Ihanat pahat perinnäissäännöt

Ultra-orthodox jews washing their hands at the Western Wall in Jerusalem
Käsien pesua juutalaiseen tapaan. Huomaa kuinka iloisia he ovat!

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: “Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.”
(Mt. 15:1-9)

Kristityillä on sellainen käsitys, että juutalaiset Jeesuksen aikaan olivat rasittaneet itseään fariseusten perinnäissäännöillä, jotka olivat kamalia, hirvittäviä ja pahoja. Niiden tarkoitus oli rakentaa aita Tooran käskyjen ympärille, mutta fariseukset olivat saaneet aikaan vain valtavan lakiviidakon, jossa kukaan ei nähnyt enää vaeltaa. Perinnäissäännöillä, kuten käsien pesulla, juutalaiset kuulemma kumosivat Jumalan käskyt. Kun luemme tarkkaan tämän evankeliumitekstin, huomaamme, että käsien pesu ei ollut se traditio, josta Jeesus fariseuksia moitti. Paljon pahempi perinnäissääntö oli korban-käytäntö, jonka mukaan juutalaisen ei tarvinnut huolehtia vanhemmistaan, jos lahjoitti rahansa temppelille. Tätä perinnäissääntöä Jeesus vastusti, ja tällä perinnäissäännöllä Jeesuksen mukaan fariseukset kumosivat Jumalan käskyn. Jeesus ei sano, että ne palavat ikuisesti helvetin tulessa, jotka pesevät kätensä ennen ateriointia. Tuntemistani kristityistä joka ikinen nykyään pesee kätensä ennen ateriointia, joten miksi kristityt saavat noudattaa tätä traditiota, mutta juutalaiset eivät saa? Tämän perinnäissäännön ansiosta juutalaiset pimeällä keskiajalla eivät sairastuneet ruttoon. Joten traditio voi olla myös hyvä asia, vaikka se ei olisikaan Jumalan käsky.

Toki Jeesus opettaa tässä selvästi, että käsien peseminen rituaalisesti on turhaa. Se ei vaikuta henkilön saastaisuuteen sitten yhtään, koska epäpuhtain käsin syöminen Jeesuksen mukaan ei saastuta ihmistä. Tämä oli Jeesuksen opetuksen pointti, niin tässä, kuin Markuksen rinnakkaisevakeliuminkin kohdassa (Mk. 7). Konteksti oli pesemättömin käsin syöminen ja perinnäissääntöjen noudattaminen, Tooran käskyjen noudattamisesta tässä ei puhuttu, eikä Jeesus tässä kumonnut ruokasäädöksiä.

Mutta kun Jeesus ei noudattanut perinnäissääntöjä! Jos ollaan tarkkoja, Jeesus ei noudattanut joitakin perinnäissääntöjä. Hänellä oli perinnäissäännöistä eri näkemys kuin fariseuksilla, joka aiheutti kitkaa heidän välilleen. Kuten esitin, käsien pesua Jeesus piti turhana. Korban-säädöstä Jeesus piti vakavana asiana, koska sillä kumottiin Tooran käsky. Sapattisäädöksiä Jeesus noudatti liberaalimmin kuin fariseukset. Jeesuksen esimerkin mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä, tehdä tahnan, parantaa, kantaa vuodetta ja nostaa härän tai pojan kaivosta. Näitä asioita Toora ei kiellä, mutta ne olivat vastoin fariseusten traditiota. Oli siis joitakin perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä, fariseusten omasta päästään keksimiä säädöksiä, joita Jeesus vastusti. Toorassa käsketään sitomaan nämä sanat otsalle ja käsivarteen (5. Moos. 6:8). Tämä on Tooran käsky. Raamatunlausekoteloiden koosta tai muodosta ei Toora puhu yhtään mitään. Samoin vaatteen kulmiin sidottavien tupsujen koosta Toora ei mainitse sanaakaan (4. Moos. 15:38). Niinpä Jeesuksen aikana fariseukset kilpailivat sillä, kenellä oli suurimmat tupsut ja mahtavimmat raamatunlausekotelot. Se on varmasti ollut melkoinen näky! Tiedoksi jokaiselle, että nämä epäkohdat on rabbiinisessa juutalaisuudessa tänään korjattu. Tefilin ja tzitzit ovat standardikokoa. Kukaan ei tee niistä suuria. Korban-uhria ei enää ole. Mutta juutalaiset edelleen pesevät kätensä ja rukoilevat: “Siunattu olet sinä Herra, meidän jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän pestä kädet.” Mutta kuinka vakavasta asiasta on kyse? Minun puolestani juutalaiset saavat maailman tappiin asti rauhassa pestä käsiään kenenkään kristityn heitä häiritsemättä.

Kristityt usein moittivat meitä juutalaisia ja kysyvät, miksi teillä on noita perinnäissääntöjä. Kristityilläkö ei ole perinnäissääntöjä? Miksi kristityt paastoavat 40 päivää ennen pääsiäistä? Missä niin on määrätty Raamatussa? Koko kirkkovuosi ja jumalanpalveluksen liturgia perustuvat perinnäissääntöihin. Joulunvietto on yhtä perinnäissääntöjen ja ihmiskäskyjen juhlaa, on joulukuusi, joulukoristeita, jouluvaloja, joulukalenteria, joulupuuroa, joulukinkkua ja joulusaunaa, joulutontuista ja joulupukista puhumattakaan. Joten miksi kristityillä saa olla perinnäissääntöjä, mutta juutalaisilla ei?

Kuten huomasimme Matteuksen evankeliumitekstistä, perinnäissääntö, jolla kumottiin Tooran käsky, oli erittäin vakava asia Jeesuksen mielestä. Tänään kristityt sunnuntaikäskyllään, joka on perinnäissääntö ja ihmiskäsky, kumoavat Tooran harvinaisen selvän käskyn. Noudattaessaan ihmiskäskyä ja pyhittäessään sunnuntain kristityt rikkovat kymmentä käskyä. Tämä jos mikä on vakava asia. Käsien pesu on aika pieni rike tämän rinnalla.

Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Jeesus itse asiassa nuodatti joitakin fariseusten perinnäissääntöjä. Jeesus meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan (Lk. 4:16). Toorassa käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Se on lepopäivä. Lepäämisen lisäksi Raamatussa käsketään sapattina pitämään pyhä kokous. Mutta synagoogalaitoksesta Toora ei puhu sanaakaan. Koko synagooga perustuu täten perinnäissääntöön, jota Jeesus noudatti. Samoin Jeesus ennen ateriaa siunasi leivän ja viinin. Tällaisesta ei ole mitään käskyä Toorassa, kyse oli fariseusten hyvin vanhasta perinnäissäännöstä, jota Jeesus noudatti ja itse asiassa opetti meitäkin noudattamaan asettaessaan ehtoollisen. Juutalaiset ovat muutaman tuhat vuotta siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla, joilla myös Melkisedek siunasi leivän ja viinin tullessaan Aabrahamia vastaan (1. Moos. 14:18). Nämä ruokoukset kuuluvat “Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat meille leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Tämä rukous on täten hyvin vanha ja on erittäin todennäköistä, että Jeesus siunasi leivän ja viinin juuri näillä sanoilla. Kirkoissammehan ehtoollisella itse asiassa ei leipää ja viiniä siunata millään sanoilla, todetaan vain, että Jeesus siunasi leivän ja viinin.

Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä. Jesajan mukaan sapatinpäivä on suuri ilopäivä (Jes. 58:13,14). Mutta Toorassa ei ole mitään ohjeita sapatin pyhittämiseen. Sapattiateria ja sapattikynttilöiden sytyttäminen ovat molemmat perinnäissääntöjä, mutta minä en sitten kerta kaikkiaan näe, mitä pahaa tässä traditiossa olisi. Minun mielestäni sapatin pyhittäminen juhlallisella aterialla kynttilöineen on täysin oikein, olkoonkin, että kyse on traditiosta. Kuinka usein kristityt sytyttelevät kynttilöitä? Ainakin jouluna useammassa kodissa loistaa joulukynttelikkö, enkä minä muista Raamatustani lukeneeni sellaisesta sanaakaan. Joten huomaamme, että sekä kristityillä että juutalaisilla on perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä ja traditioita. Heittäkäämme siis romukoppaan sellainen ajattelu, että uskovan ei tule olla yhdenkään perinnäissäännön tai tradition kanssa missään tekemisissä.

Näemme siis, että kaikki traditiot eivät ole pahasta. Voimme omatunto puhtaana aivan hyvin viettää joitakin traditioita. Herran pyhien juhlien pyhittäminen (3. Moos. 23) ilman mitään traditiota olisi hyvin köyhää. Miksi emme seuraisi pääsiäisen juutalaisten ikivanhaa seder-järjestystä? Miksi siis emme seuraisi näissä asioissa juutalaisten traditiota? Sen toki myönnän, että on hyvä pitää mielessä, mikä on Tooran käsky ja mikä ihmiskäsky ja erottaa nämä toisistaan. Mutta sellaista kristittyjen keskuudessa yleistä ajattelua minä vierastan, että kaikki perinnäissäännöt ovat isästä perkeleestä. Pitäkäämme vain mielessä, että traditio ei saa koskaan kumota Tooran käskyä.

Nyt luen juutalaista lakia, perinnäissääntöjä, en suoraan Talmudista, koska siitä en ymmärtäisi sanaakaan, vaan teoksesta nimeltä Shulchan Aruch. Siinä on rautalangasta väännetty, mitä käskyjä juutalaisen tulee noudattaa. Kaikki on säädetty, alkaen siitä, kuinka aamulla tulee herätä. Siellä kerrotaan kumpi kenkä tulee sitoa ensin ja kummalla kädellä tulee pyyhkiä takapuoli. Siellä on kerrottu mitä rukoilla, mitä siunata, millä sanoilla ja miten. Kaikki on tarkoin säädetty. Juutalaiselle, joka on kasvanut pienestä asti juutalaisessa kodissa, näissä traditioissa ei ole mitään vaikeaa. Kaikessa on tarkoituksena erottaa saastainen pyhästä. Jokaisella käskyllä on jokin merkitys ja suurempi tarkoitus. Meidän silmissämme nämä käskyt saattavat näyttää oudoilta ja täysin hassuilta tai jopa mielipuolisilta, mutta itse näen niissä paljon viisautta. Soveltuvin osin en näe mitään ongelmaa siinä, että Jeesuksen Messiaan seuraaja noudattaa myös näitä perinnäissääntöjä. Joten ei muuta kuin perinnäissääntöjä noudattamaan!

Apple uskonto

Meiltä nörteiltä kysytään usein, mikä tietokone tulisi hankkia. Lyhyt vastaus on – aivan se ja sama. Tässä pidempi vastaus, jos aihe kiinnostaa. Ensinnäkin, miksi kysyt nörtiltä? Nörtti on toki koko ikänsä pelannut tietokoneiden parissa, allekirjoittanut on koodannut 8-vuotiaasta asti, mutta onko hän oikea henkilö arvioimaan sinun tarpeitasi? Ei ole. Nörtin mielestä sinun tulisi itse rakentaa oma tietokone, jolla voit lentää kuuhun. Ehkä katsot Mikrobitistä tai Tietokone -lehdestä arvion, ennen kuin ostat koneen. Miksi? Nämä ovat nörttien nörteille kirjoittamia arvioita ja arvosteluja. Mihin sinä käytät tietokonetta? 99% ihmisistä käyttää 99% ajastaan koneellaan nettiselaimen parissa. Nettiselain toimii kaikilla koneilla ja kaikilla alustoilla tismalleen samalla tavalla. Käyttömukavuudessa ei ole mitään eroa, selasit nettiä sitten Windows-, Mac- tai Linux-koneella. Seuraavaksi eniten konetta käytetään todennäköisesti kuvien muokkaamiseen ja dokumenttien kirjoittamiseen toimistosovelluksilla. Nämä kaikki toimivat kaikilla eri alustoilla tismalleen yhtä jouhevasti. Lomakuvien selaaminen toimii tismalleen samalla tavalla kaikilla alustoilla. Yhteenkään näistä asioista et tarvitse nörtin omin käsin rakentamaa supertietskaria. Vesijäähdytetty näytönohjain ei nopeuta sinun powerpoint esitelmääsi sitten yhtään.

Mutta onhan laadussa eroja? On. Applen tuotteet kestävät pidempään. On omaa kokemusta. Ostin elämäni ensimmäisen ja viimeisen Apple tietokoneen vuonna 2011 ja se on minulla edelleen käytössä. Se toimii nettiselaimena. YouTube videot ja Facebook toimivat siinä moitteetta. Mutta koska harrastan nörttijuttuja, olen asentanut siihen Linuxin. Koska me nörtit tykkäämme Linuxista enemmän kuin Mac OS X:stä. Sinulle tällä käyttöjärjestelmällä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Facebook toimii tismalleen samalla tavalla niin Windows-, OS X- kuin Linux-käyttöjärjestelmälläkin.

Koska nämä Apple-uskovaiset päivittävät ahkerasti koneitaan, on netin kirpputorit pullollaan laadukkaita ja edullisia Applen koneita, jotka taatusti toimivat vielä pitkään. Tällaisella laitteella pääset facebookiin edullisesti ja YouTube videot pyörivät vanhallakin koneella. Käytetty Applen kone saattaa olla hyvinkin järkevä ostos.

Jos hakemalla haetaan jotain etuja Mac ja Linux käytröjärjestelmistä, niin niiden kanssa ei tarvitse murehtia virustorjunnasta, jos nyt olen asiantuntijoita oikein ymmärtänyt. Apple ja Linux uskovaiset eivät ole koskaan edes kuulleet viruksista. Tämä lienee fakta, ei huhupuhetta.

Onko hinnassa eroa? On. Applen tuotteet maksavat maltaita. Jos et usko, vertaa hintoja netissä. Huomaat, että vastaavilla ominaisuuksilla varustettu PC maksu noin puolet vähemmän kuin Mac kone. Mieti siis, tarvitsetko todella yli 1000€ maksavan tietokoneen, kun PC, jossa kaikki tarvitsemasi sovellukset löytyvät valmiiksi asennettuna maksaa Prismassa sen muutaman satasen näyttöineen päivineen.

Miksi Apple? Koska kyse on uskonnosta. Moni uskoo, että heidän elämänlaatunsa paranee, kun he maksavat kalifornialaiselle yritykselle 1000€ ylimääräistä. Tämän voi havaita jo kännyköissä. 200€ hintainen Nokia pyörittää YouTube videoita ja Facebookia tismalleen samalla tavalla kuin yli 1000€ hintainen Applen puhelin. Ja tuossa yli 1000€ maksavassa puhelimessa ei ole edes kuulokeliitäntää. Saat toki lisähintaan kauniit omenalogolla varustetut langattomat kuulokkeet. Jokainen voi itse miettiä, onko tässä mitään järkeä.

Pieni varoituksen sana on paikallaan Applen tuotteiden kohdalla. Itse ostin nimittäin hiljattain uuden television. En katso televisioita, mutta pelikonsolit ja tietokoneeni ajattelin kytkeä ihan kunnon tauluteeveeseen. En muistanut televisioita ostettaessa, että minullahan on pöytäkoneena Applen laite. Täten en päässyt nauttimaan Facebook selailusta suurelta näytöltä samana iltana. Piti suunnata uudestaan kauppaan seuraavana päivänä ostamaan muutama adapteri, jotta homma pelittää. Applen laitteissa kun ei tällaisia PC-puolelta itsestäänselvyyksiä ole, kuten HDMI liitintä. Kyllä, luit aivan oikein. Se on se liitin, jolla näytöt nykyään liitetään. Mutta Applella on aivan omat liittimet. Mikäli kaikki laitteesi ovat Applea, televisiota myöten, tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Ehkä nyt teen kärpäsestä härkäsen, adapteri maksaa muutaman kympin ja sen asentaminen sujuu muutamassa sekunnissa. Mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että Apple ei tykkää muiden valmistajien sovelluksista tai laitteista. Eihän iPhonessa nykyään ole edes kuulokeliitäntää! Mainitsinko jo, että uusimmissa iPhoneissa ei ole edes kuulokeliitäntää?

Onko olemassa hyvä syy ostaa Windows kone? On. Jos työsi puolesta tarvitset jotakin tiettyä Windows sovellusta, sinun on käytännössä pakko ostaa Windows kone. Nörtti osaa ajaa näitä Windows sovelluksia myös Macissä tai Linuxissa, mutta sinä et osaa. Jos pelaat, on Windows kone ainoa vaihtoehto. Toki myös Applen koneille löytyy pelejä kuin myös Linuxiin, jos haluat tappaa aikaa pelaamalla söpöjä pingviiniaiheisia pelejä. Mutta niitä Pelejä, joita Pelaajat pelaavat, on saatavilla ainoastaan Windowsille. Pelaajan täten ei tarvitse miettiä kahta kertaa, minkä koneen ostaisi.

Mihin tarvitset suorituskykyä? Mihin tehokkaampaa prosessoria, jytkympää näytönohjainta tai valtavaa määrää muistia? Et mihinkään. Näillä asioilla on merkitystä ainoastaan pelaajille. Sinun kuvasi ja facebook tykkäyksesi mahtuvat nykyään myös sen halvimman koneen muistiin oikein hyvin. Mihin tarvitset kahden teratavun kiintolevyä? Arvasit aivan oikein, et yhtään mihinkään.

Lopuksi täten totean, että se on aivan se ja sama minkä koneen ostat. Osta kivan värinen kone tai sitten sellainen, johon sinulla on varaa. Osta kone, joka sopii työpöydällesi. Älä usko myyntipuheita. Nettiin pääset vaikka tori.fistä ilmaiseksi saadulla koneella. Mutta nätin omenalogon saat ainoastaan lyömällä tiskiin rutkasti taaloja. Linux konetta saattaa suositella naapurin nörttipoika, eikä Linux olekaan tänäpäivänä ollenkaan hullumpi vaihtoehto, onhan se ilmainen ja turvallinen ja nykyään onneksi myös helppokäyttöinen. Vanhan koneen, jossa Windows jo tökkii, saa Linuxilla helposti herätettyä eloon. Mutta minä olenkin nörtti, älä hyvä mies minua kuuntele!

Olkoon puheenne aina suloista

Tässä muutama jae Raamatusta, millaista puheemme, kanssakäyntimme toisten kanssa tulisi olla, niin netissä kuin livenäkin.

“Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” (Jaak. 4:11)

“Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.” (Sanl. 21:23)

“Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaitten kieli on lääke.” (San. 12:18)

“Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” (San. 15:1)

“Joka säästää sanojaan, on taitava, ja rauhallisella miehellä on ymmärrystä. Typeräkin käy viisaasta, jos on vaiti; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.” (San. 17:27‭-‬28)

“Joka vastaa ennen kuin on kuullut, on typerä ja saa siitä häpeän.” (San. 18:13)

“Joka suutaan ja kieltään vartioi, se varjelee sielunsa ahdistuksilta.” (San. 21:23)

“Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.” (San. 26:4)

“Älä avaa suutasi hätiköiden, älköön sydämesi kiirehtikö lausumaan sanoja Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot siis sanasi harvat.” (Saar. 5:1)

“Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kol. 4:6)

“Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” (Ef. 4:29)

“Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana” (1. Piet. 3:16)

“Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.” (Ef. 5:4)

“Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.” (Mt. 12:36)

“Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.” (Jaak. 1:26)

“Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16)

“Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ‘Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Mt. 5:22)

“Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämään puhe suustanne.” (Kol. 3:8)

“Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.” (Tit. 2:8)

“Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” (Jaak. 3:2‭-‬10)

Emil Anton Alkukirkon salaisuudesta

Luulin että sivustoani ei lue kukaan. Nyt Emil Anton on omalla hapatusta-sivustollaan arvioinut lyhyesti Juho Sankamon teosta Alkukirkon salaisuus, jossa hän kommentoi myös minun kuulemma poleemista arviotani Sankamon kirjasta. Tässä lyhyt vastaukseni Emil Antonille.

Kiitos Emil Anton suuresti, kun olet edes yrittänyt vastata minulle ja olet vaivautunut lukemaan sekopäisen arvioni tästä kirjasta. Tässä on vissi näkemysero. Minulle Raamatun profetiat Israelista, Jerusalemista, pakanoista ja juutalaisista ovat asian ydin. Niitä ei voi ohittaa, eikä sitten minun järkeeni käy, miksi Sankamo aivan pokkana voi väittää, että kirkko on uusi Israel. Ne profetiat Roomasta ja pakanakirkosta kun puuttuvat kokonaan. Kutsut minua messiaaniseksi pakanaksi. Itsekin kutsuin itseäni vielä hiljattain tuolla nimellä. Nyt kutsun itse itseäni rohkeasti ja julkisesti vain yksinkertaisesti juutalaiseksi. Se hämmentää ihmisiä vähemmän. Olen juutalainen, enkä mitään muuta. Voit unohtaa Yeshua Messiaan lammaslauman. Jokin Facebook ryhmä ei tässä ollut se pointti. Olet aivan oikeassa, ei se ole mikään katolinen kirkko. Nyt kun kuulun Israeliin, enkä mihinkään muualle, olen edelleen vähemmistössä. Mutta toisin kuin kirkko, Messiaan Jeesuksen lammaslauma, eli Jumalan Israel, on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen.

Jos numerot kiinnostavat, katolinen kirkko on toki ensimmäisellä sijalla. Myönnän tämän. Kyllä houkuttelisi suuresti kuulua maailman suurimpaan kirkkoon. Ei huono ajatus ollenkaan. Mutta itse olen tällainen toisinajattelija ja anarkisti. Muistaakseni Jeesus sanoi, että kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.

Minulla on teologeille noin tuhat kysymystä, mutta hyvin vähän vastauksia. Se että on olemassa katolinen kirkko, johon kuuluu pari miljardia ihmistä, ei sitten vakuuta minua ollenkaan. He ovat väärässä, ovat olleet väärässä jo 2000 vuotta. En löydä Raamatustani profetiaa Messiaasta, joka puhdistaa ruokasäädökset, löydän profetian Jesajalta, jonka mukaan Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sianlihaa ja hiiriä (Jes. 66:17). En löydä profetiaa Messiaasta, joka kumoaa sapatin ja asettaa sapatin sijaan uuden pyhäpäivän, sunnuntain. Löydän Jesajalta profetian, jonka mukaan kaikki kansat tulevat aikojen lopulla sapattina kumartamaan Herraa (Jes. 66:23). Kirkko on 2000 vuotta julistanut ilosanomaa Jeesuksesta, joka ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. En löydä ainuttakaan profetiaa perjantaista, enkä sunnuntaista. Kuuntelen paljon. Tutkin ja kyselen. Nyt jos keskuudessanne on joku viisas, kuka näyttäisi minulle Toorasta, profeetoista ja kirjoituksista, että tämä Jeesus, josta katolinen kirkko on julistanut 2000 vuotta, on todellakin Israelin Messias, juutalaisten kuningas ja Daavidin poika? Kuka kykenisi tähän haasteeseen? Minä kuuntelen mielelläni.

Jos minun totaalisen sekopäiset tekstit kiinnostavat, lukekaa tästä lyhyt kirjoitukseni Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi. Etsin vastauksia, kaipaan vastauksia, haluan tietää totuuden. Tehtävä viedä evankeliumi kaikille kansoille annettiin kirkolle ja Paavalin mukaan evankeliumi tuli julistaa juutalaisille ensin. Voisiko nyt 2000 vuoden jälkeen todeta rehellisesti, että kirkko on epäonnistunut tässä tehtävässään? Voiko rehellisesti väittää, että juutalaisten evankeliointi olisi ollut kirkolle mikään prioriteetti? Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen? Onko hän vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko on epäonnistunut omassa tehtävässään? Kun Jumala lähetti Joonan Niiniveen, eikä Joona totellut, oliko Jumala pikkaisen vihainen Joonalle vai Niinivelle? Saattaako nyt olla se vaara, että Jumalan valtakunta otetaan pois kirkolta ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmää? Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Haluaisiko joku kertoa minulle juutalaiselle, mistä minun tulisi olla kateellinen, kun katson kirkkoa ja sen menoa? Rauhaa ja siunausta teille!

Mitä Jeesus merkitsee minulle?

Jos olet lukenut kirjoitukseni “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi“, ymmärsit varmasti, että kirjoitukseni otsikko on provokaatio. Sen on tarkoituskin saada kristityt hereille. Se mitä sanon tässä teoksessa on kuitenkin täysin totta. Minä olen juutalainen, koska noudatan kaikkia juutalaisia tapoja, käyn juutalaisessa seurakunnassa ja ajattelen, elän ja toimin kuin juutalainen. Tässä kuitenkin suuri salaisuus – uskon edelleen Jeesukseen. Mitä tarkoittaa, että uskon Jeesukseen? Kaiken harrastamani lain saarnaamisen keskellä sinusta mahdollisesti on saattanut tuntua, että seuraako tämä Lauri ollenkaan Jeesusta?

Voin kertoa helpot asiat ensin. Uskon, että Jeesus käveli maan päällä 2000 vuotta sitten. Uskon, että hän opetti Tooraa, kertoi vertauksia, moitti fariseuksia ulkokultaisuudesta, paransi sairaita, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus oli Juudan heimosta, syntynyt neitsyt Mariasta, hän oli ja on Daavidin poika, siis varsin vakuuttava Messias-kandidaatti. Moni Vanhan testamentin profetia sopii hämmästyttävän hyvin juuri tähän historian Jeesukseen. Hänet ristiinnaulittiin kuulemma perjantaina ja hän nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Toisin kuin kristityt opettavat, Jeesusta ei ristiinnaulittu perjantaina, kuten olen aiemmin vakuuttavasti todistanut. Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan-kuun 14. päivä iltapäivällä, samaan aikaan, kun pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Täten Paavali voi sano, että Jeesus on meidän pääsiäislampaamme.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1. Kor. 5:7-8)

Jeesus toki nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, mutta hänen ylösnousemuksensa ei pyhittänyt sunnuntaita, vaan ensilyhteen heilutuksen päivän, jota juhlittiin ja juhlitaan Israelissa aina pääsiäisviikolla sapatin jälkeisenä päivänä. “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensihedelmänä kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Paavali tässä jakeessa viittaa ensihedelmällä juuri ensilyhteen heilutuksen päivään.

Huomaamme siis, että kirkko on pahasti vääristänyt Jeesuksen elämän kaksi suurinta tapahtumaa. Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kirkkoa ei ole 2000 vuoteen kiinnostanut, että Jeesus itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä (Mt. 12:40). Olen todella pettynyt siihen, että kirkko näistä kahdesta tapahtumasta ei ole kertonut totuutta – että Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan kuun 14. päivä ja hän nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Näistä juutalaisten suurista juhlista voi lukea kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 23, jossa jokainen juhla on tiiviisti selostettu. Huomaamme siis, että minä uskon edelleen Jeesukseen, Messiaaseen, Vapahtajaan, juutalaisten kuninkaaseen, mutta minä uskon eri Jeesukseen kuin kirkko.

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus kumosi ruokasäädökset, häpäisi sapatin, nollasi Tooran, kirosi oman kansansa ja tuhosi temppelin. Kuten olen kirjassani aiemmin perusteellisesti esittänyt, nämä ovat kaikki saatanallisia valheita. Minä uskon Jeesukseen, josta luen Raamatustani. Kun luen Raamatusta Jeesuksesta, en lue, että hän olisi kumonnut ruokasäädökset. En lue, että hän olisi kumonnut sapattia. En lue, että hän olisi kironnut omaa kansaansa. En lue, että hän olisi rikkonut tai kumonnut ainuttakaan käskyä Toorasta. Enkä lue, että hän puhdistaessaan temppelin rosvoista olisi tällä toiminnallaan millään tasolla kironnut temppeliä, jonka Jumala oli pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi. Huomaamme täten, että kirkko on 2000 vuotta valehdellut meille Jeesuksesta. Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Jos täten olet huolissasi minun sieluni tilasta, tiedä, että minä uskon edelleen Jeesukseen, joka kuoli ristillä minun syntieni tähden, joka ristinkuolemallaan on lunastanut minut vapaaksi synnin orjuudesta. Uskon edelleen Jeesukseen, joka on Juutalaisten Kuningas, Israelin Messias, Maailman Vapahtaja, Kansojen Valo ja meidän Pelastajamme. Mutta Jeesukseen, joka kumosi Tooran minä en usko. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa Messiaasta, joka kumoaa Toorasta ainuttakaan käskyä. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa sunnuntaista, joka olisi pyhäpäivä, en löydä ainuttakaan profetiaa sapatista, joka kumottaisiin ja jonka tilalle asetettaisiin jokin uusi päivä. Luen Raamatustani antikristuksesta, joka kumoaa ajat ja lain:

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Luen Raamatustani sapatista, joka tulee olemaan pyhä ikuisesti:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Luen Raamatustani Messiaasta, joka on Herran kärsivä palvelija (Jesaja 53). Hän kantaa meidän syntimme ja pesee meidät puhtaaksi kaikista rikoksistamme. Tämän pelastuksen hän antaa meille täysin ilmaiseksi. Me pelastumme yksin armosta. En lue Raamatustani sanaakaan armonvälineistä, jotka olisivat välttämättömiä pelastukseen. En lue Raamatustani sanaakaan sakramenteista. Luen Raamatustani, että pelastus on yksin armosta. Yksin armosta.

