Why I converted from Christianity to Judaism

It was this moment in the debate between rabbi Yosef Mizrachi and the poor christian pastor that changed my life forever.

For those of you who don’t bother to watch youtube videos, this is where he quoted Jesus’ sermon on the mount from the Gospel of Matthew:

“Think not that I am come to destroy the Torah, or the prophets: I am not come to destroy, but to fulfil. For verily I say unto you, Till heaven and earth pass, one jot or one tittle shall in no wise pass from the Torah, till all be fulfilled. Whosoever therefore shall break one of these least commandments, and shall teach men so, he shall be called the least in the kingdom of heaven: but whosoever shall do and teach them, the same shall be called great in the kingdom of heaven.” (Mt. 5:17-19)

I was a devout Lutheran for 30 years. I went to church and had communion and gave tithes and was a good Christian all around. But then I got cancer and started to read the Bible, both the so called Old Testament and the New out of fear of dying. I got interested in Judaism, I wanted to know what the Jews taught and why on earth they rejected Jesus. Everything in Christianity was so plain to me, all the prophets pointed to Jesus, even the Torah pointed clearly to Jesus. Searching the Internet for all things Jewish, I found the above debate. That moment linked above right there, at 12 mins 30 seconds, changed my life. Rabbi Mizrachi asked, after quoting Jesus, why close to 1.5 billion (2.5 billion actually) do not listen to their master. Why do Christians not keep the Sabbath day holy, why do they not eat Kosher and why do they not wear tefillin or tzitzit? The poor christian pastor’s answer got me convinced that the Jewish rabbi was onto something. Listen to the debate, the Christian dude has no idea what to say and makes absolutely no sense.

I then found in a short period of time other verses in the New Testament that all pointed to the Torah. I had read the Bible since childhood, after high school I took one year to study the Bible at a Christian Bible institute. I was serious about the Bible, but had never in my life seen these verses. They were hidden from me. The Sermon on the mount was one of my favourite passages, yet I had never seen what Jesus himself there said about the Torah. That’s because I had a vail over my eyes, as do all Christians. The only way to remove the vail is for you Jews to point Christians to these verses. The other verses were such as these, and this only a small sample:

“Do we then make void the Torah through faith? God forbid: yea, we establish the Torah.” (Rom. 3:31)

“Wherefore the Torah is holy, and the commandment holy, and just, and good.” (Rom. 7:12)

“For this is the love of God, that we keep his commandments: and his commandments are not grievous.” (1. Joh. 5:3)

The New Testament was not contradicting the Torah, it was telling you to keep the Torah. This was a huge change for me, the “great” Martin Luther wrote that the Torah was deadly, a huge burden and simply just awful. Luther had zero love for the Torah. I then read psalm 19 which says the Torah is perfect and psalm 119 where the psalmist praises the Torah for 176 verses. I very soon realized that Christianity is a pagan religion which opposes the Torah and that their doctrine contradicts even their own holy Scriptures, the New Testament.

A few years passed and I rejected most doctrines of Christianity, like the trinity. I found it impossible and incompatible with the Torah to believe that Jesus is God and that God is triunal, father and son the holy spirit. I found that the Lutheran doctrine of real presence, that the bread served at communion, called the eucharist, is truly the body of Christ and the the wine is truly the blood of Christ, contradicts the Torah’s commandment of not eating any human meat nor blood. I had to reject that doctrine, that was so dear to all Lutherans.

The whole process took some five years since watching the debate, but at the end of it, I could no longer call myself a Christian, because I rejected the trinity and most of all Christian doctrine. I kept the Shabbat, ate Kosher, wore tefillin and tzitzit and one day looking at the mirror I thoght to myself, that I kinda look like a Jew. I fellowship with the Jews and attend Yeshiva. I have not completed formal conversion yet, but don’t worry, I’ll get there. There is no way I’m going back to Christianity.

The thing you will not like to hear, is that I still follow Jesus of Nazareth, whom I consider to be a Jewish rabbi, the greatest rabbi that ever walked the eart, a great prophet, The Prophet spoken of by Moses, the Son of God and our Lord. But I do not believe him to be God, he is a created being, created in the image of God and the firstborn of all creation (Col. 1:15). He was sent by God to die on the cross for our sins and was resurrected after three days and three nights in the grave. He is our Messiah and our Saviour.

Explain to me, how it is idolatry to follow a Jewish rabbi, the great Jesus of Nazareth? If I follow the Rabbi Mizrachi, is that idolatry? If not, why is following Jesus idolatry according to Mizrachi?

The New Testament is not without it’s problems, I will admit that much. I will get more into that if you care. But here is my challenge to all Jews, show me one verse, just one verse, in the New Testament, that contradicts the Torah? And by contradiction I mean a serious problem, not some petty issue or scribal error. Are you up for my challenge? You all heard the rabbis bash the New Testament. Today close to 2.5 billion people on this planet consider the New Testament to be the word of God. Have you actually read it for yourself and judged with your own ears what it teaches, or you just listened to your rabbi tell you not to bother? All I ask is, read it for yourselves and judge with your own eyes. Don’t believe what the rabbis tell you about the New Testament and certainly don’t believe what the Christians tell you about it, because both camps are dead wrong. If you can’t bother to read for some reason, watch the great show “The Chosen” on Youtube. It’s the best Jesus drama ever, it shows you the real Jewish Messiah. Shalom and peace to ya all!

Lunar Shabbat challenge

World’s Last Chance has a nice little challenge for all Shabbat keepers. They write “WLC is offering a world wide public confession and apology for adopting the wrong Sabbath day once anyone has been able to demonstrate from the Scriptures that the true seventh-day Sabbath has ever been recorded in the Bible to have fallen on any other dates than those listed above.” By those days they meen the 8th, 15th, 22nd and 29th of the month. Yes, this is also known as Lunar Sabbath. And their sole argument is, that in the Bible the Shabbat always falls on those days. Actually that does not matter at all, even if the Shabbat fell on those days a hundred times in the Bible, it would not matter, because in the fourth commandment we are told very clearly to keep holy the seventh day of the week. On average the Shabbat will fall on those days every seventh month, so it’s not even that big of a miracle if the Shabbat always falls on those days in the Bible.

I will take up the challenge though. On their website they claim that the resurrection was on the 16th of Nisan and thus the Shabbat was on the 15th, again, nicely in line with their pattern. It’s nice that at least someone has noticed, that Christ rose from the dead on first fruits. In Lev. 23:11 we are told that first fruits is on the day after the Shabbat, but the Pharisees reckon the Shabbat day here means the Shabbat of Nisan 15th, while the Sadducees figure it is the day after the weekly Shabbat. Well, since Paul in 1. Corinthians 15:20 calls Christ the first fruits of resurrection, I’ll go with the Sadducees on this one and say that the first fruits is always on the day after the weekly Shabbat. None of this matters regarding the challenge though, because nowhere in the New Testament do we read that the Sunday was the 16th of Nisan. What we do know and here are the facts, is that the women came to the tomb early on Sunday morning and the tomb was empty as they arrived. Since Paul calls Christ our passover (1. Cor. 5:7), we know that he had to die the day the passover lambs were slain, that is, on the 14th of Nisan. These two facts are undisputed. Now if you believe the Church’s big fat lie that Christ was cricified on Friday, then the Shabbat that weeks nicely lands on the 15th of Nisan, confirming to the lunar Shabbat pattern.

There is evidence that Jesus was actually crucified on Wednesday. Jesus says he’ll be in the tomb for three days and three nights and you don’t have three nights and three days between Friday and Sunday. But regarding the challenge that does not matter. Lets look at Matthew 28:1 “In the end of the sabbath, as it began to dawn toward the first day of the week, came Mary Magdalene and the other Mary to see the sepulchre.” All English translations say at the end of the Sabbath, singular, while in the Greek Shabbat, sabbaton, is in the plural. Look it up and check it out, I’m not making it up. It’s in the plural, yet not a single translation says that the women came to the tomb after the Sabbaths, because the translators “knew” that there was only one Shabbat between Friday and Sunday. So, since we have Shabbats in the plural, that means there were more than one Shabbat between Jesus’ crucifiction and Sunday. There was the weekly Shabbat and then there was Nisan the 15th Shabbat, the first day of the feast of unleavened bread. The feast days are regularly called Shabbats in the Bible. This means that for the sake of my argument and for the purpose of winning this challenge, I’ll say that Jesus was crucified on Nisan 14th on Thursday, he was in the grave for the Nisan 15th Shabbat on Friday and then the disciples rested on the Saturday on Nisan the 16th. Actually Jesus was crucified on Wednesday, making Nisan the 17th the Shabbat, but like I said, for the purpose of winning this challenge it does not matter, we know for a fact there were at least two Shabbats between Jesus’ crucifiction and his resurrection which means the Shabbat that week fell on a day other than the 8th, 15th, 22nd or 29th, which means I have won the challenge and WLC now has to publish a public confession and apology. I’ll let you know, how they reply.

Onko mitään järkeä uskoa Eero Junkkaalaa?

Eero Junkkaala kirjassaan “Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan” käsittelee maalaisjärjelle avautuvalla tavalla järkisyitä uskoa tai olla uskomatta Jumalaan. Kirjansa lopuksi Junkkaala esittää, että usko on lopulta tärkeämpää kuin järki, mikä saatta hieman viedä hänen sanomaltaan pohjaa pois, minkä hän tosin itsekin myöntää. Junkkaala esittää, että muslimeille, juutalaisille ja ateisteille oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on suuri kompastuskivi (myös minulle). Junkkaala ei erityisemmin yritä puolustaa kolminaisuusoppia, lainaa vain Athanasiuksen uskontunnustusta, jonka mukaan et voi pelastua, jos et usko kolminaisuuten, siten kuten Athanasius sen muotoilee. Junkkaala tarjoilee kyllä todisteita Luoja-Jumalan puolesta, kuten maailmankaikkeuden hienosäätöä, lintuparvien käyttäytymistä ja mehiläisten ihmeellistä elämää, mutta matka tästä Jumalasta kolmiyhteiseen Kirkon uskomaan Jumalaan on pitkä, eikä Junkkaala tarjoile tälle matkalle juurikaan eväitä. Fakta nimittäin on, että Raamatusta ei löydy perusteita kolminaisuusopille juurikaan, mitä nyt kolme miestä Aabrahamin luona vierailulla. Kolmiyhteinen Jumala on käsite, joka monen rationaalisesti ajattelevan ihmisen on mahdoton hyväksyä. Se on syystä kaikille ajatteleville juutalaisille, muslimeille ja ateisteille suuri kompastuskivi, jota kirkko ei ole ottanut tarpeeksi vakavasti. Junkkaala on täysin tyytyväinen pitäessään kiinni tällaisesta mysteeristä, joka loukkaa meidän maalaisjärkisten uskoa, koska usko on lopulta tärkeämpää kuin looginen ajattelu. Toiseen mysteeriin, ehtoollisen reaalipreesenssiin, Junkkaala myös viittaa, mutta ei edes yritä tarjota todisteita näkemyksensä puolesta. Ehtoollisaineet ovat Jeesuksen Kristuksen tosi ruumis ja tosi veri, mitä ei voi järjellä ymmärtää, mutta uskossa otetaan vastaan kyllä kirkossa sunnuntaina ilman mitään ongelmia. Epäilijälle, joka tahtoo tutustua Jumalaan, Junkkaala antaa kirjansa lopuksi ohjeeksi hakeutua kirkkoon tai muuhun hengelliseen tilaisuuteen, ja käydä ehtoolliselle. Hän unohtaa mainita, että kirkossa ehtoollista saa nauttia ainoastaan kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Junkkaalan esittämässä kristinuskossa on hieman mysteeriuskonnon makua.

