Kristityistä ja heidän valheistaan

Lataa nyt itsellesi pamfletti Kristityistä ja heidän valheistaan.

Rakastavatko kristityt Martti Lutheria, armotonta juutalaisvihaajaa, enemmän kuin Jeesusta? Oliko Luther syypää holokaustiin? Jeesuksen mukaan laista ei totisesti katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, kunnes taivas ja maa katoavat. Miksi kristityt siis väittävät, että Jeesus on kumonnut Mooseksen lain? Miksi kristityt viettävät lepopäivää viikon ensimmäisenä päivänä, kun Jeesus vietti sitä viikon seitsemäntenä päivänä? Miksi kristityt syövät sianlihaa, verilettuja, äyriäisiä ja muuta Raamatun mukaan saastaista? Muuttuvatko ehtoollisaineet todella Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi? Ristiinnaulittiinko Jeesus perjantaina? Onko joulu pakanallinen juhla? Onko kirkon ulkopuolella pelastusta? Liity maailmanlaajuiseen harhaoppisten lahkoon jo tänään, helposti ja ilmaiseksi eroamalla kirkosta!

Apt 15: Jerusalemin kokous

Usein kuulee väitettävän, että Jerusalemin kokouksessa (Apt 15) päätettiin, ettei kristittyjen tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Mitään tällaista ei Jerusalemin kokouksessa kuitenkaan päätetty. Jerusalemin kokous oli tarpeellinen, sillä muutamat harhaopettajat opettivat, että “Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua” (Apt 15:1). Kokouksessa käsiteltiin siis pelastuskysymystä – oliko ympärileikkaus välttämätön pelastukseen? Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli vallalla oppi, jonka mukaan “koko Israel on pelastuva”. Koska pelastuksen katsottiin koskevan vain Israelia, pääteltiin etteivät pakanat voi pelastua ilman ympärileikkausta, joka liitti heidät Israeliin. Niinpä tuon ajan rabbit olivat kehittäneet nk. proselyyttikasteen pakanoita varten, jonka keskeisin operaatio oli juuri ympärileikkaus. On huomattava, ettei Mooseksen laissa kuitenkaan ole mitään käskyä tai ohjetta pakanoiden ympärileikkaamiseen. Kyse oli rabbien omasta perinnäissäädöksestä ja traditiosta.

Pietarin todistus Jerusalemin kokouksessa on, että pakanat ovat saaneet Pyhän Hengen aivan kuten juutalaisetkin, ilman mitään ympärileikkausta, ja että he pelastuvat Jeesuksen armon perusteella samalla tavoin kuin juutalaisetkin (Apt 15:8,11). Kokouksessa päätettiinkin, ettei ympärileikkauksella ja rabbiinisella traditiolla tule rasittaa pakanoita (Apt 15:19). Pakanoille kirjoitettiin kuitenkin, että heidän tulee neljää käskyä erityisesti noudattaa:

vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina. (Apt 15:20-21)

Miksi Jaakob jatkaa, että “luetaanhan Moosesta synagoogissa jokaisena sapattina”? Luullakseni hän tarkoittaa, että Mooseksen lakia opetetaan jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina, tästä syystä pakanoilla on hyvä mahdollisuus oppia Mooseksen lakia ajallaan. Näitä neljää käskyä teroitetaan kuitenkin ilmeisesti sen takia, että niillä oli tarkoitus tehdä pesäero pakanuuteen selväksi. Välttämällä haureutta ja verta pakanat saattoivat osoittaa, että he eivät enää viettäneet edellisen elämänsä pakanallisia menoja, ja saattoivat tulla synagoogaan oppimaan lisää Mooseksen lakia.

Että Jerusalemin kokouksessa päätettiin, ettei kristityn tarvitse noudattaa Mooseksen lakia, ei pidä täten alkuunkaan paikkaansa.

Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina?

Kristillisen tradition mukaan Jeesus nautti torstaina opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian, ristiinnaulittiin perjantaina, lepäsi haudassa lauantain sapatin ja nousi sunnuntaina kuolleista. Tämän skenaarion ensimmäinen ongelma on, ettei Jeesus vietä haudassa kolmea päivää ja kolmea yötä, kuten hän itse ennusti:

Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. (Mt 12:40)

Emmauksen tiellä opetuslapset sunnuntaina toteavat nyt olevan “jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat” (Lk 24:21). On vaikea nähdä, että sunnuntai olisi perjantaista kolmas päivä.

