Päivi Räsäsen synti ja häpeä

Rainbow Flag

Kuten koko Suomi tietää, Päivi Räsänen on tämän twiitin takia vaarassa joutua jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Vankeustuomioon uskoo aika harva. Joka tapauksessa suurin osa ihmisistä on ymmärtänyt aivan oikein, että tässä on erittäin vakavasta asiasta kyse. Moni epäilee, onko Suomessa enää sananvapautta, onko vapautta elää omaa uskoaan todeksi ja julkisesti julistaa omia uskonnollisista näkemyksiä? Voiko Raamatun siteeraaminen johtaa esitutkintaan? Näköjään voi. Ihmetystä on myös herättänyt, että tämän kuuluisan twiitin lisäksi myös Räsäsen vuonna 2004 Luther-säätiölle kirjoittama pamfletti on tutkinnassa. Mielenkiinnolla odotan, mikä tuossa kirjoituksessa on syyttäjän mielestä rikollista. Kenties se, että Räsänen julisti avioliiton olevan miehen ja naisen välinen liitto, jonka Jumala asetti jo luomisviikolla? Vai se, että Räsäsen mukaan homoseksuaalisuus on syntiä, luonnonvastaista, normaalista poikkeavaa, kenties jopa sairasta? Saako ihminen uskoa näitä asioita homoseksuaalisuudesta, vai onko kyse rikoksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, jos julkisesti julistaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä?

Varmasti ei tunnu homoseksuaaleista mukavalta, jos joku esittää heidän elämäntyylinsä olevan syntiä. Mutta eikö uskonnonvapaus tarkoita sitä, että saa pitää syntinä aivan mitä asioita haluaa? Loukkaako ihmisiä, jotka syövät äyriäisiä, Mooseksen lain ruokasäädökset (3. Moos. 11) niin paljon, että ruokasäädöksistä saarnamista on pidettävä rikollisena? Minä uskon, että hiuksia ei saa leikata ohimoilta, eikä parran reunaa turmella (3. Moos. 19:27). Monet ystäväni tietävät tämän minun vakaumukseni, enkä ole keneltäkään kuullut kertaakaan, että minun näkemykseni loukkaisivat heitä. He vain pohtivat, että onpas outo tyyppi, kun ei leikkaa hiuksiaan ohimoilta. Näin ei ilmeisesti ole homoseksuaalisuuden kanssa. Jos pidät homoseksuaalisuutta syntinä, se loukkaa homoseksuaaleja niin pahasti, että sitä on pidettävä rikollisena. Nostan hattua Sebastian Tynkkyselle, joka puolustaa Päivi Räsästä, vaikka onkin itse homoseksuaali. Kuten perussuomalaiset, kannatan ehdotonta uskonnon- ja sananvapautta tähän maahaan. Se tarkoittaa sitä, että ihminen saa uskoa aivan mitä tahansa, ilman että hän joutuu esitutkintaan ajatusrikoksista. Holokaustin kiistäjät saavat kiistää holokaustin, ilmastoskeptikot saavat kyseenalaistaa tieteellisen todistusaineiston ilmaston lämpenemisestä ja litteän maan teoreetikot saavat uskoa minun puolestani aivan vapaasti ja kenenkään häiritsemättä, että maapallo on litteä. Samoin kirkko saa aivan vapaasti itse päättää keitä se vihkii avioliittoon. Päivi Räsänen saa itse päättää, haluaako hän kuulua tähän kirkkoon vai ei. Itse kirkosta eronneena tuo asia ei enää suoranaisesti liikuta minua. Mutta surullisena seuraan kirkon tilaan nyt sivusta.

Olen sitä mieltä, että Päivi Räsänen on rohkeasti pitänyt esillä juutalaiskristillisiä arvoja. Siksi olen uskaltanut äänestää häntä, koska tiedän, että hän ei anna tuumaakaan periksi yleisen mielipiteen ollessa häntä vastaan. Päivi on aina toiminut viisaasti, rohkeasti ja johdonmukaisesti. Paitsi yhdessä seikassa, jonka tuon nyt esiin.

Lainaan tähän kaksi kappaletta tuosta Luther-säätiön julkaisemasta pamfletista.

Mooseksen laissa homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään selväsanaisesti (3. Moos. 18:22): “Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” Rangaistus oli ankara (3. Moos. 20:20): “Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa.”

Jeesus ei yhdessäkään puheessaan tehnyt tyhjäksi Vanhan testamentin lakia, ei myöskään homoseksuaalisuuden harjoittamisen osalta. Seksuaalikysymyksissä esimerkiksi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamisessa (Joh. 8) hän ei tehnyt tyhjäksi aviorikoslakia (“Mene, äläkä enää tee syntiä.”). Jeesus ei tehnyt tyhjäksi rangaistusta, koska hän itse kärsi ristillä myös naisen rangaistuksen (“En tuomitse minäkään.”). Jeesus tarjoaa siis pelastusta jokaiselle meistä, koska me kaikki olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan (“Se teistä, joka on synnitön…“). Jeesus ei poistanut lakia, vaan täytti lain (Matt. 5:17,18), oli synnitön ja kuoli syntiemme tähden.

Tässä Päivi uskaltaa rohkeasti lainata Vanhaa testamenttia, jossa selvästi kielletään homoseksin harjoittaminen. Rangaistus on kuolema. Päivi sanoo, aivan oikein, että Jeesus ei kumonnut lakia ja toistaa vielä, että Jeesus ei poistanut lakia. Laki täten on edelleen Päivi Räsäsen mielestä voimassa. Harva kristitty uskoo näin. 99.9% kristityistä uskoo, että Jeesus kumosi lain. Jeesus kuulemma nollasi ruokasäädökset ja kumosi sapatin. Itse olen täysin vakuuttunut Raamatun äärellä siitä, että Jeesus ei kumonnut ainuttakaan käskyä, ei ruokasäädöksiä, ei kymmentä käskyä, eikä varsinkaan sapattia.

Jos kerran Jeesus ei kumonnut lakia, miksi Päivi Räsänen syö sikaa ja äyriäisiä? Miksi hän käy sunnuntaina Kansanlähetyksen jumalanpalveluksessa ja pyhittää sapatin sijaan sunnuntain? Ateistit ovat näitä kysyneet jo vuosia, mutta kristityt eivät ole vaivautuneet vastaamaan tähän syytökseen arvollisella tavalla. Nyt myös juutalaiset ovat havahtuneet tähän seikkaan – miksi kristityt elävät kuin Mooseksen laki olisi kumottu, vaikka myöntävät, että Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia? Miksi kristityt esittävät, että ruokasäädökset on kumottu, sapatti on kumottu, hiukset saa leikata ohimolta, parran reunan saa turmella, ihoon saa ottaa tatuointeja ja peltoon saa kylvää kahdenlaista siementä? Mutta homoseksi, tämä käsky on tietenkin edelleen voimassa! Millä kriteereillä kristityt päättävät, mikä käsky on kumottu ja mikä ei ole kumottu? Jeesuksen omat sanat ovat täysin selvät, hän esittää suoraan, että hän ei tullut kumoamaan lakia (Mt. 5:17).

Tämä ei ole mikään mitätön pikkuseikka, vaan olemme todella tärkeän kysymyksen äärellä. Päivi Räsänen pitää homoseksuaalisia akteja Vanhan testamentin sanan nojalla syntinä, vaikka samaan aikaan uskoo, että noin joka toinen käsky Vanhasta testamentista on kumottu. Joten arvon Päivi Räsänen ja muut kristityt, haluaisitteko vihdoinkin kertoa ja vastata minulle, millä kriteereillä päätätte mikä käsky on kumottu ja mikä on edelleen voimassa? Selittäkää samalla kuka nämä käskyt kumosi, kun kerran Jeesus oman todistuksensa mukaan ei kumonnut lakia (Mt. 5:17). Tätä samaa asiaa olen kysellyt nyt viimeiset viisi vuotta kaikilta kirkon viisailta saamatta vastausta. Koska vastausta ei ole kuulunut, olen päättänyt kääntyä juutalaiseksi. Nyt kuva on täysin selvä – laista ei ole kumottu ainuttakaan piirtoa. Kristinuskon ongelma on se, että kukaan ei tiedä mikä käsky on voimassa ja mikä ei ole ja millä perusteella. Päivi Räsäsen koko argumentilta menee pohja, koska hän itse elää kuin laki olisi kumottu, vaikka kirjoittaa toista. Näin siis Päivi Räsänen puolustaa aivan oikeita asioita periaatteessa, mutta hänen argumenttinsa ei ole uskottava, koska hän sanoo yhtä mutta tekee toista. Jään odottamaan, mitä Päivi Räsänen tähän vastaa. Kirkon viisaat teologit saavat myös yrittää vastata tähän, olen kuullut monta selitystä, mutta en ainuttakaan, jossa olisi ollut hitustakaan järkeä. Valitettavasti.

Lopuksi on vielä se ikävä seikka, että Vanhassa testamentissahan homoseksistä langetettu tuomio on kuolema. Päivi Räsänen esittää, että Jeesus on kuolemanrangaistuksen kärsinyt meidän puolestamme. Näin Päivi voi kätevästi välttyä siltä syytökseltä, että hän kannattaisi kuolemantuomiota homoille. Mutta jos kerran laista Jeesuksen omien sanojen mukaan ei katoa pieninkään piirto, silloinhan myöskään kuolemanrangaistuksia ei ole kumottu. Aviorikoksesta tavattua naista (Joh. 8:1-11) Jeesus ei voinut tuomita kuolemaan, koska Mooseksen lain vaatimat vähintään kaksi todistajaa olivat kaikki paenneet Jeesuksen kirjoitettua hiekkaan. Näin Jeesus noudatti tässäkin tapauksessa Tooraa.

Ovatko täten Vanhan testamentin kuolemanrangaistukset edelleen voimassa? Kyllä ovat ja niitähän homoseksin harjoittamisen lisäksi määrättiin mm. murhasta ja sapatin rikkomisesta, joten homoseksuaalit eivät ole tässä kuolemaantuomittujen joukossa suinkaan yksin, vaan sapatin rikkomisen ansiosta lähes koko kristikunta on ansainnut kuolemantuomion. Entä me juutalaiset sitten, kivitämmekö me homoja? Me emme kivitä homoja, emmekä me teloita ketään mistään rikoksesta. Tooran selvääkin selvempi ohje on, että kuolemaan saa tuomita ainoastaan kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla (5. Moos. 17:6-7) ja ainoastaan mikäli syyllinen on ollut laillisen oikeuslaitoksen tutkittavana (4. Moos. 35:12). Meillä täten ei ole mitään oikeutta ottaa lakia omiin käsiimme ja verekseltään teloittaa yhtään ketään yhtään mistään rikoksesta, joka on myös Uuden testamentin sanoma:

“Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: “Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” — näin sanoo Herra.” (Room 12:9)

Silti meidän on pidettävä mielessä, että synnin palkka on kuolema, myös Uuden testamentin mukaan:

“jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” (Room. 1:32)

“Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman” (Hepr. 10:28)

Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, kyllä, homoseksi on syntiä. Kyllä, rangaistus on kuolema, kuten monesta muustakin rikoksesta. Mutta me emme teloita ketään, koska ainoastaan laillinen tuomioistuin saa tuomita kuolemaan. Olemme täten samassa tilanteessa kuin juutalaiset Jeesuksen aikaan, meillä ei ole lupa tappaa ketään (Joh. 18:31). Toivotaan, että en joudu nyt tämän kirjoituksen vuoksi linnaan. Jos joudun, kärsin rangaistuksen oikein mielelläni. Totuuden vuoksi ei pidä vaieta. Rukoillaan ja toivotaan, että oikeus ja kohtuus toteutuisi tässä maassa. Voimia ja siunausta Päivi Räsäselle ja kaikille, jotka eivät suostu vaikenemaan!

Raamatussa on pieni virhe

Jos olet kristitty, sinun tulee uskoa, että Jeesus oli Daavidin poika, Juudan heimosta, juutalaisten kuningas ja Israelin Messias. Jeesus ei voisi olla mitään näistä asioista, jos hän ei ollut juutalainen. Luemme Luukkaan evankeliumista, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Samoin hänet lunastettiin temppelissä. Jeesuksen vanhemmat kävivät poikansa kanssa kolme kertaa vuodessa Jerusalemissa, kuten Mooseksen laissa on säädetty. Kukaan tutkija ei kiistä, etteikö Jeesus ollut juutalainen. Juutalaisten kuninkaan ja Israelin Messiaan täytyi olla juutalainen. Jos tässä asiassa olisi ollut pienintäkään epäilystä, juutalaiset olisivat vuoren varmasti syyttäneet Jeesusta tästä asiasta ja esittäneet todisteensa – katso, sinä et ole juutalainen, sinä et voi olla Messias!

Jeesuksen juutalaisuus on fakta, joka kyllä tiedetään, mutta jota ei opeteta jostain syystä pyhäkoulussa. Kristitty kuulee siitä vasta myöhemmin. Tämä asia kerrotaan kristityille mielenkiintoisena anekdoottina. “Jeesus oli juutalainen, satuitko tietämään?” Mikä todistaa, että Jeesus oli juutalainen? Kuten jo osoitin, se fakta, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, todistaa kiistatta, että Jeesus oli juutalainen. Mutta jos haluamme osoittaa, että Jeesus oli Daavidin poika Juudan heimosta, tarvitsemme enemmän todisteita. Messiaan täytyy olla Daavidin poika (1. Kun. 9:5), eikä hän voi olla mistään muusta heimoista kuin Juudan heimosta (1. Moos. 49:10).

“Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:32‭-‬33)

Uudessa testamentissa kerrotaan lukuisia kertoja, kuinka väkijoukot kutsuivat Jeesusta Daavidin pojaksi (Mt. 9:27; 12:23; 15:22; 20:30; Mk. 10:47; 12:35; Lk. 18:38). Jos Jeesuksen sukuluettelossa olisi ollut jotakin epäilyttävää, fariseukset ja muut Jeesuksen vastustajat olisivat varmuudella tuoneet tämän asian esille. Juutalaisille sukujuuret olivat ja ovat todella tärkeitä. On varmaa, että Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa hänen sukutaustaansa tutkittiin. Ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että tämä todella oli Daavidin poika. Fariseukset ja kirjanoppineet, jotka eivät olleet vakuuttuneet Jeesuksen messiaanisuudesta, eivät kertaakaan huomauttaneet Jeesuksen sukujuurista. Voimme päätellä, että kansalle Jeesuksen aikaan oli täysin selvää, että tämä todella oli Daavidin poika.

Uusi testamentti, kristittyjen pyhä kirja, alkaa Jeesuksen sukuluettelolla. Matteus 1:1 alkaa vakuuttavasti “Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, sukuluettelo.” Tässä Matteus kutsuu Jeesusta Kristukseksi, eli Messiaaksi, Daavidin pojaksi ja Aabrahamin pojaksi. Jos luemme koko sukuluettelon loppuun asti, huomaamme, että tässä annetaan Joosefin sukupuu. Tässä kohtaa on ongelma, jonka juutalaiset ovat huomanneet jo 2000 vuotta sitten. Toki tämä sukuluettelo osoittaa, että Joosef oli Daavidin poika, mutta Joosefhan ei ollut Jeesuksen fyysinen isä, sillä Maria sikisi Pyhästä Hengestä. Miten se siis todistaa, että Jeesus oli Daavidin poika? Onneksi meillä on myös Luukkaan antama sukuluettelo. Valitettavasti sekin kertoo meille Joosefin sukupuun. Jos kristityt vaivautuisivat lukemaan nämä sukuluettelot, he huomaisivat, että molemmat evankeliumit antavat Joosefille kaksi täysin eri sukupuuta. Matteuksen mukaan Joosefin isä oli Jaakob, kun taas Luukkaan mukaan Eeli. Kumpi näistä täten oli Joosefin isä? Miten on mahdollista, että Raamatussa annetaan Joosefille kaksi aivan eri sukuluetteloa? Huomaamme täten kaksi vakavaa ongelmaa, Joosefin sukupuu ei suoraan kerro meille Jeesuksen messiaanisuudesta ja Matteuksen ja Luukkaan kaksi eri sukupuuta ovat ristiriidassa keskenään. Tämä on vakava ongelma, jonka juutalaiset ovat esittäneet jo 2000 vuotta sitten, mutta johon kirkon viisailla teologeilla ei vieläkään ole vastausta. Hävetkää, te kirkon viisaat oppineet!

Lisäksi huomaamme, jos laskemme Matteuksen sukuluettelosta suvut tarkkaan, että Aabrahamista Daavidiin on neljätoista sukupolvea, kuten Matteus sanoo, Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen on neljätoista sukupolvea, mutta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen saamme vain kolmetoista sukupolvea, kun Matteus väittää niitäkin olevan neljätoista. Melkoinen sotku ja soppa täten yhdestä sukuluettelosta! Tämä kristittyjen pyhä kirja, Uusi testamentti, ei juutalaisen lukijan näkökulmasta ala ollenkaan vakuuttavasti.

Ovatko nämä ristiriidat ja ongelmat sovitettavissa? Kyllä ovat, mutta vastaus ei tule miellyttämään konservatiivisia fundamentalisti kristittyjä, jotka pitävät Raamattuaan erehtymättömänä Jumalan sanana. Vastaus tähän juutalaisten esittämään kysymykseen nimittäin vaatii, että me myönnämme, että näissä pyhissä kirjoituksissa on virhe. Virhe ei ole suuri, vain yksi sana, mutta se on silti vakava virhe tekstissä, joka kristittyjen mukaan on erehtymätön. Esitän seuraavaksi ratkaisun mysteeriin, joka on kirkkoa vaivannut viimeiset lähes 2000 vuotta.

Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun jae 16 sanoo “ja Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies.” Virhe on tässä kohtaa. Tämä Joosef ei ollut Marian mies, vaan isä. Marialla täten oli elämässään kaksi Joosefia, sekä Marian isä, että mies, olivat nimeltään Joosef. Täten on hyväntahtoinen ortodoksi kirjuri päättänyt hieman parannella Jumalan sanaa ja korjata tekstistä sanan, joka selvästi oli virhe – eihän Joosef ollut Marian isä, vaan mies! Juutalaiset osasivat kopioida pyhiä kirjoituksia, pakanakristityt eivät osanneet. Juutalaiset tiesivät, että pyhien tekstien joka ikinen pilkku ja piirto tuli kopioida sellaisenaan, yrittämättä parantaa tekstiä millään tavoin. Jos tekstissä oli selvä virhe, se tuli silti kopioida kirjaimellisesti. Jos sanasta puuttui pienikin piirto, se tuli kopioida sellaisenaan. Kristityillä ei tätä traditiota ollut, vaan he luulivat, että pyhiä tekstejä kopioidessa selvän virheen sai korjata. Niinpä tämä “virhe” korjattiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja täten joka ikisessä kreikankielisessä käsikirjoituksessa lukee, että Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Ratkaiseeko tämä sukuluetteloiden ristiriidan? Kyllä ratkaisee. Nyt huomaamme, että Matteus kertoo meille Marian sukupuun, Luukas Joosefin. Jeesuksen molemmat vanhemmat täten olivat kuningas Daavidin jälkeläisiä. Täten Jeesus voi olla Israelin Messias. Nyt sukupolvia Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen on neljätoista, kuten Matteus esittää. Kaikki ongelmat ratkeavat varsin pienellä korjauksella alkutekstiin.

Mutta onko tämä totta? Tämä saattaa olla nerokas ratkaisu, mutta mistä tiedämme, että se on totta? No jos sinä haluat pitää kiinni siitä, että Uusi testamentti on erehtymätöntä Jumalan sanaa, silloin joudut pitämään kiinni siitä, että Joosefilla oli kaksi isää, Eeli ja Jaakob. Jos myönnämme, että pyhissä kirjoituksissa saattaa olla pienen pieni virhe, silloin saamme nukuttua yömme rauhassa. Mutta olimme tästä asiasta mitä mieltä tahansa, on noloa myöntää juutalaisille, että meidän pyhissä kirjoituksissamme on virhe. Ja niissä on virhe, joko sukuluettelot ovat ristiriidassa, tai sitten kirjuri on aikaisessa vaiheessa tehnyt virheen kopioidessaan näitä tekstejä. Niin tai näin, olemme kusessa. Juutalaiset eivät ole innoissaan tästä pyhästä kirjasta. Voimme ainoastaan myöntää, että juutalaiset osasivat kopioida pyhiä kirjoituksia, kristityt eivät osanneet. Vakuuttaako tämä minun selitys juutalaisia? Aika näyttää, mutta meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tosiasiat.

Mihin tarvitsemme dogmaattista teologiaa?

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta anasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mk. 10:17-22)

Eräs katolilainen teologi kyseli minulta miksi meillä messiaanisilla ei ole omaa teologiaa. Miksi me Jeesukseen uskovat wannabe juutalaiset emme ole kirjoittaneet kahtatuhatta teosta messiaanista dogmaattista teologiaa? Vastaan tässä kirjoituksessa tähän kysymykseen. Yksi syy on se, että minä esimerkiksi en ole teologi, vaan tuotantotyöntekijä. En puhu samaa kieltä, en ymmärrä teologien saivartelusta ja jargonista sanaakaan. Suurin osa meistä on kouluja käymättömiä duunareita. Niinhän Jeesuksen opetuslapsetkin ja apostolit Paavalia lukuunottamatta olivat yksinkertaisia kalastajia Galileasta. Mutta myös Paavalia tarvitaan. Siksi olenkin rukoillut, että voisimme saada joukkoomme jonkun teologin, joka voisi nämä selkokieliset kirjoitukset kääntää kaanaan kielelle, teologien ymmärtämälle jargonille. Ei meitä varten, vaan teologeja varten.

Katsokaamme aluksi Athanasiuksen uskontunnustusta, joka on peräisin 400-luvulta, jota onneksi, Luojan kiitos, ei lueta kirkoissa:

“Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”

Toisin sanoen, jos et allekirjoita tätä uskontunnustusta, palat ikuisessa helvetin tulessa.

Athanasiuksen uskontunnustus jatkuu:

“Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala… näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus… Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin… Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Sinun tulee siis allekirjoittaa jokainen näistä dogmeista, tai joudut iankaikkiseen kadotukseen. Usko kristittyjen mielestä pelastaa. Siksi on tärkeää, että uskot oikein. Sinun on pelastuaksesi allekirjoitettava jokainen näistä dogmeista ja uskottava niin kuin kirkko opettaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Allekirjoitan apostolisen uskontunnustuksen täysin. Nikean uskontunnustuksesta allekirjoitan suurimman osan. Athanasiuksen sepustuksia kolminaisuudesta en allekirjoita, mutta se ei nyt ole minun viestini. Ihminen saa minun puolestani ajatella kolminaisuudesta mitä haluaa. Minun pointtini on tämä – oikeaoppinen uskoko pelastaa? Niinhän Athanasiuksen uskontunnustuksessa selvästi sanotaan. Jos haluat pelastua, sinun on allekirjoitettava nämä dogmit ja uskottava kolminaisuudesta ja Jeesuksen ihmisyydestä tismalleen niin kuin tässä tunnustuksessa sanotaan. Tätä oppia minä vastustan. Minun on mahdoton uskoa, että oikeaoppinen usko pelastaa. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesuksen mukaan ne pelastuvat, jotka ovat käyneet katsomassa sairaita, vaatettaneet köyhiä, ruokkineet nälkäisiä, käyneet katsomassa vankeja ja juottaneet janoisia (Mt. 25:34-36). Tässä ei sanota, että ne pelastuvat, jotka ovat allekirjoittaneet Athanasiuksen uskontunnustuksen kaikki dogmit! Jeesus ei sano, että hyvin tehty sinä uskollinen palvelija (Mt. 25:23), olet uskonut tismalleen oikein, oikeaoppinen ja puhdas uskosi on sinut pelastanut! Olet oikein ymmärtänyt kolminaisuuden salaisuuden, mene rauhassa, uskosi pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on sinut pelastanut!

Juutalainen ajattelu poikkeaa kristillisestä ajattelusta melkoisesti. Kristillinen usko pohjautuu kreikkalaiseen filosofiaan ja pakanalliseen ajatteluun. Niinpä kirkko on keksinyt, että puhdas ja oikeaoppinen usko pelastaa. Jos uskot harhaoppeja, et voi pelastua. Juutalaiset eivät ajattele tällä tavalla. Kuten luimme Markuksen evankeliumista, juutalainen mies kysyi Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Jeesus vastaa, että käskyt tulee pitää ja luettelee muutaman käskyn kymmenestä käskystä. Tässä on selvää, vaikka Jeesus ei kaikkia käskyjä luettelekaan, että kaikkia kymmentä käskyä tulee noudattaa. Juutalaisessa retoriikassa riittää, että lainataan vain yhtä tai kahta jaetta ja kuulija, joka tuntee koko Tooran, ymmärtää mihin jaekokonaisuuteen viitataan. Tältä kyselijältä puuttui kuitenkin jotain. Hän oli noudattanut kymmentä käskyä, niin kuin juutalaisen tulee noudattaa. Mutta hän oli rikas, eikä ollut noudattanut Tooran käskyä köyhien auttamisesta (5. Moos. 15:7,8). Niinpä hän lähti pois murheellisena, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Tästä tapauksesta näemme, että juutalaiset eivät kysele, mitä minun on uskottava. Juutalaiset kysyvät, mitä minun on tehtävä. Tässä on kreikkalaisen ja juutalaisen ajattelun välillä suuri kuilu.

Mitä minun siis on tehtävä, jotta pelastuisin? No Raamattuhan sanoo, että sinun on uskottava Jeesukseen. Tämä on totta.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room. 10:9-10, 13-14)

Tämä on Jumalan sana. Usko Jeesukseen pelastaa. Suun tunnustus pelastaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka voi pelastua, jos ei tiedä mihin uskoo? Kristityt päättelevät, että koska usko pelastaa, meidän täytyy tarkkaan määritellä, mihin me uskomme. Ja tämä usko tulee tunnustaa ääneen sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Niinpä kirkko on rustaillut apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset, jotta me tietäisimme, mihin uskomme, jotta voisimme pelastua. Itse luen toisin. Luen, että usko siihen, että Jeesus on Messias, meidän pääsiäislampaamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi pääsiäisenä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä, riittää pelastukseen. Minun ei tarvitse ymmärtää kolminaisuuden salaisuutta, jotta pelastuisin. Minä en pelastuakseni tarvitse dogmaattista teologiaa, en tarvitse Athanasiuksen uskontunnustusta enkä katolisen, enkä luterilaisen kirkon teologisia saivarteluja. Minä kysyn, kuten juutalainen mies Jeesukselta, mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? Ja Raamatun vastaus on täysin yksiselitteinen – seurata Jeesusta (Joh. 21:22). Paavali sanoo, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän on Jeesuksen seuraaja (1. Kor. 11:1).

Miten Jeesusta siis tulee seurata? Monella kristityllä on ranneke, jossa lukee WWJD, What Would Jesus Do? Tämä omasta päästä keksitty perinnäissääntö on kaunis ajatus. Me mietimme elämämme haasteiden edessä, mitä Jeesus tekisi. Tämä periaate on aivan oikein. Itse en käytä ranneketta, koska minulla on tätä tarkoitusta varten tupsut (4. Moos. 15:38). Näen tupsut ja muistan Tooran käskyt. Seuraan Jeesusta, joka noudatti Tooraa ja opetti Tooraa. Jos haluan seurata Jeesusta, noudatan Tooran käskyjä. Se on niin yksinkertaista. Jotta kukaan ei ylpistyisi, Raamattu sanoo noin miljoona kertaa, että me emme pelastu omien tekojemme kautta, vaan yksin Messiaan armosta (Ef. 2:8,9). Tämä on Jumalan sana. Jos emme pelastu tekojen kautta, miksi noudattaisimme käskyjä? Paavali tiesi, että ihmiset esittäisivät tämän kysymyksen. Siksi Paavali teroittaa ja tekee kristallin kirkkaaksi, että me emme saa uudessa liitossa armon alla tehdä syntiä (Room. 6:15). Koska Raamatun mukaan synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4), tarkoittaa tämä asia yksinkertaisesti sitä, että meidän on noudatettava lakia, joka ei ole raskas taakka (5. Moos. 30:14, 1. Joh. 5:3). Emme täten noudata lakia, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Syntiselle naiselle Jeesus sanoi, että mene, äläkä enää tee syntiä (Joh. 8:11).

Tässä siis huomaamme suuren eron kreikkalaisen, kirkollisen filosofian ja juutalaisen ajattelun välillä. Juutalaisia ei kiinnosta usko, dogmit ja opinkappaleet. Toki juutalaisilla on teologiaa ja he ovat osittain pohtineet samoja kysymyksiä kuin kirkon teologit, mutta suurimman osan ajastaan juutalaiset rabbit ovat uhranneet käskyjen tutkimiseen. Juutalaisia kiinnostaa enemmän mitä me teemme, kuin se, mitä me uskomme. Niinpä voit lukea esim. Shulcahn Aruchista miljoonia ja miljoonia perinnäissääntöjä, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti auttaa juutalaista noudattamaan Tooran käskyjä. Mutta emmekö me ole lain alla, jos noudatamme käskyjä? Emmekö ole langenneet pois armosta, jos noudatamme näitä juutalaisia tapoja, Tooran käskyjä? Emmekö me ole hirvittävässä lain orjuudessa, jos noudatamme Tooraa? Emme ole. Raamattu puhuu lain taakasta tasan nolla sanaa. Raamattu puhuu lain orjuudesta tasan nolla jaetta. Kuten jo yllä lainasin, Toora sanoo, että tämä käsky ei ole liian vaikea täyttää, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Uudessa testamentissa Johannes sanoo, että Jumalan laki ei ole raskas taakka (1. Joh. 5:3). Joten Raamatun selvä todistus on, että Toora, eli Mooseksen laki, ei ole raskas taakka. Miksi kristityt eivät juuri muusta saarnaakaan, kuin lain orjuudesta? Miksi kristityt varoittavat meitä Tooran käskyjen noudattamisesta?

Paavali kertoo meille miksi. Koska kirkko on lähes 2000 vuotta vaeltanut laittomuuden orjuudessa. Laittomuuden salaisuus, josta Paavali kirjoittaa (2. Tess. 2:3-12), on vaikuttanut kirkossa jo lähes 2000 vuotta. Tämä turmiollinen harhaoppi – Toora on raskas taakka! – sai alkunsa jo hyvin varhain, viimeistään siinä vaiheessa, kun juutalaiset karkotettiin ulos kirkosta, Messiaan ruumiista. Siksi kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Tämä oppi on vaikuttanut lähes 2000 vuotta hyvin vahvana kirkossa. Samaa valhetta on toistettu Saatanan vaikutuksesta kaikella valheen voimalla. Siksi ei ole mikään ihme, että kristityt uskovat, että Mooseksen laki on raskas taakka. Me juutalaiset tiedämme, että tämä on valhetta. Me noudatamme Tooraa ja huomaamme itse omassa elämässämme, että tämä laki ei ole liian vaikea, se ei ole liian kaukana ja me voimme sen täyttää (5. Moos. 30:11-14). Psalmissa 119 psalmista ylistää Jumalan pyhää lakia, Tooraa, eli Mooseksen lakia 176 jakeen verran. Katso tästä, mitä Psalmit sanovat Tooran käskyistä. Jos psalmi 119 on mielestäsi liian pitkä, psalmissa 19 kuningas Daavid tiivistää samat ajatukset vain muutamaan jakeeseen. Daavidin mukaan Toora on täydellinen. Paavalin mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Kristityt ovat 2000 vuotta valehdelleet meille Toorasta. Tutki itse Raamattua ja katso, mitä Raamattu itse sanoo meille Mooseksen laista. Mooseksen laissa sanotaan noin miljoona kertaa, että tämä on ikuinen säädös. Toorassa sanotaan noin miljoona kertaa, että noudattakaa kaikkia näitä käskyjä. Kristittyjen Raamatun viimeinen kirja, Malakia, muistuttaa kristittyjä viimeisellä sivulla ennen Uutta testamenttia:

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. (Mal. 4:4)

Mitä tapahtuu, kun kristitty kääntää sivua? Hän ajattelee, että nyt olemme kääntäneet sivun Vanhasta testamentista Uuteen testamenttiin, nyt Mooseksen lain käskyt eivät enää koske meitä! Näin kristityt uskovat, koska näin heitä on pyhäkoulusta asti opetettu. Tähän asiaan ei tule muutosta, ennen kuin Pyhä Henki poistaa peitteen kristittyjen silmiltä. Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Mt. 5:17-19)

Nämä jakeet ovat peitossa kristityiltä. Heillä on peite silmillä, siksi he väittävät, että Mooseksen laki on kumottu, Mooseksen laki on raskas taakka, Mooseksen laki ei koske meitä kristittyjä. Kaikki saatanallisia, raamatunvastaisia valheita.

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. (Ps. 19:8-12)

Olemme osoittaneet täten, että juutalaiset eivät usko pelastuvansa uskomalla dogmeja ja oppeja. Juutalaiset tekevät, he eivät usko. Toki Raamattu sanoo, että usko Jeesukseen pelastaa, mutta me juutalaiset ajattelemme, että Jeesukseen uskominen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Jeesuksen seuraaminen taas tarkoittaa Tooran käskyjen noudattamista. Tooran käskyjä noudatamme Jeesuksen opetuksen ja tulkinnan valossa. Täten sapattina saa kantaa vuodetta, tehdä tahnan, pelastaa, parantaa, tehdä hyvää ja hätätilanteessa nostaa pojan tai härän kaivosta. Jos seuraamme Jeesuksen opetusta, ymmärrämme, että käsien rituaalinen peseminen on turhaa. Voit lukea lisää perinnäissäännöistä tästä. Kun me juutalaiset luemme Uutta testamenttia, me huomaamme, että Jeesus ei kumonnut ainuttakaan Tooran käskyä. Hän ei kumonnut ruokasäädöksiä eikä hän häpäissyt sapattia. Jeesus on lihaksi tullut Toora (Joh. 1:1). Jos seuraamme Jeesusta, noudatamme Tooraa. Se on niin yksinkertaista. Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, korostan, että me pelastumme yksin armosta. Toistan, me emme noudata Tooraa, jotta pelastuisimme, vaan koska meidät on pelastettu. Pelastukseen me emme tarvitse Augustinusta, kirkkoisiä, Athanasiusta, Lutheria tai Calvinia. Dogmaattinen teologia ei meitä pelasta. Emme tarvitse teologien saivartelua ja jargonia. Me seuraamme Jeesusta ja se riittää meille. Aamen.

Ihanat pahat perinnäissäännöt

Ultra-orthodox jews washing their hands at the Western Wall in Jerusalem
Käsien pesua juutalaiseen tapaan. Huomaa kuinka iloisia he ovat!

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: “Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.”
(Mt. 15:1-9)

Kristityillä on sellainen käsitys, että juutalaiset Jeesuksen aikaan olivat rasittaneet itseään fariseusten perinnäissäännöillä, jotka olivat kamalia, hirvittäviä ja pahoja. Niiden tarkoitus oli rakentaa aita Tooran käskyjen ympärille, mutta fariseukset olivat saaneet aikaan vain valtavan lakiviidakon, jossa kukaan ei nähnyt enää vaeltaa. Perinnäissäännöillä, kuten käsien pesulla, juutalaiset kuulemma kumosivat Jumalan käskyt. Kun luemme tarkkaan tämän evankeliumitekstin, huomaamme, että käsien pesu ei ollut se traditio, josta Jeesus fariseuksia moitti. Paljon pahempi perinnäissääntö oli korban-käytäntö, jonka mukaan juutalaisen ei tarvinnut huolehtia vanhemmistaan, jos lahjoitti rahansa temppelille. Tätä perinnäissääntöä Jeesus vastusti, ja tällä perinnäissäännöllä Jeesuksen mukaan fariseukset kumosivat Jumalan käskyn. Jeesus ei sano, että ne palavat ikuisesti helvetin tulessa, jotka pesevät kätensä ennen ateriointia. Tuntemistani kristityistä joka ikinen nykyään pesee kätensä ennen ateriointia, joten miksi kristityt saavat noudattaa tätä traditiota, mutta juutalaiset eivät saa? Tämän perinnäissäännön ansiosta juutalaiset pimeällä keskiajalla eivät sairastuneet ruttoon. Joten traditio voi olla myös hyvä asia, vaikka se ei olisikaan Jumalan käsky.

Toki Jeesus opettaa tässä selvästi, että käsien peseminen rituaalisesti on turhaa. Se ei vaikuta henkilön saastaisuuteen sitten yhtään, koska epäpuhtain käsin syöminen Jeesuksen mukaan ei saastuta ihmistä. Tämä oli Jeesuksen opetuksen pointti, niin tässä, kuin Markuksen rinnakkaisevakeliuminkin kohdassa (Mk. 7). Konteksti oli pesemättömin käsin syöminen ja perinnäissääntöjen noudattaminen, Tooran käskyjen noudattamisesta tässä ei puhuttu, eikä Jeesus tässä kumonnut ruokasäädöksiä.

Mutta kun Jeesus ei noudattanut perinnäissääntöjä! Jos ollaan tarkkoja, Jeesus ei noudattanut joitakin perinnäissääntöjä. Hänellä oli perinnäissäännöistä eri näkemys kuin fariseuksilla, joka aiheutti kitkaa heidän välilleen. Kuten esitin, käsien pesua Jeesus piti turhana. Korban-säädöstä Jeesus piti vakavana asiana, koska sillä kumottiin Tooran käsky. Sapattisäädöksiä Jeesus noudatti liberaalimmin kuin fariseukset. Jeesuksen esimerkin mukaan sapattina sai katkoa tähkäpäitä, tehdä tahnan, parantaa, kantaa vuodetta ja nostaa härän tai pojan kaivosta. Näitä asioita Toora ei kiellä, mutta ne olivat vastoin fariseusten traditiota. Oli siis joitakin perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä, fariseusten omasta päästään keksimiä säädöksiä, joita Jeesus vastusti. Toorassa käsketään sitomaan nämä sanat otsalle ja käsivarteen (5. Moos. 6:8). Tämä on Tooran käsky. Raamatunlausekoteloiden koosta tai muodosta ei Toora puhu yhtään mitään. Samoin vaatteen kulmiin sidottavien tupsujen koosta Toora ei mainitse sanaakaan (4. Moos. 15:38). Niinpä Jeesuksen aikana fariseukset kilpailivat sillä, kenellä oli suurimmat tupsut ja mahtavimmat raamatunlausekotelot. Se on varmasti ollut melkoinen näky! Tiedoksi jokaiselle, että nämä epäkohdat on rabbiinisessa juutalaisuudessa tänään korjattu. Tefilin ja tzitzit ovat standardikokoa. Kukaan ei tee niistä suuria. Korban-uhria ei enää ole. Mutta juutalaiset edelleen pesevät kätensä ja rukoilevat: “Siunattu olet sinä Herra, meidän jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän pestä kädet.” Mutta kuinka vakavasta asiasta on kyse? Minun puolestani juutalaiset saavat maailman tappiin asti rauhassa pestä käsiään kenenkään kristityn heitä häiritsemättä.

Sanoin, että Toorassa käsketään sitomaan raamatunlausekotelo otsalle. Jos olemme tarkkoja, siinä sanotaan, että nuo sanat on sijoitettava silmien väliin. (5. Moos. 6:8) Kristitty, joka lukee Raamattua sola scriptura periaatteen mukaan, tietysti sitoo raamatunlausekotelon kirjaimellisesti silmien väliin. Onkin mielenkiintoista, että vaikka alkukielessä puhutaan selvästi silmistä, on tämä jae kuitenkin käännetty otsaksi sekä uudessa että vanhassa käännöksessä. Raamatunkääntäjämme täten ovat jostain syystä seuranneet juutalaista traditiota. Juutalaiset tietävät traditionsa ansiosta, että tässä tarkoitetaan linjaa silmien välissä, raamatunlausekotelo tulee siis sijoittaa keskelle päätä, mutta ei kirjaimellisesti silmien väliin, vaan hieman ylemmäs, hiusrajan tuntumaan otsalle. Moni erikoinen Tooran käsky saa täysin selväjärkisen selityksen tradition kautta luettuna. Juutalaiset eivät ole näitä traditioita kaikkia säveltäneet omasta päästään. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Samoin käsky “älä keitä vohlaa emänsä maidossa” (2. Moos. 34:26) kuulostaa erikoiselta, mutta juutalaisten tradition valaisee tätäkin käskyä – maitotuotteet eivät saa olla missään kosketuksessa lihatuotteiden kanssa. Miksi kristityt kuvittelevat, että rabbit olisivat omasta päästään keksineet näin erikoisen tulkinnan tästä jakeesta, vain hankaloittaakseen omaa elämäänsä? Moni kristitty luulee ymmärtävänsä Raamattua paremmin kuin juutalaiset. Toki te voitte lukea Raamattuanne kirjaimellisesti. Me juutalaiset luemme Tooraa tradition kautta, mikä on täysin raamatullista ja oikein.

Katolilaiset tekevät suuren numeron omasta traditiostaan. He esittävät osittain täysin asiallistakin kritiikkiä sola scriptura periaatetta kohtaan. Tähän kritiikkiin luterilaiset eivät ole arvollisella tavalla vastanneet. Katolisen kirkon traditio on kuulemma 2000 vuotta vanha. Kuten olen kirjoittanut Juho Sankamon Alkukirkon salaisuus kirjan arviossani, alkuseurakunta ei ollut yhtä kuin katolinen kirkko. Katolinen kirkko syntyi vasta paljon myöhemmin. Oli apostolista sukksessiota tai ei, katolisen kirkon traditio ei ole välittynyt apostoleilta kirkolle samaan tapaan kuin suullinen perimätieto Moosekselta fariseuksille. Tämän näemme jo siitä yksinkertaisesta syystä, että katolisen kirkon traditio opettaa rikkomaan kymmentä käskyä. Täten se ei voi olla apostolista traditiota. Sympatiseeraan kuitenkin tässä asiassa katolilaisia. Heillä on hyvin vanha traditio. Lähes 2000 vuotta. Traditio on tärkeä ja me tarvitsemme traditiota. Meillä juutalaisilla on noin 4000 vuotta vanha traditio. Kumpaa traditiota on loogisempaa seurata?

Kristityt usein moittivat meitä juutalaisia ja kysyvät, miksi teillä on noita perinnäissääntöjä. Kristityilläkö ei ole perinnäissääntöjä? Miksi kristityt paastoavat 40 päivää ennen pääsiäistä? Missä niin on määrätty Raamatussa? Koko kirkkovuosi ja jumalanpalveluksen liturgia perustuvat perinnäissääntöihin. Joulunvietto on yhtä perinnäissääntöjen ja ihmiskäskyjen juhlaa, on joulukuusi, joulukoristeita, jouluvaloja, joulukalenteria, joulupuuroa, joulukinkkua ja joulusaunaa, joulutontuista ja joulupukista puhumattakaan. Joten miksi kristityillä saa olla perinnäissääntöjä, mutta juutalaisilla ei?

Kuten huomasimme Matteuksen evankeliumitekstistä, perinnäissääntö, jolla kumottiin Tooran käsky, oli erittäin vakava asia Jeesuksen mielestä. Tänään kristityt sunnuntaikäskyllään, joka on perinnäissääntö ja ihmiskäsky, kumoavat Tooran harvinaisen selvän käskyn. Noudattaessaan ihmiskäskyä ja pyhittäessään sunnuntain kristityt rikkovat kymmentä käskyä. Tämä jos mikä on vakava asia. Käsien pesu on aika pieni rike tämän rinnalla.

Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Jeesus itse asiassa noudatti joitakin fariseusten perinnäissääntöjä. Jeesus meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan (Lk. 4:16). Toorassa käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Se on lepopäivä. Lepäämisen lisäksi Raamatussa käsketään sapattina pitämään pyhä kokous. Mutta synagoogalaitoksesta Toora ei puhu sanaakaan. Koko synagooga perustuu täten perinnäissääntöön, jota Jeesus noudatti. Samoin Jeesus ennen ateriaa siunasi leivän ja viinin. Tällaisesta ei ole mitään käskyä Toorassa, kyse oli fariseusten hyvin vanhasta perinnäissäännöstä, jota Jeesus noudatti ja itse asiassa opetti meitäkin noudattamaan asettaessaan ehtoollisen. Juutalaiset ovat muutaman tuhat vuotta siunanneet leivän ja viinin samoilla sanoilla, joilla myös Melkisedek siunasi leivän ja viinin tullessaan Aabrahamia vastaan (1. Moos. 14:18). Nämä ruokoukset kuuluvat “Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat meille leivän maasta. Siunattu olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka luot viinipuun hedelmän.” Tämä rukous on täten hyvin vanha ja on erittäin todennäköistä, että Jeesus siunasi leivän ja viinin juuri näillä sanoilla. Kirkoissammehan ehtoollisella itse asiassa ei leipää ja viiniä siunata millään sanoilla, todetaan vain, että Jeesus siunasi leivän ja viinin.

Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä. Jesajan mukaan sapatinpäivä on suuri ilopäivä (Jes. 58:13,14). Mutta Toorassa ei ole mitään ohjeita sapatin pyhittämiseen. Sapattiateria ja sapattikynttilöiden sytyttäminen ovat molemmat perinnäissääntöjä, mutta minä en sitten kerta kaikkiaan näe, mitä pahaa tässä traditiossa olisi. Minun mielestäni sapatin pyhittäminen juhlallisella aterialla kynttilöineen on täysin oikein, olkoonkin, että kyse on traditiosta. Kuinka usein kristityt sytyttelevät kynttilöitä? Ainakin jouluna useammassa kodissa loistaa joulukynttelikkö, enkä minä muista Raamatustani lukeneeni sellaisesta sanaakaan. Joten huomaamme, että sekä kristityillä että juutalaisilla on perinnäissääntöjä, ihmiskäskyjä ja traditioita. Heittäkäämme siis romukoppaan sellainen ajattelu, että uskovan ei tule olla yhdenkään perinnäissäännön tai tradition kanssa missään tekemisissä.

Näemme siis, että kaikki traditiot eivät ole pahasta. Voimme omatunto puhtaana aivan hyvin viettää joitakin traditioita. Herran pyhien juhlien pyhittäminen (3. Moos. 23) ilman mitään traditiota olisi hyvin köyhää. Miksi emme seuraisi pääsiäisenä juutalaisten ikivanhaa seder-järjestystä? Miksi siis emme seuraisi näissä asioissa juutalaisten traditiota? Sen toki myönnän, että on hyvä pitää mielessä, mikä on Tooran käsky ja mikä ihmiskäsky ja erottaa nämä toisistaan. Mutta sellaista kristittyjen keskuudessa yleistä ajattelua minä vierastan, että kaikki perinnäissäännöt ovat isästä perkeleestä. Pitäkäämme vain mielessä, että traditio ei saa koskaan kumota Tooran käskyä.

Nyt luen juutalaista lakia, perinnäissääntöjä, en suoraan Talmudista, koska siitä en ymmärtäisi sanaakaan, vaan teoksesta nimeltä Shulchan Aruch. Siinä on rautalangasta väännetty, mitä käskyjä juutalaisen tulee noudattaa. Kaikki on säädetty, alkaen siitä, kuinka aamulla tulee herätä. Siellä kerrotaan kumpi kenkä tulee sitoa ensin ja kummalla kädellä tulee pyyhkiä takapuoli. Siellä on kerrottu mitä rukoilla, mitä siunata, millä sanoilla ja miten. Kaikki on tarkoin säädetty. Juutalaiselle, joka on kasvanut pienestä asti juutalaisessa kodissa, näissä traditioissa ei ole mitään vaikeaa. Kaikessa on tarkoituksena erottaa saastainen pyhästä. Jokaisella käskyllä on jokin merkitys ja suurempi tarkoitus. Meidän silmissämme nämä käskyt saattavat näyttää oudoilta ja täysin hassuilta tai jopa mielipuolisilta, mutta itse näen niissä paljon viisautta. Soveltuvin osin en näe mitään ongelmaa siinä, että Jeesuksen Messiaan seuraaja noudattaa myös näitä perinnäissääntöjä. Joten pohtikaamme tarkkaan, josko sittenkin olisi paikallaan noudattaa joitakin perinnäissääntöjä.

Apple uskonto

Meiltä nörteiltä kysytään usein, mikä tietokone tulisi hankkia. Lyhyt vastaus on – aivan se ja sama. Tässä pidempi vastaus, jos aihe kiinnostaa. Ensinnäkin, miksi kysyt nörtiltä? Nörtti on toki koko ikänsä pelannut tietokoneiden parissa, allekirjoittanut on koodannut 8-vuotiaasta asti, mutta onko hän oikea henkilö arvioimaan sinun tarpeitasi? Ei ole. Nörtin mielestä sinun tulisi itse rakentaa oma tietokone, jolla voit lentää kuuhun. Ehkä katsot Mikrobitistä tai Tietokone -lehdestä arvion, ennen kuin ostat koneen. Miksi? Nämä ovat nörttien nörteille kirjoittamia arvioita ja arvosteluja. Mihin sinä käytät tietokonetta? 99% ihmisistä käyttää 99% ajastaan koneellaan nettiselaimen parissa. Nettiselain toimii kaikilla koneilla ja kaikilla alustoilla tismalleen samalla tavalla. Käyttömukavuudessa ei ole mitään eroa, selasit nettiä sitten Windows-, Mac- tai Linux-koneella. Seuraavaksi eniten konetta käytetään todennäköisesti kuvien muokkaamiseen ja dokumenttien kirjoittamiseen toimistosovelluksilla. Nämä kaikki toimivat kaikilla eri alustoilla tismalleen yhtä jouhevasti. Lomakuvien selaaminen toimii tismalleen samalla tavalla kaikilla alustoilla. Yhteenkään näistä asioista et tarvitse nörtin omin käsin rakentamaa supertietskaria. Vesijäähdytetty näytönohjain ei nopeuta sinun powerpoint esitelmääsi sitten yhtään.

Mutta onhan laadussa eroja? On. Applen tuotteet kestävät pidempään. On omaa kokemusta. Ostin elämäni ensimmäisen ja viimeisen Apple tietokoneen vuonna 2011 ja se on minulla edelleen käytössä. Se toimii nettiselaimena. YouTube videot ja Facebook toimivat siinä moitteetta. Mutta koska harrastan nörttijuttuja, olen asentanut siihen Linuxin. Koska me nörtit tykkäämme Linuxista enemmän kuin Mac OS X:stä. Sinulle tällä käyttöjärjestelmällä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Facebook toimii tismalleen samalla tavalla niin Windows-, OS X- kuin Linux-käyttöjärjestelmälläkin.

Koska nämä Apple-uskovaiset päivittävät ahkerasti koneitaan, on netin kirpputorit pullollaan laadukkaita ja edullisia Applen koneita, jotka taatusti toimivat vielä pitkään. Tällaisella laitteella pääset facebookiin edullisesti ja YouTube videot pyörivät vanhallakin koneella. Käytetty Applen kone saattaa olla hyvinkin järkevä ostos.

Jos hakemalla haetaan jotain etuja Mac ja Linux käyttöjärjestelmistä, niin niiden kanssa ei tarvitse murehtia virustorjunnasta, jos nyt olen asiantuntijoita oikein ymmärtänyt. Apple ja Linux uskovaiset eivät ole koskaan edes kuulleet viruksista. Tämä lienee fakta, ei huhupuhetta.

Onko hinnassa eroa? On. Applen tuotteet maksavat maltaita. Jos et usko, vertaa hintoja netissä. Huomaat, että vastaavilla ominaisuuksilla varustettu PC maksaa noin puolet vähemmän kuin Mac kone. Mieti siis, tarvitsetko todella yli 1000€ maksavan tietokoneen, kun PC, jossa kaikki tarvitsemasi sovellukset löytyvät valmiiksi asennettuna maksaa Prismassa sen muutaman satasen näyttöineen päivineen.

Miksi Apple? Koska kyse on uskonnosta. Moni uskoo, että heidän elämänlaatunsa paranee, kun he maksavat kalifornialaiselle yritykselle 1000€ ylimääräistä. Tämän voi havaita jo kännyköissä. 200€ hintainen Nokia pyörittää YouTube videoita ja Facebookia tismalleen samalla tavalla kuin yli 1000€ hintainen Applen puhelin. Ja tuossa yli 1000€ maksavassa puhelimessa ei ole edes kuulokeliitäntää. Saat toki lisähintaan kauniit omenalogolla varustetut langattomat kuulokkeet. Jokainen voi itse miettiä, onko tässä mitään järkeä.

Pieni varoituksen sana on paikallaan Applen tuotteiden kohdalla. Itse ostin nimittäin hiljattain uuden television. En katso televisioita, mutta pelikonsolit ja tietokoneeni ajattelin kytkeä ihan kunnon tauluteeveeseen. En muistanut televisioita ostettaessa, että minullahan on pöytäkoneena Applen laite. Täten en päässyt nauttimaan Facebook selailusta suurelta näytöltä samana iltana. Piti suunnata uudestaan kauppaan seuraavana päivänä ostamaan muutama adapteri, jotta homma pelittää. Applen laitteissa kun ei tällaisia PC-puolelta itsestäänselvyyksiä ole, kuten HDMI liitintä. Kyllä, luit aivan oikein. Se on se liitin, jolla näytöt nykyään liitetään. Mutta Applella on aivan omat liittimet. Mikäli kaikki laitteesi ovat Applea, televisiota myöten, tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Ehkä nyt teen kärpäsestä härkäsen, adapteri maksaa muutaman kympin ja sen asentaminen sujuu muutamassa sekunnissa. Mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että Apple ei tykkää muiden valmistajien sovelluksista tai laitteista. Eihän iPhonessa nykyään ole edes kuulokeliitäntää! Mainitsinko jo, että uusimmissa iPhoneissa ei ole edes kuulokeliitäntää?

Onko olemassa hyvä syy ostaa Windows kone? On. Jos työsi puolesta tarvitset jotakin tiettyä Windows sovellusta, sinun on käytännössä pakko ostaa Windows kone. Nörtti osaa ajaa näitä Windows sovelluksia myös Macissä tai Linuxissa, mutta sinä et osaa. Jos pelaat, on Windows kone ainoa vaihtoehto. Toki myös Applen koneille löytyy pelejä kuin myös Linuxiin, jos haluat tappaa aikaa pelaamalla söpöjä pingviiniaiheisia pelejä. Mutta niitä Pelejä, joita Pelaajat pelaavat, on saatavilla ainoastaan Windowsille. Pelaajan täten ei tarvitse miettiä kahta kertaa, minkä koneen ostaisi.

Mihin tarvitset suorituskykyä? Mihin tehokkaampaa prosessoria, jytkympää näytönohjainta tai valtavaa määrää muistia? Et mihinkään. Näillä asioilla on merkitystä ainoastaan pelaajille. Sinun kuvasi ja facebook tykkäyksesi mahtuvat nykyään myös sen halvimman koneen muistiin oikein hyvin. Mihin tarvitset kahden teratavun kiintolevyä? Arvasit aivan oikein, et yhtään mihinkään.

Lopuksi täten totean, että se on aivan se ja sama minkä koneen ostat. Osta kivan värinen kone tai sitten sellainen, johon sinulla on varaa. Osta kone, joka sopii työpöydällesi. Älä usko myyntipuheita. Nettiin pääset vaikka tori.fistä ilmaiseksi saadulla koneella. Mutta nätin omenalogon saat ainoastaan lyömällä tiskiin rutkasti taaloja. Linux konetta saattaa suositella naapurin nörttipoika, eikä Linux olekaan tänäpäivänä ollenkaan hullumpi vaihtoehto, onhan se ilmainen ja turvallinen ja nykyään onneksi myös helppokäyttöinen. Vanhan koneen, jossa Windows jo tökkii, saa Linuxilla helposti herätettyä eloon. Mutta minä olenkin nörtti, älä hyvä mies minua kuuntele!

Olkoon puheenne aina suloista

Tässä muutama jae Raamatusta, millaista puheemme, kanssakäyntimme toisten kanssa tulisi olla, niin netissä kuin livenäkin.

“Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” (Jaak. 4:11)

“Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.” (Sanl. 21:23)

“Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaitten kieli on lääke.” (San. 12:18)

“Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” (San. 15:1)

“Joka säästää sanojaan, on taitava, ja rauhallisella miehellä on ymmärrystä. Typeräkin käy viisaasta, jos on vaiti; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.” (San. 17:27‭-‬28)

“Joka vastaa ennen kuin on kuullut, on typerä ja saa siitä häpeän.” (San. 18:13)

“Joka suutaan ja kieltään vartioi, se varjelee sielunsa ahdistuksilta.” (San. 21:23)

“Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.” (San. 26:4)

“Älä avaa suutasi hätiköiden, älköön sydämesi kiirehtikö lausumaan sanoja Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot siis sanasi harvat.” (Saar. 5:1)

“Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kol. 4:6)

“Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” (Ef. 4:29)

“Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana” (1. Piet. 3:16)

“Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.” (Ef. 5:4)

“Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.” (Mt. 12:36)

“Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.” (Jaak. 1:26)

“Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16)

“Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ‘Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Mt. 5:22)

“Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämään puhe suustanne.” (Kol. 3:8)

“Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.” (Tit. 2:8)

“Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” (Jaak. 3:2‭-‬10)

Emil Anton Alkukirkon salaisuudesta

Luulin että sivustoani ei lue kukaan. Nyt Emil Anton on omalla hapatusta-sivustollaan arvioinut lyhyesti Juho Sankamon teosta Alkukirkon salaisuus, jossa hän kommentoi myös minun kuulemma poleemista arviotani Sankamon kirjasta. Tässä lyhyt vastaukseni Emil Antonille.

Kiitos Emil Anton suuresti, kun olet edes yrittänyt vastata minulle ja olet vaivautunut lukemaan sekopäisen arvioni tästä kirjasta. Tässä on vissi näkemysero. Minulle Raamatun profetiat Israelista, Jerusalemista, pakanoista ja juutalaisista ovat asian ydin. Niitä ei voi ohittaa, eikä sitten minun järkeeni käy, miksi Sankamo aivan pokkana voi väittää, että kirkko on uusi Israel. Ne profetiat Roomasta ja pakanakirkosta kun puuttuvat kokonaan. Kutsut minua messiaaniseksi pakanaksi. Itsekin kutsuin itseäni vielä hiljattain tuolla nimellä. Nyt kutsun itse itseäni rohkeasti ja julkisesti vain yksinkertaisesti juutalaiseksi. Se hämmentää ihmisiä vähemmän. Olen juutalainen, enkä mitään muuta. Voit unohtaa Yeshua Messiaan lammaslauman. Jokin Facebook ryhmä ei tässä ollut se pointti. Olet aivan oikeassa, ei se ole mikään katolinen kirkko. Nyt kun kuulun Israeliin, enkä mihinkään muualle, olen edelleen vähemmistössä. Mutta toisin kuin kirkko, Messiaan Jeesuksen lammaslauma, eli Jumalan Israel, on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen.

Jos numerot kiinnostavat, katolinen kirkko on toki ensimmäisellä sijalla. Myönnän tämän. Kyllä houkuttelisi suuresti kuulua maailman suurimpaan kirkkoon. Ei huono ajatus ollenkaan. Mutta itse olen tällainen toisinajattelija ja anarkisti. Muistaakseni Jeesus sanoi, että kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.

Minulla on teologeille noin tuhat kysymystä, mutta hyvin vähän vastauksia. Se että on olemassa katolinen kirkko, johon kuuluu pari miljardia ihmistä, ei sitten vakuuta minua ollenkaan. He ovat väärässä, ovat olleet väärässä jo 2000 vuotta. En löydä Raamatustani profetiaa Messiaasta, joka puhdistaa ruokasäädökset, löydän profetian Jesajalta, jonka mukaan Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sianlihaa ja hiiriä (Jes. 66:17). En löydä profetiaa Messiaasta, joka kumoaa sapatin ja asettaa sapatin sijaan uuden pyhäpäivän, sunnuntain. Löydän Jesajalta profetian, jonka mukaan kaikki kansat tulevat aikojen lopulla sapattina kumartamaan Herraa (Jes. 66:23). Kirkko on 2000 vuotta julistanut ilosanomaa Jeesuksesta, joka ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. En löydä ainuttakaan profetiaa perjantaista, enkä sunnuntaista. Kuuntelen paljon. Tutkin ja kyselen. Nyt jos keskuudessanne on joku viisas, kuka näyttäisi minulle Toorasta, profeetoista ja kirjoituksista, että tämä Jeesus, josta katolinen kirkko on julistanut 2000 vuotta, on todellakin Israelin Messias, juutalaisten kuningas ja Daavidin poika? Kuka kykenisi tähän haasteeseen? Minä kuuntelen mielelläni.

Jos minun totaalisen sekopäiset tekstit kiinnostavat, lukekaa tästä lyhyt kirjoitukseni Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi. Etsin vastauksia, kaipaan vastauksia, haluan tietää totuuden. Tehtävä viedä evankeliumi kaikille kansoille annettiin kirkolle ja Paavalin mukaan evankeliumi tuli julistaa juutalaisille ensin. Voisiko nyt 2000 vuoden jälkeen todeta rehellisesti, että kirkko on epäonnistunut tässä tehtävässään? Voiko rehellisesti väittää, että juutalaisten evankeliointi olisi ollut kirkolle mikään prioriteetti? Saattaako Jumala olla pikkaisen vihainen? Onko hän vihainen omalle kansalleen siitä, että kirkko on epäonnistunut omassa tehtävässään? Kun Jumala lähetti Joonan Niiniveen, eikä Joona totellut, oliko Jumala pikkaisen vihainen Joonalle vai Niinivelle? Saattaako nyt olla se vaara, että Jumalan valtakunta otetaan pois kirkolta ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmää? Paavali kehoittaa tekemään juutalaiset kateellisiksi. Haluaisiko joku kertoa minulle juutalaiselle, mistä minun tulisi olla kateellinen, kun katson kirkkoa ja sen menoa? Rauhaa ja siunausta teille!

Unohtui vastata erääseen tärkeään pointtiin. Emil Anton esittää, että ilman katolista kirkkoa Rantalalla ei olisi Raamattua. Tätä argumenttia katolilaiset ovat kylväneet ja haastaneet tällä luterilaisia. Tässä argumentissa on yhtä paljon järkeä, kuin siinä hullussa väitteessä, että ilman fariseuksia meillä ei olisi Tooraa. Asia on nimittäin niin, että kirkko ensimmäisellä vuosisadalla ei ollut yhtä kuin katolinen kirkko. Paavali ja apostolit eivät olleet katolilaisia. Uuden testamentin kirjat ja kaanon on vahvistettu marttyyrien verellä. Katolinen kirkko syntyi vasta pari sataa vuotta myöhemmin, siihen aikaan kun juutalaiset potkittiin seurakunnasta väkivalloin pellolle ja kirkko päätti perustaa keskuksensa Roomaan. Samaan aikaan tehtävä tulkita, opettaa ja välittää pyhiä kirjoituksia annettiin pakanoiden käsiin. Tämän prosessin hedelmän me nyt näemme kirkossa. Katolinen kirkko ei vahvistanut Raamatun kaanonia. Ensimmäiset uskovat eivät olleet katolilaisia. Katolista kirkkoa ei perustettu juutalaisen Pietarin kalliolle, vaan pakanakalliolle. Niinpä me nyt näemme katolisessa kirkossa, että Toorasta, Sapatista ja Messiaasta on luovuttu. Katolinen kirkko ei ole yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen, kuten olen kirjoituksessani osoittanut. Eikä alkuseurakunta, josta luemme Raamatusta, ole yhtä kuin katolinen kirkko. Katolinen kirkko täten, ei vahvistanut Raamatun kaanonia. Katolista kirkkoa täten emme tarvitse yhtään mihinkään. Tästä kaikesta huolimatta haluan sanoa, että arvostan katolilaisia teologeja kymmenen kertaa enemmän kuin luterilaisia. He sentään ovat valmiita puolustamaan uskoaan ja ottamaan selvää ja vastaamaan jopa minun kaltaisilleni poleemikoille. Suuri kiitos teille vielä kerran siitä!

P.S. Katsokaa mitä katolisen kirkon kirkkoisät opettivat juutalaisista. Onko tämä todella kirkko, johon haluat kuulua? Voisin näistä kirkkoisien viisaista ajatuksista koskien juutalaisia kirjoittaa oman blogipostauksen.

Mitä Jeesus merkitsee minulle?

Jos olet lukenut kirjoitukseni “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi“, ymmärsit varmasti, että kirjoitukseni otsikko on provokaatio. Sen on tarkoituskin saada kristityt hereille. Se mitä sanon tässä teoksessa on kuitenkin täysin totta. Minä olen juutalainen, koska noudatan kaikkia juutalaisia tapoja, käyn juutalaisessa seurakunnassa ja ajattelen, elän ja toimin kuin juutalainen. Tässä kuitenkin suuri salaisuus – uskon edelleen Jeesukseen. Mitä tarkoittaa, että uskon Jeesukseen? Kaiken harrastamani lain saarnaamisen keskellä sinusta mahdollisesti on saattanut tuntua, että seuraako tämä Lauri ollenkaan Jeesusta?

Voin kertoa helpot asiat ensin. Uskon, että Jeesus käveli maan päällä 2000 vuotta sitten. Uskon, että hän opetti Tooraa, kertoi vertauksia, moitti fariseuksia ulkokultaisuudesta, paransi sairaita, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus oli Juudan heimosta, syntynyt neitsyt Mariasta, hän oli ja on Daavidin poika, siis varsin vakuuttava Messias-kandidaatti. Moni Vanhan testamentin profetia sopii hämmästyttävän hyvin juuri tähän historian Jeesukseen. Hänet ristiinnaulittiin kuulemma perjantaina ja hän nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Toisin kuin kristityt opettavat, Jeesusta ei ristiinnaulittu perjantaina, kuten olen aiemmin vakuuttavasti todistanut. Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan-kuun 14. päivä iltapäivällä, samaan aikaan, kun pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Täten Paavali voi sano, että Jeesus on meidän pääsiäislampaamme.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1. Kor. 5:7-8)

Jeesus toki nousi ylös haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, mutta hänen ylösnousemuksensa ei pyhittänyt sunnuntaita, vaan ensilyhteen heilutuksen päivän, jota juhlittiin ja juhlitaan Israelissa aina pääsiäisviikolla sapatin jälkeisenä päivänä. “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensihedelmänä kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Paavali tässä jakeessa viittaa ensihedelmällä juuri ensilyhteen heilutuksen päivään.

Huomaamme siis, että kirkko on pahasti vääristänyt Jeesuksen elämän kaksi suurinta tapahtumaa. Kirkko on 2000 vuotta esittänyt, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös haudasta sunnuntaina. Kirkkoa ei ole 2000 vuoteen kiinnostanut, että Jeesus itse sanoo olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä (Mt. 12:40). Olen todella pettynyt siihen, että kirkko näistä kahdesta tapahtumasta ei ole kertonut totuutta – että Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten suurena juhlapäivänä, pääsiäisenä, Nisan kuun 14. päivä ja hän nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Näistä juutalaisten suurista juhlista voi lukea kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 23, jossa jokainen juhla on tiiviisti selostettu. Huomaamme siis, että minä uskon edelleen Jeesukseen, Messiaaseen, Vapahtajaan, juutalaisten kuninkaaseen, mutta minä uskon eri Jeesukseen kuin kirkko.

Kirkko on 2000 vuotta opettanut, että Jeesus kumosi ruokasäädökset, häpäisi sapatin, nollasi Tooran, kirosi oman kansansa ja tuhosi temppelin. Kuten olen kirjassani aiemmin perusteellisesti esittänyt, nämä ovat kaikki saatanallisia valheita. Minä uskon Jeesukseen, josta luen Raamatustani. Kun luen Raamatusta Jeesuksesta, en lue, että hän olisi kumonnut ruokasäädökset. En lue, että hän olisi kumonnut sapattia. En lue, että hän olisi kironnut omaa kansaansa. En lue, että hän olisi rikkonut tai kumonnut ainuttakaan käskyä Toorasta. Enkä lue, että hän puhdistaessaan temppelin rosvoista olisi tällä toiminnallaan millään tasolla kironnut temppeliä, jonka Jumala oli pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi. Huomaamme täten, että kirkko on 2000 vuotta valehdellut meille Jeesuksesta. Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Jos täten olet huolissasi minun sieluni tilasta, tiedä, että minä uskon edelleen Jeesukseen, joka kuoli ristillä minun syntieni tähden, joka ristinkuolemallaan on lunastanut minut vapaaksi synnin orjuudesta. Uskon edelleen Jeesukseen, joka on Juutalaisten Kuningas, Israelin Messias, Maailman Vapahtaja, Kansojen Valo ja meidän Pelastajamme. Mutta Jeesukseen, joka kumosi Tooran minä en usko. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa Messiaasta, joka kumoaa Toorasta ainuttakaan käskyä. En löydä Raamatusta ainuttakaan profetiaa sunnuntaista, joka olisi pyhäpäivä, en löydä ainuttakaan profetiaa sapatista, joka kumottaisiin ja jonka tilalle asetettaisiin jokin uusi päivä. Luen Raamatustani antikristuksesta, joka kumoaa ajat ja lain:

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)

Luen Raamatustani sapatista, joka tulee olemaan pyhä ikuisesti:

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” (Jes. 66:23)

Luen Raamatustani Messiaasta, joka on Herran kärsivä palvelija (Jesaja 53). Hän kantaa meidän syntimme ja pesee meidät puhtaaksi kaikista rikoksistamme. Tämän pelastuksen hän antaa meille täysin ilmaiseksi. Me pelastumme yksin armosta. En lue Raamatustani sanaakaan armonvälineistä, jotka olisivat välttämättömiä pelastukseen. En lue Raamatustani sanaakaan sakramenteista. Luen Raamatustani, että pelastus on yksin armosta. Yksin armosta.

On olemassa helppo Jeesus. On olemassa Jeesus, johon on helppo uskoa. On helppo uskoa Jeesukseen, joka paransi sairaita, aterioi syntisten parissa ja teki hämmästyttäviä ihmeitä. Tämähän on fantastinen tarina, miksi en uskoisi tällaiseen Jeesukseen? Moni maallistunut kristitty uskoo Jeesukseen, jonka eettiset opetukset ovat erinomaisia. Moni seuraa Jeesuksen eettisiä opetuksia. Moni seuraa niitä tietämättään. Moni ajattelee, että on oikein hyvä idea rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Moni kokee, että vihamiesten rakastaminen on hyvä idea. Monen mielestä laupias samarialainen on mahtava esimerkki meille. Näin meidän tulee rakastaa lähimmäistä, tehdä hyvää, auttaa köyhiä, parantaa sairaita, itkeä yhdessä itkevien kanssa ja nauraa iloisten seurassa. Moni uskoo tähän Jeesukseen. Tällaiseen Jeesukseen on helppo uskoa.

Mutta jos Jeesuksen opetuksesta poimitaan vain eettiset esimerkit ja mallit, silloin jää suurin sanoma huomaamatta. Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. “Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Nyt Jeesuksen opetukseen on huomattavasti vaikeampi uskoa. Tämä nimi, Jeesus, tämäkö olisi ainoa tie taivaan Isän luo? Huomaamme, että tähän Jeesukseen onkin paljon vaikeampi uskoa. Jopa juutalaiset pitävät Jeesuksen eettisiä opetuksia erinomaisina, koska juutalaisilla rabbeilla yleensä on loistavia eettisiä opetuksia. Moni ateisti tunnustaa, että nämä Jeesuksen moraaliohjeet ovat varsin järkeviä. Mutta tässä opetuksessaan Jeesus menee liian pitkälle. Hän julistaa olevansa ainoa tie pelastukseen, ainoa tie taivaaseen, ainoa tie Jumalan luo. Samassa yhteydessä Jeesus väittää olevansa yhtä Isän kanssa. Hän esittää, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Tämä ei ole loistavaa eettistä opetusta (sanotaan)! Tämä on täysin mielipuolista (sanoo joku)! Tämä mies esittää olevansa yhtä Jumalan kanssa. Hän väittää olevansa itse Jumala! Nyt huomaamme, että tämä Jeesus ei enää olekaan koko kansan rakastama Jeesus. Jos hänen eettiset opetuksensa olivatkin kuinka loistavia tahansa, nyt olemme tekemisissä täydellisen sekopään kanssa (sanoo kenties joku), jos hän väittää olevansa ainoa tie pelastukseen. Huomaamme, että olemme ratkaisevan tärkeän asian kanssa tekemisissä. Jos Jeesus ei ollut sitä mitä hän sanoo olevansa, hän on täydellinen valehtelija ja huijari. Tahdotko sinä seurata suuren valehtelijan eettisiä opetuksia?

Kuten esitin aiemmin, Jeesus kuoli pääsiäisenä meidän syntiemme edestä ja nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen päivänä. Hän on meidän pääsiäislampaamme. Kuten lampaan veri pelasti Israelilaiset Egyptistä, samoin Karitsan veri pelastaa nyt meidät kaikista synneistämme. Jeesus on Jumalan Karitsa. Kaikki mitä hän esittää itsestään pitää paikkansa. Hän on ainoa tie. Hän on ovi. Hän on hyvä paimen. Hän on paimen, joka antaa oman henkensä meidän puolestamme. Yksin hänessä on pelastus. Tämä on sanoma, joka niin juutalaisen kuin kristitynkin tulee vakavasti punnita. Voiko tämä pitää paikkansa? Jos olet lukenut tähän asti, nyt on ratkaisun aika. Tahdotko seurata tätä Jeesusta? Seuraaminen ei maksa teoriassa mitään. Riippuen siitä, missä päin maailmaa asut, seuraaminen saattaa tosin käytännössä olla hyvin kallista. Saatat joutua luopumaan perheestäsi, työpaikastasi, rahoistasi, jopa hengestäsi, seuraamalla tätä nimeä. Onko se sen arvoista? Varmasti on, koska kyse on ikuisesta elämästä, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka turvaa Jeesuksen nimeen.

Tahdotko seurata Jeesusta? Miten voit tuntea Jeesuksen? Se on mahdollista ainoastaan lukemalla Raamattua. Lue Raamattu kannesta kanteen. Lue Vanha testamentti ensin. Jos et lue Vanhaa testamenttia, et voi mitenkään tietää, mitä Messias tarkoittaa, mitä pääsiäislammas, mikä ihme on ensilyhde, mitä tarkoittaa hyvä Paimen, kuka on Jumala, mitä käskyjä Jumala antoi meille seurattavaksi, et kertakaikkiaan voi ymmärtää puoliakaan Uudesta testamentista, jos et lue Vanhaa testamenttia ensin. Puolet Jeesuksen opetuksista menevät sinulta ohi, jos et tunne Vanhaa testamenttia. Kristityt lukevat Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin. Tämä on vakava virhe ja kehäpäätelmä. Vanha testamentti tulee lukea Toorasta käsin ja Uusi testamentti Toorasta käsin. Ilman Tooraa et voi ymmärtää mitä ihmettä Paavali selostaa happamattomuudesta, juhlasta ja pääsiäislampaasta. Jos luet neljä lukua päivässä, luet Raamatun noin vuodessa läpi. Jos sinulla on koko elämä aikaa, tämä on hyvä vauhti. Jos sinulla on kiire pelastumisesi kanssa, voit lukea Raamatun nopeammin. Ainoa keino tuntea Jeesus on tuntea Raamattu. Raamattu on hämmästyttävä kirja. Mitä enemmän luet sitä, sitä rakkaammaksi se tulee ja sitä enemmän haluat lukea sitä. Tartu siis Raamattuun ja seuraa Jeesusta!

Luterilaisuuden harhat

Luther

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Minut on kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. Olen käynyt pyhäkoulut, rippikoulut, lastenleirit ja nuorten tapahtumat. Olen vuoden opiskellut Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa Nuorten Raamatun peruskurssilla. Kansanlähetysopistolla olen opiskellut vuoden Raamattulinjalla. Olen lukenut Perussanoman julkaisemia kirjoja, useampaa luterilaisten kustantamaa lehteä ja kuullut saarnoja ja opetuksia ja luentoja. Olen ahkerasti käynyt kirkossa ehtoollisella. Voisi sanoa, että vaellukseni luterilaisena on ollut moitteetonta. Vai onko? Olisiko vielä jokin Lutherin teos, joka minun tulisi lukea? Onko jokin saarna, joka minulta on jäänyt kuulematta? Kaiken tämän viidesläisen opetuksen jälkeen olen päättänyt hylätä kristinuskon ja olen kääntynyt juutalaiseksi. Suosittelen kirjoitustani “Miksi käännyin kristitystä juutalaiseksi” jos haluat tietää tarkemmin syistä, miksi käännyin juutalaiseksi. Tässä lyhyessä kirjoituksessa keskityn tutkimaan luterilaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Molempia nimittäin löytyy luterilaisuudesta.

Mikä luterilaisuudessa sitten on hyvää? Pidän positiivisena asiana sitä, että ainakin teoriassa Raamattua pidetään ylimpänä auktoriteettina. Tätä asiaa painostetaan luterilaisuudessa. Raamattu on elämän ylin ohje ja auktoriteetti. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Käytännössä luterilaisuudessa kirkon tunnustuskirjat ja Lutherin teokset ovat ylin ohje. Kirkon sisäisiä kiistoja ei ratkaista Raamattuun vetoamalla, vaan Lutherin ja tunnustuskirjojen kautta. Usein kiistat ratkaistaan siten, että Luther saa viimeisen puheenvuoron. Monessa saarnassa ja luennossa Lutheria siteerataan enemmän kuin Raamattua. Minä koen erittäin vakavana asiana sen, että kirkossa on yksi opettaja, joka on kirkkaasti yli muiden, jonka teoksia pidetään käytännössä elämän suurimpana auktoriteettina. Raamattu täten on luterilaisille vain teoriassa ylin ohje. Nyt kun kirkossa on vakava kriisi naispappeuden, abortin ja homokriisin kera, vastauksia ei etsitä Raamatusta, vaan tunnustuskirjoista. Koska Luther ei ota mitään kantaa naispappeuteen, aborttiin eikä homoseksuaalisuuteen, kirkon miehillä ja naisilla menee sormi suuhun. Mitä tehdä, kun suuri opettajamme Martti Luther ei sano näistä asioista sanaakaan?

Lutherin suuresta asemasta kertoo jo se, että kirkko itse kutsuu itseään luterilaiseksi kirkoksi suuren opettajansa mukaan. Onpa Helsingissä jopa Luther kirkkokin. Lutherin suosiota ei yhtään heikennä Lutherin pimeä puoli, Lutherin hirvittävät ajatukset juutalaisista, joista voit lukea enemmän tästä. Luterilaisia ei kiinnosta, että heidän ylin opettajansa kehoitti tappamaan juutalaisia. Tätä asiaa katsotaan läpi sormien. Ei tämä nyt niin vakava asia ole, sanovat luterilaiset, Lutherilla oli niin paljon hyvää opetusta, että meidän ei tarvitse murehtia Lutherin ajatuksista juutalaisista. Erityisesti Timo Junkkaala on ansioitunut Lutherin kiivaana puolustajana ja esittää aivan pokkana, että Luther todellisuudessa ei ollut mikään antisemitisti.

Aivan kuten adventisteilla on suuri profeetta Ellen White, luterilaisilla on Luther. Lutherin palvonnasta saa jokainen käsityksen vierailemalla näissä viidesläisten tapahtumissa ja kysymällä itse näiltä opettajilta, mitä mieltä he ovat Lutherista. Tulet huomaamaan, että he rakastavat Lutheria enemmän kuin Raamattua. He lukevat Lutheria, opettavat Lutheria, tutkivat Lutheria ja rakastavat Lutheria.

Mitä Luther opetti luterilaisille? Lutherin teokset käsittelevät kaikki samaa teemaa – vanhurskauttamista. Lutherin opetuksen ydin on aina, että me pelastumme yksin armosta ilman omia tekoja. No näinhän Paavali opettaa. Pelastus on yksin armosta. Me olemme kaikki syntisiä. Emme voi pelastua omilla teoillamme. Aamen. Asia on näin ja tämä asia on varsin yksinkertainen. Tarvitsemmeko todella Lutherin yli 200 teosta tämän yksinkertaisen asian esittämiseen? Ei, emme tarvitse. Tässä Lutherin vanhurskauttamisopissa on varjopuolensa. Luther nimittäin opettaa, että laki on erotettava mahdollisimman kauas evankeliumista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että laki on paha, julma ja hirmuinen. Laki ei saa asettua evankeliumin eteen. Kristityn ei tule olla missään tekemisissä lain kanssa. Tämä on vaarallista opetusta ja suoraa eksytystä. Raamatun mukaan laki, Toora, on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Miksi ihmeessä emme noudattaisi Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia? Luther selittää, että siksi, että silloin turvaamme lakiin emmekä evankeliumiin, ja evankeliumi on hyvä asia, laki on huono. Tämä on Lutherin ja luterilaisen kirkon suurin harhaoppi ja synti, julistaa, että lakia ei tarvitse noudattaa. Luterilaiset uskovat kuten muutkin kristityt, että kristitty ei saa olla missään tekemisissä Tooran kanssa. Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja noudattaa juutalaisia tapoja, opettivat kirkkoisät.

Toinen vakava ongelma luterilaisessa kirkossa on käsitys kirkosta. Opetetaan, että kirkko on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Tähän kirkkoon tulee kuulua, sillä kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Armo ja totuus on kirkossa, kuten esim. Juho Sankamo on ansioituneesti esittänyt teoksessaan Alkukirkon salaisuus. Niinpä kirkkoon kuulutaan, vaikka kirkossa olisi naispappeja alttarilla, vaikka kirkossa vihittäisiin homoja, vaikka kirkko teksi mitä kauhistuttavia asioita tahansa, luterilainen ei voi erota kirkosta, koska kirkosta eroaminen tarkoittaa uskosta luopumista. Minä kutsutan tällaista ajattelua kirkkouskovaisuudeksi, englanniksi churchianity.

Kolmas vakava ongelma luterilaisessa kirkossa liittyy armonvälineisiin. Kuten kirkko opettaa, armonvälineisiin kuuluvat sana ja sakramentit. Sanaa on kaikki se, mitä kirkon opettajat saarnaavat saarnastuolista. Heidän sanansa kautta voimme tulla tuntemaan armon. Sakramentteja taas ovat luterilaisessa kirkossa kaste ja ehtoollinen, katolilaisilla on enemmän sakramentteja. Kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, joiden kautta saamme vastaanottaa armon. Siksi niitä kutsutaankin osuvasti armonvälineiksi. Toisin sanoen kirkko opettaa, että kaste ja ehtoollinen pelastavat. Kun sinut kastetaan, sinä pelastut, kun nautit ehtoollisen, sinä vastaanotat Jumalan armon ja sinä pelastut. Pelastus ei ole mahdollista ilman sakramentteja. Jos kerran pelastus on yksin armosta, mihin me tarvitsemme sakramentteja? Eihän pelastus silloin ole yksin armosta, vaan sakramenttien kautta. Pahoin pelkään, että luterilaiset eivät tule koskaan ymmärtämään tätä vakavaa ongelmaa. Ehtoollisessa on lisäksi se omituinen ongelma, että ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan kirkkoon kastettu ja konfirmoitu henkilö, joka allekirjoittaa luterilaisen kirkon koko opin. Yksikään harhaoppinen tai toiseen kirkkokuntaan kuuluva ei saa osallistua ehtoolliselle. Missä mielessä tämä ehtoollinen täten on koko Kristuksen ruumiin yhteinen yhteysateria? Se ei ole sitä, vaan se on kirkon oman piirin rajattu mystinen ja maaginen sakramentti, johon ovat kelvollisia osallistumaan ainoastaan omaan kuppikuntaan kuuluvat seurakunnan jäsenet. Paljon kertoo se, että maailmalla kahden suurimman luterilaisen kirkkokunnan, Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Jeesus kirkon välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Luterilaiset täten jopa oman liikkeensä sisällä asettavat rajoituksia sille, kuka saa osallistua ehtoolliselle.

Suurin ongelma luterilaisessa kirkossa kuten muissakin kirkoissa on tietenkin sapatti. Joku on päättänyt, että kymmentä käskyä ei tarvitse noudattaa ja sapatin sijaan tulee pyhittää sunnuntai. Huolimatta siitä, että Raamattu missään kohtaa ei puhu sanaakaan sunnuntaista, kirkon viisaat teologit ovat nyt 2000 vuotta saarnanneet sunnuntain pyhyydestä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut väsyksiin asti. Lukekaa kymmenen käskyä. Siellä käsketään pyhittämään sapatinpäivä. Etsi mitä Toora, profeetat ja kirjoitukset puhuvat sapatista ja mitä ne puhuvat sunnuntaista ja hämmästy. Kysy opettajiltasi, mitä he tietävät sunnuntaista ja hämmästy. Kenties tämä totuus paljastuu pian koko kristikunnalle, kenties se ei paljastu koskaan. Voimme vain rukoilla, että Jumala poistaisi peitteen kristittyjen silmiltä.

Tämä on vain lyhyt kirjoitus, tässä muutama suurin ongelma, jotka minä koen ongelmaksi luterilaisessa liikkeessä. Koen että entisenä luterilaisena minulla on oikeus kritisoida omaa liikettäni. En tuomitse tässä niitä hartaita ja vilpittömiä luterilaisia, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa. He ovat täysin syyttömiä siihen, että heitä kirkon johtajat ovat johdattaneet harhaan. Osoitan sormeni kirkon papiston suuntaan. Näiden viisaiden kirkon teologien tulisi olla asioista perillä. He eivät ole hoitaneet paimenen tehtäväänsä. Nyt kirkko kärsii monen eri kriisin keskellä ja kirkko on repeämässä palasiksi. Kirkon johtahat ovat tähän syyllisiä. Mitä tapahtuu laumalle? Kuka olisi kelvollinen astumaan paimenen virkaan ja johtamaan nämä lampaat vehreälle laitumelle?