Kirjan parhaita puolia ovat sen viimeiset luvut, joissa Junkkaala tarjoaa todisteeksi kolmiyhteisestä kristinuskon Jumalasta niin kristittyjen marttyyrien kokemuksia kuin kristinuskon valtavaa vaikutusta historiassa koko ihmiskunnan kehitykseen. Kristinuskon positiivinen vaikutus on jotain, johon ateistit eivät ole juurikaan perehtyneet, vaan he tykkäävät esittää, että kristinusko on yksin syypää pimeään keskiaikaan, eikä ole tarjonnut maailmalle mitään muuta. Junkkaala romuttaa tällaisen käsityksen perusteellisesti. Lopuksi tarjotaan eväitä uskon alkutaipaleelle ja kootaan yhteen ajatuksia koko kirjasta. Tämä kirjoitukseni ei ole varsinainen arvostelu, vaan keskityn tässä muutamiin kohtiin, jotka häiritsevät minua. Emil Anton kutsui arvosteluani Juho Sankamon kirjasta “Alkukirkon salaisuuspoleemiseksi. Jos se oli poleeminen, mitä tämä on? Sodanjulistus? Toivottavasti saan asiani esitettyä kyllin terävästi ja kuitenkin sävyisästi, jotta tästä ei tulisi poleeminen arvio joka kyllästyttää ja karkoittaa kaikki lukijat tiehensä. Junkkaala kirjassaan peräänkuuluttaa avointa vuoropuhelua. Olen pahoillani, mutta Facebookissa olen havainnut, että avointa keskustelua luomisesta Junkkaala ei suostu käymään, mikä on sääli. Pohdin seuraavaksi kirjan alkuosan keskeistä kysymystä, ovatko kristinusko ja tiede toisiaan vastakkain?

Junkkaala on pitkään profiloitunut teistisen evoluution kannattajana. Tässä kirjassa hän kuulostaa ajoittain melkein kreationistilta kertoessaan luomakunnan ihmeellisistä ominaisuuksista ja hienosäädöstä. Junkkaala esittää ikään kuin faktana, että maailma on 13,8 miljardia ja maapallo 4,5 miljardia vuotta vanha. Hän esittää faktana, että kaikki maailman eliöt ovat kehittyneet yhdestä kantaisästä evoluution seurauksena. Junkkaala esittää, että tiedeyhteisö on hämmästyttävän yksimielinen siitä, että evoluution keskeinen mekanismi, sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta, ovat tuottaneet koko luomakunnan monimuotoisuuden. Tässä on kuitenkin pieni koukku. Junkkaala nimittäin kertoo, että se mikä tutkijan pöydällä näyttää satunnaiselta, ei välttämättä ole sattumaa, vaan onkin Jumalan sormen työtä. Näin Junkkaala itseasiassa sotii nykyistä tieteellistä käsitystä vastaan, jonka mukaan mutaatiot ovat todellakin sattumanvaraisia, eivätkä mitään muuta. Evoluutioteorian kultainen ajatus on, että evoluutio on sokeaa ja ohjaamatonta, siis täysin sattumanvaraista. Junkkaala on siis lipsunut tieteellisestä kannastaan vaarallisesti kreationismin suuntaan, vihjatessaan, että mutaatiot välttämättä eivät olekaan sattumanvaraisia.

Junkkaala lainaa muutamaa teististä evolutionistia, mutta jostain syystä ei anna puheenvuoroa ollenkaan yhdellekään varteenotettavalle ns. kreationistille. Miksi vuoropuhelun nimessä Junkkaala ei kerro meille kreationistien keskeisistä argumenteista? Se on todella sääli, sillä nyt tässä kirjassa ainoa argumentti kreationismin ja nuoren maan puolesta on Junkkaalan rakentama olkiukko, jonka mukaan emme havaitse apinoiden kiipeävän alas puusta ja kehittyvän ihmisiksi. Luulisi, että tällaisessa teoksessa olisi ollut tilaa käsitellä kreationistien argumentteja elävistä fossiileista, konvergentin evoluution järjettömyydestä tai modernin genetiikan vasta hiljattain löytämistä mutaationopeuksista. Toki Junkkaala pitää DNA:ta Jumalan luomana, mutta itse en näe, että jos tiedemaailman hyväksymä evoluution keskeinen dogmi sattumanvaraisista mutaatiosta ja luonnovalinnasta toimii, mihin ihmeeseen me tarvitsemme Jumalaa? Jos tiedemaailman käsitys on oikea, silloin Jumala ei ole luonut ainuttakaan eliötä, vaan ne ovat puhtaasti sattuman luomia. Junkkaala yrittää pitää kiinni tieteellisestä maailmankuvasta, mutta ilmeisesti ei itse näe, että on lipsunut pahasti kreationismin puolelle.

Junkkaala loistaa tässä teoksessaan siinä, mikä on hänen omaa erityisalaansa – Raamatun arkeologiassa. Niinpä saamme lukea Raamatun kuvauksista, jotka arkeologian tuoreimpien löytöjen mukaan ovat varsin luotettavia. Raamatun kertomukset Israelin kuninkaista täten ovat todellista historiaa, mutta Raamatun kertoma kuvaus maailman luomisesta Junkkaalan mukaan ei ole historian kirjoitusta, vaan jotain muuta. Itseäni mietityttää kymmenen käskyn viittaus luomiseen (2. Moos. 20:11), jonka mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä. On vaikea nähdä, miksi kesken lakitekstin meille kerrottaisiin, pahoittelen, en keksi parempaa ilmaisua, tällaisia luomismyyttejä ja satuja. On myös huomattava, että Jumala antoi meille sapatinpäivän, viikon seitsemännen päivän, luomisviikon seitsemännen päivän muistoksi. Jos luomisviikon päivät olivat todellisuudessa satoja miljoonia vuosia, miksi Jumala antoi meille yhden 24h pituisen sapatinpäivän luomisviikon seitsemännen päivän muistoksi ja kunniaksi? Tähän pointtiin Junkkaala vastasi minulle Facebookissa, että sapatti ja luominen ovat kahden eri kategorian asioita, eikä suostunut väittelemään enempää. Hyväksyn tämän, jos ei haluta väitellä, silloin ei haluta, mutta miksi Junkkaala kirjassaa peräänkuuluttaa avointa vuoropuhelua, jos itse ei kuitenkaan halua siihen ryhtyä?

Junkkaala kirjoittaa osuvasti Raamatun arvovallasta, että Raamatun sotia ja sankareiden toilailuja ei ole tarkoitettu meille esikuvaksi. Näin Junkkaala puolustaa Raamatun asemaa Jumalan ilmoituksena oikein mallikkaasti. Hän puolustaa Raamatun arvovaltaa esittelemällä lyhyesti Raamatun käsikirjoitusten valtavaa määrää verrattuna muihin historiallisiin teksteihin ja esittää, että modernin tieteen keinoin voimme varmentaa Raamatun tekstin, vaikka olisi käsikirjoituksissa eroja. Johtuen käsikirjoitusten suuresta määrästä, voimme olla melko varmoja siitä, mitä alunperin Raamattuun on kirjoitettu. Junkkaala myöntää kuitenkin, että yksittäisistä jakeista käydään edelleen keskustelua, mutta ei ilmeisesti yhdestäkään uskon kannalta keskeisestä jakeesta.

Ihmeitä käsitellessään Junkkaala nostaa yhden Raamatun ihmeen ylitse muiden – Jeesuksen ylösnousemuksen. Koko kristillinen usko rakentuu tai kaatuu tämän ihmeen varassa. Evankeliumeiden kertomuksia Junkkaala pitää luotettavana. Tiede ei voi todistaa, että ihmeitä ei voisi tapahtua. Ylösnousemuksen todisteeksi Junkkaala tarjoaa sunnuntain ihmettä. Tässä on syytä lainata Junkkaalaa laajemmin (korostus omani):

“Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tapahtui myös yksi merkillinen muutos. Koko Vanhaa testamenttia koossa pitävä opetus sapatin merkityksestä Jumalan ja hänen kansansa välisenä liittona arvioitiin uudestaan. Mikään komitean mietintö ei olisi voinut kumota Jumalan Mooseksen laissa säätämää ikuista ohjetta. Tapahtui kuitenkin jotain niin järisyttävää, jonka vain itse Jumala sai aikaan: sapatti vaihtui sunnuntaiksi.”

Jumala itse Sanassaan julistaa, että Mooseksen laki on täydellinen (Ps. 19:7) ja ikuinen (Ps. 111:7,8; 119:152; 148:6; 89:34; 119:160). Junkkaala on aivan oikeassa sanoessaan, että mikään komitea ei voi muuttaa sapattia. Jo luomisviikolla Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän, ja se minkä Jumala siunaa on siunattu ikuisesti (1. Aik. 17:27). Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Kymmenen käskyä oli kirjoitettu kivitauluihin Jumalan sormella ja niitä säilytettiin kaikkein pyhimmässä. Kymmenen käskyä ovat universaaleja ja ikuisia, varmasti kristittyjenkin mielestä. Miten täten on mahdollista, että sapatti kumottiin ja korvattiin sunnuntailla? Junkkaala kuvaa tätä Jumalan ihmeeksi, mutta vielä suurempi ihme on, että Raamattu ei puhu tästä ihmeestä sanaakaan. Raamatussa sunnuntaita kertaakaan ei kuvata pyhäpäiväksi, eikä meille Raamatussa anneta ainuttakaan käskyä pyhittää sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä. Raamattu ei kerro meille yhdenkään opetuslapsen tai apostolin koskaan pyhittäneen sunnuntaita. Jos alkuseurakunta olisi pyhittänyt sunnuntain, tästä kerrottaisiin Raamatussa meille varmasti, olisihan se ollut, kuten Junkkaala esittää, vahva todiste ylösnousemuksen puolesta. Nyt meillä ei ole mitään muuta todistetta sunnuntain pyhyydestä kuin kirkkoisien päätökset julistaa auringon päivä pyhäksi 300-luvulla. Raamattu vaikenee sunnuntaista tyystin. Olen kaikista mahdollisista argumenteista sunnuntain puolesta kirjoittanut kattavasti tässä.

Käsitellessään Raamatun arvovaltaa Junkkaala esittelee meille surullisen kuuluisan tulkintaperiaatteen – Vanhaa testamenttia on tulkittava Uuden valossa. Haluaisiko Junkkaala kertoa tämän periaatteen juutalaisille? Tulkitsemme siis Vanhaa Uuden kautta ja mikä yllätys, joka toinen jae Vanhassa testamentissa kertoo meille jotakin Jeesuksesta. Juutalaiset ovat aivan oikeassa osoittaessaan, että tällä metodilla mennään takamus edellä puuhun. Vanhan testamentin tulkitseminen Uuden valossa on vakava kehäpäätelmä, johon sortuessaan Junkkaala ei ole yksin, vaan näin opetetaan lähes kaikkialla. Tässä valossa Junkkaala esittää, että “Koko Mooseksen lain seremoniasäädökset kuuluvat siihen osastoon, jonka Jeesus nollasi, kun hän täytti sen.” Tässä on kaksi ongelmaa. Mikä käsky kuuluu seremoniasäädöksiin ja mikä ei? Toorassa kun ei käskyjä jaotella missään kohtaa eri kategorioihin. Tähän kysymykseen kristityt eivät ole puuttuneet tarpeeksi hanakasti. Yksikään teologi ei osaa minulle vastata, mikä käsky on seremoniasäädöstä ja mikä jotakin muuta. Toinen ongelma on väite siitä, että Jeesus täyttäessään lain nollasi lain. Minkä lain Jeesus nollasi ja mitä ei? Tähän kysymykseen ei teologeilla ole vastausta. Heillä ei myöskään ole vastausta siihen, miten Jeesus saattoi nollata laista ainuttakaan käskyä, sanoohan Jeesus itse vuorisaarnassaan, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19).

“Olennaista ei ole ymmärtäminen vaan uskominen.” Kuten jo esitin, tässä Junkkaala hieman vesittää muuten mainion kirjansa sanomaa. Kristinuskossa siten kuten Junkkaala sen ymmärtää, on järkeä haastavia elementtejä, kuten Jumalan kolminaisuus, Jeesuksen kaksiluonto tai reaalipreesenssi. Junkkaalan on pakko täten päätellä, että usko on tärkeämpää kuin looginen päättely ja ajattelu. Järkiperusteita löytyy kyllä kristinuskon puolesta riittämiin, kuten Junkkaala kirjassaan ansiokkaasti osoittaa, mutta lopulta koko kysymys Jumalan olemmassaolosta on uskon asia. Jeesus on uskon keskipiste, maali, johon koko Toora tähtää (Room. 10:4). Lapset ja kehitysvammaiset ottavat uskon vastaan lapsenuskolla, eikä meille oppineille ole mikään häpeä ottaa Jeesusta vastaan samalla lapsenkaltaisella uskolla. Pisteet siis Junkkaalalle kaiken kaikkiaan tästä kirjasta, se on lukemisen arvoinen, vaikka muutamaa seikkaa siinä vieroksunkin, kuten tästä toivottavasti ei liian poleemisesta arvostelusta käy ilmi. Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan, maailmankaikkeuden Luojaan? Varmasti on. Onko mitään järkeä uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, Jeesukseen, joka on samaan aikaan sekä ihminen että Jumala, ehtoollisaineisiin, jotka ovat totisesti Kristuksen ruumis ja veri? Ei, siinä ei ole mitään järkeä.