Suurempi ongelma liittyy kuitenkin sapattiin. Mikäli Jeesus vietti torstaina opetuslasten kanssa pääsiäsateriaa, olisi perjantai ollut juutalainen juhlapyhä, happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä.

Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. (3. Moos 23:5-8)

Juutalaiset olisivat rikkoneet sapattia ristiinnaulitessaan Jeesuksen happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä. On varmaa, etteivät hurskaat juutalaiset olisi sapattina ristiinnaulinneet ketään. Tiedämme kuitenkin, ettei Jeesusta ristiinnaulittu sapattina, koska Joosef Arimatialainen kiiruhti saadakseen Jeesuksen ruumiin ristiltä haudattavaksi ennen sapattia (Lk 23:54).

Koska silloin oli valmistuspäivä niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. (Joh 19:31)

Jeesuksen oletetaan viettäneen pääsiäisateriaa viimeisenä aterianaan, koska evankeliumeiden todistus näyttää melko vankalta asian suhteen:

Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”. (Lk 22:7-8)

Evankeliumeissa on kuitenkin pieni vihje, jonka perusteella tiedämme varmasti, ettei Jeesuksen nauttima ateria kuitenkaan ollut pääsiäisateria. Kaikkien neljän evankeliumin mukaan Jeesus nimittäin murtaa leipää (kr. artos, hepr. lechem) viimeisellä aterialla. Pääsiäislammas tuli kuitenkin nauttia happamattoman leivän (kr. azumos, hepr. mazzah) kanssa. Vielä tänäkin päivänä juutalaiset imuroivat ja lakaisevat kotinsa puhtaaksi kaikista viljatuotteista ennen pääsiäisateriaa, jotta kodissa ei olisi yhtään hapatetta. Happamatonta leipää ei kukaan kutsuisi edes vahingossa leiväksi. Voimme siis päätellä, että opetuslapset kyllä valmistautuivat viettämään pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa, mutta ateria, jonka Jeesus opetuslasten kanssa nautti viimeisenä aterianaan, ei ollut vielä pääsiäisateria.

Ainut mahdollinen skenaario Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle on siis seuraava. Jeesus vietti keskiviikkoiltana tavallisen aterian opetuslasten seurassa, syöden tavallista, ei-happamatonta leipää. Keskiviikkoillan vaihtuessa torstaiksi Jeesus pidätettiin ja luovutettiin ristiinnaulittavaksi seuraavana aamuna. Jeesus ristiinnaulittiin torstaina päivällä ja Joosef Arimatialainen hautasi Jeesuksen ennen torstai-illan auringonlaskua, jolloin happamattoman leivän juhlan ensimmäinen pyhäpäivä eli sapatti alkoi. Jeesus lepäsi perjantain ja lauantain sapatit haudassa ja nousi sunnuntaina kuolleista, kolmantena päivänä, kuten hän itse oli ennustanut.

Tämä skenaario on minun mielestäni vähiten ongelmallinen. Suurin ongelma on kirkon vahva ja vankkumaton pitkäperjantain traditio. Kuka uskaltaisi uhmata kirkkoa ja sen määrittämiä juhlapyhiä?

Viittansa tupsua

“Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne. (4 Moos 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi. (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’. (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat (Mal 4:2)

Malakian profetiassa heprean sana siivelle on כנף, kanaf. Sama sana tarkoittaa viitan kulmaa Mooseksen kirjan yo. jakeessa. Ymmärrämme siis, että tässä on profetia Messiaasta, jonka viitan kulmassa olevaa tupsua koskettamalla väkijoukot paranivat.

Suomessa saa melko rauhassa kulkea tupsut (hepreaksi tzitzit) “viitan” kulmissa. Hyvin harvoin minulta kysytään, mitä nuo narut sinun kupeellasi oikein ovat. Kysyttäessä vastaan, että kannan tupsuja, koska Messiaskin kantoi. Silloin tällöin tapahtuu jopa niin, että muistan Herran käskyt nähdessäni tupsuni.

