Petri Paavolan eksyttävä lakiopetus

Petri Paavola on kotisivuillaan julkaissut peräti neljä kirjoitusta lakia vastaan. Selvästi hän ei ole saanut ajatuksiaan kasaan, vaan on joutunut täydentämään aiemmin sanomaansa moneen kertaan. Tässä minun vastine kaikkiin Paavolan kirjoituksiin.

Ensimmäisessä kirjoituksessaan Paavola siteeraa jakeita Mt. 5:17-19 ja myöntää, että Jeesus ei kumonnut lakia, mutta kysyy sitten, miten on mahdollista, että Jumalan laki on edelleen voimassa, vaikka uusi liitto on kumonnut vanhan liiton? Niinpä. Seuraavaksi Paavola myöntää, että uudessa liitossa Jumalan lain järjestys on edelleen voimassa. Paavola varoittaa, että on vaarallista opettaa ettei uudessa liitossa ole mitään lakia voimassa.

Paavola siteeraa jakeita Hepr. 7:11-12, 1. Kor. 9:21 ja Room. 13:8-10 ja sanoo “Herran Jeesuksen sovituksen ja lunastuksen kautta sekä vanhan liiton kumoutumisen kautta kumoutui vanhan liiton pappeus, jonka tilalle tuli Uuden Liiton pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, jossa Herra Jeesus on Ylimmäinen Pappi. Pappeuden muutos sai aikaan lain muutoksen, joka tarkoittaa sitä, että vanhan liiton lakijärjestys kumoutui ja sen tilalle tuli uusi Kristuksen Laki Uuden Liiton järjestyksen mukaan.” Näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Jeesus on ylipappi Melkisedekin järjestykseen mukaan, joka tarkoittaa sitä, että Aaronin pappeuden säädökset eivät koske Jeesusta. Tämä Jeesuksen Melkisedekin järjestyksen mukainen pappeus ei kumonnut Aaronin pappeutta, näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Hepr. 7:12 maininta siitä, että pappeuden muuttuessa tapahtuu lain muutos, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että pappeuden vaihtuessa Aaronin pappeudesta Melkisedekin pappeudeksi Aaronin järjestyksen säädökset eivät koske Melkisedekin järjestyksen mukaista ylipappia. Se että laissa tapahtuu muutos ei tarkoita, että Mooseksen laki on nyt kokonaan kumottu uuden ylipapin myötä. Jos Mooseksen laki olisi kumottu, mitkä kaikki käskyt on kumottu? Tähän ei Paavola osaa vastata. Onko kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky, jotka löytyvät Toorasta, kumottu ristillä? Saako uudessa liitossa tappaa, varastaa, tehdä huorin, polttaa lapsia Molokille ja harrastaa homoseksiä, laissahan tapahtui muutos pappeuden vaihtuessa?

Paavola kirjoittaa “Herra Jeesus on ainoa, joka kykeni täyttämään lain ja Hän teki sen meidän puolestamme, koska me emme siihen pysty, että me saisimme syntimme anteeksi ja yhteyden Jumalaan uskon kautta Herrassa Jeesuksessa.” Kertokaa minulle, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että me emme pysty lakia täyttämään ja että Jeesus on täyttänyt lain puolestamme? Tätä samaa viestiä toitotetaan joka tuutista keskustelufoorumeilla. Kuitenkin Raamattu sanoo, että laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3) ja että me pystymme täyttämään lain (5. Moos. 30:14). Tämä on Jumalan sana. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että laki on meidän mahdoton täyttää.

Paavola siteeraa jakeita Lk. 22:19-20 jossa Jeesus ehtoollisen asettamisen yhteydessä kertoo uudesta liitosta, sekä jakeita Jer. 31:31-33 joka on tärkeä Vanhan testamentin profetia uudesta liitosta. Jeremia kertoo alkukielen mukaan tässä kohtaa, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme.

Paavola vääntää tämän profetian pahasti kieroon: “Paavali opetti ettei hän ole ilman Jumalan lakia, koska hän on Kristuksen Lain alainen. Kristuksen Laki ei ole sama asia kuin vanhan liiton järjestys, eikä sama asia kuin vanhan liiton lakijärjestys. Kristuksen Laki on Jumalan laki, jota Herra Jeesus ei kumonnut, mutta Hänen sovituskuolemansa ja syntiuhrinsa veren vuodatuksen kautta Hän sai aikaan lain muutoksen, Uuden Liiton, jossa Jumalan laki on kirjoitettu uskovan sydämeen, koska Pyhä Henki antaa uskovalle voiman elää Uudessa Liitossa Kristuksen Lain mukaisesti.” Paavola väittää, että Kristuksen laki ei ole sama asia kuin Mooseksen laki. Ihanko totta? Missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki, ja mitä se pitää sisällään? Jos Kristuksen laki on eri kuin Mooseksen laki, mistä me tiedämme, mitkä käskyt on kumottu ja mitkä kuuluvat Kristuksen lakiin? Tätä asiaa Paavola ei valaise missään kohtaa. Jos Jeremian profetia uudesta liitosta tarkoittaa sitä, että uudessa liitossa uskovan sydämeen on kirjoitettu jokin toinen laki kuin Mooseksen laki, niin Jeremian maininta siitä, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme on vähintäänkin harhaanjohtava. Jos uudessa liitossa jokin uusi laki kirjoitettaisiin sydämiimme, Jeremia ei kirjoittaisi, että Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, vaan hän sanoisi suoraan, että uudessa liitossa minä olen kirjoittava uuden lain teidän sydämiinne. Jos uudessa liitossa Toora on kumottu ja jokin uusi laki kirjoitetaan meidän sydämiimme, ainoakaan Vanhan testamentin profeetoista ei osaa kertoa tästä mullistavasta muutoksesta.

Seuraavaksi Paavola vääntää mestarillisella tavalla Raamatun sanaa kieroon, kuin itse paholainen. Hän kehtaa lainata jakeita Room. 3:29-31:

“Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”

Paavola väittää, että “me vahvistamme lain” tarkoittaa, että me vahvistamme lain muutoksen. Tällaista asiaa ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavali tässä kohtaa vahvistaa Tooran, hän ei puhu sanaakaan lain muutoksesta. On täyttä Paavolan oman mielikuvituksen tuotetta, että tässä kohtaa Paavali muka tarkoittaisi, että Paavali vahvistaa lain muutoksen. Paavola kirjoittaa: “Herra Jeesus täytti lain sekä sai aikaan lain muutoksen, Uuden Liiton lakina, joka on Kristuksen Laki (Uuden Liiton Jumalan laki), sillä Hän ei kumonnut lakia, koska laki on muuttunut ja on muuttuneessa tilassa Uudessa Liitossa, mutta ei kokonaan poistettu, eikä enää vanhan liiton järjestyksen mukainen.” Paavola esittää, että Jeesus täytti lain ja sai aikaan lain muutoksen, mutta ei kumonnut lakia. Näin Paavola pystyy harmonisoimaan oman oppinsa Jeesuksen vuorisaarnassa lausuttujen sanojen kanssa. Jeesus siis ei kumonnut lakia, mutta sai aikaan lain muutoksen. Tämäkin on törkeää Raamatun sanan vääristelyä. Kun Jeesus sanoo jakeissa Mt. 5:17-19 että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, se tarkoittaa tietenkin, että laissa ei tapahtunut pienintäkään muutosta. Jos Jeesus olisi muuttanut lakia, se olisi tietenkin tarkoittanut lain kumoamista. Edelleen Paavola ei osaa täsmentää, mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa uudessa liitossa.

Paavola lainaa Roomalaiskirjettä:

“Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” (Room. 6:14)

Mutta jättää heti seuraavan jakeen pois:

“Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!” (Room. 6:15)

Paavola selittää, että uudessa liitossa emme ole lain alla, vaan armon alla, mikä onkin aivan oikein. Mutta kuten Paavali jatkaa seuraavassa jakeessa, jota Paavola ei siteeraa, emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä. Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista eikä mitään muuta (1. Joh. 3:4) tämä tarkoittaa, että meidän on noudatettava lakia, koska emme saa tehdä syntiä. Paavalin terminologiassa lain alla oleminen ei tarkoita lain noudattamista, vaan sitä, että turvaa oman pelastuksensa lain tekoihin. Emme siis ole lain alla, koska turvaamme yksin Kristuksen armoon, mutta meidän on noudatettava lakia. Missään kohtaa Raamattua meille ei anneta lupaa tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12).

Paavola toteaa aivan oikein, että kukaan ei voi pelastua lakia noudattamalla ja siteeraa jakeita Gal. 3:10-21. Paavola sanoo aivan oikein, että ne jotka turvaavat pelastuksensa lain tekoihin ovat Paavalin mukaan kirouksen alla. Näin tekevät monet keskustelufoorumeilla, jotka väittävät, että pelastukseen vaaditaan omia tekoja. Katso kirjoitukseni Pelastus on yksin armosta. Raamatun selvä todistus on, että pelastus on yksin armosta ilman mitään omia tekoja. Tämä on Jumalan sana. Monet ovat eksyneet pois Raamatun suorasta opetuksesta, niin messiaaniset kuin helluntailaisetkin, ja opettavat, että pelastukseen vaaditaan sitä sun tätä. Mutta miksi Paavola korostaa tätä asiaa? Saammeko muka tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia, koska kukaan ei pelastu lakia noudattamalla? Emme tietenkään saa. Paavali sanoo suoraan, että armon alla emme saa tehdä syntiä (Room. 6:15). Meidän täten on noudatettava lakia.

Paavola sanoo, että ennen vanhan liiton lain antamista oli olemassa Aabrahamille annettu uskon lupaus ja että vanhan liiton laki ei kumonnut tätä lupausta. Ei kumonnutkaan, eikä myöskään Aabrahamille annettu lupaus kumonnut myöhemmin Siinailla annettua lakia.

Paavola sanoo, että vanhan liiton laki annettiin rikkomusta tähden ja se oli voimassa vain siihen asti, kunnes tulee se siemen, jolle uskon lupaus oli annettu, Jeesus Kristus. Sitten Paavola sanoo, että vanhan liiton lakijärjestys kumoutui kokonaan Herran Jeesuksen sovitustyön kautta, ja näin olemme irti laista. Miten vanhan liiton laki saattoi kumoutua kokonaan, kun Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto? Kuka lain kumosi, jos kerran Jeesus ei sitä kumonnut? Ja onko Paavola aivan tosissaan, että koko vanhan liiton laki kumottiin ristillä? Kumottiinko siis kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky ristillä? Paavola ei kertaakaan selitä, mistä voimme tietää mikä käsky kumottiin ja mikä on edelleen voimassa. Usein siteerataan jaetta Lk. 16:16 “Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.” mutta unohdetaan heti seuraava jae, joka sanoo: “Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.” Raamattu siis sanoo todellakin, että laki on Johannekseen asti, mutta se ei tarkoita, että lakia olisi milloinkaan kumottu, koska heti seuraavassa jakeessa Jeesus toistaa saman minkä on vääntänyt rautalangasta jo vuorisaarnassa, että laista ei häviä yksikään piirto.

Paavola sanoo, että olemme irti vanhan liiton laista ja kuolleet pois sen vankeudesta. Missä kohtaa Raamattua Jumalan pyhän, vanhurskaan ja hyvän lain noudattamista kutsutaan vankeudeksi? Ei ainakaan psalmissa 119, jossa psalmisti kertoo rakastavansa Jumalan lakia, hän sanoo, että laki on kalliimpi kuin kulta ja makeampi kuin hunaja ja että niillä on suuri rauha, jotka rakastavat Tooraa. Paavola sanoo, että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emme vanhan liiton mukaan. Missä kohtaa Raamattua kerrotaan uudesta liitosta, jossa nuodatamme jotain muuta lakia kuin Tooraa? Ei missään kohtaa profeettoja ainakaan. Paavola kirjoittaa “Jumalan palveleminen Hengen uudessa tilassa tarkoittaa Uudessa Liitossa olevaa uskon kuuliaisuutta ja uskon vaellusta Kristuksen Lain mukaan Pyhän Hengen voiman kautta, koska Herra Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti sen.” Jälleen Paavola myöntää, että Jeesus ei kumonnut lakia, mutta väittää, että me vaellamme jonkin uuden lain mukaan ja aiemmin Paavola sanoi suoraan, että koko vanhan liiton laki kumottiin ristillä. Paavola siis väittää että lakia ei ole kumottu, mutta se on kumottu. Näin hänen on pakko vääntää Raamatun sanoo kieroon, koska ei voi päästä yli siitä tosiasiasta, että Jeesus sanoo suoraan, että hän ei ole tullut kumoamaan lakia. Paavola sanoo, että vaikka olemme irti vanhan liiton laista, niin emme ole irti Kristuksen laista. Jälleen Paavola ei osaa täsmentää, olemmeko todella irti kymmenestä käskystä ja rakkauden kaksoiskäskystä. Jos annettiin uusi laki, Kristuksen laki, joka kumosi Mooseksen lain, mikä käsky tarkkaan ottaen kumottiin ja mikä on edelleen voimassa? Millä kriteereillä päätämme, mikä käsky kuuluu Kristuksen lakiin ja mikä ei? Tämä on aiheellinen ja tärkeä kysymys, johon Paavola ei osaa vastata.

Paavola lainaa jakeita Gal. 3:23-25 jossa sanotaan, että laki on meille kasvattaja Kristukseen, mutta uskon tultua emme enää ole kasvattajan alaisia. Täten emme ole lain alaisia. Mutta tämänhän me jo tiesimme, emme ole lain alla, koska uskomme pelastuvamme yksin Kristuksen armosta, emme lain tekojen kautta. Mutta se että emme ole lain alla, ei tarkoita, että saamme tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia (Room. 6:15).

Paavola lainaa jakeita Ef. 2:14-16 jossa sanotaan, että Kristus mursi juutalaisia ja pakanoita erottavan väliseinän, vihollisuuden muurin, ja teki “tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä”. Tässä viitataan ilmeisesti temppelin väliseinään, joka erotti pakanat juutalaisista. Mutta missään kohtaa Tooraa ei käsketä rakentaa temppeliin pakanoita erottavaa väliseinää. Minkä säädöksen siis Jeesus kumosi? Hän kumosi symbolisesti juutalaisten omasta päästään keksimän perinnäissäännön, joka erotti pakanat juutalaisista. Näin Kristuksessa me pakanat olemme päässeet lähelle, meidät on oksastettu Israeliin ja mekin olemme Aabrahamin jälkeläisiä ja pääsemme mukaan pyhään perheeseen. Sanotaanko tässä, että Jeesus kumosi ristillä koko Mooseksen lain, kumosi kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyn? Ei sanota.

Nyt seuraava Paavolalta aivan mestarillinen esimerkki siitä, kuinka Jumalan sanaa väännetään kieroon. Suora lainaus:

“koska Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti lain, niin Hänen syntiuhrinsa Hänen veressään sai aikaan lain muutoksen, ja siten käskyjen lain säädösten tehottomaksi tekeminen ristin puulla tarkoittaa vanhan liiton lakiliiton järjestyksen ja vanhan liiton kumoutumista, ei Kristuksen Lakia Uuden Liiton järjestyksen mukaan.”

Eli siis koska Jeesus ei kumonnut lakia, hänen syntiuhrinsa sai aikaan lain muutoksen, joka tarkoittaa lain kumoutumista. Eli siis se että Jeesus ei kumonnut lakia, tarkoittaa, että hän kumosi lain. Mitä tähän voi sanoa? Paavola on todella pihalla tässä asiassa selityksinensä. Jeesus sanoo suoraan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, tämä on Jumalan sana. Tämän selvän totuuden tulisi olla se linssi, jonka kautta tutkimme Paavalin vaikeammin tulkittavia jakeita, eikä päinvastoin.

Paavola sanoo “Jumalan laki kirjaimena ei anna voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti, vaan kertoo ja opettaa siitä mikä on Jumalan hyvä tahto.” Eli siis Paavolan mukaan Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki ei anna voimia noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Ilmeisesti Jumalan laki on meille ansa, joka on annettu meille kompastukseksi, mutta kuten aiemmin sanoin, Raamattu todistaa, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14; 1. Joh. 5:3). Psalmi 119 kertoo paljon siitä, että me todellakin Jumalan lakia nuodattamalla olemme siunattuja kaikessa mitä teemme. On suurta harhaoppia väittää, että Jumalan pyhä laki muka olisi täysin voimaton. Näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola väittää sinnikkäästi, että langennut ihminen ei kykene täyttämään lakia, mikä on täysin vastoin Raamatun opetusta. Me voimme täyttää Jumalan lain, tämä on Jumalan sana. Paavola toistaa, että kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan pelastus on Jumalan lahja. Onhan sellaista harhaoppia liikkeellä, että pelastukseen vaaditaan omia tekoja, mutta ainakaan minä en sellaista opeta. Me pelastumme yksin armosta, mutta uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä (Room. 6:15) vaan meidän on noudatettava Jumalan pyhää lakia.

Paavola toistaa jälleen samaa harhaoppia, että kukaan ei mukamas voi täyttää Jumalan lakia ja vain Jeesus saattoi täyttää lain ja täytti lain meidän puolestamme, ilmeisesti siksi, että meidän ei tarvitsisi lakia noudattaa.

Paavola toistaa jälleen samaa mantraa, että kukaan ei tule vanhurskaaksi lain tekoja noudattamalla. Ilmeisesti Paavola rivien välistä vihjaa, että koska laki ei pelasta, meidän ei lakia tarvitse nuodattaa.

