fariseukset olivat saaneet aikaan vain valtavan lakiviidakon, jossa kukaan ei nähnyt enää vaeltaa. Perinnäissäännöillä, kuten käsien pesulla, juutalaiset kuulemma kumosivat Jumalan käskyt. Kun luemme tarkkaan tämän evankeliumitekstin, huomaamme, että käsien pesu ei ollut se traditio, josta Jeesus fariseuksia moitti. Paljon pahempi perinnäissääntö oli korban-käytäntö, jonka mukaan juutalaisen ei tarvinnut huolehtia vanhemmistaan, jos lahjoitti rahansa temppelille. Tätä perinnäissääntöä Jeesus vastusti, ja tällä perinnäissäännöllä Jeesuksen mukaan fariseukset kumosivat Jumalan käskyn. Jeesus ei sano, että ne palavat ikuisesti helvetin tulessa, jotka pesevät kätensä ennen ateriointia. Tuntemistani kristityistä joka ikinen nykyään pesee kätensä ennen ateriointia, joten miksi kristityt saavat noudattaa tätä traditiota, mutta juutalaiset eivät saa? Tämän perinnäissäännön ansiosta juutalaiset pimeällä keskiajalla eivät sairastuneet ruttoon. Joten traditio voi olla myös hyvä asia, vaikka se ei olisikaan Jumalan käsky.

Toki Jeesus opettaa tässä selvästi, että käsien peseminen rituaalisesti on turhaa. Se ei vaikuta henkilön saastaisuuteen sitten yhtään, koska epäpuhtain käsin syöminen Jeesuksen mukaan ei saastuta ihmistä. Tämä oli Jeesuksen opetuksen pointti, niin tässä, kuin Markuksen rinnakkaisevakeliuminkin kohdassa (Mk. 7). Konteksti oli pesemättömin käsin syöminen ja perinnäissääntöjen noudattaminen, Tooran käskyjen noudattamisesta tässä ei puhuttu, eikä Jeesus tässä kumonnut ruokasäädöksiä.

Mutta kun Jeesus ei noudattanut perinnäissääntöjä! Jos ollaan tarkkoja, Jeesus ei noudattanut joitakin perinnäissääntöjä. Hänellä oli perinnäissäännöistä eri näkemys kuin fariseuksilla, joka aiheutti kitkaa heidän välilleen. Kuten esitin, käsien pesua Jeesus piti turhana. Korban-säädöstä Jeesus piti vakavana asiana, koska sillä kumottiin Tooran käsky. Sapattisäädöksiä Jeesus noudatti liberaalimmin kuin fariseukset. Jeesuksen esimerkin mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä, tehdä tahnan, parantaa, kantaa vuodetta ja nostaa härän tai pojan kaivosta. Näitä asioita Toora ei kiellä, mutta ne olivat vastoin fariseusten traditiota. Oli siis joitakin perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä, fariseusten omasta päästään keksimiä säädöksiä, joita Jeesus vastusti. Toorassa käsketään sitomaan nämä sanat otsalle ja käsivarteen (5. Moos. 6:8). Tämä on Tooran käsky. Raamatunlausekoteloiden koosta tai muodosta ei Toora puhu yhtään mitään. Samoin vaatteen kulmiin sidottavien tupsujen koosta Toora ei mainitse sanaakaan (4. Moos. 15:38). Niinpä Jeesuksen aikana fariseukset kilpailivat sillä, kenellä oli suurimmat tupsut ja mahtavimmat raamatunlausekotelot. Se on varmasti ollut melkoinen näky! Tiedoksi jokaiselle, että nämä epäkohdat on rabbiinisessa juutalaisuudessa tänään korjattu. Tefilin ja tzitzit ovat standardikokoa. Kukaan ei tee niistä suuria. Korban-uhria ei enää ole. Mutta juutalaiset edelleen pesevät kätensä ja rukoilevat: “Siunattu olet sinä Herra, meidän jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän pestä kädet.” Mutta kuinka vakavasta asiasta on kyse? Minun puolestani juutalaiset saavat maailman tappiin asti rauhassa pestä käsiään kenenkään kristityn heitä häiritsemättä.