On olemassa helppo Jeesus. On olemassa Jeesus, johon on helppo uskoa. On helppo uskoa Jeesukseen, joka paransi sairaita, aterioi syntisten parissa ja teki hämmästyttäviä ihmeitä. Tämähän on fantastinen tarina, miksi en uskoisi tällaiseen Jeesukseen? Moni maallistunut kristitty uskoo Jeesukseen, jonka eettiset opetukset ovat erinomaisia. Moni seuraa Jeesuksen eettisiä opetuksia. Moni seuraa niitä tietämättään. Moni ajattelee, että on oikein hyvä idea rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Moni kokee, että vihamiesten rakastaminen on hyvä idea. Monen mielestä laupias samarialainen on mahtava esimerkki meille. Näin meidän tulee rakastaa lähimmäistä, tehdä hyvää, auttaa köyhiä, parantaa sairaita, itkeä yhdessä itkevien kanssa ja nauraa iloisten seurassa. Moni uskoo tähän Jeesukseen. Tällaiseen Jeesukseen on helppo uskoa.

Mutta jos Jeesuksen opetuksesta poimitaan vain eettiset esimerkit ja mallit, silloin jää suurin sanoma huomaamatta. Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. “Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Nyt Jeesuksen opetukseen on huomattavasti vaikeampi uskoa. Tämä nimi, Jeesus, tämäkö olisi ainoa tie taivaan Isän luo? Huomaamme, että tähän Jeesukseen onkin paljon vaikeampi uskoa. Jopa juutalaiset pitävät Jeesuksen eettisiä opetuksia erinomaisina, koska juutalaisilla rabbeilla yleensä on loistavia eettisiä opetuksia. Moni ateisti tunnustaa, että nämä Jeesuksen moraaliohjeet ovat varsin järkeviä. Mutta tässä opetuksessaan Jeesus menee liian pitkälle. Hän julistaa olevansa ainoa tie pelastukseen, ainoa tie taivaaseen, ainoa tie Jumalan luo. Samassa yhteydessä Jeesus väittää olevansa yhtä Isän kanssa. Hän esittää, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Tämä ei ole loistavaa eettistä opetusta (sanotaan)! Tämä on täysin mielipuolista (sanoo joku)! Tämä mies esittää olevansa yhtä Jumalan kanssa. Hän väittää olevansa itse Jumala! Nyt huomaamme, että tämä Jeesus ei enää olekaan koko kansan rakastama Jeesus. Jos hänen eettiset opetuksensa olivatkin kuinka loistavia tahansa, nyt olemme tekemisissä täydellisen sekopään kanssa (sanoo kenties joku), jos hän väittää olevansa ainoa tie pelastukseen. Huomaamme, että olemme ratkaisevan tärkeän asian kanssa tekemisissä. Jos Jeesus ei ollut sitä mitä hän sanoo olevansa, hän on täydellinen valehtelija ja huijari. Tahdotko sinä seurata suuren valehtelijan eettisiä opetuksia?

Kuten esitin aiemmin, Jeesus kuoli pääsiäisenä meidän syntiemme edestä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Hän on meidän pääsiäislampaamme. Kuten lampaan veri pelasti Israelilaiset Egyptistä, samoin Karitsan veri pelastaa nyt meidät kaikista synneistämme. Jeesus on Jumalan Karitsa. Kaikki mitä hän esittää itsestään pitää paikkansa. Hän on ainoa tie. Hän on ovi. Hän on hyvä paimen. Hän on paimen, joka antaa oman henkensä meidän puolestamme. Yksin hänessä on pelastus. Tämä on sanoma, joka niin juutalaisen kuin kristitynkin tulee vakavasti punnita. Voiko tämä pitää paikkansa? Jos olet lukenut tähän asti, nyt on ratkaisun aika. Tahdotko seurata tätä Jeesusta? Seuraaminen ei maksa teoriassa mitään. Riippuen siitä, missä päin maailmaa asut, seuraaminen saattaa tosin käytännössä olla hyvin kallista. Saatat joutua luopumaan perheestäsi, työpaikastasi, rahoistasi, jopa hengestäsi, seuraamalla tätä nimeä. Onko se sen arvoista? Varmasti on, koska kyse on ikuisesta elämästä, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka turvaa Jeesuksen nimeen.

Tahdotko seurata Jeesusta? Miten voit tuntea Jeesuksen? Se on mahdollista ainoastaan lukemalla Raamattua. Lue Raamattu kannesta kanteen. Lue Vanha testamentti ensin. Jos et lue Vanhaa testamenttia, et voi mitenkään tietää, mitä Messias tarkoittaa, mitä pääsiäislammas, mikä ihme on ensilyhde, mitä tarkoittaa hyvä Paimen, kuka on Jumala, mitä käskyjä Jumala antoi meille seurattavaksi, et kertakaikkiaan voi ymmärtää puoliakaan Uudesta testamentista, jos et lue Vanhaa testamenttia ensin. Puolet Jeesuksen opetuksista menevät sinulta ohi, jos et tunne Vanhaa testamenttia. Kristityt lukevat Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin. Tämä on vakava virhe ja kehäpäätelmä. Vanha testamentti tulee lukea Toorasta käsin ja Uusi testamentti Toorasta käsin. Ilman Tooraa et voi ymmärtää mitä ihmettä Paavali selostaa happamattomuudesta, juhlasta ja pääsiäislampaasta. Jos luet neljä lukua päivässä, luet Raamatun noin vuodessa läpi. Jos sinulla on koko elämä aikaa, tämä on hyvä vauhti. Jos sinulla on kiire pelastumisesi kanssa, voit lukea Raamatun nopeammin. Ainoa keino tuntea Jeesus on tuntea Raamattu. Raamattu on hämmästyttävä kirja. Mitä enemmän luet sitä, sitä rakkaammaksi se tulee ja sitä enemmän haluat lukea sitä. Tartu siis Raamattuun ja seuraa Jeesusta!

Luterilaisuuden harhat

Luther

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen käynyt pyhäkoulut, rippikoulut, lastenleirit ja nuorten tapahtumat. Olen vuoden opiskellut Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa Nuorten Raamatun peruskurssilla. Kansanlähetysopistolla olen opiskellut vuoden Raamattulinjalla. Olen lukenut Perussanoman julkaisemia kirjoja, useampaa luterilaisten kustantamaa lehteä ja kuullut saarnoja ja opetuksia ja luentoja. Olen ahkerasti käynyt kirkossa ehtoollisella. Voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena on ollut moitteetonta. Vai onko? Olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun tulisi lukea? Onko jokin saarna, joka minulta on jäänyt kuulematta? Kaiken tämän viidesläisen opetuksen jälkeen olen päättänyt hylätä kristinuskon ja olen kääntynyt juutalaiseksi. Suosittelen kirjoitustani “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi” jos haluat tietää tarkemmin syistä, miksi käännyin juutalaiseksi. Tässä lyhyessä kirjoituksessa keskityn tutkimaan luterilaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Molempia nimittäin löytyy luterilaisuudesta.

Mikä luterilaisuudessa sitten on hyvää? Pidän positiivisena asiana sitä, että ainakin teoriassa Raamattua pidetään ylimpänä auktoriteettina. Tätä asiaa painostetaan luterilaisuudessa. Raamattu on elämän ylin ohje ja auktoriteetti. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Käytännössä luterilaisuudessa kirkon tunnustuskirjat ja Lutherin teokset ovat ylin ohje. Kirkon sisäisiä kiistoja ei ratkaista Raamattuun vetoamalla, vaan Lutherin ja tunnustuskirjojen kautta. Usein kiistat ratkaistaan siten, että Luther saa viimeisen puheenvuoron. Monessa saarnassa ja luennossa Lutheria siteerataan enemmän kuin Raamattua. Minä koen erittäin vakavana asiana sen, että kirkossa on yksi opettaja, joka on kirkkaasti yli muiden, jonka teoksia pidetään käytännössä elämän suurimpana auktoriteettina. Raamattu täten on luterilaisille vain teoriassa ylin ohje. Nyt kun kirkossa on vakava kriisi naispappeuden, abortin ja homokriisin kera, vastauksia ei etsitä Raamatusta, vaan tunnustuskirjoista. Koska Luther ei ota mitään kantaa naispappeuteen, aborttiin eikä homoseksuaalisuuteen, kirkon miehillä ja naisilla menee sormi suuhun. Mitä tehdä, kun suuri opettajamme Martti Luther ei sano näistä asioista sanaakaan?

Lutherin suuresta asemasta kertoo jo se, että kirkko itse kutsuu itseään luterilaiseksi kirkoksi suuren opettajansa mukaan. Onpa Helsingissä jopa Luther kirkkokin. Lutherin suosiota ei yhtään heikennä Lutherin pimeä puoli, Lutherin hirvittävät ajatukset juutalaisista, joista voit lukea enemmän tästä. Luterilaisia ei kiinnosta, että heidän ylin opettajansa kehoitti tappamaan juutalaisia. Tätä asiaa katsotaan läpi sormien. Ei tämä nyt niin vakava asia ole, sanovat luterilaiset, Lutherilla oli niin paljon hyvää opetusta, että meidän ei tarvitse murehtia Lutherin ajatuksista juutalaisista. Erityisesti Timo Junkkaala on ansioitunut Lutherin kiivaana puolustajana ja esittää aivan pokkana, että Luther todellisuudessa ei ollut mikään antisemitisti.

Aivan kuten adventisteilla on suuri profeetta Ellen White, luterilaisilla on Luther. Lutherin palvonnasta saa jokainen käsityksen vierailemalla näissä viidesläisten tapahtumissa ja kysymällä itse näiltä opettajilta, mitä mieltä he ovat Lutherista. Tulet huomaamaan, että he rakastavat Lutheria enemmän kuin Raamattua. He lukevat Lutheria, opettavat Lutheria, tutkivat Lutheria ja rakastavat Lutheria.

Mitä Luther opetti luterilaisille? Lutherin teokset käsittelevät kaikki samaa teemaa – vanhurskauttamista. Lutherin opetuksen ydin on aina, että me pelastumme yksin armosta ilman omia tekoja. No näinhän Paavali opettaa. Pelastus on yksin armosta. Me olemme kaikki syntisiä. Emme voi pelastua omilla teoillamme. Aamen. Asia on näin ja tämä asia on varsin yksinkertainen. Tarvitsemmeko todella Lutherin yli 200 teosta tämän yksinkertaisen asian esittämiseen? Ei, emme tarvitse. Tässä Lutherin vanhurskauttamisopissa on varjopuolensa. Luther nimittäin opettaa, että laki on erotettava mahdollisimman kauas evankeliumista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että laki on paha, julma ja hirmuinen. Laki ei saa asettua evankeliumin eteen. Kristityn ei tule olla missään tekemisissä lain kanssa. Tämä on vaarallista opetusta ja suoraa eksytystä. Raamatun mukaan laki, Toora, on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Miksi ihmeessä emme noudattaisi Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia? Luther selittää, että siksi, että silloin turvaamme lakiin emmekä evankeliumiin, ja evankeliumi on hyvä asia, laki on huono. Tämä on Lutherin ja luterilaisen kirkon suurin harhaoppi ja synti, julistaa, että lakia ei tarvitse noudattaa. Luterilaiset uskovat kuten muutkin kristityt, että kristitty ei saa olla missään tekemisissä Tooran kanssa. Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja, opettivat kirkkoisät.

Toinen vakava ongelma luterilaisessa kirkossa on käsitys kirkosta. Opetetaan, että kirkko on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Tähän kirkkoon tulee kuulua, sillä kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Armo ja totuus on kirkossa, kuten esim. Juho Sankamo on ansioituneesti esittänyt teoksessaan Alkukirkon salaisuus. Niinpä kirkkoon kuulutaan, vaikka kirkossa olisi naispappeja alttarilla, vaikka kirkossa vihittäisiin homoja, vaikka kirkko teksi mitä kauhistuttavia asioita tahansa, luterilainen ei voi erota kirkosta, koska kirkosta eroaminen tarkoittaa uskosta luopumista. Minä kutsutan tällaista ajattelua kirkkouskovaisuudeksi, englanniksi churchianity.

Kolmas vakava ongelma luterilaisessa kirkossa liittyy armonvälineisiin. Kuten kirkko opettaa, armonvälineisiin kuuluvat sana ja sakramentit. Sanaa on kaikki se, mitä kirkon opettajat saarnaavat saarnastuolista. Heidän sanansa kautta voimme tulla tuntemaan armon. Sakramentteja taas ovat luterilaisessa kirkossa kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla on enemmän sakramentteja. Kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, joiden kautta saamme vastaanottaa armon. Siksi niitä kutsutaankin osuvasti armonvälineiksi. Toisin sanoen kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen pelastavat. Kun sinut kastetaan, sinä pelastut, kun nautit ehtoollisen, sinä vastaanotat Jumalan armon ja sinä pelastut. Pelastus ei ole mahdollista ilman sakramentteja. Jos kerran pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme sakramentteja? Eihän pelastus silloin ole yksin armosta, vaan sakramenttien kautta. Pahoin pelkään, että luterilaiset eivät tule koskaan ymmärtämään tätä vakavaa ongelmaa. Ehtoollisessa on lisäksi se omituinen ongelma, että ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kirkkoon kastettu ja konfirmoitu henkilö, joka allekirjoittaa luterilaisen kirkon koko opin. Yksikään harhaoppinen tai toiseen kirkkokuntaan kuuluva ei saa osallistua ehtoolliselle. Missä mielessä tämä ehtoollinen täten on koko Kristuksen ruumiin yhteinen yhteysateria? Se ei ole sitä, vaan se on kirkon oman piirin rajattu mystinen ja maaginen sakramentti, johon ovat kelvollisia osallistumaan ainoastaan omaan kuppikuntaan kuuluvat seurakunnan jäsenet. Paljon kertoo se, että maailmalla kahden suurimman luterilaisen kirkkokunnan, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Luterilaiset täten jopa oman liikkeensä sisällä asettavat rajoituksia sille, kuka saa osallistua ehtoolliselle.

Suurin ongelma luterilaisessa kirkossa kuten muissakin kirkoissa on tietenkin sapatti. Joku on päättänyt, että kymmentä käskyä ei tarvitse noudattaa ja sapatin sijaan tulee pyhittää sunnuntai. Huolimatta siitä, että Raamattu missään kohtaa ei puhu sanaakaan sunnuntaista, kirkon viisaat teologit ovat nyt 2000 vuotta saarnanneet sunnuntain pyhyydestä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut väsyksiin asti. Lukekaa kymmenen käskyä. Siellä käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Etsi mitä Toora, profeetat ja kirjoitukset puhuvat sapatista ja mitä ne puhuvat sunnuntaista ja hämmästy. Kysy opettajiltasi, mitä he tietävät sunnuntaista ja hämmästy. Kenties tämä totuus paljastuu pian koko kristikunnalle, kenties se ei paljastu koskaan. Voimme vain rukoilla, että Jumala poistaisi peitteen kristittyjen silmiltä.

Tämä on vain lyhyt kirjoitus, tässä muutama suurin ongelma, jotka minä koen ongelmaksi luterilaisessa liikkeessä. Koen että entisenä luterilaisena minulla on oikeus kritisoida omaa liikettäni. En tuomitse tässä niitä hartaita ja vilpittömiä luterilaisia, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa. He ovat täysin syyttömiä siihen, että heitä kirkon johtajat ovat johdattaneet harhaan. Osoitan sormeni kirkon papiston suuntaan. Näiden viisaiden kirkon teologien tulisi olla asioista perillä. He eivät ole hoitaneet paimenen tehtäväänsä. Nyt kirkko kärsii monen eri kriisin keskellä ja kirkko on repeämässä palasiksi. Kirkon johtahat ovat tähän syyllisiä. Mitä tapahtuu laumalle? Kuka olisi kelvollinen astumaan paimenen virkaan ja johtamaan nämä lampaat vehreälle laitumelle?

Oikein väärin ymmärretty Galatalaiskirje

But the Holy Spirit produces this kind of fruit in our lives: love, joy, peace, patience, kindness, goodness, faithfulness,

Kansanlähetysopiston Ainutlaatuinen Jeesus periodilla Leif Nummela esitti varmana tietona, että messiaaniset juutalaiset, jotka noudattavat Tooraa, eivät lue Galatalaiskirjettä. Näin ovat kuulemma Kansanlähetyksen Israel-lähetit saaneet selville. Saattaako meitä messiaanisia juutalaisia pikkaisen loukata se, että joku väittää, että meillä on Raamatussamme kokonainen kirja, jota me emme lue? Saattaa loukata ja loukkaa. Mistä Leif Nummela on tämän tiedon saanut? Miten hän on niin varma tästä asiasta? Voin kertoa, että me juutalaiset luemme Galatalaiskirjettä, me opiskelemme Galatalaiskirjettä ja tutkimme Galatalaiskirjettä ja me olemme kirjoittaneet Galatalaiskirjeestä. Jos haluat tutustua messiaanisten juutalaisten käsitykseen Galatalaiskirjeestä, lue Tim Heggin kommentaari Galatalaiskirjeestä. Hän käy perusteellisesti läpi koko Galatalaiskirjeen.

Leif Nummela esittää väitteensä siksi, että hänen omassa mielessään on täysin selvää, että apostoli Paavali Galatalaiskirjeessä opettaa, että Tooran käskyjä ei uudessa liitossa tarvitse noudattaa. Täten Leif Nummela päättelee, että henkilö, joka noudattaa Tooran käskyjä, ei ole lukenut Galatalaiskirjettä. Leif Nummela ei ole keskustellut juutalaisten kanssa tästä asiasta, hän ei tunne messiaanisia juutalaisia, hän ei tiedä tästä asiasta yhtään mitään, hän valehtelee julkisesti väittäessään, että me emme lue Galatalaiskirjettä. Esitän seuraavaksi oman näkemykseni Galatalaiskirjeestä, kirjeestä, jonka olen lukenut monta kymmentä kertaa ja aion lukea jatkossakin. Me luemme Galatalaiskirjettä, joten voisiko Leif Nummela ystävällisesti pitää mölyt omassa mahassaan?

Mitä Galatalaiskirjeessä sanotaan? Kuka sen on kirjoittanut ja kenelle? Nämä kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä. Kirjeen kirjoittaja on apostoli Paavali, joka kertoo saaneensa evankeliuminsa suoraan Jeesukselta Kristukselta (Gal. 1:12). Tämä kirje täten on 100% Jumalan sanaa. Pietari varoittaa meitä hyvästä syystä Paavalin kirjeistä. Niissä Pietarin mukaan on yhtä jos toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon (2. Piet. 3:16). Mitään kirjettä ei ole väännetty kieroon niin paljon kuin Paavalin kirjettä Galatalaisille. Osoitan tässä kirjoituksessani tämän faktan.

Paavalin kirje Galatalaisille on kirjoitettu Galatalaisille, kuten käy ilmi jo otsikosta. Keitä olivat Galatalaiset? He olivat pakanoita, kuten käy ilmi seuraavasta:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.” (Gal. 4:8)

Galatalaiset täten olivat pakanoita, he eivät olleet juutalaisia. Paavali ei kirjoita kirjettään juutalaisille, vaan pakanoille. Saattoiko olla, että juutalaisilla oli Toorasta tismalleen oikea käsitys, mutta pakanoilla vääristynyt, turmiollinen näkemys? Kenties ne asiat, joista Paavali kirjoittaa ja varoittaa, vaivasivat pakanoita, ei juutalaisia? Monet kristityt kuvittelevat ja esittävät, että Paavali tässä kirjeessään moittii juutalaisia juutalaisten tapojen seuraamisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Paavali moittii pakanataustaisia pakanoita harhaopeista, joita he seurasivat. Mitä olivat nämä harhaopit? Uskoivatko pakanat, että heidän tulee noudattaa Tooraa, Mooseksen lakia, ja Paavali tässä kirjeessään opastaa heitä, että Mooseksen lain käskyjä ei tarvitse noudattaa? Näin esittävät kristityt ja näin kristityt näkevät tämän kirjeen. Näytä minulle, oi kristitty, missä kohtaa kirjettään Paavali moittii Galatian seurakuntaa juutalaisten tapojen noudattamisesta, Mooseksen lain käskyjen noudattamisesta, joita Paavali itse Roomalaiskirjeessä kutsuu pyhiksi, vanhurskaiksi ja hyviksi (Room. 7:12)? Aivan, sellaista jaetta ei löydy tästä kirjeestä.

Mistä asioista Paavali moittii näitä pakanoita? Luemme Galatalaiskirjeestä:

Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:9-11)

Kuten Pietari varoittaa, Paavalin kirjeitä väännetään ahkerasti kieroon. Moni kristitty opettaa, että tässä kohtaa Paavali moittii galatalaisia juutalaisten juhlapyhien, sapattien, uudenkuunpäivien, lehtimajanjuhlan ja ensilyhteen heilutuksen viettämisestä. Nämä päivät kristittyjen mielestä eivät voi tarkoittaa joulua, sunnuntaita, juhannusta, Marian ilmestyspäivää tai Mikkelinpäivää, vaan tässä Paavali varoittaa Galatian seurakuntaa juutalaisten juhlien viettämisestä. Kun luemme Raamatusta, mitä Paavali sanoo, on täysin selvää, että hän tässä moittii pakanoita heidän pakanallisista juhlapyhistä. Paavali varoittaa heitä, miksi jälleen käännytte köyhien alkeisvoimien puoleen? Mitä ovat köyhät alkeisvoimat, joiden puoleen galatalaiset jälleen kääntyvät? Lehtimajanjuhlaa, Sapattia ja suurta sovituspäivää? Ruokasäädöksiä, tupsuja, partoja ja hiuksia? Miten olisi mahdollista, että pakanat entisessä elämässään olisivat viettäneet juutalaisia juhlia ja Paavali nyt moittii heitä siitä, että nämä pakanat jälleen kääntyvät juutalaisten juhlien puoleen? Se ei ole mahdollista. Paavali tässä moittii pakanoita siitä, että he jälleen kääntyvät pakanallisten juhla-aikojen puoleen. Kristityille täten tässä on vakava varoitus joulusta, juhannuksesta, Enkelien sunnuntaista ja Marian ilmestyspäivästä. Paavali varoittaa pakanallisten juhlapyhien vietosta, Paavali tässä ei sanallakaan moiti yhtään ketään juutalaisten juhlapyhien vietosta, joista voimme lukea luvusta 3. Moos. 23. Eikä Paavali tässä sanallakaan varoita yhtään ketään sapatin vietosta. Paavali vietti itsekin juutalaisten juhlia (Apt. 18:21; 20:16), joten olisi hieman tekopyhää Paavalilta moittia toisia juutalaisten juhlien vietosta.

Hämmästyttävin asia, jonka olen kuullut kristittyjen suusta Galatalaiskirjeestä, on väite, että Paavalin mukaan kuulemma Tooran noudattajat ovat kirouksen alla. Olen kuullut lukuisia kertoja, että Paavali Galatalaiskirjeessä kuulemma julistaa, että jos noudatat Mooseksen lain käskyjä, olet kirouksen alla. Tämä on kova väite ja kuulostaa täysin uskomattomalta. Kristityt vetoavat seuraavaan jakeeseen:

Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

Tässä Paavali kuulemma suoraan sanoo, että jos noudatat Tooraa, Mooseksen lakia, olet kirouksen alla. Kristityn täten ei tule noudattaa Tooraa, kristityn tulee pysyä mahdollisimman kaukana Toorasta, kuten Lutherkin opettaa. Paavali sanoo tässä “kuten kirjoitettu on”. Missä näin on kirjoitettu? Puuttumatta kreikan alkukieleen, on selvää mitä jaetta Paavali tässä lainaa. Hän lainaa viidettä Mooseksen kirjaa:

Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä.” (5. Moos. 27:26)

Mooseksen laista luemme (5. Moos. 28) valtavat siunaukset niille, jotka noudattavat Tooraa. Vastaavasti luemme hirvittävistä kirouksista, jotka kohtaavat niitä, jotka eivät noudata Tooraa. Paavali tässä kohtaa lainaa Tooraa, joka opettaa, että ne ovat kirouksen alla, jotka eivät noudata Tooran käskyjä. Miten on mahdollista, että apostoli Paavali, lainatessaan Tooran jaetta, jonka mukaan ne ovat kirouksen alla, jotka eivät nuodata Tooraa, esittäisikin tässä, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa? Miten on mahdollista lainata Tooraa ja opettaa samassa lauseessa päinvastaista, kuin mitä Toora sanoo? Miten tämä kristittyjen logiikka oikein toimii? Paavali tässä sanoo, että olet kirouksen alla, jos noudatat Tooraa ja perustelee kantansa Tooran jakeella, joka sanoo, että olet kirouksen alla jos et noudata Tooraa? Tämä on mahdollista, koska olemme tekemisissä Paavalin vaikeiden tekstien kanssa, joita epävakaat vääristelevät kieroon omaksi turmiokseen. Kristityt vihaavat Tooraa ja vääntävät kieroon kaikkia kirjoituksia perustellakseen omaa harhaoppiaan, jonka mukaan olet kirouksen alla jos noudatat Tooraa, Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12).

Mitä Paavali sitten tahtoo sanoa? Luemme kreikasta ja käännöksistämme, että ne ovat kirouksen alaisia, jotka pitäytyvät lain tekoihin. Uusi käännös sanoo, että ne ovat kirouksen alla, jotka luottavat lain noudattamiseen. Paavali täten tässä kohtaa ei julista, että sinä olet kirouksen alla, jos noudatat Tooran käskyjä. Hän opettaa, että olet kirouksen alla, jos pitäydyt lain noudattamiseen, jos perustaudut lain noudattamiseen, jos luotat lain noudattamiseen, jos siis perustat oman pelastuksesi omiin lain tekoihisi. Ja tätä harhaoppia Paavali vastustaa. Galatian judaistit opettivat näille pakanoille, että sinä pelastut jos ympärileikkaat itsesi. Tämä oli se harhaoppi, jota Paavali jyrkin sanoin tässä kirjeessään vastustaa.

“Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.” (Gal. 6:13)

Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 6:15)

Ympärileikkaus on Paavalin argumentin ytimessä. Judaistit opettivat Galatian pakanoille, että pelastus tulee ympärileikkauksen ansiosta. Paavali sanoo, että nämä ympärileikkaajat eivät itsekään noudata lakia. Kontekstista on selvää, että Paavalin mielestä se, että nämä judaistit eivät itse nuodata lakia, on huono asia. En lue mistään kohtaa Galatalaiskirjettä sitä jaetta, jossa Paavali julistaisi lain noudattamisen olevan huono asia. Jos haluat ymmärtää Galatalaiskirjettä, heitä Lutherin teos paperinkeräykseen tai polta se roviolla. Revi se kappaleiksi ja erota se Raamatusta yhtä kauas kuin Luther kehottaa erottamaan lain evankeliumista. Lutherin teos ei auta meitä ymmärtämään Paavalia. Lutherin rakas teos on kirjoitettu valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein kaikin vääryyden viettelyksin, jotta kristityt eksyisivät pois Raamatun armosta ja totuudesta.

Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.” (Gal. 3:21)

Paavali sanoo tässä suoraan, että laki, Toora, ei ole vastoin Jumalan lupauksia. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa, että usko ei tee lakia mitättömäksi, vaan Paavali sanoo vahvistavansa lain, Tooran (Room. 3:31). Paavalin opetuksessa on ytimessä vanhurskautuminen yksin armosta, ei lain tekojen kautta, vaan yksin Jeesuksen veressä. Tämä on varsin yksinkertainen ja helppo asia sisäistää, me pelastumme yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Emme tarvitse tämän asian sisäistämiseksi yli 200 Lutherin teosta. Meille riittää Raamattu. Ja tässä kirjeessään, kuten muuallakin, Paavali tekee harvinaisen selväksi, että me pelastumme yksin armosta. Jos me pelastumme yksin armosta, mitä me teemme laille? Saako uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia (Room. 7:12)? Paavalin vastaus on jyrkkä ei missään tapauksessa, ei missään olosuhteissa (Room. 6:1,2,15). Vanhurskaus täten ei tule meidän suurenmoisen lain noudattamisen ansiosta, vaikki pitäisimme joka ikisen käskyn, vaikka tupsumme olisivat kuinka suorassa tahansa, vaikka emme turmelisi parran reunaa, vaikka kantaisimme 24/7 mukanamme lapiota, jolla peitämme jätöksemme. Ei. Me pelastumme yksin armosta. Ne kristityt, jotka seuraavat Lutheria ja kirkkoisiä, eksyvät pahan kerran. Heille on lapsesta asti opetettu, että tässä kirjeessä, Galatalaiskirjeessä, Paavali opettaa, että Mooseksen lakia, Tooraa, ei tarvitse noudattaa, me pelastumme yksin armosta ja jos noudatamme lakia, Tooraa, Mooseksen lakia, palaamme takaisin vanhaan liittoon ja eksymme pois armosta ja totuudesta. Tämä on saatanallinen valhe. Asia on hyvin yksinkertainen. Me pelastumme yksin armosta. Jos haluamme rakastaa Jumalaa yli kaiken, noudatamme hänen käskyjään (1. Joh. 5:3), jotka eivät ole raskaat. Uudessa liitossa armon alla emme saa tehdä syntiä ja rikkoa lakia. Raamatun mukaan synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Täten, kun meidät kerran on pelastettu yksin armosta, emme voi palata takaisin vanhaan elämäämme ja tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia, vaan me noudatamme sitä. Emme noudata lakia jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Tämän asian selvittämiseen emme tarvitse Lutherin teoksia. Meille riittää Raamattu.

Mutta eikös Paavali opeta tässä kirjeessään, että Pietari teki syntiä nuodattaessaan juutalaisten seurassa juutalaisia ruokasäädöksiä? Eikö Paavali sanoo selvääkin selvemmin, että pakanoiden tavat ovat hyvä asia, juutalaisten tavat ovat syntiä ja Jumalalle kauhistus? Tutkitaan näitä jakeita seuraavaksi.

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;” (Gal. 2:11-15)

Kuulen lukuisilta kristityiltä, että Pietari pakanoiden seurassa söi sikaa, äyriäisiä, verta, hiiriä ja pikkuoravia. Juutalaisten tultua Galatian seurakuntaan vierailulle, Pietari pelkäsi juutalaisten reaktiota ja aterioi jatkossa ainoastaan juutalaisten pöydässä, noudattaen tarkaan juutalaisten ruokasäädöksiä. Nämä ruokasäädökset Jeesus oli kumonnut julistaessaan kertakaikkisesti kaikki ruuat puhtaiksi. Paavali tässä täten moittii Pietaria siitä, että hän jälleen noudattaa juutalaisia ruokasäädöksiä, jotka on Jeesuksen toimesta kumottu. Pietarin synti täten oli Mooseksen lain noudattaminen, tilanteessa, jossa Mooseksen laki on kumottu ja Mooseksen lain noudattaminen täten paradoksaalisesti onkin itse asiassa syntiä. Paavali kuulemma opettaa, että pakanoiden tavat ovat uudessa liitossa täysin OK, mutta juutalaisten tapoja missään olosuhteissa ei saa noudattaa. Jos noudattaa ruokasäädöksiä, silloin Kristuksen ruumis ei ole enää yksi, kun kerran pakanat ja juutalaiset eivät voi aterioida yhdessä. Tässä kristittyjen näkemys näistä jakeista.

Tämä argumentti perustuu siihen oletukseen, että Jeesus kumosi ruokasäädökset. Kuten olen tässä kirjoituksessa perusteellisesti esittänyt, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä. Jumalan seurakunnassa kaikki noudattivat Mooseksen lakia. Näytä minulle Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista profetia Messiaasta, joka kumoaa ruokasäädökset. Sellaista ei ole. Luemme Jesajasta, että lopun aikoina Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sikaa ja hiiriä, siis saastaisia eläimiä (Jes. 66:17). Nyt kun luemme nämä Galatalaiskirjeen jakeet siitä kontekstista käsin, että ruokasäädökset ovat edelleen voimassa, mikä oli Pietarin synti? Paavali kertoo meille vastauksen selvästi. Pietari noudatti juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden seurassa. Pietarin synti täten oli tekopyhyys ja ulkokultaisuus, hän noudatti perinnäissääntöä, joka erotti pakanat juutalaisista, vaikka oli itse jo kertaalleen saanut Jumalalta ilmestyksen, jonka mukaan Jumala ei tee erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä (Apt. 10). Tässä kontekstissa siis Paavali moittii Pietaria juutalaisten perinnäissäännön noudattamisesta. Paavalin mielestä oli paha asia, että seurakunnassa oli hajaannusta ja juutalaiset ja pakanat eivät voineet aterioida yhdessä. Samaa hajaannusta on maailmassa edelleen. Koska kristityt mässäilevät saastaisia ruokia ja vieläpä rehvastelevat tällä synnillään, juutalaiset ja pakanat eivät voi aterioida yhdessä. Tämä on Jumalan silmissä vakava asia. Ja tähän nykyiseen tilanteeseen ovat syyllisiä kristityt, eivät juutalaiset. Ruokasäädöksiä ei ole kumottu ja Jumalan visio seurakunnalle on yksi Kristuksen ruumis, jossa sekä pakanat että juutalaiset noudattavat ruokasäädöksiä.

Mutta Paavalihan tässä sanoo, että miksi sinä Pietari, joka noudatat pakanoiden tapoja, vaadit pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja? Eikö Paavali tässä selvästi moiti Pietaria juutalaisten tapojen noudattamisesta? Kuten olen esittänyt, Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuista, mitä monet vääntävät kieroon. Lue itse tarkkaan mitä Paavali sanoo. Ovatko juutalaisten tavat huono asia, vai pakanoiden? Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15. Siinä Paavali sanoo, että me olemme syntyjämme juutalaisia, emmekä pakanakansojen syntisiä. Täten Paavalin mukaan pakanoiden tavat ovat huono asia, juutalaisten tavat ovat hyvä asia. Pakanoiden tavat ovat syntiä, juutalaisten tavat ovat vanhurskaita, pyhiä ja hyviä. Nyt voimme muotoilla nämä Paavalin vaikeat sanat ymmärrettävään muotoon. Hän siis vapaasti tulkittuna sanoo “Jos sinä, joka olet vanhurskas (juutalainen), elät syntisten tavoin (pakanoiden tavoin) etkä vanhurskaiden, miksi sinä pakotat syntisiä elämään vanhurskaasti?” Toisin sanoen, tekopyhyys ja ulkokultaisuus on se Pietarin synti, josta Paavali häntä tässä ankarasti nuhtelee.

Mutta etkö lue seuraavaa jaetta? Paavalihan sanoo, että emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla?

mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Gal. 2:16)

Kyllä, Paavali tässä opettaa selvääkin selvemmin, että me emme tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, vaan yksin armosta. Tämän asian selitin jo aiemmin tässä kirjoituksessani perusteellisesti. Tätä samaa viestiä Paavali esittää halki koko kirjeensä, me emme tule vanhurskaiksi tekemällä lain vaatimia tekoja, vaan yksin armosta. Mutta se ei tarkoita, että nyt saa tehdä uudessa liitossa syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia.

Mutta entä Paavalin vertaus Haagarista ja Saarasta? Eikö tässä olen täysin selvää, että Haagar on Siinainvuori Arabiassa, joka vastaa Jerusalemia, joka elää hirvittävässä lain orjuudessa? Eikö Saara ole vapaa lain orjuudesta ja edusta taivaallista Jerusalemia? Me emme ole orjattaren lapsia! Me emme ole lain orjuudessa! Me olemme vapaat laista! Vapauteen Kristus meidät vapautti, me emme ole Haagarin tavoin lain orjia ja elä hirvittävässä Mooseksen lain orjuudessa!

Suurin piirtein näin kristityt muotoilevat tämän asian. Pointti on aina sama, Haagar edustaa juutalaisia, jotka elävät Siinain liiton varjossa hirvittävässä lain orjuudessa. Saaran jälkeläiset ovat lupauksen lapsia ja ovat vapaat laista. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Tarkoittaako vapaus Kristuksessa vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia? Ei, sitä se ei tarkoita. Jeesus on vapauttanut meidät synnin orjuudesta. Lain orjuudesta Raamattu ei puhu sanaakaan. Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia Raamattu ei kertaakaan kuvaa orjuudeksi. Voit lukea psalmin 119, jossa psalmista 176 jakeen verran ylistää Mooseksen lakia, Tooraa. Hän ei kertaakaan surkuttele olevansa hirvittävässä lain orjuudessa. Jos tämä psalmi on sinulle liian pitkä, lue psalmi 19, jossa sama asia on ilmaistu tiiviimmin. Toora, Mooseksen laki, on suuri Jumalan lahja meille. Jumalan käskyjen noudattaminen ei ole orjuutta, vaan vapautta. Vääntämällä Paavalin kirjeitä kieroon kristityt ovat päätyneet siihen täysin absurdiin tilanteeseen, että Jumalan pyhän lain noudattamista pidetään orjuutena.

Mitä Paavali täten tarkoittaa vertauksellaan Haagarista ja Saarasta? Avain löytyy itse tekstistä. Saaran jälkeläinen oli syntynyt lupauksen mukaan, Haagarin jälkeläinen lihan mukaan. Haagar oli Aabrahamin suunnitelma hieman avustaa Jumalaa jälkeläisten saamisessa. Se edusti syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Aabraham kuvitteli omalla lihan teollaan saavansa itselleen jälkeläisiä. Suunnitelma ei toiminut. Saaran jälkeläinen sitä vastoin syntyi lupauksen voimasta. Me emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan. Lihan teot tuottavat aina turmion, Jumalan lupauksiin me voimme sitä vastoin luottaa.

Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:29)

Tässä on huikea sanoma meille pakanoille. Jos me olemme Kristuksen omat, silloin me olemme Aabrahamin siementä. Eivätkö syntyperäiset juutalaiset ole Aabrahamin siementä? Tietenkin ovat. Mutta me pakanat olemme myös Aabrahamin perillisiä! Eikö tässä ole fantastinen sanoma meille pakanoille? Paavali pohjustaa Efosolaiskirjeen luvussa kaksi samoin kuin Roomalaiskirjeen luvussa yksitoista tätä huikeaa salaisuutta – Kristuksessa meidät pakanat on oksastettu pyhään perheeseen, meidät on oksastettu Israeliin ja myös me pakanat voimme olla osallisia Jumalan Israelille antamiin lupauksiin ja liittoihin. Kristuksessa meidät on oksastettu Israeliin. Me kuulumme samaan pyhään perheeseen. Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä on suuri salaisuus – me pakanat olemme samaa perhettä pyhien kanssa. Kristuksen ruumis koostuu sekä pakanoista että juutalaisista. Me olemme yksi Messiaan ruumis.

Jos kerran Kristuksen ruumis on yksi seurakunta, joka koostuu sekä pakanoista että juutalaisista, eikö ole täysin selvää, että tässä yhdessä ruumiissa kaikki noudattavat samaa lakia? Kyllä, se on täysin selvää. Täten myös me pakanat saamme armosta noudattaa Tooraa, Mooseksen pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia. Toora on Jumalan lahja niin meille pakanoille kuin juutalaisillekin. Kristuksen veren ansiosta myös me pakanat saamme noudattaa Tooraa. Tämä on huikea sanoma, joka 2000 vuoteen ei ole kiinnostanut kirkkoa. Kuten olemme nähneet, tässäkään kirjeessä Paavali ei kumoa Tooraa, vaan hän vahvistaa sen. Kristityt ovat tehneet kaikkensa vääntääkseen tämän hienon kirjeen kieroon, mutta lopussa totuus voittaa.

Me juutalaiset täten luemme Galatalaiskirjettä, toisin kuin Leif Nummela ja miljoona muuta kristittyä väittävät. Galatalaiskirje vahvistaa meidän sanomamme, se ei kumoa sitä. Galatalaiskirje on Jumalan sanaa, se on pyhä, vanhurskas ja hyvä kirje meille kaikille, niin pakanoille kuin juutalaisillekin. Lukekaamme ja tutkikaamme täten Galatalaiskirjettä! Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:3,4)

Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi

  1. Kristillisen kirkon lyhyt historia
  2. Jeesus, joka kumosi sapatin
  3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset
  4. Jeesus, joka käytti tupsuja
  5. Jeesus, joka solmi uuden liiton
  6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen
  7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet
  8. Jeesus, joka perusti kirkon
  9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät
  10. Jeesus, joka puhdisti temppelin
  11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina
  12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Tämä kirjoitus, kuten kaikki kirjoitukset tässä blogissa, on julkaistu CreativeCommons BY 4.0 lisenssillä, joka tarkoittaa, että tätä kirjoitusta saa vapaasti jakaa, kunhan mainitsee lähteen (Kristitty.net/Lauri Rantala).

1. Kristillisen kirkon lyhyt historia

2000 vuotta sitten syntyi pienessä Betlehemin kylässä Juudan maassa Marialle ja Joosefille poika, joka sai nimekseen Jeesus. Maria oli kuitenkin neitsyt, ja se mikä hänessä oli siinnyt, oli saanut alkunsa Pyhästä Hengestä. Jeesuksen syntymää tulivat hämmästelemään läheisellä kedolla olleet paimenet, sekä kaukaa itäisiltä mailta saapuneet tietäjät, jotka toivat Jeesuksen vanhemmille kallisarvoisia lahjoja. Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän vanhana, kuten juutalaisilla oli tapana. Hän kasvoi ja varttui juutalaisessa kodissa. Joka vuosi pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus vanhempineen matkusti Jerusalemiin viettämään Herran pyhiä juhlia.

Ollessaan noin kolmekymmentä vuotta vanha Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän keräsi ympärilleen kahdentoista opetuslapsen joukon ja kiersi ympäri Juudan maata kutsuen ihmisiä kääntymään pois synnistä ja seuraamaan häntä. Jeesus paransi sairaita, karkoitti riivaajia ja teki monia ihmeitä ja tunnustekoja. Hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Lazarus nimisen miehen Jeesus herätti kuolleista. Verenvuotoa sairastanut nainen parani vaivastaan kosketettuaan Jeesuksen viitan tupsua (4. Moos. 15:38). Moni Jeesuksen seuraajista oli vakuuttunut, että tämä mies, Jeesus nasaretilainen, oli todellakin Israelin kauan odotettu Messias, Daavidin poika, joka perustaa ikuisen kuningaskunnan. Fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet olivat asiasta toista mieltä. Toki moni Vanhan testamentin profetia Messiaasta sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Jeesuksen kanssa, olihan hän Juudan heimoa, Daavidin sukua, syntynyt neitseestä Betlehemissä ja paransi monia. Mutta juutalaisilla oli syytä olla skeptinen, sillä monta väärää Messiasta oli ilmaantunut jo ennen Jeesusta. Jeesuksen oman opetuksen mukaan viimeisinä aikoina tulisi monia, jotka väittäisivät olevansa Messias ja tekisivät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ironista kyllä, Jeesuksen oman opetuksen mukaan täten juutalaisilla oli erittäin hyvä syy olla skeptinen, sillä eikö antikristus esiinny Messiaana ja tee monia hämmästyttäviä voimatekoja, Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla?

Jeesuksen julkinen toiminta kulminoitui hänen ristiinnaulitsemiseensa perjantaina ja ylösnousemukseen sunnuntaina. Kristillinen kirkko syntyi Jerusalemissa helluntaina, 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta julistanut, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, oman Messiaansa, mutta pakanat ottivat hänet vastaan. Näinhän Jeesus sanoi vertauksessaan viinitarhan vuokraajista (Mt. 21:43), että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Näin ollen helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki vuodatettiin 3000 pakanan ylle ja kristillinen kirkko sai alkunsa. Apostoli Paavali ja muut Jeesuksen opetuslapset kääntyivät pakanoiden puoleen ja kristillinen kirkko kasvoi ja levisi lopulta koko maailmaan. Näin sanoma Vapahtajasta ja Pelastajasta levisi maan ääriin asti. Jumala hylkäsi oman kansansa, mutta adoptoi itselleen uuden kansan. Näin kirkko on uusi Israel ja kirkko on viimeiset 2000 vuotta tulkinnut Vanhan testamentin Israelia koskevien profetioiden koskevan todellisuudessa kristillistä kirkkoa.

Entä juutalaiset sitten? Mitä heille tapahtui? Koska juutalaiset olivat hylänneet Messiaan, oman Vapahtajansa, Jumala hylkäsi ja kirosi Israelin. Niinpä juutalaiset ovat tästä synnistään joutuneet kärsimään viimeiset 2000 vuotta. Toki juutalaisten oli koska tahansa mahdollista kääntyä kristityksi ja pelastua. Muutama juutalainen näin on tehnytkin. Kirkon opetuksen mukaan näiden juutalaisten tuli irtisanoutua kaikista juutalaisista tavoista, jos he tahtoivat liittyä kirkkoon. Kristuksen ruumiissa, Jumalan seurakunnassa, ei ollut tilaa juutalaisten ruokasäädöksille, sapatille, juhlapyhille, parroille tai viitan tupsuille. Oli vain yksi Jumalan kansa, Kristuksen Morsian, Kristuksen ruumis, kristillinen kirkko, joka oli yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Tästä kirkosta löytyy armo ja totuus. Se, jolle kirkko ei ole äitinä, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kirkolla on armonvälineet ja sakramentit. Kirkon ulkopuolella on vain synkkä pimeys, kadotus ja ikuinen tuomio.

Tässä lyhyessä historiassa, siten kuin minä olen sen esittänyt, on vain muutama ongelma. Ensimmäinen on se, että miksi Jumala olisi vihainen omalle kansalleen? Jeesus antoi kirkolle käskyn kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Paavalin mukaan evankeliumi piti julistaa juutalaisille ensin. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta yrittänyt kertoa ilosanomaa Jeesuksesta juutalaisille, mutta on tässä tehtävässään kertakaikkiaan epäonnistunut. Miksi Jumala täten olisi vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko epäonnistui? Kun Joona ei lähtenyt viemään evankeliumia Niiniveen, oliko Jumala vihainen Niinivelle vai Joonalla? Jumala ei ollut vihainen Niinivelle, vaan Joonalle, joka joutui kolme päivää ja kolme yötä kärsimään kalan vatsassa. Näin ollen, nyt 2000 vuoden jälkeen, saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen kirkolle? Saattaa olla ja on.

Viittasin jo aiemmin Jeesuksen vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Kirkon mukaan Jeesus tässä vertauksessa julistaa, että Jumalan valtakunta otetaan pois juutalaisilta ja annetaan pakanoille. Jos kirkko olisi viimeisen 2000 vuoden aikana vaivautunut lukemaan kaksi jaetta pidemmälle, he olisivat huomanneet, että Raamatun mukaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät tämän vertauksen koskevan heitä (Mt. 21:45). Jeesus siis julisti, että Jumalan valtakunta otetaan pois ylipapeilta ja fariseuksilta, uskonnollisilta johtajilta. Maallikkokansa oli syytön siihen, että heitä oli johdettu harhaan. Ylipapit ja fariseukset olivat vastuussa, ja heille Jeesuksella oli paljon sanottavaa. Kun nyt Messias tulee takaisin, saattaako hänellä oli muutama painava sana sanottavana kirkkomme papeille, piispoille ja paaveille? Saattaa olla ja on.

Toinen vakava ongelma tässä versiossa historian kulusta on seuraava. Jos kerran juutalaiset, jotka lapsuudestaan asti tunsivat Tooran, profeetat ja kirjoitukset, eivät vakuuttuneet siitä, että Jeesus on Messias, mutta pakanat, jotka näitä kirjoituksia eivät tunteneet, vakuuttuivat, kuinka vahva todiste tämä on Jeesuksen messiaanisuudesta? Kirkko esittää pokkana, että juuutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, mutta pakanat ottivat hänet vastaan, ja tämä todistaa, että Jeesus oli Messias? Juutalaisetko muka eivät tunteneet omia kirjoituksiaan? Se että kaksi miljardia pakanaa tänä päivänä uskoo Jeesukseen kertoo vain siitä, että pakanoille riittää muutama ihme ja suuri ilosanoma Jeesuksesta, johon uskomalla pelastuu ikuisesta helvetin tulesta. Koska pakanat eivät tunne juutalaisten kirjoituksia, he saattavat uskoa aivan mihin tahansa.

Hämmästyttävin asia koko tässä sopassa on kuitenkin se, kuinka huonosti kirkko tuntee Raamatun. 2000 vuotta on kirkko esittänyt, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kuinka helluntaina Jerusalemissa Pyhä Henki täten vuodatettiin pakanoiden ylle. Ensimmäiseksi tulisi huomioida, että Jeesus oli itse juutalainen, kaksitoista opetuslasta olivat juutalaisia, kaikki Jeesuksen ensimmäiset seuraajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat juutalaisia. Ja jos avaamme Raamatusta Apostolien tekojen toisen luvun ja rukoilemme, että Jumala poistaisi peitteen silmiltämme, huomaamme siellä kirjoitetun, että Jerusalemissa helluntaina asui juutalaisia miehiä, sekä käännynnäisiä (Apt. 2:5). Toki heitä oli kaikista kansoista mitä maan päällä on, mutta he olivat kaikki joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Ja juutalaisten mukaan käännynnäiset olivat Jumalan edessä tismalleen samassa asemassa kuin juutalaiset. Tooran mukaan kaikkien juutalaisten miesten tuli olla helluntaina Jerusalemissa. Siksi on täysin käsittämätöntä, että kirkko 2000 vuotta on kuvitellut, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Mitä ihmettä 3000 pakanaa teki helluntaina Jerusalemissa? Huomaamme siis sen ikävän tosiasian, että kirkko on näin keskeisestä asiasta valehdellut meille kirkkain silmin jo 2000 vuotta.

Olen täten paljastanut 2000 vuotta vanhan valheen. Juutalaiset eivät hylänneet Messiasta, Nasaretin Jeesusta. Jos luemme Apostolien tekoja pidemmälle, huomaamme, kuinka jokaisessa synagoogassa sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoon. Miksi siis tänä päivänä niin harva juutalainen uskoo Jeesukseen? Ensimmäisinä vuosisatoina kirkon historiassa tapahtui jotain dramaattista, josta Raamattu ei meille kerro. Jeesus sanoi, että kirkko perustettiin Pietarin kalliolle. Koska tuo mies, Pietari, oli juutalainen, kirkko täten perustettiin juutalaiselle kalliolle. Kaikki apostolit ja opetuslapset olivat juutalaisia ja alkuseurakunta täten lepäsi juutalaisten pylväiden varassa. Kun evankeliumi levisi pakanakansojen pariin, pakanat hyvin varhain kuvittelivat tuntevansa Raamatun juutalaiset tekstit paremmin kuin juutalaiset. Tehtävä lukea, tulkita ja opettaa Raamattua annettiin pakanoiden käsiin. Antisemitismi valtasi kirkon. Kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä seurata Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja. Juutalaiset potkittiin väkivalloin ulos kirkosta. Heillä ei ollut mitään asiaa kirkkoon, eikä synagoogaankaan. Kirkkohistoriasta voimme lukea, kuinka pakanat perustivat katolisen kirkon Roomaan, jolla enää ei ollut juutalaisten juurien kanssa mitään tekemistä. Ne muutamat juutalaiset, jotka vielä uskoivat Jeesukseen joko teurastettiin elävänä tai pakkokastettiin kristityiksi. Syntyi kristillinen kirkko, joka seurasi pakanallisia tapoja ja pakanallisia oppeja. Kirkko ei enää seurannut Jeesusta nasaretilaista, juutalaisten kuningasta ja Messiasta, vaan antikristusta.

Miksi siis juutalaiset tänä päivänä eivät usko Jeesukseen? Koska he toimivat kuten fariseukset Jeesuksen aikana. Fariseukset kysyivät, miksi sinun opetuslapsesi katkovat sapattina tähkäpäitä? Miksi he syövät epäpuhtain käsin? Samaa kysyvät juutalaiset tänään. Miksi te kristityt vietätte joulua? Miksi te ette pyhitä sapattia? Miksi te syötte saastaista? Juutalaisia ei kiinnosta, mitä Uusi testamentti sanoo. He katsovat, mitä kristityt tekevät. Ja kristityt tekevät kammottavia, Jumalalle iljettäviä asioita. Tästä juutalaiset päättelevät, että tämä Jeesus, joka opettaa syömään saastaista, pyhittämään sunnuntain sapatin sijaan ja viettämään juutalaisten juhlien sijaan joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, on antikristus. Ja he ovat aivan oikeassa, sillä kirkko on nyt lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Danielin profetian mukaan henkilö, joka kumoaa ajat ja lait, on antikristus. Tämä Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset ja sapatin, on täten antikristus.

Mitä tapahtuu, kun juutalainen jostain syystä lukee Uuden testamentin, kirjan, jota kristityt ovat yrittäneet 2000 vuotta tuputtaa juutalaisilla? Hän hämmästyy ja hänellä on paljon kysyttävää tästä kirjasta. Keneltä hän voi kysyä? Omalta rabbiltaan? Ei tietenkään, vaan hän kysy lähimmältä kristityltä. Juutalaiset esimerkiksi ihmettelevät Jeesuksen sanoja vuorisaarnassa, jossa Jeesus näyttäisi juutalaisen mielestä sanovan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Tämähän on juutalaisen mielestä oikein hieno sanoma, Messias, joka ei kumoa pienintäkään kirjainta Toorasta, saattaisi todella olla Israelin kauan odotettu Messias. Hän kysyy tästä jakeesta kristityltä. Mitä kristitty vastaa? Että Jeesus täytti lain, joten meidän ei laista tarvitse välittää pätkääkään. Juutalainen ajattelee, että itse luen toisin, mutta koska tämä on kristittyjen pyhä kirja, kristityt varmasti tietävät, miten sitä tulee tulkita. Joten jos kristityt väittävät, että Jeesus kumosi ruokasäädökset ja sapatin, sen täytyy olla oikea tulkinta, mitäs minä juutalainen tästä kristittyjen pyhästä kirjasta tietäisin.

Huomaamme siis, että on olemassa kaksi kovien erilaista Jeesusta. Antikristus, joka kumosi sapatin ja ruokasäädökset, jota kaksi miljardia kristittyä tänä päivänä seuraa, sekä Jeesus, Israelin Messias, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Tähän Jeesukseen, Israelin Messiaaseen, me voimme tutustua yksinkertaisesti lukemalla Raamatun kannesta kanteen. Mutta tämä tehtävä ei onnistu, niin kauan, kuin meillä on peite silmillä. Ja tämä peite on kovin paksu, eikä se poistu, ennen kuin joku hieman raottaa tätä peitettä. Toki Raamattu väittää, että juutalaisten silmillä on peite. Mutta Paavali ei väitä, että joka ikisen juutalaisen silmillä olisi peite, eikä hän väitä, että tuo peite olisi juutalaisten silmillä ikuisesti. Voin todistaa ainoastaan omasta puolestani, että niin kauan kuin kutsuin itseäni kristityksi, minulla oli peite silmillä sekä Uutta että Vanhaa testamenttia lukiessani. En ole havainnut, että niillä muutamilla juutalaisilla, joita olen tavannut, olisi peitettä silmillä. Joten tässä hyvä sanoma kaikille kristityille – juutalaisten silmillä ei enää ole peitettä! Nyt meidän tarvitsee ainoastaan tehdä juutalaiset kateellisiksi ja näyttää heille Mooseksen laista, profeetoista ja kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Näytän tämän kirjan lopussa, kuinka tämä tapahtuu. Mutta ensin näytän, mitä jakeita Raamatusta ei näe, niin kauan kuin kristityn silmillä on peite.