Paavola siteeraa jakeita Room. 3:21-26 jossa Paavali sanoo, että Jumalan vanhurskaus tulee Jeesuksen Kristuksen kautta kaikille jotka uskovat, kaikki ovat syntiä tehneet ja saavat lahjaksi vanhurskauden. Tämän me kaikki tiedämme. Pelastus on lahja, yksin armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Mutta saammeko siis tehdä armon alla syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, koska emme ole lain alla? Paavalin suora vastaus on, että emme saa (Room. 6:15). Paavola väittää, että kukaan ei kykene täydellisesti elämään Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Tämä on vain osittain totta. Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntisiä, tämä on Raamatun totuus. Mutta laissa ei ole mitään vikaa, laki ei ole meille annettu raskaaksi taakaksi (1. Joh. 5:3) vaan Raamattu sanoo, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14). Ilmeisesti Paavolalla on taustalle sellainen ajatus, että koska kukaan ei mukamas voi täydellisesti noudattaa Jumalan lakia, saamme siis vapaasti tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan lakia. Paavola toistaa jälleen samaa mantraa, että kukaan ei voi pelastua Jumalan pyhää lakia noudattamalla, pelastus tulee uskon kautta. Paavola toistaa jälleen saman väitteen, että uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki (jota Paavola ei missään kohtaa osaa määritellä) ja väittää, että Herra Jeesus ei kumonnut lakia, vaan teki siihen muutoksen. Eli siis Paavolan mielestä lain muuttaminen ei ole lain kumoamista, ja se että Jeesus muutti lain, tarkoittaa että laista ei kadonnut pieninkään piirto. Kun siis Jeesus vuorisaarnassa sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, Paavolan mielestä se tarkoittaa että Jeesus muutti lain ja koko Mooseksen laki ristillä kumottiin.

Paavola lainaa jakeita 1. Piet. 2:24 ja toteaa aivan oikein, että Jeesus kantoi meidän syntimme ristinpuuhun. Tämä on tietysti totta, mutta ei liity mitenkään siihen, että Mooseksen laki olisi naulittu ristinpuuhun.

Paavola siteeraa tärkeää mutta vaikeaa jaetta Kol. 2:14:

“ja pyyhki pois (eksaleifo) sen kirjoituksen (kheirografon) säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.”

“And by his commandments he cancelled the written bond of our sins, which stood against us; and he took it out of the way, nailing it to his cross – George Lamsa’s English Peshitta translation”

Paavola myöntää, että hyvin yleinen väärä käsitys, että Jumalan laki olisi naulittu ristille. Paavola sanoo, että on väärin opettaa, että koko Jumalan laki olisi naulittu ristille. Paavola toistaa jälleen samaa mantraansa, että koska Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti lain ja Jeesuksen kautta tuli lain muutos, joka tarkoittaa, että uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki. Mutta vieläkään Paavola ei suostu myöntämään, että on täysin absurdia väittää, että lain muutos muka olisi mahdollinen ilman että lakia olisi kumottu. Jos Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, se ei todellakaan tarkoita, että Jeesus olisi muuttanut lakia. Paavola ei vieläkään selitä, missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki, mistä me voimme tietää mikä käsky on kumottu ja mikä on edelleen voimassa, jos laissa tapahtui muutos, mikä käsky muuttui ja mikä pysyi ennallaan. Paavola opetta aivan oikein, että tässä jakeessa Kol. 2:14 kirjoitus säädöksineen tarkoittaa meidän syntejämme, jotka naulittiin ristille. Jumalan lakia siis ei naulittu ristille, sehän olisi aivan absurdia. Jos koko laki olisi naulittu ristille, kuten nettifoorumeilla useat opettavat, sehän tarkoittaisi, että uudessa liitossa ei ole mitään lakia, ei täten mitään syntiäkään, eikä mitään tarvetta Jeesuksen pelastustyölle ja me saisimme tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Paavola opettaa aivan oikein kreikan sanasta kheirografon, joka tarkoittaa ennemmin velkakirjaa kuin mitään Jumalan säätämää lakia. Paavola opettaa aivan oikein, että meidän syntimme naulittiin ristille, ei Jumalan lakia.

Paavola toistaa jälleen ties kuinka monetta kertaa, että Jeesus ei kumonnut lakia vaan muutti lain. Paavolan mielestä siis lain muuttaminen ei tarkoita lain kumoamista. Mutta missä kohtaa Raamattua sanotaa, että Jeesus muutti lain? Luku ja jae kiitos. Ja jos Jeesus muutti lain, miksi Paavola ei kerro meille, mikä säädös on muutettu ja mikä on pysynyt ennallaan? Missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki?

Paavola otsikoi opetuksensa seuraavan osion mielestäni aivan oikein: “Kaksi vaaraa – lain alle joutuminen ja laittomuudessa eläminen” – on todellakin olemassa kaksi vaaraa, uskoa pelastuvansa lain kautta, ja uskoa, että saa tehdä mielin määrin syntiä uudessa liitossa, syödä saastaista, häpäistä sapattia ja tanssia kuusen ympärillä tonttulakki päässä.

Paavola siteeraa jaetta Gal. 5:4, jossa Paavali toteaa, että ne ovat langenneet pois armosta, jotka yrittävät lain kautta tulla vanhurskaiksi. Kuten olen jo sanonut, minä on opeta, että lain kautta kukaan pelastuisi, toisin kuin eräät nettifoorumeilla. Paavola siteeraa tärkeää jaetta Ef. 2:8,9 jossa Paavali sanoo, että pelastus on Jumalan lahja, meidät on pelastettu uskon kautta, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Tämä on keskeinen ja tärkeä jae, joka suoraan opettaa sitä totuutta, jonka voimme lukea monesta kohtaa Raamattua – että pelastus on yksin armosta. Mutta Paavola ei oikein ymmärrä mistä tässä on kyse. Paavola kirjoittaa: “Jos ei ymmärrä sitä, että Herra Jeesus kumosi vanhan liiton järjestyksen sekä lakiliiton käskyjen noudattamisen vaatimuksen, niin silloin on vaarassa ajautua lain alle ja pois armosta ja Kristuksesta.” Paavolan mielestä siis silloin ajautuu lain alla ja pois armosta, jos noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Ne ovat kirouksen alla ja langenneet pois armosta, jotka yrittävät pelastua omien tekojensa kautta. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että olet langennut pois armosta, jos noudatat Jumalan pyhää lakia. Paavola sanoo, että Paavali varoitti joutumasta vanhan liiton lain alaisuuteen. Missä kohtaa Raamattua Paavali varoittaa meitä noudattamasta Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, Tooraa? Ei missään kohtaa. Paavali varoittaa turvaamasta pelastusta omiin tekoihinsa, ottamasta ympärileikkausta, jota missään kohtaa Raamattua ei säädetty pakanoille, mutta Paavali ei missään kohtaa varoita meitä noudattamasta Tooraa, joka Paavalin mukaan on Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä lakia (Room. 7:12).

Paavola varoittaa aivan aiheesta, että jos ajattelee, että mikään laki ei meitä koske, silloin on vaarassa ajautua laittomuuten, mikä on toinen oja, johon voimme sortua.

Paavola kirjoittaa: “Herra Jeesus sanoi ettei Hän tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen, eikä laki (Kristuksen Laki) katoa ennen kuin taivas ja maa katoavat.” Paavolan mielestä siis Jeesus puhui vuorisaarnassa Kristuksen laista, josta ei katoa pieninkään piirto. Jeesus käyttää tässä kreikan sanaa nomos, jonka taustalla varmasti on heprean sana Torah, Toora. Olisi todella harhaanjohtavaa Jeesukselta puhui Toorasta, mutta tarkoittaa sillä jotakin muuta kuin Mooseksen lakia. Jeesuksen aikalaisilla ei ollut mitään käsitystä mistään uudesta Kristuksen laista. Kun Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, Jeesuksen kuulijat 100% varmuudella ymmärsivät Jeesuksen puhuvan Toorasta, Mooseksen laista, Jumalan pyhästä, vanhurskaasta ja hyvästä laista. Jos Jeesus muutti lain ja korvasi Mooseksen lain Kristuksen lailla, Jeesus ei olisi ikinä lausunut näitä sanoja vuorisaarnassa.

Paavola opettaa seuraavaksi aivan oikein, että lain suurin käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Molemmat käskyt ovat suoraan Toorasta, Jeesus siteerasi suoraan Tooraa, hän ei keksinyt omasta päästään mitään uutta lakia.

Paavola opettaa aivan oikein, että rakkaus on lain täyttymys.

Vihdoinkin Paavola esittää kysymyksen, johon olen jo pitkään kaivannut vastausta, onko kymmenen käskyä voimassa, sehän kun kuului vanhan liiton käskyihin? Paavola sanoo, että ne ovat voimassa, koska Paavali siteeraa kymmentä käskyä. Paavola esittää, että kymmenen käskyä olivat voimassa jo ennen vanhan liiton lain antamista, koska Toora sanoo Aabrahamin noudattaneen Jumalan käskyjä, säädöksiä ja opetuksia (1. Moos. 26:5). Paavola ei kuitenkaan osaa uskottavasti selittää, miksi heprean sana Torah tässä kohtaa tarkoittaisi juuri kymmentä käskyä. Paavola opettaa aivan oikein, että Aabraham luettiin vanhurskaaksi uskon kautta, ei lain noudattamisen ansiosta. Mutta tästähän me olemme jo pitkään olleet samaa mieltä.

Paavola toistaa jälleen samaa, että Jeesus ei kumonnut lakia, vaan sai aikaan lain muutoksen ja asetti voimaan Kristuksen lain. Jos niin mullistava muutos tapahtui, että Jumalan pyhä laki muutettiin ja se sijaan asetettiin voimaan jokin toinen laki, Kristuksen laki, on erikoista, että Jeesus ei tästä asiasta mainitse sanaakaan vuorisaarnassa, vaan päinvastoin opettaa, että laista ei katoa pieninkään piirto. Paavola toistaa itseään runsaasti, ilmeisesti siksi, koska hänellä ei ole mitään muuta keinoa vakuuttaa ihmisiä tästä ilosanomastaan, että Mooseksen laki on kumottu ja jokin määrittelemätön Kristuksen laki on asetettu voimaan sen sijaan. Paavola ei osaa selittää, miksi Jumalan laki, joka on pyhä, vanhurskas ja hyvä, ja jossa ei ollut mitään vikaa, piti korvata toisella lailla.

Paavola siteeraa jälleen jaetta Room. 3:31:

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”

Paavola esittää aivan oikein, että usko ei mitätöi ja kumoa lakia, koska uskon kautta vahvistetaan laki. Mutta sitten Paavola tekee ovelan tempun ja väittää, että Paavali ei tarkoittanut vanhan liiton lain vahvistamista, vaan uuden liiton Kristuksen lain vahvistamista. Jos Paavali olisi tarkoittanut jotakin muuta lakia kuin Tooraa, hän ei olisi käyttänyt tässä kohtaa kreikan sanaa nomos, joka selkeästi tarkoitti vanhan liiton Mooseksen lakia, Tooraa.

Paavola opettaa aivan oikein, että Room. 10:4 “Sillä Kristus on lain loppu (telos)” kreikan sana telos tarkoittaa loppua, täyttymistä ja päämäärää. Paavola esittää, että tämä kreikan sana telos tulisi ymmärtää sen kolmessa eri merkityksessä, että Kristus lopetti vanhan liiton järjestyksen, että Jeesus täytti lain puolestamme, että Jeesus on lain päämäärä, sillä “Kristuksen lain kautta opimme tuntemaan Jeesusta”. Mutta koska missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus olisi lakkauttanut eli lopettanut Mooseksen lain, voimme hylätä tämän ensimmäisen tulkinnan. Koska missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus täytti lain puolestamme, voimme hylätä toisen tulkinnan. Jäljelle jää kolmas tulkinta, että Jeesus on lain päämäärä, joka on sopusuhteessa Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Koska Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto, voimme sanoa varmasti, että Kristus ei ole lain loppu, vaan päämäärä.

Paavola siteeraa jälleen jakeita Room. 3:31 ja Jer. 31:31-33 ja esittää, että Jeremian mukaan uusi liitto ei ole samanlainen kuin vanha liitto. Paavolalta jää kuitenkin huomaamatta, että Jeremian mukaan Toora kirjoitetaan uudessa liitossa meidän sydämiimme, ei mitään Kristuksen lakia, jota ei määritellä missään kohtaa Raamattua. Jälleen Paavola toistaa samaa harhaoppiaan, että uudessa liitossa Kristuksen laki kirjoitetaan meidän sydämiimme ja että uskon kautta me vahvistamme Kristuksen lain, ei vanhan liiton järjestystä.

Seuraavassa kirjoituksessaan, jonka Paavola on päättänyt kirjoittaa saatuaan palautetta, Paavola toistaa saman asia, että lain muutos muutti Jumalan lain opetuksen ja kumosi vanhan liiton lakijärjestyksen. Minäkin lähetin Paavolalle palautetta, mutta en saanut vastausta koskaan, toki kohteliaan viestin, Jossa Paavola lupasi palata asiaan, kunhan häneltä aikaa liikenee. Ymmärrän hyvin, jos Paavolalla ei ole ollut aikaa vastata minulle runsaasti saamansa palutteen vuoksi. Julkaisenkin tämän vastineen blogissani, koska Paavolan sivut ovat erittäin suositut ja Paavolan opetus tällä kertaa on pahasti vastoin Raamatun suoraa todistusta.

Paavola väittää, että Raamatussa on selkeä opetus siitä, kuinka Jeesus kumosi vanhan liiton lain ja järjestyksen, koska Jeesus verensä kautta sai aikaan lain muutoksen, sillä uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki. Tämä on täysin absurdia, Jeesus sanoo vuorisaarnassa (Mt. 5:17-19) että hän ei ole tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Tämä ei voi tarkoittaa, että laissa on tapahtunut muutos, että Mooseksen laki on korvattu Kristuksen lailla. Tällaista ei opeteta missään kohtaa Raamattua.

Paavola myöntää jälleen, että Jeesus ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään lain. Paavola esittää, että pappeuden muuttuessa tapahtuu myös lain muutos, mutta ei ymmärrä, että tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että koska Jeesus on ylipappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Se että pappeuden vaihtuessa tapahtuu lain muutos, ei tarkoita, että Mooseksen laki on kumottu ja kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky olisi kumottu. Paavola sanoo aivan oikein, että Raamatun mukaan emme ole ilman Jumalan lakia, vaan olemme Kristuksen laissa. Mutta missään kohtaa Paavola ei kerro, missä kohtaa Raamattua määritellään Kristuksen laki. Paavola ei osaa vastata, mikä käsky on kumottu ja mikä on voimassa. Paavola siteeraa jälleen Room. 3:31, jossa sanotaan, että usko ei tee mitättömäksi lakia, koska usko vahvistaa lain. Mutta Paavolan aiemmassa opetuksessa Paavola väittä tämän tarkoittavan, että me vahvistamme lain muutoksen, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola sanoo, aiva oikein, että Raamatun mukaan olemme irti laista ja kuolleet pois siitä (Room. 7:6). Mutta Paavalin opetuksen valossa tiedämme, että emme uudessa liitossa armon alla saa tehdä syntiä, vaikka emme ole lain alla (Room. 6:15), vaan meidän on täten noudatettava lakia.

Paavola siteeraa jälleen Jeremian tärkeää profetiaa uudesta liitosa, Jer. 31:31-33, jossa sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Uudessa liitossa täten Raamatun mukaan Toora on edelleen voimassa. Paavola esittää faktana, että “Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta tapahtui lain muutos, joka kumosi vanhan liiton sekä sen lakijärjestyksen”, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan. Paavola sanoo, että jos vanha liitto lakeineen olisi edelleen voimassa, silloin myös syntiuhrit olisivat edelleen voimassa, mikä on aivan oikein, ne ovat edelleen voimassa, koska Jeesuksen mukaan laista ei kadonnut pieninkään piirto. Temppeli tuhottiin vasta vuonna 70jKr, ja siihen asti Raamatun mukaan alkuseurakunta oli alati joka päivä temppelissä, jossa edelleen uhrattiiin. Paavali osallistui miesten kanssa nasiirilupauksen toimitukseen, johon kuului uhraaminen, joten ainakaan Paavalin mielestä uhraamisessa ei edelleenkään ollut mitään väärää.

Paavola väittää, että jos uskot vanhan liiton lain olevan voimassa sellaisenaan uudessa liitossa, silloin pilkkaat Herran sovitusverta, etkä ole armon alla, vaan lain alla. Mutta mitään tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että on langennut pois armosta, jos noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Paavalin mukaan silloin on langennut pois armosta, jos kuvittelee omien tekojen kautta pelastuvansa.

Paavola siteeraa jaetta 3. Moos. 21:9, jossa käsketään polttaa haureutta tehnyt papin tytär. Paavola esittää, että tämä käsky ei ole millään tavalla voimassa, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että tämä käsky olisi kumottu. Paavola väittää, että sinun tulisi polttaa tyttäresi, jos tämä eksyy haureuteen. Paavolalta jää kuitenkin huomaamatta, että tämä käsky koskee ainoastaan papin tytärtä. Aika harva meistä on Aaronin jälkeläisiä. Paavola väittää, että haureus on edelleen syntiä, mutta että seurakunnalla ei ole enää oikeutta rangaista haureudesta kuolemantuomiolla. Onko näin? Missä kohtaa Raamattua sanotaan, että nämä käskyt on kumottu? Paavola ei osaa tähän vastata. Paavola väittää, että 3. Moos. 20:10 käsky rangaista kuolemalla aviorikoksesta on kumoutunut eikä ole enää voimassa, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua kerrotaan, että tämä käsky on kumottu. Ilmeisesti kyse on Paavolan mielestä niin ikävästä käskystä, että sen pitää olla kumottu. Mutta kuten Jeesus sanoo vuorisaarnassa, laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.