Viikon ensimmäisenä päivänä

Usein kuulee väitettävän, että Uusi testamentti todistaa alkuseurakunnan kokoontuneen viikon ensimmäisenä päivänä. Raamatusta löytyy peräti kaksi jaetta väitteen tueksi:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. (Apt 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor 16:2)

Korinttilaiskirjeen jakeen voimme unohtaa suoralta kädeltä, koska siinä ei alkuunkaan puhuta mistään kokoontumisesta. Rahaa käsketään laittaa sivuun nimenomaan kotona, viikon ensimmäisenä päivänä, oletettavasti koska sapattina rahan käsittely ei olisi ollut soveliasta. Onkin varsin erikoista, että tähän jakeeseen niin usein viitataan.

Entä kokous Trooassa viikon ensimmäisenä päivänä? Tässä meillä todellakin on yksi jae Raamatussa, jossa seurakunnan kerrotaan olleen koolla viikon ensimmäisenä päivänä, vieläpä leipää murtamassa. Leivän murtamisen väitetään tässä tarkoittavan ehtoollisen viettoa. Uudessa Testamentissa leivän murtaminen ei kuitenkaan tarkoita ehtoollisen viettämistä, vaan aivan tavallista syömistä. Tästä on todisteena se, että alkuseurakunnan kerrotaan murtaneen leipää joka päivä “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,” (Apt 2:46). Lisäksi Trooassa Paavali murtaa leipää toisen kerran heti herätettyään Eutykoksen eloon. Olisi erikoista, jos alkuseurakunnassa ehtoollista olisi vietetty kaksi kertaa peräkkäin samana iltana. Purjehtiessaan laivalla Italiaan Paavali murtaa leipää kontekstissa, jossa on selkeästi kyse tavallisesta syömisestä:

Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: “Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava.” Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. (Apt 27:33-35)

Kiistatonta kuitenkin on, että Raamattu todella mainitsee seurakunnan olleen koolla Trooassa viikon ensimmäisenä päivänä. Voimmeko tehdä tästä johtopäätöksen, että se olisi ollut vakiintunut tapa seurakunnassa? Emme. Kyseisestä kokouksesta kerrotaan Raamatussa, koska Paavali tekee ihmeen herättäessään Eutykoksen henkiin. Seurakunta on ollut koolla, koska Paavali seuraavana päivänä lähtee pitkälle matkalle. Lisäksi on huomattava, että juutalaisessa ajattelussa päivä alkaa auringonlaskusta. Näin ollen seurakunta on ollut Trooassa koolla sapatin jälkeisenä iltana, jolloin sapatin viettoa on jatkettu auringonlaskun jälkeen myöhään yöhön. Paavalin puhuessa pitkäveteisesti väsynyt Eutykos putoaa ikkunasta. Paavali herättää Eutykoksen eloon ja lähtee seuraavana aamuna matkalle.

Näemme siis, ettei Raamatun mukaan viikon ensimmäisellä päivällä ollut mitään erityistä asemaa alkuseurakunnan jumalanpalveluselämässä. Sunnuntain vietolle sapatin sijaan ei ole mitään perusteita Raamatussa. Kattavampia argumentteja sapatin puolesta löydät kirjoituksestani Kristus on täyttänyt lain.

Sekalainen sakki

Sekalainen Sakki
Sekalainen sakki, Uusi Tie

Tässä Uuden Tien kustantamassa lasten kirjassa on varsin onnistuneesti tuotu Raamatun kertomuksia Jeesuksesta nykyaikaan. Kuitenkin ihmetyttää, miksi ainoastaan fariseukset on kuvattu juutalaisina? Jeesus ja kaikki opetuslapset olivat nimittäin juutalaisia siinä missä fariseuksetkin. Ilmeisesti jostain syystä fariseusten juutalaisuutta on syytä korostaa, kun taas Jeesuksen ja opetuslasten juutalaisuudesta halutaan vaieta. On myös varsin kyseenalaista, että Paholainen on musta jäbä hupparissa. Pointsit kuitenkin siitä, että Jeesus ei sentään ole valkoihoinen.