2. Jeesus, joka kumosi sapatin

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen pienestä asti lukenut Raamattua, olen käynyt pyhäkoulussa, lastenleireillä ja jumalanpalveluksissa. Armeijan jälkeen opiskelin vuoden Raamattua Suomen Raamattuopistolla. Luin paljon Raamattua, luterilaisten järjestöjen julkaisemia kirjoja ja lehtiä, kävin hengellisissä tapahtumissa ja voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena oli moitteetonta. En tiedä, olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun olisi pitänyt lukea. Tästä kaikesta huolimatta, minulla oli peite silmillä. Katsoin eräänä päivänä YouTubesta videon, jolla juutalainen rabbi ja kristitty pastori väittelivät. Juutalainen rabbi luki vuorisaarnasta jakeet Mt. 5:17-19 ja kysyi pastorilta, miksi 2 miljardia kristittyä ei seuraa Mestarinsa opetusta?

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Olin lukenut vuorisaarnan monta kymmentä kertaa. Eräästä Raamatustani olin alleviivannut koko vuorisaarnan. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt mitään huomiota näihin jakeisiin. Miksi? Koska minulla oli peite silmillä. Hämmästyin suunnattomasti näistä jakeista. Jeesushan tässä sanoo selvästi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Kuitenkin hän itse kumosi ruokasäädökset ja sapatin ja monta muuta Mooseksen lain käskyä. Miten tämä oli mahdollista? Katsoin YouTubesta rabbin ja pastorin väittelyn loppuun asti ja hämmästyin vielä enemmän, ymmärsin, että kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka nämä Jeesuksen painavat sanat vuorisaarnassa tulisi tulkita. Kun luin mitä kristityt vuosituhansien ajan ovat näistä jakeista opettaneet, minulle oli hetkessä täysin selvää, että he ovat olleet ja ovat edelleen aivan pihalla. Hyväksyin mielessäni sen tosiasian, että Jeesus vuorisaarnassa opettaa, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Se että Jeesus sanoo tulleensa täyttämään lain, ei voi tarkoittaa, kuten kristityt esittävät, että hän kumosi lain, koska hän selvääkin selvemmin sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia.

Mietin, mitä tämä mahtaa tarkoittaa. Minulle selvisi, että kirkko on valehdellut ihmisille viimeiset 2000 vuotta. Mietin heti sapattia ja ruokasäädöksiä – nehän Jeesus varmasti kumosi. Ryhdyin siis tutkimaan tätä asiaa. Mitä Jeesus itse asiassa opettaa ruokasäädöksistä ja sapatista? Koska olin lukenut Raamatun moneen kertaan jo nuoruudessani, kaksi asiaa sapatista juolahti välittömästi minun mieleeni. Ensimmäinen oli se, että jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3). Tiesin tämän asian, mutta tästä asiasta ei oltu minulle kerrottu koskaan pyhäkoulussa tai saarnoissa. Nyt se asia vain juolahti mieleeni ja ymmärsin jotain, mikä oli ollut minulta kolmekymmentä vuotta salattu. Samalla tavalla ymmärsin heti, että kymmenessä käskyssähän käsketään pyhittämään sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Tästäkään asiasta ei oltu minulle koskaan kerrottu, tai jos oli, se oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koin oloni petetyksi. Kirkko oli salannut minulta jotakin.

2000 vuotta kirkko on opettanut, että Jeesuksen ylösnousemus sunnuntaina siirsi sapatin pyhyyden lauantailta sunnuntaille. Jeesus siis kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä ja pyhitti uuden päivän. Ilmeisesti sapatissa oli jotain vikaa, niin että sen sijaan tarvittiin uusi pyhäpäivä. Mutta onko mahdollista, että päivä, jonka Jumala on pyhittänyt jo luomisviikolla, kumottaisiin uudessa liitossa? Voiko Messias kumota Mooseksen lain käskyjä? Juutalaisesta näkökulmasta ei tietenkään voi. Toorassa sanotaan, että älä lisää mitään näihin käskyihin, äläkä ota niistä mitään pois (5. Moos. 4:2). Se tarkoittaa, että edes Messias ei saa poistaa ainuttakaan käskyä, eikä hän saa lisätä ainuttakaan käskyä. Danielin kirjassa kerrotaan antikristuksesta, joka muuttaa ajat ja lait (Dan. 7:25). Tiedämme siis, että henkilö, joka koskee Tooraan, on antikristus. Jeesus, jota kirkko on seurannut viimeiset lähes 2000 vuotta, on täten antikristus.

Entä Jeesuksen opetus sitten, eikös Jeesus väitellyt kiivaasti fariseusten kanssa sapatista? Kyllä, mutta kertaakaan ei käyty mitään keskustelua siitä, mikä päivä tulisi pyhittää. Fariseuksilla oli runsaasti perinnäissääntöjä, jotka täsmensivät, mitä sapattina sai ja mitä ei saanut tehdä. Näitä perinnäissääntöjä Jeesus ei noudattanut. Jeesuksella ja fariseuksilla täten oli näkemysero ainoastaan siitä, mitä tarkkaan ottaen sapattina sai tehdä. Jeesuksen mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä nälkään (Mt. 12:1), tehdä tahnan (Joh. 9:14), kantaa vuodetta (Joh. 5:9), parantaa (Lk. 6:9-10) ja nostaan pojan tai härän kaivosta (Lk. 14:5). Mitään näistä asioista ei Toora kiellä. Huomaamme siis, että Jeesus oli sapatin suhteen liberaalimpi kuin fariseukset. Mutta siitä ei ollut mitään keskustelua, mikä päivä oli pyhitettävä. Jeesus, kuten fariseuksetkin, kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa. Jeesus ei rikkonut sapattia millään tavalla, eikä hän sanallakaan vihjannut, että sapatti tultaisiin kumoamaan. Minua hämmästyttää suuresti se, että yksi käsky kymmenestä käskystä mukamas kumottiiin, mutta profeetat, saati Jeesus itse, ei tästä asiasta mainitse sanaakaan. Uudessa testamentissa Paavali tai kukaan muukaan ei puhu sanaakaan sunnuntain pyhyydestä. Joku voi väittää, että eihän Uusi testamentti puhu sapatistakaan. Tämä ei pidä paikkaansa, Jeesus itse sanoo, että sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27), että hän on sapatin herra (Mt. 12:8)) ja kehottaa meitä rukoilemaan, ettei pako tapahtuisi sapattina (Mt. 24:20). Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa on jae, joka on käännetty pahasti väärin (Hepr. 4:9). Alkukielen mukaan tässä sanotaan, että “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Kaikki käännöksemme ovat tämän asian halunneet pimittää ja niinpä luemme 1992 käännöksestä, että “Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.”

Kristityt ovat Raamatustaan löytäneet monta jaetta, joita he vääntävät pahasti kieroon ja väittävät, että näissä mukamas kerrotaan jotakin sunnuntain pyhyydestä. Käyn ne kaikki nyt tässä läpi.

Raamatussahan kuulemma sanotaan että Jeesus kumosi sapatin:

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Irti kontekstista tuossa sanotaan että Jeesus kumosi sapatin. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että Jeesus ei kumonnut sapattia, kyse oli fariseusten syytöksestä. Fariseukset olivat kehittäneet lukuisia perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina sai tai ei saanut tehdä. Juutalaiset noudattavat näitä perinnäissääntöjä vielä nykyäänkin, ja kristityt tykkäävät nauraa heidän hassuille säännöilleen, sapattivaloille ja sapattihisseille. Jeesus vähät väliltti fariseusten perinnäissäännöistä, mikä aiheutti närkästystä fariseuksissa. Fariseukset siis syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mutta todellisuudessa Jeesus ei rikkonut mitään kohtaa Mooseksen laista, ainoastaan fariseusten perinnäissääntöjä.

Kaksi Raamatun jaetta nostetaan esiin, joilla pyritään osoittamaan, että alkuseurakunta vietti sunnuntaita pyhäpäivänään:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” (1. Kor. 16:2)

Apt 20:7 kertoo kokouksesta Trooassa, kuinka oltiin koolla viikon ensimmäisenä päivänä murtamassa leipää. Koska seurakunnan kerrotaan UT:ssa olleen lukuisia kertoja koolla sapattina (Lk. 23:56; Apt. 13:14; Apt. 13:42,44; Apt. 16:13; Apt. 17:2; Apt. 18:4), versus yhden ainoan kerran sunnuntaina, emme voi tehdä johtopäätöstä, että sunnuntaina kokoontuminen olisi ollut vakiintunut tapa. Koska Apt. 2:46 mukaan seurakunta mursi leipää joka päivä, emme voi yhden jakeen perusteella väittää, että leivän murtaminen sunnuntaina olisi ollut vakiintunut tapa. Juutalaisessa kontekstissa leivän murtaminen tarkoittaa ateriointia. Juutalaiset murtavat leipää edelleen joka päivä ja ovat siunanneet leivän ja murtaneet leivän siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Tässä jakeessa ei sanota, että kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä vietettiin lepopäivää tai pyhäpäivää. Siinä ainoastaan todetaan, että seurakunta oli sunnuntaina koolla. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä seuraavana päivänä pois, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Ei kerrota, että tuona päivänä olisi kokoonnuttu muistelemaan ja juhlistamaan Kristuksen ylösnousemusta.

1. Kor. 16:2 käsketään laittaa rahaa talteen viikon ensimmäisenä päivänä nimenomaan kotona. Mistään seurakunnan kokouksesta ei siis ole kyse tässä jakeessa. Alkukielessä ei ole sanaa “kotona”, mutta kielioppi antaa ymmärtää että rahaa tuli laittaa talteen kukin “tykönään”. Tämä jae ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä. Juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, siksi kenties Paavali antaa ohjeen viikon ensimmäisenä päivänä laittaa rahaa talteen kotona tulevaa keräystä varten. Mistään sunnuntaimessussa kerättävästä kolehdista ei tässä ole kyse, koska rahaa käsketään laittaa talteen kotona.

Jakeeseen Room. 14:5 on viitattu useasti:

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)

Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajien välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:

Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Usein on myös viitattu jakeeseen Kol. 2:16:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16,17)

Ilmeisesti kuvitellaan, että Paavali tässä kumoaisi sapatin. Huomatkaa mitä Paavali tässä sanoo, älköön kukaan tuomitko teitä sapatin viettämisestä. Voimme tulkita tämän niin, että älköön kukaan tuomitko teitä siitä, että oikein vietätte sapattia. Paavali ei siis todellakaan kumoa tässä sapattia. Hän ei sano, että älkää viettäkö sapattia, vaan että älä anna kenenkään tuomita sinua sapatin vietostasi. Kenties oli liikkeellä sapatin viettoa kyttääviä sapattipoliiseja, jotka tuomitsivat herkästi sapatinviettäjiä. Seuraava jae jatkuu “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Alkukielessä ei kuitenkaan ole sanaa “vain”, joten voimme lukea että nämä juhlat ovat todellakin tulevaisten varjo.

Huomaa myös, että alkukielessä olla-verbi on preesenssissä. Sapatit ja juhlat siis ovat edelleen tulevaisten varjo. Jos sapatit olisi kumottu, tässä tulisi lukea, että “jotka olivat tulevaisten varjo”. Mutta kuten tiedämme, sapattia tai juhlia ei ole kumottu.

Jakeen viimeinen lause on hämäävä, “mutta ruumis on Kristuksen”. Se ei tunnu oikein istuvan tähän jakeeseen, ja hyvästä syystä. Alkukielessä nimittäin ei ole lainkaan sanaa “on”. Se kuuluu siis “mutta ruumis Kristuksen”. Kun luemme molemma jakeet 16 ja 17 yhdessä, tässä onkin järkeä. Jae kuuluu siis “Älköön kukaan tuomitko teitä… mutta Kristuksen ruumis”. Parempi käännös olisi “Älköön kukaan tuomitko teitä… paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali siis tässä sanoo, että älkää antako kenenkään pakanan tuomita teitä sapatin vietostanne, ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa teidät tuomita. Huomaamme siis, että Paavali ei todellakaan tässä kumoa sapattia, juhlia tai ruokasäädöksiä.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,” (Ilm. 1:10)

Johanneksen ilmestyksen jakeeseen 1:10 on viitattu usein, ja väitetään että siinä esiintyvä termi “Herran päivä” tarkoittaisi sunnuntaita. Mikäli näin todella on, ja termi “Herran päivä” tarkoittaa sunnuntaita, voimme todeta että Johannes sai ilmestyksensä sunnuntaina. Yhtään enempää tämä jae ei kerro meille sunnuntaista. Siinä ei sanota, että sunnuntai olisi lepopäivä tai pyhäpäivä. Siinä ei sanota, että sapatin pyhyys on siirretty sunnuntaille. Siinä sanotaan ainoastaan, että Johannes sai ilmestyksensä “Herran päivänä”. En kuitenkaan usko, että termi “Herran päivä” tarkoittaisi sununtaita. Että se myöhemmin tuli tarkoittamaan sunnuntain pyhäpäivää on selvää kirkkoisien kirjoituksista, mutta meillä ei ole mitään todisteita siitä, että “Herran päivä” olisi Johanneksen aikana tarkoittanut sunnuntaita. Tämä termi esiintyy Vanhassa testamentissa 19 kertaa (Jes. 2:12; 13:6, 9; Hes. 13:5, 30:3; Joel 1:15, 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obadja 15; Sef. 1:7,14; Sak.14:1; Mal. 4:5) ja Uudessa testamentissa 4 kertaa (Ap. t. 2:20; 2. Tess. 2:2; 2. Piet. 3:10). Joka kerta sillä tarkoitetaan tulevaa Jumalan vihan päivää, maailmanlopun tapahtumia. On mielestäni todennäköisempää, että Johannes tarkoittaa hänen saaneen ilmestyksen Herran päivästä, eli tulevasta maailmanlopusta, josta hän seuraavaksi kirjoittaakin. Oli niin tai näin, voimme todeta, että Ilm. 1:10 ei kerro meille yhtään mitään sunnuntain pyhyydestä.

David Pawson väittää että ylösnousemus kumosi sapatin. Logiikka tälle minä en ymmärrä. Jeesus lepäsi haudassa sapatinpäivän, mutta nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista. Miksi Jeesuksen olisi täytynyt muka nousta kuolleista sapattina, jos hän halusi meidän viettävän sapattia? Eihän ylösnousemuksen päivä liity millään tavalla sapattiin. Raamatussa meidän ei käsketä missään kohtaa juhlia Jeesuksen ylösnousemusta viikonpäivänä jona se tapahtui. Raamatun selvä käsky on, että meidän tulee pyhittää seitsemäs päivä, sapatti. Jumala pyhitti sapatin luomisviikolla, siksi sapatti on ikuisesti pyhä. Jumala ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, siksi sunnuntai ei ole pyhä. Ylösnousemus sunnuntaina ei mitenkään automaattisesti siirrä sapatin pyhyyttä sunnuntaille.

Väitetään, että sapattikäsky annettiin vain juutalaisille. Tähän voi vastata, että annettiinko kymmenen käskyä vain juutalaisille? Lisäksi sapatti annettiin jo luomisessa, ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista. Jesajan mukaan sapattia viettävät muukalaiset tuhatvuotisessa valtakunnassa:

Ja MUUKALAISET, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)

Kuinka kauan tämä sapattikäsky sitten on voimassa? Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä aikojen lopullakin:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Mooseksen lain mukaan sapatti on myös muukalaisille:

Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä MUUKALAISESI, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä, eli koko ihmiskuntaa varten (Mk. 2:27). Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sapatti on vain juutalaisille. Jos laki annettiin vain juutalaisille, silloinhan kristitty saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.

Vihoviimeinen kristittyjen argumentti on, että Jeesushan sanoo olevansa sapatin Herra (Mk. 2:28). Kyllä, Jeesus todellakin sanoo olevansa sapatin Herra. Voimme tulkita tämän kuten kristityt ovat sen 2000 vuotta tulkinneet, että sapatin Herra tottakai sai kumota sapatin, tai kuten me juutalaiset tämän luemme, että Messias ja juutalaisten kuningas ei voi kutsua itseään sapatin Herraksi, jos hän kumoaa sapatin. Jokainen voi itse pohtia, kummas tulkinnassa on enemmän järkeä.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että kristityt todellakin ovat ansioituneet Raamatun jakeiden vääntämisessä kieroon. Kun nyt luemme Raamatun kannesta kanteen ilman peitettä silmillämme, huomaamme, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä.

Mutta entä se ylösnousemus? Sehän tapahtui sunnuntaina? Niin tapahtui. Tähän voimme vastata, että miksi sunnuntaina? Miksi profeetat eivät puhu sanaakaan maanantaista, tiistaista, keskiviikosta, torstaista, perjantaista tai sunnuntaista? Koska näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä, ylösnousemus sunnuntaina on juutalaiselle täysin merkityksetön asia. 2000 vuotta on kirkko julistanut ylösnousemuksesta, joka tapahtui sunnuntaina. Kaikkein hämmästyttävintä tässä on, että kirkko pariin vuosituhanteen ei ole Raamatustaan lukenut, minä päivänä Jeesus nousi ylös haudasta. Toki viinkonpäivä oli sunnuntai, mutta mikä juutalaisten juhla oli kyseessä? 3. Moos. 23 luemme, että pääsiäisen jälkeen, happamattoman leivän juhlan aikaan, tuli ensilyhde tuoda heilutettavaksi temppeliin sapatin jälkeisenä päivänä, eli siis sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus täten nousi haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Tämä fakta ei ole kiinnostanut kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen jostain syystä. Kaikki huomio on kiinnittynyt sunnuntaihin. Sunnuntailla ei ole mitään merkitystä juutalaiselle, mutta ensilyhteen heilutuksella on. Miksi siis kirkko ei ole vaivautunut julistamaan, että Jeesus nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen päivänä? Paavali kertoo meille Jeesuksen ylösnousemuksesta “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Käännöksissämme on kreikan sana ensihedelmä käännetty esikoiseksi. Näin Raamatun kääntäjät ovat jostain syystä halunneet pimittää meiltä sen faktan, että Jeesus nousi kuolleista ensihedelmän, eli ensilyhteen päivänä. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Juutalainen Jeesus, joka ristiinnaulittiin pääsiäisenä, nousi ylös haudasta ensilyhteen päivänä ja vuodatti Pyhän Hengen helluntaina ei kelpaa kristityille, heitä kiinnostaa enemmän Jeesus, joka kuoli perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.

3. Jeesus, joka kumosi ruokasäädökset

Huomasimme edellisessä luvussa, että kirkko on valehdellut meille sapatista. Kun luemme Raamattumme tarkkaan, huomaamme, että Jeesus ei kumonnut sapattia. Entä ruokasäädökset sitten? Eikö Jeesus itse sano selvääkin selvemmin, että kaikki ruoka on nyt puhdasta?

Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.” (Mk. 7:19, 1938)

Eihän se mene hänen sydämeensä — vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.” Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” (Mk. 7:19, 1992)

Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.” (Mk. 7:19, Biblia)

Sekä vanhassa että uudessa käännöksessähän sanotaan selvääkin selvemmin, että Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. No niinhän käännöksissä sanotaan, mutta alkukielessä Jeesus ei sano mitään tällaista. Biblia on tarkka ja alkukielelle uskollinen käännös, joka kääntää tämän jakeen oikein. Suoli tekee puhdistuksen, ei Jeesus. Alkukielessä ei ole sanaa Jeesus, eikä siellä todellakaan sanota, että “näin hän sanoi”. Kyse on Raamatun kääntäjien törkeästi lisäyksestä Jumalan sanaan. Biblian ohella myös KJV kääntää tämän jakeen oikein. Ja jos katsomme rinnakkaisevankeliumia Matteuksen evankeliumia, siellä Jeesus ei sano sanaakaan kaikkien ruokien puhdistamisesta.

Mistä tässä Raamatun kohdassa oli kyse? Huomaa, että fariseukset eivät syyttäneet Jeesusta ja opetuslapsia saastaisten ruokien syömisestä, vaan epäpuhtain käsin syömisestä. Juutalaisten perinnäissäänön mukaan kädet tuli rituaalisesti pestä ennen ruokailua. Juutalaiset noudattavat tätä perinnettä edelleen. Kyse oli siis juutalaisten perinnäissäännöstä, siitä ei ollut mitään puhetta, saiko saastaisia eläimiä nyt syödä. Jeesus syyttää fariseuksia Jumalan käskyn hylkäämisestä perinnäissäännön tähden. Olisi todella tekopyhää Jeesukselta sitten itse kumota Jumalan käsky. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen loppukaneetti on, että epäpuhtain käsin syöminen ei saastuta ihmistä (Mt. 15:20). Jeesuksen opetuksella oli tasan yksi pointti, että juutalaisten perinnäissääntö käsien pesemisestä oli täysin turha. Jeesus ei opettanut, että kaikki ruoka on nyt puhdasta.

Mikäli Jeesus todella opetti, että kaikki ruoka on puhdasta, Pietari, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei ainakaan saanut sitä memoa, sillä hän sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. “Mutta Pietari sanoi: “En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista”.” (Apt. 10:14) Monet sanovat, että Pietarin näky saastaisista eläimistä tarkoitti, että Jumala on puhdistanut kaikki ruuat. Näyssä Pietarin eteen laskeutuu taivaasta vaate, joka on täynnä saastaisia eläimiä ja taivaasta kuuluu ääni, joka käskee Pietarin teurastaa ja syödä. Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. “Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla” (Apt. 10:17) Pietarin mielessä siis näyn kirjaimellinen tulkinta, että kaikki ruoka on puhdasta, on mahdoton. Myöhemmin Korneliuksen luona Pietari ymmärtää näyn vertauskuvallisen merkityksen: “Ja hän sanoi heille: “Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt. 10:28) Pietari ei sano, että minulle on Jumala osoittanut, että kaikki saastaiset eläimet nyt kelpaavat ravinnoksi, vaan että ketään ihmistä ei saa sanoa epäpyhäksi tai saastaiseksi. Pietarin näky siis merkitsi vain yhtä asiaa, että evankeliumi tuli julistaa myös pakanoille, se ei tarkoittanut, että Jumala nyt on puhdistanut kaikki ruuat.

Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.” (1 Kor. 10:25).

Konteksti on tärkeä, kun lukee Raamattua. Korinttolaiskirjeen kohdan konteksti on epäjumalille uhratun lihan syömisessä. Siitä ei keskusteltu alkuunkaan, saako saastaisia eläimiä syödä. Paavalin ohje epäjumalille uhrattuun lihaan on, että sen suhteen ei tule olla liian nirso, syökää siis kaikkea mitä lihakaupassa myydään. Jos lihakaupassa myydään uhanalaisia eläimiä, sontaa tai kiviä, söisitkö niitä? Et tietenkään! Samoin jos lihakaupassa myydään saastaisia eläimiä, niitä ei tietenkään tule syödä.

ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, ” 1 Tim. 4:1-6.

Huomaa, että nämä valheveljet kieltävät nauttimasta ruokia, jotka Jumala on luonut nautittavaksi. Jumala ei luonut kaikkia maassa matelevia liskoja meille ravinnoksi! Kaikki maassa ryömivät olennot eivät ole Jumalan meille ruuaksi luomia. Jumala on sanassaan selkeästi ilmoittanut, mitkä lajit kelpaavat meille ravinnoksi ja mitkä eivät.

Nooa otti arkkiin puhtaita eläimiä seitsemän paria, mutta saastaisia vain yhden parin. Siksi Raamatun mukaan puhtaat eläimet ovat todellakin geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, ja siksi meille terveelliseempiä ravinnoksi.

Jumala ei missään kohtaa sanassaan anna meille lupaa syödä hiiriä, äyriäisiä, sikaa, skorpioneja tai liskoja. Ei missään kohtaa. Koska puhtaat eläimet ovat geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset, miksi Jumala olisi muka uudessa liitossa antanut meille luvan syödä terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä? Monet selittävät ummet ja lammet, että Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, että Jeesuksen sovitustyön tähden saastaiset eläimet kelpaavat meille nyt ravinnoksi. Mutta mitä järkeä tällaisessa selittelyssä on? Miksi ylösnousemuksen jälkeen yhtäkkiä saastaiset eläimet olisivat puhtaita? Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että saastaiset eläimet nyt ovatkin meille ravinnoksi kelpaavia. Ei missään kohtaa. Joten jos me noudatamme Jumalan sanaa, pidämme kiinni Jumalan asettamista ruokasäädöksistä.

Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.” (Jes. 66:17)

Sanooko Jumala Raamatussa, että niistä tulee loppu, jotka noudattavat ruokasäädöksiä, vai niistä, jotka syövät saastaista? Milloin Jumala tekee näistä lopun? Jos kerran Jeesus kumosi ruokasäädökset, milloin niistä ihmisistä tehtiin loppu, jotka syövät saastaista?

Huomaamme täten, että toisin kuin kirkko on väittänyt viimeiset 2000 vuotta, Jeesus ei kumonnut ruokasäädöksiä, eikä sapattia, eikä itse asiassa ainuttakaan Tooran käskyä. Suurin syy, miksi juutalaiset eivät voi uskoa Jeesukseen on juurikin se, että Jeesus kumosi Tooran käskyjä. Nyt kun huomaamme, että Jeesus ei kumonnut Tooran käskyjä, ei pitäisi olla mitään estettä juutalaisen ottaa vastaan Jeesusta. Mutta meillä on valtava ongelma edessämme. Miten selität juutalaiselle, että kaksi miljardia kristittyä on väärässä, eikä kaksi miljardia kristittyä tunne omaa pyhää kirjaansa? No, me voimme vain yrittää. Voimme aloittaa onnittelemalla juutalaisia siitä, että he eivät kahteentuhanteen vuoteen ole seuranneet antikristusta. Sen jälkeen voimme houkutella heidät itse tutkimaan Uutta testamenttia, joka heille avautuu täysin luonnostaan juutalaisesta kontekstista käsin. Voimme myös näyttää heille, kuinka meitä Tooraa noudattavia “kristittyjä” on nykyään jo paljonkin. Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Mikä teksi juutalaiset todella kateellisiksi? Eikö se, jos me noudattaisimme Tooraa tarkemmin kuin juutalaiset ja tuntisimme juutalaisten pyhät kirjoitukset paremmin kuin juutalaiset? Tässähän voisi olla ideaa. Tätä keinoa ei kirkko kahteentuhanteen vuoteen ole kokeillut, eikä se ole tullut kenellekään kirkon miehelle päähän, koska kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja.

4. Jeesus, joka käytti tupsuja

Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin (כנף) ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne.” (4. Moos. 15:38-40)

Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.” (Mk 6:56)

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ‘Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” (Sak 8:23)

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien (כנף) alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal 4:2)

Kun olin tarttunut Raamattuun hieman yli kolmekymppisenä ja peite oli poistettu silmiltäni, ymmärsin hyvin nopeasti, että meidän on noudatettava kaikkia Mooseksen lain käskyjä, mikäli tahdomme seurata Jeesusta. Sapatti ja ruokasäädökset olivat ensimmäisenä listalla, heti niiden käskyjen jälkeen, joita myös kristityt pitävät itsestään selvinä, kuten kymmenentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Luin Mooseksen kirjat ensimmäistä kertaa siitä kontekstista käsin, että nämä käskyt ovat pyhiä ja tarkoitettu meille noudatettaviksi. Kristittyhän lukee Mooseksen lakia ikään kuin juutalaisen olan yli, nämä ovat niitä käskyjä, joita juutalaisen tulee noudattaa, meidän kristittyjen ei näitä käskyjä tarvitse noudattaa. Entisessä elämässäni luterilaisuudessa moni opettaja oli opettanut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksesta käsin. Tämän opin olin kyseenalaistanut jo varhain. Raamattuopistolla Olavi Peltolan luennoilla ihmettelin, että eikös tämä ole kehäpäätelmä, että me luemme Vanhan testamentin profetioita Kristuksesta käsin ja kas kummaa, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Olin nuorena ymmärtänyt tämän asia aivan oikein, se on kehäpäätelmä, eikä se vakuuta juutalaisia.