Jeesuksen jumaluus puntarissa

Olen aiemmin tässä blogissa pohtinut, että Jumala välttämättä ei ole kolmiyhteinen. Jätin kysymyksen Jeesuksen jumaluudesta kuitenkin avoimeksi. Tähän vaikeaan teemaan palaan nyt ja toivottavasti osaan jotain vastata. Olen tässä kallistunut siis Jehovan todistajien kanssa samalle linjalle, Jumala ei ole kolmiyhteinen, vaan hän on yksi (5. Moos. 6:4), ja Jeesus ei ole itse kaikkivaltias Jumala. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, herää kysymys, kuka tai mitä hän on? Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi. Hän siis oli varmasti ihminen. Tämän Jeesuksen kaksiluonto-opin allekirjoittajat pitävät varmana – Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todella oli ihminen. Mutta oliko hän enemmän kuin vain ihminen? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että Jeesus todellakin oli enemmän kuin vain ihminen. Kaikki ihmeet, joita Jeesus teki, osoittavat, että hän oli varmasti todella lähellä Jumalaa. Toki Raamatussa tavalliset ihmiset kuten Mooses ja Elia tekivät Jumalan voimalla paljon suuria ihmeitä, mutta Jeesuksen ihmeet ovat vertaansa vailla. Ne harhaoppiset, jotka pitävät kiinni Jeesuksen ihmisyydestä, mutta kiistävät hänen jumaluutensa, uskovat että Jeesus pystyi tekemään niin paljon ihmeitä siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala toimi hänen kauttaan, kuten Jumala toimi Mooseksen tai Elian kautta, eikä kumpikaan näistä kuitenkaan ollut itse Jumala. Jeesuksen ihmeet täten yksin eivät todista, että Jeesus olisi ollut itse Jumala. Mutta jokainen, joka rehellisesti pohtii Jeesuksen tekemien ihmeiden mittaluokkaa, joutuu vakavasti pohtimaan, oliko Jeesus todellakin vain tavallinen ihminen Nasaretista, profeetta kenties, vai jotakin enemmän?

Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta nousi ylös haudasta kolmantena päivänä. Todistaako ylösnousemus, että Jeesus oli itse Jumala? Ei valitettavasti todista, sillä Jumala voi herättää kuolleista kenet tahtoo. Elia herätti kuolleista lesken pojan, eikä tämän ylösnousemusihmeen vuoksi kukaan väitä, että lesken poika olisi ollut itse Jumala. Ylösnuosemus on todiste Jumalan voimasta, mutta ei Jeesuksen jumaluudesta. Joten mitä konkreettisia todisteita meillä on Jeesuksen jumaluudesta?

Pohditaan seuraavaksi mitä Jeesus itse sanoi itsestään ja mitä muut sanoivat hänestä. Jeesus sanoo, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt isän (Joh. 14:9). Tämä kuulostaisi siltä, kuin Jeesus olisi itse Isä, mutta kolminaisuusopin mukaan Poika ei ole Isä, Isä ei ole Henki ja Henki ei ole Poika, mutta jokainen näistä on Jumala. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusoppiin uskoville. Kol. 1:15 sanotaan, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva. Tämä sopii täysin siihen, mitä Jeesus sanoo itsestään. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, tosin turmeltunut sellainen. Jeesus on Jumalan kuva, mutta turmeltumaton sellainen, täten jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Täydellistä! Jos Jeesus on Jumalan kuva, hän ei voi olla itse Jumala. Samassa jakeessa sanotaan, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen, täten hän on luotu olento. Kirkkoraamatun kääntäjät ovat omasta päästään lisänneet tähän jakeeseen sanat “ennen kaikkea luomakuntaa”. Näin siis oppi Jeesuksen pre-eksistenssistä on päässyt vaikuttamaan Raamatun kääntämiseen.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että Jeesusta muutamaan otteeseen kutsutaan Raamatussa Jumalaksi. Epäilevä Tuomas vastaa Jeesukselle “Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28). Skeptikko voisi sanoa, että kenties Tuomas tässä puhuttelee Jeesusta Herraksi mutta Taivaan Isää Jumalaksi. Onko “Jumalani” pakko viitata Jeesukseen? Jos olemme rehellisiä, kaikkein todennäköisintä on, että Tuomas todellakin kutsuu Jeesusta Jumalaksi. Mutta jos Jeesus oli taivaallisen Isän kuva, onko mikään ihme, jos häntä joku erehdyksessä pitää itse Jumalana? Tai kenties Petri Paavola on oikeassa ja Jeesus on itse Jumala, mutta ei Isä?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja näyttäisi kutsuvan Jeesusta Jumalaksi: “mutta Pojasta: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8) Sitten on tietenkin Johanneksen evankeliumin ensimmäinen jae, jossa sanotaan, että Sana oli Jumala. Jumala on kuitenkin kreikassa ilman määräistä artikkelia ja siksi Jehovan todistajat kääntävät, että “a god” tai suomeksi pienellä alkukirjaimella “jumala”. Tässä siis on peräti kolme jaetta Raamatussa, jossa Jeesusta kiistatta kutsutaan Jumalaksi. Kovin yleinen titteli se ei ole. Jos Jeesus todella oli itse Jumala, miksi Jeesus itse ei sano olevansa Jumala ja sillä siisti? Miksi Jeesus sanoo, että Isä on minua suurempi (Joh. 14:28)? Tuntuu todella omituiselta, että jos Jeesus oli itse Jumala, miksi hän ei sano sitä suoraan? Miksi kaikki se kiemurtelu tämän asian ympärillä?

Jesaja profetoi tulevasta lapsesta “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5) Kolminaisuusopin puolustajat sanovat, että katsokaahan, tässä Jeesusta kutsutaan Jumalaksi. He eivät huomio, että tässä kohtaa, mikäli tässä puhutaan Jeesuksesta, häntä kutsutaan myös Iankaikkiseksi Isäksi, mutta kun kolminaisuusopin mukaan Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Pyhä Henki, vaan nämä kolme ovat kolme eri persoonaa toisiinsa sekoittumatta. Joten tämä jae on hankala myös kolminaisuusopin puolustajille. Itse näen, että nämä kaikki ovat titteleitä, melko korkeita sellaisia. Koska Jeesus on itse Jumalan kuva, häntä voidaan kenties kutsua Jumalaksi, kuten tässä jakeessa, mutta onko hänen pakko olla itse Jumala? Jos luet tämän jakeen kirjaimellisesti, joudut uskomaan, että Jeesus oli itse Isä, mikä ei sovi kenenkään oppiin, ei unitaarien, ei areiolaisten eikä kirkon ortodoksien oppiin.

Raamattu kutsuu Jeesusta monta kertaa Jumalan Pojaksi. Onko Jumalan Pojan pakko olla itse Jumala? Jos otamme tämän kirjaimellisesti, Jeesuksella pitäisi olla sekä äiti että isä taivaassa, mikä olisi jo vakavaa harhaoppia kaikkien mielestä. Jumalan Poika selvästikään ei ole kirjaimellinen ilmaisu. Näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), voi olla Jumalan Poika, vaikka ei olisikaan itse Jumala. Jos hän on ollut Jumalan rinnalla luomisesta asti, hän varmasti tuntee Jumalan todella hyvin, tietää hänen tahtonsa, osaa toimia hänen ohjeiden mukaan ja voi sanoa, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Toki Jeesus sanoo, että hän on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30). Tämäkään ei kuitenkaan vaadi, että Jeesus olisi itse Jumala. Jumalan Poika voi olla yhtä isän kanssa, echad, kuten mies ja nainen ovat avioliitossa yksi, olematta kuitenkaan samaa substanssia. Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmoittaa, ettei kukaan muu tunne Isää kuin Poika (Lk. 10:22). Jälleen, tämäkään ei edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala. Jeesus voi olla yhtä Isän kanssa, jos hän on ollut tämän rinnalaa maailman luomisesta asti. Hän on lähempänä Jumalaa kuin yksikään luotu olento.

Jeesus sanoo, että sitä hetkeä eivät tiedä enkelit, eikä Poika, vaan yksin Isä (Mt. 24:36). Jos Jeesus on itse Jumala, on varsin erikoista, että Isä tietää jotakin, mitä Poika ei tiedä. Ottaen huomioon, mitä Jeesus puhuu Isästä, rukoilee Isää ja vetoaa aina Isän tahtoon, on varsin erikoista, jos Jeesus on itse Jumala ja yhtä Isän kanssa. Kaikki Jeesuksen ylevät puheet Isästä ovat varsin skitsofrenista tekstiä, jos Jeesus on itse Jumala.

Raamatun mukaan pelastuu, jos uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus on Herra ja että Jumala on herättänyt hänet kuolleista (Room. 10:9). En löydä Raamatustani sitä kohtaa, jossa sanottaisiin, että joudut palamaan ikuisesti Helvetin tulessa, jos et usko, että Jeesus on itse Jumala. En löydä sitä kohtaa, missä sanotaan, että pelastuaksesi sinun on uskottava kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan. Uskon, että pelastun tunnustamalla Jeesuksen Herraksi. Minun ei ole pakko tietää kaikkia Jumalan salaisuuksia ja ymmärtää kaikkia mysteerejä. Pelkkä usko riittää.

Seitsemännen päivän todistajat

Mihin me seitsemännen päivän todistajat uskomme?

  1. Jumala. Me uskomme Jumalaan, taivaan ja maan luojaan (1. Moos. 1:1), jonka nimi on Jehova (2. Moos. 3:15). Hän on luonut maan ja taivaan ja kaiken mitä niissä on kuudessa päivässä (2. Moos. 20:11). Hän ei tarvinnut maailman luomiseen miljardeja vuosia. Emme usko evoluutioteoriaan, vaan uskomme, että Jumala loi kaikki eläimet kunkin lajinsa mukaan (1. Moos. 1:25), ja näiden lajien kohdalla on viimeisen 6000 vuoden aikana tapahtunut mikroevoluutiota, joka tarkoittaa lajin sisäistä muutosta.
  2. Raamattu. Me uskomme, että Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, on Jumalan sanaa. Koska Uuden testamentin kirjoitusten välittäminen annettiin juutalaisten sijaan pakanoiden käsiin, ymmärrämme kuitenkin, että tässä prosessissa on voinut sattua virheitä. Tästä huolimatta pidämme Raamattua uskon kannalta tarpeeksi luotettavana Jumalan ilmoituksena.
  3. Jeesus. Me seuraamme nasaretilaista Jeesusta, joka on rabbi, profeetta, ylipappi, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Vapahtaja, Herra ja Jumalan Poika. Me seuraamme hänen esimerkkiään ja noudatamme hänen opetustaan. Me uskomme, että pelastumme yksin Jeesuksen kalliin sovintoveren ansiosta, emme omien tekojen ja lain noudattamisen ansiosta (Room. 3:28).
  4. Kolmiyhteinen Jumala. Me emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, vaan me uskomme, että Jumala on yksi, echad, kuten Raamatussa sanotaan (5. Moos. 6:4). Jeesus täten, ei ole itse kaikkivaltias Jumala, vaan hän on Jumalan poika, koko luomakunnan esikoinen, täydellisen Jumalan turmeltumaton kuva (Kol. 1:15). Täten Jeesus voi sanoa, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Pidämme Jeesusta jumalallisena, mutta emme itse Jumalana. Jeesus itse sanoo, että Isä on häntä suurempi (Joh. 14:28).
  5. Taivas. Me emme usko, että kuoltuamme nousemme ylös taivaaseen, vaan meidät herätetään kuolleista viimeisenä päivänä ja me saamme ylösnousemusruumiin, jossa me elämme ikuisesti maan päällä Uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala valmistaa meitä varten ja jota Jeesus tulee hallitsemaan ikuisesti. Uskomme täten kuoleman jälkeiseen elämään, mutta emme usko, että me pääsemme taivaaseen, vaan maanpäälliseen paratiisiin.
  6. Pyhä Henki. Koska emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan, emme pidä Pyhää Henkeä Jumalan kolmantena persoonana. Raamatussa Pyhä Henki ei koskaan ilmene persoonana, vaan aina Jumalan henkenä, joka vaikuttaa meissä. Uskomme kuitenkin, että uudessa liitossa me saamme Pyhän Hengen meitä johtamaan ja opastamaan ja seuraamme Pyhän Hengen ääntä vaelluksessamme.
  7. Sakramentit. Me emme usko, että pelastumme minkään sakramentin ansiosta. Emme usko, että ehtoollisaineet, leipä ja viini, ovat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri. Emme usko, että näiden aineiden ansiosta saisimme syntimme anteeksi. Samoin emme usko pelastuvamme kasteen ansiosta. Uskomme, että ehtoollinen, eli Messiaan ateria, on Jeesuksen sovitusuhrin muistoateria. Kaste taas on ulkoinen merkki uskonkuuliaisuudesta, mutta emme usko, että pelastuisimme kummankaan sakramentin ansiosta tai kautta.
  8. Sapatti. Me vietämme sapattia, viikon seitsemättä päivää, perjantaista auringonlaskusta launtain auringonlaskuun, koska kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), eikä kymmentä käskyä ole uudessa liitossa kumottu. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3), siksi sapatti on pyhä ikuisesti. Emme kuitenkaan usko pelastuvamme sapatin viettämisemme ansiosta, emmekä tuomitse ikuiseen helvetin tuleen niitä, jotka pyhittävät jonkin toisen päivän.
  9. Pyhät Juhlat. Me vietämme suurella ilolla kaikkia Herran juhlapyhiä, jotka on lueteltu 3. Moos. 23. Emme vietä joulua, juhannusta tai mitään muuta kristillisen kirkon pakanallista juhlaa.
  10. Toora. Me noudatamme Tooran pienimpiäkin käskyjä, kuten Herramme Jeesus meitä käski (Mt. 5:17-19), koska niiden rakastamisesta saa suuren rauhan (Ps. 119:165) ja niiden noudattamisesta suuren palkan (Ps. 19:11). Me nuodatamme Tooraa, koska Toora on Jumalan pyhä, vanhurskas, hyvä (Room. 7:12), täydellinen (Ps. 19:7) ja ikuinen (Ps. 119:152) laki, annettu meidän noudatettavaksemme, jotta perisimme suuren siunauksen (5. Moos. 28). Emme kuitenkaan usko pelastuvamme Tooran noudattamisemme ansiosta.
  11. Perhe. Me uskomme, että mies on perheen pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää (1. Kor. 11:3). Mies toimittaa perheessä papinvirkaa ja on vastuussa perheen hengellisestä kasvattamisesta. Uskomme, että mies ja nainen ovat Kristuksen edessä samanarvoiset, mutta heillä on seurakunnassa eri tehtävät. Seuraamme Paavalin opetusta, jonka mukaan nainen ei saa opettaa seurakunnassa. Kokouksissamme naiset peittävät päänsä. Pidämme avioliittoa pyhänä ja uskomme, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Emme vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
  12. Seurakunta. Me emme usko kirkkoon, joka on yksi, pyhä, apostolinen, ja katolinen. Me uskomme, että kirkko on viimeiset lähes 2000 vuotta seurannut antikristusta ja on täten Ilmestyskirjan suuri Babylon. Me uskomme seurakuntaan, joka on Israel. Me emme usko, että kirkko on uusi Israel. Me uskomme, että meidät pakanat on Kristuksen armosta oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2). Me täten emme kuulu kirkkoon, vaan Israeliin. Täten kaikki Israelille annetut lait, käskyt, säädökset, siunaukset ja liitot kuuluvat myös meille.
  13. Heprea. Me uskomme, että heprea on pyhä kieli. Täten kutsumme Jeesusta mieluummin nimellä Jeshua, joka tarkoittaa pelastusta (Mt. 1:21). Sallimme kuitenkin seurakunnassa Jeesusta kutsuttavan myös tällä kreikkalaisella nimellä. Samoin myönnämme, että koska Jumalan nimen oikeasta ääntämisestä ei ole varmuutta, suvaitsemme niitä, jotka kutsuvat Jumalaa jollakin toisella nimellä kuin Jehova.
  14. Perinnäissäännöt. Suvaitsemme seurakunnassa niitä, jotka noudattavat juutalaisia isien perinnäissääntöjä. Mutta mielellään emme noudata niitä perinnäissääntöjä, joita Mestarimme Jeesus ei noudattanut, kuten käsien rituaalista pesemistä.
  15. Lähetystyö. Me uskomme, että juutalaistyön tulee olla seurakunnalle prioriteetti. Uskomme, että tulemme onnistumaan siinä, missä Luther epäonnistui, juutalaisen kansan voittamisessa Messiaalle.

Liity seitsemännen päivän todistajiin tästä!

Mihin teologeja tarvitaan?

Mihin meitä teologeja tarvitaan? Selittämään Raamattua. Tämä on vastuullinen tehtävä, joka meille on taivaasta suotu. Raamattu on kirjoitettu 2000 vuotta sitten. On naiivia kuvitella, että joku maallikko osaisi avata meille Raamatun salaisuuksia ilman niitä työkaluja, joita meillä koulutetuilla teologeilla on käytössämme. Yhtä naiivia on kuvitella, että Raamattua voisi tulkita ilman kirkkoisien ja Lutherin perintöä ja traditiota. Kun maallikko lähtee tulkitsemaan Raamattua ilman kirkkoisien siunattua valoa, hän joko keksii pyörän uudelleen, tai sitten päätyy turmiollisiin harhaoppeihin, jotka kirkkoisät kumosivat perusteellisesti jo 2000 vuotta sitten. Luterilaisina voisimme sanoa, että jos maallikon Raamatun tulkinta on vastoin Lutherin opetusta, se on enemmän kuin todennäköisesti harhaoppia. Malliesimerkki tästä Raamatun tutkimisesta maallikkovoimin ovat ns. messiaaniset wannabe juutalaiset, jotka esittävät, että uudessa liitossa meidän pakanoiden on noudatettava Tooraa, Mooseksen lakia. Oletko kuullut heistä? Maassamme on kristittyjä, jotka noudattavat tarkasti Mooseksen lain ruokasäädöksiä, pyhittävät sapatin juutalaisittain, sitovat tupsut viitan kulmiin, eivät koske kuukautistilassa olevaan naiseen, peittävät tarpeensa leirin ulkopuolella lapiolla ja mitä näitä nyt on Mooseksen lain käskyjä, jotka eivät kertakaikkiaan koske meitä pakanakristittyjä, eivätkä edes uuden liiton messiaanisia juutalaisia.

Miten nämä messiaaniset uskovat perustelevat tämän oppinsa? Raamatulla tietenkin, irroittamalla Raamatun jakeita irti kontekstista ja tulkitsemalla niitä oman oppinsa läpi, ilman Lutherin ja kirkkoisien valoa. Jo varhain kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Nyt 2000 vuotta myöhemmin juutalaisten tapojen mystiikka ja estetiikka kiehtovat kuitenkin niin suuresti, että jotkut kristityt haluavat näitä meille hyödyttömiä, jopa turmiollisia, tapoja noudattaa. Minua hämmästyttää suuresti, kuinka kukaan voi Raamatun äärellä tulle siihen johtopäätökseen, että meidän on palattava takaisin lain alle, takaisin Mooseksen lain hirvittävään ikeeseen ja orjuuteen (Ps. 119:45). Lutherin mukaan Toora on julma, paha ja hirmuinen (Room. 7:12), mutta nämä messiaaniset eivät lue Lutheria, koska Luther lausui muutaman pahan sanan juutalaisista. Lienee tarpeetonta muistuttaa, mitä Luther ajatteli juutalaisista. Yksi mätä omena ei lahota koko puuta. Lutherilla oli niin paljon valoa, että on suoraan sanottuna typeryyttä heittää koko hänen kattava tuotantonsa roskakoriin vain yhden vähemmän ansiokkaan teoksen takia.

Montako kertaa Paavali sanoo, että emme ole lain alla? Että olemme kuolleet laille? Että olemme irti laista? Miten kukaan selväjärkinen ihminen voi Raamatun valossa väittää, että meidän olisi noudatettava Mooseksen lakia? Paavali kirjoittaa, että ne raukat, jotka noudattavat Mooseksen lakia, ovat kirouksen alla (5. Moos. 27:26). Tämä on Jumalan sana. Mieti sitä tarkkaan, olet kirottu, jos noudatat Mooseksen lakia. Vastoin Raamatun selvää sanaa, nämä messiaaniset luulevat olevansa siunattuja (5. Moos. 28:1-14) murtaessaan sapattipöydässä challah-leipää ja siunatessaan kosher-viiniä. Montako kertaa Raamatussa kutsutaan sunnuntaita pyhäpäiväksi? Montako kertaa kerrotaan alkuseurakunnan pyhittäneen sunnuntain (Lk. 4:16,31; 6:6; 13:10; 23:56; Apt. 13:14,42,44; 16:13; 17:2; 18:4;)? Ja silti nämä pyhittävät sapatinpäivän (2. Moos. 20:8)!

Ottaen huomioon, kuinka selvästi Raamattu kertoo, että Jeesus puhdisti kaikki ruuat (Jes. 66:17), on täysin käsittämätöntä, kuinka joku voi uudessa liitossa kuvitella, että jotkin tietyt eläimet olisivat saastaisia. Paavalin selvä käsky on, että syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään. Joulukinkku ei messiaanisille maistu, eikä moni muukaan herkku, eivät veriletut, eikä mustamakkara (1. Moos. 9:4; 3. Moos. 7:26; 19:26; 5. Moos. 12:16; Apt. 15:29). Fariseusten syyttäessä opetuslapsia epäpuhtain käsin ruokailusta Jeesuksen selvä opetus oli, että mikään, mikä menee suusta sisään, ei voi ihmistä saastuttaa (Mt. 15:1-20). Ymmärrän tämän toisaalta. On paljon helpompi huolehtia siitä, mitä laittaa suustaan sisään, kuin murehtia mitä päästää suustaan pihalle. Helppoja hengellisiä pisteitä on tarjolla, kun kaupassa välttää sikaa ja äyriäisiä.

Nämä messiaaniset eivät ymmärrä sitä Raamatun keskeistä ajatusta, joka käy Paavalin kirjeistä monesta kohtaa selväksi, että Mooseksen laki oli epätäydellinen (Ps. 19:7), siksi se korvattiin Kristuksen lailla, joka on täydellinen. He eivät ymmärrä, että Mooseksen laki oli väliaikainen (Ps. 89:34; 111:7,8; 119:152,160; 148:6 ), asetettu voimaan kunnes Uudessa liitossa asetettaisiin Kristuksen uhrin kautta voimaan uusi, täydellinen laki. Toora oli raskas taakka, jota kukaan ei jaksanut kantaa (Ps. 119:45). Raamattu sanoo, että kukaan ei voi täyttää Mooseksen lakia (5. Moos. 30:14). Toora ei tuo rauhaa (Ps. 119:165), eikä sen noudattamisesta saa mitään iloa (Ps. 119:14,16,47,70). Luther opetti, että Toora on pimeys, ei valo (San. 6:23). Uudessa liitossa meidän sydämissämme ei ole Toora, vaan Kristus (Jer. 31:33).

Miten kukaan voi väittää vastaan, kun Paavali kirjoittaa, että Toora on kumottu uskon kautta (Room. 3:31)? Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, Paavali tähdentää, että Kristus on lain loppu (Mt. 5:17-19). Vanhassa testamentissa Daniel profetoi, että Messias tulee muuttamaan ajat ja lain (Dan. 7:25). Olemme täten oppineet, että Raamatun harvinaisen selvä opetus on, että Mooseksen laki ei millään tasolla kosketa yhtään ketään uudessa liitossa, oli hän sitten pakana tai juutalainen. Meillä on Kristuksen laki, me noudatamme kymmentä käskyä (2. Moos. 20:1-17) ja rakkauden kaksoiskäskyä (3. Moos. 19:18; 5. Moos. 6:5), emme Mooseksen lakia ja sen ummehtuneita käskyjä. Rukoilkaamme, että Jumala avaisi näiden messiaanisten silmät ja sydämet ottamaan vastaan Raamatun raikkaan sanoman, siten kuin kirkkoisät ja Luther sitä opettavat. Aamen.

P.S. Luethan nuo Raamatun jakeet tarkkaan, niin pitäisi käydä selväksi, mitä tässä haen takaa.

Mitä Raamattu opettaa verensiirrosta

“Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.” (1. Moos. 9:4 RK)

“Älkää myöskään syökö minkään eläimen verta, ei lintujen eikä muiden eläinten, missä tahansa asuttekin.” (3. Moos. 7:26 RK)

“Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai teidän keskuudessanne asuva muukalainen syö verta, mitä verta tahansa, minä käännän kasvoni sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, ja hävitän hänet kansansa keskuudesta. Veressä on näet lihan sielu, ja minä olen antanut teille veren tuottamaan alttarilla sovituksen teidän sieluillenne. Veri tuottaa sovituksen, koska siinä on sielu. Sen tähden minä olen sanonut israelilaisille: Kukaan teistä ei saa syödä verta, eikä myöskään keskuudessanne asuva muukalainen saa syödä verta. Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai keskuudessanne asuva muukalainen pyydystää syötävän eläimen tai linnun, hänen on vuodatettava sen veri maahan ja peitettävä veri hiekalla. Kaiken lihan sielu on sen veri; siinä on sen sielu. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään eläimen verta, sillä kaiken lihan sielu on sen veri. Jokainen, joka sitä syö, poistettakoon kansansa keskuudesta.” (3. Moos. 17:10‭-‬14 RK)

“Älkää syökö mitään, missä on verta.” (3. Moos 19:26 RK)

“Ainoastaan verta ette saa syödä, vaan teidän on vuodatettava se maahan kuin vesi.” (5. Moos 12:16 RK)

“Mutta pysykää lujina siinä, ettette syö verta, sillä veri on sielu, ettekä te saa syödä sielua lihan mukana. Älkää syökö sitä, vaan vuodattakaa se maahan niin kuin vesi. Älkää syökö sitä. Kun teette niin kuin on oikein Herran silmissä, teidän ja teidän lastenne käy hyvin.” (5. Moos. 12:23‭-‬25 RK)

“karttakaa sellaista, mikä on uhrattu epäjumalille, ja verta ja lihaa, josta veri on laskematta, ja haureutta. Jos näitä vältätte, teette oikein. Voikaa hyvin!” (Apt. 15:29 RK)

Syötkö verilettuja ja verimakkaroita? Verensyönti kielletään Raamatussa harvinaisen selvästi. Ensimmäisen kerran verensyönti kielletään Vedenpaisumuksen jälkeen, kauan ennen kuin maailmassa oli ainuttakaan juutalaista ja Mooseksen laista ei ollut mitään tietoa (1. Moos. 9:4). Seuraavaksi verensyönti kielletään Toorassa monta kertaa. Jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, verensyönti kielletään harvinaisen yksiselitteisesti myös Uudessa testamentissa, jossa apostolien kokouksessa Jerusalemissa päätettiin, että myöskään pakanuudesta kääntyneet kristityt eivät saa syödä mitään verta (Apt. 15:29). Tästä huolimatta kristityt mässäilevät verellä ja sanovat, että uudessa liitossa kaikki ruoka on puhdasta (ei muuten ole, olen tästä aiheesta kirjoittanut kattavasti tässä) ja Jeesus on ristillä puhdistanut kaiken ruuan meille ravinnoksi kelpaavaksi, myös veren. Ei mikään, mikä menee suusta sisään voi ihmistä saastuttaa (Mk. 7:18), sanoi Jeesus, joten syödään sikaa, äyriäisiä, hiiriä ja oravia ja mielin määrin verta. Siihen nämä kristityt eivät osaa vastata, miksi apostolien kokouksessa päätettiin, että lihaa, josta veri on laskematta ja verta ei saanut syödä. Olen kuullut, että tuo päätös annettiin vain aikana, jolloin alkuseurakunnassa oli vielä runsaasti juutalaisia, mutta nyt kun kirkko ei ole enää missään tekemisissä juutalaisten kanssa, me voimme puhtaalla omallatunnolla syödä verta ja kaikkea saastaista. Minua ihmetyttää suuresti, kuinka tälläinen käsky voidaan kumota tuosta vain. Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto (Mt. 5:17-19). Lisäksi tämä aihe menee helposti tunteisiin, toisen syömisiin ja juomisiin ei saa puuttua ja ketään ei saa kuulemma tuomita mistään syömisestä tai juomisesta (Kol. 2:16). Silti Raamatun sana on harvinaisen selvä, mitään verta ei saa syödä. Miksi tämä käsky on annettu, jos sitä uudessa liitossa ei tarvitse noudattaa? Eikö veri ollut pyhä, koska siinä on sielu (tai “elämä”)? Miksi se nyt uudessa liitossa enää ei olisi pyhää? Muuttuiko veri jotenkin olemukseltaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen?

Jehovan todistajat opettavat toisaalta aivan oikein, että mitään verta ei saa syödä. Mutta tämän lisäksi he opettavat, että koska veressä on elämä ja elämä on pyhä, verensiirto lääketieteellisistä syistä on kielletty, vaikka se olisi välttämätön hengen pelastamiseksi. Mutta eikö elämä ole pyhä, kuten Jehovan todistajat raittiisti opettavat? Miksi siis elämää ei saisi pelastaa hinnalla millä hyvänsä? Juutalaiset opettavat, että sapattina saa käynnistää auton ja ajaa ystävän ensiapuun, jos on pieninkin riski siitä, että toisen henki saattaa olla vaarassa. Myös Jeesus opetti samoin. Jeesuksen mukaan sapattina sai nostaa kaivosta pojan tai härän (Lk. 14:5). Sapattikäskyä täten sai Raamatun mukaan rikkoa jos toisen henki oli vaarassa. Kuinka pyhä on sapattikäsky? Siinä missä verensyöntikielto annettiin jo Nooalle, sapatin Jumala siunasi ja pyhitti jo luomisviikolla (1. Moos. 2:2-3). Sapattikäsky on kymmenestä käskystä neljäs. Kymmenen käskyä kirjoitettiin Jumalan sormella kivitauluihin ja niitä säilytettiin kaikkein pyhimmässä arkissa kahden kerubin alla. Huomaamme siis, että sapattikäsky on varmuudella vielä pyhempi kuin verensyöntikielto. Ja Raamatun selvän opetuksen mukaan sapattikäskyä saa rikkoa hengen pelastamiseksi. Tästä seuraa loogisesti, että myös verensyöntikieltoa saa rikkoa jos hengen pelastaminen sitä vaatii. Täten verensiirrot lääketieteellisistä syistä ovat Jumalalle varmuudella täysin OK. Pidän tätä Jehovan todistajien perinnäissääntöä erittäin vaarallisena. Ihmisten perinnäissäännöstä on tehty pyhä käsky ja hurskaat Jehovan todistajat kuvittelevat miellyttävänsä Jumalaa uhratessaan itsensä täysin turhaan. Olen nyt paljon tutkinut Jehovan todistajien oppia ja löytänyt siitä paljon hyvääkin, mutta tämä käsky on pahasta. Elämä on pyhä ja Jumala toivoo meidän kaikkien elävän mahdollisimman pitkään. Verensiirron avulla voi pelastaa miljoonia ihmisiä. Mistä Saatana riemuitsisikaan enemmän, kuin että saisi nauttia Jumalan pyhien täysin turhasta kuolemasta?

Jehovan todistajien Uuden maailman käännös

Olen oppinut, että kirkko on valehdellut meille Toorasta ja Jeesuksesta, josta olen kirjoittanut blogissani riittämiin. Luterilaisissa piireissä ei pelotella ja varoitella mistään muusta lahkosta niin paljon kuin Jehovan todistajista. Jehovan todistajat kuulemma eivät usko Jeesukseen, he ovat lain alla, heillä on aivan oma raamatunkäännös, joka on väännetty pahasti kieroon, ja Jeesus on heidän Raamatustaan häivytetty. Koska he eivät usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, he eivät ole edes kristittyjä. Nyt kun olen oppinut tunnistamaan kirkon valheet, rupesin pohtimaan myös Jehovan todistajien oppia. Ja yllätys yllätys, kirkko on valehdellut myös Jehovan todistajista. Omalla sivustollaan Jehovan todistajat opettavat, että me pelastumme yksin armosta, tunnustamalla Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Herraksi. Nyt olen lukenut paljon parjatusta Uuden maailman käännöksestä kirjeet ja verrannut niitä vanhaan käännökseen, sekä kreikan alkutekstiin. Ja yllätys yllätys, Uuden maailman käännös seuraa tarkasti kreikan alkukieltä, se on erittäin hyvä ja luettava käännös. Toki siinä on muutamia omituisuuksia, sekä tulkintaa muutaman jakeen kohdalla, mutta niin on kirkkoraamatussammekin. Käyn tässä läpi muutamia kriittisiä jakeita. Aloitan niistä jakeista, jotka on käännetty oikein ja lopussa esitän niitä jakeita, joissa on alkutekstiin lisätty selvästi omaa tulkintaa.

Aloitetaan hyvistä asioista. Itselleni sapatti on lähellä sydäntä ja olen kyllästymiseen asti netissä vaahdonnut sapatista ja kirjoittanut, kuinka meidän tulee pyhittää sapatinpäivä. Katsotaan aluksi, mitä kymmenen käskyä sanoo eri käännöksissä:

“Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8 38)

“Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8 92)

“Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8 RK)

“Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.” (2. Moos. 20:8 Biblia)

“Muista sapattipäivä ja pidä se pyhänä.” (2. Moos. 20:8 UM)

Vanha käännös (kirjoituksessani jatkossa 38), uusi käännös (92) ja Raamattu Kansalle (RK) puhuvat kaikki jostakin ihmeen lepopäivästä. Lepopäivä on tietenkin sunnuntai. Alkukielessä hepreassa meidän käsketään pyhittä jom haShabbat, sapatinpäivä. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, mikä päivä on heprean Shabbat. Se on sapatti, viikon seitsemäs päivä. Heprean sana Shabbat esiintyy Vanhassa testamentissa 111 kertaa ja on joka kerta käännetty käännöksissämme sapatiksi, paitsi tässä kohtaa, kymmenessä käskyssä, se on käännetty lepopäiväksi, jotta syntyisi vaikutelma, että kymmenessä käskyssä käsketään pyhittää sunnuntai. Biblia on alkukielelle uskollinen ja käskee pyhittämään sapatin. Mitä tekeekään Uuden maailman käännös? Se on uskollinen alkukielelle ja kääntää heprean sanan Shabbat aivan oikein sapatiksi! Nostan hattua Jehovan todistajille, jotka tämän käännöksen ovat tehneet. Jehovan todistajat opettavat sapatista pitkälti samoin kuin kristityt, että sapatti oli vain juutalaisille, meidän ei käsketä Raamatussa mitään tiettyä päivää pyhittämään, mutta tradition tähden pyhittäkäämme sunnuntai. Tästä huolimatta he kääntävät kymmenen käskyä rohkeasti ja tarkkaan alkukielen mukaan.

“Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.” (Hepr. 4:9 38)

“Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.” (Hepr. 4:9 92)

“Jumalan kansaa varten on siis jäljellä sapatinlepo.” (Hepr. 4:9 UM)

Tässä Heprealaiskirjeen jakeessa ei kreikassa ole mitään futuuria eikä siinä puhuta mistään tulevasta sapatinlevosta. Uuden maailman käännös on jälleen uskollinen kreikalle ja kääntää jakeen oikeaan suuntaan. Tarkka käännös alkukielestä kuuluisi “Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen”. Näemme siis, että meidän luterilaiset käännöksemme vääntävät tämän jakeen ideologiansa pohjalta kieroon, jotta ei syntyisi sellaista vaikutelmaa, että meillä olisi edelleen sapatin pitäminen jokin velvollisuus. Jesajan mukaan sapattia vietetään vielä tuhatvuotisessa valtakunnassakin ja lopun aikoina (Jes. 66:23), Raamattu ei anna meille sellaista vaikutelmaa, että sapatti olisi missään vaiheessa historiaa kumottu. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:3), ja se, minkä Jumalaa pyhittä, pysyy pyhänä ikuisesti. Raamatun kääntäjät eivät voi poistaa jakeita Raamatusta, mutta he voivat raiskata pyhät kirjoitukset lisäilemällä käännöksiin omia tulkintojaan, kuten he ovat tämän jakeen kohdalla tehneet.

“Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:22-23 33/38)

“Mutta nyt kun teidät on vapautettu synnistä ja teistä on tullut Jumalan orjia, tuotatte hedelmänä pyhyyttä, ja lopputuloksena on ikuinen elämä. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” (Room. 6:22-23 UM)

Tästä jakeesta huomaamme kaksi omituisuutta Uuden maailman käännöksissä. Kreikan δοῦλος (ja tässä jakeessa siitä johdettu verbi δουλωθέντες) on aina käännetty orjaksi, siinä missä käännöksissämme lukee palvelija. Olemmeko siis Jumalan orjia vai palvelijoita? No alkukielen mukaan voimme kääntää kummin päin tahansa ja Uuden maailman käännös kääntää johdonmukaisesti tämän kreikan sanan aina orjaksi. Toiseksi huomaamme, että kreikan ilmaisu “Kristuksessa” (ἐν Χριστῷ) on aina käännetty Uuden maailman käännöksessä “Kristuksen yhteydessä”. Tämä on omasta mielestäni huono ratkaisu. Meidän tulisi kunnioittaa alkukieltä ja kääntää aina tämä kreikan ilmaisu “Kristuksessa”. Me olemme ja elämme Kristuksessa. Toki tämä ilmaisu käytännössä tarkoittaa, että me vaellamme Kristuksen yhteydessä, jos kerran olemme Kristuksessa, mutta tässä kohtaa Jehovan todistajat ovat selvästi lisänneet Raamattuun omaa tulkintaa. Toki myös tämän ilmaisun kääntämisessa kääntäjät ovat olleet johdonmukaisia ja kääntävät kreikan ilmaisun “Kristuksessa” joka kerta “Kristuksen yhteydessä”. Näin myös mm. jakeissa 2. Kor. 13:5, Gal. 1:22 ym.

Huomaamme kolmanneksi tästä jakeesta, että jakeen ydinsanoma ei ole muuttunut miksikään. Myös Uuden maailman käännöksen mukaan meitä odottaa ikuinen elämä ja pelastus on Jumalan lahja. Omassa tutkimuksessani olen huomannut, että tämä ja monta muuta pelastuksen kannalta keskeistä jaetta on Uuden maailman käännöksessä käännetty tismalleen oikein.

“Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;” (Room. 10:9 33/38)

“Jos sinä julkisesti julistat omalla suullasi, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.” (Room. 10:9 UM)

Jälleen pelastuksen kannalta keskeinen jae, jonka ydinsanoma on käännetty tismalleen oikein. Jehovan todistajien käännös kertoo tismalleen saman asia kuin kirkkoraamattu. Ainoa omituisuus on tähän jakeeseen lisätty “julkisesti”, jota ei ole alkukielessä, mutta toki suulla tunnustaminen yksin pimeässä kammiossa ei välttämättä ole mitä Paavalilla on ollut mielessä, vaan suulla tunnustamisen tulee olla julkinen tapahtuma. Mutta koska alkukielessä ei puhuta julkisesti tunnustamisesta mitään, tätä ilmaisua ei minun mielestäni olisi tarvinnut käännökseen lisätä.

“Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20 38)

“Mutta Kristus on herätetty kuolleista, ensisatona niistä, jotka ovat nukkuneet pois.” (1. Kor. 15:20 UM)

Tässä tärkeässä jakeessa Paavali käyttää kreikan sanaa ἀπαρχὴ, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ensihedelmää. Uuden maailman käännös seuraa tarpeeksi uskollisesti alkukieltä ja kääntää ensihedelmän ensisadoksi. Kirkkoraamatussamme sana “esikoisena” häivyttää tästä jakeesta yhteyden ensisadon juhlaan, ensilyhteen heilutukseen. Jeesus nousi ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, joka oli juutalaisessa juhlakalenterissa ensilyhteen heilutuksen päivä (3. Moos. 23). Harva tietää, että Jeesus kuoli ristillä pääsiäisenä, samaan aikaan kun lampaat teurastettiin temppelissä, ollen näin meidän pääsiäislampaamme ja hän nousi ylös haudasta ensilyhteen heilutuksen juhlassa, pyhittäen näin molemmat juhlat. Tässä jälleen jae, josta pisteet menevät Jehovan todistajille.

“ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol. 2:14 38)

“ja mitätöi käsin kirjoitetun asiakirjan, joka sisälsi säädöksiä ja joka oli meitä vastaan. Hän on ottanut sen pois tieltä naulitsemalla sen kidutuspaaluun.” (Kol. 2:14 UM)

Tässä jakeessa, jolla kristityt armotta käyvät meidän wannabe juutalaisten Tooran noudattajien kimppuun, ei sanota, että Jeesus naulitsi Mooseksen lain ristiin. Kirjoitus säädöksineen, joka oli siis lista meidän hirvittävistä synneistämme, naulattiin ristille. Meidän syntimme naulattiin ristille, ei suinkaan Mooseksen lakia. Uuden maailman käännös tässä jakeessa kääntää tämän ajatuksen oikein ja hieman ymmärrettävämmin kuin kirkkoraamattu. Huomaamme tästä jakeesta myös seuraavan Uuden maailman käännöksen omituisuuden, että kreikan σταυρός on aina käännetty kidutuspaaluksi. Jehovan todistajilla täten ei ole valtakunnansaleissaan ristejä, eivätkä he palvo muitakaan kuvia tai symboleja, mikä on mielestäni täysin oikein. Risti on steriili ja nykyään turvallinen symboli. Kristityillä on lukuisia lauluja rististä “sun ristis luo”, “risti vain” ja “ristis äärellä” jne. Mahtaako Jehovan todistajilla olla lauluja kidutuspaalusta? Onko meillä todisteita siitä, että roomalaiset käyttivät aina ristinmuotoista teloitusinstrumenttia? Entä jos Jeesus todella naulattiin ristin sijaan paaluun? Paalusta ei saa yhtä näyttävää kaulakorua kuin rististä. Jos puhuisimme ristin sijaan kidutuspaalusta, eikö se korostaisi Jeesuksen ristinkuoleman hirvittävyyttä rehellisesti? Tästä Jehovan todistajien käännösratkaisusta voi olla montaa mieltä, itse tykkään siitä kovasti. Kidutuspaalu korostaa Jeesuksen kuoleman kauheutta paljon paremmin kuin risti, joka on kärsinyt pahan inflaation. Annan historioitsijoiden ratkaista, naulattiinko syntimme paaluun vai ristiin, omaan uskooni tämä käännösratkaisu ei vaikuta pätkääkään.

“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;” (1. Tess. 4:16 38)

“sillä Herra itse laskeutuu taivaasta huutaen käskyhuudon ylienkelin äänellä ja pidellen Jumalan trumpettia, ja ne, jotka ovat kuolleet Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.” (1. Tess. 4:16 UM)

Tässä Jehovan todistajille tärkeässä jakeessa Uuden maailman käännös on jälleen uskollinen alkukielelle. Kreikassa sanotaan kirjaimellisesti että Jeesus on tuleva ylienkelin äänellä ja Jumalan trumpetilla. Jehovan todistajien käännös lisää tekstiin “pidellen Jumalan trumpettia”, jotta se olisi ymmärretävämpi. Mutta tästä alkukielelle uskollisesta käännöksestä paljastuu, että Jeesus todellakin tulee ylienkelin äänellä. Kirkkoraamattu on tämän asian halunnut peittää ja esittää että Jeesus tulee ylienkelin äänen kuuluessa, jotta ei syntyisi vaikutelmaa, että Jeesus on itse ylienkeli. Eihän nyt Jeesus voi olla mikään enkeli, sellaisesta eivät kirkkoisät ole puhuneet sanaakaan! Jos seuraamme kreikan alkutekstiä, Jeesus todellakin tulee ylienkelin äänellä. Tästä innostuneena Jehovan todistajat esittävät, että Jeesus on itse ylienkeli Mikael. Tästä asiasta kristityt parjaavat Jehovan todistajia, että he palvovat Jeesusta, joka on vain enkeli. Mutta Raamatussa Jeesus on paljon asioita, hän on rabbi, profeetta, ylipappi, Messias, Herra ja Jumalan Poika. Miksi ei siis myös ylienkeli?

“Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.” (Hepr. 7:12 38)

“Kun nimittäin pappeutta vaihdetaan, on välttämätöntä vaihtaa myös lakia.” (Hepr. 7:12 UM)

Tässä on jae, jonka kääntämiseen kreikasta tarvitaan asiantuntijaa, koska itse en omalla kreikan alkeiden hallitsemisellani pysty sitä vaarmuudella kääntämään. Molempi käännös näyttää mahdolliselta. Uuden maailman käännös kuitenkin on ymmärrettävämpi. Tässä heprealaiskirjeen kohdassa nimittäin puhutaan Jeesuksesta, joka on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, siksi häntä eivät koske Aaronin pappeuden säädökset, eihän Jeesus ollut Aaronin sukua vaan Daavidin. Näin olen itse ymmärtänyt aina tämän jakeen, että Melkisedekin järjestyksen mukainen pappi noudattaa Melkisedekin pappeuden säädöksiä, ei Aaronin. Tämä jae ei tarkoita, että Jeesuksen astuttua virkaan Melkisedekin mukaisen pappeuden säädöksiä noudattaen, Mooseksen laki on nyt kumottu ja kuopattu, kuten kristityt esittävät. Mutta annan itseäni oppineempien ratkaista, kumpi käännös on lähempänä alkukieltä.

“ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.” (Kol. 1:15 38)

“Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen” (Kol. 1:15 UM)

Tässä on jae, jonka Uuden maailman käännös on kääntänyt tarkkaan alkukielen mukaan. Myös Raamattu Kansalle kääntää tämän jakeen tismalleen kuten Uuden maailman käännös. Kreikassa sanotaan täysin yksiselitteisesti, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen. Tässä tapauksessa kirkkoraamatun kääntäjät ovat antaneet oman oppinsa vaikuttaa käännökseen ja niinpä Jumalan sanaan on lisätty sana “ennen”, jotta saataisiin tukea Jeesuksen pre-eksistenssille. Näin ideologia on päässyt vaikuttamaan kirkon käännöksiin, mutta Uuden maailman käännös on uskollinen alkukielelle. Vai onko? Luetaan seuraavat jakeet:

“sillä hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, ovatpa ne valtaistuimia, herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki muu on luotu hänen välityksellään ja häntä varten. Hän on myös ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hänen välityksellään kaikki muu saatettiin olemassaoloon.” (Kol. 1:16-17 UM)

Tässä Jehovan todistajat ovat lisänneet käännökseensä sanan “muu” peräti neljä kertaa, vaikka se ei esiinny alkutekstissä. Kreikassa ei sanota, että hänen välityksellään luotiin kaikki muu, vaan että hänen välityksellään luotiin kaikki. Pisteet siis Jehovan todistajille jakeesta 15 mutta kahdesta seuraavasta jakeesta kirkkoraamatulle.

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1 38)

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala.” (Joh. 1:1 UM)

Tässä jae, josta kristityt kauhistuvat. Jumala on kirjoitettu pienellä. Mutta alkukielssä kreikan Θεὸς on ilman määräistä artikkelia. Se voidaan aivan hyvin kääntää jumalaksi pienellä alkukirjaimella. Käänsimme sen kummin päin tahansa, kyse on tulkinnasta. Olen kirjoittanut enemmän Jumalasta ja määräisestä artikkelista tässä.

Katsotaan seuraavaksi niitä jakeita, joista Uuden maailman käännöksen kääntäjät eivät saa pisteitä. Niitäkin nimittäin löytyy, kuten kaikista käännöksistä.

“ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4 38)

“Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio tarkoitti Kristusta” (1. Kor. 10:4 UM)

Tässä jakeessa alkukieli sanoo harvinaisen selvästi, että se kallio oli Kristus. Uuden maailman käännös poikkeaa alkukielestä ja ilmaisee, että se kallio tarkoitti Kristusta, mutta lisää alaviitteessä vaihtoehtoisen käännöksen “oli Kristus”. Näin siis alaviitteessä on toki oikea käännös. Huomaan Uuden maailman käännöksessä, että muutamissa kohdissa kirjaimellisesti luettuja vaikeita kohtia on yritetty siloitella. Näin myös kahdessa seuraavassa jakeessa:

“Eikö siunauksen malja, jonka siunaamme, merkitse osallisuutta Kristuksen vereen? Eikö leipä, jonka taitamme, merkitse osallisuutta Kristuksen ruumiiseen?” (1. Kor. 10:16 UM)

“ja kiitettyään Jumalaa hän taittoi sen ja sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni” (1. Kor. 11:24 UM)

Tässä Jeesuksen vaikeat sanat, “tämä on minun ruumiini” on haluttu lieventää ja käännetty muotoon “tämä tarkoittaa minun ruumistani”. Jehovan todistajat käsitykseni mukaan eivät vietä ehtoollista, vaan viettävät kerran vuodessa pääsiäistä, pesah-juhlaa, jonka rituaaleihin en ole perehtynyt. Voisi kuvitella, että Jehovan todistajat murtavat leipää pesah-juhlassaan, koska Jeesus tässä sanoo, että tehkää tämä minun muistokseni. No, me voimme olla montaa mieltä siitä, mitä Jeesus käski meidän tehdä hänen muistokseen. Mutta tässä huomaamme valitettavasti, että Jehovan todistajat ovat Raamatun käännöstään siloitelleet ymmärrettävämpään muotoon ja näin lisänneet Raamatun sanaan omaa tulkintaansa.

“Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”2. Kor. 13:13 38)

“Rukoilen, että te kaikki saatte Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematonta hyvyyttä ja Jumalan rakkautta ja pyhää henkeä, josta yhdessä olette osallisia.” (2. Kor. 13:13 UM)

Huomaamme tästä jälleen pari omituisuutta Uuden maailman käännöksessä. Kreikan χάρις on käännetty aina ansaitsemattomaksi hyvyydeksi, vaikka meidän äidinkielessämme on oikein sopiva sana armo, joka tarkoittaa samaa asiaa. Toki armo on ansaitsematonta hyvyyttä, mutta miksi armo ei kelpaa? Uuden maailman käännöksessä esiintyy myös toisissa kohdissa sana armo, sillä kreikan ἔλεος on käännetty armoksi, joka kirkkoraamatussamme on käännetty laupeudeksi. Tämä ei ole mikään vakava ongelma ja jälleen Uuden maailman käännös on käännösratkaisussaan aina johdonmukainen.

“vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2:7 38)

“Ei, vaan hän tyhjensi itsensä, otti orjan muodon ja tuli ihmiseksi.” (Fil. 2:7 UM)

Tässä jakeessa Uuden maailman käännös sanoo, että Jeesus tuli ihmiseksi, mutta tarkentaa alaviitteessä, että “tuli ihmisten kaltaiseksi”. Kirjaimellinen käännös siis löytyy jälleen alaviitteestä. Jään pohtimaan, miksi Jehovan todistajat ovat halunneet korostaa Jeesuksen ihmisyyttä, siinä missä kirkkoraamattu antaa ymmärtää, että Jeesus vain otti ihmisen muodon? Eikö kaksiluonto-opin mukaan Jeesus ollut 100% ihminen ja 100% Jumala? Mutta tässä jos seuraamme tarkkaan kreikkaa, niin Jeesus tuli ihmisen kaltaiseksi, siinä ei sanota, että tuli ihmiseksi. Pisteet siis Uuden maailman käännökselle siitä, että sentään alaviitteessä on oikea käännös.

“Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”.” (2. Piet. 1:17 38)

“Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun mahtavasta kirkkaudesta kantautuivat hänelle nämä sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.”” (2. Piet. 1:17 UM)

Tässä jakeessa Uuden maailman käännös kääntää kreikan verbin εὐδοκέω jostain syystä väärin. Se ei tarkoita hyväksymistä, vaan hyvänä pitämistä, tykkäämistä tai kuten kirkkoraamattu kääntää, mielistymistä. Kovin suuresta erheestä ei ole kyse, enkä usko, että tämän käännöksen pohjalta kukaan tehtailee suuren suuria harhaoppeja. Lähinnä ihmetyttää, miksi Jumalan mielistyminen Poikaansa on haluttu kääntää hyväksymiseksi.

“Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” (1. Joh. 3:6 38)

“Kukaan hänen yhteydessään pysyvä ei tee jatkuvasti syntiä. Kukaan, joka tekee jatkuvasti syntiä, ei ole nähnyt häntä eikä ole oppinut tuntemaan häntä.” (1. Joh. 3:6 UM)

Tässä on jälleen jae, johon Jehovan todistajat ovat tehneet oman pienen lisäyksensä pyhään Jumalan sanaan, jotta teksti olisi harmonisoitu muun Raamatun ilmoituksen kanssa ja ristiriita siloiteltu piiloon. Johanneksen kirjeen alussa Johannes nimittäin ilmoittaa, että kaikki tekevät syntiä (1. Joh. 1:8). Tässä jakeessa taas Johannes väittää, että kukaan, joka pysyy Jumalassa, ei tee syntiä. Lisäämällä alkutekstiin sanan “jatkuvasti”, Jehovan todistajat ovat siloittaneet ristiriidan ja nyt ymmärrämme mitä Johannes tarkoittaa – kaikki ovat syntisiä, mutta kukaan Jumalasta syntynyt ei tahallaan jatkuvasti tee syntiä. Kenties tämä on mitä Johannes ajoi takaa, mutta Raamatun sanaan ei saa lisätä yhtään mitään, ei edes siinä tapauksessa, että haluaa oikaista ristiriidan, tehdä tekstiä ymmärrettävämmäksi tai harmonisoida jaetta muun Raamatun ilmoituksen kanssa.

“Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 10:4 38)

“Kristus on nimittäin lain loppu, jotta jokainen, joka uskoo, voisi saada Jumalan hyväksynnän.” (Room. 10:4 UM)

Tässä Uuden maailman käännös sortuu samaan harhaanjohtavaan käännösratkaisuun kuin kirkkoraamattukin. Raamattu Kansalle sanoo alaviitteessä, että kreikan τέλος voi tarkoittaa myös täyttymystä tai päämäärää. Itse pidän päämäärää oikeana käännöksenä. Tässä jae, jolla meitä judaisteja jatkuvasti lyödään. Että Kristus olisi lain loppu on kestämätön käännösratkaisu. Jos Kristus on lain loppu, saako tappaa, varastaa tai tehdä huorin uudessa liitossa? Ei tietenkään saa, sanovat kristityt, tämä jae tarkoittaa, että Mooseksen lain seremoniasäädökset on kumottu. Mitä sitten ovat seremoniasäädökset ja millä kriteereillä ne eroavat moraalisäädöksistä, jotka kuulemma ovat edelleen voimassa? Kristityt eivät osaa tähän vastata, vaan Mooseksen laista päätetään täysin mielivaltaisesti, mikä käsky on voimassa ja mikä on kumottu. Tässä siis huomaamme jakeen, jonka sekä kirkkoraamattu että Jehovan todistajien käännös vääntävät pahasti oman ideologiansa pohjalta kieroon. Huomaamme tästä myös erään toisen käännösratkaisun Uuden maailman käännöksessä, vanhurskaus on käännetty Jumalan hyväksynnäksi, mitä se toki tarkoittaakin ja myös alaviitteessä Uuden maailman käännös esittää “tai saada vanhurskauden”. Uuden maailman käännöksen alaviitteet ovatkin usein tarpeellisia.

“Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.” (Room. 10:13 38)

“Niinpä ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu”.” (Room. 10:13 UM)

Tästä jakeesta huomaamme seuraavan Uuden maailman käännöksen ominaispiirteen, jota kutsuisin pikemminkin omituisuudeksi, että kreikan κύριος on käännetty Herraksi silloin kun se Jehovan todistajien mielestä tarkoittaa Jeesusta, mutta Jehovaksi, silloin kun sen arvellaan tarkoittavan kaikkivaltiasta Jumalaa. Toki Vanhan testamentin siteerauksessa voimme olla varmoja, että Herra tarkoittaa juuri Jehovaa, mutta itse pitäisin parempana ratkaisuna kääntää tämän kreikan sanan aina Herraksi ja antaa lukijan päättää, mitä Herraa sillä tarkoitetaan. Jehovan todistajat ovat tästä ratkaisustaan kirjoittaneet perusteellisesti tässä.

“Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.” (Gal. 6:18 38)

“Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon sen hengen kanssa, jota ilmaisette, veljet. Aamen.” (Gal. 6:18 UM)

Jälleen tästä jakeesta huomaamme, kuinka armo on käännetty ansaitsemattomaksi hyvyydeksi. Ei anneta sen häiritä meitä. Mutta alkukielessä on selvästi ilmaistu, että Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa (μετὰ τοῦ πνεύματος ὑμῶν). Tässä Uuden maailman käännös sortuu ihmeelliseen tulkintaan, että armo olkoon sen hengen kanssa, jota ilmaisette. Jään ihmettelemään, mitä Jehovan todistajat ovat ajaneet takaa tällä käännösratkaisullaan. Miksi Jeesuksen Kristuksen armo ei saisi olla meidän henkemme kanssa?

“Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2. Kor. 5:19 1938)

“nimittäin tehtävän julistaa, että Jumala sovitti maailman kanssaan Kristuksen välityksellä eikä ottanut huomioon heidän väärintekojaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanoman.” (2. Kor. 5:19 UM)

Tässä jakeessa kreikka sanoo harvinaisen selvästi, että Jumala oli Kristuksessa. Tämä sanoma on Uuden maailman käännöksessä vesitetty.

“heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!” (Room. 9:5 1938)

“He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.” (Room. 9:5 UM)

Tästä jakeesta huomaamme, kuinka Raamatun kääntäminen on aina tulkintaa. Alkukielessä ei ole lainkaan pisteitä eikä pilkkuja. Molemmat käännökset ovat täysin mahdollisia. Kreikan perusteella emme pysty päättämään, kumpi käännös on oikein. Koska Raamatun sanoma minun mielestäni tukee sitä, että Jeesus ei ole itse Jumala, pidän Uuden maailman käännöstä oikeana.

Olen tutkinut tässä vain Uuden testamentin kirjeitä, koska minulla ei ole aikaa kahlata läpi koko Raamattua. Teen sen tulevaisuudessa, jos minulla on aikaa ja mielenkiintoa. Mutta pelkästään kirjeiden tarkastelu paljastaa, että Uuden maailman käännös on ainakin tältä osin erittäin tarkka ja alkukielille uskollinen käännös. Monta kirkkoraamatun omituisuutta on siinä oikaistu, mutta valitettavasti muutamiin käännoskukkasiin on myös tässä käännöksessä sorruttu. Kaiken kaikkiaan en pidä Uuden maailman käännöstä sinä perkeleellisenä kieroon väännettynä teoksena, jona luterilaiset sitä pitävät. Enkä pidä Jehovan todistajien minään antikristillisinä perkeleinä, vaan he ovat kristittyjä kuten mekin. Aion jatkossa tutkia tätä käännöstä tarkkaan, mutta lohdutan teitä kaikkia sillä, että minulla ei ole mitään mielenkiintoa kääntyä Jehovan todistajaksi. Toki aion heidän kanssaan yhdessä tutkia Raamattua. Jos haluat Jehovan todistajien kanssa tutkia Raamattua, voit kätevästi tästä linkistä kutsua heidät kotiisi! Onko luterilaisilla vastaavaa palvelua?

Päivitys, 27.5.2020. Olen nyt lukenut Uuden maailman käännöstä enemmän ja postaan tänne löydöistäni sitä mukaa, kun tulee mielenkiintoisia jakeita vastaan. En tee uutta päivitystä, jotta kaikki jakeet olisivat kätevästi samassa artikkelissa.

“Niinpä se, joka rikkoo yhtä näistä vähäisimmistä käskyistä ja opettaa toisia tekemään samoin, ei ole kelvollinen taivaan valtakuntaan. Mutta se, joka noudattaa ja opettaa niitä, on kelvollinen taivaan valtakuntaan.” (Mt. 5:19 UM)

Kreikassa sanotaan harvinaisen selvästi, että niitä kutsutaan pieniksi taivasten valtakunnassa, jotka rikkovat pienimpiäkin käskyjä, mutta niitä kutsutaan suureksi, jotka noudattavat niitä. Suuresti ihmettelen, miksi tässä käännöksessä on näin selvä kreikan ilmaus korvattu käsitteellä “ei ole kelvollinen taivaan valtakuntaa”. Ihmettelen mikä oppi tässä on taustalla, haluavatko Jehovan todistajat esittää, että kaikki ovat taivaassa saman arvoisia?

“Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Mt. 5:28 UM)

Tässä jakeessa Uuden maailman kääntäjät ovat lisänneet törkeästi Raamatun pyhään tekstiin sanan, jota ei ole alkukielessä, “jatkuvasti”. Raamattu sanoo, että joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen ja piste. Miksi ihmeessä tällainen lisäys?

“Anna meille syntimme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan.” (Mt. 6:12 UM)

Kreikassa tässä jakeessa on kiistatta preesens, ja tämä Isä meidän rukous kuuluu niin kuin se kirkkoraamatussa on käännetty, “niin kuin mekin annamme anteeksi niille”. Pidän tällaista muutosta lähinnä outona, en kovinkaan vaarallisena muutoksena. Tykkään edelleen Uuden maailman käännöksestä, älkää te Jehovan todistajat olko huolissanne, vaikka hieman kritisoinkin käännöstänne.

“Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette kovasti työtä ja olette kuormitettuja, niin minä annan teille uutta voimaa. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja ottakaa oppia minusta, sillä minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä, niin te saatte uutta voimaa.” (Mt. 11:28-29 UM)

May the force be with you? Molemmissa jakeissa puhutaan kreikassa kiistatta levosta, siinä sanotaan, että minä annan teille levon. Edelleen ei kovin vaarallinen, lähinnä omituinen muutos Raamatun tekstiin.

“Sitten Jeesus käski kansan asettua ruohikolle. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen. Opetuslapset jakoivat ne kansalle.” (Mt. 14:19 RK)

“Hän käski ihmisjoukkojen asettua pitkälleen ruohikolle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen. Taitettuaan leivät hän antoi ne opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat ne ihmisjoukoille.” (Mt. 14:19 UM)


“Esitti rukouksen” Uuden maailman käännöksessä on aivan oikein. “Siunasi ne” kumpuaa kristillisestä perinteestä siunata ruoka, juutalaisessa rukouksessa ei siunata ruokaa vaan Jumalaa. Alkuteksti ei sano, että Jeesus siunasi leivät, vaan että hän esitti rukouksen.

“Ennemmin taivas ja maa katoavat kuin Laista jää täyttymättä yksikään kirjaimen osa.” (Lk. 16:17 UM)

Tämä jae pistää jo vihaksi. Kreikassa sanotaan harvinaisen selvästi, että laista ei katoa pieninkään piirto, sama minkä Jeesus sanoo vuorisaarnassa (Mt. 5:17-19). Nyt ovat Jehovan todistajat sortuneet vääristelemään Jumalan sanaa kristillisen opin mukaiseksi – lakia ei ole kumottu, se on täytetty, joten se ei koske meitä?

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16 38)

“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh 3:16 92)

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16 RK)

“Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän.” (Joh. 3:16 UM)

Tässä tärkeässä jakeessa on kirkkoraamattuun lisätty selvästi omaa tulkintaa, joutua kadotukseen on kääntäjien mielikuvitusta, Uuden maailman käännös on uskollinen alkukielelle ja puhuu tuhoutumisesta. Uskon helvettiin, toisin kuin Jehovan todistajat, mutta en tämän jakeen pohjalta.

“Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä.” (Joh. 7:19 38)

“Eikö Mooses antanut teille lain? Kukaan teistä ei kuitenkaan noudata lakia.” (Joh. 7:19 UM)

Saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta se ei ole sitä. Tässä jakeessa kreikka sanoo selvästi, että kukaan fariseuksista ei noudata lakia. Kirkkoraamattuun kääntää, että kukaan teistä ei täytä lakia, koska kirkon opin mukaan kukaan ei voi täyttää lakia, vastoin sitä, mitä Raamattu selvästi sanoo (5. Moos. 30:14).

Pyhä kolmiyhteinen Jumala?

Kirjoitin aiemmin dogmaattisesta teologiasta, uskosta, joka on tarkkaan määritelty teologien jargonilla erilaisissa uskontunnustuksissa. Tässä yhteydessä lainasin Athanasiusta, joka kirjoittaa, että sinä palat ikuisesti helvetin tulessa, jos et usko kolmiyhteiseen Jumalaan tismalleen kuten Athanasius sen muotoilee. Tämä Athanasiuksen uskontunnustus löytyy kirkon nettisivuilta ja on kirkon virallinen uskontunnustus. Joten jos kuulut vielä jostain syystä kirkkoon, lue tuo uskontunnustus ja pohdi, allekirjoitatko sen täysin. En kirjoituksessani ottanut enempää kantaa itse kolminaisuusoppiin, totesin vain, että minua häiritsee, että joku väittää, että sinun on uskottava tämä ja tämä dogmi, jotta pelastut. Nyt paneudun tässä kirjoituksessa syvemmin itse kolminaisuusoppiin. Tuleeko meidän uskoa pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, jotta voimme pelastua? Onko Jumala kolmiyhteinen? Jos Jumala ei ole kolmiyhteinen vaan hän on yksi, kuten Raamatussa sanotaan (5. Moos. 6:4; Jaak. 2:19), kuka on Jeesus ja mikä hänen suhde on Isään?

Mitä tarkoittaa, että Jumala on kolmiyhteinen? Kirkkoisät ovat kolminaisuuden tiivistäneet tähän kätevään kaavioon:

Eli siis Isä ei ole Poika, Poika ei ole Pyhä Henki, Pyhä Henki ei ole Isä, mutta jokainen näistä on Jumala. Monessa keskustelussa kolminaisuudesta tuodaan esiin esimerkki kananmunasta. Sehän koostuu kuoresta, valkuaisesta ja keltuaisesta, mutta on silti yksi kananmuna. No tämän me kaikki voimme ymmärtää ja allekirjoittaa. Koostuuhan ihmisen ruumiskin päästä, torsosta, käsistä ja jaloista, mutta on silti yksi ruumis. Mutta jos joku väittäisi, että kananmunan kuori on itse kananmuna, valkuainen on itse kananmuna ja keltuainen on itse kananmuna, kuitenkaan sekoittumatta toisiinsa, ollen yhtäsuuria keskenään, mutta silti on vain yksi kananmuna, me ymmärrämme, että tässä ei ole mitään järkeä. Aivan yhtä vähän on järkeä kolminaisuusopissa, joka opettaa, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa, jotka eivät sekoitu toisiinsa, jotka ovat yhtä suuria (tai Petri Paavolan mukaan Isä on kuitenkin Poikaa suurempi), ja jotenkin ihmeellisellä ja meiltä salatulta tavalla nämä kolme ovat yksi. Tämä ei ole mitään pilkunviilausta tai saivartelua. Kolminaisuus on vakava haaste niin muslimeille, juutalaisille kuin järkeville ateisteillekin. Moni näistä pitää evankeliumia hyvänä uutisena, mutta ei halua kääntyä kristityksi, koska ei voi allekirjoittaa kirkon oppeja, joissa ei ole mitään järkeä. Jeesus sanoi, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta (Mt. 18:3). Onko kolminaisuus jotain, minkä lapsikin voi ymmärtää? Ei, se ei ole sellaista, vaan siinä suoraan sanottuna ei ole päätä eikä häntää.

Monet rehelliset tutkijat ovat myöntäneet, että termejä kolminaisuus tai kolmiyhteinen ei löydy Raamatusta. Nämä termit ovat kirkkoisät lanseeranneet myöhemmin. Toki Jumala voi olla kolmiyhteinen, vaikka itse termiä ei Raamatusta löydykään, jos meillä on muita todisteita, että Jumala on kolmiyhteinen. Kuten jo mainitsin, Raamatun mukaan Jumala on yksi:

“Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4)

“Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” (Jaak. 2:19)

Sitten on kourallinen jakeita, joilla perustellaan kolminaisuusoppia. Ensimmäinen näistä on Jeesuksen kastekäsky:

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Mt. 28:19)

Kirjoituksessani Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen osoitan, että Jeesuksen kastekäsky Mt. 28:19 kuuluu varmuudella Raamattuun. Tämä jae ei kuitenkaan osoita, että Jumala olisi kolmiyhteinen. Siinä ei sanota sanaakaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteesta toisiinsa. Voimme siis huoletta hylätä kolminaisuusopin ja silti pitää kiinni tästä jakeesta.

Samoin Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat tukevasti läsnä Toisen korinttolaiskirjeen lopussa:

“Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2. Kor. 13:14)

Jälleen tässäkään ei sanota sanaakaan näiden kolmen suhteesta toisiinsa.

Petri Paavola käsittelee kattavasti tapausta Comma Johanneum, joten en itse tässä perehdy siihen sen syvemmin. Sanottakoon vain, että luotettavimmissa ja varhaisimmissa käsikirjoituksissa ei jakeessa 1. Joh. 5:7 sanota, että “Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat”. Jos sanottaisiin, tämä olisi hyvä peruste uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta valitettavasti tämä jae on myöhempi lisäys.

Juuri enempää ei Raamatusta löydy. Sitten on Elohim monikkomuodossa, kolme miestä Aabrahamin vieraana, me-muoto luomiskertomuksessa ja siinäpä se sitten suurin piirtein onkin. Kovinkaan vakuuttavia todisteita kolmiyhteisestä Jumalasta ei Raamatusta löydy. Painavin todiste on itse järkeily, jos kerran Jumala on yksi, kuten Raamattu kiistatta sanoo, mutta on olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, kuten Raamattu sanoo selvästi, niin täten Jumalan täytyy olla kolmiyhteinen. Miten niin täytyy? Kolmiyhteisessä Jumalassa on yhtä vähän järkeä kuin kolmiyhteisessä kananmunassa. Voimme huoletta jättää mysteeriksi, mikä on Isän suhde Poikaan, Pojan suhde Pyhään Henkeen ja Pyhän Hengen suhde Isään. Koska Raamattu ei missään kohtaa kerro meille, että nämä kolme ovat yksi, Jumala täten ei ole kolmiyhteinen. Raamattu todistaa kiistatta, että Jumala on yksi, ja tähän me voimme luottaa turvallisin mielin.

Mutta miten on, joudummeko kadotukseen, jos emme usko kolmiyhteiseen Jumalaan? Suomen Evankelisluterilaisen kirkon mukaan joudumme. Mieti siis oma suhdettasi kirkkoon tässä valossa. Hartaat luterilaiset aloittavat rukouksensa “Pyhä kolmiyhteinen Jumala…” Meidän ei tarvitse näin rukoilla. Voimme rukoilla “Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra on yksi!” Voimme luottaa siihen, että pelastumme, jos turvaamme yksin Jeesukseen:

“Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:9,10)

Meidän ei onneksi tarvitse pelastuaksemme uskoa jokaikistä Athanasiuksen uskontunnustuksen opinkappaletta. Yksinkertainen usko riittää meille yksinkertaisille ihmisille. Kenties viisaat teologit saavat sydämelleen rohkaisua siitä, että uskovat oikein ja puhtaasti tiettyjä dogmeja? Meidän ei tarvitse etsiä kätkettyä ja salattua viisautta eikä ymmärtää kaikkia mysteerejä pelastuaksemme. Luojan kiitos.