Älä ilku juutalaisia

Freidrich Coch
Freidrich Coch

Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan peittää sinut häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi. Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät Jerusalemista arpaa, olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä. Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. Sillä niinkuin te olette juoneet minun pyhällä vuorellani, niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan: he juovat ja särpivät ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan. (Obadja 1:10-16)

D.A Carson’s reply to a jewish question

Kansanlähetysopiston Apologiaforumilla 15.-17.4.2016 D.A Carson vastasi kysymykseeni Sapatista. Tässä kysymykseni Carsonille ja Carsonin vastaus:

Lauri:
Why do christians not keep the Sabbath? I’m asking this from a jewish perspective, I’m not interested in the adventist debate. The fourth commandment (Lutherans count third) tells us plainly to keep the Sabbath. OT passages promising a new covenant all speak of a covenant where the law (Torah) will be in effect (Jer 31:33, Ez 11:20). Where do we find any hint in the Bible that the Torah will be abolished? Jesus himself says that he does not abolish the Torah (Mt 5:17), why do christians not listen to their master? Accepting a covenant where the Torah is void is simply not an option for a jew.

D.A. Carson’s reply:
That’s a serious question and an important one. And christians across the centuries have been somewhat divided on how to answer it. But let me make a stab at it, but this will be too brief for a question so serious. It is important to remember that Jesus did clearly abolish some elements of Torah. For example in the discussion that you can read about in Mark chapter 7 Jesus said certain things making all foods clean. So Jesus was prepared to change certain things. Moreover the passage the questioner quotes namely Mt 5:17 and following (this is gonna get complicated) does not say “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to maintain them” but rather “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to fulfill them“. In other words, if the text had said “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to maintain them” then you would expect that all the stipulations of the law and the prophets should be maintained under the teaching and the authority of Jesus. But that’s not the terminology that Jesus uses. He says “Do not think that I have come to abolish the Law and the prophets but to fulfill them“. Matthew uses the verb to fulfill, plerao in Greek, more than anybody else in the new Testament. And in every case Matthew uses it to mean to bring to fulfillment that which has in some sense been predicted. In other words christians are used to the notion of prophecy and fulfillment.

For example Micah 5:2 insists that there will be a redeemer out of Betlehem – that’s a verbal prediction and we would argue that it is literally fulfilled in the birth of Jesus in Betlehem. But Jesus seems to be saying in Mt 5:17 that it’s not only verbal prediction that may prophesy but that law may prophesy! Law and prophets both prophesy. That is repeated in Matthew chapter 11 where Jesus says the law and the prophets prophesied until John. Not “the law legislates and the prophets prophesy” but “the law and the prophets prophesy”. In NT terms I would argue that it works along the line that I showed in the typology regarding the passover, that is, christians argue that the event of the passover and the laws regarding the maintaining of the passover themselves become prophetic of the ultimate passover. So that when the laws are given in the context of the Tanakh, the hebrew old testament, in the context of Torah, Jesus insists that they fit within a pattern which itself points forward to something more something different or something that brings it to fulfillment.

So the OT law says for example you shall not commit murder. It says you shall not commit adultery. What is interesting about Jesus’ treatment of adultery and murder in the sermon on the mount right after that passage in mt 5:17 and following if Jesus is interested in how those laws are fulfilled, he says the real fulfillment of the commandment not to murder is not to hate, the real fulfillment of the commandment not to commit adultery is not to lust. Likewise I would argue that hebrews 3 and 4 which we looked at earlier, is arguing that the ultimate rest is not Sabbath or Sunday, the ultimate rest is that to which Sabbath and Sunday and the rest of God point – that is when you see the trajectory of those things in scripture including creation, the giving of the law, the entrance in to the promised land, and psalm 95 and so on, there is a whole trajectory that is asking how this is ultimately fulfilled in ultimate rest.

Now as I said, christians have long argued about the details of this. For example there has been a minority of babtists who call themselves 7th day babtists. Just as there is a denomination today called 7th day adventism. And they are using a lot of the argumentation built in to the very question. But others have argued that the early christians started meeting on the first day of the week, one day in seven, precisely because it was the day of the resurrection. In other words they observed one day in seven, but did a transfer to the first day of the week simply because it was the day of the master’s resurrection. But whether one accepts that argument or not, what I would argue, is that on the basis of Jesus’ insistence that the law must be fulfilled, and not merely obeyed, you see the direction in which it is pointing, the trajectory of rest ends up in the rest of God bound up with salvation itself. To make things even more confusing I wrote a book about that too, from Sabbath to the Lord’s day, it’s still in print.

Luther ei ollut antisemitisti

Timo Junkkaala kirjoittaa Perusta lehden numerossa 4/2016 Muroman väitetystä antisemitismistä:

Muroma ei kuitenkaan ollut antisemitisti, kuten ei Lutherkaan. Kumpikaan ei nimittäin kritisoinut juutalaisuutta rodullisista syistä vaan uskonnollisista. Heidän näkemyksensä pohjautui siihen, etteivät juutalaiset ottaneet vastaan evankeliumia vaan päinvastoin pilkkasivat Jeesusta.

En osaa sanoa Muromasta, mutta suuri uskonpuhdistajamme ja kunnioitettu tohtori Martti Luther oli varmuudella yksi historian suurimpia antisemitistejä. Luther kirjoittaa teoksessaan Juutalaisista ja heidän valheistaan:

Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Ensiksi, että heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta. Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19). Ellei minun tällainen neuvoni ole sovelias, niin keksikää parempi.

On nähdäkseni samantekevää onko Lutherin antisemitismi rodullista vai uskonnollista laatua. Oli ajatuspieru Lutherin aatosten taustalla mitä laatua tahansa, on selvää, ettei sitä voi kutsua muuksi kuin antisemitismiksi. Lutherin ohjelma juutalaisongelman ratkaisemiseksi heijastelee suoraan Aadolf Hitlerin ajatuksia. Suomenkielisen laitoksen kääntäjän kommentti vuodelta 1939 on suorastaan järkyttävä:

Ja sanottakoonpa uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se kuitenkin on ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin, hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä niin ajallisessa, maallisessa kuin hengellisessä ja uskonnollisessakin mielessä. Tässä uudessa juutalaisvastaisessa taistelussaan Saksan kansa ei suinkaan ole ollut epätietoinen suuren uskonpuhdistajansa Lutherin mielipiteestä ja kannanilmaisuista juutalaiskysymyksen suhteen. 1931 Hans Ludolf Parisius julkaisi siitä Münchenissä lyhennetyn kansanpainoksen, jossa esitetään Lutherin alkuperäisen kirjan pääkohdat. Vuoteen 1937 mennessä siitä jo oli otettu kerrassaan 9 painosta, joten kirjalla näyttää olleen Saksassa kokolailla kysyntää ja levikkiä, niin ettei Saksan kansan, uskonnollisten ja kirkollisten johtohenkilöittensä laiminlyönnistä huolimatta, joiden sydämenasiaksi Luther tässä kirjassaan kansan valistamisen juutalaisvaaran suhteen nimenomaan asettaa, ole suinkaan tarvinnut jäädä tietämättömäksi Lutherin mielipiteestä tässä jokaisen kansakunnan terveelle elämänkehitykselle niin tärkeässä kysymyksessä. Ja nyt vihdoin tämä oppi-isämme lähes 400 vuotta sitten kirjoittama profeetallinen kirja, josta nykyhetkellä on jälleen tullut äärettömän ajankohtainen, ilmestyy ainakin tilastojen mukaan 96-prosenttisesti luterilaisen Suomen kansan luettavaksi.

Hitler tuskin kääntyi antisemitistiksi luettuaan Lutherin ajatuksia, vaan oli opportunisti, joka tarttui ahnaasti suuren uskonpuhdistajan antisemitistiseen teokseen. Lutherin teosta voisikin pitää “taivaan lahjana” Hitlerille – luterilaisen saksan käännyttäminen juutalaisia vastaan oli mahdollista pitkälti Lutherin ansiosta. Jokaisella kirjoittajalla on vastuu siitä mitä kirjoittaa. Lutheria ei saa päästää liian helpolla. Montako juutalaista Luther tappoi? Montako juutalaista Luther tappaa tulevaisuudessa?

Eräs luterilainen kertoi minulle, että kyllähän Luther kirjansa viimeisellä sivulla rukoilee juutalaisten puolesta. Olin hämmentynyt, en jostain syystä muistanut Lutherin harrasta rukousta:

Niin on myös tästäkin (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saapa niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Amen.

Kysyttäessä luterilaiset ovat välittömästi valmiita puolustamaan Lutheria. Luther oli oman aikansa lapsi. Luther oli vain katkera, koska ei saanut juutalaisia käännytettyä. Lutherin antisemitismi oli vain uskonnollista, ei rodullista. Luther kirjoitti paljon muutakin. Luther oli vain ihminen. Luther kärsi mielenterveydellisistä ongelmista viimeisinä vuosinaan. Ja niin edelleen. Olisiko aika tunnustaa se tosiasia, että Luther oli 100% antisemitisti?

Ymmärrän ettei Lutherin ristinteologiasta haluta luopua. Mutta onko Lutherista pakko tehdä kulttihahmoa? Kuinka paljon lopulta tarvitsemme Lutheria? Onko meidän pakko kutsua itseämme luterilaisiksi? Tarvitsemmeko Luther t-paitoja, kaskuja ja faniklubeja? Jos Luther olisi kirjoittanut teoksen Suomalaisista ja heidän valheistaan, kutsuisitko itseäsi luterilaiseksi? Totuus on, että kirotessaan kahdensadan sivun verran juutalaisia, Luther pilkkaa samalla myös Jeesusta, juutalaista Messiasta. Miten tämä on mahdollista? Minä en ymmärrä, vaikka olen asiaa jo pitkään pohtinut.

Avoin kirje Martti Lutherille

Me kutsuimme sinua uskonpuhdistajaksi, kunnoitetuksi tohtoriksi ja oppi-isäksemme. Me nimesimme kirkkomme ja lapsemme sinun mukaan. Me opimme sinulta armon salaisuuden. Mutta syystä jota emme tiedä, emmekä voi koskaan ymmärtää, sinä katkeroiduit ja täytyit vihalla. Sinä avasit juutalaisille kotisi oven, mutta et kuullut heitä kärsivällisesti, et rakkaudella ja sävyisyydellä voittanut heitä Kristukselle. Emme saata koskaan tietää, mikä Saatanan enkeli sinuun iski, kun eksyit Bileamin tielle. Mikä oli väärydestä saamasi palkka? Olisiko edes puhuva aasi voinut estää sinun mielettömyyttäsi? Sinä teroitit kynäsi kuin miekan. Työpöytäsi vuoti verta, kun piirsit ensimmäisen kirjaimen paperiisi. Viimeiseen pisteeseen asti sinun sanasi tappoivat, kiduttivat ja satuttivat kansaa, joka oli sinun veljesi. Joka päivä me ruokoilemme, että sinun sanasi eivät satuttaisia enää ainuttakaan elävää olentoa maan päällä.

Sinun nimeäsi emme enää mainitse, koska kirosit Israelia. Etkö ollut lukenut “Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1. Moos 12:3) Sinä itse kirjoitit “ettei lähimmäisestään pidä sanoa väärää todistusta, ei valehdella eikä pettää, ei panetella eikä pilkata, ei myöskään vihollisia.” Julistit itse itsellesi tuomion. Sinä Luther omalla kädelläsi, sinun kynäsi terävällä kärjellä, lävistit ja tapoit miljoonia juutalaisia. Etkö tiennyt, että kynä on vaarallisempi ase kuin miekka? Me ruokoilemme, että sinun sanasi häviäisivät ikuisiksi ajoiksi, jotta yksikään ei joutuisi sinun takiasi kärsimään. Me emme huulillamme lausu sinun nimeäsi enää.

Avoin kirje Juutalaisille

Tunnustamme kaikki isiemme rikokset ja pyydämme anteeksi, odottamatta, että olisimme minkään anteeksiannon arvoisia. Maksamme laupeudella ja hyvillä töillä teille kymmenkertaisesti kaikki rikoksemme teitä kohtaan. Rukoilemme rauhaa teille ja kaikille sorretuille ja vainotuille, kaikille muukalaisille, joita on maassamme.

Vaikka yleensä pudistamme jalkamme tomusta ja jatkamme matkaa, jos julistamaamme ilosanomaa ei oteta vastaan, teidän kohdalla teemme laupiaan poikkeuksen, mikäli saamme armon vierailla teidän majoissanne. Jos Jumala suo, niin nöyrästi, lempeästi, lämpimästi ja rakkaudessa tahdomme kanssanne tutkia kirjoituksia, ei kolmena sapattina peräkkäin, vaan niin monena sapattina kuin vain te suostutte meidän lempeää puhettamme kuulemaan. Mikäli saamme kunnian vierailla luonanne, puhumme teille sanoilla, joissa ei ole syytöstä, vilppiä, petosta, tai mitään pahaa ajatusta. Opettakaa te meille Tooran ihmeitä, sillä me haluamme tutkia sitä päivin ja öin. Me emme odota teiltä muuta, kuin että saamme yhdessä tutkia kirjoituksia, jotka me uskomme, todistavat että Jeesus on Messias. Me olemme olleet laittomia, mutta nyt kun laittomuuden salaisuus kirkossamme on paljastettu, me tahdomme oppia teiltä kaikkivaltiaan Tooraa. Tuokaa maljanne, me tahdomme täyttää ne elävällä vedellä. Tuokaa lamppunne, me täytämme ne runsaalla öljyllä.

Emme halua antaa mitään aihetta pahennukseen, siksi luovumme Lutherin nimestä, kirjoituksista ja kaikista iljettävistä kuvista, joilla koristelimme koulumme, kirkkomme ja kappelimme. Me rukoilemme anteeksiantoa, sovitusta ja veljesrakkautta, jotta saisimme armon tulla vastaanoteteuiksi muukalaisina teidän keskuuteenne. Me sanomme sinulle tänä päivänä: “sinun Jumalasi on minun Jumalani ja sinun kansasi on minun kansani”. Me tahdomme tulla oksastetuiksi jaloon ölypuuhun, ymmärrämme, että juuri kannattelee oksia, emmekä tahdo ylvästellä luonnollisten oksien rinnalla. Me olimme vailla kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Me kiitämme Messiasta, joka on purkanut vihollisuuden välimuurin, tehnyt meidät yhdeksi ja sovittanut molemmat Jumalan kanssa. Hän on julistanut rauhaa meille, jotka olimme kaukana, ja teille, jotka olitte lähellä. Hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä hengessä Isän luo. Kiitämme siitä, että Jumalan armosta emme ole enää muukalaisia, vaan pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä. Me rukoilemme joka päivä rauhaa Israelille, siunaamme Jumalan valittua kansaa ja kiitämme siitä, että saamme muukalaisina päästä osallisiksi Jumalan lupauksista. Amen.

Kristus on täyttänyt lain

Eero Junkkaala kirjoittaa kirjassaan Esseitä Vanhan testamentin vaikeista kohdista:

Erityisesti uhreja, sapattia ja ruokasäädöksiä koskevissa luvuissa nähdään, kuinka Uusi testamentti antaa Vanhalle aivan uuden merkityksen. Jeesus täytti itsessään Mooseksen lain säädökset, meidän ei tarvitse niitä enää täyttää. Vanha on siis voimassa, mutta ei velvoita meitä, koska Kristus on sen täyttänyt.

Juutalaisia tällainen lakivastaisuus, suoraan sanottuna antinomismi, kummastuttaa. Juutalaisille laki on evankeliumi. Laki ei ole raskas taakka, eikä sitä ole vaikea noudattaa:

Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ (5. Moos 30:11-13)

Kirjoitusten mukaan laki on ikuinen säädös, johon ei saa lisätä mitään, eikä siitä saa ottaa mitään pois:

Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan. (5. Moos 4:2)

Raamatun viimeinen sivu ennen Uutta testamenttia muistuttaa meitä:

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, säädökset ja oikeudet, jotka annoin hänen kauttaan Hoorebilla koko Israelille (Mal 3:22)

 Vanhan testamentin profetiat uudesta liitosta kuvaavat liittoa, jossa laki on edelleen voimassa:
Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (‭‭Jer ‭31:33‬)
Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun lakieni mukaan ja noudattavat minun säädöksiäni ja toimivat niiden mukaan ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. (Hes ‭11:19-20‬)

Jeesus sanoo suoraan, että hän ei ole tullut kumoamaan lakia:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Mt 5:17-19)

Johanneksen mukaan meidän tulee pitää käskyt ja vaeltaa kuten Jeesus vaelsi:

Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: “Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. (‭‭1. Joh 2:3-6‬)
 Miten Jeesus vaelsi? Hän ei rikkonut ainuttakaan lain käskyä. Meiltä odotetaan samaa.

Sapatti

Junkkaala kirjoittaa:
Kristityt ovat ottaneet kolmannen käskyn katekismukseensa, mutta kääntäneet sen lepopäiväksi samalla, kun päivä vaihtui lauantaista sunnuntaiksi. Tähän on selvä syy. Jeesuksen ylösnousemus sapatin jälkeisenä aamuna muutti kaiken.

Tämä argumentti toimisi vain, mikäli Jeesus olisi noussut haudasta sapattina, sytyttänyt nuotion ja ryhtynyt kyntämään peltoa. On huomattava, että Jeesus ei rikkonut sapattia edes kuolemassaan, vaan lepäsi sapatin haudassa. Uudesta testamentista ei käy ilmi miten ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä mitätöi sapatin. Tämä argumentti ei yksinkertaisesti toimi. Junkkaala lainaa väitteensä tueksi kahta Raamatun jaetta: “Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.” (Room 14:5) ja “Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,” (Kol 2:16). Roomalaiskirjeen neljännentoista luvun konteksi on kuitenkin “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta määrätty rangaistus on kuolema, tuskin siis mielipidekysymys. Kolossalaiskirjeen kohdan voi tulkita myös “Älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia.”

Junkkaala myöntää että kolmas käsky kuuluu kirjaimellisesti “Muista pyhittää sapatin päivä.” Onkin suorastaan käsittämätöntä, miksi sapatti on käännetty lepopäiväksi Raamatun käännöksissämme. Ilmeisesti jotta sapattia olisi helpompi rikkoa? Junkkaala väittää sapatin koskevan ainoastaan Israelia ja lainaa väitteensä tueksi seuraavaa Raamatun kohtaa:

Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti. (2. Moos 31:16-17)

On kuitenkin huomattava, että sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Lisäksi kolmannen käskyn kohdalla luemme, että sapatti on myös muukalaista varten:

Muista pyhittää sapatin päivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. (2. Moos 20:8-10)

Yleensäkin mooseksen lain mukaan “Sama laki koskee teitä kaikkia, niin siirtolaisia kuin syntyperäisiä israelilaisia, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos 24:22) Myös Jesajan mukaan sapatti on muukalaista varten:

Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. (Jes 56:6-7)

On käsittämätöntä, miksi kristityt haluavat rikkoa sapattia. Luulen että taustalla on kirkon pitkä traditio, josta yksinkertaisesti ei haluta luopua. Sapatista on suorastaan pelottava keskustella kristittyjen kanssa. Luulen että tässä vaikuttaa jokin hyvin voimakas henki, joka vastustaa Jumalan sanaa aivan erityisellä vimmalla. Katso myös kirjoitukseni Viikon ensimmäisenä päivänä.

Ruokasäädökset

Ruokasäädöksistä Junkkaala toteaa, että “Kristuksessa ruokasäädökset on nollattu.” Väitteensä tueksi Junkkaala viittaa pietarin näkyyn Apostolien tekojen luvussa 10, sekä Jeesuksen sanoihin “Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.” (Mt 15:11) Tässä Matteuksen evankeliumin kohdassa fariseukset syyttävät opetuslapsia pesemättömin käsin syömisestä. Jeesuksen opetus aiheesta on: “pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä.” (Mt 15:20) Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari ei saanut sitä memoa, sillä Apostolien tekojen kymmenennessä luvussa Pietari toteaa “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista.” Olisi merkillistä, jos Jeesuksen opetuslapsi ei olisi ymmärtänyt mestarinsa opetusta tässä asiassa. Näyssä Pietarin eteen lasketaan taivaasta vaate, jolla on kaikenlaisia eläimiä, puhtaita ja epäpuhtaita. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. Näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki elävä ravinto kelpaa syötäväksi, on Pietarin mielessä siis mahdoton. Vasta Korneliuksen ovella Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt 10:28)

Junkkaala esittää että ruokasäädökset olisi annettu juutalaisille merkiksi siitä, että se on erilainen kuin muut kansat. Tämä on kuitenkin spekulaatiota. Koska Raamattu ei kerro meille, voimme vain arvailla miksi jotkut lajit ovat Jumalan mielestä ravinnoksi kelpaamattomia. Epäpuhtaat eläimet ovat kuitenkin jumalalle kauhistus:

Älä syö mitään, mikä on kauhistus. (5. Moos 14:3)

Miksi Jeesuksen ylösnousemus muuttaisi Jumalan ikuista säädöstä tässäkään asiassa? Ilmeisesti pekoni ja äyriäiset maistuvat niin taivaallisen hyvältä, että kristityt ovat tässäkin asiassa valmiita joustamaan Jumalan sanasta.