Hyvä esimerkki Kristuksesta käsin tulkitsemisessa on tupsut. Voit lukea Malakian yllä lainatun profetian Kristuksesta käsin, etkä näe siinä mitään muuta kuin profetian Messiaasta, joka parantaa jollakin tavoin. Mutta koska minä olin päättänyt noudattaa Mooseksen lakia, luin käskyn tupsuista hepreaksi. Siellä käskettiin sitoa tupsut vaatteen kulmiin, hepreaksi kanaf. Koska ajattelin, että tämä Malakian profetia on myös tärkeä, luin senkin hepreaksi. Siellä heprean sana kanaf oli käännetty siiveksi. Huomasin siis, että molemmissa jakeissa oli sama heprean sana, kanaf. Tulkitsin täten Malakian profetian tarkoittavan Messiasta, joka parantaa viitan tupsujen avulla. Kukaan kristitty ei ollut tätä profetiaa minulle avannut, eikä se ole kahteentuhanteen vuoteen avautunut yhdellekään kristitylle, joka lukee Vanhaa testamenttiaan Kristuksesta käsin. Mutta minulle se avautui, koska luin Vanhaa testamenttia Toorasta käsin.

Olin siis tehnyt päätöksen noudattaa Mooseksen lain kaikkia käskyjä ja niinpä sidoin housujeni kulmiin tupsut. Minun mielessäni tämä käsky kuulosti oikein järkevältä, sidotaan vaatteen kulmiin tupsut, jotta muistaisi Jumalan käskyt. Ja käyttihän Jeesuskin tupsuja. Tuohon aikaan en vielä tuntenut ainuttakaan juutalaista. Niinpä rukoilin lyhyesti, että voisin tavata edes yhden juutalaisen. Kesti kaksi päivää, kunnes Helsingissä tapasin ortodoksijuutalaisen rabbin. Hän oli Helsingissä puhumassa eräässä seurakunnassa ihmeistä, joita Jumala tekee Israelissa. Hän siis harrasti eräänlaista ekumeniaa, joka on erittäin poikkeuksellista ortodoksijuutalaisille. Tapahtuman jälkeen, kun hän oli puheensa pitänyt, minulla ja vaimollani oli mahdollisuus saattaa hänet Tampereelle. Hän huomasi, että minä käytän tupsuja ja kysyi niistä. Sanoin, että käytän tupsuja, koska Jeesuskin käytti niitä. Tähän hän vastasi, että tuntee monia kristittyjä, jotka myös käyttävät tupsuja. Tämä oli minulle suuri uutinen, siihen aikaan luulin olevani ainut “kristitty” koko maailmassa, joka käyttää tupsuja. Kysyin tältä rabbilta, tietääkö hän profetian, jossa kerrotaan tupsuista. Hän ei tiennyt, joten näytin hänelle kännykästä Malakian profetian tupsuista. Kysyin, puhutaanko tässä Messiaasta. Hän vastasi että kyllä, koska vanhurskauden aurinko tarkoittaa tietenkin Messiasta. Sitten kysyin puhutaanko tässä tupsuista. Hän vastasi välittömästi, että kyllä, koska “you put the tzitzit on the kanaf” hän vastasi huonolla Englannin kielellä. Täten tämä ortodoksijuutalainen rabbi vahvisti minun löytämäni profetian oikeaksi. Tiesin siis, että olin oikeilla jäljillä. Mutta kääntyikö tämä rabbi sitten kristityksi? Tässähän oli hämmästyttävän tarkka profetia Jeesuksesta, jonka tupsuja koskettamalla ihmisiä parantui. No, tämä asia selvisi minulle vasta myöhemmin, että juutalaisia ei kiinnosta, vaikka Raamatussa olisi monta sataa hämmästyttävät tarkkaa profetiaa Jeesuksesta, jos kerran Jeesus kumosi Tooran, kuten kristityt ovat nyt lähes 2000 vuotta opettaneet.

Saattaako Raamatussa olla enemmänkin profetioita, jotka sopivat vielä paremmin Jeesukseen, jotka eivät avaudu Kristuksesta käsin, mutta jotka avautuvat Toorasta käsin? Saattaa olla ja on. Mutta kaikkia salaisuuksia ei ole järkevä avata kerralla.

5. Jeesus, joka solmi uuden liiton

Sillä käsky on lamppu, Toora on valo” (San. 6:23)

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus helluntaina Jerusalemissa vuodatti Pyhän Hengen pakanoiden ylle ja solmi uuden liiton pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, Kristuksen laki, joka korvasi vanhentuneen Mooseksen lain. Ensimmäisessä kirjani luvussa osoitin, että Pyhää Henkeä ei helluntaina vuodatettu pakanoiden ylle, vaan juutalaisten. Entä tämä uusi liitto sitten? Kenen kanssa se solmittiin? Jeremia sanoo:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31-34)

Huomaa, että Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Miten siis pakanat kuvittelevat olevansa siitä osallisia? Kirkon vastaushan on 2000 vuotta ollut, että pakanat voivat kuulua uuteen liittoon, koska kirkko on uusi Israel. Tässä on vain se ongelma, että Raamatussa missään kohtaa ei kerrota kirkosta, joka olisi uusi Israel. Kristittyjen kannalta ongelmallinen on myös Jeremian lausuma, jonka mukaan uudessa liitossa laki, alkukielellä Toora, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Jeremian mukaan täten uudessa liitossa Toora on edelleen voimassa. Kristityt väittävät, että uudessa liitossa on voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Ongelma tässä on tietenkin, että missään kohtaa Raamattua ei puhuta sanaakaan Kristuksen laista, joka korvaisi Mooseksen lain, joka olisi eri laki kuin Mooseksen laki. Päättelemme täten, että Jeremia ei voi valehdella, jos me kuulumme uuteen liittoon, tällöin me noudatamme Tooraa, joka uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme. Ja me pakanat voimme kuulua uuteen liittoon, koska meidät on oksastettu Israeliin, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 11 ja Efesolaiskirjeen luvussa 2.

Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.” (Hepr. 8:6-7)

Olen usein kuullut, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja tässä kohtaa sanoo, että ensimmäisessä liitossa oli pahasti vikaa, siksi tarvittiin uusi liitto. Kenties tämä on totta. Mutta missä vika tarkalleen ottaen oli? Mooseksen laissa? Jumalan solmimassa liitossa? Kun luemme nämä jakeet tarkkaan, on täysin selvää missä vika oli – kansassa. Israelilaiset olivat rikkoneet liiton, siksi tarvittiin uusi liitto. Mutta koska Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), tässä uudessa liitossa ei tarvittu mitään uutta lakia. Missään kohtaa Raamattua ei edes anneta mitään Kristuksen lakia, eikä missään kohtaa Raamattua kerrota meille, mitä käskyjä tähän Kristuksen lakiin sisältyy.

2000 vuotta on kirkko meuhkannut uudesta liitosta, joka solmittiin pakanoiden kanssa, jossa voimassa on uusi laki, jossa kristityillä on suuri vapaus, heidän ei tarvitse elää lain alla, lain orjuudessa, toisin kuin juutalaisten. Kaikki valheita, kuten yllä osoitin. Mutta koska tätä valhetta on toistettu 2000 vuotta, sitä on hirvittävän vaikea korjata. Tämä kristittyjen evankeliumi on solmittu kasaan valheen kaikella voimalla ja vahvistettu kaikilla tunnusteoilla ja ihmeillä. Tämä on maailman historian suurin huijaus, Saatanan mestarillisin taideteos. Eikö kuulostakin aika hyvältä, että Jumala antoi Mooseksen lain, joka oli valtavan raskas taakka satoinen käskyineen, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta nyt Jeesus on antanut meille ainoastaan yhden käskyn ja me olemme vapaat lain orjuudesta! Sinun tarvitsee ainoastaan uskoa Jeesukseen, niin olet vapaa, mitään Mooseksen lain käskyjä sinun ei tarvitse noudattaa. Kyllä, tämä kuulostaa oikein hyvältä ja houkuttelevalta. Mutta meidän tarvitsee ainoastaan lukea Raamattua, niin me huomaamme, kuinka suuri valhe tämä on. Kuten jo osoitin, psalmissa 19 sanotaan, että Herran Toora on täydellinen. Katsotaan seuraavaksi, mitä muuta tässä psalmissa sanotaan Toorasta, Mooseksen laista:

Herran opetus on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on luotettava, se tekee yksinkertaisesta viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni. Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja. Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.” (Ps. 19:8‭-‬12)

Jos tässä ei ollut kylliksi, voit lukea seuraavaksi psalmin 119, jossa 176 jakeen verran ylistetään Mooseksen lakia. Toora, profeetat ja psalmit todistavat kaikki samaa, Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:8), ikuinen (Ps. 111:7,8; Ps. 119:152; Ps. 148:6; Ps. 89:35; Ps. 119:160), suuri ilo (Ps 119:16,47), sen noudattamisesta saa suuren palkan (Ps. 19:12), sen rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165). Mutta tämä ei kelpaa kristityille. He ovat 2000 vuotta opettaneet, että Toora on paha, julma ja hirmuinen. Martti Lutherilla ei ollut mitään positiivista sanottavaa Toorasta. Ihmettelen, mahtoiko hän ollenkaan tuntea psalmeja 19 ja 119? Kenties hän tulkitsi ne Kristuksesta käsin? Joka epäilee, että Tooran käskyissä on jotain vikaa, lue nämä psalmit ensin, sitten lue Toora ja mieti, eivätkö nämä käskyt ole kaikki vanhurskaita, pyhiä ja hyviä (Room. 7:12)? Toora käskee rakastamaan muukalaista, köyhää, orpoa, leskeä ja jopa vihamiestä. Siitä asti kun olen itse nuodattanut Tooraa ja opiskellut Tooraa, päivä päivältä on käynyt yhä selvemmäksi, että Toora on Jumalan meille antama täydellinen, vanhurskas ja pyhä laki (Room. 7:12), josta ei etsimälläkään löydä mitään moitittavaa. Mutta tätä asiaa saattaa olla vaikea uskoa, kun 2000 vuotta kirkko on opettanut päinvastaista.

Mutta eikö Mooseksen laki ole mahdoton noudattaa? Eikö Jeesus tullut juuri täyttämään lain meidän puolestamme, koska me emme siihen kyenneet? Kenties me olemme kaikki tehneet syntiä, sitä en kiistä, ja myönnän, että jos olemme tehneet syntiä, tarvitsemme Jeesusta, syntiemme sovittajaa ja Vapahtajaa. Mutta jos olemmekin rikkoneet lakia, onko vika laissa? Onko Jumala niin epäoikeudenmukainen, että hän antoi meille lain, jota kenenkään ei ole mahdollista noudattaa, ja sitten vaatisi meidät tilille siitä, että emme noudattaneet mahdotonta lakia? Katsotaan mitä Toora itse sanoo Tooran käskyistä:

Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ‘Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)

Raamattu siis todistaa meille, että Mooksen laki ei ole meille liian vaikea noudattaa ja me voimme sen täyttää. Muista siis, että laissa ei ole mitään vikaa, jos me rikomme tätä lakia, olemme sitä suurempia syntisiä ja sitä enemmän tarvitsemme Vapahtajaa, Jeesusta Messiasta. Jos kristittyä häiritsee se, että tämähän on Vanhan testamentin teksti, sama asia toistetaan myös Uudessa testamentissa:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3)

Jeesuksen mukaan lain tärkein käsky oli rakastaa Jumalaa yli kaiken. Tässä Johannes kertoo meille, kuinka Jumalaa tulee rakastaa – noudattamalla hänen käskyjään. Tämä on jae Uudesta testamentista, jonka luulisi uuden liiton kautta kuuluvan myös kristityille. Ja Johannes sanoo suoraan, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Kirkko kahteentuhanteen vuoteen ei ole juuri muusta saarnannut kuin siitä, kuinka mahdoton lakia on noudattaa ja kuinka valtavan suuri taakka se on. Kaikki saatanallisia valheita. Jos epäilet, kokeile itse noudattaa Mooseksen lain käskyjä niin huomaat, että tämä laki todellakin on täydellinen, se ei ole raskas taakka ja me voimme sen täyttää, jos haluamme.

Lutherille ja luterilaisille lain ja evankeliumin erottaminen oli keskeistä. Laki, koska se Lutherin mielestä oli paha, julma ja hirmuinen, tuli erottaa mahdollisimman kauas evankeliumista. Kenties tässä oli kaunis ajatus taustalla. Koska pelastus on yksin armosta, mikään ei saanut tulla sen tielle, ei edes Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki. No, kiitos Lutherin, me kaikki nyt tiedämme, että pelastus on yksin armosta. Mutta mitä tulee tehdä, sitten kun kerran on pelastettu? Tehdä lisää syntiä, jotta varmasti olisi armon alla? Paavali kumoaa tällaisen ajatuksen jyrkästi (Room. 6:1-2,15). Jeesushan sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, että mene, äläkä enää tee syntiä. Joten lienee sanomattakin selvää, kun kerran meidän kaikki syntimme ovat annettu anteeksi, me emme enää saa tehdä syntiä, vaan meidän on noudatettava lakia. Me emme nuodata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

2000 vuotta vanha valhe elää sitkeästi. Onneksi Raamatussa on jakeita, jotka valaisevat silmät ja joista saa ymmärrystä. Mutta peite silmillä voit lukea Raamattua koko ikäsi, etkä koskaan tule löytämään näitä jakeita. Paavali tiesi, että lopunaikoina moni tulee esittämään, että usko tekee lain tyhjäksi. Siksi Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:

Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

Paavali, juutalainen mies ja fariseus, pakanoiden apostoli, sanoo, että me vahvistamme Tooran. Hänen mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Raamatussa, Jumalan pyhässä sanassa, ei kertaakaan sanallakaan moitita Mooseksen lakia. Uudessa liitossa Toora, Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Jos me rakastamme Jeesusta, me noudatamme Tooraa. Toistan, jotta asia ei jäisi kennellekään epäselväksi – me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu.

Mutta eikös Mooseksen laki ole vain Israelille? Eikö Mooseksen laissa sanota monta kertaa, että puhu israelilaisille? Toki sanotaan. Mutta jos meidät pakanat on oksastettu Israeliin, silloin Jumalan Israelille antama laki koskee myös meitä. Mooseksen lain mukaan laki on tismalleen sama niin juutalaisille kuin muukalaisillekin (4. Moos. 15:15). Muukalaiset, jotka vaelsivat Israelin kanssa ja palvoivat samaa Jumalaa, noudattivat tismalleen samaa lakia kuin juutalaiset. Kun laki annettiin Siinailla, paikalla oli myös paljon sekakansaa, joka oli lähtenyt israelilaisten mukana Egyptistä (2. Moos. 12:38). Näin ollen, jos meidät on oksastettu Israeliin, jos kuulumme uuteen liittoon, jos me palvomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, jos me seuraamme juutalaisten kuningasta, Israelin Messiasta Jeesusta, silloin me noudatamme Mooseksen lakia.

Mutta eikös Paavali sano Roomalaiskirjeessä, että Kristus on lain loppu (Room. 10:4)? No meidän Raamatun käännöksissämme toki sanotaan näin. Tässä on kreikan sana telos käännetty lopuksi, vaikka se tarkoittaa oikeammin päämäärää. Jakeessa 1. Tim. 1:5 on telos käännetty käännöksissämme aivan oikein päämääräksi. Kun ottaa huomioon kontekstin, on täysin selvää, että jakeessa Room. 10:4 Paavali tarkoittaa kreikan sanalla telos päämäärää, eikä suinkaan loppua. Tässä on meille huikea sanoma, Kristus on lain päämäärä, kaikki Mooseksen lain käskyt tähtäävät Kristukseen. Usko siihen, että Kristus olisi lain loppu, johtaa hirvittävään laittomuuteen ja erottaa meidät Jumalasta.

Mutta eikö Galatalaiskirjeessä Paavali moiti Pietaria selvästi juutalaisten tapojen noudattamisesta, Tooran käskyjen noudattamisesta, jotka eivät enää uudessa liitossa kuulu meille kristityille?

Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä” (Gal. 2:11-15)

Sanotaan, että Pietari söi saastaisia eläimiä yhdessä pakanoiden kanssa, mutta juutalaisten saavuttua hän noudatti jälleen koshersäädöksiä ja pysytteli erossa pakanoista. Näin ei kuitenkaan Paavali sano. Paavali kertoo, että Pietarin synti oli ulkokultaisuus. Hän sortui jälleen noudattamaan juutalaisten perinnäissääntöä, jonka mukaan juutalainen ei saanut aterioida pakanoiden kanssa. Missään kohtaa Raamattua ei kerrota kenenkään apostoleista nauttineen saastaisia ruokia, eikä niin sanota tässäkään kohdassa. Paavali moittii Pietaria siitä, että tämä itse noudattaa pakanoiden tapoja, mutta vaatii pakanoita noudattamaan juutalaisia tapoja. Mikä siis oli Pietarin synti? Tekopyhyys. Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on jae 15, jossa Paavali sanoo, että me olemme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä. Pakanoiden tavat täten Paavalin mukaan oli huono asia, juutalaisten tavat oli hyvä asia. Tässä on loistava esimerkki siitä, kuinka kristityt ovat Jumalan sanaa vääntäneet kieroon jo 2000 vuotta.

Tooran salaisuus on pikkuhiljaa selvinnyt myös kristityille. Yhä useampi lukee Raamatustaan, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä, Jumalan täydellinen ja ikuinen lahja meille. Tämä asia on selvinnyt jopa Paavi Benedictukselle, joka kirjoittaa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen Toorasta näin:

“Toinen Mooseksen lahja, joka läheisesti liittyy Jumalan katselemiseen ja hänen nimensä ilmoittamiseen samoin kuin mannaan, on se lahja, jonka ansiosta Israelista ylipäätään tulee oma itsensä, Jumalan kansa: Toora, oikealle tielle opastava ja elämään johtava Jumalan sana. Irael tajusi yhä selvemmin, että siinä oli Mooseksen pysyvä, perustava lahja ja että se, mikä varsinaisesti oli Israelille tunnusomaista, oli Jumalan tahdon ja sen myötä oikean elämän tien tunteminen. Valtaisa psalmi 119 on yhtä puhkeamista iloon ja kiitollisuuteen tästä saadusta lahjasta. Yksipuolinen lakikäsitys, joka nousee yksipuolisesti tulkitusta Paavalin teologiasta, vääristää katseemme, emmekä näe tätä Israelin iloa – iloa tuntea Jumalan tahto ja näin saada ja osata elää tämän tahdon mukaan.”

6. Jeesus, joka kielsi ympärileikkauksen

Olen nyt osoittanut, että Jeesus ei kumonnut Mooseksen laista ainuttakaan käskyä, hän ei julistanut kaikkia ruokia puhtaiksi, eikä hän siirtänyt sapattia lauantailta sunnuntaille. Uudessa liitossa ei ole voimassa mikään uusi laki, vaan Mooseksen laki. Evankeliumeista on varsin selvää, että Toora on voimassa ikuisesti.

Raamattu kertoo meille käännynnäisistä, jotka olivat pakanoita, jotka kuitenkin tahtoivat palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Näitä uskovia Raamattu kutsuu jumalaapelkääviksi. Miten he palvoivat Jumalaa? He noudattivat Mooseksen lakia. Juutalaiset opettivat, että nämä käännynnäiset tuli ympärileikata. Apostolien tekojen luvusta 15 me luemme, että tämä kysymys ympärileikkauksesta askarrutti alkuseurakuntaa. Jotkut sanoivat, että pakanat tuli ympärileikata ja heidän oli noudatettava Mooseksen lakia. Seurakunnan vanhimmat kokoontuivat Jerusalemiin pohtimaan tätä kysymystä.

Mikä oli kokouksen päätös? Pietari sanoo, että Jumala ei tehnyt mitään erotusta pakanoiden ja juutalaisten välillä. Jakeessa 10 Pietari puhuu ikeestä, jota juutalaisetkaan eivät olleet jaksaneet kantaa. Kristityt omasta tooravastaisesta kontekstistaan päättelevät, että tämä ies ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin Mooseksen lakia. Mutta koska tiedämme, että Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12) ja se ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3), voimme varmuudella sanoa, että ies, josta Pietari puhuu, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia.

Jaakob sanoo Jerusalemin kokouksessa, että pakanoita ei tule rasittaa, vaan heille on annettava ainoastaan neljä käskyä, heidän tulee varoa epäjumalien saastuttamaa, haureutta, lihaa, josta verta ei ole laskettu sekä verta. Kristityt omasta kontekstistaan käsin tulkitsevat, että pakanoita täten ei tule rasittaa Mooseksen lailla, heitä koskevat ainoastaan nämä neljä käskyä. Sapattia ei annettu näissä käskyissä, ei ruokasäädöksiä, ei tupsuja, partoja tai hiuksia. Näin on kirkko opettanut viimeiset 2000 vuotta – tässä on neljä käskyä, joita meidän pakanoiden on noudatettava, voimme unohtaa kaikki muut Mooseksen lain käskyt.

Selvä ongelmahan tässä on se, että kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, tai mikä tahansa muu käsky, ei sisälly näihin neljään apostolien antamaan käskyyn. Saako kristitty täten palvoa epäjumalia? Saako hän antaa väärän todistuksen? Saako hän tappaa tai varastaa? Jokainen kristitty vastaa tähän mielessään, että ei tietenkään saa. Joten jotakin on tässä kuviossa pielessä ja pahasti.

Jae, joka kristityiltä jää helposti huomaamatta on jae 21. Tässä Jaakob sanoo:

Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)

Itse luen, että pakanoiden oli näitä neljää käskyä noudatettava ensimmäisestä päivästä alkaen, jotta he voisivat toimia seurakunnassa yhdessä juutalaisten kanssa. Loput Mooseksen lain käskyistä he oppisivat ajallaan, luetaanhan Moosesta jokaisessa synagoogassa jokaisena sapattina. Jos kokouksessa päätettiin, kuten usein väitetään, että Mooseksen laki ei kuulunut pakanoille, silloin nämä Jaakobin sanat ovat täysin käsittämättömät. Mitä pakanat tekivät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos Mooseksen laki ei koskenut heitä?

Jerusalemin kokous siis järjestettiin, jotta voitaisiin ratkaista kysymys ympärileikkauksesta. Mutta mikä itse asiassa oli kokouksen päätös? Missä kohtaa sanotaan, että pakanoita ei tarvitse ympärileikata? Hieman erikoista on myös se, että välittömästi kokouksen jälkeen Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen, isä pakana. Ja Paavali ympärileikkasi Timoteuksen juutalaisten tähden. Huomaamme siis, että Paavali ei ollut täysin ympärileikkausta vastaan.

Galatalaiskirjeestä voimme lukea ns. judaisteista, jotka opettivat, että pakanat on ympärileikattava, jotta he voivat pelastua. Paavalin kirjettä galatalaisille on paljon väännetty kieroon ja vääristelty. Sanotaan, että Paavali tässä kirjeessään tekee täysin selväksi, että pakanoiden ei kuulu noudattaa Mooseksen lakia. Näytä minulle, hyvä ystävä, missä kohtaa Paavali sanoo näin. Fariseusten harhaoppi, josta Paavali heitä moittii, oli vanhurskautuminen tekojen ansiosta. He opettivat, että pakana pelastuu ympärileikkaamalla itsensä. Paavalin selvä opetus oli, että pakanat ja juutalaiset pelastuvat yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Oppi ympärileikkauksesta, joka pelastaa, oli vakava harhaoppi, jonka Paavali torjui. Galatalaiskirjeen lopussa Paavali toteaa näistä ympärileikkaajista, että eiväthän he itse noudata lakia (Gal. 6:13). Paavalin mielestä täten se, että nämä judaistit eivät itse noudattaneet lakia, oli paha asia. Mutta mitä Raamattu täten sanoo, tuleeko pakanan ympärileikata itsensä, jos hän tahtoo palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?

Voimme katsoa Toorasta, mitä siellä säädetään ympärileikkauksesta. Ympärileikkaus annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10-14). Aabraham ympärileikkasi sekä Ismaelin että Iisakin. Myös kaikki Aabrahamin orjat tuli ympärileikata. Ympärileikkaus oli merkki liitosta, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Pääsiäislammasta ei saanut syödä kukaan ympärileikkaamaton ja juutalaista ja pakanaa koski sama laki (2. Moos. 12:48-49). Paavalin mukaan me pakanat olemme Aabrahamin perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3:29). Tuleeko meidän täten ympärileikata itsemme? Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Voiko ympärileikkaamaton kuulua Israeliin? Periaatteessa ei voi. Mutta Paavalin ohje ympärileikkausesta on, että älköön se, joka on kutsuttu ympärileikattuna pyrkikö ympärileikkaamattomaksi, älköönkä ympärileikkaamaton ympärileikatkoon itseään (1. Kor. 7:18-19). Roomalaiskirjeessä Paavali avaa tätä ympärileikkauksen mysteeriä:

Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, on ympärileikkauksesi tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan ole pidettävä ympärileikkauksena? Ruumiillisesti ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, tuomitsee sinut, joka lain kirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” (Room. 2:25‭-‬29)

Paavali esittää tässä mielenkiintoisen ajatuksen, että pakana, joka noudattaa Mooseksen lakia, voi pitää itseään ympärileikattuna lain noudattamisensa ansiosta. Täten meidän pakanoiden ei ole välttämätöntä ympärileikata itseämme. Me voimme kutsua itseämme ympärileikatuiksi, sillä meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella. Mutta jos tämä sydämen ympärileikkaus ei riitä juutalaisille, jotka lihan puolesta ovat juutalaisia, minä ympärileikkaan itseni oitis, jos löydän rabbin, joka suostuu minut Jeesukseen uskovan pakanan ympärileikkaamaan.

Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3)

7. Jeesus, joka antoi meille armonvälineet

Luterilaiset ja muut kristityt kertovat meille armonvälineistä, joihin kuuluvat sana ja sakramentit. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla sakramentteja on seitsemän. Koska Raamatussa missään kohtaa ei määritellä armonvälineitä eikä sakramentteja, voimme määritellä ne aivan miten tahansa ja antaa niille aivan mitä merkityksiä tahansa. Keskeistä armonvälineissä on, että ne ovat instrumentteja, jotka tuovat Jumalan armon ihmiselle. Luther opetti ja painotti, että pelastus on yksin armosta. Mutta jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä? Luterilaiset siis opettevat, että sinä pelastut yksin armosta, mutta armon sinä saat vain armonvälineiden kautta. Syntinen täten pelastuu, jos tunnustaa syntinsä ja kääntyy Jeesuksen puoleen, mutta tämän jälkeen hänen on käytävä kasteella ja nautittava ehtoollinen. Ehtoollinen on nautittava usein, mutta kirkko ei osaa sanoa, kuinka usein. Kerran viikossa? Aina kun on tehnyt syntiä? Tuovatko nämä armonvälineet pelastusvarmuuden? Omassa vaelluksessani kristittynä tapasin monia nuoria, jotka pohtivat, voivatko he pelastua, kun heidät on kastettu väärin, kun he eivät ole joka viikko nauttineet ehtoollista. Jos pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme armonvälineitä?

Kertooko Vanha testamentti armonvälineistä? Tavallaan kertoo. Israelilaiset pelastuivat tuhoojalta karitsan veren kautta. Surmaaja kulki niiden talojen ohi, joiden portteihin oli sivelty karitsan verta. Voisimme täten sanoa, että karitsan veri pelasti Israelilaiset. Mutta olisiko se kirjaimellisesti totta? Se ei olisi kirjaimellisesti totta. Toki lampaan veri pelasti israelilaiset, mutta eikö Jumala pelastunut heidät ennemmin kuin karitsan veri? Kiittivätkö israelilaiset tästä pelastuksestaan karitsaa, vai Jumalaa? He eivät laulaneet kiitosta karitsalle, vaan Jumalalle. Samoin autiomaassa israelilaiset pelastuivat myrkkykäärmeeltä katsomalla vaskikäärmettä, jonka Moosesta nosti sauvan päähän. Pelastiko vaskikäärme israelilaiset? Ei pelastanut, vaan yksin Jumala. Mitä tapahtui vaskikäärmeelle? Israelilaiset antoivat sille nimen Nehustan ja palvoivat sitä. Onko vaara kirkossa, että armonvälineistä tulee vaskikäärme, Nehustan? Kyllä, se on vaara, ja juuri näin kirkossa onkin käynyt. Kristityt kuvittelevat pelastuvansa kasteveden ja ehtoollisaineiden kautta.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:21)

Moni ymmärtää tämän jakeen kirjaimellisesti. Vesi pelastaa meidät. Mutta jos luemme tarkkaan mitä Pietari tässä sanoo, hänen mukaan tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt pelastaa. Pelastaako siis vesi meidät kirjaimellisesti? Ei pelasta, vaan kuten Pietari tässä sanoo, me pelastumme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, emme kasteveden kautta, vaikka se olisi kuinka pyhitetty papin toimesta.

Kristityillä on monen monta laulua Jeesuksen verestä, joka pelastaa meidät. Toki me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Mutta pelastaako kirjaimellisesti Jeesuksen veri meidät? Onko veressä jokin sellainen ominaisuus, joka verestä käsin saa aikaan pelastuksen? Jeesus asettaessaan ehtoollisen julisti, että tämä malja on uusi liitto hänen veressään. Näin siis ehtoollisaineet, leipä ja viini, murretaan, siunataan ja nautitaan meidän syntiemme sovitukseksi – mutta saako leipä ja viini tämän sovituksen aikaan? Jeesus käskee viettämään ehtoollista hänen muistokseen – hän ei sano, että nauttikaa nämä aineet, jotta te niiden kautta pelastuisitte. Paavali vahvistaa Korinttolaiskirjeessä evankeliumeiden kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Mutta missään kohtaa kirjeissään, joissa Paavali selittää vanhurskautumisen mysteeriä, hän ei kertaakaan korosta, kuinka tämä Jumalan armo tulee meidän osaksemme juuri ehtoollisaineiden välityksellä. Kun nyt kirkko opettaa, että me tarvitsemme armonvälineitä, ilman sakramentteja emme voi pelastua, onko pelastus enää yksin armosta? Jos me pelastumme kasteveden, öylätin ja viinin ansiosta, emmekö me silloin julista pelastusta tekojen kautta?

Huomaamme siis, että luterilaisessa kirkossa ja muissa kirkkokunnissa sakramenteista on tullut Nehustan, vaskikäärme, jota palvotaan.

Juutalaisille molemmat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat täysin luonnollisia ja arkisia asioita. Juutalaiset puhdistautuvat saastaisuudesta upottautumalla veteen, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kaste täten ei ole mikään uusi tai omituinen rituaali juutalaiselle. Juutalaisen, joka päättää seurata Jeesusta, on varsin helppo käydä kasteella. Nyt kaste pesee puhtaaksi kaikesta synnistä, kertakaikkiseksi. Kaste ei ole juutalaisesta näkökulmasta mikään uusi tai outo rituaali. Samoin ehtoollinen on juutalaiselle täysin luonnollinen ja jopa arkinen rituaali. Juutalaiset ovat jo 4000 vuotta viettäneet ehtoollista, siitä asti kun Melkisedek toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Jo neljätuhatta vuotta juutalaiset ovat siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla:

“Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.”

Juutalaiset viettävät jo nyt tätä Messiaan ateriaa. Jokaisella aterialla juutalainen siunaa leivän, murtaa leivän, jakaa leivän pöytäseurueelle, siunaa viinin ja jakaa viinin. Nyt Jeesuksen asettama ehtoollinen, jossa tämä leivän siunaaminen ja murtaminen tehdään Jeesuksen sovitustyön muistoksi, on juutalaiselle täysin ymmärrettävä rituaali, jossa ei ole mitään omituista, ei mitään mysteeriä eikä mitään maagista. Kristillisessä kirkossa, jossa ehtoollinen nautitaan alttarilla ja ehtoollisaineet muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi, sitä vastoin on juutalaiselle täysin vieras ja omituinen toimitus.

8. Jeesus, joka perusti kirkon

Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Mt. 16:18,19)

Kuten huomasimme ensimmäisessä luvussa, kirkko irtautui sen juutalaisista juurista jo varhain ja ryhtyi seuraamaan antikristusta. Monelle kristitylle kirkko on aivan keskeisessä asemassa, niin luterilaisille kuin katolilaisillekin. Kerrotaan, että Jeesus perusti kristillisen kirkon Pietarin kalliolle. Tätä kirkkoa kutsutaan yhdeksi, pyhäksi, apostoliseksi ja katoliseksi kirkoksi. Se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, että Raamatussa kreikan sana kyriake, joka tarkoittaa kirkkoa, esiintyy tasan nolla kertaa. Kreikan sana ekklesia toki esiintyy Uudessa testamentissa 114 kertaa, joka vanhassa käännöksessä on käännetty seurakunnaksi ja uudessa käännöksessä muutaman kerran kirkoksi. Se on selvää, että Raamattu puhuu paljon seurakunnasta, kaikkien uskovien yhteisöstä, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Mutta pakanakirkosta, johon juutalaisilla ei ollut mitään asiaa ja joka perusti keskuksensa Roomaan, Raamattu ei puhu sanaakaan. Kristillisen kirkon syntymäpäiväksi kutsutaan helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin, mutta kuten näimme ensimmäisessä luvussa, Pyhä Henki vuodatettiin juutalaisten ylle, joten tämä tapahtuma ei ollut kristillisen kirkon syntymäpäivä. Kristillinen kirkko syntyi Roomaan siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin seurakunnasta ja Raamattu annettiin pakanallisten kirkkoisien käsiin.

Mitä tarkoittaa, että kirkko on pyhä? Millä perusteella voimme sanoa, että pakanakirkko on pyhä? Tiedämme, että sapatti on pyhä, koska Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla. Milloin Jumala pyhitti pakanakirkon? Tällaisesta tapahtumasta emme lue Raamatusta, joten emme voi väittää, että kirkko olisi pyhä. Sanotaan, että kirkko on yksi. Tämähän oli Paavalin visio, että seurakunta, Kristuksen ruumis, olisi yksi. Kun nyt katsomme kirkkoa, joka on jakaantunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, joilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään, kuinka kukaan kehtaa pokkana väittää, että tämä kirkko on yksi? Sanotaan, että kirkko on katolinen. Katolisella tarkoitetaan maailmanlaajuista. Toki moni kirkko on katolinen, levittäytynyt maailman ääriin. Mutta näillä katolisilla kirkoilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään. Paljon kertoo kirkon tilasta se, että kahden suurimman luterilaisen kirkon, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon kesken ei ole ehtoollisyhteyttä. Ja niin kauan kuin juutalaisilla ei ole yhteenkään kirkkoon mitään asiaa, on kirkon katolisuus pelkkä huono vitsi. Sanotaan, että kirkko on apostolinen. Jos luemme historiaa, alkuseurakunta oli apostolinen, se seurasi juutalaisten Jeesuksen opetuslasten ja apostolien juutalaista oppia. Mutta siinä vaiheessa kun pakanakirkkoisät ryhtyivät omin päin tulkitsemaan Raamattua, kirkko luopui apostolisista juuristaan. Kirkko ei enää lepää Pietarin kalliolla.

Täten emme voi väittää, että kirkko olisi yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Kristillinen kirkko ei ole enää Kristuksen ruumis, vaan se on antikristuksen ruumis. Kirkko on perustettu myyttien ja valheiden päälle. Suurin myytti, jonka romutin jo ensimmäisessä luvussa, oli tosiaankin se hurja väite, että katolinen kirkko syntyi helluntaina Jerusalemissa. Tämä kirkon syntymätarina perustuu valheeseen, jota on toistettu jo 2000 vuotta, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden ylle. Kun tämä valhe on paljastettu, miltä kirkko nyt näyttää? Se näyttää todellisen luonteensa, se paljastuu antikristuksen ruumiiksi, se ei ole Pietarin lujalle kalliolle rakennettu yksi Kristuksen Ruumis, vaan se on hiekalle perustettu korttitalo, joka sortuu kerralla kasaan, kun sitä vain hieman tökkäistään. Tähän korttitaloon kristityt ovat panneet uskonsa. He ovat oman uskonsa perustaneet kirkon varaan. He opettavat, että kirkossa on armo ja totuus, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa ilman kirkkoa. Kovia väitteitä, mutta valitettavasti kaikki valheita.

Kenties suurin kirkon valhe on se, että kirkko olisi uusi Israel. Miksi kirkko opettaa näin? Koska Raamatussa on monta sataa hämmästyttävää profetiaa Israelista, joiden mukaan Jumala siunaa ja varjelee Israelia ikuisesti, ja tasan nolla profetiaa kirkosta, on kirkon täytynyt kehittää oppi kirkosta, joka on uusi Israel. Näin kaikki Raamatun profetiat Israelista koskevatkin kätevästi kirkkoa. Kirkon on täytynyt kehittää tämä oppi, jotta nämä profetiat voitaisiin jotenkin selittää. Koska Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin kanssa, kirkko voi väittää kuuluvansa uuteen liittoon, kun se esittää, että kirkko on uusi Israel. Tämä oppi on helppo kumota yksinkertaisesti toteamalla, että missään kohtaa Raamattua ei kerrota kirkon olevan uusi Israel. Raamatussa on tasan nolla profetiaa kirkosta. Näin ollen koko kirkko kuihtuu kasaan ja romahtaa. Nyt kun kristitylle paljastuu, että mitään pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa ei ole olemassakaan, mitä hän voi tehdä? Hän voi katua ja liittyä Israeliin. Israelin kansalaiseksi voi päästä kuka tahansa, ilman mitään jäsenmaksua. Paavalin mukaan meidät pakanat on oksastettu Israeliin (Room. 11). Kun meidät näin on oksastettu Israeliin ja me palvomme samaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa kuin juutalaiset, voimme Raamatun fantastiset profetiat Israelista lukea koskevan myös meitä.

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.” (Jes. 2:2-3)

Raamatussa on monta profetiaa pakanakansoista, jotka aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeestä, sillä he ovat kuulleet ja nähneet, että Jumala todella on tämän kansan kanssa (Sak. 8:23). Sitä vastoin kirkosta, jonka keskus on Rooma, jonne pakanat virtaisivat aikojen lopulla, löytyy Raamatusta tasan nolla profetiaa.

Kirkon olemassaoloa perustellaan ihmisen tarpeella kuulua johonkin yhteisöön. Ei kuulemma voi seurata Jeesusta, jos ei kuulu hänen lammaslaumaansa. Tämä on toki totta, mutta tuo lauma on Jumalan Israel, ei kirkko. Yksi Kristuksen ruumis, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, oli Paavalin visio. Antikristuksen visio oli kristillinen katolinen kirkko, johon juutalaisilla ei ollut eikä ole mitään asiaa. Nyt kun valhe on paljastunut, antikristus on paljastettu, voimme kiittää Jumalaa ja littyä Israeliin. Israel on Messiaan Jeesuksen yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen lammaslauma. On yksi paimen ja yksi lauma. Tähän laumaan Jeesus kutsuu nyt aikojen lopulla seuraajiaan. Ja jäsenyys ei maksa penniäkään.

9. Jeesus, joka täytti juhlapyhät

Puhaltakaa torviin myös ilonpäivinänne, vuotuisina juhlinanne ja uudenkuunpäivinä uhratessanne polttouhrejanne ja yhteysuhrejanne, niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (4. Moos. 10:10)

Herran juhlapyhät on annettu kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Tässä yhdessä luvussa on tiivistettynä kaikki, mitä Herran juhlapyhistä tulee tietää. Ensimmäinen näistä juhlista on sapatti. Sapatti on Herran juhlapyhä ja se on niistä ensimmäinen. Loput juhlat jakaantuvat kevään ja syksyn juhliin. Ensimmäisen kuun, Aviv kuun neljäntenätoista päivänä on pääsiäinen, jolloin pääsiäislammas tulee teurastaa ja nauttia kitkerien yrttien kera samana iltana. Heti seuraavan päivänä alkaa happamattoman leivän, jolloin syödään happamatonta leipää seitsemän päivää. Sapatin jälkeisenä päivänä on ensilyhteen heilutus, josta lasketaan 50 päivää helluntaihin, viikkojuhlaan. Nämä kevään juhlat Jeesus täytti. Kristityt ovat sentään tämän asian ymmärtäneet. Jeesus on meidän pääsiäislampaamme, Jumalan Karitsa, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Jeesuksen ylösnousemus täytti ensilyhteen heilutuksen juhlan, fakta, joka ei ole kirkkoa kahteentuhanteen vuoteen kiinnostanut, vaan kirkko on keskittynyt julistamaan ylösnousemuksesta, joka mukamas pyhitti sunnuntain. Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki kolmentuhannen juutalaisen ylle. Näin kaikki kevään juhlat saivat täyttymyksensä Kristuksessa.

Entä syksyn juhlat? Jos Jeesus täytti kevään juhlat, saattavatko myös syksyn juhlat olla tärkeitä ja merkityksellisiä? Saattavat ja ovat. Sitten kun Messias tulee takaisin, voimme olla varmoja, että jotakin tapahtuu syksyn juhlien aikaan. Syksyn juhlista ensimmäinen on pasuunansoiton juhla. Tästä juhlasta kerrotaan Raamatussa sangen vähän. Mutta voimme olla varmoja siitä, että Messias tulee puhaltamaan pasuunaan ja jotakin merkityksellistä tapahtuu. Suuri sovituspäivä on ainut paastopäivä Raamatussa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten tämä päivä saa Messiaassa täyttymyksensä. Syksyn juhlista viimeisenä on lehtimajanjuhla, joka on suuri ilon ja riemun juhla. Kaikkien Israelissa syntyneiden tulee lehtimajan juhlan aikaan asua seitsemän päivää lehtimajoissa. Moni kuvittelee, että nämä juutalaisten juhlat eivät koske meitä pakanoita. Kuitenkin Sakarjan mukaan aikojen lopulla kaikki kansat tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa:

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16‭-‬19)

Jos kerran aikojen lopulla kaikki pakanat viettävät näitä juhlia, eikö olisi järkevää viettää niitä jo nyt? Koska kristityt eivät välitä näistä juutalaisten juhlapyhistä, he eivät ole havainneet, että Jeesuksen ylösnousemus tapahtui ensilyhteen heilutuksen päivänä. Mitä muuta on jäänyt kristityiltä huomaamatta? Tunnistavatko he edes Messiasta, kun hän saapuu syksyllä seitsemännessä kuussa ja viettää yhdessä juutalaisten kanssa näitä juutalaisten juhlia?

Olen muutaman kerran viitannut jouluun. Joulu on monelle kristitylle vuoden suurin juhla. Tämä on varsin erikoista, koska Raamattu ei puhu sanaakaan tästä vuoden suurimmasta juhlasta. Toki Jeesuksen syntymästä kerrotaan evankeliumeissa, mutta kerran vuodessa vietettävästä Vapahtajan syntymäpäivästä Raamattu ei puhu sanaakaan. Evankeliumeissa ei kerrota opetuslasten viettäneen Mestarinsa syntymäpäivää kertaakaan. Meille juutalaisille tämä asia on täysin selvä – syntymäpäivän viettäminen on pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät seuraa. Raamatussa ainoastaan Faaraon ja Herodeksen kerrotaan viettäneen syntymäpäiviään ja molempien juhlissa joku päätyy päätä lyhyemmäksi. Kristillinen kirkko ei tätä asiaa ymmärtänyt ja päätti seurata pakanallista tapaa juhlia Messiaan syntymäpäivää joulukuun 25. päivä, ajankohtana, jonka he olivat keksineet omasta päästään. Raamattu ei kerro meille, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi, koska Jeesuksen syntymän ajankohdalla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän ei tule hänen, eikä kenenkään muunkaan syntymäpäivää viettää.

Jos kerran joulu on vuoden suurin juhla, miksi ihmeessä Paavali tai kukaan muukaan ei kerro siitä sanaakaan? Mutta kristityt päättivät, että tätä pakanallista juhlaa on syytä viettää kerran vuodessa. Juutalaisten juhlapyhät eivät kiinnosta kristittyjä, mutta kaikki pakanoiden iljettävät ja kauhistuttavat tavat ja rituaalit vetävät kristittyjä puoleensa. Eikö Herran asettamissa juhlapyhissä ole kylliksi juhlittavaa? Miksi pitäisi omasta päästä keksiä juhlia, joita Raamatussa ei ole meille säädetty? Miksi kirkkovuosi on joulun lisäksi täynnä omituisia ja täysin merkityksettömiä juhlia, kuten Mikkelin päiviä, Marian ilmestyspäiviä ja kynttilänpäiviä? Valettuaan kultaisen vasikan Aaron julisti, että huomenna on Herran juhla (2. Moos. 32:5). Samoin toimi Jerobeam asetettuaan kultaiset vasikat Beeteliin ja Daniin, hän asetti uuden juhlapyhän ajankohtana, jonka hän oli omasta päästään keksinyt (1. Kun. 12:32,33). Huomaamme siis Raamatusta, että ihmisillä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, oli suuri tarve säätää omia juhlapyhiä. Mitä hirvittävää ja kamalaa tapahtuu kristitylle, joka viettää juutalaisia juhlia?

10. Jeesus, joka puhdisti temppelin

Minä olen nyt valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siinä kaikkina päivinä.” (2. Aik. 7:16)

Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi” (Lk. 19:45-47)

Kristityt usein opettavat, että puhdistaessaan temppelin, kaataessaan kyyhkysten myyjien pöydät ja ajaessaan rahanvaihtajat ulos temppelistä, Jeesus toiminnallaan osoitti, että temppelin uhrikultti oli tullut tiensä päähän. Näin kuulemma juutalaisille oli selvää, että tämä Jumalan pyhittämä temppeli oli nyt tullut Jeesuksen uhrin ansiosta tarpeettomaksi. Jeesus ennusti temppelin tuhon ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin temppeli tuhottiinkin ja raunioina se onkin ollut tähän päivään asti. Itse luen kuitenkin Raamatustani, että Jeesus poisti rosvot temppelistä, rosvot, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Eikö rahaa voinut vaihtaa ja uhrieläimiä ostaa missä päin Jerusalemia tahansa? Miksi sen piti tapahtua juuri temppelissä? Toorassa ei käsketä vaihtaa rahaa temppelissä. Näin ollen olen tässä asiassa samalla kannalla kuin Paavi Benedictus:

Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.

Jeesus siis puhdistaessaan temppelin rosvoista torjui temppelin väärinkäytön. Rahanvaihtajilla ja kyyhkysten myyjillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa temppeliin. Jos Jeesus olisi kaatanut alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme sanoa, että hän julisti temppelipalveluksen ja uhrikultin tulleen tiensä päähän. Luen Raamatustani, että puhdistettuaan temppelin Jeesus opetti joka päivä temppelissä (Lk. 19:47). Jeesus siis selvästi koki temppelin olevan edelleen tarpeellinen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ensimmäiset uskovat olivat joka päivä temppelissä (Lk. 24:53). Nämä uskovat kokivat temppelin olleen edelleen tarpeellinen. Jos nyt Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen temppelillä ei ollut enää mitään virkaa, miksi Jumala salli temppelin pysyä pystyssä vielä 40 vuotta? Miksi temppeli tuhottiin vasta 40 vuoden päästä ylösnousemuksesta? Moni kuvittelee, että Jumala itse tuhosi oman temppelinsä, koska se oli käynyt tarpeettomaksi. Mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että temppeli nyt oli käynyt tarpeettomaksi ja Jumala itse tuhosi oman temppelinsä. Toki temppelin esirippu repesi sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä. Mutta itse koen, että tämä tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että tie kaikkein pyhimpään oli nyt auki jokaiselle. Jos Jeesuksen uhri olisi tehnyt temppelistä tarpeettoman, uskoisin, että Jumala olisi tuhonnut koko temppelin samalla hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Jumala siunasi ja pyhitti ensimmäisen temppelin. Raamatusta luemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti. Ensimmäinen temppeli tuhottiin ja rakennettiin toinen temppeli. Oliko myös toinen temppeli pyhä? Kyllä oli, koska se, minkä Jumala pyhittää, on pyhä ikuisesti. Nyt kun juutalainen kansa on ollut ilman temppeliä 2000 vuotta, missä on ikuinen temppeli? Sitten kun kolmas temppeli rakenetaan, myös se tulee olemaan pyhä. Ja silloin näemme, että tämä temppeli on pyhä ikuisesti.

Mitä virkaa sitten on uudessa liitossa temppelillä? No, Raamatusta luemme, että opetuslapset olivat alati temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin ja myös Paavali kävi temppelissä, joten selvästi näille uskoville temppeli oli edelleen tärkeä rukouksen ja jumalanpalveluksen paikka. Jos uhrit Jeesuksen kertakaikkisen uhrin jälkeen olisivat olleet Jumalalle kauhistus, nämä uskovat eivät olisi käyneet temppelissä. Uhreilla Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen oli tismalleen sama virka kuin ennen Jeesusta – ne viittasivat tulevaan kertakaikkiseen uhriin. Jos nyt kolmas temppeli rakennetaan ja uhrikultti aloitetaan 2000 vuoden jälkeen uudestaan, saattaisiko olla, että juutalaiset ymmärtävät, että synnin palkka on kuolema ja että Jumala vaatii uhria syntien sovitukseksi?

Kristityt eivät tätä asiaa ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään, vaan sitten kun Messias tulee takaisin ja hän käy kolmannessa temppelissä, kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän uhraa temppelissä. He tulevat näkemään Messiaan, joka on juutalainen, joka noudattaa Tooraa ja opettaa Tooraa, ja kristityt tulevat väittämään, että tämä Messias on antikristus, koska hän opettaa noudattamaan Tooran käskyjä. Kristityt odottavat kristittyä Messiasta ja tulevat pettymään, kun he näkevätkin Messiaan, joka on juutalainen. Katolilaiset odottavat katolilaista Messiasta, luterilaiset luterilaista Messiasta ja helluntailaiset helluntailaista Messiasta. Kun Messias saapuu kaikessa loistossaan aikojen lopulla, monelle tulee yllätyksenä, että hän ei suuren Martti Lutherin opetuksista juurikaan perusta.

11. Jeesus, joka ristiinnaulittiin perjantaina

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. ” (1. Kor. 5:7,8)

Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kuten olen aiemmin esittänyt, näillä viikonpäivillä ei ole juutalaiselle mitään merkitystä. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa perjantaista tai sunnuntaista. Viikon ensimmäinen päivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista, oli ensilyhteen, ensihedelmän päivä (1. Kor. 15:20). Näin Jeesus ylösnousemuksellaan pyhitti ensilyhteen heilutuksen päivän, ei suinkaan sunnuntaita. Entä perjantai sitten? Nyt lopun aikoina kristityt ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä. Nisan (Aviv) kuun 14. päivä iltapäivällä tuli teurastaa pääsiäislammas, joka syötiin samana iltana. Näin ollen kristityt esittävät, että Jeesus ristiinnaulittiin Nisan kuun 14. päivä, samana hetkenä, jolloin pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Tämä asia saattaisi kiinnostaa juutalaisia, jos kirkko ei viimeiset kaksituhatta vuotta olisi saarnannut perjantaista. Ongelma tässä perjantain ristiinnaulitsemisessa on vain se, että samat opettajat, jotka opettavat, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä, opettavat, että Jeesus nautti opetuslasten kanssa viimeisenä aterianaan pääsiäisaterian. Teurastettiinko pääsiäislammas ennen kuin se syötiin vai sen jälkeen? Huomaamme siis, että jos viimeinen ateria oli pääsiäisateria, silloin Jeesusta ei ristiinnaulittu pääsiäisenä, vaan happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli sapatti. Juutalaiset täten olisivat Jeesuksen ristiinnaulinneet soihdut, aseet ja seipäät mukanaan sapattina. Tässä on aivan selvä ristiriita, jonka selvittämisessä kirkolla on ollut 2000 vuotta aikaa. 2000 vuotta! Mitä teologit ovat tehneet viimeiset 2000 vuotta?

Joko siis viimeinen ateria ei ollut pääsiäisateria tai sitten Jeesusta ei teurastettu pääsiäisenä. Molemmat eivät voi olla totta samaan aikaan. Jotkut ovat esittäneet, että oli kaksi eri kalenteria, ja Jeesus opetuslapsineen noudatti yhtä kalenteria, juutalaiset toista. Tällöin Jeesus olisi oman kalenterinsa mukaan syönyt pääsiäisaterian, mutta ristiinnaulittu pääsiäisenä juutalaisten kalenterin mukaan. Ongelma tässä on se, että miksi ihmeessä Jeesusta ei ristiinnaulittu Jeesuksen oman kalenterin mukaan? Eikö Jumalan Poika olisi noudattanut oikeaa kalenteria?

Vielä suurempi ongelma on Jeesuksen oma profetia, jonka mukaan hän olisi haudassa kolme päivää ja kolme yötä, kuten Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei millään logiikalla ole kolmea päivää ja kolmeä yötä. Jeesusko siis itse ei tiennyt, kuinka monta yötä hän tulee olemaan haudassa? Jeesuksen omat sanat täten ovat ristiriidassa Uuden testamenttien kirjoittajien kanssa, jotka puhuvat ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Tällaiset pikkuseikat kiinnostavat meitä juutalaisia. Jos profeetta itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä, silloin me odotamme hänen olevan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Jos Paavali kutsuu Jeesusta pääsiäislampaaksi, silloin me odotamme, että hänet ristiinnaulitaan Nisan kuun 14. päivä. Miksi kirkko on 2000 vuotta muistellut perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin? Mikse he eivät ole viettäneet pääsiäistä Nisan kuun 14. päivä?

2000 vuotta on kirkon viisailla teologeilla ollut aikaa ratkaista nämä kysymykset. Minä en aio ratkaista tätä kysymystä teidän puolestanne, vaan heitän pallon kirkon teologeille. Kaikki tekstit ovat teidän käytössänne ja tämä ongelma on ratkaistavissa. Tämän ongelman ratkaisu on teidän tehtävänne. Teillä oli 2000 vuotta aikaa. Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen?

12. Miksi kutsun itseäni juutalaiseksi?

Kirjani otsikko on “Kristitystä juutalaiseksi”. Toistaiseksi olen esittänyt, kuinka kirkko on seurannut antikristusta, kuinka kirkko on valehdellut kirkon syntymästä ja kuinka kirkko on julistanut antikristusta, joka muutti ajat ja lait. Nyt kun luemme koko Raamatun juutalaisessa kontekstissa, Toorasta käsin, eteemme avautuu aivan erilainen kuva Jeesuksesta, Messiaasta, jota eivät tunne kristityt eivätkä juutalaiset. Miksi kutsuisin itseäni kristityksi? Sana kristitty esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa:

Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26)

Niin Agrippa sanoi Paavalille: “Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi“.” (Apt. 26:28)

mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16)

Huomaamme siis, että uskovia alettiin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Agrippa kuvitteli Paavalin käännyttävän ihmisiä kristyiksi. Ja Pietari sanoo, että tästä nimittelystä ei tule hävetä. Huomaamme Raamatusta, että yksikään Jeesuksen opetuslapsista ei kutsu itseään kristityksi. Paavalikin kutsuu itseään monta kertaa juutalaiseksi, mutta ei kertaakaan kristityksi. On selvää, että kristitty oli pilkkanimi, jolla näitä uskovia kutsuttiin. Toki se tulee kreikan Kristusta tarkoittavasta sanasta, eikä itse nimityksessä ole varsinaisesti mitään vikaa. Mutta mitä tämä sana tarkoittaa tänä päivänä? Se tarkoittaa Jeesukseen uskovaa henkilöä, joka kuuluu kirkkoon, joka pyhittää sunnuntain, viettää joulua ja syö saastaista ja tekee muuta, mikä on Jumalalle kauhistus. Sen jälkeen kun silmäni olivat avautuneet ymmärtämään kirjoituksia, kutsuin itseäni vielä pitkään kristityksi, sitten messiaaniseksi ja lopulta juutalaiseksi. Koska palvon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja noudatan Mooseksen lakia, minulla on täysi oikeus kutsua itseäni juutalaiseksi. Siksi kutsunkin itseäni nykyään kristityn sijaan juutalaiseksi. Moni saattaa ajatella, että eihän tämä käy päinsä, koska minä uskon Jeesukseen. Kyllä, mutta uskon eri Jeesukseen kuin kirkko. Siksi en voi kutsua itseäni kristityksi. Paavali uskoi Jeesukseen, mutta kutsui itseään silti monta kertaa juutalaiseksi. Jos Paavali sai kutsua itseään juutalaiseksi, niin saan minäkin.

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28,29)

Jos meidät on oksastettu Israeliin, eikö meillä silloin ole täysi oikeus kutsua itseämme juutalaiseksi? Lisäksi, mikä voisi ärsyttää kirkkoisiä, Lutheria ja muita antisemitistejä enemmän kuin se, että nyt kristityt kääntyvät juutalaisiksi? Tämä olkoon heille sopiva rangaistus heidän synneistään! Jos siis joku kristitty haukkuu sinua judaistiksi, älä häpeä tätä nimeä, vaan kanna sitä ylpeästi.

Kirje uusnatsille

https://en.wikipedia.org/wiki/Nazism_and_race#/media/File:Nazi_racial_propaganda.jpg

Olen keväästä asti vaihtanut sähköpostitse ajatuksia erään uusnatsin kanssa. Hän ei itse välttämättä kutsu itseään uusnatsiksi, mutta koska hän lainaa suoraan uusnatsien ajatuksia uusnatsien sivustoilta ja ajattelee juutalaisista kuten uusnatsit, kutsun häntä tässä uusnatsiksi. Hän lienee kristitty ja uskoo, että Raamattu on Jumalan sanaa. Siksi olen hänelle yrittänyt rautalangasta vääntää, mitä Raamattu opettaa meille juutalaisista. En ole kiirehtinyt vastaamaan hänelle, vaan olen pohtinut aina pitkään ja hartaasti mitä vastaan hänelle. Nyt hän kertoi menettäneensä näkönsä toisesta silmästään ja pyysi minua vastaamaan kiireesti, koska hänellä välttämättä ei ole paljoa aikaa odottaa vastausta. Tässä minun vastaukseni hänelle, rivien välistä voitte päätellä, mitä hän on minulle kirjoittanut. En koe tarpeelliseksi tässä käydä koko viestiketjua läpi. Tämän kirjoituksen voi lukea ja ymmärtää, vaikka ei olisi lukenut hänen sähköposteja minulle. Eihän meillä ole korinttilaistenkaan kirjettä Paavalille, mutta voimme silti ymmärtää Paavalin kirjeet Korintin seurakunnalle. Tässä alla viestini uusnatsille.

Shalom!

Selvä homma, koska olet huolissasi omasta terveydestäsi, yritän vastata nyt ripeästi. Mutta minulla olisi todellakin muutakin tekemistä, joten ymmärrä, että teen tämän nyt sinun vuoksesi. Kerroit, että silmästäsi oli näkökyky mennyt. No näinhän kävi myös Paavalille. Itse tartuin Raamattuun ja rupesin tutkimaan sitä päivin ja öin, kun olin sairastunut syöpään. Näin Jumala puhuttelee ihmisiä. Se että sinua nyt vaivaa vakava sairaus, saattaa kertoa siitä, että Jumalalla on sinulle asiaa. Näitä juutalaisia olen nyt tutkinut lähes kymmenen vuotta. En rehvastele, totean vain, että minä en ole mitään johtopäätöksiä koskien juutalaisia tehnyt hetken mielijohteesta harkitsematta asioita perusteellisesti.

Teologinen neuvonantajasi siis myönsi, että Jumala ei ole hylännyt Israelia. Hienoa. Näinhän Paavali sanoo suoraan Roomalaiskirjeessä, että Jumala ei ole hylännyt Israelia (Room. 11:1-2). Käsky kertoa evankeliumi koko maailmalle annettiin kirkolle. Paavalin mukaan evankeliumi tuli kertoa juutalaiselle ensin (Room. 1:16). Jos kerran evankeliumi tuli julistaa juutalaisille ensin ja Paavalin mukaan koko Israel on pelastuva (Room. 11:26), on täysin selvää, että Jumala ei ole hylännyt Israelia, eikä koskaan hylkää.

Teologinen neovonantajasi on siis minun kanssani samaa mieltä, mutta olen silti kuulemma aivan pihalla. Olen pihalla ilmeisesti siksi, että juutalaiset itse hylkäsivät Jeesuksen. Viittaat jakeisiin Luuk. 7:19-35. Itse luen, että fariseukset ja lainoppineet eivät ottaneet kastetta. Luemme Raamatusta, että useat juutalaiset seurasivat Jeesusta, mutta fariseukset, ylipapit ja lainoppineet eivät tahtoneet sitten millään uskoa Jeesukseen. Heitä Jeesus moitti ankarin sanoin useaan kertaan, eli siis sen ajan uskonnollisia johtajia. Hän ei moittinut kalastajia, maanviljelijöitä tai tavallisia duunareita, vaan seurakunnan kaitsijoita, joiden tehtävänä oli toimia paimenina, tehtävä, jossa he Jeesuksen mukaan olivat epäonnistuneet. Kirkko on viimeiset 2000 vuotta esittänyt, että juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen. Haluaisitko näyttää minulle Raamatusta, missä kohtaa kerrotaan koko Israelin kollektiivisesta päätöksestä hylätä Jeesus?

Tästä seuraa mielenkiintoinen havainto. Jos siis juutalaiset, jotka tunsivat Mooseksen lain, profeetat ja kirjoitukset, hylkäsivät Jeesuksen, mutta pakanat, jotka näitä kirjoituksia eivät tunteneet, ottivat Jeesuksen vastaan, millä ilveellä tämä todistaa siitä, että Jeesus oli Israelin Messias? Minä osaan vastata tähän, osaatko sinä? Tiedätkö sinä, mitä Vanha testamentti sanoo Messiaasta? Mitä hän saa tehdä, mitä hän ei saa tehdä, mitä hän tulee tekemään ja mitä ei? Paavali osoitti sapatinpäivänä synagoogassa juutalaisille alkaen Mooseksesta, että tämä mies, Jeesus nasaretilainen, oli kauan odotettu luvattu Israelin Messias. Minä olen juutalainen. Haluaisitko näyttää minulle kirjoituksista, eli siis Vanhasta testamentista, että juuri tämä Jeesus, josta kirkko on julistanut 2000 vuotta, oli todella Messias?

Esität todella outoja asioita. Minä kutsun nykyään itseäni juutalaiseksi. Olen Paavalin kanssa samaa mieltä, ei se ole juutalainen, joka vain ulkoisesti on juutalainen, vaan se, joka sydämessään on juutalainen. Paavalin mukaan se on ympärileikattu, joka noudattaa Tooran säädöksiä:

“Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, on ympärileikkauksesi tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan ole pidettävä ympärileikkauksena? Ruumiillisesti ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, tuomitsee sinut, joka lain kirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus ole se, joka tapahtuu ulkonaisesti lihassa. Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” (Room. 2:25‭-‬29 FINRK)

Tässä siis lain noudattaminen katsotaan ympärileikkaukseksi. Voin siis Paavalin mukaan kutsua itseäni juutalaiseksi ja jopa väittää, että olen ympärileikattu. Jos tämä minun ympärileikkaukseni ei riitä juutalaisille, jotka ovat ympärileikattuja ja syntyperäisiä juutalaisia, ympärileikkaan itseni oikein mielelläni voittaakseni edes yhden juutalaisen.

Esität, että on olemassa kaksi valittua kansaa, juutalaiset ja pakanat. Itse näen Raamatusta, että on olemassa ainoastaan yksi Jumalan valittu kansa, Israel. Tähän kansaan Messias on liittänyt pakanat, kuten voidaan todeta jakeista Ef. 2 ja Room. 11, jossa Paavali esittää, että pakanat on oksastettu Israeliin. En ole Raamatustani löytänyt ainuttakaan profetiaa, jossa esitettäisiin, että aikojen lopulla Jumala solmii uuden liiton pakanoiden kanssa ja näistä pakanoista tulee uusi valittu kansa, joka ilmeisesti joko korvaa Israelin tai elää sen rinnalla. Omassa mielessäni ajatus siitä, että olisi kaksi valittua kansaa, on täysin mahdoton. Joten voisitko ystävällisesti näyttää minulle, missä kohtaa Raamattua kerrotaan uudesta liitosta, joka solmitaan pakanoiden kanssa, missä kohtaa kerrotaan kirkosta, joka koostuu ainoastaan pakanoista?

Puhut joukko-opista. Hienoa. Kirkon historiassa oli kaksi eri joukkoa, jotka eivät koskaan leikanneet toisiaan, Israel ja pakanat. Voit lukea kirkkohistoriaa, alkukirkon aikaan juutalaisilla ei ollut mitään asiaa kirkkoon. Nyt on tapahtunut kehitystä ja näemme todellakin kaksi joukkoa, jotka leikkaavaat toisiaan, messiaaniset juutalaiset ja pakanakristityt, ja leikkauspisteessä näitä kahta joukkoa yhdistää se, että molemmat uskovat Jeesukseen. Mutta jos luemme kaikki Raamatun profetiat Israelista ja otamme huomioon Paavalin sanat Ef. 2 ja Room. 11, huomaamme, että Jumalan suunnitelmissa on tasan yksi joukko, Israel, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, jotka molemmat uskovat Jeesukseen. Paavalihan puhuu paljonkin Kristuksen ruumiista, jossa on monta eri jäsentä, mutta joka on yksi. Nyt, kun katsoo kristillistä kirkkoa, ei todellakaan voi puhua mistään yhdestä ruumiista, vaan on monta eri ruumista. Vai väitätkö todella, että Kristuksen ruumis, kirkko, joka koostuu miljoonista eri kirkkokunnista, joihin juutalaisilla ei ole mitään asia, on yksi ruumis?

Kysyt miten Ps. 121:4 todistaa, että Israel on valittu kansa? Tämä kyseinen jae ei ehkä sitä todista, mutta ota silmä kauniiseen käteen ja katso mitä tässä sanotaan, Jumala varjelee Israelia, eikä hän torku eikä nuku. Ilmeisesti et ole lukenut kaikkia niitä lukuisia jakeita, joita olen sinulle postannut, tai sitten et ole ymmärtänyt niitä. Tässä yksi jae, joka todistaa, että Israel on valittu kansa:

“Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Sinut on Herra, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa.” (5. Mooseksen kirja 7:6 FINRK)

Tässä vain yksi jae, jossa kerrotaan, että Jumala suojelee ja varjelee kansaansa ikuisesti:

“Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröi kansaansa, nyt ja ikuisesti.” (Psalmit 125:2 FINRK)

Jos haluat, voin laittaa sinulle liioittelematta toista sataa jaetta, jossa kerrotaan tismalleen sama asia, että Israel on Jumalan valittu kansa ja että Jumala varjelee, siunaa ja suojelee omaa kansaansa ikuisesti. Laitoin jo aiemmin monta jaetta, mutta en suinkaan kaikkia. Jos Jumala avaa silmäsi ymmärtämään kirjoituksia, voit etsiä nämä jakeet itse.

Puhut viimeisestä sodasta. Haluaisitko hieman avata, miten se liittyy Israeliin?

Tuohon psalmiin 125 ilmeisesti teologinen neuvonantajasi on sinua neuvonut, että se koski vain tiettyä aikaa. Itse luen tämän, että Jumala ympäröi kansaansa ikuisesti. Esität että juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kansa vaihtui. Joten ole hyvä, ja näytä minulle profetia, jossa kerrotaan Jumalan valitsevan jonkin uuden kansan. Voit myös näyttää Uudesta testamentista, missä kohtaa siellä kerrotaan tästä ilmiöstä, että Jumala nyt valitsi uuden kansan. Laitan tähän loppuun muutaman jakeen Uudesta testamentista. Pahoittelen, että joudun pommittamaan sinua Raamatun jakeille. Lue ne ja tutki niitä, jos sinulla riittää aikaa ja innostusta.

Psalmissa 130 kerrotaan Jumalan lunastavansa kansansa kaikista sen synneistä. Kerro Raamatun valossa, missä kohtaa kerrotaan Jumalan lunastavan kaikki pakanat heidän synneistään, ilman että heitä oksastetaan Israeliin.

Silloin kun Raamatussa liioittelematta puhutaan noin sata kertaa Jerusalemista (päivitys, jos ollaan tarkkoja, sana Jerusalem esiintyy Vanhassa testamentissa 643 kertaa), Jerusalem tulee tulkita Jerusalemina. Nyt on holokaustin jälkeen miljoonia juutalaisia muuttanut Israeliin, heillä on oma valtio, he menestyvät, ihmiset ovat heille kateellisia ja on täysin selvää, että tämä on kansa, jota Jumala on siunannut ja varjellut. Vai väitätkö pokkana, että kirkolla ja Jeesuksella oli tämän asian kanssa jotain tekemistä?

Pietarin kirjeen kohta, jota lainaat (1. Piet. 2:9-10), kertoo meille samaa kuin profeetat satoja kertoja Vanhassa testamentissa, Israel on valittu suku, pyhä heimo jne. Sitten kerrotaan kansasta, joka ennen ei ollut kansa, mutta nyt on. Tämä kansa tarkoittaa pakanoita ja kuten olen jo sanonut, Ef. 2 ja Room. 11 valossa tiedämme, että pakanat voivat kuulua Jumalan valittuun kansaan, kun heidät Messiaan kautta oksastetaan Israeliin.

Kysyt millä tavalla Israel tulisi ymmärtää tässä jakeessa. No minun mielestäni on päivän selvää, että Israel tarkoittaa Jumalan valittua kansaa, Israelia, eikä mitään muuta. Kirkkoisät keksivät omasta päästään, että Kirkko on uusi Israel ja että ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Kumpaakaan ajatusta en löydä omasta Raamatustani.

Esität ihmeellisiä asioita juutalaisista, että he raiskaavat intiaaneja jossain viidakossa tms. Minä en ole tällaisia asioita koskaan kuullut ja nyt hieman ihmettelen. Myös suuri uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti juutalaisista, kuinka he ovat myrkyttäneet kaivoja ja tehneet ties mitä hirvityksiä kristityille. Kaikki saatanallisia valheita. Näytä toki lähde, missä kerrotaan tästä juutalaisten toteuttamasta lapsien raiskaamisesta.

Mutta niinäkään päivinä minä en tee heistä loppua, tarkoittaa tismalleen mitä siinä sanotaan ja olet ymmärtänyt aivan oikein, Jumala rankaisee Israelia sen synneistä, mutta ei hylkää ikuisiksi ajoiksi, vaan aina on olemassa jäännös. Ja nyt me näemme, että tänään tuo jäännös on jo melkoinen kansa. Ja se mikä sinua saattaa ärsyttää suunnattomasti on se, että Suomessa ja muualla on kaltaisiani kristittyjä monia, jotka ovat hylänneet kirkon ja liittyneet Israeliin, toisin sanoen me olemme kääntyneet juutalaisiksi. Meitä vihaavat täten kristityt ja muslimit, joille on pienestä asti opetettu, että juutalaiset pitää tappaa ja hävittää maan päältä. Kuvitteletko, että Suomessa on uskonnonvapaus ja me saamme kokoontua vapaasti? Me emme huutele netissä missä me kokoonnumme, koska niin moni taho vihaa meitä. Miltäs tämä kuulostaa? Onko tämä sinun mielestäsi hieno tilanne? Haluaisitko kuulla parhaita paloja palautteesta, jota olen saanut ihmisiltä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi?

Olet tämän “jos” sanankin ymmärtänyt aivan oikein. Mooseksen laissa on siunauksia lain noudattamisesta ja kirouksia lain rikkomisesta. Kaikki profeetat julistavat tismalleen samaa, että Jumala rankaisee Israelia sen synneistä, mutta ei ikinä hylkää omaa omaisuuskansaansa.

Sanot että Pietari ilmoitti, että Jumala valitsi itselleen uuden kansan. Näin ei Pietari sano, eikä Paavali, eikä kukaan muukaan. Näytä nyt se profetia Vanhasta testamentista, jossa kerrotaan, että Jumala on valitseva itselleen uuden kansan. Kysyitkö teologiselta neovonantajaltasi, mitä mieltä hän on Jeremian profetiasta uudesta liitosta (Jer. 31:31-33), että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa ja että uudessa liitossa on voimassa Toora, eli siis Mooseksen laki, joka uudessa liitossa kirjoitetaan meidän sydämiimme?

Jotain kertoo sinun tavastasi tulkita Raamattua, että Jer. 31:36 puuttu sana valittu. Siinähän sanotaan, että vain jos luonnonlait häviävät, lakkaa Israel olemasta Jumalan kansa. Koska luonnonlait eivät ole kadonneet, on Israel edelleen Jumalan valittu kansa.

Kysyit Ilmestyskirjasta. No, siellä kerrotaan ensinnäkin pelastuneista, joita on 12000 jokaisesta Israelin heimosta (Ilm. 7:1-9) ja sitten on pakanoita lukematon määrä. En löydä Ilmestyskirjasta sitä jaetta, jossa kerrottaisiin kaikkien vitsausten ja rangaistusten koskevan Israelia. Ja toisin kuin eräät, me juutalaiset emme tulkitse Raamattua kirjaimellisesti, vaan ymmärrämme, että 12000 jokaisesta kahdestatoista heimosta voi hyvinkin olla symbolinen luku.

Nyt on niin, että sinua vaivaa vakava sairaus, joka varmasti tarkoittaa sitä, että Jumalalla on sinulle asiaa. Joten ota Raamattu omaan käteesi, tutki itse, mitä siellä sanotaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Israelista ja rukoile, että Jumala avaisi silmäsi ymmärtämään kirjoituksia. Nyt sinä et seuraa Raamatun sanaa, vaan kirkon opetusta. Itse sairastuttuani syöpään tartuin Raamattuun, koska olin harras luterilainen. Tämä tapahtui vuonna 2011. Kesti neljä vuotta, kunnes silmäni avautuivat ja peite otettiin pois silmiltäni. Se tapahtui yhden jakeen kautta, joka oli Mt. 5:17-19. Olin silloin 32 vuotta. Olin lukenut vuorisaaranan kymmeniä kertoja, ellen satoja, yhdestä Raamatusta olin alleviivannut koko vuorisaarnan, koska se oli ja on edelleen mielestäni oikein loistava saarna. Silti, vasta 32-vuotiaana huomasin, että tässähän Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Tutkin mitä kristityt opettajat olivat tästä jakeesta mieltä, ja sehän oli aivan täyttä puutaheinää. Samalla hetkellä, mieleeni tuli jostakin toisia jakeita, kuten Room. 3:31, Room. 6:15, Room. 7:12 ja 1. Joh. 5:3. Kaikki jakeet saman päivän aikana, enkä ollut koskaan niitä huomannut, koskaan niitä pohtinut, koskaan kuullut yhdenkään luterilaisen opettajan opettaneen niistä. Koin oloni petetyksi. Kirkko oli pimittänyt minulta jotakin. Muistin että Jeremia puhui jotakin uudesta liitosta. Katsoin sen jakeen (Jer. 31:31-33). Hämmästyin, että tässä Jeremia kertoo uudesta liitosta, joka solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa, liitosta, jossa Toora, eli siis Mooseksen laki kirjoitetaan meidän sydämiimme. Ihmettelin tätä asiaa, koska kaikki papit ja opettajat olivat kertoneet uudesta liitosta, joka solmittiin pakanoiden kanssa ja jossa oli voimassa uusi laki, Kristuksen laki. Muistin, että psalmeissa 19 ja 119 kerrottiin jotakin Jumalan laista. Luin ne ja hämmästyin jälleen, näitäkään asioita ei oltu minulle kerrottu. Siellähän sanotaan, että Toora on täydellinen, siitä saa suuren ilon, se antaa suuren rauhan, se on voimassa ikuisesti. Mooseksen laki täten Raamatun mukaan on täydellinen ja ikuinen. Kaikki tämä yhden päivän aikana. Sitten luin koko Uuden testamentin tässä valossa, enkä löytänyt sieltä ainuttakaan kohtaa, jossa kerrottaisiin epätäydellisestä laista, joka korvattiin uudella lailla, Kristuksen lailla, en löytänyt sanaakaan pakanoista, jotka muodostavat kirkon, joka korvaa Israelin jne. Hyvin lyhyen ajan kuluessa kaikki mitä kirkko oli opettanut kaatui ja sortui kuin korttitalo. Sapatti oli kaikkein hämmästyttävin juttu. Samana päivänä, kun nämä muutkin jakeet avautuivat minulle, luin huvikseni kymmenen käskyä toisesta Mooseksen kirjasta. Huomasin, että siellähän käsketään pyhittämään sapatti, viikon seitsemäs päivä. Olin lukenut elämäni aikana kymmenen käskyä Raamatustani kymmeniä, ellen satoja kertoja. Nyt, 32 vuotiaana, huomasin ensimmäisen kerran, että siellähän käsketään pyhittää sapatti. Miksi vasta nyt? Samoin muistin välittömästi, että luomisviikkolahan Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän. Tätä asiaa ei oltu kerrottu minulle pyhäkoulussa, ei lastenleireillä, ei rippikoulussa, ei saarnoissa eikä opetuksissa. Koin, että minua oli rumasti sanottuna kusetettu ja pahasti. Kuinka vanha itse olit, kun ensimmäisen kerran huomasit nämä jakeet ja ymmärsit, mitä niissä sanotaan? Kenties itse uskot, että sinulla ei ole peitettä silmillä, mutta voin todistaa omasta puolestani ja lukuisten entisten kristittyjen puolesta, että me kaikki olemme havainneet saman asian, että meillä on ollut peite silmillä.

Haluatko nähdä suuren ihmeen, kuinka peite poistetaan silmiltä? Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että helluntaina Jerusalemissa vuodatettiin Pyhä Henki pakanoiden ylle, solmittiin uusi liitto pakanoiden kanssa ja syntyi kristillinen kirkko, joka korvasi Israelin, koska juutalaiset 50 päivän jälkeen pääsiäisestä olivat kollektiivisesti kuulemma päättäneet hylätä Jeesuksen. Nyt jos haluat nähdä, kuinka peite poistuu silmiltä, lue Apt. 2:1-41. Katso, kenen ylle Pyhä Henki vuodatettiin. Jos olet sitä mieltä, että pakanoiden, lue se uudestaan. Lue se tarkkaan ja huolellisesti, vaikka kaksi, kolme, neljä tai viisi kertaa. Kerro sitten minulle, kenen kanssa uusi liitto solmittiin ja kenen ylle Pyhä Henki vuodatettiin.

Voin itse todistaa, että minulla oli peite silmillä. En ole havainnut, että niillä juutalaisilla, joiden kanssa olen keskustellut, olisi peitettä silmillä. Tapasin erään ortodoksijuutalaisen rabbin. Näytin hänelle erään jakeen. Kysyin häneltä, puhutaanko tässä Messiaasta. Hän vastasi, että kyllä, koska niin ja niin. Sitten kysin, puhutaanko tässä parantumisesta. Hän vastasi että kyllä, koska niin ja niin. Sitten kysyin häneltä, että puhutaanko tässä tupsuista. Hän vastasi välittömästä, että kyllä, koska niin ja niin. Sitten kysyin häneltä, että eikö nainen parantunut verenvuodosta, koskettamalla Jeesuksen viitan tupsua. Hän vastasi että kyllä, ja kohautti hartioitaan. Miksi tämä ihmeellinen ja tarkka profetia Jeesuksesta ei vakuuttanut tätä ortodoksijuutalaista rabbia siitä, että Jeesus oli Israelin luvattu Messias? Siksi, että tämä Jeesus, josta kirkko on julistanut viimeiset 2000 vuotta, kumosi Tooran, hylkäsi sapatin, hylkäsi Israelin, vuodatti Pyhän Hengen Israelin ylle, perusti pakanakirkon, josta Raamatussa ei ole ainuttakaan profeettaa, nousi ylös kuolleista sunnuntaina, päivänä, josta Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa.

Koska olen itse kääntynyt juutalaiseksi, noudatan kaikkia juutalaisia tapoja, ajattelen kuin juutalainen, luen Raamattua kuin juutalainen, minä tiedän, miten evankeliumi tulee julistaa juutalaisille. Meidän seurakunnassa on käynyt ortodoksijuutalaisia vieraita pyhässä sapattikokouksessamme. Siemen on jo kylvetty ja herätys tulee pian, peite on juutalaisten silmiltä poistettu jo aikoja sitten. Sitten kun ensimmäiset miljoona juutalaista ottavat vastaan Jeesuksen, kirkko ei tule saamaan siitä mitään kunniaa. Tämä tehtävä on jo annettu toisille.

Paavali julistaa, että evankeliumi on saarnattava juutalaisille ensin ja että koko Israel on pelastuva. Sinun metodeillasi se ei ikinä tule onnistumaan. Paavali sanoo, että pelastaakseen heimoveljiään hän kaivaisi vaikka silmät päästään. Miksi kristityillä ei ole tätä asennetta? Joten, pelastaakseni heimoveljiäni, minä olen valmis jopa ympärileikkaamaan itseni. Paavali käskee tekemään juutalaiset kateelliseksi. Kun juutalaiset katsovat kirkkoa, mistä heidän pitäisi olla kateellisia? Minä mietin tätä kysymystä vuosia sitten ja keksin vastauksen, he olisivat todella kateellisia, jos me pakanat noudattaisimme Mooseksen lakia paremmin kuin syntyperäiset juutalaiset ja tuntisimme kirjoitukset paremmin kuin he. Tähän minä olen pyrkinyt ja toistaiseksi se näyttää toimivan ja koko Israel on pelastuva.

Vielä yksi viimeinen pointti. Kuten jo totesin, tehtävä julistaa evankeliumi kaikille kansoille ja juutalaisille ensin, annettiin kirkolle. Tätähän kirkko on yrittänyt jo 2000 vuotta tuloksetta. Voisiko nyt 2000 vuoden jälkeen todeta rehellisesti, että kirkko on epäonnistunut tässä tehtävässään? Jumala on nyt todella vihainen. Onko hän vihainen juutalaisille, vai kirkolle? Hän ei ole vihainen juutalaisille, vaan kirkolle, koska kirkko ei ole hoitanut heille säädettyä tehtävää. Miksi Jumala olisi vihainen omalle kansalleen sen takia, että kirkko epäonnistui? Kun Joona ei totellut Jumalan käskyä viedä evankeliumi Niiniveen, kehen Jumala suuttui, Joonaan, vai Niiniveen? Tietenkiin Joonaan, ja Joona joutui olemaan valaan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Nyt kun kirkko on epäonnistunut ja Jumala on todella vihainen, mitä hän on tekevä? Jeesuksen vertauksessa viinitarhan vuokraajista (Mt. 21:33-46) Jeesus sanoo, että Jumalan valtakunta otetaan pois “teiltä” ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmää. Kristityt lopettavat lukemisen tähän ja opettavat, että Jeesus tässä sanoo, että Jumalan valtakunta otetaan pois Israelilta ja annetaan pakanoille. Jos he lukisivat kaksi seuraavaa jaetta, he huomaisivat kirjoitetun, että ylipapit ja fariseukset ymmärsivät tämän vertauksen koskevan heitä. Jumalan valtakunta siis otettiin pois Jeesuksen ajan hengellisiltä johtajilta, ylipapeilta ja fariseuksilta. Sama odottaa kirkkoa. Jumalan valtakunta otetaan pois kirkon papeilta, piispoilta, kardinaaleilta ja paaveilta. Kirkossa käyvä oppimaton kansa on syytön siihen, että heitä on harhaanjohdettu. Heitä Jumala ei rankaise, mutta kun Jeesus tulee takaisin, hänellä on muutama painava sana koskien kirkon pappeja ja viisaita teologeja.

Nyt olen omasta mielestäni perusteelliseti vastannut sinulle ja nähnyt todella paljon vaivaa. Kuten sanoin ensimmäisessä viestissäni, jotakin on tapahtunut myös minulle, mutta en voi sitä nyt tässä paljastaa, eikä se ole oleellista. Voin kertoa myöhemmin, mistä on kyse. Jos kerkeät tässä välissä vastaamaan, saatan keretä sunnuntaina vielä vastaamaan sinulle, mutta koko ensi viikko on pyhitetty muita tehtäviä varten, joten ensi viikolla minulla valitettavasti kertakaikkiaan ei ole aikaa vastata sinulle.

Tutki itse Raamattua ahkerasti, arvio kaikki mitä teologinen neuvonantajasi sinulle opettaa Raamatun valossa ja rukoile, että Jumala avaisi silmäsi ymmärtämään kirjoitukset. Tämän suurempaa neuvoa en osaa antaa sinulle. Aurinko laskee ja pian on sapatti, viikon seitsemäs päivä, jonka Jumala siunasi ja pyhitti jo sapatinpäivänä, päivä, jota meidän käsketään kymmenessä käskyssä viettää, päivä, joka kuuluu myös meille muukalaisille (Jes. 56:1-8), päivä jonka aikojen lopulla kaikki kansat tulevat pyhittämään (Jes. 66:23) ja jota Jesaja kutsuu suureksi ilopäiväksi (Jes. 58:13-14). Joten, sitten kun aurinko on laskeutunut, Shabbat Shalom!

Lauri

Tässä nämä jakeet Uudesta testamentista. Lue ajan kanssa rukoillen ja ihmetellen. Näyttääkö siltä, että Jumala hylkäsi Israelin, oman omaisuuskansansa? Nämä on jälleen suoraan käyttämäni Linux ohjelman tulosteesta, FINRK tarkoittaa Raamattu Kansalle käännöstä, jota eniten käytän, mutta olen havainnut, että kaikki käännöksemme ovat enemmän tai vähemmän surkeita. Voit lukea ne mistä käännöksestä haluat, merkitys ei oleellisesti muutu.

Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa KANSANSA sen synneistä.”
Matteus 1:21 FINRK

Menkää sen sijaan Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo,
Matteus 10:6 FINRK

Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo.”
Matteus 15:24 FINRK

Hänen yläpuolelleen oli kirjoitettu hänen tuomionsa syy: ”Juutalaisten kuningas”.
Markus 15:26 FINRK

Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa.
Matteus 19:28 FINRK

Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaakseen laupeuttaan Abrahamia ja hänen siementään kohtaan, iankaikkisesti, niin kuin hän on isillemme puhunut.
Luukas 1:54‭-‬55 FINRK

Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen.
Luukas 1:68 FINRK

valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.
Luukas 2:32 FINRK

Minäkään en tuntenut häntä, mutta sitä varten, että hän tulisi tunnetuksi Israelille, minä olen tullut kastamaan vedessä.
Johannes 1:31 FINRK

Natanael sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”
Johannes 1:49 FINRK

Te palvotte sitä, mitä ette tunne. Me palvomme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastus tulee juutalaisten keskuudesta.
Johannes 4:22 FINRK

Pilatus laati tauluun kirjoituksen ja antoi kiinnittää sen ristiin. Siihen oli kirjoitettu sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.”
Johannes 19:19 FINRK

Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene, sillä hän on minun valittu aseeni viemään minun nimeäni pakanakansojen ja kuninkaiden ja Israelin lasten eteen.
Apt. teot 9:15 FINRK

Hän lähetti sanan Israelin lapsille julistaen evankeliumia rauhasta, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen, joka on kaikkien Herra.
Apt. teot 10:36 FINRK

Jumala, tämän Israelin kansan Jumala, valitsi meidän isämme, ja hän korotti tämän kansan, kun israelilaiset asuivat muukalaisina Egyptin maassa, ja vei heidät kohotetulla käsivarrella sieltä ulos.
Apt. teot 13:17 FINRK

Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.
Apt. teot 13:23 FINRK

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Roomalaisille 1:16 FINRK

Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
Roomalaisille 9:3‭-‬5 FINPR

Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa? Ei tietenkään! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen ja Benjaminin heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on ennalta tuntenut.
Roomalaisille 11:1‭-‬2 FINRK

Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, tahdon teidän tietävän tämän salaisuuden: paatumus on kohdannut OSAA Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten KOKO Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista.
Roomalaisille 11:25‭-‬26 FINRK

Haluan sanoa tämän: Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, että hän vahvistaisi isille annetut lupaukset
Roomalaisille 15:8 FINRK

Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.
Jaakob 1:1 FINRK

Alkukirkon salaisuus

Kirkko on uusi Israel. Hän, jolle Kirkko ei ole äiti, hänelle Jumala ei voi olla isä. Kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman Kirkkoa. Totuus ja armo on uskottu Kristuksen Kirkon huostaan. Kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen. Kristuksen Kirkko on uusi temppeli. Sinun toivosi on Kirkko, sinun pelastuksesi on Kirkko.

Näyttikö alkukirkon jumalanpalvelus tältä? CC-4.0 Dmtrprmk

Tässä muutama suora lainaus Juho Sankamon teoksesta “Alkukirkon salaisuus”. Kaikki vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä, kuten tulen osoittamaan. Juho Sankamo on teologian tohtori, Jerusalemissakin opiskellut mukava mies, joka on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi hiljattain. Sankamon kirjan tarkoituksena on lähteä tutkimusmatkalle ja selvittää, millainen oli alkukirkko. Ensin täytyisi tietenkin määritellä alkukirkko, onko se ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuosisadan seurakunta? Sankamo ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa alkukirkolla. On merkittävää, että tutkimusmatkallaan Sankamo lainaa huomattavasti enemmän kirkkoisiä, kuin Raamattua. Täten se kuva kirkosta, jonka hän meille esittää, perustuu pitkälti myöhempiin kirkon vaiheisiin. Paljon ehtii kuitenkin tapahtua jo sadassa vuodessa. Minä rohkenen väittää, että kirkko 300-luvulla ei enää ollut lähelläkään ensimmäisen vuosisadan apostolista seurakuntaa. Jotain dramaattista nimittäin tapahtui alkukirkolle jo varhain. Sankamo mainitsee kirkon skismat, mutta ei kerro meille kaikkein suurimmasta skismasta, nimittäin siitä, joka erotti kirkon sen juutalaisista juurista. Tuo skisma erotti pysyvästi pakanat juutalaisista, kirkko irtisanoutui kaikesta juutalaisuudesta ja omaksui pakanallisia tapoja, joiden myötä messiaanisten juutalaisten oli mahdoton toimia kirkon piirissä. Näin on edelleen tänä päivänä. Vai käykö sinun Kirkkosi ehtoollispöydässä juutalaisia sankoin joukoin? Onko luterilaisella tai katolisella kirkolla ehtoollisyhteys messiaanisten juutalaisten kanssa? Tarjotaanko ehtoollisella kosher-viiniä?

Sankamo toki käsittelee kirkon juutalaisia juuria kokonaisen luvun verran, mutta mitään käytännön sovellusta Sankamolle näillä juurilla ei ole, se jää anekdootiksi – alkukirkon juuret olivat juutalaisuudessa – mutta nyt kirkko on päässyt niistä irti. Sankamo mainitsee, että apostolit olivat kaikki juutalaisia, helluntaina Jerusalemiin tulleet kansat olivat kaikki juutalaisia, täten ensimmäiset 3000 uskoon tullutta miestä olivat kaikki juutalaisia. Mutta jostain syystä Sankamo kutsuu näitä juutalaisia kristityiksi. Kuinka juutalainen voi olla kristitty? Raamatussa yksikään apostoleista ei kertaakaan kutsu itseään kristityksi, mutta esim. Paavali monta kertaa kutsuu itseään juutalaiseksi (Fil. 3:4-6; Apt. 21:39; 22:3). Juutalaisten juurien käsittely jää tässä kirjassa varsin ohueksi. Sen sijaan jos keskitymme yksin Raamatun antamaan kuvaan alkukirkosta, meidän eteemme aukeaa varsin selvä kuva juutalaisesta seurakunnasta, joka kokoontui sapattina synagoogassa (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2; 17:10-12; 18:4; 18:19,20; 19:8), noudatti Tooraa ja opetti Tooraa (Apt. 21:24; 25:8; 28:17), julisti Messiaasta aina alkaen Mooseksesta ja profeetoista (Apt. 17:2‭-‬3; 18:28; 28:23) – tämä Kristuksen ruumis oli yhtä kuin Israelin seurakunta.

Uuden testamentin ihmeellinen sanoma on, että armo ja pelastus kuuluvat myös pakanoille, että se kuului Israelille oli itsestäänselvää. “Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Vapahtajaksi Jeesuksen.” (Apt. 13:23) Raamatusta luemmekin, kuinka Jumala joutui tämän asian apostoleille vääntämään rautalangasta, että heidän tuli kertoa evankeliumi kaikille kansoille. Toki profeetat ovat tämänkin asian ilmaisseet jo Vanhassa testamentissa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, mutta kaikille juutalaisille tämä ei ollut selvää. Sanoohan Jeremia, että uusi liitto solmitaan Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31). Huomaa myös, että Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33). Apostolit hämmästelivät sitä, että Pyhä Henki vuodatettiin myös pakanoiden päälle. Nykyään asetelma on päälaellaan, kristityt pitävät itseään Jumalan kansana ja pohtivat, voiko pelastus kuulua myös juutalaisille. Suoranainen antisemitismi ja korvausteologia on vaivannut kirkkoa pitkään. Vaikka on selvää, että Sankamo ei ole antisemitisti, korvausteologia on kuitenkin saanut hänestäkin otteen. Niinpä hän kirjoittaa, että Kirkko on uusi Siion. Sankamo tulkitsee Vanhan testamentin profetioiden Israelista täten koskevan todellisuudessa kirkkoa. Hän lainaa Jesajan jakeita 2:2-3, joita on tässä syytä lainata kokonaisuudessaan:

Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus (Toora), Jerusalemista Herran sana.”

Koska kirkko on uusi Israel, Sankamo katsoo, että tämä profetia koskee kirkkoa. Ilmeisesti täten Rooma on uusi Jerusalem, josta lähtee evankeliumi ja kansat aikojen lopulla virtaavat pakanakirkkoihin ja Rooman huomaan. Tällainen tulkinta on tietenkin törkeää Raamatun sanan vääntämistä kieroon. Tässä Jesajan profetiassa sanotaan, että kaikki kansat aikojen lopulla virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa. Raamatussa ei ole ainuttakaan profetiaa lopun aikojen kirkosta, jonne kansat virtaavat. Jerusalem tulee edelleen olemaan tapahtumien keskipisteessä, aivan kuten se oli 2000 vuotta sitten.

Entä pakanat sitten? Faktahan on, että evankeliumi levisi pakanoiden keskuuteen ja maan ääriin, syntyi katolinen kirkko Roomaan, mutta juutalaiset pitkälti hylkäsivät evankeliumin. Voiko tällainen kirkko, joka on täysin irrallaan Israelista, olla Jumalan kansa? Lainasimme jo Jesajaa, katsotaan, mitä muut profeetat sanovat pakanakansoista aikojen lopulla:

Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ Sakarja 8:22‭-‬23

Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta. Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Sakarja 14:16‭-‬19

Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. Jeremia 3:17

Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Jesaja 66:17

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Jesaja 66:23

Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua. Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!” ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.” Jeremia 16:19‭-‬21

Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi. Sakarja 2:15

En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa, jossa kerrottaisiin pakanakirkosta, joka on uusi Israel, kansoista, jotka muodostavat uuden Jumalan kansan, kirkosta, jonka sydän on Roomassa, eikä Jerusalemissa. En myöskääm löydä profetiaa tulevasta Messiaan kansasta, joka syö saastaista, pyhittää sapatin sijaan sunnuntain, viettää joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää, leikkaa hiuksensa ohimoilta ja hylkää Tooran. Se kuva, joka Raamatun profeetoista välittyy pakanakansoista, tuskin miellyttää kristittyjä. Raamatun mukaan nimittäin pakanat tulevat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, viettävät lehtimajanjuhlaa, tarttuvat juutalaisen miehen viitan liepeeseen, ja heistäkin tulee Jumalan kansa. Syntyykö siis pakanoista toinen kansa Israelin rinnalle? Ei, vaan heidät oksastetaan Israeliin, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11. Efesolaiskirjeen toinen luku kuvaa samaa ilmiötä, meistä pakanoista tulee osa pyhää perhettä, meidät liitetään Jumalan kansaan, Israeliin. Näin ollen kaikki puhe kirkosta uutena Israelina on täysin vastoin Raamatun pyhää sanaa.

Sankamo väittää, että Raamattu puhuu alinomaa kirkosta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Raamattussa nimittäin sana “kirkko” esiintyy tasan nolla kertaa. Vanhassa testamentissa esiintyy sana qahal (קהל), joka tarkoittaa aina Israelin seurakuntaa. Uudessa testamentissa kreikan sana ekklesia (ἐκκλησία) on raamatunkäännöksissämme käännetty aina seurakunnaksi. Kun nyt keksitään omasta päästä termi “kirkko”, sille voi antaa aivan mitä merkityksiä tahansa. Ja sitten on helppo väittää, että kirkko on pyhä, katolinen ja apostolinen.

Sankamo kirjoittaa: “Varhaiset kristityt aina Paavalista alkaen näkivät tässä Siionissa esikuvan kirkosta, joka on meidän äitimme.” Ensinnäkin, kuten jo esitin, Paavali ei ollut kristitty, vaan juutalainen. Toiseksi, Paavali ei kertaakaan puhu sanaakaan mistään ihmeen kirkosta, vielä vähemmän kirkosta, joka on meidän äitimme. Galatalaiskirjeessä (Gal. 4:26-28) toki Paavali kutsuu taivaallista Jerusalemia äidiksemme, mutta tällä ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä.

Sankamo väittää, että on itsestään selvää, että kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa eikä Kristusta ilman kirkkoa. Tällainen väite on helppo kumota. Minä olen eronnut kirkosta, mutta luen edelleen Raamattua ja tunnen Messiaan oikein hyvin. Se siis on täysin mahdollista ilman kirkkoa. Oman valtansa pönkittämiseksi katolinen kirkko on keksinyt tämän opin. Mutta minä väitän, että me emme voi olla seurakunta erillään Israelista, erossa Jumalan pyhästä ja valitusta kansasta. Olisiko paha harhaoppi sanoa, että Israelin ulkopuolella ei ole pelastusta?

Sankamo myöntää, että pakanat ovat Kristuksessa Aabrahamin perillisiä yhdessä “juutalaiskristittyjen” kanssa. Unohdetaan, että Sankamo käyttää loukkaava termiä “juutalaiskristitty”. Keskitytään siihen, että pakanat ovat Aabrahamin perillisiä, pyhää perhettä – Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat heidänkin isiään – mitä se tarkoittaa? Että pakanat muodostavat oman pakanakirkon? Ei, vaan kuten jo aiemmin esitin, meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin ja meistä tulee pyhä perhe yhdessä juutalaisten kanssa. Kristuksen ruumis on yksi ja se koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Tuleeko pakanoista siis juutalaisia? Ei, me olemme edelleen pakanoita, me olemme samassa asemassa kuin muukalaiset, jotka vaelisivat yhdessä Israelin kanssa autiomaassa. Toora sanoo, että muukalaista ja juutalaista koskee sama laki:

Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.” (4. Moos. 15:14-16)

Sankamo puhuu apostolisesta suksessiosta useampaan otteeseen, mutta ei kerro, missä kohtaa Raamattua tämä pyhien käsien päällepaneminen ja apostolinen voitelu asetetaan seurakunnan kaitsijan vaatimukseksi. Ei ainakaan 1. Tim. 3:1-7, jossa Paavali listaa vaatimukset seurakunnan kaitsijalle. Koko ajatus siitä, että apostolinen suksessio millään tavalla takaisi opin erehtymättömyyden, on täysin absurdi. Myöhemmin kirjassaan Sankamo myöntää, että apostolinen suksessio ei varjellut diakoni Nikolaosta harhaopeilta. Miten se siis suojeli yhtään ketään? Vielä vähemmän on todennäköistä, että 2000 vuotta sitten pään päälle laitetut kädet nyt varjelisivat katolisen kirkon Paavia, tai luterilaisen kirkon arkkipiispaa, tai yhtään ketään.

Jerusalemin temppeli

Sankamo esittää, että seurakunta on Jumalan temppeli ja että yksittäinen kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Näin ilmeisesti Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita mihinkään. Jos asia on näin, miksi seurakunta kokoontui alati joka päivä temppelissä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin (Lk. 24:53; Apt. 2:46; 5:42)? Sankamo kirjoittaa temppelistä pitkälti, mutta ei tunnu näkevän, että alkuseurakunnalle temppeli oli edelleen tärkeä hengellisen elämän keskus. Paavali osallistui jopa nasiirilupauksen toimittamiseen, johon kuului uhri temppelissä (Apt. 21:26). Jos temppeli olisi käynyt tarpeettomaksi Jeesuksen sovitustyön jälkeen, eikö Jumala olisi tuhonnut koko temppelin saman tien? Nyt temppeli sai olla pystyssä peräti 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Se että temppeli lopulta tuhoutui, oli järkyttävä tragedia sekä juutalaisille että kristityille. Toki Jeesus ennusti temppelin tuhon, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala itse olisi tuhonnut oman temppelinsä sen käytyä tarpeettomaksi. Eivätkö juutalaiset paremmin ymmärtäisi uhrin merkityksen, jos he edelleen uhraisivat?

Sankamo väittää, että kaatamalla pöydät temppelissä Jeesus “kumosi Israelin kansallisen syntien sovituksen, joka perustui temppelin kulttiin.” Miten ihmeessä pöytien kaataminen kumosi koko temppelikultin? Sankamo väittää, että uhrieläinten kauppa temppelialueella oli välttämätöntä, samoin ilmeisesti myös rahanvaihtaminen. Kumpikaan ei ollut välttämätöntä. Rahaa saattoi vaihtaa ja eläimiä ostaa aivan missä päin Jerusalemia tahansa, sen ei ollut pakko tapahtua juuri temppelialueella. Näin ollen Jeesus siis teollaan vastusti temppelin väärinkäytöstä – papit olivat tehneet temppelistä rosvojen luolan. Jos Jeesus olisi kaatanut temppelin alttarin ja ajanut papit ulos temppelistä, voisimme väittää, että Jeesus teollaan halusi osoittaa, että temppelikultti oli tullut tiensä päähän. Luulisi katolilaisen Sankamon arvostavan Paavi Benedictuksen sanoja: “Tässä mielessä voi pitää oikeana teesiä, jota erityisesti Vittorio Messori on huolellisesti perustellut: puhdistaessaan temppelin Jeesus toimi lain mukaisesti ja torjui temppelin väärinkäytön.”

Kovin luovalla tavalla Sankamo kuvailee Jeesuksen kaataneen temppelin pöydät asettaakseen uuden pöydän – ehtoollispöydän, mutta kun näillä rosvojen pöydillä ei ollut mitään tekemistä minkään temppelikultin kanssa, jää tämä kuvailu täysin satuiluksi.

Sankamo peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. “On mahdotonta kuvitella juutalaista Messiasta, joka ei kokoaisi kansaa ympärilleen.” Minun on mahdoton kuvitella juutalaista Messiasta, joka hylkää Israelin, kumoaa Tooran, häpäisee sapatin, julistaa saastaiset eläimet puhtaaksi ja korvaa Israelin seurakunnan pakanallisella katolisella kirkolla. Se on selvää, että tarvitaan yhteisöä, tarvitaan Kristuksen ruumista, mutta kun tuo Kristuksen ruumis ei ole katolinen kirkko, vaan Jumalan Israel.

Sankamo otsikoi erään kirjansa luvun “Siinailta Siionille – Laki tappaa, Henki tekee eläväksi”. Laki tappaa? Sankamo esittää, että lain antamista seurasi synnin paljastuminen ja 3000 ihmisen kuolema, mutta Pyhän Hengen vuodattamista seurasi 3000 ihmisen pelastuminen. Tämä on tietenkin totta, mutta se ei tarkoita, että laki tappaa. Raflaava otsikko, kylläkin. Sankamo myöntää, että laki on hyvä, kuten Paavalikin sanoo (Room. 7:12), “mutta siinä on se vaarallinen puoli, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä.” Miksi se olisi huono asia, että laki paljastaa synnin? Se on yksi lain tehtävä. Mutta mitenkään ei ole mahdollista, että laki tappaa. Israelilaiset, jotka rikkoivat lakia, saivat surmansa. Silloinhan lain rikkominen tappaa, laittomuus tappaa, laki ei tapa ketään. Mutta tällainen retoriikka on suoraa jatkumoa kirkon vuosituhantiselle antinomistiselle traditiolle, jonka mukaan laki on julma, paha, hirvittävä, valtava taakka – niin kamala, että se tappaa.

Roomalainen kirkko.

Sankamo tekee ison numeron Rooman seurakunnasta. Rooma oli toki tärkeä seurakunta, kirjoittaahan Paavali pisimmän kirjeensäkin juuri Rooman seurakunnalle. Mutta kuitenkin myöhemmin Sankamo itsekin myöntää, että isoin päätös, päätös ympärileikkauksesta, tehtiin Jerusalemissa. Jerusalem täten oli alkukirkon pääkallopaikka, ei Rooma. Vasta sitten, kun kirkko erkani juutalaisuudesta, tuli Roomasta sen pääkaupunki. Mutta alkukirkon keskus oli ehdottomasti Jerusalem. Katso tästä, mitä Raamattu profetoi Jerusalemista. Missä kohtaa Raamattua on ainutkaan profetia Roomasta?

Jerusalemin kokouksesta Sankamo tekee surullisen tulkinnan. Hän väittää, että kokouksessa päätettiin, että pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Onko Sankamo aivan tosissaan? Ei siis tarvitse noudattaa kymmentä käskyä, eikä rakkauden kaksoiskäskyä? Missä kohtaa apostolien kokousta (Apt. 15) esitetään, että Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Moni on ehdottanut tätä jaetta: “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät” (Apt. 15:28) – tässä tulkitaan usein kuorman tarkoittavan Mooseksen lakia, mitä muutakaan se voisi kristityn mielestä tarkoittaa? Mooseksen lakihan on valtava taakka ja kuorma, niin kuin Raamatussakin sanotaan – ei sitten yhtään missään kohtaa. 5. Moos. 30:11 sanoo, että laki ei ole liian vaikea noudatettavaksi ja 1. Joh. 5:3 sanoo, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Täten kuorma, josta tässä puhutaan, ei voi tarkoittaa Mooseksen lakia. Sitä paitsi koko tulkinta on täysin absurdi, että Mooseksen lakia ei tarvitse pakanoiden noudattaa, sehän johtaa hillittömään laittomuuteen. Jos Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa, miksi Jaakob sanoo “Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21)? Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen lakia ei tarvitse noudattaa? Sankamo kuitenkaan ei ole tulkintansa kanssa yksin, hänellä on kirkon lähes 2000 vuotta vanha traditio tukenaan. Tätä asiaa ei ymmärtänyt edes Luther, joten onko ihme, jos asia ei ole avautunut Sankamollekaan?

Eräs mielenkiintoinen lainaus kirkkoisiltä löytyy tästä kirjasta Ignatiukselta: “Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan.” Ai siis ei käy päinsä mainita juutalaista Messiasta ja seurata hänen opetustaan? Tällaiset kirkkoisien sepustukset ovat mitä huvittavinta luettavaa. Koko Raamattu on käännetty päälaelleen. Juutalainen Messias onkin pakanoiden Kristus, joka vähät välittää Toorasta. Vuorisaarnassa Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan Tooraa ja että Toorasta ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja apostolit noudattivat Tooraa ja elivät juutalaisuuden mukaan. Minä rohkenen väittää, että ei käy päinsä mainita juutalaisten kuningasta ja seurata pakanallisia tapoja.

Ei tule yllätyksenä, että tällaisessa kirjassa sivutaan tietenkin myös sunnuntaita. Kuten tyypillistä, argumentit ovat perin tuttuja ja kovin heikkoja. Sankamo kuitenkin onnistuu yllättämään. Hän lainaa Justinos Marttyyriä ja esittää, että alkuseurakunta kokoontui sunnuntaisin: “Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhyeinen kokous…” Auringon päivä? Sankamo ei näe mitään ongelmaa siinä, että sunnuntaita kutsutaan auringon päiväksi. Sunnuntai oli pyhäpäivä pakanoilla, jolloin palvottiin aurinkoa. Tämä pakanallinen tapa levisi alkuseurakuntaan jo varhain, sitä laajemmalle mitä laajemmin kirkko erkani juutalaisuudesta. Tämä oli varmasti kirkon tarkoituskin, erottautua juutalaisista, ja mikä parempi keino, kuin sapatin sijaan pyhittää sunnuntai. Sankamo esittää ikään kun faktana, että kristittyjen tapa oli pyhittää sunnuntai jo apostolien aikana ja tarjoaa väitteensä tueksi peräti kahta jaetta, Apt. 20:7 ja 1. Kor. 16:2. Olen kirjoittanut näistä jakeista laajemmin tässä, kuten muistakin jakeista, joilla usein puolustetaan sunnuntain viettoa. Kommentoin vain lyhyesti, että Apt. 20:7 on ainut jae Raamatussa, jossa kerrotaan seurakunnan olleen koolla sunnuntaina. Voiko täten yhden jakeen perusteella väittää, että kyseessä olisi ollut vakiintunut tapa? Syykin kokoukselle kerrotaan tuossa samassa jakeessa, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavalin läksiäisistä. Missään kohtaa ei sanota, että oli kokoonnuttu jumalanpalvelukseen, että olisi levätty kaikesta työstä kyseisenä päivänä, että kyseistä päivää olisi mitenkään pyhitetty. Siinä sanotaan vain, että oli kokoonnuttu murtamaan leipää, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä alkuseurakunta mursi leipää kodeissa joka päivä (Apt. 2:46). 1. Kor. 16:2 taas kehottaa laittamaan rahaa syrjää alkukielen mukaan kukin tykönään, eli siis kotonaan, viikon ensimmäisenä päivänä. Mistään sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista tässä ei puhuta sanaakaan, tapa, joka vakiintui vasta paljon myöhemmin. Koska sapattina ei rahaa käsitelty, mikä parempi keino varmistaa keräys, kuin että jokainen viikon ensimmäisenä päivänä kotonaan laittaa rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiansa. Lopulta tämä sapattikysymys on varsin yksinkertainen, kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatinpäivä, eikä missään kohtaa Raamattua meille annetaan mitään lupaa rikkoa kymmentä käskyä, eikä missään kohtaa Raamattua kerrotaan yhdenkään seurakuntalaisen koskaan pyhittäneen sunnuntaita.

Lopuksi Sankamo käsittelee pitkään ehtoollista, paneutumatta kuitenkaan transsubstantiaatio-opin ja reaalipreesenssin eroihin tai Zwinglin ja Lutherin kädenvääntöön aiheesta. Hän pitää kiinni siitä, että ehtoollisaineet ovat todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Raamatun verensyöntikieltoa, josta kerrotaan sekä Vanhassa (3. Moos. 17:10-11) että Uudessa testamentissa (Apt. 15:28), hän kommentoi yllättävällä tavalla: “Todennäköisesti Jeesus käski meidän syödä hänen verensä juuri siksi, miksi Vanha testamentti kieltää israelilaisia syömästä eläimen verta.” Eli koska veressä on elävän olennon sielu, me saamme Kristuksen itsensä hänen verensä kautta. Mutta jos kerran Raamattu kieltää meitä selvästi syömästä mitään verta, on tämä minulle varma osoitus siitä, että ehtoollisaineet eivät voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Jeesus ei koskaan opettanut ketään rikkomaan ainuttakaan Tooran käskyä, eikä tämäkään asia voi olla poikkeus. Toki Jeesus sanoo, että “tämä on minun ruumiini”, mutta Jeesus sanoo myös, että hän on tosi viinipuu (Joh. 15:1). Eikä kukaan väitä, että Jeesus olisi kirjaimellisesti viinipuu. Katolisen ja luterilaisen kirkon oppi ehtoollisesta ajaa helposti ehtoollisaineiden palvontaan. Näin vaskikäärmeestä tulee Nehustan. Symbolia palvotaan itse objektin sijaan.

Ehtoollisaineiden palvontaa. Kuvassa monstranssi, esine, jossa kannetaan konsekroitua ehtoollisleipää, eli siis Kristuksen ruumista.

Kirjansa Sankamo päättää ytimekkäästi: “Kirjani yksi pääviesti on, ettei Jeesusta Kristusta voida erottaa hänen morsiamestaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. On pidemmän päälle mahdotonta rakentaa pysyvää suhdetta Hyvään paimeneen, jos ei suostu olemaan hänen laumassaan.” Aamen. Mutta onko tuo lauma pakanallinen katolinen kirkko, vai Yeshua Messiaan lammaslauma, Jumalan Israel?