Sanoin, että Toorassa käsketään sitomaan raamatunlausekotelo otsalle. Jos olemme tarkkoja, siinä sanotaan, että nuo sanat on sijoitettava silmien väliin. (5. Moos. 6:8) Kristitty, joka lukee Raamattua sola scriptura periaatteen mukaan, tietysti sitoo raamatunlausekotelon kirjaimellisesti silmien väliin. Onkin mielenkiintoista, että vaikka alkukielessä puhutaan selvästi silmistä, on tämä jae kuitenkin käännetty otsaksi sekä uudessa että vanhassa käännöksessä. Raamatunkääntäjämme täten ovat jostain syystä seuranneet juutalaista traditiota. Juutalaiset tietävät traditionsa ansiosta, että tässä tarkoitetaan linjaa silmien välissä, raamatunlausekotelo tulee siis sijoittaa keskelle päätä, mutta ei kirjaimellisesti silmien väliin, vaan hieman ylemmäs, hiusrajan tuntumaan otsalle. Moni erikoinen Tooran käsky saa täysin selväjärkisen selityksen tradition kautta luettuna. Juutalaiset eivät ole näitä traditioita kaikkia säveltäneet omasta päästään. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Samoin käsky “älä keitä vohlaa emänsä maidossa” (2. Moos. 34:26) kuulostaa erikoiselta, mutta juutalaisten tradition valaisee tätäkin käskyä – maitotuotteet eivät saa olla missään kosketuksessa lihatuotteiden kanssa. Miksi kristityt kuvittelevat, että rabbit olisivat omasta päästään keksineet näin erikoisen tulkinnan tästä jakeesta, vain hankaloittaakseen omaa elämäänsä? Moni kristitty luulee ymmärtävänsä Raamattua paremmin kuin juutalaiset. Toki te voitte lukea Raamattuanne kirjaimellisesti. Me juutalaiset luemme Tooraa tradition kautta, mikä on täysin raamatullista ja oikein.

Katolilaiset tekevät suuren numeron omasta traditiostaan. He esittävät osittain täysin asiallistakin kritiikkiä sola scriptura periaatetta kohtaan. Tähän kritiikkiin luterilaiset eivät ole arvollisella tavalla vastanneet. Katolisen kirkon traditio on kuulemma 2000 vuotta vanha. Kuten olen kirjoittanut Juho Sankamon Alkukirkon salaisuus kirjan arviossani, alkuseurakunta ei ollut yhtä kuin katolinen kirkko. Katolinen kirkko syntyi vasta paljon myöhemmin. Oli apostolista sukksessiota tai ei, katolisen kirkon traditio ei ole välittynyt apostoleilta kirkolle samaan tapaan kuin suullinen perimätieto Moosekselta fariseuksille. Tämän näemme jo siitä yksinkertaisesta syystä, että katolisen kirkon traditio opettaa rikkomaan kymmentä käskyä. Täten se ei voi olla apostolista traditiota. Sympatiseeraan kuitenkin tässä asiassa katolilaisia. Heillä on hyvin vanha traditio. Lähes 2000 vuotta. Traditio on tärkeä ja me tarvitsemme traditiota. Meillä juutalaisilla on noin 4000 vuotta vanha traditio. Kumpaa traditiota on loogisempaa seurata?

Kristityt usein moittivat meitä juutalaisia ja kysyvät, miksi teillä on noita perinnäissääntöjä. Kristityilläkö ei ole perinnäissääntöjä? Miksi kristityt paastoavat 40 päivää ennen pääsiäistä? Missä niin on määrätty Raamatussa? Koko kirkkovuosi ja jumalanpalveluksen liturgia perustuvat perinnäissääntöihin. Joulunvietto on yhtä perinnäissääntöjen ja ihmiskäskyjen juhlaa, on joulukuusi, joulukoristeita, jouluvaloja, joulukalenteria, joulupuuroa, joulukinkkua ja joulusaunaa, joulutontuista ja joulupukista puhumattakaan. Joten miksi kristityillä saa olla perinnäissääntöjä, mutta juutalaisilla ei?

Kuten huomasimme Matteuksen evankeliumitekstistä, perinnäissääntö, jolla kumottiin Tooran käsky, oli erittäin vakava asia Jeesuksen mielestä. Tänään kristityt sunnuntaikäskyllään, joka on perinnäissääntö ja ihmiskäsky, kumoavat Tooran harvinaisen selvän käskyn. Noudattaessaan ihmiskäskyä ja pyhittäessään sunnuntain kristityt rikkovat kymmentä käskyä. Tämä jos mikä on vakava asia. Käsien pesu on aika pieni rike tämän rinnalla.

Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Jeesus itse asiassa noudatti joitakin fariseusten perinnäissääntöjä. Jeesus meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan (Lk. 4:16). Toorassa käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Se on lepopäivä. Lepäämisen lisäksi Raamatussa käsketään sapattina pitämään pyhä kokous. Mutta synagoogalaitoksesta Toora ei puhu sanaakaan. Koko synagooga perustuu täten perinnäissääntöön, jota Jeesus noudatti. Samoin Jeesus ennen ateriaa siunasi leivän ja viinin. Tällaisesta ei ole mitään käskyä Toorassa, kyse oli fariseusten hyvin vanhasta perinnäissäännöstä, jota Jeesus noudatti ja itse asiassa opetti meitäkin noudattamaan asettaessaan ehtoollisen. Juutalaiset ovat muutaman tuhat vuotta siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla, joilla myös Melkisedek siunasi leivän ja viinin tullessaan Aabrahamia vastaan (1. Moos. 14:18). Nämä ruokoukset kuuluvat “Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat meille leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Tämä rukous on täten hyvin vanha ja on erittäin todennäköistä, että Jeesus siunasi leivän ja viinin juuri näillä sanoilla. Kirkoissammehan ehtoollisella itse asiassa ei leipää ja viiniä siunata millään sanoilla, todetaan vain, että Jeesus siunasi leivän ja viinin.

Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä. Jesajan mukaan sapatinpäivä on suuri ilopäivä (Jes. 58:13,14). Mutta Toorassa ei ole mitään ohjeita sapatin pyhittämiseen. Sapattiateria ja sapattikynttilöiden sytyttäminen ovat molemmat perinnäissääntöjä, mutta minä en sitten kerta kaikkiaan näe, mitä pahaa tässä traditiossa olisi. Minun mielestäni sapatin pyhittäminen juhlallisella aterialla kynttilöineen on täysin oikein, olkoonkin, että kyse on traditiosta. Kuinka usein kristityt sytyttelevät kynttilöitä? Ainakin jouluna useammassa kodissa loistaa joulukynttelikkö, enkä minä muista Raamatustani lukeneeni sellaisesta sanaakaan. Joten huomaamme, että sekä kristityillä että juutalaisilla on perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä ja traditioita. Heittäkäämme siis romukoppaan sellainen ajattelu, että uskovan ei tule olla yhdenkään perinnäissäännön tai tradition kanssa missään tekemisissä.

Näemme siis, että kaikki traditiot eivät ole pahasta. Voimme omatunto puhtaana aivan hyvin viettää joitakin traditioita. Herran pyhien juhlien pyhittäminen (3. Moos. 23) ilman mitään traditiota olisi hyvin köyhää. Miksi emme seuraisi pääsiäisenä juutalaisten ikivanhaa seder-järjestystä? Miksi siis emme seuraisi näissä asioissa juutalaisten traditiota? Sen toki myönnän, että on hyvä pitää mielessä, mikä on Tooran käsky ja mikä ihmiskäsky ja erottaa nämä toisistaan. Mutta sellaista kristittyjen keskuudessa yleistä ajattelua minä vierastan, että kaikki perinnäissäännöt ovat isästä perkeleestä. Pitäkäämme vain mielessä, että traditio ei saa koskaan kumota Tooran käskyä.

Nyt luen juutalaista lakia, perinnäissääntöjä, en suoraan Talmudista, koska siitä en ymmärtäisi sanaakaan, vaan teoksesta nimeltä Shulchan Aruch. Siinä on rautalangasta väännetty, mitä käskyjä juutalaisen tulee noudattaa. Kaikki on säädetty, alkaen siitä, kuinka aamulla tulee herätä. Siellä kerrotaan kumpi kenkä tulee sitoa ensin ja kummalla kädellä tulee pyyhkiä takapuoli. Siellä on kerrottu mitä rukoilla, mitä siunata, millä sanoilla ja miten. Kaikki on tarkoin säädetty. Juutalaiselle, joka on kasvanut pienestä asti juutalaisessa kodissa, näissä traditioissa ei ole mitään vaikeaa. Kaikessa on tarkoituksena erottaa saastainen pyhästä. Jokaisella käskyllä on jokin merkitys ja suurempi tarkoitus. Meidän silmissämme nämä käskyt saattavat näyttää oudoilta ja täysin hassuilta tai jopa mielipuolisilta, mutta itse näen niissä paljon viisautta. Soveltuvin osin en näe mitään ongelmaa siinä, että Jeesuksen Messiaan seuraaja noudattaa myös näitä perinnäissääntöjä. Joten pohtikaamme tarkkaan, josko sittenkin olisi paikallaan noudattaa joitakin perinnäissääntöjä.

3 thoughts on “Ihanat pahat perinnäissäännöt”

  1. “sapattikynttilöiden sytyttäminen ovat molemmat perinnäissääntöjä, mutta minä en sitten kerta kaikkiaan näe, mitä pahaa tässä traditiossa olisi.”

    Miten näet tämän lain käskyn suhteessa siihen, miten kirjoitit?

    2 Moos 35:3 Älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä, missä asuttekin.”

    1. Tämä on helppo. Sapattikynntilät sytytetään ennen sapattia, juutalaisen tradition mukaan ennen auringonlaskua. Joten sapattia ei siinä rikota.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *