Herran Pyhä Ehtoollinen

https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=93622167

Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta, salaisesti
leipään, viiniin yhdistyy.
Usko lahjan ottaa vastaan,
vaikka järki hämmästyy.

Virsi 221

Synoptiset evankeliumit kertovat Jeshuan viimeisellä aterialla siunanneen leivän ja viinin ja jakaneen ne opetuslapsille. Leivän ja viinin siunaaminen on tuhansia vuosia vanha juutalainen perinne, johon Toorassa ei ole mitään suoraa käskyä, mutta evankeliumeiden mukaan tämä oli käytäntö jo Jeshuan aikaan. Myös ruokkiessaan 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla pyhä teksti sanoo, että Jeshua siunasi ne.

Perinteinen juutalainen rukous leivän siunaamiseksi kuuluu “Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka tuot leivän maasta.” Viinin siunaaminen kuuluu “Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Molemmat rukoukset ovat hyvin vanhoja. On täysin mahdollista, että Jeshua käytti juuri näitä rukouksia siunatessaan viimeisellä ateriallaan leivän ja viinin.

Juutalaiset (ja me pakanat, jotka vietämme sapattia) siunaavat varsinkin sapattiaterialla leivän ja viinin näillä sanoilla. Sapattiateria on juhla-ateria, jolloin nautitaan sapatin levosta, ilosta ja rauhasta perheen ja ystävien kesken. Voisivatko pakanakristityt oppia jotakin juutalaisten sapattiateriasta? Kirkko valvoo tarkkaan, kuka saa osallistua ehtoolliselle. Kirkkolain mukaan Suomen Evankelisluterilaisen kirkon ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Luterilaisen kirkon sisällä kaikilla eri kirkkokunnilla ei ole ateriayhteyttä keskenään. Tulisiko meidän asettaa tällaisia rajoituksia sille, kuka saa nauttia yhteistä ateriaa ja kuka ei? Eikö juuri tämä ollut se syy, miksi Paavali julkisesti moitti Pietaria Galatalaiskirjeen luvussa kaksi?

Kirkossa näitä rukouksia ei lueta ehtoollisella. Jeshuan ehtoollisen asetussanat luetaan, mutta jos olemme tarkkoja, niin leipää ja viiniä ei suoranaisesti siunata. Miksi? Jos seuraamme Jeshuan esimerkkiä, eikö meidän tulisi siunata leipä ja viini?

Viimeisellä ateriallaan Jeshua oli aterialla opetuslastensa kanssa. Kyseessä oli siis ateria, johon kuului varmasti muutakin ruokaa kuin vain leipä ja viiniä. Kuka syö aterialla pelkkää leipää ja viiniä? Jos siis seuraamme Mestarimme Jeshuan esimerkkiä, niin tulisiko meidän nauttia juhlallinen eukaristiaseremonia kirkon alttarilla, jossa syödään mikroskooppisen ohut öylätti ja pieni sormustillinen viiniä? Vai nauttia kunnon juhla-ateria perheen ja ystävien kesken?

Huomaamme, että tästä evankeliumeiden kertomasta Jeshuan viimeisestä ateriasta on muodostettu kirkossa rituaali, joka jakaa kirkkokuntaa, ei yhdistä. Toki Jeshua sanoi, että tehkää tämä minun muistokseni, mutta mitä tarkkaanottaen meidän tulisi tehdä Jeshuan muistoksi? Eikö hän nauttinut aterian opetuslastensa kanssa, eikö täten meidän tulisi nauttia ateria ystävien kanssa, Vapahtajamme Jeshuan Messiaan kunniaksi ja muistoksi? Miksi tyytyä vain pieneen pyöreään öylättiin kirkon alttarilla sunnuntaijumalanpalveluksessa, kun me voisimme sen sijaan nauttia juhlallisen aterian ystävien kesken kaikkine herkkuineen?

Jeshua sanoi, että tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni. Johanneksen evankeliumissa luvussa 6 Jeshua sanoo “Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.” Toki tässä on kreikan sana ἀληθής, joka tässä on käännetty totiseksi, mutta sanakirjan mukaan tällä sanalla on enneminkin merkitys “totuudellinen” kuin kirjaimellisesti ja olemuksellisesti tosi. Sama kreikan sana esiintyy jakeessa Joh. 15:1, jossa Jeshua sanoo olevansa tosi viinipuu. Onko Jeshua kirjaimellisesti, olemuksellisesti viinipuu?

500 vuotta sitten Luther ja Zwingli väittelivät Marburgissa ehtoollisaineiden reaalipreesenssistä. Luther jankuttamalla jankutti, että tämä on minun ruumiini, mikä ei vakuuttanut Zwingliä. Molemmat lähtivät väittelystä kotiin omasta mielestään voittajina. Voimme toki lukea Raamattua kirjaimellisesti ja uskoa, että Jeshua sanoi ehtoollisaineiden olevan kirjaimellisesti ja olemukseltaan todellisesti hänen tosi ruumis ja tosi veri. Tai sitten voimme ottaa huomioon, että Jeshua opetti paljon vertauskuvin, käytti symbolista kieltä eikä karttanut allegorioita. Jehovan todistajat kääntävät Jeshuan ehtoollisen asetussanat “Tämä merkitsee minun ruumistani”. Toki he kääntävät tämän jakeen väärin, mutta viesti on selvä – Jeshua tarkoittaa, että nämä aineet, leipä ja viini, tarkoittavat hänen ruumistaan, eivät ole sitä kirjaimellisesti.

Mitä me saamme luterilaisten reaalipreesenssiopista tai katolilaisten transsubstantiaatio-opista? Mitä hyödymme, jos uskomme, että ehtoollisaineet ovat kirjaimellisesti Jeshuan tosi ruumis ja tosi veri? Huomaamme, mitä kirkoissa tästä on seurannut. Katolilaiset kumartavat ja palvovat monstranssia, jossa on konsekreoitua ehtoollisleipää. Luterilaisilla on kirkoissaan koristeellisia kaappeja, joissa säilötään konsekroitua ehtoollisleipää, siis Kristuksen tosi ruumista. Olen pahoillani, että joudun sanomaan näin suoraan, mutta usko siihen, että leipä olisi kirjaimellisesti Jeshuan tosi ruumis ja viini tosi veri, on täysin absurdia ja naurettavaa. Tämä saattaa loukata kristittyjä, mutta on sangen pientä verrattuna siihen, millaista kieltä Luther käytti juutalaisista.

Ymmärtäisin, jos leivässä tapahtuisi jokin muutos, jos se todellakin siunatessa muuttuisi ihmisen lihaksi, mutta kun siinä ei voida havaita mitään muutosta. Samoin viini pysyy viininä. Joten mitä jos vain lapsen uskolla ottaisimme tämän asian vastaan – Jeshua tarkoitti, että leipä tarkoittaa hänen ruumistaan ja viini hänen vertaan, ne eivät ole sitä kirjaimellisesti.

Joten ehtoollinen, jatkossa en aio osallistua seurakuntani ehtoolliselle. Keskustelua siitä, mitä Jeshua tarkoitti meidän tekevän hänen muistokseen on käytävä. Onko se sapattiateria, juhlallinen ateria ystävien kesken, vai jotain muuta? Toki Paavalin mukaan ehtoollinen on erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Mutta voimmeko erottaa sen kokonaan siitä kontekstista, jossa Jeshua itse sen asetti – joka oli ateria ystävien kesken? Oli niin tai näin, jatkossa aion siunata sapattina perjantai-iltana leivän ja viinin, jakaa ne perheen ja ystävien kesken ja tehdä sen Jeshuan muistoksi. Tämä ei voi olla väärin.

7 thoughts on “Herran Pyhä Ehtoollinen”

  1. Late kirjoitti: -Joten ehtoollinen, jatkossa en aio osallistua seurakuntani ehtoolliselle.

    Tarkoitatko tällä luterilaista kirkkoa vai Hämeen messiaanisia? Olekon ymmärtänyt oikein, että olet myös luterilaisen kirkon jäsen? Kenen kanssa et aio osallistua ehtoolliselle? Voitko kertoa lähemmin, miksi et aio?

    1. En enää kuulu luterilaiseen kirkkoon. Jatkossa en aio osallistua Hämeen Messiaanisten ehtoollisille. Turha rituaali.

      1. Käsitykseni mukaan Hämeen messiaanisten kokouksessa ehtollinen on keskeinen osa kokousta. Oletko jäänyt kokonaan heidän kokuksistaan pois vaan jätätkö vain ehtollisen väliin? Onko Hämeen messiaanissa jotain sellaista oppia tai opetusta, mikä saa sinut jäämään pois Hämeen messiaanisten ehtolliselta?

        1. En koe ehtoollista oikeaksi, siinä kaikki. Jeshua vietti ateriaa opetuslasten kesken, enkä näe, että tällainen rituaali olisi mitä Jeshua tarkoitti. Ei mitän dramatiikkaa. Käyn edelleen kokouksissa.

          1. Kiitos vastauksista. Miten muut Hämeen messiaaniset ovat ottaneet sen asian vastaan, ettet jää kokoukseen syömään ehtoollista heidän kanssaan?

  2. Late kirjoitti: – Keskustelua siitä, mitä Jeshua tarkoitti meidän tekevän hänen muistokseen on käytävä. Onko se sapattiateria, juhlallinen ateria ystävien kesken, vai jotain muuta? Toki Paavalin mukaan ehtoollinen on erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Mutta voimmeko erottaa sen kokonaan siitä kontekstista, jossa Jeshua itse sen asetti – joka oli ateria ystävien kesken?

    Minä olen sitä mieltä, että Paavali tarkoitti ehtoollisella koko ateriaa, joka tyydyttää nälän ja täyttää vatsan. Aina kun syömme leipää ja juomme viiniä ruokajuomaksi, se on ehtollinen. Sen takia Paavali sanoo, “niin usein kuin syötte…” Alkuseurakunta ruokaili usein yhdessä ja perhe ruokailee myös usein yhdessä.

    Tämä voi olla vaikeatajuinen asia, mutta Johanneksen evankeliumin luvussa 6 Jeshua kertoo syyn, miksi leipää ja viiniä nautitaan hänen muistokseen. Kyse on uhriateriasta, jonka voisi ehkä riinastaa nimenomaan yhteysuhriin, joka on yhteys nimenomaan Krituksen antamaan uhriin. Minun mielestä Messiaan uriateria on profetoitu mm. Jesajan kirjassa.

    Jes 55:1 Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
    2 Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
    3 Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.

    Jes 62:8 Oikean kätensä, vahvan käsivartensa kautta Herra on vannonut: — Sinun viljaasi minä en enää anna vihollistesi ruoaksi, eivätkä muukalaiset enää juo sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt,
    9 vaan ne, jotka viljan korjaavat, sen myös syövät ylistäen Herraa, ja ne, jotka kokoavat rypäleet, ne myös juovat viinin minun pyhäkköni esipihoissa.
    10 Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
    11 Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: — Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.
    12 Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.

    Joh 6:48 Minä olen elämän leipä.
    49 Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.
    50 Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole.
    51 Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
    52 Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: “Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?”
    53 Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
    54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
    55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
    56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
    57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.
    58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

    1 Kor 6:16 Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?
    17 Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.
    18 Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa?

    1 Kor 5:6 Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?
    7 Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu.
    8 Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *