Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.(Mt. 28:19,20)

Suomi24.fi palstalla käydään kovaa vääntöä siitä, tuleeko meidän kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vai Jeesuksen nimeen, kuten apostolien teoissa mainitaan kastetun. Todella monet ovat sitä mieltä, että Jeesuksen kastekäskyn sanat “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” eivät kuulu Raamattuun ollenkaan, vaan ovat katolisen kirkon sinne lisäämiä. He perustelevat tätä sillä, että Raamatussa ei kuulemma voi olla ristiriitaa, ja että Eusebius lainaa tästä jakeesta lyhyempää versiota, jossa käsketään kastaa “minun nimeen”. Lähteinään he linkittävät unitaarien ja areiolaisten kirjoituksiin, jotka ymmärrettävästä syystä vastustavat kastekäskyn trinitaarista kaavaa. Tässä kirjoituksessa osoitan, että kastekäsky kuuluu Raamattuun sellaisenaan kuin se meidän käännöksissämme on.

Jeesus itse opettaa, että kaste tulee suorittaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tämä kastekäsky löytyy sinunkin Raamatustasi kohdasta Mt. 28:19. Se kuuluu Raamattuun, koska voit sen lukea Raamatustasi. Raamatun kääntäjät ovat asiantuntijoita arvioimaan sitä, mikä jae kuuluu Raamattuun ja mikä ei. Raamatun käännöksemme tehdään kreikankielisten käsikirjoitusten pohjalta, koska ne ovat luotettavimmat ja varhaisimmat todisteet mitä meillä on. Ja jokaikisessä tuntemassamme Matteuksen käsikirjoituksessa on tuo kastekäsky muodossa “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Ei ainoastaan varhaisimmissa, vaan todellakin jokaikisessä.

Väite siitä, että katolinen kirkko 300-luvulla muokkasi tuota jaetta, tarkoittaisi että katolisen kirkon olisi täytynyt hävittää kaikki maailman käsikirjoitukset, joita tuohon aikaan oli jo satoja ympäri maailman ja korvata ne omalla versiollaan. Mikään mahti maailmassa ei kykene tuollaiseen. Niissä todennetuissa tapauksissa, joissa jokin taho on muokannut käsikirjoituksia, on alkuperäisiä käsikirjoituksia säilynyt jälkipolville. Kaikkien maailman käsikirjoitusten muokkaaminen ei ole mahdollista, sillä niitä kopioitiin tiuhaan tahtiin ja siksi niitä oli jo varhain satoja ympäri koko maailman.

Eusebius 300-luvulla lainaa tuosta jakeesta lyhyempää versiota, “minun nimeeni”. Shem Tovin Matteuksen evankeliumista, joka on vuodelta 1385, puuttuu jakeen 18 loppuosa ja kastekäsky kokonaan, siinä lukee “Menkää ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Shem Tovin Matteus ei ole vanhempi tai luotettavampi kuin Matteuksen käsikirjoitukset, joista varhaisimmat 14 papyrusta ovat vuosilta 150-250jKr. Shem Tovin Matteus on käännös vuodelta 1385, se ei ole alkuperäinen hepreankielinen Matteuksen evankeliumi, niin kuin jotkut väittävät. Koska kastekäsky puuttuu kokonaan Shem Tovin matteuksesta, emme voi sen pohjalta väittää, että se ei lainaa trinitaarista kaava. Lisäksi on väitetty, että lyhyempi versio löytyisi joistakin aramean- tai syyriankielisistä käsikirjoituksista, mutta en ole pystynyt varmentamaan tätä väitettä. Kaikki heprean-, syyrian- ja arameankieliset käsikirjoitukset ovat joka tapauksessa myöhempiä käännöksiä, ne eivät ole varhaisempia kuin Matteuksen kreikankieliset käsikirjoitukset.

Eusebius siis on ainoa varteenotettava todistaja, jonka mukaan kastekäsky oli muodossa “minun nimeeni”. Mitä sanovat muut kirkkoisät?

Didakhee (60-150 jKr) luku 7:1
“Mutta liittyen kasteeseen, kastakaa näin: selostettuanne ensin kaikki nämä säännöt, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä.”

Justinos Marttyyrin apologia (155 jKr) luku 61
“Sitten heidät tuodaan veden ääreen ja he syntyvät uudestaan, sillä he saavat pesun vedessä Jumalan, Isämme, kaikkeuden mestarin nimessä ja pelastajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä.”

Irenaeus, harhaoppeja vastaan (180 jKr)
“Ja jälleen, antaen opetuslapsilleen voiman uudistua Jumalaan, hän sanoi heille, ‘Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’ ”

Tertullianus, kasteesta (198 jKr)
“Sillä laki kasteesta on annettu ja kaava säädetty: ‘Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’ ”

Hippolytus, Apostolinen traditio (200-235 jKr)
“Ja sitten kun hän joka kastetaan laskeutuu veteen, se joka kastaa hänet laittaen kädet hänen päälleen sanoo: Uskotko Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen? Ja hän joka kastetaan sanoo: Minä uskon. Sitten pitäen kättä hänen päänsä päällä hänet kastettakoon jälleen. Ja sitten hän sanokoon: Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan, joka syntyi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kolmantena päivänä kuolleista, nousi taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella ja tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita? Ja kun hän sanoo: Uskon, hänet kastetaan jälleen. Ja jälleen hän sanoo: Uskotko Pyhään Henkeen, pyhään kirkkoon ja lihan ylösnousemiseen? Hän joka kastetaan sanokoon: Minä uskon, ja niin hänet kastetaan kolmannen kerran.”

Cyprianuksen kirje Magnukselle (250 jKr)
“Mutta jos joku vastustaa, sanoen että Novatianus pitää saman lain minkä katolinen kirkkokin, kastaa samalla symbolilla jolla me kastamme, tietää saman Jumalan Isän, saman Kristuksen Pojan, saman Pyhän Hengen, ja tällä perusteella pitää kasteen voiman, niin että hän ei tässä suhteessa eroa meistä kasteen käytännössä;”

(Käännökset omiani ja melko kökköjä.)

Kuudella muulla kirkkoisällä on kastekäsky tismalleen samassa muodossa kuin Matteuksella. Tämä ei häiritse Eusebius faneja, niin suuresti he arvostavat Eusebiusta, joka on ainoa lähde jolla on tuo lainaus lyhyemmässä muodossa. Kumpi on todennäköisempää, että Eusebius pätki tuota Raamatun kohtaa, vai että katolinen kirkko muokkasi Matteuksen evankeliumin kaikki sadat käsikirjoitukset ympäri koko maailman ja siinä ohessa väärensi myös kirkkoisien lainaukset tukeakseen uutta keksimäänsä oppia kolmiyhteydestä?

Eusebiuksella oli tapanaan pätkiä Raamatun lainauksiaan. Tämä käy ilmi Eusebiuksen kirjoituksesta Demonstratio Evangelica, jossa Eusebius kirjoittaa “Jumala on antanut hänelle nimen muita nimiä korkeamman, että Jeesuksen nimessä jokainen polvi pitää notkistuman jotka taivaissa ovat ja maan päällä ja maan alla.” Tämä on selvä lainaus Filippiläiskirjeestä, mutta on selvästi muokattu lainaus, jae kuuluu näin: “Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,”. Huomaamme siis, että tässä tapauksessa Eusebius on pätkinyt Raamatun lainaustaan ja muokannut sitä. On siis helppo uskoa, että Eusebius on muokannut myös kastekäskyä.

Raamatussa on vakava varoitus kaikille, jotka haluavat poistaa jakeita Raamatusta.

ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. (Ilm. 22:19)

Jos aiot leikata jakeita irti Raamatustasi, perusteet sille tulee olla todella vahvat. Huhupuheet ja salaliittoteoriat katolisen kirkon vahingonteosta eivät ole riittävä peruste. Sekään ei ole riittävä peruste, että kastekäsky näyttäisi olevan ristiriidassa joidenkin muiden Raamatun kohtien kanssa.

Jos jakeen aikoo leikata pois Raamatusta, syyt sille tulee olla tekstuaaliset, eli esimerkiksi että luotettavimmissa käsikirjoituksissa ei ole tuota jaetta. Tässä tarkastelemassamme tapauksessa tuo jae on jokaikisessä kreikankielisessä käsikirjoituksessa. Se kuuluu täten varmuudella Raamattuun.

Theos ja määräinen artikkeli

“Lyhyesti: sanaa theos ei voi kääntää aina sanalla “Jumala”. Kun sanan edestä puuttuu määräinen artikkeli, lähtökohtaisesti on etsittävä muita vaihtoehtoisia käännöksiä.”

Theos
http://biblehub.com/greek/2316.htm

Tarkoittaa (a) God (b) a god

divinely (1), God (1267), god (6), God’s (27), God-fearing (1), godly (2), godly* (1), gods (8), Lord (1).

1267 kertaa θεος tarkoittaa kolmiyhteistä Jumalaa. 14 kertaa se tarkoittaa jotain muuta jumalaa. Lähtökohtaisesti siis θεος tarkoittaa Jumalaa isolla alkukirjaimella. Ilman tai määräisen artikkelin kanssa. Olen jo aiemmin osoittanut sinulle, että määräinen artikkeli riippuu pitkälti kreikan kieliopista. Esim. subjekti merkitään tietyissä tapauksissa määräisellä artikkelilla. Määräinen artikkeli kreikassa toimii eri tavalla kuin englannissa, ja omassa äidinkielessämmehän ei mitään määräistä artikkelia olekaan. Otetaan tästä esimerkki, 1. Moos. 1:1 kuuluu Septuagintan mukaan “εν αρχη εποιησεν ο θεος τον ουρανον και την γην” siinä on siis tuo määräinen artikkeli Jumalan edessä, mutta englanniksi se käännetään silti “In the beginning God made…” eikä sanan God eteen tule määräistä artikkelia. Silti kukaan ei väitä, että maailman olisi luonut jokin vähempi jumala, vaikka englannista puuttuukin tuo määräinen artikkeli. Sama juttu on kreikassa.

Kaatsotaanpa näitä kiisteltyjä Raamatun kohtia.

“Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28)
“απεκριθη θωμας και ειπεν αυτω ο κυριος μου και ο θεος μου”
Löytyy määräinen artikkeli.

“Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20)
“οιδαμεν δε οτι ο υιος του θεου ηκει και δεδωκεν ημιν διανοιαν ινα γινωσκομεν τον αληθινον και εσμεν εν τω αληθινω εν τω υιω αυτου ιησου χριστω ουτος εστιν ο αληθινος θεος και ζωη αιωνιος”
Ei löydy määräistä artikkelia.

“heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!” (Room. 9:5)
“ων οι πατερες και εξ ων ο χριστος το κατα σαρκα ο ων επι παντων θεος ευλογητος εις τους αιωνας αμην”
Ei löydy määräistä artikkelia.

“odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,” (Tiit. 2:13)
“προσδεχομενοι την μακαριαν ελπιδα και επιφανειαν της δοξης του μεγαλου θεου και σωτηρος ημων χριστου ιησου”
Löytyy määräinen artikkeli, “του μεγαλου θεου”.

“mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8)
“προς δε τον υιον ο θρονος σου ο θεος εις τον αιωνα του αιωνος και η ραβδος της ευθυτητος ραβδος της βασιλειας αυτου”
Löytyy määräinen artikkeli.

Tämä oli vain pieni otos, mutta osoittaa että näissä kiistellyissä tapauksissa kolme kertaa löytyy määräinen artikkeli ja kaksi kertaa ei löydy. Joh. 1:1 käsittelin jo blogissani, jossa tuota määräistä artikkelia ei ole, koska siinä theos on lauseen objekti.

Tosi Jumala isolla alkukirjaimella esiintyy useita kertoja määräisen artikkelin kanssa (Mt. 3:9, Mk. 13:19, Lk. 2:13, Apt. 2:11). En nyt jaksa tähän purkaa näitä auki, tarkista itse alkutekstistä.

Tosi Jumala ilman määräistä artikkelia, eli tapaus joka romuttaa exapin teorian pieniksi atomeiksi, esiintyy lukuisia kertoja. Avaan ne tähän.

“Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Mt. 6:24)
“ουδεις δυναται δυσὶ κυριοις δουλευειν η γαρ τον ενα μισησει και τον ετερον αγαπησει η ενος ανθεξεται και του ετερου καταφρονησει ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμωνα”

“siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.” (Lk. 3:2)
“επι αρχιερεως αννα και καιαφα εγενετο ρημα θεου επι ιωαννην τον ζαχαριου υιον εν τη ερημω”

“Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” (Lk. 20:38)
“θεος δε ουκ εστιν νεκρων αλλα ζωντων παντες γαρ αυτω ζωσιν”

“Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:8)
“οι δε εν σαρκι οντες θεω αρεσαι ου δυνανται”

Ja lisää Tosi Jumalaa koskevia jakeita ilman määräistä artikkelia: Room. 8:33, 2. Kor. 1:21, 2. Kor. 5:19, 2. Kor. 6:7, 1. Tess. 2:5 – näitähän riittää!

Katsotaanpa niitä mielenkiintoisia tapauksia, joissa theos on käännetty pieneksi jumalaksi. Tämä tapaus kiinnostaa meitä, koska exapin mukaan ilman määräistä artikkelia theos tulisi kääntää aina jumalaksi pienellä alkukirjaimella.

“niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:4)
“εν οις ο θεος του αιωνος τουτου ετυφλωσεν τα νοηματα των απιστων εις το μη αυγασαι τον φωτισμον του ευαγγελιου της δοξης του χριστου ος εστιν εικων του θεου”
Tässä on tämän maailman jumala määräisellä artikkelilla. Jumalan kuva on myös määräisellä artikkelilla. Silti tämän maailman jumala on kirjoitettu käännöksessä pienellä alkukirjaimella. Mielenkiintoista.

“heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)
“ων το τελος απωλεια ων ο θεος η κοιλια και η δοξα εν τη αισχυνη αυτων οι τα επιγεια φρονουντες”
Vatsa on heidän jumalansa pienellä alkukirjaimella, ja alkutekstissä on määräinen artikkeli!

“Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?” (Joh. 10:34)
“απεκριθη αυτοις ο ιησους ουκ εστιν γεγραμμενον εν τω νομω υμων οτι εγω ειπα θεοι εστε”
Theos ilman määräistä artikkelia, niin kuin exapille sopisi.

“Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet.” (Apt. 19:37)
“ηγαγετε γαρ τους ανδρας τουτους ουτε ιεροσυλους ουτε βλασφημουντας την θεον ημων”
Löytyy määräinen artikkeli.

“Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: “Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme”.” (Apt. 14:11)
“οι τε οχλοι ιδοντες ο εποιησεν παυλος επηραν την φωνην αυτων λυκαονιστι λεγοντες οι θεοι ομοιωθεντες ανθρωποις κατεβησαν προς ημας”
Löytyy määräinen artikkeli.

“Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.'” (Apt. 7:43)
“και ανελαβετε την σκηνην του μολοχ και το αστρον του θεου ρομφα τους τυπους ους εποιησατε προσκυνειν αυτοις και μετοικιω υμας επεκεινα βαβυλωνος”
Romfa jumala, pienellä alkukirjaimella mutta löytyy määräinen artikkeli.

Päätämme siis, että kreikan kielessä määräisellä artikkelilla ei ole mitään vaikutusta siihen, tulisiko Jumala kääntää pienellä vai isolla alkukirjaimella. Theos ylivoimaisesti useimmiten tarkoittaa Jumalaa isolla alkukirjaimella, ja vain muutamia kertoja jumalia pienellä alkukirjaimella. Asiayhteys ja konteksti määrittelee sen, kummasta tapauksesta on kyse. Niissä kohdissa joissa Jeesusta kutsutaan Jumalaksi, ei määräisellä artikkelilla ole mitään merkitystä. Ei kerrassaan yhtään mitään.

Joh 1:1 Exegetical insight

Minä en väitä olevani eksegetiikan professori saati alkukielten suuri asiantuntija, mutta olen innokas harrastaja. Lainaan tähän William D. Mouncen teoksesta Basics of Biblical Greek pätkän suoraan englanniksi, toivottavasti osaat englantia.

Chapter 6, Nominative and accusative; Definite Article; Exegetical insight

The nominative case is the case that the subject is in. When the subject takes an equative verb like “is” (i.e., a verb that equates the subject with something else), then another noun also appears in the nominative case – the predicate nominative. In the sentence “John is a man” “John” is the subject and “man” is the predicate nominative. In English the subject and predicate nominative are distinguished by word order (the subject comes first). Not so in Greek. Since word order in Greek is quite flexible and is used for emphasis rather than for strict grammatical function, other means are used to distinguish subject from predicate nominative. For example, if one of the two nouns has the definite article, it is the subject.

As we have said, word order is employed especially for the sake of emphasis. Generally speaking, when a word is thrown to the front of the clause it is done so for emphasis. When a predicate nominative is thrown in front of the verb, by virtue of word order it takes on emphasis. A good illustration of this is John 1:1. The English versions typically have “and the Word was God.” But in Greek, the word order has been reversed. It reads,

“και θεος ην ο λογος” “and God was the Word”.

We know that “the Word” is the subject because it has the definite article, and we translate it accordingly: “and the Word was God”. Two questions, both of theological import, should come to mind. (1) why was θεος thrown forward? and (2) why does it lack article?

In brief, its emphatic position stresses its essence or quality: “what God was, the Word was” is how one translation brings out this force. Its lack of a definite article keeps us from identifying the person of the Word (Jesus Christ) with the person of “God” (the Father). That is to say, the word order tells us that Jesus Christ has all the divine attributes that the Father has; lack of the article tells us that Jesus Christ is not the Father. John’s wording here is beautifully compact! It is, in fact, one of the most elegantly terse theological statements one could ever find. As Martin Luther said, the lack of an article is against Sabellianism; the word order is against Arianism.

To state this another way, look at how the different Greek constructions would be rendered:

και ο λογος ην ο θεος
“and the Word was the God”
(i.e., the Father; Sabellianism)

και ο λογος ην θεος
“and the Word was a God”
(Arianism)

και θεος ην ο λογος
“and the Word was God”
(Orthodoxy)

Toivottavasti saat selvää ja ymmärrät. Voin koittaa kääntää tätä suomeksi, mutta erittäin hankalaa koskaa suomessa ei ole artikkeleita samalla tavalla kuin kreikassa ja englannissa. Lyhyesti, kreikaksi tuo lause on käänteisessä järjestyksessä “ja Jumala oli Sana” ja Jumala eli θεος on ilman määräistä artikkelia, koska se on lauseen objekti, Sana eli ο λογος on määräisen artikkelin kanssa, koska se on lauseen subjekti. Käännämme lauseen täten “ja Sana oli Jumala”, koska määräinen artikkeli määrittelee lauseen subjektin. Se että θεος on ilman määräistä artikkelia ei suinkaan tarkoita että sillä sanalla ei tarkoitettaisi Jumalaa, se on ilman määräistä artikkelia koska se on lauseen objekti. Kuten sanoin, en ole suuri ja viisas alkukielten asiantuntija, muuta William D. Mounce on, joten toivottavasti otat hänen sanoistaan vaarin.

Muista pyhittää sapatinpäivä vai lepopäivä?

Shabbat candles, Olaf.herfurth, CC share-alike

Tässä suomi24.fi foorumille kirjoittamani yhteenveto sapatista hieman muokattuna ja laajennettuna.

Jumala pyhitti luomisviikolla sapatinpäivän. Siksi sapatti on pyhä. Jumala ei missään kohtaa Raamattua pyhitä sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole lepopäivä, pyhäpäivä tai Herran päivä. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, tavallinen arkipäivä. Raamatussa ei missään kohtaa kerrota sapatin pyhyyden siirtyneen sunnuntaille. Sunnuntaita ei missään kohtaa Raamattua kutsuta lepopäiväksi tai pyhäpäiväksi, vaan aina viikon ensimmäiseksi päiväksi. 1933 ja 1992 Raamatun käännöksissämme on 2. Moos. 20:8 esiintyvä heprean sana “shabbat” käännetty lepopäiväksi. Näin luterilaisten kolmas käsky (ei-katolisilla kirkkokunnilla neljäs) on saatu väännettyä muotoon “Muista pyhittää lepopäivä”. Termi “shabbat” esiintyy Raamatussa 111 kertaa, ja se on joka kerta käännetty “sapatti”, paitsi tässä kohtaa. Miksi? Kyse on tahallisesta ja törkeästä Raamatun väärennöksestä. Termi lepopäivä antaa vaikutelman, että saa levätä minä päivänä haluaa. Kuitenkin Raamatun mukaan meidän tulee pyhittää sapatinpäivä, ei mitään toista päivää. Kolmas käsky siis alkutekstin mukaan kuuluu “Muista pyhittää sapatinpäivä”. Biblia vuodelta 1776 kääntää tämän jakeen oikein:
“Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.” (2. Moos. 20:8)
By Ji-Elle – Own work, CC BY-SA 3.0,

Sapattikäsky on osa kymmentä käskyä, kolmas käsky kuuluu “Muista pyhittää sapatinpäivä”, kuten olen yllä esittänyt. Tähän on vastattu, että kymmenen käskyä ei velvoita kristittyjä, koska apt 15 Jerusalemin kokouksessa päätettiin, ettei kristittyjä velvoita Mooseksen laista kuin annetut neljä välttämätöntä käskyä. Tämä näkemys, että kymmenen käskyä ei ole voimassa, on täysin kristinuskon oppien vastaista kirkkokunnasta riippumatta. On älytöntä väittää, että kristittyjä koskevat ainoastaan Jerusalemin kokouksessa annetut neljä käskyä ja että kaikki muut käskyt on kumottu. Jerusalemin kokouksessa ei päätetty, että Mooseksen laki ei enää ole voimassa. Annetut neljä tärkeää käskyä tuli omaksua välittömästi, jotta pesäero pakanuuteen tulisi selväksi. Mooseksen lain oppimiseen oli runsaasti mahdollisuuksia kääntymisen jälkeen, tätä tarkoittaa Jaakob sanoessaan:

“Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21).
Missään kohtaa Jerusalemin kokousta ei päätetty, että Mooseksen laki ei enää olisi voimassa pakanoille.

Usein väitetään, että sapatin viettäminen on lain alla olemista, lain orjuuden ikeen kantamista. Kysyisin kuitenkin, onko kymmenen käskyn noudattaminen lain alla olemista? Missä kohtaa raamattua sapattia kuvataan orjuuden ikeeksi? Raamatun mukaan laki ei ole raskas taakka:
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’” (5. Moos. 30:11-13)
“Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)
Monet nettikeskustelijat ihmettelevät, mistä me tiedämme, että sapatti on juuri lauantai. Kristikunnassa ei ole koskaan ollut kyseenalaista, että sapatti on juuri lauantai, mutta nettifoorumeilla asiaa ihmetellään. Parhaiten tiedämme sen juutalaisista. Kaikki maailman juutalaiset viettävät tänä päivänä sapattia lauantaina, eikä heidän keskuudessaan ole asiasta minkäänlaista erimielisyyttä. Ei ole mahdollista, että miljoonapäinen kansa olisi jossakin vaiheessa historiaa kollektiivisesti mokannut ja viettänyt sapattia vahingossa vääränä päivänä. Siitä tiedämme varmuudella, että sapatti on lauantai. Jeesus vietti sapattia tapansa mukaan synagoogassa, samana päivänä kuin juutalaiset. Luulisi Jumalan pojan ja sapatin Herran huomauttaneen asiasta, jos sapattia olisi tuolloin vietetty vääränä päivänä.

Väitetään, että sapatin noudattajat yrittävät pystyttää omavanhurskautta, he yrittävät pelastua sapattia noudattamalla. Tämä on naurettavaa, kukaan ei ole väittänyt että sapattia noudattamalla pelastuisi. Kyse on siitä, että noudatetaan kymmentä käskyä, eikä sillä ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskomalla Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Mutta jos rakastamme Jeesusta, me noudatamme hänen käskyjään:
“Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” (Joh. 14:15)
Usein väitetään, että Jeesus ei opettanut sapatista. Tämä ei pidä paikkaansa. Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra. Sapatin Herra opetti, että sapattina saa parantaa, tehdä hyvää ja katkoa tähkäpäitä. Väitetään että Jeesus rikkoi sapattia tai kumosi sen. Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

“Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattiaidoille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Jeesus opetti myös, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27). Sanoessaan että hän on sapatin Herra ja että sapatti on ihmistä varten, Jeesus ei kumoa sapattia vaan päinvastoin vahvistaa sapatin. Jeesus ei myöskään sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten. Vielä Jeesus opetti rukoilemaan että pako ei tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Miksi tulisi rukoilla että pako ei tapahtuisi sapattina, jos sapatti kerta kumottiin? Huomaamme siis, että Jeesus ei rikkonut sapattia, eikä Jeesus missään kohtaa kumonnut sapattia.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:
“Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)
” Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)
Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:
“Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)
Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajieen välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:
”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)
On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:
“Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)
Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

“Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)
Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta tai levätä viikonpäivänä jolloin se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille, sellainen on täyttä mielikuvituksen tuotetta.

Paljon on viitattu jakeisiin Paavalin kirjeistä, jotka mukamas osoittavat, että laki on kumottu. Kaikkiin näihin voi esittää vastalauseen, onko siis kymmenen käskyä kumottu? Sapattikäskyä ei voi erottaa kymmenestä käskystä, vaan se on yhtälailla Jumalan sormella kivitauluihin kirjoitettu ja koskee meitä kaikkia. Jumala on järjestyksen Jumala, eikä Jumala anna kymmenen käskyn lakia, jossa yhdeksän käskyä on universaaleja ja ikuisia, mutta yksi käsky on kumottu, tai se on pelkästään juutalaisille. Jeesus opettaa vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia, eikä laista katoa pieninkään piirto:
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)
Väitetään, että uudessa liitossa laki ei enää ole voimassa, vaikka Jeesus vuorisaarnassa selkeästi sanoo, ettei ole tullut lakia kumoamaan. Jeremian mukaan uudessa liitossa laki (alkukielellä Toora) kirjoitetaan meidän sydämiimme, eli varmasti se on edelleen voimassa:
”Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Jer. 31:33)
Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:
”Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)
Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:
“Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)
Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vielä useasti on irvailtu, että miten on, montakos sapatinrikkojaa olet kivittänyt? Tähän voisin vastata, että jos uskot, että ei saa tehdä huorin, montakos avionrikkojaa olet itse kivittänyt? Kuolemanrangaistukseen pätee Jeesuksen opetus, hän joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Lopuksi, paljon on haukuttu “sapattimeuhkaajia” judaisteiksi. Sapatin viettämisessä ei kuitenkaan ole kyse juutalaisten tapojen ja perinnäissääntöjen omaksumisesta, vaan kymmenen käskyn noudattamisesta. Juutalaisten fariseuksilta perimät perinnäissäännöt tulee pitää kaukana, niillä ei saa olla mitään virkaa kristityn elämässä. Sapattikäsky tulee suoraan kymmenestä käskystä, eikä sen noudattamisessa ole kyse juutalaisten tapojen seuraamisesta.

Toivoisin että keskustelu pysyisi asiallisena, eikä sapatti-intoilijoita haukuttaisi enää adventisteiksi tai judaisteiksi, mitä emme todellakaan ole. Minä esimerkiksi en opeta mitään juutalaisia tapoja, vaan olen useasti tuonut esille, ettei juutalaisten rabbien perinnäissäädöksiä tule noudattaa. Raamatun sanan tulee olla uskovan ylin elämänohje. Sapatti ei ole adventistien keksintöä, vaan sen on Jumala itse asettanut pyhäksi. Adventistit oppettavat vastoin Raamatun sanaa, että sunnuntai olisi pedon merkki. Näin he tekevät sapatista käytännössä pelastuskysymyksen, mitä se ei ole. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Voimme yhteenvetona todeta, että sunnuntain pyhyydelle ei ole mitään perusteita Raamatussa. Jumala pyhitti sapatinpäivän meille lepopäiväksi, hän ei pyhittänyt mitään toista päivää. Raamatussa meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, ei mitään toista päivää. Shalom shabbat, rakkaat siskot ja veljet. Toivottavasti tästä yhteenvedosta on jotain hyötyä.

Ohjeeksi kaikille keskustelijoille:

“Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” (Jaak. 4:11)

“Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.” (Sanl. 21:23)

“Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kol. 4:6)

Oikein väärin ymmärretty Luther

Timo Junkkaala kirjoittaa kirjassaa Oikein väärin ymmärretty Luther Lutherin väitetystä antisemitismistä:

Tästäkin murheellisesta kirjasta, jota natsit yrittivät käyttää hirmutekojensa tukena, käy ilmi, ettei Luther vastustanut juutalaisia rodullisista syistä. “Lutherin vastaus ei heijasta minkäänlaista antisemitismiä. Hänestä ei koskaan tullutkaan antisemitistiä”, kirjoittaa Lutherista erinomaisen elämäkerran kirjoittanut professori James Kittelson. Kittelsonin mukaan Luther katseli koko kysymystä samoilla silmälaseilla kuiin suhteita Roomaan, kasteenuusijoihin ja turkkilaisiin. Hänen kritiikkinsä motiivi ei ollut rotu vaan uskonto, suhde evankeliumiin. Kaikista evankeliumin torjujista hän käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista.

Vaikka Lutherin esittämiä toimia juutalaisia vastaan ei voi hyväksyä eikä puolustaa, natsien yritys vedota häneen omien hirmutekojensa tueksi oli vailla perusteita. Hitlerin toimet perustuivat hänen epäinhimilliseen rotuoppiinsa. Luther ei ollut antisemitisti eikä rasisti. On syytä huomata, että myös se kirja, jossa Luther esitti ankarimmat tuomionsa juutalaisista, päättyy lähetysrukoukseen juutalaisten puolesta.

Eli Junkkaalan mukaan Luther ei ollut antisemitisti, koska vastusti juutalaisia uskonnollisista, ei rodullisista syistä. Eikö rasismi ole rasismia, oli syy sitten rotu tai uskonto? Täysin mielipuolista tekstiä Junkkaalalta. Junkkaalan mukaan Luther käytti ajoittain kovaa kieltä – aivan kuin Jeesus fariseuksista. Voiko älyttömämpää vertausta tehdä, Jeesus käytti kovaa kieltä, mutta Jeesus ei yllyttänyt väkivaltaan saati kehoittanut polttamaan fariseusten synagoogia, toisin kuin Luther! Junkkaala huomauttaa että Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan päättyy rukoukseen. No, rukoukseenhan se päättyy, mutta kuinka harras tuo rukous on, sen voi jokainen itse päätellä:


Niin on myös tästäkin (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saapa niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Amen.

Laitetaan vielä muistin virkistykseksi, mitä Luther kirjoitti juutalaisista:

Miten minun on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

1) heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

2 ) talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat.

3)heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

4) heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.

5) juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

6) heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä
otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi.

7) nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty.”

Suosittelen jokaista lukemaan itse Lutherin teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan, ennen kuin alkaa väittämään että ei se Luther mikään antisemitisti ollut:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf

Kristityistä ja heidän valheistaan

Lataa nyt itsellesi pamfletti Kristityistä ja heidän valheistaan.

Rakastavatko kristityt Martti Lutheria, armotonta juutalaisvihaajaa, enemmän kuin Jeesusta? Oliko Luther syypää holokaustiin? Jeesuksen mukaan laista ei totisesti katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, kunnes taivas ja maa katoavat. Miksi kristityt siis väittävät, että Jeesus on kumonnut Mooseksen lain? Miksi kristityt viettävät lepopäivää viikon ensimmäisenä päivänä, kun Jeesus vietti sitä viikon seitsemäntenä päivänä? Miksi kristityt syövät sianlihaa, verilettuja, äyriäisiä ja muuta Raamatun mukaan saastaista? Muuttuvatko ehtoollisaineet todella Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi? Ristiinnaulittiinko Jeesus perjantaina? Onko joulu pakanallinen juhla? Onko kirkon ulkopuolella pelastusta? Liity maailmanlaajuiseen harhaoppisten lahkoon jo tänään, helposti ja ilmaiseksi eroamalla kirkosta!

Apt 15: Jerusalemin kokous

Old City from the Mount of the Olives

Usein kuulee väitettävän, että Jerusalemin kokouksessa (Apt 15) päätettiin, ettei kristittyjen tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Mitään tällaista ei Jerusalemin kokouksessa kuitenkaan päätetty. Jerusalemin kokous oli tarpeellinen, sillä muutamat harhaopettajat opettivat, että “Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua” (Apt 15:1). Kokouksessa käsiteltiin siis pelastuskysymystä – oliko ympärileikkaus välttämätön pelastukseen? Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli vallalla oppi, jonka mukaan “koko Israel on pelastuva”. Koska pelastuksen katsottiin koskevan vain Israelia, pääteltiin etteivät pakanat voi pelastua ilman ympärileikkausta, joka liitti heidät Israeliin. Niinpä tuon ajan rabbit olivat kehittäneet nk. proselyyttikasteen pakanoita varten, jonka keskeisin operaatio oli juuri ympärileikkaus. On huomattava, ettei Mooseksen laissa kuitenkaan ole mitään käskyä tai ohjetta pakanoiden ympärileikkaamiseen. Kyse oli rabbien omasta perinnäissäädöksestä ja traditiosta.

Pietarin todistus Jerusalemin kokouksessa on, että pakanat ovat saaneet Pyhän Hengen aivan kuten juutalaisetkin, ilman mitään ympärileikkausta, ja että he pelastuvat Jeesuksen armon perusteella samalla tavoin kuin juutalaisetkin (Apt 15:8,11). Kokouksessa päätettiinkin, ettei ympärileikkauksella ja rabbiinisella traditiolla tule rasittaa pakanoita (Apt 15:19). Pakanoille kirjoitettiin kuitenkin, että heidän tulee neljää käskyä erityisesti noudattaa:

vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina. (Apt 15:20-21)

Miksi Jaakob jatkaa, että “luetaanhan Moosesta synagoogissa jokaisena sapattina”? Luullakseni hän tarkoittaa, että Mooseksen lakia opetetaan jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina, tästä syystä pakanoilla on hyvä mahdollisuus oppia Mooseksen lakia ajallaan. Näitä neljää käskyä teroitetaan kuitenkin ilmeisesti sen takia, että niillä oli tarkoitus tehdä pesäero pakanuuteen selväksi. Välttämällä haureutta ja verta pakanat saattoivat osoittaa, että he eivät enää viettäneet edellisen elämänsä pakanallisia menoja, ja saattoivat tulla synagoogaan oppimaan lisää Mooseksen lakia.

Että Jerusalemin kokouksessa päätettiin, ettei kristityn tarvitse noudattaa Mooseksen lakia, ei pidä täten alkuunkaan paikkaansa.

Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina?

Kristillisen tradition mukaan Jeesus nautti torstaina opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian, ristiinnaulittiin perjantaina, lepäsi haudassa lauantain sapatin ja nousi sunnuntaina kuolleista. Tämän skenaarion ensimmäinen ongelma on, ettei Jeesus vietä haudassa kolmea päivää ja kolmea yötä, kuten hän itse ennusti:

Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. (Mt 12:40)

Emmauksen tiellä opetuslapset sunnuntaina toteavat nyt olevan “jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat” (Lk 24:21). On vaikea nähdä, että sunnuntai olisi perjantaista kolmas päivä.

Suurempi ongelma liittyy kuitenkin sapattiin. Mikäli Jeesus vietti torstaina opetuslasten kanssa pääsiäsateriaa, olisi perjantai ollut juutalainen juhlapyhä, happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä.

Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. (3. Moos 23:5-8)

Juutalaiset olisivat rikkoneet sapattia ristiinnaulitessaan Jeesuksen happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä. On varmaa, etteivät hurskaat juutalaiset olisi sapattina ristiinnaulinneet ketään. Tiedämme kuitenkin, ettei Jeesusta ristiinnaulittu sapattina, koska Joosef Arimatialainen kiiruhti saadakseen Jeesuksen ruumiin ristiltä haudattavaksi ennen sapattia (Lk 23:54).

Koska silloin oli valmistuspäivä niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. (Joh 19:31)

Jeesuksen oletetaan viettäneen pääsiäisateriaa viimeisenä aterianaan, koska evankeliumeiden todistus näyttää melko vankalta asian suhteen:

Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”. (Lk 22:7-8)

Evankeliumeissa on kuitenkin pieni vihje, jonka perusteella tiedämme varmasti, ettei Jeesuksen nauttima ateria kuitenkaan ollut pääsiäisateria. Kaikkien neljän evankeliumin mukaan Jeesus nimittäin murtaa leipää (kr. artos, hepr. lechem) viimeisellä aterialla. Pääsiäislammas tuli kuitenkin nauttia happamattoman leivän (kr. azumos, hepr. mazzah) kanssa. Vielä tänäkin päivänä juutalaiset imuroivat ja lakaisevat kotinsa puhtaaksi kaikista viljatuotteista ennen pääsiäisateriaa, jotta kodissa ei olisi yhtään hapatetta. Happamatonta leipää ei kukaan kutsuisi edes vahingossa leiväksi. Voimme siis päätellä, että opetuslapset kyllä valmistautuivat viettämään pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa, mutta ateria, jonka Jeesus opetuslasten kanssa nautti viimeisenä aterianaan, ei ollut vielä pääsiäisateria.

Ainut mahdollinen skenaario Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle on siis seuraava. Jeesus vietti keskiviikkoiltana tavallisen aterian opetuslasten seurassa, syöden tavallista, ei-happamatonta leipää. Keskiviikkoillan vaihtuessa torstaiksi Jeesus pidätettiin ja luovutettiin ristiinnaulittavaksi seuraavana aamuna. Jeesus ristiinnaulittiin torstaina päivällä ja Joosef Arimatialainen hautasi Jeesuksen ennen torstai-illan auringonlaskua, jolloin happamattoman leivän juhlan ensimmäinen pyhäpäivä eli sapatti alkoi. Jeesus lepäsi perjantain ja lauantain sapatit haudassa ja nousi sunnuntaina kuolleista, kolmantena päivänä, kuten hän itse oli ennustanut.

Tämä skenaario on minun mielestäni vähiten ongelmallinen. Suurin ongelma on kirkon vahva ja vankkumaton pitkäperjantain traditio. Kuka uskaltaisi uhmata kirkkoa ja sen määrittämiä juhlapyhiä?

Viittansa tupsua

“Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne. (4 Moos 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi. (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’. (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat (Mal 4:2)

Malakian profetiassa heprean sana siivelle on כנף, kanaf. Sama sana tarkoittaa viitan kulmaa Mooseksen kirjan yo. jakeessa. Ymmärrämme siis, että tässä on profetia Messiaasta, jonka viitan kulmassa olevaa tupsua koskettamalla väkijoukot paranivat.

Suomessa saa melko rauhassa kulkea tupsut (hepreaksi tzitzit) “viitan” kulmissa. Hyvin harvoin minulta kysytään, mitä nuo narut sinun kupeellasi oikein ovat. Kysyttäessä vastaan, että kannan tupsuja, koska Messiaskin kantoi. Silloin tällöin tapahtuu jopa niin, että muistan Herran käskyt nähdessäni tupsuni.

Viikon ensimmäisenä päivänä

Usein kuulee väitettävän, että Uusi testamentti todistaa alkuseurakunnan kokoontuneen viikon ensimmäisenä päivänä. Raamatusta löytyy peräti kaksi jaetta väitteen tueksi:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. (Apt 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor 16:2)

Korinttilaiskirjeen jakeen voimme unohtaa suoralta kädeltä, koska siinä ei alkuunkaan puhuta mistään kokoontumisesta. Rahaa käsketään laittaa sivuun nimenomaan kotona, viikon ensimmäisenä päivänä, oletettavasti koska sapattina rahan käsittely ei olisi ollut soveliasta. Onkin varsin erikoista, että tähän jakeeseen niin usein viitataan.

Entä kokous Trooassa viikon ensimmäisenä päivänä? Tässä meillä todellakin on yksi jae Raamatussa, jossa seurakunnan kerrotaan olleen koolla viikon ensimmäisenä päivänä, vieläpä leipää murtamassa. Leivän murtamisen väitetään tässä tarkoittavan ehtoollisen viettoa. Uudessa Testamentissa leivän murtaminen ei kuitenkaan tarkoita ehtoollisen viettämistä, vaan aivan tavallista syömistä. Tästä on todisteena se, että alkuseurakunnan kerrotaan murtaneen leipää joka päivä “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,” (Apt 2:46). Lisäksi Trooassa Paavali murtaa leipää toisen kerran heti herätettyään Eutykoksen eloon. Olisi erikoista, jos alkuseurakunnassa ehtoollista olisi vietetty kaksi kertaa peräkkäin samana iltana. Purjehtiessaan laivalla Italiaan Paavali murtaa leipää kontekstissa, jossa on selkeästi kyse tavallisesta syömisestä:

Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: “Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava.” Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. (Apt 27:33-35)

Kiistatonta kuitenkin on, että Raamattu todella mainitsee seurakunnan olleen koolla Trooassa viikon ensimmäisenä päivänä. Voimmeko tehdä tästä johtopäätöksen, että se olisi ollut vakiintunut tapa seurakunnassa? Emme. Kyseisestä kokouksesta kerrotaan Raamatussa, koska Paavali tekee ihmeen herättäessään Eutykoksen henkiin. Seurakunta on ollut koolla, koska Paavali seuraavana päivänä lähtee pitkälle matkalle. Lisäksi on huomattava, että juutalaisessa ajattelussa päivä alkaa auringonlaskusta. Näin ollen seurakunta on ollut Trooassa koolla sapatin jälkeisenä iltana, jolloin sapatin viettoa on jatkettu auringonlaskun jälkeen myöhään yöhön. Paavalin puhuessa pitkäveteisesti väsynyt Eutykos putoaa ikkunasta. Paavali herättää Eutykoksen eloon ja lähtee seuraavana aamuna matkalle.

Näemme siis, ettei Raamatun mukaan viikon ensimmäisellä päivällä ollut mitään erityistä asemaa alkuseurakunnan jumalanpalveluselämässä. Sunnuntain vietolle sapatin sijaan ei ole mitään perusteita Raamatussa. Kattavampia argumentteja sapatin puolesta löydät kirjoituksestani Kristus on täyttänyt lain.