Paavola lainaa jaetta Gal. 3:13 jossa sanotaan, että Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta ja esittää, että jos joku opettaa, että uuden liiton järjestyksessä vanhan liiton laki on edelleen voimassa, niin hän ei ole uskossa Herraan Jeesukseen, ei armossa ja totuudessa, vaan lain alla, lain kirouksen alaisena. Tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että uskova on lain alla, jos noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että on langennut pois armosta, jos noudattaa Mooseksen lakia, Jumalan hyvää lakia.

Paavola esittää saman minkä esitti jo aiemmassa kirjoituksessaan, että Aabraham olisi noudattanut kymmentä käskyä. Tämä on kuitenkin täysin Paavolan oman mielikuvituksen tuotetta, Raamattu kertoo Aabrahamin noudattaneen Jumalan käskyjä ja säädöksiä, mutta missään kohtaa ei sanota, että nuo säädökset olisivat olleet nimenomaan kymmenen käskyä. Paavola toistaa aiemmin esittämänsä väitöksen, että uudessa liitossa kymmenen käskyä olisi edelleen voimassa, mutta ei osaa sanoa, miksi näin on.

Paavola esittää lopuksi, että lain muutos Jeesuksen veressä asetti voimaan Kristuksen lain, lainaa väitteensä tueksi jaetta Room. 3:31, joka ei millään tapaa tue tätä väitettä. Room. 3:31 mukaan Paavali sanoo vahvistavansa Tooran, Paavali ei puhu sanaakaan lain muutoksesta tai mistään uudesta Kristuksen laista. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että laissa tapahtui muutos, missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Kristuksen laki on korvannut Mooseksen lain, eikä missään kohtaa Raamattua moitita yhtään ketään Jumalan pyhän, vanhurskaan ja hyvän lain noudattamisesta. Loppukaneettina Paavola esittää, että kukaan ei pelastu lakia noudattamalla, mikä on Raamatun totuus. Miten siis on, saammeko uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia, kun kerta emme ole lain alla? Paavalin suora vastaus on, että emme saa (Room. 6:15).

Koska Paavola ei ollut saanut ajatuksiaan kasaan ja kerralla sanottua tästä aiheesta kaikkea sanottavaansa, hän palaa asiaa jo kolmannen kirjoituksen kera.

Heti aluksi Paavola esittää jo moneen kertaan toistamansa väitteen, että Jeesus verensä kautta kumosi vanhan liiton lakijärjestyksen, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola esittää, että lain alle meneminen on sama asia kuin astua pois Messias Jeesuksesta. Lain alla meneminen on toki Paavalin mukaan paha asia, mutta Paavalin omasta päästään keksimä termi, “lain alla”, ei tarkoita lain noudattamista, vaan pelastuksen turvaamista omiin tekoihin. Uskova, joka siis noudattaa Jumalan pyhää lakia, ei ole lain alla. Uskova, joka kuvittelee lain tekojen kautta pelastuvansa, kuten monet netin keskustelupalstoilla, ovat sen sijaan langenneet pois armosta ja ovat kirouksen alla.

Paavola myöntää tämän asian ja siteeraa jaetta Gal. 3:10, jossa kerrotaan uskovan olevan kirouksen alla, jos turvaavat pelastuksensa omiin tekoihinsa. Mutta kuten sanoin, tässä ei sanota, että ne jotka noudattavat Tooraa ovat kirouksen alla, tässä puhutaan vain ja ainoastaan niistä harhaoppisista, jotka kuvittelevat lain tekojen kautta pelastuvansa.

Paavola otsikoi seuraavan osionsa otsikolla “Vanha liitto on kumottu”, mikä pitää tietenkin paikkansa. Nyt on uusi liitto, joka korvasi vanhan liiton. Paavola siteeraa jälleen Jeremian profetiaa Jer. 31:31-33, jossa sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Paavola ei ota lainkaan huomioon, että alkukielessä puhutaan Toorasta, joka ei voi tarkoittaa mitään muuta lakia kuin Mooseksen lakia. Tässä ei puhuta sanaakaan mistään uudesta laista, joka uudessa liitossa korvaisi vanhan liiton lain ja järjestyksen. Joten missä on se Raamatun profetia, jossa kerrotaan uudesta laista, joka uudessa liitossa korvaa vanhan? Sellaista ei ole.

Paavola väittää, että temppelin esirippu repesi merkiksi vanhan liiton päättymisestä. Kenties näin on, vanha liitto oli päättynyt ja uusi liitto alkoi, mutta uudessa liitossa Jeremian mukaan Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, ei mitään määrittelemätöntä Kristuksen lakia. Paavola sanoo aivan oikein, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään, eli suoraan Jumalan luokse. Mutta jos Jumala olisi lakkauttanut Mooseksen lain, hän olisi temppelin esiripun sijaan repinyt maahan koko temppelin. Mutta sen sijaan temppeli tuhottiin vasta 40 vuotta myöhemmin.

Paavola todistaa aivan oikein, että vanha liitto tuli päätökseen ja uusi liitto alkoi. Mutta tämä ei liity mitenkään siihen, tuleeko meidän noudattaa Mooseksen lakia vai ei.

Paavola siteereaa jaetta Hepr. 7:12, jonka mukaan pappeuden muuttuessa tapahtuu myös lain muutos. Paavola väittää, että Raamatun mukaan Jeesus ei tullut kumonnut lakia, vaan täyttämään sen ja hänen kuolemansa kautta astui voimaan lain muutos. Eli siis jälleen Paavola esittää samaa mantraansa, että Jeesus ei kumonnut lakia, vaan muutti sitä. Jos Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, on suorastaa todella törkeää väittää, että hän muka muutti lain. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus muutti lain. Hepr. 7:12 kun luemme koko luvun tarkkaan kontekstissa, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että pappeuden vaihtuessa myös laki vaihtuu, eli Jeesus voi toimia ylipappina Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Tässä ei sanota, että Jeesuksen astuessa ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, koko Mooseksen laki nyt on kumottu. Paavola väittää, että uudessa liitossa on voimassa Kristuksen laki sydämeen kirjoitettuna, mutta näin ei sanota Jeremian profetiassa, vaan siinä sanotaan, että uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, mikä voi tarkoittaa ainoastaan Mooseksen lakia. On täysin absurdia ajatella, että Jeremia heprean sanalla Torah voisi tarkoittaa mitään muuta lakia kuin Mooseksen lakia.

Paavolan mukaan “Uudessa Liitossa ei ole enää voimassa VL:n eläinuhrit, VL:n lait pappeudesta, eikä VL:n lait kuolemanrangaistuksista, jotka VL:ssa seurakunnan tuli toimeenpanna käytäntöön.”, mutta Paavola ei osaa sanoa, missää kohtaa Raamattua kerrottaisiin yhdenkään näistä olevan kumottuja uudessa liitossa. Paavola hokemalla hokee, että Vanhan liiton laki kumoutui, vaikka Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia, ja tilalle tuli Kristuksen laki, jota ei määritellä missään kohtaa Raamattua.

Paavola toteaa aivan oikein, että ne ihmiset, jotka opettavat, että kaikki vanhan liiton 613 käskyä ovat edelleen voimassa, eivät uhraa eläimiä, koska Tooran mukaan uhrata saa ainoastaan temppelissä, jota ei enää ole. Tämä on totta ja täysin oikein, teemme tismalleen Tooran mukaan, kun emme uhraa takapihoillamme. Paavola esittää, että Jeesuksen veri ja kuolema päätti vanhan liiton, mikä on aivan totta, nyt on uusi liitto, mutta Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme. Paavola väittää, että temppelin esiripun repeäminen tarkoittaa, että Jeesuksen uhri päätti kokonaan eläinuhrit. Sitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään on auki kaikille. Jos Jumala olisi halunnut päättää eläinuhrit, hän olisi repinyt hajalle temppelin alttarin sillä hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin, mutta sitä hän ei tehnyt. Temppeli tuhottiin vasta vuonna 70jKr, 40 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Tähän asti alkuseurakunta kokoontui joka päivä temppelissä Raamatun mukaan, jossa edelleen uhrattiin, miksi ihmeessä, jos uhraaminen oli nyt Jumalalle kauhistus? Myös Paavali osallistui nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhraaminen, Jumalan apostoliko muka ei tiennyt, että uhraaminen oli nyt syntiä?

Paavola väittää, että Heprealaiskirjeen luku 10 todistaa, että Jeesuksen uhri korvasi temppelissä suoritettavat eläinuhrit. Antaa tulla luku ja jae kiitos, missä kohtaa sanotaan, että eläinuhrit olivat käyneet tarpeettomaksi. Eläinuhrit hoitivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tismalleen samaa virkaa kuin ennen sitä, ne viittasivat Jeesuksen kertakaikkiseen uhriin. Kuten Jeesus sanoo, hän ei tullut kumoamaan lakia ja laista ei katoa pieninkään piirto, se tarkoittaa, että myöskään temppelipalveluksesta ei katoa pieninkään piirto. Jos Jeesuksen kuolema olisi muuttanut lain ja Kristuksen laki korvannut Mooseksen lain, Jeesus olisi kyllä vuorisaarnassa sanonut, että hän tulee muuttamaan lain ja että laista katoaa useampikin piirto. Paavola väittää, että Jumala salli temppelin tuhoutumisen juuri sen takia, koska uhrijärjestelmä oli kokonaan lakkautettu, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse salli temppelin tuhoutumisen. Lisäksi on varsin erikoista, että temppeli tuhoutui vasta 40 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, jos Jumala todella halusi temppelin tuhoamalla osoittaa, että uhraaminen oli käynyt turhaksi, hän ei olisi odottanut 40 vuotta.

Vaihteeksi Paavola toistaa itseään ja siteereaa jälleen jaetta Hepr. 7:12, jossa sanotaan, että pappeuden muuttuessa tapahtuu myös lain muutos. Koska Paavola toistaa itseään, minäkin toistan, ja selitän nyt jälleen, että tämä ei tarkoita, että Kristuksen laki korvasi Mooseksen lain, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesusta eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Paavola esittää rohkean väitteen: “Raamattu todistaa kiistattomasti sen kuinka pappeuden muuttuessa koko vanhan liiton pappeus kumoutui.” Raanattu ei todista mitään tällaista. Raamattu todistaa, että Jeesus on ylipappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Aaronin pappeuden kaikki säädökset on kumottu. Toorassa sanotaan monta kertaa temppelipalvelusta koskevista säädöksistä, että tämä on ikuinen säädös. Jumala ei kutsuisi niitä säädöksiä ikuisiksi, jos kerran tiesi, että Jeesus tulisi ne kumoamaan. Ja Jeesus ei sanoisi, että laista ei katoa pieninkään piirto, jos kerran Aaronin pappeutta koskevat säädökset kumottiin kertakaikkisesti. Paavola väittää, että koska me olemme Pyhän Hengen temppeli, se todistaa, että Jeesuksen veressä vanhan liiton temppelipalvelus on kokonaan kumottu. Ei tietenkään todista. Se ei ole mitenkään pois Tooran säädöksistä, että me olemme vertauskuvallisesti Jumalan temppeli.

Paavola väittää, että Paavali ei uhrannut eläinuhreja. Paavolan mukaan Paavali aikoi kyllä osallistui nasiirilupaukseen kuuluvien uhrien toimitukseen, mutta joutui pidätetyksi ennen kuin kerkesi uhraamaan. Paavola väittää, että Jumala esti Paavali uhraamasta ja näin tekemästä syntiä. Mutta Raamattu ei sano sanaakaan, että Jumala itse olisi estänyt Paavalia, Paavolan on tämän keksinyt aivan omasta päästään. Paavali joka tapauksessa aikoi osallistua tähän toimitukseen, johon kuului uhraaminen, on varsin erikoista, että Jumalan apostoli ei tienyt uhraamisen olevan Jumalalle kauhistus. Jos Jumala olisi estänyt Paavalia uhraamasta, koska uhraaminen nyt oli syntiä ja Jumalalle kauhistus, Raamatussa kyllä selkeästi kerrottaisiin, että Jumala itse esti Paavalia uhraamasta, ja että Paavali ymmärsi nyt, että uhraaminen on Jumalalle kauhistus.

Seuraavaksi seuraa jotain aivan uskomatonta. Jouduin lukemaan tämän moneen kertaan, joten on syytä lainata Paavolaa laajemmin. Lue huolella, mitä Paavola tässä esittää:

“Aasian juutalaiset eivät uskoneet Paavalin noudattavan koko VL:n lakia siitäkään huolimatta, että Jerusalemin seurakunta pyrki antamaan Paavalista sellaisen kuvan, että hän olisi noudattanut koko VL:n lakia. Aasian juutalaisilla oli tieto siitä, että Paavali opettaa kaikkialla juutalaisia toimimaan VL:n lakia vastaan. Tästä syystä he kiihottivat juutalaiset Paavalia vastaan. Raamattu (VL:n laissa) sanoo ettei saa antaa väärää todistusta sekä asiat on vahvistettava kahden ja kolmen todistajan kautta, sillä olkoon rikkomus tai synti mikä tahansa, niin yhden ihmisen todistus ei ole pätevä. Koska Aasian juutalaiset noudattivat VL:n lakia, niin he eivät saaneet valehdella Paavalia vastaan, vaan heidän täytyi puhua totta hänestä. Tämä seikka monen muun seikan kanssa todistaa sen, että Paavali ei noudattanut koko VL:n lakia. Tuon myöhemmin esille lisää todisteita siitä ettei Paavali uskonut eikä opettanut VL:n järjestyksen ja lain olevan voimassa Uuden Liiton järjestyksessä.”

Paavola siis väittää, että Aasian juutalaiset eivät voineet valehdella, koska Toora kieltää valehtelemasta. Kun Aasian juutalaiset siis levittivät sellaista juorua, että Paavali opetti vastoin Mooseksen lakia, he Paavolan mukaan puhuivat totta. Paavolan mielestä on siis mahdoton ajatus, että tämä juoru Paavalista olisi ollut valhetta. Tässä ei ole kerrassaan mitään perää, ja minun on mahdoton ymmärtää, miksi Paavola sortuu tällaiseen aivopieruun. Lainataan Raamattua, mitä se sanoo tästä tapauksesta:

”Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

Raamattu todistaa, että kyse oli perättömästä juorusta, valheesta, huhupuheesta, jossa ei ollut mitään perää. Tämä on Raamatun sana. On todella kieroa väittää, että tämä juoru, että Paavali opetti luopumaan Mooseksesta, olisi ollut totta, koska Toora kieltää väärän todistuksen. On täysin selvää, että nämä juorun levittäjät tekivät syntiä ja antoivat väärän todistuksen. Raamattu sanoo, että tässä juorussa ei ollut mitään perää, vaan että Paavalikin vaeltaa lain mukaan ja noudattaa sitä. Tämä on Jumala sana, Paavalikin noudatti lakia. Paavali todistaa oikeudessa, että ei ole missään kohtaa rikkonut Mooseksen lakia:

”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

”Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin” (Apt. 28:17)

Raamatun todistus on varsin selvä, että Paavali noudatti Mooseksen lakia. On todella erikoista, että Paavola sortuu tällaiseen käärmemäiseen Raamatun selittelyyn ja väittää, että huhupuheiden täytyi olla totta, koska eiväthän juutalaiset saaneet valehdella. Apostolitko sitten valehtelivat, kehoittaessaan Paavalia osallistumaan nasiirilupauksen toimitukseen? Valehteliko Paavali itse oikeudessa? Kumpi on uskottavampaa?

Paavola kirjoittaa “Pietarin kirjeessä (ja kirjeissä) ei ole mainintaa VL:n lakien ja järjestyksen noudattamisesta, mutta hän viittaa ettei heitä (juutalaiset uskovat) ole lunastettu isiltä perityn vaelluksen (VL:n järjestys ja laki) kautta, vaan Jeesuksen kalliin veren kautta.” Tämä on sama todistus, jonka voimme lukea moneen kertaan Raamatusta, että kukaan ei tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta, uskon kautta. Mutta se, että kukaan ei pelastu lakia nuodattamalla, ei tarkoita, että saamme tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia.

Paavola väittää, ettei Pietari kehoita noudattamaan Mooseksen lakia: “Pietari oli juutalaisten apostoli, mutta hän ei opettanut kirjeissään kertaakaan, että juutalaisten Jeesukseen uskovien ihmisten täytyy noudattaa Mooseksen lakia sekä uhrata uhreja.” Mielestäni todistustaakka on niillä, jotka opettavat, että Mooseksen lakia saa rikkoa. Juutalaisille oli päivän selvää, että Mooseksen lakia oli noudatettava. Tästä asiasta ei juutalaisten keskuudessa ollut mitään väittelyä. Kukaan juutalainen ei opettanut, että Mooseksen lakia saa rikkoa. Jos nyt tuli uusi oppi Paavalilta ja muilta apostoleilta, jonka mukaan Jeesus oli kumonnut Mooseksen lain ja korvannut sen Kristuksen lailla, eikö ole erikoista, että Paavali, Pietari, tai yksikään apostoleista ei yhdessäkään kohtaa kirjeissään kerro, että Mooseksen laki on nyt kumottu ja kuopattu, että Kristuksen laki on korvannut Tooran, joka on koko juutalaisuuden ydin ja Moosekselta saatu suuri lahja?

Paavola väittää, että kun Raamattua lukee kokonaisuudessaan, niin on selvää, ettei vanhan liiton järjestyksen nuodattaminen kuulu uuden liiton uskoville. Paavolan on viitattava Raamatun kokonaisilmoitukseen, koska hän ei osaa esittää ainuttakaan jaetta, jossa sanottaisiin, että laki on kumottu, että Kristuksen laki on korvannut Mooseksen lain, että Mooseksen laissa olisi tapahtunut ainutkaan muutos.

Paavola lainaa jakeita Gal. 2:11-21 joss Paavali vastustaa Pietaria vasten kasvoja. Tässä tapauksessa oli kyse siitä, että Pietari oli syönyt pakanoiden seurassa, jota ei kielletä missään kohtaa Tooraa, mutta joka oli vastoin fariseusten omasta päästään keksimiä perinnäissääntöjä, mutta juutalaisten veljien saavuttua hän pysytteli erossa pakanoista. Pietari siis toisin sanoen oli tekopyhä, eikä vaeltanut Jumalan käskyn mukaan. Jumalahan oli purkanut juutalaisia ja pakanoita erottavan vihollisuuden muurin ja pelastus kuului myös pakanoille, ja kuten Jumala oli Pietarille opettanut ilmestyksen kautta, ketään pakanaa ei saanut sanoa saastaiseksi tai epäpyhäksi. Paavola toteaa aivan oikein, että Keefas, eli Pietari, oli langennut ulkokultaisuuden syntiin. Paavola esittää, ettei Pietari noudattanut juutalaisten tapoja. Mutta tämä on harhaanjohtavaa. Raamatussa ei sanota, että Pietari olisi syönyt saastaista, että hän ei olisi noudattanut tarkoin Mooseksen lakia, kyse oli vain tästä yhdestä tapauksesta, että hän pysytteli erossa pakanoista juutalaisten veljien saavuttua. Paavali ei sano, että juutalaisten tapojen noudattaminen, mikäli sillä tarkoitetaan Mooseksen lain noudattamista, olisi paha asia, ja että pakanoiden tapojen noudattaminen olisi hyvä asia. Kyse oli vain ja ainoastaan Pietarin ulkokultaisuudesta, joka oli paha asia. Paavali sanoo jakeessa 15, että “Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä”. Tässä siis selvästi pakanoiden tavoilla viitataan syntiin ja juutalaisten tavoilla vanhurskaisiin tapoihin.

Paavola toistaa ties kuinka monennen kerran, ettei kukaan ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, joka on, kuten olen jo monta kertaa sanonut, Raamatun ehdoton totuus. Paavola väittää Paavalin tarkoittavan sanoessaan, että jos uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan olevani lain rikkoja, että jos vanhan liiton kumottu järjestys uudelleen rakennetaan, niin silloin rikomme uuden liiton lakia ja järjestystä vastaan. Tämä on tietysti Paavolan oman mielikuvituksen tuotetta. Paavali ei tässä sano, että teemme syntiä, jos noudatamme Jumalan lakia, josta Paavali sanoo, että se on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Paavola väittää, että Paavalin sanat “minä olen lain kautta kuollut pois laista” tarkoittaa, että Kristuksen lain kautta olen kuollut pois vanhan liiton järjestyksestä ja laista. Tämäkin on Paavolan omaa tulkintaa ja mielikuvituksen tuotosta. Kristuksen kautta me olemme todellakin kuolleet pois laista, emme enää ole lain alla, emme turvaa pelastustamme lain tekoihin, mutta se ei tarkoita, että saamme tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia.

Paavola väittää, että Raamattu on rehellinen kirja, niin kuin se onkin, ja että Raamattu kertoo Pietarin lengenneen ulkokultaisuuteen ja Paavalin langenneen Apostolien tekojen luvussa 21. Tämä on vain osaksi totta. Raamattu kertoo meille suoraan Pietarin tehneen syntiä langetessaan ulkokultaisuuteen, mutta Raamattu ei sanallakaan mainitse Paavalin tehneen syntiä luvussa 21, osallistuessaan nasiirilupauksen toimitukseen. Jos Paavali olisi tehnyt syntiä, Raamattu olisi varmuudella kertonut Paavalin tehneen syntiä ja Jumalan itse estäneen häntä uhraamasta. Paavali kehoittaa meitä seuraamaan esimerkkiään, mikä tarkoittaa sitä, että Paavalin ulkoinen vaellus oli tarpeeksi nuhteetonta ollakseen meille esikuvaksi.

Paavola esittää, että Pietarin kirjeet mukamas osoittavat meille, että Pietari ja Jerusalemin seurakunta olivat päässeet eroon vanhan liiton järjestyksestä ja hapatuksesta. Minua kiinnostaisi tietää, missä kohtaa kirjeitään Pietari esittää mitään tällaista, ja missä kohtaa Raamattua Mooseksen lakia, Tooraa, kutsutaan hapatukseksi? Paavalin mukaan Toora on pyhä, vannhurskas ja hyvä, missään kohtaa Raamattua ei Jumalan pyhää lakia kutsuta hapatukseksi.

Paavola väittää, että kukaan apostoleista ei missään kohtaa kirjeitään opeta vanhan liiton järjestyksen voimassaoloa uuden liiton järjestyksessä. Kuten sanoin, juutalaisille ei tarvinnut opettaa, että Mooseksen lakia on noudatettava, jos kerran Jeesusksen uhri oli kumonnut Mooseksen lain ja Kristuksen laki korvannut Tooran, jos laista oli muuttunut useampikin piirto, niin silloin on varsin erikoista, että Raamattu ei kerro meille sanaakaan tästä muutoksesta. On varsin erikoista, että Jeesus vuorisaarnassaan opetti, että hän ei tullut kumoaamaan Mooseksen lakia ja että Mooseksen laista ei katoaisi pieninkään piirto, jos todellisuudessa Kristuksen laki kumosi kaikki vanhan liiton aikaiset säädökset.

Paavola lainaa upeita jakeita Ef. 2:11-22, jossa kerrotaan samasta ilmiöistä kuin Room. 11, että Kristuksessa meidät on oksastettu Israeliin, me pakanat olemme osallisia samasta armosta ja meidät on liitetty Jumalan perheeseen, me olemme Aabrahamin perillisiä ja juutalaisen ja pakanan välillä ei ole mitään erotusta. Mutta sitten Paavola väittää, että Paavali tässä kohtaa opetti vanhan liiton järjestyksen kumoutumista. Miten ihmeessä? Missä kohtaa Tooraa käsketään pysyä erossa pakanoista? Tooraa todistaa monta kertaa, että Toora on oleva myös pakanoille. Missään kohtaa Tooraa ei käsketä rakentaa juutalaisia ja pakoita erottavaa väliseinää, jonka Jeesus on purkanut. Paavali ei opeta tässä kohtaa vanhan liiton järjestyksen kumoutumista.

Paavola väittää, että Paavalin mukaan kuolettava kirjain on kuoleman palvelutehtävä Mooseksen kautta. Mutta Paavali ei sano mitään tällaista. Paavali ei sano, että kirjain joka tuottaa kuoleman, on Mooseksen laki, ja että Mooseksen laki nyt on kumottu. Paavola väittää, että Paavali ei opettanut eikä noudattanut vanhan liiton järjestystä, missä ei ole mitään perää. Mikäli Paavola tarkoittaa vanhan liiton järjestyksellä Mooseksen lakia, Raamattu todistaa, että Paavali noudatti Mooseksen lakia ja opetti Mooseksen lakia:

”Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” (Apt. 21:24)

”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ” (Apt. 24:14)

”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

”Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin” (Apt. 28:17)

Paavali todistaa oikeudessa, että ei ole missään kohtaa rikkonut Mooseksen lakia. Valehteliko Paavali kenties, vieläpä oikeuden edessä? Ei varmasti, Paavali noudatti Mooseksen lakia, tämä on Jumalan sana. Paavali myös opetti Mooseksen lakia, on tarpeeton tässä käydä läpi, montako kertaa Paavali siteeraa suoraan Tooraa. Raamattu todistaa, että Paavali aloitti saarnansa aina Mooseksen laista, Paavolan väite, että Paavali ei opettanut Mooseksen lakia, on täysi vale:

“Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: “Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus”.” (Apt. 17:1-3)

“Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.” (Apt. 28:23)

Paavola väittää, että kun Paavali sanoo lukevansa entisen vaelluksensa juutalaisuudessa roskaksi, Paavali mukamas piti vanhan liiton järjestystä roskana. Paavali ei sano mitään tällaista. Paavali piti juutalaista syntyperäänsä roskana, Paavali ei sanallakaan sano, että Mooseksen laki, joka hänen mukaansa on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12), olisi roskaa. Paavolan mukaan ainoa syy, miksi Paavali voi sanoa näin, on, että uusi liitto Jeesuksen veressä kumosi vanhan liiton järjestyksen uhreineen.

Paavola toistaa monta kertaa samaa, että Jeesuksen veri on kumonnut vanhan liiton lait ja säädökset. Eikö ole varsin erikoista, että tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua, vaan Paavola joutuu aina rivien välistä päättelemään, että Raamattu muka tarkoittaisi, että Mooseksen laki on kumottu ja Kristuksen laki korvannut entiset säädökset? Miksi missään kohtaa Raamattua kukaan apostoleista ei opeta, että Mooseksen laki on kumottu? Missä kohtaa Raamattua meille annetaan lupa rikkoa ainoatakaan Mooseksen lain käskyä? Jos alkuseurakunta ei noudattanut Mooseksen lakia, miksi juutalaiset eivät kertaakaan syytä meitä tällaisesta opetuksesta? Jos Mooseksen laki oli kumottu, miksi Raamatussa ei ole ainuttakaan mainintaa kenestäkään apostolista syömässä saastaista, pyhittämässä sunnuntaita ja viettämässä joulua?

Paavola opettaa aivan oikein, että Messias tulee pakanoiden osaksi uskon kautta. Mutta sitten Paavola opettaa vastoin Raamatun sanaa, että laki on voimasa vain siemeneen saakka, eli Kristukseen saakka. Jeesus itse opettaa, että laki on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat, eli maailmanloppuun asti. Tämä on Jumalan sana, jota Paavola tykkää väännellä kieroon. Paavola väittää, että kun Jeesus vuodatti verensä, vanhan liiton järjestys uhreineen kumoutui ja sen tilalle astui uuden liiton järjestys, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavola käyttää paljon toistoa, jottan hänen julistamansa laittomuuden ilosanoma menisi varmasti perille.

Paavola toistaa jälleen samaa, että Raamatun “kokonaisopetuksen” valossa on selvää, että vanhan liiton järjestys uhreineen ei ole enää voimassa. Paavolan on pakko viitata mystiseen kokonaisopetukseen, koska missään yksittäisessä jakeessa ei suoraan sanota, että Mooseksen laki ja säädökset olisi kumottu. Paavola esittää törkeä väitteen, että Pietari ja muut alkuseurakunnan johvat veljet ja Paavali eivät noudattaneet vanhan liiton järjestystä ja lakeja, mikä on täysi vale, sillä kuten jo ylempänä osoitin, Paavali todistaa oikeuden edessä, että ei ole missään kohtaa rikkonut Mooseksen lakia. Kuten sanoin jo aiemmin, on varsin erikoista, että jos alkuseurakunta ei noudattanut Mooseksen lakia, juutalaiset eivät syyttäneet heitä tästä opetuksesta. Tai itse asiassa syyttivät, mutta Raamattu todistaa, että näissä syytöksissä ei ollut mitään perää, vaan että Paavalikin vaelsi lain mukaan ja noudatti sitä (Apt. 21:24).

Paavola sanoo, että Jeesuksen veren kautta kuolemanrangaistus poistui, tämä kuulemma osoituksen siitä, että laissa tapahtui muutos. Mutta missä kohtaa Raamattua sanotaan, että kuolemanrangaistus on poistunut? Paavola ei osaa vastata.

Koska Paavola tykkää toistosta, hän toistaa jälleen jaetta Hepr. 7:12, joka, kuten aiemmin jo sanottu, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesus voi toimia ylipappina, koska hän pappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset. Melkisedekin pappeus ei kumonnut Aaronin pappeutta ja korvannut sitä. Aaronin papit toimittivat edelleen uhripalvelusta temppelissä 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Paavola tykkää kiemurrella, josta osoituksena seuraava: “Herra Jeesus ei kumonnut lakia, vaan lihan ruumiissaan vaeltaen Hän täytti sen, eläen vanhan liiton järjestyksen mukaisesti täydellisesti. Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta tapahtui lain muutos, joka kumosi vanhan liiton sekä sen lakijärjestyksen.” Ensin Paavola sanoo, että Jeesus ei kumonnut lakia, mutta sovitustyön kautta tapahtui lain muutos, joka sittenkin kumosi vanhan liiton lakijärjestyksen. Eli siis Paavola sanoo, että Jeesus ei kumonut lakia, mutta heti seuraavassa lauseessa sanoo, että Jeesus kumosi lain. Paavola voisi päättää, kumosiko Jeesus lain vai ei.

Jälleen Paavola väittää, että Room. 3:31 tarkoittaa, että Paavali vahvisti lain muutoksen, että Kristuksen laki korvasi Mooseksen lain. Jos Paavali olisi tarkoittanut jotakin uutta lakia, hän ei olisi sanonut, että me vahvistamme lain (nomos), jolla kreikan sanalla tarkoitetaan selvästi Tooraa, ei mitään määrittelemätöntä uutta lakia.

Jotta toistoa olisi tarpeeksi, Paavola toistaa vielä kerran varmuuden vuoksi, että kukaan ei pelastu lakia noudattamalla.

Paavola väittää jälleen, että uuden liiton kautta kumoutui vanhan liiton pappeus ja sen tilalle tuli uuden liiton pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Paavolan mielestä pappeuden muutos sai aikaan lain muutoksen, joka tarkoittaa sitä, että vanhan liiton lakijärjestys kumoutui ja sen tilalle tuli uusi Kristuksen laki uuden liiton järjestyksen mukaan. Tällaista ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Heprealaiskirjettä ei sanota, että pappeuden vaihtuessa koko Mooseksen laki kumoutui ja korvattiin Kristuksen lailla, kun siinä sanotaan, että pappeuden vaihtuessa tapahtuu lain muutos, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Jeesus voi toimia ylipappina Melkisedekin järjestyksen mukaan, vaikka onkin Juudan heimosta, jonka papeista Mooseksen laki ei puhu mitään, koska Aaronin pappeuden säädökset eivät koske Jeesusta.

Paavola toistaa vielä lopuksi tärkeänä pitämänsä sanoman, että Jeesus on ainoa, joka pystyi täyttämään lain, ja hän teki sen meidän puolestamme, mitä ei sanota missään kohtaa Raamattua. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että meidän on mahdoton täyttää lakia, vaan Raamattu todistaa, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jeesus on täyttänyt lain meidän puolestamme, niin että meidän ei tarvitse sitä noudattaa.

Vielä kerran Paavola toistaa jaetta Room. 3:31:

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”

Sitten Paavola jälleen vääntää kieroon kirjoituksia ja sanoo, että usko ei mitätöi ja kumoa lakia, vaan uskon kautta vahvistetaan laki. Mutta Paavolan mukaan Paavali ei tässä puhu vanhan liiton laista, vaan uuden liiton Kristuksen laista. Jos Paavali olisi tarkoittanut jotakin uutta lakia, hän olisi kyllä sanonut, että uskon kautta vahvistamme uuden lain.

Paljon toistoa, paljon selittelyä, mutta hyvin vähän tukea Raamatun sanasta. Paavola ei osaa täsmentää, mitä tarkoittaa Kristuksen laki, missä kohtaa Raamattua tämä Kristuksen laki määritellään, missä kohtaa Raamattua kerrotaan, mikä käsky on vahvistettu ja mikä on kumottu. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että laki on kumottu, että laissa on tapahtunut ainuttakaan muutosta, että Kristuksen laki on korvannut Mooseksen lain.

Luulisi, että Paavola olisi jo sanonut kaiken sanottavansa, mutta hän palaa suuren palautemäärän takia vielä kerran tähän tärkeänä pitämäänsä aiheeseen jo neljännessä kirjoituksessaan.

Paavola esittää aluksi, että väärän opetuksen mukaan vanhan liiton kuolemanrangaistukset ovat sellaisenaan voimassa uudessa liitossa. Kuulemma väärät opettajat puolustavat tätä opetustaan jakeille 5. Moos. 4:1,2, jossa sanotaan, että näihin käskyihin ei saa lisätä mitään, tai ottaa niistä mitään pois. Paavolan mestarillinen selitys on, että israelilaiset eivät saa ottaa mitään pois käskyistä, mutta Jumala itse saa. Kuulemma Jumala itse käytti tätä oikeutta muuttaa lakia, mutta Paavola ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua sanotaan, että Jumala itse muutti lakia. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, joka on itse Jumala, sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään piirto. Joten kuka lain okein muutti?

Paavola toteaa ikään kuin faktana, että uudessa liitossa seurakunnalla ei ole enää ollenkaan oikeutta toimeenpanna kuolemantuomioita synnin tekijöitä kohtaan, mutta ei sano, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan.

Vaihteeksi Paavola siteeraa jaetta Hepr. 7:12, johon olen kyllin kattavasti vastannut jo aiemmin, toisin kuin Paavola, minulla ei ole tarvetta enää kyllästymiseen asti toistaa itseäni.

Paavola väittää, että Jeesuksen veri ja kuolema poisti seurakunnalta kuolemanrangaistuksen, mutta ei sano, missä kohtaa Raamattua tästä muutoksesta kerrotaan.

Paavola myöntää, että koska Mooseksen lain mukaan kuolemaan sai tuomita ainoastaan kahden tai kolmen todistajan nojalla, Jeesus ei voinut Mooseksen lain mukaan tuomita aviorikoksesta tavattua naista kuolemaan, koska kaikki todistajat olivat poistuneet paikalta. Mutta sitten Paavola toistaa jälleen samaa, että uudessa liitossa seurakunta ei saa rangaista huorintekijää kuolemalla, koska lain muutos kumosi kuolemanrangaistuksen. Mutta Paavola ei vieläkään osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua tästä lain muutoksesta puhutaan sanaakaan.

“Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman” (Hepr. 10:28)

Paavolan mukaan on järjenpäätelmä, jota Pyhä Henki ei ohjaa, väittää tämän jakeen nojalla, että Mooseksen laki on edelleen voimassa. Mutta Paavola ei osaa kertoa, mitä tämä jae sitten Pyhän Hengen valossa todellisuudessa tarkoittaa. Kuulemma tässä kohtaa vertaillaan vanhaa liittoa ja uutta liittoa. Mutta jos Raamatun määräämät kuolemanrangaistukset olisi kumottu, tässä kohtaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja olisi varmasti kirjoittanut että joka vanhan liiton aikaan hylkäsi Mooseksen lain… sen sijaan hän kirjoittaa preesenssissä, että joka hylkää Mooseksen lain. Jälleen Paavola toistaa kuin mantraa, että vanhan liiton kuolemanrangaistus on kumottu Herran Jeesuksen veren kautta, mutta ei edelleenkään osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan.

Paavola sanoo aivan oikein, että Hepr. 10 mukaan Jeesuksen veren kautta vanha liitto kumottiin, jonka seurauksena astui voimaan Uuden liiton järjestys. Tämä on totta, mutta Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33) joten Raamatun mukaan uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Paavola esittää, miksi vanha liitto piti kumota, jos sen kaikki käskyt ja lait ovat edelleen voimassa uudessa liitossa. Tähän on helppo vastata. Uudessa liitossa Pyhä Henki kirjoittaa Tooran meidän sydämiimme, jolloin me vaellamme Tooran mukaan ja noudatamme sitä. Mutta miksi ihmeessä Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki olisi pitänyt kumota, jossa siis ei ollut mitään vikaa? Paavola toistaa jälleen saman valheen, että ihminen ei kykene täyttämään lakia. Raamattu todistaa, että me voimme täyttää lain (5. Moos. 30:14).

Paavola esittää, että on väärää opetusta väittää, että vanhan liiton ruokasäädökset ovat edelleen voimassa. Paavola väittää, että Jumalan asettama lain muutos Jeesuksen veren kautta kumosi vanhan liiton ruokasäädökset, mutta ei osaa sanoa, missä kohtaa Raamattua tästä muutoksesta kerrotaan. Tai yrittää kertoa, että Heprealaiskirjeen luvussa 9 muka väitettäisiin, että ruuat, juomat ja erilaiset pesot olivat voimassa vain uuden liiton järjestykseen asti. Nyt Paavola sortuu siihen mistä syyttää vääränä pitämiään opettajia, nimittäin järkeispäättelyyn, eikä ollenkaan lue tätä Pyhän Hengen ohjauksessa. Kyse on edelleen vain siitä, että nämä pesot ja ruuat eivät koska ylimmäistä pappiamme, Herraa Jeesusta Kristusta, joka on ylipappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Paavola sanoo, että Kolossalaiskirjeen 2 luvusta tulee selkeästi esille, kuinka ruokasäädökset on kumottu. Tässä on tärkeä huolellisesti tutkia tätä jaetta alkukielestä käsin, koska se on kaikissa Raamatun käännöksissämme väärin käännetty.

“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Paavolan mukaan vanhan liiton juhlia ja sapatteja ei tarvitse uudessa liitossa viettää, mutta kuten esitin yllä, Paavali sanoo, että kukaan ulkopuolinen ei saa teitä tuomita ruokasäädöksistä, juhlista tai sapateista, Paavali ei sano, että nämä asiat olisi nyt kumottu.

Paavola sanoo aivan oikein, että Heprealaiskirjeen 13 luku opettaa, kuinka uskovan sydämen tulee vahvistua armosta eikä ruuista. Tämä on aivan totta, ruokasäädöksiä on täysin triviaali ja helppo noudattaa, niiden noudattamisesta ei tule tehdä mitään taidetta ja kuvitella niiden nojalla pelastuvansa. Mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei tässä sano, että nyt saa rikkoa ruokasäädöksiä ja syödä saastaista.

Paavola opettaa Roomalaiskirjeen luvun 14 pohjalta, että ketään ei saa tuomita syömisistä tai juomisista, koska mukamas ruokasäädökset on kumottu. Mutta tässä luvussa ei Paavali puhu sanaakaan ruokasäädöksistä, jotka ovat Jumalan käskyjä. Luvun konteksti paljastuu ensimmäisestä jakeesta, “heikkouskoista hoivatkaa rupeamatta väittelemään mielipiteistä”. Kyse oli siis mielipiteistä, missään kohtaa Tooraa ei käsketä syömään pelkästään kasvisruokaa, mutta ilmeisesti jostakin syystä alkuseurakunnassa jotkut söivät pelkästään vihanneksia. Tällaisista asioista ei saanut väitellä ja tuomita toista – jos joku halusi olla vegaani, hän ei saanut tuomita toisia eikä tätä itseään saanut kukaan tuomita. Tässä ei Paavali sano, että senkus syötte saastaista, että Jumalan Raamatussa antamat pyhät käskyt olisi kumottu. Edelleen on voimassa Jumalan käsky, että älä syö mitään, mikä on kauhistus. Miksi ihmeessä tietyt eläimet olisivat olleet Jumalalle kauhistus ennen Jeesusta, mutta täysin OK Jeesuksen kuoleman jälkeen?

Jos alkuseurakunta söi saastaista, miksi Raamatussa missään kohtaa juutalaiset eivät syytä alkuseurakuntaa tästä opetuksesta? Miksi Paavali todistaa oikeudessa, että ei ole mitään rikkonut Mooseksen lakia vastaan? Selvästi siis Paavalikin noudatti ruokasäädöksiä. Pietari sanoo, että hän ei ole koskaan syönyt mitään saastaista, jos siis Jeesus opetti, että ruokasäädökset on kumottu, Jeesuksen opetuslapsi Pietari ei saanut sitä memoa.

Paavola opettaa aivan oikein, että verta ei tietenkään saa syödä, mutta miksi ihmeessä ei saa? Miksi saastaisia eläimiä saa syödä, mutta verta ei? Onko veren koskaan osoitettu olevan ihmisille haitallista tai epäterveellistä? Miksi ruokasäädökset muka kumottiin, mutta verensyöntikieltoa ei?

Paavola hieman tiivistää ajatuksiaan: “Raamattu opettaa ettei Herra Jeesus tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen ja Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta astui voimaan Uusi Liitto ja lain muutos, jonka mukaan Uudessa Liitossa on voimassa Kristuksen rakkauden laki totuudessa.” Eli jälleen Paavola opettaa samaa hapatusta, Jeesus ei kumonnut lakia, mutta laissa tapahtui muutos. Vielä kerran Paavola muistuttaa, että kukaan ei pelastu lakia nuodattamalla. Paavola väittää, että me Tooran noudattajat luotamme järjen päätelmiin, emmekä ymmärrä Kirjoituksia Pyhän Hengen opastuksessa, siksi eksymme. Kuten olemme huomanneet, Paavola itse on hengellisesti sokea, eikä ymmärrä Kirjoituksia, koska Pyhä Henki ei ole niitä hänelle avannut. Paavola vetooa jälleen mystiseen Raamatun kokonaisopetukseen, joka opettaa, että Mooseksen laki on kumottu, ja korvattu Kristuksen lailla. Paavolan on pakko vedota Raamatun mystiseen kokonaisopetukseen, koska missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Mooseksen laki on kumottu. Jokaisen on hyvä pitää kirkkaana mielessä, mitä Jeesus opettaa vuorisaarnassa:

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Kuten olemme huomanneet, Paavola kiemurtelee näiden jakeiden edessä kuin käärme, ja väittää, että lakia ei ole kumottu, mutta laissa tapahtui muutos, ja laki kumottiin. Se siitä Pyhän Hengen ohjauksesta ja Raamatun kokonaisopetuksesta.

Pelastus on yksin armosta

Eräät messiaaniset valetoraistit Suomi24 foorumilla jaksavat selittää, että pelastukseen tarvitaan usko JA omia hyviä tekoja. He perustavat pelastuksensa omiin tekoihinsa, siksi he ovat Paavalin mukaan kirouksen alla (Gal. 3:10) ja langenneet pois armosta (Gal. 5:4). Tämä on erittäin vakava asia ja täyttä harhaoppia ja eksytystä väittää, että pelastukseen tarvitaan yhtään mitään muuta kuin uskoa. Raamatun kiistaton todistus on, että pelastus on yksin armosta ilman mitään omia tekoja:

“Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8,9)

“Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room. 3:28)

“hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja” (2. Tim. 1:9)

“Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.” (Apt. 15:11)

“ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:24)

“Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Room. 5:1)

“Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta”.” (Room. 1:17)

“sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista;” (Room. 3:20)

“se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat” (Room. 3:22)

“koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.” (Room. 3:30)

“Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.” (Room. 4:3) – ei sanaakaan Aabrahamin vanhurskaista teoista!

“mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:” (Room. 4:5,6)

“Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.” (Room. 4:13)

“Sentähden vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta” (Room. 4:16 RK)

“Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut.” (Room. 9:31)

“Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9,10) – ei sanaakaan lain teoista!

“Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.” (Room. 11:6)

“Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua sen perusteella ole vanhurskautettu, vaan minun tuomarini on Herra.” (1. Kor. 4:4 RK)

“mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Gal. 2:16)

“En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal. 2:21)

“samalla tavalla kuin “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.” (Gal. 3:6,7)

“Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

“Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska “vanhurskas on elävä uskosta”.” (Gal. 3:11)

“Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” (Gal. 3:24)

“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal. 5:4)

Luulisi, että näillä todisteilla asia olisi taputeltu, mutta ei, näillä valheveljillä on ässä hihassa, Raamatussa sanotaan, että lain teoilla tullaan vanhurskaaksi:

“sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.” (Room. 2:13)

Jos tarkkaan luetaan, tässä sanotaan, että lain noudattajat vanhurskautetaan, mutta tässä ei sanota, että heidät vanhurskautetaan omien tekojensa perusteella.

Sitten löytyy yksi jae Jaakobin kirjeestä:

“Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak. 2:24)

Olkoon, Raamatussa on yksi jae, kirjeessä jota Luther kutsui olkikirjeeksi, joka on ristiriidassa noin miljoonan jakeen kanssa, joita olen lainannut ylempänä. Tulisiko meidän perustaa koko oppimme tämän yhden jakeen varaan? Ei tietenkään. Raamatun ylivoimanen todistusaineisto on vahvasti sen puolella, että pelastus on yksin armosta ilman mitään omia tekoja, että sitä ei yksi jae kaada.

Jos pelastus on armosta ja omista teoista, kuinka paljon omia tekoja tarvitaan? 100%? 95%? 50%? Kaikki me olemme syntisiä, joten jos pelastukseen vaaditaan lain täydellistä noudattamista joudumme kaikki kadotukseen. Toivoisin että valheveljet keskuudessamme pohtisivat tätä asiaa vakavasti.

Finding Bible verses in DNA

DNA wikimedia commonsI have for a time entertained the idea, that if God is the creator, he would have left his signature in the DNA of human species. If I was the creator, I would have encoded the entire Hebrew Bible in DNA, so to let no one doubt that DNA was created by God and that the Bible is the word of God.

I finally took up the challenge and wrote a perl script to check if the first five verses of the Bible are encoded in DNA. Naturally there is an infinite number of ways to encode information in DNA, but I assumed that God would have used something quite obvious in order for us to be able to find information encoded in DNA. I’m assuming that if the Bible is encoded in DNA, the encoding used would be the same as for protein synthesis, namely that triplets of DNA base pairs would encode for one character. There are 64 possible codons so there is plenty of redundancy when they are used for encoding 22 hebrew alphabets (plus sofit forms for five characters).

Just an example, what the encoding would look like as found by my script:

AAA -> Y
AAC -> XXX
AAG -> B
AAT -> XXX
ACA -> A
ACC -> M
ACG -> XXX
ACT -> XXX
AGA -> R
AGC -> R
AGG -> W
AGT -> W
ATA -> H
ATC -> XXX
ATG -> A
ATT -> H
CAA -> XXX
CAC -> XXX
CAG -> I
CAT -> XXX
CCA -> XXX
CCC -> XXX
CCG -> XXX
CCT -> V
CGA -> XXX
CGC -> XXX
CGG -> O
CGT -> XXX
CTA -> XXX
CTC -> E
CTG -> V
CTT -> H
GAA -> H
GAC -> I
GAG -> XXX
GAT -> T
GCA -> XXX
GCC -> B
GCG -> XXX
GCT -> H
GGA -> V
GGC -> H
GGG -> Y
GGT -> A
GTA -> Y
GTC -> V
GTG -> A
GTT -> I
TAA -> E
TAC -> XXX
TAG -> XXX
TAT -> O
TCA -> A
TCC -> Y
TCG -> XXX
TCT -> XXX
TGA -> R
TGC -> H
TGG -> A
TGT -> XXX
TTA -> XXX
TTC -> L
TTG -> B
TTT -> A

My dirty little perl script reads a FASTA file one character at a time and when a triplet is read, it check to see if that codon is already defined. If it is not, the first character of the target sequence is added to a hash containing all the codons. The algorithm then moves to the next triplet in DNA and check to see if that triplet is defined and so on. When a triplet is already defined and the character stored does not equal the target sequence, the script records the maximum length of the sequence found and goes back to the beginning of DNA and moves forward one base pair to continue the search.

I’m not a computer science expert and I’m sure that my script is dirty and messy, but it does work. It takes 25h to search one target sequence against the 3 billion base pairs of human DNA on my crappy computer. The FASTA files are in chunks of roughly 150 million base pairs, so several files need to be checked by hand, but this is not much of a problem. My computer crashes when I try to load more than 10 million base pairs at a time, so the script reads each FASTA file in chunks of 5 million base pairs at a time.

I could not get hebrew characters to work properly, so I simply transliterated the first five verses of Genesis to ASCII characters. This is a dirty way of going about it, but it works.

Hebrew alephbet
Hebrew alephbet

Aleph A
Bet B
Gimmel G
Dalet D
Hey H
Vav V
Zayin Z
Chet C
Tet T
Yod Y
Kaf K 6
Lamed L
Mem M O
Nun N J
Samekh S
Ayin X
Pey P F
Tsadi U W
Kuf Q
Resh R
Shin E
Tav I
Gen 1:1-5
BRAEYI BRA ALHYO AI HEMYO VAT HARW VHARW HYIH IHV VBHV VCE6 XL PNY IHVO VRVC ALHYO MRCPI AL PNY HMYO VYAMR ALHYO YHY AVR VYHY AVR VYRA ALHYO AI HAVR KY TVB VYBDL ALHYO BYJ HAVR VBYJ HCE6 VYQRA ALHYO LAVR YVO VLCE6 QRA LYLH VYHY XRB BYHY BQR YVO ACD

For control sequences I used Lorem ipsum, War and Peace, Romeo and Juliet, The Declaration of Independence and a random string.

The results so far:

Lorem ipsum 42 characters found (246 million base pairs searched)

War and peace 39 characters found (185 million base pairs searched)

Romeo and Juliet 40 characters found (185 million base pairs searched)

The Declaration of Independence 40 characters found (185 million base pairs searched)

A random string 39 characters found (185 million base pairs searched)

Having checked the hebrew Bible against so far 1.2 billion base pairs, the maximum sequence found was 45 characters. This is more than the control sequences, but only because many more base pairs were compared. To be sure that the sequence was encoded in DNA by God, I would expect to find a sequence of hundreds of characters, preferably all the first five verses of Genesis. I’m not a mathematician, so I have not calculated what the maximum sequence length would be if left to chance alone. But the control sequences do give some estimate.

I’m of course assuming that God used the hebrew Bible, because some say hebrew is the holy language, but I’ve also checked the King James English for the first verses of Matthew and John. If God is omnipotent, surely he could have encoded the Bible in DNA in any language. In the future I’ll check if New Testament passeges are encoded in Greek, but thus far I’m working with the assumption that the most awesome thing for God to do would have been to encode the beginning of Genesis. Will post results when I find anything.

Let me know what you think of my efforts, I know this is nuts. Code below. Looks colorful but a bit messy because of the indentations. Copy paste to your favourite editor. Maybe freely used as long as I’m given credit.

#!/usr/bin/perl
# by Lauri Rantala 18.5.2018
# Search for Torah in human DNA FASTA files
# version 0.11
#
# MIT License
#
# Copyright (c) 2018 Lauri Rantala
#
# Permission is hereby granted, free of charge, to any person obtaining a copy
# of this software and associated documentation files (the "Software"), to deal
# in the Software without restriction, including without limitation the rights
# to use, copy, modify, merge, publish, distribute, sublicense, and/or sell
# copies of the Software, and to permit persons to whom the Software is
# furnished to do so, subject to the following conditions:
#
# The above copyright notice and this permission notice shall be included in all
# copies or substantial portions of the Software.
#
# THE SOFTWARE IS PROVIDED "AS IS", WITHOUT WARRANTY OF ANY KIND, EXPRESS OR
# IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO THE WARRANTIES OF MERCHANTABILITY,
# FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE AND NONINFRINGEMENT. IN NO EVENT SHALL THE
# AUTHORS OR COPYRIGHT HOLDERS BE LIABLE FOR ANY CLAIM, DAMAGES OR OTHER
# LIABILITY, WHETHER IN AN ACTION OF CONTRACT, TORT OR OTHERWISE, ARISING FROM,
# OUT OF OR IN CONNECTION WITH THE SOFTWARE OR THE USE OR OTHER DEALINGS IN THE
# SOFTWARE.
#
# FASTA files from
# ftp://ftp.ensembl.org/pub/release-92/fasta/homo_sapiens/dna/
# Who holds the copyright for human DNA?
#
# There are print commands in comments for handy debugging
#
# In the beginning God created the heaven and the earth.
# And the earth was without form, and void; and darkness 
# was upon the face of the deep. And the Spirit of God
# moved upon the face of the waters. And God said, Let 
# there be light: and there was light. And God saw the 
# light, that it was good: and God divided the light from 
# the darkness. And God called the light Day, and the 
# darkness he called Night. And the evening and the morning
# were the first day. Genesis 1:1-5


# $search_text = "Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Phasellus ac massa tincidunt tellus faucibus faucibus. Aliquam at interdum dolor. Ut vehicula porta accumsan. In interdum sit amet diam placerat eleifend. Suspendisse id ex semper, eleifend justo et, ullamcorper urna. Phasellus bibendum sodales dignissim. Nullam accumsan aliquam nulla, quis mattis quam. Sed at enim nisl. Pellentesque varius massa vel bibendum lobortis. Integer in tellus sapien. Proin dapibus vehicula nisi lacinia faucibus."; 
# $search_text = "In the beginning God created the heaven and the earth. And the earth was without form, and void and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters. And God said, Let there be light and there was light. And God saw the light, that it was good and God divided the light from the darkness. And God called the light Day, and the darkness he called Night. And the evening and the morning were the first day. And God said, Let there be a firmament in the midst of the waters, and let it divide the waters from the waters. And God made the firmament, and divided the waters which were under the firmament from the waters which were above the firmament and it was so. And God called the firmament Heaven. And the evening and the morning were the second day. And God said, Let the waters under the heaven be gathered together unto one place, and let the dry land appear and it was so. And God called the dry land Earth and the gathering together of the waters called he Seas and God saw that it was good.";
# $search_text = "The book of the generation of Jesus Christ, the son of David, the son of Abraham. Abraham begat Isaac; and Isaac begat Jacob; and Jacob begat Judas and his brethren; And Judas begat Phares and Zara of Thamar; and Phares begat Esrom; and Esrom begat Aram; And Aram begat Aminadab; and Aminadab begat Naasson; and Naasson begat Salmon; And Salmon begat Booz of Rachab; and Booz begat Obed of Ruth; and Obed begat Jesse; And Jesse begat David the king; and David the king begat Solomon of her that had been the wife of Urias; And Solomon begat Roboam; and Roboam begat Abia; and Abia begat Asa; And Asa begat Josaphat; and Josaphat begat Joram; and Joram begat Ozias; And Ozias begat Joatham; and Joatham begat Achaz; and Achaz begat Ezekias; And Ezekias begat Manasses; and Manasses begat Amon; and Amon begat Josias; And Josias begat Jechonias and his brethren, about the time they were carried away to Babylon: And after they were brought to Babylon, Jechonias begat Salathiel; and Salathiel begat Zorobabel; And Zorobabel begat Abiud; and Abiud begat Eliakim; and Eliakim begat Azor; And Azor begat Sadoc; and Sadoc begat Achim; and Achim begat Eliud; And Eliud begat Eleazar; and Eleazar begat Matthan; and Matthan begat Jacob; And Jacob begat Joseph the husband of Mary, of whom was born Jesus, who is called Christ.";
# $search_text = "In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God. The same was in the beginning with God. All things were made by him and without him was not any thing made that was made. In him was life and the life was the light of men. And the light shineth in darkness and the darkness comprehended it not.";
# $search_text = "Well, Prince, so Genoa and Lucca are now just family estates of the Buonapartes. But I warn you, if you dont tell me that this means war, if you still try to defend the infamies and horrors perpetrated by that Antichrist I really believe he is Antichrist I will have nothing more to do with you and you are no longer my friend, no longer my faithful slave, as you call yourself But how do you do I see I have frightened you sit down and tell me all the news.";
# $search_text = "בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ והארץ היתה תהו ובהו וחשך על פניתהוםורוח אלהים מרחפת על פני המיםויאמר אלהים יהי אור ויהי אורוירא אלהים את האור כי טוב ויבדל אלהים בין האור ובין החשךויקרא אלהים לאור יום ולחשך קרא לילה ויהי ערב ויהי בקר יום אחד";
# 198 chars in hebrew Gen 1:1-5
# hebrew without punctuation:
# $search_text = "BRAEYI BRA ALHYO AI HEMYO VAT HARW VHARW HYIH IHV VBHV VCE6 XL PNY IHVO VRVC ALHYO MRCPI AL PNY HMYO VYAMR ALHYO YHY AVR VYHY AVR VYRA ALHYO AI HAVR KY TVB VYBDL ALHYO BYJ HAVR VBYJ HCE6 VYQRA ALHYO LAVR YVO VLCE6 QRA LYLH VYHY XRB BYHY BQR YVO ACD";
# hebrew with punctuation:
# $search_text = "BRAEYI BRA ALHYO AI HEMYO VAT HARW: VHARW HYIH IHV VBHV VCE6 XL PNY IHVO VRVC ALHYO MRCPI AL PNY HMYO: VYAMR ALHYO YHY AVR VYHY AVR: VYRA ALHYO AI HAVR KY TVB VYBDL ALHYO BYJ HAVR VBYJ HCE6: VYQRA ALHYO LAVR YVO VLCE6 QRA LYLH VYHY XRB BYHY BQR YVO ACD:";
# hebrew with 22 chars only:
$search_text ="BRAEYI BRA ALHYM AI HEMYM VAT HARU VHARU HYIH IHV VBHV VCEK XL PNY IHVM VRVC ALHYM MRCPI AL PNY HMYM VYAMR ALHYM YHY AVR VYHY AVR VYRA ALHYM AI HAVR KY TVB VYBDL ALHYM BYN HAVR VBYN HCEK VYQRA ALHYM LAVR YVM VLCEK QRA LYLH VYHY XRB BYHY BQR YVM ACD";
# $search_text = "The unanimous Declaration of the thirteen united States of America, When in the Course of human events, it becomes necessary for one people to dissolve the political bands which have connected them with another, and to assume among the powers of the earth, the separate and equal station to which the Laws of Nature and of Natures God entitle them, a decent respect to the opinions of mankind requires that they should declare the causes which impel them to the separation. We hold these truths to be selfevident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness. That to secure these rights, Governments are instituted among Men, deriving their just powers from the consent of the governed, That whenever any Form of Government becomes destructive of these ends, it is the Right of the People to alter or to abolish it, and to institute new Government, laying its foundation on such principles and organizing its powers in such form, as to them shall seem most likely to effect their Safety and Happiness. Prudence, indeed, will dictate that Governments long established should not be changed for light and transient causes and accordingly all experience hath shewn, that mankind are more disposed to suffer, while evils are sufferable, than to right themselves by abolishing the forms to which they are accustomed. But when a long train of abuses and usurpations, pursuing invariably the same Object evinces a design to reduce them under absolute Despotism, it is their right, it is their duty, to throw off such Government, and to provide new Guards for their future security.";
# $search_text = "FJRLLTWLEVMSOXJRUCAIKINEDQBHZSKWDJZHJBBVKEAYPMFKOOQDNILJCNTHSNHMRPBSIXRDXXCFXMISDAOLVQSRPODFXCTHXGJSERUGKVVEGZSMWLESZRTLJDFPPONMMHBGLMHSPYZGIQPQQPOBRUDOOGIWAPJQIANJIQNRFUQTNRJANFVJZBRYNAHMVEJXHDLYMEHOVHAONNIJKMFUAZOLQGIEGIAPBFGFRBEWFBVFJQYURNRQAFCANRRTYSIKVWLBVHDCUQFMSVQZMQXITJHSYALLHSCQFZRHJNLJOSX";
# $search_text = "Two households, both alike in dignity, In fair Verona, where we lay our scene, From ancient grudge break to new mutiny, Where civil blood makes civil hands unclean. From forth the fatal loins of these two foes A pair of star crossd lovers take their life; Whose misadventured piteous overthrows Do with their death bury their parents strife. The fearful passage of their death markd love, And the continuance of their parents rage, Which, but their childrens end, nought could remove, Is now the two hours traffic of our stage; The which if you with patient ears attend, What here shall miss, our toil shall strive to mend.";

print "$search_text\n";
# use this to remove any punctuation:
$search_text =~ tr/ |.|,|:|;//ds;
# convert all chars to uppercase
# $search_text =~ tr/[a-z]/[A-Z]/;

# convert the spaces to underscores just for nicer output
# $search_text =~ tr/ /_/;

print "$search_text\n";

@search_chars = split //, $search_text;

# 10 000 000 chars at once will crash on my computer
# 5 000 000 chunks work
# chunk is the number of characters to read at a time
# $file_length needs to be supplied by hand, use wc -m Fasta_file.fa
# use file length if you don't want to read the whole file
$chunk = 5000000;
$start_genome = 0;
$end_genome =  $start_genome + $chunk;
$file_length = 184563953;

$search_count = 0;
$max_found = 0;

$max_str = "";
$max_str_found = "";

$max_text = "";
$max_text_found = "";

$max_pos_found = 0;

$codon = "";

@genome = "";

%alephbets = qw/AAA XXX AAC XXX AAG XXX AAT XXX ACA XXX ACC XXX ACG XXX ACT XXX AGA XXX AGC XXX AGG XXX AGT XXX ATA XXX ATC XXX ATG XXX ATT XXX CAA XXX CAC XXX CAG XXX CAT XXX CCA XXX CCC XXX CCG XXX CCT XXX CGA XXX CGC XXX CGG XXX CGT XXX CTA XXX CTC XXX CTG XXX CTT XXX GAA XXX GAC XXX GAG XXX GAT XXX GCA XXX GCC XXX GCG XXX GCT XXX GGA XXX GGC XXX GGG XXX GGT XXX GTA XXX GTC XXX GTG XXX GTT XXX TAA XXX TAC XXX TAG XXX TAT XXX TCA XXX TCC XXX TCG XXX TCT XXX TGA XXX TGC XXX TGG XXX TGT XXX TTA XXX TTC XXX TTG XXX TTT XXX/;

foreach $key (sort keys %alephbets) {
    print "$key ";
}
print "\n";


$start_time_program = time;

$i = 0;
$eof = 1;

$start_time_file = time;
print "Now opening file at $start_genome\n";
# open the FASTA DNA file and load each character to @genome
open my $fh, "<:encoding(UTF-8)", "Homo_sapiens.GRCh38.dna.chromosome.5.fa" or die "$!\n";
# open my $fh, "<:encoding(UTF-8)", "test2.txt" or die "$!\n";
while (read($fh, my $char, 1) && $eof) {
   # ignore all other characters 
	if ($char =~ m/[ACGT]/ ) {
    	push (@genome, $char);
    	# print "i: $i char: $char\n";
		if ($i < $end_genome) {
	    	$i++;
		} else {
			$end_time_file = time;
			$time_file = $end_time_file - $start_time_file;
			print "It took $time_file seconds to read the file.\n";			
			
			$genome_length = @genome;
			print "genome has $genome_length chars.\n";
			# print "@genome\n";

			$genome_count = 0;
			$seg_count = 0;

			$quit = 1;

			$start_time_code = time;

			$j = 0;
			while ($quit) {
				$char = @genome[$seg_count];	
				$codon .= $char;
	
				# print "i: $i char: $char codon: $codon \n";

				if ($j==2) {
					$j = 0;					
			
					if ($alephbets{$codon} eq "XXX") {
						# codon is not in alephbet
						# print "$codon not yet in alephbets, adding @search_chars[$search_count]\n";
						$alephbets{$codon} = @search_chars[$search_count];
						$max_str .= $codon;
						$max_text .= @search_chars[$search_count];
						$search_count++;
					} else {
						# codon is in alephbet
						# print "$codon is in alephbet";
						if ($alephbets{$codon} eq @search_chars[$search_count]) {
							# print " and equals search\n";
							$max_str .= $codon;
							$max_text .= @search_chars[$search_count];
							$search_count++;									
						} else {
							# codon mismatch
							$genome_pos = $start_genome + $genome_count;
							if ($search_count > $max_found) {
								$max_found = $search_count;
								$max_str_found = $max_str;
								$max_text_found = $max_text;
								$max_pos_found = $genome_pos;
								print "\n";

								foreach $key (sort keys %alephbets) {
	    							print "$key $alephbets{$key} ";
								}
						
								print "\nMAX found: $max_found\n";
								print "at $genome_pos\n$max_str_found\n";
								print "$max_text_found\n";																	
							}	elsif ($search_count > 50) {
								print "\nLarge segment found:\n";

								foreach $key (sort keys %alephbets) {
    								print "$key $alephbets{$key} ";
								}						
								print "\nLength found: $search_count\n";
								print "at $genome_pos\n$max_str\n";
								print "$max_text\n";											
							}					
									
							# print " $alephbets{$codon} does not equal search @search_chars[$search_count], start again! found seq length $search_count\n";					
							$search_count = 0;	
							$genome_count++;
							$seg_count = $genome_count;
							%alephbets = qw/AAA XXX AAC XXX AAG XXX AAT XXX ACA XXX ACC XXX ACG XXX ACT XXX AGA XXX AGC XXX AGG XXX AGT XXX ATA XXX ATC XXX ATG XXX ATT XXX CAA XXX CAC XXX CAG XXX CAT XXX CCA XXX CCC XXX CCG XXX CCT XXX CGA XXX CGC XXX CGG XXX CGT XXX CTA XXX CTC XXX CTG XXX CTT XXX GAA XXX GAC XXX GAG XXX GAT XXX GCA XXX GCC XXX GCG XXX GCT XXX GGA XXX GGC XXX GGG XXX GGT XXX GTA XXX GTC XXX GTG XXX GTT XXX TAA XXX TAC XXX TAG XXX TAT XXX TCA XXX TCC XXX TCG XXX TCT XXX TGA XXX TGC XXX TGG XXX TGT XXX TTA XXX TTC XXX TTG XXX TTT XXX/;
							$max_str = "";
							$max_text = "";
					
							if (($genome_pos%1000000)==0) {
								print "Now searching at $genome_pos\n";	    	
					    	}
    	
						}
				}

				$codon = "";
							
				} else {
					$j++;				
				}
			
				$seg_count++;				
			
				if ($genome_count > $genome_length) {
					$quit = 0;			
				}
				
				if ($genome_pos > $file_length) {
					$quit = 0;
					$eof = 0;
					print "Reached file length.\n";
				}						
						
			}

		@genome = "";

		$end_time_code = time;

		$time_code = $end_time_code - $start_time_code;
		print "It took $time_code seconds to decode $chunk base pairs.\n";

		$start_genome += $chunk;
		$end_genome += $chunk;

		$start_time_file = time;			
		print "Now opening file at $start_genome\n";					
		}

   }
   
}

close $fh;

$time_taken_program = $end_time_code - $start_time_program;
print "\nMAX found: $max_found\n";
print "at $max_pos_found\n$max_str_found\n";
print "$max_text_found\n";
print "It took $time_taken_program seconds to do $file_length base pairs. ";
print "Quit.\n";

Happy coding! To all those saying that with this method the entire works of Shakespeare or the Communist Manifesto can be found, please demonstrate it, you can do it with my script, that’s what I wrote it for. Or if you think another method of encoding can produce any text you want of any lenght, write your own script and show it. It can not be done.

If anybody can get the hebrew characters to work, I’d be very grateful.

If there are any mathematicians out there, I’d be very interested to know, what the probability of getting a string of say 100 characters is with my method. The math to do that is just way beyond me.

Update: In this Reddit discussion jakkarth claims that you can find any text anywhere given an arbitrary encoding scheme, a claim that is simply false. He took up my challenge and wrote a script that outputs the entire works of Shakespeare from DNA. Only it does not. What he did was use DNA as a one time encryption pad to output the works. SETI would not be impressed if this method was used to identify the entire works of Shakespeare in cosmic background radiation. What my script does, and what intelligent design does, is look for complex specified information. The way to do that is to find a pattern. My script looks to see if there is a pattern in DNA that is the same as the pattern for the first five verses of the Bible. The symbols are different, but the pattern is the same. If the sequence found is long enough, it can not be due to chance and can only by due to intelligence. jakkarth’s script does not look for a pattern, it returns true for any input. It “finds” any sequence anywhere where it looks. In other words, it finds nothing at all.

Myytti agapee rakkaudesta

Joh. 21:15-19:

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Tästä jakeesta olen kuullut monet kerran saarnattavan, että Jeesus tässä käytti kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä kreikan sanaa agapee, jumalallinen rakkaus, mutta kolmannella kerralla sanaa fileo, joka tarkoittaa ystävien välistä rakkautta. Mutta herää kysymys, puhuiko Jeesus Pietarille kreikkaa? Ei! Vaan hän puhui äidinkieltään arameaa. Raamatun mukaan Pietari tulee surulliseksi, koska Jeesus kysyy häneltä samaa asiaa kolme kertaa, ei sen takia, että Jeesus käyttää kolmannella kerralla eri sanaa. Kolme kertaa, koska Pietari oli kolme kertaa kieltänyt Jeesuksen, sen jälkeen kun oli kehuskellut rakastavansa Jeesusta enemmän kuin “nämä toiset”. Kristityt saarnaavat ummet ja lammet kreikan jumalallisesta agapee rakkaudesta, mutta eivät ole ilmeisesti koskaan tarkistaneet Raamatuistaan, mitä tuo sana tarkoittaa.

Fakta on, että evankeliumeissa kreikan sanoja agapee ja fileo käytetään toistensa synonyymeinä, eikä niiden välillä ole mitään eroa. Molemmat tarkoittavat rakkautta, oli se sitten maallista tai jumalallista. Septuagintassa on heprean sana אהבה ahavah käännetty sekä agapee että fileo, joka tarkoittaa, että näiden sanojen välillä ei ole mitään eroa. Katsotaan muutamia jakeita, joissa tätä “jumalallista” rakkautta on käytetty:

ἀγαπάω, agapao:

“Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte (agapao) etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla!” (Lk. 11:43) – Rakastivatko fariseukset etumaisia sijoja jumalallisella rakkaudella?

“Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena (agapao) jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.” (2. Tim. 4:10) – Rakastiko Deemas maailmaa jumalallisella rakkaudella?

“Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat (agapao) pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” (Joh. 3:19) – Rakastivatko ihmiset pimeyttä jumalallisella rakkaudella?

“Sillä he rakastivat (agapao) ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.” (Joh. 12:43) – Rakastivatko ihmiset ihmiskunniaa jumalallisella rakkaudella?

“Rakastavathan (agapao) syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat (agapao).” (Lk. 6:32) – Ai että syntiset rakastavat jumalallisella rakkaudella niitä, jotka heitä rakastavat?

Katsotaan seuraavaksi maallista rakkautta tarkoittavaa sanaa, fileo rakkautta, joka kristittyjen saarnamiesten mukaan on ystävien välistä, tykkäämistä ennemmin kuin rakastamista:

φιλέω, fileo:

“sillä Isä itse rakastaa (fileo) teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet (fileo) ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.” (Joh. 16:27) – Ai että Jumala itse rakastaa meitä ystävien välisellä rakkaudella?

“Sillä Isä rakastaa (fileo) Poikaa” (Joh. 5:20) – Isä rakastaa Poikaa maallisella, ystävien välisellä rakkaudella, tykkäämisellä?

Nämä esimerkit riittäköön, ne todistavat kiistatta, että kreikan agapee ja fileo rakkaus ovat synonyymejä, eikä agapee tarkoita mitään jumalallista rakkautta ja fileo ystävien välistä tykkäämistä. Ne ovat toistensa synonyymeja ja molemmat suomeksi käännetään sanalla rakkaus. Jos ette usko minua, tutkikaa itse sanakirjasta agapee ja fileo rakkautta:
agapee: http://biblehub.com/greek/25.htm
fileo: http://biblehub.com/greek/5368.htm

Jostain syystä saarnaoissa ja puheissa tällaisia myyttejä viljellään. Viimeksi viime sunnuntaina kuulin Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksessa tästä agapee rakkaudesta saarnattavan. On tärkeä pysyä totuudessa, vaikka näennäisesti kyse olisi vain triviaalista asiasta. Mutta kertakaikkiaan agapee ei tarkoita jumalallista rakkautta, joten tästä myytistä on luovuttava ja pysyttävä totuudessa.

Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi

“Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

“Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

“Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Usein kuulee sanottavat, että Jeesus puhdisti kaikki ruuat. Näin sanotaan kuulemma Markuksen evankeliumissa. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaa. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

“Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, paskaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

” ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä. Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.(Mt. 28:19,20)

Suomi24.fi palstalla käydään kovaa vääntöä siitä, tuleeko meidän kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vai Jeesuksen nimeen, kuten apostolien teoissa mainitaan kastetun. Todella monet ovat sitä mieltä, että Jeesuksen kastekäskyn sanat “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” eivät kuulu Raamattuun ollenkaan, vaan ovat katolisen kirkon sinne lisäämiä. He perustelevat tätä sillä, että Raamatussa ei kuulemma voi olla ristiriitaa, ja että Eusebius lainaa tästä jakeesta lyhyempää versiota, jossa käsketään kastaa “minun nimeen”. Lähteinään he linkittävät unitaarien ja areiolaisten kirjoituksiin, jotka ymmärrettävästä syystä vastustavat kastekäskyn trinitaarista kaavaa. Tässä kirjoituksessa osoitan, että kastekäsky kuuluu Raamattuun sellaisenaan kuin se meidän käännöksissämme on.

Jeesus itse opettaa, että kaste tulee suorittaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tämä kastekäsky löytyy sinunkin Raamatustasi kohdasta Mt. 28:19. Se kuuluu Raamattuun, koska voit sen lukea Raamatustasi. Raamatun kääntäjät ovat asiantuntijoita arvioimaan sitä, mikä jae kuuluu Raamattuun ja mikä ei. Raamatun käännöksemme tehdään kreikankielisten käsikirjoitusten pohjalta, koska ne ovat luotettavimmat ja varhaisimmat todisteet mitä meillä on. Ja jokaikisessä tuntemassamme Matteuksen käsikirjoituksessa on tuo kastekäsky muodossa “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Ei ainoastaan varhaisimmissa, vaan todellakin jokaikisessä.

Väite siitä, että katolinen kirkko 300-luvulla muokkasi tuota jaetta, tarkoittaisi että katolisen kirkon olisi täytynyt hävittää kaikki maailman käsikirjoitukset, joita tuohon aikaan oli jo satoja ympäri maailman ja korvata ne omalla versiollaan. Mikään mahti maailmassa ei kykene tuollaiseen. Niissä todennetuissa tapauksissa, joissa jokin taho on muokannut käsikirjoituksia, on alkuperäisiä käsikirjoituksia säilynyt jälkipolville. Kaikkien maailman käsikirjoitusten muokkaaminen ei ole mahdollista, sillä niitä kopioitiin tiuhaan tahtiin ja siksi niitä oli jo varhain satoja ympäri koko maailman.

Eusebius 300-luvulla lainaa tuosta jakeesta lyhyempää versiota, “minun nimeeni”. Shem Tovin Matteuksen evankeliumista, joka on vuodelta 1385, puuttuu jakeen 18 loppuosa ja kastekäsky kokonaan, siinä lukee “Menkää ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Shem Tovin Matteus ei ole vanhempi tai luotettavampi kuin Matteuksen käsikirjoitukset, joista varhaisimmat 14 papyrusta ovat vuosilta 150-250jKr. Shem Tovin Matteus on käännös vuodelta 1385, se ei ole alkuperäinen hepreankielinen Matteuksen evankeliumi, niin kuin jotkut väittävät. Koska kastekäsky puuttuu kokonaan Shem Tovin matteuksesta, emme voi sen pohjalta väittää, että se ei lainaa trinitaarista kaava. Lisäksi on väitetty, että lyhyempi versio löytyisi joistakin aramean- tai syyriankielisistä käsikirjoituksista, mutta en ole pystynyt varmentamaan tätä väitettä. Kaikki heprean-, syyrian- ja arameankieliset käsikirjoitukset ovat joka tapauksessa myöhempiä käännöksiä, ne eivät ole varhaisempia kuin Matteuksen kreikankieliset käsikirjoitukset.

Eusebius siis on ainoa varteenotettava todistaja, jonka mukaan kastekäsky oli muodossa “minun nimeeni”. Mitä sanovat muut kirkkoisät?

Didakhee (60-150 jKr) luku 7:1
“Mutta liittyen kasteeseen, kastakaa näin: selostettuanne ensin kaikki nämä säännöt, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä.”

Justinos Marttyyrin apologia (155 jKr) luku 61
“Sitten heidät tuodaan veden ääreen ja he syntyvät uudestaan, sillä he saavat pesun vedessä Jumalan, Isämme, kaikkeuden mestarin nimessä ja pelastajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä.”

Irenaeus, harhaoppeja vastaan (180 jKr)
“Ja jälleen, antaen opetuslapsilleen voiman uudistua Jumalaan, hän sanoi heille, ‘Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’ ”

Tertullianus, kasteesta (198 jKr)
“Sillä laki kasteesta on annettu ja kaava säädetty: ‘Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’ ”

Hippolytus, Apostolinen traditio (200-235 jKr)
“Ja sitten kun hän joka kastetaan laskeutuu veteen, se joka kastaa hänet laittaen kädet hänen päälleen sanoo: Uskotko Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen? Ja hän joka kastetaan sanoo: Minä uskon. Sitten pitäen kättä hänen päänsä päällä hänet kastettakoon jälleen. Ja sitten hän sanokoon: Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan, joka syntyi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kolmantena päivänä kuolleista, nousi taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella ja tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita? Ja kun hän sanoo: Uskon, hänet kastetaan jälleen. Ja jälleen hän sanoo: Uskotko Pyhään Henkeen, pyhään kirkkoon ja lihan ylösnousemiseen? Hän joka kastetaan sanokoon: Minä uskon, ja niin hänet kastetaan kolmannen kerran.”

Cyprianuksen kirje Magnukselle (250 jKr)
“Mutta jos joku vastustaa, sanoen että Novatianus pitää saman lain minkä katolinen kirkkokin, kastaa samalla symbolilla jolla me kastamme, tietää saman Jumalan Isän, saman Kristuksen Pojan, saman Pyhän Hengen, ja tällä perusteella pitää kasteen voiman, niin että hän ei tässä suhteessa eroa meistä kasteen käytännössä;”

(Käännökset omiani ja melko kökköjä.)

Kuudella muulla kirkkoisällä on kastekäsky tismalleen samassa muodossa kuin Matteuksella. Tämä ei häiritse Eusebius faneja, niin suuresti he arvostavat Eusebiusta, joka on ainoa lähde jolla on tuo lainaus lyhyemmässä muodossa. Kumpi on todennäköisempää, että Eusebius pätki tuota Raamatun kohtaa, vai että katolinen kirkko muokkasi Matteuksen evankeliumin kaikki sadat käsikirjoitukset ympäri koko maailman ja siinä ohessa väärensi myös kirkkoisien lainaukset tukeakseen uutta keksimäänsä oppia kolmiyhteydestä?

Eusebiuksella oli tapanaan pätkiä Raamatun lainauksiaan. Tämä käy ilmi Eusebiuksen kirjoituksesta Demonstratio Evangelica, jossa Eusebius kirjoittaa “Jumala on antanut hänelle nimen muita nimiä korkeamman, että Jeesuksen nimessä jokainen polvi pitää notkistuman jotka taivaissa ovat ja maan päällä ja maan alla.” Tämä on selvä lainaus Filippiläiskirjeestä, mutta on selvästi muokattu lainaus, jae kuuluu näin: “Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,”. Huomaamme siis, että tässä tapauksessa Eusebius on pätkinyt Raamatun lainaustaan ja muokannut sitä. On siis helppo uskoa, että Eusebius on muokannut myös kastekäskyä.

Raamatussa on vakava varoitus kaikille, jotka haluavat poistaa jakeita Raamatusta.

ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. (Ilm. 22:19)

Jos aiot leikata jakeita irti Raamatustasi, perusteet sille tulee olla todella vahvat. Huhupuheet ja salaliittoteoriat katolisen kirkon vahingonteosta eivät ole riittävä peruste. Sekään ei ole riittävä peruste, että kastekäsky näyttäisi olevan ristiriidassa joidenkin muiden Raamatun kohtien kanssa.

Jos jakeen aikoo leikata pois Raamatusta, syyt sille tulee olla tekstuaaliset, eli esimerkiksi että luotettavimmissa käsikirjoituksissa ei ole tuota jaetta. Tässä tarkastelemassamme tapauksessa tuo jae on jokaikisessä kreikankielisessä käsikirjoituksessa. Se kuuluu täten varmuudella Raamattuun.

Theos ja määräinen artikkeli

“Lyhyesti: sanaa theos ei voi kääntää aina sanalla “Jumala”. Kun sanan edestä puuttuu määräinen artikkeli, lähtökohtaisesti on etsittävä muita vaihtoehtoisia käännöksiä.”

Theos
http://biblehub.com/greek/2316.htm

Tarkoittaa (a) God (b) a god

divinely (1), God (1267), god (6), God’s (27), God-fearing (1), godly (2), godly* (1), gods (8), Lord (1).

1267 kertaa θεος tarkoittaa kolmiyhteistä Jumalaa. 14 kertaa se tarkoittaa jotain muuta jumalaa. Lähtökohtaisesti siis θεος tarkoittaa Jumalaa isolla alkukirjaimella. Ilman tai määräisen artikkelin kanssa. Olen jo aiemmin osoittanut sinulle, että määräinen artikkeli riippuu pitkälti kreikan kieliopista. Esim. subjekti merkitään tietyissä tapauksissa määräisellä artikkelilla. Määräinen artikkeli kreikassa toimii eri tavalla kuin englannissa, ja omassa äidinkielessämmehän ei mitään määräistä artikkelia olekaan. Otetaan tästä esimerkki, 1. Moos. 1:1 kuuluu Septuagintan mukaan “εν αρχη εποιησεν ο θεος τον ουρανον και την γην” siinä on siis tuo määräinen artikkeli Jumalan edessä, mutta englanniksi se käännetään silti “In the beginning God made…” eikä sanan God eteen tule määräistä artikkelia. Silti kukaan ei väitä, että maailman olisi luonut jokin vähempi jumala, vaikka englannista puuttuukin tuo määräinen artikkeli. Sama juttu on kreikassa.

Kaatsotaanpa näitä kiisteltyjä Raamatun kohtia.

“Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28)
“απεκριθη θωμας και ειπεν αυτω ο κυριος μου και ο θεος μου”
Löytyy määräinen artikkeli.

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20)
“οιδαμεν δε οτι ο υιος του θεου ηκει και δεδωκεν ημιν διανοιαν ινα γινωσκομεν τον αληθινον και εσμεν εν τω αληθινω εν τω υιω αυτου ιησου χριστω ουτος εστιν ο αληθινος θεος και ζωη αιωνιος”
Ei löydy määräistä artikkelia.

“heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!” (Room. 9:5)
“ων οι πατερες και εξ ων ο χριστος το κατα σαρκα ο ων επι παντων θεος ευλογητος εις τους αιωνας αμην”
Ei löydy määräistä artikkelia.

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,” (Tiit. 2:13)
“προσδεχομενοι την μακαριαν ελπιδα και επιφανειαν της δοξης του μεγαλου θεου και σωτηρος ημων χριστου ιησου”
Löytyy määräinen artikkeli, “του μεγαλου θεου”.

“mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8)
“προς δε τον υιον ο θρονος σου ο θεος εις τον αιωνα του αιωνος και η ραβδος της ευθυτητος ραβδος της βασιλειας αυτου”
Löytyy määräinen artikkeli.

Tämä oli vain pieni otos, mutta osoittaa että näissä kiistellyissä tapauksissa kolme kertaa löytyy määräinen artikkeli ja kaksi kertaa ei löydy. Joh. 1:1 käsittelin jo blogissani, jossa tuota määräistä artikkelia ei ole, koska siinä theos on lauseen objekti.

Tosi Jumala isolla alkukirjaimella esiintyy useita kertoja määräisen artikkelin kanssa (Mt. 3:9, Mk. 13:19, Lk. 2:13, Apt. 2:11). En nyt jaksa tähän purkaa näitä auki, tarkista itse alkutekstistä.

Tosi Jumala ilman määräistä artikkelia, eli tapaus joka romuttaa exapin teorian pieniksi atomeiksi, esiintyy lukuisia kertoja. Avaan ne tähän.

“Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Mt. 6:24)
“ουδεις δυναται δυσὶ κυριοις δουλευειν η γαρ τον ενα μισησει και τον ετερον αγαπησει η ενος ανθεξεται και του ετερου καταφρονησει ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμωνα”

“siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.” (Lk. 3:2)
“επι αρχιερεως αννα και καιαφα εγενετο ρημα θεου επι ιωαννην τον ζαχαριου υιον εν τη ερημω”

“Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” (Lk. 20:38)
“θεος δε ουκ εστιν νεκρων αλλα ζωντων παντες γαρ αυτω ζωσιν”

“Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:8)
“οι δε εν σαρκι οντες θεω αρεσαι ου δυνανται”

Ja lisää Tosi Jumalaa koskevia jakeita ilman määräistä artikkelia: Room. 8:33, 2. Kor. 1:21, 2. Kor. 5:19, 2. Kor. 6:7, 1. Tess. 2:5 – näitähän riittää!

Katsotaanpa niitä mielenkiintoisia tapauksia, joissa theos on käännetty pieneksi jumalaksi. Tämä tapaus kiinnostaa meitä, koska exapin mukaan ilman määräistä artikkelia theos tulisi kääntää aina jumalaksi pienellä alkukirjaimella.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:4)
“εν οις ο θεος του αιωνος τουτου ετυφλωσεν τα νοηματα των απιστων εις το μη αυγασαι τον φωτισμον του ευαγγελιου της δοξης του χριστου ος εστιν εικων του θεου”
Tässä on tämän maailman jumala määräisellä artikkelilla. Jumalan kuva on myös määräisellä artikkelilla. Silti tämän maailman jumala on kirjoitettu käännöksessä pienellä alkukirjaimella. Mielenkiintoista.

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)
“ων το τελος απωλεια ων ο θεος η κοιλια και η δοξα εν τη αισχυνη αυτων οι τα επιγεια φρονουντες”
Vatsa on heidän jumalansa pienellä alkukirjaimella, ja alkutekstissä on määräinen artikkeli!

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34)
“απεκριθη αυτοις ο ιησους ουκ εστιν γεγραμμενον εν τω νομω υμων οτι εγω ειπα θεοι εστε”
Theos ilman määräistä artikkelia, niin kuin exapille sopisi.

“Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet.” (Apt. 19:37)
“ηγαγετε γαρ τους ανδρας τουτους ουτε ιεροσυλους ουτε βλασφημουντας την θεον ημων”
Löytyy määräinen artikkeli.

“Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: “Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme”.” (Apt. 14:11)
“οι τε οχλοι ιδοντες ο εποιησεν παυλος επηραν την φωνην αυτων λυκαονιστι λεγοντες οι θεοι ομοιωθεντες ανθρωποις κατεβησαν προς ημας”
Löytyy määräinen artikkeli.

“Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.'” (Apt. 7:43)
“και ανελαβετε την σκηνην του μολοχ και το αστρον του θεου ρομφα τους τυπους ους εποιησατε προσκυνειν αυτοις και μετοικιω υμας επεκεινα βαβυλωνος”
Romfa jumala, pienellä alkukirjaimella mutta löytyy määräinen artikkeli.

Päätämme siis, että kreikan kielessä määräisellä artikkelilla ei ole mitään vaikutusta siihen, tulisiko Jumala kääntää pienellä vai isolla alkukirjaimella. Theos ylivoimaisesti useimmiten tarkoittaa Jumalaa isolla alkukirjaimella, ja vain muutamia kertoja jumalia pienellä alkukirjaimella. Asiayhteys ja konteksti määrittelee sen, kummasta tapauksesta on kyse. Niissä kohdissa joissa Jeesusta kutsutaan Jumalaksi, ei määräisellä artikkelilla ole mitään merkitystä. Ei kerrassaan yhtään mitään.

Joh 1:1 Exegetical insight

Minä en väitä olevani eksegetiikan professori saati alkukielten suuri asiantuntija, mutta olen innokas harrastaja. Lainaan tähän William D. Mouncen teoksesta Basics of Biblical Greek pätkän suoraan englanniksi, toivottavasti osaat englantia.

Chapter 6, Nominative and accusative; Definite Article; Exegetical insight

The nominative case is the case that the subject is in. When the subject takes an equative verb like “is” (i.e., a verb that equates the subject with something else), then another noun also appears in the nominative case – the predicate nominative. In the sentence “John is a man” “John” is the subject and “man” is the predicate nominative. In English the subject and predicate nominative are distinguished by word order (the subject comes first). Not so in Greek. Since word order in Greek is quite flexible and is used for emphasis rather than for strict grammatical function, other means are used to distinguish subject from predicate nominative. For example, if one of the two nouns has the definite article, it is the subject.

As we have said, word order is employed especially for the sake of emphasis. Generally speaking, when a word is thrown to the front of the clause it is done so for emphasis. When a predicate nominative is thrown in front of the verb, by virtue of word order it takes on emphasis. A good illustration of this is John 1:1. The English versions typically have “and the Word was God.” But in Greek, the word order has been reversed. It reads,

“και θεος ην ο λογος” “and God was the Word”.

We know that “the Word” is the subject because it has the definite article, and we translate it accordingly: “and the Word was God”. Two questions, both of theological import, should come to mind. (1) why was θεος thrown forward? and (2) why does it lack article?

In brief, its emphatic position stresses its essence or quality: “what God was, the Word was” is how one translation brings out this force. Its lack of a definite article keeps us from identifying the person of the Word (Jesus Christ) with the person of “God” (the Father). That is to say, the word order tells us that Jesus Christ has all the divine attributes that the Father has; lack of the article tells us that Jesus Christ is not the Father. John’s wording here is beautifully compact! It is, in fact, one of the most elegantly terse theological statements one could ever find. As Martin Luther said, the lack of an article is against Sabellianism; the word order is against Arianism.

To state this another way, look at how the different Greek constructions would be rendered:

και ο λογος ην ο θεος
“and the Word was the God”
(i.e., the Father; Sabellianism)

και ο λογος ην θεος
“and the Word was a God”
(Arianism)

και θεος ην ο λογος
“and the Word was God”
(Orthodoxy)

Toivottavasti saat selvää ja ymmärrät. Voin koittaa kääntää tätä suomeksi, mutta erittäin hankalaa koskaa suomessa ei ole artikkeleita samalla tavalla kuin kreikassa ja englannissa. Lyhyesti, kreikaksi tuo lause on käänteisessä järjestyksessä “ja Jumala oli Sana” ja Jumala eli θεος on ilman määräistä artikkelia, koska se on lauseen objekti, Sana eli ο λογος on määräisen artikkelin kanssa, koska se on lauseen subjekti. Käännämme lauseen täten “ja Sana oli Jumala”, koska määräinen artikkeli määrittelee lauseen subjektin. Se että θεος on ilman määräistä artikkelia ei suinkaan tarkoita että sillä sanalla ei tarkoitettaisi Jumalaa, se on ilman määräistä artikkelia koska se on lauseen objekti. Kuten sanoin, en ole suuri ja viisas alkukielten asiantuntija, muuta William D. Mounce on, joten toivottavasti otat hänen sanoistaan vaarin.

Muista pyhittää sapatinpäivä vai lepopäivä?

Shabbat candles, Olaf.herfurth, CC share-alike

Tässä suomi24.fi foorumille kirjoittamani yhteenveto sapatista hieman muokattuna ja laajennettuna.

Jumala pyhitti luomisviikolla sapatinpäivän. Siksi sapatti on pyhä. Jumala ei missään kohtaa Raamattua pyhitä sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole lepopäivä, pyhäpäivä tai Herran päivä. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, tavallinen arkipäivä. Raamatussa ei missään kohtaa kerrota sapatin pyhyyden siirtyneen sunnuntaille. Sunnuntaita ei missään kohtaa Raamattua kutsuta lepopäiväksi tai pyhäpäiväksi, vaan aina viikon ensimmäiseksi päiväksi. 1933 ja 1992 Raamatun käännöksissämme on 2. Moos. 20:8 esiintyvä heprean sana “shabbat” käännetty lepopäiväksi. Näin luterilaisten kolmas käsky (ei-katolisilla kirkkokunnilla neljäs) on saatu väännettyä muotoon “Muista pyhittää lepopäivä”. Termi “shabbat” esiintyy Raamatussa 111 kertaa, ja se on joka kerta käännetty “sapatti”, paitsi tässä kohtaa. Miksi? Kyse on tahallisesta ja törkeästä Raamatun väärennöksestä. Termi lepopäivä antaa vaikutelman, että saa levätä minä päivänä haluaa. Kuitenkin Raamatun mukaan meidän tulee pyhittää sapatinpäivä, ei mitään toista päivää. Kolmas käsky siis alkutekstin mukaan kuuluu “Muista pyhittää sapatinpäivä”. Biblia vuodelta 1776 kääntää tämän jakeen oikein:
“Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.” (2. Moos. 20:8)
By Ji-Elle – Own work, CC BY-SA 3.0,

Sapattikäsky on osa kymmentä käskyä, kolmas käsky kuuluu “Muista pyhittää sapatinpäivä”, kuten olen yllä esittänyt. Tähän on vastattu, että kymmenen käskyä ei velvoita kristittyjä, koska apt 15 Jerusalemin kokouksessa päätettiin, ettei kristittyjä velvoita Mooseksen laista kuin annetut neljä välttämätöntä käskyä. Tämä näkemys, että kymmenen käskyä ei ole voimassa, on täysin kristinuskon oppien vastaista kirkkokunnasta riippumatta. On älytöntä väittää, että kristittyjä koskevat ainoastaan Jerusalemin kokouksessa annetut neljä käskyä ja että kaikki muut käskyt on kumottu. Jerusalemin kokouksessa ei päätetty, että Mooseksen laki ei enää ole voimassa. Annetut neljä tärkeää käskyä tuli omaksua välittömästi, jotta pesäero pakanuuteen tulisi selväksi. Mooseksen lain oppimiseen oli runsaasti mahdollisuuksia kääntymisen jälkeen, tätä tarkoittaa Jaakob sanoessaan:

“Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21).
Missään kohtaa Jerusalemin kokousta ei päätetty, että Mooseksen laki ei enää olisi voimassa pakanoille.

Usein väitetään, että sapatin viettäminen on lain alla olemista, lain orjuuden ikeen kantamista. Kysyisin kuitenkin, onko kymmenen käskyn noudattaminen lain alla olemista? Missä kohtaa raamattua sapattia kuvataan orjuuden ikeeksi? Raamatun mukaan laki ei ole raskas taakka:
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’” (5. Moos. 30:11-13)
“Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)
Monet nettikeskustelijat ihmettelevät, mistä me tiedämme, että sapatti on juuri lauantai. Kristikunnassa ei ole koskaan ollut kyseenalaista, että sapatti on juuri lauantai, mutta nettifoorumeilla asiaa ihmetellään. Parhaiten tiedämme sen juutalaisista. Kaikki maailman juutalaiset viettävät tänä päivänä sapattia lauantaina, eikä heidän keskuudessaan ole asiasta minkäänlaista erimielisyyttä. Ei ole mahdollista, että miljoonapäinen kansa olisi jossakin vaiheessa historiaa kollektiivisesti mokannut ja viettänyt sapattia vahingossa vääränä päivänä. Siitä tiedämme varmuudella, että sapatti on lauantai. Jeesus vietti sapattia tapansa mukaan synagoogassa, samana päivänä kuin juutalaiset. Luulisi Jumalan pojan ja sapatin Herran huomauttaneen asiasta, jos sapattia olisi tuolloin vietetty vääränä päivänä.

Väitetään, että sapatin noudattajat yrittävät pystyttää omavanhurskautta, he yrittävät pelastua sapattia noudattamalla. Tämä on naurettavaa, kukaan ei ole väittänyt että sapattia noudattamalla pelastuisi. Kyse on siitä, että noudatetaan kymmentä käskyä, eikä sillä ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskomalla Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Mutta jos rakastamme Jeesusta, me noudatamme hänen käskyjään:
“Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” (Joh. 14:15)
Usein väitetään, että Jeesus ei opettanut sapatista. Tämä ei pidä paikkaansa. Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra. Sapatin Herra opetti, että sapattina saa parantaa, tehdä hyvää ja katkoa tähkäpäitä. Väitetään että Jeesus rikkoi sapattia tai kumosi sen. Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

“Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattiaidoille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Jeesus opetti myös, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27). Sanoessaan että hän on sapatin Herra ja että sapatti on ihmistä varten, Jeesus ei kumoa sapattia vaan päinvastoin vahvistaa sapatin. Jeesus ei myöskään sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten. Vielä Jeesus opetti rukoilemaan että pako ei tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Miksi tulisi rukoilla että pako ei tapahtuisi sapattina, jos sapatti kerta kumottiin? Huomaamme siis, että Jeesus ei rikkonut sapattia, eikä Jeesus missään kohtaa kumonnut sapattia.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:
“Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)
” Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)
Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:
“Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)
Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajieen välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:
”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)
On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:
“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)
Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.


Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

“Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)
Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta tai levätä viikonpäivänä jolloin se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille, sellainen on täyttä mielikuvituksen tuotetta.

Paljon on viitattu jakeisiin Paavalin kirjeistä, jotka mukamas osoittavat, että laki on kumottu. Kaikkiin näihin voi esittää vastalauseen, onko siis kymmenen käskyä kumottu? Sapattikäskyä ei voi erottaa kymmenestä käskystä, vaan se on yhtälailla Jumalan sormella kivitauluihin kirjoitettu ja koskee meitä kaikkia. Jumala on järjestyksen Jumala, eikä Jumala anna kymmenen käskyn lakia, jossa yhdeksän käskyä on universaaleja ja ikuisia, mutta yksi käsky on kumottu, tai se on pelkästään juutalaisille. Jeesus opettaa vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia, eikä laista katoa pieninkään piirto:
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)
Väitetään, että uudessa liitossa laki ei enää ole voimassa, vaikka Jeesus vuorisaarnassa selkeästi sanoo, ettei ole tullut lakia kumoamaan. Jeremian mukaan uudessa liitossa laki (alkukielellä Toora) kirjoitetaan meidän sydämiimme, eli varmasti se on edelleen voimassa:
”Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Jer. 31:33)
Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:
”Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)
Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:
“Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)
Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vielä useasti on irvailtu, että miten on, montakos sapatinrikkojaa olet kivittänyt? Tähän voisin vastata, että jos uskot, että ei saa tehdä huorin, montakos avionrikkojaa olet itse kivittänyt? Kuolemanrangaistukseen pätee Jeesuksen opetus, hän joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Lopuksi, paljon on haukuttu “sapattimeuhkaajia” judaisteiksi. Sapatin viettämisessä ei kuitenkaan ole kyse juutalaisten tapojen ja perinnäissääntöjen omaksumisesta, vaan kymmenen käskyn noudattamisesta. Juutalaisten fariseuksilta perimät perinnäissäännöt tulee pitää kaukana, niillä ei saa olla mitään virkaa kristityn elämässä. Sapattikäsky tulee suoraan kymmenestä käskystä, eikä sen noudattamisessa ole kyse juutalaisten tapojen seuraamisesta.

Toivoisin että keskustelu pysyisi asiallisena, eikä sapatti-intoilijoita haukuttaisi enää adventisteiksi tai judaisteiksi, mitä emme todellakaan ole. Minä esimerkiksi en opeta mitään juutalaisia tapoja, vaan olen useasti tuonut esille, ettei juutalaisten rabbien perinnäissäädöksiä tule noudattaa. Raamatun sanan tulee olla uskovan ylin elämänohje. Sapatti ei ole adventistien keksintöä, vaan sen on Jumala itse asettanut pyhäksi. Adventistit oppettavat vastoin Raamatun sanaa, että sunnuntai olisi pedon merkki. Näin he tekevät sapatista käytännössä pelastuskysymyksen, mitä se ei ole. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Voimme yhteenvetona todeta, että sunnuntain pyhyydelle ei ole mitään perusteita Raamatussa. Jumala pyhitti sapatinpäivän meille lepopäiväksi, hän ei pyhittänyt mitään toista päivää. Raamatussa meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, ei mitään toista päivää. Shalom shabbat, rakkaat siskot ja veljet. Toivottavasti tästä yhteenvedosta on jotain hyötyä.

Ohjeeksi kaikille keskustelijoille:

“Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” (Jaak. 4:11)

“Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.” (Sanl. 21:23)

“Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kol. 4:6)

Oikein väärin ymmärretty Luther

Timo Junkkaala kirjoittaa kirjassaa Oikein väärin ymmärretty Luther Lutherin väitetystä antisemitismistä:

Tästäkin murheellisesta kirjasta, jota natsit yrittivät käyttää hirmutekojensa tukena, käy ilmi, ettei Luther vastustanut juutalaisia rodullisista syistä. “Lutherin vastaus ei heijasta minkäänlaista antisemitismiä. Hänestä ei koskaan tullutkaan antisemitistiä”, kirjoittaa Lutherista erinomaisen elämäkerran kirjoittanut professori James Kittelson. Kittelsonin mukaan Luther katseli koko kysymystä samoilla silmälaseilla kuiin suhteita Roomaan, kasteenuusijoihin ja turkkilaisiin. Hänen kritiikkinsä motiivi ei ollut rotu vaan uskonto, suhde evankeliumiin. Kaikista evankeliumin torjujista hän käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista.

Vaikka Lutherin esittämiä toimia juutalaisia vastaan ei voi hyväksyä eikä puolustaa, natsien yritys vedota häneen omien hirmutekojensa tueksi oli vailla perusteita. Hitlerin toimet perustuivat hänen epäinhimilliseen rotuoppiinsa. Luther ei ollut antisemitisti eikä rasisti. On syytä huomata, että myös se kirja, jossa Luther esitti ankarimmat tuomionsa juutalaisista, päättyy lähetysrukoukseen juutalaisten puolesta.

Eli Junkkaalan mukaan Luther ei ollut antisemitisti, koska vastusti juutalaisia uskonnollisista, ei rodullisista syistä. Eikö rasismi ole rasismia, oli syy sitten rotu tai uskonto? Täysin mielipuolista tekstiä Junkkaalalta. Junkkaalan mukaan Luther käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista. Voiko älyttömämpää vertausta tehdä, Jeesus käytti kovaa kieltä, mutta Jeesus ei yllyttänyt väkivaltaan saati kehoittanut polttamaan fariseusten synagoogia, toisin kuin Luther! Junkkaala huomauttaa että Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan päättyy rukoukseen. No, rukoukseenhan se päättyy, mutta kuinka harras tuo rukous on, sen voi jokainen itse päätellä:


Niin on myös tästäkin (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saapa niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Amen.

Laitetaan vielä muistin virkistykseksi, mitä Luther kirjoitti juutalaisista:

Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.

3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.

5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä
otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.

7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Suosittelen jokaista lukemaan itse Lutherin teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, ennen kuin alkaa väittämään että ei se Luther mikään antisemitisti ollut:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf